Vasemmistoräppiä suoltava Paleface (tai oikeammin kultalusikka suussaan syntynyt pankinjohtajan porvaripoika Karri Miettinen) on julkaissut valtamedian kohulla lanseeraaman uuden videon. Kullervoblogin toimitus on seurannut hieman huvittuneena tämän tuotoksen ympärillä kiehuvaa hypetystä ja loiskiehuntaa, joten päätimme kantaa myös kortemme kekoon ja arvostella kyseisen stygen ja siihen liittyvän videon.
Nyt näyttää siltä, että punarintama pelkää oikeasti ihmisten kokoontumis-, esiintymis- ja sananvapautta. Muuten tällaista videota tuskin olisi syntynyt spontaania Soldiers Of Odin-liikettä ja sen toimintaa vastaan. Voi hyvät hyssykät, kyllä te punikit pelkäätte. Ihan tosi.
Pohjana tälle videoarvostelulle muistutamme siitä, että Paleface on toki väsännyt punaräppiä aikaisemminkin. Aivan samalla luovuudella ja ihan samoilla metodeilla. Varastaen biisin jostain ja vääntäen siihen punapropagandaa kapakkapöydistä varastamiensa sutkausten höystämänä.
Miettisen edellinen punashittihän oli nimeltään ”Helsinki, Shangri La”. Tässä ”teoksessa” musiikki oli varastettu Tapio Rautavaaran kautta vanhasta kansanrallatuksesta ”Mannakorven mailla” . Teksti oli aika yleisliittolaista punaroskaa, johon muutaman kapakkituttu oli jättänyt oman kynänjälkensä. Kyseisen tuotoksen hämmentävin osa oli siihen eksynyt (monikultturivastainen) virolaisen duunarin arvostelu.
(No Yäk, sanoo eiralais-kalliolainen punahipsteri hiljaa itsekseen, mutta hyväksyy sen monikulttuurisena tehokeinona.)
Miettisellä on toki tällaiseen puuhasteluun rahaa ja (varakas perhe ja sen kautta myös) liikaa aikaa. Miettinen on yhteiskunnallisesti tällä tavalla aika hyödytön tapaus, rikkaan perheen kommunistipoika. Sellainen, joka ei ole päivääkään tehnyt oikeaa työtä eikä edes kouluttautunut siihen. Hän on opiskellut suomalaisen duunarin elämän kannalta varsin turhaa englantilaista filosofiaa ja hänen työuransa on yhteiskunnallisesti ajatellen lähinnä hypetystä ja biletystä. Muiden piikkiin.
Mutta mennään nyt kuitenkin Miettisen varsinaiseen tuotokseen., joka on varsin omaperäisesti kastettu nimellä ”Me emme suostu pelkäämään”
Tällä kerralla musiikki on varastettu Irlannista. Kappale on irlantilainen kansanlaulu, kuten Miettinen itsekin mainitsee. Hän kuitenkin veivaa tässä totuutta. On totta, että kappale on 1700-luvun (tai vanhempaa) perua, mutta se yhteys josta Miettinen tämän biisin on varastanut on Irlannin nationalistinen vallankumous.
Eli Paleface ampuu tässä jo ensimmäisen laukauksen takaa päin omaan polvilumpioonsa, kuten laulun kuuluisaksi tehnyt IRA teki (ja tekee) vasikoille.
Vaikka irlantilainen nationalismi on vasemmistohenkistä, niin se on silti nationalismia. Kaukana Miettisen monikulttuuriuskonnosta. Myös kaikki muut tunnetut eurooppalaisen nationalismin aatesuuntauksista ovat enemmän vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia ideologioita.
Otetaan tässä nyt esimerkiksi vaikka fasismi.
Italiasta lähtöisin oleva fasismi on eräs sosialidemokratian nationalistista versoista. Se on kaukana kapitalismista ja aidosta äärioikeistolaisuudesta. Tästä huolimatta vasemmistolla on (neuvostoliittolaisen kehyksensä) vuoksi tapana leimata esimerkiksi fasismi äärioikeistolaisella leimakirveellä. Vaikka se ei sitä ole.
Tämä ei estä Miettisen kaltaisia shampanjasosialisteja hengailemasta todellisen äärioikeiston (Kokoomus ja RKP) kanssa haalimassa Suomeen halpatyövoimaa kehitysmaista ja julistautumalla ns.Hyviksi Ihmisiksi. Se ei estä Miettistä myöskään varastamasta videonsa tehokeinoja vastapuolelta.
Miettinen on ilmeisesti istunut kiihottuneessa tilassa kuolaamassa italialaisten fasistien musiikkivideoita, koska osa videon kuvakerronnasta on varastettu suoraan sieltä.Joukkokohtaus, jossa väki tulee kameraa kohti on suora kopio italialaista fasistiliikettä Casa Poundia lähellä olevan Bronsonin videosta ”Lo spirito di Roma”.
Varsin hilpeää.
Karri varastaa ja Karri jää kiinni. Noloa on se, että Karri varastaa vastapuolelta.
Toinen plagiaatti Miettisen videossa tulee vastaan (vasemmistolaisen) Mariskan videosta ”Kukkurukuu”.
On tietyllä tavalla ymmärrettävää, että taiteelliselta lahjakkuudeltaan puuhyyskän takkinaulaan verrattavissa oleva Paleface hakee jotain oman juntteutensa kautta helposti omaksuttavaa visuaalista näkymää. Kun muutakaan ei tullut mieleen, hän varasti sitten Mariskan videosta rumpujen päräyttelyn.
Toisaalta tässä aukeaa selvä aasinsilta anarkistien mellakoissaan käyttämiin rumpuryhmiin. Ja samaa kautta pellemaskeihin. Kumpikin on taas varastettu/lainattu keskieurooppalaisilta anarkisteilta, jotka ovat joutuneet kehittämään muitakin kuin pikkulapsia karmivaa pelle- ja sirkusmeininkiä naamioitumiskieltojen vuoksi.
Videolla vilahtelee myös aivan aitoja kotimaisia anarkistirikollisia. Näitä, jotka mellakoivat viime itsenäisyyspäivänä 612.fi-yhdistyksen järjestämää kulkuetta vastaan (ja jossa 150:sta mellakoitsijasta 132 pääsi poliisin suojiin yöksi) ja jotka ovat viime aikoina sytyttäneet busseja palamaan. Rikollisia. Ei muuta.
Kun Madventuresista tutut Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff ovat mukana tällaisten ryhmien tukivideossa, on syytä epäillä heillä olevan myös lähempiä kytköksiä näihin rikollisiin ja heidän rikollisjärjestöihinsä. Näistä Varisverkosto taitaa olla tällä hetkellä aktiivisin (kunnes tuhopolttajat saadaan vankilaan) . Toivottavasti tuolloin selviää myös se kuinka aktiivisia nämä vasuriklovnit ovat anarkismirikollisuuden tukemisessa.
Kun myös professori Teivo Teivainen, Meillä on unelma -organisaattori Aleksi Pahkala, kansanedustaja Paavo Arhinmäki, radioääni Renaz Ebrahimi sekä suomiräppäreitä kuten Toinen Kadunpoika, Solonen ja Xmies esiintyvät videolla, lienee syytä epäillä kyseessä olevan eräs episodi parlamentaarisen ja rikollisen vasemmiston yhteistyöstä.
Videolla esiintyvät muusikot ovat maskeerattuina ehkä ymmärtäneet tämän yhteyden. Ehkä he eivät halua identifioitua äärivasemmistolaiseen väkivaltaan ja terroriin nyt, eivätkä ainakaan tulevaisuudessa, jolloin nämä kaikki asiat todennäköisesti selvitetään ja rikolliset tulevat saamaan rangaistuksensa.
Arvosteluna videolle annamme pellen irtonenän, Palefacella sellainen onkin jo omasta takaa.
Ei jatkoon.
Jk. Videolla esiintyvä pilottitakkinen kaljupää on muuten niiiiiin ysäriä. Tarkastakaapa punikit kellonne ja kalenterinne. Tuolla tavalla pukeutuvat nykyään ainoastaan vasemmistolaiset homoseksuaaliskinit ja Dimmu-setä aka Dmitry Gurbanov.
Kuva: Poliittisen Korrektiuden Parhaat
HP
21.06.2016 at 6:28 am
Vielälö palefeissi on kiinnitetty Suomen itsenäisyyden 100v järjestely”komiteaan”?
Juhlat ovat ilmeisesti naamiaiset.
21.06.2016 at 5:28 pm
On kiinnitetty. Eräs yhteiskunnallisen rappion etapeista sekin.
21.06.2016 at 11:13 pm
Tälle pitäisi tehdä jotain koska kommunisti ei voi edustaa Suomea.
22.06.2016 at 1:28 pm
Tavallaa kyllä liikuttavaakin, että suomalainen vasemmistokapina on tuollaista virkatätien ohjaamaa kerhotoimintaa. Pellen yläaste/lukiokiertue tulee mieleen.
22.06.2016 at 8:05 pm
Hyvä kirjotus, tykkäsin. 🙂
22.06.2016 at 8:55 pm
Kiitos.
24.06.2016 at 12:17 am
En ole kyllä koskaan pitänytkään tästä musiikista. Ei mene tajuntaan, mitä
hienoa ottaa taustaksi muiden tekemästä.
Muistui mieleen tämä blogi kirjoitus, vähä-älyistä
musiikkia.
http://ylewatch.blogspot.fi/2016/05/yle-tutki-jopa-rockfestiivaalit.html
06.10.2016 at 3:57 pm
[…] Arvostelimme täällä jokin aika sitten Karri ”Pankinjohtajan porvaripoika” Miettisen (joka haluaa esiintyä nimellä Paleface) äärivasemmistolaisuutta ja monikulttuuria hehkuvan musiikkivideon ”Emme suostu pelkäämää…. […]
09.10.2016 at 3:00 am
Tätä arvostelua varten oli tehty hyvää ja vähemmän hyvää taustatyötä. Kunniamaininnan annan muista videoista ”varastettujen” tehokeinojen huomioimisesta ja irlantilaisen nationalismin luonteen tarkastelusta, kritiikkiä sen sijaan Palefacen taustojen selvittämisestä.
Väität, että artisti ei ole päivääkään tehnyt oikeaa työtä. Mihin tämä perustuu (muuhun kuin pankkiiri-isään ja muusikon uraan)? Lisäksi kerrot hänen opiskelleen englantilaista filosofiaa, alaa, jota ei oikeastaan ole olemassa. Palefacen opiskelema ala on englantilainen filologia, joka on kielitiedettä, toisin kuin filosofia.
En myöskään oikein ymmärrä käsitettä ”varastaminen” tehokeinojen käytön yhteydessä. Musiikkiin ja musiikkivideoihin, kuten kaikkeen muuhunkin kulttuuriseen tuotantoon kuuluu oleellisena osana intertekstuaalisuus, eli muihin teoksiin viittaaminen, joka on parhaimmillaan vuoropuhelua eri tuotosten välillä. (Nationalistisen) kansallislaulun käyttäminen on itseasiassa vastakkainasetteluna aika nerokas tehokeino!
Sanavalinnat (suoltanut, väsännyt, varastanut, punashitti, hyödytön) ja yleinen kieliasu osoittavat myös, ettei arvostelua ole tehty täysin objektiivisesti, vaan vastustus artistia kohtaan on selkeästi näkyvissä, mikä on tainnut olla tämän kirjoituksen tarkoituskin. Se ei tosin ole laadukkaan arvostelun tunnuspiirre. Lopun poliittinen spekulointi oli kirjoituksessa vielä pisteenä i:n päällä vieden siltä journalistisen uskottavuuden.
Paljon muutakin sanottavaa tästä olisi, mutta tässä nyt tärkeimmät ettei kommentistani tule ylipitkää. Toivon asiallista vastausta, mutta jos sellainen on mahdotonta, voi kommentin jättää kokonaan huomiotta.
09.10.2016 at 8:33 am
Kiitos kommentistasi. Ensimmäinen asia joka on syytä huomioida on se, että tämä on kollektiivinen blogi. Olemme aikaisemmin kertoneet, että kunkin kirjoituksen laatija esiintyy kirjoituksen lopussa nimikirjaimillaan, mutta sisältö toimituksellisesti on yhteistä.
Oikea työ on oikeaa työtä, valitettavasti taide työnä on jotain muuta. Aliarvioimatta kuitenkaan taidetta työnä, on vaikea nähdä vaurauden ja vaurauteen liittyvien yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien käyttämistä taiteen kontekstissa juuri muuna, kuin keinoina varakkaan pennun harrastuksen eriarvoisena nostamisena ”ammatiksi” (”puuhailkoon nyt sitten taiteen parissa, kun muu ei kiinnosta/luonnistu/onnistu”).
Rumaksi se muuttuu, kun sitä vertaa huomattavasti lahjakkaampien (mutta varattomampien ja yhteiskunnallisten herraseurojen tukea vailla olevien) aitojen taiteilijoiden niska limassa puskemiseen oman hengentuotteensa esille saamisen polulla. Ja siitä elinkeinoaan etsien.
Viittaat intertekstuaalisuuteen ja seuraavassa kappaleessa puutut sanavalintoihin. Tämä arvostelu on siltä osin sarkasmisssaan ja poleemisuudessaan juurikin intertekstuaalista vittuilua epäuskottavalle kappaleelle, artistille ja koko helahoidolle. Se tuskin muuttaa arvostelun laadukkuutta, päin vastoin.
Objektiivisuutta täältä ei kannata etsiä. Sivun alussa on varoitusteksti siitä, että tämän sivun tyylilaji on huuto, mölinä ja meuhkaaminen. Huuto nimittäin kuuluu keskimäärin paremmin ja kauemmas kuin kuiskaus. On varsin kaksinaismoralistista hyväksyä öyhötys Palefacelta ja kieltää se samalla meiltä. Etenkin, kun me olemme juuri sitä miltä näyttää ja Paleface taas ei.
Jokainen lukija erottaa (tai ainakin pitäisi erottaa) tämän blogin yli tuhannen kirjoituksen joukosta poleemiset ja journalistiset tekstit. Me emme erikseen alleviivaa niitä. Etenkään näinä aikoina, jolloin valtamedian suoltama ja väsäilemä journalismi on lähinnä propagandaa. Medialukutaito on kovaa valuutta näinä Länsimaiden Tuhon aikoina.
Tuolta löytyy laajempi selostus missiostamme.
Toimitus
09.10.2016 at 12:44 pm
Kiitos asiallisesta ja hyvin perustellusta vastauksesta 🙂 Avasi asiaa ja bloginne tarkoitusperiä ainakin minulle hyvin, satuin nimittäin vain eksymään tänne palefacen googlailun yhteydessä.