Kaikuja ajasta


Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen tähän saakka arvostanut Osmo Soininvaaraa erittäin paljon – varsinkin poliitikoksi. Ja hän on oman inhokkilistani ykkösen, VirheetDe Röda rp:n vaikuttaja.

Hän on usein tuonut keskusteluun tullessaan tuoretta ajattelua, aitoa tietoa, tervettä järkeä ja ehtaa humanismia. Hän on osoittanut – tähän saakka – suuruutensa ihmisenä ja suvainnut blogissaan käydyssä keskustelussa myös omasta mielipiteestään poikkeavat sävyt ja äänet.

Mutta tämä näyttäisi nyt loppuneen. Siis suvaitseminen.

Hänen blogissaan käytiin kiivasta keskustelua Turusta ja kaupunkipolitiikasta. Jokainen voi lukea Osmon mielipiteen täältä.

Osmo vaatii – oman ymmärrykseni mukaan, harmi kun se keskustelu hävisi – suurten kaupunkialueiden sisäisten rajojen poistamista ja kalliimpien asuma-alueiden asuttamista yhteiskunnallisin toimin myös maahanmuuttajilla. Vastavuoroisesti seurauksena lienee se, että köyhemmät suomalaiset joutuisivat siirtymään kaukaisimpiin slummeihin tämän liikkeen myötä.

Ottamatta tässä nyt sen enempää kantaa asiaan, kysyn muutaman yksinkertaisen kysymyksen.

Kenelle Osmon mielestä yhteiskunta on ensisijaisesti rakennettu?

Yhteiskunnan alkuperäisasukkaille ja omille jäsenille vai kenties muualta yhteiskuntaan tuleville siirtolaisille?

Jos maahanmuuttajia halutaan arvokkaimmille asuma-alueille, miksi vihreät eivät näytä esimerkkiä asiassa?

Eräs lukija kertoi minulle jokin aika siten seuraavasta VirheetDe Röda yhteisöön liittyvästä asiasta. Jätän nimet pois hänen toivomuksestaan.

Mietin aluksi, julkaisisinko tämän uutisen lähempänä kunnallisvaaleja, mutta päädyin siihen, että tässä on oikeastaan hyvä paikka julkaista se. Kiitos vinkistä – lisääkin voi toimittaa ;)

Osmon puoluetoverin – kansanedustajan, tietysti – veli asuu Helsingin ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä kahdestaan tyttöystävänsä kanssa 79, m2:n KVT (Kunnallinen vuokratalo) muotoisessa – varsin voimakkaasti yhteiskunnallisesti subventoidussa asunnossa.

Tämä kansanedustajan veljen kotina oleva talo on valmistunut vuonna 1992, neliöitä näillä kahdella opiskelijalla on siis yhteensä 79,5m ja asunto sijaitsee myös välittömässä meren läheisyydessä. Metroaseman vieressä ja vajaan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Kaksi suomalaista opiskelijaa + 79, m2 + Helsingin keskusta + merenranta + vuokra noin 780 euroa kuukaudessa = ViNoa?

Eikö tässä olisi paikka näyttää esimerkkiä ja muuttaa esimerkiksi yksiöön Vantaalle – ja tehdä näin tilaa maahanmuuttajaperheen siirtymiselle arvostetummalle asuinalueelle?

Samoihin aikoihin tänne blogosfääriin on noussut joukko törkyblogeja.

Nyt minä heitän ilmaan avoimen kysymyksen julkisesti. Epäilen, että näiden kirjoitusten takana on ainakin Panu Höglund, Jussi K. Niemelä ja eräs keskisuomalainen pyöränketjuja heiluttava blogihäirikkö nimeltään Ciclista.

Teillä on mahdollisuus kommentoida ja korjata – jos olen väärässä. Suomi on maa, jossa hyvin perinteisesti hiljaisuus katsotaan myöntymiseksi.

Mielenkiintoisinta näissä asioissa on se, että niissä on liian paljon yhteensattumia, että ne voisivat olla jotain muuta kuin tiedostettu offensiivi.

Nämä kaikki blogit ovat syntyneet sen jälkeen, kun tammikuussa vihreiden suljetuissa nettisessioissa vaadittiin kämyjen – ja nimenomaan Jussi Halla-ahon – sivuuttamista ja huomiotta jättämistä.

Se ei toiminut, joten punaviheristö on muuttanut taktiikkaansa.

Myös Oden tyylin muuttuminen – asiallisesta argumentoinnista – samaa mantraa jauhavaksi puhuvaksi pääksi, on mielestäni eräs selvä merkki siitä, että jossain halutaan totaalista sotaa.

Jokainen, joka muistaa vuoden 1918 tapahtumat, ymmärtää, ettei tuollainen yhteiskunnan repiminen sisältä käsin, ole kovinkaan järkevää eikä suomalaisten enemmistön edun mukaista.

Se ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Jk. 030308 0119: Vedän pari sanomaani asiaa takaisin. Osmo sallii keskustelun – ja hyvä niin. Minusta Osmo Soininvaara on antanut tilaisuuden aitoon dialogiin – myös maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Kiitos siitä, vielä kerran.

Kotimaantoimittaja Minttu Mikkonen on mainio esimerkki siitä millaiseksi Hyysäri on muuttunut muutaman viimeisen vuoden aikana.

Lähde:HS

Joukko Tampereen yliopiston vallankumoustieteidenlaitoksen käyneitä toimittajabroilereita- ja kanoja istuu lasihäkissä – heitellen kiviä ruokkivaa kättä kohden lasin läpi.

Mikkonen kommentoi C.G.E. Mannerheimista väkisin tehtyä keskustelua otsikolla Sotapäällikkö ja suvaitsevaisuusharha.

Yhteisön suvaitsevaisuus mitataan toden teolla vasta silloin, kun puheeksi tulevat sen ikonit. Siitä mittarista katsottuna 2000-luvun Suomen ilmapiiristä on viime viikkoina saanut surullisen kuvan.

Kun moneksi haukutun ministerin kimppuun käydään takaapäin ja hänet kaadetaan jäätikköön, se on vitsi. Useassa lehdessä tätä ruumiillista väkivaltaa on kutsuttu ”leikkisästi” kääpiönheitoksi.

Kun edesmenneestä sotamarsalkasta tehdään fiktiivinen nukkeanimaatio, jossa tämä esiintyy korsetissa, kenraalit ja keskustelupalstoja täyttävät kansalaiset pitävät hahmon homoseksuaalisuutta rienauksena.

Yhtä paljon kuin suhtautumisesta Mannerheimiin ja Pekkariseen, näiden keskustelujen sanavalinnat kertovat suhtautumisesta homoihin, lyhytkasvuisiin ja vähemmistöjen edustajiin ylipäätään.

Ensimmäinen asia jossa Mikkonen menee metsään, on suhteellisuudentaju – tai itse asiassa sen puuttuminen.

Mannerheim oli suurmies – Pekkarinen ei. Mannerheim on kansallinen ikoni. Mies, joka yhdisti kansan huonoina aikoina ja luotsasi Suomen tulevaisuuteen – epäitsekkäästi.

Pekkarinen tunnetaan – valitettavasti – lähinnä välistävedoistaan, iltalypsyistään, kotiin päin vetämisestään ja poliittisesta nepotismistaan – itsekkyydestään.

Lisäksi Mannerhein on kuollut – Pekkarinen on elossa.

Näiden asioiden niputtaminen yhteen osoittaa toimittajalta suhteellisuudentajun ja asiakokonaisuuksien hahmottamiskyvyn puuttumista.

Seuraava asia jossa hän eksyilee – on edelleen suhteellisuudentaju.

Mikkosella – ja aika monella hänen toimittajakollegallaan – on sellainen varsin omalaatuista oikeudentajua edustava käsitys, että enemmistöä ja sen arvoja saa pilkata ihan niin paljon kuin haluaa – ja se on heidän mielestään jopa toivottavaa.

Näin nämä mikkoset – taktikot – asettavat vähemmistön – aina ja kaikkialla – enemmistön edelle. Näin nämä mikkoset – taktikot – asettavat vähemmistön – aina ja kaikkialla – enemmistön edelle. Pilkkaamalla enemmistön edustajia, arvomaailmaa, esikuvia ja maailmankatsomusta, pyritään hiljalleen tuhoamaan se kulttuuri joka nämä mikkoset on hoitanut, kouluttanut ja kasvattanut.

Suomen kaltaisessa enemmistödemokratiassa vähemmistö sopeutuu enemmistön tekemiin päätöksiin – ja enemmistö kunnioittaa vähemmistön oikeuksia.

Yhteiskunta tarvitsee esikuvia ja sankareita yhtä paljon, kuin se ei tarvitse omahyväisiä ja itsekkäitä poliitikkoja hoitamaan koko maan ja kansan yhteisiä asioita.

Eräs logiikka Mikkosen jutussa on kuitenkin kohdallaan. Se, miten hän on vetänyt Mannerheimin vertauspariksi nimen omaan Pekkarisen. Pekkarinen sopiikin vallan mainiosti näiden mikkosten maailmankuvaan.

Hän edustaa juuri sellaista arvomaailmaa, mitä nämä mikkosetkin edustavat. Jokainen päätelköön itse.

Kokeilepa Minttu-tyttö sananvapauden rajoja ihan huviksesi joskus tosissasi. Ei vaadi kovin suurta rohkeutta arvostella kansallisia instituutioita tällä 1970-lukua muistuttavalla hölmöläisten ja yleiseen huudon aikana.

Jos todella haluat testata suvaitsevaisuuden ja sananvapauden rajoja, kirjoitapa provosoiva nukkenäytelmä – tai vaikka ihana journalistinen juttu siitä – esimerkiksi käyttäen sanoja M*hammed, n*ekeri, s*mali, m*slimi tai m*stalainen. Ja lisäämällä vielä noihin sanan homo.

Veikkaan, että tulos saattaisi yllättää jopa Sinut.

Lähde: HS

Jatkona edelliselle – hieman pituudeltaan karanneelle kirjoitukselleni – jatkan sairausluokituksissa punapöhöstä suoraan viherkaihiin.

Tuohon samaan punapöhötykseen liittyen, haluaisin kommentoida hieman Tapio Laakson pakkotoistoa aiheesta. Tämä vesimelonia väriltään – päältä vihreä ja sisältä punainen – tosiduunarimmehan paiskii otsa hiessä töitä . Siis oman ilmoituksensa mukaisesti päivätöissä kansanedustajan avustajana sekä vihreän politiikan parissa.

Tässä meillä todellinen raaka duunari – varsinainen stahanovilainen työn sankari.

Hän toteaa – punapöhön oireisiin liittyen – blogissaan seuraavaa:

Pyhä Marski

Raimo Ilaskivi vaatii uusisuomi.fissä Mannerheimin häpäisijöiden päätä pölkylle.

Se on selvää, että kaiken maailman radikaalit ovat aina piiloutumassa taiteen vapauden taakse. He myös mielellään puhuvat sensuurista, jos johonkin ”taiteeseen” halutaan puuttua.

Marski, Suomen oman Muhammed?

Aivan selvää viherkaihia.

Nimittäin juttu menee näin. Muhammed on muslimien mukaan profeetta ja pyhä mies. Mannerheim on taas maallinen sotapäällikkö ja valtiomies. Ei kai heitä voi rinnastaa keskenään?

Juttua sivusta seuranneena minusta tuntuu, että tällaisen kommentin lausuminen on omiaan aiheuttamaan vähintään mielenosoituksen eduskuntatalon portailla - jos ei jotain vielä vakavampaakin.

Eikö nyt olisi syytä pyytää anteeksi tuota lausuntoa? Matti Vanhasen esimerkkiä noudattaen.

Tapio osoittautuu myös huumorimieheksi.

Joku irvileuka oli käynyt lisäämässä tuon kirjoituksen kommenttiosiolle nimimerkki P:n Jussi Halla-ahon vieraskirjassa esittämän performanssi-ideansa Tämän kyseisen idean on muuten Lotta Roti pelastanut blogiinsa kokonaisuudessaan.

Tapio jaksaa nähdä kommentissaan kuolleiden ihmisten kunniassa seuraavaa:

Varmaan ihan ok tuohon Uffeen asti, sen jälkeen saattaa mennä kunnianloukkauksen puolelle. Siis kun tulee elossa olevia henkiöitä kehiin.

Eli Tapion mielestä kuolleiden kunniaa saa loukata? Mielenkiintoinen näkemys.

Kuten tämäkin:

Enimmäkseen tuo vaikuttaa vain kehnolta taiteelta.

Eli P:n käsikirjoitus vaikutti enimmäkseen kehnolta taiteelta - näkemättä esitystä?

Ja

Marski-pätkän taidearvoa en lähde vielä arvioimaan. On parempi nähdä teos ennen kuin alkaa kriitikoksi.

Tämä taas arvioidaan vasta näkemisen jälkeen?

Selvää viherkaihia – sanoisin ilman lääkärin koulutusta.

No – toisaalta on ymmärrettävä, että Tapio on vahvan vaikutuksen alla lapsuutensa kasvanut, eikä voi sille mitään.

Isäpappa Jakesta löytyy myös mielenkiintoisia asioita.

Ilkka Kylävaara kirjoittaa kirjassaan Taistolaisuuden musta kirja, Jaken kanssa käymästään – varsin mielenkiintoisesta – puhelinkeskustelusta seuraavasti:

– Laakso.
- No. Kylävaara moi. Oletko pahassa paikassa?
- Odotan tässä autoa, mutta kerro.
- Tuli sellainen tieto että 8.2.2003 olit Iltalehdessä sanonut, että olit eräänlainen KGB:n konsultti, joka valitsi
kotiryssille kontaktin ja päinvastoin.
- Niinhän siellä taisi olla.
- Oletko luovuttanut rekistereitä suomalaisista henkilöistä?
- Siis tuo ikivanha juttu, jonka Supo on tutkinut!
- Epäiltiinkö Sinua maanpetoksellisesta toiminnasta?
- No siinähän saakeli pengotte!
- Kekkonen kuulemma pelasti sinut.
- No jotain hyvää se Kekkonenkin.
- Me historiantutkijat …
- Historiantutkijat!
- Me historiantutkijat haluamme tietää totuuden.
- Kuule mulla on nyt kiire. Että terve!

… että terve…

Samasta aiheesta kirjoittaa muuten hieman laajemmin Erkki Aho blogissaan.

Isäpappa Laaksolla on moneen muuhunkin asiaan mukaan tempautuneena myös toinen varsin mielenkiintoinen episodi henkilökohtaisessa historiassaan. Otetaan hieman taustaa asioille.

Kun Neuvostoliitto oli kulkenut tiensä päähän elokuussa 1991, yrittivät vanhoilliset kommunistit vielä kerran saada otetta kaappaamalla varapresidentti Gennadi Janajevin johtaman juntan voimin vallan tuolloiselta valtionpäämieheltä Mihail Gorbatshovilta.

Kaappaushanke kuivui kasaan – koska se oli humalassa suunniteltu, humalassa toteutettu ja krapulassa päätetty.

Se päätti Neuvostoliiton tarun ja ns. Glasnostin ajan. Tuolloinen Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin nousi vastustamaan vanhoillisia kaappaajia ja pyrki ottamaan käsiinsä vallan Venäjän alueella vetoamalla väestöön.

Ryhmä puoluemiehiä menneisyyden pimeästä ryhtyi kääntämään kehityksen kulkua taaksepäin kohti yksinvaltaa ja terroria, vaikka neuvostokansalaisten ja erikseen venäläisten suuri enemmistö on kääntänyt selkänsä kaappaajien edustamalle asialle.

Käytännössä kaappaajat pyrkivät vain pitämään kaiken vallan omissa käsissään, heillä ei ollut konkurssiin ajautuneen kansantalouden elvytykseen tai yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen minkäänlaisia lääkkeitä. Heidän metodinsa ovat vieneet kommunismin – ja sen mukana sen lippulaivan – vararikkoon, eikä uusi kierros sortoa ja kärsimystä voinut enää muuttaa ryysyköyhälistöä hyvinvoivaksi kansakunnaksi.

Varapresidentti Gennadi Janajevin johtama kaappaus oli kuitenkin – toteutuksestaan huolimatta – pitkän tähtäyksen suunnitelma. Kommunistipuolueen vanhoillista siipeä, asevoimia ja salaista poliisia KGB:tä edustavat sisäpiirit alkoivat vuosi ennen H-hetkeä vyöryttää Gorbatshovin ympärille kokoontuneiden uudistusmielisten asemia. Vanhoilliset täyttivät avainaseman toisensa jälkeen. Heillä ei ollut kiirettä syrjäyttää Gorbatshovia, koska he pystyivät manipuloimaan häntä. Kiire heräsi lopulta vallankumousyritystä edeltäneenä viikonloppuna. Näin siksi, koska tiistaina oli määrä aloittaa Neuvostoliittoa perusteellisesti muuttavan uuden liittosopimuksen allekirjoittaminen.

Uusi liittosopimus olisi siirtänyt – vanhan järjestelmän puitteissa – suuren osan valtaa keskukselta tasavalloille ja merkinnyt kommunistipuolueen vallan katoamista lopullisesti. Liittosopimuksen estävä vallankaappaus tähtäsi siten ennen kaikkea Venäjän demokraattisia valtaelimiä ja sen presidenttiä Boris Jeltsiniä vastaan. Asevoimat, salainen poliisi ja puolue pelkäsivät, etteivät ne pysty manipuloimaan Jeltsiniä.

Ja mikä onkaan mielenkiintoisinta koko asiassa – näin suomalaisittain?

Jaakko Laakso ja Esko-Juhani Tennilä marssivat kiltisti Tehtaankadun suurlähetystöön saamaan ohjeita vallankumousjuntalta – ennen sen kaatumista.

Noin yleisesti ottaen – vanha kansanviisaus sanoo , että hedelmät harvoin putoavat kauas puustaan – etenkään vesimelonit.

Suosittelen silti käyntiä optikolla – tai ainakin sävylasien pois ottamista.

Lähteet: HS, STT, Tapio Laakson blogi, Wikipedia, Erkki Ahon blogi, Ilkka Kylävaara; Taistolaisuuden musta kirja

Disclaimer: Tämä kirjoitus on sitten – taas vaihteeksi ;) – hieman normaalia pidempi. Toivottavasti jaksatte lukea sen loppuun saakka.

Viime aikoina on noussut tavanomaista runsaammin esiin erilaisia punaprovokaatiota – näin tasavaltamme 90-vuotisjuhlien merkeissä.

Näiden punaprovokaatioiden takaa ei todellakaan löydy todellista arjen vasemmistolaisuutta. Sitä hielle haisevaa, ahkeraa ja perinteistä – sekä tehdyistä sitoumuksista – kiinni pitävää duunarimentaliteettia.

Nyt näyttää siltä, että – pieni mutta äänekäs – joukko elämästä vieraantuneita (pseudo)akateemisia punavihreitä on nähnyt tilaisuutensa tulleen kansallisvaltion ja aidon yhteisöllisyyden halventamisen tavoitteissaan. Nämä ihmiset eivät ole tehneet päivääkään ns. ruumiillista – tai muutakaan tuottavaa tai oikeaa – työtä. Nämä – varsin kaukana duunarista olevat – apurahojen, opiskelu- ja työmarkkinatuen voimin vallankumoustaan omassa pienessä piirissään pusaavat – lähinnä säälittävät – yhteiskuntamme antamiin palveluihin ja suojaan kiittämättömästi suhtautuvat jäsenet.

iltalehti

Suurin osa tästä elämän todellisesta olemuksesta ymmärtämättömien ihmisten öyhötyksestä on sitä tuttua tasoa. Samaa biodynaamista lannoitetta kuin Helsingin Sanomien – ja etenkin sen NYT-liitteen toimittajakunnan – ymmärrys yhteiskunnallisista asioista ja sen tuotoksena syntynyt ns. journalismi.

Sehän on kuin kuin Ahti-silli – ei päätä, ei häntää.

Tuossa lehdessä ja sen rönsyissä julkaistun söperryksen voi jättää täysin omaan arvoonsa – Hyysäri kun ei ole enää luotettavaksi tunnettu ja poliittisesti sitoutumaton lehti. Se on Tampereen yliopiston stalinistien ja viherhöperöiden Totuuden Torvi – epäluotettava, puolueellinen, herjaava sekä valheesta jo muutaman kerran kiinnijäänyt jonninjoutava paperijäte.

Myös Helsingin seurakuntayhtymän perinteinen Kirkko ja kaupunki-lehti on liittynyt itseruoskintakerhoon. Se teki sen aikaisemmin uskonasioissa, antamalla viime keväänä eräälle fundamentalistiselle islamistijoukolle laajasti palstatilaa kirkon lehdessä.

Homma jatkuu. K & K on julkaissut epämääräistä tuubaa yleisönosastollaan. Eräs punavirhe – nimeltään Kari Lintunen – aloitti propagandakampanjansa viime viikon numerossa seuraavasti:

Vuoden 1918 kansanmurhan syylliset selvitettävä (18.2.2008)

Tiistaina 5. helmikuuta Ylen Dokumenttiprojektin esittämä Seppo Rustaniuksen Uhrit 1918 oli vavahduttavaa katsottavaa.

Työläismiehet ja naiset, jotka oli ahdistettu lapsineen suoranaiseen maaorjuuteen ja kerjäläisyyteen, alkoivat vaatia oikeuksiaan inhimilliseen elämään. Tässä vuosien 1917–18 historiallisessa tilanteessa, jolloin Suomi oli julistautunut itsenäiseksi valtioksi ja jonka Leninin johtama Venäjän hallitus oli ensimmäisenä tunnustanut, olisi ollut luontevaa suunnata kansanvaltaisen valtiojärjestyksen tielle.

Toisin kuitenkin kävi. Valkoinen sotakoneisto oli valmistautunut hyvissä ajoin torjumaan työläisperheiden toiveet paremmasta elämästä. Lyhyen sisällissodan jälkeen, jossa valkoinen osapuoli murskasi saksalaisten ja ruotsalaisten avulla työväestön oikeutetut vaatimukset, alkoi kuukausia kestänyt mieletön murhaaminen. Uhreina olivat syyttömät miehet, naiset ja lapset. Päävastuullisena ja käskyjen antajana oli C.G. Mannerheim, jonka ratsastajapatsas seisoo vieläkin keskellä Helsinkiä.

Vuoden 1918 tapahtumat on selvitettävä viimeistä piirtoa myöten, koska kansanmurhan tunnukset ovat niin selviä ja kiistämättömiä. Ja tietenkin myös siksi, että vastaava ei enää koskaan toistuisi. Kirkkomme, jonka suojissa hirmutekoja myös tehtiin, on ollut vuosikymmenien ajan hiljaa ja näin hyväksynyt raakalaismaiset teot ihmisyyttä vastaan. Olisi paikallaan, että kirkkoisät viimein nöyrtyisivät tosiasioiden edessä ja pyytäisivät oikeudettomasti surmatuilta ainakin anteeksi.

Kari Lintunen

Muuten hyvä – mutta ei.

Lintusen kirjoitus on täynnä karkeita asiavirheitä ja vääristelyjä. Mutta asiaan ja nykyiseen taistoon ilmeisestikin olennaisesti kuuluvia sellaisia.

On totta, että vuoden 1918 tapahtumat kumpusivat yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta – jopa suoranaisesta vääryydestä. Sosialidemokraattinen liike, maailman tapahtumat ja Venäjällä tapahtunut vallankumousten ketju antoivat lisää vauhtia vääjäämättömälle yhteiskunnalliselle kehityskululle. Murheellista on se, että muutokset nopeutuivat väkivaltaisesti – sisällissodalla.

On muistettava, että ruudinsavun, kostonhimon ja pahimman verihuuman hälvettyä valkoinen Suomi – voittajat – muuttivat hyvin nopeasti lainsäädäntöä ja vapauttivat torpparit ja mäkitupalaiset maaorjuuteen rinnastettavasta asemastaan. Tämän vuoksi Suomi kiinteytyi vahvaksi agraariksi kansallisvaltioksi vuoteen 1939 mennessä.

Ilman tuota kehitystä historia olisi toisenlainen.

Juuri tuota toista historian polkua tuntuu Lintunen haikailevan. Hän haluaisi, että Suomi olisi seurannut Venäjän bolshevikkivallankumouksen viitoittamaa polkua. Sitä polkua, jonka maamerkkeinä lasketaan olevan – inhimillisen kärsimyksen ja vääryyden loppuhuipentumana – noin 150 miljoonan ihmisen suunnattomat kärsimykset ja väkivaltainen hengenmenetys.

frotline.org.za

Orjuus ja orjuutetun ihmisen kuolema.

Jos Suomesta olisi tullut punainen – kuten Lintunen ilmeisesti toivoo – niin sen uhreina olisivat olleet entistä syyttömät miehet, naiset ja lapset.

Kannattaa myös muistaa, että punainen osapuoli lähti tekemään aseellista kapinaa laillista hallitusvaltaa – ase kädessään. Lintunen tuntuu autuaasti unohtavan punaisen terrorin uhrit. Valkoisen terrorin uhreja tässä mitenkään unohtamatta ja väheksymättä.

Etenkin nämä torpparit ja mäkitupalaiset – mutta myöskin muut työläiset – tulivat raa´asti huijatuksi punaisten johdon puolelta. Eivät he olisi saaneet omia maatilojaan – vapaudesta nyt puhumattakaan – punaisessa Suomessa. He olisivat joutuneet orjuuteen ja orjuutetun kohtaloon – ihmisarvon vastaiseen elämään ja kuolemaan.

C.G.E Mannerheim kielsi jo sodan kuluessa summittaiset – ilman oikeudenkäyntiä tehdyt – teloitukset ja kostotoimet. Vihan laantumisella kun on ihmisluonnossa oma aikansa ja paikkansa, nämä käskyt eivät toteutuneet kaikkialla välittömästi.

Tuosta asiasta on turha syyttää Mannerheimia. Hän tuli tavallaan – ruotsinkielisenä Tsaarin ratsuväkiupseerina – hieman ulkopuolisena koko sotaan. Tultuaan sodanjohtajaksi – ja myöhemmin – valtionpäämieheksi – hän aloitti omasta tahdostaan paluunsa oman kansansa jäseneksi.

Hän pyrki toimillaan kaventamaan sitä sodan aiheuttamaa varsin syvää kuilua ja inhimillistämään punaisten kohtelua. Niin sotajohtajana kuin valtionhoitajanakin.

Lisäksi hän luopui vapaaehtoisesti vallasta demokraattisten vaalien jälkeen. Ei hän ollut verinen diktaattori.

Koko sotien välisen ajan hän oli politiikan ulkopuolella ja osallistui lähinnä sosiaaliseen työhön. Näistä tunnetuimpia areenoita olivat Suomen Punainen Risti ja – hänen oma luomuksensa – Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Lisäksi hän toimi muun muassa partiolaisten suojelijansa. Tässä ominaisuudessa hän tapasi kotonaan Kaivopuistossa myös partio liikkeen legendaarisen perustajan B-P:nSir Robert Baden-Powell of Gilwellin.

Kun sota syttyi Neuvostoliiton oikeudettoman hyökkäyksen myötä 1939, Mannerheim asettui kansansa käytettäväksi uudelleen. Hänen viimeinen palveluksensa Suomelle, oli toimia kansallisena keulakuvana – Tasavallan presidenttinä – sodan jälkeisinä vaikeina aikoina. Heikosta terveydestään ja korkeasta iästään huolimatta.

Tässä merkityksessä Mannerheim oli suurmies ja hänen patsaansa kuuluu sinne missä se nytkin on.

Vuoden 1918 tapahtumat on selvitetty – harvinaista kyllä – voittajien eli valkoisen Suomen puolesta jo perinpohjin. Mitään uutta näistä asioista tuskin voidaan enää oppia.

Kirkolla ei tässä asiassa ole myöskään enää mitään anteeksipyydettävää. Talvisodan jälkeen – 23.1.1940 – yhteiskunnalliset haavat luotiin umpeen. Kuuluisassa Tammikuun kihlauksessa punainen ja valkoinen sopivat virallisella tasolla erimielisyytensä. Samoihin aikoihin kirkko pyysi anteeksi vapaussodan vääryyksiä ja myös siunaamattomien punaisten ruumiit sallittiin tuoda kirkkomaille.

Juuri näitä kerran sovittuja asioita ja arpisia haavoja on nyt jokin militantti vähemmistölauma kaivamassa uudelleen auki.

Samaan kehityskulkuun kuuluu myös erään julkisuisuushakuisen yhteiskunnan elätin kaavailema Mannerheimista kertova nukkeanimaatio. Tuohon kuolleen henkilön – lainvastaiseen – häpäisemiseen voisi oikeastaan sanoa, että tuollaista kunniaa ei voi häpäistä. Yrittäjät tekevät itsestään – 1970-stalinistien tavoin – pellejä historian silmissä.

Tähän haluan kuitenkin todeta, että suurmiehen – joka oli koko aikuisen ikänsä ajan varsin tunnettu naiskauneuden arvostaja – maine tuskin kärsii näistä tarkoitushakuisista hyökkäyksistä.

Hänen seuranaan – ja kumppaneinaan – oli hovinaisia, oopperalaulajattaria, diplomaatin rouvia ja tietysti viimeisenä erään ranskalaisen kreivin vaimo.

En ole mitenkään suuri Mannerheim-fani, ymmärrän kuitenkin hänen välttämättömyytensä oman – ja myös nykyisen – aikansa symbolina ja kansakunnan yhdistäjänä.

Suuret miehet tekevät myös suuria virheitä. Mutta se ei heidän arvoaan mitenkään vähennä. Kun ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä.

Tästä punapöhötyksestä ei myöskään puutu ns. tahatonta hauskuutta… :D

Näihin samoihin aikoihin Jussi Halla-aho – sekä me hänen perskärpäsensä – olemme päässeet mukavan – ja ah niin läpinäkyvän – mustamaalauskampanjan kohteiksi. Kansallisvastaisia blogeja nousee – toistaiseksi, ennen kuin väsy ja työmarkkinatuki loppuvat – kuin sieniä sateella ja vihapropagandan tulva on huipussaan. Kiitos mainostamisesta.

Kuten Sex Pistolsin manageri Malcom McLaren sanoi aikoinaan, any publicity is good publicity.

Tai asiaa toiselta puolelta tarkastellen.

Nimimerkki IDA kommentoi erääseen – samaan kehityskulkuun liittyvään – toiseen ilmiöön Jussi Halla-ahon vieraskirjassa:

Oikeat kommarit, sen enempää kuin dadaistit tai surrealistitkaan eivät koskaan pelänneet provokaatiota. Mitä raivokkaampi yleisö sitä parempi

Ai niin. Ettei unohdu.

Eräs lukija piti edellistä kirjoitustani vasemmistolaisena.

Hyvä niin.

Olen nimittäin huomattavasti mieluummin vasemmistolainen, kuin punapöhöä poteva – todellisuudesta jalat puoli metriä maan pinnan yläpuolella – leijaileva punavihertävä maailmanhuonontaja.

Lähteet: Wikipedia, Kirkko ja Kaupunki, Mannerheim historia, Jussi Halla-aho, IDA

Suomi tunnetaan maailmalla vankkana demokratiana ja edistyksellisenä hyvinvointivaltiona.

Jopa niin hyvin, että koko ajan kasvava osa maailman köyhistä on suunnannut tulevaisuudentoivonsa ja sitä kautta sosiaaliturisminsa tänne – Euroopan kaukaisimpaan ja ilmastoltaan varsin karuun kolkkaan.

Maahan, jossa sulkeutuneet ihmiset puhuvat eriskummallista kieltä, käyvät alasti keskenään höyrykylvyssä, käyttäytyvät ajoittain väkivaltaisesti, tanssivat tangoa, laulavat karaokea ja juovat liikaa alkoholipitoisia juomia kerralla

Olemme pärjänneet tasa-arvossa, hyvinvoinnissa, korruptoimattomuudessa ja peruskoulutuksen tasossa niin, että voimme sanoa olevamme näillä osa-alueilla kansainvälistä huippuluokkaa.

Kuitenkin kantaväestömme tietyt osat syrjäytyvät ja kurjistuvat – myös näinkin vahvan nousukauden keskellä.

Pääkaupunkiseudulla – jonka vuosittaiset lämpötilat saattavat vaihdella -30 ja +30 celsiusasteen välillä – on tämän hetkisten tilastojen mukaan 3100 asunnotonta – ja heistä muutama sata asuu pysyvästi kadulla.

Kuten tämä 82-vuotias sotaveteraani. Hän asui vielä keväällä Vauhtitien laidalla

Lähde:HS

Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen kertoo:

Ihmisiä tippuu asunnottomiksi koko ajan. Juuri nyt meillä näkyvät Helsingin seudun kovat vuokrat. Monet jäävät vuokrarästien takia vaille kotia

Tässä samassa hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden ajassa, sairaanhoitaja Vesa Timberg hoitaa saman yhdistyksen Yökiitäjä-projektia. Yökiitäjä on käytännössä asunnottomille tarkoitettu minibussi, joka on kesästä 2006 kiertänyt Helsingissä joka toinen yö. Bussi tarjoaa asunnottomille kahvia, sämpylää, ensiapua ja terveysneuvontaa. Bussin vakiovarustukseen kuuluvat Timbergin lisäksi myös lähihoitaja ja mielenterveyshoitaja. Kerran kuussa mukana on myös Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä.

Muovipusseja kantavat puliukot ole mihinkään kadonneet

Sanoo Timberg.

Enää he eivät vain asu rakennustyömailla tai veneiden alla. Ne kun ovat aidattuja ja vartioituja

Lehtonen puolestaan toteaa, että

Metsissä asuu enää kourallinen ihmisiä. Kadulla asuvat ovat siirtyneet portaiden alle, vessoihin, pankkiautomaatteihin ja roskiksiin.

Lehtosen – kuten myös omien sivullisena ja joskus kovinkin läheltä tehtyjen havaintojeni mukaan – tie pysyvästi kadulla asuvaksi alkaa usein avioerosta. Sen jälkeen tulevat masennus, rahavaikeudet, vuokrarästit ja asunnon menetys. Jossain vaiheessa tartutaan pulloon ja kyllästytään viranomaisiin. Sitten päätetään muuttaa pysyvästi kadulle ja haistattaa yhteiskunnalle pitkät.

Joku voisi tähän sanoa, että tuohan on tietoinen valinta. Olen eri mieltä.

Eikä tämä ongelma koske ainoastaan syrjäytyneitä miehiä. Myös monet perheet ovat valuneet asunnottomuuteen – ja hajonneet sen myötä. Tai sitten perheen hajoamisen mukana valuneet asunnottomuuteen tai tulevaisuudettomuuteen.

Ihmiset ovat erilaisia – erilaisuus on rikkaus. Myös paineensieto- ja mukautumiskyvyiltään. Joku kestää enemmän – joku vähemmän – paineita ja katastrofeja. Yhteisön tehtävänä on tukea jäseniään – ei hylkiä ja hylätä heitä vaikeuksissa.

Suomalaisuus on kansainvälisesti tarkasteltuna varsin erikoinen kulttuuri. Sen vahvuus on perustunut perhe- ja sukuyhteisöön. Kuitenkin se on pystynyt sulattamaan itseensä maahanmuuttajat jo satojen – jos ei tuhansien – vuosien ajan.

Osoitan syyttävällä sormella nykyaikaa ja siihen pesiytynyttä viranomainen on lähin omainen – mentaliteettia. Kun lapsi syntyy ja hänet jo pienestä otetaan yhteiskunnan – ei perheyhteisön – huomaan ja valvontaan, kukaan ei voi ihmetellä miksi perheyhteisön merkitys rapautuu.

Miten näistä ihmisistä voisikaan kasvaa omaa perhettään niin myötä- kuin vastamäessä luotsaavia tasapainoisia vanhempia?

Kun vanhemmilta viedään oikeus vanhemmuuteen – eikä tilalle anneta mitään – syntyy juurettomia lapsia ja pahoinvoivia aikuisia. Samaan aikaan yhteiskunta tuputtaa kansalaisilleen hedonistista minä-minä-minä-ensin mallia. On elämyksiä, nautintoja ja pelkän oman egon korostamista. Väärinymmärrettyä yksilöllisyyttä.

Kun katson omien – vielä kotonaan asuvien – lapsieni ystäviä, huomaan heidän viihtyvän varsin hyvin perheyhteisömme keskuudessa. Kun pohdimme tätä asiaa vaimoni kanssa, hän totesi, että katsopa noita lapsia. Lähes kaikki tulevat joko yksihuoltaja tai eroperheistä. Heidän perheyhteisönsä on – ikävä kyllä – hajonnut ja he hakevat – ja saavat – turvaa meidän yhteisöstämme.

Ketju kun on niin vahva, kuin sen heikoin lenkki.

Samaan maailmaan tunkee lauma kukkahattutätejä ja näennäisesti suvaitsevaisia ihmisiä. Suomesta tehdään metodilla management by Perkele vähemmistöystävällistä, erikoisuuden tavoitteluun pyrkivää ja monikansallista yhteiskuntaa. Vastoin kaikkea normaalia ja luonnollista.

Onko se sitten ihme, että Suomessa voidaan pahoin?

Ja edelleen samaan aikaan.

Samaan aikaan maahamme haalitaan mahdollisimman suomalaisesta kulttuurista kaukana olevia kieli- ja ammattitaidottomia ihmisiä. Heille yhteisöllämme on varaa jakaa sosiaalisia subventioita ja huolehtia siitä, etteivät he jää asunnottomiksi.

Tämä – jos mikä on kansallinen häpeäpilkku.

Jokainen yhteiskunta on – ensisijassa – rakennettu omia kansalaisiaan varten. Minusta on häpeällistä hylätä omat pahoinvoivat ja ja jakaa yhteistä mannaa samaan aikaan vieraille.

Ja mitä näiden valmiina yhteiskunnan hoiteissa elämään tottuneiden maahanmuuttajien lapsista tulee?

Heidän vanhempansa pitävät – kukkahattukuoron vieressä yllyttäessä – kynsin hampain ns. identiteetistään kiinni. Jopa sillä tasolla, että osa näiden perheiden naispuolisista jäsenistä alistetaan suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle – miesten jäädessä sinne ulkopuolelle vapaaehtoisesti ja ymmärtämättömyyttään.

Lapset ovat sosiaalisen valvontakoneiston puristuksessa. Sellaisen koneiston joka antaa heille ristiriitaisia signaaleja. Toinen täti huutaa suomalaiseen yhteiskuntaa sopeutumista – ja vanhemmat pistävät hanttiin – ja toinen täti huutaa, että pidä siitä identiteetistäsi kiinni!

Kovin usein tämä kukkahattutäti on henkilönä sama – ms. Jekyll and ms. Hyde.

Hölmöläisten hommaa – sanon minä.

Mutta mitä tälle asunnottomuudelle voisi sitten tehdä?

Tähän ongelmaan tuskin löytyy mitään viisastenkiveä. Tutkijat Leena Lehtonen ja Jari Salonen kertoivat jokin aika sitten, että asunnottomien tilanteeseen reagoidaan usein liian myöhään. Heidän mielestään riskejä pitää ennakoida ja tarjota henkilökohtaista, räätälöityä neuvontaa.

Apua on tarjottava silloin, kun taivas ole vielä pudonnut niskaan

Lehtonen ja Salonen tutkivat 32:ta espoolaista, jotka olivat vaarassa joutua asunnottomiksi. Tutkimuksen tulokset kerrottiin viime torstaina Paasitornissa, Espoon Diakonissasäätiön ja ympäristöministeriön järjestämässä Asunnottomuuden monet kasvot -seminaarissa.

Seminaarissa julkistettiin myös Asumisen taidot -hankkeen tuloksena syntynyt uusi asunnottomuuden tukipalvelumalli eli TUPA.

Lehtosen ja Salosen valitsemista Espoon aikuissosiaalityön ja Espoon kaupungin vuokra-asuntoyhtiön, Espoonkruunun, asiakkaista 16 oli päihteiden väärinkäyttäjiä, kolme oli vapautunut vankilasta ja 13 oli nuoria, jotka olivat itsenäistymässä vanhempiensa kodista.

Tutkimukseen valitut elivät riskiympäristössä. Esimerkiksi joillakin valituista oli jo valmiiksi vuokrarästejä, ja toisilla oli todennäköinen riski saada niitä.

Tutkijat loivat heille palvelupaketin, jonka avulla maksuongelmien takia uhkaavaa asunnottomuuden kiroa koetettiin torjua.

Monilla, jotka tulivat palvelupaketin piiriin, oli vuokravelkaa. Lopuksi useimmilla ei ollut velkaa tai oli ainakin maksusopimus

sanoo Lehtonen.

Asiakkaita ohjattiin kädestä pitäen arkisissa asioissa. Heille tehtiin maksusuunnitelmia, heitä opetettiin asioimaan virastoissa ja rakentamaan päivänsä mielekkääksi, vaikka he olivatkin esimerkiksi työttömiä tai jos he pyrkivät olemaan erossa viinasta tai huumeista.

Tämä on ehkä eräs malli. Minusta se on kuitenkin lähinnä toipumisterapiaa sairastuneelle.

Paras lääke olisi – mielestäni – lopettaa kaiken maailman hömpötys ja hyväksyä suomalainen yhteiskunta sellaisena kuin se on. Vahvana – sekä sukuun että perheeseen tukeutuvana – kansalaisvaltiona.

Se on taakkamme – mutta se on myöskin suurin vahvuutemme.

Lähteet: HS, Tilastokeskus

JK. Kuinka hyvin tämä sitten sopii Valtioneuvoston uunituoreeseen Maahanmuuton toimenpideohjelmaan – sen aika näyttää…

Aika mielenkiintoisen näkökulman tämä tilanne tuo esimerkiksi tähän tavoitteeseen:

Toimenpiteeksi on määritelty myös kansallisen vetovoimastrategian tekeminen, jonka tarkoitus on lisätä Suomen tunnettuutta ja houkuttelevuutta maahanmuuttomaana, ministeri Astrid Thors totesi.

Jep…

Sunnuntain Pravda kertoo, että Suomen muslimit osoittivat mieltään Muhammed-kuvia vastaan.

Sama lehti ehti muuten mainostamaan tätä pienen ja militantin äärivähemmistön kyseenalaisin perustein tapahtunutta mielenilmaisua nettiversiossaan – ja sen etusivulla – jo perjantai-illasta alkaen.

Tulos ei kuitenkaan ollut ilmeisesti täysin toivotun kaltainen.

Lähde HS

Vain nelisenkymmentä – ilmeisesti joko äärilaitaa edustavaa, huijattua tai pakotettua – Suomen muslimia osoitti lauantaina iltapäivällä Eduskuntatalon portailla mieltään profeetta Muhammedista julkaistuja pilakuvia vastaan. Mielenosoitukseen osallistui sekä miehiä että naisia ja se sujui rauhallisesti.

Noin neljäkymmentä muslimia ei ole – ainakaan omasta mielestäni – Suomen muslimit.

Mielenilmaus alkoi kello kahden aikaan ja kesti noin puoli tuntia. Mielenosoituksessa ei kuultu iskulauseita, vaan mielenosoittajat seisoivat hiljaa ja pitelivät kylttejä, joihin oli kirjoitettu erilaisia iskulauseita.

Kyltteihin kirjoitetuissa teksteissä julistettiin, että islam ei tarkoita terrorismia vaan rauhaa. Vain yhdessä otettiin suoraan kantaa pilakuviin.

Lähde: HS

Suomen islamilaisten järjestöjen liiton puheenjohtaja Walid Hammudin mukaan mielenosoituksella ei ollut tarkoitus painostaa Suomen eduskuntaa.

Sopii varmaan kysyä, että miksi tämä mielenosoitus järjestettiin sitten Suomen eduskunnan portailla?

Herra Hammud totesi myös – muun muassa – seuraavaa:

Osoitamme mieltä profeetta Muhammedin pilakuvista, mutta emme mitään vastaan

Mielenkiintoinen kielikuva. Minulle se ei ainakaan auennut. Oman ymmärrykseni mukaan mielenosoituksella pyritään vastustamaan tai tukemaan jotain asiaa.

Kannatamme sananvapautta, emme haukkumista

Jaha. Sananvapautta tuetaan siis vastustamalla sananvapautta? Varsin mielenkiintoista…

Haluamme julistaa kunnioitusta kaikille profeetoille.

Kuten esimerkiksi Buddhalle? Hänelle, jonka kallioon hakatut maailmaperintöön kuuluneet kuvat Taliban-liike hävitti räjäyttämällä Afganistanissa? Edelleen – varsin mielenkiintoista…

Tämän mielenilmaisun taustalla oli pilakuvakohu, joka syntyi, kun tanskalainen Jyllands-Posten-lehti julkaisi syksyllä 2005 sarjan profeetta Muhammedia esittäviä pilapiirroksia. Kuvat johtivat laajoihin levottomuuksiin muslimien keskuudessa.

Wikipedia

Runsas viikko sitten Tanskan poliisi paljasti salahankkeen tanskalaisen piirtäjän murhaamiseksi. Vastavetona lukuisat tanskalaislehdet julkaisivat kohutut kuvat uudestaan.

Näistä aiemmin julkaistuista kuvista on tätä Kurt Westergaardin piirtämää Muhammed-kuvaa pidetty ääri-islamistien keskuudessa kaikkein vaarallisimpana.

Jyllands Posten

Tätä keppihevosenaan käyttäen – nämä Muhammedin kunniaa puolustaneet fanaatikot – suunnittelivat Westergaadin murhaamista – Tanskassa, perinteisessä demokratiassa.

Nyt kannattaa muistaa myös eräs ruotsalainen pilapiirtäjä – Lars Vilks. Hän piirsi viime vuonna myös kuvan Muhammedista – ja joutui välittömästi ääri-islamistien kostotoimien kohteeksi. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan täällä.

Näiden kostotoimien viimeisin episodi tuli julkisuuteen erään toisen väärinkäytöksen myötä. Eräs ääri-islamilaisuuteen sitoutunut mies suunnitteli Vilksin murhaa. Hänen kotoaan löytyi karttoja Vilksin kodille, yökiikareita ja muutakin asiaan liittyvää tarpeistoa. Asiasta kertoi Dagens Nyheter.

Tätä samaa miestä epäillään myös osallisuudesta islamilaisten päiväkotien rahoitukseen liittyviin miljoonahuijauksiin, joista yhteiskunnan päiväkotitoimintaan antamaa rahaa virtasi suoraan pankkisiirtoina terroristeille. Muun muassa Al Quaidalle ja sitä lähellä oleville tahoille.

Tältä pohjalta minusta vaikuttaa siltä, että eilinen mielenosoitus oli kaikista korulauseistaan huolimatta mielenosoitus sananvapautta ja länsimaisen yhteiskunnan arvoja vastaan.

Se saattoi olla myös tukimielenosoitus salamurhaajille ja terrorismille.

Onneksi osanottajamäärä oli vaatimaton. Se kuvastaa lähinnä sitä, että valtaosa Suomessa asuvista ja oleskelevista muslimeista piti kyseistä mielenosoitusta ja sen edustamia arvoja itselleen vieraina.

Toivottavasti meidän ei koskaan tarvitse kohdata Suomessa samaa asiaa, jonka ilmenemisen New York Timesin ansioitunut toimittaja Christopher Caldwell puki Ruotsia käsitelleessä artikkelissaan näin:

Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, JP, DN, NYT, Wikipedia

Iloisen anarkisti- ja prekariaattiälämölön kannustamana on ehkä myös nationalistien aika ottaa askel uuteen suuntaan ja lähteä valtaamaan itselleen tiloja.

Koska nykymaailma näyttäisi olevan sellainen, että kuka tahansa saa ottaa – kenen tahansa – omaisuuden oman aatteensa varjolla tapahtuvan omaisuuden uudelleenjärjestelyn – l. ryöstämisen – kohteeksi, ehdotan kansallismielisille ajassa kiinni pysymistä ja toteutusta Uudella Uljaalla Tavalla.

Valtauksen kohteeksi voisi ottaa esimerkiksi Oranssi ry:n tilat. Asioiden uudelleen järjestämisen voi aloittaa osoitteesta Hiihtäjäntie 1, 00810 Helsinki. Kyseisen yhdistyksen voisi myös vallata samaan teemaan liittyen.

Kaikki kansallismieliset mukaan iloiseen kansalaistottelemattomuuteen. Olisiko aika tehdä oranssista samanlainen kansallisuuden symboli kuin se on Hollannissa?

Piispa Rowan Williams on kertonut mielipiteensä Sharia-lainsäädännöstä.

Williams kertoi ja todisti brittiläisille protestanteille, että islamilaisen Sharia-lain tulkintoja on useampia ja myös sitä, että tasa-arvon puute sen tulkinnoissa on pikemminkin yhteiskunnallista ja poliittista perua eikä juonnu Koraanista. Mutta toistaiseksi Sharia-lain modernisoimista ajaa vain pieni muslimiryhmä ja käytännön tulkinnat ovat täälläkin olleet vanhakantaisia.

Tämä ei muuten ole ihan ensimmäinen ja viimeinen hölmöily sielunvihollisen kanssa tuolla Britannian piisparintamalla.

Vuonna 1941 Canterburyn piispa – joka oli tuolloin myös koko anglosaksisen maailman korkein protestanttinen hengellinen johtaja – anoi rukouksin Herran edessä siunausta ja armoa kommunistiselle – ja ateistiselle – Neuvostoliitolle.

Samoihin aikoihin Talvisodan Kollaan suunnan rintamapappi – Antti Rantamaa – toimi JR 28:n pappina ja valistusupseerina. Hän kulki rykmenttinsä mukana ja saapui hyökkäysvaiheessa myös Hiitolan kirkolle. Kirkon kellotorni ja sakaristo olivat palvelleet neuvostomiehityksen aikana käymälöinä. Tämän lisäksi kirkkoa vähemmän rakastaneet neuvostoliittolaiset valloittajat olivat jättäneet kirkon pääoveen suomenkielisiä V-kirjaimella alkaneita tervehdyksiä.

Samoihin aikoihin huomattiin suomalaisten hautausmaiden joutuneen häväistyksien ja haudanryöstöjen kohteiksi – asia joka ei ollut tuntematon historian myöhemmässäkin vaiheessa. Nimittäin eräällä sotilastarkoituksiin vuokratulla uusmaalaisella alueellakin.

Nämä havainnot aiheuttivat sen, että Rantamaa kirjoitti avoimen kirjeen lehteen nimeltään Suomen Sosialidemokraatti. Artikkeli oli suunnattu Canterburyn arkkipiispalle. Huomatkaa myös, että Suomi ja Iso-Britannia eivät olleet tuolloin sodassa keskenään.

Rantamaa totesi kirjeessään muun muassa seuraavaa:

… minua pappina pelottaa se, että Te, protestanttinen piispa, kannettavaksenne saattaessanne miljoonat ihmiset, jotka eivät voi tietää bolshevismin todellista luonnetta, siihen kauhistuttavaan erehdykseen, että sille voidaan jopa rukouksin Herran edessä siunausta anoa.

Artikkeli ilmestyi syyskuun 1941 alussa ja julkaistiin saman tien sanasta sanaan runsaslevikkisessä saksalaisessa Zwölf Uhr Blatt-lehdessä. Rantamaan artikkelin saamaa julkisuutta täydensi 40000 samaa asiaa ihmettelevää lentolehtistä.

Asiaan palattiin vielä uudestaan vuoden 1947 Pariisin rauhanneuvotteluissa. Britit ilmoittivat tuolloin, että nuo lentolehtiset tekivät heihin todella suuren vaikutuksen.

Minusta tuo erehdysten toistaminen on inhimillistä. Se mikä on surullista on se, että se joka ei tunne historiaansa joutuu elämään sen uudestaan. Tässä tapauksessa anglikaaninen kirkko.

Lähtet: BBC, Uutispäivä Demari, Ari Rautala ja inspiraationa nimimerkki Herja.

Helsingin Sanomat on ollut eräs omia vakioaiheitani. Olen arvostellut etenkin tuon lehden nykyisen vihervasemmistolaisen toimituspolitiikan tuotoksena syntynyttä puolueellista, värittynyttä ja jopa epärehellistä journalismia.

MTV3:n Poliittisen toimituksen esimies – Timo Haapala – on kertonut myös näkemyksensä eräästä HS:n hiljattaisesta uutisoinnista.

Hän kuvaa Hyysärin kohu-uutisointia seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa seuraavasti – kursivointi Kullervon:

Mutta ei tämä mitään: koko päivä piti sulatella Helsingin Sanomien sunnuntainumeron ja sunnuntaisivujen juttua – tekijänä toimittaja Tanja Aitamurto – tästä viikon hässäkästä. Hesari luokittelee itsensä laatulehdeksi ja on hyvin herkästi sormi ojossa neuvomassa muita journalisteja työssään. Vastaavaa oksennusta, jonka HS oli lehteensä painanut, saa kai etsiä Stalinin aikaisista näytösoikeudenkäynneistä Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Tyyli, jolla juttu oli tehty, tuskin vastaa edes Sanomain toimittajakoulun oppeja – ainakaan Antero Okkosen aikana.

“Maakunnan miehiä, iältään keski-ikä plus. Seksistisiä wannabe-alfauroksia. Kalapuikkoviikset-sektori“. Näin alkoi Hesarin juttu. Se aloitettiin luonnehtimalla mieskansanedustajia, jotka joutuisivat muutaman kappaleen jälkeen nimettömien HS-tuomareiden lahtipenkkiin.

Sitten oli pari lähdettä, jotka nimettömyyden suojamuurin takaa latelevat syytöksiään. Syytösten pohjalta on tehty “seitsemän syyllisen joukko”, joiden kuvat ovat komeasti esillä. Ilman tietoa, mistä heitä edes syytetään, he joutuvat vastaamaan syytöksiin. En viitsi panna edes nimilistaa tähän, ettei sotku etenisi. Asiaan kuuluu, että mitään tarkkoja syytöksiä ei siis edes ole. Fiilis “ne on niitä” riittää julkiseen teilaukseen, korjaan: mestaukseen.

Jotakin kertoo sekin, että kansanedustajaa tavoiteltiin vaimojenkin kautta. Siis ennen kuin edustaja tiesi tulevasta, nimeämättömästä oikeudenkäynnistään mitään.

Tällaista jälkeä syntyy, kun joku feminististinen toveritartuomioistuin pääsee mielensä päälle. Joskus jopa meikäläinen häpeää kollegansa puolesta.

Tämä on siis tunnetun journalistin näkemys lehdestä nimeltään Helsingin Sanomat.

Lähde: Setä Arkadia-blogi, HS

Jk.Kuten tuossa alussa totesin, olen myös kommentoinut aikaisemmin HS:n toimituspolitiikkaa. Näitä kirjoituksia löydätte blogini hakutoiminnon kautta.

Jäin tässä ajatuksiini miettimään erästä varsin omituista asiaa.

Miten on mahdollista, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa pyritään kriminalisoimaan yhteiskuntaa säilyttävä toiminta ja legalisoimaan yhteiskunnan perusteita järkyttävä – todellisuudessa kumouksellinen – toiminta?

Tiedän , että tämä on hieman toistoa – mutta pohjustuksen vuoksi pakollista sellaista.

Kun valtionsyyttäjänä touhuava Mika Illman sanoo näin:

… positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia, Illman sanoo.

Kyse on siitä, että hän samalla pyrkii kieltämään kansallistunteen ilmaisemisen ja sitä kautta muuttamaan Suomen kansallisvaltion aivan joksikin muuksi yhteiskunnaksi. Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy halu muuttaa yhteiskuntamme perusrakenteita.

Tai silloin kun hän sanoo näin:

Illman ottaa toiseksi esimerkiksi hallituksen ulkomaalaispolitiikan. Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Mikä tekee ulkomaalaisesta arvostelun yläpuolella olevan ihmisen, käsitteen tai instanssin? Illmanin yksityinen mielipide. Sellainen, jota on alettu käyttää laintulkintana De Facto.

Eikö ole hieman omituista, että Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelevä valtionsyyttäjä käyttää toimintaohjeenaan omaa väitöskirjaansa? Selkokielellä sanottuna, hän pyrkii kaappaamaan lainsäädäntövallan ainakin osittain itselleen.

Illmanin mielipiteet – ja myöskin hänen väitöskirjansa – ovat yksityisen ihmisen mielipiteitä. Vieläpä kansalaisyhteiskunnan kannalta vaarallisia sellaisia. Niihin sisältyy sananvapauden kaventaminen vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa :

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Se loukkaa myös YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta – sitä julistusta jota on totuttu pitämään ihmisoikeuksien perustana:

18 artikla. Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja
uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai va-
kaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen
ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä jul-
kisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla,
palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.

19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja
lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää
mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vas-
taanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä.

Samaan aikaan kun konservatiivisen väestönosan sananvapautta pyritään rajoittamaan, radikaalit vähemmistöt saavat päästellä suustaan lähes tulkoon mitä tahansa – valtakunnansyyttäjän taputtaessa vieressä karvaisia käsiään yhteen.

Itselläni onkin herännyt kysymys siitä, että emmehän toivottavasti muslimeina tavallaan toteuta ei-valtaväestönä ollessamme minkäänlaista ”Setä Tuomon tupa-ajattelua”? Eli ollaksemme mieliksi kuffaareille kannatamme ja hyväksymme vain silkoisesti ajattelevia ja valtaväestön hyväksymiä poliiittisia ja muita arvoja??

Olet oikeassa, että ei saa sitoutua äänestäjänä kuffaarpuolueen päätöksiin, vaan vain vaatia (ja seurata toteutumista) ehdokasta toimimaan koko ajan islamilaisittain, islamin arvojen mukaisesti.

Kuffaar – Kafir? كافر , كفّار . Uteliaat voivat käydä vilkaisemassa täällä.

yaz

Kuolemantuomiot?

Hei,

Kysyisin että mitkä teot ovat Islamissa tuomittavia kuolemanrangaistuksella? Ja onko sen toteutustapa jotenkin Koraanissa määritelty? Haluaisin myös tietää noudattavatko esimerkiksi Iran ja Pakistan Islamin mukaisia kuolemanrangaistuksia? Ja voidaanko raiskauksen uhri tuomita kuolemaan?

Anteeksi tietämättömyyteni, mutta en ole löytänyt näihin mistään selkeää vastausta. Mielestäni Islam kuulostaa hyvältä ja oikeudenmukaiselta uskonnolta, mutta nämä asiat ovat olleet minulle täysin kysymysmerkkejä…

Kiitos, jos joku ehtisi minua valaista.

ummuyusuf

Hei,

Kiitos mielenkiinnostasi asiaa kohtaan. Tässä lista rikoksista, jotka sharian (islamilaisen lainsäädännön) mukaan ansaitsevat kuolemantuomion.

1. Tappo, jolloin uhrin vanhemmilla/suvulla mahdollisuus valita verirahan maksu tai kuolemantuomio.
2. Fasad fil-ardh (”pahuuden levittäminen maailmassa”) joka sisältää mm. riddah = islaminuskon jättäminen, homoseksuaalisuus, huumeet (käsittääkseni niiden myyminen), aviorikos, raiskaus.

Raiskauksen uhri ei tietenkään ole kuolemaan tuomittu. Usein maiden kulttuuriset tabut menevät ristiin ja maailmalla käsitys puhtaasta islamista muuttuu näistä johtuen. Kunniamurhat eivät siis ole osa islamia.

Ja muutkin voivat lisätä jos tulee jotain muita rikoksia mieleen.

Jep…

Tätä shariaan perustuvaa lainsäädäntöä on muuan Ristokin vaatinut äänekkäästi suomalaisen lainsäädännön pohjaksi.

Mahtavaa?

Odotan mielenkiinnolla, nostaako Illman syytteitä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ateisteja, islamista luopuneita tai homoseksuaaleja vastaan. Siis siinä tilanteessa, kun nämä yrittävät puolustautua shariaa vastaan.

Lähteet: YK-liitto, Wikipedia, Fredman & Månsson, islamtieto.com, STT, HS

Löydettyäni tämän rauhankasvatuksen A&O:n – ABC Rauhankasvatus – riemastuin – varsin monikultturista riemua osoittaen – löytäessäni sieltä Johanna Suurpäälle ja hänen edustamalleen Vähemmistövaltuutetun toimistolle varsin osuvasti sopivan kasvatuksellisen leikin.

Ehdotan – nyt ja tässä – että Vähemmistövaltuutetun toimiston kahvitunti korvataan toiseutta, ihmisoikeuksia sekä mielipiteen- ja sananvapautta kunnioittamaan ohjaamaan – varsin mainiosti – soveltuvalla leikillä nimeltään Puhesopimus.

Harjoituksen kulku: osallistujat jakautuvat neljän hengen ryhmiin. Ryhmä valitsee kirjurin. Jokainen ryhmä miettii kuusi ohjetta, joita noudattamalla
1) kaikkien mielipiteitä kuunnellaan
2) kaikki saavat osallistua ja oppia
3) ryhmä pääsee yhteisymmärrykseen
Ohjeiksi voidaan kirjata ”annetaan jokaiselle suunvuoro”, ”ei puhuta toisten päälle”, ”kuunnellaan toisten sanomisia” ja ”jokaisen ajatukset ovat yhtä arvokkaita”.
Harjoituksen päätteeksi ohjeet luetaan ääneen ja niistää kootaan kuusi tärkeintä sopimukseksi, joka laitetaan näkyviin.
Sopimusta arvioidaan jonkin ajan kuluttua. Jos koko sopimusta on vaikea noudattaa, voidaan valita yksi tai kaksi ohjetta, joita noudatetaan kerrallaan.

Kun Johanna – ja muut monikultipuppelit – ovat aikansa leikkineet tätä leikkiä, eivätköhän hekin hiljalleen ala ymmärtämään, että sananvapaus on eräs tärkeimmistä ihmisoikeuksista.

Ja etenkin sen, että kaikkien mielipiteitä kuunnellaan – mitä isot edellä, sitä pienet perässä….

Jookos?

Päivitys 0211: Myös KeskiOlutKommandot pelaavat rauhanpelejä.

Vekkuliin maassamme juhlittavaan monikulttuurisuuteen alkaa ilmestyä vähitellen tosimiehekkäitä sävyjä. Piirileikit ja seurapelit saavat siirtyä hirveän ja suvaitsemattoman nationalistisen yhteiskunnan, opetuksen ja historiankirjoituksen mukana kaukaiseen synkkään historiaan.

On aika astua barrikadeille ja opetella mellakoimaan oikein lähiöissä.

Tätä projektia varten on käytetty valtavasti energiaa, luovuutta ja rasistisilta suomalaisilta kerättyjä veroeuroja. On erittäin mukavaa ja varsin monikulttuurista toivoa luovaa, että verorahat saadaan viimeinkin suunnattua todella tarpeelliseen – kansallisuusaatteen liian hyvin sisäistäneen ja siten vaarallisen -varhaisnuorison ja koululaisten rauhankasvatukseen.

Tämän vaativan ja erittäin haasteellisen projektin tuloksena ABC Rauhankasvatus on kehitellyt kivan monikulttuurisen leikin nimeltään Ranskan lähiömellakat.

Nyt ei pikku Petteri-Aliisan tarvitse enää pyytää iskää viemään häntä ja pariakymmentä parasta kaveria Cedex Montreuillisiin tai Cedex Bobignyiin – nyt voidaan harjoitella rauhankasvatuksen merkeissä mellakointia, ryöstelyä ja autonpolttamista myös – liian – rauhallisessa ja inhottavan yksikulttuurisessa Suomessa.

Kaverukset Souare (20) ja Diawara (18) pidätettiin Montreuillissa Pariisin lähiössä sunnuntai-iltana, koska poliisien etsinnässä heidän autostaan löytyi muovipullo, jonka pohjalla oli sentin verran bensaa. Lisäksi autossa oli rättejä. Samana iltana Montreuilissa oli sytytetty palamaan roskakoreja ja autoja. Nuorukaisia pidettiin sunnuntai-illasta keskiviikkoon asti pidätettyinä epäiltynä polttopullon hallussapidosta.

Keskiviikkona Bobignyssä Pariisin itäpuolella järjestetyssä pikaoikeudenkäynnissä kaksikko vapautettiin, koska tuomioistuin ei löytänyt mitään todisteita siitä, että autossa ollut bensiini olisi ollut tarkoitettu tulipalojen sytyttämiseen.

Ei tietenkään – bensiini ja rätithän olivat tarkoitettu ranskalaisvalmisteisen Raisun tulppien puhdistamiseen.

Seuraavaksi pitää muistaa että dynamiitti – joka löytyy leikisti autosta – on tarkoitettu syöpäläisten hävittämiseen. Ja kun kaupungin puisto-osasto kun palkannut leikkijät – leikisti – töihin, autosta löytyvä R-tulilanka on tarkoitettu metsänhoidollisiin toimenpiteisiin. M-heksogeenista rakennetaan muovaillen ei-rasistisia hahmoja ja konepistooli muistuttaa valkoisen miehen kaikkiin muihin rotui…- korjaan kulttuureihin – kohdistamasta rasismista, sorrosta ja väkivallasta.

Sekä opettaja että oppilaat astuvat ulos rooleistaan. Osallistujat muodostavat neljän hengen ryhmiä, jotka kuvaavat tilanteen, jossa poliisit pidättävät Souaren ja Diawaran (Valokuva-harjoitus). Ryhmillä on 10 minuuttia aikaa muodostaa valokuva. Jokainen ryhmä esittää vuorollaan oman kuvansa. Ohjaaja kysyy ryhmältä, mitä he näkevät tilanteessa. Kuva voi myös puhua. Tällöin joku osallistujista koskettaa patsaskuvan henkilöä, joka kertoo tilanteesta enemmän.
Ohjaaja pyytää osallistujia muodostamaan mielipidejanan (Arvojana-harjoitus) sen mukaan, ovatko heidän mielestään pojat syyllisiä vai eivät.

Tätä ideaahan voidaan vielä kehittää vieläkin monikulttuurisemmaksi. Kaikkien alkuperäiskansaa edustavien leikkijöiden pitää hävetä identiteettiään. Lisäksi heidän pitää luvata, etteivät he käytä koulussa – eivätkä etenkään vapaa-ajan uusissa puuhissaan lähiöissään – suomen kieltä ja lupaavat unohtaa kolonialistisen ja riistävän suomalaisen identiteettinsä.

Seuraavaksi voisi varmaan kehittää leikin, jossa militaristiset ja fasistiset valkosuomalaiset päästävät rauhaa rakentavan Isä Aurinkoisen ja monikulttuurisen Puna-armeijan Suomeen 1939 – ilman vastarintaa. Siinä olisikin mallia kaikille monikulturisteille rauhankasvatukseen.

Lisää kivoja leikkejä rauhankasvatuksen, suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden saralta odotellen.

Nimimerkki Elina toi J H-a:n vieraskirjassa esille eräitä Opetushallitukseen liittyviä – täysin julkista lähteistä kerättyjä – hieman kyseenalaisia ohjeistuksia.

Lainataanpa suoraan Opetushallituksen kotisivuilta:

Musiikkikysymys on islamin sisällä monitulkintainen. On olemassa yksi yleinen, kaikkia yhdistävä periaate: sellainen musiikki, joka ei ole rokkia tai diskoa ja jonka sanoituksessa ei ole islamin vastaisia asioita, on sallittua. Tällaisia ovat muun muassa perinteiset lastenlaulut. Tiukemmankin tulkinnan omaavia muslimivanhempia löytyy. Muslimille hyväksyttävää ei myöskään ole muun uskonnon kuin islamin hengellinen musiikki. Kuvataiteeseen suhtautuminen vaihtelee muslimien parissa, sillä ei ole olemassa vain yhtä tulkintaa. Yleinen periaate on kuitenkin, ettei patsaita tai muotokuvia tule tehdä.

Taideaineiden ja luovuuden kieltäminen maailmankatsomuksen perusteella on omasta mielestäni varsin surullista. Jos lapsi ei pääse tuomaan luovuuttaan esiin ja toteuttamaan itseään, katson sen olevan varsin suuri askel taaksepäin – kohti uutta pimeää keskiaikaa. Sellaista joka näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta on varsin epäinhimillinen, rajoittunut ja rajattu.

Eikä sellainen kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon.

Erilaiset muoti-ilmiöt ovat löytäneet tiensä myös alaluokille. On muotitansseja ja diskoiltoja ja muuta vastaavaa. Useimmat muslimivanhemmat suhtautuvat näihin kielteisesti eivätkä ne islamin kannalta olekaan hyväksyttäviä. Kouluihin ovat tulleet myös elokuvissa käynnit. Joidenkin elokuvien sisältö saattaa olla paikoin kyseenalaista. Toki hyvät lastenelokuvat ovat hyväksyttäviä, mutta kaikki vanhemmat eivät suhtaudu myönteisesti esimerkiksi noituutta käsitteleviin elokuviin.

Tämä ongelma koskettaa jo muitakin. Tällaisissa tilanteissa pieni – mutta suvaitsematon ja äänekäs – vähemmistö pääsee kieltämään myös valtakulttuuria edustavien lasten taide- ja luovuusharrastukset. Minusta tähän ei pidä alistua, vaan suvaitsevaisuuskasvatuksenkin vuoksi myös näiden suvaitsemattomien ihmisten lasten pitää olla ainakin mukana – jos ei kuitenkaan pakosta osallistua – näissä normaaliin suomalaiseen elämänmenoon liittyvissä asioissa.

Tekemällä ja matkimalla aikuisia lapsi oppii.

Haluaisin tietää miten nämä vanhemmat aikovat suojella jälkikasvuaan suomalaiselta elämänmenolta? Sulkeutumalla omiin ghettoihinsa vai kieltämällä suomalaisilta omaan kulttuurinsa kuuluvat asiat?

Nämä noitaelokuvat ilmeisesti tarkoittavat Harry Pottereita. Olen sitä mieltä, että jos nykypäivän lapsi kiinnostuu informaatio- ja pelitulvansa keskellä lukemisesta, niin Potter-elokuvien oppilasnäytökset ovat tehneet tehtävänsä.

Monessa koulussa leirikoulut alkavat jo ensiluokalta paripäiväisinä ja yökoulujakin toteutetaan. Useimmat muslimiperheet eivät halua lapsensa olevan yötä poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa. Herää myös kysymys, voisiko edes pienten oppilaiden kohdalla toteuttaa ennemminkin yhden päivän luokkaretkiä, jolloin myös muslimilapset pääsisivät mukaan.

Tässä tulemme jälleen siihen, että vähemmistön pitää demokratian periaatteiden mukaisesti alistua enemmistöpäätöksiin. Näissä leirikouluissa on aina vanhempiakin mukana. Miksi joku muslimikin ei voisi lähteä mukaan leirikouluun tekemään yhteistä työtä lasten eteen?

Tämä väite lapsen olevan poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa on järjettömyydessään jo vertaa vailla.

Jos näin olisi, koulujärjestelmämme olisi islamilainen ja jokaisella oppitunnilla pitäisi olla islamilainen valvonta varmistamassa, että opetus toteutuu islamilaisittain hyväksyttävästi.

Islamin ja oman äidinkielen tunnit ovat lapsille tärkeitä, sillä ne ovat hetkiä, jolloin lapsi saa olla enemmistössä.

Anteeksi vain – nyt luen kuin piru raamattua tätä tekstiä – onko näin, että muslimien pitää olla – Opetushallituksen mielestä – enemmistönä Suomessa?

Kaikki nämä ovat asioita, joita esimerkiksi Isra Lehtinen on jo hetken aikaa vaatinut. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että näihin vaatimuksiin ollaan suostuttu tai suostumassa.

Asiasta tekee mielenkiintoisen näihin ohjeisiin ja suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaan liittyvä paradoksi.

Minusta on varsin kummallista, että julkisella taholla puhutaan maahanmuuttajien sopeutumisesta ja sopeuttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, kun samaan aikaan hyväksytään eristäytyminen pieniin – toisilleen ja kantaväestölle jopa vihamielisiin – kuppikuntiin.

Kantaväestöltä vaaditaan loputonta nöyrtymistä ja suvaitsevaisuutta. Valtakulttuuria pilkataan ja sen vaaditaan alistuvan vähemmistön tahtoon. Vähemmistön tahtoon taipuminen saa jo ajoittain aika groteskit mittasuhteet.

Tuoreimpana esimerkkinä nämä maahanmuuttajien suljetut uimavuorot julkisissa uimahalleissa.

Mutta mikä onkaan vielä pahempaa koko kehityskulussa?

Se, että näillä ohjeilla saadaan aikaan suomalaisiin arvoihin perustuvan koulutus- ja oppimisjärjestelmän asteittainen tuho. Kun lapsille ei voida suvaitsevaisuussyiden vuoksi opettaa suvaitsevaisuutta omasta maailmankuvasta poikkeavia asioita ja ilmiöitä kohtaan, ollaan syvällä suossa.

Tällaisella kaikkien ja kaiken ymmärtämisellä saadaan aikaan aluksi se, että eräiden suvaitsemattomien vähemmistöjen lapset jäävät vaille sellaista siedätyshoitoa joka avaa ikkunoita toiseuden suvaitsemiseen. Heidän ei tarvitse – itse asiassa heiltä kielletään se – muodostaa sellaista kaikelle avointa maailmakuvaa, johon suomalainen yhteiskunta perustuu.

Seuraavassa vaiheessa valtaväestön – vähemmistön ja heidän tukijoidensa mielestä - vähemmistöä loukkaavat traditiot ovat vaarassa. Esimerkkejä on nähty jo kuusijuhla- ja kevätvirsijupakoiden yhteydessä.

Jossain vaiheessa muutkin vähemmistöt alkavat vaatia ns. oikeuksiaan ja kaikki kaatuu keskenään kilpailevien privilegioiden mahdottomuuteen. Ateistit vaativat koulun sekularisointia ja fundamentalistikristityt alkavat vaatimaan – USA:n malliin – Darvinin evoluutio-opin kieltämistä Raamatun vastaisena.

Ja tässä vaiheessa he saavat aika 100%:n varmasti islamisteista tukea.

Koulunkäynnistä katoaa punainen lanka ja koko yhteiskunta muuttuu keskenään etuoikeuksista taistelevien eturyhmien ja vähemmistöjen taistelukentäksi.

Lopullisessa vaiheessa maassa on joukko vähemmistöjä, joiden yleissivistyksessä ja toiseuden suvaitsemisessa on vakavia puutteita – vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heillä ei ole tarvittavaa kokemuspohjaa tai yleissivistystä edes ymmärtää asioita tai erilaisuutta suomalaisittain kokonaisvaltaisesti.

He ketkä kirjoittavat näitä ohjeita kouluille, tekevät mielestäni varsin suuren karhunpalveluksen – sekä maahanmuuttajille – kuin myös alkuperäisasukkaille.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) kokosi viime kesänä työryhmän pohtimaan keinoja asunnottomuuteen aiheuttamaan ongelmaan. Ryhmään pyydettiin neljä viisasta miestä pohtimaan, miten asunnottomuus hävitettäisiin kokonaan Suomesta. Kommentoin tätä asiaa tuolloin tuoreeltaan. Ne löytyvät täältä.

Työryhmä päätyi siihen – aika oletettavaan – päätelmään, että sivistysvaltiossa ketään ei saa jättää kadulle. Jokaisella pitää olla oikeus saada nimensä oveen. Vasta sitten häntä autetaan vaikkapa pääsemään irti viinasta.

Nyt ahkerien virkamiesten ryhmä on ahertanut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen johdolla kokoon pitkän listan asuntohankkeita. Seuraavaksi on tarmokkaiden ja sinnikkäiden vuoro toteuttaa ne.

Päivä uutisvuo on tuonut sitten asiaan liittyvän positiivisen uutisen.

Helsinki järjestää asunnottomille 1 500 asuntoa lähivuosina. Helsingin kaupunki peruskorjaa noin 700 asuntoa pitkäaikaisasunnottomille tänä ja ensi vuonna. Esimerkiksi Koskelan ja Marian sairaala-alueilla kunnostetaan kaksi taloa, joihin tulee yhteensä 150 tukiasuntoa.

Kaupunki ponnistelee, että Hietaniemenkadun palvelukeskus saataisiin avattua vielä tänä vuonna. Monista ongelmista kärsivät asunnottomat saavat sieltä ensimmäisen avun ja tilapäisen huoneen. Taloon mahtuu runsaat sata ihmistä.

Kalasataman uuteen kaupunginosaan on suunniteltu 250 uutta palveluasuntoa. Kalasatamaan varataan viisi tonttia. Uudet asuintalot valmistuvat vuonna 2011.

Pääkaupunki aikoo puolittaa asunnottomuuden kolmessa vuodessa yhdessä eri järjestöjen kanssa. Kumppanukset masinoivat peräti 1 500 tukiasuntoa pitkäaikaisasunnottomille.

Myös Espoon ja Vantaan kaupungit osallistuvat Vapaavuoren käynnistämään projektiin. Kummallakin on valmiit suunnitelmat 250 asunnon rakentamisesta. Valtio lupaa maksaa puolet rakennus- ja korjauskustannuksista. Lisäksi samalla on tulossa valtion rahaa myös asukkaiden tarvitsemien palveluiden kattamiseen.

Asunto ensin -periaate otetaan nyt ensimmäistä kertaa käyttöön. Asunnottomalle tarjotaan asunto, vasta sitten annetaan neuvontaa ja etsitään hoitoapua. Vasta asunto luo edellytykset esimerkiksi alkoholismin hoidolle.

Näin Vapaavuori kuvaa uutta tapaa ratkaista ongelmia. Helsingin haasteena ovat vanhat asuntolat.

Nyt on tarkoitus siirtää ne vähitellen historiaan. Yhteisasuminen ei ole enää tätä päivää.

sanoo puolestaan Kokkonen.

Asuntoloita pitävien järjestöjen kanssa Helsinki on jo sopinut niiden muuttamisesta tuetun asumisen yksiköiksi. Raha-automaattiyhdistys on sitoutunut rahoittamaan asuntoloiden peruskorjaamista. Myös ryhmäkotien ja niiden palveluiden kehittämiseksi aiotaan etsiä uusia ideoita. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) järjestää yhdessä Helsingin kanssa kilpailun Hesperian sairaala-alueelle tulevasta rakennuksesta.

Jotta ihmisiä ei jäisi tulevaisuudessa enää kadulle, Kokkonen lupaa järjestää ennaltaehkäisevää neuvontaa erityisesti nuorille. Helsingissä on jatkuvasti noin 600 nuorta, jotka uhkaavat pudota syrjäytymisen loukkuun.

Heillä on usein kaupungin vuokra-asunto, josta jää vuokria maksamatta. Sitten tulee häätö, ja kierre alkaa. Tilanteeseen yritetään puuttua tarpeeksi ajoissa

Myöskään vankien ei anneta Kokkosen mukaan vapautua kadulle, jos he sattuvat vapautumaan vankilasta ”vääränä päivänä”.

Vapautuneille on myös tarkoitus tarjota asuntoja.

Tämä Nimi ovessa -ohjelma projekti vaikuttaa – täältä tarkasteltuna – vakavalta aikomukselta puuttua tähän varsin suureen ja ikävään ongelmaan.

Varsin usein nämä asunnottomat ovat syrjäytyneitä miehiä. Syrjäytymisketjun alkamiseen ei tarvita kuin avioero, asunnottomuus ja asuntolanm kautta ryyppyremmiin ajautuminen. Tämän jälkeen on helppo päästä eroon työpaikastaan ja aloittaa perseellään liukuminen alamäkeen.

Jos Sinulla ei ole asuntoa, et saa työpaikkaa ja jos Sinulla ei ole työpaikkaa, et voi maksaa asuntoa.

Suomi asettaa pohjoisen sijaintinsa ja ilmastonsa vuoski erikoistarpeita asumiselle maailmanlaajuisestikin tarkastellen. 60 celsiusasteen vuotuisilla lämpötilaeroilla ei voi kuvitellakaan, että kenenkään pitäisi asua tilapäisrakennelmissa – vailla vakituista asuntoa.

Lisäksi asunnottomuus on synkkä häpeä maamme kaltaiselle hyvinvointivaltiolle – etenkin sen kohdistuessa yhteiskuntamme alkuperäisasukkaisiin.

Uskallan muuten arvostella tässä edelleen Astrid Thorsin ja hänen hengenheimolaistensa maahanmuuttopolitiikkaa – sensuurin kiristymisestä, sananvapauden rajoittamisen lisääntymisestä ja suoranaisista oikeusmurhista huolimatta.

Minusta on käsittämätöntä, että samaan aikaan kun omien kansalaisten asiat jäävät hunnigolle – ja ihmiset pahimmillaan talvipakkaseen – puuhataan täysin edesvastuutonta maahanmuuton lisäämistä. Nämä maahanmuuttajat saavat valmiin kalustetun asunnon sekä räätälöidyn sosiaali- ja työttömyysturvan – vain saapumalla maahan. Omat syrjäytyneet on unohdettu ja uutta paarialuokkaa hankitaan innolla tekemään puoli-ilmaiseksi paskaduuneja – tietysti yhteiskunnan subventoimana.

Samaan aikaan omaa työttömyystilastoa siivotaan järjettömällä ja turhalla pakkokouluttamisella turhiin asioihin ja siirtämällä ihmisiä minimieläkkeen piiriin. Tämä minimieläke n.500 euroa kuukaudessa. Työvoimastamme on tuoreimman julkistetun tilaston mukaan virallisesti työttömänä 6,1 % eli 161 000 henkilöä. Työvoima on tuon tilaston mukaan kokonaisuudessa 2 633 000 henkilöä. Työvoimaan kuulumattoman väestön määrä on 1 357 000 henkilöä.

Edellä mainittujen kaunistamistoimien lisäksi ihmisiä lähetetään tukityöllistämiskeinoin pakkotyöhön ja myös näin subventoidaan yksityistä liiketoimintaa – ja jonkun voittojen keräämistä -verovaroin.

Mielenterveyspotilaat heitetään avohoitoon – eli suoraan kadulle eikä vanhuksista huolehdita todellisuudessa. Vanhainkodeista ja vanhustentaloista on tullut tarpeettoman väestönosan välivarastointipaikkoja ennen exitusta ja sen jälkeistä verorahojen käyttäjän terminointia. Vanhainkodin Hilman täytynee jossain vaiheessa opiskella serbokroatiaa, ukrainaa tai puolaa saadakseen hoitoa ja palveluita itsellen – jonon mukaisessa järjestyksessä tietysti.

Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy lastensuojelun kriisissä ja Jokelan kaltaisissa tapahtumissa. Ei mene hyvin – ei.

Ja kuten jo totesin, samaan aikaan joukko ahneita egoisteja ja haihattelijoita on haalimassa lisää suita ruokittavaksi suomalaisen veronmaksajan kukkarolle. Jos kyse olisi edes ammatti- ja kielitaitoisten maahanmuuttajien haalimisesta voisin ymmärtää asiaa jotenkin. Kyse on kuitenkin pakolaispolitiikan muuttamisesta aktiiviseksi halpatyövoiman maahanhaalimispolitiikaksi ja rajojen avaaminen – yleisesti ottaen – eri maanosista ja kulttuureista saapuville kieli- ja ammattitaidottomille onnen onkijoille ja sosiaalituristeille.

Pahin pelko tässä projektissa on se, että Astrid ja muu vihervasemmisto ohjaakin nämä hyvään tarkoitukseen rakennettavat asunnot maahanmuuttajille.

Pelkoni taitaa olla aiheellinen tässä nykyisessä hölmöläisten ja ahneiden politiikkojen valtakunnassa. Maassa, jota kutsuttiin ennen Suomen tasavallaksi.

Lähde:HS

Kummassa on enemmän inhimillisyyttä:

Vaatia muita kanssakulkijoita maksamaan satunnaisen kulkijan yhteisöön tuleminen oleminen, eläminen ja kulttuurimme halveksiminen – vai antaa kaverilleen ( tai ihan vaikka vain hyvän päivän tutulleen ) sohva nukuttavaksi, suihku, shampoo ja pyyhe käytettäväksi, puhtaat alusvaatteet päälle, päällystakki lainaan ja aamupala pohjoisen kylmässä yössä ?

Vaahdota kaljupäisyyden poliittisesta turmiollisuudesta – vai ajaa kaverinsa syöpäläisiä kasvava hiuspehko kaljuksi omalla henkilökohtaisella hiusleikkurillaan?

Osallistua turkiseläinten kasvattamisen vastaiseen toimintaan – vai pitää huolta omista karvaisista kavereistaan?

Ostaa hyvää omaa tuntoa kehitysmaan kummilapsella ja kasvattaa samalla maailman väestönräjähdystä – vai antaa omille lapsilleen oikeaa yhdessäoloa ja turvallisuutta?

Huutaa suu kuolassa lasten pahoinvoinnista – vai olla aikuisena mukana omien lastensa ja heidän ystäviensä arkisessa elämässä?

Osallistua Kummi-projektiin – vai kuljettaa partiolaisia kololle, tukkuun ja sieltä kautta leiripaikalle omalla vapaa-ajalla – ja hakea heidät myös pois sovittuna aikana?

Antaa almuja kehitysmaihin – vai antaa vitonen rehellisen spurgun pulloon?

Kerätä rahaa kehitysmaiden nälkää näkeville – vai auttaa oikeasti vähäosaista kanssakansalaistaan?

Rahoittaa ja tukea epädemokraattista ympäristöön suuntautunutta kiristysjärjestöä – vai huolehtia omasta metsästään ja maaomaisuudestaan kestävällä tavalla?

Istua kaupunkiympäristössä meren rannalla katsellen vaimonsa kanssa ( toinen toistaan kädestä pitäen ) auringonlaskua – vai ajaa bensiiniä syövällä muskelikumiveneellä ympäri palmuöljyä maahan tuovaa tankkeria?

Istua ongella kaupunkiympäristössä olevalla laiturilla – vai kerätä rahaa toisten ihmisten elinkeinon kieltämiseen?

Vaatia oikeutta maassaoloon täysin vieraasta kulttuurista Suomeen tulleelle, täysin vieraalle eläkeläiselle ja perustellen sitä työvoimapulalla – vai istua dementoituneen mummon kanssa kuunnelleen ja myötäeläen hänen juttujaan menneestä ajasta?

Vaatia ulkomaalaista kieli- ja ammattitaidotonta halpatyövoimaa hoitamaan vanhuksia – vai huolehtia oikeasti omaan elämänpiiriin kuuluvista vanhuksista?

Antaa kulttuuripiirimme ulkopuolelta tuleville ihmisille rajaton oikeus nauttia yhteiskuntamme hedelmistä – vai käyttää omaan elämänpiiriin kuuluvaa vanhusta lääkärissä ja kaupoissa.

Kuunnella pakolaisten tarinoita – vai tavata omaan elämänpiiriin kuuluvaa vanhusta lähes päivittäin?

Ottaa tyttöystävän kanssa maahan saapunut ihminen töihin – vai tarjota todellista työtä suomalaiselle?
työttömälle?

Palkata ulkomaalaisperäistä työvoimaa yhteiskunnan subventoimana ja alle todellisten kustannusten – vai tarjota sama työpaikka oikealla palkalla jollekin kanssakansalaiselleen?

Huutaa tehotuotantoeläinten kärsimyksistä – vai valita ruokakaappinsa sisältö oikein ja käydä metsällä koiran kanssa ilman saalistakaan?

Siirtää työtä ja työpaikkoja halvempaan ja vähemmän ympäristöystävälliseen ympäristöön – vai yrittää säilyttää nämä samat työpaikat paremmin ympäristösyin kontrolloidussa (joskin hieman kalliimmassa ) kotimaassa?

Vaatia rajojen avaamista ja globalisaatiota taloudellisin perustein – vai yrittää huolehtia omasta kansallisesta yhteisöstään?

Vallata muiden ihmisten omistamia tiloja sosiaaliseen hauskanpitoon – vai kutsua ystäviä omaan kotiinsa juhlimaan?

Nostaa jokainen maahantulija omaa kansaa korkeammalle – vai yrittää pitää kiinni menneiden sukupolvien meille jättämästä perinnöstä ja hyvinvointivaltiosta?

Vaatia omasta mielestään väärien mielipiteiden kieltämistä – vai sallia kaikkien kukkien kukkia siten, etteivät ne vahingoita toisiaan?

Siinäpä kysymyksiä meille jokaiselle.

Suomalaisen oikeusjärjestelmän ihmisoikeusloukkauksiin voidaan liittää taas uusi sivu. Lukekaa se äkkiä, koska kohta palavat muutkin kuin runokirjat…

Helsingin käräjäoikeus on liittynyt Tuusulan käräjäoikeuden seuraan toimiessaan totalitaarista Suomea ajavan vähemmistövaltuutetun toimiston ja valtakunnansyyttäjänviraston kumileimasimena.

Kyseinen oikeus antoi tänään tuomion ns. Petri Petrin tapauksessa. Olen kirjoittanut tästä oikeudellisesta farssista aikaisemminkin. Kirjoitus löytyy täältä.

Tällä kerralla tuomittiin runoilija, joka sai sakot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Kirjassa esitetään runomuodossa muun muassa juutalaisia, turvapaikanhakijoita sekä muslimeja koskevia kirjoituksia. Oikeus piti niitä solvaavina ja katsoi kirjan olevan rasistista propagandaa.

Ja sokerina pohjalla, jos muistatte miten oikeudenkäynti kului – päätöshän tuli tänään kansliatuomiona:

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Arvatkaapa miten kävi?

Suomi luopui kansanvaltaisuudestaan, tasa-arvostaan, sananvapaudestaan ja kansalaisyhteiskunnastaan. Eilisellä Tuusulassa tehdyllä päätöksellä astuttiin askel kohti totalitarismia ja kiellettyjä mielipiteitä. Tänään siirryttiin itäsaksalaisella paraatimarssilla kohti kirjarovioiden ja kiellettyjen mielipiteiden suljettua yhteiskuntaa.

Syyttäjä sai tahtonsa läpi oikeudessa – vuonna 2008 ja ns. demokraattisessa valtiossa nimeltään Suomi.

Mielenkiintoisinta koko asiassa on tämän nykyisen kehityskulun paradoksisuus.

valtio nimeltään Suomi jahtaa niitä ihmisiä, jotka haluavat säilyttää valtion nimeltään Suomi ja puolustaa sitä. Se jahtaa niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka puolustivat Suomea 1939-45 ulkomaalaisten invaasiota vastaan raskain uhrein. Se vainoaa niitä ihmisiä jotka itse ja heidän vanhempansa ovat toteuttaneet jokapäiväistä isänmaallisuuttaan tekemällä töitä ja maksamalla veronsa.

Samaan aikaan valtio nimeltään Suomi haluaa haalia ulkomailta työkyvytöntä, kieli- ja ammattitaidotonta, taustoiltaan epämääräistä ja kulttuuriltaan mahdollisesti täysin suomalaiseen kulttuurin sopeutumatonta väkeä. Ja tämä valtio nimeltään Suomi on valmis käyttämään vainotuiltaan ottamia varoja näiden uusien suosikkiensa elättämiseen ilman vastikkeita. Ja kas kummaa – myös samaan aikaan – valtio nimeltään Suomi on unohtanut täysin omat syrjäytyneensä, työkyvyttömänsä ja työttömänsä.

Kuulusteluja, kansantuomioistuimia, keskitys- ja uudelleenkoulutusleirejä sekä monikulttuurista totalitarismia odotellessa.

Lähde: STT

Teemu Lahtinen on muotoillut kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelu koskee vähemmistövaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun toimiston viranhoitoa yleisesti sekä niille laissa määriteltyjen tehtävistä huolehtimista.

Suora lainaus Lahtisen blogista:

Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette:

Vähemmistövaltuutettu, vähemmistövaltuutetun toimisto

Jos kantelunne koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin

Epäilen, että vähemmistövaltuutettu ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

Vuoden 2006 toimintakertomuksessaan (s. 17) vähemmistövaltuutettu kertoo tehneensä syyttämispyynnön ja (s. 16) neljäkymmentä esitutkintaan johtanutta tutkintapyyntöä poliisille.

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) määrää 2 §:sään vähemmistövaltuutetun tehtäviksi:

”2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät
Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;

2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;

3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;

4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;

5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;

6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.”

Sen kummemmin yhdenvertaisuuslaissa tai ulkomaalaislaissa ei vähemmistövaltuuteun tehtäviin ole katsottu tutkintapyyntöjen tekeminen. Katson myös että kyseinen toiminta on suoraan hyvien etnisten suhteiden edistämisen vastaista nostaessaan turhaa vastakkainasettelua ja siten suoraan lain vastaista. Tältä osin pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan, voiko tämä nostaa perustuslain 118 §, tai muun lain, perusteella syytteen tuolloin virkaa hoitanutta vähemmistövaltuutettua ja päätöksiin myötävaikuttaneita vähemmistövaltuutetun toimiston virkavastuulla toimineita henkilöitä vastaan.

Yhdenvertaisuuslaissa vähemmistövaltuutetun keinovalikoimaan säädetään ohjeet, neuvot, suositukset ja sovittelu. Lain kirjain tai henki ei valtuuta tutkintapyyntöjen tai muiden rikosoikeudellisten toimien tekemistä.

Edelleen lain 3§ määrää vähemmistövaltuutetun valtuuksista:

”3 §
Valtuudet
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. Vähemmistövaltuutettu voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.”

Ohjeet, neuvot, aloitteet ja suositukset luetellaan tässäkin vähemmistövaltuutetun valtuuksiksi. Tutkintapyynnöistä ei puhuta mitään. Ainostaan etnistä syrjintää (RL 11:9§) koskevassa prosessissa vähemmistövaltuutetulla on toimivaltaa. Sen sijaan vuosikertomuksen mukaan vähemmistövaltuutetun tutkintapyynnöt koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:8§), johon laki vähemmistövaltuutetusta ei anna vähemmistövaltuutetulle toimivaltaa (korkean virkatehtävän hoitajalle ei voida antaa anteeksi ”rivien hyppimisestä” aiheutunutta virkavirhettä, -rikosta tai muuta lainvastaista menettelyä).

Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?

En ole.

Seuraan varsin suurella mielenkiinnolla asioiden kehittymistä.

Lähde: Teemu Lahtisen blogi

Kirjoittelin eilen työmarkkinatuella vallankumousta tekevien prekaeevojen ja anarkomarketoiden valtauspuuhista Helsingin Hermannin kaupunginosassa.

HS

Aktiiviset anarkistimme – todelliset järjestäytyneen yhteiskunnan toivot – olivat valloittaneet nuorille perheille asunnoiksi myydyn talon ja järjestivät siellä jänniä autonomisia sosiaalikeskusbileitä. Usko tulevaisuuteen oli vahva eivätkä kapitalistisiat olleet vielä kytkeneet sähköjä pois päältä. Oli siellä kiva tehdä cous-cousia ja harjoitella itsepuolustustaitoja fasistisia poliiseja vastaan.

iki.fi

Lisäksi nämä nassukat vaikuttavat välittömästi ympäristöönsä

Myös siten, että nämä aktivistit ovat aktiivisesti jopa polttaneet saamiaan tiloja. Herttoniemessä sijainnut Siperia paloi kesällä 2006.

Ja VR:n makasiinikysymys ratkesi taas kerran kuin itsestään

Suomen Kuvalehti

Toistaiseksi arvoitukseksi on jäänyt se, onko Hermannin nuorisoseuran ohjelmassa ollut muutakin yhteiskunnallisesti arvokasta puuhastelua. Kuten metalliaskartelua piikkilankaesteiden parissa, kivikasojen keräämistä keramiikkapajassa, lasitöitä a´la Molotovin coctailit tai joukkojen hallitsemattomuuskoulutusta?

Työtätekevien nuorten perheiden velkarahalla kodikseen ostamissa nurkissa – ja ihan omalla luvalla.

Myös heidän tanskalaiset toverinsa osallistuivat tähän rakentavaan ja rauhanomaiseen projektiin. Onhan se kivaa kun on samanhenkisiä ystäviä ja yhdistävä harrastus…

Anarkistien johtaja Jinni kommentoi Hermannin nuorisoseuran tilannetta muuten vielä eilen näin:

Hän vakuuttaa, ettei talosta lähdetä ennen kuin tila on saatu.

Poliisille on tehty selväksi, ettei heitä kaivata tänne, Jinni sanoo ärhäkästi.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

vartti

Poliisi tyhjensi tänään puolenpäivän jälkeen Helsingissä Hermannin kaupunginosassa sijaitsevan kiinteistön. Aiemminkin taloja vallannut nuorisojoukko heitettiin – taas kerran – pihalle toisten nurkista.

Poliisi otti kiinteistöstä kiinni noin kymmenen henkilöä. Heitä tullaan epäilemään ainakin hallinnan loukkauksesta.

Vaikka nämä nassukat vaikuttavat tällaisten tapauksien valossa lähinnä surkuhupaisilta, pitää muistaa kuitenkin se, että nämä ihmiset ovat kaukana järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella – palvelut ja raha kelpaavat mutta velvollisuudet eivät.

Nämä valtaajat ja yleishäiriköt eivät todellakaan ole mitään humanisteja. Nämä ovat joko syrjäytyneitä tai syrjäytettyjä yhteiskuntaa vastustavia slummien, epäonnistuneiden perheiden, vasemmistolaisten ja yksinhuoltajien kasvattamia aika moneen asiaan – ml. väkivaltaan – kykeneviä pikkupaskiaisia.

Armeijaa ja poliisia he vastustavat niiden edustaman oikeistolaisuuden ja yhteiskunnallisen auktoriteetin takia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät nämä väärinymmärretyt pikku mussukat kykenisi väkivaltaan ja omaisuusrikoksiin.

Muistatte varmaan viime vuoden vapun tienoon prekariaattitapahtumat, Taiteiden yön ja Smash Asemin…

Jep – sama sakki…

Lähteet: q-olio, HS, STT, IS, Vartti, MTV3

Sananvapausrintamalta kuuluu ikäviä uutisia.

Nimimerkki TomaShot on tuomittu Tuusulan käräjäoikeudessa tänään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Tuomio on 825 € sakkoja. Lisäksi oikeus määräsi TomaShotin pitämän nettisivuston suljettaviksi.

Missä ovatkaan nyt Amnesty International

Lähde:Wikipedia

ja Human Rights Watch?

HRW

TomaShot kertoo asiasta itse näin:

Vaikka vaadin että sivuillani ollut täysin faktapohjainen osio
”UUTISIA SUOMESTA”, jossa uutisoitiin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista, olisi säilytettävä, niin myös se tuomittiin suljettavaksi.

Tuomio oli taloudellisesti todella rankka, eikä perheellisellä
ihmisellä ole varaa leikitellä tällaisten summien kanssa. Sen johdosta minun on nyt pidettävä sivustoni lopullisesti suljettuina. Oikeudenkäynnistä jäi kyllä sellainen maku, että kaikki olisi jo ennalta päätetty. Mielestäni perustelin asiani ja kantani aivan asiallisesti ja hyväksyttävästi, joten aika heppoisin perustein tämä
tuomio minulle kyllä lätkäistiin, siis vain siitä syystä että uskalsin olla eri mieltä ja tuoda ankeaa realismia monikulttuurisuudesta kaikkien nähtäville.

Mutta tämä juttuni nyt oli yksi näistä ”esimerkkitapauksista”, jolla totuuden ääni halutaan vaientaa.

Tämä on erittäin surullinen tapaus.

Surullinen tietysti TomaShotin kannalta, mutta myös ihmisoikeuksien, sananvapauden, perustuslaillisuuden ja kansanvaltaisuuden kannalta.

Aloitin itse tämän blogin kirjoittamisen viime keväänä siitä syystä, että Mikko Puumalaisen käynnistämä ristiretki sananvapautta ja ihmisoikeuksia vastaan alkoi ärsyttämään minua aivan toden teolla. Tämä blogi on suunnattu eräitä suomalaisia virkamiehiä, politiikkoja ja toimittajia vastaan.

Näitä minun maailmankatsomukseni kannalta tarkasteltuina vastenmielisiä, muka-suvaitsevaisia, tekopyhiä, epäisänmaallisia, itsekeskeisiä, elitistisiä ja kansanvallan vastaisia poliittisia toimijoita vastaan.

Ja tämä on henkilökohtainen poliittinen mielipiteeni.

Ottamatta sen ihmeellisemmin tässä kantaa TomaShotin sivustoon, haluan muistuttaa kaikkia – myös Tuusulan käräjäoikeuden jäseniä – siitä mitä mieltä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ihmisoikeudeksi luokiteltavasta sananvapaudesta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin muun muassa täällä.

Otan osaa TomaShotin puolesta ja toivon Sinulle voimia.

Toivottavasti jaksat katsoa asian käräjäoikeutta pidemmälle. Jos syyttäjä ei valita mutta valitat itse tuomiostasi hovioikeuteen, et voi saada ainakaan ankarampaa rangaistusta. Kannattaa siis odotella valitusajan loppuun.

Mutta muista hankkia itsellesi jatkossa kelpo lakimies. Sellainen, joka on erikoistunut ihmisoikeuskysymyksiin.

Sillä niistähän tässä on nimen omaan kyse.

Lähteet: EIT, Amnesty International, Human Rights Watch, Wikipedia

Päivitys 16.22: Aiheesta kirjoittaa myös- ainakin – Tupla-Jii
Päivitys 15.1. 00.36: Ja Ruttuvaari.
Päivitys 15.1. 13.19: Myös Tapio Turkki ja Tundra Tabloids ovat kommentoineet asiaa.

Tuomiolauselmakin on löytynyt

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 5.1.2007

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1 25 päiväsakkoa a 33 euroa = 825 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 11 luku 8 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Sisällöltään lainvastaiset verkkoviestit, sivustolla http://tomashot.pp.fi olevat artikkelit
”Sekalaisia artikkeleita Suomesta”, ”Palstoilta poimittua” ja ”Uutisia Suomesta” määrätään poistettaviksi yleisön saatavilta ja hävitettäviksi.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22 § 3 momentti.

Päivitys 15.1.2008 13.57: Myös Uutiskynnys on julkaissut asiaa koskevan uutisen.

Päivitys 15.1.2008 23.21: Ja Yrjöperskeles, muropaketti, FlashBack, FutisForum pakkopoisto sekä Gates of Vienna.

Päivitys 16.1.2008 00.07: Joukkoon on tullut lisää ulkomaisia kommentoijia. Esimerkiksi LockAndLoad, Fire Base America, Atlas shrugs.

Ja kotimaisista Vasarahammer.

Ei saa koskea toisen omaan, jos omastaan ei jaa.

HS

Vanha suomalainen sanonta. Sellainen johon tiivistyy ilmastossamme menestyneen heimoyhteiskunnan eräs tärkeimmistä arvoista – toisen omaisuuden kunnioitus.

Valitettavasti Neuvostoliiton hajoamisen ja kommunismin totaalisen konkurssinkin jälkeen joukoissamme tallustaa eräitä umpimielisiä puupäitä. Sellaisia, jotka eivät erota oikean ja väärän rajaa. Ihmisiä, joita ei ole kasvatettu yhteiskunnan jäseniksi – pahoinvointiyhteiskunnan surkeita epäonnistumisia.

Anarkistit ja prekariaatti - kaksi loistavaa esimerkkiä siitä minkä laatuisia loiseliöitä hyvinvointiyhteiskuntamme tuottaa ja sietää vielä kuppaamassa itseään. Olen kirjoittanut näistä toimeentulotuella ja peruspäivärahalla vallankumousta ummetuksessaan työntävistä pelleistä aikaisemminkin. Näitä tekstejä löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Ja homma jatkuu. Nimittäin viime perjantaina alkanut puolisen vuotta tyhjillään olleen talon valtaus Hermannissa jatkuu edelleen. Valtaus on jatkoa viime kesän perseelleen menneille talonvaltauksille Katajanokalla ja Vallilassa.

HS

Nyt vallatun rakennuksen omisti aikaisemmin Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Suurin osa taloa nyt miehittävistä saapui lauantaina taloon poliisin saattelemana. 70–80 nuorta otti osaa Reclaim the City -kulkueeseen, joka lähti Vaasanaukiolta ja kulki Hämeentietä pitkin Hermanniin.

Suurin osa väestä saapui lauantaina taloon poliisin saattelemana. 70–80 nuorta otti osaa Reclaim the City -kulkueeseen, joka lähti Vaasanaukiolta ja kulki Hämeentietä pitkin Hermanniin. Poliisi ihmetteli hetken aikaa talon edustalla, mutta ei tullut sisään.

Talon seinille on kiinnitetty julisteita, joissa listataan valtaajien toimintaperiaatteita. Alakerran seinällä on kyltti, jossa tila julistetaan pellepataljoonan pääesikunnaksi. Pellepataljoona on mielenosoituksissa klovneiksi pukeutunut aktivistijoukko. Kyltin mukaan värväys pataljoonaan tapahtuu tammi-helmikuussa. Tämäkin tapahtuu – taas kerran – ulkomaalaista mallia kopioiden

HS

Annetaanpa anarkistien edustajan, Jinnin, kertoa ihan itse:

”Meidän pyrkimyksemme on saada autonominen sosiaalikeskus”,
julistaa toimintaa organisoiva Jinni. Hän vakuuttaa, ettei talosta lähdetä ennen kuin tila on saatu.

Poliisille on tehty selväksi, ettei heitä kaivata tänne, Jinni sanoo ärhäkästi.

:D :D :D

Nämä asiat ovat tuskin Jinnin ja hänen tovereidensa päätettävissä – onneksi…

Yläkerrassa on alkamassa elokuvanäytös. Tarkoituksena on perustaa taloon kahvila ja järjestää siellä poliittisia keskustelutilaisuuksia, kertoo Liinu.

Autonominen sosiaalikeskus – sellainen jossa yhteiskunnan vastaiset nuoret järjestävät poliittisia keskustelutilaisuuksia… Pääsisikö kyseiseen tilaan mukaan myös reserviupseerinuorien toimintapiiri, nuorten naisyrittäjien yhdistys tai skinhead-joukko?

Helsingin kaupunki päätti – varsin viisaasti – joulukuun puolivälissä olla vuokraamatta Elimäenkatu 15:ssä sijaitsevaa kiinteistöä sen vallanneille nuorille. Tiedotteessaan nämä lakia rikkovat valtaajat kertovat pettyneensä neuvotteluihin kaupungin kanssaJa Joni Pelkonen jatkaa aiheesta Pravdan keskusteluissa. Pelkosen pitäisi saada 1.luokan scheissebyysamitali pelkästään siitä, että hän on kirjoituksessaan onnistunut vapautumaan täydellisesti moraalin, oikeudenmukaisuuden, lainkunnioittamisen ja totuuden kahleista.

Kas näin Joni-poika kirjoittaa:

Joni Pelkonen | 12.1.2008 18:45

Väärin pysäköivillä autoilijoilla on talonvaltaajien tapaan taustalla täysin yksisilmäinen omaan etuun ja valtaan perustuva arvomaailma, jossa on taustalla armottomat minä-minä-minä -vaatimukset ja taloudellinen hyödyn tavoittelu. Maksajan tulee aina löytyä jostain muualta, mielellään ”yhteiskunnan” taholta.

Eiköhän tämä yhteiskunnalla puuhansa maksattava sakki löydy Jonin peilistä ja kaveripiiristä. Ei veronmaksajista.

Ehkä saamme nähdä kohta poliittisia manifestaatioita pysäköinnin muodossa.

Tuskin. Lainkuuliaisilla veronmaksajilla on paljon muutakin ja huomattavasti tärkeämpää tekemistä.

Väärinpysäköinti on rike ja voi muuttua vankilatuomion arvoiseksi rikokseksi mikäli se esim. estää hälytysajoneuvon pääsyn kohteeseensa.

Haloo! Kuuleeko sukellusvene – maa kutsuu?

Miten tuo liittyy tämän uutisen kertomaan talonvaltaukseen – eli omaisuusrikokseen, vahingontekoon laittomaan uhkaukseen tai pakottamiseen?

Kaukaapa olet Joniseni hakenut taas esimerkkisi. Älä pössyttele enempää – aistiharhasi saattavat vielä pahentua tuosta…

Nuorisotilaa haluavat ovat itse luvanneet maksaa tilan ja kertoivat jo itse hankkineensa rahoittajan sekä suostuvansa itse korjaamaan tilat.

Miten on sitten selitettävissä se, että Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskus on ollut se jota Joni kavereineen on vaatinut on vuokranmaksajaksi – ja maksamaan myös remontin?

Vai että autiotalon korjaaminen kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön on ”taloudellisen hyödyn tavoittelua”

Kyse on siitä, että tavoitteena on saada ns.autonominen nuorisotila ns. nuorison käyttöön. Todellisuudessa hommassa käy kuten Elmu ry:lle jo Lepakon aikana – ja etenkin sen jälkeen.

Talonvaltaustoiminnan taloudellinen tulos siirtyi – tai siirrettiin – muutaman ihmisen yksityiseksi bisnekseksi. Nämä muutamat henkilöt saivat yhteiskunnan subventoimana toimitilat ja alkupääoman yritykselleen – eli taloudelliselle voitontavoittelulleen.

Tätähän myös Joni ajaa takaa. Ja näin tullee käymään myös tässä touhussa – esimerkkimalli näille anarkomarkoille on jo olemassa.

Noh, kaipa sekin kun sinä käyt terveyskeskuksessa näyttämässä vuotavaa nenääsi, on ”taloudellisen hyödyn tavoittelua”, voisithan ihan yhtä hyvin marssia kalliille yksityislääkäriasemalle!

No voi jösses.

Johan Joni päästi aivopierun.

Hän rinnastaa rikollisen toiminnan ja terveydenhoitopalvelujen käyttämisen… Mitähän aineita Joni muuten käyttää?

Yhteiskunta alas, ei me yhdessä mitään tehdä, ihmiset kaikki omiin koloihinsa yksin telkan ja kaljapullon kanssa istumaan, eikö niin!

Näin sanoo siis anarkisti, joka on tietoisesti jättäytynyt yhteiskunnan ulkopuolelle ja pyrkii romuttamaan järjestäytyneen yhteiskunnan.

Talonvaltaus ei edelleenkään ole rikos. Ketään ei ole tuomittu talonvaltauksista. Kummallista, että tämä asia ei millään mahdu näiden kotisohvilta väkivaltaa huutavien kalloihin.

Talonvaltaus on rikos. Jonin todellisuudentaju alkaa olemaan aika vahvasti kateissa.

Katsotaan kuka on ensimmäinen asianomistaja joka vie anarkomarkot ja prekaeetut leivättömän pöydän ääreen? Tai koska yhteiskunta katsoo tämän toiminnan olevan järjestäytynyttä rikollisuutta. Kun riesa kasvaa tarpeeksi isoksi, aktivoituu myös vastapuoli ja alkaa toimenpiteisiin. Se on vain ja ainoastaan ajan kysymys.

Jalkakäytävälle pysäköijän arvomaailma tosiaankin on minäkeskeinen. Talonvaltaajat taas kannattavat me-henkeä. Seikka, että juuri sinä et ole me-henkinen ei oikeuta sinua arvostelemaan muiden me-henkeä, päinvastoin. Arvostelu saa sinut vain kuulostamaan niljakkeelta, joka on paitsi kykenemätön yhteisöllisyyteen, myös yrittää sabotoida muiden yhteishankkeet. Onneksi tämä ”sabotointisi” jää pelkän suunsoiton asteelle, se kotisohva kun taitaa olla niin mukava ja pehmeä, eikö niin :)

Sellainen ihminen joka ei pysty ymmärtämään yhteiskunnan regulaatioita eikä halua noudattaa niitä, on aika absurdi puhuessaan yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyyteen kuuluu yhteisten arvojen jakaminen, yhteisiin sääntöihin alistuminen sekä yhteisön muiden jäsenien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen. Esimerkiksi juuri tuon omaisuuden koskemattomuuden kunnioittaminen.

Nämä valtaajat ovat käytännössä joukko, joka on yksipuolisesti irtisanoutunut kaikkia yhteisesti hyödyttävistä sopimuksista mutta odottaa kuitenkin olevansa oikeutettu nauttimaan näiden sopimusten tuomista hyödyistä.

Kenen kaupunkitilaa talonvaltaukset muuten vähentävät? Väärinpysäköijienkö :)

Niiden ihmisten, joiden omaisuuteen tuo laiton toiminta kohdistuu.

Pääsääntöisesti kyse on yhteiskunnasta – eli meistä. Nämä talonvaltaajat ovat omatoimisesti ja aktiivisesti jättäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Luonnollisestikaan yhteiskunnan omaisuus ei kuulu heille yhteisesti nautittuna saati sitten varastettuna.

Pahimmillaan – kuten tässäkin tapauksessa – nämä itsekeskeiset ja itsekkäät tyypit tunkeutuvat valtaamaan toisten ihmisten koteja.

Valtaus kaupungilta – vai toisilta nuorilta?
Pelästynyt omistaja | 13.1.2008 0:41

Niin, kun talo olisikin vallattu Helsingin kaupungilta. Kuten uutisessakin tällä hetkellä lukee, on talo jo myyty asuntokäyttöön – ja tulevat asukkaat ovat kaikki alle kolmekymppisiä nuoria.

Itse olen yksi näistä kyseisistä nuorista ja odotan jo kauhunsekaisin tuntein sitä, kun huomenaamulla menen tyttöystäväni kanssa paikanpäälle kertomaan asiasta valtaajille. Valtaajathan eivät toki ole tätä tienneet, mutta loppujen lopuksi kaikki mahdolliset sotkut, töhrimiset ja rikkomiset rasittavat tässä tapauksessa yksityishenkilöiden eikä kaupungin kukkaroa.

Tosin jaksan toivoa tässä vaiheessa, että kuten valtaajat ovat tiedotteessaan ilmoittaneet, he tulevat kohtelemaan taloa hellävaroen ja sitä arvostaen.

Ikävä juttu.

Toisin kuin nimimerkki Pelästynyt omistaja , minä en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, etteivät nämä valtaajat muka tienneet sitä kuka talon omistaa. Kyllä he ovat aikaisemminkin pystyneet nämä asiat selvittämään.

Enkä minä vanhana skeptikkona jaksa uskoa näiden ihmisten pystyvän olemaan asiallisesti – sotkematta ja rikkomatta – missään sisätiloissa.

Etenkään sen jälkeen kun eräs valtaajista totesi samassa ketjussa näin:

jos talon omistaa nuoret…
ihminen | 13.1.2008 16:50

hei

sinä joka kirjoitit täällä, että talon omistavat nuoret ihmiset. voin vakuuttaa, että taloon ei ole tullut lähes mitään vahinkoja, paikat on pidetty siisteinä ja valtaajat ovat hyvin keskusteluhaluisia.

Jep… taloon ei ole tullut lähes mitään vahinkoja, valtaajat ovat hyvin keskusteluhaluisia

Vahingon aiheuttaja on muuten korvausvelvollinen eikä – ainakaan minun mielestäni – asuinkiinteistön laillisella omistajalla ole mitään tarvetta tai velvollisuutta keskustella taloonsa tunkeutuneen nuorisojoukon kanssa.

Ihmeellinen on anarkistin moraali ja maailmankatsomus.

Nämä valtaajat, jotka puhuvat kauniisti autonomisesta nuorisotilasta, tarkoittavat todellisuudessa elitististä nuorisotilaa. Nämä samat pikkumussukat ja pikkukriminaalit järjestivät myös ASEM-mielenosoituksen, prekariaattitapahtuman ja järjestivät mahdollisuuden makasiinien tuhopolttoon.

Tämän nyt vallatun talon vieressä oleva ja lapsiperheiden kansoittama asuinalue luo paradoksin sille anarkistien ajamalle tavoitteelle, että alueelle haluttaisiin liikuskelemaan anarkistinuoria, jotka eivät itse asu alueella ja jotka toiminnallaan ja olemuksellaan rajoittaisivat alueen lapsiperheiden viereisen kentän ja puistoalueen käyttöä.

Puhumattakaan siitä, että he rajoittavat talon laillisten omistajien oikeuksia hallita omistamaansa asuntoa.

Valtaajat – lauma moraalittomia, vastuuntunnottomia, lakia kunnioittamattomia, itsekkäitä, itsekeskeisiä ja keskenkasvuisia pikkupaskiaisia.

Toivon todellakin, että todellisuus ei tule kovin kovaan nenänvarteen siinä vaiheessa kun te aikuistutta ja alatte ymmärtämään miten ja miksi asiat toimivat järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Toivottavasti ette ole hukanneet koko elämäänne silloin rikollisiin touhuihinne. Tuosta tilasta ja tilanteestanne ei ole kovin pitkä matka Helsingin vankilaan…

Lähde:HS

Nimimerkki jmk linkitti JHan vieraskirjaan otsikolla Vuoden pöntöin mokutus äänestyksen http://www.kristallipallo.comista.

Ajattelin aluksi lainata kyseistä äänestystä huumoriosiooni. Kuitenkin mitä pidemmälle luin näitä ajatuksia, sitä vakuuttuunemmaksi tulin siitä, että kysehän on kuitenkin suomalaisiin kohdistuvasta rasismista. Kaiken tämän kauniin monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden sivuäänenä kuuluu halveksinta meitä suomalaisia ja edustamaamme kulttuuria kohtaan.

Mitä muuta voi ymmärtää kun puhutaan ymmärtämättömästä kansasta, junteista tai vaikka alempana usein esiintyvästä geneettisestä rajoittuneisuudesta?

Nämä ihmiset sanovat ensiksi, ettei rotuja ole ja samaan hengenvetoon he arvostelevat suomalaisia rotuna.

Koska tällaisilla jutuilla on taipumus kadota nettiavaruudesta, julkaisen sen omin luvin tänne.

Joni Jantunen:
”Ottamalla maahanmuuttajia voidaan turvata joillekin ihmisille turva sorrosta ja kurjuudesta. Lisäksi monikulttuurisuus on rikkaus eikä uhka suomalaiselle kulttuurille. Maahanmuuttajat myös muokkaisivat suomalaisten geeniperimää niin, että…

Faisal Dahir Nur:
Jos joku kuvittelee, että jos somalit ovat tulleet Suomeen elääkseen sossun rahoilla, hän on mielenvikainen. Harva somalialaistaustainen työikäinen elää sosiaalituilla. Suunnilleen 70–80 prosentilla työikäisistä somalialaisista on työp…

Pekka Niemi:
Suomi voisi helposti ottaa vastaan 500 000 siirtolaista. Tietenkin suurten siirtolaismäärien vastaanottaminen tuo mukanaan sopeutumisongelmia: polttopulloja kebabravintoloihin ja rasismia työmarkkinoilla. Tämä on kuitenkin siirtymävaiheen.

Kristiina Kouros:
Mielestäni koululaitoksen pitäisi vaikka pakkosyöttää tietoa ihmisille, jos haluamme kutsua itseämme sivistysvaltioksi.

Vasemmistonuoret:
Laittomille maahanmuuttajille ehdoitta pysyvä oleskelulupa sekä Suomessa että unionin tasolla; Laittomien maahanmuuttajien aseman virallistaminen ei saa olla riippuvainen työpaikasta.

Heidi Hautala:
Maahanmuuttaja-kiintiöt työpaikoille; rekrytointipisteet Afrikkaan

Anna Kontula:
Sitran raportissa hahmotellaan aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Suomeen muuttaisi vuosittain jopa 50 000 maahanmuuttajaa, joita houkutellaan aktiivisesti maahan.

Helsingin Sanomat eduskuntavaalien alla:
Maahanmuuttajista Suomelle selvät säästöt, jos he työllistyisivät ja jos he olisivat 20-vuotiaita ja jos heillä olisi tullessaan koulutus, joka vastaa parikymppisen suomalaisen koulutusta.

Apua! orkesteri:
Älä käsitä väärin, että almu se ois. Jos entistä velkaa maksamme pois. Maksamme velkaa. Niin on vallalle perso rotu meidän kenties. Missä ruoho ei verso, kävi valkoinen mies. Kuinka kaivaisit kullan, kuinka puut parturois.

Zahra Abdulla:
Olen leikilläni sanonut, että meistä maahanmuuttajista on hyötyä ainakin siinä, että kun me sekoitumme suomalaisiin, vähenee sepelvaltimotauti ja muut perinteiset suomalaisesta perimästä johtuvat sairaudet.

Sirpa Asko-Seljavaara:
Suomalainen geeniperimä on myös liian samankaltainen, joten uudet geenit virkistäisivät kansaa.

Euroopan neuvosto:
Turvapaikanhakija voi saada turvapaikan esimerkiksi huonon terveydentilan tai vanhuuden takia, vaikka hänellä ei olisikaan varsinaista suojelun tarvetta. (HS 16.6.)

Vihreät:
EU:ssa asuvat paperittomat siirtolaiset laillistettava.

Sanna Aaltonen:
Kun kysyin tytöiltä, minkälaiset ihmiset heitä häiritsevät sukupuolisesti, vastaukset ylikorostivat maahanmuuttajataustaa. Esiin tulivat isien asenteet, joiden rasistisuuden haastateltavat tiedostivat.

Mikko Puumalainen:
Vankilat ovat Suomen monikulttuurisimpia yhteisöjä.

Esa Suominen:
On huomattava, että maahanmuutto on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Ruotsi on hyvä esimerkki maasta, jossa ulkomaalaispolitiikka on ollut huomattavasti meitä vapaampaa.

Camilla Haavisto:
Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.

Reetta Räty:
On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.

6d-lehti:
6d-lehden mielestä on rasismia, jos suomalaisissa koulukirjoissa on suomalaisten lasten kuvia.

Lasse Lehtinen:
Suomi on liian homogeeninen maa rodullisesti. Sarvikuonojen on opeteltava sietämään mutakuonotkin.

Ali Quassim:
Kun meitä on enemmän, poliitikoillekin tulee paineita.

Jukka Paaso:
Yhteiskunta tulee järjestää siten, että kulttuurien monimuotoisuutta voidaan edistää ja säilyttää (vertaa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen). Tämä toteutuu tarjoamalla maahanmuuttajille jonkinasteinen autonomia tai myöntämällä heille…

Risto Valjakka:
Emme koskaan voi liittoutua hallitsevan luokan kanssa islamisteja vastaan.

mol.fi, erilaisuus on rikkaus -esite
Maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille.

Elisa Tikkanen:
Perimämmehän on jo nyt maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen sisäsiittoinen, jos sallitaan epäammattimainen termi.

Hasan Habib:
Miten me saadaan Suomen jokaisessa kunnassa maahanmuuttajajärjestöille sellainen rahasumma, että ihmiset voivat tehdä sitä työtä, mitä haluavat? Miten varmistetaan resurssointi?

Anni Sinnemäki:
Pidän globaalista ajattelusta, köyhyys ei ole oikein Suomessa sen paremmin kuin muuallakaan. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.

Heidi Hautala:
Valtiovaltakin voi edistää maahanmuuttajien työllistymistä – jopa yksityisissä yrityksissä. Hyvä esimerkki tulee Britanniasta, jossa isoja julkisia hankintoja kilpailutettaessa on alettu antaa lisäpisteitä maahanmuuttajia hyvin työllistäneille..

Ari Lahdenmäki:
Karkotetuksi tuomitut somalialaiset ovat käytännössä suomalaisia – heille olisi pitänyt myöntää kansalaisuus – ja syyllistyneet suomalaisiin rikoksiin. Karkotusseuraamus on osoitus suomalaisiin viranomaisiin pesiytyneestä rakenteellisesta…

Jari Tervo:
Jos ajatellaan kansakunnan tulevaisuutta ja terveyttä, suomalaisten nykyinen geenipohja ei riitä, vaan meistä tulee sisäsiittoisia. Meistä tulee tyhmiä eikä täällä tapahdu mitään.

Mervi Virtanen:
Juristina ajattelen, että kun oikeuslaitoksen asettama rangaistus on kärsitty niin se kärsitty. Maastakarkoittamisessa on siten lisärangaistuksen makua

Ritva Viljanen:
Ministeriön tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin ja moniarvoisin maa, jonka kansainvälistä kilpailukykyä tukevat aktiivinen maahanmuuttopolitiikka sekä jokaisen kokemus yhdenvertaisuuteen perustuvasta ja turvallisesta …

Mervi Virtanen:
Pitää ainakin varoa, ettei synny mitään uutta siirtotyöläiskäytäntöä. Tilapäismuutossa on usein niin, ettei saa tuoda perhettä mukanaan. Nämä ratkaisut eivät ole olleet kovin onnistuneita Euroopassa.

Jukka Paaso:
Maahanmuuttajien tulo ulkomailta Suomeen tulisi pyrkiä keskittämään Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kaupunkiseuduille. Nykyinen hajasijoitus on virhe.

Anssi Kela:
Tätä vaikeaa on ymmärtää jos syntyy vaikka Leon järveltä. Sinivalkoinen, paljasjalkainen suomalainen.

Aija Staffans:
Helkan puheenjohtaja leikittelee ajatuksella, että Helsinkiin syntyisi New Yorkin Kiinalaisen kaupungin tapaan somalikaupunki tai islamilainen kylä. Viimeaikainen periaate asuttaa maahanmuuttajia eri puolille kaupunkia tosin sotii Staffan…

Maila-Katriina Tuominen:
Millainen on suomalaisen työelämän tulevaisuus, kun se tarvitsee yhä enemmän osaajia Suomen ulkopuolelta ja miksi suomalainen yhteiskunta tukee ja ylläpitää yhä rotupuhetta?

Maaria Ylänkö:
Korruption ja slummien yleistyminen suurkaupungeissa on hinta, joka Euroopan pitää maksaa kansainvälistymisestä. Suomi yrittää perä edellä puuhun hakiessaan koulutettuja täsmäosaajia maahanmuuttajiksi.

Teija Laakso:
Se, että vain murto-osa ulkomaalaisista aiheuttaa ongelmia, ei tunnu merkitsevän mitään. Maahanmuuttajien halutaan olevan pyhimyksiä, vaikka toistaiseksi suomalaiset itse aiheuttavat suurimman osan Suomen ongelmista.

Satu Tuomikorpi:
Uudenmaan Kokoomusnuorten mielestä ei ole väärin karkottaa väkivaltarikoksiin syyllistyneitä pakolaisia, mutta yhtä karkotettua vastaan pitää ottaa kaksi uutta pakolaista.

Christina Gestrin:
Vaikka adoptioavustus otettaisiinkin Suomessa käyttöön, adoptiolapsesta syntyvät kustannukset olisivat pienemmät kuin biologisesta lapsesta, josta tulee yhteiskunnalle kustannuksia jo raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisien vuos…

Risto Laakkonen:
Suomi tarvitsee kaikkia kansallisuuksia, niin islamilaisia kuin Afrikasta tulleita, aivan kaikkia. Luotan myös suomalaisten hyväksyvän todellisuuden, jo nyt ollaan kohtuullisen hyvässä tilanteessa. Erilaiset kulttuurit rikastuttavat…

Kirkko turvapaikkana:
Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan.

Marja Tiilikainen:
Ajatus rajatuista kansallisvaltioista on nykyaikana keinotekoinen.

Jukka Paaso:
Suomalais-nationalistinen historiankirjoitus ja kasvatus on onnistunut juurruttamaan suomalaisiin ajatuksen Suomesta yhden ”mielen, kielen ja kansan” maana. Myös tunnettu lausahdus ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme…

Mikko Puumalainen:
Vankilat ovat Suomen monikulttuurisimpia yhteisöjä.

Helsingin kaupunki:
Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Heidi Hautala:
Suomessakin voitaisiin harkita, että nimenomaan julkisen sektorin työnantajia velvoitettaisiin palkkaamaan työntekijöikseen kuntansa maahanmuuttajia vastaava osuus väestöstä.

Leena Filpus:
Suomessa on jo naispresidentti, mutta ajatuskin mustaihoisesta tai ylipäätään ulkomaalaistaustaisesta presidentistä on monen mielestä täysin mahdoton.

Piia-Noora Kauppi:
Helsingin keskustassa voi edelleen pyöriä koko päivän näkemättä yhtään mustaihoista ihmistä!

Anni Sinnemäki:
Eurooppa ikääntyy, se on tosiasia. Samoin tiedämme, että Turkissa ja Pohjois-Afrikassa on paljon nuorta väestöä, myös sellaista nuorta väestöä, joka haluaa muuttaa Eurooppaan.

Jukka Relander:
Tuntuu että mikään järkiargumentti ei tuntuisi tänä päivänä puoltavan vasemmistoa. Mutta eihän se näin voi olla, koska tämähän muodostaisi sellaisen tilanteen, että totuus on oikeiston puolella!\

Mukhtar Abib:
Olen leikilläni sanonut, että meistä maahanmuuttajista on hyötyä ainakin siinä, että kun me sekoitumme suomalaisiin, vähenee sepelvaltimotauti ja muut perinteiset suomalaisesta perimästä johtuvat sairaudet.

Heidi Hautala:
Suomessakin voitaisiin harkita, että nimenomaan julkisen sektorin työnantajia velvoitettaisiin palkkaamaan työntekijöikseen kuntansa maahanmuuttajia vastaava osuus väestöstä. Laki antaa mahdollisuuden tällaiseen ns. positiiviseen erityisk…

Kirkko ja kaupunki -lehti:
Erilaisten kieli- ja uskonnollisten ryhmien rinnakkainelo tuo kaupunkiin monenlaista värinää ja eksotiikkaa.

Tampereen kaupungin maahanmuuttajaneuvosto:
Tampereen kaupungin maahanmuuttajaneuvosto haluaa maahanmuuttajakiintiöt kaupungin työmaille.

Steen1:
Ovatko maahanmuuttajat puhtaasti pahoja rikkoessaan lakejamme? Me kuitenkin edustetaan niiden silmissä länsimaita, samoja, jotka on polttanut niiden kodit, tappanut lapset ja raiskannut naiset.

Alexander Stubb:
Olen asunut USA:ssa, Ranskassa, Belgiassa ja Britanniassa, ja Suomi on näistä ylivoimaisesti rasistisin. Kun rajat aukenevat, niin rasismi vähenee. Siihen pitäisi pyrkiä.

Pelle Miljoona:
Häpeän olla valkoinen. Häpeän olla rikollinen. Häpeän olla ihminen.

Marjo Kaartinen:
Olemme tehneet afrikkalaisista neekereitä, jotta voisimme hahmottaa itsemme oikeina ja normaaleina.

Kainuun Radio:
Maahanmuuttajien työttömyysaste on noin 2,5 -kertainen Suomen kansalaisiin verrattuna. Kynnystä työnhakuun nostaa muun muassa se, että kieli- ja ammattitaidolle asetettu rima on maahanmuuttajien kohdalla usein liian korkealla.

Mika Illman:
Dem. maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Kirkkohallitus:
Kirkkohallitus painottaa lisäksi, että turvapaikanhakijat ja pakolaiset tulisi nähdä ongelmien ja uhkien asemasta positiivisena voimavarana esimerkiksi työmarkkinoilla.

Professori Pauli Kettunen:
Valikoivaan maahanmuuttopolitiikkaan liittyy erittäin suuria ongelmia. Varsinkin, jos valikoimiseen liittyy toisten ihmisten maahantulon estäminen. 1800-luvun alussa Suomeen tuli joukoin työnjohtajia ja muuta ammattiväkeä peru…

Eva Biaudet:
Euroopan laittomat siirtolaiset pitäisi laillistaa.

Työryhmä:
Maahanmuuttajalasten äidinkielestä pitäisi tehdä lakiin kirjattu oma oppiaine, ehdottaa pääkaupunkiseudun opetustoimista koostunut työryhmä. Pari tuntia oman äidinkielen opiskelua viikossa vahvistaisi oppilaan identiteettiä.

utain:
Liehuvia kultatukkia ja hailakoita hipiöitä. Suomen Big Brother -kilpailun neljä kärkeä ovat varsin puhdasverisiä arjalaisia. Myös muut kilpailijat näyttivät perussuomalaisilta.

Wali Hashi:
Meitä leimattiin raiskaajiksi ja sanottiin, että pidämme naisia alistettuina huntujen alla. Se on median keksimä juttu. Se ei pidä paikkaansa, se ei ole meidän kulttuuriamme.

Tapio Laakso:
Kukaan ei ole puhunut mistään massasiirrosta. Kaikki historiallinen tietämys siirtolaisuudesta osoittaa, että kyse on aina vain pienestä joukosta ihmisiä.

Liisa Murto:
Pakolaiset ovat jo kärsineet, kun päätöksiä ei ole pystytty tekemään. He saattavat joutua olemaan aikamoisissa olosuhteissa pakolaisleirillä.

eesc:
Jäsenvaltiot suhtautuvat myönteisesti pitkälle koulutettujen työntekijöiden maahanmuuttoon. Ne eivät kuitenkaan arvosta heikosti erikoistuneiden työntekijöiden maahanmuuton taloudellista eivätkä sosiaalista merkitystä.

Heidi Hautala:
Vapaamielisenä ihmisenä haluan avata maamme rajoja omaan lajiini kuuluville tulokkaille, mutta suvaitsevaisuuteni loppuu täydellisesti, kun kohtaan polun varressa tai niityllä vieraan kasvilajin.

Olavi Sydänmaanlakka:
Suomalaisilla olisi opittavaa maahanmuuttajien yhteisöllisyydestä.

Päivi Honkatukia:
Ulkomaalaisiksi tai maahanmuuttajiksi epäiltyjen osuus korostuu tutustumisraiskauksissa. Honkatukian mukaan ulkomaalaisen näköisen miehen väkivallasta saatetaan ilmoittaa herkemmin kuin suomalaisen.

Heikki Ervasti:
Rotuja ei ole olemassa eikä etnisten ryhmien välillä ole osoitettu olevan älykkyyseroja. Tuon verran yleissivistystä pitäisi peruskoululaisellakin olla. Tällä voi olla vakavat seuraukset.

Markus Mervola:
Ihmiskauppa olisi kitkettävissä EU-maista saattamalla kaikki unionin alueella oleskelevat ihmiset jonkinlaisen sosiaaliturvan piiriin.

Ville Itälä:
Tummaihoisia poliiseja meillä jo on. Iloitsen suuresti siitä, että Turun valtuustoon nousi syksyn vaaleissa huomattavalla äänimäärällä 32-vuotias somalinainen. Kyllä meidän suomalaistenkin on opittava monikulttuurisuutta.

Lari Kangas:
Helsinkiläiset, turkulaiset ja tamperelaiset nykyään jopa kilpailevat siitä kenen kaupunki on pisimpään toiminut monikulttuurisessa ympäristössä. Uusia Fazereita, Gutzeiteja ja muita ulkomaalaisia menestyjiä toivotetaan tervetulleiksi.

Osmo Soininvaara:
Somalipakolaisten huonosta sopeutumisesta saamme kiittää vain omaa rasismiamme. Suomeen tuli paljon hyvin koulutettuja somaleja. Nämä suuntasivat pian Lontooseen ja rikastuttavat nyt Britanniaa.

Kristiina Kouros:
Ihmisoikeuden ja islamilainen laki ovat yhtyeensovitettavia. Vaikuttaa siltä, että perimätieto on ristiriidassa koraanin kanssa.

Erkki Lyytikäinen:
Suomessa pysyvästi asuvista vain muutama vaivainen prosentti on syntynyt ulkomailla. Suurin maahanmuuttajaryhmä ovat venäläiset, mutta heitä ei ole edes prosentin verran väestöstä. \”Suomi on kalpeanaamojen maa.

Markus Mervola:
Olisi luovuttava käsityksestä, että EU:sta voidaan tehdä \”Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen\” perustuva alue vain karkottamalla tehokkaasti maahanmuuttajia. Olisi siedettävä monenlaista maahanmuuttoa, myös sellaista, joka ei vältt…

Jouko Jussila:
Kansallisuuteen perustavasta syrjinnästä ei tee yhtään hyväksyttävämpää, että se on yleinen käytäntö valtioissa. Maahanmuuttoa ja kansallisuuden myöntämistä kontrolloidaan tiukasti, jotta varallisuuserot valtioiden välillä pysyisivät yllä.

Mari Huupponen:
Maahanmuuttoa pitäisi lisätä, jotta kaikenlainen bogomoloffistelu (HS 14.10.) vihdoin loppuisi. Suomeen jäämistä pitäisi kannustaa poistamalla iljettävä B-lupamenettely.

Samuli Kangaslampi:
Yleisesti perhepolitiikassa pitäisi kuitenkin pitää myös mielessä että suomalaisten kannustaminen lasten hankintaan on maailman nykytilanteessa täysin vastuutonta. Ennemmin tulisi helpottaa maahanmuuttoa ja adoptointia niin kotimaass…

Paksi:
Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukunta (Paksi) uskoo pakolaisten tai siirtolaisten tulon vahvistavan sisäsiittoisia suomalaisgeenejä. Neuvottelukunta pitää 10000 ulkomaalaisen vuosikiintiötä suositeltavana jo väestörakenteen korjaantumisen kannalta…

Sini Terävä:
Mitä enemmän tiedämme maailman ongelmista, mitä enemmän pakolaisia ja maahanmuuttajia on, mitä enemmän katastrofit koskettavat kaikkia ihmisiä, sitä enemmän haluamme sulkea maittemme rajat. Sairasta.

Pääministeri Matti Vanhanen:
Maahanmuuttajien sijaan pitäisi puhua uussuomalaisista. Kys. Ali Qassim: milloin Suomessa nähdään ensimmäinen maahanmuuttajataustainen ministeri? Vas. Toivon, että mahdollisimman pian.

Tommy Tabermann:
K. Pitäisikö mielestänne vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkoitaa ehdoitta pois Suomesta?
V. Uskon valistuksen ja ja opetuksen voimaan. Pitäisikö sitten myös suomalaiset raiskaajat karkoittaa jonnekin?

Somalien edustaja:
Suomen 10 000 somalista noin 5000 on nuoria, heidän on päästävä töihin tai Suomi saa itselleen vihaisen vähemmistön Norjan tavoin, kertoi somalien edustaja.

Atso Almila:
”En halua mennä kohti yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa arjalaisittain pätevät ihmisalut saavat, tieteellisesti vankoinkaan perustein, paremmat lähtökohdat elämälleen – tahi yleensä pitää elämänsä.

Riina Katajavuori:
Rodut, kansat ja kulttuurit ovat siinä määrin jo onneksi sekoittuneet, että on vaikeaa ja tarpeetonta löytää muotopuhtaita rotuvalioita otantakaupalla. Eri kansojen tai väestöryhmien älykkyyksien tutkiminen on omiaan lisäämään rasisti Äänestä (Äänestetty 33 kertaa.)

Julia Thuren:
Kärsiikö meidän kansantaloutemme, jolla ei ole koskaan mennyt näin hyvin, muutamasta ihmisestä, jotka loppujen lopuksi luultavasti tuottaisivat veroja maksamalla koulutuksensa takaisin? Vai kärsiikö meidän hieno junttikulttuurimme kansainv…

Aarno Laitinen:
Suomi on siis ottanut ehkä viisi promillea maahanmuuttajia sitä määrästä, joka on Suomesta muuttanut ulkomaille.

Toni Viinikainen:
Suomen tulee myös tulevaisuudessa lisätä maahanmuuttoa nykyisen yhteiskuntarakenteen edes jonkinlaiseksi säilyttämiseksi.

Uutispäivä Demari:
Ensimmäinen neekerikin nähtiin täällä vasta Helsingin olympialaisten aikoihin. Ainoa keino saada työt tehdyksi täällä, on aloittaa työvoiman tuonti.

Huupponen Mari:

Anna Mikkola:
Minulle ei ole käynyt täsmälleen selväksi, että mikä ihme siinä monikulttuurisuudessa nyt niin kauheaa ja vaarallista on. Ehkä se johtuu siitä että minulla on itse asiassa kokemusta siitä, enkä siis vain elättele pelkojani peräkammarissa.

Espoon kaupunki:
Espoo vaatii vastedes koululaisten vanhemmilta luvan siihen, että lapset voivat kouluaikana osallistua kulttuuripolkuvierailulle Helinä Rautavaaran museoon. Espoossa asuu maahanmuuttajaperheitä, joissa uskonnolliset käsitykset ovat tiukkoja.

Annika Forsander:
Ulkomailla syntyneiden osuus lähenee Helsingissä nyt sitä, mitä se oli ennen vuotta 1917 eli olemme lähestymässä normaalitilaa sulkeutuneisuuden kauden jälkeen.

Johanna Suurpää:
Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisi…

Susanna Sakko:
Monikulttuurisuus yhteiskunnassa on parhaimmillaan rikkaus. Toinen ääripää on avoin rasismi.

Johanna Hautakorpi:
Maahanmuuttajakansanedustaja saatava ensi kaudelle.

Anssi Pirttijärvi:
Suomi tarvitsee avoimempaa politiikkaa siirtolaisten ja maahanmuuttajien suhteen. Suomi on nykyään liian nihkeä.

Astrid Thors:
Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.

Astrid Thors:
Monikulttuurisuus on meillä vielä hallinnassa, sillä meillä on valmiuksia ymmärtää ja nähdä eri ryhmien tarpeet jopa paremmin kuin muilla Euroopan mailla.

HS:
Helsinki ja naapurikunnat tarvitsevat seuraavien 20 vuoden aikana 440000 ulkomaalaista ja koko maa yli 2,1 miljoonaa työntekijää maan rajojen ulkopuolelta, jos työikäisten ja eläkeikäisten suhteen halutaan pysyvän nykyisellään.

Markku Wallin:
Arbetsministeriet vill göra en radikalomvändning i Finlands invandrarpolitik och ta in omkring 40 000 nya invandrare per år. YLE FST.

Jaakko Vasankari:
Biaudet haluaisi laillistaa laittomat maahanmuuttajat, näin ainakin Helsingin sanomat raportoi. Termi kuulostaa välillä kauhealta, mutta Biaudet mahdollisesti tarkoittaakin sitä, että laittomasti maahan tulleille annettaisiin kansalais…

Timo Valjakka:
Elämme globalisoituneessa ja monikulttuurisessa maailmassa, jossa pelkkä ajatus kansojen älykkyyden mittaamisesta kuulostaa paitsi vanhanaikaiselta myös hankkeena mahdottomalta.

Turun Sanomat:
Meillä oli syyskuussa liki 200 000 työtöntä. Populistit sanovatkin kernaasti, ettei maahanmuuttajia tällaisessa tilanteessa tarvita, mutta totuus on toisenlainen. Neljännes työttömistä on ollut poissa työelämästä yli vuoden ja heidän mahdo…

Timo Täyrynen:
Työnhakuviisumien koemaiksi sopisivat esimerkiksi Ukraina, Turkki, Tunisia ja Egypti, ehkä aluksi yhteensä tuhat viisumia vuodessa. Viisumien yksi tarkoitus on laittoman maahanmuuton torjuminen.

HS:
Helsingin kaupungin järjestämät kurssit maahanmuuttajataustaisille lapsille eivät ota täyttyäkseen. Vuosaaressa oli tarkoitus aloittaa lokakuussa seitsemän monikulttuurista taidekerhoa.

Vesa Puuronen:
Olen haastatellut nuoria (esimerkiksi kansallissosialisteiksi tai äärikansallismielisiksi itseään kutsuvia) jotka vihaavat yhteiskuntaa ja sen maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajia kuten Auvinenkin.

Katri Sarlund:
Turun kansainvälisin paikka on bussi nro 32 välillä Kauppatori – Varissuo. Itä-Turku näyttää tulevaisuuden mallia muulle Suomelle. Itä-Turku on kehityksessään monta askelta muuta Suomea edellä: täällä eletään jo monikulttuurista arkea.

Abdirahim Hussein:
Emme olisi voineet tulla tänne ja elää täällä rauhassa, jos joku ei olisi raivannut meille maata valmiiksi.

Jaana Lähteenmaa:
Nuoret ovat saattaneet huomata, että raitiskin tyyppi voi olla rento. Pääkaupunkiseudulla islamilaistaustaisilla nuorilla miehillä voi olla tähän vaikutusta. Vaikka he eivät juo, he voivat olla hyviä jätkiä.

Espoon kotouttamisohjelma:
Maahanmuuttajien työllistämisestä on kuitenkin jo saatu myönteisiä kokemuksia. Mm. työvoimatoimistolle sekä kaupungille on palkattu maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä maahanmuuttajapalveluihin.

Riitta Korkeakivi:
Venäjänkieliset ovat Suomen toiseksi suurin kielivähemmistö ruotsinkielisten jälkeen. Venäjällä ei ole Suomessa virallisen kielen asemaa – ainakaan vielä. Venäjänkielisiä on kuitenkin jo sen verran, että tätäkin asiaa sietää harkita.

Sanna Pietiläinen:
Onneksi jonkinlaisena korvauksena rannalle jäämisestä tuli tämä Linnan kutsu, joka osoittautui aidoksi – kuten itse Zahrakin.

Mikki Nieminen:
Monikulttuurisuuskiintiö henkilöstörekrytointiin. Kiintiöön hakijoilta edellytettäisiin, että heidän äidinkielensä tai kotikielensä on jokin muu kuin suomen tai ruotsin kieli. Monikulttuurisuuskiintiöllä mahdollistetaan tasa-arvon toteut…

Peter Pryce:
In the old documents HC1 foreignisms occurred an average of 0.6 times, while in the new documents they occurred an average of 6.5 times. That is a very marked difference, suggesting transdiscursive and defective attitudes in Finnish society …

Ritva Hartzell:
Maalle, jolla on heikko itsetunto, joka on yhtä nopeasti vaurastunut kuin eriarvoistunut, joka nousukasmaisen halveksivasti ja alentuvasti suhtautuu lähinaapureihinsa, joka suhtautuu vihamielisesti maahanmuuttajiin, riistää ainutlaatuis…

Kerttu Weissenfelt:
Kaikkein kovimmat asenteet turvapaikanhakijoita kohtaan ovat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla työskentelevillä ihmisillä. Kaikkein myönteisimmin turvapaikanhakijoihin suhtautuivat yrittäjät ja korkeasti koulutetut ihmiset.

Peter Pryce:
Asenteet käännösteksteissä väitöskirja. Here is a man who says neekeri.

Joonas Lepistö:
Me olemme sairaita. Mutta toivottavasti emme yhtä huonossa kunnossa kuin ministerimme Kari Rajamäki. Karihan on sitä mieltä, että somalit Somaliaan ja sitä rataa. Lisäksi hän on sitä mieltä, että toimeentulotuen antaminen.

Katja Martelius:
Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.

Annika Forsander:
Suomi on ottanut sellaisiakin pakolaisia, jotka eivät muihin vastaanottajamaihin ole kelvanneet eli vammaisia, vanhoja ja kouluttamattomia. Tällä on pyritty kompensoimaan Suomen ”naurettavan pieniä” pakolaismääriä.

Johanna Suurpää:
Ei kannata lähteä siitä, että meille palkataan ulkomaalaisia vain huonosti palkattuihin, huonoa koulutusta vaativiin tehtäviin ja huonoilla ehdoilla. Vika on asenteissa: työnantajat eivät palkkaa ulkomaalaistaustaisia.

Pekka Mykkänen:
Vuodesta 1999 Iowassa asunut osavaltion ympäristöhallinnon analyytikko Mäkilä, 37, on myös valinnut värinsä: hän on vapaaehtoinen energia-asioiden neuvonantaja mustan demokraatin Barack Obaman kampanjassa.

Sisäministeriö:
Sisäministeriön visio vuoteen 2012 piirtää Suomesta Euroopan turvallisimman ja moniarvoisimman maan, jonka kilpailukykyä tukevat aktiivinen maahanmuuttopolitiikka ja ”kokemus yhdenvertaisuuteen perustuvasta ja turvallisesta yhteiskunnasta”.

Joonas Lepistö:
Maahanmuuttajat ovat eläköitymisemme pelastus työelämässä. Tampereen kaupungin onkin annettava työnantajana esimerkkiä palkkaamalla prosentuaalisesti saman verran maahanmuuttajia kuin niitä Tampereella on eli noin 3 prosenttia.

Eva Biaudet:
Ilman maahanmuuttajia Helsingin julkinen liikenne pysähtyisi hetkessä.

HS:
Suomalaissyntyisiä on vaikea houkutella huonosti palkattuun ja epävarmaan työhön. Noin 1750 euron kuukausipalkalla on vaikea tulla toimeen pääkaupunkiseudulla.

Wikipedia:
Afrikan maiden keinotekoiset rajat halkaisivat yhtenäisiä kulttuurialueita, heimoalueita, kielialueita sekä uskontoon perustuvia kokonaisuuksia. Niistä seurasi etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä, jotka estivät kansallisen yhtenäisyyden ja …

Astrid Thors:
Suomessa yhä velloo harmaa talous, josta hän ”surullisena tapauksena” mainitsi eduskuntatalon edessä olevan musiikkitalon työmaan. Harmaan talouden lisäksi hän haluaa käydä etnistä syrjintää vastaan työmarkkinoilla. Ulkomaalaisten työttömy…

Ritva Siikala:
Eurooppa on ollut pitkään vahvoilla, mutta olen varma, että maailmanpoliittinen tilanne tulee keikahtamaan.

Astrid Thors:
Hallitus tieten tahtoen houkuttelee ulkomaista työvoimaa Suomeen, kehittää maahanmuuttoa ”asiakkaiden” eli muuttajien ehdoilla ja yksinkertaistaa lupaviidakkoa.

Jorma Pokkinen:
Ei ole kadehdittava maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin tehtävä, kun hän yrittää todistaa, että Suomeen pitää saada enemmän ja vähemmällä byrokratialla maahanmuuttajia. Suomi tarvitsee maahanmuuttajansa. Muuten loppuu työvo…

Oksymoroni:
Sisäasiainministeriö – turvallinen ja moniarvoinen Suomi – kuvaa uuden sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriön tavoitteita.

Kalevi Kivistö:
Suomalaisuus näkyy edelleen varautuneessa suhtautumisessa ulkomaalaisiin, mutta mitä arkipäiväisemmäksi monikulttuurinen elinympäristö tulee, sitä vähemmän ongelmia syntyy.

Työvoimapula:
Pimeillä työmailla töitä tekevät yhä useammin ulkomaalaiset työntekijät, sillä muutaman euron pimeällä palkalla ei kotimaista työvoimaa rakennuksille houkutella.

HS:
Helsingin kaupunki valmistautuu yhä suurempien kerjäläisjoukkojen tuloon kaupungin kaduille. Isoa aaltoa odotetaan kevään lämpimiksi, ja viranomaiset pelkäävät sen tuovan mukanaan myös rikollisuutta.

Tässäpä kiteytettynä olennaisin nykymaailman menosta Suomessa. Äänestykseen voi – toistaiseksi – osallistua täällä.

Hauskaa monikulttuurisen ajan odotusta itse kullekin – mitään kansanryhmää vastaan kiihottamatta ja ketään unohtamatta.

Lähde: kristallipallo.com

Käykääpä ihmiset katsomassa myös Tapio Tuurin Blogi. Suosittelen.

Haram merkitsee kiellettyä asiaa islamissa. Halal taas merkitsee sallittua. Keskityn tässä lähinnä lainamuodossa ns. kiellettyihin asioihin – – palaan myöhemmin Halal-asioihin. Seuraavassa siis lista asioista, jotka ovat Haram:

Allah, Kaikkein Korkein sanoo Pyhässä Koraanissa:

”Sano (oi, Muhammad): Tulkaa, minä luettelen teille mitä Herranne on teiltä kieltänyt.” (Koraani 6:151)

Aivan kuten on pakollista Muslimille oppia uskonnolliset velvollisuutensa ja toimia niiden mukaisesti, on pakollista Muslimille myös oppia kielletyt asiat ja välttää niitä. Täten olemme listanneet tänne joitakin kiellettyjä asioita, joihin ihminen saattaa törmätä jokapäiväisissä askareissaan:

USKOMUKSET

* Olla uskomatta Allahiin.
* Pitää yksilöitä tai asioita Allahin partnereina.
* Uskoa, että Allahilla on lapsia.
* Rukoilla, kumartaa ja polvistua jollekin muulle kuin Allahille.
* Pitää itseään Allahin palvomisen yläpuolella olevana.
* Tulla välinpitämättömäksi Allahin vihasta.
* Hylätä Allahin muistamisen harjoittaminen.
* Protestoida Allahia vastaan kohtalossa ja määränpäässä.
* Kiistellä Allahin, profeettojen ja Imaamien kanssa (rauha heille).
* Aiheuttaa vaikeuksia Profeetalle (saw).
* Vannoa erottautuvansa Allahista, profeetoista (as), Imaameista (as) ja Islamista.
* Valehdella Allahia, Profeettaa (saw) ja Imaameja (as) vastaan.
* Kieltää yksi uskonnon periaatteista.
* Kieltää mikä tahansa Pyhän Koraanin tai Sharian osa.
* Herjaus ja Jumalan pilkkaaminen Allahin talossa.
* Tulla toivottomaksi Allahin armon suhteen.
* Kieltää tuonpuoleinen.
* Kieltää ihmeet.

SHARIA & USKONTO

* Olla tottelematta Sharia-lakeja.
* Olla oppimatta uskomusten perusperiaatteita ja uskonnon määräysten yksityiskohtia.
* Olla opettamatta uskonnon periaatteita ja sääntöjä niille, jotka ovat välinpitämättömiä niistä, kun heidän nähdään tekevän tai harjoittavan jotain, mikä on väärin.
* Tehdä uudistuksia (innovaatioita) uskonnon lakeihin ja harjoituksiin.
* Julistaa laillinen (halal) laittomaksi (haram).
* Julistaa laiton (haram) lailliseksi (halal).
* Antaa tuomio, joka ei ole yhdenpitävä Allahin määräysten kanssa.
* Kapinoida Imaamia (as) vastaan (johtajaa, joka on asetettu Jumalallisella määräyksellä).
* Kieltää jotain, joka kuuluu Allahille (esim. Khums, Zakat).
* Kieltäytyä maksamasta uskonnollisia veroja, kuten Khumsia tai Zakatia tai muita pakollisia velvollisuuksia.
* Viivyttää velvollisuuksia.
* Olla harjoittamasta Taqiyahia kun on vaarassa. (Muslimin täytyy käyttää kaikkia keinoja, jotka hänellä on käytössään suojellakseen elämäänsä, kun sitä uhataan. Taqiyah tarkoittaa sitä, ettei paljasta uskoaan joissakin äärimmäisissä olosuhteissa suojellakseen elämäänsä.)
* Muuttaa paikkoihin, missä henkilön uskonto vaarantuisi.
* Ystävyys uskonnon vihollisten kanssa, kun ei ole kiireellistä välttämättömyyttä.
* Vannominen yleensä, erityisesti Allahia, profeettoja (as) Imaameja (as), Islamia, Koraania ja muita pyhiä asioita kohtaan.
* Johtaa ihmisiä harhaan Allahin tieltä.

VELVOLLISUUDET

* Olla harjoittamasta ”Hyvään Kehoittamisen” ja ”Pahasta Kieltämisen” periaatetta.
* Rikkoa pakollinen paasto, kuten sellainen, joka kuuluu vannomiseen tai paasto Ramadan-kuukauden aikana ilman hyvää syytä.
* Olla paastoamatta Ramadan-kuukauden menetettyjä paastopäiviä ennen seuraavaa Ramadan-kuukautta.
* Viivytellä rukousta kunnes sen aika on ohi.
* Lakata jatkamasta jatkuvan pakollisen rukouksen suorittamista.
* Hylätä pakolliset rukoukset.
* Hylätä mikä tahansa muu velvollisuus.
* Viivytellä Hajj-pyhiinvaelluksen suorittamista siitä vuodestä lähtien kun se tulee pakolliseksi.
* Hylätä oppineiden määräykset heidän Sharia-tuomioissaan.
* Hyväksyä maksu uskonnollisista velvollisuuksista, jotka täytyy suorittaa.

JIHAD

* Olla ottamatta osaa Jihadiin.
* Paeta taistelukentältä.
* Myydä aseita uskottomille, jotka julistavat sodan Muslimeja vastaan.

KORAANI

* Koskettaa Pyhää Koraania ilman muodollista puhdistautumista, Wudu’ta.
* Myydä Pyhä Koraani.

MOSKEIJAT

* Tehdä moskeija epäpuhtaaksi.
* Työskennellä tuhotakseen moskeijan.
* Estää ihmisiä menemästä moskeijaan.
* Mennä tai pysytellä moskeijassa, kun on Janaban tilassa (Henkilö on Junub eli Janaban tilassa sukupuoliyhdynnän (tai siemensyöksyn) jälkeen ja täten pakollinen Ghusl-pesu vaaditaan hengellisen puhtauden samoin kuin henkilökohtaisen hygienian saavuttamiseksi. Samoin Ghusl-pesu on pakollista kuukautisten tai synnytyksen jälkeen.)
* Ylläolevien henkilöiden kulkeminen kahden suuren moskeijan läpi Mekassa (Makkah) ja Medinassa.
* Häpäistä Pyhä Kaaba tai muita pyhiä paikkoja.

USKOVAINEN

* Vihamielisyys uskovaisia kohtaan.
* Mustamaalata uskovaista.
* Häpäistä uskovaista.
* Satuttaa tai pahoinpidellä uskovainen.
* Uhkailla tai terrorisoida uskovaista.
* Naureskella uskovaisten kustannuksella.
* Pitää pilkkanaan tai paheksua Muslimeja.
* Mustamaalata uskovaista runoudessa jne.
* Hylätä uskovaiset.

TOISTEN OIKEUDET

* Julkistaa jonkun salaisuuksia ilman hänen hyväksyntäänsä.
* Hamstrata/varastoida/kätkeä tavaroita, joita yleisö tarvitsee.
* Valheellisesti epäillä toisia ja toimia sen mukaan.
* Valheellisesti syyttää ihmisiä.
* Olla vastaamatta rauhan (salam) terveydykseen.
* Etsiä toisista virheitä ja puutteita.
* Haavoittaa tai amputoida jonkun raajoja.
* Hakata joku ilman syytä.
* Viivytellä jotain henkilöä ilman syytä.
* Laiton tappaminen.
* Kieltää ihmisiltä oikeudet, jotka kuuluvat heille.
* Anastaa orvon varallisuus ja omaisuus.
* Vallata ja takavarikoida toisten omaisuus tai varallisuus.
* Tiedottaa yksilöistä alistajille.
* Pakottaa nainen tai nuoria ihmisiä siveettömiin tekoihin.
* Tukkia Muslimien tie.

MIESTEN JA NAISTEN VÄLINEN KANSSAKÄYMINEN

* Musliminaisille olla pukeutumatta Hijaabiin julkisesti.
* Musliminaisille pukea ja käyttää mitään, mukaan lukien kosmetiikka, hajusteet, vaatteet jne. mitkä kiinnittäisivät ei-Mahram miesten huomion. (ei-Mahram mies on kuka tahansa mies, jonka edessä naisen täytyy pukeutua Hijaabiin ja tämä kattaa ystävät, serkut jne.)
* Ei-Mahram mies ja nainen suutelevat toisiaan.
* Suudella henkilöä himoiten, paitsi puolisot keskenään.
* Koskettaa ei-Mahramin ruumista, koskee sekä miehiä että naisia.
* Koskettaa toisiaan himoiten, paitsi puolisot keskenään.
* Naiset kättelevät ei-Mahram miehiä (ja päin vastoin).
* Katsoa ei-Mahram naista (tai nainen miestä) himoiten. (Miehen on kiellettyä katsoa Musliminaista, joka ei pukeudu Hijaabiin jopa ilman himoitsemista)
* Katsoa poikia tai tyttöjä tai Mahram-sukulaisia himoiten.
* Mennä yleisiin uimaloihin.
* Mennä kouluihin, jotka johtaisivat henkilön korruptoitumiseen.
* Katsoa toisten sukupuolielimiä (paitsi puolisot keskenään).
* Paljastaa omat sukupuolielimensä toisten läsnäollessa.
* Aviorikos.
* Homoseksuaalisuus.
* Lesbous.
* Pedofilia.
* Syyttää jotain aviorikoksesta tai homoseksuaalisuudesta.

AVIOLIITTO

* Kosia naimisissaolevaa naista tai naista Iddah-ajan aikana (neljä kuukautta avioeron jälkeen tai leskeksi jäämisen jälkeen).
* Teko-avioliitto (esim. pakottaa kaksi osapuolta naimisiin, tai Muslimin ja ateistin tai kaafirin, avioliitto (poislukien Kirjan Ihmiset eli juutalaiset ja kristityt)).
* Naida Mahram-sukulainen tai avioliiton kautta oleva sukulainen tai rintaruokinnan kautta oleva sukulainen.
[Mahram-sukulaiset miehen tapauksessa ovat hänen äitinsä, siskonsa, siskon tai veljen tyttäret ja tädit. (Naisen tapauksessa Mahram-sukulaisia ovat hänen isänsä, veljensä, siskon ja veljen pojat, enot ja sedät. Avioliitto ei ole sallittua Mahram-sukulaisten välillä ja siksi nainen ei pukeudu Hijaabiin heidän edessään. Ei-Mahram-sukulaisia ovat serkut, kälyt ja langot jne. ja naisen täytyy pukeutua Hijaabiin hänen ei-Mahram-sukulaistensa edessä. Avioliitto on sallittua serkkujen välillä.]

AVIOELÄMÄ

* Miehelle olla harrastamatta seksiä vaimonsa kanssa kauemmin kuin neljään kuukauteen.
* Masturbointi – se on sallittua, jos puoliso tekee sen, esimerkiksi esileikissä.
* Miehelle harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, kun hänellä on kuukautiset.
* Naiselle mennä ulos talosta ilman miehen tietoa tai lupaa. (tähän ei kuulu tapaukset, jotka katsotaan välttämättömiksi.)
* Puolisoille paljastaa toistensa salaisuuksia.

LAPSET

* Olla kurittamatta lapsiaan, kun he muuten menisivät harhaan.
* Hakata lapsiaan äärimmäisessä kurituksessa.
* Lapsille olla tottelematta vanhempiaan.
* Katsoa lapsi sukulaiseksi muulle, kuin hänen omalle luonnolliselle isälleen.

HENKILÖKOHTAINEN KÄYTTÄYTYMINEN

* Valehteleminen.
* Petos.
* Huijaaminen.
* Huijaaminen painossa ja mittaamisessa.
* Harhautus.
* Tekopyhyys.
* Testamentin väärentäminen.
* Varastaminen ja ryöstäminen.
* Tehdä valaansa vastaan.
* Rikkoa luottamuksensa.
* Panetella tai kuunnella panettelua.
* Parjata tai mustamaalata tai kuunnella sitä.
* Olla kateellinen tai mustasukkainen ja toimia sen mukaan.
* Olla ylimielinen.
* Olla tuhlaileva ja mahtaileva.
* Pukeutua kultaan tai silkkiin (koskee vain miehiä).
* Käyttää kultaisia ja hopeisia astioita vaikka vain koristustarkoitukseen.
* Olla pitämättä itseään puhtaana virtsasta tai muista epäpuhtaista aineista.
* Vaarantaa oma elämänsä.

RUOKA & JUOMA

* Juoda päihdyttäviä alkoholijuomia.
* Syödä eläimen lihaa, jota ei ole teurastettu Islamin lain mukaisesti, myös syödä kiellettyjen eläinten lihaa, kuten sikaa jne. (paitsi olosuhteissa, joissa henkilön elämä riippuu sellaisen lihan syömisestä.)
* Syödä kiellettyjä eläinten ruumiinosia kuten kiveksiä.
* Syödä tai juoda jotain epäpuhdasta tai sellaista, mikä on tullut epäpuhtaaksi.
* Syödä mutaa tai muita kiellettyjä asioita.

SOSIAALINEN KANSSAKÄYMINEN

* Satuttaa naapureita.
* Katsoa naapureiden taloihin ilman lupaa.
* Istua pöydän ääressä, missä tarjoillaan alkoholia.
* Estää hyviä tekoja ja hyväntekeväisyystöitä.
* Istua sellaisten ihmisten seurassa, jotka tekevät uudistuksia (innovaatioita) uskontoon.
* Saavuttaa valta laittomilla keinoilla (Islamin lain mukaan).
* Onkia esille tunnustuksia kidutuksen kautta.
* Pelata shakkia.
* Työskennellä parittajana.
* Levittää korruptiota maan päälle.
* Luoda sekaannuksia asettamalla yksilöt toisiaan vastaan.
* Ylistää henkilöä hänen läsnäollessaan ja panetella hänen poissaollessaan.
* Hautojen ryöstö.
* Istua sellaisten henkilöiden seurassa, jotka uppoutuvat merkityksettömään puheeseen Allahin merkeistä.
* Ilakointi ja kevytmielisyys – lähteä mukaan tarpeettomiin aktiviteetteihin, jotka ovat turhaan meneviä ja vievät huomion pois Allahin muistamisesta ja Hänen tieltään.
* Harjoittaa astrologiaa ja etsiä apua astrologeilta (uskoa niihin ja toimia sen mukaisesti).
* Alistaa valtaansa henkiä, Jinnejä ja enkeleitä jne. tai etsiä apua heiltä, jotka harjoittavat sitä (vahingoittaakseen muita).
* Harjoittaa mustaa magiaa, noituutta tai etsiä apua heiltä, jotka harjoittavat sitä.
* Hypnoosi (paitsi välttämättömiin lääketieteellisiin vaatimuksiin).

SYNTI

* Suostua syntiin.
* Julkistaa syntinsä.
* Julkistaa siveettömyyksiä.
* Auttaa toisia tekemään syntiä.
* Jatkaa pienten syntien tekemistä.
* Määrätä tai rohkaista muita tekemään pahuutta tai syntiä.
* Olla ottamatta omia syntejään vakavasti, koska sellainen johtaisi piittaamattomuuteen katumuksesta (tawba).
* Mainostaa siveettömiä tekoja.

ALISTAMINEN

* Alistaminen ja sääntöjen ylittäminen.
* Auttaa alistajaa ja hyväksyä hänen tekonsa.
* Tulla alistajien työntekijöiksi.
* Pyydää mielipidettä alistajalta tarpeettomasti.

UHKAPELI

* Vedonlyönti ja mikä tahansa uhkapelin muoto.
* Valmistaa uhkapelin työvälineitä ja laitteita.
* Lyödä vetoa jollain muulla tavalla kuin mitä on mainittu Islamilaisen lain osassa, joka puhuu jousiammunnasta ja hevoskilpailuista.
* Ottaa osaa sovinnaiseen hevoskilpaan, paitsi jos ne täyttävät Sharian hyväksymät ehdot.

MUSIIKKI JNE.

* Tanssiminen.
* Laulaminen ja sen kuunteleminen.
* Vierailla yökerhoissa, diskoissa jne.
* Valmistaa, ostaa, myydä tai käyttää musiikki-instrumentteja.

TOTUUDELLISUUS

* Hyväksyä tai antaa lahjus totuuden kätkemiseksi tai tehdä jotain valheellista sen vallitsemiseen.
* Esittää väärä todistus.
* Totuuden tuhoaminen.
* Vannoa väärä vala.
* Kätkeä todistus.
* Kätkeä totuus.

VALHEELLISUUS

* Hyväksyä valheellisia uskontoja, kuten Sufismi, Baha’ismi jne.
* Tulla jäseneksi johonkin valheellisuuden puolueeseen kuten kommunismi jne.
* Säilyttää, ostaa, myydä, opettaa ja julkistaa valheellista ja harhaanjohtavaa kirjallisuutta.
* Oppia korruptoivia aiheita tai opettaa niitä muille kuin heille, jotka haluavat kumota ne.

SEKALAISIA

* Tehdä patsaita samoin kuin myydä, ostaa ja mainostaa niitä palvonnan tarkoituksiin.
* Ostaa ja myydä taistelukoiria ja sikoja.
* Ottaa ja antaa korkoa.
* Ajaa omaa tai toisten partoja.
* Olla itseään ylistävä omasta Jumalanpalveluksestaan.
* Raivo, joka johtaa Haramiin (kiellettyyn).
* Katkaista siteet omiin sukulaisiin.
* Ansaita laittomilla asioilla ja keinoilla.
* Kirjoittaa eroottista runoutta siveästä naisesta tai pojasta jne.
* Päihteiden käyttö olipa se juomista, myymistä, ostamista, kasvattamista, tekemistä, rahankäyttöä, ottaa sitä muilta, vuokrata omaisuutta siihen tarkoitukseen tai käyttää sitä muilla tavoin kuten peittää vahingot tarpeettomasti.

Jotkut yllämainituista teoista saattavat liittyä toisiin listassa oleviin, mutta ne on liitetty mukaan käytöksen vakavuuden vuoksi, kuten on viitattu useissa Koraanin jakeissa tai Profeetan (saw) haditheissa tai perimätiedossa.

Täytyy huomata, että jotkut yllämainituista teoista muodostavat Kufr’in (uskosta luopumisen), jotkut ovat Shirk’iä (jonkin asettamista Allahin rinnalle partneriksi), jotkut Suuria Syntejä ja jotkut edellyttävät Kaffara’a (maksua tai sakkoa sen hyvittämiseksi) tai edellyttävät Hadd’ia (rangaistusta, joka on ennaltamääritelty Koraanissa tai Haditheissa) tai Ta’zir’ia (rangaistusta, jonka tuomari määrää). Nämä on kerrottu yksityiskohtaisesti asiaankuuluvissa lakiteksteissä.

Vaikka olenkin ajoittain kritisoinut Jussi K. Niemelää, täytyy kerrankin kiittää häntä. Hän on kerännyt tämän varsin mielenkiintoisen luettelon Haram-asioista.

Lähteet: Jussi K. Niemelä, Islamic Worship Reference series, Fundamentals of Islam, Imam Muhammad Shirazi, Islamtieto.com, Wikipedia.

Jatkona eiliselle kirjoitukselleni, esittelen Teille – oi rakkaat lukijani – todellista suvaitsevaisuutta, humanismia ja ihmisoikeuksien sisäistämistä suorastaan huokuvan kirjoituksen:

Niinpä, niin…

Jussi Vaarala, Somerniemeltä, voisi varmaan hieman selventää kirjoitustaan ja kertoa meille:

Mikä on se ihmeellinen rasismirikollisuus, jonka olemusta poliisi ja oikeusjärjestelmä ei tunnista? Koskeeko tämä myös ns. käänteisrasismia? Miten rasismi määritellään ja kuka sen määrittelee? Onko Suomen perustuslaki ja siihen kirjattu sananvapaus Jussin mielestä turha ja tarpeeton?

Lisäksi haluaisin tietää, onko Jussi siinä asemassa, että hän määrittää ihmisoikeudet ja niihin sisältyvät sopimukset uudelleen? Onko Jussi sitä mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kenties väärässä määritellessään ihmisoikeutena pidettävän sananvapauden rajoja näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Olen käsitellyt samaa aihetta aikaisemmin täällä.

Ja heipä, hei Jussi: Miksi tyytyä vain keräämään tietokoneita talteen? Eikö nyt yhteiskunnan turvallisuuden ja rikoksenuusintavaaran vuoksi olisi syytä eristää nämä vaaralliset rasistit keskitys- tai uudelleenkoulutusleireihin? Onhan rasismi rikoksista suurin. Ja sehän on ainoastaan valkoisen miehen muihin kansoihin ja rotuihin kohdistamaa. Jussihan sen todennäköisesti parhaiten tietää – etenkin kun joutuu asumaan Somerniemen kaltaisessa ghetossa…

Minulla olisi vielä yksi kysymys Jussille: Kun rasistit on kerätty talteen, kuka on Jussin mielestä seuraavana vuorossa?

Kapitalistit, kommunistit, porvarit, luterilaiset, ateistit vai kenties joku muu ryhmä?

Iltalehdykkä on julkaissut uutisen joka liittyy Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin ristiretkeen sananvapautta – ja etenkin väärää ja paheellista runoutta – vastaan.

Runokirjan kirjoittaja kiistää kiihottamisen

Kärkevää ilmaisua sisältävän runokirjan kirjoittanut mies kiistää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Juttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan helsinkiläismies on levittänyt yleisön keskuuteen lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan ja solvataan eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.

Syyttäjä katsoo lausuntojen panetelleen ja solvanneen turvapaikanhakijoita, juutalaisia ja romaneja sekä muslimeja ja afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä. Nämä esitetään lausunnoissa Illmanin mielestä kohteina, joihin syrjintä ja äärimmäisen väkivallan kohdistaminen olisi paitsi sallittua myös toivottua.

Lainvastaisiksi katsotuissa lausahduksissa viitataan muun muassa kolmannen valtakunnan toimeenpanemaan joukkotuhoon ja toimiin tiettyjen ihmisten poistamiseksi maasta.

Kirja julkaistiin vuonna 2005

Syytteen tuoneet kohdat sisältyvät omakustanteena syntyneeseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2005. Sitä on painettu 200 kappaletta.

Kopioita kirjasta on lähetetty muun muassa edellisten presidentin- ja eduskuntavaalien ehdokkaille sekä vähemmistövaltuutetun toimistoon. Syyttäjän mukaan mies on jakanut kirjoja yleisön keskuuteen ainakin noin 20 kappaletta.

Rikoksesta epäilty kertoi itse, että runokirja on ollut vapaasti ladattavissa netistä.

”Vallanpitäjien silmät auki”

Runokirjasta teki tutkintapyynnön poliisille tuolloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Kirjan kirjoittanut yrittäjä lähetti vähemmistövaltuutetun toimistoon alun perin toisenkin runokirjan, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Syytteestä päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Kirjojen lähettämisen tarkoituksena oli herättää epäillyn mukaan keskustelua.

Puumalaista samoin kuin toista tutkintapyynnön allekirjoittanutta henkilöä kuultiin oikeudessa todistajina.

Syytetty katsoi, ettei hän ole lausunnoissaan ylittänyt sananvapauden rajoja eikä syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Miehen mukaan hänen vilpittömänä tarkoituksenaan on ollut ”saada vallanpitäjien silmät auki tajuamaan, kuinka järjetöntä politiikkaa he ovat harjoittaneet tukemalla monikulttuurisuutta”.

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa myöhemmin.

Tämä herättää jo ajatuksia:

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Miten tuleekaan mieleen erään kenraaliluutnantti A.E.Airon teos Puolustuspuheeni? tai Hannu Salaman Juhannustanssit?

Hölmöyden määrä suomalaisessa yhteiskunnassa näyttäisi olevan vakio.

Poliittinen liturgia ja korrektius eivät tainneet silloinkaan hyväksyä poikkeamia sananvapaudesta.

Miettikää kuinka hölmöiltä noidenkin kirjanpolttotalkoiden syytteiden ja paheksunnan kanssa onanoineet syyttäjät vaikuttavatkaan nykypäivän horisontista tarkasteltuina… XD

Tosin…

Se mikä tässä tuppaa tosissaan naurattamaan on se, että nämä nykyajan inkivisiittorit, rovionpolttajat ja sananvapauden kaventajat eivät – aikuisten oikeasti – näytä ymmärtävän sitä paradoksia mikä liittyy heidän ristiretkeensä ns. rasismia vastaan ja puuhasteluun vähemmistön ns. oikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuksien nimissä – Sacrae Congregationis Sancti Officii.

Kidutuskammioita ja keskitysleirejä odotellessa…

Lähteet: STT, Iltalehti

Päivän Hyysärin pääkirjoitussivulta löytyi vieraskynäkirjoitus pakolaispolitiikasta. Laura Huttunen kirjoittaa otsikolla Pakolainen ei koskaan palaa entiseen.

Huttunen tutkii bosnialaisten pakolaisten paluumuuttoa Suomen Akatemian tutkijana Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella.

Hän toteaa kirjoituksessaan, että:

laaja pakolaisuus, sodan tapahtumat ja sodanjälkeinen köyhyys ovat muuttaneet paikallisyhteisöjä radikaalisti.

Tähän listaan voisi lisätä räjähtäneen tiedonvälityksen ja kiihtyvän globalisaation. Kun näitä asioita yhdistellään samassa astiassa, päädytään vaikeaan tilanteeseen. Sellaiseen, jossa pakolaisen paluu kotiseudulleen on hankalaa, epähoukuttelevaa tai osittain jopa mahdotonta.

Huttunen toteaa – aivan oikein:

Kansainvälisessä pakolaispolitiikassa parhaana kestävänä ratkaisuna maailmanlaajuiseen pakolaisongelmaan nähdään pakolaisten paluu entiseen kotimaahansa. 1990-luku olikin YK:n julistama paluun vuosikymmen.

Aivan. Pakolaisten raahaaminen pois kotiseutunsa lähettyviltä vie pohjan koko pakolaispolitiikalta.

Kun pakolainen kuljetetaan toiselle puolelle maailmaa, estetään hänen joustava paluunsa takaisin kotiseudulle olojen rauhoituttua. Tällainen pakolaisten siirtäminen on väkivallan, ihmisoikeusloukkausten ja/tai hyökkäyssodan hyväksymistä De Facto.

Kun nämä ihmiset siirretään pois omasta ympäristöstään silloin suoritetaan alistajan, poliittisen vastustajan tai valloittajan haluama etninen tai poliittinen puhdistus.

Tällainen ihmisten siirtäminen toiselle puolelle maailmaa ei ole ongelmien ratkaisemista. Se on alistumista vääryyden ja väkivallan edessä ja ongelmien siirtämistä muualle.

Muiden ongelmien lisäksi erittäin monet poliittisesti aktiiviset pakolaiset tuovat poliittisen aktivisminsa ja sen mukanaan tuomat ongelmat turvapaikan myöntäneeseen uuteen sijoitusyhteiskuntaansakin.

Pahimmillaan tällainen humaani pakolaispolitiikka aiheuttaa sen, että jostain kehitysmaasta tulee rauhalliseen länsimaahan koko edellisen diktaattorin hallintokoneisto perheineen, korruptioineen, tapoineen, kulttuureineen, ongelmineen ja asenteineen.

Huttunen jatkaa ja tulee ongelman ytimeen:

Suomen valtio on korostanut pakolaisten paluun vapaaehtoisuutta. Pysyvän oleskeluluvan saaneita pakolaisia ei ole kovin aktiivisesti kannustettu palaamaan.

Bingo. Tästä on kysymys. Suomi rikkoo kansainvälisen pakolaispolitiikan perusteita ja muuttaa kansainvälisen pakolaispolitiikan aivan omatoimisesti maahanmuuttopolitiikaksi.

Vastoin kaikkia kauniita julkisia puheita työperäisestä maahanmuutosta.

Miksi – kuuluu kysymys? Kenen etuja ajaa nykyinen pakolaispolitiikka?

Nykyisen politiikan todellinen tarkoitus näyttäisi olevan nimenomaan hädänalaisten, kouluttamattomien ja kielitaidottomien pakolaisten raahaaminen Suomeen maapallon toiselta puolelta. Heitä pidetään hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikan keinoin maassa ja näillä keinoilla saadaan heidät riippuvaisiksi asemastaan Suomessa.

Tästä ei ole kovin pitkä matka siihen, että heidät velvoitetaan tekemään töitä vastikkeeksi saamistaan sosiaalista subventioista. Eli käytännössä, orjatöitä alle minimipalkan.

Halvan – tai tässä tapauksessa työnantajalle ilmaisen – ulkomaisen työvoiman virtaaminen Suomeen johtaa siihen, että yhä useammasta käytännön taitoja ja ruumiillista työtä vaativasta alasta tulee työehdoiltaan, työolosuhteiltaan ja palkkaukseltaan täysin mahdoton alkuperäisasukkaille – eli meille suomalaisille. Kun halpa – ja tässä tapauksessa veronmaksajien työnantajalle maksama – ulkomainen työvoima sitten valtaa nämä alat, monikulturistit voivat osoittaa, että suomalaiset eivät enää halua tehdä kaikkia töitä ja siksi ulkomainen työvoima on välttämätöntä.

Pahimmillaan tässä tilanteessa käy niin, että ne jotka ajavat nykyistä kehityssuuntaa, saavat lopulta mitä haluavat – vaihtavat maamme väestön itselleen enemmän sopivaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä – ettei tilanne muutu vielä pahemmaksi?

Suomen valtio on kuitenkin rahoittanut joitakin – varsin vähäisiä ja riittämättömiä – paluumuuttoon tähtääviä ohjelmia. Ohjelmat edellyttävät, että edunsaajat palaavat tietyn ajan kuluessa pysyvästi lähtömaahansa. Samalla he luopuvat oleskeluluvastaan Suomessa ja siihen liittyvistä oikeuksista.

Huttunen jatkaa:

Pakolaispoliittisessa keskustelussa oletetaan usein, että pakolaisten paluu lähtömaahan ja kotipaikkaan tarkoittaa yksinkertaisesti paluuta entiseen elämään. Kuitenkin lähdön ja paluun välillä on usein vuosien, jopa vuosikymmenten aika. Niin lähtömaa kuin pakolaiset itsekin ovat muuttuneet.

Tästä asiasta olen Huttusen kansa samaa mieltä. Ongelma on pitkien etäisyyksien – niin maantieteellisten, kulttuurillisten kuin hyvinvointiin liittyvien – kumuloituva vaikutus joka saa vielä lisäkiihdykettä alkuperämaan turvattomuudesta ja toivottomuudesta.

Eivät pakolaiset palaa koskaan samanlaiseen maahan. Kriisit muuttavat – niin alueita, kulttuureita kuin ihmisiäkin.

Kuten Huttunen kertookin:

Bosnialaiset pakolaiset ovat hyvä esimerkki siitä, että vaikka monet pakolaiset itse toivovat paluuta kotimaahansa, paluu entiseen elämään on usein yksinkertaisesti mahdotonta.

Liki kaikki Suomessa asuvat bosnialaiset ovat Bosnian sodan (1992–1995) aikana tänne pakolaisina tulleita ihmisiä tai heidän omaisiaan. Arvioiden mukaan Bosnian sodassa kuoli noin 200 000 ihmistä ja kodeistaan pakoon lähti noin 2,3 miljoonaa ihmistä, joista 1,3 miljoonaa ulkomaille.

Bosnian sotaa leimasivat järjestelmällinen siviileihin kohdistunut väkivalta ja laajamittainen kotien tuhoaminen. Monet joutuivat kokemaan itseensä tai läheisiinsä kohdistuvaa väkivaltaa. Useimmat menettivät pakoon lähtiessään talonsa ja muun omaisuutensa.

Valtavasta jälleenrakennusponnistuksesta huolimatta Bosnian talous on toipunut huonosti sodan jälkeen. Alueella on yhtä aikaa korjattu sodan tuhoja ja siirrytty sosialismista markkinatalouteen. Työttömyysaste on huimaavan korkea, investoinnit tuotantoon yhä vähäisiä ja valtiollinen sosiaaliturva olematonta. Monet elävät köyhyysrajalla ja ovat yhä riippuvaisia joko erilaisista humanitäärisistä järjestöistä tai ulkomailla asuvien sukulaisten avustuksista.

Daytonin rauhansopimus lopetti varsinaisen sodankäynnin mutta jätti hankalan poliittisen perinnön. Maa jaettiin kahtia Bosnian serbitasavaltaan sekä muslimien ja kroaattien federaatioon. Monet näkevät tämän jaon ylläpitävän jännitteitä etnisten ryhmien välillä.

Sodanaikaisen väkivallan käsittely Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa on vielä kesken, ja sodan perinnön julkinen käsittely on Bosniassa tuskin alkanut.

Myös entiset työpaikat ovat kadonneet. Pakolaisuudesta palaavia syrjitään usein työhönotossa, koska maassa läpi sodan asuneilla katsotaan olevan moraalinen etuoikeus työllistyä ensin.

Laajamittainen pakolaisuus, sodanaikaiset tapahtumat sekä sodanjälkeinen köyhyys ja epävakaus ovat muuttaneet paikallisyhteisöjä radikaalisti, joten paluuta sotaa edeltäneeseen elämään ei ole.

Kyllä. Ongelmia riittää ja tuollainen maa on kansainvälisen avun varassa.

Mutta miten tämä kansainvälinen apu sitten toimii ja tehoaa käytännössä?
Kannustaako se yhteiskunnallisesti haluttuun toimeliaisuuteen vai passivoiko se ja edistääkö se kuitenkin lähinnä rikollisuutta?

Ydinkysymys taas tässä on se, miten noita varoja saataisiin käytettyä tehokkaammin? Niin, että varat loisivat pakolaisen kannalta houkuttelevamman ympäristön kuin turvapaikan antanut maa

Huttunen jatkaa:

Pakolaispolitiikka on usein rakentunut oletukselle, että paluu entiseen kotimaahan on kertaluonteinen tapahtuma. Useimmiten onnistunut paluu on kuitenkin pitkä prosessi.

Ihmiset liikkuvat vuosien ajan lähtömaan ja uuden asuinmaan välillä ja rakentavat paluun mahdollisuuksia vähitellen. Usein perheenjäsenet asuvat joitakin aikoja eri maissa, ja perheen taloudellisia ja tiedollisia resursseja yhdistetään luovalla ja joustavalla tavalla.

Toisin kuin Huttunen, minä tämän näen henkilökohtaisesti erittäin suurena ongelmana. Tällainen juurettomuus ja liiallinen vaihtoehtojen määrä edesauttaa lähinnä turvapaikkamaan sosiaalisubventiojärjestelmän hyväksikäyttöä ja sen saaliin hyödyntämistä alkuperämaassa.

Selkeät säännöt ja rajat luovat turvallisuutta, vähentävät rikollisuutta ja luovat todellisuudessa houkuttelevan mahdollisuuden pakolaisen paluulle omaan kotimaahansa.

YK:n yleisten pakolaistyön periaatteiden mukaisesti.

Huttunen tulee seuraavaan johtopäätökseen:

Sekä yksilöiden itsensä että vastaanottavan, sodasta toipuvan yhteisön näkökulmasta pitkä paluu on usein parempi ratkaisu kuin kertaluonteinen paluu. Paluuta valmistelevat mutta muualla elävät pakolaiset eivät kilpaile vähäisistä resursseista paikallisten kanssa vaan päinvastoin yleensä tukevat rahallisesti sukulaisiaan.

Olen edelleen eri mieltä. Tällainen sosiaaliturismi on omiaan ruokkimaan rikollisuutta ja avustusrahojen väärinkäyttöä. Parempi olisi tukea takaisinmuuttoa selkeillä velvoitteisiin sidotuilla taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla kannusteilla – etenkin tuetuilla lainoilla. Muistaen sitoa tämä tuki myös alkuperäismaahan jääneen väestön uudelleenrakennustoimiin – samoin ehdoin ja velvoittein.

Parempi kertarutina, kuin ainainen kitinä.

Kaikki pakolaiset eivät halua tai voi palata lähtömaihinsa, vaan monet haluavat luoda uuden elämän uusien asuinmaidensa aktiivisina kansalaisina. Nykyisin yhä useammat myös jakavat aikansa kahden tai useamman paikan välillä ja osallistuvat aktiivisesti useiden yhteiskuntien elämään.

Tätä ei pidä tukea eikä kannustaa missään nimessä. Perusteet löydätte tästä samasta kirjoituksesta

Lähde: HS

Näennäisdemokratiassamme ollaan siirtymässä reipas askel kohti peittelemätöntä ja häikäilemätöntä puoluekeskeistä oligarkiaa.

Päivän Uusi Suomi kertoo nimittäin, että Sdp:ssä on virinnyt keskustelu presidentin valinnan siirtämisestä kansalta eduskunnalle. Kansanedustaja Kimmo Kiljusen mukaan monet demariedustajat haluavat siirtää vaalin eduskunnalle, jos presidentiltä viedään valtaoikeudet.

Kiljunen kuuluu Sdp:ssä presidentin valtaoikeuksia pohtivaan työryhmään. Hän itse pitää parhaana vaihtoehtona sitä, että presidentistä tulisi edustuksellinen hahmo, jonka eduskunta valitsisi.

Tämä ei sinällään yllätä yhtään.

Kiljunen tovereineen edustaa tyypillisimmillään Sdp:n todellisuudesta kaikkein vahvimmin irrallaan olevaa akateemista hattivattisiipeä. Kiljunen on tehnyt koko elämänuransa yhteiskunnallisesti toissijaisten arvojen piirissä ja onnistuttuaan pääsemään kansanedustajankin – ja sitä kautta politiikan ytimeen – hän näyttää humaltuneen entisestään saavuttamastaan vallasta.

Ei niin, että Kiljunen olisi koskaan kunnostautunut kansanvallan tai kansantahdon kirkassilmäisenä airuena. Enemmän hän on edustanut ammattipolitikointiin ja ammattiyhdistyskeinotteluun liittyvää ylimielisten komitea-, kabinetti- ja virkamiesdemareiden – omasta mielestäni – varsin itseriittoista ja vastenmielistä maailmankuvaa.

Myös eduskunnan keskustataustainen pääsihteeri Seppo Tiitinen on heittänyt pohdittavaksi, pitääkö kansaa vaivata uurnille vallatonta presidenttiä äänestämään. Tiitisestä kannattaa myös muistaa se, että hän ehkei profiloidu virka-asemastaan huolimatta kaikkein vahvimmaksi kansanvaltaisuuden puhdashaarniskaiseksi ritariksi. Sellaista on vaikea kuvitella Tiitisen työuralta löytyvän entinen itsevaltaisen Suojelupoliisin päällikön hahmosta.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin huomauttaa, harvoin sellaista vaalia on otettu pois kansalta, johon kansa osallistuu. Ja presidenttiä kansalaiset äänestävät innokkaammin kuin muita päättäjiä.

Sasi muistuttaa myös siitä, miksi kansanvaaliin aikanaan siirryttiin: valtionpäämiehen valinnasta haluttiin sulkea pois mustan hevosen mahdollisuus.

Vielä ei ole aivan riittävää luottamusta siihen, että jokin valitsijakollegio valitsisi sellaisen henkilön, jonka kansa haluaa. Eikä ole syytä siirtää vaalia pois kansalta, vaikka valtaoikeuksia karsittaisiinkin.

Hän ei myöskään usko, että valtaoikeuksien vähentäminen juuri veisi kansan äänestysintoa. Siitä pitää huolen selkeä henkilövaalin luonne.

Se, että näennäisdemokraattinen Sdp – ja muutkin näennäisdemokraattiset puolueet – haluavat kaventaa nykyisinkin varsin rajattua demokratiaa ja kansan mahdollisuutta päättää asioista, ei ole todellakaan yllätys. Odotan sitä päivää jolloin kyseinen lokkiparvi ehdottaa äänestysoikeuden poistamista kokonaan kansalaisilta ja sen siirtämistä tarkasti valituille poliittisille edustajille. Tuokaan päivä ei välttämättä ole nykyorwellilaisessa maailmassamme kovinkaan kaukana.

Yllätys tässä asiassa on se, että vaikka presidentin valtaoikeuksia on riisuttu varsin rankalla kädellä, kansa haluaa kuitenkin äänestää suoraan presidenttiään.

Olisiko tässä viesti siitä, että nykyistä puolueisiin sitoutunutta hallintojärjestelmäämme pitäisi purkaa ja siirtää toiminta – suomalaisen muunkin kansalaistoiminnan tapaan – alhaalta ylöspäin suuntautuvaksi?

Jo se, että se aiheuttaa vastarintaa ja pelkoa Sdp:n kaltaisessa herrahississä ja verovarojemme hyväksikäyttökoneistossa, on varsin selvä signaali siitä, että tuo suunta on ainoa oikea.

Lähde: Uusi Suomi

Jk. Oma mielipiteeni järjestöstä nimeltään Sdp lienee varsin selvä:

Katsoin eilen uudestaan Ilkka Vanteen Lupaus-elokuvan.

Lähde:Suomen elokuvasäätiö

Elokuva on Lotta-Svärd-säätiön tuella toteutettu varsin koskettava kuvaus nuorista suomalaisista naisista ja heidän kohtaloistaan sotavuosina. Se kertoo kolmen nuoren lotan tarinan – ja sen mihin annettu lottalupaus heidän kohtalonsa johdatti.

Lupaus on elokuva kolmesta nuoresta naisesta, joiden elämään tunkeutuu sota. Mona (Laura Birn) on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja haaveilee eläinlääkärin opinnoista Oslossa, Anna (Karoliina Vanne) suunnittelee häitä ja omaa perhettä, Ruth (Hanna Lekander) on päättänyt opiskella teologiaa. Mutta miten uskoa tulevaisuuteen, kun kaikki ympärillä järkkyy?

Lupaus kuvaa nuorten naisten vapauden kaipuuta, unelmia ja aikuistumista aikana, jolloin Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Se kertoo naisista, jotka työnsivät omat haaveensa syrjään ja antoivat lottalupauksen isänmaalle. Näiden Lotta Svärd –järjestöön kuuluneiden naisten työllä sekä koti- että sotarintamalla oli ratkaiseva merkitys pienen maan taistelussa itsenäisyytensä puolesta.

Elokuva seuraa viittä vuotta Monan, Annan ja Ruthin elämästä vuodesta 1939 vuoteen 1944.

Niin…

Ja katsoinpa elokuvan jälkeen kirjahyllyssäni olevia kuvia ja merkkejä. Oman sukuni veren ja kärsimyksen värittämää historiaa.

Täytyy sanoa, että kävipähän luonnon päälle – miettiessäni menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tämän nykyisen itsekeskeisen saalistuspolitiikanko vuoksi menneet sukupolvet kärsivät ja venyivät?

Siksikö isoisäni kaatui, että joku maahantulija – ja pahimmassa tapauksessa kulttuurimme sopeutumaton sosiaalituristisellainen – saa tulla tänne valmiiseen maahan ottamaan ilman väkivaltaa sen, mitä neuvostoliittolaiset eivät saaneet otettua väkivallallakaan? Siksikö isoäitini- ja tätini olivat rintamalla ja toinen isoisäni alkoholisoitui sodassa?

Näidenkö vuoksi osa suvustani joutui lähtemään kodeistaan ja antamaan omaisuuteensa maahantunkeutujalle? Näidenkö vuoksi henkiin jäänyt isoisäni lähti rakentamaan sodanjälkeistä Suomea vuonna 1939 uutena ostamallaan – ja sodan aikana pakkoluovutettuna loppuun ajetulla – kuorma-autollaan. Autolla, joka palautui sodasta niin, että oven sulkulaitteina oli huussin haat?

Näidenkö vuoksi myös sodissa kärsinyt ja isänmaan etua ajanut isosetäni joutui olemaan ns. asekätkentäjupakan aikana De Facto vangittuna melkein kolme vuotta? Ilman vangitsemismääräystä tai oikeudenkäyntiä – puhtaasti kommunistien poliittisena vankina.

Näidenkö vuoksi olen maksanut, maksan ja tulen maksamaan Euroopan kovinta verotaakkaa?

Suuntaanko kiukkuni maahanmuuttajaan?

En – hänhän käyttää hyväkseen sitä mitä hänelle tarjotaan. Hän on seuraus hölmöydestä ja kansallisesta ajattelemattomuudesta – ei sen syy.

Syypäät ovat ihan omassa joukossamme.

Toistan taas kerran saman asian.

Koko touhun takana on joukko elitistisiä vihervasemmistolaisia ns. humanisteja. Itsekeskeisiä, ylimielisiä ja todellisuudesta vieraantuneita, isänmaansa ja kanssakansalaistensa päälle virtsaavia oman pesän likaajia. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toimivansa raa´an kansainvälisen globalisoituneen kapitalismin juoksupoikina- ja tyttöinä.

Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä aiheuttavansa eriarvoisuutta, rasismia ja turvattomuutta – ja siinä sivussa he polkevat ihmisoikeuksia sekä tukevat kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, diktaattoreita, fundamentalisteja, sodankäyntiä ja maailman hukkumista väestöräjähdykseen.

He ovat vähemmistö – mutta vallankahvassa tiukasti kiinni oleva ja kovaa ääntä pitävä sellainen.

Saattaa tulla itku monelle isollekin pojalle tätä nykyistä menoa miettiessä.

Mutta annan omalta kohdaltani kuitenkin lupauksen – minä en alistu enkä anna periksi vääryyden edessä.

En.

Lähteet: Fantasia-filmi, Suomen elokuvasäätiö, Wikipedia,

Näin kertoo meille nimimerkki Ciclista Ode Soininvaaran blogissa olevalla kommenttiosiolla.

Olen täysin samaa mieltä Ciclistan kanssa.

Mutta miten tämä ongelma saataisiin ratkaistuksi?

Olisiko Sinulla – Ciclista – jokin viisasten kivi tähän ongelmaan? Miten saisimme tyttäriäni ja vaimoani kohtaan suunnatut soomalainen huora ja huora nimitykset loppumaan?

Osaatko muuten kertoa minulle sen, miksi vaimoni ja tyttäreni ovat huoria siinä vaiheessa, kun he eivät suostu lähtemään nimittelijän mukaan harjoittamaan hänen kanssaan seksiä?

Ja Sinä varmaan älykkäänä ja ymmärryskykyisenä kansalaisena osaat kertoa myös sen, miten saisimme loppumaan sen, että minua ja muita kaltaisiani ihmisiä nimitellään julkisilla paikoilla spermanaamoiksi ja vitu homoiksi? Etenkin sen jälkeen kun olemme kieltäytyneet antamasta rahaa tai savukkeita.

Olet oikeassa. Rasismi ja syrjintä ovat suuri ongelma nykyisessä Suomessa.

Kannattaisiko meidän muuten miettiä sitä, mistä ne juontavat juurensa?

Odotettavissa suvaitsevaisuusrintamalta

Sotaveteraaneistamme on aika jättämässä. Olisiko syytä pistää hyvään ja rauhanomaiseen uusiotarkoitukseen kansan karttuisasta kädestä kerätty omaisuus.

Tässäpä idea:

Kun veteraanejamme on enää muutama hengissä, pitäisikö heidät eutanoida ja kärrätä Ämmässuolle?

Näin saisimme heidän käytössään olevaa militaristista varallisuutta siirrettyä nykymaailman kannalta tärkeämpiin kohteisiin.

Esimerkiksi Afganistanista peräisin olevien Taleban-sissien ja Al Quaidan terroritöissä vammautuneiden taistelijoiden hoitamiseen.

Unohtamatta sotaisien evankelis-luterilaisten pappien korvaamista kyseisistä maista – ja Iranista – peräisin tuotavilla imaameilla.

Ideaa voidaan laajentaa myös Puolustusvoimien toimintaan.

Tattis vaan…

Vähemmistövaltuutettumme Johanna Suurpää on päästänyt suustaan paljonkin. Tutkitaanpa – tässä ja nyt – Johannan erästä lausumaa hieman tarkemmin.

Tämä lausunto, johon haluaisin - lausujan tarkentamana – tarkemman selvityksen kuuluu näin:

Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.

Pitäisikö tämä lausunto ottaa suomalaista lasta syrjivänä kommenttina? Onko suomalainen lapsi Johannalle vähäarvoisempi ihminen kuin esimerkiksi aikuinen pakolainen Suomessa?

Olisiko Valtakunnansyyttäjän virastolla kenties tutkimista tämän(kin) lausunnon suhteen? Syyllistyykö Suurpää mahdollisesti kansanryhmää vastaan kiihottamiseen kyseisessä lausunnossaan?

Halventaako tämä lausunto suomalaista lasta?

Kiihottumatta – ja etenkin mitenkään kiihottamatta ketään ja mitään vastaan – haluaisin myös kysyä, onko sellainen maahanmuuttaja, joka on alistettu – muualta kuin Suomesta peräisin olevaan patriarkaaliseen järjestelmään – lähinnä synnytys- ja lastenhoitokoneeksi juuri se, jonka kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta?

Onko Johannan mielestä tulevaisuuden Suomi sellainen, jossa naisen asema rakentuu kielitaidottomuuteen ja miehensä tahdosta riippuvaan orjuuteen?

Vai onko Johannan mielestä kyse sellaisesta pakolaisesta, joka noin kaksikymmentä vuotiaana on saanut suoritettua kotimaassaan maisterin tutkinnon ja jota epäillään nykyään Suomessa yhdistystoimintaan liittyvistä julkiseen rahoitukseen liittyvistä taloudellisista epäselvyyksistä ja väärinkäytöksistä?

Onko Johannan mielestä tulevaisuuden Suomi sellainen, jossa maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ei saa puhua ja siinä sivussa annetaan muutaman yksilön leimata koko etninen yhteisönsä?

Millaisena Sinä – Johanna – näet Suomen ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan todellisuuden ja tulevaisuuden.? Millaiseksi Sinä haluat suomalaisen yhteiskunnan muuttuvan ja kehittyvän?

Lähde: HS

Jk. Myös Suomalian Sanomat on kiihottunut Johannan puheista.

Olen usein ihmetellyt tässä blogissa Mikko Puumalaisen touhuja.

Viitaten kintaalla erään Pekka Raukon mielipiteille, en aio juuri nyt linkittää näitä kaikkia kirjoituksiani tähän tekstiin. Sivun oikeasta laidasta löytyy hakutoiminto. Kun siihen kirjoittaa Mikko, Puumalainen tai vähemmistövaltuutettu, niin pääsee lukemaan aikaisempia oksennuksiani asian tiimoilta.

Ihan kuitenkin kertauksena.

Mikkomme suurin saavutushan vähemmistövaltuutettuna oli lain taivuttaminen omien virkavelvollisuuksiensa, toimintamenetelmiensää ja tehtäviensä yli. Sen seurauksena hän on työllistänyt – muutenkin ylityöllistettyä – poliisia noin neljälläkymmenellä sananvapauden rajoittamista ajavalla tutkintapyynnöllään.

Sananvapaus lasketaan Suomessa perusoikeudeksi, jolla on suuri merkitys demokratian kannalta. Kuten muitakin perusoikeuksia, myös sananvapautta pyritään rajoittamaan mahdollisimman vähän ja tällöinkään oikeuden ydinajatusta ei saa rikkoa.

Hän ilmoitti viime keväänä Aamulehdessä antamassaan haastattelussaan ambitionsa varsin selvästi:

Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa.

Minulle on jäänyt tuosta lauseesta sellainen kuva, että Mikko yrittää asettua lainsäätäjän tai tuomioistuimen rooliin virkamiehenä.

Eihän sellainen sovi? Eihän?

Virkamies on yleisön palvelija eivätkä kansalaiset ole hänen hallintoalamaisiaan. Vaikka hän kuinka niin haluaisi.

Suomen perustuslaki määrittää meille vain yhden tilanteen, jossa sananvapautta voidaan ennalta rajoittaa. Kuvaohjelmat, joihin kuuluvat mm. elokuvat, tulee tarkastuttaa ennen julkaisua, mikäli kohderyhmään kuuluu lapsia. Tällöin pelko kohdistuu lapsien kehityksen häiriintymiseen. Yleensä rajoitukset kohdistuvat seksuaaliseen tai väkivaltaiseen materiaaliin. Suomen lain mukaan videopelit eivät kuulu kuvaohjelmien piiriin, mikä periaatteessa kieltäisi niiden tarkistamisen. Aikuisille kohdistettua materiaalia ei saa rajoittaa missään tilanteessa ennen julkaisua.

Julkaisun jälkeen sananvapauteen voidaan Suomessa puuttua vain rajatuissa tapauksissa. Yleensä ongelmia syntyy kun sananvapaus asettuu vastatusten jonkin muun perusoikeuden (esimerkiksi yksityisyydensuojan) kanssa. Myös kysymykset kunnianloukkauksista ovat yleisiä. Ongelmat koskevat yleisimmin tilanteita, joissa pohditaan, onko jotakuta henkilöä koskeva tieto tai vihjaus valheellinen siten, että se voi aiheuttaa hänelle vahinkoa, tai saattaa hänet halveksimisen alaiseksi. Tällainen voi olla esimerkiksi perätön väite syyllistymisestä rikokseen. Julkisuuden henkilön kunnian suoja on heikompi kuin tavallisen kansalaisen, toisin sanoen heidän on kestettävä kovempaa julkista kritiikkiä, kuin tavallisen kansalaisen. Myös julkisuuden henkilön yksityisyyden suoja on heikompi kuin tavallisen kansalaisen, mutta kenenkään yksityiselämä ei ole kokonaan vailla lain suojaa.

Sananvapautta ei saa muuten sotkea julkaisuvapauteen. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Medialla on julkaisuvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että median toimituksella tai omistajalla on oikeus valita, mitä sisältöä mediassa julkaistaan. Esimerkiksi sanomalehtien mielipidepalstan sensuuri ei riko sananvapautta, vaan tässä yhteydessä sananvapaus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tehdä oma media, jossa julkituo oman mielipiteensä, ja käyttää niitä muita medioita, jotka siihen vapaaehtoisesti suostuvat, tai viestiä medioita käyttämättä.

Sananvapauteen ei kuulu oikeus saada muilta apua sanomansa levittämiseen, vaan oikeus levittää sanomaansa ilman, että muut sitä pakkokeinoin estävät

Ja EU komppaa muuten – periaatteessa – samassa asiassa.

Kaikki EU:n jäsenmaat ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen, joten se sitoo kaikkia jäsenmaita. Niiden muun lainsäädännön on siis oltava sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen kanssa myös sananvapauden osalta.

Ehdotus Euroopan unionin perusoikeuskirjaksi ja sen 11. artikla määrittelee sananvapauden näin:

Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus
1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.
2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.

11. artikla vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklaa.

Se miten hyvin tämä kaunis julkilausuma – muuten – sopii yhteen tämän kanssa? Sen saa jokainen itse päätellä. Minusta näitä kahta asiakirjaa vertailemalla paljastuu EU:n todellisuus varsin selvällä tavalla.

Mutta onhan meillä sentään EIT.

Ja mitä sanookaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Mikkomme – ja EU:n nomenklaturan – ajamasta sananvapauden rajoittamisesta?

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

( Näin muun muassa tapauksissa Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.)

Näin silti, vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla.

Tästä huolimatta – tai juurikin sen vuoksi – Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan korostanut sananvapauden suurta sisällöllistä laajuutta ja sitä että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, negatiivisia ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita.

Tämä kannattaisi muistaa myös jokaisen -omalla ristiretkellään – sananvapautta vastaan olevan virkamiehen.

Esitän jälleen kerran sen saman kysymyksen; onko Mikko Puumalainen sopiva ihminen hoitamaan vähemmistövaltuutettuna tekemiensä tekojen jälkeen Apulaisoikeuskanslerin virkaa?

Ja laajemmin; onko kukaan jonkin eturyhmän etujen ajajana tunnetuksi itsensä tehnyt henkilö sopiva hoitamaan julkista virkaa? Sellaista, jonka virantoimituksessa pitäisi pyrkiä objektiivisuuteen?

Esimerkiksi tällaisesta henkilöstä voisi valita vaikka nykyisen Vähemmistövaltuutetun, Johanna Suurpään.

Hänen Curriculum Vitaensa kertoo paljon:

Johanna Suurpää on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti.

Hän työskenteli valmistumisensa jälkeen Pakolaisneuvonnan lakimiehenä.
1991 hän siirtyi toimintansa aloittaneen turvapaikkalautakunnan sihteeriksi.
Hän toimi 1994 kansainvälisissä tehtävissä Wienissä ja 1995 Tallinnassa muun muassa YK:n alaisten järjestöjen yhteisprojekteissa.
Joulukuussa 1995 hän siirtyi ulkoministeriön ihmisoikeusyksikköön lainsäädäntöneuvokseksi. Kaksi viime vuotta hän hoiti oikeudellisia asioita Suome n EU-edustustossa Brysselissä.
Ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön päällikkönä hän aloitti syyskuussa 2002.

Onko hän Teidän mielestänne laaja-alaista ja puolueetonta osaamista osoittava laillisuudenvalvoja?

Lähteet: EIT, Wikipedia, Finlex, Vähemmistövaltuutettu, Aamulehti, HS

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2008.

Tätä kysyi eilen toimittaja Minttu Mikkonen kolumnissaan joka julkaistiin Pravdassa.

(Kyllä, kyllä – Helsingin Sanomat on minulle edelleenkin Pravda tai – ah, niin rakas ja ihan itse lanseeraamani – Hyysäri. Kunnes toisin toteen näytetään…)

Ennen tänään julkistettua – oman vaatimattoman ymmärrykseni mukaan hätävarjelutilanteesta langetettua – yhdeksän vuoden ehdotonta vankeustuomiota kirjoittamassaan artikkelissaan, Mikkonen toteaa seuraavaa:

Oikeustaju kankaalla

Isäpuoli käyttää vuosikausia seksuaalisesti hyväkseen puolisonsa alaikäistä tytärtä. Käräjäoikeus tuomitsee hänet viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Nuori nainen ryntää Smash Asem -mielenosoituksessa kohti poliisirintamaa ja heittää kaksi pulloa poliiseja kohti. Käräjäoikeus tuomitsee hänet viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Ensimmäisestä tapauksesta olisi omasta mielestäni pitänyt antaa rangaistusasteikon kovin tuomio. Kuten myös seuraavassa tapauksessa kyseessä olleesta mellakoinnista.

Rangaistusasteikkoa voisi toki näissä asioissa – omasta mielestäni – koventaakin.

Miksi?

Kummassakin tapauksessa oli kyse rikoksesta tai sen välittömästä uhkasta toisen kansalaisen henkilökohtaista koskemattomuutta vastaan.

Oikeusteitse annetun rangaistuksen tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevänä pelotteena. Aiheuttamalla kärsimystä sille yhteiskunnan jäsenelle. Sille, joka rikkoi yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Piste.

Pitääkö tätä sitten soveltaa nakkivarkaisiin ja kansalaisaktivisteihin?

Oman oikeuskäsitykseni mukaan nakkivarkaita tulee katsoa hädänalaisuuden mukaan ja näitä ns. kansalaisaktivisteja yleisen edun mukaan. Tiettyyn rajaan saakka.

Ymmärsitte varmaan?

Annetaanpa Mintun jatkaa:

Onko näiden kolmen päivän välein annettujen tuomioiden rinnastaminen epäreilua populismia? Totta kai. Mutta maallikon oikeustaju ei aina riitä ymmärtämään Suomi-nimistä oikeusvaltiota.

Rikoslain mukaan sekä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön maksimirangaistus on neljä vuotta ehdotonta vankeutta. Erona on, että jälkimmäisestä ei voi selvitä sakkotuomiolla.

Totta. Mistä tämä sitten kertoo?

Se kertoo siitä, että yhteiskuntamme ei anna tarvittavaa arvoa ihmisen koskemattomuudelle. Ei siitä, että yhteiskunnallinen kapinointi olisi liian korkealle sanktioin rankattua.

Nämä asiat eivät ole suoraan rinnastettavissa toisiinsa.

Kyse on siitä, että yhteiskuntamme on murroksen keskellä hukannut tärkeimmän arvonsa – suomalaisen yhteisöllisyyden. Kun väkivaltarikollisia ja muiden ihmisten alistajia tuomitaan samoin ehdoin kuin niitä vesseleitä, jotka haluavat romuttaa viimeisenkin pohjan yhteisöllisyydeltä ja muista välittämiseltä, ollaan kovin heikoilla jäillä.

Valtaapitävät – jotka puhuvat korulauseissa kauniisti humanismista ja ihmisoikeuksista – ovat valmiita murskaamaan jokaisen sellaisen joka aiheuttaa välittömän uhkan heidän valta-asemalleen. Eivät he ole kiinnostuneita inhimillisistä tragedioista. Eivät ainakaan sellaisista, jotka ovat muutamaa – heidän kannaltaan – toisarvoista ihmistä koskevia.

Samalla tavalla he ovat valmiita hyväksymään toisinajattelijoita – niin kauan kun nämä toisinajattelijat eivät uhkaa heidän todellista asemaansa vallan kahvassa. Kun uhka todetaan, siihen käytetään yhteiskunnan väkivaltakoneistoa tarpeettomallakin tavalla.

Juhlapuheet ovat juhlapuheita – Suomi ei ole kansanvaltainen eikä demokraattinen valtio. Täällä valtaa pitää olosuhteisiimme nähden suhteellisen suuri joukko oligarkkeja. Sellaisia jotka jakavat vallan keskenään kaurapuurokompromissein.

Valta huumaa.

Ja se kenelle valta oikeasti kuuluu – eli Suomen kansa – on tyytyväinen saadessaan hieman leipää ja sirkushuveja.

Ammattipopulisti Päivi Räsänen (kd) ehättikin jo viikonloppuna vaatimaan kovempia rangaistuksia hyväksikäytöstä. Kovempi linja on laitaoikeiston vakiovastaus yksittäistapauksiin. Yleistä vaaliteemaa siitä ei ole tullut, mutta jotkut oikeusoppineet ovat viime vuosina huolestuneet kriminaalipolitiikan kovenemisesta.

Laitaoikeisto? Mielenkiintoinen termi.

Kun minutkin on leimattu tähän laitaoikeistoon, katson oikeudekseni sanoa jotain.

Ei, en usko rangaistusten parantavaan voimaan. Uskon siihen, että väärintekijän pitää korvata aiheuttamansa vahinko. Uskon myös siihen, että yhteiskunta joka tappaa keskuudessaan olevia tappajia ei ole yhtään sen parempi kuin tappamansa tappajatkaan.

Ei kuolemantuomio paranna ketään eikä saa ketään henkiin. Kahdesta väärästä ei tule oikeaa tekemälläkään.

Uskon myös siihen, että joukossamme on laajeneva joukko sosio- ja psykopaatteja. Näiden ihmisten kohdalla todellinen elinikäinen vankeusrangaistus on täysin kohdallaan. Ei näitä elukoita saa päästää tekemään lisää pahaa muiden kanssakansalaisten joukkoon.

Ei.

Maailmalla ei liene tunnettuja esimerkkejä siitä, että rangaistusten koventaminen ja vankiluvun kasvattaminen olisivat vähentäneet rikollisuutta, päin vastoin.

Kyse ei ole siis edelleenkään rangaistuksista. Kyse on oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta – ja miten sellainen toteutetaan.

Me emme tiedä, mitä isäpuolen ja lapsen välillä tapahtui. Mutta meillä on kuvamateriaalia ja silminnäkijähavaintoja siitä, mitä Smash Asemissa tapahtui, joten tapausta on helppo vatvoa vaikka loputtomiin.

Kyse on siis siitä minkä me koemme yhteiskunnallisesti häpeälliseksi tai kiinnostavaksi. Sosiaaliporno ei ole myöskään omiaan kasvattamaan todellisuuteen perustuvaa oikeustajua.

Vanha sananlasku paskapyykki pestään kotona toimii huonosti kun pesuveden mukana menee viemäriin ihmisen ihmisyys.

Se toimii taas varsin hyvin kun kaikista joutavalle jotain asioista ei tehdä koko kansan yhteisiä henkisiä masturbaatiotilaisuuksia.

Seurasin Kiasman aukion poliisisaartoa jonkin aikaa aitiopaikalta Sanomatalon parvekkeelta. Silloin tilanne näytti känniääliöiden törmäilyltä poliisimuuriin, jonka sisäpuolella oli myös iso joukko sivullisia ja kollegojani.

Pulloja heittelevät känni- ja muut ääliöt ansaitsevatkin rangaistuksen. Mutta että useita kuukausia vankeutta?

Myötäjuoksijoille tukkapöllyä ja varsinaiset henkiset pedofiilit – eli nämä toisten hyvää uskoa ja ideologiaa aseinaan käyttävät – ns. anarkistijohtajat häkkiin.

Kyse on lopultakin kuitenkin samanlaisesta viattomien ihmisten hyväksikäytöstä.

Eikä missään nimessä sitä henkistä tukkapöllyä insestin ja pedofilian uhreille. Vaikka kuinka kansa haluaisi sen osaksi päivittäistä leipää ja sirkushuveja-ohjelmaansa.

Hävetkää sosiaalipedofiilit.

Lähde: HS

Tuore uutinen kertoo espoolaisen näkemyksen rasismista:

Soukan kahakassa ampuneelle vankeutta

Espoon Soukan kahakassa ampunut nuori mies on tuomittu viidestä tapon yrityksestä. Espoon käräjäoikeus langetti yli yhdeksän vuotta vankeutta.

Mies ampui Soukassa kohti nuorisojoukkoa elokuussa. Syyttäjän mukaan motiivina oli rasismi. Tulituksen kohteeksi joutuneessa ryhmässä oli yksi ulkomaalaistaustainen ihminen. Neljä nuorta sai osuman.

Syyttäjä nosti kuutta nuorta vastaan syytteitä. Oikeus tuomitsi ampujan lisäksi kaksi syytettyä sakkoihin. Kolmen syytteet hylättiin.

Nopea johtopäätös: Jos haluat tapella tai aiheuttaa häiriötä, ota mukaasi ulkomaalaistaustainen henkilö. Vastapuoli tuomitaan rasistisen kovennusperustein – Ainakin Espoossa.

Espoon käräjäoikeus pyrkii ilmeisesti määrittämään näin anarkismin ja maahanmuuton vastustamisen rasistisiksi viharikoksiksi. Toivottavasti hovioikeus palaa maanpinnalle tässä(kin) asiassa.

Toivottavasti. Yhdeksän vuoden vankeustuomio on aika kova kun sitä verrataan esimerkiksi näihin tekoihin ja tuomioihin:

Verisistä ryöstöistä yli 6 vuoden tuomiot kahdelle

Helsingin käräjäoikeus on langettanut helsinkiläiselle Jamanur Hassan Dahirille, 23, ja espoolaiselle Astrit Miftarille, 25, kuuden ja puolen vuoden ehdottomat vankeustuomiot muun muassa törkeistä ryöstöistä.

Rikokset tapahtuivat syyskuussa 2005. Ensimmäinen niistä sai alkunsa aamuöisellä Mannerheimintiellä, jonka jalkakäytävää pitkin eräs mies oli palaamassa ravintolasta.

Dahir ja Miftari pakottivat miehen ampuma-aseella ja veitsellä uhaten autoonsa. Kaksikko pahoinpiteli uhria lyömällä häntä kyynärpäällä päähän ja kylkeen sekä anasti hänen omaisuuttaan.

Kolmituntinen vapaudenriisto päättyi Lauttasaaren rantaan. Siellä uhri vedettiin ulos autosta ja häntä potkaistiin kylkeen. Ryöstäjät kaasuttivat pois paikalta.

Muutaman päivän kuluttua kaksikko hakkasi puolimetrisellä metalliputkella ennestään tuntemaansa miestä päähän, käsiin ja jalkoihin yksityisasunnossa. Jossain vaiheessa pahoinpidelty mies kertoi heille, että hän tietää Kustaankadulta erään asunnon, jonne he pääsevät sisään. Asunnon omistajien piti olla Amsterdamissa.

Dahir ja Miftari pakottivat erään neljännen miehen avaamaan asunnon oven työntämällä käden postiluukusta. Asunto ei ollutkaan tyhjä, vaan siellä asuvat mies ja nainen heräsivät, kun nelikko pääsi sisään.

Dahir ja Miftari potkivat ja hakkasivat miestä metalliputkella päähän ja muualle ylävartaloon, kunnes tämä ei pystynyt enää nousemaan.

Naisen he käskivät pysyä peiton alla makuuhuoneessa. Sieltä hän joutui kuuntelemaan tappouhkauksia ja uhrin ”hirveää huutoa”, kun tätä pahoinpideltiin.

Dahir ja Miftari veivät asunnosta omaisuutta joidenkin tuhansien eurojen edestä.

Oikeus tuomitsi kaksikon kahdesta törkeästä ryöstöstä, törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä.

Heidän rangaistuksiaan kovensi se, että molemmat oli aiemmin tuomittu yli kymmenestä ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Julkisuudessa aikaisemmin olleiden tietojen mukaan tässä Soukan tapauksessa oli lähinnä kyse kahakasta ja siihen liittyvästä uhkatilanteesta. Asiaa tarkemmin tietämättä minulle on jäänyt kuva, että kyseessä olisi ollut lähinnä hätävarjelun liioittelu seurauksineen (törkeä pahoinpitely ja/tai ruumiinvamman tuottaminen) ja ampuma-aserikos.

Teoistaan pitää toki vastata.

Palaan – tai sitten en – asiaan. Jos ja kun tuomio tulee julkisuuteen.

Tässä vaiheessa tärkein kysymys kuuluukin:
Onko oikeus todellakin kaikille sama?

Lähteet: HS, Kaleva

Jk. Espoo on muuten Suomen ainoa kaupunkioikeudet saanut moottoritie. Tai toisen tulkinnan mukaan pelkkä ympäristörikos.

Päivitys 18.00: Hyysäri kertoo seuraavaa:

Oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt syyttäjän esittämää rangaistuksen koventamisperustetta, jonka mukaan rikokset tehtiin ammuttujen rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen ryhmään kuulumisen takia. Oikeuden mielestä tällaista koventamisperustetta ei ollut.

Vai niin? Uskotteko Te tuon?

Kyllä 9 vuotta tuntuu aika kovalta tuomiolta tuosta teosta – ilman rasistista koventamisperustetta.

Katsellaan…

Lähde: HS

Nyt joku voi tempaista keilapallon sieraimeensa – mutta olkoon hyvä vaan.

Minun mielestäni uusi keräys, jossa hyödynnetään vuoden 1940 ilmapuolustussormusta on mauton.

Lähde: rautasormus.fi

Lokakuun 20. päivänä vuonna 1939 Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa oli seuraavanlainen kirjoitus:

Kultasormukset isänmaalle

Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä miljoonia maanpuolustukseen.

Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä

Tuolloin – kevättalvella 1940 – kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä.
Myös oma isoäitini vaihtoi omansa ja isoisäni vihkisormukset rautaisiin korvikkeisiin.

Isäni kantoi tuota ilmapuolustussormusta 1960-luvun alusta kuolemaansa. Ja minä hänen jälkeensä – ja kannan edelleenkin.

Niin monet kerrat olemme joutuneet selittämään tietämättömille hakaristin merkitystä tuossa rautaisessa sukukalleudessa. Mutta ajat näyttävät vaihtuneen – pois aidosta isänmaallisuudesta nykyisiin ahneuden ja saalistamisen aikoihin.

Tiedättekö muuten mitä näille sormuksille – ja niihin sisältyneille varoille – kävi?

Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tulos oli suuruudeltaan varsin merkittävä: kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä. Sormusten lahjoittajia kannusti ajatus kotiseudun ilmapuolustuksen vahvistamisesta.

Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Hyvistä aikeista huolimatta kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin. Arkaluontoisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Kullan kohtalosta ei kyselty moneen vuoteen, mutta vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa puuhaamaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Syksyllä 1944, välirauhasopimuksen jälkeen kyseinen lentokenttä suljettiin, mutta kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä. Valtaa sodasta toipuvassa Suomessa pitivät tuolloin valvontakomissio ja uusi hallitus.

Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se sittemmin siirrettiin pankkiholviin. Kullan hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä -45, kun Suomi oli ajautunut valuuttapulaan. Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja, lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat rahat tuloutettiin ”satunnaisena tulona”.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät. Saattaa olla, että he eivät olisi pitäneet kuulemastaan. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytin näet Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Kultakeräystä selviteltiin perusteellisesti 50-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 80-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto jäi vain realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen.

Näin kävi. Ja sille ei voi enää mitään. Mutta tälle voi.

Alunperin rautaisena vihkisormuksen korvikkeena hädässä lanseeratun sormuksen uuden ja uljaan hopeisen rahastusversion voi tilata täältä.

Näitä sormuksia oli alunperin kahta eri mallia. Oli sileä – heraldisella ruusukkeella varustettu – rautasormus:
Lähde: Wikipedia

sekä tuo jo aikaisemminkin esitelty, hakaristillä varustettu ilmapuolustussormus.

Jostain syystä hakaristisormus teki paremmin kauppansa ja näitä sileitä – vihkisormuksen tapaisia – jäi varastoihin huomattavasti enemmän.

Näitä jäljelle jääneitä sormuksia myytiin jokin aika sitten veteraanien hyväksi kampanjalla. Tämän vielä hyväksyn. Mutta hopeisen myyntiversion tekeminen rautaisesta korvikkeesta – etenkin sen jälkeen kun suurin osa veteraaneista on kuollut – on mielestäni härski välistäveto – ja kylmää rahastusta Rahapaja Monetan piikkiin.

Kyseisen tekeleen tulojen luvataan menevän sotiemme veteraaneille ja kyseisen hankkeen suojelijana on ikipasifisti Tarja Halonen. Tukijoukoissa seisoo myös ex-vasuri Mikko Kivinen.

Näin on suomalainen hakaristi päässyt valtaa pitävien suojelukseen.

Nimen omaan juurikin nyt. Nyt kun viimeiset veteraanisukupolvet ovat haudan partaalla ja muualla mietitään sitä, mihin veteraanien omaisuutta voitaisiin käyttää hyvällä isänmaallisella omallatunnolla.

Jossain mättää nyt – ja pahasti.

Jos joku nyt tuon sormuksen ostaa, niin kannattaa muistaa eräs perusasia. Rahasi eivät mene maanpuolustukseen, eivätkä -edes pääasiassa – sotiemme veteraaneille. Ne menevät pääasiassa ahneille saalistajille ja sellaiselle Suomelle, jota ollaan hyvää vauhtia häpäisemässä ja josta ollaan myymässä pois kaikki se kunnia mikä liittyy veteraaneihin ja heidän perintöönsä. Rahat menevät ahneiden lisäksi veroina monikulttuurista Suomea puuhaaville astrideille ja isänmaansa hylänneelle kukkahattusakille.

Heille, jotka käyttävät verovarojamme esimerkiksi tähän – näin budjettivuoden umpeutuessa.

Jos joku tulee esittelemään minulle moista tekelettä – näytän hänelle aidon asian ja totean; tuo on pelkkä halpa kopio.

Lähteet: YLE /Tarina rautasormuksista/ Olli Ihamäki, rautasormus.fi

Nazifascistinen yhteiskuntamme on taas kohdellut kaltoin ja väärin ymmärtäen näitä pikku anarkistirassukoita.

Iltalehti

9. syyskuuta 2006 järjestetyn Smash Asem-mellakan jäljiltä varsin moni – lähes kaiken maailmasta ja elämästä väärinymmärtänyt ja vapaastikasvanut – hörhöpössyttelijä on nyt tuomittu. Uutisvuo kertoilee meille, että kyseisen kapinoinnin ja mellakoinnin seurauksena oikeus tuomitsi ehdollista vankeutta 16 henkilölle ja 42 sai sakkoja.

Pisin tuomittu vankeusrangaistus on kuusi kuukautta. Ehdollista vankeutta saaneet syyllistyivät oikeuden mukaan muun muassa väkivaltaiseen mellakkaan ja virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Oikeus katsoi, että väkivaltaista mellakointia oli esimerkiksi pullojen heittely päin poliisia. Väkivaltaisesta mellakasta tuomittiin kaikkiaan 22, mutta osa heistä – eli tapahtumahetkellä alaikäiset – selvisi sakkorangaistuksella.

Oikeus määräsi sakkoja kaikkiaan 42 mielenosoittajalle. Sakot tulivat haitanteosta virkamiehille ja niskoittelusta poliisia vastaan. Oikeus hylkäsi 14 vastaajan syytteet. Lisäksi kaksi vastaajaa oikeus totesi syyllisiksi, mutta jätti heidät rankaisematta. Toinen heistä oli valokuvaaja, joka syyllistyi oikeuden mielestä niskoitteluun poliisia vastaan, kun hän ei poistunut poliisin saartorenkaasta.

Alun perin tässä – poikkeuksellisen suuressa – oikeusjutussa oli syytettynä peräti 86 mielenosoittajaa. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä kuitenkin luopui kansanedustaja Paavo Arhinmäen ja kahden muun syyttämisestä. Yhdeksää syytettyä ei saatu haastettua oikeuteen lainkaan.

Näistä yhdeksässä vastuuntuntoisessa kansalaisessa tulemme – kotimaiseen omiin housuihin kusemisperinteen jatkumona – näkemään tukevaisuuden kansanedustajia ja ministereitä. Uskokaa pois.

Edellisen hallituksen ulkoministerinä häärännyt – ja siinä sivussa Yhdysvallat suututtanut sekä veronmaksajien rahoilla Afrikassa matkustellut – Erkki Tuomiojakin oli nuoruudessaan aikansa tunnetuimpia vasurihäiriköitä. Hänen isoäitinsä Hella Wuolijoki oli maanpetturi.

Wuolijoki oli rikas kartanonemäntä joka leikki sosialistia. Hellalla oli runsaasti kytköksiä Neuvostoliiton tiedustelutoimintaan – joka oli suomalaisesta katsantokulmasta nähtynä vakoilua ja maanpetoksellista toimintaa. Hänen toimintansa liittyi Salme Pekkalan (os. Murrik) vakoiluverkostoon Lontoossa, Pariisissa ja Brysselissä 1920–1930-luvuilla.

Jatkosodan aikana – kun muut puolustivat maata ja ihmiset kuolivat karmeissa olosuhteissa puolustaessaan omaansa oikeudetonta hyökkäystä vastaan – Hella toimi vihollisen tuholaistoiminnan yhteyshenkilönä ja puukotti omaa kansaansa selkään. Hänet vangittiin hänen autettuaan neuvostoliittolaista desanttia Kerttu Nuortevaa ja tuomittiin jatketusta maanpetoksesta. Virallinen selitys kuuluu, että Wuolijoelle vaadittiin kenttäoikeudessa kuolemantuomiota, mutta sotaylioikeus päätyi äänestyksen jälkeen langettamaan elinkautisen kuritushuonetuomion.

Todellisuudessa Väinö Tannerin hyväsydämisyys pelasti Wuolijoen teloitukselta.

Jos Wuolijoki olisi asunut Neuvostoliitossa ja toiminut Suomen hyväksi hänen kohtalonsa olisi ollut varsin selvä: Smiert Spionem!

Palataan takaisin menneisyydestä ja tulevaisuudennäkymistä tämänpäiväiseen.

Käräjäoikeus jätti ilman rangaistusta Suomen Kuvalehden valokuvaajan Markus Pentikäisen. Hänen katsottiin syyllistyneen niskoitteluun poliisia vastaan, mutta käräjäoikeuden mielestä rikosta voidaan erityisistä syistä pitää anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana.

Pentikäinen joutui oikeuden mielestä tilanteessa sopeuttamaan käyttäytymisensä toisaalta poliisin ja toisaalta hänen ammattinsa ja työnantajansa keskenään ristiriitaisiin odotuksiin.

Yleishäiriön kotimaan uutistoimitus kertoo myös seuraavaa:

Oikeuden arvioitavaksi menee myös poliisin toiminta. Kaksi poliisia saa syytteen virka-aseman väärinkäytöstä ja pahoinpitelystä. Epäillyt rikokset sattuivat kiinniottotilanteessa Lasipalatsin edustalla.

Pari viikkoa sitten poliisi sai moitteet eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä perusteettomista kiinniotoista ja kiinniotettujen kohtelusta. Poliisin toiminnasta tehtiin yli 60 kantelua.

Aika lailla sama määrä kuin mellakoinnista tuomittuja. Mistähän sekin sitten johtunee? ;)

On se vaan ihquu leikkiä työmarkkinatukivallankumouksellista. Ei käy – kuiteskaaaa ja iha oikeeeesti – niin kuin niille oikeille vallankumouksellisille.

Teloitus kapinallisena tai sitten omien toimesta. Leikkivallankumous toisten rahoilla turvattuna on jotenkin kuitenkin turvallisempaa – eix jeh?

Ihan vinkki Teille pikku anarkistipalleroiset; Pyyhkikää räkä pois nenän alta ja menkää töihin. Se on paljon kannattavampaa pidemmän päälle.

Lähteet: HS, YLE, Iltalehti, Wikipedia

Jk. Lisää hullunhauskaa anarkismia täällä.(Tahattomat) humoristit vauhdissa myös täällä.

Enemmistö puhuu vähemmistöstä. Näin otsikoi päivän Pravda.

Lähde: HS

Mitä? ”Venäläisviha – suomalaisen yhteiskunnan haaste?” on otsikkona seminaarissa, jossa pohditaan venäläisvähemmistömme asemaa. Syytä on, sillä ryssittely ja ennakkoluulot ovat arkipäivää.

Vai niin? Ja mikähän mahtaa olla lähde?

Henkilökohtaisesti – täältä maan pinnalta tarkastellen – näyttää siltä, että kaikesta huolimatta juuri venäläiset – ja tietenkin virolaiset – ovat parhaiten maahamme sopeutunutta maahanmuuttajajoukkoa. Tuo ryssittely ja ennakkoluulot näyttäisivät olevan lähinnä ennakkoluuloisen hyysäri-, kukkahattutäti- ja toimittajajoukon ennakkoluuloista kuvitelmaa.

Minä olen huomattavasti huolestuneempi Todellisesta rasismista. Siitä, joka syntyy toiselta puolelta maapalloa saapuvien maanmuuttajien toimien seurauksena. Sellaisten, jotka eivät halua sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin.

Mutta mitäpä sitä voisi vaatiakaan ymmärryksen osalta sellaiselta – kotimaiselta – joukolta, joka on onnistunut irrottautumaan todellisuudesta…

Kuka puhuu? Maahanmuuttoministeri Astrid Thors, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää ja kahdeksan muuta asiantuntijaa, joita kaikkia yhdistää se, että yksikään ei ole itse suomenvenäläinen. Vähemmistö ei ole paneelissa edes vähemmistössä.

Ehkäpä suomessa asuvat venäläiset eivät näe asiaa samanlaisena ongelmana kuin tämä kukkahattukuoro? Ehkäpä he eivät näe myöskään itseään suomenvenäläisenä vähemmistönä…

Ja kun enemmistöstä puhutaan…

Vaatii aika erikoista maailmankuvaa pitää huonosti suomea osaavaa ja suomenruotsalaista identiteettiään jatkuvasti korostavaa maanmuuttoministeriä enemmistön edustajana…

Puhumattakaan siten vähemmistövaltuutetusta…

Miten tuleekaan mieleen tämä vanha juttu:

KADONNUT

Suhteellisuudentaju. Löytäjä saa pitää.
T: Kukkahattusakki

Yhteisten rahojen käyttäminen tällaisiin projekteihin on rahojen kaatamista suoraan sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Nämäkin rahat olisi voinut suunnata huomattavasti paremmin. Esimerkiksi maahanmuuttajien opetukseen perusasioissa.

Suomen kielessä sekä niissä asioissa joita Suomessa saa tehdä ja ei saa tehdä.

Lähde: HS

Petri Hakkarainen kirjoittaa 11.12.2007 Kalevassa otsikolla Kajaanin kokonaisetu ei ole pakolaisten etu.

Kajaanilaiset maahanmuuttovirkamiehet ovat viime aikoina kiinnostuneet – subventiolla ja muun maan armollisella myötätunnolla saatujen – verorahojen jakamisesta aivan uudella tavalla.

Nimittäen sivuuttaen alkuperäisväestön ja suosien – positiivisen syrjinnän keinoin – alueen niukkoja varoja kuluttamaan tulleita maahanmuuttajia. Se on helppoa silloin, kun ei ole kyse omista rahoista…

Kajaanin maahanmuuttajapalvelut yritti selittää hiljattain kaupunginvaltuutetuille, että Otanmäen vanha kaivoskylä ei ole kiintiöpakolaiselle tai turvapaikanhakijalle hyvä paikka opetella suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista. Onneksi valtuustossa näiden ns. ammattilaisten näkemyksiä enemmän painoi kuitenkin kaupunkikonsernin kokonaisetu.

Kokonaisetu tarkoittaa tässä sitä, että Kajaanilla on Otanmäessä tyhjänä Vuolijoen kanssa vuosi sitten tehdyn kuntaliitoksen mukana saatuja kunnallisia vuokra-asuntoja. Kun valtuutetut arvioivat, että näihin kannattaa sijoittaa taloudellisten syiden vuoksi maahanmuuttajia, niin Hakkarainen näkee asian seuraavasti:

Humanitaarisuus saa joustaa, kun vapaat asunnot läheltä palveluja varataan kantaväestölle. Kaupunginvaltuusto aikoo tarkastella maahanmuuttajapalveluiden Otanmäen toimipisteen jatkamista alkuvuodesta. Nykyinen maahanmuuttajapalveluiden johtaja Marja Lähde ei ole enää silloin näkemyksiään puolustamassa. Hän irtisanoutui heti, kun valtuusto teki päätöksensä.

Tietysti ne varataan ensisijassa oman yhteisön jäsenille – Hakkarainen on taas unohtanut, että jokainen yhteisö on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten. Vieraat tulevat vasta heidän jälkeensä.

Lähteen päätös irtisanoutumisesta oli täysin oikea. Virkamies on yleisön palvelija ja demokraattisesti valittu edustusto tekee päätökset. Jos virkamies ajautuu ristiriitaan päättäjien kanssa, hänen on syytä miettiä onko hän ajanut oikeaa asiaa ja onko hän oikeassa paikassa.

Kajaaniin ja Vuolijoelle on tullut kahdeksan vuoden aikana runsaat 600 pakolaista. Rasistisimmaksi kaupungiksi leimattuun Kajaaniin on perustettu maahanmuuttajien ja kantakainuulaisten kohtaamista edesauttamaan muun muassa monikulttuurinen toimintakeskus.

Syy lisääntyvään rasismiin löytyy sisäänrakennettuna tuosta samasta kappaleesta. Suhteellisen suuren pakolaismäärän siirtäminen köyhyydestään ja työttömyydestään varsin hyvin tunnettuun nälkämaahan on aiheuttanut myös konflikteja paikallisväestön ja tulokkaiden kesken. Näillä konflikteilla on tapana muuttua molemminpuoliseksi rasismiksi ajan mittaan.

Etenkin kun alkuperäisväestö ja tulijat taistelevat varsin rajallisista elämisen ehdoista.

Mikä tuon ymmärtämisessä on tietyille piireille niin vaikeaa?

Tällaiset monikulttuuriset toimintakeskukset eivät auta varsinaisen syyn korjaamisessa. Pahimmillaan ne lisäävät kitkaa ja aiheuttavat lisää rasismia.

Asian mielenkiintoisena sivujuopana voisin todeta olevani varsin hämmästynyt siitä, miten vuoden 1991 jälkeen varsin runsaslukuisesti Kainuuseen tullut venäläis- ja vienankarjalaisvähemmistö on onnistunut sopeutumaan noihin ankeisiin olosuhteisiin. Toki rasismia esiintyy myös heitä kohtaan, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin näitä pakolaistaustaisia tulijoita kohtaan.

Valtio korvaa pakolaisia vastaanottavalle kunnalle heistä aiheutuvia kuluja, mutta voittoa tuottavaksi liiketoimeksi pakolaisten vastaanottamisesta ei ole, eikä tarvi ollakaan. Kajaanin sivistyslautakunnan puheenjohtaja ehti kuitenkin jo vaatia pakolaisten vastaanoton lopettamista. Varhais- ja peruskasvatuksessa heistä aiheutuvat lisäkulut kun ovat kajaanilaisille veronmaksajille kuulemma liian suuret. Esitys kaatui valtuustossa selvin äänin. Kunnat ottavat vastaan pakolaisia eri syistä. Auttamisen halun lisäksi haetaan helpotusta väestökatoon ja etsitään uutta työvoimaa.

Jösses… Mihin Kainuussa tarvitaan lisätyövoimaa? Työt kun eivät riitä ympärivuotisesti alkuperäisväestöllekään.

Ilman jättiyritysten perustamistakin työvoimapula ulottuu jo syrjäalueillekin.

On ulottunut jo 1960-luvulta saakka. Olen aikaisemmin tarkastellut samaa asiaa esimerkiksi täällä.

Jostakin olisi löydettävä hoitajat muun muassa nopeasti ikääntyvälle väelle.

Kroatiasta, Sambiasta vai Ukrainasta? Miten kuvittelette toisesta kulttuurista tulevan kielitaidottoman hoitajan pärjäävän kaenuulaesvanhuksen kanssa? Pitääkö Taavien ja Hiltojen opiskella serbokroatiaa tai vaihtaa uskontonsa saadakseen hoitoa?

Ei.

Koko maassa kunnat tarvitsevat vuoteen 2010 mennessä palvelukseensa 140 000 uutta työntekijää.

Höpö, höpö.

Tähän mennessä ei ole osoitettu missään uskottavasti, että tuo luku perustuisi mihinkään yleisesti luotettaviin arvioihin. Osmo Soininvaarakin totesi blogissaan, että tuossa hetkessä on ahtain pullonkaula. Tuon jälkeen tilanne helpottuu.

Parhaimmillaan väestömme putoaa vuoden 2020 jälkeen noin neljään miljoonaan ja puhkaisee näin sotien seurauksena syntyneen – suurten ikäluokkien luoman – väestökuplan.

Ei ole kenenkään etu asuttaa pakolaisia sinne, missä he eivät viihdy.

Ei – eikä sinne missä he kilpailevat rajallisista eduista alkuperäisväestön kanssa. Minusta on myös täysin järjetöntä raijata ihmisiä toisele puolelle maapalloa – vieraaseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Viime kesänä Otanmäessä asui 40 pakolaista, mutta kotoutumisajan päättyessä kaikki muuttivat kylästä pois. Viime keväänä Otanmäkeen asutettiin taas 26 uutta pakolaista. Jotta valtiolta saatavat tulot kattaisivat kulut, pitäisi Otanmäessä asua jatkuvasti ainakin 50 pakolaista. Pakolaisia vastaanottavan kunnan lakisääteinen velvollisuus on huolehtia siitä, että kotouttamispalvelut tukevat pakolaisten aktiivisuutta ja osallisuutta sekä saattavat hänet mahdollisimman tasavertaiseen asemaan muun väestön kanssa. Vaatimuksen toteuttaminen ei onnistu Otanmäessä. Pakolaisillakin on vapaa liikkumisoikeus.

Jos tätä leikkiä jatketaan vielä eteenpäin, kannattaisi miettiä mitkä kaikki oikeudet koskevat maan kansalaisia ja mitkä maahantulijoita. Ne eivät kuitenkaan voi olla yhdenvertaiset. Jo äänestysoikeuskin rajoittaa näitä oikeuksia.

Ja hyvä niin.

Otanmäessä julkista liikennettä on vain hyvin vähän, samoin koulutusta. Työharjoitteluun sopivia paikkoja ei juuri ole tarjolla. Jos maahanmuuttajien kotouttamisen halutaan onnistuvan mahdollisimman hyvin ja tuloksen rikastuttavan yhteiskuntaa, ei ole viisasta perustaa erillisiä yhteisöjä muualta tulleille.

Tässä olen samaa mieltä. Ei myöskään erillisiä maahanmuuttajaslummeja kasvukeskuksiin.

Vastoin tahtoaan syrjään asutetut pakolaiset muuttavat pois heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Uusia, pysyviä ja työhön kykeneviä asukkaita saavat parhaiten ne kunnat, jotka ottavat pakolaisia vastaan muusta syystä kuin tyhjiä vuokra-asuntoja täyttämään.

Sekin pitää paikkaansa.

Tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, tarvitseeko Suomi kieli- ja ammattitaidottomia – ja täysin toisenlaisista kulttuureista tulevia – pakolaisia?

Oma mielipiteeni on – ei.

Lähde: Kaleva

Päivitys 12.12.2007: Myös Octavius kirjoittaa samasta aiheesta.

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab on päässyt todistamaan – jo viidennen kerran – nykyisen Tasavallan presidentin omaa kansaansa ja sen historiaa vastaan kohdistamaa halveksuntaa.

Lähde: Yle

Edellisten sukupolvien raskain uhrein puolustama ja takaama itsenäisyys ja sen seurauksena kovalla työllä rakennettu homogeeninen hyvinvointivaltio näyttää olevan vapaasti kenen tahansa otettavissa nykyään – ilman väkivaltaa.

Chehab oli hyvällä mielellä, koska Suomen muslimit olivat hyvin edustettuina Linnan juhlissa. Mukana oli sekä uudempia muslimeja että tataareja. Yhdyskuntaan kuuluu noin tuhat jäsentä.

Ainoa hyvä asia kyseisessä kommentissa on sen läpinäkyvyys.

Tämä kommentti pitää omasta mielestäni sisällään kaiken olennaisen Halosen hallintokaudesta ja islamin invaasiosta Suomeen – läpivalaisu Hyvien Ihmisten ajasta.

Chehab paljastaa tuossa lauseessaan sen, että hänen edustamansa ekspansiivinen islam ja perinteisesti maahamme sekä sen kulttuuriin ja oikeusjärjestelmään integroitunut tataarien edustama islam ovat kaksi aivan eri asiaa.

Ensimmäinen on valloittava ja vallankumouksellinen – jälkimmäinen on puolustava ja konservatiivinen.
Ensimmäinen ei kuulu nykyiseen Suomeen – jälkimmäinen kuuluu.

”Tämä on tärkeä päivä, ja tämä on tärkeä maa”, imaami sanoi.

Saisinko arvailla millä tavalla tärkeä päivä – onko kyse askeleesta eteenpäin kohti Suomen islamisoimista? Vai kenties jostain aivan muusta?

Omasta mielestäni – kärpäsenjätöksen kokoisen – tuhannen ihmisen uskonnollisen yhteisön johtajan – vieläpä sellaisen joka ei vaikuta kovin hyvin suomalaisuuteen sitoutuneelta – kutsuminen Tasavallan ykköstilaisuuteen on epädemokraattisuutensa lisäksi lähinnä irvokasta.

Khodr Chehab on asunut Suomessa 20 vuotta. Suomeen hän tuli alkujaan pakolaisena Libanonista.
”Kunnioitan tätä maata, mutta identiteettini on kyllä muualla”, hän totesi.

Tämä imaami on siis identiteetteineen aivan väärässä paikassa ilmestyessään Linnan juhliin.

Yleensä vieraan odotetaan sopeutuvan isännän tapoihin ja kunnioittavan niitä. Etenkin pakolaisstatuksella vieraaseen maahan tulevan ihmisen olettaisi osoittavan kunnioitusta turvan antaneelle yhteiskunnalle.

Miten hyvin tämä – ainakin näköjään Tarja Halosen mielestä – suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeä kulmakivi ja tukipylväs on sitten muuten sisäistänyt suomalaisuuden ja siihen liittyvät arvot?

Huonosti – tekisi mieleni sanoa jopa, täysin olemattomasti.

Muuan luterilaisen uskonnon Opus Dei-lahkoista kertoi jo vuonna 1994 lehdessään Chehabin ajattelun ytimen, hänen itsensä kirjoittamassa artikkelissa. Chehab kirjoitti Suomen kristillisen rauhanliikkeen julkaisussa siitä, miten islamilainen yhteisö haluaa muutoksen Suomessa etenevän.

Rohkea odotus muutoksesta

Suomalainen yhteiskunta pitää muuttua, jotta täällä asuvien islamilaisten ongelmat ratkeaisivat. Jokaiseen kaupunkiin, jossa asuu muslimeja, tarvitaan moskeija, ja islamilainen koulu on tarpeen, jotta muslimilapset voivat kasvaa islamilaisen opetuksen suojassa. Päiväkodeissa muslimilasten olisi saatava islamilainen kasvatus ja uskonnolliset normit täyttävää ruokaa.

Muutokset näkyisivät varsin radikaalisti koko yhteiskunnassa. Opiskelijoiden ja työssäkäyvien tulisi saada islamilaisten pyhät päivät vapaapäiviksi. Etenkin sosiaalityöntekijöiden, terveydenhuollon henkilöstön, opettajien ja poliisien tulisi perehtyä islamilaiseen elämäntapaan.

Sähköisten tiedotusvälineiden tulisi harjoittaa itsekritiikkiä, jotta ohjelmia, jotka loukkaavat islamilaista uskoa ja antavat valheellista tai virheellistä tietoa islamista, ei lähetettäisi. Sen sijaan niiden tulisi käyttää yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä , välittäessään islamia ja muslimeja koskevia uutisia. Viittausta ilmaisuvapauteen ei tässä yhteydessä kuitenkaan esiinny.

Islamin käymässä ideologisessa sodassa päävastustaja näyttää kuitenkin olevan maallistuminen, joka on turmellut kristillisen moraalin ja jäytää myös islamilaisen maailman elinvoimaa. Näin ollen rintamalinja ei kulje islamin ja kristinuskon välillä.

Maallistumista on torjuttu jo muutamissa maissa islamilaista shari’a-lakia soveltaen vaihtelevin seurauksin. Suomessa shari’alla tuskin on mahdollisuuksia tulla ensin rinnakkaiseksi, vain muslimeja koskevaksi ja myöhemmin koko väestöä koskevaksi lainsäädännöksi, koska Suomessa lainsäädäntövalta on eduskunnalla. Islamilaisena ihanteena kuitenkin on, että shari’a ohjaisi sekä yksittäisen muslimin että koko yhteisön elämää kaikilla elämänalueilla.

Kahden eri kulttuuriperinnön yhteensovittaminen näyttää vaikeasti ratkaistavalta, varsinkin jos toivotaan mainittujen odotusten täyttymistä. Niihin näyttäisi viime kädessä kuuluvan myös eräänlaisen maailmanlaajan pax islamican tavoite. Islamhan tuli leviämään ja hallitsemaan, turvaamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Tämä samainen suuri humanisti on kertonut kantansa tyttöjen ympärileikkaukseen YLE:n MOT-ohjelmassa muutama vuosi sitten:

Kysymys: Mitä mieltä itse olette, vahingoittaako ympärileikkaaminen tyttöä?

Chehab: No itse asiassa meillä päin Libanonissa mistä mä tulen toi perinne ei löydy ollenkaan ja no en itse ole varma siitä asiasta, mutta mun mielestäni, no lääkärit sanovat, että jos aivan pieni osa otetaan pois se ei vahingoita mutta jos otetaan lisää se kyllä tuo vahinkoa.

Tämä tulkinta tulee siis imaamin tekemän koraanin tulkinnan kautta – Ihmisoikeuksia ja Suomen lakia kynnysmattona käyttäen.

Muistatteko miten Chehab kommentoi 11.9.2001 tapahtuneiden WTC-iskujen uhreja pilkkaavia mielenosoittajia ja heidän riemuaan kyseisten tapahtumien jälkeen?

Minä muistan:

Maailmalta välitetyt kuvat iskua juhlivista muslimeista herättivät useimmissa inhoa, mutta Chehab ymmärtää iloitseviakin.

Tanskaa ja pohjoismaista sananvapautta koskevan pahimman kliimaksin aikana Chehab masinoi mielenosoituksia Helsingissä ja vastusti jälleen sananvapautta ja demokratiaa. Lukekaapa tarkkaan herra imaamin ajatuksia kyseisen asian sisällöstä ja oikeutuksesta:

Hänen mielestään Tanskan-vastaiset vihaiset reaktiot ja boikotit ovat olleet oikeutettuja, sillä Tanskassa sekä hallitus että tavalliset kansalaiset ovat Chehabin mielestä ilmaisseet tukensa Jyllands-Postenille.

”Profeetan häpäiseminen on todella vakava asia.”

Jos kuvat julkaistaisiin Suomessa, Chehabin mukaan reaktiot olisivat ”varmasti” samanlaiset kuin Tanskan tapauksessa.

Kansalaisten – ja hallituksen – tuki sananvapausasiassa riittää Chehabin näkemyksen mukaan oikeutukseksi hyökätä demokratiaa ja sen perusteita vastaan. Kuva imaamista paljastuu koko ajan kirkkaammaksi ja selkeämmäksi.

Samasta aiheesta:

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab sanoi keskiviikkona, että myös suomalaiset muslimit ovat ryhtyneet boikotoimaan tanskalaisia tuotteita Jyllands-Posten-lehdessä julkaistujen Muhammed-piirrosten vuoksi. ”Boikotti on jo käynnissä. Kaikki Suomen muslimit tai ainakin valtaosa heistä boikotoi tanskalaisia tuotteita”, hän sanoi.

Chehabin mielestä Tanskan hallituksen pitäisi pyytää anteeksi piirroskiistaa. ”Nyt pitäisi olla riittävän rohkea ja uskaltaa myöntää tehneensä väärin. Pitäisi pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että emme tee tällaista uudelleen.”

Vai niin?

Demokraattisesti perustettujen hallitusten pitää siis pyytää anteeksi vähemmistöiltä ja kaiken maailman painostusryhmiltä? Chehabilla on kieltämättä varsin erikoinen kuva demokratiasta ja siitä pohjoismaisesta yhteiskunnasta, jonka jäsen hän ilmoittaa olevansa.

Samainen herra puolusteli vuonna 2000 YLE:n ajankohtaisohjelmassa muslimien kasvatusperiaatteita ja haukkui suomalaisen lastensuojelun pystyyn. Hän oli tuolloin sitä mieltä, että muslimivanhemmille pitää sallia lasten pahoinpitely – nimenomaan islamin uskonnon perusteella.

Laajemminkin ottaen imaamimme on osoittanut varsin selvästi oman halveksuntansa yhteiskuntaamme kohtaan.

Sallittakoon demokratiassa mielipiteenvapaus – myös sitä vastaan suunnatut mielipiteet. Mutta tällaisten imaamien kutsuminen valtakuntamme ykkösjuhlaan on lähinnä nyrkinisku omaksumiamme arvoja ja niitä puolustaneita edellisiä sukupolvia vastaan.

Kenestäkään maahanmuuttajasta ei tule suomalaista kansalaishakemuksen hyväksymisen myötä. Etenkään silloin, kun kyseinen kansalaisuuden saaja ei pysty tai halua sitoutua suomalaisuuteen ja siihen liittyviin arvoihin.

Ei tosiaankaan…

Lähteet: HS, YLE, evl.fi, SKR, STT

90-vuotiaan isänmaan itsenäisyyspäivän lähestyessä on ehkä syytä tarkastella tämän päivän merkitystä hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla.

Suomi on vauras ja itsenäinen kansallisvaltio – toistaiseksi. Kiitos siitä kuuluu meitä edeltäneille sukupolville.

Niille, jotka rakensivat kansallisaatteen autonomian aikana.
Niille, jotka tarttuivat oikeaan hetken ja irrottivat Suomen Venäjästä.
Niille, jotka verisen sisällissodan jälkeen rakensivat yhteistä isänmaata.

Heille, jotka puolustivat Suomea moninkertaisesti suurempaa ja pahuutta sisällään pitänyttä Neuvostoliittoa vastaan.
Heille, jotka rakensivat maamme uudestaan raskaiden rauhanehtojenkin jälkeen.
Heille, jotka johtivat vapaan yhteiskuntajärjestyksen omaksunutta Suomea diktatuurin naapurissa.
Heille, jotka kasvattivat Suomesta hyvinvointiyhteiskunnan.
Heille, jotka kasvattivat, ruokkivat, hoitivat ja kouluttivat meidät.

Kiitos kuuluu Teille.

Mutta Teitä minä halveksin:

Te, jotka olitte valmiit myymään sotien aikana isänmaan vieraalle orjuuttajalle.
Te, jotka olette käyttäneet yhteiskuntaamme oman etunne tavoittelemiseen.
Te, jotka veitte turhin kevein ja osin valheellisin perustein maamme EU:in.
Te, jotka olette valmiit romuttamaan hyvinvoinnin perustan – kansallisvaltion.
Te, jotka ette osaa maan valtakieltä toimiessanne päättäjinä, mutta vaaditte enemmistön osaavan edustamanne alle 5% vähemmistön kieltä.
Te, jotka nostatte vähemmistön enemmistön yläpuolelle.
Te, jotka olette valmiit uhraamaan maamme Naton ja Yhdysvaltojen eduille.
Te, jotka luulette anarkian olevan hyvästä.
Te, jotka luulette saavanne valita oman moraalinne mukaan mitä lakeja noudatatte ja mitä ette.
Te, joiden maailmankuva perustuu kateuteen ja varastamiseen.
Te, jotka haluatte globalisaatiota.
Te, jotka pyllistätte kansallenne ja kumarratte Brysseliin.
Te, joiden mielestä suomalaisten on sopeuduttava islamiin ja muihin vieraisiin kulttuureihin.

Te, jotka olette valmiit polkemaan jalkoihinne edellisten sukupolvien uhraukset ja päästämään vieraan maahamme ilman vastarintaa.

Te Hyvät Ihmiset
Teitä minä halveksin.

Vasemmistomilitantit puuhaavat Helsinkiin patsasta historian karmeimman poliittisen aatteen airuena ja joukkomurhaajana varsin hyvin tunnetulle Vladimir Iljitsh Leninille (Влади́мир Ильи́ч Ле́нин).

Kymmenet tunnetut vasemmistolaiset ovat allekirjoittaneet aloitteen Lenin-patsaan hankkimisesta Helsinkiin. Aloitteessa esitetään punagraniittisen patsaan sijoittamista Lenininpuistoon Alppilaan.

Aloite toimitettiin keskiviikkona Helsingin kaupunginjohtajalle Jussi Pajuselle.

Edellisen kerran Leninin patsasta puuhattiin Helsinkiin vuonna 2000, mutta hanke kaatui kansalaisten vastustukseen.

Niille nassukoille – jotka eivät tunne Lenin-sedän saavutuksia – voisi lyhyesti kertoa, että tämä vähemmän ihmisrakas ja humaani setä oli etulinjassa perustamassa Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli taas kommunismiin perustuva yhteiskunnallinen epäonnistunut kokeilu, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991.

Kommunismi on puolestaan rikos ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan. Se perustuu kateuteen ja rikokseen. Sen kantavin ajatus on kateuden kautta oikeudetonta oikeutta hakeva periaate, että se kuka ei kykene luomaan omaisuutta olisi jotenkin oikeutettu varastamaan siltä joka kykenee. Lisäksi kyseinen aate pyrkii oikeuttamaan rikoksen uhrien syyllistämisen, orjuuttamisen ja murhaamisen.

Kommunismi on aate, jossa ihminen on pienen eliitin – nomenklaturan - johtaman yhteiskunnan osanen. Toisin kuin Suomessa omaksutussa demokraattisessa järjestelmässä, kommunismissa ihminen on luotu yhteiskuntaa varten. Ei siis niin, että yhteiskunta olisi luotu ihmisiä varten.

Kun arvioi Lenin-setää, kannattaa muistaa esimerkiksi sellainen teos kuin Kommunismin musta kirja.

Kommunismin musta kirja on ranskalaisen Stéphane Courtoisin toimittama useiden eri alojen tutkijoiden kirjoittama kommunistivaltioiden ja kommunistien rikoksia raportoiva 863-sivuinen kirja. Kirja on julkaistu alkuperäiskielellä vuonna 1997 ja suomenkielinen käännös on julkaistu vuonna 2001.

Courtois toteaa esipuheessa:

Yksittäisiin ihmisiin kohdistuneiden rikosten ja erillisissä kohteissa toimeenpantujen summittaisten joukkomurhien lisäksi kommunistiset vallanpitäjät pystyttivät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta.

Vähimmäisarvio kommunismin uhreista on seuraavaa suuruusluokkaa:

* Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta,
* Kiina: 65 miljoonaa kuollutta,
* Vietnam: miljoona kuollutta,
* Pohjois-Korea: 2 miljoonaa kuollutta,
* Kambodža: 2 miljoonaa kuollutta,
* Itä-Eurooppa: miljoona kuollutta,
* Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta,
* Afrikka: 1,7 miljoonaa kuollutta,
* Afganistan: 1,5 miljoonaa kuollutta,
* kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: noin
10 000 kuollutta.

Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti myös kommunistien tekemistä kansanmurhistaa, etnisistä puhdistuksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan eri maissa.

Satojentuhansien tai jopa miljoonien ihmisten kuolemaan johtaneita nälänhätiä on vuoden 1918 jälkeen koettu ainoastaan kommunistisissa maissa. Näistä tuoreimpina esimerkkeinä Etiopia ja Mosambik 1980-luvulla sekä nykyinen Pohjois-Korean tilanne, joka on jatkunut jo pitkään rautaesiripun takana.

Kirja sisältää arvokkaita kuvauksia kommunismin raakuudesta sekä kommunistijohtajien – juurikin kyseisen Leninin – piittaamattomuudesta inhimillistä kärsimystä kohtaan.

Tällaiselle synkälle hahmolle ollaan siis puuhaamassa vasemmistovoimin – ja veronmaksajien kustannuksella – patsasta Helsinkiin.

Tämän vastenmielisen projektin tukilistalta löytyy monta – surullisen – tuttua nimeä:

Aarnio Pekka, muusikko
Aarnio Anna-Leena, kuvaamataidon opettaja
Ahonen Jouko, Paperiliiton puheenjohtaja
Alapuro Risto, professori
Bergholm Timo, ohjaaja
Chydenius Kaj, säveltäjä
Eliasson Anja, kuvataiteilija, pilapiirtäjä
Halkola Kristiina, näyttelijä
Harjuniemi Matti, Rakennusliiton puheenjohtaja
Harzell Raimo, elokuvaaja
Hazard Kaarina, akateeminen sekatyöläinen
Hautala Matti, SAK:n hallituksen puheenjohtaja
Immonen Maija, akateeminen eläkeläinen
Kajanoja Jouko, yhteiskuntatutkimuksen päällikkö
Kallinen Timo, teatteritaiteen tohtori
Kalmakurki Reijo, eläkeläinen
Kamu Monna, muusikko
Kangaspuro Markku, historiantutkija
Kaurismäki Mika, elokuvaohjaaja
Klemetti Veli-Heikki, tv-uutiskuvaaja
Kolbe Laura, professori, kaupunkikulttuuritutkija
Komulainen Marjut, näyttelijäohjaaja
Korhonen Kaisa, professori
Kukko Sakari, muusikko
Kulhia Timo, hallintotieteiden maisteri
Lindroos Elmo, puistotaistelija, eläkkeellä
Lindström Kari, taidegraafikko
Linkola Pentti, kalastaja, kansankiihottaja
Mikkola Marja-Liisa, kirjailija
Milonoff Pekka, teatteriohjaaja
Minkkinen Aimo, Lenin-museon johtaja
Neuvonen Kiti, muusikko
Oittinen Vesa, filosofian tohtori
Peltola Sulevi, näyttelijä
Raittinen Jussi, muusikko
Rantala Raija-Sinikka, teatteriohjaaja
Rantanen Tuomas, kustannuspäällikkö
Rossi Matti, kirjailija, ilmiantaja
Ruikka Mirja, arkkitehti
Rumbin Mark, lähihoitajaopiskelija
Ryöppy Katariina, kuvataiteilija
Saaritsa Pentti, runoilija, kääntäjä
Sauli Anneli, näyttelijä
Siren Lasse, akateeminen työtön
Sokka Sinikka, näyttelijä
Suhonen Tiina, tanssinopettaja
Suonperä Arjo, varatuomari
Taanila Hannu, journalisti
Tulkki Esa, lääkäri
Turkka Jouko, ohjaajakirjailija
Vierikko Vesa, näyttelijä
Vuorenmaa Erkki, Metalliliiton puheenjohtaja

Päällisin puolin tarkasteltuna on varsin selvästi huomattavissa myös se, että näiden allekirjoittajien ammateista koostuva lista suorastaan huutaa tyhjyyttään yhteiskunnallisesti tärkeiden ammattikuntien edustajista. Tämä sakki edustaa pääasiassa yhteiskunnan tuilla eläviä – eli muiden ihmisten työnteolla loisivia – arrogantteja vasemmistokiihkoilijoita.

Näitä, jotka ovat nostaneet itsensä muiden ihmisten yläpuolelle ja katsovat oikeudekseen vaatia patsaan pystyttämistä eräälle kaikkien aikojen suurimmista kansanmurhaajista, varkaista ja rikollisista.

Minusta tämä hanke kertoo paljon näiden puuhaihmisten humanismista sekä suhtautumisesta muihin ihmisiin ja rikolliseen aatteen pohjalta syntyneeseen rikolliseen järjestelmään – kommunismiin.

Olen itse nähnyt 1970-luvulla tuolloisessa Leningradissa ensimmäiset vankivaunut ja pakkotöissä olleet kahlevangit. Näin myös samalla sellaisen ihmeen, että opettajamme kertoi meidän nähneen väärin. Terveisiä vaan sinne Pirkon suuntaan. Kas, kun nimesi ei ollut tässä listassa – oletko kenties luopunut uskostasi?

Pidän tosin arvokkaana kokemuksena sitä, että olen nähnyt kommunismia toteutettavan käytännössä. Se on antanut läpi elämän kestävän immuniteetin sekä kommunismia että sen sivuseurauksia vastaan.

No mitä mieltä minä sitten olen tästä patsasprojektista?

Minun mielestäni jo ajatuksenakin tällainen Leninin patsaan pystyttäminen Helsinkiin on samaa luokkaa, kuin ajatus Adolf Hitlerin patsaan pystyttämisestä Tel Aviviin.

Toivottavasti enemmistöllä on keinot edelleen torjua tällainen kaikkea ihmisyyttä loukkaava patsashanke – lopullisesti.

Lähteet: STT, IS, Wikipedia, Kommunismin musta kirja

Lisäys: Myös – ainakin – Jussi Halla-aho kirjoittaa aiheesta.

Ruttuvaarikin on innostunut bloggaamaan. Hän kuten – minä ja niiiiiiiiin monet muutkin – kirjoittaa omia mielipiteitään. Tämä kannattaa myös tiedonvälityksen suohon uponneen virkamiehenkin muistaa.

Sananvapaus ja media ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sananvapauden surkeasta tilasta Suomessa.

Tässä vaiheessa haluan palata hieman erääseen aikaisempaan aihetta koskevaan kirjoitukseeni. Se löytyy täältä.

Tuolla valtakunnansyyttäjä perusteli päätöstään jättää nostamatta syytettä erästä anarkistia vastaan. Syyteharkinta koski kansanryhmää vastaan kiihottamista.

Haluaisin kiinnittää huomionne muutamaan asiaan olennaisesti liittyvään ikävään seikkaan.

Valtakunnansyyttäjä on rakentanut päätöksensä tiedonvälityksestä annetun lainsäädännön pohjalle. Kysymys kuuluu, yrittääkö viranomainen tässä tapauksessa tietoisesti hämärtää lainsäädännöllisiä rajoja ja pyrkiikö tämä näin romuttamaan sananvapauden periaatteita?

Sananvapaus ja tiedonvälitys ovat kaksi eri asiaa. Edellinen on kansalaisyhteiskunnan perusoikeus joka takaa avoimuuden ja suojelee kansalaisia viranomaisten ja hallitsijoiden mielivallalta. Tiedonvälitys on vain keino edistää tai rajoittaa sananvapautta.

Eräs kaikkia totalitaristisia järjestelmiä yhdistävä piirre on se, että vallanpitäjä kontrolloi tiedonvälitystä. Tämä tapahtuu ohjailun, sensuurin, painostuksen, poliisiväkivallan ja lainsäädännön kautta.

Tai kuten tässä kotoisessa tapauksessamme mahdollisesti tapahtuu – lainsäädäntöön liittyvän tulkinnan kautta.

Lainsäädännöllä ja sen tulkinnalla on helppo leimata toisinajattelijat rikollisiksi ja vaientaa valllanpitäjään kohdistuva ikävä kritiikki lainsäädäntöteitse. Kätevää, eikö vain?

Kun viranomainen tekee rikosilmoituksen yksityisen kansalaisen mielipiteenilmaisun johdosta, ollaan kapealla ja väärällä polulla. Ja kun tämä hakee laintulkintansa tiedonvälitystä reguloivasta lainsäädännöstä – ollaan eksyksissä ja hukassa.

Olemme oikeudellisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli toimii asianosaisena, tutkinta- ja syyttäjäviranomaisena sekä tuomioistuimena ja rangaistusinstanssina. Kun tämä perustuu perustuslain ja ihmisoikeusopimusten takaaman mielipiteen- ja sananvapauden romuttamiseen, ollaan kaukana demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta.

Ja kun valtakunnansyyttäjä puhuu YK:n sopimusten tulkinnasta hän on oman tulkintansa kanssa pilkillä varsin heikoilla jäillä…

Olemme matkalla pois kansalaisyhteiskunnasta ja kohti poliisivaltiota.

Myös nykyinen tiettyjä virkoja koskeva nimityspolitiikka on omiaan viemään uskottavuutta kyseisten viranhaltijoiden halusta ja kyvystä toimia kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti. Siis puolueettomina tasapuolisesti kansalaisiin suhtautuvina yleisönpalvelijoina.

Kun Astrid Thors nimitettiin maahanmuuttoministeriksi, osattiin jo varautua siihen, että hän käyttää ministerinpostiaan omien henkilökohtaisten ambitioidensa ajamiseen. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää – niin kauan kun ei ole kyse oman yksityisen edun tavoittelusta. Ministeri on poliittinen virkamies ja ajaa tätä kautta myös äänestäjäryhmänsä asioita. Unohtamatta tietenkään yleistä etua.

Thors on onnistunut loistavasti valjastamaan saamansa noin 9000 ääntä valjakoksi, joilla vähemmistö ohjaa Suomea enemmistön tahdon vastaisesti. Onneksi olkoon Astrid! Se kuinka kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista tuollainen toiminta sitten on, olkoon – taas kerran – jokaisen itsensä pääteltävissä.

Astrid on poliitikko ja näin ollen tapaus sinänsä. Huolestuttavampaa on se, että selkeästi puolueellisesti ajattelevia ja asioihin suhtautuvia ihmisiä nimitetään korkeisiin valtiollisiin virkoihin. Omasta mielestäni esimerkiksi Mikko Puumalainen – vähemmistövaltuutettuna ja nyttemmin apulaisoikeuskanslerina – ja Johanna Suurpää vähemmistövaltutettuna, eivät ole henkilökohtaisen taustansa, kiihkoilunsa, entisten tehtäviensä ja asenteellisuutensa vuoksi sopivia hoitamaan virkojaan.

Puolueettomuus loistaa näissä virkamiesvalinnoissa poissaolollaan. Ei viranomainen voi profiloitua hallintoalansa liittyvissä kiistoissa kummankaan osapuolen edustajaksi.

Eräs mielenkiintoinen asia on myös Rauhanliiton rooli tässä asiassa. Rauhanliitto Laura Lodeniuksineen on ollut mukana tukemassa tätä toisinajattelijajahtia ja sananvapauden rajoittamista Suomessa. Tämä toiminta saattaa jossain vaiheessa johtaa siihen, että poliisi ottaa kiinni ja pidättää sekä oikeudet vangitsevat ihmisiä Suomessa. Heidän mielipiteidensä vuoksi.

Arvatkaa kuka oli muuten Laurana Lauran paikalla aikaisemmin? No tietysti Astrid… Yllättikö?

Kysynkin nyt Sinulta Laura – jos olet aidosti ihmisoikeusaktivisti – nukutko hyvin yösi?

Site Meter

Tämä aika alkaa muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän 1980-luvun loppua.

Luulisi edes päättäjien – virkamiehistä nyt puhumattakaan – oppineen jotain edellisestä suuresta lamasta. Edes sen perusasian, että se joka ei ymmärrä historiaansa, joutuu elämään sen aina uudestaan. Ja uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan…

Mutta ei…

Historia nimittäin toistaa itseään tässä ajassa ja hetkessä.

1980-luvun lopulla uskottiin jatkuvaan talouskasvuun – niin kuin nykyisinkin. Sen seurauksena unohdettiin ja sivuutettiin kaikki varoitukset talouden ylikuumenemisesta ja sitä seuraavasta taloustaantumasta. Sitä seuranneet ikävyydet pitäisivät olla ainakin päättäjien muistissa.

Mutta ei – kun ei, niin ei…

Tässä armaassa isänmaassamme on joukko haihattelijoita. Vallan uumeniin kivunneita ihmisiä. Näitä haihattelijoita jotka luulevat nykyisen talouskasvun jatkuvan ikuisuuksiin ja manaavat työvoimapulaa.

Näitä ihmisiä, jotka ovat hylänneet historian tarjoaman opetuksen.

Ihmisiä, jotka huutavat ulkomaalaista työvoimaa pelkkää paperia edustavalle talouskasvulleen.
Ihmisiä, jotka ovat unohtaneet ne 200000 omaa kansaansa edustavaa työtöntä.
Ihmisiä, jotka haluavat Suomeen vähään tyytyvän ja vierastyövoimasta koostuvan uuden yhteiskuntaluokan.
Ihmisiä, jotka ovat valmiita vetämään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vessasta alas.
Ihmisiä, jotka asettavat oman ahneutensa yhteiskunnan etujen edelle.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa Suomen monikulttuuriseksi.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa viisumikäytännön kautta Suomen sosiaaliturismin tavoitelluimmaksi kohdemaaksi.
Ihmisiä, jotka haluavat maksattaa näiden sosiaalituristien minimipalkan alle jäävät kulut meillä.
Ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan

Ja etenkin näitä ihmisiä:

Ihmisiä, jotka ovat valmiit henkilökohtaisen tai ns. poliittisen vastuun kohdalleen osuessa pudottamaan oman vastuunsa kuin vesilintu veden rasvaisesta selästään.

Teitä on varoitettu…

Site Meter

Tapaus Mikko Puumalainen vastaan sananvapaus on saanut uuden lisäsivun.

Olen aikaisemminkin kommentoinut hänen – vähemmistövaltuutetun virasta käsin käynnistämänsä – sananvapautta vastaan suunnatun ristiretkensä edellisiä vaiheita.

Viimeisimmät kirjoitukseni asian tiimoilta ovat luettavissa täällä ja täällä. Muut kirjoitukseni löytyvät noissa artikkeleissa olevista linkeistä – tai selailemalla tämän blogin hakutoimintoa. Täytyyhän minun toki jättää – mahdollisesti eteen tulevassa – itseäni koskevassa oikeusmurhassa jotain tehtävää myös Valtakunnansyyttäjänviraston virkamiehillekin…

Uusin episodi on saatu nyt julkisuuteen. Valtakunnansyyttäjänvirasto (tulee jotenkin tuosta nimityksestä mieleen Saksan Kolmas Valtakunta tai Neuvostoliitto…) on päättänyt jättää syyttämättä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäiltyä anarkistia nimeltään Marko Sihvo.

Se mitä tämä päätös pitää sisällään – on jo itsessään – varsin mielenkiintoista. Koska tämän tapaisilla dokumenteilla on tapa kadota nettiavaruudesta, olen liittänyt sen tähän kirjoitukseen mukaan kokonaisena – omien täyttä ymmärrystä vailla olevien kommenttieni höystämänä. Kirjoitus on varmaan jonkun mielestä hieman liian pitkä tai muuten ärsyttävä. Pahoittelen jo etukäteen aiheuttamaani mielipahaa.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO PÄÄTÖS

7.11.2007 Dnro R 06/21
1 ESITUTKINTA 2400/R/234/06

Keskusrikospoliisi on tutkinut, onko Marko Sihvo syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, kun hän on toiminut http://www.parazite.org -nimisen internetsivuston ylläpitäjänä. Tutkinnan kohteena oleva sivusto on ns. linkkien kautta ollut yhdistettynä toisten henkilöiden perustamiin ja ylläpitämiin sivustoihin, joiden sisältöä voidaan arvioida rasistiseksi.

2 SYYTEHARKINAN SUORITTAMINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTOSSA

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3§:n mukaan sanottua lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Lain 2 §:n mukaan julkaisutoiminnalla tarkoitetaan julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville. Laki sovelletaan
myös sähköisen viestintäverkon eli esimerkiksi internetin avulla harjoitettavaan julkaisutoimintaan.

Sanotun lain 24 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat nyt puheena olevaa syyteoikeutta.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain esitöissä on katsottu, että rikoslain 11 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi sisältöön perustuva rikos (HE 54/2002 vp. s. 68 ja Sananvapaustoimikunnan mietintö 1997:3 s. 127).

Näin ollen ja kun nyt puheena oleva epäilty kiihottaminen kansanryhmää vastaan perustuu siihen, että lainvastaisia tietoja olisi julkaistu internetissä sijaitsevilla kotisivulla eli joukkotiedotusvälineessä, olen suorittanut
syyteharkinnan sanotun lain tarkoittamassa järjestyksessä.

3 ESITUTKINNASSA SAATU SELVITYS

Marko Sihvoa on kuultu rikoksesta epäiltynä. Hän on kertonut olevan tutkinnan kohteena olevan sivuston ylläpitäjä. Sihvo on ilmoituksensa mukaan koonnut sivustolta ilmenevän aineiston ja myös laatinut muun ohella otsikon ”Nationalism, revisionism and racism” alla olevan linkkilistan. Sihvo ei ole laatinut niitä sivustoja, joille sanotut linkit ovat yhteydessä, mutta hän on valinnut ne ja perustanut omalta sivustoltaan niihin yhteydessä olevat linkit.

Sihvo on kiistänyt syyllisyytensä rikokseen. Hän on kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ole ollut kiihottaa kansanryhmää vastaan, vaan ”kritisoida sananvapauden rajoituksia esittämällä sensuroitua ja kiistanalaista
materiaalia”. Sihvo on erikseen todennut vastustavansa rasismia. Hän on kertonut pyrkineensä edistämään yksilönvapautta ja sananvapautta sekä anarkiaa.

Hetkinen…

Sihvo puolustelee tekemisiään sillä, että hän on pyrkinyt edistämään anarkiaa. Tässä taitaa olla – siis omasta rajoittuneesta mielestäni – ensimmäinen paradoksaalinen yhteys koskien koko syyteharkintaa.

Nopea vilkaisu esimerkiksi Wikipediaan kertoo anarkiasta seuraavaa:

Anarkia on valtion ja mahdollisesti muidenkin auktoriteettien puute. Se tulee kreikankielisestä sanasta arkhos, esivalta, sekä kieltävästä an-etuliitteestä. Usein anarkialla tarkoitetaan yleisesti ottaen hallitsematonta entropiaa ja järjestyksen puutetta. Valtion vajotessa anarkiaan yleinen seuraus on sisällissota ja erilaisten sotaherrojen nousu.

Se kuka käyttää anarkiaa perusteluna perustellessaan syyttömyyttään rikosepäilyssä – suomalaisen oikeusjärjestelmän piirissä – on minun mielestäni kovin kaukana yhteiskuntaa rakentavasta tai sen instituutioita säilyttämään pyrkivästä toiminnasta.

Yksilönvapauksien ja sanavapauden suojeleminen ja niiden edistäminen on taas causana – mielestäni – varsin perusteltu.

Nyt päästäänkin sitten varsinaiseen aiheeseen – Mikko Puumalaiseen ja hänen puuhasteluihinsa virkamiehenä.

Esitutkintapöytäkirjaan on sisällytetty vähemmistövaltuutetun lausunto 26.4.2006, joka muun ohella sisältää oikeudellisen kannanoton tutkinnan kohteena olevasta sivustosta. Lausunnossa todetaan, että sivuston suoranaisena tarkoituksena ei näyttäisi olevan rasistisen sanoman levittäminen, vaan lähinnä
sananvapauden rajoittamisen arvostelu.

En haluaisi olla paranoidi, mutta nyt näyttää jo viimeistään siltä, että Puumalaisen ristiretken todellinen kohde on nimenomaan sananvapauden rajoittaminen Suomessa.

Kun Puumalainen käyttää omaa lausuntoaan laintulkinnan pohjana, ollaan mielestäni aika kaukana oikeusvaltiossa yleisesti noudatettavista oikeudenmukaisuuden periaatteista.

Kuinka demokratian pelisäännöt sisäistäneeltä Puumalainen sitten vaikuttaa – siitä jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä…

Lausunnossa kuitenkin huomautatetaan, että rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistö täyttyy siitä riippumatta pitääkö laatija itseänsä rasistina vai ei, ja onko hänen tarkoituksensa ollut kiihottaa kansanryhmää vastaan vai ei. Tahallisuusarvionti liittyy siten lähinnä levittämiseen sekä lausumien/tiedonantojen laatuun. Vähemmistövaltuutetun näkemyksen mukaan sivuston laatija on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, koska hän on kerännyt linkkilistan otsikolla ”nationalism, revisionism racism”, jonka kautta sivuston lukija pääsee lukemaan ja seuraamaan muiden laatimaa rikoslain 11 luvun 8 §:n tarkoittamaa rasistista aineistoa.

Täällä haisee Kiinan kansantasavalta – etenkin siellä käytettävät metodit ja oikeuskäytäntö.

Miten muuten Puumalainen ja ja hänen kaltaisensa kuvittelevat sulkevansa intenetistä löytyvän aineiston suomalaisten saatavuuden ulkopuolelle?

Tuolla perusteella kaikkien internetissä toimivien hakupalvelimien vastaavista päätoimittajista – sekä suomalaisten nettioperaattorien vastaavista henkilöistä – pitäisi tehdä samansisältöinen tutkintapyyntö.

Haloo sukellusvene – maa kutsuu!

Minun täytyy tässä vaiheessa tehdä tunnustus. Omat sivuni sisältävät linkin rodunjalostukseen kehottavalle rasistiselle sivustolle.

Nimittäin Kennelliitto ry:n sivuille… Vuh, vuh…

Esitutkintapöytäkirjaan on edelleen sisällytetty ylitarkastaja Lari Huttusen laatima tutkintamuistio 4.8.2004. Muistiosta ilmenee, että sivustolla on muun ohella ”Links” -otsikoitu osio, joka sisältää linkkejä puheena olevan sivuston ulkopuolisille sivustoille. Muistiosta ilmenee myös tietoja, joiden perusteella on syytä epäillä, että epäilty Marko Sihvo on tutkitun sivuston ylläpitäjä.

Esitutkintapöytäkirjaan on myös sisällytetty ote tutkinnan kohteena olevasta sivustosta. Sanotussa otteessa on sivuston edellä tarkoitettu ”Links” -otsikoitu osio.

Esitutkintapöytäkirjan liittenä on CD, jolle on tallennettu tutkinnan kohteena ollut aineisto.

Voiko sitä kuunnella ja mitä musiikkia se sisältää? Ei kai tuon CD:n sisältö ole kansanryhmää vastaan kiihottavaa?
Voi hyvä isä…

4 SOVELTUVAT SÄÄNNÖKSET

Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä on säädetty rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Säännöksen mukaan se, ”joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Perustuslain 12 §:ssä on säädetty sananvapaudesta. Säännöksen mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy säännöksen mukaan ”oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.

Unohtamatta mitä saman lain 6 § sanoo:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella

5. ASIAN ARVIOINTIA5.1. Onko aineistoa levitetty yleisön keskuuteen?Epäiltynä kuultu Marko Sihvo on myöntänyt olevansa sivuston ylläpitäjä. Asiassa on riidatonta, että kuka tahansa on voinut ottaa tutkinnan kohteena olevalta sivustolta ilmeneviä tietoja, eli että sivusto on ollut internetissä vapaasti luettavissa. Asiassa on näin olllen riidatonta, että Sihvo on toimittanut omalta sivustoltaan suoraan ilmenevän aineiston yleisön saataville. Sihvo on siten rikoslain 11 luvun 8 §:n tarkoittamalla tavalla levittänyt ylläpitämästään sivustoilla sijaitsevaa aineistoa, jota voidaan pitää rasistisena.

Missä viipyvät tutkintapyynnöt Suomi24:n, Soneran, Welhon ja Elisan ylläpitäjiä vastaan? Puhumattakaan hakupalvelimista ja niiden vastuuhenkilöistä?

Ei pojat, nyt Te olette erehtyneet – ei sotaa näin käydä…

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle (RL 34:9a) oli mahdollista toteuttaa muun ohella siten, että internetissä toimitetaan yleisön saataville linkkejä muille internetsivustoille, jola määrättyjä haittaohjelmia oli saatavilla (Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 20.2.2006 nro 06/137, lainvoimainen).

Edelleen: Missä viipyvät tutkintapyynnöt Suomi24:n, Soneran, Welhon ja Elisan ylläpitäjiä vastaan?

Jokainen joka surffaa netissä tietää ne riskit, joita tuntemattoman sivuston avaaminen aiheuttaa.

Tällä logiikalla pitäisi löytää joku vastuullinen jokaiselle niistä tapauksista, kun joku on saanut sukupuolitaudin, saddarit tai pamahtanut paksuksi suojaamattoman sukupuoliyhdynnän seurauksena.

Edellä lausutun perusteella katson, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan toteuttaa niin, että internetissä ylläpidetylle vapaasti luettavissa olevalle sivustolle luodaan linkkejä osoittamaan muille sivustoille, joiden sisältö on tunnusmerkistöllä tarkoitetulla tavalla rasistinen.

No niin – siitä nyt niitä syytteitä tehtailemaan…

Katson näin ollen, että Sihvo on menettelyllään levittänyt yleisön keskuuteen myös sitä aineistoa, joka ilmenee “Nationalism, revisionism and racism” otsikoidun linkkilistan tarkoittamilta sivustoilta.

Orwell on täällä… ja voi hyvin…

5.2. Täyttääkö aineisto ominaisuuksiltaan tunnusmerkistön?

“Nationalism, revisionism and racism” otsikoidun linkkilistan tarkoittamilta linkeiltä on yhteys muun ohella Zundelsite -nimiseen sivustoon. Tällä sivustolla esitetään väite, että kansallissosialistit eivät toisen maailmansodan aikana syyllistyneet juutalaisiin kohdistuvaan joukkomurhaan, vaan että tämä on
voittajavaltioiden keksimä valhe (”…the holocaust is basically a hoax fabricated by the allies”). Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea on katsonut, että tämänkaltaiset lausunnot ja tiedonannot eivät nauti YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19.2 artiklassa
tarkoitettua sananvapauden suojaa (ks. ratkaisu CCPR/C/78/D/953/2000, annettu 14.8.2003). Tämän tyyppiset lausunnot katsotaan monissa maissa rangaistaviksi kiihottamisena kansanryhmää vastaan (ks. esimerkiksi ratkaisu Svea hovrätt, dom DB 162, Mål nr B 2838/89, 25.10.1990). Linkkilistan sisältämiltä linkeiltä on
myös yhteys Stormfront ja White Aryan Resistance -nimisille sivustoille, joita voidaan pitää rikoslain 11 luvun 8 §:ssä takroitetun tunnusmerkistön tarkoittamina. Sillä ei ole merkitystä, että Sihvo ei itse ole kirjoittanut tai
muuten laatinut sanotuilta sivustoilta ilmenevän aineiston.

Tämän vuoksi katson, että Sihvo on menettelyllään levittänyt lainkohdassa tarkoitettuja lausuntoja ja tiedonantoja.

Edelleen: Missä viipyvät tutkintapyynnöt Suomi24:n, Soneran, Welhon ja Elisan ylläpitäjiä vastaan?

Kyseisistä sivustoista haluan todeta, että niiden sisältö ei vastaa omaa ajatusmaailmaani. Niissä esitetty kuva – WPWW-käsitys – maailmasta on lisäksi mielestäni täysin utopistinen. Jokainen joka tuntee historian tietää faktat eikä opetusjärjestelmämme voi olla – ainakaan Pisa-tutkimusten valossa – niin huono, etteikö suomalainen tietäisi tai tuntisi näitä asioita.

Pelottavaa on tässä tapauksessa viranomaisten taholta otettu asenne – se on mielestäni täysi peilikuva kyseisten sivustojen sisällöstä. Päämääräkin on sama – sananvapauden ja kansalaisoikeuksien kukistaminen ja murskaaminen.

Vaikenemalla ja kieltämällä luodaan houkuttelevia kiellettyjä asioita ja tuhotaan oikea totuus. tai ainakin pilataan ja myrkytetään se.

Lisäksi sananvapaus on yksi koko demokratiamme tärkeimmistä pilareista. Sen mukana se joko seisoo tai kaatuu. Demokratian pitää pystyä hyväksymään kaikenlaisia mielipiteitä – myös sen vastaisia. Jos se ei pysty siihen, se ei ole demokratia.

Sen verran pirullinen olen, että haluaisin muistuttaa mikä YK:n alkuperäinen funktio oli… Tutkikaapa ihmiset sitä.

Eikä YK ole mikään täydellisyys. Jos se olisi, se olisi lopettanut sodat ja kärsimyksen maailmasta. Se on parhaimmillaan täsmäapua antava ase – heikoimmillaan se on korruption ja keskinäisten eturistiriitojen sävyttämä taisteluareena.

5.3. Tahallisuusvaatimus

Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettu kiihottaminen kansanryhmää vastaan edellyttää tahallisuutta. Tunnusmerkistön täyttyminen tältä osin ennen muuta sitä, että tekijä ymmärtää levittävänsä lausuntoja ja tiedonantoja, joissa uhataan tai panetellaan säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää.

Sihvo on ilmoittanut, että tarkoituksenaan on ollut kritisoida sananvapauden rajoituksia vastaan esittämällä sensuroitua ja kiistanalaista materiaalia. Loppulausunnossaan hän on ilmoittanut toimineensa tiedonvälityksellisessä tarkoituksessa. Hänen tarkoituksenaan ei sitä vastoin ole ollut solvata tai
panetella kansanryhmiä.

Tutkinnan kohteena olevalla Parazite.org -sivustolla on linkkejä hyvin moneen ulkopuoliseen sivustoon. Näiden sivustojen aiheet vaihtelevat. Varsin monen sivuston sisältö on aiheeltaan kiistanalaista, jopa laillisuuden rajoja
koettelevaa. Esimerkkeinä mainittakoon sivustot, joilla käsitellään tietojenkäsittelyjärjestelmiin murtautumista, tekijänoikeussuojan loukkaamista, erilaista anarkistista toimintaa, Jihad -aiheeseen liittyvää toimintaa,
itsemurha -aiheeseen liittyvää tietoa sekä huumeiden käyttöön liittyvää tietoa. Rasistiseksi katsottava ainesto muodostaa näin ollen vain rajoitetun osan siitä kokonaisuudesta, johon Sihvo on luonut linkkejä ylläpitämältään sivustoltaan.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkemys, että rangaistavuus edellyttää lausuman esittäjältä jonkinlaista omaa pyrkimystä saada aikaan toisissa samanlainen halveksunta ryhmää vastaan kuin hänellä itselläänkin on (Olavi
Heinonen et al. Rikosoikeus WSOY Lakitieto 2001 s. 573). Vaikka säännöksen tunnusmerkistössä ei tälläistä nimenomaista edellytystä aseteta, voidaan arvionnissa kiinnittää huomiota tekijän mahdolliseen erityiseen tarkoitukseen sananvapausnäkökohtien vuoksi.

Kun rasistisen aineiston levitykselle ei ole esitettävissä aitoa tiedonvälityksellistä tarkoitusta, on tahallisuusvaatimuksen täyttyminen yleensä varsin selvää. Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta
journalistisesti aidosta tiedonvälityksestä.

Mikä on sitten lainsäädännöllisesti journalistisesti aitoa tiedonvälitystä. Kas siinäpä kysymys…

Nyt puheena oleva tapaus on poikkeuksellinen. Sihvo on loppulausunnossaan ilmoittanut olevansa itse tutkinnan käynnistäneen ilmoituksen tekijä. Sihvo on kertomansa mukaan tehnyt tutkintapyynnön pseudonyymiä käyttäen.
Valtakunnansyyttäjänviraston tiedossa on, että Sihvo on tehnyt omasta toiminnastaan tutkintapyynnön toisessa poliisin tutkimassa asiassa. Siinä on ollut kysymys epäillystä tekijänoikeuslain rikkomisesta tarjoamalla internetissä palveluja teknisen suojauksen kiertämiseksi.

Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Katson, että Sihvon tarkoitus on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen ilmaiseminen. Hän on menettelyllään protestoinut sitä vastaan, että ylläpidetään sananvapautta rajoittavia säännöksiä. Hänen
menettelynsä ei osoita pyrkimystä saada toisissa aikaan halveksuntaan tiettyjä kansanryhmiä vastaan. Menettely ei myöskään osoita, että hän suhtautuisi missään suhteessa hyväksyvästi niitä ajatuksia ja mielipiteitä kohtaan, joita esiintyy tutkinnan kohteena olevilla internetsivuilla.

Kysymys: Kun itse – tunnetusti – en hyväksy anarkismia aatteena, voinko tällä perusteella julkaista blogissani Anarkistin keittokirjan?

Sihvon lähinnä anarkistinen menettely lukeutuu sellaiseen käyttäytymiseen, jota perustellusti voidaan arvostella. Sananvapaus merkitsee toisaalta huomattavan laajaa oikeutta mielipiteiden ja ajatusten levittämiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan toistuvasti korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin, jopa loukkaaviin ja shokeeraaviin
mielipiteisiin. Tämän vuoksi katson, että rikoslain 11 luvun 8 §:n asettama
tahallisuusedellytys ei ole täyttynyt.

5.4. Lopputulos

Asiassa ei nosteta syytettä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske
Valtionsyyttäjä Mika Illman

TIEDOKSI Marko Sihvo
Keskusrikospoliisi
Vähemmistövaltuutettu

Taas kysymys: katsovatko Illman ja Kalske anarkismin hyväksyttäväksi yhteiskunnalliseksi toimintamuodoksi? Toivottavasti sama tulkinta koskee myös yhteiskuntaa säilyttämään pyrkivien ihmisten mielipiteitä kohtaan.

Alkuperäinen kysymykseni kuului; onko Mikko Puumalainen sopiva apulaisoikeuskansleriksi?

Siinäpä mietittävää – kansalaiset.

Lähteet: http://www.nic.fi/~parazite/rotuviha.txt, Finlex

Hyysäri on avannut jokin sitten uuden palvelun. Palvelun nimi on Twingly.

Tämän palvelun tarkoituksena on sulkea virallisen blogosfäärin ulkopuolelle kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat suomenkieliset nettikirjoittajat. Eli luokitella osa mielipiteistä kielletyiksi ja luokitella samalla näiden mielipiteiden esittäjät toisinajattelijoiksi – tulevaisuuden toimenpiteiden helpottamiseksi.

Asiasta kirjoittaa osuvasti pikkupoika.

Olen ns. hieman käsi näissä asioissa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että oma höperehtivä – ja dementiaa sairastava – keski-ikäinen habitukseni on saanut myös rukkaset monikulttuuriselta Twingly-tyttöseltä…

Muita toisinajattelijan leiman otsaansa saaneita ovat pikkupojan lisäksi – ainakin – Reiska, Uusi Viesti ja – yllätys, yllätys – Mikko Ellilä.

Lerppalakkisia miehiä ja mustia autoja odotellessa…

Octavius on palannut kehään. Vuodatuksen sensuroima blogikirjoittajamme on avannut uuden blogin täällä wordpressin maailmassa.

Tervetuloa!

Käykääpä väki tutustumassa tuohon blogiin.

Onneksi olkoon suomalaiset! Olemme saaneet kunnon korotuksen kunnallisveroihimme ja tulemme näin laman kynnyksellä näkemään vielä inflaatiopeikon ilmestymisen kotitalouksien pöytään.

Juuri nyt Suomi on tällaisessa tilanteessa. Takana on poikkeuksellisen pitkä lihavien vuosien jakso, jonka jatkumisen varaan kaikki rakennetaan. Väkisinkin palaa mieleen 1980-luvun loppu, jonka tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä tämänpäiväiseen

Näin sanoi edellisen laman mestarointiin osallistunut Esko Aho Savon Sanomille.

Eniten ja syvimmälle tämä koko tilanne tietysti koskettaa pienituloisia ja vähävaraisia. Luitteko muuten aikaisemman tähän samaan aiheeseen liittyvän kirjoitukseni?

Mutta eihän tämä kiinnosta TEHY:läistä satuhahmoa – sitä vielä pelottavampaa peikkoa. Tämä Pahatar saa veronmaksajilta 2500 euroa kuukaudessa taskurahaksi. Hän harrastelee terveydenhoitajana koulussa – jota muuten lapsesi käyvät, ole tarkkana…

Hänen miehensä tienaa niin paljon, ettei hänen tarvitse edes tehdä töitä. Hän tekee töitä oman mielenterveytensä vuoksi – rikkoen samalla siinä sivussa herkkien kasvuiässä olevien elämiä ja mielenterveyttä.

Hän katsoo, että hänellä on oikeus

Tervetuloa vuoden 2007 Ahneiden pitoihin.

Saalistajat ovat jälleen kerran näyttäneet sen, että vähemmistö voi maksattaa enemmistöllä lähes tulkoon ihan mitä tahansa. Yhteisöllisyys on muuttunut wc-paperiksi ja kaikki eturyhmät huutavat kuorossa omia oikeuksiaan – potkien samalla kaikkia muita nivusiin ja työntäen näitä taaemmaksi kyynärpäillään.

Kun tähän lisätään tieteellisesti todistettu vierastyövoiman tarve – kuten Turun Sanomat kertoo:

Suomi ei ehkä tulevaisuudessa ole enää houkutteleva työpaikka ulkomaalaisille, sillä kilpailu vierastyöläisistä kovenee Euroopassa. i työvoiman kysyntä ja tarjonta kulkevat usein niin ammatillisesti kuin alueellisestikin kaukana toisistaan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kotimainen työvoima ei millään konstilla kata työmarkkinoiden tarpeita.

Olisi muuten ihan noin aikuisten oikeasti nähdä mihin lähteisiin tällainen ns. paskanjauhanta todellisuudessa perustuu. Ilmeisesti ei mihinkään luotettaviin, koska niitä lähteitä ei nähdä koskaan.

Mitä me muuten teemme noin 200 000 kotimaisen työttömän kanssa? Karkotetaanko heidät muualle vai suljetaanko leireihin? Vai onko mielessänne jotain aivan muuta? Suvaitsevaisen haihattelijajoukon vastauksia odotellessa…

Tähän kun vielä ynnätään Astrid Thorsin tukijoukkoineen huutama monikulttuurinen Suomi, niin saadaankin aikaan keskinäistä sisällissotaa käyvä turvaton ja ahneuteen perustuva hullujenhuone. Sellainen joka kaatuu lopulta siihen mahdottomuuteen, että maksajia ei enää ole – kun kukaan ei halua antaa mitään, kaikki haluavat vain ottaa.

Esko Aho kysyy näin:

Mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen?

Nämä ahneiden pidot merkitsevät yhteisöllisyyden ja suomalaisen kansalaisvaltion loppua.

Tässä alkaa hiljalleen tulla mieleen ajatus poliittisen turvapaikan hakemisesta Islannista…

Lähteet: STT, TS, SS

Uusin(kaan) Yliopistolehti ei juuri(kaan) yllätä.

Monikulttuurisuus – ja sen mukanaan tuoma peitelty totalitarismi ja uuskolonialismi – on tullut jäädäkseen myös Suomeen.

Gavan Titley on kirjoittanut – ojennukseksi meille tyhmille alkuasukkaille – kaikkien brittiläisen imperiumin parhaimpia perinteitä noudattavan saatekirjoituksen myös meille suomalaisille. Tuon kirjoituksen on suomentanut Tiina Ohinmaa.

Hurraa – uuskolonialismilla on uudet kasvot… entisen orjan kasvot…

Lähde: Yliopistolehti

Orjan kasvot – kyllä. Aivan kuten itsellänikin. Meitä suomalaisia ja irlantilaisia yhdistää – ainakin – se, että olemme läpi historiamme olleet suuremman naapurimme alistamia – kansallisesti orjan asemassa.

Tämä – siis yllättäen ja surukseni irlantilaiseksi havaitsemani – kirjoittaja toimii National University of Irelandissa mediatutkimuksen lehtorina sekä Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa vierailevana lehtorina. Olisin olettanut jotain aivan muuta ihmiseltä, jonka esi-isät ovat joutuneet alistumaan brittiläisen kolonialismin alle…

Hän on toki tätä taustaa vasten – varmaankin – täysin oikea ihminen kertomaan – meille suomalaisille – hallintoalamaisille, mitä tarkoittaa sananvapaus.

Gavan Titley – joka tarvitsee kirjoitukselleen suomentajan – ei ole omasta mielestäni ehkä kuitenkaan se kaikkein relevantein bärssoona kertomaan alkuperäisille suomalaisille mielipiteitään meille kuuluvasta suomalaisesta sananvapaudesta…

Jep, myönnetään saman tien.

Tässä purkauksessani on vakava argumentaatiovirhe – so fuckin´what?

Koko vihervasemmisto on viime aikaisten näyttöjen valossa seuraavaksi epärelevantein osapuoli kommentoimaan suomalaista sananvapautta… puhumattakaan näistä argumentaatiovirheistä.

Lähde: Yliopistolehti

Jk. Innolla odotan erään herra Höglundin kommentteja asiaan. Hyvin näyttää purevan Panun omien tarkoitusperiensä mukaiseksi rakentama kelttiläisyys…

Päivitys 20.11.007:

Titleyn kotisivut löytyvät muuten täältä.

Lotta Roti on kommentoinut (Yliopisto 11/2007) tätä Titleyn kirjoitusta tuoreeltaan seuraavasti:

Rasismia vai kritiikkiä?

Gavan Titley on kirjoittanut retorisen ilmavan kolumnin (Yliopisto 10/07), jonka asiasisältö näyttää olevan tiivistettävissä seuraavaan: vasemmistoliberaalit ovat hyviä ja oikeassa, oikeistolaiset arvokonservatiivit taas pahoja ja väärässä. Titley muistuttaa, että kaikki vaikuttamaan pyrkivät ja vallasta kamppailevat tahot pelaavat kielipelejä, mutta jättää mainitsematta, että vasemmistoliberaalit ovat tämän lajin mestareita.

Titley on oikeassa siinä, että poliittisen korrektiuden käsite on kärsinyt melkein yhtä pahan inflaation kuin sana rasismi. Nykyään rasismista puhuva tarkoittaa yhä harvemmin muuttumattomaan ja synnynnäiseen ominaisuuteen perustuvaa rotusyrjintää. ”Rasisminvastustajat” eli vasemmistoliberaalit ovat keksineet muun muassa sellaisia uuskäsitteitä kuin ”kulttuurirasismi” (jota käytetään kulttuurieroista johtuvien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien poisselittämiseen ja trivialisointiin) tai ”islamofobia” (jolla islamin, poliittisen ja maailmankatsomuksellisen järjestelmän, arvostelu leimataan irrationaaliseksi peloksi sekä kielletään asiasta keskusteleminen).

Alun perin käsitys rasismin tuomittavuudesta perustuu siihen, että kukaan ei voi etniselle alkuperälleen mitään. Jos samalla termillä tarkoitetaankin yhtäkkiä sitä, ettei ideologioita tai kulttuurisia käytäntöjä saisi arvostella tai tosiasioita tutkia, on kysymys aivan eri asiasta.

Muuten kolumni on erinomainen demonstraatio siitä, että poliittinen korrektius ylimielisen liberaalin eliitin keinona määritellä todellisuutta ja sananvapauden rajoja on enemmän kuin myytti. Titley ei kyseenalaista feministien ja rasisminvastustajien yksinoikeutta määritellä, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on. Varsin monen kansalaisen mielestä esimerkiksi oikeudenmukaista on, että maassa ollaan maan tavalla ja että vakavista väkivaltarikoksista joutuu pitkäksi aikaa linnaan.

Titleyn mainitsemat ghetot ja ääriliikkeet Euroopassa eivät ole mytologiaa, vaan tosiasioita, jotka huolestuttavat kansalaisia (ruokafestivaaleista tuskin kukaan on huolissaan tai harmistunut). Jokin on mennyt pieleen. Ei liene ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, että epämiellyttävät tosiasiat olisivat menneet pois kieltämällä niistä ääneen puhuminen tai sulkemalla niistä huolestuneet ryhmät demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Lopuksi Titley toteaa ilman sen kummempia perusteluja, että vasemmistoliberaalien poliittiset vastustajat eivät oikeasti ymmärrä sananvapauden arvon päälle, vaikka siitä puhuvatkin. Tämäkään ei ole omiaan hälventämään mielikuvaa ylimielisestä liberaalista eliitistä.

« Edellinen sivuSeuraava sivu »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 27 muun seuraajan joukkoon