Keskustaa edustava  Maria-Kaisa Aula on kommentoinut tänään ulkomaalaisten isoäitien Suomesta karkottamista. Nykyisin poliittisessa suojatyöpaikassaan lapsiasiavaltuutettuna toimiva aito kepulainen poliittinen broilerimme kannattaa ns. laajan perhekäsityksen soveltamista Suomenkin ulkomaalaislakiin EU:n perusoikeuksien mukaisesti. Niissä otetaan huomioon myös lapsen oikeudet, joiden piiriin kuuluvat isovanhemmat.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan Aula on kiukutellut tänään Jyväskylässä sitä, ettei Häneltä (ei henkilökohtaisesti eikä virassa olevalta)  kysytty mielipidettä tai pyydettyä lausuntoa venäläisen ja egyptiläisen isoäidin käännyttämiseen Suomesta.

Tällainen näkemys  tarkoittaisi toteutuessaan käännytyksen keskeyttämistä. Mielenkiintoiseksi Aulan kommentin tekee kuitenkin se, että tuolla vaatimuksellaan hän sotkeutuu muutaman muun virkamiehen ja poliitikon  tavoin (oikeudettomasti ja painostusta keinonaan käyttäen)vallanjaon kolmikantaoppiin ja rikkoo koko oikeusvaltiomme rakenteiden tärkeintä perustaa.

Tämä kommentti kuluu samaan sarjaan asiaa aikaisemmin virastaan käsin (laillisuusperiaatteen vastaisesti) väkisin muuttamaan  pyrkineiden KHO:n presidentti Pekka Hallbergin, tasavallan presidentti Tarja Halosen sekä pääministeri Matti Vanhasen kommenttien kanssa.

Se mihin haluan kiinnittää huomiota (tämän laittomuuden rajoilla keikkuvan pelleilyn lisäksi), on Aulan kommenttien keskinäinen ristiriitaisuus ja kaksinaamaisuus. Aula päästelee tilanteen ja tarpeen mukaan tarvittavia kommentteja. Kun Maria-Kaisa esittää tänään huolestumistaan isovanhempien ja lapsenlapsien oikeuksista, niin aikaisemmin hän on viis veisannut näistä biologiseen sukulaisuuteen kuuluvista siteistä – ihan virallisen lapsiasiavaltuutetun asiaan antamalla virallisella kommentilla:

Useissa maissa on sallittu samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien ns. sisäinen adoptio, silloin kun parilla on toiselle osapuolelle syntynyt biologinen lapsi, joka elää perheessä. Suomessakin on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä lakiesitys, jolla sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa mahdollistetaan ja näin vahvistetaan lapsen sosiaalisen vanhemman oikeudet ja velvollisuudet perheessä tosiasiallisesti elävää lasta kohtaan. Sisäisessä adoptiossa ei tapahdu lapsen sijoittamista uusiin olosuhteisiin, vaan kyse on perheessä jo elävän lapsen tilanteesta sekä hänen etunsa arvioimisesta. Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut näitä lakimuutoksia ja pitänyt niitä lapsen edun mukaisena. Näihin tilanteisiin viitataan suositusluonnoksessa termillä ”legal parenthood”.

Rekisteröityjen perheiden adoptiota koskevissa valmistelutöissä on Suomessakin otettu esille, että rekisteröidylle parille annettaisiin tietyissä tapauksissa mahdollisuus ottaa yhdessä ottolapseksi myös sellainen lapsi, joka ei ole kummankaan rekisteröidyn puolison oma lapsi.

Näin siis lapsen (ja hänen biologisten sukulaistensa) etu ja sen määritelmä  muuttuu – vähemmistön halun sekä tilanteen ja tarpeen mukaan. Isovanhemmat ovat siis ilmeisesti Aulan mielestä lapsen oikeus vain silloin, kun he eivät edusta heteroseksuaalia suomalaiskansallista enemmistöä.

Tai kun se sopii muuten hyvin nykyiseen globaaliin monikulttuurivouhotukseen.

Lähteet: HS, Lapsiasiavaltuutettu

Site Meter
Mainokset