Näin J.L.Runebergin päivänä on syytä (niiden torttujen ahmimisen ohessa) muistella myös hänen lyriikkaansa. Jos Vänrikki Stoolin tarinat eivät uppoa, voit kuitenkin miettiä mistä tässä on kyse:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
Hyvää Runebergin päivää. Kaikille suomalaisille.
Fredrik Pacius, Suomennos: Paavo Cajander
05.02.2011 at 6:30 pm
Pacius! Parempi kuin Runeberg.
Runeberg oli kuitenkin aika kritiikitön Ruotsin vallan ihailija. Otettakoon kuitenkin huomioon, että aikakautensa lapsi ja aikanansa silti melko edistyksellinen. Sine ira et studio.
Ötöpesän jengin mielestä karjalanpiirakat munavoin kera ovat paljon parempia. Niin kamalan älkkänänmakeita ovat nuo runebergintortut. Hyh.
Ja suomalaisen identiteetin syväkerros löytyy pikemminkin Kalevalasta kuin jostain svekofiilin pölyisistä höpinöistä. Tämän todistanee jo sekin, että suomalaiset heavybändit hakevat innoitusta usein Kalevalasta, muttei juuri ikinä esim. Vänrikki Stoolista. Kalevala on muinaisesta iästään huolimatta paljon väkevämpi ja elinvoimaisempi innoituksen lähde. Siinä on sielukkuutta. Se puu, jonka juuret ovat syvemmällä kukoistavat.
05.02.2011 at 6:35 pm
Se oli Paciustakin, kyllä. Aasinsillan kautta. Toki.
Kalevalakin koottuna teoksena liittyy samaan aikaan ja ruotsinkielisen älymystön saavutuksiin.
05.02.2011 at 8:13 pm
Kylläpä vain. Siihen aikaan (1800-l) todellakin oli sivistyneistö joka puhui ruotsia äidinkielenään. Mutta ruotsinkielisistäkin verrattomasti suurin osa kuului aivan tavalliseen kansaan. Ei siinä ruotsinkielisyydessä itsessään sinänsä mitään vikaa ole.
Nykyisin vain noita ruotsikynttilystöpäällystön jäänteitä on, (Thors/Biaudet(Brax/jne…) jotka ajattelevat yhä vieläkin tyhmän kansan vaativan ankaraa valistamista…
Ikävä kyllä.
05.02.2011 at 8:18 pm
Puoliksi etnisesti suomenruotsalaisena olen joutunut huomaamaan, ettei ankkalammikon väki edusta ainakaan minua eikä sukulaisiani.
RKP ei ole synonyymi suomenruotsalaisuudelle. Ja hyvä niin.
05.02.2011 at 8:19 pm
Vähän sama vika täälläkin puolella. Varsinkin silloin, kun edustaa sitä sämre folkia.
05.02.2011 at 9:20 pm
Just precis. Tack. 🙂
05.02.2011 at 8:19 pm
On Pohjolan hangissa meill’ isänmaa
min rannalla lietemme loimuta saa
Käs’ säilöjä käyttäiss’ on varttunut siell’
ja kunniall’, uskolle hehkunut miel’!
Kun ratsujamme Nevan vuossa uitettihin
kuin häihin se ui yli Veikselinkin –
ja kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta keisarin maljan se joi!
Ei pidä unohtaa myöskään Topeliusta ja Välskärin kertomuksia. Se oli pikku ruukkilaisen lempilukemistoa joskus kauan, kauan sitten.
Ruukinmatruunan isän suku lasketaan alkaneeksi eräästä hakkapeliitasta, joka palasi Saksasta kotiin, ja meni paikallisen kartanon tyttären kanssa naimisiin. Heillä oli kolme poikaa, joista keskimmäisestä alkaa isukin suku.
05.02.2011 at 9:19 pm
Meillä on samanlainen historia (siis tämän kirjoituksen kirjoittajalla toimituksen piirissä) isän puolelta Ruukinmatruunan kanssa. Äidin puolella sukujuuret ylettyvät Vaasoihin.
Nykyään tulee kapteeni Haddockin kuvaama olotila aika usein (etenkin silloin, kun lukee uutisia omien poliittisten päättäjien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä), tunnen esi-isieni sotaisten vaistojen nostavan minussa päätään…
Tai runebergiläisesti; ma luin rivin, ma luin kaks ja tunsin vereni kuumemmaks…