Kaikuja ajasta


On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen.  Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.

Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.

Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa  ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.

Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö  ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua)  ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja  siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.

Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.

Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?

Yllättäen  HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.

Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.

Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin ,  määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole.  Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.

Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.

Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä

sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen.  Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.

Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt

Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on  puolueena  ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.

Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.

Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.

MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).

Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)

Peruskokoomuslainen esittää toki vastaväitteen:

Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.

Niinkö?

Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa)  Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä,   miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.

Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä)  on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään  moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan  vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Myös nämäkään  ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.

Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.

Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.

Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.

Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.

Lähteet: HS, US

Site Meter

Antidemokraattinen ja elitistinen Vihreät De Gröna on luetellut kotisivuillaan kuluneen hallituskautensa saavutuksia. Vihreiden tyylilaji on hieman falski, joten tässä saavutukset suomeksi kirjattuina:

  • Perheen sisäinen adoptio riistää sateenkaariperheiden lapsilta oikeuden molempiin biologisiin vanhempiinsa – ja toiselta vanhemmalta oikeuden omiin lapsiinsa. Se mahdollistaa myös laillistetun lapsenryöstön ja luovuttamisen seksuaalista vähemmistöä edustavalle lapsenryöstäjälle.
  • Suomi leikkaa ilmastopäästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä – samaan aikaan teollisuus muuttaa päästöistä piittaamattomiin maihin, jonka seurauksena päästöt lisääntyvät ja suomalaiset työpaikat vähenevät.
  • Länsimetro, kehärata ja Pohjanmaan rata: hallituskauden suurimmat liikennehankkeet ovat ratoja. Joista seuraa muun julkisen liikenteen rapistuminen ja kuihtuminen. Tästä taas seuraa se, että vihreiden tavoite pakottaa kaikki suomalaiset asumaan betonilähiöihin radan varteen (ja tyhjentää samalla maaseutu vihreän euroeliitin puuhamaaksi) on entistä lähempänä toteutumistaan.
  • Nuorisotyöttömyys on todellisuudessa kasvanut – lähinnä työministerinä hääränneen  viherpolitrukki Anni Sinnemäen typerien työvoimapoliittisten päätösten, pakkotyön, kilpailun vääristämisen ja tilastokikkailun seurauksena. Vihreät ovat olleet erityisen ahkeria vääristämään kilpailua pakottamalla työttömiä itseään lähellä olevien veronkiertoyhdistysten palvelukseen puoliorjatyöhön. Näin on saatu pienillä paikkakunnilla epäterveen kilpailun (ja yhteiskunnan vääristyneiden tukien avulla) ajettua pienyrittäjiä konkurssiin – ja näin edelleen entinen yrittäjä halpatyövoimaksi vihreiden veronkiertopajoihin.
  • Turvapaikkapäätöstä odottava saa tehdä töitä. Ja tämä seurauksena hämäräbisnes saa lisää uutta puoliorjatyövoimaa.
  • Energiaverotusta on kiristetty ja muutettu näennäisesti ympäristölähtökohtiin perustuvaksi. Todellisuudessa tällä toimella on kasvatettu  välillisiä veroja  jotka kohdistuvat  pienituloisiin kaikkien ankarimmin.
  • Vihreä verouudistus eteni – tämä tulee jokainen vähätuloinen tai taajaman ulkopuolella tuntemaan vielä nahkoissaan.
  • Vihreät väittävät saaneensa haja-asutusalueiden jätevesiasetuksella pohjavedet ja rannat kuntoon. Todellisuudessa mitään muuta kuin vahinkoa ei tälläkään saatu aikaan. Ihmiset, jotka pitävät asetusta oikeustajunsa vastaisena eivät tehneet mitään ja ne korostetusti lainkuuliaiset ihmiset, jotka lähtivät tähän idotismiin  mukaan, sijoittivat huomattavia summia teknisesti toimimattomiin jätevedenpuhdistusyksiköihin.
  • Vaikka Suomen lainsäädäntö ei tunne rasismirikosta ja sananvapaus on suojattu perustuslaissa, vihreät tuulettavat lauseella
    rasistisista rikoksista ja muista viharikoksista rangaistaan useammin ja entistä ankarammin. Todellisuudessa kyse on orwellilaisen dystopian esiasteeseen siirtymisestä – väärästä mielipiteestä rankaisemisesta, mielipidekontrollista ja ennakkosensuurista. Paradoksaalisinta tässä on se, että kun Tuija Braxin johtamassa oikeusministeriössä nähdään kansalaisen mielipide (kuten Seppo Lehdon tapauksessa) yli kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen arvoiseksi ja pyritään rankaisemaan useammin ja entistä ankarammin vihreiden omista mielipiteistä poikkeavia mielipiteen lausujia, niin samaan aikaan (samassa ministeriössä) pyritään muokkaamaan oikeuskäytäntöä ja lakia siten, että   väkivaltarikolliset pääsevät oikeudesta pelkällä sakkorangaistuksella (tai korkeintaan parin kuukauden ehdollisella vankeudella).
  • Syöttötariffeilla tuulivoiman tuotanto yli kymmenkertaistetaan – käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että marginaalisella energialähteellä saadaan pilattua tunturi- ja saaristomaiseman koskemattomuus, aiheutettua melusaastetta ja aikaansaatua lintujen joukkoteurastus.
  • Perustuslain uudistus vähentää kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia, siirtää kansallista valtaa eduskunnalata EU:lle ja ajaa Suomen EU:n liittovaltion provinssiksi.
  • Naapurin suojaamattoman langattoman verkon käytöstä ei enää rangaista – ja näin saatiin murrettua ensimmäinen pala perustuslaissa suojatusta omistusoikeudestakin. Seuraavana kohteena olikin Niklas Herlinin omistama Uusi Suomi ja sen rekisteröity tavaramerkki.
  • Kehitysyhteistyön määrärahat ovat nousseet – ja näin lisätään maailman väestöräjähdystä kolmannessa maailmassa. Unohtamatta huussiyhdistyksiä ja muita projekteja, joista näistä rahoista on saatu ujutettua yhteiskunnan varoja vihreitä lähennä oleville liikemiehille ja muille hämärän talouden erityisosaajille.
  • Apurahansaajilla on nyt eläketurva – samoin kuin sellaisella maahanmuuttajalla, joka ei ole tehnyt  päivääkään töitä Suomessa.
  • Pakolaisten vastaanotosta maksettavaa kuntakorvausta korotettiin – näin luodaan kulttuurikonflikteja ja avointa rasismia ja lisätään Suomen houkuttelevuutta sosiaaliturismin kohteena.
  • Käännetty arvonlisävero lisää veropetoksia ja kasvattaa harmaata taloutta. Kun nykyisin Suomessa on 30000 ulkomaalaista työntekijää – joista vain parisataa maksaa veronsa – tulevaisuudessa vihreät visiot tuovat Suomeen miljoona ulkomaalaista (joista kukaan ei maksa mitään veroja minnekään).

Kaikki tämä vain neljässä vuodessa – aika uskomatonta. Miettikää sitä teoreettista mahdollisuutta, että vihreät olisivat esimerkiksi pari kolme kautta peräkkäin hallitusvastuussa.

Tätä maata ei tuntisi tuollaisen progression jälkeen enää entisekseen.

Site Meter

Toppuuttelun vaihe on sitten, jos joudumme tukeutumaan puhtaasti vain maajoukkoihin

Ulkoministeri Alexander Stubb (Belgian kokoomus) YLE:n mukaan.

Mitä helvettiä?

Kuka ihmeen Me? Missä vaiheessa Suomi on liittynyt YK:n lipun alla toteutettavaan laittomaan hyökkäyssotaan Libyaa vastaan? Kuka on julistanut Suomessa sodan Libyalle? Koska Suomi on liittoutunut?

Vastauksia odotellessa (ja tuskin hengitystä pidättäen).

Site Meter

Uutisvuo on täyttynyt parin viimeisen päivän ajan  Libyaa koskevista uutisista.  Tämän hetkinen tilanne on se, että Yhdysvallat ja osa sen liittolaisista on ryhtynyt sotatoimiin Libyan (joka on myös YK:n jäsenvaltio)  laillista hallitusta vastaan – YK:n peruskirjan vastaisesti ja YK:n turvallisuusneuvoston siunauksella.

YK on  näin ollen valtuuttanut sotilasliiton puuttumaan jäsenvaltionsa Libyan sisäisiin asioihin ihmishenkien turvaamisen vuoksi – suomeksi asian voi muotoilla selväkielisesti niin, että YK on valtuuttanut Ranskan ottamaan haltuunsa Libyan luonnonvarat (öljyn) ja tukee näin suoraan ja varauksettomasti uutta eurooppalaista kolonialismia – nimitettäköön sitä sitten vaikka uuskolonialismiksi tai eurokolonialismiksi.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Sama järjestö myi periaatteensa edellisen kerran Yhdysvaltojen  (ja sen arabiliittolaisten) edulle jo Kosovon sodan (1999-2006) aikana. Tuolloin otettiin kiertoilmaisu rauhaanpakottaminen laajempaan poliittiseen arsenaaliin ja sillä pyhitettiin hyökkäyssota ja jäsenvaltion pilkkominen ensimmäistä kertaa YK:n historian aikana (meidän on suomalaisina syytä muistaa, että olimme itsekin puolueettomana valtiona mukana tässä interventiossa, eikä presidentti Martti Ahtisaaren ja sir Harri Holkerin roolit Serbian pilkkojina olleet mitenkään vähäpätöisiä).

Lännen tuolloin tukema ja varustama Kosovon vapautusarmeija (UÇK) perustettiin aikoinaan Sveitsissä olevien albaanien toimesta jo vuonna 1982. UÇK organisoitiin (vasemmistolaisen)  IRA:n tavoin, joten puhtaan terrorin käyttö on ollut liikkeen päätoimintamalli jo sen perustamisesta alkaen. Liikkeen alkuperäisinä tavoitteina oli luoda itsenäinen albaanialue sosialistiseen Jugoslaviaan ja liittää se  sen jälkeen Albaniaan – osaksi tulevaisuuden Suur-Albaniaa. Huomattavaa on se, että Kosovon kriisin alussa koko  UÇK:n olemassaoloa epäiltiin. Esimerkiksi  maltillinen albaanijohtaja Ibrahim Rugova piti UÇK:ta lähinnä  serbien provokaattoreina.

UÇK tuli ulos kaapistaan  helmikuussa 1996 serbipoliiseja ja viranomaisia vastaan tehdyn suuren tehdyn iskusarjan jälkeen. UÇK sai tukea luultavasti todennäköisesti  heti alusta asti  Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Saksan tiedustelupalveluilta. UÇK:n perustajista on syytä mainita ainakin  Zahir Pajaziti ja Adem Jashari.

Kun tarkastelemme Libyan nykyistä tilannetta,  sitä on syytä peilata myös Kosovon kautta. Kosovossa länsimaiden valtamedia julisti  NATO:n toimien olleen humanitäärinen interventio, jossa länsimaat olivat hyvää hyvyyttään pelastaneet albaanit.

Minkäänlaisia todellisia ratkaisuja ei kuitenkaan etsitty eikä sotaa edes pyritty välttämään. Näin siksi, että sota ja serbien nöyryyttäminen  se palveli  Yhdysvaltojen (ja sen arabiliittolaisten)  geopoliittisia ja  etuja.  Nato oli osallisena  kriisissä ja sen osallisuudelle haettiin edes jotain  oikeutusta.

Serbeiltä vaadittiin Rambouillet’n konferenssissa käytännössä koko Serbian miehitykselle alistumista. Presidentti Mauno Koiviston mukaan serbeille ennen sotaa esitetyt vaatimukset oli mahdotonta hyväksyä  edes maan omien lakien puitteissa. Koiviston mielestä sodassa saavutettu sopimus olisi voitu saavuttaa ilman väkivaltaa kärsivällisemmällä diplomatialla  Neuvottelujen sisältöä serbeille tehtyjen vaatimusten suhteen ei päästetty julkisuuteen ja asiakirjat julkistettiin tärkeimmiltä osiltaan vasta kuukausien päästä.

Pekka Visuri julkaisi tuoreeltaan aiheesta  kirjan Kosovon Sota. Visurin teos kyseenalaistaa valtamedian kuvaa sodasta, kuten teki myös  brittiläisen kirjeenvaihtaja Robert Fisk. Hän arvioi, että Rambouillet’n konferenssissa esitettiin tarkoituksella niin kovia ehtoja, että hänestä neuvotteluiden syy vaikutti olevan enemmän rauhan estäminen kuin sen tuominen. Myös norjalainen rauhan- ja konfliktitutkija Johan Galtung esitti samansuuntaista kritiikkiä.

Libyan nykyinen johtaja Muammar Gaddafi on de facto diktaattori. Se ei kuitenkaan muuta sitä tilannetta, että hänen hallituksensa on laillinen, kansainvälisesti laajasti tunnustettu sekä YK:ssa maataan edustava.

Kun Yhdysvaltojen kaltainen demokratian irvikuva lähtee tukemaan EU:n tiukassa ytimessä olevan entisen siirtomaavaltion harjoittamaa uuskolonialismia, sana demokraattinen on näissä kuvioissa lähinnä sen paperin arvoinen, jolle se kulloinkin on painettu. Yhdysvaltojen edustama good country vs. criminal country -ajattelu on laajentunut ja yleistynyt suurvaltapoliittisena julkisivun pesumenetelmänä, yksinkertaistuksen astalona ja asioiden sakrifioimiskeinona.

Yhdysvallat on Libyassa lähtenyt tukemaan avoimesti eurokolonialismia. Syyt ovat päivänselviä.

Yhdysvallat osallistuu tähän operaatioon kiittääkseen EU:ta tuesta Irakissa ja Afganistanissa ja sitoakseen EU:n tulevana liittovaltiona itseensä ja maailmanpolitiikkaansa.  Lisäksi Yhdysvallat sotii Kiinan vaikutusvaltaa vastaan epäsuorasti Afrikassa – käyttäen liittolaisiaan julistamattomassa sodassa suurinta rahoittajaansa Kiinaa vastaan (YK on muuten tukevasti mukana kulissina EU;n ja Kiinan välisessä siirtomaasodassa Afrikan sydämessä jo nyt).

Se mitä Yhdysvallat ei näytä oppineen vieläkään  on islamilaisen maailman (ja sen lisääntyvän väestön ja hengellisyyden) ymmärtäminen. Edes Irakista ja Afganistanista saadut kokemukset eivät näytä siirtyneen mukaan suurvallan selviytymisstrategiaan.

Kaatamalla maallistuneen diktaattorin tiukan hallinnon  islamilaisessa maassa, Yhdysvallat luo valta- ja arvotyhjiön. Tällainen tyhjiö on omiaan (etenkin nykyisin) täyttymään varsin nopeasti fundamentalistisen islamin kannattajien ja mullahien toimesta.

* * *

Näennäisesti humanitäärisin syin toteutetun intervention moraali ja oikeutus on tämän kirjoituksen aihe. Sen ymmärtämiseksi lukija voi halutessaan tutustua esimerkiksi Noam Chomskyn teokseen  Uusi sotilaallinen humanismi: Kosovon opetukset

Chomsky syyttää  teoksessaan erityisesti länsimaiden intellektuelleja tapahtumien järjestyksen nurinpäin kääntämisestä Kosovon sodan aikana, kun he kirjoittavat pommitusten olleen vastaus albaanien joukkokarkotuksiin (jotka todellisuudessa alkoivat vasta NATO:n  pommitusten käynnistyttyä). Chomskyn mukaan useat NATO:n kenraalit varoittivat siitä, että pommitukset voivat johtaa joukkokarkotuksiin.Hän asettaa Kosovon tapahtumat laajempaan poliittiseen kontekstiin muistuttamalla samana vuonna tapahtuneista Turkin kurdeihin NATO-maan kohdistamasta aseellisesta repressiosta sekä Itä-Timorin (kristittyyn)väestöön kohdistuneista (muslimien organisoimista) väkivaltaisuuksista.

Chomskyn näkemys on se, että länsimaat ovat olleet viimeisissä konflikteissa  tukemassa sortavaa osapuolta.  Tällä näkemyksellään hän arvostelee sellaista  ajatusta, että länsimaat toimisivat nykyään humanitäärisesti.

Tämän artikkelin kirjoittaja allekirjoittaa Chomskyn  kritiikin yllämainituilta osin eikä halua henkilökohtaisesti – eikä kansallisvaltio Suomen  kansalaisena –  olla missään tekemisissä tämän kehityksen ja sen ns.hedelmien kanssa.

Lähteet: YLE, HS, YK, Wiki,  Pekka Visuri,: Kosovon sota, Noam Chomsky; Uusi sotilaallinen humanismi: Kosovon opetukset

Site Meter

Uutisvuo kertoo, että  julkisrahoitteisen (ja näennäisesti tasapuolisen) Yleisradion ohjelmat menestyivät hyvin Bonnierin Suuri journalismipalkinto -kilvassa. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Uutisen mukaan, viime lokakuussa järjestetty keskustelu käynnisti laajan keskustelun kirkosta ja homoseksuaalisuudesta.

Palkintoraati perusteli päätöstään näin:

… teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta.

Sieltähän se tuli – totuuskin. Kyse ei siis ollut homojen (eikä  yleensäkään vähemmistöjen)  oikeuksien ajamisesta, vaan kylmästä maailmankatsomuksellisesta propagandasta.

Propagandasta, joka oli tunteisiin vetoavaa ja älykkäästi käsikirjoitettua.  Näistä peruselementeistä, mahdollisuudesta käyttää valtakunnallista mediaa pienen ryhmän etujen ajamiseen sekä hyvästä näyttelijävalinnasta (mukaan lukien hyödylliset idiootit) saatiin rakennettua kaikki ennakko-odotukset pöydältä lyönyt mielipiteenmuokkauspaketti – sellainen josta jopa Joseph Göbbels olisi ollut kateellinen.

Jokainen voi halutessaan käydä ihastelemassa tuolla sitä, kuinka journalistiseksi keskusteluksi naamioitu näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Toimittajia voi vielä erikseen onnitella Päivi Räsäsen keksimisestä.

Toimittajia pitää myös onnitella ennen kaikkea siitä ovelasta vedosta, että miten  tämä yksittäinen kiihkoileva maallikko saatiin mukaan ohjelman vetonaulaksi . Se kuinka Räsänen sai suuren yleisön edessä kirkon viralliset kasvot – se jos mikä oli ovela veto. Se osoittaa ohjelman tekijöiltä erinomaista mediamanipuloinnin osaamista ja täydellistä irtautumista kaikesta journalistisesta etiikasta.

Suurelle yleisölle tarjottiin yhden näkyvän persoonan tarjoamaa hihhulointia valtionkirkon virallisena kantana homojen parisuhteenrekisteröintikysymykseen – joka oli jo tuolloin ratkaistu valtiovallan ( ei kirkon) toimesta. Vanhimpien vihaoppien mukaisesti,  kansa saatiin manipuloitua mukaan juoneen ja suuttumaan – näin kaikki pogromit syntyvät.

Homoillan tuottanut toimitus oli tutustunut esikuvansa ajatteluun ja omaksunut tämän edustaman ajattelumallin loistavasti:

”Kun kerrot valheen, kerro iso.”
”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.”

Välittömänä seurauksena tästä erinomaisesti toteutetusta spektaakkelista oli kirkon rakenteita murtava (itsenäiseen ajatteluun kykenemättömän ja johdateltavissa olevan)  sopulilauman joukkoeroaminen kirkosta.Tällä on tulevaisuudessa lukemattomia seurauksia – maltillisen valtionkirkon aseman heikentymisen kautta tapahtuvan uskonnollisen tyhjiön syntyminen ja sen täyttyminen toinen toistaan eksoottisimmilla ja fundamentalistisimmilla opeilla ja lahkoilla (vahvistuvaa ja käännytystyötä tekevää islamia mitenkään tässä unohtamatta).

Muita pitkäaikaisempia vaikutuksia ovat kiintiöajattelun (se, jolla lyödään lahjakkuutta päähän ja suositaan tyhmyyttä ja lahjattomuutta) lisääntyminen, vähemmistöjen  etuoikeuksien lisääntyminen enemmistöön nähden ja arvoliberalismin kieroutuneimpien ilmiöiden esiinmarssi.

Ne joita tässä näytelmässä on käytetty hyväksi eivät  kuitenkaan ole uskonnollisia yhteisöjä. Hyväksi käytettyjä ovat Räsänen, homoseksuaaliset vähemmistöt ja se kuuluisa enemmistö – suurine yleisöineen.

Kysymys Sinulle, oi Suvaitsevainen suomalainen; joko Sinusta hiljalleen tuntuu siltä, että aamupuuroosi on kustu?

Lähde: YLE

Site Meter

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

Site Meter

Maahanmuuttajaperäinen  Husein Muhammed (joka on Helsingin vaalipiirissä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana) ja työskentelee osittain verovaroin subventoidussa järjestötyöpaikassa (joka taas olisi Suomessa täysin tarpeeton puolijulkinen menoerä ilman Huseinia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia),  avautuu tänään US-blogissaan otsikolla Epätasa-arvo on epäsuomalaista.

Tuossa sepustuksessaan Husein muistaa tapansa mukaan toitottaa omia näkemyksiään totuutena ja opastaa meitä suomalaisia siitä, kuinka me omat asiamme hoidamme.

Otsikon ja kirjoituksen välinen ristiriitaisuus hyppää silmille heti otsikon jälkeistä pilakuvaa katsellessa:

Tästä kuvasta ei voi saada hyvälläkään tahdolla juuri muuta kuvaa, kuin se mitä siihen on raapustettu.  Nimittäin sen, että Husein pitää itseään kantaväestöä edustavaa Kalle Keskivertoa hyödyllisempänä ja tarpeellisempana asujana Suomessa.

Suomeksi sanottuna, tämä kuva (jos nyt mikään) henkii suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siis kantasuomalaisia vastaan-

Kuvassa esitetyillä stereotypioilla luodaan kantasuomalaisista ihmisistä mielikuva verovaroin elävinä loisina.  Kuvassa annetaan ymmärtää myös se, että Husein (ja hänen kaltaisensa) ovat hyödyllisempiä ihmisiä, kuin kantasuomalaiset.

Jos tätä Huseinin esittämää ajatusta jatketaan, looginen johtopäätös on se, että Husein haluaa korvata /(verovaroin elävät ja hyödyttömät) kantasuomalaiset kaltaisillaan maahanmuuttajilla.

Se mikä jää epäselväksi on kysymys siitä, mitä Husein sitten tekee meille hyödyttömille kantasuomalaisille sen jälkeen, kun hän on saanut muutettua Suomen kuvassaesitettyjen tavoitteidensa mukaiseksi?

Pogromit, keskitysleirit – vai kenties jokin  ihan uusi vaihtoehto kansanmurhalle lopulliselle ratkaisulle hyödyttömän kantaväestön poistamiseksi ja uuden väestön  Suomeen tuomiseksi?

Lähde: US

Site Meter

« Edellinen sivuSeuraava sivu »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 38 muun seuraajan joukkoon