Monikulttuurinen vallankaappaus etenee

Suomen perustuslain 2 § määrittelee hyvin selvästi sen, kenelle valta kuuluu Suomessa. Siellä sanotaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Samassa pykälässä todetaan myös, että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Perustuslain 17 § kertoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Tästä huolimatta verorahoitteisen Yleisradion toimittaja perustelee monikulttuurista vallankaappausta kansallisessa mediassa näin:

Meitä yleläisiä toimittajia haukutaan siitä, että me tarjoamme mokutusta verorahoilla ja vouhkaamme rasismista. He ovat oikeassa. Laki Yleisradio OY:stä määrää, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. (3. luku, 7§). Tämä taas pohjaa Suomen perustuslakiin.

Ei pohjaa Suomen perustuslakiin. Ei. Päin vastoin – laki Yleisradio Oy:sta on perustuslain vastainen.

Tämä on eräs tärkeimmistä syistä, miksi maahan olisi ensitilassa saatava täysin riippumaton perustuslakituomioistuin. Se takaisi lainsäädännön johdonmukaisuuden ja palauttaisi Arkadianmäen ongelmajätelaitoksessa verorahoilla lihovat yhteiskuntamme elätit normaaliin päiväjärjestykseen.

Vielä parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa perustuslaki sellaiseksi, että eduskunta poistettaisiin kokonaan, lainvalmistelu siirrettäisiin virkamiehille ja asiantuntijoille ja lain päättämisestä päätettäisiin suoran kansanvallan kautta.

Tähän on vielä matkaa. Vai uskotteko, että korruptoituneet poliitikot luopuvat nykyisetä vallastaan kansan hyväksi  vapaaehtoisesti?

Ei, ei todellakaan. Mielummin he hännystelevät EU:a ja jakavat (perustuslain vastaisesti) valtaa ja verovaroja Suomen ulkopuolelle.

HP

Advertisement

 

Sääennuste, Helsinki 10.3.2013 – luvassa poliittisen toimintavapauden rajoittamista, väki- ja ilkivaltaa.

Huominen sunnuntai tuo tullessaan Helsinkiin  kiristyvää poliittisen vastustajan uhkailua, henkilökohtaisuuksiin menevää huutelua ja poliittisen toimintavapauden kaventamista. Nähtäväksi jää, tuoko se mukanaan myös puhdasta ilki- ja väkivaltaa.

Kansallismielisenä (ja  yhdistysrekisteriin merkittynä) järjestönä nykyään laajaltikin tunnettu Suomen Sisu aktivoi pitkästä aikaa toimintaansa ja on ilmoittanut (vastoin aikaisempaa käytäntöä) julkisesti  järjestävänsä vuosikokouksensa, jota kutsutaan nimellä Suurkäräjät. Tilaisuus järjestetään sunnuntaina 10.3.2013, kello 13:00. Paikkana Kirjan talo, Helsinki, Kirjatyöntekijänkatu 10 B, Juhlasali

Vähemmän yllättävää (muuat yhtä kaikki aika huolestuttavaa) on se, että yhteiskunnallisilla rahallisilla subventioilla  loisiva (ja koko toimintansa ja hyvinvointinsa niiden takaamaan joutilaiseen hyvinvointiin perustava) ns. anarkistien joukko on ilmoittanut aikovansa rajoittaa mellakoimalla ja hulinoimalla tämän (poliittiseksi vastustajakseen katsomansa) laillisen järjestön jäsenten poliittisia toimintavapauksia.

Tässä ajassa on nähtävissä se, että näillä järjestäytyneen laittoman organisaation (rikollisryhmän) ryhmän jäsenillä, jotka joukkona syyllistyvät (entistä useammina ja aktiivisemmin)  törkeisiin mielipiteenrajoittamis-, uhkailu-, väkivalta- ja omaisuusrikoksiin, on joku korkeatasoinen suojelija.

Syyttämättä ketään, olisi syytä tutkia ministeri Paavo Arhinmäen toimet tässä asiassa. Se vapauttaisi myös hänet (mahdollisilta) turhilta epäilyksiltä näistä kytköksistä yhteiskunalle haitallisiin äärivasemmistolaisiin huligaaneihin.

Arhinmäki kun on yleisesti laajalti  tunnettu siitä, että hän on itsekin osallistunut tuohon toimintaan.

Kullervoblogin toimituksen ennuste pitänee (sääennusteista poiketen) varsin hyvin paikkansa. Puhurin voimaa ja sen aiheuttamaa vahinkoa on vaikea tosin vielä arvioida.

Myös se jää nähtäväksi, miten pitkälle nykyinen hallitrus on valmis suojelemaan näitää (vähemmän) hassunhauskoja pelle- ja antifantteja. Nämähän saivat ryöstettyä  omalle agendalleen median huomion eilen Talvivaaran kaivoksen aihettamia ympäristötuhoja vastaan suunnatussa mielenosoituksessa (anarkistille mikään ei ole pyhää eikä sellaista, mitä ei voisi saastata).

Niin, nähtäväksi jää,  käyttääkö nykyhallitus näitä rikollisia käsikassaranaan toisinajattelijoiden hiljentämisessä?

HP

* * *

 

Tapaus Carl Haglund sekä RKP:n käsitys kansanvallasta ja sananvapaudesta

Asepalveluksesta vapautettu Jyrki Kataisen kilju- ja pussikaljahallituksen puolustusministeri Carl Haglund  on antanut julkisen itku-potku-raivarin liittyen  perussuomalaisten puheenjohtajan  Timo Soinin kansainväliseen tv-esiintymiseen  brittiläisellä BBC:llä esitetyn HARDtalk-ohjelmassa.

Haglundin mielestä ohjelmassa Soini osoitti ilmiselvästi, ettei hän puoluejohtajana ota puolueessaan ilmeneviä rasistisia piirteitä vakavast

Haastattelussa Soini ei häpäise vain omaa puoluettaan vaan vahingoittaa myös koko Suomen mainetta puheillaan yhdessä maailman kunnioitettavimmista medioista. Virne naamalla hän vähättelee hyvin vakavaa ongelmaa

itkee tämän rasistisen kielipuolueen  puheenjohtaja  lähettämässään tiedotteessa ja jatkaa:

Puoluejohtajakollegana pidän valitettavana että Soini välttelee vastuutaan. Henkilökohtaisesti koen puoluejohtajien olevan vastuussa siitä mitä puolueen keskeiset jäsenet tekevät ja sanovat.

Niinkö? Ihan oikeasti?

Haglundin omasta puolueesta on kuulunut tasaiseen tahtiin suomenkileistä valtaväestöä halventavia – jopa aidosti kieleen, perimään ja kulttuuriin liittyviä rasistisia kommentteja. Tältäkin pohjalta voi huoletta väittää, että ilman RKP:n olemassaoloa, ruotsia äidinkielenään (tai toisena kielenään) puhuvan väestöosan tilanne Suomessa olisi huomattavasti parempi. RKP luo avointa kieliriitaa ja halveksuu kansanvaltaa.

Löytyykö Kullervoblogin toimitukselta sitten todisteita väitteidensä perustaksi?

Toki.

Ensimmäisen väitteen tueksi ei tarvitse kuin hakea internetistä kirjoitetuista asioista hakusanoilla ”Axel Olof Freudenthal”. Toinenkin väite on todistettavissa.

Viime eduskuntavaalien tuloksen selvittyä, RKP ei ollut siihen tyytyväinen – päin vastoin tyhmät finnet äänestivät väärin, perussuomalaisia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi RKP:n likaisten temppujen oaston puolelta ja saatiin aikaan hyvin erikoislaatuinen tilanne (näennäisesti) kansanvaltaisessa maassa.

Suomen ulkoministeriö järjesti (virallisesti) tiedotustilaisuuden, jossa analysoitiin Suomen eduskuntavaaleja kansainväliselle yleisölle ja medialle. Todellisuudessa tilaisuuden järjesti RKP ja pääpropagandistina tuossa tapahtumassa toimi  professori Jan Sundberg  – virallisesti Helsingin yliopiston poliittisen tutkimuksen osastolta.
Sundberg laski suustaan seuraavanlaisia väitteitä:

Vaalituloksella ei ole mitään merkitystä.  Suomessa ollaan skitsofreeneja siten, että EU:sta ei lähdetä eikä velkatakauksista livetä, vaikka kansalaiset ilmaisivat edellämainittuihin seikkoihin tahtonsa vaaleissa.

Olkaa huoletta, teitä tietenkin kiinnostaa, aikooko se Suomi, jossa perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoiton,  maksaa Portugalin ja muiden köyhtyneiden EU:n jäsenvaltioiden velat vai ei. Vastaus on, kyllä Suomi maksaa. Me vain olemme, katsokaas, hiukan skitsofreeneja.

Hälyä tässä tulee enemmän kyllä. Suomen linjan ei tarvitse pelätä muuttuvan silti missään lupauksissa. Suomi lunastaa aina lupauksensa.

Suomi seurailee yleensä, mitä EU:n isot valtiot tekevät, ja tekee perästä, mitä osoitetaan.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei merkitse missään tapauksessa Suomen eroa EU:sta. Perussuomalaiset ovat sanoneet olevansa EU-kriittisiä, mutta eivät aja suomen eroamista  EU:sta. Onhan heidän pj:nsä Soini palvellut EU-parlamentin jäsenenäkin näihin saakka. 

Soinin ja hänen joukkonsa, heh heh, täytyy kyllä olla todellisia akrobaatteja , kun selittävät asian äänestäjilleen. Poliittista akrobatiaa siihen tarvitaan, että he äänestävät sovitusti kokoomuksen esitysten ja sopimusten mukaisesti myönteisesti velkatakuista  ja silti säilyttävät kasvonsa äänestäjäkunnan edessä.

Mutta olkaa siis huoletta. Tämä on Suomi, heh heh hee…

Perussuomalaisille  annetaan ehkä hallituksessa (jonne he hillittömästi hinkuvat, Suomessa yleensäkin on kova halu hallitukseen), lupa äänestää velkatakuupakettia vastaan, joka silti varmasti toteutuu sovitulla tavalla!

Näin asiat on tapana ratkaista Suomessa. heh, heh. Meteliä, äänekkyyttä tulee kyllä parlamenttiin lisää, mutta ääntä tehdään perussuomalaisia äänestäneitä varten.

Keskustan, pääministeripuolueen vaalitappio? Oli pikkuisen vaalien rahoituksessa edellisen pääministerin kanssa epäselvyyttä.

Videon lopussa Japanin suurlähettiläs kysyy, mikä olisi pahin mahdollinen hallituskokoonpano, ”Voisivatko SDP ja Persut liittyä keskenään hallituksen sisällä?”. Prof.S. nauraa jälleen: – Eivät voisi. Seliseliseli. Eivät mitenkään.

Näin Sinua kustaan silmään, suomalainen äänestäjä.

*  *  *
Niin, palataanpa siihen toiseen otsikoituun aiheeseen, joka on siis tämä tapaus Calle Haglund.

Hänen toimimisensa sekä RKP:n puoluejohtajana että puolustusministerinä kertoo omaa korutonta tarinaansa RKP:n kyvykkyydestä ja niistä poliittisista kyvyistä, jotka kyseisessä koplassa vaikuttavat. Calle on kaukana siitä sarjasta, joss esimerkiksi Astrid Thors ja Stefan Wallin painivat. Kummanikin poliittinen ura on ajautunut sivuraiteelle,  joten RKP:ssa on jouduttu kaivamaan laarinophjaa.

Timo Soini kommentoi Haglundia tänään varin tuoreeltaan ja aika suoraviivaisesti. Hän totesi näin:

Rkp saa olla mitä mieltä haluaa ja jätän Haglundin kommentit omaan arvoonsa. Haglund on kateellinen. Ministerillä on sananvapaus ja hän voi itse mennä BBC:lle haastateltavaksi, jos hän saa kutsun ja on siinä sarjassa

Touche!
Lähteet: UM, STT, IL, Riikka Söyring

HP

 

Yrittääkö Dan Koivulaakso loukata poliittisia toimintavapauksia?

Kanssabloggaaja Turjalainen on päivittänyt bloggauksensa, joka koski Jyväskylän tapahtumia ja niitä sivuten Dan Koivulaaksoa. Dan Koivulaakso muistetaan lähipäivien ajalta lähinnä siitä, että hän on veuhkannut, mouhkannut ja huutanut poliittisten toimintavapauksien perään. Ilmeisesti Koivulaakson moraali joustaa siten, että samat lait eivät koske häntä ja poliittisia vastustajia. Vasemmistoliitto on hänen virallinen poliittinen viiteryhmänsä ja onhan se ryhmä päässyt ihan virallisiin tiedotteisiinkin.

Ministeri Paavo Arhinmäen possen tyhjän tynnyrin säestyksellä paukuttava Koivulaakso on Turjalaisen mukaan lähestynyt häntä näin:

Ministeri Arhinmäen avustaja Dan Koivulaakso lähestyi minua muutama päivä sitten vaatien alla olevan blogini poistamista, koska se ”täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit”. Aluksi ajattelin, että no tehdään sitten niin. Tähän ajatteluuni vaikutti se, että en varsinaisesi halua(isi) itseäni (enää) henkilönä minkään poliittisen äärijärjestön (AFA) tulilinjalle. Kuitenkin asiaa pidemmälle ajateltuani päätin laittaa tähän vähän materiaalia siitä, miksi väitän, että Koivulaakso on AFA:n jäsen.

Tästä voi siten jokainen ajatteluun kykenevä muodostaa oman kuvansa Dan Koivulaaksosta ja tämän todellisista poliittisista ambitioista – ja etenkin keinoista niiden ajamiseen.

*  *  *

Ai niin, ihan muistin virkistykseksi:

Lähde: Turjalainen. kuvat; Kari Halkola

KK

 

Äärivasemmiston hyssyttelyn aika on ohi

Äärivasemmistolainen toiminta Suomessa on saamassa muotoja, jotka vaativat koko yhteiskunnalta ja erityisesti päätöstentekijöiltä päättäväisiä vastatoimia.

Kun kirjan esittelytilaisuuteen, joka pidetään julkisessa tilassa eli kirjastossa, estetään joitain ihmisiä ( joiden poliittinen mielipide eroaa vasemmistolaisesta vallankumous-maailmankatsomuksesta) saapumasta anarkistiryhmän DIY-järjestyksenvalvojien (laittomien) toimesta , niin se ei todellakaan ole leikin asia. Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Hyökkäyksestä joka on toteutettu rikkoen useampaa lakia ja asetusta.

Tällainen omankädenoikeuteen perustuva rikollinen toiminta on hyökkäys poliittisia toimintavapauksia vastaan, se rikkoo järjestyksenvalvonnasta ja vartiointiliikkeistä annettua lainsäädäntöä – mahdollisesti se täyttää myös virkavallan anastamisen tunnusmerkistön, mutta ainakin tuollainen anarkismi julkisessa tilassa näyttäisi täyttävän pakottamisen, tahallisen vaaranaiheuttamisen, laittoman uhkauksen, vapaudenriiston ja pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu viime vuosikymmenien aikana siihen, että sanan- ja mielipiteenvapautta kunnioitetaan eikä kansalaisten vapaata kokoontumisoikeutta rajoiteta. Äärivasemmistolaisiksi tunnistettujen nuorten lainhalveksuntaan perustuva, poliittisen vastustajaan kohdistuva väkivalta ja näiden pääsyn  väkivaltainen  estäminen  poliittissävyiseen tilaisuuteen puukkojen ja astaloiden  kanssa ovatkin vastoin demokratian pelisääntöjä.

Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Iskujen yhtenä tarkoituksena on herättää pelkoa, jotta ihmiset pysyisivät poissa tämänkaltaisista tilaisuuksista. Pelon synnyttäminen on aina ollut yhtenä motiivina kaikkien terroristien toiminnassa.

Samalla iskun tekijät hyökkäävät poliittisia toimintavapauksia vastaan. Tällainen äärivasemmistolainen toiminta ei ole ollut outoa Suomessakaan. Väkivaltaisesta terrorista saivat Suomessakin 1940-luvulla kärsiä ei-vasemmistolaiset poliittiset vaikuttajat ja myös heidän perheensä.

Väkivaltaan tarttuva äärivasemmistolainen toiminta näyttää nyt todenteolla rantautuneen Suomeen. Muualta Euroopassa siitä on esimerkkejä jo pitemmältä ajalta. Valitettavasti Jyväskylän keskiviikkoinen tekokaan ei ole yksittäistapaus, sillä vastaavanlaisia iskuja on tehty jo liian monta. Viranomaiset, sisäministeri mukaan lukien, ovat tähän asti hyssytelleet näitä tekoja, mutta toivottavasti Jyväskylän väkivaltainen isku vihdoin avaa silmät eikä tapahtumien tuomitseminen jää vain puheiden tasolle.

Suojelupoliisinkin on otettava aiempaa vakavammin Suomessa toimivat äärivasemmistolaiset ryhmät. Niille ei saa antaa tuumaakaan lisää elintilaa.

Näiden liikkeiden taustalla on ryhmiä, jotka ovat avoimesti rikollisuuteen yllyttäviä  ja jotka käyvät hanakasti ei-vasemmiston kimppuun, koska se on toiminut suomalaisiin kohdistuvan rasismin ja maahanmuuttohaihattelun vastavoimana. Sosiaaliseen maahanmuuttoon liittyvä ääriajattelu onkin ruokkinut ääriliikkeitä yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen epävarmuuden kanssa. Ilmiön syyt ovat myös yhteiskunnallisia eivätkä komentamalla poistu.

Vaikka pakottamis- ja omankädenoikeusrikoksia ei ole mitenkään yhdistetty vasemmistoliiton toimintaan, niin ihmetystä on herättänyt se, että koko joukko vasemmistoliiton  kansanedustajia (ministeritasoista puheenjohtajaa myöten) on hyvin avoimesti noussut puolustamaan Jyväskylän iskun laittomalla toiminnallaan aiheuttaneita anarkisteja  ja heidän motiivejaan sekä samalla syyllistämään kaikkia ei-vasemmistolaisia.

*  *  *

Tämä kirjoitus on ironiaa, joka kohdistuu Kansan Uutisten pääkirjoitukseen (1.2.2013).

Toimitus odottelee poliisin tekemän esitutkinnan valmistumista – ja siirttyy sen jälkeen mahdollisesti verbaalisen hutkinnan pariin – toisin kuin vasemmistoliito ja sen liepeissä roikkuvat maailmanvallankumoukselliset. Omituisinta tietenkin on se, että tämä poliittisen vastustajan ominaisuudessa itsensä asiantuntijoiksi julistautuneen troikan huijaus menee niin hyvin läpi, että valtamedia pitää näitä todellakin asiantuntijoina – ei omaa poliittista agendaansa (ja uraansa) ajavina puna-agitaattoreina, jota he todellisuudessa ovat

Lisäksi on huomattava, että koko muu poliittinen kenttä on ollut lähestulkoon hiljaa antaen jälkikommunistien (vasemmistoliitto ja sen laittomat versot) toitottaa falskia propagandaansa. Ehkä ei-vasemmiston keskuudessa on tajuttu se, että tällä kampanjalla pyritään rajoittamaan vastustajien poliittisia toimintavapauksia.

Tällä välillä on ihan hyvä tarkastelemassa vasemmistoliittoon  – ja etenkin sen parlamentaarisen koskemattomuuden suojissa ei-vasemmistolaisiin kohdistuvaa terroria ja uutta internationalistista vallankumousta valmistelevaan anarkisti- ja uuspunakaartisiipeä. Niitä löytyy täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.  Linkeissä saattaa olla samoja kirjoituksia, joten (jos aihepiiri kiinnostaa) ne kannattaa katsoa loppuun saakka.

Ja ovathan nämä hassunhauskat antifantit julistaneet rikoksistaan ihan itsekin. Niitä juttuja löytyy esimerkiksi täältä.

Lähde: KU

HP

Jk. Noin jäniskevennykseksi, ihan kertauksena tämä klippi.   Dan Koivulaakson tarinoiden totuusarvo selviää aika nopeasti tästä tallenteesta:

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Jussi Halla-ahon tuomio on perustuslain vastainen

Ajattelin nyt ja tässä avautua tästä tärkeämmät yhteiskunnalliset keskusteluaiheet  (Nato, EU, talouskriisi jne) syrjäyttäneestä  Jussi Halla-ahon (poliittisen näytösoikeuden kautta väkisin väännetystä)  oikeudellisesta ennakkotapauksesta .

Koko oikeusfarssiin liittyvä historia lienee kaikille tuttu, joten en ryhdy kaivamaan sitä tähän. Ainoastaan sen verran, että jokainen tuon kuuluisan kirjoituksen lukenut, ymmärtää kirjoituksen olevan puhdasta ja perisuomalaista vittuilua oikeuslaitokselle – ja etenkin sitä varsin puusilmäisesti edustavalle valtionsyyttäjä Mika Illmanille.

Halutessaan jokainen lukija voi hakea itse myös sen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu kyseisestä prosekuuttorista, en viitsi linkittää tähän muuta, kuin sen  kuuluisan täällä julkaistun  Seppo Lehdon tuomion – se nimittäin on yksi etappikivi koko tässä farssissa.

Tämän teen senkin uhkan edessä, että tämänkaltainen oikeusjärjestelmä saattaa naulata kirjoittajapoloisen ristille julkisen oikeuden päätöksen julkistamisesta.

Asian avautumiseksi lainaan Matias Turkkilaa, joka kirjoitti erinomaisen osuvasti ja koko prosessin ytimen kiteyttäen FB-seinällään:

Elämän hassuja ja pikkuruisia paradokseja: käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus käyttävät noini neljä vuotta poistattaakseen netistä neljä erään nimeltä mainitsemattoman blogitekstin kappaletta. Näin tehtyään korkein oikeus menee ja julkaisee samat, juuri äsken laittomaksi määrittelemänsä tekstit omilla verkkosivuillaan.

… niinpä niin.

Turkkila viittasi siis tähän päätökseen, josta todellakin löytyy uudelleen (oikeuslaitoksen toimesta) nettiin lisätyt ja sieltä (yhtä kaikki) samaan aikaan poistettavaksi määrätyt kappaleet.

Koko oikeusfarssin tekee erittäin ikäväksi se, että kaikki pahimmat foliohattuteoriat  ammattiloukkaantuneen virkamiehen (virka-asemastaan käsin)  aikaansaamasta kostosta (yksityistä kansalaista kohtaan) ovat sitten osoittautuneet todeksi.

Hufvudstadsbladet uutisoi aiheesta eilen tuoreeltaan (koko juttu on luettavissa täältä). Jutussa oli haastateltu myös koko prosessin käynnistäjää, valtionsyyttäjä Mika Illmania. Illman loihe lausumaan seuraavasti:

Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva, säger Illman.

Eli tämä samainen Illman, jolle Halla-ahon kirjoitus esitettiin alunperin täkynä, tulkitsee KKO:n päätöksen suomeksi näin;

On hyvä, että laintulkitsijat ovat saaneet aikaan ennakkopäätöksen. Korkein tuomioistuin on vetänyt rajan sille laajuudelle, kuinka pitkälle vallanpitäjiä kritisoivilla (kansalaisilla) on oikeus provosoida ja yliampua.

(Tuo kirjoitus löytyy muuten alkuperäisenä aika monesta paikasta, esimerkiksi täältä. Sen nykyinen versiokin on lukemisen arvoinen…)

Tuo Illmanin kommentti on erittäin suora tunnustus. Hän antaa ymmärtää käyttäneensä valtiosyyttäjänä koko oikeuskoneistoamme yksityisen kostonsa toteuttamiseen sekä perustuslakiin kirjatun sananvapauden rajoittamiseen – oman poliittisen näkemyksensä, agendansa ja tavoitteidensa pohjalta.

Tällainen ei kuulu oikeusvaltioon. KKO:n tuomiota vastaan taistelu on nykyisessä järjestelmässä (ja tällaisessa poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä) aika hankalaa. Illmanin toimet tosin voi kuka tahansa viedä EOA:n pöydälle kanteluna.

Lienee turhaa sanoa, että oma uskoni EIT:n puolueettomuuteen on hyvin huteralla pohjalla nykyisin. Se on aivan samanlainen Euroopan Yhdysvaltojen vallanpitäjien käsikassara, kuin näköjään omakin oikeuslaitoksemme on.

Lisäksi olen kovasti taipuvainen epäilemään sitä, että kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva lainsäädäntö on vahvasti perustuslain (ja jopa ihmisoikeussopimusten) suojaaman sananvapauden vastainen.

Perustuslaissa on selvä esimerkki siitä, ettei perustuslain tasoiseen lakiin voida tehdä mitään poikkeuksia muuten kuin perustuslakiin itseensä kirjattuina.

Sananvapaudesta löytyy yksi perustuslakiin kirjattu poikkeama yleiseen ja yhtäläiseen sananvapauteen ja se kuuluu seuraavasti:

12 § Sananvapaus ja julkisuusJokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. …

Eli ainoa siihen kuuluisaan perustuslakiin kirjattu poikkeama sananvapaudesta on lause, joka kuuluu; Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näin olemme päässeet siihen, että KKO rikkoi perustuslakia tuomitessaan Jussi Halla-ahon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta.

Itse asiassa koko ongelman ydin on siinä, että nykyisin vallanpitäjä ajokoirineen tulkitsee lakia monopoliasemasta käsin. Mitään ulkopuolista valvojaa (Eduskunnan oikeusasiamiestä lukuun ottamatta) ei ole olemassa – jopa poliisi tutkii siihen kohdistuvat rikosepäilyt itse.

Se miten tällaisesta korruptiosta ja vääryydestä päästään eroon on erinomaisen yksinkertaista paperilla.

Suomeen pitää perustaa perustuslakituomioistuin

Käytännössä törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, etteivät vallanpitäjät halua luopua vallastaan ja asettaa itseään ulkopuolisen tuomioistuimen tuomiovallan alaisiksi.

Tämä asia (kuten suora kansanvaltakin) ovat asioita, jotka vaativat Jytkyäkin suuremman poliittisen tömähdyksen ja aitoa poliittista tahtoa. Tahtoa ja kykyä muuttaa kurssia sille tielle, jolla kulkee oligarkia nimeltä Suomi.

Kun tarkastelee sananvapauden olemuksen kieroutumista nykyisessä yhteiskunnassamme, näkee hyvin sen kuinka kauas lainsäädäntö on (aika laajasti muutenkin) ajautunut oikeudenmukaisuudesta ja -tajusta.

Sananvapauden tarkoituksena on ollut suojata hallintoalamaista hallitsijan mielivallalta. Se on tuossa oikeassa ja alkuperäisessä muodossaan vertikaalinen ihmisoikeus.

Jossain vaiheessa siitä on kuitenkin muodostunut horisontaalinen. Kun hallitsija ottaa toisen hallintoalamaisen sananvapauden erityissuojeluun ja käyttää sitä poliittisena astalona toisen hallintoalamaisen sananvapautta vastaan, ollaan kaukana kohtuudesta, oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Suomeksi sanoen, hallitsija on raiskannut sananvapauden ja käyttää sitä mielivaltaan alaisiaan vastaan.

* * *

Summa Summarum.

Mika Illman antaa selvästi ymmärtää, että koko casen tavoite on ollut nimenomaisesti rajoittaa sananvapautta, jotta vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu voidaan kieltää – ja rangaista siihen syyllistyviä.

Ja jotta tähän prejudikaattiin on päästy, ei tarvittu kuin neljä vuotta kestänyt julkinen poliittinen ajojahti ja Korkeimman oikeuden räikeä perustuslain rikkominen.

Onnea kansalaiset. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Koska kohta voi käydä niin, ettette seuraavassa projektin vaiheessa ole oikeutettuja äänestämäänkään.

Lähteet: HBl, Scripta, OM, Finlex, Teemu Lahtinen

KK

 

Jarkko Tontin koti, uskonto ja isänmaa.

Tulipahan tuossa viimeinkin luettua paljon mainostettu Jarkko Tontin esseekokoelma ”Koti, Uskonto ja Isänmaa”.

Komea ja raflaava suomen kielen osaaminen ei pysty tässä sepustuksessa peittämään sitä, että kyse on kuitenkin hieman sofistikoidummin kuin Suomi24:llä (Kansakunnan Vessanseinällä) kirjoitetusta  – sisällöltään aivan yhtä yksisilmäisestä – tekstistä.

Lisäksi sellainen seikka, että kirjoittaja korostaa olevansa liberaali ja monipuolisesti sivistynyt, ei herätä kovinkaan syvää luottamusta – etenkin kun Tontin liberaalius on huonosti peiteltyä vihaa toiset arvot ja mielipiteet omaavia kanssakansalaisia kohtaan.

Yleensä ottaen ympäristö määrittelee yksilön – ei yksilö itse.

Saman roskan on muuten voinut lukea Tontin blogikirjoituksista aikaisemmin.

Aika turha kirja – muuten kuin sanavapauden piiriin liittyvänä mielipidekirjoituskokoelmana.

Tosin julkaistaanhan tässä maassa myös Vartiotorniakin,  joten sen valossa tämäkin julkaisu lienee jollekin tarpeellinen.

HP

 

Mitä yhteistä on Mäki-Ketelällä, Mäntylahdella ja Hakkaraisella?

Tämän tekstin kirjoittajan  takaraivossa on jyskyttänyt jo hetken ajan sellainen kysymys, että mitä yhteistä on poliitikoilla Juha Mäki-Ketelä, Ossi Mäntylahti ja Teuvo Hakkarainen?

Näennäisesti ei mitään, mutta pinnan alta saattaa (mahdollisesti ja ehkä)  löytyä jotain aivan muuta kuin mitä se pinta antaa ymmärtää. Vähän siten kuin vesimeloninkin kohdalla – pinta on vihreä, mutta sisus tulipunainen.

Palataan asiaan…

JK

 

Irtisanoutuuko Vihreät De Gröna Jukka Relanderin vihapuheesta?

Vihreää intelligentsiaa edustava Jukka Relander osoitti pidäkkeetöntä ja suoraa vihaa kirjoituksessaan.  Veronmaksajien masokistisesti rahoittaman YLE:n ja (tavallisesta elämästä ja ihmisten arkiongelmista ymmärtämättömän miljonäärin pyörittämän) US:n julkaisema kirjoitus piti sisällään  seuraavanlaisen varsin suorasukaisen totalitarismia ja vihaa edustavan katkelman:

Mutta aika outoa on se, että peräti 51 prosenttia perussuomalaisten kannattajista vastasi siihen kyllä.

Toivottavasti kyse on vain asenteesta. Toistaiseksi nuo vastaukset kertovat lähinnä sen, että 51 prosenttia perussuomalaisten kannattajista ei oikein sovellu elämään modernissa yhteiskunnassa. Muu jää nähtäväksi.

Mikä  on sitten Reladerin lupailema nähtäväksi jäävä ratkaisu tähän hänen maailmankatsomustaan noin pahasti  järkyttävään väärinajatteluun?

Onko se uudelleenkoulutus- vai tuhoamisleirien perustaminen ja perussuomalaisten äänestäjien niihin kerääminen? Vai onko Relanderilla kenties joku uusi ja luovempi tapa päästä eroon kiusallisista toisinajattelijoista?

Niin tai näin – tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata  alkaa arvostelemaan toisia kanssakansalaisia suvaitsevaisuuden puutteesta.

Tässä sitten odotellaan hengitystä pidätellen Vihreät De Grönan puoluejohdon irtisanoutumista moisesta totalitaristisesta ja epädemokraattisesta vihapuheesta…

Lähde: US

KK

 

Eduskunta valtiopetoksen tiellä

Huomenna 13.9.2011 tuodaan nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi edellisten valtiopäivien kiirellä läpi runnoma ja täydessä hiljaisuudessa (ilman kansalaiskeskustelua) valmisteltu perustuslainmuutos.

Edellinen eduskunta hyväksyi (tämän lähinnä valtiopetokseksi luokiteltavan) lainmuutoksen  yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Perustuslakimuutos tulee  siis nykyisen eduskunnan käsittelyyn 13.9. Asiasta käydään yleinen keskustelu ja päätettäväksi se tulee muutama päivä (jo nyt turhalta näyttävän) keskustelun jälkeen.
Nykyinen eduskunta ei voi tehdä tekstiin enää muutoksia, vaan ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä sen. Hyväksymiseen tarvitaan  kahden kolmasosan enemmistö.Käytännössä 67 kansanedustajaa pystyy estämään perustuslakimuutoksen voimaan tulon.

Valtiopetokseen lähinnä rinnastettavat muutokset on kirjattu ensimmäiseen eli Valtiosääntöpykälään  sekä  95 §:än.

Ensimmäinen pykälä kuulu nykyisessä muodossaan  näin:

”Suomi on täysivaltainen tasavalta”

Tähän muotoon on tulossa lisäys

”Suomi on Euroopan Unionin jäsen”.

95  §:än on tulossa vieläkin suurempi ja kansanvaltaa murentava muutos:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Tästä itsenäisyyden kannalta elämän ja kuoleman kysymyksestä  on keskusteltu ja muistuteltu tässäkin blogissa aikaisemmin. Kirjoitukset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jokainen teistä joka äänesti kokoomusta, demareita, vasemmistoliittoa, vihreitä, RKP:ta ja keskustaa on välillisesti mukana tässä valtiopetoksessa.  Sellainen ihminen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaalien jälkeenkin näyttää siltä, että poliittinen kähmintä ja kansan mielipiteen halveksiminen on ja  pysyy korruptoituneen parlamentarismin räikeimpänä piirteenä. Tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, jolloin väite siitä, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle on groteskia pilkkaa äänestäjiä (ja heidän ymmärrystään) kohtaan.

(Tämä osoittaa myös todeksi sen, että suora kansanvalta on aitoa demokratiaa – suorassa kansanvallassa tällaista ei pääse tapahtumaan…)

Valta näyttäisi todellisuudessa Suomessa kuuluvan ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – sekä sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Se mitä voit vielä tehdä, on ottaa yhteyttä kansanedustajaasi ja ilmoittaa, että hänen työsuhteensa seuraavien vaalien jälkeen on purettu – jos tämä äänestää perustuslainmuutoksen puolesta.

Päätös on Sinun – vielä pienen hetken ajan.

KK

 

Onko SDP hylännyt kansalaisoikeudet ja demokratian?

SDP:n suunnasta tulevia kommentteja seuratessa demokratiaan uskovaa ihmistä alkaa (tai ainakin luulisi alkavan) jo ihan oikeasti huolestuttamaan kyseisen puolueen ajama agenda. Vielä huolestuttavampaa on tietenkin tässä se,  (jos ja/tai ) kun tietää oman poliittisen maailmankuvansa olevan jokseenkin demareiden maailmankuvan peilikuva, mitä demarit ovat Sinun tai minun varalleni suunnitelleet – rangaistuksena väärien mielipiteiden esittämisestä.

Termi nollatoleranssi tarkoittaa (näin aluksi) tässä  demareiden luomassa uuskielessä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien, demarien määrittämän ns. vihapuheen (aivan sama asia) ja ns. äärioikeistolaisten mielipiteiden (aivan sama asia) mielipiteiden esittämisen kieltämistä – eli perustuslain kieltämää ennakkosensuuria ja mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamista (jopa kieltämistä). Jatkossa siihen saatetaan niputtaa yleinen hallituksen tai EU:n vastaisuus.

Vanhempi polvi saattaa muistaa seuraavaksi täällä lainattavan Jouni Backmanin edelliset puuhat. Sisäministerinä toimiessaan hän väänsi aika suoraviivaisesti oman tahtonsa mukaisesti läänien uudistuksen. Tämä Backmanin ihan omasta voimantunnostaan repimä uudistus todettiin sitten pari vaalikautta myöhemmin täysin epäonnistuneeksi byrokraattiseksi voimannäytöksi – ja läänit lakkautettiin.

(Äänestäjät tosin palkitsivat Savon Suuren Ajattelijan potkimalla tämän (ikävä kyllä vain väliaikaisesti) pois eduskunnasta.)

Käsi sydämelle, miten muuten kuin sensuuripuheeksi voi käsittää Backmanin suustaan laukoman väitteen siitä, että Suomessa pitää ottaa käyttöön nollatoleranssi kaikkeen sellaiseen kommentointiin, joka voi vaikuttaa asenteisiin esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Ikävä kyllä, sotien jälkeisinä vaaran vuosina Suomen kommunismilta pelastaneet demarit alkavat joutsenlaulussaan valumaan lähinnä kansandemokraattisten poliittisten menettelytapojen synkkää suota.

Käytännössä tällä pyritään rajoittamaan vaalitappion kärsineiden puolueiden ja sen edustaman politiikan arvostelua.

Siellä missä rajoitetaan sananvapautta, siellä rajoitetaan nopeasti myös kansalaisten fyysistä vapautta – samoihin syihin perustuen. Meillä on jo nähty kuinka ns. katoavaa kansanhuumoria esittävän verbaalitaiteilijan alapäähuumori on johtanut vapauden rajoittamiseen – kohdistuessaan päättäjiin

Demarit ovat vaarallisella tiellä yrittäessään estää sananvapauden rajoittamisellaan lopunaikojen syöksymistään poliittiseen marginaaliin. Kun lailliset keinot oman viestin perille saamiseen loppuvat,  myös mielipiteidensä vuoksi kriminalisoitu ihminen ajetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ympyrä on sulkeutunut.

Pahimmillaan voi näyttää ulkopuolisen silmissä siltä, että vuoden 1918 pakottamisen ja aggression  henki on palannut SDP:n sisään ja voi siellä hyvin.

Siitä ilmapiiristä sananvapaus, yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat kaukana.

Lähde: YLE

KO

 

Miksi kokoomuslaiset ja kepulit tulee pitää erossa valtion omaisuudesta?

Näinä hallitusneuvottelujen aikoina on ehkä syytä muistuttaa siitä, miksi kokoomusta ja keskustaa edustavat talouspolitiikan diledantit on syytä pitää erossa valtion omaisuudesta.

Kullervoblogin toimitus herätteli kanssabloggaaja Turjalaisen sekä Pauli Vahteran  kanssa jokin aika sitten keskustelua yhteisen maa- ja vesiomaisuuden polkuhintamyynnistä. Nuo aloitukset löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Näin referaattiina linkitettyihin teksteihin, noissa kirjoituksissa käsitellään sitä, kuinka markkinatalouden nimiin vannovat ns.oikeistopoliitikot ovat yksityistämiskiimassaan valmiita rikkomaan sijoittajan tärkeimpiä perusperiaatteita; omistajan etujen valvontaa, tuottavan omaisuuden hävittämiseen liittyviä  periaatteita ja ennen kaikkea sellaisen omaisuuden myymistä, jonka valmistus on jo lopetettu – nimittäin maaomaisuuden.

Pseudonyymiblogi on tutkinut kolikon malmi- ja mineraalipuolta ansiokkaasti (kiitokset vinkistä hattiwatille). Kokoomusta edustava Jyri Häkämies on nähtävästi tehnyt koko Suomen historian suurimman taloudellisen munauksen toimiessaan yhteisen omaisuutemme vartijana.

Valtion omistajaohjauksesta edellisessä hallituksessa vastannut Häkämies nimittäin lahjoitti 200 miljoonalla eurolla miljardin verran yhteistä omaisuutta ja lannoitemonopolin norjalaiselle Yaralle.  Vaikka Häkämiehelle kuuluu tässä tapauksessa Kaikkien Aikojen Vahingollisin Ministeri-palkinto, ei pidä unohtaa myös keskustalaisia ministereitä – etenkään kauppa-ja teollisuusministeri Mauri ”Tupé”  Pekkarista.

Ei nimittäin ole kovinkaan uskottavaa, että tällainen kauppa (GrowHow) tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Lisää aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä.

* * * * *

Ye-eversti ja Mannerheim-ristin ritari Wolf Halsti totesi muistelmissaan, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen vastuulle. Nyt näyttää vahvasti siltä, että talouskin on samanlainen asia.

 

 

 

 

Miksi rasismista tuli tärkein osa hallitusohjelmaa?

Kun Kataisen hallitusneuvotteluista on käynyt jo varsin selväksi, että Luuseri I hallitus on lähes mahdoton synnyttää ja jos se nyt sattuisi syntymään hätäkakkana, niin sen ura on kovin lyhyt.

Tämän johtopäätöksen pohjalta, sekä Tasavallan Presidentti että Jyrki Kataisen johtama sixpack valmistautuvat siihen, että tuo hallitus saa yhden asian kirjattua lainsäädäntöön ennen hajoamistaan.

Siellä on nimittäin  helvetinmoinen kiire kirjata maahanmuuttokriittisyys rikoslakiin ja kriminalisoida se. Siinä sivussa saadaan näppärästi kriminalisoitua nykyisen hallinnon arvosteleminenkin.

 

Kuka kusettikaan kansaa Portugaliäänestyksessä?

Eduskunta on tänään hyväksynyt Suomen  EU-kuvernöörin Jyrki Kataisen ajaman Portugalin velkapiikin avaamisen ennakko-odotusten mukaisesti. Se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on kysymys siitä kuka kusettikaan kansaa?

Ennen vaaleja kansanedustajat ilmoittivat kannastaan näin:

Kyllä: 56                 Ei: 135

Puolueet

Kyllä: 0    Ei: 6

Kyllä: 11    Ei: 23

Kyllä: 23    Ei: 20

Kyllä: 0       Ei: 36

Kyllä: 7       Ei: 2

Kyllä: 9       Ei: 30

Kyllä: 0       Ei: 14

Kyllä: 6       Ei: 4

Edustajat puolesta

		Kiviranta Esko	●
		Komi Katri	●
		Korhonen Timo V.	●
		Lehtomäki Paula	●
		Lintilä Mika	●
		Maijala Eeva Maria	●
		Pekkarinen Mauri	●
		Pirttilahti Arto	●
		Rossi Markku	●
		Tiilikainen Kimmo	●
		Vehviläinen Anu	●
		Grahn-Laasonen Sanni	●
		Heinonen Timo	●
		Jaskari Harri	●
		Jokinen Kalle	●
		Katainen Jyrki	●
		Kataja Sampsa	●
		Kopra Jukka	●
		Kurvinen Esko	●
		Mäkelä Outi	●
		Mäkinen Tapani	●
		Mäntymaa Markku	●
		Pelkonen Jaana	●
		Risikko Paula	●
		Sankelo Janne	●
		Sarkomaa Sari	●
		Sasi Kimmo	●
		Stubb Alexander	●
		Suutari Eero	●
		Tolvanen Kari	●
		Vahasalo Raija	●
		Vapaavuori Jan	●
		Virolainen Anne-Mari	●
		Wallinheimo Sinuhe	●
		Blomqvist Thomas	●
		Gestrin Christina	●
		Nauclér Elisabeth	●
		Nylund Mats	●
		Thors Astrid	●
		Wallin Stefan	●
		Wideroos Ulla-Maj	●
		Kantola Ilkka	●
		Kari Mika	●
		Kumpula-Natri Miapetra	●
		Lipponen Päivi	●
		Mäkisalo-Ropponen Merja	●
		Paasio Heli	●
		Taimela Katja	●
		Tainio Hanna	●
		Tuppurainen Tytti	●
		Brax Tuija	●
		Niinistö Ville	●
		Sinnemäki Anni	●
		Soininvaara Osmo	●
		Toivola Jani	●
		Tynkkynen Oras	●

Edustajat vastaan

		Ahvenjärvi Sauli	●
		Jääskeläinen Jouko	●
		Palm Sari	●
		Rauhala Leena	●
		Räsänen Päivi	●
		Östman Peter	●
		Alatalo Mikko	●
		Anttila Sirkka-Liisa	●
		Hautala Lasse	●
		Kaikkonen Antti	●
		Kalmari Anne	●
		Katainen Elsi	●
		Kerola Inkeri	●
		Kiviniemi Mari	●
		Kääriäinen Seppo	●
		Leppä Jari	●
		Lohi Markus	●
		Paloniemi Aila	●
		Puumala Tuomo	●
		Rantakangas Antti	●
		Rehula Juha	●
		Reijonen Eero	●
		Rundgren Simo	●
		Saarikko Annika	●
		Savola Mikko	●
		Sipilä Juha	●
		Torniainen Ari	●
		Tölli Tapani	●
		Vehkaperä Mirja	●
		Autto Heikki	●
		Eestilä Markku	●
		Harkimo Leena	●
		Hemmilä Pertti	●
		Häkämies Jyri	●
		Kanerva Ilkka	●
		Kauma Pia	●
		Kiuru Pauli	●
		Lauslahti Sanna	●
		Lehti Eero	●
		Matikainen-Kallström Marjo	●
		Männistö Lasse	●
		Orpo Petteri	●
		Ravi Pekka	●
		Salolainen Pertti	●
		Satonen Arto	●
		Toivakka Lenita	●
		Vikman Sofia	●
		Virkkunen Henna	●
		Zyskowicz Ben	●
		Eerola Juho	●
		Elomaa Ritva	●
		Hakkarainen Teuvo	●
		Halla-aho Jussi	●
		Heikkilä Lauri	●
		Hirvisaari James	●
		Hongisto Reijo	●
		Immonen Olli	●
		Jalonen Ari	●
		Joutsenlahti Anssi	●
		Juvonen Arja	●
		Jääskeläinen Pietari	●
		Kivelä Kimmo	●
		Kokko Osmo	●
		Koskela Laila	●
		Lindström Jari	●
		Lohela Maria	●
		Louhelainen Anne	●
		Mattila Pirkko	●
		Mäkipää Lea	●
		Mäntylä Hanna	●
		Mölsä Martti	●
		Niikko Mika	●
		Niinistö Jussi	●
		Packalén Tom	●
		Ruohonen-Lerner Pirkko	●
		Saarakkala Vesa-Matti	●
		Soini Timo	●
		Soukola Ismo	●
		Tolppanen Maria	●
		Tossavainen Reijo	●
		Turunen Kaj	●
		Tuupainen Kauko	●
		Virtanen Pertti	●
		Vähämäki Ville	●
		Väätäinen Juha	●
		Henriksson Anna-Maja	●
		Nylander Mikaela	●
		Backman Jouni	●
		Eloranta Eeva-Johanna	●
		Feldt-Ranta Maarit	●
		Filatov Tarja	●
		Gustafsson Jukka	●
		Guzenina-Richardson Maria	●
		Hiltunen Rakel	●
		Huovinen Susanna	●
		Ihalainen Lauri	●
		Jungner Mikael	●
		Karhu Saara	●
		Kiljunen Anneli	●
		Kiuru Krista	●
		Koskinen Johannes	●
		Kuusisto Merja	●
		Kymäläinen Suna	●
		Lindtman Antti	●
		Myller Riitta	●
		Ojala-Niemelä Johanna	●
		Paatero Sirpa	●
		Peltonen Tuula	●
		Piirainen Raimo	●
		Rajamäki Kari	●
		Saarinen Matti	●
		Salonen Kristiina	●
		Skinnari Jouko	●
		Urpilainen Jutta	●
		Viitamies Pauliina	●
		Viitanen Pia	●
		Väätäinen Tuula	●
		Arhinmäki Paavo	●
		Kalliorinne Risto	●
		Kontula Anna	●
		Korhonen Martti	●
		Kyllönen Merja	●
		Lapintie Annika	●
		Modig Silvia	●
		Mustajärvi Markus	●
		Myllykoski Jari	●
		Pekonen Aino-Kaisa	●
		Tiainen Eila	●
		Uotila Kari	●
		Virtanen Erkki	●
		Yrttiaho Jyrki	●
		Alanko-Kahiluoto Outi	●
		Haapanen Satu	●
		Haavisto Pekka	●
		Karimäki Johanna	●

*   *   *

Näin lupasivat siis kansanedustajat kansalle ennen vaaleja.  Tänään he kuitenkin äänestivät  näin:

Jaa:	137
Ei:	49
Tyhjiä:	7
Poissa:	6
Yhteensä:	199

Äänestys kansanedustajittain

Ahvenjärvi Sauli /kd	Jaa		Mustajärvi Markus /vas	Ei
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Jaa		Myller Riitta /sd	Jaa
Alatalo Mikko /kesk	Jaa		Myllykoski Jari /vas	Ei
Anttila Sirkka-Liisa /kesk	Jaa		Mäkelä Outi /kok	Jaa
Arhinmäki Paavo /vas	Ei		Mäkinen Tapani /kok	Jaa
Autto Heikki /kok	Jaa		Mäkipää Lea /ps	Ei
Backman Jouni /sd	Jaa		Mäkisalo-Ropponen Merja /sd	Jaa
Blomqvist Thomas /r	Jaa		Männistö Lasse /kok	Jaa
Brax Tuija /vihr	Jaa		Mäntylä Hanna /ps	Ei
Eerola Juho /ps	Ei		Mäntymaa Markku /kok	Jaa
Eestilä Markku /kok	Jaa		Mölsä Martti /ps	Ei
Elomaa Ritva /ps	Ei		Nauclér Elisabeth /r	Jaa
Eloranta Eeva-Johanna /sd	Jaa		Niikko Mika /ps	Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd	Jaa		Niinistö Jussi /ps	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa		Niinistö Ville /vihr	Jaa
Gestrin Christina /r	Jaa		Nylander Mikaela /r	Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok	Jaa		Nylund Mats /r	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa		Oinonen Pentti /ps	Ei
Guzenina-Richardson Maria /sd	Jaa		Ojala-Niemelä Johanna /sd	Jaa
Gästgivars Lars Erik /r	Jaa		Orpo Petteri /kok	Jaa
Haapanen Satu /vihr	Jaa		Paasio Heli /sd	Jaa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa		Paatero Sirpa /sd	Jaa
Hakkarainen Teuvo /ps	Ei		Packalén Tom /ps	Ei
Halla-aho Jussi /ps	Ei		Palm Sari /kd	Poissa
Harkimo Leena /kok	Jaa		Paloniemi Aila /kesk	Jaa
Hautala Lasse /kesk	Tyhjää		Pekkarinen Mauri /kesk	Poissa
Heikkilä Lauri /ps	Ei		Pekonen Aino-Kaisa /vas	Ei
Heinonen Timo /kok	Jaa		Pelkonen Jaana /kok	Jaa
Heinäluoma Eero /sd	Jaa		Peltonen Tuula /sd	Jaa
Hemmilä Pertti /kok	Jaa		Piirainen Raimo /sd	Jaa
Henriksson Anna-Maja /r	Jaa		Pirttilahti Arto /kesk	Tyhjää
Hiltunen Rakel /sd	Poissa		Puumala Tuomo /kesk	Jaa
Hirvisaari James /ps	Ei		Rajamäki Kari /sd	Jaa
Holmlund Anne /kok	Jaa		Rantakangas Antti /kesk	Tyhjää
Hongisto Reijo /ps	Ei		Rauhala Leena /kd	Poissa
Huovinen Susanna /sd	Jaa		Ravi Pekka /kok	Jaa
Häkämies Jyri /kok	Jaa		Rehula Juha /kesk	Jaa
Ihalainen Lauri /sd	Jaa		Reijonen Eero /kesk	Jaa
Immonen Olli /ps	Ei		Risikko Paula /kok	Jaa
Jalonen Ari /ps	Ei		Rossi Markku /kesk	Jaa
Jaskari Harri /kok	Jaa		Rundgren Simo /kesk	Jaa
Jokinen Kalle /kok	Jaa		Ruohonen-Lerner Pirkko /ps	Ei
Joutsenlahti Anssi /ps	Ei		Räsänen Päivi /kd	Jaa
Jungner Mikael /sd	Jaa		Saarakkala Vesa-Matti /ps	Ei
Jurva Johanna /ps	Ei		Saarikko Annika /kesk	Jaa
Juvonen Arja /ps	Ei		Saarinen Matti /sd	Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd	Jaa		Salolainen Pertti /kok	Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps	Ei		Salonen Kristiina /sd	Jaa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa		Sankelo Janne /kok	Jaa
Kalli Timo /kesk	Jaa		Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Kalliorinne Risto /vas	Ei		Sasi Kimmo /kok	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Poissa		Satonen Arto /kok	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Jaa		Savola Mikko /kesk	Jaa
Kantola Ilkka /sd	Jaa		Sinnemäki Anni /vihr	Jaa
Karhu Saara /sd	Jaa		Sipilä Juha /kesk	Jaa
Kari Mika /sd	Jaa		Skinnari Jouko /sd	Jaa
Karimäki Johanna /vihr	Jaa		Soini Timo /ps	Ei
Katainen Elsi /kesk	Jaa		Soininvaara Osmo /vihr	Jaa
Katainen Jyrki /kok	Jaa		Soukola Ismo /ps	Ei
Kataja Sampsa /kok	Jaa		Stubb Alexander /kok	Jaa
Kauma Pia /kok	Jaa		Suutari Eero /kok	Jaa
Kerola Inkeri /kesk	Jaa		Taimela Katja /sd	Jaa
Kettunen Pentti /ps	Ei		Tainio Hanna /sd	Jaa
Kiljunen Anneli /sd	Jaa		Thors Astrid /r	Jaa
Kiuru Krista /sd	Jaa		Tiainen Eila /vas	Ei
Kiuru Pauli /kok	Jaa		Tiilikainen Kimmo /kesk	Jaa
Kivelä Kimmo /ps	Tyhjää		Toivakka Lenita /kok	Jaa
Kiviniemi Mari /kesk	Jaa		Toivola Jani /vihr	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa		Tolppanen Maria /ps	Ei
Kokko Osmo /ps	Ei		Tolvanen Kari /kok	Jaa
Komi Katri /kesk	Jaa		Torniainen Ari /kesk	Jaa
Kontula Anna /vas	Ei		Tossavainen Reijo /ps	Ei
Kopra Jukka /kok	Jaa		Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Korhonen Martti /vas	Ei		Tuppurainen Tytti /sd	Jaa
Korhonen Timo V. /kesk	Jaa		Turunen Kaj /ps	Tyhjää
Koskela Laila /ps	Ei		Tuupainen Kauko /ps	Ei
Koskinen Johannes /sd	Jaa		Tynkkynen Oras /vihr	Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd	Jaa		Tölli Tapani /kesk	Jaa
Kurvinen Esko /kok	Jaa		Uotila Kari /vas	Ei
Kuusisto Merja /sd	Jaa		Urpilainen Jutta /sd	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Ei		Vahasalo Raija /kok	Jaa
Kymäläinen Suna /sd	Jaa		Wallin Stefan /r	Jaa
Kärnä Jukka /sd	Jaa		Wallinheimo Sinuhe /kok	Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk	Jaa		Vapaavuori Jan /kok	Jaa
Lapintie Annika /vas	Ei		Vehkaperä Mirja /kesk	Jaa
Lauslahti Sanna /kok	Jaa		Vehviläinen Anu /kesk	Jaa
Lehti Eero /kok	Jaa		Wideroos Ulla-Maj /r	Jaa
Lehtomäki Paula /kesk	Jaa		Viitamies Pauliina /sd	Jaa
Leppä Jari /kesk	Jaa		Viitanen Pia /sd	Jaa
Lindström Jari /ps	Tyhjää		Vikman Sofia /kok	Jaa
Lindtman Antti /sd	Jaa		Virkkunen Henna /kok	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Jaa		Virolainen Anne-Mari /kok	Jaa
Lipponen Päivi /sd	Jaa		Virtanen Erkki /vas	Ei
Lohela Maria /ps	Ei		Virtanen Pertti /ps	Ei
Lohi Markus /kesk	Jaa		Vähämäki Ville /ps	Ei
Louhelainen Anne /ps	Tyhjää		Väätäinen Juha /ps	Ei
Maijala Eeva Maria /kesk	Jaa		Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok	Poissa		Yrttiaho Jyrki /vas	Ei
Mattila Pirkko /ps	Ei		Östman Peter /kd	Jaa
Modig Silvia /vas	Ei

* * *

Kusettajien määrä ei kuitenkaan tässä uudessa(kaan) eduskunnassa ole vakio. Se tulee vielä lisääntymään – ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kohdalla.  Tulevat hallituspuolueet ovat sitoutumassa siihen, että Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita.

Onneksi olkoon suomalaiset. Parlamentarismi on osoittanut jälleen kerran voimansa – kähminnän ja antidemokratian pesänä.

Parlamentarismi on käytännössä kansanvallan irvikuva.

Lähteet: Eduskunta, Kansan Muisti

 

Miksi Jyrki Katainen haluaa laajan hallituksen?

Viimeisten eduskuntavaalien jälkifarssi jatkuu tänään alkaneina hallitusneuvotteluina. Neuvotteluja vetää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen – joka ensi töikseen pudotti vaalien suurimman voittajan, perussuomalaiset, pois hallitusneuvotteluista.

Kataisen käsitys kansanvallasta sen kunnioittamisesta on tullut varsin selväksi tähän mennessä. Suurin kysymys kuuluukin; miksi Jyrki Katainen haluaa laajapohjaisen hallituksen?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Katainen haluaa viedä loppuun vallansiirtämisen Suomen kansalta muutamalle EU:ta hallitsevalle oligarkille – hinnalla millä hyvänsä. Tähän hän tarvitsee eduskunnassa mahdollisimman laajan enemmistön.

Ettekö usko? Katsokaapa mitä tarinassa on tapahtunut aikaisemmin. Aikaisemmat episodit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

 

Paavo Arhinmäen poliittinen selkäranka

Paavo ”Anarkopaavo” Arhinmäen johtama vasemmistoliitto on syönyt sanansa ja osoittautunut samanlaiseksi valtaa keinolla millä tahansa haluavaksi poliittisten pyrkyreiden joukkioksi kuin esimerkiksi vihreät ovat.

Eilinen päivä osoitti Paavon olevan jo ilman takkia – ja paitaakin. Kosmeettisen Portugali-kysymyksen jälkeen, Arhinmäki ilmoitti (täysin päinvastoin kuin ennen vaaleja), että vasemmistoliiton näkemyksen mukaan (vaalien jälkeen)  EU:n väliaikaisessa lainoitusvälineessä (ERVV) ja pysyvässä vakausvälineessä (EVM) on Arhinmäen mukaan neuvotteluvaraa.

Niissä on mukana sijoittavavastuuta. Selvitämme nyt asiaa, ja niistä olemme valmiita neuvottelemaan hallitusneuvotteluissa, jos sinne asti pääsemme.

Arhinmäki sanoi Kataisen tapaamisen jälkeen. Aikaisemmin (siis edelleen ennen vaaleja)puolue on vastustanut ERVV:n takauksien kasvattamista nykyisestä sekä pysyvän vakausvälineen perustamista.

Otetaan esimerkiksi Paavo Arhinmäen parin viikon takainen vappupuhe.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vaaleissa kansalaiset uskoivat erityisesti perussuomalaisiin muutoksentekijöinä. Timo Soinin puheissa perussuomalaiset tarjosivat vaihtoehdon ”vanhoille puolueille”. Vajaassa kahdessa viikossa ääni kellossa on muuttunut.

Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on todennut hallitusneuvotteluista: ”Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja.” Euro-kriittisyys on myös karissut Soinin puheista ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi.

Sosiaalidemokraateilla ja perussuomalaisilla on todellinen näytönpaikka kokoomuksen Jyrki Kataisen johtamissa hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksen euro-, talous- ja veropolitiikka ajettiin nurkkaan vaaleissa, Katainen on syytä pitää myös hallitusneuvotteluissa köysissä. Esimerkiksi hallitustunnustelukysymyksissä esitetty valtiotalouden tervehdyttämisvauhti merkitsisi rajuja leikkauslistoja.

Niin? Kukahan se käänsikään takkiaan?

Kaksinaamaisuus ja falskius ovat ne sanat jotka tulevat mieleen ensimmäiseksi, kun tarkastelee Vasemmistoliittoa puolueena. Ainoa todellinen saavutus tässä kansalaisia ja kansanvaltaa pilkkaavassa vasemmistosirkuksessa on se, että vasemmistoliiton poliittinen muisti on vihreääkin poliittista muistia lyhyempi.  Tuossa samassa vappuhuheessaan Arhinmäki sanoi myös näin:

Kahden viikon takaisissa vaaleissa oli kaksi voittajaa: demokratia ja perussuomalaiset. Seitsemän muuta eduskuntapuoluetta hävisivät.

Kansa halusi vaaleissa protestoida harjoitettua politiikkaa ja poliitikkoja vastaan. Mahtavasta vaalityöstä huolimatta emme voittaneet vaaleja.

Demokratian voitto oli äänestysaktiivisuuden kasvu ja uudenlaisen poliittisen kiinnostuksen herääminen. Politiikasta keskusteltiin kaikkialla: joukkoliikennevälineissä, työpaikkojen kahvipöydissä ja ostarien baareissa.

Tätähän kansa ei sitten vaalien jälkeen ilmeisesti tule saamaan – ainakaan aluksi. Jos Jyrki Kataisen tekeilläoleva hätäkakka/ripulihallitus kasataan, sille tuskin voi ennustaa edes kolmen promillen humalatilassa kovin pitkää tulevaisuutta. Olennaista on kuitenkin se, että tällainen hallituspuuhastelu lyö pitkin korvia kansalaisten vaaleissa ilmoittamaa tahtoa poliittisesta suunnanmuutoksesta.

Jos tässä touhussa käy niin, että kansa lopettaa äänestämisen uurnilla ja siirtyy muunlaisiin keinoihin, syylliset ovat ainakin helposti löydettävissä. Tämä vaalien jälkeinen farssi osoittaa varsin selvästi sen, että nykyinen edustuksellinen demokratia on demokratian irvikuva.

Tässä sekoilussa on kassillinen syitä harkita aidosti suoraan kansanvaltaan siirtymistä.

Lähteet: Arhinmäki, HS, US

 

Vihreiden poliittinen muisti – yksi kuukausi

Näin sanoi vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki 18.4.2011, kun häneltä kysyttiin, että onko mahdollista, että vihreät jossain tapauksessa olisivat tulevassa hallituksessa? Oliko virhe rajata hallitusyhteistyön mahdollisuus pois jo ennen vaaleja siinä tapauksessa, ettei vaalivoittoa tule?

Hallitukseen meno on täysin poissuljettu, enkä ole kenenkään muunkaan kuullut sanovan toisin. Näin ison tappion jälkeen puolueen ei pidä mennä tekemään hallitusyhteistyötä vaan sen pitää kartoittaa tilanne ja alkaa rakentaa uutta kannatusta omin ehdoin ja omin päämäärin. Hallituksessa pitää keskittyä neuvotteluihin, kompromisseihin ja yhteistyöhön eikä siihen, että missä me olemme ja mistä haemme kadonnutta kannatusta takaisin. Siksi oli perusteltua tehdä tämä linjaus. Neljä vuotta sitten oli jo selvää, että hallitustaival tulee olemaan meille raskas, ja siksikin oli perusteltua linjata, että hallitukseen mennään vain, jos sinne voidaan mennä voimakkaampina.

Samainen Sinnemäki kuukautta myöhemmin  18.5.2011:

Viime päivinä monia vihreitä on myös muistutettu siitä, että linjasin vuosi sitten meidän menevän hallitukseen vain, jos kasvamme vaaleissa. On aivan totta, että tuo lupaus tulee nyt rikotuksi, jos hallitukseen lopulta lähdemme.

Vuosi sitten en pystynyt ennalta näkemään koko suomalaisessa poliittisessa historiassa ainutlaatuista siirtymää, joka johti siihen, että vaalit voitti ainoastaan yksi puolue. Tuo puolue ilmoitti, ettei se halua kantaa vastuuta.

Itse ajattelen, että tässä tilanteessa – kun ainuttakaan vaalivoittajaa ei ole hallitukseen tarjolla – tuntuisi väärältä jäädä ajamaan kunnianhimoisia tavoitteitamme oppositiosta käsin, jos samalla tietäisin, että olisimme voineet myös tehdä näille samoille asioille jotain hallituksessa. Tässä vaiheessa siis haluan puskea kaikella sillä voimalla mitä meillä on niitä tavoitteitamme eteenpäin. Jos voimamme eivät riitä vihreiden näköiseen ohjelmaan, jäämme ulos hallituksesta.

Tällainen on siis vihreiden moraali, rehellisyys, demokratian kunnioittaminen – sekä poliittinen muisti. Valta on pilannut vihreät. Se on muuttunut äärivasemmistolaiseksi laitospuolueeksi – sellaiseksi, jolle on tärkeintä roikkua vallassa hinnalla millä tahansa.

Kiitos. Todistitte juuri itse sen, mikä on koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

Lähteet: VL, Vihreät

 

Satutäti Paloman pakkotunti

Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana toimiva Paloma Hannonen pääsi historiaan sillä, että hän oli tällä kerralla se ensimmäinen ylimielinen elitisti, joka ehti härskisti ratsastamaan toisten urheilusaavutuksilla oman konkurssissa olevan poliittisen agendansa vuoksi. Hannosen suoritusta korostaa erityisesti se, että hän nappasi käteensä rasistikortin ja löi sillä 92,7 %:a  suomalaisista päähän –  siis kaikkia meitä normivirtasia, jotka emme äänestäneet vihreitä.

Tällainen huomiohakuisuus herättäisi normaalisti lähinnä myötähäpeän ja hilpeyden tunteita, mutta kun kyseessä on meille normivirtasille  (ja meidän tulevaisuudenuskollemme ja maailmankuvallemme) varsin  tärkeä jääkiekon maailmanmestaruus, niin jotenkin tuntuu siltä, että hymy muuttuu irvistykseksi.

Hannonen päätti siis napata tilaisuudesta kiinni ja kirjoitti eilen Facebookiin vaatimuksen siitä, että jääkiekkomaajoukkueen pitää irtisanoutua rasismista.

Vihreiden älyllinen epärehellisyys ja poliittinen kieroilu ovat muuttuneet omaksi surulliseksi palasekseen  ns. suomalaista poliittisen kulttuurin joutomaalle. Se, että vihreät ratsastavat urheilulla ja joukkuemestaruuden nostattamilla kansallisylpeyden tunteilla on irvokasta, kuvottavaksi se muuttuu silloin, kun vihreiden taholta esitetään, että jos joku ei irtisanoudu vihreiden pakottaessa irti julkisesti rasismista, hän ja häntä kannattavat ihmiset ovat rasisteja.

Vihreiden tärkein (aina Koijärveltä saakka alkanut lakia, omistusoikeutta, mielipiteenvapautta ja yhteisesti sovittuja tapoja rikkovaa) perinne  on ratsastaa jokaisella pienintäkin positiivista mediahuomiota saavalla asialla – oman  nollaa kohti syöksyvän kannatuksensa säilyttämiseksi.  Kotimaiset suuronnettomuudet, maanjäristykset, tsunamit, urheilu – mikä tahansa (kuten tässä tapauksessa nationalistisia tunteita herättävä jääkiekon maailmanmestaruus) on sopiva välikapistus alistettavaksi vihreän pakkopolitiikan käyttöön. Vihreän agendan mukaan oikeuksia kun ei ole muilla kuin vihreillä ja kaikki muut ajattelevat väärin.

Hannosen huomiohakuisuus jatkuu. Tänään hän kirjoittaa Facebookin seinällään, että ‎6400 allekirjoitusta, Mikko Koivun vastaus ja valtava määrä positiivista palautetta on hieno osoitus siitä, että välitämme mitä täällä tapahtuu. Eli rivien välistä, suomeksi  – Olen tyytyväinen siitä, että noinkin monta ihmistä lähti minun  juttuuni mukaan.

Juttu ei muuten mene, siten kuin Hannonen sen esittää.Mikko Koivu ei muuten – vastoin Hannosen väitettä – irtisanoutunut rasismista tai lähtenyt Hannosen mukaan. Todellisuudessa Koivu totesi omaan selkeään tyyliinsä, että

Meidän vahvuus on se, että jokainen on tuonut oman panoksensa ja kaikki ovat pystyneet olemaan omia itsejään. Jokainen on joukkueessa kuin kotonaan, ja se on ollut meidän voima tässä turnauksessa.

Ihmisellä täytyy olla aika voimakas mielikuvitus, jos tuon pystyy tulkitsemaan irtisanoutumiseksi rasismista. Toisaalta, ei Koivun tai muunkaan maajoukkueen tarvitse irtisanoutua mistään. Urheilu on urheilua, eikä se muutu vihreiden vaatimuksistakaan politiikaksi.

Vuorokausi pakotusyrityksen ja Hannosen kertoman  tarinan jälkeen alkaa näyttämään yhä vahvemmin siltä, että Paloman kuvailevat tapahtumat taitavat siten olla sepitettyjä. Eli nyt näyttää entistä vahvemmin siltä,  Paloma Hannonen ei ole pysynyt totuudessa. Pieni taustaselvityskierros ei vahvista Hannosen tarinaa todeksi, eikä hän ole itse myöskään pystynyt osoittamaan väitteitään tosiksi. Tosin pitää muistaa, että Palomalla on tässä asiassa  asiansa hallitseva oppiäiti.

Vihreiden moraalittomuus on tällä hetkellä esitettyjen väitteiden ja todisteiden pohjalta dyykannut tässä tapauksessa syvemmälle kuin koskaan aikaisemmin –  ja se on jo sinänsä saavutus edellisten moraalittomuuksien ketjussa.

Loppukaneetiksi toimitus ilmoittaa, että se  ei aio irtisanoutua rasismista. Me emme aio myöskään irtisanoutua kommunismista, kannibalismista, karaokelaulamisesta, homoseksualismista tai edes feminismistä.

Me emme näe siihen tarvetta – kuten emme myöskään siihen, että pilkkaisimme jonkun toisen saavutuksia omilla vaatimuksillamme.

Lähteet: Facebook, HKL, IL

 

Anni Sinnemäki vihreiden hallitukseen osallistumisesta

Olen itse sitä mieltä, että Vihreiden on mahdollista tehdä hallitusyhteistyötä ainoastaan, jos kasvatamme vaaleissa kannatusta ja painoarvomme on hallitusneuvotteluissa edellistä kertaa suurempi

Näin totesi vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ennen vaaleja puolueensa hallitukseen osallistumisesta.

 

Oppositio oli oikea päätös Soinilta

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

 

Eduskuntavaaleista 2011 – aivan lyhyesti

No niin. Eduskuntavaalit on käyty ja tulos ei yllättänyt – ainakaan sellaisia ihmisiä, jotka elävät reaaliajassa ja -maailmassa.

Osa vihervasemmistosta on ollut tikahtua kiukkuunsa ja tässä samassa yhteydessä näiden ihmisten käsitys suvaitsevaisuudesta ja toisten mielipiteiden ymmärtämisestä on valottunut puheista todellisuuteen – ja jopa tekoihin.

Kun vaalitulos kiukuttaa niin paljon, että vastapuolelta ollaan valmiita viemään äänioikeus ja järjestetään demokratianvastaisia ulkoparlamentaarisia mielenosoituksia eduskuntatalon eteen, on syytä kysyä, onko tällainen toiminta sitä mitä vihervasemmisto aidosti ajaa takaa?

Palaamme asiaan…

 

Vaalipäivänä 2011

Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

 

Mitä vihreät ovat saaneet aikaan?

Antidemokraattinen ja elitistinen Vihreät De Gröna on luetellut kotisivuillaan kuluneen hallituskautensa saavutuksia. Vihreiden tyylilaji on hieman falski, joten tässä saavutukset suomeksi kirjattuina:

• Perheen sisäinen adoptio riistää sateenkaariperheiden lapsilta oikeuden molempiin biologisiin vanhempiinsa – ja toiselta vanhemmalta oikeuden omiin lapsiinsa. Se mahdollistaa myös laillistetun lapsenryöstön ja luovuttamisen seksuaalista vähemmistöä edustavalle lapsenryöstäjälle.
• Suomi leikkaa ilmastopäästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä – samaan aikaan teollisuus muuttaa päästöistä piittaamattomiin maihin, jonka seurauksena päästöt lisääntyvät ja suomalaiset työpaikat vähenevät.
• Länsimetro, kehärata ja Pohjanmaan rata: hallituskauden suurimmat liikennehankkeet ovat ratoja. Joista seuraa muun julkisen liikenteen rapistuminen ja kuihtuminen. Tästä taas seuraa se, että vihreiden tavoite pakottaa kaikki suomalaiset asumaan betonilähiöihin radan varteen (ja tyhjentää samalla maaseutu vihreän euroeliitin puuhamaaksi) on entistä lähempänä toteutumistaan.
• Nuorisotyöttömyys on todellisuudessa kasvanut – lähinnä työministerinä hääränneen  viherpolitrukki Anni Sinnemäen typerien työvoimapoliittisten päätösten, pakkotyön, kilpailun vääristämisen ja tilastokikkailun seurauksena. Vihreät ovat olleet erityisen ahkeria vääristämään kilpailua pakottamalla työttömiä itseään lähellä olevien veronkiertoyhdistysten palvelukseen puoliorjatyöhön. Näin on saatu pienillä paikkakunnilla epäterveen kilpailun (ja yhteiskunnan vääristyneiden tukien avulla) ajettua pienyrittäjiä konkurssiin – ja näin edelleen entinen yrittäjä halpatyövoimaksi vihreiden veronkiertopajoihin.
• Turvapaikkapäätöstä odottava saa tehdä töitä. Ja tämä seurauksena hämäräbisnes saa lisää uutta puoliorjatyövoimaa.
• Energiaverotusta on kiristetty ja muutettu näennäisesti ympäristölähtökohtiin perustuvaksi. Todellisuudessa tällä toimella on kasvatettu  välillisiä veroja  jotka kohdistuvat  pienituloisiin kaikkien ankarimmin.
• Vihreä verouudistus eteni – tämä tulee jokainen vähätuloinen tai taajaman ulkopuolella tuntemaan vielä nahkoissaan.
• Vihreät väittävät saaneensa haja-asutusalueiden jätevesiasetuksella pohjavedet ja rannat kuntoon. Todellisuudessa mitään muuta kuin vahinkoa ei tälläkään saatu aikaan. Ihmiset, jotka pitävät asetusta oikeustajunsa vastaisena eivät tehneet mitään ja ne korostetusti lainkuuliaiset ihmiset, jotka lähtivät tähän idotismiin  mukaan, sijoittivat huomattavia summia teknisesti toimimattomiin jätevedenpuhdistusyksiköihin.
• Vaikka Suomen lainsäädäntö ei tunne rasismirikosta ja sananvapaus on suojattu perustuslaissa, vihreät tuulettavat lauseella
  rasistisista rikoksista ja muista viharikoksista rangaistaan useammin ja entistä ankarammin. Todellisuudessa kyse on orwellilaisen dystopian esiasteeseen siirtymisestä – väärästä mielipiteestä rankaisemisesta, mielipidekontrollista ja ennakkosensuurista. Paradoksaalisinta tässä on se, että kun Tuija Braxin johtamassa oikeusministeriössä nähdään kansalaisen mielipide (kuten Seppo Lehdon tapauksessa) yli kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen arvoiseksi ja pyritään rankaisemaan useammin ja entistä ankarammin vihreiden omista mielipiteistä poikkeavia mielipiteen lausujia, niin samaan aikaan (samassa ministeriössä) pyritään muokkaamaan oikeuskäytäntöä ja lakia siten, että   väkivaltarikolliset pääsevät oikeudesta pelkällä sakkorangaistuksella (tai korkeintaan parin kuukauden ehdollisella vankeudella).
• Syöttötariffeilla tuulivoiman tuotanto yli kymmenkertaistetaan – käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että marginaalisella energialähteellä saadaan pilattua tunturi- ja saaristomaiseman koskemattomuus, aiheutettua melusaastetta ja aikaansaatua lintujen joukkoteurastus.
• Perustuslain uudistus vähentää kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia, siirtää kansallista valtaa eduskunnalata EU:lle ja ajaa Suomen EU:n liittovaltion provinssiksi.
• Naapurin suojaamattoman langattoman verkon käytöstä ei enää rangaista – ja näin saatiin murrettua ensimmäinen pala perustuslaissa suojatusta omistusoikeudestakin. Seuraavana kohteena olikin Niklas Herlinin omistama Uusi Suomi ja sen rekisteröity tavaramerkki.
• Kehitysyhteistyön määrärahat ovat nousseet – ja näin lisätään maailman väestöräjähdystä kolmannessa maailmassa. Unohtamatta huussiyhdistyksiä ja muita projekteja, joista näistä rahoista on saatu ujutettua yhteiskunnan varoja vihreitä lähennä oleville liikemiehille ja muille hämärän talouden erityisosaajille.
• Apurahansaajilla on nyt eläketurva – samoin kuin sellaisella maahanmuuttajalla, joka ei ole tehnyt  päivääkään töitä Suomessa.
• Pakolaisten vastaanotosta maksettavaa kuntakorvausta korotettiin – näin luodaan kulttuurikonflikteja ja avointa rasismia ja lisätään Suomen houkuttelevuutta sosiaaliturismin kohteena.
• Käännetty arvonlisävero lisää veropetoksia ja kasvattaa harmaata taloutta. Kun nykyisin Suomessa on 30000 ulkomaalaista työntekijää – joista vain parisataa maksaa veronsa – tulevaisuudessa vihreät visiot tuovat Suomeen miljoona ulkomaalaista (joista kukaan ei maksa mitään veroja minnekään).

Kaikki tämä vain neljässä vuodessa – aika uskomatonta. Miettikää sitä teoreettista mahdollisuutta, että vihreät olisivat esimerkiksi pari kolme kautta peräkkäin hallitusvastuussa.

Tätä maata ei tuntisi tuollaisen progression jälkeen enää entisekseen.

 

Typeryyden tynnyreistä – Karl Enqvist

… kriittisyys ei tarkoita suvaitsemattomuutta. On myös väärin kuvitella, että kaikki mielipiteet ja mölähdykset ovat yhtä arvokkaita.

Professori Kari Enqvist HS:n järjestämässä elitistien keskustelukerhossa 25.3.2011.

Tästä ajatusmaailmasta on helppo edetä seuraavaan vaiheeseen. Nimittäin siihen, että jos kaikkien ihmisten mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita, myöskään kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita.

Uskomattominta on oikeastaan se, että kun perussuomalaisvihamielistä ja monikulttuurista agendaa ajava HS kysyi näiltä ns. älymystön edustajilta, onko sivistyneistö suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan, niin vastaus tulee näinkin suoraan.

Tosin sordiinon pitäminen kansanmurhaa ja eriarvoisuutta ajavien mielipiteiden päällä olisi ehkä ollut fikumpi veto professori Enqvistiltä.

Mene ja tiedä – joko Enqvist pitää suomalaisia aidosti tyhminä ja itseään alempiarvoisina tai sitten hän on niin tyhmä, ettei ymmärrä mitä suustaan päästelee.

Kiitos kuitenkin Enqvist – tämä valaisi ja paljon.

Lähde: HS

 

Stubbin lipsahdus

Toppuuttelun vaihe on sitten, jos joudumme tukeutumaan puhtaasti vain maajoukkoihin

Ulkoministeri Alexander Stubb (Belgian kokoomus) YLE:n mukaan.

Mitä helvettiä?

Kuka ihmeen Me? Missä vaiheessa Suomi on liittynyt YK:n lipun alla toteutettavaan laittomaan hyökkäyssotaan Libyaa vastaan? Kuka on julistanut Suomessa sodan Libyalle? Koska Suomi on liittoutunut?

Vastauksia odotellessa (ja tuskin hengitystä pidättäen).

 

Propaganda muuttui journalismiksi

Uutisvuo kertoo, että  julkisrahoitteisen (ja näennäisesti tasapuolisen) Yleisradion ohjelmat menestyivät hyvin Bonnierin Suuri journalismipalkinto -kilvassa. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Uutisen mukaan, viime lokakuussa järjestetty keskustelu käynnisti laajan keskustelun kirkosta ja homoseksuaalisuudesta.

Palkintoraati perusteli päätöstään näin:

… teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta.

Sieltähän se tuli – totuuskin. Kyse ei siis ollut homojen (eikä  yleensäkään vähemmistöjen)  oikeuksien ajamisesta, vaan kylmästä maailmankatsomuksellisesta propagandasta.

Propagandasta, joka oli tunteisiin vetoavaa ja älykkäästi käsikirjoitettua.  Näistä peruselementeistä, mahdollisuudesta käyttää valtakunnallista mediaa pienen ryhmän etujen ajamiseen sekä hyvästä näyttelijävalinnasta (mukaan lukien hyödylliset idiootit) saatiin rakennettua kaikki ennakko-odotukset pöydältä lyönyt mielipiteenmuokkauspaketti – sellainen josta jopa Joseph Göbbels olisi ollut kateellinen.

Jokainen voi halutessaan käydä ihastelemassa tuolla sitä, kuinka journalistiseksi keskusteluksi naamioitu näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Toimittajia voi vielä erikseen onnitella Päivi Räsäsen keksimisestä.

Toimittajia pitää myös onnitella ennen kaikkea siitä ovelasta vedosta, että miten  tämä yksittäinen kiihkoileva maallikko saatiin mukaan ohjelman vetonaulaksi . Se kuinka Räsänen sai suuren yleisön edessä kirkon viralliset kasvot – se jos mikä oli ovela veto. Se osoittaa ohjelman tekijöiltä erinomaista mediamanipuloinnin osaamista ja täydellistä irtautumista kaikesta journalistisesta etiikasta.

Suurelle yleisölle tarjottiin yhden näkyvän persoonan tarjoamaa hihhulointia valtionkirkon virallisena kantana homojen parisuhteenrekisteröintikysymykseen – joka oli jo tuolloin ratkaistu valtiovallan ( ei kirkon) toimesta. Vanhimpien vihaoppien mukaisesti,  kansa saatiin manipuloitua mukaan juoneen ja suuttumaan – näin kaikki pogromit syntyvät.

Homoillan tuottanut toimitus oli tutustunut esikuvansa ajatteluun ja omaksunut tämän edustaman ajattelumallin loistavasti:

”Kun kerrot valheen, kerro iso.”
”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.”

Välittömänä seurauksena tästä erinomaisesti toteutetusta spektaakkelista oli kirkon rakenteita murtava (itsenäiseen ajatteluun kykenemättömän ja johdateltavissa olevan)  sopulilauman joukkoeroaminen kirkosta.Tällä on tulevaisuudessa lukemattomia seurauksia – maltillisen valtionkirkon aseman heikentymisen kautta tapahtuvan uskonnollisen tyhjiön syntyminen ja sen täyttyminen toinen toistaan eksoottisimmilla ja fundamentalistisimmilla opeilla ja lahkoilla (vahvistuvaa ja käännytystyötä tekevää islamia mitenkään tässä unohtamatta).

Muita pitkäaikaisempia vaikutuksia ovat kiintiöajattelun (se, jolla lyödään lahjakkuutta päähän ja suositaan tyhmyyttä ja lahjattomuutta) lisääntyminen, vähemmistöjen  etuoikeuksien lisääntyminen enemmistöön nähden ja arvoliberalismin kieroutuneimpien ilmiöiden esiinmarssi.

Ne joita tässä näytelmässä on käytetty hyväksi eivät  kuitenkaan ole uskonnollisia yhteisöjä. Hyväksi käytettyjä ovat Räsänen, homoseksuaaliset vähemmistöt ja se kuuluisa enemmistö – suurine yleisöineen.

Kysymys Sinulle, oi Suvaitsevainen suomalainen; joko Sinusta hiljalleen tuntuu siltä, että aamupuuroosi on kustu?

Lähde: YLE

 

Varoitus kuluttajalle – näin vaalien alla

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

 

Husein Muhammed – avoin rasisti?

Maahanmuuttajaperäinen  Husein Muhammed (joka on Helsingin vaalipiirissä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana) ja työskentelee osittain verovaroin subventoidussa järjestötyöpaikassa (joka taas olisi Suomessa täysin tarpeeton puolijulkinen menoerä ilman Huseinia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia),  avautuu tänään US-blogissaan otsikolla Epätasa-arvo on epäsuomalaista.

Tuossa sepustuksessaan Husein muistaa tapansa mukaan toitottaa omia näkemyksiään totuutena ja opastaa meitä suomalaisia siitä, kuinka me omat asiamme hoidamme.

Otsikon ja kirjoituksen välinen ristiriitaisuus hyppää silmille heti otsikon jälkeistä pilakuvaa katsellessa:

Tästä kuvasta ei voi saada hyvälläkään tahdolla juuri muuta kuvaa, kuin se mitä siihen on raapustettu.  Nimittäin sen, että Husein pitää itseään kantaväestöä edustavaa Kalle Keskivertoa hyödyllisempänä ja tarpeellisempana asujana Suomessa.

Suomeksi sanottuna, tämä kuva (jos nyt mikään) henkii suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siis kantasuomalaisia vastaan-

Kuvassa esitetyillä stereotypioilla luodaan kantasuomalaisista ihmisistä mielikuva verovaroin elävinä loisina.  Kuvassa annetaan ymmärtää myös se, että Husein (ja hänen kaltaisensa) ovat hyödyllisempiä ihmisiä, kuin kantasuomalaiset.

Jos tätä Huseinin esittämää ajatusta jatketaan, looginen johtopäätös on se, että Husein haluaa korvata /(verovaroin elävät ja hyödyttömät) kantasuomalaiset kaltaisillaan maahanmuuttajilla.

Se mikä jää epäselväksi on kysymys siitä, mitä Husein sitten tekee meille hyödyttömille kantasuomalaisille sen jälkeen, kun hän on saanut muutettua Suomen kuvassaesitettyjen tavoitteidensa mukaiseksi?

Pogromit, keskitysleirit – vai kenties jokin  ihan uusi vaihtoehto kansanmurhalle lopulliselle ratkaisulle hyödyttömän kantaväestön poistamiseksi ja uuden väestön  Suomeen tuomiseksi?

Lähde: US

 

Maahanmuuton todellisuus – se mitä Sinulle ei ole kerrottu

Kun tämän artikkelin kirjoittaminen aloitettiin, toimitus katsoi lopputulosta ja totesi, että siitä tuli aivan liian monimutkainen ja pitkä. Siksi olemme päätyneet julkaisemaan erittäin selvän, lyhyen ja kansantajuisen version maahanmuuton uhkista.

Euroopan Unioni livauttelee ajoittain (ilmeisen vahingossa tai huonosti peitellen) todellisiakin tiedonjyviä kansalaisten keskuuteen niistä  kaikkia unionin asukkaita koskettavista sopimuksista, joita päättäjät (parhaita latinalaisen hallintokulttuurin perinteitä noudattaen) tekevät suljetuissa huoneissa ja salakähmäisyyden kabineteissa.

Nyt näyttää siltä,  että (aivan kuten on ounasteltukin) valtiojohtomme on tehnyt eduskunnan ja kansan selän takana ja tietämättä sellaisia sitoumuksia ja lupauksia, jotka eivät ole Suomen etujen mukaisia eivätkä edes lainsäädäntöömme perustuvia. Sinänsä huvittava sivuepisodi oli männä viikolla eduskunnassa nähty kanatytön möläytys, jolla hän  tuli samalla paljastaneeksi sen,kuinka EU:n isot pojat vievät hölmöä maalaista kuin kuoriämpäriä – ja Suomea sen mukana.

Rahapolitiikkaa yhtään väheksymättä (ja siihen kiinteästi liittyen) , maahanmuuton todellisuus on kuitenkin sellainen asia, joka näyttää muodostavan suurimman uhkan Suomella ja suomalaisille.

Euroopan Unioni on siis julkaissut mietinnön, joka paljastaa karulla tavalla sen, että Suomen osaksi Uudessa Uljaassa Eurostoliitossa on suunniteltu luontoreservaatin ja pakolaiskaatopaikan rooli. Tuo mietintö löytyy PDF-muodossa täältä. Toimitus suosittelee sen tallentamista ja siihen tutustumista ajatuksen kanssa.

Kansankielellä ja lyhyesti tiivistettynä tuon asiakirjan hälyttävin sisältö on se, että vastoin Vanhasen/Kiviniemen hallituksen  puheita EU:ssa on sovittu yhteisestä pakolaispolitiikasta (kansaa kuulematta), kansallisten varojen yhteiskäytöstä ja sananvapauden kaventamisesta ja ns. väärien mielipiteiden  kriminalisoinnista . Sivujuonteina tässä ovat  peittelemätön liittovaltiokehitys, avoimen kasvottoman kapitalismin istuttaminen Eurooppaan (vaikka väkisin), siirtyminen keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista paikallisempaan sopimiseen, siirtyminen palkkaverotuksesta kulutusverotukseen sekä pyrkimys eläkeiän korottamiseen.

Miten tuo kabinettisopimus (joka on tehty siis kansaa kuulematta) sitten vaikuttaa elämäämme?

Paljonkin .

Yksinkertaistetaan (lupauksen mukaan). Pahimmassa tapauksessa (liitteet sivu I-24) tulevaisuus on sellainen, että  (meitä huomattavasti suuremman ja vauraamman) Saksan ottaessa pakolaisia vastaan vuositasolla 15,776 kappaletta, Britannian kokonaiset 9,147 kappaletta ja Espanjan ottaessa näitä vastaan 25,923 kappaletta, EU työntää Suomeen (meiltä suomalaisilta mitään asiasta kysymättä) tulevaisuudessa 20,054 vekkulia paremman elämän tavoittelijaa vuodessa.

Tältä pohjalta tarkasteltuna, ei ole kovinkaan kummoinen ihme, että se sakki joka tällaisesta on sopinut  (ilman lupaa) haluaa myös siirtää kansallisen päätäntävallan kokonaan EU:lle.

Tällaisille ihmisille on olemassa nimikin – epäisänmaalliset maanpetturit.

Vielä on kuitenkin mahdollisuus pysäyttää kehitys ja kääntää rattaan kulkusuunta päinvastaiseksi. Äänestä oikein ja osallistu seuraaviin vaaleihin. Ne ovat nimittäin Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta elintärkeät.

Lähteet: EU, YLE, HS, US, HF (kiitos Roopelle)

 

Viikon mokutus 10/11

RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin olisi valmis tarvittaessa järjestämään esimerkiksi muslimeille oman rukoustilan kouluihin, jos suuri osa koulun oppilaista on tämän uskontokunnan edustajia.

HS 10.3.2011.

Parodiahorisontti ylitetty! Onneksi olkoon Stefan Wallin.

 

Viikon mokutus 09/11

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin… Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi.

Kuvataiteilija Jani Leinonen HS:ssa 4.3.2011

Ilman yhteistä identiteettiä yhteiskunnasta tulee epävakaa…  pahimmillaan väkivaltainen, lievimmillään huvittava, kuten Belgiassa.

… Maahanmuuton suuri kysymys on, miten saadaan luotua nopeasti yhteisyyden tunne suurelle joukolle ihmisiä, joilla ei ole vielä yhteisiä suuria kokemuksia.

Yliasiamies Antti Arjava samassa  hassunhauskassa propagandajutussa.

 

Mari Kiviniemen käsitys avoimuudesta ja demokratiasta

Pääministerin mielestä opposition käytös oli epäisänmaallista eikä yksityiskohdista tällaisessa asiassa voi puhua julkisesti ilman, että vaikeuttaa Suomen neuvotteluasemaa.

Pääministeri Mari Kiviniemi (keskusta) eduskunnassa 9.3.2011 HS:n mukaan.

 

 

Sananen taiteesta

Perussuomalaisten julkistettua  viime viikolla vaaliohjelmansa,  sekä vihervasemmiston että Kehittyvien maakuntien kokokepuleiden synkimmistä koloista alkoi kuulua älämölöä.

Toistaiseksi eniten mölinää on aiheuttanut perussuomalaisten kulttuuripoliittinen linjaus. Vaikka kiihkeää miesvihaa ja  änkyräfeminismiä edustava Anne ”Vulva” Moilanen oli viikonlopun keltalehdessä sitä mieltä, että kaikki taide on yhtä arvokasta,  niin Kullervoblogin toimitus uskaltaa  (muniin ampumisenkin uhalla) olla asiasta eri mieltä – kaikki ns. taide ei todellakaan ole yhtä arvokasta, vaan osa siitä on lähinnä irvokasta.

Täältä päin tarkasteltuna on kuitenkin aika vaikeaa nähdä mitään syytä tukea yhteiskunnallisesti (mitenkään) esimerkiksi Teemu Mäen taiteen nimissä suorittamaa eläinrääkkäystä ja suoranaista  perseilyä.

Taitelija Mäki tuli nimittäin ns.suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 tekemällään  videoteoksella Sex and Death.  Mäen itsensä mukaan, kyseinen videoinstallaatio on  väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi.  30 minuuttia kestävässä tekeleen kliimaksi on kuusi sekuntia kestävä kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän masturboi ja ejakuloi viattoman luontokappaleen  ruumiin päälle.Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989. Syynä oli  teoksen ”raaistavuus ja epäsiveellisyys”.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 1991 Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, että kissa ei kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, että sitä ei saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.

Mutta eihän tämä tähän (tietenkään)monikulttuurisessa ja suvaisevaisessa Suomessa tuolloinkaan jäänyt. Julkisesta esityskiellosta ja hovioikeuden päätöksestä huolimatta Valtion taidemuseo osti kokoelmiinsa vuonna 1994 20 000 markan hintaan Mäen videoteoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää osia Sex and Death -teoksesta, mukaan lukien kissantappokohtauksen.

Asia palasi uudestaan julkiseen keskusteluun  vuonna 2004, Tuolloin heräsi keskustelu siitä,  että oliko asiallista ja sopivaa  hankkia (julkisin varoin) tällaista kuvottavaa roskaa Kiasman kokoelmiin. Päätös kohtasi laajaa  kritiikkiä kansalaisilta, Kiasman sponsoriyrityksiltä ja (jopa) kulttuuriministeri Tanja Karpelalta.

Lopulta teos siirrettiin Kiasman kokoelmista toisen Valtion taidemuseon yksikön, Kuvataiteen keskusarkiston, kokoelmiin.

Tällaista toimintaa ymmärtävät ja tukevat ihmiset herättävät kysymyksen siitä, että onko heidän moraalinsa, maailmankuvansa ja mielenterveytensä normaalilla tasolla?

Jotenkin jää sellainen kuva, että sanoillakin on heille aivan toisenlainen merkitys kuin normivirtaselle tai Nyky-Suomen sanakirjalle.

Ehkä se ymmärrys kulkee niissä raameissa ja juuri siten, miten Mäki kommentoi itse kaikki mahdolliset horisontit ylittänyttä ( ja alittanutta) performanssiaan:

”Se nyt vain oli tapa ilmaista itsetarkoituksellista väkivaltaa ilman nöyryytystä tai alistamista!”

Onkohan täällä päässä jokin suvaitsevaisuuteen liittyvä puute tai vika, sillä me emme pysty ymmärtämään – emme Mäkeä, emmekä Mäen ymmärtäjiä.

Lähteet: Wikipedia, Hikipedia, IL, STT

 

Näin Jyrki Katainen laskee valtionbudjetin

Jos nyt joku vielä ihmettelee sitä, kuinka Suomi on joutunut taloudelliseen ahdinkoon markkinatalouden lippua heiluttavan kokoomusjoukkion kanssa, niin kysymykseen löytyy vastaus kokoomuksen vaaliohjelmasta.

Kenenkään ei todellakaan tarvitse enää ihmetellä sitä, miksi olemme taloudellisesti kaulaamme myöten kusessa

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Valtionvarainministeriksi päässyt kansakoulunopettaja on ilmeisen suurpiirteinen – eikä nykyaikainen tietojenkäsittely näköjään kuulu Kataisen agendaan tai menetelmiin.

Vanha viisaus kuuluu niin , että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Sen tuoreempi versio kuuluu;, että kansakoulunopettajan pitää pysyä Siilinjärvellä – siellä tämä diletantti saa vähemmän vahinkoa aikaan.

Lähde: Kokoomus

 

Naulan kantaan – Ana María Gutiérrez Sorainen 27.1.2010

”arroganssin puute” tuota voi sanoa perussuomalaisten vaaliohjelmasta.

Ana María Gutiérrez Sorainen 27.1.2010 kello 19.13   osui sitten  kerrankin naulan kantaan US Puheenvuorossaan.

 

Päivän paras sananvalinta 27.2.2011

Tässä on mielestäni hyvä esimerkki kielen merkityksestä ajattelulle. Minun suomalaiset aivoni eivät tule koskaan ymmärtämään miksi käytetään sanaa kotouttaminen, mielestäni saman pitäisi olla sopeuttaa suomalaiseen kulttuuriin.

Kotouttaminen näkyy olevan ideologia, joka sanoo maahanmuuttajalle, olkaan kuin kotonanne, älkää vain muuttuko suomalaisiksi!

Hyvä esimerkki tästä olivat Ruotsin eduskuntavaalit. Miksi äänestysohjeet oli painettu liki neljällekymmenelle kielelle? Jos Ruotsin valtiollisissa vaalissa äänioikeutettu tarvitsee äänestysohjeet vieraalla kielellä, niin millä oikeudella hänelle annetaan oikeus päättää Ruotsin asioista?

Mika Lako US Puheenvuorossa vastauksessaan Ana María Gutiérrez Soraiselle.

 

Afganistanin aseistamisesta suomalaisilla aseilla – päivitys 17.2.2011

Tässä blogissa otettiin kantaa tuoreeltaan (vuonna 2007) kahteen eri otteeseen aikeista aseistaa Afganistania Suomen puolustusvoimien hylkäämillä kiinalaisvalmisteisilla rynnäkkökivääreillä (ja muullakin materiaalilla).  Kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.

Asian suhteen Kullervoblogin kanta ei ole muuttunut. Toimitus näkee asian edelleen niin, että Suomen osallistuminen Naton Afganistan-operaatioon on kyseenalaista ja alkaa viimeistään eilisten uutisten valossa näyttää suuren luokan poliittiselta typeryydeltä.

Nykyinen Nato-yhteistyö kannattaa toki ottaa hyötymisen ja oppimisen kannalta, mutta Nato-jäsenyys (ja tällaisiin operaatioihin osallistuminen)  on meille haitallista – jopa vaarallista tulevaisuudessa. Lisäksi näihin  Naton rauhaanpakottamisoperaatioihin (l. USA:n uuskolonialismin pönkittämisoperaatioihin) osallistuminen on muuttanut maailmalla olevaa käsitystä Suomesta rauhanturvaamisen suurvaltana – haitalliseen suuntaan.

Säilyttääksemme uskottavuutemme puolueettomina ja luotettavina rauhanturvaamisen expertteinä, meidän pitäisi osallistua ainoastaan YK:n lipun alla tapahtuviin perinteisiin rauhanturvaamisoperaatioihin. Tietotaitomme ja luotettavuutemme sillä saralla on todellisuudessakin maailman huipputasoa. Maineesta ja kunniasta puhumattakaan. Sitä ei kannata uhrata lyhytnäköisen Nato-politiikan alttarille.

Se mikä on muuttunut, on tiedon määrä tässä asiassa. Wikileaks-vuotojen mukana on julkisuuteen tullut lisää tietoa tästä(kin) kähminnästä.

Julkistettujen raporttien mukaan Yhdysvallat taivutteli erittäin sitkeästi Suomea lahjoittamaan ylijäämäaseita Afganistaniin. Jostain syystä Yhdysvallat päätteli myöhemmin, että hankkeesta oli tullut Suomessa ”poliittista myrkkyä”.

Hankeaseiden luovuttamisesta Afganistaniin hylättiin presidentin ja hallituksen kesken ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vuonna 2006 ja uudelleen 2007. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kokoomus oli  noussut hallitukseen demareiden tilalle.

Hylkäämistä perusteltiin sillä, että aseiden vieminen konfliktialueelle olisi laitonta. Suomi oli kuitenkin saanut jo hankkeen alkuvaiheissa pyytämänsä vakuudet, että aseet menisivät Afganistanin poliiseille eikä armeijalle tai puolisotilaallisille järjestöille. Yhdysvaltain lähetystö Kabulissa viestitti kesäkuussa 2006, että Suomen suurlähettiläs Antti Koistinen oli saanut afgaanien turvallisuusjoukkojen koulutuksesta vastaavalta komentajalta lupauksen ”palomuurista”, jolla aseiden siirtyminen poliiseilta armeijalle estettäisiin.

Hanketta perusteltiin puhtaasti Suomen esittämällä toiveella. Siihen ei kuitenkaan (jostain ihmeellisestä syystä johtuen) otettu kantaa, että aseiden väärinkäyttö Afganistanissa oli huomattavasti todennäköisempää poliisien kuin sotilaiden käsissä. Poliisien aseita päätyy jatkuvasti kapinallisille.

Yhdysvaltain lähetystö totesi kuitenkin myöhemmissä sähkeissä, että hanketta vastustivat erityisen tiukasti alussa ulkoministerinä ollut Erkki Tuomioja (sd) ja hallituksen vaihdoksen jälkeen edelleen presidentti Tarja Halonen.

Valtiomme ulkopoliittinen johto varoitti Suomessa syyskuussa 2007 vierailutta  Yhdysvaltain virkamiestä varoitettiin,  että ”tästä asiasta on tullut poliittista myrkkyä, ja se uhkaa kaataa hankkeitamme saada Suomi tekemään Afganistanissa enemmän muilla alueilla”.

Ilmeisen selvää sotahulluutta (ja täydellistä sodankäynnistä ymmärtämättömyyttä) edustavat kokoomusministerit toivoivat viestien mukaan, että luopumalla asehankkeesta hallitus saataisiin sopimaan lisäjoukkojen lähettämisestä Afganistaniin ja komentovastuun ottamista yhteisessä osastossa Ruotsin kanssa 2009. Joukkoja lisättiin, mutta komentovastuuta ei otettu.

Niin mitä tästä voimme oppia? Ainakin sen, että yhteiskunnan tulevaisuus ja puolustautumisesta päättäminen ovat aivan liian vakavia asioita annettavaksi poliitikkojen päätettäviksi.

Vastoin julkisuuteen annettuja tietoja, juuri kokoomus on pyrkinyt aktiivisesti ajamaan Suomen väkisin väännettyä (ja kansan enemmistön tahdonvastaista) Nato-jäsenyyttä ja edesvastuutonta osallistumista johtovastuussa laittomiin sotatoimiin vieraassa maassa.

Tällaisten asioiden ehkäisemiseksi kenenkään suomalaisen ei pitäisi äänestää tätä mätää poliittista kulttuuria edustavia poliitikkoja. Vieläkin varmempi turva tällaista rehottavaa mädännäisyyttä (ja suoraa hulluutta) vastaan olisi sitovien kansanäänestysten käyttöön ottaminen  – ainakin tämän mittaluokan kansallisissa päätöksissä.

Nato ei ole Suomelle turva – se on riski, joka aktivoituessaan saattaa ajaa koko maamme ja kansamme perikatoon. Kansainvälisiin sotilasoperaatioihin osallistuminen heikentää asemaamme suvereenina kansallisvaltiona ja madaltaa terrori-iskun kynnystä suuntautua Suomeen.

Kun tarkastelee etenkin kokoomusta edustavien ministerien toimintaa (tässä nimenomaisessa tapauksessa), ensimmäinen mielikuva on se, että ministerien toiminta (ministerivastuulla) on ollut kansakunnan ja kansalaisten etujen vastaista ja Suomen turvallisuutta vaarantavaa.

Tosin, ministerivalalla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Kyseisen hallituksen ex-pääministerikin näyttää kävelevän oman vaalikampanjansa julkisista varoista tapahtuneesta touhusta ilman valtakunnanoikeutta tai edes rangaistusta.

Toivottavasti maan tapa muuttuu seuraavien vaalien myötä.

*   *   *

Ai niin… jotain oli unohtua. Toimituksen sivuhuomautuksena; lisäksi tästä uutisesta voi lukea rivien välistä (hyvällä tahdolla), että kansalaisjournalismi ja asioiden esille tuominen täällä avoimessa mediassa on aidosti sellaista toimintaa jolla on vaikutusta asioihin ja päätöksiin – kansalaismielipiteen kautta.

Lähteet: HS, Puolustusvoimat, STT, Wikileaks

 

Ehdotus siitä kenen sananvapaus on syytä poistaa

Näinä kiihkeän keskustelun ja yhteiskunnallisen murroksen aikoina sieltä täältä suvaitsevaiston keskuudesta kuuluu ääniä, joissa vaaditaan suvaitsevaisuuden nimissä ennakkosensuuria ja sananvapauden kaventamista.

Näitä vaatimuksia perustellaan yleensä määrittelemättömällä humanismilla ja ihmisoikeuksilla – unohtaen samalla, että sananvapaus on eräs ihmisoikeuksien kulmakivistä. Kullervoblogin toimitus on asettunut (tähän tultaessa) tiukasti sananvapauden puolustajien rivistöön.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet niin, että toimitus katsoo aiheelliseksi täsmentää sananvapautta koskevaa kantaansa.

Nykyisen menon jatkuessa ja kiihtyessä blogin virallinen kanta on se, että sananvapautta voidaan (ja joissain olosuhteissa sitä pitääkin) kaventaa kansalaisyhteiskunnassakin. Tässä on esimerkki siitä, mitä se tarkoittaa:

Eilen julkaistu Maassa maan tavalla osoittaa, että ”maahanmuuttokritiikki” on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys.

Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista. Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.

Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori Juha Sihvola sananvapauden vastaisessa ja yleistävässä oksennuksessaan HS:ssa 1.2.2011.

Kyllä – sananvapautta voidaan ja näissä olosuhteissa sitä pitääkin kaventaa kansalaisyhteiskunnassakin. Kaventaminen täytyy tosin kohdistaa Sihvolan kaltaisiin totalitaristeihin – näihin näennäissuvaitsevaisiin uusstalinisteihin,   jotka vaativat toisten sananvapauden kaventamista.

Sihvola ei ansaitse saamaansa  sananvapautta –  kieroutuneen ajatusmaailmansa ja totalitarististen  kommenttiensa vuoksi.

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 07/11

”Ei maassa maan tavalla, vaan maassa maan lailla.”

Suomesta turvapaikan saanut Kosovon albaani Fatbardhe Hetemaj opetti isäntäväkeä vieraiden tavoille Kokoomuksen järjestämässä vaalipaneelissa Helsingin yliopistolla 15.2.2011.

 

Kokoomuksen ongelma

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

 

Miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa?

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

 

Isänmaan kauppiaat

Eduskunta on hyväksynyt 11.2.2011 pidetyssä täysistunnossa EU-jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin. Ohessa äänestystulos kansanedustajittain esitettynä.

Ahde Matti /sd	Jaa		Matikainen-Kallström Marjo /kok	Jaa
Ahonen Esko /kesk	Jaa		Mieto Juha /kesk	Jaa
Akaan-Penttilä Eero /kok	Jaa		Mustajärvi Markus /vas	Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Poissa		Mäkelä Outi /kok	Jaa
Alatalo Mikko /kesk	Jaa		Mäkinen Tapani /kok	Jaa
Andersson Janina /vihr	Jaa		Nauclér Elisabeth /r	Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk	Poissa		Nepponen Olli /kok	Jaa
Arhinmäki Paavo /vas	Jaa		Niinistö Ville /vihr	Jaa
Asell Marko /sd	Jaa		Nordman Håkan /r	Jaa
Asko-Seljavaara Sirpa /kok	Jaa		Nurmi Tuija /kok	Jaa
Autio Risto /kesk	Poissa		Nylander Mikaela /r	Poissa
Blomqvist Thomas /r	Jaa		Nylund Mats /r	Jaa
Brax Tuija /vihr	Jaa		Oinonen Lauri /kesk	Jaa
Feldt-Ranta Maarit /sd	Jaa		Oinonen Pentti /ps	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa		Ojala-Niemelä Johanna /sd	Jaa
Forsius Merikukka /kok	Jaa		Ojansuu Kirsi /vihr	Jaa
Gestrin Christina /r	Jaa		Ollila Heikki A. /kok	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa		Orpo Petteri /kok	Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd	Poissa		Paajanen Reijo /kok	Poissa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa		Paasio Heli /sd	Poissa
Hakola Juha /kok	Poissa		Paatero Sirpa /sd	Jaa
Harkimo Leena /kok	Jaa		Pakkanen Markku /kesk	Jaa
Hautala Lasse /kesk	Poissa		Palm Sari /kd	Ei
Heikkinen Hannakaisa /kesk	Poissa		Paloniemi Aila /kesk	Jaa
Heinonen Timo /kok	Jaa		Pekkarinen Mauri /kesk	Jaa
Heinäluoma Eero /sd	Jaa		Peltonen Tuula /sd	Poissa
Hemmilä Pertti /kok	Jaa		Pentti Klaus /kesk	Jaa
Hemming Hanna-Leena /kok	Jaa		Perkiö Sanna /kok	Poissa
Henriksson Anna-Maja /r	Jaa		Pihlajaniemi Petri /kok	Jaa
Hiltunen Rakel /sd	Jaa		Piirainen Raimo /sd	Jaa
Holmlund Anne /kok	Poissa		Puhjo Veijo /vas	Jaa
Hoskonen Hannu /kesk	Jaa		Pulliainen Erkki /vihr	Jaa
Huovinen Susanna /sd	Poissa		Puumala Tuomo /kesk	Jaa
Hurskainen Sinikka /sd	Jaa		Rajala Lyly /kok	Jaa
Häkämies Jyri /kok	Jaa		Rajamäki Kari /sd	Jaa
Hänninen Tuomo /kesk	Jaa		Rantakangas Antti /kesk	Jaa
Jaskari Harri /kok	Jaa		Rauhala Leena /kd	Ei
Jokinen Kalle /kok	Jaa		Ravi Pekka /kok	Poissa
Juurikkala Timo /vihr	Jaa		Rehula Juha /kesk	Jaa
Järvinen Heli /vihr	Jaa		Reijonen Eero /kesk	Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps	Ei		Risikko Paula /kok	Poissa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa		Rossi Markku /kesk	Jaa
Kalli Timo /kesk	Jaa		Ruohonen-Lerner Pirkko /ps	Ei
Kallio Reijo /sd	Jaa		Räsänen Päivi /kd	Ei
Kalliomäki Antti /sd	Jaa		Rönni Tero /sd	Jaa
Kallis Bjarne /kd	Ei		Saarinen Matti /sd	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Jaa		Salo Mauri /kesk	Jaa
Kaltiokumpu Oiva /kesk	Jaa		Salo Petri /kok	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Jaa		Salolainen Pertti /kok	Jaa
Kangas Matti /vas	Ei		Salovaara Pertti /kesk	Poissa
Kankaanniemi Toimi /kd	Ei		Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Kantola Ilkka /sd	Jaa		Sasi Kimmo /kok	Poissa
Karhu Saara /sd	Jaa		Satonen Arto /kok	Jaa
Karhuvaara Arja /kok	Poissa		Seurujärvi Janne /kesk	Poissa
Karimäki Johanna /vihr	Jaa		Sihto Paula /kesk	Jaa
Karjula Kyösti /kesk	Jaa		Sinnemäki Anni /vihr	Jaa
Karpela Tanja /kesk	Jaa		Sirnö Minna /vas	Jaa
Karvo Ulla /kok	Poissa		Skinnari Jouko /sd	Jaa
Kasvi Jyrki /vihr	Jaa		Sumuvuori Johanna /vihr	Jaa
Katainen Elsi /kesk	Poissa		Särkiniemi Seppo /kesk	Jaa
Katainen Jyrki /kok	Jaa		Söderman Jacob /sd	Jaa
Kataja Sampsa /kok	Jaa		Taimela Katja /sd	Jaa
Kaunisto Timo /kesk	Jaa		Taiveaho Satu /sd	Jaa
Kauppila Matti /vas	Jaa		Tallqvist Tarja /kd	Ei
Kerola Inkeri /kesk	Jaa		Tennilä Esko-Juhani /vas	Ei
Kiljunen Anneli /sd	Poissa		Thors Astrid /r	Jaa
Kiljunen Kimmo /sd	Jaa		Tiilikainen Kimmo /kesk	Jaa
Kiuru Krista /sd	Poissa		Tiura Marja /kok	Jaa
Kiviniemi Mari /kesk	Jaa		Tiusanen Pentti /vas	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa		Toivakka Lenita /kok	Jaa
Komi Katri /kesk	Jaa		Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Korhonen Martti /vas	Poissa		Tynkkynen Oras /vihr	Jaa
Korhonen Timo V. /kesk	Jaa		Tölli Tapani /kesk	Poissa
Korkeaoja Juha /kesk	Jaa		Ukkola Tuulikki /kok	Jaa
Koski Valto /sd	Poissa		Uotila Kari /vas	Jaa
Koskinen Johannes /sd	Jaa		Urpilainen Jutta /sd	Jaa
Koskinen Marjaana /sd	Poissa		Uusipaavalniemi Markku /ps	Ei
Kuisma Risto /sd	Jaa		Vahasalo Raija /kok	Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd	Jaa		Wallin Stefan /r	Poissa
Kuoppa Mikko /vas	Ei		Valpas Unto /vas	Ei
Kuusisto Merja /sd	Jaa		Vapaavuori Jan /kok	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Ei		Vehkaperä Mirja /kesk	Jaa
Kähkönen Lauri /sd	Jaa		Vehviläinen Anu /kesk	Jaa
Kärkkäinen Kari /kd	Ei		Wideroos Ulla-Maj /r	Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk	Jaa		Viitamies Pauliina /sd	Jaa
Laakso Jaakko /vas	Ei		Viitanen Pia /sd	Jaa
Lahtela Esa /sd	Jaa		Viljanen Ilkka /kok	Jaa
Laitinen Reijo /sd	Jaa		Vilkuna Pekka /kesk	Ei
Lapintie Annika /vas	Jaa		Virén Lasse /kok	Jaa
Larikka Jari /kok	Jaa		Virkkunen Henna /kok	Jaa
Laukkanen Markku /kesk	Jaa		Virolainen Anne-Mari /kok	Jaa
Lauslahti Sanna /kok	Jaa		Virtanen Erkki /vas	Poissa
Laxell Jouko /kok	Jaa		Virtanen Pertti /ps	Ei
Lehti Eero /kok	Jaa		Vistbacka Raimo /ps	Ei
Lehtomäki Paula /kesk	Jaa		Vuolanne Antti /sd	Poissa
Leppä Jari /kesk	Poissa		Väyrynen Paavo /kesk	Jaa
Lindén Suvi /kok	Jaa		Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Jaa		Yrttiaho Jyrki /vas	Ei
Lipponen Päivi /sd	Jaa		Zyskowicz Ben /kok	Jaa
Manninen Hannes /kesk	Jaa

Mitä tästä äänetystuloksesta voi tulkita?  Ainakin sen, että nämä Jaa-äänen antaneet kansanedustajat ovat valmiita siirtämään Suomen kansalle kuuluvan päätösvallan EU:lle, eikä heitä kiinnosta kansan mielipide tässä asiassa. Toisaalta tästä voi päätellä sen, että suurissa puolueissa kansanedustaja on muutaman oligarkin käyttämä tahdoton kumileimasin – säälittävä kansanedustajan palkkaa nostava sätkynukke.

Toimitus näkee asian niin, että kansallismielisesti tai edes isänmaallisesti ajatteleva suomalainen ei voi hyvällä omallatunnolla äänestää ketään näistä isänmaan kauppiaista – eikä myöskään heidän edustamiaan puolueita.

Hävettää jakaa kansallisuus tällaisen joukkion kanssa…

Lähde: Eduskunta

 

Näin perustuslakivaliokunta käänsi takkinsa

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)

Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?

1. Onko perustuslain  muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?

Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.

Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.

Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.

Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty  myös kansalaisaloitteen mahdollisuus.  Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään  mitään muuta.

Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.

Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja  johdonmukainen laintulkinta.

Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten  tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa)  perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.

Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on,  jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten)  etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä,  kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.

Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…

Lähde

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta valehtelee

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §

Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

 

Typeryyden tynnyreistä – Ana María Gutiérrez Sorainen

Suomi on täynnä järviä. Miksi ei voitaisi kehittää vesivoimaloita?

Vihreiden nicaragualaistaustainen kansanedustajaehdokas Ana María Gutiérrez Sorainen kokoomuksen kansanedustajaehdokkaan Sirpa Asko-Seljavaaran US-blogissa.

 

 

Viikon mokutus 05/11

Pidän todella tärkeänä Suomenkin kannalta sitä, että Euroopan kilpailukykyä parannetaan. Länsimaisten arvojen kannattajien on yhdistettävä voimansa, jos haluamme säilyttää arvojemme mukaisen yhteiskunnan.

Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen Hommafoorumilla 4.12. puolustaessaan pimein lyhdyin tehtyä kansallisen päätösvallan siirtämistä Suomen kansalta markkinavoimille ja EU:lle.

Kokoomukselle kilpailukyky merkitsee ilmeisesti enemmän kuin isänmaa. Näihin arvoihin sisältyy ilmeisesti halvan työvoiman maahan rahtaaminen ja monikulttuurisuuden ajaminen itsenäisyyden myymisen lisäksi.

Mikä on tällaisen kilpailukyvyn ja näiden arvojen merkitys tavalliselle suomalaiselle? Maahanmuuton lisääntyminen, työolojen huonontuminen, turvattomuuden lisääntyminen ja vapauden menettäminen.

Päinvastoin kuin Siekkinen selittää, tämä avaa portin täysin hallitsemattomalle maahanmuutolle ja sen kautta islamisaatiolle. Tattis vaan, Stadin kokkarikakarat.

Kun maahan saadaan tarpeeksi halpaa ulkomaalaista työvoimaa, voidaan myös kantaväestön työoloja ja -ehtoja heikentää – tai jopa romuttaa kokonaan.

Seuraavana kokoomuksen  listalla ovat terveys- ja hyvinvointipalvelut – ja lisää kohteitahan löytyy.

Minusta on outoa, että kokoomusnuorten agendassa puhutaan ainoastaan humanitaarisesta maahanmuutosta. Se on sosiaalituristeineen kasvava ongelma, mutta se on myös vastaus ahneen katteenkasvattajan pyyntöihin saada (yhteiskunnan vielä osittain tai jopa kokonaan maksamaa) nöyrää työvoimaa.

Tuosta huolimatta puolalaiset ja virolaiset vitosen miehet ja IT-alalle tunkeva Bombay-menien  joukko on tällä hetkellä akuutein suomalaista työympäristöä uhkaava ongelma. Puhumattakaan korkeakouluja miehittävästä EU:n ulkopuolelta tulevasta teollisuusvakoilijoiden joukosta.

Veteraanit kääntyvät sairasvuoteissaan ja haudoissaan, kun kokoomus myy edellisten sukupolvien arvot, uhraukset ja työn kilpailukyvyn nimissä vähiten tarjoavalle. Itsenäisyys menee saman kylpyveden mukana.

Hävettääkö edes? Ei näköjään.

Jk. Muistakaa, että isänmaallinen ihminen ei äänestä nykyistä kokoomusta.

 

Näin J.L.Runebergin päivänä

Näin J.L.Runebergin päivänä on syytä (niiden torttujen ahmimisen ohessa) muistella myös hänen lyriikkaansa. Jos Vänrikki Stoolin tarinat eivät uppoa, voit kuitenkin miettiä mistä tässä on kyse:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?

Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

Hyvää Runebergin päivää. Kaikille suomalaisille.

Fredrik Pacius, Suomennos: Paavo Cajander

 

Lainauksia – suorasta kansanvallasta

Jos olet huolestunut nykyisen näennäisdemokratian tilasta, Kullervoblogin toimitus suosittelee tutustumista suoran kansanvallan perusteokseen. Kirja on tietenkin  Nadja Braunin, Rolf Büchin ja  Bruno Kaufmannin Opas suoraan demokratiaan. (jos et halua ostaa tätä kirjaa itsellesi, voit ladata sen myös PDF-tiedostona).

Sivuilla 142-143 on kuvattu varsin selkokielisesti se, mistä suorassa kansanvallassa on kyse:

Edustuksellinen demokratia sopii hyvin yhteen käsitykseen demokratiasta hallitusmuotona. Suomalainen kansanvalta on demokratia, jossa ”eliitit” hallitsevat ”kansan” puolesta. Eliitit näkevät itsessään kaikki ne ominaisuudet ja kyvyt, joita tarvitaan valtion ohjaamiseen.

He katsovat asioita hallitsijan näkökulmasta ja pitävät ”tavallisia kansalaisia” poliittisesti epäpätevinä. Tämä demokratiakäsitys on jatkoa vanhan autoritaarisen alamaiskulttuurin tavalle, että hallinto päättää asiat ihmisten puolesta, ei ihmisten kanssa. Perusteluna esitetään edelleen ns. tavallisen kansan ”tyhmyys” eli uskomus, että ainoastaan pienellä eliitillä on johtamiseen tarvittava kyky ja äly.

Osallistavan demokratian perustana täytyy olla toisenlainen käsitys: demokratia on enemmän kuin pelkkä hallitusmuoto, se on elämäntapa.

Asioita katsotaan pikemmin alhaalta kuin ylhäältä päin. Poliitikot ja kansalaiset hallitsevat yhdessä ja kummallakin on omaa päätösvaltaa. Näin nähtynä,demokratian perustana on usko ihmisten mahdollisuuksiin, ”usko inhimilliseen älykkyyteen sekä yhteiseen ja yhdistettyyn kokemuksen voimaan. Kyse ei ole siitä, että nämä asiat olisivat täydellisiä vaan siitä, että jos niille annetaan mahdollisuus, ne voisivat vähitellen tuottaa sellaista tietoa ja viisautta, joita tarvitaankollektiivisen toiminnan ohjaamiseksi” (John Dewey, 1937).

Siirtyessä edustuksellisesta demokratiasta osallistavaan demokratiaan eli demokratiasta hallitusmuotona demokratiaan elämäntapana kaikkein vaikeinta on juuri tämä: oppia luottamaan ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa, vallan jakaminen, täydestä kontrollista luopuminen. Erityisen vaikea tämä askel on vallanpitäjille ja heidän tukijoille (vrt. Elisan kommentit tässä ketjussa, Kullervon huomio).

Tämä tulee hyvin näkyviin, kun politiikoilta vaaditaan, että he jakavat valtansa kansalaisten kanssa. Kansalaisdemokratia on alistettu edustukselliseen päätöksentekoon nähden neuvoa-antavaan asemaan. Luutuneet asenteet ja ajattelutavat, jotka näkevät edustuksellisen ja suoran demokratian vastakkaisina, ovat edelleen vahvasti esillä valtamedioissa ja myös tutkijoiden ja tietysti poliitikkojen keskuudessa.

Mutta 1990-luvulta lähtien on ollut nousemassa vaihtoehtoinen näkemys, jonka mukaan välitöntä kansalaisvaikuttamista tarvitaan täydentämään edustuksellista demokratiaa. Tämä näkemys ei ole suinkaan uusi, vaan yhtä vanha kuin moderni demokratia; sen merkitys näyttää lisääntyvän samassa tahdissa kuin kansallisvaltiollisen ja edustuksellisen demokratiamme vaikeudet syvenevät.

Poliittisen järjestelmän uskottavuuden menetykset (esim. vaaliosallistumisen väheneminen, vuoden 2008 vaalirahasotkut) luovat tilaa ajatella pitkään torjuttua suoraa demokratiaa ja sen käyttöönottoa tosimielessä.

 

Onko kassa jo nyt tyhjä?

Jokainen meistä on varmaan ymmärtänyt sen, että Suomi elää nykyisten EU-kuvernöörien (Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Tuija Brax,  Anni Sinnemäki, Astrid Thors, Anne Holmlund,  Paavo Väyrynen, Jyri Häkämies, Tapani Tölli, Henna Virkkunen, Stefan Wallin, Sirkka-Liisa Anttila,  Anu Vehviläinen, Suvi Lindén,  Mauri Pekkarinen, Juha Rehula, Paula Risikko,  Paula Lehtomäki, Jan Vapaavuori)  myöntyväisyyssenaatin johtamana tällä hetkellä täysin edesvastuuttomasti yli varojensa ja syö velaksi.

Kassan täytyy jossain vaiheessa tällä menolla tyhjentyä ja kun likvideetti loppuu niin luottokin loppuu – tai siitä tulee huomattavasti kalliimpaa. Tämän asian luulisi olevan ymmärrettävissä ihan normaalin tietämyksen, ymmärryksen ja sivistyksen pohjaltakin. En ryhdy tässä sen enempää tonkimaan kansantalouden teoriaa tai nykytilanteen seurauksia. Kanssasyyllinenblogisti Octavius tekee sen paremmin ja ymmärrettävämmin kuin tämän blogin toimitus, joten tutustukaapa todellisuuteen täällä.

Otsikkokysymys kuului siis, onko kassa jo nyt tyhjä?

Ikävä kyllä siltä alkaa vaikuttamaan – ja vahvasti.

Uutiset ovat parin viime viikon aikana kertoneet toistuvasti OP-Pohjolan ja  eräiden pienten kotimaisten pankkien (Säästöpankit, paikallisosuuspankit ja Aktia)  tietoliikennevaikeuksista ja siitä, että rahat eivät siirry asiakkaiden tileille – tai jos siirtyvät, asiakas ei pysty käyttämään omia varojaan.

Suomen kaltaisessa korkean teknologian ja syvän luottamuksen maassa on totuttu siihen, että sekä yksilöt että yhteisöt pitävät kiinni velvoitteistaan sekä siihen, että omaisuudensuoja on lähestulkoon pyhä asia. Esimerkkinä sen pyhyydestä voitaisiin käyttää 1990-luvun alun pankkikriisiä. Tuolloin veronmaksajat maksoivat pankkien holtittoman rahankäytön seuraukset (itse laman alla kärvistellessään) ja mahdollistivat kuntoon pumpattujen pankkien (siis kansallisomaisuuden) myynnin pilkkahintaan ulkomaille.

Mikään ei tosiaan näytä muuttuvan tässä piilokorruption ja häikäilemättömän saalistuksen maassa. Hälyttävintä tällä kerralla ei ole rahan kylväminen konkurssikypsiin liikelaitoksiin. Hälyttävintä tässä ja nyt  on  se, että itse (aikoinaan omalla työllään) tekemänsä eläkkeen varassa elävät vanhukset eivät ole saaneet eläkettään siten kun se on luvattu. Kaikista kauniista puheista ja lupauksista huolimatta, nyt näyttää tosiaan siltä, että ongelma näyttäisi vain laajenevan ja leviävän.

Eräs eläkkeellä oleva (elämäntyönsä tehnyt, eläkkeensä ansainnut ja kohtuullisen korkean iän saavuttanut) lähisukulaiseni soitti tänään hädissään ja sanoi, että hänen eläkkeensä ei ollut tullut Ilmarisesta hänen Nordeassa sijaitsevalle tililleen.

Läheiselläni on rahaa ja varallisuutta, joten hänellä ei sinänsä ole hätää, mutta tulipa mieleen siivoojana elämänsä töitä tehnyt (kuvitteellinen) Hilja tai Hilma. Hän on joutunut tinkimään pienestä eläkkeestään ja kituuttamaan tämän kuukauden alkuun. Hänellä ei olekaan rahaa nyt ostaa ruokaa eikä mahdollisesti lääkkeitäkään. Puhumattakaan siitä, että minkälaisena häpeänä hän kokee sen, ettei pysty maksamaan vuokraansa /tai yhtiövastikettaan) ajoissa.

Kävin ruokatunnillani sitten selvittelemässä läheiseni  tilannetta ja näin oli tosiaan tapahtunut. Ilmarisen asiakaspalvelunumeroon soitettaessa nauha kertoo selitellen pankkiyhteyshäiriöstä ja Ilmarisen pyrkimyksestä maksaa eläkkeet tämän päivän aikana eläkkeensaajille.

Arvatkaa miltä tämä minusta katsoen näyttää? En ole ollenkaan vakuuttunut näistä selvityksistä. Nämä kuulostavat aivan hätävalheilta, sellaisilta joita yleensä on totuttu kuulemaan taloudellisissa vaikeuksissa (kassakriisissä)  olevien pienyrittäjien suusta; asiakas ei ole maksanut laskujaan, maksoin laskun vahingossa väärälle tilille, pankin tietoliikenneohjelma ei toiminut…

Olisikohan todellisuus se, että eläkeyhtiöiden ja tiettyjen pankkien kassavaranto on huvennut ja näillä on ajoittain todellisia kassakriisejä – eli rahat ovat aidosti lopussa.? Jos näin on käynyt, tekevätkö nämä (tällaisessa tilassa olevat) lisää velkaa korkealla korolla?

Ja odottavatko nämä potentiaaliset kriisipesäkkeet (jotka ovat mahdollisesti tuhlanneet oman ja asiakkaidensa omaisuuden lisäksi  koko säästetyn eläkekassan),  että valtio tulee taas kerran pelastamaan ne?

Ja veronmaksaja maksaa – taas kerran.

Lähteet: Valtioneuvosto, Wikipedia, TS, US, ESS, YLE