ateismi


Toimitus kyseli taannoin kulttuurirelativistien kantaa ismien törmäilystä. Kysymys numero kaksi kulttuurirelativisteille kuuluu; oletteko te nyt aivan rehellisiä isminne kanssa?

Kulttuurirelativismin olemukseen nimittäin kuuluu se, että kaikki ismit, opit ja uskonnot ovat samanarvoisia. Kulttuurirelativismin mukaan jokaisen yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää ainoastaan hänen oman kulttuurinsa käsitteiden kautta.

Koskeeko tämä myös satanisteja, pedofiileja, sukurutsareita, kannibaaleja, –  tai vaikkapa esimerkiksi rasisteja?

Ja ihan yhdenvertaisuuden vuoksi, kysytäänpä samaa myös yleisöltä:

 

Site Meter

Maailmassa tapahtuu ajoittain (ainakin kauempaa tarkasteltuna) täysin suhteettomiin mittasuhteisiin yltäviä  massaliikehtimisiä. Tällainen on myös TV2:n surkeasta homokeskustelusta alkanut  laumasieluisten sopulien joukkovaellus ”Eroa kirkosta”-sivustolle.

Huvittavinta tässä on se nopeus, joilla yli kymmenentuhannen suomalaisen perässä vedettävän  ja helppouskoisen beesaajan maailmankatsomus on muuttunut yhden surkean tv-ohjelman johdosta yhdessä yössä. Se mikä tässä arvostelukyvyttömien joukkosielujen touhussa ihmetyttää eniten on se, että miksi tällainen massaliikehdintä ei alkanut jo viime talvena?

Piispainkokous käsitteli nimittäin tätä asiaa jo helmikuussa.  Piispat linjasivat tuolloin varsin selkeästi, että homoliitoille ei esitetä siunaustoimitusta, vaan mahdollista rukoushetkeä. Rukoushetken voi suorittaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja hän voi käyttää siihen harkintansa mukaan olemassa olevaa rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.

Piispankokous ei myöskään halunnut pakottaa pappeja rukoustilaisuuksien pitämiseen. Kirkon työntekijät saavat oman harkintansa mukaan päättää, pitävätkö homopareille rukoustilaisuuksia vai ei. Homoliittojen siunaukset eivät siis kuulu tämän korkean kirkollisen linjauksen mukaan kirkollisiin toimituksiin.

Tähän kirkolla on täysi oikeus.

Syy siihen miksi tämä asia on kuitenkin noussut pöydälle ja saanut kohtuuttoman määrän julkisuutta (ja aikaan kohtuullisen suuren ns. hyödyllisten idioottien lauman), on parin tunnetun homoseksuaalin  – ja etenkin heidän hangaroundereinaan pyörivien homoemojen –  kiukku. Sellainen tunnettu huonosti kasvatetun pikkukakaran kiukku, siitä ettei saa tahtoaan läpi.

Kyseessä on vanhanaikainen ulkopuolelta ohjailtu painostusoperaatio evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.

Äänekkäimpiä tässä (myrskyssä vesilasissa) ovat olleet sellaiset hahmot, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Loogisesti ajateltuna on jotenkin absurdia esittää ulkopuolisena jonkin klubin jäsenille ja johdolle sellaisia vaatimuksia, jotka ovat kyseisen klubin sääntöjen ja etiikan vastaisia.

Mutta tämähän ei ole aikaisemminkaan ollut tälle joukolle – joka siis esiintyy nyt ja tässä tapauksessa homoemoina – mikään ongelma. Nämä ns. näennäissuvaitsevaisethan ovat jo pitkän ajan kuluessa ilmoittaneet julkisuudessa kovalla äänellä, että logiikkamme ja järkemme on kadonnut, löytäjä saa pitää.

Pohjanoteerauksen tässä homoemoilussa on toistaiseksi tehnyt Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari Tervo.

Hän kirjoitti US-blogissaan näin:

Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen.

Tervolla on (jälleen kerran) puurot ja vellit tukevasti sekaisin ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa Tervon kanoottia soutaneista inkkareista on jäänyt ihan pysyvästi Ounasjokeen.

Toisin kuin Tervo kuvittelee, kirkkohäät ja lapsen saaminen eivät ole edelleenkään mitään subjektiivisia ihmisoikeuksia.

Kirkko ei ole mikään juhlatila – eikä etenkään sellainen, jonka pitäisi olla kaikkien sellaistenkin käytettävissä, jotka eivät hyväksy kirkon opetusta, moraalia ja oppeja. Ei kirkkosali ole mikään ateistin prinsessanäytelmän esityslava.

Lapsen oikeudet on unohdettu tässä keskustelussa myös täysin. Lapsi ei ole mikään nukke, jolla biologisesti epänormaalin parin pitäisi saada huipentaa kotileikkinsä. Tässä blogissa on otettu kantaa aikaisemminkin tähän heterokulttuuria epätoivoisesti (ja ajoittain hirvein tuloksin) matkivaan ja homoemojen yllyttämään omituiseen touhuun.

Nykyisen itsekeskeisyyden ja narsismin aikana tämä on vain eräs historiaan jäävä (tarpeeton) merkkipiste. Kun tätä asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa, jokaisen nykyhetkeä elävän kannattaa miettiä tulevaisuuden tarkastelun lähtökohtaa.

Homoseksualismia on ollut ja tulee aina olemaan. Se on biologisesti epänormaalia, mutta se esiintyy tasaisella (marginaalisella) prosentilla ihmispopulaatiossa.

Ongelma nykyisessä keskustelussa ei olekaan itse homoseksualismi eivätkä homoseksuaalit. Ongelma ovat ne näennäissuvaitsevaiset (tässä tapauksessa homoemon kaavuissa kulkevat) hyväksikäyttäjät, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen mitä tahansa vähemmistöä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Maamme suurimmat ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan enemmistön ja vähemmistöjen väliseen suhteeseen, vaan johonkin aivan muuhun asiaan .

Siihen, että nämä suvaitsevaisuutta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia kailottavat jaritervot ja muut näennäissuvaitsevaiset  ymmärtävät kyllä aivan täydellisesti sen, että yhteiskuntamme on pystytetty enemmistödemokratian ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: YLE, US, HS, IL, IS, STT

Site Meter

Kysymys kulttuurirelativisteille, jotka olette sitä mieltä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, kuuluu  hyvin yksinkertaisesti näin:

Miten Te suhtaudutte siihen, että joku ismi kieltää toisten ismien olemassaolon?

Esimerkiksi näin

Lähde:YLE

Site Meter

Kun kesä on nyt lopuillaan (ja kaksi  muuta tämän blogin kolmesta muskettisoturista ovat jo ehtineet aukaista sanaisen arkkunsa) on ehkä syytä,  että myös minä palaan valituksen ja perisuomalaisten itkuvirsien pariin.

On aika mennä henkilökohtaisuuksiin, siis omiini. Tämä mielipide koskee ismejä, ei ihmisiä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen länsimaihin suuntautuva kulttuurillinen ja poliittinen islam on syvältä ja poikittain.

Se toki noudattaa Koraanin sanomaa siinä, että se pyrkii käännyttämään ja muokkaamaan ns. yleistä ilmapiiriä itselleen ja omille tarkoitusperilleen sopivaksi. Näissä tavoitteissaan se on kuitenkin länsimaalaiseen yhteisöön täysin sopimaton.

Omaan ympäristöömme tunkeutuva ekspansiivinen (valloittava) islam on häijy ja loppupeleissä ei-toivottu vieras.

Sekä käyttää härskisti hyväkseen omaksumaamme suvaitsevaisuusperiaatetta. Ja pyrkii samaan aikaan murskaamaan sen.

Tällainen valloittaja lukee lainsäädäntömme tarkkaan ja on jokaisessa mahdollisessa tilanteessa valmis kärkkäästi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Omaa suvaitsevaisuuttamme apunaan käyttäen.

Se vaatii erityiskohtelua (muka-suvaitsevaisuuden nimissä) ja hakee oikeutta oman oikeudentajumme vastaisille traditioilleen. Se haluaa alistaa naiset,lapset, seksuaaliset vähemmistöt ja kaikki muutkin sen agendasta poikkeavat ajatukset. Se haluaa istuttaa suvaitsevaiseen yhteiskuntaamme ns. kaksoisstandardin kautta oman suvaitsevattomuutensa ja sen feodaalisen lainsäädännön ja moraalin.

Se vaatii äänekkäästi omia oikeuksiaan, haluten samaan aikaan loukata toisella tavalla uskovien (ja etenkin uskonnottomien)  oikeuksia ja moraalikäsityksiä.

Sen lopullinen tavoite on käännyttää valtaväestö islamiin(paluu Ummaan) ja romuttaa kaikki se, mitä me olemme pitäneet tärkeänä.

Hyvästi vapaus, veljeys (ja etenkin sisaruus) sekä tasa-arvo.

Henkilökohtaisesti inhoan jotain muuta vielä fundamentalistista islamiakin enemmän.

Nimittäin kotoista kulttuurirelativismiamme.

Monet näistä kulttuurirelativismiin uskovista (pikku hörhöistä) ovat sitä mieltä, että kaikki aatteet ja ismit ovat yhdenvertaisia. Samaan aikaan nämä hyödylliset idiootit ajavat islamilaisen kulttuuriekspansion lisäksi homoseksuaalien oikeuksia, naisten oikeuksia ja lasten oikeuksia – puhumattakaan niistä sadoista vähemmistöistä,joiden oikeuksia nämä puolustavat samaan hengenvetoon ekspansiivisen islamin (joka tuo tullessaan dragonisen sharia-lainsäädännön ja alkuvaiheessa lainsäädännöllemme vieraan kaksoisstandardin) oikeutta elää yhteiskunnassamme.

Suomeksi sharia koostuu silmä-silmästä periaatteesta- kunniamurhista, verikostoista, kivittämisistä, silpomisista, ei-muslimien oikeuksien halveksimisesta ja alistamisesta  sekä uskonolla pyhitetyistä vaimon- ja lapsenpieksäjäisistä.

Ehkä näillä kulttuurirelativisteilla on joko ns. järki hukassa (löytäjä saa pitää) tai sitten he luulevat todellakin olevansa infideleinä jotenkin toisessa asemassa kuin muut ei-uskovaiset islamin silmissä?

Jos Euroopassa (ja lännessä tai missä muualla tahansa, noin ylipäätään) tullaan näkemään uskonsotia tai pogromeja, nämä kulttuurirelativistit ovat se ainoa ja oikea syypää tällaiseen kehitykseen.

Kun kulttuurirelativismiin kuuluu se kuuluisa oppi siitä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, herää kysymys siitä, miten mahtaa islam suhtautuu esimerkiksi aitoihin pedofiileihin, sodomisteihin, nekrofiileihin, ateisteihin ja homoseksuaaleihin?

Toivottavasti en joudu olemaan henkilökohtaisesti paikalla tuota kulttuurirelativismin  huippuhetkeä todistamassa.

Site Meter

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla – ja jopa etnisellä puhdistuksella – uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

”Toimittaja” Akuliina Saarikoski Uudessa Suomessa 18.3.2009.

Tämä Jyrki Saarikosken tytär alkaa olla ehtymätön typeryyksiä, propagandaa ja epätotuuksia työntävä torvi. Ikävä kyllä Uusi Suomi-nettilehden omistaja  Niklas Herlin on mennyt (ilmeisesti) ajattelemattomuuttaan antamaan tälle YLE:n toimituspäällikön tyttärenä sisään päässeelle käänteisjournalistille (ketä ketä nyt sinänsä oikeasti kiinnostaa suojatyöpaikkalaisten jorinat? )  lisäksi aitoa mediatilaa ja aikaa.

Kunhan Uusi Suomi (ja Herlin) julkaisevat  näitä todellisuuden kahleet journalismista katkaisseita  akuliinailuja riittävän paljon ja pitkään, sen uskottavuus tulee päättymään samalle tasolle Hyysärin kanssa.

On ehkä ihan paikallaan muistuttaa siitä, että Akuliinan muisti pätkii todellisuus on harhautunut nyt aika pahasti (kas, täällä, täällä ja täällä – noista linkeistä löytyy lisää Akuliisan seikkailuja ihmemaassa) siitä miten normivirtanen asian kokee. Kun mietitään, kuka Suomessa uhkailee väkivallalla, on tosiaan syytä muistella, mitä kyseinen ”toimittaja” on itse laukonut julkisuuteen:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

“Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Puhumattakaan niistä Akuliinan heittelemistä ihan suorista väkivallalla uhkailuista:

Jep…

Myös hiljan aikaa sitten uutisvuossa ollut tieto siitä, että ns.eläinaktivistien Turussa vuonna 2008 tekemän yli sata ihmistä hengenvaaraan asettaman tuhopolton tutkinta on edistynyt, liittyy kiinteästi  Akuliinan historiaan.

Akuliina Saarikoski on toiminut Oikeutta Eläimille yhdistyksen tiedottajana,

Oikeutta eläimille-yhdistys on  EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Akuliina kehaisee myös tunnettua vihafoorumiaHommawatchia. Hän kirjoittaa, että Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa, on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Mielenkiintoiseksi tuon toteamuksen tekee se, että toisin kuin Akuliina (jälleen kerran) väittää, tuo foorumi on keskittynyt metakeskusteluun Homma-forumista ja aidon yhteiskunnallisen vihapuheen levittämiseen. Se on saanut tukea tälle linjalleen myös valtakunnallisen tason vasemmistopoliitikolta.

Se mitä tuo vihafoorumi pitää todellisuudessa sisällään, liittyy siis aika kevyesti islamofobiaan –  totuus sen sisällöstä noudattelee tätä polkua:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.


Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!


Panu Hglund (vastauksena edelliseen):


Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.


Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.


Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.


Panu Hglund:

“Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.


Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.


Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.


Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.


Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Jep…

Kun Saarikoski viittaa tuossa kirjoituksessaan toisaalta islamofobiaan ja toisaalta on vaatimassa maallisen islamin virallisia tunnusmerkkejä – minareetteja – suomalaiseen katukuvaan, niin tällainen asioiden yhdistäminen vaikuttaa lähinnä (Saarikosken maailmankatsomuksen kannalta tarkasteltuna) lähinnä mielipuoliselta ajattelulta.

Saarikoski voisi käydä kysymässä Suomen vanhimmalta islamilaiselta yhteisöltä – tataareilta – miten nämä ovat pystyneet harjoittamaan uskontoaan ilman minareetteja jo toista sataa vuotta Suomessa? Vastaus saattaisi yllättää ja Akuliinalle se tuskin sopisi…

Kun anarkistilesbo vaatii Suomeen maallisen islamin tunnuksia, hän istuu mielestäni hieman hassunkurisessa roolissa.

Tästä Akuliinasta  tulee (päivä päivältä enemmän) mieleeni  jotenkin Liisa ihmemaassa – ja etenkin hänen konfliktinsa Herttakuningattaren kanssa.

Lähde: US

Site Meter

Jk. Myös Pasi Turunen on kirjoitellut samasta asiasta.

Hyvä tarkoitus kääntyy (valitettavasti ja säännöllisesti) Jarkko Tontin käsittelyssä jokaisen hänen käsittelemänsä aiheen kummallisesti vääristyneeksi irvikuvaksi. Kun lukee (lähes mitä tahansa)  Tontin kirjoittamaa tekstiä, niin  olo on kuin vaeltaisi  Liisana Ihmemaassa tai kuin olisi joutunut vahingossa sisään Tim Burtonin ohjaamaan elokuvaan.

Kuten tässäkin Tontin kirjoittamassa kansalaisyhteiskuntaa haikailevassa tekstissä. Tontti näkee (aivan oikein) Suomen liian autoritaarisena ja meritokraattisena yhteiskuntana. Allekirjoitan tuon – mutta hieman toisin perustein kuin Tontti ja lisää siihen mukaan oligarkia. Ennen sitä on hyvä tarkastella kirjoittaja Tonttia ja sitä, miten kansanvaltainen hänen oma historiansa on.

Tontti itse on kouluttanut  oikeustieteen tohtoriksi
, yhteiskunnan maksaessa hänen opintona. Tämän jälkeen hän on jättänyt tämän ammatinsa ja ryhtynyt ”vapaaksi kirjailijaksi”. Kovin kauas sivuladulle kulkematta voisi kai sanoa, että Tontin kohdalla yhteiskunnan tarjoama opetus on mennyt suoraan Kankkulan kaivoon.

Voisi varmaankin sanoa myös, että Tontti on vienyt joltain sellaiselta ihmiseltä opiskelupaikan joka olisi aidosti ja kutsumuksesta halunnut olla juristi.

Jarkko Tontti järjesti itsensä varusmiespalveluksensa aikana RUK:un ja jätti sen kesken. Tuhlaten jälleen yhteiskunnan varoja ja vieden joltainaidosti motivoituneelta ja sodanaikaisiin tehtäviin pystyvältä reservinupseerilta paikan tuossa koulussa.

Jarkko Tontti on toiminut myös oman toimensa ohella kirjailijoiden sananvapausjärjestön – PEN:in – varapuheenjohtajan. Jussi Halla-ahon (vähintään kuuluisan) farssioikeudenkäynnin aikana tämä(kansalaisyhteiskuntaa halajava) suuri humanistimme ja sananvapauden airueemme oli valmis poistamaan sananvapauden omista mielipiteistään poikkeavien mielipiteiden kohdalta.

Unohtamatta sitä, että kun Tontti puhuu kansalaisyhteiskunnasta, niin se työ mitä hän on tehnyt Tuija Braxin avustajana, on kaikkien mittaustapojen mukaan kaukana kansalaisyhteiskunnan todellisuudesta.

Voisikohan tuollaisesta toiminnasta käyttää sanaa aito poliittinen elitismi? Vai pitäisikö tässä lainata Tontin omaa määritelmää;

Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on jättänyt taakseen kirkon, yliopiston ja virkamieselämän.

Ja viulut maksoi suomalainen kansalaisyhteiskunta veronmaksajineen…

Kun Tontti tarkkaillee kirjoituksessaan Helsingin senaatintoria, hän  sivuuttaa historialliset muistomerkit  ja keskittyy omasta mielestään perinteiseen ja traditionaaliseen. Näin kuva siitä millaista kansalaisyhteiskuntaa Tontti haluaa, kirkastuu entisestään.

Kävin äskettäin jäähyväiskahvilla Senaatintorin laidan Café Engelissä. Perinteinen kahvila sulkee ovensa remontin takia…

… Café Engelin vaatimaton rooli torin kokonaisuudessa kuvaa sitä hyvin. Kun modernia kansalaisyhteiskuntaa 1700-luvulla Euroopassa synnytettiin, kahvilat olivat keskeisessä roolissa. Niissä kokoonnuttiin, väiteltiin ja luettiin. Syntyi moderni julkisuus, kansalaiskeskustelun foorumi, kuten filosofi Jürgen Habermas on esittänyt.

Haluamatta viilailla hirveästi (tässä ja nyt) pilkkuja, niin pitää muistaa, että juuri Cafe Engel on näistä Tontin luettelemista Senaatintorin nähtävyyksistä nuorin. Se on perustettu  erinomaisen rikkaan suomenruotsalaisen  perijän (ja Tontin puoluekaverin ) toimesta 1980-luvulla.

Sitä ennen tuossa korttelissa toimi esimerkiksi Stockmannin tavaratalo – ja Helsingin poliisi.

Lyhyt (ja viherpoliittisesti tarkoituksenmukainen) on siis se metodi, miten Tontti määrittelee kulttuurin, tradition, historian ja perinteisen.

Tontti on siis huolestunut siitä, että Suomessa kansalaisyhteiskunta on aina ollut alikehittynyt. Minustakin se on huolestuttavaa, mutta minä hakisin hieman eri suunnasta syitä alikehittymiseen kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Kansalaisjärjestöjen, kuten Amnestyn tai Greenpeacen jäsenmäärät ovat väkimäärän nähden vähäisiä. Vastaavasti poliisiin ja armeijaan luotetaan vertailumaita enemmän, presidentistä puhumattakaan. Edelleen puhutaan kansasta, ei kansalaisista.

Tässä tulikin sitten enemmän kuin riittävästi tietoa siitä, mikä on tämä Tontin haikailema kansalaisyhteiskunta.

Kun Tontti haikailee Amnestyn jäsenmäärän kasvua, hänen pitäisi muistaa se, että suomalainen normivirtanen on kansainvälisestikin hyvin koulutettu ja hän on osaa lukea nykyisin varsin mediakriittisesti – jotain hyötyä oli näköjään suomettuneisuudenkin ajasta.

Amnesty on lisäksi onnistunut viemään pohjan julkiselta uskottavuudeltaan Suomessa ihan itse. Se mitä Tontti näkee kyseisen järjestön Suomen osaston toiminnassa kansalaisyhteiskunnallisena, on todellisuudessa vahvasti poliittisesti leimautunutta ja elitististä.

Puhumattakaan sitten tästä Tontin toisesta keppihevosesta. Jos joku väittää, että Greenpeace kuuluu toimintatavoiltaan tai hallinnoltaan kansalaisyhteiskuntaan, hänen olisi syytä tarkastaa pikaisesti kalenterinsa ja karttansa.

Greenpeacen toiminta muistuttaa tavoiltaan suuresti eräitä Länsi-Euroopassa 1970-luvulla  toimineita painostus- ja terrorijärjestöjä ja sen demokratiaa halveksiva  hallinto on kuin suoraan eilisen Neuvostoliitosta.

Kertauksen vuoksi,  totuus on edelleen se, että Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö .

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tällainen on siis se kansalaisyhteiskunta, jota Jarkko Tontti haluaa. Minun täytyy todeta, että minä elän aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin Tontti.

Tontin mukaan:

Jo nyt valtiovalta on nivelletty osaksi Euroopan unionia. Nationalistiset fantasiat ovat kohdanneet todellisuuden. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset ovat globaaleja ja niihin voidaan vastata vain globaalilla politiikalla.

Eli Tontin kansalaisyhteiskunnassa kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevii nasioihin on siirtetty muutaman harvan päättäjän käsiin – Euroopan Unionin ytimeen. Minusta tällainen ei ole kansalaisyhteiskunta – se on painajaismainen irvikuva aidosta kansalaisyhteiskunnasta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani toimisi suora (alhaalta ylöspäin ohjattu)  aito ja alueellisesti pilkottu suora kansanvalta.

Minun kansalaisyhteiskunnassani  tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset  alistettaisiin hakijoiden  koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen  jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.

Minun kansalaisyhteiskunnassani jokaisella olisi oikeus tehdä lakialoite saatuaan sovitun määrän kannatusääniä ja jokaisella olisi oikeus äänestää hyväksymisen tai hylkäämisen puolesta jokaisen lain kohdalla.

Minun kansalaisyhteiskunnassani ei olisi poliittista joutosakkia ja kansanedustajilta vaadittaisiin aitoa osaamista ja ammatitaitoa.

Mutta tämähän nyt on ilmeisesti tähän mennessä tullut aivan selväksi – se mitä Tontti haluaa ja edustaa, on pois normaalilta normivirtaselta ja on omiaan edistämään harvainvaltaa.

Mutta tämänkin me jo tiesimme.

Lähde: Vihreä Lanka

Site Meter

Tässä blogissa (ja muuallakin) on aikaisemminkin kummasteltu vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään avoimen rasistisia ja kansanvaltaa halventavia kannanottoja sekä suoranaisia teon tasolla osoitettuja lainsäädännön pilkkaamisia.

Kun lukee hänen viimeisintä julkisuuteen putkahtanutta kommenttiaan, niin tulee mieleen, että oman kansan häpäisemisemisen ja herjaamisen jälkeen vähemmistövaltuutettumme on lähtenyt suoranaiseen kristittyjen vainon ja lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen aseman murskaamisen tielle

Luterilaisen kirkon  tiedotuskeskuksen julkaiseman uutisen mukaan Suurpää vaatii, että Yleisradion tulisi kohdella hartausohjelmissaan uskontoja tasapuolisesti. Nykyisin Yleisradio lähettää ainoastaan kristillisten kirkkojen hartauksia. Suurpäästä tilannetta on vaikea ymmärtää:

On selvää, että silloin kuin 80 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, niin valtaosa hartauksista on luterilaisen kirkon järjestämiä

YLEn pitäisi (Suurpään käsityksen mukaan)  joko luopua hartausohjelmien lähettämisestä kokonaan tai antaa myös muiden uskontojen edustajille ohjelma-aikaa. Vähemmistövaltuutettu uskoo, että hartauksilla olisi myönteisiä vaikutuksia myös maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta.

Toisin kuin vähemmistövaltuutettu uskoo, tällaisilla (enemmistöperiaatetta ja kansanvaltaa halveksivilla) pakkotoimilla, jotka on suunnattu suoraan maan omista kansalaisista muodostuvaa yli 80:n prosentin enemmistöä (lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen osuus väestöstä) vastaan, saadaan vähemmistöä (demokraattisesti tarkasteltuna) tärkeämmässä  enemmistössä aikaan  lähinnä katkeruutta, inhoa ja vihaa.

Suurpään ajama (ja muissakin hänen toimissaan nähty) enemmistön pakottaminen vähemmistön tahtoon, on kansanvallan vastaista ja omiaan synnyttämään muukalaisvihamielisyyttä, ksenofobiaa ja suoranaista rasismia.

Lisäksi tällaisella ohjelmatarjonnalla edesautetaan ghettoutumista ja sitä, että maahanmuuttajien ei tarvitse integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan –  he voivat muodostaa vähemmistövaltuutetun tuella  etnisesti, kielellisesti, kulttuurillisesti ja uskonnollisesti suomalaisuudesta täysin ulkopuolella olevia pieniä yhteisöjään – joiden kulut maksaa alistettu suomalainen (kristitty) enemmistö.

Pitkässä (tai keskipitkässä) juoksussa olemme tulevaisuudessa Suurpään ja hänen hengenheimolaistensa ajaman politiikan tuloksena keskellä rotulevottomuuksia ja mahdollisesti varsin todennäköisesti omilla puolillamme täysin avoimessa sisällissodassa.

Vielä tätä ymmärtämättömyydestä, huonosta itsetunnosta ja omaa kansaansa kohtaan selvästikin tuntemasta inhostakin ikävämpää on se, että yksi ainoa virkamies, katsoo oikeudekseen asettua lainsäätäjän yläpuolelle.

Suurpään henkilökohtaisen näkemyksen mukaan uskonnollisten yhteisöjen koko ei riitä perusteeksi ohjelma-ajan epäämiseen muiden uskontojen edustajilta.

En oikein usko, että tämä on lapsus. Sellainen joka olisi vahingossa lipsahtanut juristin suusta. Tämä liittyy oman näkemykseni mukaan kiinteästi Suurpään aikaisempiin (voimassaolevan laisäädännön ja enemmistödemokratian vastaisiin) puheenvuoroihin.

Uskonnon- ja omantunnonvapaus on Suomessa turvattu perusoikeutena perustuslain 11 §:ssä. Tarkemmin uskonnonvapauden käyttämisestä säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003).

Uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaan evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on erityinen julkisoikeudellinen asema.

Mainitut kirkot ja niiden seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joiden asema ja järjestysmuoto perustuvat niitä koskevaan erilliseen lainsäädäntöön. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa. Suomalaisista noin 84 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,1 prosenttia ortodoksiseen kirkkoon ja yhteensä noin 1,1 prosenttia muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Kun Suurpää puhuu uskonnollisten yhteisöjen koosta syynä, hän ei puhu totta. Totuus asiassa perustuu luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisyhteisölliseen asemaan valtionkirkkoina.

Vielä käsittämättömämpää tässä (virkavelvollisuuden alaisena lausuntojaan antavan) Suurpään  mentaalisessa oksennuksessa oli se, että hän ei pysy muutenkaan totuudessa ja (jostain syystä) hän haluaa vääristellä myös mittasuhteita.

YLEn hartauksiin osallistuviin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu vähimmillään muutama sata ihmistä, kun pelkästään islamilaisia on Kirkon tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomessa 40 000- 45 000.

Tämä on täysin todellisuudesta irrallaan oleva lausunto. YLe:n lähettämät uskonolliset hartaudet tulevat pääasiassa kirkoista – joissa sattaa olla seurakuntaa kohden muutama sata ihmistä. Kuitenkin he edustavat yli 4 000 000 suomalaista edustavaa uskonnollistavaltionkirkkoa.

Tuo luku on yli satakertainen siihen määrään mitä muslimeita on Suomessa, eli noin 20 000 – 25 000 – joita tuskin saadaan samaan lähetykseen yhtä aikaa…

Mitenkään suurena yllätyksenä ei tule myöskään se, että (marginaalista uskonnollista ryhmää edustavan) Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja Anas Hajjar on vähemmistövaltuutetun kanssa samoilla linjoilla. Tosin hän ei näe vaihtoehtona hartausohjelmien lopettamista.

Kaikille uskonnollisille ryhmille sama mahdollisuus mieluummin kuin niin, ettei kenellekään

Tässä Hajjarinkin tulee muistaa se, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat  Suomessa (edelleen) valtionkirkkoja, joten Hajjarin vaatimus on aivan yhtä tuulesta repäisty kuin Suurpäänkin.

(Toisaalta kiinnostaisi oikeastaan tietää se, että  mitenköhän Haijjar suhtautuisi siihen, että myös Vapaa-ajattelijat ja saatananpalvojat saisivat yhtä lailla tilaa kuin muslimistkin…)

Yleisradio ei strategiansa mukaan aio muuttaa nykyistä käytäntöä vaan sallii hartausohjelmat jatkossakin yksinomaan kristillisille kirkoille. Yleisradion pääjohtajan Mikael Jungnerin mukaan strategia lähinnä toteaa nykyisen asiantilan.

YLE on hartausohjelmistosssa ulkopuolinen taltioja eikä aloiteellinen sisällöntuottaja. YLEllä ei ole uskonnollisten ohjelmien tuottamisen ammattiosaamista eikä halua lähteä arvioimaan ohjelmien sisältöä. Vastuu on ekumeenisella neuvostolla ja hartausohjelmien valvontaelimellä.

Yleisradio lähettää hartausohjelmia televisiossa ja radiossa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Hartausohjelmiin kuuluvat jumalanpalvelukset sekä aamu- ja iltahartaudet. Luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon lisäksi hartausohjelmissa on mukana myös vapaiden suuntien kristillisiä yhteisöjä.

Yleisradioyhtiöt Ruotsissa ja Britanniassa antavat (kuten uutinen hieman harhaanjohtavasti kertoo) hartausohjelmissaan tilaa myös muille uskonnoille.

Tälle on selvä syy – noissa maissa kirkko on erillään valtiosta.

Haluaisin lähettää tässä samalla viestin myös kaikille niille, jotka vaativat äänekkäästi kirkkoa ja valtiota erotettavaksi toisistaan – miettikää ihan pitkään, vakavasti ja hartaasti sitä, parantaisiko vai huonontaisiko se ero (tällaisten vaatimusten yhä pontevammin esille tullessa) nykyistä tilannetta ?

Poistamalla kirkon muodostaman tulpan kansallisvaltion tuhoamisessa, saattaa ajattelematon poistaja aiheuttaa sellaisen tulvan, ettei pysty sitä enää hallitsemaan.

Kirkko kun ei ole ainoastaan Seppo Simola, irakilaisten turvapaikka tai kukkahattukirkkoherra. Kirkko on jäsentensä muodostama summa – seurakunta.

Sen asioista pääsee muuten aika helposti mukaan päättäämään ehdokkuuden ja  kirkollisvaalien kautta. Äänikynnys on matala ja valta on todellista. Unohtamatta tietysti sitä, että sitä valtaa käyttävät ainoastaan kirkon jäsenet.

Lähteet: STT, Pod.fi, Finlex, Wikipedia

Site Meter
    Picture:Freephoto.com

Luterilainen kansankirkkomme on tehnyt jälleen kerran uuden ennätyksen islamin nuoleskelussa ja sen edessä  nyöristelyssä.

Helsingin seurakuntayhtymän viikkolehti Kirkko ja Kaupunki julistaa tänään ilmestyneen numeronsa etusivulla suomalaisuuden perusarvot lähellä islamia.

Kyseinen (kohtuullisen luettu ja laajalevikkinen) lehti on julkaissut aukeaman kokoisen islamia ylistävän kirjoituskokonaisuuden sivuilla 4-5.  Vähemmän yllättäen tätä kirjoitusta ei löydy lehden digiversioista. Edellisistä kerroista saatu arvostelu oli ilmeisesti Seppo Simolan luotsaamalle dhimmilehdelle liikaa.

Kirjoituksesta sinänsä ei löydy kiihtyvän ylisuvaitsevaisuuden, oman kulttuurin ja perinteen halveksinnan sekä sokean muslimien ihailun lisäksi oikeastaan mitään uutta.

Lehti lainaa syyrialaistaustaista lääkäri-imaami  Anas Haijaria, joka on sitä mieltä, että jos viinaa ja sianlihaa ei oteta lukuun, Suomessa on helppo elää islamin mukaan.

Ja kuten jo huomasimmekin, toimittaja Jaakko Kaartinen-Koutaniemen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa siis sitä, että suomalaisuuden perusarvot ovat lähellä islamia.

Mitähän tämä mahtaa sitten todellisuudessa tarkoittaa? Jos tarkastellaan tätä läheisyyttä lausunnon antajan – eli Haijarin -ilmoituksen pohjalta, niin kuva muodostuu suurin piirtein seuraavanlaiseksi .

Haijar ilmoittaa edustamansa Suomen islamilaisen yhdyskunnan olevan islamissa ns. keskitien kulkija ja suhtautuvan varoen kaikkeen kovan linjan fundamentalismiinkiin vähänkään viittaavaan.

Eli tältä pohjalta (Haijarin oman ilmoituksen mukaan) Suomen islamilaisen yhdyskunnan perusarvot ovat lähellä suomalaisuutta.

Nyt minun täytyy etnisesti suomalaisena nationalistina ja luterilaisena traditionalistina hieman ihmetellä näitä suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja. Puuttumatta nyt tässä yhtään enempää islamin teoreettiseen olemukseen, niin ei tätä silti pysty ohittamaan olankohautuksella.

Nimittäin Hajarin samaa uskonnollista yhteisöä edustavan virkaveljen näkemyksiä lukiessa muodostuu varsin päinvastainen kuva.

Suomen islamilaisen yhteisön toinen imaami, Khodr Chehab, on valottanut muutamaan otteeseen omia suomalaisuutta lähellä olevia perusarvojaan julkisuudessa.

Lainataan tähän  imaami Khehabia itseään, ja sitä mitä hän on halunnut kertoa suomalaisille toimiessaan Suomen islamilaisen yhdyskunnnan edustajan, puhemiehenä ja imaamina.

Kysymys: Mitä mieltä itse olette, vahingoittaako ympärileikkaaminen tyttöä?

Chehab: No itse asiassa meillä päin Libanonissa mistä mä tulen toi perinne ei löydy ollenkaan ja no en itse ole varma siitä asiasta, mutta mun mielestäni, no lääkärit sanovat, että jos aivan pieni osa otetaan pois se ei vahingoita mutta jos otetaan lisää se kyllä tuo vahinkoa.

Khodr Chehab on asunut Suomessa 20 vuotta. Suomeen hän tuli alkujaan pakolaisena Libanonista.
“Kunnioitan tätä maata, mutta identiteettini on kyllä muualla“, hän totesi.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab sanoi keskiviikkona, että myös suomalaiset muslimit ovat ryhtyneet boikotoimaan tanskalaisia tuotteita Jyllands-Posten-lehdessä julkaistujen Muhammed-piirrosten vuoksi. “Boikotti on jo käynnissä. Kaikki Suomen muslimit tai ainakin valtaosa heistä boikotoi tanskalaisia tuotteita”, hän sanoi.

Chehabin mielestä Tanskan hallituksen pitäisi pyytää anteeksi piirroskiistaa. “Nyt pitäisi olla riittävän rohkea ja uskaltaa myöntää tehneensä väärin. Pitäisi pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että emme tee tällaista uudelleen.”

Kahden eri kulttuuriperinnön yhteensovittaminen näyttää vaikeasti ratkaistavalta, varsinkin jos toivotaan mainittujen odotusten täyttymistä. Niihin näyttäisi viime kädessä kuuluvan myös eräänlaisen maailmanlaajan pax islamican tavoite. Islamhan tuli leviämään ja hallitsemaan, turvaamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Jep, jep… Jokainen lukija muodostakoon itse kuvan Khodrin lausunnoista – ja siitä, kuinka suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja ne edustavat.

Muistettakoon myösa se, että hän on antanut nämä lausunnot edustamansa  uskonnollisen yhteisön virallisena edustajana.

Eräs havainto tästä ajasta on jäänyt kirjaamatta vielä ylös. Minun mielestäni (ja monen muukin mielestä) näissä omissa edustajissamme, jotka huonossa itsetunnossaan ja väärin ymmärretyssä lähimmäisenrakkaudessaan, ovat valmiit hylkäämään omaa kulttuuria ja etnisyyttä edustavat todelliset lähimmäisensä ja vastavuoroisesti hyysäämään kaikkea ei-omaa, on jotain todella skitsofreenistä.

On varsin groteskia, että etenkin kirkon jäsenet hurraavat Italian krusfiksikiellolle ja kuitenkin vastavuoroisesti itkevät Sveitsin minareettikiellon johdosta.

Eräiden nykyisen kirkon edustajien olisi syytä kääntyä tarkastelemaan itseään peilistä – ja mitä pikimmiten.

Mikä tässä on henkilökohtaisesti (kirkon jäsenenä) minusta äärimmäisen ärsyttävää, on se käsittämätön asenne, millä osa kansankirkkomme virkamiehistä ja toimijoista suhtautuu kristinuskon hävittämiseen ja maailmanlaajuiseen käännyttämiseen sitoutuneeseen kilpailijaansa.

Tuskin Jeesus Kristus tarkoitti kuitenkaan sitä, että kristityn tulee alistua islamin vallan alle  – joko kääntymällä muslimiksi tai alistumalla dhimmiksi. Puhumattakaan itsemurhan tekemisestä.

Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin Jeesus aikoinaan kiivastui ja hajoitti kaupustelijoiden ja houkuttelijoiden pöydät temppelin eteisestä.

Ehkä meidän nykyisen kirkon jäsenten pitäisi muistaa tämä esimerkki ja hajottaa vieraiden kaupustelijoiden pöydät ja kioskit omista pyhätöistämme.

Kirkko ja Kaupunki olisi hyvä paikka aloittaa – se edustaa nimittäin nykyaikaista kristittyä temppeliä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lähde: Kirkko ja kaupunki


Kuva: EPA / MARCEL BIERI

Tänään uutisvuossa on ollut  kokonainen hyöky uutisia ja kommentteja koskien erästä  nykyajan tuoretta puolustustaistelua – nimittäin eilen Sveitsissä kansanäänestyksen kautta syntynyttä minareettikieltoa.

Lähes 60 prosenttia ( 57,5 prosenttia) sveitsiläisistä kannatti minareettien rakennuskieltoa. Minareettikiellosta tulee maininta Sveitsin perustuslakiin, koska myös 26 kantonista 22 hyväksyi rakennuskiellon. Kansanäänestyksen tulos saattoi häpeään kyselyt, jotka olivat ennustaneet kansalaisten enemmistön torjuvan minareettikiellon.

Jo alkaen Hyysärin  toiveajatteluun perustuvasta uutisoinnista (kyllä se lakialoite kaatuu) paniikkinappulan painamiseen (rasistiset ja äärioikeistolaiset sveitsiläiset) saakka, oletettavissa oli tänään alkanut huonoitsetuntoisten ja näennäissuvaitsevaisten rähmälläänolijoiden monikulttuurinen paheksumisvyöry.

Hyysärin  penaalina kirjoittava Tellervo Yrjämä-Rantinoja itkee lehden painetussa versiossa, että minareettikielto on kova kolaus puolueettomuuttaan varjelevan Sveitsin maineelle.

Päinvastoin – tuo äänestystulos osoittaa todellisuudessa sen, että Sveitsi on aidosti puolueeton maa eikä taivu ulkopuolisen painostuksen edessä, vaan noudattaa omaa lainsäädäntöään ja perinteitään aidon suoran kansanvallan periaatteiden mukaisesti.

Samainen tyhjäntoimittaja itkee myös sen perään, ettei Sveitsi ole  EU:n jäsen eikä kuulu Natoon vieläkään.

Minä en tiedä minkälaisella  koulutaustalla Tellervo on päässyt nykyiseen työhönsä, mutta tällainen kommentointi osoittaa, joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai sitten täydellistä piittaamattomuutta, sittä millainen on itsenäisen valtion suvereeniteetti ja mitä tarkoittaa kansanvalta.

Mutta eipä tämä yllättänyt. Ei.

Myöskään se ei yllättänyt, että ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan minareettikielto loukkaa uskonnonvapautta.

On aika vaikea nähdä miten ihmisten  alistamisen ja islamin maallisen vallan symboleiksi miellettyjen  minareettien kieltäminen perinteiltään kristillisessä (ja sekularisoituneessa) eurooppalaisessa maassa voisi loukata uskonnonvapautta.

Asia on todellisuudessa täysin päinvastainen. Minareettien (ja muessinin kiljunnan salliminen) loukkaa tuollaisessa maassa vapaa-ajattelijoiden ja muiden uskontokuntien oikeuksia.

Minareetti on de facto  islamilaisen poliittisen ja maallisen vallan julkinen tunnus.  Euroopassa se on omia arvojamme polkeva valloituksen symboli.Kun  jonkun vastaanottajakulttuuriin  pyytämättä tulleen ja kulttuuriperältään täysin vieraan  uskonnon ekspansiivinen näkyvyys kielletään yhteiskunnan itsesuojelun vuoksi, kyse on puolustuksesta –  ei kiihottamisesta valtaajakulttuuria ja sen edustajia vastaan eikä todellakaan mistään uskonnonvapauden rajoittamisesta.

Uskonnonvapaus ja sen harjoittaminen sekä ekspansio ovat kaksi eri asiaa. Käykää huviksenne  kysymässä Helsingin tataareilta, miksi he eivät ole tarvinneet minareetteja.

Ehkä se johtuu siitä, että he ovat aidosti intgroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, eivätkä tarvitse maailmanvalloitusta tai sen tunnuksia uskontonsa tunnustamiseen ja harjoittamiseen.

Nyt tullaan muuten siihen tilanteeseen, mihin minä olen valmis vetämään sananvapauden (ja uskonnonvapauden) rajan. Minun mielestäni kenelläkään sellaisella, joka vaatii toisen ihmisen sananvapauden rajoittamista, ei ole oikeutta henkilökohtaiseen sananvapauteen (eikä uskonnonvapauteen) – noiden rajojen piirissä, muuten kyllä.

Paheksujien kuoroon ovat ehtineet mukaan myös muut. Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner tuomitsee päätöksen suvaitsemattomuuden osoituksena ja vaatii sen perumista.

Kouchnerin ruotsalainen kollega  Carl Bildt pitää äänestystulosta ennakkoluuloisuuden ja ehkä myös pelon osoituksena. Bildtin mukaan on selvää, että tämä on kaikin tavoin negatiivinen viesti. Bildt myös kummeksuu, että tällaisesta asiasta päätettiin kansanäänestyksessä.

Itävallan sisäministeri Maria Fekter toteaa, että Itävallassa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauteen kuuluvat myös uskonnolliset rakennukset- unohtaen sen, että minareetit ovat maallisen islamin (sharian) tunnuksia.

Ja unohtaen myös sen, että ne ovat täysin tarpeettomia muuten kuin valloitusmerkkeinä. Sveitsi on nimittäin kieltänyt rukouskutsujen kailottamisen noin muutenkin.

Saksaa tällä hetkellä  hallitsevan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kansanedustaja Wolfgang Bosbach puolestaan katsoo, että äänestystulos on merkki islamin pelosta, jota on myös Saksassa. Berliner Zeitung -lehden lainaaman Bosbachin mukaan tämä pelko on otettava vakavasti. Saksassa tällainen äänestys ei kuitenkaan ole  mahdollinen eikä tarpeen.

Nämä kommentit kertovat omalla karulla tavallaan sen, missä EU:Ssa mennään kansanvallan ja sananvapauden saralla. Kummallakaan ei ole mitään merkitystä silloin, kun kansalaiset äänestävät väärin tai esittävät vääriä mielipiteitä.

(Ainoa mikä on toistaiseksi jäänyt uupumaan, on pääministeri Matti Vanhasen anteeksipyyntö muslimeilta sveitsiläisten puolesta…)

Edelleen varsin vähän yllättäen, muslimiryhmät Sveitsissä ja muissa maissa ovat tuominneet kansanäänestyksen tuloksen uskonnonvapauden ja islamin vastaisena.

Sveitsin islamilaisjärjestöjen liiton johtaja Farhad Afshar sanoo, ettei kivuliainta ole itse minareettien kieltäminen, vaan äänestyksen symbolinen viesti. Muslimit eivät tunne olevansa hyväksyttyjä uskonnollisena yhteisönä.

Tästähän ei ole kysymys. Kysymys on nimenomaan valloittavan ja maallisen islmain torjumisesta sveitsiläisten toiveen mukaan – heidän omassa maassaan.

Indonesian suurimman muslimiryhmän Nahdlatul Ulaman johtaja Maskuri Abdillah sanoo, että päätös osoittaa sveitsiläisten vihaa muslimiyhteisöjä kohtaan. Hän kuitenkin kehottaa muslimeja olemaan kostamatta päätöstä.

Egyptin mufti Ali Gomaa pitää äänestystulosta loukkauksena kaikkia maailman muslimeja kohtaan. Myös muun muassa Britannian ja Itävallan muslimien järjestöt ovat tuominneet päätöksen.

Mitä muuten luulette, suostuisivatko nämä suuret suvaitsevaiset  puolustamaan  katedraalin perustamista Mekkaan, Medinaan, Riadiin ja/tai  Jeddaan tai Hagia Sofian muuttamista alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa?

Aito islam maallista valtaa sharian kautta käyttämään pyrkivänä  (ja aidosti ekspansiivisena uskontona) on kaikesta vähättelystä huolimatta  aito uhka eurooppalaiselle kulttuurille ja elämänmenolle. Suosittelen kaikille tuota uhka vähätteleville tutustumista ainakin tähän videopätkään:

Islamin leviämistäkin suurempi uhka Euroopassa ovat omat ns. hyvätahtoiset idioottimme ja ateismia uskonnollisella kiihkolla levittävät ateistifundamentalistit.

Monilla agnostikoilla ja ateisteilla on lievää pahempi taittoharha siinä, että kieltämällä kristillisyys (sekä siihen kulttuurillisesti ja historiallisesti liittyvät asiat ja ilmiöt)  ja tarkastelemalla Eurooppaan maihinnousua tekevää islamia sekularistisesti, vapaus ja suvaitsevaisuus Euroopassa (muka) lisääntyisivät.

Tuhoamalla kristillinen perintö vapautetaan ainoastaan uskonnollinen tyhjiö. Ja siihen tyhjiöön on helppo islamin kaltaisen (kaiken ja kaikki selittävän) uskonnon tulla ja täyttää se.

Sveitsiläisillä näyttäisi edelleen olevan terve suhde omaan kulttuuriperintöönsä – myös siihen kuuluvan kristinuskon suhteen.

Se mikä tässä tapauksessa oli parasta, oli perusasia siitä, että  kansa sai päättää itse omista asioistaan.

Näin toimii suora kansanvalta – siitäkin huolimatta, että se sotii esimerkiksi kansanvallasta  syvästi närkästyneen oligarkki  Osmo CheGuevaran ajatusmaailmaa vastaan. Odea nimittäin nakertaa tässä asiassa kaikkein syvimmältä se, että kansa äänesti näin hallituksen ja useimpien puolueiden vetoomuksista huolimatta.

Tai lähinnä huumoriin sekä sisältönsä, että tyylinsä puolesta kuuluva nimimerkki pettyneen kiukuttelu Hyysärin keskustelussa:

ei sopiva äänestyksen aihe
pettynyt  |  29.11.2009 15:21
Tämä ei osoita muuta kuin sen, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Mihin on kadonnut länsimainen uskonnonvapaus? Se koskee myös muslimeja. Islamin uskon harjoittamisen kieltämisestä seuraa vain katkeruus ja radikaalisten islamilaisten ryhmien suosion kasvu. Kuka vielä muistaa ensimmäiset kristityt? Hekin olivat nykyisiin kirkkokuntien jäseniin verrattuina erittäin ideologista ja näkemyksiltään radikaalia sakkia, koska tulivat uskostaan vainotuiksi. Tällaista kansanäänestystä ei olisi pitänyt lainkaan järjestää, koska tässä länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen syvimmät periaatteet muutettiin irvikuvakseen, kun suvaitsematon väkijoukko päästettiin melskaamaan lainsäädännössä. Vain soihdut puuttuvat.

😀

Huono kansa? Vääriä päätöksiä? Ajatusrikos? Väärin äänestetty?

Ei vaan jotain aivan muuta.  Parlamentarismi on (sivistystason noustua tälle tasolle) muuttunut feodalismin kaltaiseksi riippakiveksi ja poliittiseksi muinaisjäänteeksi.

Suora demokratia on tätä päivää ja tulevaisuutta.

Lähteet:  HS, STT,YLE, Reuters

Site Meter

Päivän uutisvuosta esille tullut – ja erittäin vastenmielisen asian sisällään pitänyt – uutinen, herättää jälleen kerran ajatuksia ja keskustelua siitä, että olisiko Suomessa viimeinkin aika pistää pystyyn rähmälläänolonajan totuuskomissio?

HBL kertoi, että SAK:n tiedotuspäällikkönä nykyään toimiva Riitta Juntunen oli DDR:n salaisen poliisin Stasin ilmiantaja – kiduttajien ja murhajien juoksutyttö.  Hänen Stasiin liittyvä koodinimensä oli ”Kati”, ja hän työskenteli kääntäjänä valtiollisessa tulkkaus- ja käännöstoimistossa Itä-Berliinissä.

Petra Sauerzapf-Poser, joka oli Katin ”ystävä” ja kollega käännöstoimistossa kertoi, että hän sai elämänsä shokin avatessaan 1990-luvulla oman Stasi-mappinsa.  Tämä yksi hänen parhaista ystävistään oli ilmiantanut hänet Stasille ja paljastanut intiimejä yksityiskohtia.

Vuonna 1983 ystävät viettivät yhdessä iltaa. He puhuivat miesihanteistaan, ja Sauerzapf-Poser kertoi yksityiskohtaisesti, millainen olisi hänen elämänsä mies.

Kun Stasi oli lukenut Juntusen raportin minusta, se päätti lähettää agentin perääni. Ove, jonka luulin olevan poikaystäväni, olikin oikeasti Stasin agentti ”Herbert”, joka raportoi kaiken sanomiseni ja tekemiseni toimeksiantajilleen.

    Picture:Wikicommons

Stasi – eli DDR:n Ministerium für Staatssicherheitei ollut mikään normaali poliisiorganisaatio. Stasi oli huippuunsa jalostettu ja viilattu – ja saksalaisella tehokkuudella jauhanut – valtiollinen urkinta- ja terrorielin.

    Picture:Tripadvisor.com

Stasin – itä-saksalaisittain nuuskintaviraston (das Snuffelamt) tai  yhtiön –  organisaatio paisui jättimäiseksi. DDR:n loppuaikana järjestön palkkalistoilla oli 85 000-91 000 päätoimista virkailijaa. Sen lisäksi oli 150 000- 300 000 aktiivista urkkijaa ja tilapäisiä ilmiantajia, joiden tarkkaa lukumäärää ei kukaan tiedä. Arviot vaihtelevat 600 000 ja 2 miljoonan välillä.

Neuvostoliitosta omaksuttuun tyyliin, myös alle 18-vuotiaita käytettiin nuuskijoina . Noin 6 % Stasin tiedottajista oli alle 18-vuotiaita, jotka raportoivat vanhemmista ihmisistä tai luokkatovereistaan.
Stasin arkistoon päätyi noin 6 miljoonan ihmisen tiedot, noin 1/3 koko
Itä-Saksan väestöstä. Stasi ulotti lonkeronsa myös ulkomaille, toimien KGB:n tehoikkaimpana kassarana monissa maissa.

Kuten esimerkiksi Suomessa.

Stasi loi tehokkaamman urkintakoneiston, kuin sen tunnetut virkaveljet; KGB tai Gestapo. Näihin verrattuna DDR:ssä salaiseen poliisiin kuuluvien vakinaisten, pysyvien ja tilapäisten tiedottajien suhde verrattuna vahdittavien määrään oli pienin.


* Gestapossa oli 1 upseeri jokaista 2000 vahdittavaa saksalaista kohden.

* KGB:ssä oli 1 upseeri 5830 neuvostoliittolaista kohden.

* Stasissa oli yhtä vakinaista työntekijää, pysyvää tai tilapäistä
urkkijaa kohden oli vain 6,5 vahdittavaa saksalaista.

    Picture:Tripadvisor.com

Stasi oli myös kovaotteinen väkivaltakoneisto. Se kehitti eräitä kuulustelu- ja  kidutusmenetelmiä – saksalaisella insinööriasenteella ja -taidolla –  tehokkaaseen, kylmään ja julmaan huippuunsa.

Omasta mielestäni erässä parhaimmista uhrien kokemuksista kertovassa teoksessa, Anna Funderin Stasiland (Granta Books 2003), eräs uhri Miriam, kertoo näin:

Miriam says the prisoners were brutal to each other too. She says the criminal prisoners received privileges for abusing the politicals. She says that for eighteen months she was addressed by number and never by name. She says there was a hoard-and-barter system, in fact a whole economy, in sanitary napkins.

Tämäkin menetelmä oli kopioitu raakamallina suoraan Neuvostoliitosta – ja jalostettu huippuunsa DDR:ssä. Kuuluisassa Neuvostoliitossa toimineessa pakkotyöleirijärjestelmässä  Gulagissa (vankileirien saaristossa) rikosvangit toimivat poliittisten vankien rangaistusta kiristävänä osana, mutta saklainen tehokkuus loi siitä täydellisen helvetin.

Stasi osasi ihmisen mielenmurtamisesta lähes kaiken. Sellit olivat pieniä ja osa selleistä  oli seiniltään  ilman tasaista betonirappausta- karheaa pintaa, johon iho jäi kiinni. Joissain selleissä  oli metalliseinät ja vesijohtoputkisto, josta suihkusi jääkylmää vettä ympäriinsä. Osassa näistä oli kuuluisa  puolatuoli, joka vangitsee ihmisen mutkalle. Sangosta tippui vettä päähän pisara kerrallaan.

Myöskään metri kertaa metri kertaa metri kooltaan ollut eristyskoppi ei ollut tuntematon Stasille. Yksinäisyydellä ja eristämisellä vaikeisiin olosuhteisiin saatiin ihmisten tahto murtumaan – ja mieli järkkymään.

Fyysisillä kidustuskeinoilla saatiin yleensä nopea tulos kuulusteluiden aikana. Kahlittua ihmistä piestiin heti kuulustelun alussa – ja hetken päästä hänelle tarjottiin tupakka ja löysättiin hieman kahleita.

… ja jatkettiin pieksämistä yllättäen, varoittamatta ja uudelleen.

Kuristamiset, hukuttamiset, vesi- ja sähkökäsittelyt olivat Stasin arkipäivää. Kynsiin ja hampaisiin kohdistuva väkivalta kuuluivat kehittyneempään ja pidempiaikaiseen kuulusteluun vakiometodeina – kuten myös naispuolisten vankien raiskaus.

Valvottaminen ja vuorokausirytmin sekoittaminen ovat keinoja, joihin (ihmisoikeusopimuksista huolimatta) suomalainen tutkintavankikin törmää edelleen. Stasille ne olivat pidemmälle viedyn kiduttamisen alkusoitto.

Se jatkui aistihavaintojen estämisellä, fyysisellä eristyksellä, melulla, valolla, nöyryyttämisellä, lähimmäisten kiduttamisella kuulusteltavan nähden tai kuullen, vesikidutuksella, valeteloituksilla…

Stasin rikoslistalta löytyy myös järjestelmällinen omien kansalaisten murhaaminen rajalinjalla.Tuon rajalinjan symboliksi muodostu aikanaan Berliinin muuri.

Sattumalta tätä kirjoitettaessa on kulunut päivälleen kaksikymmentä vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui. Muistan tuonkuin eilisen päivän, mutta niille jotka eivät muista, liitän pienen tiivistelmän tähän.

Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961–1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon antifasistiseksi suojavalliksi kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.

Monet ihmiset eivät ehtineet näkemään tuota päivää, vaan kuolivat väkivaltaisesti tuolla rajalla.

Vuonna 1962 muurin vieressä sijainneet talot hajotettiin ja noin 100 metrin päähän rakennettiin uusi muuri. Tähän väliin jäi tyhjä kaistale ei-kenenkään maata, jota alettiin kutsua ”kuoleman käytäväksi”.

Se oli täytetty hienojakoisella hiekalla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa panoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi panokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle.

Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei kuitenkaan ollut miinoitettu raskaammilla jv-miinoilla (toisin kuin DDR:n ja Saksan liittotasavallan välinen muu raja-alue).

Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 m ja leveys 1,5 m. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa. Muurin yläosassa oli metallinen putki joka hankaloitti muurin yli kiipeämistä. Ennen metallista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin päällä, mutta päättäjät katsoivat paremmaksi siirtyä metalliseen putkeen. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.

Muurin rakentamisen jälkeen pako Saksan liittotasavaltaan oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua tämä muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.

Juntunen ei  kommentoinut Stasi-yhteistyötä tänään HBL:lle mitenkään. Hän sanoi myös STT:lle sunnuntaina, että ei aio kommentoida asiaa.

Stasi-kohu ei vie  (ei tietenkään, oikea aate ja oikea puolue…) SAK:n viestintäpäälliköltä työpaikkaa. SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiainen sanoo  Juntusen jatkavan töitään normaalisti Hufvudstadsbladetin artikkelista huolimatta.

Tämä asia tuli julkisuuteen viimeksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin asia käsiteltiin SAK:n sisällä ja tultiin siihen tulokseen, että asia on vanha, eikä ole tapahtunut Juntusen ollessa SAK:n palveluksessa ja Juntunen sai jatkaa

Tukiainen selventää.

Juntunen sai jatkaa ja antoi jatkossa erinomaisen kuvan SAK:n edustamasta moraalista ja arvostelukyvystä – kas, sittemmin Juntunen ylennettiin SAK:n viestintäpäälliköksi. Asia tiedettiin ja painettiin villaisella – erinomaisen avointa ja rehellistä  toimintaa ay-liikkeeltä jälleen kerran.

SAK:ssa kannattaa katsoa peiliin, jos yhteiskunnallinen luottamus alkaa olla nollan tasolla ja vaikutusvalta hupenee samalle tasolle.

Tänään esitettyyn kysymykseen siitä, vahingoittaako uutisointi SAK:n imagoa, Tukiainen vastasi:

Ei tämä ole miellyttävä asia, mutta hän ei ollut silloin SAK:n palveluksessa.

Niin – tällä logiikalla SAK pitäisi sitten varmaan palkkalistoillaan myös sellaisen ihmisen, joka paljastuisi myöhemmin oikeaksi kiduttajaksi?

Moraalin taso on SAK:ssa aika vähäinen. Toisaalta ne jutut mitä olen kuullut esimerkiksi rakenuksilla työskennelleiltä tutuilta, vahvistavat tätä kaksinaismoralistista kuvaa.

Jos tilanne on niin, että työsuojeluvaltuutettu ei saa tiilien ja lautojen putoamista uuden duunarin päälle  loppumaan – ennen kuin uusi työntekijä on painostettu Rakennusliiton jäseneksi.

Jonka värvärinä toimii samainen työsuojeluvaltuutettu…

Kun Juntunen ei ymmärrä hävetä – eikä pyytää anteeksi –  eikä myöskään hänen työnantajansa näe mitään väärää siinä, että Juntunen näin ollen hyväksyy taustansa Stasin juoksutyttönä, minusta suomalaiset voisivat tehdä jotain.

Ei, ei mitään adresseja tällä kerralla, vaan reilu joukkoeroaminen SAK:laisista liitoista  ja liittyminen esimerkiksi asioita tasapuolisemmin ja rehellisemmin ajavaan Loimaan kassaan.

Luulen vahvasti, että vasta se vauhdittaisi SAK:n ja vasemmiston todellista itsetutkiskelua menneisyyden syntien edessä.

Miten sitten ns. oikeistossa olleet selkärangattomat nilviäiset saataisiin paljastettua? Ainoa tehokas ratkaisu olisi varmaan Rosenholz-aineiston julkaisu ja sen kuuluisan totuuskomission perustaminen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että korruptioskandaalissa ryvettyneet päättäjät pysyvät kaikesta tapahtuneesta huolimatta paikoillaan, kuin se paska siellä kuuluisan Junttilan tuvan seinässä.

Ehkä totuuskomission kaltainen valkopesu ja jätteiden kartanolle heittäminen pesuveden mukana on sitten se ainoa tapa saada joku roti tähän maahan ja tämän maan asioiden hoitamiseen.

Lähteet: HBL, IL, AL, Wikipedia, Anna Funder: Stasiland, Various; History of Stasi, Tripadvisor

Site Meter

Jk. Suosittelen aiheesta muuten kiinnostuneille  tätä elokuvaa: Muiden elämä (Das Leben der Anderen). Ohjaus Florian Henckel von Donnersmarck, pääosissa Ulrich Muhe, Martina Gedeck ja Sebastian Koch. Saksa 2006.

Mikä on luterilainen traditionalisti? Tätä kysymystä on kysytty näissä piireissä viime aikoina useasti – eri paikoissa ja eri muodoin. Asian selvittämiseksi piti tehdä hetken työtä ja pukea ajatus sanoiksi.

Sellainen on ihminen, joka on perinteisessä mielessä traditionalisti (konservatiivi  ja perinteistä kiinni pitävä), mutta jonka ajatteluun luterilaisuus ja sen perintö liittyvät erityisesti traditionalistisena maailmankatsomuksen osana.

Modernistien mielestä vain progressiivinen ja täysin sekulaariin yhteiskuntaan sulautunut oppi on rationaalista (ja heidän näkökulmansa kannalta hyväksyttävää). Materialistisella tasolla modermismissa  on olennaisena tekijänä tieteellistekninen edistysusko, jonka mukaan edistys on nousujohteista kulkua parempaan suuntaan pois entisestä.

Traditionalismi puolestaan perustuu konservatiivisuuteen ja vankkaan pysyvien arvojen kunnioittamiseen – jatkuvuuden ja vakauden varmistamiseksi. Ilman traditiota, tietty yhteiskunnallinen autoritäärisyys ja jatkuvuuden takia välttämätön elämäntapa, jää yleensä modernististen vaatimusten alle ja yhteiskunnallinen vakaus kärsii.

Traditionalismi ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä
kiivasta konservatismia. Sellaista, jossa ahdas moraalikoodisto tekee arkisesta elämästä henkisesti ahdasta ja vaikea.

Myöskään modernismin ei tarvitsisi suhtautua yhteiskunnallisiin traditioihin niin kuin kyseessä olisi jotenkin häpeällinen reliikki – sellainen, josta pitäisi nopeasti päästä eroon.

Site Meter

Suomalaisnainen selätti Italian valtion krusifiksikiistassa

Isokokoinen krusifiksi riippuu luokkahuoneen seinällä roomalaisessa koulussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tiistainen tuomio velvoittaa Italian valtion kouluja poistamaan ristiinnaulitun kuvat luokista.
TONY GENTILE / REUTERS

Ateismi – tai oikeastaan sen fundamentalistisin suuntaus – näyttäisi olevan aivan yhtä suuri uhka eurooppalaiselle kulttuurille kuin fundamentalinen islamismi.

Häpeä kyllä, suomalaissyntyinen Soile Lautsi on tällä kerralla päässyt etusivun otsikoihin saatuaan vähemmistössä olevalla ja maahanmuuttajaperäisellä mielipiteellään kukistettua italialaisen enemmistön mielipiteen – näiden omassa kotimaassaan.

”Tämä on meille juhlapäivä sekä hieno historiallinen hetki Italiassa”

kuvaili Lautsi  tunnelmiaan Abano Termen pikkukaupungissa Koillis-Italiassa. Lautsi voitti juttunsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ”Lautsi vastaan Italia” EIT päätti, että koululuokkien seinillä komeilevat krusifiksit rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti.

Tässä herää se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys siitä, että pitääkö tämän päätöksen jälkeen kaikki uskontojen tunnusmerkit (myös vapaa-ajattelijoiden), kieltää ja poistaa näkyvistä sen vuoksi, että ne rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti?

Italian valtio aikoo kuitenkin  valittaa päätöksestä. Jos EIT:n suuri jaosto ottaa valituksen vastaan, asia käsitellään vielä kerran.

Italiassa tapaus herätti tiistaina runsaasti huomiota. Vatikaani tuomitsi päätöksen ”järkyttäväksi, vääräksi ja lyhytnäköiseksi”.

Vaikka Vatikaani on mitä on, tällä kerralla sen mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kaikki toiminta, joka on demokraattisessa järjestelmässä enemmistön mielipiteen vastaista on – Vatikaanin sanoin – vähintään järkyttävää, väärää ja lyhytnäköistä.

EIT:n kansanvaltaa halveksiva päätös oli Lautsin selätysvoitto Italian valtiosta, oikeudenmukaisuudesta, enemmistödemokratian säännöistä  ja piste seitsemän vuotta kestäneelle oikeustaistelulle italialaisissa tuomioistuimissa.

Lautsi tunnustautuu ateistiksi ja sanoo ateistiseen maailmankatsomukseen pohjautuvien arvojen puolustamisella olevan tärkeä rooli perheessään.

”Vähän schopenhauermaisesti meillä mennään: joko ajattelet tai uskot”

Lautsi sanoo.

Lautsi ei eroa uskonnollisista fundamentalisteista millään tavalla – hän on suorastaan kuin peilikuva kovan linjan islamistista.

Sellaisesta joka tulee esimerkiksi Suomeen ja ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta hän onkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin hänelle.

Yli kaksikymmentä vuotta Italiassa asuneen Lautsin nokkapokka Italian valtiota vastaan alkoi vuonna 2002, kun hänen kaksi poikaansa kävivät yläastetta.

Vierailin koulussa ja kiinnitin huomiota joka luokassa aitiopaikalla koreilevaan krusifiksiin. Ei siinä tietenkään mitään uutta ollut, leikkikoulussa niitä oli seinällä kolme. Italiassa katolilaisuus tunkee sisään joka ovesta ja ikkunasta ja joskus on raskasta olla ateisti.

Onkohan Lautsi kuullut koskaan sellaisesta periaatteesta, että maassa maan tavalla tai maasta pois?

Jokainen valtio on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten ja sen kansalaisten omaksumille arvoille. On ensinnäkin äärimmäisen moukkamaista ja epäkohteliasta, että vieras neuvoo isäntäväkeä, miten nämä saavat elää omassa maassaan.

Lisäksi asioiden vieminen näin pitkälle ja oikeusistuimen käyttäminen astalona kolonialistisen vääryyden toteuttamiseen on lähinää kuvottavaa.

Lautsi valitti koulun johdolle krusifiksien rikkovan tasavertaisuusperiaatetta ja vetosi italialaisen tuomioistuimen vuonna 2000 tekemään päätökseen krusifiksien poistamisesta äänestyspaikoilta.

Koulu piti kuitenkin krusifiksinsa ja Italian opetusministeriö kehotti kaikkia italialaiskouluja toimimaan samoin.

Lautsi valitti venetsialaiseen tuomioistuimeen, josta valitus siirtyi vuonna 2004 edelleen perustuslakituomioistuimeen. Se kuitenkin palautti valituksen alueoikeuteen.

Vuonna 2005 aluetuomioistuin hylkäsi Lautsin valituksen katsoen, että krusifiksi ei ole vain uskonnollinen tunnus.

Krusifiksi symboloi tuomioistuimen mukaan Italian historiaa ja kulttuuria, jossa korostuvat tasa-arvoisuuden, vapauden ja suvaitsevuuden periaatteet. Italian valtion mukaan krusifiksi on katolisen kirkon ”lippu”, ja katolinen kirkko ainoana perustuslakiin kirjattuna kirkkona on keskeinen osa Italian tasavaltaa.

Lautsi valitti krusifikseista EIT:hen vuonna 2006 ja EIT määritteli koululuokkien krusifiksit tiistain päätöksessään uskonnollisiksi symboleiksi.

”Krusifiksien läsnäolo koululuokissa – jota on mahdotonta olla huomaamatta – voidaan helposti tulkita kaikenikäisten oppilaiden kannalta uskonnolliseksi symboliksi ja siten oppilaat voivat tuntea, että heitä kasvatetaan kyseisen uskonnon leimaamassa ilmapiirissä”

EIT:n tuomiossa sanotaan.

EIT määräsi Italian valtion maksamaan Lautsille 5 000 euron korvauksen.

”Kyse ei tietenkään ole rahasta, vaan nimenomaan moraalista. Italia julistautuu maalliseksi tasavallaksi, jolla ei ole valtion uskontoa, joten sen mukaan sopii sitten toimia.”

Lautsi ei halua kuvaansa lehteen, koska haluaa ”käydä maitokaupassa rauhassa jatkossakin”. Vuosien varrella Lautsin postilaatikkoon on löytänyt tiensä myös jokunen tappouhkaus ja kymmenittäin häirintäviestejä.

Historiallinen hetki tämä  aivan varmasti onkin. Eurooppalainen vetoomustuomioistuin kyykyttää yhden eurooppalaisen maan enemmistöä yhden maahanmuuttajan esittämän mielipiteen vuoksi ja pakottaa katolista  kansallisvaltiota luopumaan omasta kulttuuristaan ja sen tunnuksista.

Se perinteitä ja enemmistödemokratiaa halveksuva meno, jota olemme tottuneet näkemään täällä Suomessa, liittyy hyvin kiinteästi  nykyiseen yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Vallan keskittyessä Lissabonin sopimuksen jälkeen yhä harvempiin käsiin ja yhä kauemmas kansasta sekä sen elämästä todellisuudesta, tulemme näkemään jatkossa enemmän ja enemmän yleisen oikeustajun vastaisia päätöksiä ja toimia.

Eurooppa on tällä menolla siirtymässä kiihtyvää tahtia harvainvaltaan.

Taitaa tässä olla myös juhlimisen aihetta -juuri  kaikille niille pikku idiooteille, jotka luulevat, että vähemmistön mielipiteen jyrääminen enemmistön mielipiteen  yli on oikeutta.

Ikävä kyllä, näitä eurooppalaisen kulttuurin tuhoamiseen kiihottavia mielipiteitä ei kuulu pelkästään fundamentalististen maahanmuuttajaryhmien joukosta.

Näitä vaatimuksia esittävät nykyään  entistä useammin ja ponnekkaammin alkuperäisistä eurooppalaisista koostuvat  ateistifundamentalistit.

Nämä rassukat,  jotka eivät ymmärrä sitä, että eurooppalainen oikeusjärjestys perustuu kristilliseen moraaliin ja kymmeneen käskyyn ja sitä, että koko eurooppalainen kulttuuriperintö on ollut viimeisen 2000 vuoden ajan vahvasti sidoksissa kristillisyyteen.

Nämä samat Jussi K. Niemelää messiaanaan pitävät (omasta elämästään vielä epävarmat) ihmispolot, eivät ymmärrä sitä että ilman kristinuskoa ei olisi olemassa nykyistä euroopplaisuutta eikä Eurooppaa.

Ikävä kyllä, nämä ihmiset ovat todellakin peilikuva lähetystyötä tekevästä fundamentalistisesta islamistista.

Niemelänkin kannattaa miettiä sitä, kuka suojaa häntä ateistina, jos kristiusko on hävitetty Euroopasta ja jos imaamit huutavat omaansa?

* * *

Minä häpeän sitä, että jaan Lautsin kaltaisen ihmisen kanssa saman kansallisuuden. Pyydän tässä italialaisilta anteeksi ainakin omastani (ja luulen, että monen muunkin suomalaisen)  puolesta.

Jos minä olisin teidän italialaisten asemassa, miettisin vakavasti lainmuutosta, jolla Lautsille saisi asetettua mononkuvan parsauksiin.

Ihan vinkkinä.

Lähteet: HS,Reuters, STT

Päivitys 06112009: Tästä huomattavan laajaa keskustelua herättäneestä asiasta ovat kirjoittaneet (ainakin) myös Hannes, Ruukinmatruuna ja Vasarahammer .

Site Meter