Meillä on päättäjien  mukaan varaa. Meillä näyttää olevan varaa lamankin keskellä kotimaisen työvoiman makuuttamiseen, ulkomaalaiseen halpatyövoimaan, kasvavaan sosiaaliturismiin – ja Ahvenanmaan itsehallintoonkin.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan  Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista henkeä kohden selvästi eniten valtion rahaa.

Valtion menot olivat vuonna 2008  jokaista ahvenanmaalaista kohden olivat 13 225 euroa, kun koko maassa keskimäärin menot asukasta kohden olivat 6 997 euroa. Tilastokeskuksen mukaan ero selittyy itsehallinnolla ja pienellä koolla, joka kasvattaa henkeä kohden laskettuja menoja.

Tilastokeskus on aiemmin suhteuttanut valtion menot maakunnissa niistä valtiolle virtaaviin tuloihin. Näissä vertailuissa Ahvenanmaa on ollut selkeimpiä rahan nettosaajia.

Ahvenanmaan  osuus valtion kokonaismenoista on noin 0,9 prosenttia. Prosentuaalisesti luku on siis pieni, mutta kyse on jostain aivan muusta – nimittäin perustuslakiin (ja yhdenvertaisuuslakiin) kirjatusta kansalaisen keskinäisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Se ei näiden suhdelukujen valossa toteudu taloudellisesti.

Eikä se toteudu muutenkaan.

Ahvenanmaa ei ole vieläkään vahvistanut Euroopan unionin jo vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä (2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta). Käytännössä suomalaisia ja suomen kieltä syrjitään Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallinto perustuu suomenkielisen (ja etnisestikin suomalaisen) väestön syrjintään kielen, etnisyyden ja syntyperän perusteella.

Vuonna 2000 EU hyväksyi ns. syrjintädirektiivin. Sen mukaan kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla lailla, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden pitää sopeuttaa lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi. Suomessa tämä tehtiin viime vuonna.

Ahvenanmaalla kaikilla EU-kansalaisilla ei ole samoja oikeuksia. Ahvenanmaan lait ovat siis ristiriidassa EU:n syrjintäristiriidan kanssa. Suomalaisille syrjintä näkyy ja tuntuu käytännössä siinä, ettei maakuntaan muuttanut suomalainen saa ostaa sieltä kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän ei saa perustaa yritystä, ennen kuin hän on saanut nk. kotiseutuoikeuden. Kotiseutuoikeuden saaminen edellyttää viiden vuoden pysyvää asumista Ahvenanmaalla.

Myös suomen kieli – ja sen käyttäminen – on käytännössä kielletty. Äidinkielenään suomea puhuville lapsille ei saa opettaa esimerkiksi päiväkodissa lauluja ja leikkejä suomen kielellä eikä henkilökunta saa julkisen terveydenhuollon palveluksessa käyttää suomen kieltä keskenään kommunikoidessaan.

Sekä syrjintädirektiivi että työsyrjintädirektiivi saatettiin osaksi Suomen  kansallista lainsäädäntöä yhdenvertaisuuslailla (44/2004), joka tuli voimaan 1.2. 2004. Yhdenvertaisuuslaissa säädetään yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteista, syrjinnän kielloista, menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä sekä kielletyn syrjinnän seuraamuksista ja menettelyistä syrjintäasiaa käsiteltäessä.

EU:n komissio lähetti tammikuussa 2007 Suomelle viralliset huomautukset sekä syrjintädirektiivin että työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanosta. Lokakuussa 2007 Suomi vastaanotti komissiolta perustellun lausunnon, joka koski syrjintädirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Perustellussa lausunnossaan komissio esitti syrjintädirektiivin soveltamisalaan, työhön liittyviin syihin perustuvaan sallittavaan erilaiseen kohteluun sekä riippumattomien syrjintään liittyviä kysymyksiä koskevien selvitysten teettämisvelvollisuuteen liittyviä väitteitä. Niiden mukaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lainsäädäntö ei ollut syrjintädirektiivin mukainen.

Suomi vastasi perustellussa lausunnossa esitettyihin kysymyksiin. Helmikuussa 2008 Suomi vastaanotti komission perustellun lausunnon, jossa katsotaan, että Suomi ei ole saattanut työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Tämän jälkeen eduskunta muutti lakia seuraavasti:

Laki yhdenvertaisuuslain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:

7 §

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;

2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin;

3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Missä on sitten pihvi? Pihvi luuraa siinä, että Ahvenanmaan itsehallinnon nykyinen tilanne on erinomainen esimerkki siitä mitä käänteisrasismi ja ns.positiivinen syrjintä  saattaa ikävimmillään pitää sisällään. Kun tämän itsehallinnon suhteutettu kalleus per capita sekä  aito ja avoin rasismi maksajan roolissa olevaa suomalaisten (suomea äidinkielenään puhuvaa) enemmistöä kohtaan.

Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että päättäjämme ovat sallineet samankaltaisten enemmistöä syrjivien käytäntöjen levitä myös muiden vähemmistöjen – jopa keinotekoisesti tehtyjen sellaisten – kohteluun ja erikoisaseman luomiseen.

Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.

Sanoi sitten kuka tahansa selittelijä sitten aivan mitä tahansa

Lähteet: Eduskunta, HS, Åsub, YLE, EU, Finlex

Site Meter

Mainokset