Kaikuja ajasta


Viimeisten eduskuntavaalien jälkifarssi jatkuu tänään alkaneina hallitusneuvotteluina. Neuvotteluja vetää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen – joka ensi töikseen pudotti vaalien suurimman voittajan, perussuomalaiset, pois hallitusneuvotteluista.

Kataisen käsitys kansanvallasta sen kunnioittamisesta on tullut varsin selväksi tähän mennessä. Suurin kysymys kuuluukin; miksi Jyrki Katainen haluaa laajapohjaisen hallituksen?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Katainen haluaa viedä loppuun vallansiirtämisen Suomen kansalta muutamalle EU:ta hallitsevalle oligarkille – hinnalla millä hyvänsä. Tähän hän tarvitsee eduskunnassa mahdollisimman laajan enemmistön.

Ettekö usko? Katsokaapa mitä tarinassa on tapahtunut aikaisemmin. Aikaisemmat episodit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Site Meter

Paavo ”Anarkopaavo” Arhinmäen johtama vasemmistoliitto on syönyt sanansa ja osoittautunut samanlaiseksi valtaa keinolla millä tahansa haluavaksi poliittisten pyrkyreiden joukkioksi kuin esimerkiksi vihreät ovat.

Eilinen päivä osoitti Paavon olevan jo ilman takkia – ja paitaakin. Kosmeettisen Portugali-kysymyksen jälkeen, Arhinmäki ilmoitti (täysin päinvastoin kuin ennen vaaleja), että vasemmistoliiton näkemyksen mukaan (vaalien jälkeen)  EU:n väliaikaisessa lainoitusvälineessä (ERVV) ja pysyvässä vakausvälineessä (EVM) on Arhinmäen mukaan neuvotteluvaraa.

Niissä on mukana sijoittavavastuuta. Selvitämme nyt asiaa, ja niistä olemme valmiita neuvottelemaan hallitusneuvotteluissa, jos sinne asti pääsemme.

Arhinmäki sanoi Kataisen tapaamisen jälkeen. Aikaisemmin (siis edelleen ennen vaaleja)puolue on vastustanut ERVV:n takauksien kasvattamista nykyisestä sekä pysyvän vakausvälineen perustamista.

Otetaan esimerkiksi Paavo Arhinmäen parin viikon takainen vappupuhe.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vaaleissa kansalaiset uskoivat erityisesti perussuomalaisiin muutoksentekijöinä. Timo Soinin puheissa perussuomalaiset tarjosivat vaihtoehdon ”vanhoille puolueille”. Vajaassa kahdessa viikossa ääni kellossa on muuttunut.

Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on todennut hallitusneuvotteluista: ”Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja.” Euro-kriittisyys on myös karissut Soinin puheista ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi.

Sosiaalidemokraateilla ja perussuomalaisilla on todellinen näytönpaikka kokoomuksen Jyrki Kataisen johtamissa hallitusneuvotteluissa. Kokoomuksen euro-, talous- ja veropolitiikka ajettiin nurkkaan vaaleissa, Katainen on syytä pitää myös hallitusneuvotteluissa köysissä. Esimerkiksi hallitustunnustelukysymyksissä esitetty valtiotalouden tervehdyttämisvauhti merkitsisi rajuja leikkauslistoja.

Niin? Kukahan se käänsikään takkiaan?


Kaksinaamaisuus ja falskius ovat ne sanat jotka tulevat mieleen ensimmäiseksi, kun tarkastelee Vasemmistoliittoa puolueena. Ainoa todellinen saavutus tässä kansalaisia ja kansanvaltaa pilkkaavassa vasemmistosirkuksessa on se, että vasemmistoliiton poliittinen muisti on vihreääkin poliittista muistia lyhyempi.  Tuossa samassa vappuhuheessaan Arhinmäki sanoi myös näin:

Kahden viikon takaisissa vaaleissa oli kaksi voittajaa: demokratia ja perussuomalaiset. Seitsemän muuta eduskuntapuoluetta hävisivät.

Kansa halusi vaaleissa protestoida harjoitettua politiikkaa ja poliitikkoja vastaan. Mahtavasta vaalityöstä huolimatta emme voittaneet vaaleja.

Demokratian voitto oli äänestysaktiivisuuden kasvu ja uudenlaisen poliittisen kiinnostuksen herääminen. Politiikasta keskusteltiin kaikkialla: joukkoliikennevälineissä, työpaikkojen kahvipöydissä ja ostarien baareissa.

Tätähän kansa ei sitten vaalien jälkeen ilmeisesti tule saamaan – ainakaan aluksi. Jos Jyrki Kataisen tekeilläoleva hätäkakka/ripulihallitus kasataan, sille tuskin voi ennustaa edes kolmen promillen humalatilassa kovin pitkää tulevaisuutta. Olennaista on kuitenkin se, että tällainen hallituspuuhastelu lyö pitkin korvia kansalaisten vaaleissa ilmoittamaa tahtoa poliittisesta suunnanmuutoksesta.

Jos tässä touhussa käy niin, että kansa lopettaa äänestämisen uurnilla ja siirtyy muunlaisiin keinoihin, syylliset ovat ainakin helposti löydettävissä. Tämä vaalien jälkeinen farssi osoittaa varsin selvästi sen, että nykyinen edustuksellinen demokratia on demokratian irvikuva.

Tässä sekoilussa on kassillinen syitä harkita aidosti suoraan kansanvaltaan siirtymistä.

Lähteet: Arhinmäki, HS, US

Site Meter

Näin sanoi vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki 18.4.2011, kun häneltä kysyttiin, että onko mahdollista, että vihreät jossain tapauksessa olisivat tulevassa hallituksessa? Oliko virhe rajata hallitusyhteistyön mahdollisuus pois jo ennen vaaleja siinä tapauksessa, ettei vaalivoittoa tule?

Hallitukseen meno on täysin poissuljettu, enkä ole kenenkään muunkaan kuullut sanovan toisin. Näin ison tappion jälkeen puolueen ei pidä mennä tekemään hallitusyhteistyötä vaan sen pitää kartoittaa tilanne ja alkaa rakentaa uutta kannatusta omin ehdoin ja omin päämäärin. Hallituksessa pitää keskittyä neuvotteluihin, kompromisseihin ja yhteistyöhön eikä siihen, että missä me olemme ja mistä haemme kadonnutta kannatusta takaisin. Siksi oli perusteltua tehdä tämä linjaus. Neljä vuotta sitten oli jo selvää, että hallitustaival tulee olemaan meille raskas, ja siksikin oli perusteltua linjata, että hallitukseen mennään vain, jos sinne voidaan mennä voimakkaampina.

Samainen Sinnemäki kuukautta myöhemmin  18.5.2011:

Viime päivinä monia vihreitä on myös muistutettu siitä, että linjasin vuosi sitten meidän menevän hallitukseen vain, jos kasvamme vaaleissa. On aivan totta, että tuo lupaus tulee nyt rikotuksi, jos hallitukseen lopulta lähdemme.

Vuosi sitten en pystynyt ennalta näkemään koko suomalaisessa poliittisessa historiassa ainutlaatuista siirtymää, joka johti siihen, että vaalit voitti ainoastaan yksi puolue. Tuo puolue ilmoitti, ettei se halua kantaa vastuuta.

Itse ajattelen, että tässä tilanteessa – kun ainuttakaan vaalivoittajaa ei ole hallitukseen tarjolla – tuntuisi väärältä jäädä ajamaan kunnianhimoisia tavoitteitamme oppositiosta käsin, jos samalla tietäisin, että olisimme voineet myös tehdä näille samoille asioille jotain hallituksessa. Tässä vaiheessa siis haluan puskea kaikella sillä voimalla mitä meillä on niitä tavoitteitamme eteenpäin. Jos voimamme eivät riitä vihreiden näköiseen ohjelmaan, jäämme ulos hallituksesta.

Tällainen on siis vihreiden moraali, rehellisyys, demokratian kunnioittaminen – sekä poliittinen muisti. Valta on pilannut vihreät. Se on muuttunut äärivasemmistolaiseksi laitospuolueeksi – sellaiseksi, jolle on tärkeintä roikkua vallassa hinnalla millä tahansa.

Kiitos. Todistitte juuri itse sen, mikä on koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

Lähteet: VL, Vihreät

Site Meter



Moni muukin on varmaan pitkään pähkäillyt sitä, miten puristaa Vihreät De Gröna rp. nimisen järjestön olemus pähkinänkuoreen. Niin liukas ja amebamainen tuo puolue on.

Vihreiden touhu puolueena menee julkisuudessa niin, että aina silloin kun vihreille sopii  erityisesti vihreiden kansanedustajaehdokkaat                (esimerkiksi Jukka Relander ja  Husein Muhammed) ovat vaatimassa, että Suomessa pitää noudattaa ainoastaan suomalaista lainsäädäntöä. Maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen Muhammed on mennyt niinkin pitkälle, että hän kieltää suomalaisen kulttuurin ja siitä versoavan ns. maan tavan  – ymmärtämättä, että juuri se on lainsäädäntömme ja oikeuskäsityksemme perusta.

Tämä tiukka laillisuusperiaate koskee vihreästä näkökulmasta heitä vain silloin, kun se on heidän agendalleen hyödyllinen. Vihreiden poliittisia vastustajia se sitoo vihreiden mielestä myös muulloin.

Kun laillisuusperiaate on vihreille puolueena hyödytön, vihreät siirtyvät varsin nopeasti pakottamisen, komentamisen, kansalaistottelemattomuuden (l. lainsäädännön rikkomisen)  tai muunlaisen ahdistelun linjoille.

Erinomainen esimerkki parin päivän takaa liittyy ViNo:n puheenjohtajan  Paloma Hannosen huomiohakuiseen vaatimukseen. Hän nimittäin vaati, että Suomen jääkiekon MM-joukkueen tulisi irtisanoutua rasismista – asiasta joka ei kuulu koko lajin tai joukkueen toimintaan mitenkään.

Tuollainen vaade on aivan samanlainen, kuin jos joukkuetta kehotettaisiin sitoutumaan  olematta syyllistymättä pedofiliaan tai kannibalismiin. Tuollainen vaatimus jääkiekkojoukkueelle irtisanoutua jostain sellaisesta, joka ei edes tule tuollaisen ryhmän toiminnassa mieleen, tuo puolestaan mieleen sen, että pitääkö kaikkien vastata “kyllä” tai “ei” sellaiseen kysymykseen, jossa kysytään “joko olet lopettanut puolisosi hakkaamisen”

Tuo touhu on typerää ja yksisilmäistä omien poliittisten arvojen ajamista ja muiden syyllistämistä siitä ilosta, että sattuu olemaan sen kansakunnan jäsen, joka voitti maailmanmestaruuden.

Nyt päästäänkin siihen pähkinänkuoreen. Vihreissä noin yleensäkin korostuu erinomaisesti sellainen käsite kuin voimauttaminen.

Tuo termi tulee feministien luomasta sanasta Empowerment. Sen merkitsee arroganttia ja epäoikeudenmukaista tapaa muuttaa kielletty sallituksi huutamalla mulla on oikeus!  Tuon huudon jälkeen vääryydestä tai väärin ymmärretystä välttämättömyydestä tulee hyve. Jos nainen on huora tai mies spurgu,  niin voimaannuttamisessa huoraaminen ja retkuilu nähdäänkin arvokkaana asiana – sellaisena joka on itselle sallittua ja josta ollaan ylpeitä.

Tämä on siis koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

Site Meter

Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana toimiva Paloma Hannonen pääsi historiaan sillä, että hän oli tällä kerralla se ensimmäinen ylimielinen elitisti, joka ehti härskisti ratsastamaan toisten urheilusaavutuksilla oman konkurssissa olevan poliittisen agendansa vuoksi. Hannosen suoritusta korostaa erityisesti se, että hän nappasi käteensä rasistikortin ja löi sillä 92,7 %:a  suomalaisista päähän –  siis kaikkia meitä normivirtasia, jotka emme äänestäneet vihreitä.

Tällainen huomiohakuisuus herättäisi normaalisti lähinnä myötähäpeän ja hilpeyden tunteita, mutta kun kyseessä on meille normivirtasille  (ja meidän tulevaisuudenuskollemme ja maailmankuvallemme) varsin  tärkeä jääkiekon maailmanmestaruus, niin jotenkin tuntuu siltä, että hymy muuttuu irvistykseksi.

Hannonen päätti siis napata tilaisuudesta kiinni ja kirjoitti eilen Facebookiin vaatimuksen siitä, että jääkiekkomaajoukkueen pitää irtisanoutua rasismista.

Vihreiden älyllinen epärehellisyys ja poliittinen kieroilu ovat muuttuneet omaksi surulliseksi palasekseen  ns. suomalaista poliittisen kulttuurin joutomaalle. Se, että vihreät ratsastavat urheilulla ja joukkuemestaruuden nostattamilla kansallisylpeyden tunteilla on irvokasta, kuvottavaksi se muuttuu silloin, kun vihreiden taholta esitetään, että jos joku ei irtisanoudu vihreiden pakottaessa irti julkisesti rasismista, hän ja häntä kannattavat ihmiset ovat rasisteja.

Vihreiden tärkein (aina Koijärveltä saakka alkanut lakia, omistusoikeutta, mielipiteenvapautta ja yhteisesti sovittuja tapoja rikkovaa) perinne  on ratsastaa jokaisella pienintäkin positiivista mediahuomiota saavalla asialla – oman  nollaa kohti syöksyvän kannatuksensa säilyttämiseksi.  Kotimaiset suuronnettomuudet, maanjäristykset, tsunamit, urheilu – mikä tahansa (kuten tässä tapauksessa nationalistisia tunteita herättävä jääkiekon maailmanmestaruus) on sopiva välikapistus alistettavaksi vihreän pakkopolitiikan käyttöön. Vihreän agendan mukaan oikeuksia kun ei ole muilla kuin vihreillä ja kaikki muut ajattelevat väärin.

Hannosen huomiohakuisuus jatkuu. Tänään hän kirjoittaa Facebookin seinällään, että ‎6400 allekirjoitusta, Mikko Koivun vastaus ja valtava määrä positiivista palautetta on hieno osoitus siitä, että välitämme mitä täällä tapahtuu. Eli rivien välistä, suomeksi  – Olen tyytyväinen siitä, että noinkin monta ihmistä lähti minun  juttuuni mukaan.

Juttu ei muuten mene, siten kuin Hannonen sen esittää.Mikko Koivu ei muuten – vastoin Hannosen väitettä – irtisanoutunut rasismista tai lähtenyt Hannosen mukaan. Todellisuudessa Koivu totesi omaan selkeään tyyliinsä, että


Meidän vahvuus on se, että jokainen on tuonut oman panoksensa ja kaikki ovat pystyneet olemaan omia itsejään. Jokainen on joukkueessa kuin kotonaan, ja se on ollut meidän voima tässä turnauksessa.

Ihmisellä täytyy olla aika voimakas mielikuvitus, jos tuon pystyy tulkitsemaan irtisanoutumiseksi rasismista. Toisaalta, ei Koivun tai muunkaan maajoukkueen tarvitse irtisanoutua mistään. Urheilu on urheilua, eikä se muutu vihreiden vaatimuksistakaan politiikaksi.

Vuorokausi pakotusyrityksen ja Hannosen kertoman  tarinan jälkeen alkaa näyttämään yhä vahvemmin siltä, että Paloman kuvailevat tapahtumat taitavat siten olla sepitettyjä. Eli nyt näyttää entistä vahvemmin siltä,  Paloma Hannonen ei ole pysynyt totuudessa. Pieni taustaselvityskierros ei vahvista Hannosen tarinaa todeksi, eikä hän ole itse myöskään pystynyt osoittamaan väitteitään tosiksi. Tosin pitää muistaa, että Palomalla on tässä asiassa  asiansa hallitseva oppiäiti.

Vihreiden moraalittomuus on tällä hetkellä esitettyjen väitteiden ja todisteiden pohjalta dyykannut tässä tapauksessa syvemmälle kuin koskaan aikaisemmin –  ja se on jo sinänsä saavutus edellisten moraalittomuuksien ketjussa.

Loppukaneetiksi toimitus ilmoittaa, että se  ei aio irtisanoutua rasismista. Me emme aio myöskään irtisanoutua kommunismista, kannibalismista, karaokelaulamisesta, homoseksualismista tai edes feminismistä.

Me emme näe siihen tarvetta – kuten emme myöskään siihen, että pilkkaisimme jonkun toisen saavutuksia omilla vaatimuksillamme.

Lähteet: Facebook, HKL, IL

Site Meter

Nationalismi on aatteista kaunein. Se yhdistää ihmisiä oman kielen ja kulttuurin piirisssä. Aito nationalismi kunnioittaa myös muiden kansojen oikeutta elää omissa kansallisvaltioissaan. Perintöön, kulttuuriin ja yhteiseen historiaan nojaava nationalismi on oikeastaan ainoa aate, jossa ihmisten jonkinlainen tasa-arvoisuus on mahdollista toteuttaa – omassa yhteisessä  piirissä.

Ajatusmaailmana nationalismin voi kiteyttää yksinkertaisesti muotoon  yksilö ->perhe->suku->heimo->kansa.

Nationalismi turvaa kansallisvaltion jäsenen oikeuden omaan kulttuuriin, kieleen, olemassaoloon ja elämään kunkin omalla kotiseudullaan. Nationalismi ei ole imperialismia eikä kolonialismia  ja tämä sulkee nationalismin käsitteen ulkopuolelle Venäjän ja Yhdysvaltain kaltaiset ekspansiiviset suurvaltiot. Tällaisissa monikulttuurisssa ja-etnisissä yhteisöissä käytetty kansakunta on irvikuva aidosta kansakunnasta.

Ennen kuin punavihreä nettipäivystys hyökkää tänne väittämään omia typeryyksiään nationalismista, kannattaa tutkia omaa sydäntään – eikö eilinen jääkiekon maailmanmestaruus nostanut kansallisylpeyttä myös Sinussa?

Onnea Leijonat, onnea suomalaiset!  Torilla tavataan!

Site Meter

Näin kaatuneiden muistopäivänä, on syytä miettiä vapauden ja itsenäisyyden merkitystä.

Kolmessa viime vuosisadan aikana käydyssä sodassa 140000 suomalaista miestä kaatui itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Nyt suomalaiset päättäjät ovat – Jyrki Kataisen vetämän kokoomus kärkijoukkona – antamassa kalliilla uhrilla saadun vapauden vieraiden käsiin ja myymässä Suomen itsenäisyyden EU:ta johtavalle pienelle oligarkkien joukolle.

Samaan aikaan maahan valuu jatkuvasti kasvava joukko ulkomaalaisia, jotka muuttavat tätä maata ilman aseita.

Vaikka ajatus Suomen kansalaisuuden saaneista entisen vihollisen kansalaisista onkin tietenkin  mielessä, niin on myös eräs toinen asia, joka on jäänyt hieman kaivelemaan parin viime viikon aikana.

Nimittäin se, että miten hyödyllinen ja integroitunut meidän pienelle yhteiskunnallemme onkaan sellainen  maahanmuuttaja, joka saatuaan koulutuksen, kansalaisuuden ja turvan Suomesta käyttää tätä hyväkseen ja alkaa ulkomailla asuvaksi ammattiurheilijaksi? Meillä on ihan riittävästi kokemuksia siitä, kuinka ammattilaisurheilu aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia monen ns. ammattilaisurheilijan aktiiviuran jälkeen.

Sekin mietityttää, että missä on roti silloin, kun tällainen maahanmuuttaja uhkaa väkivallalla yrittäjätaustaista kansanedustajaa? Peruselinkeinosta (esimerkiksi metsätaloudesta ja sen jalostusvaiheista) leipänsä saava yrittäjä on nimittäin aito verotulojen tuoja yhteiskunnalle. Ei mikään Panem et Circus-hahmo. Sellainen joka täyttää yhteiskunnan klinikoiden erikoispalvelulistat ja juorulehtien palstat saavutettuaan kehäraakkiuden noin 30-vuotiaan korkeassa iässä.

Kysykääpä muuten joskus (ihan huviksenne) joltain äänekkäästi Suomea ja suomalaisuutta kritisoivalta maahanmuuttajalta, että mitä se Sinun sukusi tekikään vapautemme ja itsenäisyytemme eteen talvi- ja jatkosodan aikana?

Kaikesta huolimatta arvokasta kaatuneiden muistopäivää vuonna 2011 kaikille kanssasuomalaisille.

Site Meter

« Edellinen sivuSeuraava sivu »