Vastoin vihervasemmiston luomaa harhakuvaa syrjintä ei sytytä suomalaisia yrityksiä. Maahanmuuttajien suosiminen työvoimaa palkattaessa ei kiinnosta suomalaisia yrityksiä. Jonkin verran myönteisempää suhtautuminen on julkisella sektorilla. Etenkin kunnissa halutaan lisätä maahanmuuttajien osuutta työvoimasta.

STT:n kysely positiivisen erityiskohtelun käytöstä lähetettiin sähköpostilla noin 40 suurelle suomalaiselle työnantajalle lokakuun lopussa. Hieman alle puolet vastasi kyselyyn. Suurin vastausaktiivisuus oli yksityisillä yrityksillä.

Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan (engl. Affirmative action) virallisessa kapulakielessä aliedustetun ryhmän suosimista. Suomeksi se tarkoittaa kantasuomalaiseen enemmistöön kohdistuvaa ( ihonvärin, syntyperän, kielen ja kulttuurin perusteella) kohdistuvaa syrjintää meidän omassa kotimaassamme.

Positiivinen syrjintä tarkoittaa perustuslakiinkin kirjatusta  yhdenvertaisuusperiaatteesta luopumista, koska jotakin ryhmää suosiessa syrjitään samalla muiden ryhmien edustajia.

Virallinen Jargon väittää, että tällaisella syrjivällä menettelyllä on tarkoitus tasoittaa esimerkiksi ihmisten mahdollisuutta saada työpaikka erilaisista lähtökohdista huolimatta. Työpaikkoja täytettäessä voidaan suosia esimerkiksi maahanmuuttajaa, jos työpaikalla on maahanmuuttajia erityisen vähän.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki suosii työhönotossa työmarkkinoilla aliedustettuja etnisiä ryhmiä, vaikka näiden ryhmien työnhakijat eivät olisikaan yhtä päteviä kuin paremmin edustettuihin ryhmiin kuuluvat työnhakijat.

Todellisuudessa näin  päästään tilanteeseen, jossa koulutus tai kyvykkyys eivät enää merkitsekään yhtään mitään. Kun ihmisen ihonväri, syntyperä, kieli tai kulttuuri ovat valinnan perusteena, kyseessä on (kaikista kauniista puheista ja EU:direktiivistä huolimatta) puhdas, avoin ja pelkistetty rasismi. Tässä tapauksessa alkuperäisväestön edustajaan tämän omassa kotimaassa kohdistettu sellainen.

Kun lukee tuota direktiivin tekstiä, tulee mieleen sellainen epäilys, että se on skitsofreenikon muotoilema:

“Täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja.”

Eikä tässä vielä kaikki. Eräisiin julkisiin virkoihin rekrytoitaessa harjoitetaan positiivista syrjintää siten, että virkaan on valittava nainen, mikäli eri sukupuolta edustavat hakijat ovat muilta ansioiltaan samanveroiset. Näin pyritään edistämään sukupuolten tasavertaista edustusta tietyissä valtionviroissa.

Kuten kaikki kiintiöajattelu, tällainenkin malli on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuutensa lisäksi lahjakkuutta, kyvykkyyttä ja tehtäviin sopivuutta märällä rätillä päin naamaa huitaistu isku.

Kaiken tämän perusteella, STT:n tekemän kyselyn tulos ei hirveästi yllättä – liikemaailma kun kiinnostuneempi tuloksen tekemisestä kuin positiivisesta syrjimisestä.

Affirmative Action-ajattelu on tasa-arvoisuuskaapuun puettua todellista syrjintää.

Lähteet: VN, SM, STT, Wikipedia

Site Meter
Advertisements