Kullervo suosittelee


Tämä on uuden aihealueen – suositeltavaa luettavaa – avaus. Ensimmäisenä Kullervoblogi suositteee lukijansa Krisun vinkkaamaa varsin ajankohtaista teosta työryhmän Rolf Buchi, Bruno Kaufmann ja Nadja Braun kirjoittamaa kirjaa, Opas suoraan demokratiaan (Guidebook to Direct Democracy, Suomentaja: Irina Kyllönen, ISBN: 978-952-01-0221-0, sidosasu: nid. 205 s., sarja: Into, kustantaja: LIKE)

Kuva:LIKE

Kustantaja esittelee kirjaa sivuillaan näin:

Sveitsi on Suomen kokoinen maa, jotakuinkin samassa maailmankolkassa. Siellä suuri osa ihmisistä käy kerran kuukaudessa äänestämässä, joka vuosi. Sveitsissä ovat käytössä sitovat kansanäänestykset ja kansalaisryhmät voivat tehdä aloitteita laeiksi. Siellä myös edustuksellinen demokratia voi hyvin.

Suorasta demokratiasta on kyse, kun säädettävä laki alistetaan kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Sekin on suoraa demokratiaa, kun kansalaisryhmä laatii lakialoitteen, jonka kohtalosta päätetään kansanäänestyksessä. Silloin kansan mielipide ei ainoastaan opasta vallankäyttäjiä vaan tarpeen tullen ohittaa heidät. Mutta mitä sveitsiläiset ajattelevat toistuvista kansanäänestyksistä? Muuttaako äänestysvastuu kansalaisten suhtautumista politiikkaan? Millaisia suoran demokratian välineitä on olemassa, ja miten niiden käytöllä on muutettu maailmaa?

Opas suoraan demokratiaan tarttuu aiheeseensa käytännönläheisesti. Sveitsin järjestelmän tarkastelu riisuu mystiikkaa aiheen ympäriltä: kansanäänestykset eivät ole tulleet erityisen kalliiksi, johtaneet järjettömiin päätöksiin tai jarruttaneet yhteiskunnan kehitystä. Suomea käsittelevissä teksteissä taas tutustutaan suomalaisiin suoran demokratian muotoihin ja mietitään paikkoja, joissa kansalaisten äänen tulisi kuulua nykyistä voimakkaammin.

Kirja on saatavissa normaalisti ja sen tarjoushinta on 10 euroa. Tämän kirjan voi tilata esimerkiksi suoraan LIKE:n sivuilta.

Lähde:LIKE
Päivitys 091209 1946: Käykääpä ihmiset katsomassa myös Riippumattomien asiaa sivuava kirjoitus.

Site Meter


Lukijani Krisu vinkkasi Valtapiirin blogosfääristä.

Käykää tutustumassa.

Site Meter
    Kuva:HS/Vesa Oja
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomessa hyssytellään kriittistä keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.

Hyysäri on yllättäen kirjoittanut professori Timo Vihavaisesta aika laajan (ja yllättävän positiivisen) artikkelin:

Quote:
Kansakunta taas rähmällään

Professori Timo Vihavaisen mukaan suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Keskustelu vaiennetaan ja kriitikot leimataan aivan kuten 1970-luvulla.

Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön.

Tällaiseen tekstiin saattaisi törmätä ”maahanmuuttokriittisellä” nettisivulla, mutta harvemmin professorin esseekokoelmassa.

Katkelma on Timo Vihavaisen tuoreesta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava). Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, joka hätkähdytti suomalaisia viimeksi 1991 ilmestyneellä kirjallaan Kansakunta rähmällään, suomettumisen lyhyt historia. Neuvostoliiton kuolinkamppailun aikaan ilmestynyt teos käynnisti keskustelun Suomen lähihistorian kipupisteestä. Vihavainen kuvasi tragikoomisten esimerkkien kautta kulttuuria, jossa itsesensuuri kukoisti ja pisteitä kerättiin mielistelemällä itänaapurin totalitaristista systeemiä.

Viime vuosina Vihavainen on julkaissut pääasiassa Venäjää koskevia teoksia. Kanava-lehden kolumneissaan hän on purkanut havaintojaan kulttuurin rappiosta, joka on hänestä aiheena muuttunut täydellisen epämuodikkaaksi. Arvot ovat muuttuneet niin täydellisesti, ettei kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota.

Kolumneista kasvoi Länsimaiden tuho, jossa Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Läntisten klassikoiden lisäksi tekstissä vilisevät venäläiset ajattelijat ja kirjailijat.

Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

Ja kansakunta on taas rähmällään, etenkin älymystö.

”On tyypillinen älymystön tarina, että mennään halpaan. Suomalaisälymystö hairahti aikanaan stalinismiin, mutta se ei ole oppinut mitään”,

Vihavainen sanoo.

Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

”Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty”,

Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. ”Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida.”

Sitten päästään vielä polttavampaan aiheeseen, maahanmuuttoon. Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa ”länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi”. Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta. Silti siihen mennään mukaan, koska totuutta ei haluta katsoa silmiin.

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta.”

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

”Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava”,

Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

”Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta.”

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

”Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita.”

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi. Esimerkiksi sikhit tai hindut tuskin aiheuttaisivat ongelmia. Saati kiinalaiset.

”Kiinalaiset sopeutuvat hirveän hyvin ja nopeasti. Yleisemmin missään maissa ei ole ollut ongelmia kiinalaisten kanssa, paitsi että he pärjäävät paremmin kuin kantaväestö.”

Vihavainen suhtautuu nihkeästi jopa turvapaikanhakijoihin.

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

”Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri.”

”Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella.”

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Hän on välillä huolissaan naapurimaan suunnasta.

”Venäjän ’suvereeni demokratia’ ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä.”

Siirtolaisuuden seurauksista ja vaihtoehtojen hinnasta keskustelun avaava henkilö on Vihavaisen mukaan suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua sylkykupiksi. Tabut ovat immuuneja kritiikille kuten suomettumisen aikana, jolloin äärioikeistolaisleima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa.

Mitä hän mahtaa ajatella Jussi Halla-ahosta?

Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota ”pöyristyttävänä”.

”Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta.”

Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

Haluaako poliittisesti hyvin epäkorrekteja mielipiteitä luukuttava 62-vuotias professori Vihavainen itse kansakunnan sylkykupiksi? Hän on ensimmäinen raskaan sarjan akateeminen vaikuttaja, joka kritisoi näin suorasukaisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

”Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä.”

Suosittelen kaikkia niitä lukijoitani, jotka suhtautuvat nykyiseen menoon edes hieman kriittisesti, tutustumaan henkilökohtaisesti Timo Vihavaisen tähän Otavan kustantamaan uuteen kirjaan  Länsimaiden tuho.

    Kuva:Otava

Vihavainen kirjoittaa tässä juuri ilmestyneessä teoksessaan siitä, kuinka länsimaat (sellaisena kuin me ne tunnemme ja ymmärrämme) kulkevat kohti perikatoa. Kehitys ei ole enää pysäytettävissä.

Vihavainen perustelee näkemyksenä laajassa ja analyyttisessä teoksessaan muun muassa demografialla, siirtolaisuudella, maapallon lämpenemisellä ja taloudellisen painopisteen siirtymisellä Aasiaan. Kulttuurillamme on runsaasti sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia.

Lännen 1800-luvun puolivälissä alkanut kukoistus päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolle. Vahvan talouden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin surkastuessa vain kuluttaminen kukoistaa. Koko läntinen elämäntapa on alisteinen konsumerismille. Vihavainen ei näe perustetta Francis Fukuyaman optimismille vaan päinvastoin ihmettelee, miksi lännen tuhosta on lakattu puhumasta nyt, kun se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Vihavainen on kirjassaan tarkastellut 2000-luvun ilmiöitä kulttuurin muutoksen ja kriisiytymisen perspektiivistä pohtien Euroopan ja Amerikan kehitystrendejä ja niiden heijastumista Suomeen. Osansa saa myös kulttuurisesti omaleimainen Venäjä, jonka kehitystie on poikennut länsimaiden valtavirrasta.

Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita Venäjää käsitteleviä tutkimuksia. Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991) herätti aikanaan kiivaan keskustelun. Myös vuonna 2007 ilmestyneestä Opas venäläisyyteen -teoksesta (Otava) on otettu useita painoksia.

Lähteet: Otava, HS/Digilehti (Lyhyempi versio löytyy maksutta täältä)

Site Meter

Jk. Ihan tiedoksi Hyysärin toimittajaneroille, tämä blogi ei ole maahanmuuttokriittinen.

Julkaistaan nyt sitten täälläkin tämä kirjoitus, jonka Helsingin käräjäoikeus – valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kumileimasimena toimien – on katsonut rikkovan uskonrauhaa:

3.6.2008

Muutama täky Illmanin Mikalle

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Niinpä minäkin esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Tämän jälkeen Mika Illman meni itkemään Jorma Kalskeelle sitä kuinka häntä kiusataan ja toivotti niissä merkeissä sananvapaudelle hyvää yötä.

Lähde: Jussi Halla-ahon Scripta

Site Meter

Jouko Piho Kertoo Hommassa oman näkemyksensä siitä miksi Jussi Halla-aho tuomittiin:

Jussi Halla-aho tuomittiin, koska syyttäjä ja tuomarit eivät ymmärtäneet oikein Halla-ahon kirjoituksia.
Tämä on sikäli outoa, että siitä toisesta eli somaleja koskevasta syytteestä luovuttiin, koska oikeus ymmärsi, että kyse oli satiirista, ei tahallisesta loukkaamisesta.

Myös tässä islamin pedofiilisuutta koskevassa asiassa kyse ei ollut siitä, että Halla-aho olisi halunnut loukata muslimeja. Halla-ahon taustalla oli nimittäin Kalevassa ollut pääkirjoitus, jossa esitettiin suomalaisista, että juopottelu ja väkivaltaisuus olisivat suomalaisten geneettisiä kansallisominaisuuksia. Halla-ahon mielestä sellainen kirjoittelu on kiihotusta kansanryhmää vastaan.
Siksi Halla-aho kirjoitti kirjoituksensa ”Muutamia täkyjä valtakunnansyyttäjä Mika Illmanille”, jossa Halla-aho kirjoitti kaksi esimerkkiä, toisen somaleista ja toisen islamista, että jos kerran suomalaisia saa loukata kansanryhmänä mennen tullen ilman oikeudellisia seuraamuksia, niin saako sitten tölväistä somaleja tai muslimeja ilman seuraamuksia.

Nyt se sitten nähtiin. Suomalaisia saa haukkua miten paljon vain ilman seuraamuksia, somaleita koskettanut juttu ymmärrettiin satiiriksi, mutta islamiin liittyvä Halla-ahon maininta (vaikka se on historiallisesti totta, koska Muhammedilla oli 9-vuotias Aisha-vaimo), toi tuomion, väärän tuomion.

Suomessa ei siis ole tasa-arvoa, vaan islamin usko on jostain syystä erityissuojelussa.

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

– Halusin osoittaa, että suomalaisista on luvallista esittää loukkaavia väitteitä, mutta muista kansanryhmistä ei. Eri ihmisryhmiä kohdellaan epätasavertaisesti.

Halla-aho aikoo valittaa hovioikeuteen. Toivon ja uskon, että ylemmissä oikeusasteissa on hiukan sisälukutaitoisempia ja sivistyneempiä sekä kielen eri tyylilajeja ymmärtäviä ihmisiä eikä tällaisia tosikkoja, jotka eivät tajua lukemansa tekstin todellista merkitystä.

Käräjäoikeus ei näemmä ymmärrä sen paremmin satiiria kuin parodiaa, vaan väittää Halla-ahon halunneen tositarkoituksella loukata muslimeja, kun Halla-aho halusi vain kiinnittää huomiota ilmeiseen epätasa-arvoon ja epäoikeudenmukaisten kaksoisstandardien olemassaoloon.

O, sancta simplicitas!

Katsoin juuri äsken Ajankohtaisen kakkosen ohjelman, jossa Halla-ahoa haastateltiin.

Siinä kävi ilmi sellainenkin asia, että Halla-aho vastustaa koko jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälää.

Mutta hän totesi myös, että sitä lakia ei ole sovellettu aikoihin kristinuskoon, jota on pilkattu viime aikoina jatkuvasti ilman mitään seuraamuksia.

Tämä on tärkeä huomio, eli jos on kansankiihotus- ja uskonrauhapykälä, niin sitten niitä lakeja pitäisi soveltaa kaikkiin, myös suomalaisiin ja myös kristittyihin eikä vain loukkaantuneisiin muslimeihin.

Minä olen sitä mieltä, että tosiasian sanominen ei voi olla rikos eikä laittomuus. Jos joku sanoo ääneen sen, minkä islamin omat kirjoitukset sanovat todeksi, eli että Muhammed nai 5-vuotiaan tytön ja oli hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa 9-vuotias, niin tällaisen faktan sanominen ei voi olla rikos.

Jos taas tästä tosiasiasta vetää sen johtopäätöksen, että koska islamin mukaan profeetta Muhammed oli pyhä mies ja kaikissa toimissaan esikuvallinen, niin silloinhan muslimimiesten pitää seurata esimerkillistä profeettaa ja naida alaikäisiä tyttöjä.

Jos tämä käytäntö on sitten OK islamin mukaan, niin se on muslimien käsitys. Muilla ihmisillä on kuitenkin oikeus sanoa, että heidän moraalinsa mukaan kyse on pedofiliasta ilman että siitä seuraa tuomio uskonrauhan rikkomisesta.

Mutta juuri niin kävi Halla-ahon kohdalla.

Länsimaisen sananvapauden mukaan on tähän asti ollut oikeus sanoa arvosteleva mielipiteensä eri asioista, ja varsinkin jos kritiikki perustuu tosiasioihin.

Nyt tämä arvostelu halutaan kieltää sillä perusteella, että arvostelun kohteena olevien muslimien uskonrauha järkkyy.

Tällainen perustelu on kestämätön. Maailma on täynnä erilaisia uskonnollisia, filosofisia ja poliittisia mielipiteitä ja niiden välisiä ideologisia taisteluita. Ei ketään pidä tuomita sakkoihin tai laittaa vankilaan sen takia, että hän on sanonut ääneen oman mielipiteensä.

Näin oli Neuvostoliitossa. Toisinajattelija passitettiin vankileireihin tai tapettiin.

Näin oli natsi-Saksassa. Hitleriä vastustavat surmattiin ja erirotuiset kaasutettiin kuoliaiksi.

Ja näin on tämän päivän Suomessa. Oikeutettua kritiikkiä antavat ajattelevat ihmiset tuomitaan sakkoihin.

Jouko Piho

Tämän varsin hyvin perustellun näkemyksen keskellä on eräs varsin tärkeä näkökulma:

Halla-aho ei ole tehnyt mitään rikosta. Tuomarit eivät vain ole ymmärtäneet hänen kirjoitustyyliään, joka ei ole loukkaamaan tarkoitettua, vaan se on tarkoitettu poleemiseksi puheenvuoroksi ja keskustelun herättämiseksi. Halla-aho on itse kertonut parodioineensa sanomalehti Kalevan pääkirjoitusta, jossa esitettiin yleistävä väittämä suomalaisista humalaisina tappajina.

Piho osuu sanansäilällään suoraan napakymppiin. Omat demlistimme (l. lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttävät demlalaiset korkeat virkamiehemme) ovat ilmeisesti jautuneet niin kauas nykytodellisuudesta ja siitä miten kansa näkee asiat, etteivät he todellakaan pysty enää näkemään metsää puilta eivätkä ymmärrä mistä on kyse.

Se on surullista, mutta olemassaolevana asiana se on hyväksyttävä – siis hyväksyttävä vain ja ainoastaan  olemassaolevana asiana.

Toinen asia kokonaan on se, pitääkö se hyväksyä ajatuksen ja elämän tasolla vai pitääkö tuota asiaa pyrkiä muuttamaan?

Minusta meidän pitää pyrkiä muuttamaan tämä nykyinen kansanvallan irvikuva ja suoranainen painajainen.

Valta Suomessa kuuluu kansalle – ei näille demlalaisille virkamiehille.

Lähde: Homma / Jouko Piho

Site Meter

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti / Halla-aho to stand trial

(See below for English version)

Hommaforum seuraa Jussi Halla-ahon tulevaa oikeudenkäyntiä lähipäivien aikana tiiviisti. Oikeudenkäynti järjestetään seuraavasti:

Aika: Tiistaina 25.8 klo 9:00

Paikka: Helsingin käräjäoikeus, Porkkalankatu 13.

Taustaa

Halla-aho kommentoi asiaa Scripta-blogissaan: Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti tänään panevansa vireille allekirjoittanutta koskevan syytteen. Rikosnimikkeinä ovat ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ja ”uskonrauhan rikkominen”.

Raportointia oikeusprosessin etenemisestä Scriptan medianurkassa: 1, 2, 3, 4, 5

Syytemääräys 27.3.2009

Lähipäivien tapahtumat

Hommaforum tulee raportoimaan kattavasti oikeudenkäynnin kulusta. Paikalle ovat ilmoittautuneet video- ja stillkuvaaja. Oikeudenkäynnin kulku pyritään litteroimaan mahdollisimman nopeasti Mikko Ellilän tapauksen lailla.

** TULOSSA **

JH-a haastateltavana tiistaiaamuna Heikelän & Linnanahteen Korporaatiossa klo 8:00 ja 9:00 välisenä aikana.

Hommaforumin ja -ry:n puuhamies Matias Turkkila samassa ohjelmassa noin 9:15 raportoimassa oikeustalon tunnelmista.

Forum järjestää oikeudenkäyntipäivän iltana klo 20-21 keskustelutilaisuuden Jussi Halla-ahon sekä forumin lukijoiden välille.

Helsingin keskiviikkokerho 26.8 osoitteessa William K., Annankatu 3 alkaen 20:00. JH-a paikalla, kunhan valtuuston kokouksesta selviää. Kaikki mukaan!

Osallistu

Forumin mediaryhmä sekä useat lukijat ovat myös ilmoittaneet saapuvansa seuraamaan oikeusistuntoa. Hommaforumin keskustelua näissä ketjuissa:

Jussille henkistä tukea oikeudenkäyntiin!

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti

IN ENGLISH:

Jussi Halla-aho, PhD, a Finnish blogger, politician and a City Council member, is to stand trial on August 25. He has been charged with blasphemy and incitement of an ethnic-group and ordered to stand trial for making statements on his blog about Somalis and about Islam’s prophet being a pedophile.

Halla-aho’s original text titled ”A couple of baits for Mika Illman (the State Prosecutor)” dealt with the double-standard evident in Finnish case law and the media. A translation by the well-known blogger Tundra Tabloids can be found here.

More on Halla-aho: Finnish news, Jihadwatch, Gates of Vienna.

Hommaforum.org – an internet-born community of immigration-sceptic activists – is keeping a close eye on the Halla-aho trial. Translated court proceedings as well as video and photography are to be delivered for the global Internet community to witness – as we fear – the sorry state of Freedom of speech in Finland.

Lähde: Hommaforum

Tutustukaa ihan vaikka mielenkiinnon vuoksi Ilmastoskeptikon käsikirjaan.

Se antaa hieman toisenlaista näkökulmaa Suureen Ilmastonmuutosväitteeseen ja osoittaa varsin selvöästi millaiseksi väittely menee tietyssä pisteessä jaerään esimerkin siitä,  miten pitää keskustelu asiassa ja argumenteissa.

Todella suositeltavaa luettavaa.

Lähde:  Homma, Risto A

Site Meter

US-blogeista on viime aikoina nousuut esiin Roskanpoimija.. Blogia pitää vantaalainen Raimo Myöhänen, joka kirjoittaa kiitettävän epäkorrektisti monestakin asiasta.

Lukekaapa hänen kirjoituksiaan – ennen kuin sensuuri vie muutkin mennessään. Tämä nimittäin joutui jo sensuurin hampaisiin:

On koulun urheilutunti. Tai joku ulkoiluaiheinen hetki koulun pihalla. Pojat potkivat jalkapalloa omalla alueellaan, muutama tyttökin on uskaltautunut mukaan. Tytöt hyppäävät narua tai pelaavat polttopalloa. Kevätaurinko lämmittää koulun hiekkakenttää mukavasti saaden huivipäiset leikkijät riisumaan, tiukat pään ympäri kiedotut, huivinsa. Kaikilla on hauskaa, kunnes sen lopettaa kadulta, koulun alueen ulkopuolelta kuulunut huuto.

Tytöt lopettavat leikkinsä ja kietovat huivinsa tiukasti päänsä ympärille. Huivipoliisi on on taas liikkeellä, eikä tästä selvitä vähällä. Ensinnäkin koulun loputtua portilla on kaksi – kolme miestä, jotka selvittävät tyttöjen nimet ja kotipaikan. Samalla tuodaan esille, miksi huivia on aina käytettävä kodin ulkopuolella liikuttaessa. Jos huivia ei käytetä, siitä luvataan olevan haittaa heidän vanhemmilleen. Jo tästä tapauksesta otetaan vanhempiin yhteyttä ja vaaditaan heitä paremmin perheessään noudattamaan perinteitä. Lapset katsovat peloissaan maahan ja lupaavat noudattaa miesten ohjeita.

Olen itse nähnyt tuon kaiken keräillessäni roskia kadulta kyseisen koulun edustalla. Tiesin koulun loppuvan tunnin kuluttua ja järjestin itseni koulutien varrelle nähdäkseni jo edellä kertomani tapauksen. Ihmeekseni yksi huivipoliisi käytti puhuessaan suomen kieltä, joten saatoin ymmärtää, mistä puhuttiin. Yksikään tytöistä ei puhunut vastaan, vaan vaikenivat pää painuksissa.

Mitenkähän tämä huivipoliisin toiminta soveltuu Suomen lain kanssa. Minusta kyseessä on pakottaminen noudattamaan jotain tapaa, riippumatta siitä, haluaako lapsi tai nainen sitä. Jos suomalaiset körttiläiset toimisivat edellä mainitulla tavalla, varmasti siitä tehtäisiin montakin rikosilmoitusta. Mutta nyt ei tohdita, sillä onhan kyseessä maahanmuuttaja ja meillä vieraan kulttuurin edustajat. Heidän tapansa ovat pyhiä heille, eikä meillä ole oikeutta sekaantua niihin.

Meillä on siis kaksi menetelmää noudattaa maamme lakeja: ensin on meille maahamme muuttaneet ja heidän lakinsa, sitten seuraa omat lakimme, joita on vain kantasuomalaisten määrä noudattaa. Tämä voidaan kuvata liikennesäännöllä, jossa henkilöautoilla on määrä ajaa tien oikeata laitaa ja kuorma-autoilla tien vasenta laitaa.

Site Meter

Olen tunnetusti enemmänkin kuin EU-kriittinen.

Kun nyt kuitenkin istumme tässä tulevaisuuden hajoavassa purressa – tai vaihtoehtoisesti Uutta Uljasta Eurooppalaista Kolonalismia edustavassa maailmanvallassa – meidän on silti syytä pyrkiä vaikuttamaan meitä koskeviin asioihin täydellä vakavuudella – hallituksemme kun siihen ei pysty edes pienimmältä mahdolliselta osaltaan.

Huomenna on EU-vaalien äänestyspäivä. Äänestän itse ja vetoan lukijoihini, että hekin äänestäisivät. Jos kansalainen ei edes pyri vaikuttamaan asioihin, hänen on turha valittaa.

Oma kandidaattini on Perussuomalaisten listoilta sitoputumattomana EU-paurlamenttiin pyrkivä Sampo Terho. Hänen numeronsa on 199.

Toivon mahdollisimman monen muunkin piirtävän nuo numerot äänestyslippuun – punaisen viivan, epäkansallisuuden, monikulttuurin, kirkkoveneen ja Aku Ankan vastapainoksi.


Site Meter

Kainuun Sanomat kertoo, että imaami Khodr Chehab on oman kertomansa mukaan vihkinyt 14-vuotiaan avioliittoon. Chehabin mielestä 13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä. Hän ei näe eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä.

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaamin Chehabin mukaan oikeusministeriö antoi muka luvan 14-vuotiaan muslimitytön vihkimiseen avioliittoon vuonna 1996. Aviomies on tuolloin parikymppinen. Chehab toimitti itse vihkimisen Helsingissä.

Oikeusministeriön asiakirjanhallintajärjestelmästä ei löytynyt dokumenttia erikoisluvasta.

Eli kyseessä on ilmeisesti alaikäiseen tyttölapseen kohdistunut (mahdollisesti tahdonvastainen) ainakin laiton sekä lapsen ruumiin koskemattomuutta ja ihmisoikeuksia loukannut toimenpide.

Sellaista on totuttu kutsumaan paritukseksi tai jopa ihmiskaupaksi. Kumpikin asia on kielletty Suomen lainsäädännössä yksiselitteisesti ja ehdottomasti.

Samoin seksuaalisuhde alaikäisen kanssa.

Imaami Chehab väittää itse pitäytyvänsä vihkimisissä tiukasti Suomen laissa. Hänen mukaansa meillä on kuitenkin satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja.

Khodr ei myöskään tuomitse islamin lain mukaan avioituneita, vaikka osassa liitoista vaimot saattavat olla selvästikin alle 18-vuotiaita. Chehab sanoo, ettei ymmärrä eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä.

Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.

Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos maallinen laki sen sallii. Hän korostaa, että Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan.

Vai niin?

Meillä Suomessa asia on kuitenkin toisin kuin imaamimme väittää.

Lainsäädännössämme on määritelty suojaikäraja, joka tarkoittaa seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvää ikärajaa. Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta ja se tarkoittaa, että alle 16-vuotiaat ovat erityisessä suojelussa seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Tietyissä tapauksissa, esimerkiksi lapsen vanhemman tai sitä opettavan opettajan syyllistyessä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, suojaikäraja on 18 vuotta.

Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan sellaista seksuaalista kanssakäymistä yleensä alle 16-vuotiaan kanssa, joka on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen kehitykselle. Se ei tarkoita pelkästään ilman lupaa tapahtuvaa seksuaalista ahdistelua, vaan rikokseksi voidaan katsoa myös alle 16-vuotiaan kanssa tapahtuva sukupuoliyhteys silloin, kun toinen osapuoli on huomattavasti toista vanhempi, vaikka kyseessä ei olisikaan sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

Myös seksuaalissävyisten tekstiviestien lähettäminen on tulkittu lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

Khodr ei suomalaisten reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko – avioliiton ulkopuolella. Avioliiton sisällä miehellä on oikeus koskea alaikäiseenkin vaimoonsa vaikka väkisin .

Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa

Kyllä minun nähdäkseni ongelma on jossain muualla kuin eurooppalaisissa – etenkin kun kommentin lausuja myöntää vihkineensä 14-vuotiaan avioliittoon Suomessa.

Suomalaisesta lainsäädännöstä ja yhteiskunnasta piittaamaton (tai itsensä isäntien yläpuolelle nostava) ajatusmaailma on sellainen, jota suurin osa suomalaisista kavahtaa.

Nykyinen kaiken suvaitseminen ja vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle tuo yleensäkin ottaen kovenevia vaatimuksia vähemmistöjen erikoisoikeuksien ja erityiskohtelun suhteen – tämä Kainuun Sanomien uutisoima tapaus on järkyttävyydessään tietysti aivan äärilaitaa kaiken yhteiskuntaamme kuulumattoman puuhastelun keskellä.

Samaan aikaan on havaittavissa, että vähemmistön edustaja saa loukata ja solvata enemmistöä aivan miten haluaa – ilman minkäänlaista pelkoa rangaistuksesta.

Mielenkiintoista on se, että jos nyt joku tekisi tutkintapyynnön tästä Wali Hashin kommentista ja se odotusten mukaan päätyisi mappi ööhön, niin sehän kertoo omalla karulla tavallaan, että Suomessa asuvia alkuperäisiä suomalaisia on lupa pilkata, solvata, yleistää ja uhkailla – myös ja etenkin maahanmuuttajavähemmistöjen tai heitä edustavien maahanmuuttajien toimesta.

Jos näin sitten tosiaan käy, niin se on myös merkki siitä, että jokaista suomalaista saa painaa alas syntyperän, kulttuurin, kielen ja syntyperän vuoksi. Vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta, joka on kirjattu sekä perustuslakiin että omaan lakiinsa.

Tällaiset tapaukset eivät tietenkään kiinnosta kaikenmaailman kalskeita, illmaneja, puumalaisia eivätkä suurpäitä. Näille eräille virkamiehille näyttäisi olennaista olevan sen oman (kieroutuneen) maailmankuvansa jyrääminen läpi vaikka toisinajattelijoiden väkivaltaisella hiljentämisellä.

Tämän Chehabin kommentin jälkeen jälkeen minusta tuntuu entistä kummallisemmalta se, että Jussi Halla-aho sai sarkastisesta (ja sellaiseksi ilmoitetusta) kommentistaan syytteen.

Odottelen tässä hieman huolissani sitä hetkeä kun normivirtaset kyllästyvät tähän omien arvojensa loukkaamiseen ja lokaamiseen.

Lähde

Jk. Olen aikaisemminkin kirjoitellut tämän samaisen imaamin seikkailuista Suomessa.

Päivitys 1607:

Uutisvuo – eli Aamulehti – on tuonut mukanaan Chehabin selittelyjä sivulta seitsemän:

Uutta tietoa: Imaami sanoo muistaneensa väärin – vihitty tyttö oli 16, ei 14

02.04. – 15:36 (Luotu: 15:05) – Kommentit: 11

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Chehab Khadr sanoo muistaneensa väärin oikeusministeriön poikkeusluvalla vihkimänsä arabitytön iän.

– Tyttö oli 16-vuotias, ei 14. Otin asiasta tarkemmin selvää. Oikeusministeriöstä vahvistettiin, että hänellä oli lupa. Avioliitto on rekisteröity Suomessa, Khadr sanoo.

Vihkiminen tapahtui Khadrin mukaan vuonna 1992.

Oletteko kuitenkin sitä mieltä, että 14-vuotias ja sitä nuorempi on kypsä naimisiin?

– Tämän päivän jälkeen en ole siitä ollenkaan varma. Vedän sanani pois.

Khadr sai Aamulehden jutun jälkeen paljon palautetta puhelimitse, kun ihmiset kysyivät, että pitääkö asia paikkansa. Nettipalautteita on tullut jo pitkälti yli 100. Khard sanoo ymmärtävänsä, miksi asiasta nousi niin iso kohu.

– Tässä on iso kulttuuriero. Suomessa toimitaan niin kuin laki edellyttää. En olisi vihkimistä tehnyt, jos ei olisi virallista paperia, Khadr sanoo.

Toistaiseksi emme ole pystyneet varmistamaan tytön todellista ikää. Aamulehti kertoo asiasta myöhemmin asiasta lisää.

Toni Viljanmaa



Site Meter

Fokloristina tunnettu veli Rutja on pohtinut yhteiskunnan henkistä rappiota. Ohessa lainauksena koko – varsin mielenkiintoinen – kyseistä asiaa koskeva teksti.

YHTEISKUNNAN HENKINEN RAPPIO

Terminä rappio merkitsee jonkin luodun ja ylläpidetyn asian huonontumista ja heikentymistä, kun se jää hoitamattomaan tilaan. Se merkitsee rakenteiden palautumista järjestyksestä kohti kaaosta ja sekasortoa. Kaikki, mikä maailmassamme on ihmisen luomaa, vaatii myös ylläpitoa. Tämä sääntö koskee niin konkreettisia, materiaalisia asioita, kuin kulttuurisia ja abstrakteja rakenteita, ja mikäli tämä unohdetaan, on seurauksena kehityksen kääntyminen kohti sitä alkutilaa, josta ihminen on asioita luonut. Mikäli yhteiskunnassa ei pidetä huolta kiinteistöistä, ne homehtuvat ja lahoavat, mikäli puistoja ei hoideta, ne rehevöityvät ja villiintyvät ja mikäli laillista yhteiskuntaa ei pidetä yllä asialle omistautunein viranomaisin, seuraa anarkia ja totalitarismi. Samoin on kyse myös kulttuurisissa asioissa, sillä jos hyvää makua ja asiantuntemusta ei arvosteta, tapahtuu kulttuurin rappeutuminen. Näistä yksinkertaistetuista määritelmistä pyrin tarkastelemaan sitä rappiokehitystä, joka yhteiskunnassamme nähdäkseni tänään vallitsee ja kuinka poliittinen eliittimme käyttää sitä sumeilematta hyödykseen.

Kulttuuri ihmisen elämänmuotona

Kulttuuri merkitsee ihmisten tapaa toteuttaa omia tarpeitaan ja halujaan suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Se on tapa toimia yhteiskunnan osana ja se seuraa läpi koko ihmiselämän kirjon tieteestä, taiteesta, kirjallisuudesta ja pukeutumisesta kieleen, käytöstapoihin, elämänarvoihin ja maailmankuvaan. Inhimillisessä toiminnassa ei ole mitään sellaista, mihin kulttuuri ei olisi vastavuoroisessa vaikutussuhteessa. Kulttuuri on merkitysjärjestelmä, joka antaa mielen ymmärtää asioita ja ilmiöitä kulloisessakin kontekstissaan ja tämä merkitsee sitä, että osaamme tulkita muiden ihmisten käyttäytymistä, sekä ennustaa heidän reaktioitaan suhteessa omaan toimintaamme.

Länsimainen kulttuuri on kulkenut vuosituhansia pitkän tien ollakseen sitä, mitä kulttuuri on silloin, kun se on kehittynyt ja muokkautunut pitkään monien vaiheiden lävitse. Lääkinnässä luonnosta löytyneistä rohdoista alkanut hoito on kehittynyt moderniksi lääketieteeksi, musiikki on kehittynyt satunnaisten käteen sattuneiden esineiden tuottamasta äänestä sinfoniamusiikiksi ja käsitykset ympäröivästä maailmasta ovat muovautuneet taikauskosta tieteelliseen maailmanselitykseen. Ihminen sinänsä on tämän matkan aikana muuttunut kuitenkin hyvin vähän. Mikäli moderni ihminen syntyisi 10 000 vuotta sitten vallinneeseen kulttuurin, niin tuskin eroa muihin tämän kulttuurin yksilöihin huomaisi. Koko yhteiskunnan kehitys on siis pohjimmiltaan abstraktien käsitteiden, ajatusten, tiedon, teorioiden ja arvojen jalostumista. Toki tekniikka ja infrastruktuuri ovat materiaalisia, mutta näiden olemassaololle on ensisijaisen tärkeää, että on ensin olemassa ideat ja tietotaito näiden toteuttamiseksi – kerrostaloa ei voi rakentaa, ellei ymmärrä matematiikkaa ja rakennusoppia. Mikäli tämä sivistys katoaa, sitä ei kehitetä ja ylläpidetä, taantuu myös yhteiskunta takaisin kohti primitiivisiä kulttuureja. Toisaalta tekniikka ja infrastruktuuri saattavat säilyä korkeina rappeutuneessakin kulttuurissa, mutta tekniikan ja infrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia käytetään yhä enemmän vain yksinkertaisimpien tarpeiden ja halujen toteuttamiseen.

Kuinka rappio ilmenee?

Kulttuurinen rappeutuminen koskee kaikkia elämän alueita. Se näkyy taiteessa, filosofiassa, politiikassa, viihteessä ja ennen kaikkea ihmisten arvoissa. Rappiokehitys on itseään ruokkivaa ja eksponentiaalista, sillä mitä vähemmän yhteiskunnan vanhoja, hidastavia arvoja asettautuu vasten tätä kehitystä rappion niitä syödessä, sitä nopeammaksi dekadenssi käy.

Taiteessa rappio ilmenee kaiken ylevään, sopusuhtaisuuteen ja luonnolliseen estetiikkaan pyrkivien suuntauksien hylkäämisenä. Tämä kehitys on leimallista ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeiseen taidemaailmaan, jolloin taiteilijapiirit täyttyivät laajalti sosialisteista, joiden agendaan kuului kaiken sen romuttaminen ja mitätöiminen, mikä on perinteistä, ylevää, romanttista, kansallista ja klassisen estetiikan ihanteita noudattaa. Tilalle astuvat shokeeraavuus, groteskius, sekä muut rajojen ja hyvän maun rikkomukset. Luonnollisesti hyvä maku on sidonnainen kulttuuriin, mutta hyvän maun määritelmäksi sovittakoon tässä yhteydessä se, mikä ei vakavasti riko kansan perusarvoja. Sinänsä hyvän maun vastaisen taiteen tuottaminen ei ole tuomittavaa siinä mielessä, että sellainen tulisi suoranaisesti kieltää, mutta on kyseenalaista, että kansan tuottamia verorahoja käytetään tällaisen taiteen edistämiseen.

Filosofian rappio näkyy aatteellisena dekonstruktiivisuutena ja löysänä relativismina, joka mahdollistaa älyllisen perustelun moraaliselle selkärangattomuudelle. Tässä ajattelussa hylätään perusarvojen ja etiikan oikeutus vain keinotekoisina rakenteina, eikä niillä katsota olevan elämää määrittäviä arvoja. Pitkälti filosofisen rappeutumisen taustalla ovat samat poliittiset ja yhteiskunnalliset voimat, kuin jotka taiteenkin kehityksen taustalta ovat esiin nostettavissa. Olkoot arvot ja kulttuuri kuinka keinotekoisia tahansa, ovat ne perustana koko ihmisyhteisön toiminnalle. Sitoutuminen ihanteisiin merkitsee elämäntavoitteiden asettamista tiettyyn ideaaliin ja mikäli tämä ideaali hylätään turhana, ei ihmiselle jää enää tavoiteltavaa ja elämä menettää sisältönsä.

Poliittisessa rapautumisessa kyse on ennen kaikkea siitä, että poliitikon tehtävänä ei enää ole toteuttaa kansan tahtoa ja parasta vaan hankkia mahdollisimman paljon ääniä turvatakseen seuraavan valtakautensa. Tämä johtaa huonolla tavalla populistiseen politiikkaan, valehteluun, sananvapauden rajoituksiin ja korruptioon. Kaikki edellä mainitut ilmiöt ovat näkyvissä myös Suomen poliittisella kentällä, kun äänestäjiä pyritään kosiskelemaan pintapuolisella retoriikalla, ministerit valehtelevat aikomuksistaan ja sananvapautta pyritään rajoittamaan hiljentämällä toisinajattelijat sakoin ja leimakirvein. Vaikka Suomen peruslaki alkaakin toteamuksella, että maassamme valta kuuluu kansalle, ei tämä periaate nykyisessä poliittisessa ilmastossa toteudu. Poliittisen eliittimme yli puoluerajojen läpi kulkeva asenne on se, että yhteiskunnallista kansalaiskeskustelua ei arvosteta. Ovatpa eräät pitkän linjan poliitikkomme tuoneet esille kannanottojaan, että jotkin asiat eivät kuulu vaalikeskusteluihin, vaan niistä puhutaan ja päätetään vasta vaalien jälkeen. Tämä on totaalisen halveksuva asenne kansaan ja kansanvaltaan.

Vakavin rappiokehitys, jolle kaikki edellä mainittu on pohjana, on kuitenkin kansan arvojen murentuminen. Tämä merkitsee individualistista ja vaatimuslähtöistä elämänasennetta, jossa yksilöillä ja ryhmillä katsotaan olevan yhä enemmän toteutumattomia oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Tämä ilmenee muun muassa suhtautumisena vanhempaan väestöön, että tuleviin sukupolviin. Vanhuksien olot ovat monille hyvin toissijaisia ja merkityksettömiä – samoin on laita tulevien sukupolvien suhteen, joille ei ainakaan toteutetun toiminnan valossa haluta jättää oikeutta terveeseen elämään, puhtaaseen luontoon, kulttuuriin ja riittäviin luonnonvaroihin. Yleinen välinpitämättömyys ja lyhytkatseisuus yhteiskunnallista asioissa mahdollistaa puolueiden voitokkaan ratsastamisen julkkisehdokkailla, ympäripyöreällä poliittisella keskustelulla, populismilla ja kaunopuheisilla, kaikkia hiukan kosiskevilla maailmanparannusvisiolla – vailla selkeää, konkreettista ohjelmaa. Lyhyesti sanottuna, ottamalla kantaa kaiken kivan puolesta kaikesta ikävästä irtisanoutuen. Näin valtaan nousevat ne, jotka propagandistisesti puhuvat hyvinvointivaltiosta tai uusliberaalien tapauksessa mahdollisimman matalasta yhteiskunnallisesta, taloudellista ja sosiaalisesta vastuusta. Tämä ei kuitenkaan ole kestävää politiikkaa, vaan mitä enemmän poliitikkojen toiminta keskittyy ongelmien siirtämiseen vain oman vaalikauden yli, sitä nopeammin ja varmemmin järjestelmä kulkee kohti romahtamistaan.

Vapautuminen

Mikäli lukijana tunnistat edellä kuvattuja ilmiöitä yhteiskunnassamme, tullee seuraavaksi mieleesi, kuinka tässä itseään ruokkivassa kurimuksessa voisi toimia. Millä keinoin taistella tällaista surkuhupaisaa kehitystä vastaan?

Ensimmäiseksi on herättävä siihen, että kukaan ei ole tästä muutoksesta vapaa. Perinteisten ihanteiden mukaisia arvoja on yksiselitteisen raskasta noudattaa, mikäli ympäröivä yhteiskunta rohkaisee monilla tavoin päinvastaiseen toimintaan. Raastavinta on havaita yhteiskunnan ja kulttuurin rappio itsessään ja omassa toiminnassaan, mutta se on lähtökohtana mille tahansa positiiviselle kehitykselle. Itsensä kieltäminen ja valheellinen kohottaminen muiden yläpuolelle tukahduttavat toiminnan minkään paremman puolesta. Riittämättömyyden tunne itsessään on se armottomin piiskuri, joka saa ihmisen toimimaan paremmin. Kaikessa toiminnassa elämässä tulisi lähteä siitä, että itseään lähellä olevat asiat ovat kunnossa ennen, kuin pyrit vaikuttamaan oman elinpiirisi ulkopuolisiin asioihin. Silloin, kun omat elämäntavat, perhe ja työ ovat ihanteidesi mukaisia, on helpompaa ja rehellisempää pyrkiä vaikuttamaan muiden toimintaan.

Kun oma pesä on siivottu, on syytä pyrkiä vaikuttamaan omaan lähipiirinsä keskustelemalla ja kysyen millaisena he haluaisivat nähdä esimerkiksi Suomen 50 vuoden kuluttua. Useimmat ihmiset ovat siinä määrin takapihakonservatiiveja, etteivät he toivoisi mitään suuria ja mullistavia muutoksia tapahtuvan vaan, että tuolloin ihmisillä olisi samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet, kuin tänäänkin. Yleensä tämän mielipiteen tiedostaminen johtaa siihen, että alkaa vastustaa ja halveksua monia rappiokehitykseen liittyviä ilmiöitä.

Pidemmällä ajanjaksolla on toiminta kohdistettava siihen, että poliittinen ympäristö on kokonaan uudelleenmuodostettava, reformoitava. Tämä on välttämätöntä, sillä nykypoliittinen kansanvallan halveksunta on alku itseään ruokkivalle ja eksponentiaalisesti kiihtyvälle kehitykselle, jossa hallitsevan politiikan vastaisista kannanotoista ja toiminnasta tulee asia kerrallaan kriminalisoitua. Siksi nykyinen ilmapiiri kannustaa välinpitämättömyyteen ja keskinkertaisuuteen, sillä tällainen asenne ei ole koskaan uhkana vallassa oleville poliitikoille.

”Rutja” 2009


Site Meter

Heitetään tähän taas uusi aihealue, nimittäin Kullervo suosittelee.

Sen aloittajaksi olen valinnut tuttujen miesten asiallisen ja mielenkiintoisen Kalevanpojat-sivuston. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö suosittelisi edellenkin jo aikaisemminkin julkaisemiani linkkejä – jos jaksan/ehdin/viitsin lisäilen ne jossain vaiheessa tämän aihealueen yhteyteen.

Siihen saakka Kulervon suosittelema lukemisto löytyy sivupalkista otsikon Muita kirjoittajia ja uutisia alta.

Käykää tutustumassa Rutjan ja Ukonpojan kirjoituksiin.

Kullervo suosittelee. 😀


Site Meter