Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

Advertisement

 

Heitä voltti – homoemo

Maailmassa tapahtuu ajoittain (ainakin kauempaa tarkasteltuna) täysin suhteettomiin mittasuhteisiin yltäviä  massaliikehtimisiä. Tällainen on myös TV2:n surkeasta homokeskustelusta alkanut  laumasieluisten sopulien joukkovaellus ”Eroa kirkosta”-sivustolle.

Huvittavinta tässä on se nopeus, joilla yli kymmenentuhannen suomalaisen perässä vedettävän  ja helppouskoisen beesaajan maailmankatsomus on muuttunut yhden surkean tv-ohjelman johdosta yhdessä yössä. Se mikä tässä arvostelukyvyttömien joukkosielujen touhussa ihmetyttää eniten on se, että miksi tällainen massaliikehdintä ei alkanut jo viime talvena?

Piispainkokous käsitteli nimittäin tätä asiaa jo helmikuussa.  Piispat linjasivat tuolloin varsin selkeästi, että homoliitoille ei esitetä siunaustoimitusta, vaan mahdollista rukoushetkeä. Rukoushetken voi suorittaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja hän voi käyttää siihen harkintansa mukaan olemassa olevaa rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.

Piispankokous ei myöskään halunnut pakottaa pappeja rukoustilaisuuksien pitämiseen. Kirkon työntekijät saavat oman harkintansa mukaan päättää, pitävätkö homopareille rukoustilaisuuksia vai ei. Homoliittojen siunaukset eivät siis kuulu tämän korkean kirkollisen linjauksen mukaan kirkollisiin toimituksiin.

Tähän kirkolla on täysi oikeus.

Syy siihen miksi tämä asia on kuitenkin noussut pöydälle ja saanut kohtuuttoman määrän julkisuutta (ja aikaan kohtuullisen suuren ns. hyödyllisten idioottien lauman), on parin tunnetun homoseksuaalin  – ja etenkin heidän hangaroundereinaan pyörivien homoemojen –  kiukku. Sellainen tunnettu huonosti kasvatetun pikkukakaran kiukku, siitä ettei saa tahtoaan läpi.

Kyseessä on vanhanaikainen ulkopuolelta ohjailtu painostusoperaatio evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.

Äänekkäimpiä tässä (myrskyssä vesilasissa) ovat olleet sellaiset hahmot, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Loogisesti ajateltuna on jotenkin absurdia esittää ulkopuolisena jonkin klubin jäsenille ja johdolle sellaisia vaatimuksia, jotka ovat kyseisen klubin sääntöjen ja etiikan vastaisia.

Mutta tämähän ei ole aikaisemminkaan ollut tälle joukolle – joka siis esiintyy nyt ja tässä tapauksessa homoemoina – mikään ongelma. Nämä ns. näennäissuvaitsevaisethan ovat jo pitkän ajan kuluessa ilmoittaneet julkisuudessa kovalla äänellä, että logiikkamme ja järkemme on kadonnut, löytäjä saa pitää.

Pohjanoteerauksen tässä homoemoilussa on toistaiseksi tehnyt Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari Tervo.

Hän kirjoitti US-blogissaan näin:

Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen.

Tervolla on (jälleen kerran) puurot ja vellit tukevasti sekaisin ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa Tervon kanoottia soutaneista inkkareista on jäänyt ihan pysyvästi Ounasjokeen.

Toisin kuin Tervo kuvittelee, kirkkohäät ja lapsen saaminen eivät ole edelleenkään mitään subjektiivisia ihmisoikeuksia.

Kirkko ei ole mikään juhlatila – eikä etenkään sellainen, jonka pitäisi olla kaikkien sellaistenkin käytettävissä, jotka eivät hyväksy kirkon opetusta, moraalia ja oppeja. Ei kirkkosali ole mikään ateistin prinsessanäytelmän esityslava.

Lapsen oikeudet on unohdettu tässä keskustelussa myös täysin. Lapsi ei ole mikään nukke, jolla biologisesti epänormaalin parin pitäisi saada huipentaa kotileikkinsä. Tässä blogissa on otettu kantaa aikaisemminkin tähän heterokulttuuria epätoivoisesti (ja ajoittain hirvein tuloksin) matkivaan ja homoemojen yllyttämään omituiseen touhuun.

Nykyisen itsekeskeisyyden ja narsismin aikana tämä on vain eräs historiaan jäävä (tarpeeton) merkkipiste. Kun tätä asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa, jokaisen nykyhetkeä elävän kannattaa miettiä tulevaisuuden tarkastelun lähtökohtaa.

Homoseksualismia on ollut ja tulee aina olemaan. Se on biologisesti epänormaalia, mutta se esiintyy tasaisella (marginaalisella) prosentilla ihmispopulaatiossa.

Ongelma nykyisessä keskustelussa ei olekaan itse homoseksualismi eivätkä homoseksuaalit. Ongelma ovat ne näennäissuvaitsevaiset (tässä tapauksessa homoemon kaavuissa kulkevat) hyväksikäyttäjät, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen mitä tahansa vähemmistöä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Maamme suurimmat ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan enemmistön ja vähemmistöjen väliseen suhteeseen, vaan johonkin aivan muuhun asiaan .

Siihen, että nämä suvaitsevaisuutta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia kailottavat jaritervot ja muut näennäissuvaitsevaiset  ymmärtävät kyllä aivan täydellisesti sen, että yhteiskuntamme on pystytetty enemmistödemokratian ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: YLE, US, HS, IL, IS, STT

 

Kysymys kulttuurirelativisteille

Kysymys kulttuurirelativisteille, jotka olette sitä mieltä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, kuuluu  hyvin yksinkertaisesti näin:

Miten Te suhtaudutte siihen, että joku ismi kieltää toisten ismien olemassaolon?

Esimerkiksi näin

Lähde:YLE

 

Kun toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä

HS:n toimituspäällikkö Reetta Räty on päästänyt näppäriltään kerrankin ihan asiallisen ajatuksen . Hän toteaa päivän Hyysärissä, että keskustelu on rasittavaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä, mistä keskustellaan.

Tämä on sellainen asia, josta olen täysin samaa mieltä Reetta-tyttösen kanssa – tosin ilmeisen eri syistä, kuin Räty. Mutta yhtä kaikki, keskustelu, jossa keskustelijat eivät ymmärrä tosiaan, on aika rasittavaa ja yleensä täysin hedelmätöntä.

Ikävä kyllä, tämä asia on lisääntynyt viime aikoina käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siitä on tullut valitettavasti maan tapa. Tällä pohjalla kenenkään tuollaiseen syyllistyvän on turha kitistä siitä, että tämä tiputetaan keskustelusta ja vastauksia ei tule.

Räty heittää omasta puolestaan keskusteluun parikin esimerkkiä. Ensimmäiseksi hän ottaa aiheekseen yhteiskunnalliseen (kansanvallan ulkopuoliseen) kansalaistottelemattomuuteen ja suoranaiseen rikollisuuteen toiminnassaan syyllistyvät ns.eläinoikeusjärjestöt ja heidän tukiverkostonsa vihreät.

Tuosta suunnasta lentelee taas ja jälleen kerran(kevät on ilmeisesti taas tulossa) kovenevia vaatimuksia siitä , että turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa.

Rätyäkin  kiukuttaa hallituksen ja ministerien vastaus siitä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa.

No niin on! Ja siksi nyt ehdotetaan, että lakia pitäisi muuttaa. Voisivatko tarhauksen kannattajat siis perustella, miksi eläinten häkkikasvatuksen pitää olla laillista? Saataisiin kiinnostava keskustelu ihmisten ja eläinten väleistä, ehkä jopa vastuusta ja tunteista.

Mutta ei. Laillinen elinkeino, laillinen ammatti, laillinen turkistarha, sanat soivat keskusteluohjelmissa, blogeissa, kyselytunnilla.

Ongelma tässä keskustelussa ei ole kuitenkaan laillinen elinkeino – ongelma on se, että reettarädyt ja kettutytöt pyrkivät määrittelemään oman maailmankuvansa mukaan oikean ja väärän – ja pakottaisivat muutkin varsin mielellään joko alistumaan tahtoonsa tai muuttamaan oman mielipiteensä kulloisestakin asiasta.

Ottamatta tässä muutenkaan kantaa siihen, että koskevatko ihmisoikeudet eläimiä, niin tietynlainen ulkopuolisuus, maailmankuvan pahanlainen vääristyminen ja puhdas omien tavoitteiden härkäpäiseen ajamiseen (laillisesti tai laittomasti) perustuva itsekkyys loistaa läpi.

Mitä vahvemmaksi ns.kansalaistottelemattomuuden ja suoranaisen rikollisen painostuksen annetaan kasvaa tässä maassa, sitä kauemmaksi luisumme kansanvaltaisesta ajattelusta ja yhteiskuntajärjestyksemme (rauhasta nyt puhumattakaan) rapisee pala palalta pienien kovaäänisten painostusryhmien vaatimusten jalkoihin.

Jokainen voi miettiä sitä, kuinka paljon eri ryhmien  keskinäistä ymmärrystä lisää se, että yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu huuto- ja uhkailukilpailuksi.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin eräistä asioista Reetan kanssa samaakin mieltä.Reetta menee erään todellisen yhteiskunnallisen ongelmamme  olemukseen.

Suomessa ei voi puhua vaalirahasta toistelematta, että rahankeräys ja tuen ottaminen on laillista. Niinhän se on. Vaalirahailmoitukseen on laillista kirjoittaa KMS, vaikka raha on tullut yritykseltä, jolla on jokin syy peittää lahjoituksensa.

Miksi rahan alkuperän peittäminen sallitaan?

Siitä ei puhuta, kun rikostutkintoja riittää, ja noin muuten: vaalirahoitus on laillista, niin laillista.

Miksi meillä on eduskunta, jonka työ on säätää lakeja, jos lait ovat jo nyt erehtymättömiä? Olemmeko saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa Suomen laki määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin? Ja miksi ihmeessä juuri kansanedustajat ovat kovimpia perustelemaan kantojaan lailla – he kuitenkin muuttavat lakeja työkseen!

Reetta vastasi itse esittämäänsä kysymykseen. Vanha sananlasku sanoo, ettei korppi korpin silmää noki – ei tässäkään tapauksessa.

Niin kauan kuin monipuoluejärjestelmäämme kuuluva parlamentarismi huseeraa kukkona tunkiolla ja poliittisen kaurapuurokompromissein huolehditaan siitä, että kaikki poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti asemastaan jakokoneiston jäseninä, niin pitkään on turha olettaa eduskunnan puuttuvan sisällään olevaan rakenteelliseen korruptioon.

Vaikka maailmalla Suomea on pidetty pitkään korruptiovapaana vyöhykkeenä, niin KMS:n, Punajuuren ja Nuorisosäätiön kautta julkisuuteen tulleet yhteiskunnallisesti epämiellyttävät asiat eivät olleet ns. yksittäistapauksia.

Ne olivat vain jäävuoren huippu siitä suomalaiseen politiikkaan vuosikymmenien saatossa hiipineestä korruptiosta ja julkisen aseman väärinkäyttämisestä. Ainoa tapa päästä siitä eroon on siirtyminen suoraan kansanvaltaan – ja valvontaan.

Räty kommentoi kirjoituksessaan myös luterilaista kansankirkkoamme. Aikaisemmin hän on keskittynyt kirkon ja siihen liittyvien traditioiden mollaamiseen, mutta nyt hän löytää jotain omasta mielestään positiivistakin kirkon toiminnasta.

Viime viikolla apulaisoikeusasiamies ilmoitti, että kirkolla ei ole laillista oikeutta antaa turvapaikkaa ihmiselle, jota ollaan karkottamassa.

Kirkosta vastattiin, että laki tai sen tulkinta voivat olla epäoikeudenmukaisia. Silloin pitää vaatia oikeutta.

Kerrankin: hyvä kirkko!

Tämäkin noudattaa samaa kaavaa. Ateistit katsovat oikeudekseen komennella sellaista instanssia, jonka jäseniä he eivät olet. Kun kirkko suorittaa omaa yhteisöllistä tehtäväänsä, se kelpaa näiden ihmisten sylkykupiksi tai se unohdetaan kokonaan. Vai olettekko lukeneet Reetan tai jonkun hänen tovereistaan kirjoittaneen koskaan esimerkiksi Kirkon kotimaanavusta?

Kirkon olisi tässä tilanteessa hyvä muistaa se koko olemuksensa ydin: antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalan on.

Unohtamatta siitä, että kirkko koostuu omista jäsenistään ja kirkon pitäisi olla yhteisönä heidän puolellaan –  eikä etenkään toimia jonkin marginaaliryhmän,  toisuskoisten tai ateistien käsikassarana.

Jos kirkko sellaiseksi muuttuu yleisemminkin, sekin vaipuu syvemmälle ja syvemälle siihen suohon, jossa se kieltäytyy ymmärtämästä.

Omia jäseniään.

Lähteet: HS, STT

 

Johanna Suurpää asettui lainsäätäjän yläpuolelle

Tässä blogissa (ja muuallakin) on aikaisemminkin kummasteltu vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään avoimen rasistisia ja kansanvaltaa halventavia kannanottoja sekä suoranaisia teon tasolla osoitettuja lainsäädännön pilkkaamisia.

Kun lukee hänen viimeisintä julkisuuteen putkahtanutta kommenttiaan, niin tulee mieleen, että oman kansan häpäisemisemisen ja herjaamisen jälkeen vähemmistövaltuutettumme on lähtenyt suoranaiseen kristittyjen vainon ja lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen aseman murskaamisen tielle

Luterilaisen kirkon  tiedotuskeskuksen julkaiseman uutisen mukaan Suurpää vaatii, että Yleisradion tulisi kohdella hartausohjelmissaan uskontoja tasapuolisesti. Nykyisin Yleisradio lähettää ainoastaan kristillisten kirkkojen hartauksia. Suurpäästä tilannetta on vaikea ymmärtää:

On selvää, että silloin kuin 80 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, niin valtaosa hartauksista on luterilaisen kirkon järjestämiä

YLEn pitäisi (Suurpään käsityksen mukaan)  joko luopua hartausohjelmien lähettämisestä kokonaan tai antaa myös muiden uskontojen edustajille ohjelma-aikaa. Vähemmistövaltuutettu uskoo, että hartauksilla olisi myönteisiä vaikutuksia myös maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta.

Toisin kuin vähemmistövaltuutettu uskoo, tällaisilla (enemmistöperiaatetta ja kansanvaltaa halveksivilla) pakkotoimilla, jotka on suunnattu suoraan maan omista kansalaisista muodostuvaa yli 80:n prosentin enemmistöä (lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen osuus väestöstä) vastaan, saadaan vähemmistöä (demokraattisesti tarkasteltuna) tärkeämmässä  enemmistössä aikaan  lähinnä katkeruutta, inhoa ja vihaa.

Suurpään ajama (ja muissakin hänen toimissaan nähty) enemmistön pakottaminen vähemmistön tahtoon, on kansanvallan vastaista ja omiaan synnyttämään muukalaisvihamielisyyttä, ksenofobiaa ja suoranaista rasismia.

Lisäksi tällaisella ohjelmatarjonnalla edesautetaan ghettoutumista ja sitä, että maahanmuuttajien ei tarvitse integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan –  he voivat muodostaa vähemmistövaltuutetun tuella  etnisesti, kielellisesti, kulttuurillisesti ja uskonnollisesti suomalaisuudesta täysin ulkopuolella olevia pieniä yhteisöjään – joiden kulut maksaa alistettu suomalainen (kristitty) enemmistö.

Pitkässä (tai keskipitkässä) juoksussa olemme tulevaisuudessa Suurpään ja hänen hengenheimolaistensa ajaman politiikan tuloksena keskellä rotulevottomuuksia ja mahdollisesti varsin todennäköisesti omilla puolillamme täysin avoimessa sisällissodassa.

Vielä tätä ymmärtämättömyydestä, huonosta itsetunnosta ja omaa kansaansa kohtaan selvästikin tuntemasta inhostakin ikävämpää on se, että yksi ainoa virkamies, katsoo oikeudekseen asettua lainsäätäjän yläpuolelle.

Suurpään henkilökohtaisen näkemyksen mukaan uskonnollisten yhteisöjen koko ei riitä perusteeksi ohjelma-ajan epäämiseen muiden uskontojen edustajilta.

En oikein usko, että tämä on lapsus. Sellainen joka olisi vahingossa lipsahtanut juristin suusta. Tämä liittyy oman näkemykseni mukaan kiinteästi Suurpään aikaisempiin (voimassaolevan laisäädännön ja enemmistödemokratian vastaisiin) puheenvuoroihin.

Uskonnon- ja omantunnonvapaus on Suomessa turvattu perusoikeutena perustuslain 11 §:ssä. Tarkemmin uskonnonvapauden käyttämisestä säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003).

Uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaan evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on erityinen julkisoikeudellinen asema.

Mainitut kirkot ja niiden seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joiden asema ja järjestysmuoto perustuvat niitä koskevaan erilliseen lainsäädäntöön. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa. Suomalaisista noin 84 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,1 prosenttia ortodoksiseen kirkkoon ja yhteensä noin 1,1 prosenttia muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Kun Suurpää puhuu uskonnollisten yhteisöjen koosta syynä, hän ei puhu totta. Totuus asiassa perustuu luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisyhteisölliseen asemaan valtionkirkkoina.

Vielä käsittämättömämpää tässä (virkavelvollisuuden alaisena lausuntojaan antavan) Suurpään  mentaalisessa oksennuksessa oli se, että hän ei pysy muutenkaan totuudessa ja (jostain syystä) hän haluaa vääristellä myös mittasuhteita.

YLEn hartauksiin osallistuviin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu vähimmillään muutama sata ihmistä, kun pelkästään islamilaisia on Kirkon tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomessa 40 000- 45 000.

Tämä on täysin todellisuudesta irrallaan oleva lausunto. YLe:n lähettämät uskonolliset hartaudet tulevat pääasiassa kirkoista – joissa sattaa olla seurakuntaa kohden muutama sata ihmistä. Kuitenkin he edustavat yli 4 000 000 suomalaista edustavaa uskonnollistavaltionkirkkoa.

Tuo luku on yli satakertainen siihen määrään mitä muslimeita on Suomessa, eli noin 20 000 – 25 000 – joita tuskin saadaan samaan lähetykseen yhtä aikaa…

Mitenkään suurena yllätyksenä ei tule myöskään se, että (marginaalista uskonnollista ryhmää edustavan) Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja Anas Hajjar on vähemmistövaltuutetun kanssa samoilla linjoilla. Tosin hän ei näe vaihtoehtona hartausohjelmien lopettamista.

Kaikille uskonnollisille ryhmille sama mahdollisuus mieluummin kuin niin, ettei kenellekään

Tässä Hajjarinkin tulee muistaa se, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat  Suomessa (edelleen) valtionkirkkoja, joten Hajjarin vaatimus on aivan yhtä tuulesta repäisty kuin Suurpäänkin.

(Toisaalta kiinnostaisi oikeastaan tietää se, että  mitenköhän Haijjar suhtautuisi siihen, että myös Vapaa-ajattelijat ja saatananpalvojat saisivat yhtä lailla tilaa kuin muslimistkin…)

Yleisradio ei strategiansa mukaan aio muuttaa nykyistä käytäntöä vaan sallii hartausohjelmat jatkossakin yksinomaan kristillisille kirkoille. Yleisradion pääjohtajan Mikael Jungnerin mukaan strategia lähinnä toteaa nykyisen asiantilan.

YLE on hartausohjelmistosssa ulkopuolinen taltioja eikä aloiteellinen sisällöntuottaja. YLEllä ei ole uskonnollisten ohjelmien tuottamisen ammattiosaamista eikä halua lähteä arvioimaan ohjelmien sisältöä. Vastuu on ekumeenisella neuvostolla ja hartausohjelmien valvontaelimellä.

Yleisradio lähettää hartausohjelmia televisiossa ja radiossa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Hartausohjelmiin kuuluvat jumalanpalvelukset sekä aamu- ja iltahartaudet. Luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon lisäksi hartausohjelmissa on mukana myös vapaiden suuntien kristillisiä yhteisöjä.

Yleisradioyhtiöt Ruotsissa ja Britanniassa antavat (kuten uutinen hieman harhaanjohtavasti kertoo) hartausohjelmissaan tilaa myös muille uskonnoille.

Tälle on selvä syy – noissa maissa kirkko on erillään valtiosta.

Haluaisin lähettää tässä samalla viestin myös kaikille niille, jotka vaativat äänekkäästi kirkkoa ja valtiota erotettavaksi toisistaan – miettikää ihan pitkään, vakavasti ja hartaasti sitä, parantaisiko vai huonontaisiko se ero (tällaisten vaatimusten yhä pontevammin esille tullessa) nykyistä tilannetta ?

Poistamalla kirkon muodostaman tulpan kansallisvaltion tuhoamisessa, saattaa ajattelematon poistaja aiheuttaa sellaisen tulvan, ettei pysty sitä enää hallitsemaan.

Kirkko kun ei ole ainoastaan Seppo Simola, irakilaisten turvapaikka tai kukkahattukirkkoherra. Kirkko on jäsentensä muodostama summa – seurakunta.

Sen asioista pääsee muuten aika helposti mukaan päättäämään ehdokkuuden ja  kirkollisvaalien kautta. Äänikynnys on matala ja valta on todellista. Unohtamatta tietysti sitä, että sitä valtaa käyttävät ainoastaan kirkon jäsenet.

Lähteet: STT, Pod.fi, Finlex, Wikipedia

 

Kirkko entistäkin syvemmällä rähmällään islamin edessä

Luterilainen kansankirkkomme on tehnyt jälleen kerran uuden ennätyksen islamin nuoleskelussa ja sen edessä  nyöristelyssä.

Helsingin seurakuntayhtymän viikkolehti Kirkko ja Kaupunki julistaa tänään ilmestyneen numeronsa etusivulla suomalaisuuden perusarvot lähellä islamia.

Kyseinen (kohtuullisen luettu ja laajalevikkinen) lehti on julkaissut aukeaman kokoisen islamia ylistävän kirjoituskokonaisuuden sivuilla 4-5.  Vähemmän yllättäen tätä kirjoitusta ei löydy lehden digiversioista. Edellisistä kerroista saatu arvostelu oli ilmeisesti Seppo Simolan luotsaamalle dhimmilehdelle liikaa.

Kirjoituksesta sinänsä ei löydy kiihtyvän ylisuvaitsevaisuuden, oman kulttuurin ja perinteen halveksinnan sekä sokean muslimien ihailun lisäksi oikeastaan mitään uutta.

Lehti lainaa syyrialaistaustaista lääkäri-imaami  Anas Haijaria, joka on sitä mieltä, että jos viinaa ja sianlihaa ei oteta lukuun, Suomessa on helppo elää islamin mukaan.

Ja kuten jo huomasimmekin, toimittaja Jaakko Kaartinen-Koutaniemen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa siis sitä, että suomalaisuuden perusarvot ovat lähellä islamia.

Mitähän tämä mahtaa sitten todellisuudessa tarkoittaa? Jos tarkastellaan tätä läheisyyttä lausunnon antajan – eli Haijarin -ilmoituksen pohjalta, niin kuva muodostuu suurin piirtein seuraavanlaiseksi .

Haijar ilmoittaa edustamansa Suomen islamilaisen yhdyskunnan olevan islamissa ns. keskitien kulkija ja suhtautuvan varoen kaikkeen kovan linjan fundamentalismiinkiin vähänkään viittaavaan.

Eli tältä pohjalta (Haijarin oman ilmoituksen mukaan) Suomen islamilaisen yhdyskunnan perusarvot ovat lähellä suomalaisuutta.

Nyt minun täytyy etnisesti suomalaisena nationalistina ja luterilaisena traditionalistina hieman ihmetellä näitä suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja. Puuttumatta nyt tässä yhtään enempää islamin teoreettiseen olemukseen, niin ei tätä silti pysty ohittamaan olankohautuksella.

Nimittäin Hajarin samaa uskonnollista yhteisöä edustavan virkaveljen näkemyksiä lukiessa muodostuu varsin päinvastainen kuva.

Suomen islamilaisen yhteisön toinen imaami, Khodr Chehab, on valottanut muutamaan otteeseen omia suomalaisuutta lähellä olevia perusarvojaan julkisuudessa.

Lainataan tähän  imaami Khehabia itseään, ja sitä mitä hän on halunnut kertoa suomalaisille toimiessaan Suomen islamilaisen yhdyskunnnan edustajan, puhemiehenä ja imaamina.

Kysymys: Mitä mieltä itse olette, vahingoittaako ympärileikkaaminen tyttöä?

Chehab: No itse asiassa meillä päin Libanonissa mistä mä tulen toi perinne ei löydy ollenkaan ja no en itse ole varma siitä asiasta, mutta mun mielestäni, no lääkärit sanovat, että jos aivan pieni osa otetaan pois se ei vahingoita mutta jos otetaan lisää se kyllä tuo vahinkoa.

Khodr Chehab on asunut Suomessa 20 vuotta. Suomeen hän tuli alkujaan pakolaisena Libanonista.
“Kunnioitan tätä maata, mutta identiteettini on kyllä muualla“, hän totesi.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab sanoi keskiviikkona, että myös suomalaiset muslimit ovat ryhtyneet boikotoimaan tanskalaisia tuotteita Jyllands-Posten-lehdessä julkaistujen Muhammed-piirrosten vuoksi. “Boikotti on jo käynnissä. Kaikki Suomen muslimit tai ainakin valtaosa heistä boikotoi tanskalaisia tuotteita”, hän sanoi.

Chehabin mielestä Tanskan hallituksen pitäisi pyytää anteeksi piirroskiistaa. “Nyt pitäisi olla riittävän rohkea ja uskaltaa myöntää tehneensä väärin. Pitäisi pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että emme tee tällaista uudelleen.”

Kahden eri kulttuuriperinnön yhteensovittaminen näyttää vaikeasti ratkaistavalta, varsinkin jos toivotaan mainittujen odotusten täyttymistä. Niihin näyttäisi viime kädessä kuuluvan myös eräänlaisen maailmanlaajan pax islamican tavoite. Islamhan tuli leviämään ja hallitsemaan, turvaamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Jep, jep… Jokainen lukija muodostakoon itse kuvan Khodrin lausunnoista – ja siitä, kuinka suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja ne edustavat.

Muistettakoon myösa se, että hän on antanut nämä lausunnot edustamansa  uskonnollisen yhteisön virallisena edustajana.

Eräs havainto tästä ajasta on jäänyt kirjaamatta vielä ylös. Minun mielestäni (ja monen muukin mielestä) näissä omissa edustajissamme, jotka huonossa itsetunnossaan ja väärin ymmärretyssä lähimmäisenrakkaudessaan, ovat valmiit hylkäämään omaa kulttuuria ja etnisyyttä edustavat todelliset lähimmäisensä ja vastavuoroisesti hyysäämään kaikkea ei-omaa, on jotain todella skitsofreenistä.

On varsin groteskia, että etenkin kirkon jäsenet hurraavat Italian krusfiksikiellolle ja kuitenkin vastavuoroisesti itkevät Sveitsin minareettikiellon johdosta.

Eräiden nykyisen kirkon edustajien olisi syytä kääntyä tarkastelemaan itseään peilistä – ja mitä pikimmiten.

Mikä tässä on henkilökohtaisesti (kirkon jäsenenä) minusta äärimmäisen ärsyttävää, on se käsittämätön asenne, millä osa kansankirkkomme virkamiehistä ja toimijoista suhtautuu kristinuskon hävittämiseen ja maailmanlaajuiseen käännyttämiseen sitoutuneeseen kilpailijaansa.

Tuskin Jeesus Kristus tarkoitti kuitenkaan sitä, että kristityn tulee alistua islamin vallan alle  – joko kääntymällä muslimiksi tai alistumalla dhimmiksi. Puhumattakaan itsemurhan tekemisestä.

Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin Jeesus aikoinaan kiivastui ja hajoitti kaupustelijoiden ja houkuttelijoiden pöydät temppelin eteisestä.

Ehkä meidän nykyisen kirkon jäsenten pitäisi muistaa tämä esimerkki ja hajottaa vieraiden kaupustelijoiden pöydät ja kioskit omista pyhätöistämme.

Kirkko ja Kaupunki olisi hyvä paikka aloittaa – se edustaa nimittäin nykyaikaista kristittyä temppeliä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lähde: Kirkko ja kaupunki

 

Suomi – egyptiläisen muslimin taivas

Astrid Thorsin johtama maanmuuttoelin ja sen käsikassaraksi ajautunut Matkailun edistämiskeskus (MEK) ovat ylittäneet itsensä – ihan millä tahansa mittapuulla tahansa mitattuna.

The Magazine of Egypt – Egypt Today-lehti on julkaissut Astrid-tädin virkamiesten avustuksella artikkelin Suomesta. Eikä ihan minkä tahansa artikkelin. Tuossa Dina Basionyn otsikolla Welcome to Finland kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että monessa muussa Euroopan maassa egyptiläiset saattavat kohdata rasismia tai islamkammoa, mutta Suomessa muslimit otetaan avosylin vastaan.

Tuossa kirjoituksessa ylistetään myös  Suomen veronmaksajien maahanmuuttajille tarjoamia sosiaalietuja. Suomi tarjoaa kaikille maahanmuuttajille ilmaiseksi kielikurssit, asumisen, terveydenhuollon perheille ja koulutuksen lapsille. Tämän lisäksi aikuiset saavat 367 euroa käyttörahaa kuukaudessa. Rahan saaminen jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka, aina sinne  kunnes he saavat mahdollisesti  töitä ja alkavat itse tienata. Työnteko ei kuitenkaan ole kyseisen kirjoituksen mukaan mikään kynnyskysymys rahan saamiselle.

Ulkoministeriön ja muun suomalaisen halinnon  kerrotaan  katsovan nämä sosiaalisen statuksen ylöspäin nostoon pyrkivät maahanmuuttajat Suomelle  tarpeellisiksi, ei taakaksi yhteiskunnalle.

Lehdessä kerrotaan myös, että muslimi on Suomessa oikeudellisesti paikallisväestöä paremmassa asemassa ja kristityyssä Suomessa ei saa pilkata islamia eikä muslimeja.

Viitaten Jussi Halla-ahon näytösoikeudenkäyntiin, egyptiläinen ”liikemies” Fathy Khadr kertoo, että suomalainen yleinen syyttäjä haastoi suomalaisen  Halla-ahon oikeuteen, koska hänen kirjoituksensa loukkaavat (syyttäjän tulkinnan mukaan) islamia.

Khadrin mielestä on hämmästyttävää, että Halla-ahoa  ei haastanut haastanut oikeuteen  arabi, muslimi tai lähi-idästä kotoisin oleva henkilö, vaan hänet haastoi oikeuteen suomalainen viranomainen.

25-vuotias kurdinainen Tara Ahmed kertoo, ettei hän ole kohdannut Suomessa asumansa seitsemän vuoden aikana  yhtään ahdistelua tai syrjintää missään tapauksessa tai missään muodossa.

Egypt Today toivottaa tervetulleiksi  kaikki muslimit ja egyptiläiset Suomeen sanoilla ”Tervetuloa Sumomeen!”

Juuri tätähän tässä laman kynsissä kärvistelevä pohjoinen ja etiikaltaan luterilainen kansallisvaltiomme tarvitsee – huoltosuhdetta lisää rasittavia vapaamatkustajia, oman elintasonsa nostamiseen pyrkiviä tulijoita ja suoranaisia sosiaalituristeja.

Ja etenkin juuri liikaväestön kanssa painivista Lähi-Idän islamilaisista maista. Ihmisiä, joita houkutellaan ilmaisen elintason nostolla aivan toisenlaisen kulttuurin, uskonnon ja ilmaston piiriin.  Näin saadaan muuten aikaan todellista rasismia täällä Suomessakin – uskokaa pois.

Kun vastaanottokeskuksiimme alkaa vyöryä kymmeniätuhansia humanitaarisia maahanmuuttajia, niin pääsemme testaamaan myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan maksu- ja kantokyvyn.

Me emme muuten tarvitse mihinkään vihollisia –  meillä on nämä nykyiset päättäjämme  tuhoamassa yhteiskuntaamme ihan omin voimin.

Onnea Suomi – Sinä tarvitset sitä!

Lähde: Egypt Today

Jk. Tuossa artikkelissa kirjoitettiin suomalaisista naisista termillä blonde, Barbie-like women?

Pitäisiköhän tässä vastavuoroisesti esitellä arabeille muutama blonde, Barbie-like women?

 

Luterilainen traditionalisti?

Mikä on luterilainen traditionalisti? Tätä kysymystä on kysytty näissä piireissä viime aikoina useasti – eri paikoissa ja eri muodoin. Asian selvittämiseksi piti tehdä hetken työtä ja pukea ajatus sanoiksi.

Sellainen on ihminen, joka on perinteisessä mielessä traditionalisti (konservatiivi  ja perinteistä kiinni pitävä), mutta jonka ajatteluun luterilaisuus ja sen perintö liittyvät erityisesti traditionalistisena maailmankatsomuksen osana.

Modernistien mielestä vain progressiivinen ja täysin sekulaariin yhteiskuntaan sulautunut oppi on rationaalista (ja heidän näkökulmansa kannalta hyväksyttävää). Materialistisella tasolla modermismissa  on olennaisena tekijänä tieteellistekninen edistysusko, jonka mukaan edistys on nousujohteista kulkua parempaan suuntaan pois entisestä.

Traditionalismi puolestaan perustuu konservatiivisuuteen ja vankkaan pysyvien arvojen kunnioittamiseen – jatkuvuuden ja vakauden varmistamiseksi. Ilman traditiota, tietty yhteiskunnallinen autoritäärisyys ja jatkuvuuden takia välttämätön elämäntapa, jää yleensä modernististen vaatimusten alle ja yhteiskunnallinen vakaus kärsii.

Traditionalismi ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä kiivasta konservatismia. Sellaista, jossa ahdas moraalikoodisto tekee arkisesta elämästä henkisesti ahdasta ja vaikea.

Myöskään modernismin ei tarvitsisi suhtautua yhteiskunnallisiin traditioihin niin kuin kyseessä olisi jotenkin häpeällinen reliikki – sellainen, josta pitäisi nopeasti päästä eroon.

 

Fundamentalistinen ateismi eurooppalaisen kulttuurin uhkana

Isokokoinen krusifiksi riippuu luokkahuoneen seinällä roomalaisessa koulussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tiistainen tuomio velvoittaa Italian valtion kouluja poistamaan ristiinnaulitun kuvat luokista.

TONY GENTILE / REUTERS

Ateismi – tai oikeastaan sen fundamentalistisin suuntaus – näyttäisi olevan aivan yhtä suuri uhka eurooppalaiselle kulttuurille kuin fundamentalinen islamismi.

Häpeä kyllä, suomalaissyntyinen Soile Lautsi on tällä kerralla päässyt etusivun otsikoihin saatuaan vähemmistössä olevalla ja maahanmuuttajaperäisellä mielipiteellään kukistettua italialaisen enemmistön mielipiteen – näiden omassa kotimaassaan.

”Tämä on meille juhlapäivä sekä hieno historiallinen hetki Italiassa”

kuvaili Lautsi  tunnelmiaan Abano Termen pikkukaupungissa Koillis-Italiassa. Lautsi voitti juttunsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ”Lautsi vastaan Italia” EIT päätti, että koululuokkien seinillä komeilevat krusifiksit rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti.

Tässä herää se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys siitä, että pitääkö tämän päätöksen jälkeen kaikki uskontojen tunnusmerkit (myös vapaa-ajattelijoiden), kieltää ja poistaa näkyvistä sen vuoksi, että ne rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti?

Italian valtio aikoo kuitenkin  valittaa päätöksestä. Jos EIT:n suuri jaosto ottaa valituksen vastaan, asia käsitellään vielä kerran.

Italiassa tapaus herätti tiistaina runsaasti huomiota. Vatikaani tuomitsi päätöksen ”järkyttäväksi, vääräksi ja lyhytnäköiseksi”.

Vaikka Vatikaani on mitä on, tällä kerralla sen mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kaikki toiminta, joka on demokraattisessa järjestelmässä enemmistön mielipiteen vastaista on – Vatikaanin sanoin – vähintään järkyttävää, väärää ja lyhytnäköistä.

EIT:n kansanvaltaa halveksiva päätös oli Lautsin selätysvoitto Italian valtiosta, oikeudenmukaisuudesta, enemmistödemokratian säännöistä  ja piste seitsemän vuotta kestäneelle oikeustaistelulle italialaisissa tuomioistuimissa.

Lautsi tunnustautuu ateistiksi ja sanoo ateistiseen maailmankatsomukseen pohjautuvien arvojen puolustamisella olevan tärkeä rooli perheessään.

”Vähän schopenhauermaisesti meillä mennään: joko ajattelet tai uskot”

Lautsi sanoo.

Lautsi ei eroa uskonnollisista fundamentalisteista millään tavalla – hän on suorastaan kuin peilikuva kovan linjan islamistista.

Sellaisesta joka tulee esimerkiksi Suomeen ja ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta hän onkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin hänelle.

Yli kaksikymmentä vuotta Italiassa asuneen Lautsin nokkapokka Italian valtiota vastaan alkoi vuonna 2002, kun hänen kaksi poikaansa kävivät yläastetta.

Vierailin koulussa ja kiinnitin huomiota joka luokassa aitiopaikalla koreilevaan krusifiksiin. Ei siinä tietenkään mitään uutta ollut, leikkikoulussa niitä oli seinällä kolme. Italiassa katolilaisuus tunkee sisään joka ovesta ja ikkunasta ja joskus on raskasta olla ateisti.

Onkohan Lautsi kuullut koskaan sellaisesta periaatteesta, että maassa maan tavalla tai maasta pois?

Jokainen valtio on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten ja sen kansalaisten omaksumille arvoille. On ensinnäkin äärimmäisen moukkamaista ja epäkohteliasta, että vieras neuvoo isäntäväkeä, miten nämä saavat elää omassa maassaan.

Lisäksi asioiden vieminen näin pitkälle ja oikeusistuimen käyttäminen astalona kolonialistisen vääryyden toteuttamiseen on lähinää kuvottavaa.

Lautsi valitti koulun johdolle krusifiksien rikkovan tasavertaisuusperiaatetta ja vetosi italialaisen tuomioistuimen vuonna 2000 tekemään päätökseen krusifiksien poistamisesta äänestyspaikoilta.

Koulu piti kuitenkin krusifiksinsa ja Italian opetusministeriö kehotti kaikkia italialaiskouluja toimimaan samoin.

Lautsi valitti venetsialaiseen tuomioistuimeen, josta valitus siirtyi vuonna 2004 edelleen perustuslakituomioistuimeen. Se kuitenkin palautti valituksen alueoikeuteen.

Vuonna 2005 aluetuomioistuin hylkäsi Lautsin valituksen katsoen, että krusifiksi ei ole vain uskonnollinen tunnus.

Krusifiksi symboloi tuomioistuimen mukaan Italian historiaa ja kulttuuria, jossa korostuvat tasa-arvoisuuden, vapauden ja suvaitsevuuden periaatteet. Italian valtion mukaan krusifiksi on katolisen kirkon ”lippu”, ja katolinen kirkko ainoana perustuslakiin kirjattuna kirkkona on keskeinen osa Italian tasavaltaa.

Lautsi valitti krusifikseista EIT:hen vuonna 2006 ja EIT määritteli koululuokkien krusifiksit tiistain päätöksessään uskonnollisiksi symboleiksi.

”Krusifiksien läsnäolo koululuokissa – jota on mahdotonta olla huomaamatta – voidaan helposti tulkita kaikenikäisten oppilaiden kannalta uskonnolliseksi symboliksi ja siten oppilaat voivat tuntea, että heitä kasvatetaan kyseisen uskonnon leimaamassa ilmapiirissä”

EIT:n tuomiossa sanotaan.

EIT määräsi Italian valtion maksamaan Lautsille 5 000 euron korvauksen.

”Kyse ei tietenkään ole rahasta, vaan nimenomaan moraalista. Italia julistautuu maalliseksi tasavallaksi, jolla ei ole valtion uskontoa, joten sen mukaan sopii sitten toimia.”

Lautsi ei halua kuvaansa lehteen, koska haluaa ”käydä maitokaupassa rauhassa jatkossakin”. Vuosien varrella Lautsin postilaatikkoon on löytänyt tiensä myös jokunen tappouhkaus ja kymmenittäin häirintäviestejä.

Historiallinen hetki tämä  aivan varmasti onkin. Eurooppalainen vetoomustuomioistuin kyykyttää yhden eurooppalaisen maan enemmistöä yhden maahanmuuttajan esittämän mielipiteen vuoksi ja pakottaa katolista  kansallisvaltiota luopumaan omasta kulttuuristaan ja sen tunnuksista.

Se perinteitä ja enemmistödemokratiaa halveksuva meno, jota olemme tottuneet näkemään täällä Suomessa, liittyy hyvin kiinteästi  nykyiseen yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Vallan keskittyessä Lissabonin sopimuksen jälkeen yhä harvempiin käsiin ja yhä kauemmas kansasta sekä sen elämästä todellisuudesta, tulemme näkemään jatkossa enemmän ja enemmän yleisen oikeustajun vastaisia päätöksiä ja toimia.

Eurooppa on tällä menolla siirtymässä kiihtyvää tahtia harvainvaltaan.

Taitaa tässä olla myös juhlimisen aihetta -juuri  kaikille niille pikku idiooteille, jotka luulevat, että vähemmistön mielipiteen jyrääminen enemmistön mielipiteen  yli on oikeutta.

Ikävä kyllä, näitä eurooppalaisen kulttuurin tuhoamiseen kiihottavia mielipiteitä ei kuulu pelkästään fundamentalististen maahanmuuttajaryhmien joukosta.

Näitä vaatimuksia esittävät nykyään  entistä useammin ja ponnekkaammin alkuperäisistä eurooppalaisista koostuvat  ateistifundamentalistit.

Nämä rassukat,  jotka eivät ymmärrä sitä, että eurooppalainen oikeusjärjestys perustuu kristilliseen moraaliin ja kymmeneen käskyyn ja sitä, että koko eurooppalainen kulttuuriperintö on ollut viimeisen 2000 vuoden ajan vahvasti sidoksissa kristillisyyteen.

Nämä samat Jussi K. Niemelää messiaanaan pitävät (omasta elämästään vielä epävarmat) ihmispolot, eivät ymmärrä sitä että ilman kristinuskoa ei olisi olemassa nykyistä euroopplaisuutta eikä Eurooppaa.

Ikävä kyllä, nämä ihmiset ovat todellakin peilikuva lähetystyötä tekevästä fundamentalistisesta islamistista.

Niemelänkin kannattaa miettiä sitä, kuka suojaa häntä ateistina, jos kristiusko on hävitetty Euroopasta ja jos imaamit huutavat omaansa?

* * *

Minä häpeän sitä, että jaan Lautsin kaltaisen ihmisen kanssa saman kansallisuuden. Pyydän tässä italialaisilta anteeksi ainakin omastani (ja luulen, että monen muunkin suomalaisen)  puolesta.

Jos minä olisin teidän italialaisten asemassa, miettisin vakavasti lainmuutosta, jolla Lautsille saisi asetettua mononkuvan parsauksiin.

Ihan vinkkinä.

Lähteet: HS,Reuters, STT

Päivitys 06112009: Tästä huomattavan laajaa keskustelua herättäneestä asiasta ovat kirjoittaneet (ainakin) myös Hannes, Ruukinmatruuna ja Vasarahammer .

 

Jukka Mallinen – epäloogisuuden Suomen mestari?

En tiedä mitä perustavaa vikaa on Suomen Penissä, mutta nyt näyttää (tosin aika suppean otannan perusteella) siltä, että tuon järjestön puheenjohtajuus vaikuttaa ihmisen logiikan ymmärtämiseen negatiivisesti.

Suomen Penin entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen on kirjoittanut Vihreän Langan lukijain leperryksiin jalat puoli metriä ilmassa (tukevasti) kirjoitetun epäloogisuuden ylistyksen. Tämä kirjoitus on otsikoitu raflaavasti Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä. Mallinen pitää itseään Venäjän asiantuntijana, koska häneltä ilmestyi vuonna 2008 varsin tyhjänpäiväinen Venäjää käsittelevä esseekirja Varastettua ilmaa.

Mallinen oikaisee heti alkuun mutkat suoriksi. Hän väittää (varsin persoonallisesti, että Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Mallisen yleistys perustuu ilmeisesti sellaiseen ahaa-elämykseen, että Vihavainen on Venäjän politiikan tutkija ja Halla-aho on slaavilaisten kielten tutkija. Näin ollen heidän ajatusmaailmansa pitää (Mallisen esittämän logiikan mukaan) perustua nykyvenäläiseen rasistiseen mielipideilmastoon.

Eli kaikki johtuu Mallisen mukaan siitä, että kumpikin kirjoittajista on työnsä piirissä tekemisissä Venäjän kanssa? Eikö tätä mallisen logiikkaa (tarpeeksi pitkälle vedettynä) saada väännettyä sellaiseksi, että ihan kaikki sellaiset suomalaiset jotka työskentelevät Venäjän kanssa ovat rasisteja?

Ihan kaikkea Mallisen suoltamaa tarkoitushakuista jätettä en viitsi lainata hygieenisyyssyistäkään johtuen tänne – kommentointi on typeryyden kohdalla joskus tarpeetonta. Lukekaa sieltä Mallisen kirjoituksesta (ja yrittäkää tehdä se hymyilemättä).

Mallinen vääntää logiikkaa kirjoituksessaan päälaelleen ihan tosissaan. Vasemmistolainen änkyrämme mielipidekirjoittajamme saa (suomettuneisuutta todellisuudessa itse edustavana) sorvattua Vihavaisen näkemyksen Euroopasta linnoituksena edustamaan suomettuneisuutta – eli nöyristelemistä kommunistien edessä.

Uskomatonta – mutta näköjään totta. Kaikkea se usko teettääkin ihmisille…

Mallinen avaa hieman motiivejaan (ilmeisesti vahingossa). Hän tunnustautuu vasemmistolaiseksi – ja samaa epäloogisuuttaan noudattaen – väittää (eurooppalaisuudesta), että tällainen vanhaidealistinen kulttuurikonservatismi ja normiuskonto saneli ahtaat rajat suomalaiselle ajattelulle 1930-luvulla, kun koskenniemeläisyys, aitosuomalaisuus ja Saksa-sympatiat olivat nousussa.

Huomaamatta sitä, että sekä Vihavaisen että Halla-ahon kritiikki on kohdistettu islamilaisen vanhaidealistisen kulttuurikonservatismin ja normiuskonnon hyysääjiä ja hyväksyjiä vastaan…

Tänään Mallisen turbaanipäinen dhimmi näyttää anakronismilta, eli se sijoittuu väärään aikakauteen – kuin pakkokäännytetty, entinen kristitty, 1500-luvulta ilmestyisi miekalla huitoen huitoen opettamaan Johanna Suurpäätä.

Suuri ajattelijamme väittää, että historioitsija Vihavainen ja lingvisti Halla-aho paljastuvat hengentieteilijöinä harrastelijoiksi, jotka eivät tunne edes oman kulttuurinsa juuria: antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista.

Tämä väite on syytä ampua saman tien alas. Se tosiasia, että osa Aleksandrian kirjastosta jäi muslimien käsiin, ei poista sitä totuutta, että muslimit hävittivät edellisen valtausyrityksensä aikana eurooppalaista kulttuuria ja sivistystä varsin verisesti.

Rooman valtakunnan perintöä (myös kulttuuriperintöä) säilyttänyt Bysantti tuhoutui kulttuureineen muslimien käsissä. Minun mielestäni ihminen, joka vielä nykyään väittää, että antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista, ampuu lähinnä itseään jalkaan.

Lähinnä säälittävää.

Mutta hauskuuttakaan ei tästä surkuhupaisasta kirjallisesta oksennuksesta puutu. Mallisen seuraava suuri väite koskee sitä, että kristinusko on paha ja islam on joutunut puolustautumaan sen edessä.

Vapaasti islamin omille alueilleen päästävä nykyinen rauhantahtoinen kristillisyys on samassa asemassa kuin ekspansiotaan jatkava islam. Mallisen väitteen mukaan suvaitsevaisuus–dogmaattisuus- ja sotaisuus–rauhanomaisuus-mittareilla arvioituna islam on kutakuinkin identtinen kristinuskon kanssa.

Mallisen olisi tällaisen väitteen jälkeen ehkä jo oikeasti syytä tutustua uskontoon nimeltä islam – ja etenkin siihen kiinteästi liittyvään Šaria-lainsäädäntöön.

Mallisen väiteeseen siitä, että islamin nykyinen konservatiivinen jälkeenjääneisyys ja islamismin synty selittyvät historiallisilla tilanteilla ja prosesseilla – ei niistä mitään ylimaallista lopullista tarkoitusta löydy, pitäisi kaiketi suhtautua huumorilla- jos kyse ei olis kuolemanvakavasta asiasta.

Islamin tilaan on monia syitä ja Mallisen esittämä väite on raaka yleistys. Sen enemmän historiaa tässä tonkimatta, on syytä muistaa (etenkin ylimaallista tarkoitusta käsiteltäessä)  että islam on käännyttävä uskonto-  eli jo kyseisen uskonnon perustassa on sisäänrakennettuna ylimaallinen tarkoitus.

Islam tarkoittaa alistumista Allahin tahtoon ja jokainen joka tulee Umman (maailmanlaajuisen islamilaisen yhteisön jäseneksi) palaa takaisin (ei siis käänny) islamiin – tämän uskonnon oman käsityksen mukaan.

Vasemmistolaisuus ei jää todellakaan piiloon tässä avautumisessa – se korvaa historialliset tosiasiat ja logiikan ja osoittautuu lähes islamin veroiseksi uskonnoksi Malliselle.

Mallinen kuvaa Vihavaisen kirjaa (ilmeisesti lukematta sitä?) taantumukselliseksi visioksi todellisesta lännestä, joka jää (Mallisen mielestä) utopiaksi.

Mallinen näkee, että Vihavaisen kaipaama porvarillinen menneen maailman Eurooppa ei tänään olisi uusi antiikin Ateena tai renessanssin Firenze, vaan Vladimir Sorokinin Pyhän Venäjän palveluksessa-kirjassa kuvattu painajainen.

Mallinen väittää, että 1920-luvun Italia ja Saksa osoittavat, mitä sulkeutuneisuus tuottaa – kuten Putinin Venäjäkin.

Unohtaen iloisesti oman ideologiansa ja sen hirveyden mitä kommunismi on aiheuttanut ihmiskunnan historiassa.

Tällainen tarkoitushakuinen vääristely paistaa koko Mallisen mielipideräpellyksen läpi sen punaisena lankana toimien.

Vihavaisen kuvailema (kansallisvaltiohin perustuva) malli suojaisi eurooppalaista kulttuuria, perintöämme, kieliämme, arvojamme ja oikeusjärjestelmäämme.

Mallisen ja hänen tovereidensa ajama Eurostoliitto  on erittäin suuri todellinen uhka nykyisessä Euroopassa.

Alkuvaiheessa (kuten on jo nähty ) se vie ihmisiltä mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioihinsa. Seuraavassa vaiheessa se aiheuttaa (liian suuren väestömäärän ja llian monen kulttuurin alistamisella) etnisiä levottomuuksia (kuten sekin on jo nähty) ja aitoa rasismia.

Loppuvaiheessa seuraa uskonnollis-kulttuurillinen sisällissota – tuhoa, kärsimystä, vääryyksiä ja kuolemaa.

Ja jos näin käy, syypäitä ovat Mallisen kaltaiset haihattelijat.

Mallinen käy kirjoituksessaan ajoittain – suoraan sanoen – täysin kuutamolla. Hän esittää varsin sinisilmäisen väitteen siitä, että maahanmuuttajien integroiminen vapauksiimme ja hyvinvointiimme pitäisi olla helppoa, tulevathan he tänne kohottaakseen elintasoaan ja elämänlaatuaan sekä lisätäkseen vapauksiaan.

Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut siellä, missä maahanmuuttajien määrä on kasvanut suureksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Minun oli joskus vaikea ymmärtää näiden mallisten logiikkaa.Sen jälkeen kun tunnustin sen tosiasian, että nämä suhtautuvat maailmankuvaansa kuin uskontoon, asioiden ristiriitaisuuden ymmärtäminen muuttui helpommaksi.

Mallien on puuttumassa Vihavaiusen ja Halla-ahon sananvapauteen. Kuitenkin hän vetää sivulauseessa, että Euroopan paras perinne on toisinajattelu, loputon kritiikki ja skepsis. Se on antiikin, renessanssin ja valistuksen yleisinhimillisiä arvoja ja vapauksia: Sokrateen kahleetonta kyselyä, Lutherin omantunnon vapautta ja Strindbergin individualismia.

Vihavainen ja Halla-aho noudattavat noita perinteitä selvemmin ja aidommin kuin Mallinen hengenheimolaisineen. Silti juuri Mallinen käy älyllisen individualismin kimppuun.

Mallisen poskettomin väite kuuluu niin, että Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja.

Vai niin (pitäisikö tässä kohtaa itkeä vai nauraa)?

Minun mielestäni sekä Vihavaisen että Halla-ahon esittämä yhteiskuntakritiikki puolustaa juuri niitä eurooppalaisina pitämiämme perusarvoja – yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, sananvapautta, mielipiteenvapautta, ilmaisunvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumisvapautta, yksilön oikeutta omaan ruumiiseensa, yhteiskunnallista vallan kolmijakoa, puolueetonta tuomioistuinlaitosta, uskonnonvapauden, äänioikeutta sekä (islamin kohdalla erikseen) yksilön oikeutta päättää omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Kun Mallinen ei siis hyväksy näitä Vihavaisen ja Halla-ahon puolustamia arvoja oman arvomaailmansa pohjaksi, niin pitäisikö tässä heittäytyä yhtä hurjaksi kuin Mallinenkin.

Pitäisikö minun puolestani esittää villi arvaus niistä arvoista, joille tämä Mallisen islamin puolustuspuhe perustuu?

Veikkaan (ihan leikilläni ja huvin vuoksi) Mallisen kohdalla näin, että hänen kirjoituksensa ja asenteensa perustuvat joko-ja-tai:

• täydelliseen ymmärtämättömyyteen islamilaisen kulttuurin ja uskonnon olemuksesta.
• ruusunpunaiseen näkemykseen ihmisluonnosta.
• omaa kulttuuria kohtaan tunnettuun häpeään.
• alemmuudentunteeseen.
• rahapalkkioon.
• UFOihin.

Tai ihan yksinkertaisesti siihen, että kenties Mallinen pitää esimerkiksi häntä europpalaisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustajana?

Lähde:  Vihreä Lanka

 

Rukous Suomen kansalle

Tämän päivän Honkajoen iltarukous

Varjele meitä vihollisen juonilta
ja ennen kaikkea hänen demlalaislta valtionsyyttäjiltään
sekä vähemmistövaltuutetuiltaan.

Suomalaisen köyhän kansaneläke ja työmarkkinatuki
saisi myös olla jonkin verran suurempi,
mikäli sinulla vielä on käyttämättömiä varastoja
lastesi tarpeisiin.

Anna siedettäviä ilmoja, että leipäjonossa
olisi hauskempi seisoa vartiossa.

Kuutamot öisin olisivat tervetulleita
jännityksen lieventämiseksi kaupunkien keskustojen puistoissa.

Asunnottomien ihmisten vähien kynttilöiden
sekä juopuneiden teinityttöjen vähien avunhuutoon
tarvittavien äänivarojen säästämiseksi.

Suojele kaikkia eläkeläisiä, duunareita, merenkulkijoita ja syrjäytyneitä,
mutta poliittisissa viroissa olevista ei ole niin suurta lukua.

Suojele ylipäällikköä ja pääministeriä
sekä pienempiäkin kihoja jos sinulta aikaa riittää.

Suojele kansanedustajia, edustajien henkilökohtaisia avustajia,
kunnanvaltuutettuja, ministereitä sekä erikoisesti maahanmuuttoministeriä

Ja lopuksi yleensä ja erikseen:

Varjele noita Suomen herroja,

etteivät ne toista kertaa
löisi päätään eurooppalaisen monikulttuurin mäntyyn

Aamen

Väinö Linnaa, kaikkia tuntemattomia sotilaita sekä Suomen hyvinvoinnin jälkeläisilleen rakentaneita ihmisiä muistaen.

Teidän uhrauksianne loukataan ja työnne hedelmiä jaetaan nykyään ilmaiseksi pois. Koska nykymaailma on niin kovin teknistynyt, tehostan tätä rukousta parin mediaesityksen voimin.

 

Viikon mokutus 38/09

Arkkipiispa Jukka Paarma sanoo, että luterilainen kirkko on ääritapauksessa valmis kansalaistottelemattomuuteen estääkseen turvapaikanhakijoiden käännytykset.

-Äärimmäisessä tapauksessa pidän mahdollisena, että suoranaiseen kansalaistottelemattomuuteenkin mennään. Se on kuitenkin viimeinen keino, ja silloin on kyse todella vakavista asioista, ihmisten hengestä tai lähes siitä, Paarma linjaa luterilaisen kirkon pod.fi-nettiportaalissa.

Arkkipiispa tähdentää, että kirkon toiminnassa ei turvapaikanhakijoiden osalta ole varsinaisesti ollut kysymys kansalaistottelemattomuudesta. Paarman mielestä asioita on hoidettu lakien mukaan ja yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Käännytyspäätöksen saaneiden suojelu kirkoissa on saanut viime aikoina runsaasti julkisuutta.

-Tässä turvapaikkakysymyksessä ei niinkään ole kyse lain vääryydestä, vaan lain tulkinnoista, Paarma lisää ja painottaa, että kirkon tehtävä on olla kriittinen viranomaisia ja lainsäätäjiä kohtaan.

Suomen suurmufti arkkipiispa Jukka Paarma Verkkouutisten mukaan.

 

Kirkon ja ateistien välinen suhde?

Muhammed-piirroksistaan kuuluisaksi tullut – ja saman syyn vuoksi  kyllddyyrilehti Kaltiosta ulospotkittu – pilapiirtäjä Ville Ranta on aloittanut Helsingin seurakuntayhtymän lehden pilapiirtäjänä.

Hän toteaa uudesta pestistään itse näin:

Usein mietin, että uskonnosta voi puhua vain typeryyksiä. Ja voishan olla puhumatta mitään…

… jos sielunhätä sillä hellittäisi.

Ranta on kuvannut tämän viikon Kirkko & Kaupunki-lehdessä nykyisen (henkilökunnaltaan kauas juuriltaan ajautuneen) luterilaisen kirkon ja Jussi K. Niemelän edustaman hihhuliateismin välistä suhdetta:

Lähde: Kirkko ja kaupunki, kuva: Ville Ranta

 

Jarkko Tontti ja moraalinen kaksinaamaisuus?

Eräs  vihervasemmistolaisen liikkeen suurimmista ajattelijoista ja innostavimmista intellektuelleista on antanut pari vuotta sitten virheiden Vihreä Lanka-julkaisulle seuraavan (sananvapautta koskevan) lausunnon:

”Suomessa arvostetaan kumman paljon vaiteliaisuutta. Meidän pitäisi oppia laukomaan puheita, iskemään sanalla. Useissa muissa Euroopan maissa väittelykulttuuri on kehittynyttä: kiivaan yhteenoton jälkeen mennään yhdessä kaljalle eikä suututa”, Jarkko Tontti kertoo ulkomailla asuttujen vuosien kokemuksesta.

Tontin ihannemaassa ei ole pääministeriä, joka kieltää hallitustaan puhumasta julkisuudessa keskeneräisistä asioista tai pyytää muslimeilta anteeksi profeetta Muhammedia käsitteleviä pilapiirroksia.

Tontille sananvapaus on sydämen asia. Hän kuuluu Suomen Peniin, eli toimittajien, kääntäjien ja kirjailijoiden sananvapausjärjestöön. Tontti kannattaa lämpimästi Penin piiristä lähtenyttä ajatusta, jonka mukaan kunnianloukkausrikos pitäisi poistaa kokonaan laista. Kunnianloukkausta käytetään liian usein tekosyynä, kun joku haluaa rajoittaa toisten ilmaisunvapautta.

”Mitä tahansa täytyy voida sanoa”, Tontti vaatii.

Ateistina omaa räväkkää kampanjansa uskontoa vastaan käyvä Tontti totesi jumalanpilkasta jokin aika sitten näin:

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomen rikoslaissa on yhä kriminalisoitu jumalanpilkka. Minun mielestäni riittäisi, jos jumalanpilkka muutettaisiin asianomistajarikokseksi, eli vain rikoksen uhri voisi käynnistää syytetoimet, jos katsoo tulleensa loukatuksi.

Sama teema jatkui Tontin Vihreän Langan julkaisemassa Tontilta -blogissa myös tänä keväänä. Kyse oli tuolloin siitä, että onko moraalisesti oikein, että Suomen pääministeri yrittää hiljentää oikeuden kautta entisen naisystävänsä sananvapauden. Tuolloin Tontti kirjoitti näin:

Vain vähän aikaa sitten kansanedustaja Bjarne Kallis teki eduskuntakyselyn Vihreässä Langassa julkaistusta sarjakuvasta, jossa asetettiin rinnakkain hakaristi ja Israelin valtion lippu. Sarjakuva ja vertaus eivät olleet erityisen onnistuneita, kuten ei ole Pääministerin morsian -teoskaan. Mutta ilmaisunvapauteen kuuluu, että tyhmiäkin pitää saada puhua.

Tätä mieltä Jarkko Tontti oli siis vielä viime keväänä – ja silloin kun ei vielä puhuttu todellisista poliittisen ilmaisuvapauden piiriin kuuluvista lausunnoista ja niihin liittyvästä sananvapaudesta. Mutta kuten monesti aikaisemminkin, kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se aluksi vaikuttaa.

Nimittäin Jussi Halla-aho, häneen kohdistunut poliittinen ajojahti ja lopulta viime viikolla (parhaimpien tyrannivaltioiden perinteitä noudattaen) käyty poliittinen näystösoikeudenkäynti, ovat paljastaneet Tontin todellisen karvan.

Tämä samainen Tontti antoi viime viikolla lausunnon (samaisen Penin varapuheenjohtajan ominaisuudessa) Halla-ahoa koskevassa sananvapausasiassa. Kun tämä lausunto tuli pyytämättä sananvapausjärjestönä tunnetun yhdityksen johdosta, tällä kommentilla on laajakantoinen ja syvä merkitys. Ääni Tontin kellossa oli kuitenkin aivan toisenlainen nyt, kun kyse oli Halla-ahosta. Aikaisemmin siis jopa kunnianloukkauslainsäädännön lakkauttamista vaatineen Penistimme ämyrissä soi nyt aivan uusi virsi:

Sananvapausjärjestö Suomen Penin mukaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä ei voi blogiinsa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti kritisoi helsinkiläistä kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa (ps./sit.) siitä, että hän on kirjoittanut blogeissaan yhdestä kansanryhmästä yleistäen, ei yksilöinä.

– Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja, kommentoi asiaa Sananvapausjärjestö Suomen Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti Uudelle Suomelle.

Sillälailla…

Kun Jussi Halla-aho kritisoi oikeutta kaksoisstandardista ja sen soveltamisesta yhdenvertiasuusperiaatteen vastaisesti, tämä standardi näyttää levinneen oikeudenkäytön ulkopuolellekin – ainakin Jarkko Tontti nimisen lakimiehen moraaliin.

Tontti on nykyään (ainakin Jussi Halla-ahon tapauksessa) sitä mieltä, että se mikä on hänelle (siis Tontille) sallittua ei ole sallittua Jussi Halla-aholle – eikä muillekaan sellaisille kansalaisille, jotka ajattelevat Tontin ajatusmaailmasta poikkeavasti. j

Tontti on kirjoittanut myös ajoittain (l. tasaisin väliajoin) varsin räväkästi kirkkoa ja luterilaista uskontoa vastaan suunnattuja tekstejä.

Itse hän kommentoi noita – ainakin minua ja vakaumustani tasaisesti loukkaavia – tekstejä kuuluisan Halla-ahon sananvapautta koskevan Pen-lausuntonsa yhteydessä näin:

Tontti myöntää, että joku kristitty voi teksteistä loukkaantua. Hän haluaakin ravistella uskovia ihmisiä.

– Sitä ei voi käydä kieltämään, että Koraani ja Raamattu sisältävät hätkähdyttäviä väitteitä, Tontti puolustautuu ja kritisoi tiettyjen kristittyjen kirjaimellista tapaa tulkita tekstejä.

– Jokaisen kristyttynä itseään pitävän olisi syytä pohtia Raamatun sisältämiä väitteitä, hän jatkaa.

Tontti ei kuitenkaan katso, että hänen tekstinsä voitaisiin katsoa kansanryhmää vastaan kiihottamisena, kuten Halla-ahon tapauksessa.

– Uskontoja ja maailmankatsomuksia täytyy kritisoida perustellulla tavalla, kertoo uskonnottomaksi tunnustautuva Tontti.

Eli nyt taidettiin sitten päästä asian ytimeen. Jos tätä Tontin meriselitystä tulkitsee miten tahansa, niin  muille kuin Tontin kanssa samoin ajatteleville ihmisille jää joka kerran Musta-Pekka käteen.  Perusteltu tapa perustuu Tontin perusteluun, joka taas perustuu Tontin subjektiiviseen mielipiteeseen.

Tontti on ottanut itselleen oikeuden määritellä mitkä mielipiteet ovat oikeita – tarkemmin ottaen kenen esittäminä ja missä yhteydessä. Tontti varaa itselleen oikeuden toimia sananvapausasioissa sensorina ja kertoa mikä sopii ja mikä ei tähän Uuteen Uljaaseen Monikulttuurisen Eurooppalaiseen Liittovaltioon – ja sen hallintoalueeseen nimeltä Suomi.

Herää vahva epäilys, että Tontin ns.humanistisen hymyn takaa irvistelee todellisuudessa herkkähipiäinen, toisinajattelua, sananvapautta ja mahdollisesti myös muita kansalaisoikeuksia rajoittamaan pyrkivä ehta uusstalinisti. Demlalainen kansandemokraatti.

Toinen mahdollisuus on myös se, että sieltä löytyy aidosti kaksinaamaisia menettelytapoja ja henkistä epärehellisyyttä hyödyntävä elitistisesti ajatteleva – ajattelunsa kansanvallan ja sananvapauden hyötyajatteluun perustava – laskelmoiva opportunisti.

Vaikea sanoa mikä on sitten totuus – mutta tällainen kuva on ainakin minulle välittynyt henkilökohtaisesti –  seuratessani Tontin puuhasteluja ja kirjoittelua.

Lähteet: US, STT, VL, HS. Kiitokset Juuso Peltoniemelle ja Antti Heiskalalle

 

Evoluution huipulla?

Olen hetken miettinyt kirjoitanko eräästä – tuohon yläpuolella olevaan merkkiin liittyvästä – näkemästäni tapauksesta. Ajattelin jättää (ihan lähimmäiseeni kohdistuvasta rakkaudesta ja myötähäpeästä johtuen) asian sikseen, mutta muuan Jussi K. Niemelä ja hänen hengenheimolaistensa käynnistämä ateistinen lähetystyökampanja aiheutti sen, että päätän nyt sitten kuitenkin krjoittaa aiheesta.

Olin jokin aika sitten paikalla todistamassa tilannetta, jota ei voi millään tavalla pitää evoluution huipulta lähtevänä toimintana.

Kuljin katua pitkin ja ihmettelin erään auton (joka oli siis varustettu ylläolevalla merkillä)  liikehdintää. Auton kuljettaja oli jostain minulle tuntemattomasta syystä pysäköinyt  pienen henkilöautonsa sellaiselle kadunpätkälle, joka oli varattu 4 tunnin pysäköintialueeksi kuorma- ja pakettiautoja varten.

Tämä pieni henkilöauto oli (ilmeisesti pysäköinnin jälkeen) jäänyt kahden kuorma-auton väliin ja auton kuljettaja ei saanut autoaan edessä ja takana olevista ylin metrin  raoista huolimatta takaisin kadulle.

Kuljettaja väänsi autonsa poikittain, jonka jälkeen auton takaosa kolahti kanttikiveen. Kuljettajalle tuli ilmeinen paniikki ja auton keula kolahti edessä seisovaan kuorma-autoon. Seuraavan hätäisen tempauksen jälkeen auton perä osui taakse pysäköityyn kuorma-autoon.

Seuraavaksi kuljettaja sai autonsa poikittain kadulle – ja aiheutti ruuhkan. Poistuin paikalta, enkä jäänyt enää katsomaan loppuhuipennusta.

Surullistahan ja myötätuntoa herättäväähän tämä sinänsä on. Myötähäpeä syntyy siitä, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja välitti merkillään darwinismia ja evoluutiota- osoittaen käytöksellään se, ettei ainakaan hän ollut evoluution huipentuma.

Toisaalta tässä tuli mieleen, että äänekkäimmät ateistihihhulitaha toimivat samalla tavalla – ensin suhtaudutaan välinpitämättömästi ohjeisiin ja sääntöihin, sen jälkeen tulee paniikki ja paniikkia seuraa vahinko ja rytinä. Mikään muu kuin ismin nimi  ei erota näitä hihhuleita uskonnollista hihhuleista.

Jussi K:n seuraavaa kommenttia odotellessa…

 

Orjan ajattelua

Me olemme EU:n jäsenmaa.

Meidän pitää tehdä niin kuin EU sanoo.

Tämä on hallintoalamaisen – tai tarkemmin ottaen orjan – ajattelua.

 

Ateistihihhulit monikulttuurin asialla?

Jussi K. Niemelä pääsi viime keväänä jälleen kerran tapetille henkilökohtaisen lähetysuskonsa saarnamiehenä.

Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton yhteiskampanjassa bussien kyljistä ostettiin mainostilaa ja niin liimattiin mainoksia, joissa lukee ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”.

Kampanjan tarkoitus oli – Niemelän omin sanoin:

Emme pyri käännyttämään ketään, vaan rohkaisemaan ihmisiä huomaamaan oma uskonnottomuutensa.

Vai niin? Joko lainaus on huono tai Niemelä ei huomannut lauseensa olevan varsin paradoksaalinen. Tuota samaa kielikuvaa huomaamaan oma uskonnollisuutensa on käytetty kristillisessä sisälähetystyössä iät ajat pehmentämään kuvaa käännyyttämisestä ja ristiretkestä.

Tällainen toiminta on mielestäni hieman enemmän kuin vähän eettisesti arveluttavaa. Vielä arveluttavammaksi sen tekee tapa käyttää jumalattomuutta lähetystyön sisältönä. Näin ateismi muuttuukin hetkessä lähes uskonnoksi ja sen eteen tehtävä työ aivan yhtä vastenmieliseksi kuin esimerkiksi kristillinen tai islamilainen pakkokäännytystyö.

Vanhakantainen ateismi edusti ihmisen oikeutta omaan ajatteluun ja yksilönvapauden toteutumista. Niemelän ja hänen aisankannattajiensa edustama suuntaus on sen sijaan varsin aggressiivista, pakottavaa, ahdistavaa ja julistavaa – se sisältää niin paljon (käännyttävälle) uskonnollisuudelle ominaisia piirteitä, että sitä on syytä tarkastella uskonnollisena isminä.

Jotenkin minua ihmetyttää myös se vimma, millä näissä Niemelän johtamissa ateistipiireissä pyritään todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemattomuutta. Ei se kuulkaa pojat kovin kauas mene siitä, että joku pyrkii todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemassaoloa.

Kovin vähän löytyy kummallekaan väitteelle tieteellistä pohjaa… (usko onkin sitten aivan eri asia ).

Kovin kauas taas tämä eräs länsimaisen yksilönvapauden kulmakivistä (siis ateismi) on kulkeutunut oikeasta paikastaan (tai ehkä sillä on kiviitetty jotain vastustajaa?) näiden ateistihihhuleiden käsissä. Hihhulointi on kuitenkin pohjimmiltaan hihhulointia ja hihhuli on aina hihhuli – olkoon sitten ateistihihhuli tai muslimihihhuli. Hihhulit eivät rakenna yhteiskuntaa – he pyrkivät rikkomaan yhteiskuntaa päästäkseen valtaan tai aivan itsekkäästi pyrkimyksestä saada itselleen privilegioita ja päästääkseen korostamaan oman narsisminsa erinomaisuutta.

Kansallisuusmielisyyteen tuollainen toiminta sopii varsin huonosti, koska kansallisuusmielisyys on joukkuepeliä. Joukkuepeliä, joka jakaa yhteiset arvot mutta suvaitsee myös yksilöllisyyttä.

Suomalainen nykykulttuuri ja elämänmeno perustuu luterilaiseen moraaliin ja se taas perustuu Raamatun kymmeneen käskyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisen kulttuuriin kasvaneilla ateisteilla olisi jotenkin erilainen moraalikäsitys – päin vastoin.

Jokainen suomalaiseen yhteiskuntaan kasvanut ja sitoutunut kansalainen omaa samat perusarvot. Olitpa siten tapakristitty, hihhulikristitty, agnostikko tai ateisti, moraalimme on pojaltaan samaa. Moraalin rappeutumisen suurimmaksi ongelmaksi näyttäisi kuitenkin – uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta vahvemmin ja huolestuttavammin – nousevan nykyinen itsekeskeisyyden ja yhteisvastuuttomuuden aikakausi.

Tältä pohjalta tarkastellen jokainen hyökkäys kansallisvaltion moraalista pohjaa vastaan on minun mielestäni luokiteltavissa samaan myyräntyöhön, jota vihervasemmisto ja monikulttuuriuskovaiset harjoittavat. Myös Niemelän levittämä julistava ateismi on kansallisvaltion pohjaa ja moraalia rappeuttava (Mutta Jussi Koohan onkin virheä, mikä yllätys…)

Lyhyesti ottaen asia voidaan jakaa karkeasti kahtia – maahanmuuttokriittisyys pohjautuu kansallisvaltioon ja näin ollen se on luonteltaan konservatiivista. Maahanmuuttomyönteisyys pyrkii muuttamaan kansallisvaltiota, joten se on luonteeltaan revolutionalistista.

Jos taas itseään kämynä pitävän ja kuitenkin Niemelän julistavaa ateismia seuraavan ihmisen maahanmuuttokriittisyyden pohjana on jokin ihmeellinen ajatus länsimaalaisuudesta tai valkoisesta rodusta, silloin puhutaankin WPWW-hörhöilystä. Ja sillä ei ole mitän tekemistä kansallisuusaatteen kanssa – isänmaallisuudesta tai vastuunkannosta nyt puhumattakaan.

Sana sekularisointi toistuu usein näiden hihhuliateistien puheissa ja kirjoituksissa. Sekularisointi tarkoittaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Tämä sekularisointia koskeva ajatus on – ainakin Suomessa – kaksiteräinen miekka.

Se antaa mahdollisuuksia uskonnon varjolla samanlaiselle vähemmistöjen suosimiselle ja ns. positiivisille syrjinnälle, kuin kaikki muutkin (periaatteessa hyvää tarkoittavat) yhteiskunnan ääriliberalisointitoimet.

Niemelä tuntuu kyvyttömältä näkemään sitä, että luterilaisuus ja valtionkirkko pitävät edelleen maallistunutta kansallisvaltiota pystyssä ja toimivat näin myös suojamuurina vihamielisille vaikutteille – esimerkiksi Niemelän kovasti karsastamalle islamisaatiolle.

Jos (nykykehityksen mukaisesti) kirkolta leikataan pallit pois ja vähemmistöille annetaan enemmistöä enemmän oikeuksia, tilanne muuttuu vääjäämättä ajan mittaan sellaiseksi, että islam Suomessa vahvistuu näiden sekularisaatiotoimenpiteiden mukaan todellisuutta vahvemmaksi ja (yhteiskunnan suojamuurina ja yhdistäjänä toimivan) evankelis-luterilaisen kirkon asema romahtaa todellista tilannettaan heikommaksi.

Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu – tämä koskee myös Niemelää.

Lopuksi on hyvä varmaan todeta pari asiaa omasta ajatusmaailmastani.

Olen (kuten olen jo muualla kertonutkin) vakaumuksellinen luterilainen traditionalisti. Olen käynyt kehityskulun, joka alkoi lapsenuskosta luopumisesta, agonostikoksi kasvamisen kautta ateistiksi tunnustautumiseen – ja henkilökohtaisen kokemuksen sekä sitä seuranneen ajatteluketjun kautta tunnustukselliseksi traditionalistiseksi luterilaiseksi kasvamiseen.

Minä en käske enkä käännytä – suvaitsen sitä mikä kuuluu suomalaisuuteen (esimerkiksi ateismia). Sen verran suomalainen olen, että en myöskään katso hyvällä mitään käännyttämään pyrkiviä hihhuleita – en kristittyjä, hinduja, buddhalaisia, muslimeja enkä myöskään ateisteja.

Minulla on Suomessa oikeus omaan ajatusmaailmaani, juuri niin kauan kuin se ei tekoina sodi yhteiskunnallisesti määriteltyjä arvoja tai sopimuksia vastaan.

Ja sitä samaa odotan myös muilta kanssakansalaisilta.

Ai niin, minusta Jussi K. Niemelä on lähinnä säälittävä agendoineen. hän ei tajua tekevänsä kiihkossaan itselleen ja edustamalleen aatteelle puhtaita karhunpalveluksia.

Lähde: YLE Uutiset

 

Viikon mokutus 29/09

Kun suurin osa esimerkiksi pakolaisista tulee kulttuureista, joissa perhe on laajempi kuin suomalainen ydinperhe, iäkkäillä vanhemmilla on suuri merkitys kotoutumisen edistäjinä.

Sari Sirva Hyysärin Vieraskynässä 12.7.2009.

Öh… Tuota noin, miten kielitaidoton ja jo sen perusteella – sekä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikkien elämänsä ehtoopuolella olevien vanhusten tavoin – uuteen kulttuuriin mukautumaan kyvytön sekä työelämän ja sen kautta suomalaisen todellisuuden ulkopuolella oleva vieras, pystyy edistämään kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Ei mitenkään, jos minulta kysytään. Päin vastoin.

Todellisuudessa kyse on siitä, että aikaisemmin yhtenäiseen (ja raskaalla hinnalla luotuun sekä edelliseltä Suomeen väkisin yritetyltä massiiviselta maahanmuutolta korvaamattomin uhrein ja mittaamattomalla inhimillisellä kärsimyksellä varjeltuun) kansallisvaltioomme syntyy tätä kautta enemmän ja enemmän yhteiskuntamme ulkopuolelle jättäytyviä integraatioon haluamattomia ja kykenemättömiä monikulttuurisia pienoisyhteisöjä – aivan kuten Ruotsissa on jo tapahtunut.

Koko tämä kansanvallan ja enemmistön tahdon vastainen monikulttuuripuuhastelu perustuu siihen, että päättäjämme ovat päättäneet viedä Suomen mukaan liittovaltioon nimeltään Euroopan Unioni.

Toisin kuin Irlannissa, meille ei annettu edes mahdollisuutte kertoa omaa mielipidettämme kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisina – emmekä saa sitä tulevaisuudessaan, ellei EU-vene keikahda ennen karille ajamistaan tosi pahasti.
Rajattomuus ja humanitaarisen maahanmuuton lisääminen perustuvat kahteen asiaan:

1. Työvoimakulujen laskemiseen paskaduuneissa.
2. Sosiaalisen maahanmuuton (sosiaaliturismin) tasaiseen jakamiseen pitkin Uutta Uljasta Liittovaltiota.

Tämän vuoksi nämä idiootit pääsevät koko ajan framille monikulttuurisuusvouhotuksineen. Hyvin harva kukkahattutädeistä ymmärtää kuitenkaan noin oikeasti toimivansa hyödyllisinä idiootteina Euroopan muutoskehityksessä. He ovat sanan varsinaisessa merkityksessä pääasiassa (näin uskoisin, toivottavasti en ole väärässä) joukko hyväntahtoisia ja omaa parastaan ymmärtämättömiä hassujaisia. He eivät näe metsää puilta, eivätkä ymmärrä sitä, mistä tässä on oikeasti kys.

Kuten Christopher Caldwell asian on joskus muotoillut:

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Silloin kun tämä tilanne on (mahdollisesti) totuus myös Suomessa ja syyllisiä etsitään, tulen kääntämään osoittavan sormeni kohti Sari Sirvaa ja hänen edesvastuuttomia hengenheimolaisiaan.

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 28/09

Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso Hyysärissä 8.7.2009.

Poliisi puolestaan tutkii kyseisten kerjäläisten toimintaa. Krp pitää kerjäämistä järjestäytyneenä rikollisuutena.

 

Ihmeellinen ihmisoikeusliitto

Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.

Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.

Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.

Hetkinen?

Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta – ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?

Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.

Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena

Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan – ainakin minun mielestäni – hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.

Se on puolestaan kriminalisoitu – tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi – rikoslaissa.

Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua – heti.

Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;

a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan

Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.

Lähde: Kotimaa

Jk. Asiasta kirjoittavat myös (ainakin) IDA ja Tacitus.

 

Joulujuhlan Tontti

Jarkko ”Maitojuna” Tontti on avautunut taas tänään Vihreän Langan blogissaan.

Hän kirjoittaa otsikolla Koulujuhlat tähän päivään.

Suomalaisuus ja kristinuskoon perustuvat juhlat

Jarkko on viiteryhmänsä kera tyytyväinen siihen, että opetusministeri vaihtui. Sari Sarkomaan erottua perheasioidensa vuoksi, hänen tilalleen valittiin – myös pienten lasten äiti – Henna Virkkunen.

(Asiahan ei minulle tietenkään eikä mitenkään kuulu, mutta ihmetyttää hieman se, että pääkaupunkiseudulla asuvan ministerin toimia haittaa äitiys pahemmin kuin Jyväskylässä asuvan.)

Virkkunen on pahoittanut Jarkon mielen. Aloittaessaan opetusministerinä hän totesi, että kristilliseen uskoon perustuvat juhlat sopivat kouluihin, koska ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen.

Jarkon mielestä:

Voisi luulla, että isänmaallisuuden nimeen vannova Kansallinen kokoomus toimisi pikemminkin sen puolesta, että lapsille kerrottaisiin koulussa Ukko ylijumalasta, metsän Tapiosta ja Väinämöisestä.

Omasta mielestäni lapsille pitää kertoa suomalaisuudesta, sen juurista ja siihen liittyvästä kulttuurista – uskomuksista, tavoista, muinaisuskonnosta, tavoista, kielen etymologiasta – mutta myös historiasta. Nykyään – ainakin Helsingissä – tämän osan koulujen opetuksesta ja kulttuurikasvatuksesta on korvannut marginaalivähemmistöjen kulttuuri – suomalaiskoululaisille pakollisine kulttuurikeskus Caisa-käynteineen ja vesipiippukierroksineen.

Ja tässä kohtaa pitää muistaa myös se, että suomalaisuus on muotoutunut tuhansien vuosien aikana perhe-, suku- ja heimokeskeiseksi – sellaiseksi, joka ei halua piirinsä sisään vieraita. Etenkään sellaisia, jotka eivät halua sopeutua suomalaisuuteen ja kasvaa suomalaisiksi.

Edelleen pitää muistaa se, että satojen vuosien aikana tuo perhe- ja heimokeskseisyys on sitoutunut myös luterilaiseen arvomaailmaan ja moraaliin – enemmän juuri arvojen kuin varsinaisen uskonnon puolelta.

Uskonto on muuttunut osittain traditionalismiksi – muuttumatta kuitenkaan filososfiaksi ja säilyttäen uskonnon paikan valtaväestön (n.80 %) keskuudessa. Se edustaa minkä tulkinnan kautta kautta valtaenemmistöä suomalaisista ja Suomessa oleskelevista ulkomaaneläjistä.

Kenelle nämä juhlat sitten kuuluvat?

Jarkko on tyytyväinen siitä, että opetusministeri ei voi vaikuttaa kuntien eikä koulujen juhlakäytäntöihin. Hänen mielestään hänen tyttärensä koulun joulujuhla oli harvinaisen onnistunut juuri siksi, että Virkkusen narinat oli jätetty omaan arvoonsa:

Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia ja laulut kertoivat lähinnä lumileikeistä ja tontuista. Musiikki-, tanssi- ja balettiluokkien esitykset olivat hätkähdyttävän hienoja, tuskainen virrenveisuu oli poissa.

Lasten edun kannalta koulujen juhlien pitäisi olla kaikille oppilaille ja vanhemmille yhteisiä tilaisuuksia, ei joidenkin vanhempien nostalgiankaipuun paapomista.

Ei. Ei tietenkään.

Joulu on kristillinen juhla – eikä sen järjestäminen edellytä enemmistödemokratiaan perustuvassa ja valtionkirkkoisessa kansanvallassa minkäänlaista eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista.

Jos joulun sanoma lähimmäisenrakkauden julistuksineen – jostain käsittämättömästä syystä – loukkaa jonkun maailmankatsomusta Suomessa, silloin tämän marginalistin on syytä jäädä kotiinsa virittelemään pom… teroittelemaan veitsiään. Ei joulujuhlaan eikä joulun juhlintaan ole pakko osallistua.

Mutta….

Millään vähemmistöllä ei ole oikeutta vaatia – etenkään Suomen kaltaisessa maassa – enemmistöä luopumaan historiaansa ja kulttuuriinsa kuuluvista perinteistä. Eihän enemmistökään estä vähemmistöä toimittamasta oman kulttuurinsa mukaisia rituaaleja – omissa ympyröissään, omalla ajallaan ja omilla rahoillaan kustannettuna.

Piste.

Jarkon ansio

Ei nyt kuitenkaan haukuta tässä ihan kaikkea Jarkon tuskalla ja vaivalla tuottamaa tekstiä. Tämä Jarkon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin huomionarvoisen seikan.

Nimittäin se, että enemmistön on syytä olla tarkkana vähemmistöjen kanssa.

Tonttikirjoitus osoittaa erittäin todeksi sellaisen asian, että kun eräät äänekkäät vähemmistöt pääsevät kellarista (tai kaapista) ulos, ne katsovat tehtäväkseen muokata, vaikka väkisin, enemmistöä oman maailmankuvansa mukaiseksi.

Kiitos Jarkko. Tontteilusi oli täällä kerralla tarpeellista.

Kirjoittaja on punaniskainen juntti, joka söi jouluna perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja ja kuunteli joulumusiikin lisäksi vanhaa Swingiä ja Rock and Rollia – ja antaa Jarkolle anteeksi sen, mitä tämä kirjoittaa – Hän ei nimittäin tiedä mitä hän tekee…

(Piti kirjoittamani tässä monestakin asiasta, mutta ajanpuute esti näiden julkaisemisen toistaseksi – julkaisen nämä tekeleet myöhemmin.)

 

Muuttuva moraali – katoava kirkko

Sunnuntain Hyysäri kertoi ääriesimerkin yhteiskuntamme ja sen luterilaisen moraalin muuttumisesta.

Sunnuntaisivuilla julkaistussa Maria Mustrannan kirjoittamassa jutussa Allahin tiellä, kerrotaan Juha Heinosesta. Helsingin Punavuoressa asunut Heinonen lähti kaksi vuotta sitten opiskelemaan islaminuskoa Saudi-Arabiaan.

Suomessa syyskuussa lomallessaan Heinonen meni naimisiin somalitaustaisen suomalaisen kanssa. Heinonen halusi vaimokseen toisen muslimin. Vaimo kuitenkin odottaa Heinosta Suomessa; hän ei halua lähteä Medinaan, eikä todennäköisesti saisi viisumiakaan.

Nykyään tämä muslimiksi kääntynyt suomalaisen kasvatuksen saanut, tavallinen suomalainen mies hyväksyy pyhän islamilaisen sodan – Jihadin – ja opiskelee shariaa.

Opiskelija Heinonen

Viime lokakuussa Heinonen aloitti siis islamilaisen nelivuotisen teologian kandidaatin tutkinnon – pääaineenaan sharia.

Jotain saattaa ihmetyttää, miksi suomalainen normiheinonen valitsi pääaineekseen juuri islamilaisen lain? Hän olisi voinut valita myös Koraaniin, profeetan sanontoihin, lähetystyöhön tai arabian kieleen keskittyneen tiedekunnan. Sharia kattaa kuitenkin koko uskonnollisen elämän ja tuntui siksi Heinosesta hyödyllisimmältä.

Shariaa opiskeleva Heinonen on sitä mieltä, että käden katkaiseminen varkaalta on tietyin edellytyksin oikein. Heinosen mukaan niissä maissa, missä islamilaista lakia on sovellettu käytännössä, ihmiset ovat suhtautuneet siihen myönteisesti.

Se on tuonut turvallisuutta

Heinonen perustelee.

Hän näkisi mielellään, että Suomessakin noudatettaisiin shariaa. Se vaatisi kuitenkin islamilaisen valtion. Kun muslimit ovat Suomessa vähemmistö, heidän on Heinosen mielestä noudatettava shariaa Suomen lakien puitteissa.

Käytännössä sharian opiskelu on Heinosen mukaan perehtymistä siihen, mikä on sallittua. Opintojen jälkeen hän voi neuvoa muita muslimeja. Sitä ennen hänen on opeteltava kolmasosa Koraanista ulkoa.

Vapaa-aikaa Heinoselle ei opintojen ulkopuolella juuri jää, mutta sitä hän ei tunnu kaipaavankaan.

Ei sinne ole menty leikkimään,

hän huomauttaa.

Mutta kuka sitten tämän lystin maksaa?

Kun Heinonen oli tiensä valinnut, hän halusi kulkea sitä mahdollisimman pitkälle. Hän alkoi viettää aikaansa Espoon moskeijassa. Moskeijassa pistettiin merkille nuoren käännynnäisen tiedonjano. Heinoselle kerrottiin Medinan yliopistosta, johon ulkomaalainenkin voi hakea opiskelemaan islamilaista teologiaa. Heinonen innostui suunnattomasti. Yliopisto kuulosti juuri siltä, mitä hän kaipasi. Haku vaati kuitenkin valmistautumista, kuten arabian opiskelua.

Apua hän sai Suomessa työskentelevä malesialaiselta. Tämä ”veli” antoi Heinoselle mahdollisuuden valmistautua Medinaa varten Malesiassa. Hän maksaisi lennot ja tarjoaisi majoituksen kotonaan.

Heinonen vietti kahdeksan kuukautta Malesiassa arabiaa opiskellen. Muslimiystävät Suomessa auttoivat hakuprosessissa, ja keväällä 2006 Heinonen kuuli saaneensa opiskelupaikan Medinan yliopistosta.

Medinan yliopisto on yksi arvostetuimmista islamilaisista yliopistoista maailmassa. Se sijaitsee toisessa islamin pyhistä kaupungeista, ja sillä on myös paljon rahaa. Saudi-Arabia, rikas öljyvaltio, tarjoaa opiskelijoille ilmaisen opetuksen ja majoituksen. Lisäksi se maksaa opiskelijoiden matkat yliopistoon, yhden käynnin kotona vuodessa ja noin 200 euroa taskurahaa kuussa, mikä riittää hyvin elämiseen.

Ulkomaisille tarkoitetut stipendiohjelmat ovat osa islamilaista herätysliikettä, joka pyrkii levittämään Saudi-Arabian vanhoillista islamkäsitystä, wahhabilaisuutta. Se on islamin äärikonservatiivinen suuntaus, joka ihannoi profeetta Muhammedin ja tämän aikalaisten tapoja.

Medinan yliopiston noin 6 000 opiskelijasta vain viidennes on saudeja ja loput tulevat yli sadasta eri maasta. Esimerkiksi Britanniassa wahhabilaisuus on saanut kyseenalaista mainetta sen jälkeen, kun siihen nojaava imaami saarnasi pyhän sodan puolesta ja naisten oikeuksia vastaan.

Tähän kirjavaan yhteisöön Heinonen saapui syksyllä 2006. Hän asettui asumaan yliopiston asuntolaan marokkolaisen, togolaisen ja tšadilaisen miehen kanssa. Miehille oli varattu yhteinen pieni huone, joka oli jaettu väliseinin.

Muut suomalaiset ja ulkomailla oleskelu

Ensimmäisenä vuonna Heinonen vietti aikaa jemeniläisten kanssa. Viime vuonna hän sai kavereikseen myös maanmiehiään, kun yliopistossa aloitti kuusi muuta suomalaista. Heistä yksi on käännynnäinen, muut somalitaustaisia. Kahdeksas suomalainen aloitti tänä syksynä.

Yliopisto-opiskelijoiden lisäksi Lähi-idän islamilaisissa kouluissa opiskelee joukko suomalaisia nuoria. He ovat usein maahanmuuttajaperheistä, joiden vanhemmat ovat huolissaan Suomen koulujen maallisesta kasvatuksesta tai islamin opetuksen laadusta. He lähettävät lapsensa muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi kouluun esimerkiksi Syyriaan tai Egyptiin.

Yksi näistä lapsensa ulkomaille lähettäneistä on muuten imaami Khodr Chehab. Hän totesi muutama vuosi sitten TV:n keskusteluohjelmassa, että muslimivanhemmilla pitää olla oikeus jakaa fyysisiä rangaistuksia sekä omille, että muiden lapsille.

(Jep – sama Chehab, jonka suvaitsevainen, koko kansan presidenttimme kutsuu näköjään joka vuosi edustaamaan – suomalaisesta varsin merkittävästi poikkeavaa – arvomaailmaansa Suomen itsenäisyyspäivän juhliin… )

Muuttuva moraali

Mutta millaisia arvoja nämä nuoret ja lapset omaksuvat ulkomailla? Sopeutuvatko he takaisin maalliseen suomalaiseen yhteiskuntaan?

Kaikesta päätellen takaisin sopeutuminen tapahtuu huonosti ja nämä ihmiset omaksuvat muutenkin kiivaaseen maailmankuvaansa varsin huonosti Suomeen kuuluvia erityispiirteitä. Käännytystyötä tekevän ja äärivanhoillisen wahhabilaisuuden vaikutus Suomessa on todellakin kasvanut.

Helsingin yliopistossa tukijana toimivaa Marko Juntusta huolestuttaa se, että järjestöt katsovat toimintansa perustuvan ainoaan oikeaan tulkintaan profeetta Muhammedin tarjoamasta elämäntavasta. Rituaalista puhtautta vaalivat tavat, kuten naisen ja miehen välisen kättelyn kieltäminen, voivat herättää länsimaissa ärtymystä.

Minä puolestani olen huomattavasti huolestuneempi siitä, että Suomeen on muodostumassa kahden kerroksen ja kaksien sääntöjen väkeä – tämä ei oikein sovi yhteen suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvien yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kanssa.

Heinosta puolestaan ei huoleta, että häntä katsottaisiin kotimaassa kieroon.

Olen ylpeä siitä, että Allah on johdattanut minut oikealle tielle, eivätkä minua häiritse kenenkään katseet tai puheet.

Herää kuitenkin kysymys siitä, että onko tässä sitten kyseessä erikoisuudentavoittelu, arabilarppaus vai aidosti oman arvomaailman etsintä ja arvotyhjiön täyttäminen?

Heinosta itseään ei huolestuta, miten hän neljän vuoden opiskelujen jälkeen sopeutuu Suomeen.

Jos Allah niin tahtoo, hän sopeutuu hyvin

Suomessa Heinonen voisi palata ravintolatöihin, jos Helsingistä löytyisi paikka, jossa ei myydä alkoholia eikä sikaa ja jossa liha on islamin sääntöjen mukaan teurastettua. Heinonen haaveilee kuitenkin, että voisi toimia Suomessa imaamina ja opettaa islamia – muillekin kuin muslimeille.

Ihmisten kutsuminen islamiin on meidän tehtävämme

Naisen asema islamilaisena Suomessa

Heinosen mielestä Suomessa sen enempää kuin muuallakaan maailmassa naiselle ei anneta suurta arvoa.

Häntä hyväksikäytetään, jos vain voidaan. Aina hän joutuu miettimään, kuinka kaunistaa itseään, koska kukaan ei välitä muusta kuin hänen ulkonäöstään.

Heinosen mielestä juuri islam on opettanut hänelle naisen suuren arvon.

Profeetta on sanonut, että ’paratiisi on äidin tossujen alla’. Hän on kieltänyt meitä koskemasta vieraisiin naisiin, ja minä aion noudattaa hänen esimerkkiään.

(Toisaalta sama profeetta on antanut islaminuskoisille miehille luvan raiskata vääräuskoiset naiset, luvan miehelle ottaa useamman vaimon, erota vaimosta lausumalla ”eroan” kolmesti, raiskata oma vaimonsa, kurittaa vaimoaan fyysisesti ja alentanut vaimon miehensä palvelijaksi.)

Islam korostuu nimen omaan lännessä. Burkhaa näkee hyvin harvoin esimerkiksi (islamilaisissa maissa) Afrikan sarvessa ja naisten huivinkin käyttö on lähinnä suojan hakemista ilmastoa vastaan.

Jostain kumman syystä länteen – ja vapauden keskelle – saapuvat musliminaiset haluavat (tai heidät pistetään haluamaan) luopua ensimmäiseksi siitä viimeisestäkin vapaudestaan.

Burkhaan lännessä pukeutuva nainen korostaa naisen alisteista asemaa. Kun burhka muuttuu kulttuuriekspansion ja uskonnon levittämisen välineeksi Suomen kaltaisessa maassa, sen käyttö on perseestä ja siihen pitää suhtautua sellaisena kuin se on. Se ei ole enää asuste – se on uskonnollinen ja kulttuurillinen mielenosoitus.

Kuten olen aikaisemminkin todennut, burkhan käyttäminen Suomessa, on hieman samassa kategoriassa, kuin toisen suomalaisen sananvapauden rajoittamiseen pyrkivä kommentti, joka siis sekin perustuu sananvapauteen.

Jihad

Ääri-islamilaisuus ja siihen liittyvä terrorismi ovat lännessä suuri huolenaihe. Medinan yliopiston tai moskeijojen oppineet eivät käsittele opetuksissaan politiikkaa, mutta Heinosen mukaan opiskelijat puhuvat siitä keskenään.

Se [politiikka] on vähän tabu. Monet oppineet, jotka ovat puhuneet totta, ovat nyt vankilassa

Heinonen kertoo.

Heinosen mukaan todenpuhujat ovat sanoneet, että jokainen muslimi, joka auttaa Amerikkaa millään tavalla muslimeja vastaan, on epäuskova.

Heinonen ei selvästi pidä amerikkalaisten ulkopolitiikasta. Hänen mielestään on oikein, että jotkut muslimit ovat ryhtyneet jihadiin amerikkalaisia vastaan.

Muslimit eivät ole hyökänneet mihinkään maahan, vaan amerikkalaiset ovat hyökänneet Irakiin. Muslimit puolustavat omia oikeuksiaan

hän väittää.

Hmmm… uskonnollinen ekspansio siirtolaisuuden avulla on vain eräs tapa – veretön tai vähän veren valutusta alkuvaiheessa vaativa – keino valloittaa maita ja kansoja ja tuhota toisia uskontoja ja kulttuureja.

Jokainen valloittaja haluaa valloittaa toisen alueen ja alistaa kansan ilman vastarintaa ja omia uhreja.

Heinonen ei osaa sanoa, olivatko äärimuslimien tekemät terrori-iskut Yhdysvaltoihin vuonna 2001 islamin mukaan oikein vai väärin.

Profeetta on kieltänyt sotivia muslimeita tappamasta naisia ja lapsia ja kieltänyt jopa vahingoittamasta luontoa. Ottaen kuitenkin huomioon, paljonko muslimeja amerikkalaiset ovat teurastaneet ennen syyskuun 11:ttä päivää ja sen jälkeen, isku oli aika vähän siihen verrattuna. He [amerikkalaiset] maistoivat vain hieman omaa lääkettään.

Meidän täytyy uskoa, että sharia on parasta meille (myös suomalaisille) ja oikeudenmukainen

Miksi?

Heinosen kotitausta on kuitenkin tavallinen. Isä toimii soitinkorjaajana ja äiti työskentelee pankissa. Ranskalais-suomalaisen peruskoulun jälkeen Heinonen opiskeli kolme vuotta ravintola-alaa ammattikoulussa. Hän asui Punavuoressa, kävi ravintolassa töissä ja pyöri vapaa-ajalla kavereiden kanssa.

Suurin ero Heinosen ja muiden samanikäisten välillä oli se, että hän oli kiinnostunut uskonnollisuudesta. Hän luki ahkerasti Raamattua löytääkseen vastauksia siihen, miksi ihmiset on luotu. Raamattu herätti hänessä kuitenkin epäilyksiä.

Siellä on paljon sellaisia asioita, joita en ole nähnyt yhdenkään kristityn noudattavan. Jumala esimerkiksi käskee Mooseksen kirjassa Abrahamia ja hänen jälkeläisiään tekemään ympärileikkauksen. Samoin kielletään sianlihan syönti.

Uskonnollisesti heräävällä ja teini-ikäisellä Heinosella oli muslimiystäviä. Heinosen mielestä nämä olivat oikeita uskovaisia, koska he noudattivat islamin käskyjä. Tästä oli lyhyt matka islamiin. Heinonen lausui uskontunnustuksen ääneen espoolaisessa moskeijassa kesällä 2005. Hän oli 19-vuotias. Hän jätti alkoholin, naiset, sianlihan. Kaiken, minkä islam kielsi. Musiikinkin.

Jos on kuullut Koraania resitoitavan ja vielä ymmärtää, mitä siinä sanotaan. . . Kuka enää tarvitsee muuta?

Siksi, että

Länsimainen – ja sen mukana suomalainenkin – kulttuurimme on hajoamassa käsiin. Yhteisöllisyyden ja yhteisten arvojen tilalle ovat nousseet hedonismi ja egosentrisyys.

Kansallisvaltion puolustus on siirtynyt jo niille linjoille, joissa arvokonservativismista tehdään rikos ja vallankumous ja kansallisvaltion tuhoaminen nostetaan monikulttuurin myötä yhteiskunnan ylevimmiksi arvoiksi.

Varsin ristiriitaisesti.

Samaan aikaan kansankirkkomme suvaitsee kaikkea ja kaikkia niin, että se tukehtuu omaan kimppahaliinsa.

Kirkon sanomalle olisi tilausta monissa – Heinosen kaltaisissa ja myös hieman tavallisemmissa – nuorissa. Rippikouluihin on tunkua ja murrosikäiset ovat oikeasti kiinnostuneita arvoista ja hengellisistä asioista.

Kirkko menettää löysyytensä ja ylisuvaitsevaisuutensa vuoksi nämä nuoret New Age-liikkeille, eksoottisille filosofioille, tekouskonnoille, noituudelle – ja ennen kaikkea islamille.

Mutta miksi juuri islamille?

Juuri Heinosen vahvan todistuksen mukaan; Jos on kuullut Koraania resitoitavan ja vielä ymmärtää, mitä siinä sanotaan. . . Kuka enää tarvitsee muuta?

Islam on ristiriitainen uskonto, mutta sen voima johtuu siitä, että islamiin uskova ihminen alistuu Allahin tahtoon ja että Koraani on suoraa jumalallista totuutta.

Islam antaa suoriin kysymyksiin suoria vastauksia – ei välttämättä tieteeseen tai rationalismiin perustuvia – mutta yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia – yhtä kaikki. Se vetoaa ihmisen mystiseen puoleen ja pistää alistuvat kuriin ja järjestykseen.

Tämän vuoksi se on nopeimmin kasvava uskonto nykymaailman henkisessä arvotyhjiössä.

Monikulttuurilla on myös islamilaiset kasvot.

Islam on siis juurikin sellainen monokulttuurinen monikulttuuri, jota olen aikaisemminkin kuvaillut. Kansojen ja kulttuurien diversiteetin hävittämiseen perustuva yksikulttuurinen ja monoteistinen uskonto.

Tämän vuoksi tuntuu varsin omituiselta se, että suomalainen vihervasemmisto ja kirkko jaksavat suvaita tukehtumiseensa saakka juuri sitä ekspansiivisinta islamin suuntausta.

Tällainen valloittava yhden totuuden, yhden jumalan, yhden kulttuurin ja yhden vieraan kielen uskonto tulee vapaasti leviämään päästettynä tuhoamaan kaiken kansallisen – sen minkä meidän esi-isämme ja – äitimme ovat luoneet ja jota on suurin uhrein puolustettu.

Islamilainen ekspansiivinen fundamentalismi leviää siihen saakka, kunnes kaikki sen piirissä olevat ihmiset ovat palanneet ummaan ja alistuneet Allahin tahtoon.

Tätä ei tunnuta ymmärtävän vihervasemmiston eikä kirkon piirissä – vai miten on Ville Komsi tai Seppo Simola?

Ymmärrättekö te sitä, mitä tässä – ulkomailta rahoitetussa ja vallan vaihtamiseen pyrkivässä – kehityksessä todellisuudessa tapahtuu?

Minusta on varsin surullista, että tavallinen – tai kuka tahansa – suomalainen poika ajautuu tälle tielle.

Lähteet: Wikipedia, Koraani, HS