Eilen julkisuuteen tulleen uutisen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi medialle, että poliisihallituksen sisäisessä tarkastuksessa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella poliisihallitukseen liitetyssä asekaappijutussa olisi syytä epäillä rikosta.
Tämä valtiollisen väkivaltaviranomaisen itsetutkiskelu koski sisäasiainministeriön poliisiosaston vuoden 2006 muuton jäljiltä löytyneen kaapin vaiheita.
Poliisiylijohdon oman ilmoituksen mukaan sen muuton yhteydessä unohtuneet aseet ovat olleet ampumakelvottomia. Tuonn saman ilmoituksen mukaan kaikki päiväkotiin matkalla ollutta 13 ampuma-asetta oli deaktivoitu määräysten mukaisesti. Myös kaikkien kahdeksan kaasusumuttimen säiliöt oli tyhjennetty ja puhkaistu – poliisin omanilmoituksen mukaan.
Niin tai näin – tämä epäillyn itseensä kohdistama tutkinta aseisiin liittyvässä asiassa ei täytä minkäänlaisia länsimaisessa kansalaisyhteiskunnassa perinteisesti käytettyjä puolueettomuuskriteerejä.
Mitä todennäköisemmin poliisiylijohto puhuu totta, mutta sen oman uskottavuuden vuoksi asiassa olisi ollut syytä suorittaa esitutkinta jonkin toisen viranomaisen toimesta. Poliisin itsenäisyys sitä koskevissa rikosasioissa on ongelma. Kun naapurikihlakunnan (valtiollinen) poliisi tutkii naapurissaan poliisiin (valtiolliseen) kohdistuvaa rikosepäilyä, epäily siitä, ettei korppi korpin silmää noki on (ja sen pitääkin olla) mukana tavallisen normivirtasen ajatuskuvioissa.
Tästä ikävästä ja poliisi uskottavuuteen varsin vahvasti purevasta jääviysongelmasta päästäisin eroon ainakin kahdella eri tavalla. Paikallispoliisin kunnallistamisella ja erillisellä oikeusministeriön alaisella (esimerkiksi hallinnollisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen liitetyllä) poliisi- ja virkarikosten tutkintayksiköllä.
Paikallistasoinen kunnallinen poliisi olisi organisatorisesti erillään valtiollisesta KRP:sta, joten sen kontrollointi ja siihen kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinnan puolueettomuus olisi nykyistä huomattavasti uskottavampaa. Jos tähän vielä lisäisi suoran kansanäänestyksen laajentamisen kunnallisiin johtaviin virkamiehiin, niin paikallispoliispäälliköllä pitäisi olla myös kuntalaisten luottamus toimessaan (kuten muillakin johtavilla virkamiehillä).
(Mikään ei tietenkään estä laajentamasta samaa käytäntöä myös valtiollisten virkamiesten valintatilanteisiin. Näin kansalaisten mielipide ja demokraattinen valvonta ulottuisi läpi koko yhteiskunnan ja kansanvaltaisuus vahvistuisi huomattavasti nykyisestä tilanteesta.)
Eduskunnan oikeusasiamiehen alainen erillinen poliisi- ja virkarikosten tutkintayksikkö olisi toinen tärkeä askel kansalaisyhteiskunnan läpivalaisussa.
Tällainen erillinen yksikkö ei olisi minkään ministeriön alaisuudessa, joten sen pitäisi olla (ainakin teoriassa) koskematon korruptiolle ja poliittiselle käskyttämisellä. Se toimisi ainoastaan voimassaolevan lainsäädännön mukaan itsenäisesti riippumatta siitä minkälainen hallituskokoonpano kulloinkin on Suomen peräsimessä.
Kun tämän asian yhteydessä miettii myös sitä faktaa, että poliisin hallinnollisen virheen vuoksi ampuma-ase myönnettiin sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa väärin perustein – ja kammottavin seurauksin – niin herää kysymys siitä, että pitäisikö aselupahallintokin siirtää pois poliisilta ja jonkin toisen viranomaisen hoidettavaski?
Esimerkiksi puolustusvoimien alueorganisaation?
Lähde: STT
Kullervo Kalervonpoika 
27.03.2010 at 10:53 pm
Kröhöm. Jos aseet olivat virallisesti dekottuja niin…miksi niitä säilytettiin asekaapissa puhkaistujen kaasusäiliöiden kanssa(jätettä) ja miksi kukaan ei kysellyt dekoamistodistusten perään?
Vai oliko dekoamistodistukset eri kaapissa, joka oli matkalla johonkin muuhun väärään osoitteeseen? =)
29.03.2010 at 10:45 am
Erinomaisia havaintoja jälleen kerran. Tuo asehallinnonkin siirtäminen puolustusvoimille saattaisi olla ihan viisas siirto.
29.03.2010 at 12:06 pm
Poliisin uskottavuus kyntää taas pohjaa.
28.04.2010 at 5:59 pm
Onko hallituksella aikomustakaan alkaa selvittämään sitä, että sisäministeri Anne Holmlund ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero antavat kivilouhimoiden ja murskaamoiden toistuvasti rikkoa räjähdysainelakia 2005/390 ja –asetusta 1999/59?
Ko. yrityksille myydään räjähdysaineita vastoin lainsäädäntöä. Nämä yritykset rikkovat toistuvasti räjähdysaineiden käyttö- ja varastointimääräyksiä. Toistuvasti sivuutetaan ilmoitusvelvollisuus ja luvanvaraisuus, jotka on määrätty laissa.
Laajamittaiselle räjähdysaineen käsittelylle ja varastoinnille lupa haetaan Turvatekniikan keskukselta. Määräykset ilmoitusvelvollisuudesta ja luvanvaraisuudesta on määritetty laissa ”Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)”. Tämä laki sekä ”Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista 59/1999” perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II –direktiiviin (EY/105/2003), jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.
Kymmenissä tapauksissa ympäri Suomea lain mukaan ei olisi lainkaan mahdollisuutta perustaa louhimoja ja murskaamoja suojaetäisyyksien ja muiden turvallisuuteen vaikuttavien asioiden vuoksi. Silti Holmlund, Paatero, Sisäministeriö ja Turvatekniikan keskus sallivat räjähdysaineen laittoman käytön ja varastoinnin.
Kotikaupungissaan Porissakin ministeri Holmlund antaa Lemminkäisen laittoman toiminnan jatkua. Tässä lainaus Porin kaupungin ympäristölupapäätöksestä:
”Laitoksen toiminnassa käytetään räjähdysaineita keskimäärin 55 tonnia vuodessa (maksimi 77 t/a). Räjähdysainevarastolle haetaan tarvittaessa lupa Teknilliseltä tarkastuskeskukselta ja ne suojataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.”
Click to access lemminkainen13.6.2006.pdf
Tässä ilmoitetaan, kuinka paljon räjähdysaineita käytetään, mutta unohdetaan, että räjähdysaineiden käyttö ja varastointi ovat luvanvaraista toimintaa ja niihin liittyy velvoitteita. Niitä ei voi noin vain käyttää.
Toinen esimerkki löytyy Tyrnävältä murskaamolta. Mitään lupia ei ole haettu, eikä niitä olisi mahdollista saadakaan. Yrittäjä ilmoittaa käyttävänsä 10000 kg räjähdysainetta kerralla. Räjäytyksien vuoksi talot ovat vaurioituneet ja 30 kilon kivi on lentänyt asukkaan viereen. Oulun poliisipäällikkö katselee muualle. Tyrnävällä rikos jatkuu edelleen.
Kolmas esimerkki on muutaman vuoden takainen Friisilän onnettomuus. Ihmisiä loukkaantui vakavasti ja talot tuhoutuivat. Tutkintapöytäkirjoihin merkittiin räjähdysaineita käytetyn kerralla 5 kg. Friisilässäkin oli kyse valvonnan laiminlyönneistä poliisin ja Tukesin toimesta. Onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua, jos olisi toimittu lain edellyttämällä tavalla. Todellisuudessa sielläkin selvityksen tekivät tutkijat ja viranomaiset, jotka olivat myös tutkinnan kohde.
Tukes ja Sisäministeriö eivät välitä laeista, joita lain mukaan tulee noudattaa räjähteiden käytössä ja varastoinnissa. Kun onnettomuus sattuu, osataan kuitenkin lukea lakia :
Lainaus onnettomuustutkintalautakunnan raportista sivulta 40: http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf
Onnettomuus tapahtui vuonna 2006.
” 2.5.1 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)
Lain tarkoitus on ehkäistä ja torjua muun muassa räjähteiden käytöstä, varastoinnista ja
säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö- ympäristö- ja omaisuusvahinkoja.
Lakia sovelletaan räjähteille asetettaviin vaatimuksiin sekä niiden käyttöön, siirtoon,
hallussapitoon, varastointiin ja säilytykseen.
Yleisten turvallisuusperiaatteiden (2.luku) (ns. selvilläolovelvollisuuden) mukaan toiminnanharjoittajan”
Räjähdeasetus (473/1993)
Asetuksen 76 §:ssä velvoitetaan toiminnanharjoittajaa ilmoittamaan poliisille kaikista räjäytystöistä lukuun ottamatta vähäisiä räjäytystöitä.
mutta jätetään huomiotta
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980)
Tämä päätös edellyttää, että räjähteet varastoidaan työmaalla ja muussa tilapäisessä varastoinnissa standardin SFS 4397 tai SFS 4398 mukaisesti rakennetuissa ja varustetuissa varastoissa tai TUKESin tyyppihyväksymissä muissa varastosuojissa.
Päätöksessä velvoitetaan työmaalla käytettävien tilapäisten räjähdevarastosuojien osalta noudattamaan valtioneuvoston päätöksen (410/1986) vaatimuksia suojaetäisyyksien osalta.
Räjäytys- ja louhintatyömaiden valvonta
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) ja sen alemman asteisten säädösten noudattamista valvovat Turvatekniikan keskus sekä poliisi ja pelastusviranomainen. Turvatekniikan keskus valvoo työmaalla tapahtuvaa räjähteiden tilapäistä varastointia myöntämällä varastointilupia ja tekemällä niiden käyttöönottotarkastuksia.
Voi vain pelolla miettiä, minä päivänä sattuu onnettomuus, jossa tuhannet kilot räjähdysainetta räjähtävät vapaassa tilassa? Tuhot ovat jo nyt valtavia suurien räjähdysainemäärien vuoksi. Taloja on vaurioitunut, ihmishenget ovat joka päivä vaarassa lentävien kivien ja paineaaltojen vuoksi. Poliisi ei tutki asioita, koska ovat itse sotkeutuneet tai Sisäministeriö estää tutkimukset.
Tutustukaa asioihin http://www.kotinet.com/veikko.tenkula
Siellä esitellään tapaus, jossa ympäristön annettiin tuhoutua poliisin suosiollisella avulla. Ja valheet jatkuvat.
Olin itse poliisina 35 vuotta ja viimeiset 15 vuotta rikostutkijana ylikonstaapelin vakanssilla. Jouduin itse silmätysten näkemään omien esimiesteni laiminlyönnit ja vääristelyt räjähdysainelainsäädännön valvonnassa ja ympäristörikoksissa yleensä. Rikosilmoituksessa olen tuonut esille sisäasianministeriölle, että tunnen suurta häpeää esimiesteni puolesta, jotka avustavat todella törkeissä vaarantamisrikoksissa välittämättä kansalaisten hengestä ja omaisuudesta.
Oulaisissa 27.01. 2010
28.04.2010 at 10:15 pm
Erittäin mielenkiintoinen kommentti ja linkki, kiitos niistä.