Hieman sekavin tuntein Kullervoblogin toimitus ilmoittaa, että 1000 kirjoituksen maaginen raja on ylittynyt. Tuhannes kirjoitus ei ehkä ole suurinta ja kauneinta, mutta se on ehdottomasti ajankohtaista pohdintaa ja se löytyy täältä.
Maaliskuussa tulee täyteen neljä vuotta kirjoittelua tässä muodossa. Alunperin yhden miehen sodasta lähtenyt avautuminen on muuttunut matkan varrella nykyään kolmen (anonyymin) kirjoittajan pyörittämäksi itkuvirsien ja mölinän sammoksi.
Kiitokset kuuluvat etenkin lukijoille, jotka ovat jaksaneet kannustaa, haukkua, riidellä, keskustella ja myöskin potkia toimitusta kirjoitustaukojen aikana. Kiitos kaikille Teille.
(Lupauksena tässä voidaan todeta, että ”Viikon mokutus”-osio tullaan kyllä täyttämään niiden aukkojen kohdalta, jotka vuoden 2010 kohdalla vielä ammottavat. Ja se lukijakilpailukin järjestetään.)
Taaksepäin katsottuna tie on ollut yllättävän pitkä ja rönsyilevä – eikä ikäviäkään asioita sen varrelta ole puuttunut. Toisaalta se on ollut myös ajoittain paljon antavaa ja toimitus uskoo esimerkin antanee kipinän monille muillekin kirjoittajille.
Kullervoblogin toimitus uskoo, että kämyliikkeestä aika spontaanisti syntynyt kansalaisjournalismi (kiitos kaikille kanssasyyllisille) on ollut eräs tekijä nykyisen menon naulaamisessa ja (esimerkiksi) perussuomalaisten kirissä vuoden 2011 vaaleissa.
Kovin kiistellylle Hommafoorumille (ja sen moderaatiolle) haluamme antaa erityiskiitoksen hyvästä yhteistyöhengestä ja mölinän laajentamisen mahdollisuudesta myös siihen suuntaan. Emme toki ole samaa mieltä läheskään kaikesta, mutta siitä mistä olemme pidämme kiinni ja arvostamme kämyperinteestä poikkeavaa avoimen totaalisen sodan torjumista.
Toimitus haluaa antaa myös erityiskiitoksen niille monille yhteistyökumppaneille, jotka eivät näy tämän Kämymaailman Karpoksi nimetyn blogin lukijoille – erityisesti eräällä karhua symbolinaan käyttävällä herralla on oma osuutensa siihen, että koko blogi on olemassa.
Eteenpäin helmikuun pakkasessa ja umpihangessa. Se olkoon edelleen mottomme.
Kullervo Kalervonpoika 
15.02.2011 at 5:43 pm
Parhaat onnittelut Kullervolle! Jatkukoon mölinä ja itkuvirret. Itkuvirret ovat sellaista muinaisperinnettä, että niistä ovat kiinnostuneita kansainvälisesti niin etnomusikologit, folkloristit kuin antropologitkin. Unelma Konkan ”Ikuinen ikävä” on oiva kirja aiheesta.
Ötöpesän jengille tuli mieleen, että ehkä (kun maan asiat ovat heikolla tolalla) tähän mölinä- ja itkuvirsitunnelmaan sopisi oivallisesti Karjalan Sissien ”Tää On Katastrofi, Saatana”:
15.02.2011 at 5:47 pm
Kiitoksia Ötöpesän jengille.
15.02.2011 at 10:34 pm
Onnittelut ja suuret kiitokset että olet(te), Kullervo, jaksaneet ylläpitää tätä blogia! (Ja antaneet minun pitää omaa blogiani kommenttiosastollanne.) 🙂
On äärimmäisen tärkeää, että kansalaiset keskustelevat ja jakavat tietoa asioista! Ja tämän on tapahduttava ilman minkäänlaista ”asiantuntevaa” ohjausta! (=”Asiantuntijoiden” kiertoilmaus sensuurille.)
Paljon asioita on muuttunut näinä vuosina multikulti-keskustelussa. Totuus ei pala tulessakaan!
Moni poliitikko ja ”asiantuntija” on joutunut ”tarkistamaan kantojaan” maahanmuuttokritiikin osalta. Siitä huolimatta olen aivan varma, että samat henkilöt ovat valmiita kääntämään takkinsa uudelleen heti kun eduskuntapaikka on varmistunut tai aiheen julkinen käsittely siirtyy taka-alalle. Puheet vaalien alla ovat puheita vaalien alla.
Tästä syystä emme saa antaa liikkeen hidastua!
Nyt kun ”monikulttuurista” on tullut kirosana ja sana ”rasismi” on menettänyt suuresti taikavoimaansa, nämä asiat tullaan epäilemättä verhoamaan uusilla ilmaisuilla ja sama meno tulee jatkumaan. Aivan liian monen leipä on kiinni mokuttamisessa.
16.02.2011 at 12:46 am
Kiitos. Mennään – vaikka metrin verran kerralla perse edellä puuhun, mutta ainakin sen metrin verran.