Meillä on päättäjien mukaan varaa. Meillä näyttää olevan varaa lamankin keskellä kotimaisen työvoiman makuuttamiseen, ulkomaalaiseen halpatyövoimaan, kasvavaan sosiaaliturismiin – ja Ahvenanmaan itsehallintoonkin.
Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista henkeä kohden selvästi eniten valtion rahaa.
Valtion menot olivat vuonna 2008 jokaista ahvenanmaalaista kohden olivat 13 225 euroa, kun koko maassa keskimäärin menot asukasta kohden olivat 6 997 euroa. Tilastokeskuksen mukaan ero selittyy itsehallinnolla ja pienellä koolla, joka kasvattaa henkeä kohden laskettuja menoja.
Tilastokeskus on aiemmin suhteuttanut valtion menot maakunnissa niistä valtiolle virtaaviin tuloihin. Näissä vertailuissa Ahvenanmaa on ollut selkeimpiä rahan nettosaajia.
Ahvenanmaan osuus valtion kokonaismenoista on noin 0,9 prosenttia. Prosentuaalisesti luku on siis pieni, mutta kyse on jostain aivan muusta – nimittäin perustuslakiin (ja yhdenvertaisuuslakiin) kirjatusta kansalaisen keskinäisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Se ei näiden suhdelukujen valossa toteudu taloudellisesti.
Eikä se toteudu muutenkaan.
Vuonna 2000 EU hyväksyi ns. syrjintädirektiivin. Sen mukaan kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla lailla, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden pitää sopeuttaa lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi. Suomessa tämä tehtiin viime vuonna.
Ahvenanmaalla kaikilla EU-kansalaisilla ei ole samoja oikeuksia. Ahvenanmaan lait ovat siis ristiriidassa EU:n syrjintäristiriidan kanssa. Suomalaisille syrjintä näkyy ja tuntuu käytännössä siinä, ettei maakuntaan muuttanut suomalainen saa ostaa sieltä kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän ei saa perustaa yritystä, ennen kuin hän on saanut nk. kotiseutuoikeuden. Kotiseutuoikeuden saaminen edellyttää viiden vuoden pysyvää asumista Ahvenanmaalla.
Myös suomen kieli – ja sen käyttäminen – on käytännössä kielletty. Äidinkielenään suomea puhuville lapsille ei saa opettaa esimerkiksi päiväkodissa lauluja ja leikkejä suomen kielellä eikä henkilökunta saa julkisen terveydenhuollon palveluksessa käyttää suomen kieltä keskenään kommunikoidessaan.
Sekä syrjintädirektiivi että työsyrjintädirektiivi saatettiin osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä yhdenvertaisuuslailla (44/2004), joka tuli voimaan 1.2. 2004. Yhdenvertaisuuslaissa säädetään yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteista, syrjinnän kielloista, menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä sekä kielletyn syrjinnän seuraamuksista ja menettelyistä syrjintäasiaa käsiteltäessä.
EU:n komissio lähetti tammikuussa 2007 Suomelle viralliset huomautukset sekä syrjintädirektiivin että työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanosta. Lokakuussa 2007 Suomi vastaanotti komissiolta perustellun lausunnon, joka koski syrjintädirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.
Perustellussa lausunnossaan komissio esitti syrjintädirektiivin soveltamisalaan, työhön liittyviin syihin perustuvaan sallittavaan erilaiseen kohteluun sekä riippumattomien syrjintään liittyviä kysymyksiä koskevien selvitysten teettämisvelvollisuuteen liittyviä väitteitä. Niiden mukaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lainsäädäntö ei ollut syrjintädirektiivin mukainen.
Suomi vastasi perustellussa lausunnossa esitettyihin kysymyksiin. Helmikuussa 2008 Suomi vastaanotti komission perustellun lausunnon, jossa katsotaan, että Suomi ei ole saattanut työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Tämän jälkeen eduskunta muutti lakia seuraavasti:
Laki yhdenvertaisuuslain 7 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:
7 §
Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet
Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:
1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;
2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin;
3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.
Missä on sitten pihvi? Pihvi luuraa siinä, että Ahvenanmaan itsehallinnon nykyinen tilanne on erinomainen esimerkki siitä mitä käänteisrasismi ja ns.positiivinen syrjintä saattaa ikävimmillään pitää sisällään. Kun tämän itsehallinnon suhteutettu kalleus per capita sekä aito ja avoin rasismi maksajan roolissa olevaa suomalaisten (suomea äidinkielenään puhuvaa) enemmistöä kohtaan.
Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että päättäjämme ovat sallineet samankaltaisten enemmistöä syrjivien käytäntöjen levitä myös muiden vähemmistöjen – jopa keinotekoisesti tehtyjen sellaisten – kohteluun ja erikoisaseman luomiseen.
Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.
Sanoi sitten kuka tahansa selittelijä sitten aivan mitä tahansa
Lähteet: Eduskunta, HS, Åsub, YLE, EU, Finlex
Kullervo Kalervonpoika 
20.04.2010 at 7:31 pm
””Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.””
Niinpä niin. Suomessa on montakin asiaa, jotka tuntuvat olevan demokraattisen prosessin ulkopuolella ja joita valta hoitaa ikään kuin tavallisen tallaajan (äänestäjän) ymmärryksen ulkopuolisina totuuksina.
Tulee hakematta pari mieleen:
Maahanmuutto – maahanmuuttopolitiikkaa ajetaan väistämättömään lopputulemaansa, eli monikulttuurisuuteen, kuin käärmettä pyssyyn. TAVALLISEN KANSALAISEN MIELIPIDE (ja kokemus) EI MERKITSE MITÄÄN (-jatkossa: TKMEMM)
Feminismi – Moneen kertaan järjettömäksi osoitettuja feministisiä hokemia ei lähdetä oikomaan, vaan käsitystä Suomesta epätasa-arvoisena maana pidetään yllä väkisin ja myös toimitaan sen mukaisesti. TKMEMM
Ympäristönsuojelu – ”Suojelu”-toimissa poukkoillaan mutu-tuntumalla käsittämättömiä lakeja ja maksuja säädellen ilman niiden todellisten vaikutusten punnintaa (esim. ns. paskakapina). TKMEMM
Sananvapaus – Kuuma peruna vallan käsissä. Polttaa ja polttaa, jotenkin pitäisi päästä kontrolloimaan, muttei oikein kehdata myöntää kaipuuta kekkoslaiseen suomettumiseen. Miten netin nimimerkkikirjoittelu ja netsismi voitaisiin kieltää? Lainsäändäntöä pyritään hivuttamaan hiljalleen tiukempaan suuntaan. TKMEMM.
Valvonta – Kansa saa liikkua, ostaa, puhua ja saada tietoa aivan liian vapaasti, nyt vähintään GPS-paikannus autoihin tietullien ja turvallisuuden tähden ja nettinimimerkit kuriin. TKMEMM.
Ravinto – Kansa syö väärin ja moraalittomasti mässäillen; ”me” tiedämme paremmin, mitä ja miten heidän tulisi syödä. Ei sillä väliä, että valta on joutunut korjaamaan lukuisia kiveenhakattuina pidettyjä ruokasuosituksia, he tietävät paremmin ja nyt ravintoon on saatu sitten sekoitettua ympäristökin. TKMEMM.
Rakentaminen – Huolimatta siitä, että että kansa on kiltisti rakentanut asiantuntijoiden laatimien lakien mukaan, maamme on nykyisin täynnä mm. hometaloja. Helsingissä ei muka riitä tonttimaata muttei tornitalojakaan saisi rakentaa. Ollaan hiljaa näistäkin. TKMEMM.
Islam – Vain asiantuntijoille sallittu aihe. Vain luterilaisen kirkon johdolta tivataan homokysymyksistä. Heitä on saatava lisää koska keskiajan Eurooppa ja islamilainen sivistys. Kaikkien muiden uskontojen vaikutusta saatava alas koska ovat vanhoillisia eivätkä hyväksy homojakaan, islam on vastavoima näille. TKMEMM.
Vaalirahoitus, poliittiset virkanimitykset, median sekä virkamieskunnan ja poliitikkojen konsensus, subsidiariteettiperiaate, Venäjä, EU, kehitysapu, Ahvenanmaa, jne jne jne jne – TKMEMM – näin se vaan on!
P.S. Sori, K, tuli enemmän kuin pari. Aloin taas pitämään blogia täällä. Mutta kun vituttaa! 🙂
20.04.2010 at 7:51 pm
Eipä mitään, kiitos kommentistasi. 🙂
20.04.2010 at 10:01 pm
Olisikohan syytä antaa ahvenanmaalaisille kansanäänestyksessä kolme vaihtoehtoa, joko liittyminen Ruotsiin, itsenäisyys tai siirto normaaliksi suomalaismaakunnaksi. Jos ahvenanmaalaiset eivät haluaisi päättää asiasta, voisi Suomi katkaista rahahanat ja ilmoittaa, ettei puolustusvelvoite enää koske Ahvananmaata.
21.04.2010 at 2:12 pm
Ei huonompi vaihtoehto. Ainoa ongelma on se, että se vaatisi perustuslain muuttamisen ja irtisanoutumisen parista kansainvälisestä sopimuksesta.