Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä   Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa.

Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa?

Ei olisi ainakaan pitänyt.

Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista  lähtökohdista käsin sellaisessa tilaisuudessa, joka oli erinomaisen hyvä tällaisen viestin esittämiselle. Tällä kerralla olennaisinta ei ollutkaan se, mitä jätetiin sanomatta, vaan juuri se mitä Makarov sanoi.

Hän ilmoitti hyvin suorasanaisesti Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden olevan uhka Venäjälle ja aiheuttavan toimenpiteitä Venäjällä. Se mitä suomalaisessa keskustelussa ei haluta myöntää (tai ei kyetä edes ymmärtämään) Nato-puolueen puolelta, että viimeistään tämän kommentin jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on virallisesti muuttunut suoraksi turvallisuusuhaksi maallemme.

Lisäksi kaikkien  natokiihkoilijoiden olisi syytä tutustua sodankäynnin, strategian ja historian perusasioihin – ennen mölyämistä reikiä päähänsä ekonomin tai merkonomin koulutukseen perustuvalla sodankäyntitaidollaan.

Kuten Makarov totesi, Suomi on harmaata aluetta Venäjän etupiirissä. Tämä on poliittinen, sotilaallinen ja maantieteellinen totuus. Tästä totuudesta  miehensä pahoittaminen osoittaa lähinnä sen, että mielensä pahoittanut henkilö  ei elä todellisuudessa.

Vain typerys tai sokea kiihkoilija ei pysty näkemään sitä, että Suomen kohtalo Naton jäsenenä olisi olla osa hapankaalivyöhykettä. Tehtävänämme olisi toimia Baltian ja muun Itä-Euroopan tapaan viivytystaistelualueena. Me suojaisimme Ruotsia ja Norjaa, hapankaalivyöhyke Länsi-Eurooppaa.

Mahdollisen sodan jälkeen olisimme kauppatavaraa rauhaa sovittaessa. Erinomaisen huono vaihtoehto ja tulevaisuus, vai kuinka?

Eduskunnan puolustusasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kommentoi asiaa tuoreeltaan. Hän totesi varsin viisaasti, että:

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Tuohon tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään lisäämistä.

Sen sijaan on syytä kiinnittää huomio muutamaan toiminnallaan  yhteiskunnallisesti lähinnä epätoivottuja asioita edistävään ja haittaa yleensä aiheuttavaan henkilöön

Ensimmäisenä tässä  joukossa loistaa tietenkin (jostain syystä vieläkin) ulkoministerinä toheloiva Erkki Tuomioja. Jos joskus suomalaisten miesten veri vielä virtaa maan joutuessa sotaan,  maanpuolustustamme sisältä käsin jo vuosikymmeniä tuhonnut (maanpetturin lapsenlapsi) Tuomioja on yksi tärkeimmistä tämän  yhteiskunnallisen painajaisemme arkkitehdeista.

Tuomioja  sanoo, ettei Suomen ja sotilasliitto Naton yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta. Hän sanoo myös, ettei Venäjäkään ole uhkaamassa tällä suunnalla kenenkään turvallisuutta.

Tuomioja toteaa, ettei Venäjän asevoimien komentajan lausuntoja ole tullut mistään muualta Venäjän kantoina, eikä niitä pidä ottaa vakavasti.

Tällaista kantaa edusti Tuomiojan edeltäjä ulkoministerinä, Eljas Erkko, joka jääräpäisyydellään ja kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyydellään suurin kotimainen syypää ns. Jartsev-neuvottelujen kaatumiseen ennen talvisotaa ja sen jälkeiseen tilanteen ajautumiseen kohti sotaa. Hän oli myös osasyyllinen Suomen puolustusvoimien surkeaan tilaan ennen talvisotaa – kuten Tuomioja nykyään.

*  *  *


Ai niin, melkein unohtui.

Päivän toisen diledanttipalkinnon saa ylioppilas Larvanto

… ei kun, MEP Petri Sarvamaa.

Lähde US

Sarvamaan  US-blogissaan ulospäästämä ”Höpö höpö” kruunaa kaikki muutkin ylimieliset typeryydet, joita kyseinen kokoomuslainen itsensäedustaja on vuosien varrella partatupsunsa yläpuolelta ulos päästänyt.

Lisää tällaisia poliitikkoja, niin Suomi ei mitään ulkopuolista vihollista tarvitsekaan.

Lähteet; YLE, HS, IS, IL, US, STT

Site Meter

KK

Mainokset