Paleface ja äärivasemmistolaiset murhamiehet

Arvostelimme täällä jokin aika sitten Karri ”Pankinjohtajan porvaripoika” Miettisen (joka haluaa esiintyä nimellä Paleface) äärivasemmistolaisuutta ja monikulttuuria hehkuvan musiikkivideon ”Emme suostu pelkäämään”.

Otimme jokin aika sitten kantaa myös samaisen taiteilijan ultraväkivaltaa pursuavaan teokseen nimeltään ” Palamaan”.  Kysyimme miten näin väkivaltaa rakastavalla ja sitä uhoavalla veijarilla voi olla laillisia aseita ja kuinka väkivaltaisissa piireissä hän liikkuu?

Asiaan on (ikävä kyllä) tullut vastaus. Nyt näyttää siltä, että kaikkien tavallisten suomalaisten on syytä suostua pelkäämään Palefacen sidosryhmiä. ”Emme suostu pelkäämään” videolla esiintyy (ns.tappituntumassa)  Palefacen takana esiintyy Puotilan kappelin läheisyydessä tapahtuneesta veriteosta epäilty arabitaustainen äärivasemmistoaktiivi.

Kyseinen tyyppi on nimeltään Al-Montathar Mahdi Basita Al-Mehsen. Nyt toimitus odottaa henkeään pidätellen Vasemmistoliiton ja Palefacen irtisanoutumista äärivasemmistolaisesta väkivallasta ja taistolaisuuden & stalinismin tuomitsemista.

Koska (kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on sanonut), vasemmistolainen väkivalta on erityyppistä.

Jep, se kohdistuu raakoina murhina sivullisiin seniorikansalaisiin, seuraavaksi  lapsiin ja vammaisiin.

anarkia, anarkismi, Anders Behring Breivik, aselaki, äärivasemmisto, elitisti, Gangsta rap,gulag, ilmaisunvapaus, Karri Pekka Matias Miettinen, klishee, kulttuurimarxismi, laillinen ase, maahanmuutto, monikulttuuri, neuvostoliitto, palamaan, Paleface, pankinjohtajan poika, poliisi, propaganda, punakaarti, punakapina, punaterrori, roskaa, ryöstö, stalin,totalitarismi, väkivalta, vihervasemmisto, YLE, yllyttäminen kapinaan

KK

Advertisement

 

Isosisko valvoo

Isosisko valvoo ja kertoo Juuri Sinulle, kuinka Sinun tulee ajatella ja mikä on virallisesti kerettiläistä harhaoppia. Verorahoilla maksetussa  suojatyöpaikassaan hääräten, tietenkin.

On varsin hämmästyttävää, ettei journalisti itse ymmärrä sitä, kuinka naurettavaksi hän itse tekee itsensä ja edustamansa median julkaisemalla tällaisen propagandalle sadan kilometrin päähän haiskahtavan uutis… öööh…. propagandakirjoituksen.

Oltiin nyt MitäVittua-lehdestä sitten mitä mieltä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että ja kun yhteiskunnan verorahoilla pyöritetty valtakunnallinen YLE hyökkää Ilja Janetskinin kimppuun näinkin kovalla voimalla, se pudottaa itse itsensä lähinnä kurahousuissaan kuralätäkössä kiukuttelevan pikkulapsen tasolle.

Myös Magneettimedian kimppuun käyminen on varsin läpinäkyvää ja muuttaa Johanna Vehkoo toimittajasta lähinnä Suomi24:n seinällä riehuvaksi trolliksi. Kohteenahan ei ole magneettimedia, kohteena on Suomen Vastarintaliike.

 

Voi hellandudelis… 

Tämän Vehkoon kyhäilemän kirjoitelman muuttuminen parodiahorisontin paukkuen ylittäväksi vasemmistopopulistiseksi roskaksi tapahtuu sitten kohdassa satiiri.

Vehkoo nimittäin luettelee nipun vasemmistolaisia (ja äärivasemmistolaisia) väkisin  (naura-tai-itket-ja-naurat-metodilla) väännettyjä huuhaasivustoja.

Satiiri näkyy olevan niin vaikea laji, että Vehkoon käsityskyky ei sen ymmärtämiseen riitä.

Kullervoblogin toimituksen neuvona roskan erottamiseen satiirista ja todellisesta kansalaismediasta suosittelemme medialukutaidon kohentamista, pipoa kiristävän vanteen löysäämistä ja vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta luopumista.

Vasemmistolaisuus on nimittäin niin veristä ja totista puuhaa, että totuus jää yleensä uskonnon jalkoihin ja vastaavasti se vihervasemmistolainen huumori on aina tahatonta.

KK

 

Suomen valtio välittää orjia (uusinta vuodelta 2009)

(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä  tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)

 

Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.

Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.

Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.

Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.

Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.

Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.

Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.

Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.

Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.

Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8   ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.

Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.

Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.

Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.

Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.

Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.

Ja näitä orjia riittää.

Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.

Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.

Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.

Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.

Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.

Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan…

Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.

Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.

Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?

Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.

Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.

Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.

Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:

yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin

Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?

Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.

Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?

Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija

 

Verenpunaisen hämärän paluu

Blogimme on on ollut jonkin aikaa tauolla ja maailma näyttää muuttuneen tällä välillä vielä entistäkin huonompaan suuntaan.

Tauon jälkeisen avauksemme piti koskea EU:n tiukassa ohjauksessa kansallista tuhoa kulkevaa Juha Sipilän (kesk) Perskeko-hallitusta, mutta joudumme nyt ottamaan aasinsillan tuohon aiheeseen siksi, että verenpunainen hämärä on palannut Suomeen ja varsin yllättäen.

Kuka olisi uskonut viime itsenäisyyspäivien,  EuroMayDay-vappujen, Smash Asemien ja muiden anarkistimellakoiden sekä etenkin kevään  eduskuntavaalituloksen jälkeen sitä, että porvarivetoisessa Suomessa anarkistinen vallankumoustoiminta ja siihen liittyvä rikollisuus on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja vastaavasti isänmaallisia ihmisiä ja järjestöjä vastaan on käynnistetty valtakunnallinen ajojahti ja suoranainen vainokampanja?

Emme mekään, vaikka olemme kollektiivisesti jo jonkin ajan seuranneet maailman menoa suomalaisen nationalismin filtterin läpi.

Mitä sitten on tapahtunut ja miksi?

Näyttää vahvasti siltä, että viime tiistaina kahdessa yössä maasta ylöspolkaistu vihatapahtuma oli rakennettu jo valmiiksi, aika oli sovittu heinä-elokuun vaihteeseen ja punakaarti odotti ainoastaan jotain sopivaa tekosyytä .

Sellaiseksi saatiin väännettyä kansanedustaja Olli Immosen (ps) nationalistis-romanttinen FaceBook-päivitys.

Niin, miksi tämä aiheutti kalabaliikin, pöyristymisen ja monikulttuurisen älämölön? Kirjoitus on nationalistinen, romanttinen ja isänmaanrakkautta heijastava.

Täysin suomalaisen kansallisvaltion olemassaoloa ja arvoja tukeva. Kukaan  täysijärkinen ei saa tuosta rasismia haettua kuin hakemalla väkisin.

Kuten myös sellainen asia, että valtakunnan ykkostähtiä pursuavaksi konsertiksi rakennettu vihapahtuma rakentuisi Helsingin kansalaistorille kahdessa yössä.

Älkää viitsikö punikit, ette te itsekään usko tuohon satuun.

Näin saatiin siis tekosyy sille, että etukäteen sovittu ja osittain YLE:n verovaroista sekä pääsääntöisesti eräiden poliittisesti tai yksityisesti ohjattujen rahoittajien varoilla rahoitettu vihatilaisuus kansallismielisyyttä, isänmaallisuutta, Suomea – ja etenkin – Perussuomalaisia vastaan saatiin polkaistua ylös.

Mukaspontaanisti, mukasuvaitsevaisesti ja mukatalkoilla?

Yeah Right…

Kun tuota järjestäjälistaa katsoo, siitä pistää tasan kaksi asiaa silmään.

Näistä asioista ensimmäinen on sellainen havainto, että vihatilaisuuden järjestäjät ovat jo kauan (Lepakon, Radio Cityn, Radio Helsingin, Elmun, Nosturin jne) tiedostavassa Punavuoren kuplassa eläviä ja  samalla  hiekkalaatikolla keskenään henkisessä bukkakeringissä puuhastelleita liberaaleja, vihreitä ja aitovasemmistolaisia.

Ns. Hyviä Ihmisiä.

(Osa on jopa niiiiiiiiiiiin hyviä ihmisiä, että on onnistunut siirtämään yhteiskunnan nuoriso- ja kulttuuritarkoituksiin subventoimia tiloja ja käyttöomaisuutta ihan itselleen. Siis, tooooooooooodella hyviä ihmisiä.)

Näiden ihmisten maailmankuvaan itsenäisyys, kansallinen päätöksenteko, kansallisvaltio ja suomalaisuus on (pääsääntöisesti ) ihan liian  junttia. Suomesta pitää näiden mukaan saada aikaan aito monikulttuurinen palmuparatiisi, maksoi mitä maksoi ja vaikka sitten kansaa vaihtamalla.

Tällä kaikella on muitakin tavoitteita, joihin palaamme hetken kuluttua. Malttia, se on valttia.

Toinen asia mikä tuossa listassa suorastaan huutaa – poissaolollaan – on lista tämän käynnistetyn monikulttuuristamiskampanjan todellisista rahoittajista.

Nyt päästään asian ytimeen.

Kuten jo todettiin, YLE oli (verorahoitteisena) mukana siitä syystä, että kyseinen tilaisuus piti saada lähetettyä suorana lähetyksenä ja siihen löytyi apua Reporadion punaisilta tovereilta – laskun jäätyä kuitenkin Sinun ja minun maksettavaksi (vaikka koko tilaisuus oli suunnattu meitä vastaan)

Rahoittajina ”Me vihaamme suomalaisia” ”Meillä on Unelma”-ulkoilmakonsertissa oli Sanoma Oy:n, Alma Median ja HBl:ää lähellä olevien suomenruotsalaisen Ankkalammikon säätiöiden lisäksi punakorporaatioiden AY-liikkeitä.

Tällä pyrittiin siihen sekä rahoituspohjan sitomiseen suoraan tämän kampanjan poliittisiin tavoitteisiin:

Kevään 2015 eduskuntavaalien tuloksen mitätöimiseen, Perussuomalaisten ajamiseen hallituksesta pois, isänmaallisen kansanosan kokoontumis-, esiintymis-, ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamiseen.

Tämän läpinäkyvän ilmaiskonserttina ihmisille myydyn vihatilaisuuden jälkeen tilanne on muuttunut vielä mielenkiintoisemmaksi.

Viime lauantaina Suomen Vastarintaliike (SVL) järjesti mielenosoituksen Jyväskylässä. Kuten olemme mediasta huomanneet, tilaisuus päättyi kaaokseen ja anarkistin pieksäjäisiin.

Se mikä tästä tilaisuudesta tekee oudon, on poliisin toiminta.

Kun mielenosoitus oli loppumassa, poliisi antoi Jyväskylän kirjastopuukotuksen johtaneen tilanteen aloittaneen (laittomana järjestyksenvalvojana laittomalla teleskooppipampulla huitoneen ja  väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikoksista tuomitun) anarkisti Arto Savolaisen häiritä mielenosoitusta ja käydä mielenosoittajiin kiinni.

Savolainen pakeni narkkarikavereineen paikalliseen tavarataloon, jossa sai pataansa. Ilmeisen huolella.

Yleisen oikeuskäsityksen  mukaan Savolainen syyllistyi poliittisten toimintavapauksien loukkaamiseen (RL 14:5). Tämän yrityskin on rangaistava., joten Savolainen olisi pitänyt ottaa ainakin kiinni esitutkinnan ajaksi

Mitä teki sitten Jyväskylän poliisi?

Jyväskylän poliisi toimi  sisäministeri Petteri Orpon (kok) Helsingistä käsin antaman käskyn mukaan ja  otti kaikki mielenosoittajat kiinni. Tämän jälkeen poliisi  pidätti 7 mielenosoittajaa ja vaati näitä vangittaviksi.

Eilen vangittiin sitten näistä  kaksi ruotsalaista marraskuun alkuun saakka, törkeästä pahoinpitelystä (mellakka tekosyynä), tänään on vangittu 5 suomalaista.

Keski-Suomen käräjäoikeus määräsi tänään vangittavaksi viisi Jyväskylän ”uusnatsimellakasta pidätettyä”  suomalaista.

21–25-vuotiaita miehiä epäillään todennäköisin syin muun muassa väkivaltaisesta mellakasta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta, pahoinpitelyistä ja ampuma-aserikoksesta (ampuma-aserikosepäily tuli ilmi poliisin kotietsinnän yhteydessä).

Muuta en voi sanoa, mutta vangitsemisen erityinen peruste on se, että on kysymys teoista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, ja on syytä epäillä, että epäillyt vaikeuttavat asian selvittämistä,

Käräjäoikeuden tuomari  Petteri Orpon kumileimasin Ulla-Maija Viiravuori.

Löytynyt ase ei ollut kuitenkaan mukana mellakassa, joten kaikella todennäköisyydellä tuomio on jo annettu sisäministerin virkahuoneessa ja tuomio on poliittinen

Ja samaan aikaan tapahtuman aiheuttanut Savolainen (jolle syyttäjä vaati tämän edellisestä poliittisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta Savolaisen synkän rikoshistorian vuoksi) kävelee vapaana ja Jyväskylässä on saatu jo hyödylliset idiootit mielenosoitukseen rasismia (sic!) vastaan.

Mitä tässä sitten on tapahtunut ja mihin tällä kaikella pyritään?

Tällä pyritään korvaamaan perussuomalaiset (ja jopa keskustakin) ja asettamaan uudelleen valtaan kokoomuksesta, RKP:sta ja vasemmistopuolueista koostunut edellinen hallitushirviö.

Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, hallitus on kohta vainaa ja saamme pällistellä taas Alexander Stubbia ja tämän erkoopeeläisiä ja vihervasemistolaisia tovereitaan ajamassa Suomea vieläkin syvemmälle suohon ja lakkauttamassa loputkin Suomen kansallisesta itsenäisyydestä.

Jos joku ei usko sitä, että kokoomus on mukana tässä, kannattaa tutkia kokoomuksen Verkkouutisten Olli Immoseen ja näihin käynnissä oleviin monikulttuuriprojekteihin liittyvä ”uutisointi” tai tutustua ihan kokoomuslaisiin puheenvuoroihin.

Kokoomus ei ole isänmaallinen ja sillä on yhteisiä intressejä vasemmiston kanssa lakkauttaa suomalainen kansallisvaltio ja täyttää se monikulttuurisella puoliorjuuteen perustuvalla EU:n ulkopuolisella halpatyövoimalla.

Sillä pyritään myös pelottelemaan kansallismieliset ja isänmaalliset suomalaiset

Ja jos se pelottelu ei joidenkin yksilöiden kohdalla onnistu, nyt on hyvä tilaisuus kärrätä meidät änkyräpään nationalistit pakkotyöleireille tai polttouuneihin.

Aitoon leniniläiseen tapaan.

Sarkasmia?
Vuosi sitten olisi voinut olla, nyt on vaikea sanoa.

 

Me tulemme taas!

Kullervoblogin toimitus on päättänyt aktivoida sivuston lukijoiden lukuisten  pyyntöjen jälkeen.

Palaamme elokuussa entistä ehompana takaisin potkimaan vihervasemmiston kolhoosin mätiä perustuksia ja tutkimaan niitä asioita, jotka näyttävät menneen entistäkin enemmän vinoon Suomessa, Euroopassa ja muuallakin maailmassa.

Malttakaa vielä hetki.

Toimitus

 

Thomas Elfgren – KRP:n rikosylikomisario ja anarkistien ystävä

Suomalainen anarkismi on tullut esille yhteiskuntaa väkivaltaisesti kohti vasemmistolaista utopiaa muuttamaan pyrkivänä ja aina laittomuuksiin syyllistyvänä  liikkeenä. MayDay, Smash Asem ja Kiakkovierasbileet ovat varmaan kaikille tuttuja mellakoita ja rauhattomuuksia, joihin tämä yhteiskunnan tulonsiirroilla loisiva joutoväki on viime vuosina syyllistynyt

Julkista on se, että vasemmistopuolueet toimivat näiden väkivlta- ja omaisuusrikollisten sateenvarjoina. Monet vihervasemmistolaiset poliitikot (Paavo Arhinmäki, Dan Koivulaakso, Reko Ravela ja niin edelleen) ovat poliittisen puuhastelunsa jossain vaiheessa osallistuneet myös näihin anarkistis-antifasistisiin aktioihin.

Nyt me kerromme teille, oi rakkaat lukijat, valtamedian kertomatta jättämän  uutisen. Sellaisen, jonka pitäisi herättää sekä huolestumista, että huomiota.

Suomessa on poliisi, kuten kaikissa järjestäytyneissä ja sivistyneissä yhteiskunnissa on tapana olla. Poliisi on yhteiskunnan turvallisuutta ja järjestystä valvova väkivaltakoneisto. Se edustaa yhteiskuntaa ja sen pitää edustaa sitä hallintoalamaisiin nähden puolueettomasti ja tasavertaisesti.

Kun poliisi esiintyy julkisesti yhteiskuntaa tuhoamaan pyrkivän ääriryhmän tukijana, se on erityisen huolestuttavaa – kaikkien lainkuuliaisten kansalaisten ja etenkin näiden poliittisten vastustajien perspektiivistä katsoen.

Vielä huolestuttavammaksi asia muuttuu silloin, kun kyseessä on virka-asemaltaan korkeassa ja itsenäisessä tehtävässä toimiva KRP:n  rikosylikomisario – psykologisen profiloinnin asiantuntijana, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntayksikön päällikkönä sekä sotarikos- ja joukkotuhontatapausten tutkinnanjohtajana henkulökohtaisesti profiloitunut poliisimies.

Kuten tämän uutisen keskeiseen valokeilaan asettuva Thomas Elfgren.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jk. Tapaus Jari Aarnio ja Helsingin huumepoliisiin liittyvät rikos- ja korruptioepäilyt ovat olleet hyvin esillä. Lukijoita saattaa kiinnostaa tässä yhteydessä myös Elfgrenin kommentointi asiaan liittyen.

KK

 

 

”Vasemmistolainen väkivalta on vain parempaa?”

”Vasemmistolainen väkivalta on vain parempaa” on lausahdus, jonka vasemmistoliiton kellokas Li Andersson lanseersi jokin aika sitten suomalaiseen poliittiseen kielenkäyttöön.

Se kuinka erityyppistä ja erilaista vasemmistolainen väkivalta on  sekä  kuinka se kohdistuu yhteiskunnan rakenteisiin todellisuudessa, selviää Ruotsin yleisradioyhtiön tekemästä tuoreesta dokumentista. Samasta dokumentista selvinnee myös se, mistä Andersson on napannut tuon lauseensa.

Hän on oppinut tuon lauseen ruotsalaiselta äärivasemmistolaiselta terrorijärjestöltä, Revolutionärä Frontenilta (RF, RevFront), jonka mieletöntä, raakaa ja osin täysin irrationaalista poliittista väkivaltaa oheinen dokumentti käsittelee.

Unohtamatta tässä, että Anderssonin lisäksi myös (ainakin) eräs toinen vasemmistoliittolaisessa kaavussa puuhaava äärivasemmistolainen, Dan Koivulaakso, symppaa kyseistä väkivaltajärjestöä.

Ohessa totuus äärivasemmistosta. Sen väkivallan uhriksi voi valikoitua kuka tahansa.

 

HP

 

Kaksoistandardin maa?

Kun seuraa juuri nyt  tässä ajassa vellovaa poliittista keskustelua ja katsoo näitä kahta kuvaa, jollekin ulkopuoliselle saattaisi syntyä varsin groteski ja surrealistinen kuva nykyisestä Suomesta.

 

HP

 

Yhdysvaltain rauhanpolitiikasta

Lähi-idässä on harjoitettu jo pitkään lähinnä Georg Orwellin dystopiaan 1984 pohjautuvaa imperialistista  rauhanpolitiikka (”Sota on rauhaa”)

. Edellisen kerran tästä rakkaudenosoituksesta pääsi nauttimaan kymmenisen vuotta sitten, koko kansan voimin ja täysin rinnoin, Irak.

 Tuolloin eräs rauhanvaltio (hännystelijöidensä kera) aloitti hyökkäyssodan Irakia vastaan, väittäen, että sen hallussa on kumoattomia todisteita Saddam Husseinin kemiallisista aseista.

Ennen tuota rakkaudenosoitusta (l. laitonta hyökkäys-, anastus- ja tuhoamissotaa)  Irak oli varsin kehittynyt ja vauras arabinationalistinen valtio.

Vaikka sen hallitsija käytti (kulttuurisidonnaisesti) suuria summia itsensä ja perheensä hyvinvointiin, hän käytti öljytulojen valtaosan yhteiskunnan rakentamiseen ja kansan hyväksi.

Vaikka sen hallitsija käytti (kulttuurisidonnaisesti) kovaa kättä toisinajattelijoiden, rikollisten ja terroristien kurinpitämiseen, hän käytti myös selkeää kättä yhteiskunnan järjestyksessä pitämiseen.

Ennen Yhdysvaltojen sotarikosta irakilaiset lapset elivät turvassa kotonaan – heillä oli koti, perhe, ruokaa, vettä, suojaa ja jopa hyvinvoinnin mukana tulleita kulutusyhteiskunnan tuotteita ja palveluita.

Heillä oli myös julkinen infrastruktuuri käytettävissän samoin kuin yhteiskunnan tuottamat muut palvelut. Irakilaiset lapset saivat terveyden- ja sairaanhoitoa, he kävivät koulua ja heillä oli tulevaisuudenkuvia ja unelmia.

Sitten tuli hyökkääjä.

Hyökkäyksensä lomassa Yhdysvallat testaili aseitaan (eläviin ja tunteviin ihmisiin) , käytti vanhentuneita aseitaan pois ja (sai sodan lisäämien määrärahojen vuoksi) tilattua lisää aseita (ja kansainvälinen aseteollisuustaputti karvaisia käsiään yhteen).

Sodan seurauksena Irakin infrastruktuuri, luonto ja yhteiskunta tuhottiin. Pakolaiset valuivat pääasiassa lopulta EU:n alueelle ja Yhdysvallat muisti EUa muutenkin.

Kun kaikki oli pistetty paskaksi, Yhdysvallat ojensi rupisen kouransa kohti Eurooppaa ja vaati rahaa Irakin jälleenrakennukseen.

Nämä rahat valuivat Yhdysvaltojen hallintoa lähelle olleille liikemiehille, urakat jäivät pääasiallisesti viemättä loppuun ja Yhdysvallat vetäytyi sotilaalisesti Irakista. Jätten raunioituneen maan savuavat rauniot jälkeensä – unohtamatta kuitenkaan varastaa maan kansallis- ja luonnonaarteita.

Kemialliset aseet olivat siis syy tälle sotilaalliselle interventiolle. Jostain syystä näitä kumoattomia todisteita Saddam Husseinin kemiallisista aseista ei esitelty silloin, ei sodan jälkeen, ei nyt eikä ilmeisesti koskaan.

Miksi?

Siksi, että niitä ei ole.

Miljoonan ruplan kysymys kuuluukin, että arvaako kukaan, missä tullaan näkemään sama kehitysketju seuraavaksi?

HP

 

Ruotsalainen versio suomalaisista uuspunakaarteista

YouTubessa kiertää varsin kuvaava video siitä, mitä vasemmistolaisten mielipidekirjailijoiden (Dan Koivulaakson, Li Anderssonin ja Teemu Brunilan) Jyväskylän kirjastoon (paikallisen Vasemmistoliiton kunnallisyhdistyksen toimesta) värväämät uuspunakaartien tovereiden ruotsalaiset toverit,  puuhastelevat aivan kaikessa rauhassa (poiisin tai poliitikkojen asiaan ja sen aiheuttamiin seurauksiin mitenkään puuttumatta) toisten ihmisten kodeissa ja näiden kotien ympäristöissä.

Katsokaa ja miettikää haluatteko tätä myös Suomeen?

* * *
Vasemmisto teoriassa nykyään – rauhaa ja rakkautta, suvaitsevaisuutta, lainkunnioitusta, väkivallattomuutta ja yhteiskuntaa rauhanomaisesti kehittäviä arvoja?

(Ei, vaan vasemmistolaisen maskirovkan mukaankin  aivan päinvastaista toimintaa

* * *

Vasemmisto  todellisuudessa nykyään – joukko suvaitsemattomia omaisuus-, huumausaine-  ja väkivaltarikollisia – tai ainakin näiden sympatiseeraajia.

(Paska haisee ja balalaikka soi.)

Päivitys 01032013: Verkkolehti Sarastus oli aivan sattumalta julkaissut tällaisen kuvan (joka ei tietenkään liity käsiteltävään asiaan tai arvoisaan kulttuuriministeri Arhimäkeen millään tavalla):

KK

 

Tapaus Carl Haglund sekä RKP:n käsitys kansanvallasta ja sananvapaudesta

Asepalveluksesta vapautettu Jyrki Kataisen kilju- ja pussikaljahallituksen puolustusministeri Carl Haglund  on antanut julkisen itku-potku-raivarin liittyen  perussuomalaisten puheenjohtajan  Timo Soinin kansainväliseen tv-esiintymiseen  brittiläisellä BBC:llä esitetyn HARDtalk-ohjelmassa.

Haglundin mielestä ohjelmassa Soini osoitti ilmiselvästi, ettei hän puoluejohtajana ota puolueessaan ilmeneviä rasistisia piirteitä vakavast

Haastattelussa Soini ei häpäise vain omaa puoluettaan vaan vahingoittaa myös koko Suomen mainetta puheillaan yhdessä maailman kunnioitettavimmista medioista. Virne naamalla hän vähättelee hyvin vakavaa ongelmaa

itkee tämän rasistisen kielipuolueen  puheenjohtaja  lähettämässään tiedotteessa ja jatkaa:

Puoluejohtajakollegana pidän valitettavana että Soini välttelee vastuutaan. Henkilökohtaisesti koen puoluejohtajien olevan vastuussa siitä mitä puolueen keskeiset jäsenet tekevät ja sanovat.

Niinkö? Ihan oikeasti?

Haglundin omasta puolueesta on kuulunut tasaiseen tahtiin suomenkileistä valtaväestöä halventavia – jopa aidosti kieleen, perimään ja kulttuuriin liittyviä rasistisia kommentteja. Tältäkin pohjalta voi huoletta väittää, että ilman RKP:n olemassaoloa, ruotsia äidinkielenään (tai toisena kielenään) puhuvan väestöosan tilanne Suomessa olisi huomattavasti parempi. RKP luo avointa kieliriitaa ja halveksuu kansanvaltaa.

Löytyykö Kullervoblogin toimitukselta sitten todisteita väitteidensä perustaksi?

Toki.

Ensimmäisen väitteen tueksi ei tarvitse kuin hakea internetistä kirjoitetuista asioista hakusanoilla ”Axel Olof Freudenthal”. Toinenkin väite on todistettavissa.

Viime eduskuntavaalien tuloksen selvittyä, RKP ei ollut siihen tyytyväinen – päin vastoin tyhmät finnet äänestivät väärin, perussuomalaisia. Tilanteeseen reagoitiin välittömästi RKP:n likaisten temppujen oaston puolelta ja saatiin aikaan hyvin erikoislaatuinen tilanne (näennäisesti) kansanvaltaisessa maassa.

Suomen ulkoministeriö järjesti (virallisesti) tiedotustilaisuuden, jossa analysoitiin Suomen eduskuntavaaleja kansainväliselle yleisölle ja medialle. Todellisuudessa tilaisuuden järjesti RKP ja pääpropagandistina tuossa tapahtumassa toimi  professori Jan Sundberg  – virallisesti Helsingin yliopiston poliittisen tutkimuksen osastolta.
Sundberg laski suustaan seuraavanlaisia väitteitä:

Vaalituloksella ei ole mitään merkitystä.  Suomessa ollaan skitsofreeneja siten, että EU:sta ei lähdetä eikä velkatakauksista livetä, vaikka kansalaiset ilmaisivat edellämainittuihin seikkoihin tahtonsa vaaleissa.

Olkaa huoletta, teitä tietenkin kiinnostaa, aikooko se Suomi, jossa perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoiton,  maksaa Portugalin ja muiden köyhtyneiden EU:n jäsenvaltioiden velat vai ei. Vastaus on, kyllä Suomi maksaa. Me vain olemme, katsokaas, hiukan skitsofreeneja.

Hälyä tässä tulee enemmän kyllä. Suomen linjan ei tarvitse pelätä muuttuvan silti missään lupauksissa. Suomi lunastaa aina lupauksensa.

Suomi seurailee yleensä, mitä EU:n isot valtiot tekevät, ja tekee perästä, mitä osoitetaan.

Perussuomalaisten vaalivoitto ei merkitse missään tapauksessa Suomen eroa EU:sta. Perussuomalaiset ovat sanoneet olevansa EU-kriittisiä, mutta eivät aja suomen eroamista  EU:sta. Onhan heidän pj:nsä Soini palvellut EU-parlamentin jäsenenäkin näihin saakka. 

Soinin ja hänen joukkonsa, heh heh, täytyy kyllä olla todellisia akrobaatteja , kun selittävät asian äänestäjilleen. Poliittista akrobatiaa siihen tarvitaan, että he äänestävät sovitusti kokoomuksen esitysten ja sopimusten mukaisesti myönteisesti velkatakuista  ja silti säilyttävät kasvonsa äänestäjäkunnan edessä.

Mutta olkaa siis huoletta. Tämä on Suomi, heh heh hee…

Perussuomalaisille  annetaan ehkä hallituksessa (jonne he hillittömästi hinkuvat, Suomessa yleensäkin on kova halu hallitukseen), lupa äänestää velkatakuupakettia vastaan, joka silti varmasti toteutuu sovitulla tavalla!

Näin asiat on tapana ratkaista Suomessa. heh, heh. Meteliä, äänekkyyttä tulee kyllä parlamenttiin lisää, mutta ääntä tehdään perussuomalaisia äänestäneitä varten.

Keskustan, pääministeripuolueen vaalitappio? Oli pikkuisen vaalien rahoituksessa edellisen pääministerin kanssa epäselvyyttä.

Videon lopussa Japanin suurlähettiläs kysyy, mikä olisi pahin mahdollinen hallituskokoonpano, ”Voisivatko SDP ja Persut liittyä keskenään hallituksen sisällä?”. Prof.S. nauraa jälleen: – Eivät voisi. Seliseliseli. Eivät mitenkään.

Näin Sinua kustaan silmään, suomalainen äänestäjä.

*  *  *
Niin, palataanpa siihen toiseen otsikoituun aiheeseen, joka on siis tämä tapaus Calle Haglund.

Hänen toimimisensa sekä RKP:n puoluejohtajana että puolustusministerinä kertoo omaa korutonta tarinaansa RKP:n kyvykkyydestä ja niistä poliittisista kyvyistä, jotka kyseisessä koplassa vaikuttavat. Calle on kaukana siitä sarjasta, joss esimerkiksi Astrid Thors ja Stefan Wallin painivat. Kummanikin poliittinen ura on ajautunut sivuraiteelle,  joten RKP:ssa on jouduttu kaivamaan laarinophjaa.

Timo Soini kommentoi Haglundia tänään varin tuoreeltaan ja aika suoraviivaisesti. Hän totesi näin:

Rkp saa olla mitä mieltä haluaa ja jätän Haglundin kommentit omaan arvoonsa. Haglund on kateellinen. Ministerillä on sananvapaus ja hän voi itse mennä BBC:lle haastateltavaksi, jos hän saa kutsun ja on siinä sarjassa

Touche!
Lähteet: UM, STT, IL, Riikka Söyring

HP

 

”Kirjoitus poistettu poliittisen uhkailun vuoksi”

Julkaisimme eilen uutisen siitä, että Dan Koivulaakso on ottanut yhteyttä bloggari Turjalaiseen ja uhkaillut tätä. Tilanne on muuttunut yön aikana.

Turjalainen ilmoittaa blogissaan:

Kirjoitus poistettu poliittisen uhkailun vuoksi.

Lisäinformaatiota siitä mitä Jyväskylässä sitten oikeastaan tapahtui  on saatavilla myös Junes Lokan blogista. Asiaan liittyvä teksti löytyy täältä.

*  *  *

Ja kuten tiedämme, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Lähteet: Turjalainen, Junes Lokka

KK

 

Yrittääkö Dan Koivulaakso loukata poliittisia toimintavapauksia?

Kanssabloggaaja Turjalainen on päivittänyt bloggauksensa, joka koski Jyväskylän tapahtumia ja niitä sivuten Dan Koivulaaksoa. Dan Koivulaakso muistetaan lähipäivien ajalta lähinnä siitä, että hän on veuhkannut, mouhkannut ja huutanut poliittisten toimintavapauksien perään. Ilmeisesti Koivulaakson moraali joustaa siten, että samat lait eivät koske häntä ja poliittisia vastustajia. Vasemmistoliitto on hänen virallinen poliittinen viiteryhmänsä ja onhan se ryhmä päässyt ihan virallisiin tiedotteisiinkin.

Ministeri Paavo Arhinmäen possen tyhjän tynnyrin säestyksellä paukuttava Koivulaakso on Turjalaisen mukaan lähestynyt häntä näin:

Ministeri Arhinmäen avustaja Dan Koivulaakso lähestyi minua muutama päivä sitten vaatien alla olevan blogini poistamista, koska se ”täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit”. Aluksi ajattelin, että no tehdään sitten niin. Tähän ajatteluuni vaikutti se, että en varsinaisesi halua(isi) itseäni (enää) henkilönä minkään poliittisen äärijärjestön (AFA) tulilinjalle. Kuitenkin asiaa pidemmälle ajateltuani päätin laittaa tähän vähän materiaalia siitä, miksi väitän, että Koivulaakso on AFA:n jäsen.

Tästä voi siten jokainen ajatteluun kykenevä muodostaa oman kuvansa Dan Koivulaaksosta ja tämän todellisista poliittisista ambitioista – ja etenkin keinoista niiden ajamiseen.

*  *  *

Ai niin, ihan muistin virkistykseksi:

Lähde: Turjalainen. kuvat; Kari Halkola

KK

 

Äärivasemmiston hyssyttelyn aika on ohi

Äärivasemmistolainen toiminta Suomessa on saamassa muotoja, jotka vaativat koko yhteiskunnalta ja erityisesti päätöstentekijöiltä päättäväisiä vastatoimia.

Kun kirjan esittelytilaisuuteen, joka pidetään julkisessa tilassa eli kirjastossa, estetään joitain ihmisiä ( joiden poliittinen mielipide eroaa vasemmistolaisesta vallankumous-maailmankatsomuksesta) saapumasta anarkistiryhmän DIY-järjestyksenvalvojien (laittomien) toimesta , niin se ei todellakaan ole leikin asia. Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Hyökkäyksestä joka on toteutettu rikkoen useampaa lakia ja asetusta.

Tällainen omankädenoikeuteen perustuva rikollinen toiminta on hyökkäys poliittisia toimintavapauksia vastaan, se rikkoo järjestyksenvalvonnasta ja vartiointiliikkeistä annettua lainsäädäntöä – mahdollisesti se täyttää myös virkavallan anastamisen tunnusmerkistön, mutta ainakin tuollainen anarkismi julkisessa tilassa näyttäisi täyttävän pakottamisen, tahallisen vaaranaiheuttamisen, laittoman uhkauksen, vapaudenriiston ja pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu viime vuosikymmenien aikana siihen, että sanan- ja mielipiteenvapautta kunnioitetaan eikä kansalaisten vapaata kokoontumisoikeutta rajoiteta. Äärivasemmistolaisiksi tunnistettujen nuorten lainhalveksuntaan perustuva, poliittisen vastustajaan kohdistuva väkivalta ja näiden pääsyn  väkivaltainen  estäminen  poliittissävyiseen tilaisuuteen puukkojen ja astaloiden  kanssa ovatkin vastoin demokratian pelisääntöjä.

Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Iskujen yhtenä tarkoituksena on herättää pelkoa, jotta ihmiset pysyisivät poissa tämänkaltaisista tilaisuuksista. Pelon synnyttäminen on aina ollut yhtenä motiivina kaikkien terroristien toiminnassa.

Samalla iskun tekijät hyökkäävät poliittisia toimintavapauksia vastaan. Tällainen äärivasemmistolainen toiminta ei ole ollut outoa Suomessakaan. Väkivaltaisesta terrorista saivat Suomessakin 1940-luvulla kärsiä ei-vasemmistolaiset poliittiset vaikuttajat ja myös heidän perheensä.

Väkivaltaan tarttuva äärivasemmistolainen toiminta näyttää nyt todenteolla rantautuneen Suomeen. Muualta Euroopassa siitä on esimerkkejä jo pitemmältä ajalta. Valitettavasti Jyväskylän keskiviikkoinen tekokaan ei ole yksittäistapaus, sillä vastaavanlaisia iskuja on tehty jo liian monta. Viranomaiset, sisäministeri mukaan lukien, ovat tähän asti hyssytelleet näitä tekoja, mutta toivottavasti Jyväskylän väkivaltainen isku vihdoin avaa silmät eikä tapahtumien tuomitseminen jää vain puheiden tasolle.

Suojelupoliisinkin on otettava aiempaa vakavammin Suomessa toimivat äärivasemmistolaiset ryhmät. Niille ei saa antaa tuumaakaan lisää elintilaa.

Näiden liikkeiden taustalla on ryhmiä, jotka ovat avoimesti rikollisuuteen yllyttäviä  ja jotka käyvät hanakasti ei-vasemmiston kimppuun, koska se on toiminut suomalaisiin kohdistuvan rasismin ja maahanmuuttohaihattelun vastavoimana. Sosiaaliseen maahanmuuttoon liittyvä ääriajattelu onkin ruokkinut ääriliikkeitä yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen epävarmuuden kanssa. Ilmiön syyt ovat myös yhteiskunnallisia eivätkä komentamalla poistu.

Vaikka pakottamis- ja omankädenoikeusrikoksia ei ole mitenkään yhdistetty vasemmistoliiton toimintaan, niin ihmetystä on herättänyt se, että koko joukko vasemmistoliiton  kansanedustajia (ministeritasoista puheenjohtajaa myöten) on hyvin avoimesti noussut puolustamaan Jyväskylän iskun laittomalla toiminnallaan aiheuttaneita anarkisteja  ja heidän motiivejaan sekä samalla syyllistämään kaikkia ei-vasemmistolaisia.

*  *  *

Tämä kirjoitus on ironiaa, joka kohdistuu Kansan Uutisten pääkirjoitukseen (1.2.2013).

Toimitus odottelee poliisin tekemän esitutkinnan valmistumista – ja siirttyy sen jälkeen mahdollisesti verbaalisen hutkinnan pariin – toisin kuin vasemmistoliito ja sen liepeissä roikkuvat maailmanvallankumoukselliset. Omituisinta tietenkin on se, että tämä poliittisen vastustajan ominaisuudessa itsensä asiantuntijoiksi julistautuneen troikan huijaus menee niin hyvin läpi, että valtamedia pitää näitä todellakin asiantuntijoina – ei omaa poliittista agendaansa (ja uraansa) ajavina puna-agitaattoreina, jota he todellisuudessa ovat

Lisäksi on huomattava, että koko muu poliittinen kenttä on ollut lähestulkoon hiljaa antaen jälkikommunistien (vasemmistoliitto ja sen laittomat versot) toitottaa falskia propagandaansa. Ehkä ei-vasemmiston keskuudessa on tajuttu se, että tällä kampanjalla pyritään rajoittamaan vastustajien poliittisia toimintavapauksia.

Tällä välillä on ihan hyvä tarkastelemassa vasemmistoliittoon  – ja etenkin sen parlamentaarisen koskemattomuuden suojissa ei-vasemmistolaisiin kohdistuvaa terroria ja uutta internationalistista vallankumousta valmistelevaan anarkisti- ja uuspunakaartisiipeä. Niitä löytyy täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.  Linkeissä saattaa olla samoja kirjoituksia, joten (jos aihepiiri kiinnostaa) ne kannattaa katsoa loppuun saakka.

Ja ovathan nämä hassunhauskat antifantit julistaneet rikoksistaan ihan itsekin. Niitä juttuja löytyy esimerkiksi täältä.

Lähde: KU

HP

Jk. Noin jäniskevennykseksi, ihan kertauksena tämä klippi.   Dan Koivulaakson tarinoiden totuusarvo selviää aika nopeasti tästä tallenteesta:

 

Putous syöksykierteessä

MTV3:n viihdeohjelma Putous on päätymässä katsojaluvuissaan siihen tilanteeseen, että ohjelman nimeksi olisi varmaankin syytä muuttaa Syöksykierre. Näin on tapahtumassa siitäkin huolimatta, että kyseinen  televisioyhtiö ei ole vielä katsojalukujen todellisuutta julkaissut ja yrittää vakuuttaa kaiken olevan hyvin.

Tämä on aivan erinomainen uutinen jokaiselle sellaiselle, joka toivoo, että ihmiset ajattelisivat enemmän omilla aivoillaan. Tämä on hyvä uutinen sikälikin, että se saattaa vähentää TV:n katselua ja aktivoida ihmisiä tekemään muutakin kuin katsoa viihteeksi naamioitua nykyhallinnon propagandaa. Vanha totuushan on se, että kun normivirtasella  riittää ruokaa, keskikaljaa ja vaatteita sekä päällä on katto, kansa istuu tyytyväisenä, eikä välitä siitä, kuka oikeastaan päättää sen puolesta asioista.

Kun tähän lisätään tarkoitushakuinen (edelleen viihteeksi) naamioitu propaganda, vallanpitäjillä on näennäisesti huoleton ja turvallinen olo – laiska ja tyhmistetty kansa ei kyseenalaista johtajiaan eikä varsinkaan (kuten olemme nähneet) halua vaihtaa näitä. Todellisuudessa ainoastaan pakkotilanteessa oleva poliitikko jättää tehtävänsä vastenhaluisesti (mutta ainakin näennäisesti)  omasta tahdostaan – kuten viimeksi muuan Muna-Mattina paremmin tunnettu  Matti Vanhanen teki.

Ai niin, miksi Putous on sitten  päätynyt syöksykierteeseen? Sehän se oli tämän pienen hajatelman alkuperäinen kysymys.

Ei, kyse ei ole siitä, että joku känninen Aku Hirviniemi murjoo koomikkokommuninsa kollektiivisella Venla-patsaalla Seiska-lehden paparazzin autoa. Ei, vaikka kansalaistottelemattomuus onkin sanaleikkiin verhottua rikollisuutta, ehkä tässä tapauksessa näennäinen uhri oli ihan itse järjestänyt oman tilanteessa ja teko saattoi olla moraalisesti aivan oikeakin. Itse asiassa olisi erittäin toivottavaa, että jollain julkisuuden henkilöllä olisi munaa vetää raastupaan Panu Hörkkö, Pasi Murto, Mika Heikkilä  ja kaikki muutkin ihmisten yksityisyyden suojan loukkaamiseen syyllistyneet asianosaiset.

Tässä maassa on nimittäin tehty sellainen oikeudellinen linjaus (ennakkopäätös), että sinänsä oikeankin tiedon julkaiseminen vahingoittamis- tai loukkaamistarkoituksessa on rikos.

Syy tähän syöksykierteeseen on aivan toinen – se on poliittinen. Tämä komiikan polulta eksynyt kommuuni ei ole ymmärtänyt sitä, että omien mielipiteiden junttaaminen yleisölle väkisin ei ole poliittista huumoria – se on vastenmielistä pakottamista, toisen ihmisen älykkyyden ja mielipiteen halveksimista ja noin yleisellä tasolla, se edustaa erittäin huonoa käytöstä. Ns. luokatonta paskaa.

Jo pelkkä Mikko Kuustosen johdolla toteutettu tympeä besser-wisseröivä vihervasemmistolaisuus ja siihen liittyneet mauttomat jutut saivat aikaan lähinnä myötähäpeän tunteita. Tekopyhyydessään vertaansa suomalaisessa TV-historiassa hakeva  UNICEF-Putous aiheutti omalta osaltaan  puistatuksia ei-vasemmistolaisesti ajattelevalle katselijalle.  Lopullisena pohjarysäyksenä viihteen karikkoon oli kuitenkin Pekka Haavistolle annettu ilmainen mainosaika (kaupallisen TV-yhtiön viihdeohjelmassa) ja härski puffaus  presidentinvaalien loppuhuipennuksen aikana.

Ilmeisesti muutkin katsoivat tuota ohjelmaa, koska Haavistosta ei sitten tullutkaan (tämän kommuunin jäsenten suureksi pettymykseksi) presidenttiä Eikä Nexar-Antoniosta tasavallan ensimmäistä naista ( projekti näköjään jatkui tappiota noteeraamatta sittemmin saman TV-kanavan toisessa ohjelmassa…)

… joopa, joo, kiitos – ei kiitos.

Lopputulos ei siis ole ollut aivan se, mitä tekijät ovat tavoitelleet, mutta parempi niin. Mainosrahoitteisen yrityksen kuvittelisi toimivan markkinatalouden logiikalla ja karsivan tällaisen roskan pois. Tämä asia on myös YLE-veron tultua voimaan entistä huolestuttavampi ilmiö myös julkisrahoitteisessa ohjelmatarjonnassa. Veronmaksajien taskuista jatkuvana virtana valuvan rahan virratessa YLE:n monikulttuurisen Moolokin kitaan, Putousta vastaavan viihteeksi & hömpäksi naamioidun propagandan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti myös tässä yhtiössä – kuukaudessa.

Paras ratkaisu olisi se, että ihmiset eivät katsoisi TV:tä ollenkaan. Se on kuitenkin mahdottomuus, joten se toiseksi paras vaihtoehto on tietysti se, että ihmiset alkaisivat hiljalleen kypsyä siihen sontaan, jota joka ilta työnnetään tuolta ruudusta katsojien syliin. Kypsymistä tosin pitää seurata sellainen reaktio, että kansa keksii itselleen muuta tekemistä kuin sen TV:n tuijottamisen.

Noin yleensäkin ottaen jokaisen kannattaa kysyä mitä elämältään haluaa – tylsyyttä orjuuttavan prpagandaruudun tai juorulehden edessä vai kaikkea sitä hienoa, mukavaa ja kaunista mitä löytyy TV:n ja Seiskan ulkopuolelta?

KK

Jk. Loppukevennyksenä &  ohjelmavinkkinä tuolle puuhapoppoolle voi hyvällä sydämellä osoittaa 1970-luvun klassikkoa – Näin Naapurissa.  Se taittuisi niiiiin ihanasti teidän agendaanne ja ammattitaitoonne.

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Suomalaisen oikeuslaitoksen puolueettomuudesta

Kirjoittajakaverini KK kirjoitti toissapäivänä (ainakin) ajatuksia herättävän kirjoituksen täällä Kullervoblogissa. Kirjoituksessa ruodittiin suomalaisen oikeuslaitoksen nykytilaa  yhdestä katsantokannasta ja yhden kyseenalaisen oikeusprosessin kautta asioita tarkastellen.

Tänään on syntynyt valtava haloo siitä, että kyseisessä oikeusprosessissa poliittisen näytöstuomion saanut Jussi Halla-aho kyseenalaisti tiedotteessaan KKO:n päätöksen (ja vielä kansanedustajana)

Totuuden nimessä on todettava, että oikeuslaitoksemme ei ole puolueeton ja riippumaton.

Sen jäsenet nimitetään Hyvä Veli/Sisko-periaatteella poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Tuollainen menettely ei voi luoda missään olosuhteissa puolueetonta, luotettavaa, oikeudenmukaista  ja riippumatonta oikeusjärjestelmää.

Suurin kysymys tämän puolueettomuusvakuuttelun keskellä on, miksi tuomioistuimien jäseniltä (tai muiltakaan virkamiehiltä) ei vaadita  todellista sitoutumattomuutta politiikkaan ja poliittisiin eturyhmiin?

Ammattisotilailta sitä on nimittäin vaadittu jo vuosikymmenten ajan.

HP

 

Jussi Halla-ahon tuomio on perustuslain vastainen

Ajattelin nyt ja tässä avautua tästä tärkeämmät yhteiskunnalliset keskusteluaiheet  (Nato, EU, talouskriisi jne) syrjäyttäneestä  Jussi Halla-ahon (poliittisen näytösoikeuden kautta väkisin väännetystä)  oikeudellisesta ennakkotapauksesta .

Koko oikeusfarssiin liittyvä historia lienee kaikille tuttu, joten en ryhdy kaivamaan sitä tähän. Ainoastaan sen verran, että jokainen tuon kuuluisan kirjoituksen lukenut, ymmärtää kirjoituksen olevan puhdasta ja perisuomalaista vittuilua oikeuslaitokselle – ja etenkin sitä varsin puusilmäisesti edustavalle valtionsyyttäjä Mika Illmanille.

Halutessaan jokainen lukija voi hakea itse myös sen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu kyseisestä prosekuuttorista, en viitsi linkittää tähän muuta, kuin sen  kuuluisan täällä julkaistun  Seppo Lehdon tuomion – se nimittäin on yksi etappikivi koko tässä farssissa.

Tämän teen senkin uhkan edessä, että tämänkaltainen oikeusjärjestelmä saattaa naulata kirjoittajapoloisen ristille julkisen oikeuden päätöksen julkistamisesta.

Asian avautumiseksi lainaan Matias Turkkilaa, joka kirjoitti erinomaisen osuvasti ja koko prosessin ytimen kiteyttäen FB-seinällään:

Elämän hassuja ja pikkuruisia paradokseja: käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus käyttävät noini neljä vuotta poistattaakseen netistä neljä erään nimeltä mainitsemattoman blogitekstin kappaletta. Näin tehtyään korkein oikeus menee ja julkaisee samat, juuri äsken laittomaksi määrittelemänsä tekstit omilla verkkosivuillaan.

… niinpä niin.

Turkkila viittasi siis tähän päätökseen, josta todellakin löytyy uudelleen (oikeuslaitoksen toimesta) nettiin lisätyt ja sieltä (yhtä kaikki) samaan aikaan poistettavaksi määrätyt kappaleet.

Koko oikeusfarssin tekee erittäin ikäväksi se, että kaikki pahimmat foliohattuteoriat  ammattiloukkaantuneen virkamiehen (virka-asemastaan käsin)  aikaansaamasta kostosta (yksityistä kansalaista kohtaan) ovat sitten osoittautuneet todeksi.

Hufvudstadsbladet uutisoi aiheesta eilen tuoreeltaan (koko juttu on luettavissa täältä). Jutussa oli haastateltu myös koko prosessin käynnistäjää, valtionsyyttäjä Mika Illmania. Illman loihe lausumaan seuraavasti:

Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva, säger Illman.

Eli tämä samainen Illman, jolle Halla-ahon kirjoitus esitettiin alunperin täkynä, tulkitsee KKO:n päätöksen suomeksi näin;

On hyvä, että laintulkitsijat ovat saaneet aikaan ennakkopäätöksen. Korkein tuomioistuin on vetänyt rajan sille laajuudelle, kuinka pitkälle vallanpitäjiä kritisoivilla (kansalaisilla) on oikeus provosoida ja yliampua.

(Tuo kirjoitus löytyy muuten alkuperäisenä aika monesta paikasta, esimerkiksi täältä. Sen nykyinen versiokin on lukemisen arvoinen…)

Tuo Illmanin kommentti on erittäin suora tunnustus. Hän antaa ymmärtää käyttäneensä valtiosyyttäjänä koko oikeuskoneistoamme yksityisen kostonsa toteuttamiseen sekä perustuslakiin kirjatun sananvapauden rajoittamiseen – oman poliittisen näkemyksensä, agendansa ja tavoitteidensa pohjalta.

Tällainen ei kuulu oikeusvaltioon. KKO:n tuomiota vastaan taistelu on nykyisessä järjestelmässä (ja tällaisessa poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä) aika hankalaa. Illmanin toimet tosin voi kuka tahansa viedä EOA:n pöydälle kanteluna.

Lienee turhaa sanoa, että oma uskoni EIT:n puolueettomuuteen on hyvin huteralla pohjalla nykyisin. Se on aivan samanlainen Euroopan Yhdysvaltojen vallanpitäjien käsikassara, kuin näköjään omakin oikeuslaitoksemme on.

Lisäksi olen kovasti taipuvainen epäilemään sitä, että kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva lainsäädäntö on vahvasti perustuslain (ja jopa ihmisoikeussopimusten) suojaaman sananvapauden vastainen.

Perustuslaissa on selvä esimerkki siitä, ettei perustuslain tasoiseen lakiin voida tehdä mitään poikkeuksia muuten kuin perustuslakiin itseensä kirjattuina.

Sananvapaudesta löytyy yksi perustuslakiin kirjattu poikkeama yleiseen ja yhtäläiseen sananvapauteen ja se kuuluu seuraavasti:

12 § Sananvapaus ja julkisuusJokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. …

Eli ainoa siihen kuuluisaan perustuslakiin kirjattu poikkeama sananvapaudesta on lause, joka kuuluu; Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näin olemme päässeet siihen, että KKO rikkoi perustuslakia tuomitessaan Jussi Halla-ahon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta.

Itse asiassa koko ongelman ydin on siinä, että nykyisin vallanpitäjä ajokoirineen tulkitsee lakia monopoliasemasta käsin. Mitään ulkopuolista valvojaa (Eduskunnan oikeusasiamiestä lukuun ottamatta) ei ole olemassa – jopa poliisi tutkii siihen kohdistuvat rikosepäilyt itse.

Se miten tällaisesta korruptiosta ja vääryydestä päästään eroon on erinomaisen yksinkertaista paperilla.

Suomeen pitää perustaa perustuslakituomioistuin

Käytännössä törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, etteivät vallanpitäjät halua luopua vallastaan ja asettaa itseään ulkopuolisen tuomioistuimen tuomiovallan alaisiksi.

Tämä asia (kuten suora kansanvaltakin) ovat asioita, jotka vaativat Jytkyäkin suuremman poliittisen tömähdyksen ja aitoa poliittista tahtoa. Tahtoa ja kykyä muuttaa kurssia sille tielle, jolla kulkee oligarkia nimeltä Suomi.

Kun tarkastelee sananvapauden olemuksen kieroutumista nykyisessä yhteiskunnassamme, näkee hyvin sen kuinka kauas lainsäädäntö on (aika laajasti muutenkin) ajautunut oikeudenmukaisuudesta ja -tajusta.

Sananvapauden tarkoituksena on ollut suojata hallintoalamaista hallitsijan mielivallalta. Se on tuossa oikeassa ja alkuperäisessä muodossaan vertikaalinen ihmisoikeus.

Jossain vaiheessa siitä on kuitenkin muodostunut horisontaalinen. Kun hallitsija ottaa toisen hallintoalamaisen sananvapauden erityissuojeluun ja käyttää sitä poliittisena astalona toisen hallintoalamaisen sananvapautta vastaan, ollaan kaukana kohtuudesta, oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Suomeksi sanoen, hallitsija on raiskannut sananvapauden ja käyttää sitä mielivaltaan alaisiaan vastaan.

* * *

Summa Summarum.

Mika Illman antaa selvästi ymmärtää, että koko casen tavoite on ollut nimenomaisesti rajoittaa sananvapautta, jotta vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu voidaan kieltää – ja rangaista siihen syyllistyviä.

Ja jotta tähän prejudikaattiin on päästy, ei tarvittu kuin neljä vuotta kestänyt julkinen poliittinen ajojahti ja Korkeimman oikeuden räikeä perustuslain rikkominen.

Onnea kansalaiset. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Koska kohta voi käydä niin, ettette seuraavassa projektin vaiheessa ole oikeutettuja äänestämäänkään.

Lähteet: HBl, Scripta, OM, Finlex, Teemu Lahtinen

KK

 

Kenraali Makarov ja kotimaiset kohisijat

Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä   Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa.

Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa?

Ei olisi ainakaan pitänyt.

Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista  lähtökohdista käsin sellaisessa tilaisuudessa, joka oli erinomaisen hyvä tällaisen viestin esittämiselle. Tällä kerralla olennaisinta ei ollutkaan se, mitä jätetiin sanomatta, vaan juuri se mitä Makarov sanoi.

Hän ilmoitti hyvin suorasanaisesti Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden olevan uhka Venäjälle ja aiheuttavan toimenpiteitä Venäjällä. Se mitä suomalaisessa keskustelussa ei haluta myöntää (tai ei kyetä edes ymmärtämään) Nato-puolueen puolelta, että viimeistään tämän kommentin jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on virallisesti muuttunut suoraksi turvallisuusuhaksi maallemme.

Lisäksi kaikkien  natokiihkoilijoiden olisi syytä tutustua sodankäynnin, strategian ja historian perusasioihin – ennen mölyämistä reikiä päähänsä ekonomin tai merkonomin koulutukseen perustuvalla sodankäyntitaidollaan.

Kuten Makarov totesi, Suomi on harmaata aluetta Venäjän etupiirissä. Tämä on poliittinen, sotilaallinen ja maantieteellinen totuus. Tästä totuudesta  miehensä pahoittaminen osoittaa lähinnä sen, että mielensä pahoittanut henkilö  ei elä todellisuudessa.

Vain typerys tai sokea kiihkoilija ei pysty näkemään sitä, että Suomen kohtalo Naton jäsenenä olisi olla osa hapankaalivyöhykettä. Tehtävänämme olisi toimia Baltian ja muun Itä-Euroopan tapaan viivytystaistelualueena. Me suojaisimme Ruotsia ja Norjaa, hapankaalivyöhyke Länsi-Eurooppaa.

Mahdollisen sodan jälkeen olisimme kauppatavaraa rauhaa sovittaessa. Erinomaisen huono vaihtoehto ja tulevaisuus, vai kuinka?

Eduskunnan puolustusasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kommentoi asiaa tuoreeltaan. Hän totesi varsin viisaasti, että:

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Tuohon tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään lisäämistä.

Sen sijaan on syytä kiinnittää huomio muutamaan toiminnallaan  yhteiskunnallisesti lähinnä epätoivottuja asioita edistävään ja haittaa yleensä aiheuttavaan henkilöön

Ensimmäisenä tässä  joukossa loistaa tietenkin (jostain syystä vieläkin) ulkoministerinä toheloiva Erkki Tuomioja. Jos joskus suomalaisten miesten veri vielä virtaa maan joutuessa sotaan,  maanpuolustustamme sisältä käsin jo vuosikymmeniä tuhonnut (maanpetturin lapsenlapsi) Tuomioja on yksi tärkeimmistä tämän  yhteiskunnallisen painajaisemme arkkitehdeista.

Tuomioja  sanoo, ettei Suomen ja sotilasliitto Naton yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta. Hän sanoo myös, ettei Venäjäkään ole uhkaamassa tällä suunnalla kenenkään turvallisuutta.

Tuomioja toteaa, ettei Venäjän asevoimien komentajan lausuntoja ole tullut mistään muualta Venäjän kantoina, eikä niitä pidä ottaa vakavasti.

Tällaista kantaa edusti Tuomiojan edeltäjä ulkoministerinä, Eljas Erkko, joka jääräpäisyydellään ja kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyydellään suurin kotimainen syypää ns. Jartsev-neuvottelujen kaatumiseen ennen talvisotaa ja sen jälkeiseen tilanteen ajautumiseen kohti sotaa. Hän oli myös osasyyllinen Suomen puolustusvoimien surkeaan tilaan ennen talvisotaa – kuten Tuomioja nykyään.

*  *  *

Ai niin, melkein unohtui.

Päivän toisen diledanttipalkinnon saa ylioppilas Larvanto

… ei kun, MEP Petri Sarvamaa.

Sarvamaan  US-blogissaan ulospäästämä ”Höpö höpö” kruunaa kaikki muutkin ylimieliset typeryydet, joita kyseinen kokoomuslainen itsensäedustaja on vuosien varrella partatupsunsa yläpuolelta ulos päästänyt.

Lisää tällaisia poliitikkoja, niin Suomi ei mitään ulkopuolista vihollista tarvitsekaan.

Lähteet; YLE, HS, IS, IL, US, STT

KK

 

Helsingin Sanomat ja SDP

Helsingin Sanomia ja Sosialidemokraattista Puoluetta yhdistää vahvasti eräs asia.

Kumpikin on aikoinaan oman tehtävänsä tehnyt ja myöhemmin muuttunut haitalliseksi irvikuvaksi itsestään

HP

 

Mitä yhteistä on Mäki-Ketelällä, Mäntylahdella ja Hakkaraisella?

Tämän tekstin kirjoittajan  takaraivossa on jyskyttänyt jo hetken ajan sellainen kysymys, että mitä yhteistä on poliitikoilla Juha Mäki-Ketelä, Ossi Mäntylahti ja Teuvo Hakkarainen?

Näennäisesti ei mitään, mutta pinnan alta saattaa (mahdollisesti ja ehkä)  löytyä jotain aivan muuta kuin mitä se pinta antaa ymmärtää. Vähän siten kuin vesimeloninkin kohdalla – pinta on vihreä, mutta sisus tulipunainen.

Palataan asiaan…

JK

 

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä syy liputtaa ja skoolata. 12 vuoden kansallinen hätätila ja painajainen loppuu tänään, kun koko kansan presidentiksi itseään tituleerannut vähemmistöänkyrä Tarja Halonen poistuu takavasemmalle Tasavallan Presidentin virasta.

Tuon kahdentoista vuoden ajan suomalaisen yhteiskunnan traditioita ja kivijalkaa rappeuttamaan pyrkinyt vasemmistotantta on saanut niin paljon ikävää ja pahaa hallintokautensa aikana aikaan,  joten veikkaan ettei kansan konservatiivinen osa jää häntä kaipaamaan. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että juuri Halonen ja hänen hengenheimolaisensa ovat pääsyylliset siihen ikävään asiaan, että Suomen kansa on jakautunut jyrkästi kahtia.

Suoraan kansanvaltaan uskovana ei tulisi mieleenikään arvostella sitä vaalitulosta, jolla Halonen pääsi valtaan. Se, että tulos ei miellytä kertoo ainoastaan siitä, ettei omalla puolella tullut tehtyä tarpeeksi töitä oman asian ja ehdokkaan eteen – tai sitten vaihtoehtoisesti sen, että valintamahdollisuudet olivat lähinnä verrattavissa valintaan kupan ja ruton väliltä.

Halosen kausi hallitsijana herättää myös aiheellisen kysymyksen siitä, onko presidentti-instituutio sinänsä välttämätön – ja jos on, millaisin valtaoikeuksin. Tästä on helppo jatkaa ajatusta siihen, että onko edustuksellinen demokratia tarpeellinen vai voitaisiinko se korvata virkamiesvalmistelulla ja suorilla (sitovilla ) kansanäänestyksillä?

Änkyrävasemmistolaista demokratiakäsitystä edustava Halonen on vielä kautensa viime metreillä antanut ajatuksistaan varsin selvän ja kirkkaan kuvan.  Hän on pahoittanut mielensä siitä, että kansalaiset ovat uskaltaneet ja kehdanneet arvostella hänen persoonaansa ja toimiaan.

Halosen mielestä Halosen arvostelu osoittaa kansanvallan kunnioittamattomuutta ja halveksuntaa.

Yleinen ja vakiintunut käsitys tästä kansalaisten poliitikkoihin (ja muihin vallankäyttäjiin) kohdistuvasta arvosteluoikeudesta on kylläkin tasan päinvastainen kuin tämän sosialidemokratian kasvatin puolueriippuvainen näkemys.

Puhumattakaan nyt sitten  niistä virkanimityksistä, joissa Halonen hallintokausiensa aikana käveli niin hallituksen kuin eduskunnankin yli ja nimitti omia suosikkejaan, tovereitaan ja jopa muodollisesti ilman riittävää koulutusta vailla olevia poliittisia broileraita enemmistöpäätöksellä valittujen kyvykkäämpien, sopivampien ja jopa koulutetumpienkin ehdokkaiden ohi.

Jääköön jokaisen oman ymmärryskyvyn varaan kuinka enemmistöpäätöksiä ja kansanvalta kunniottavaa tämän koko kansanpresidenttimme toiminta ja arvomaailma todellisuudessa ovat.

Tervemenoa, ei tule ikävä.

*  *  *

Ai niin – melkein unohtui.

Kullervoblogin toimitus onnittelee Sauli Niinistöä vaalivoitosta ja toivottaa hänelle onnea tulevalla hallintokaudella. Sitä hän nimittäin tarvitsee  – etenkin omien (entisten)  puoluetovereidensa vuoksi.

KK

 

Julkinen joukkopsykoosi – Haihattelua Haavistosta ja vasemmistolaista vallananastamista

Suomalaisen yhteiskunnan omahyväisin, itsekeskeisin ja omasta ajattelustaan piirunkin  poikkeavaa näkemystä äänekkäästi paheksuva  (… pöyristyttävää! … taidat olla rasisti, kun et hyväksy homojen perheensisäistä adoptiota?) pseudointellektuelien ja näennäissuvaitsevaisten (pieni, mutta kovin äänekäs) joukko on hurahtanut omaan hurmoshenkiseen joukkopsykoosiinsa – hihhuloimaan ja  haihattelemaan vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston perässä.

Tämä olisi sinänsä lähinnä kainoa myötähäpeää herättävää tai hymynkareen poskille nostattavaa  touhua – jos kyseisen lauman liepeillä, joukossa – ja etenkin perässä – ei liikkuisi aitoja vasemmistolaisia kansanvallan halveksujia.

Iltalehti uutisoi tänään peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (SDPöö) olleen erityisen aktiivisesti ajamassa hedelmättömyysvaatimuksen poistamista laista.

Nykyinen laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta edellyttää, että henkilö on steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Käytännössä tuo lakimuutos tarkoittaisi sitä, että henkilö, joka on lain perusteella mies (suomeksi; täti joka on setä) , voisi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Hieman yllättäen tämä Pöö-puoluetta edustava  joka paikan touhottaja Guzenina-Richardson ei kuitenkaan ole ollut ajamassa lakimuutosta eteenpäin, vaan kunnia (tai lähinnä vastuu) kuuluu hänen erityisavustajalleen Martta Octoberille (Demla). October on ohittanut Suomen lain, kansanvallan ja asemansa esiintymällä aktiivisesti (ja ihan itse itsensä ministeriksi nimittäneenä) tässä asiassa.

Jostain syystä iltapäivän uutisvuo kertoikin sitten jatkona juttuun, että erityisavustaja October on eronnut oma-aloitteisesti.

Guzeninan avustaja, valtiosihteeri Sinikka Näätsaari kertoi, että asia tuli hänellekin yllätyksenä:

  Melkein aamukahvit lensivät ulos, kun huomasin lehden. Minulla ja ministerillä ei ollut tästä mitään käsitystä.

Näätsaari sanoo, ettei lainmuutos ole ollut ministerin agendalla. Erityisavustaja October  oli hänen mukaansa  puhunut joskus sivulauseessa järjestön (SETA) ehdotuksesta, mutta ministeri ei tarttunut siihen. Näätsaaren mukaan Octoberin tausta on ihmisoikeusjärjestöissä.

– Hän on toiminut ymmärtämättä, että aina kun jotain sanoo, se on sama kuin ministeri sanoisi.

– Se oli hänen sydäntään lähellä oleva asia. Hän piti asiaa tärkeänä ja oli enemmän aktiivinen kuin mitä me muut tiesimme.

Tämä loistava on esimerkki siitä, miksi vasemmistolaiseen hurmosliikehdintään pitää suhtautua vakavasti. Presidentti Tarja Halonen on onnistunut kahdentoista (itse)valtiasvuotensa nimittämään yhteiskunnallisesti tärkeisiin solmu- ja avainpisteisiin Octoberin ja itsensä hengenheimolaisia – eräitä  jopa hallituksen ( ja eduskunnan pankkivaliokunnan)  yksimielistä kantaa vastaan – kuten tapauksissa Sinikka Salo ja Ritva Viljanen  – tai ohittaen muodollisenkin pätevyyden avatessaan oven suojavirkaan (pätevien hakijoiden ylitse) uskonsisarelleen Eva Biaudetille.

Kun nyt näyttää siltä, että nuoremmat uskonsisaret kävelevät mistään piittaamatta sekä avustamansa ministerin, muun hallituksen ja jopa eduskunnan yli, jokaisen joka rakastaa omaa vapauttaan ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä on syytä miettiä kenelle antaa äänensä –  näissä presidentinvaleissa mutta etenkin syksyn kunnallisvaaleissa.

Jytkyn pitää olla vain alkusoitto sille kehitykselle, jolla kansanvalta palautetaan kansalle sekä enemmistövallan ja yleisen  kohtuuden periaatteet nostetaan nykyisten perverssiyden ja poikkeavuuden tilalle kansakunnan johtotähdiksi.

Vielä sananen näistä presidentinvaaleista.

Vakavan asian keskelläkin tämän leperryksen kirjoittajaa on huvittanut juuri se intohimo ja joukkohurmos, joilla itseään yksilöllisinä ja älykkäinä pitävät ns. hyvät ihmiset (poikkitaiteilijat, kotimaiset koomikot, tekoälyköt, kulmakuppilan baskeripäiset tenu-ukot, femakot ja niin edelleen) marssivat gurunsa perässä tahtimarssia kuin tahdottomat zombiet.

Toivottavasti häpeä ei laskeudu tulevaisuudessa näiden hassunhauskojen  2010-luvun mellereiden  (hirviniemien, kuustosten, saartamoiden, knihtilöiden) päälle  yhtä vahvana, kuin se laskeutui naganintuoksuisten 1970-luvun stallareiden (sinnemäkien, tuomiojien, salojen, hassien) niskaan.

KK

 

Presidentinvaaleista 2012

Tänään 22.1.2012 järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen äänestys. Muodoltaan presidentinvaalit edustavat suoraa kansanvaltaa, ilman edustuksellista taktikointia ja suhmurointia. Näin ollen kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä ja poliittisesti aktiivisten ihmisten olettaisi äänestävän  yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisesta valtiomme päämiehestä asiasta uurnilla.

Väärin.

Kun edustuksellisesta järjestelmästä  kansalta varastavat elatuksensa  saavat poliitikot pääsivät pitkän parlamentaarisen saaliinjaon ja kaurapuurokompromissien keittelyn jälkeen sopuun presidentinvaalien muuttamisesta suoraksi kansanvaaliksi, vastaveto oli jo odottamassa.

Kun sopu (näennäisesti suoraa kansanvaltaa edustavan) uudenlaisen presidentinvaalijärjestelmän luomisesta saatiin aikaan, niin seurauksena oli presidentin valtaoikeuksien purkaminen ja tämän instituution muuttaminen Suomea edustavaksi marionetiksi.

Kenenkään itsenäiseen ajatteluun kykenevän ei pidä edes odottaa, että valtaan ja sen makuun päässyt edustuksellinen poliitikko luopui vallastaan vapaaehtoisesti. Eikä sitä pidä uskoa edes maaliskuun alussa voimaan tulevan kansalaisaloitelainkaan kohdalla.

Politiikot ovat varmistaneet sen, että oli kansa mitä mieltä tahansa, niin eduskunnan hallituspuolueiden ryhmyrit pystyvät kävelemään ryhmäkurin merkeissä saappaineen kansan tahdon yli.

Edustuksellinen demokratia on kansanvallan irvikuva. Sillä on yhtä vähän tekemistä demokratian kanssa kuin kansandemokratialla.

Kun tämän ymmärtää, voi toki äänestää tässäkin farssissa.  Kun presidentti on vain edustuksellinen hahmo, niin jokaisen meistä pitää miettiä lähinnä sitä kuka ehdokkaista edustaa Suomea  itse kunkin arvoja parhaimmalla tavalla – ja etenkin sitä, kuka tekee sen huonoimmin.

Haluatko presidentiksi sellaisen ehdokkaan, joka tuskin pääsee puolisonsa kanssa edes valtiovierailulle useimpiin länsimaisen systeemin ulkopuolisiin  maihin ja aiheuttaa todennäköisesti maailmalla yleisen  Tom of Finland-reaktion –  joka kohdistuu myös (ja ensisijaisesti) tavalliseen suomalaiseen heteroonkin?

Tai haluatko presidentiksi monissa veivauksissa  keitetyn jalasmökkeilijän? Sellaisen, joka myi myös ylihintaan oman puutarhansa omenoita omalle puoluetoimistolleen ja pimitti aikoinaan Urho Kekkosen sairauden – johtaen itse itsensä nimittäneenä salaisena sijaishallitsijana Suomea?

Vai haluatko mahdollisesti presidentiksi jonkun niistä ehdokkaista, jotka haluavat lakkauttaa lopullisesti Suomen itsenäisyyden, nopeuttaa liittovaltiokehitystä ja viedä Suomen Natoon?

Olisiko mahdollisesti (ilmeisen) dementian alkuoireita sairastava, entuudestaan omahyväisyydestään tunnettu, itsekeskeinen ja neuvottelukyvytön ärisijä mainio valtiollinen edustaja Suomelle?

Miten puolestaan Sinulle sopii sellainen presidentti, joka valittiin nykyiseen poliittiseen suojatyövirkaansa ohi täysin muodollisesti(kin) epäpätevänä – ohi useiden pätevien hakijoiden?

Tai helluntaiherätystä edustava entinen huippu-urheilija?

Tai entinen kuokkavieras/anarkisti/jalkapallohuligaani ja nykyinen veronmaksajien rahoilla futisturismia harjoittava hipsteri?

Niinpä niin. Tämä on tällä kerralla yhteiskunnallisen marketin valikoima ja tästä sortimentista pitää sitten jokaisen meistä valita itselleen sopivin tuote.

Joskus elämässä tulee kuitenkin tilanteita,  joissa täytyy valita monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten  huonoin – ja niin näyttää olevan myös presidentinvaalien 2012 kohdallakin.

KK

 

Tapaus Mika Illman – osa Freddy

Perussuomalaisten Kotkassa asuva ja vaikuttava kunnallisvaltuutettu Freddy Van Wonterghem on vedetty  ns. valtamedian  kaksinaismoralistiseen skeidatuulettimeen samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Hänellä on ollut muitakin liberaalin estabiliteetin kannalta kiusallisia kannanottoja (kuten eutanasian ja bordellien laillistamisehdotukset).

Pari vuotta sitten hän joutui ryöpyn kohteeksi  asiallisesti ja pohditusti) aloittamansa eutanasiakeskustelun kanssa. Tuota eutanasiakeskustelua kommentoitiin myös tässä blogissa tuoreeltaan.

Eikä yhtään sen suvaitsevaisempi ollut näennäissuvaitsevaiston vastaanotto myöskään Van Wonterghemin aloittamassa bordelli- ja prostituutiokeskustelussa (joka muuten jatkuu täällä ainakin tätä kirjoitettaessa).

Van Wonterghem heitti selkeän ironisen kommentin länsimaisen kaksinaismoraalin suhteesta sharia-lainsäädännössä tapahtuviin kivityksiin, ryydittäen sitä tukevalla klimpillä ns. syväekologista ajattelua. Samoja asioita (ilman minkäänlaista ironiaa) on esittänyt jo vuosikymmenien ajan esimerkiksi Pentti Linkola – ilman syytteitä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Tämä tahallinen (tai sitten aidosta typeryydestä johtuva) moraalinen paheksunta on eräs episodi siinä surkeiden sattunmusten sarjassa, jossa pyritään kaventamaan sananvapautta (ja vallanpitäjien kritisoimista)

Huvittavinta tässä koko episodissa on se, että Freddy Van Wonterghem on maahanmuuttaja (ei tosin ihan sellainen, jota liberaalit haluavat).  Hän on aito tee-se-itse-tulevaisuutesi mies, joka on onnistunut menestymään yrittäjänä Suomessa. Lisäksi pitää muistaa, että hän on opiskellut Suomen ns. luonnonmenetelmällä ja näin ollen se on ajoittain hieman epätäydellistä.

Tällainen toisinajattelijaan kohdistuva  ajojahti , jossa valtiosyyttäjä ei käynnistä edes tutkintaa itse, vaan yllyttää kansan syviä rivejä (l.mob) tekemään ilmoituksen(maahanmuuttajasta) poliisille, kuvaa hyvin sitä kaksinaismoralismia – jota Freddy Van Wonterghem arvosteli alkuperäisessä kommentissaan.

Toisaalta kun tähän saakka on tultu, olisi ehkä syytä ottaa tutkinnan alle sekin, miten voi olla mahdollista, että valtiosyyttäjä näyttää käyttävän virkaansa oman poliittisen agendansa ajamiseen ja toisinajattelijoiden rankaisemiseen ja hiljentämiseen.

Freddy Van Wonterghem on  siis maahanmuuttaja.  Siis sellainen, jonka  sosiaalinen status ja  mielipiteet eivät kelpaa valtamedialle, eivätkä etenkään kaikkia maahanmuuttajia samaan infantiiliin kärsijöiden osaan lokeroiville näennäissuvaitsevaisille. Myös Freddyn ihonväri, ammatti ja uskonto ovat aivan vääriä tämän ryhmän mielestä.

Todellisuudessa Freddy on osa sitä ansiokasta joukkoa, joka kertoo sen tärkeän totuuden – nimittäin se, ettei keisarilla ole lainkaan vaatteita.

Tämä on muuten esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa kertoa huuhaajargonin ulkopuolisen todellisuuden omalla nimellään. Tässä itqpotqraivarissa alkaa olla paljon Linkolaan tai Halla-ahoon kohdistuvan  ammattipaheksunnan ja oman hyvyyden esilletuomisen tunnusmerkistön täyttävää toimintaa.

* * *

Joskus harvoin laitavasemmalata ja liberaaliksi itsensä määrittelevien tahojen tahoilta tulee ihan asiallisiakin kommentteja. Sananvapaudesta on  muuan  Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija Roope Mokka muotoillut näin:

John Stuart Millin mukaan sananvapaudessa on kyse siitä, että kauheista asioista voidaan tehdä myös pilaa. Inhottavat asiat pitää voida ottaa julkisuuteen, jotta ne voidaan ampua alas.

Lähteet: Yle, IL, IS, HS, SK

 

Miksi rasismista tuli tärkein osa hallitusohjelmaa?

Kun Kataisen hallitusneuvotteluista on käynyt jo varsin selväksi, että Luuseri I hallitus on lähes mahdoton synnyttää ja jos se nyt sattuisi syntymään hätäkakkana, niin sen ura on kovin lyhyt.

Tämän johtopäätöksen pohjalta, sekä Tasavallan Presidentti että Jyrki Kataisen johtama sixpack valmistautuvat siihen, että tuo hallitus saa yhden asian kirjattua lainsäädäntöön ennen hajoamistaan.

Siellä on nimittäin  helvetinmoinen kiire kirjata maahanmuuttokriittisyys rikoslakiin ja kriminalisoida se. Siinä sivussa saadaan näppärästi kriminalisoitua nykyisen hallinnon arvosteleminenkin.

 

Oppositio oli oikea päätös Soinilta

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

 

Halpatyövoimapulasta

On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen.  Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.

Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.

Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa  ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.

Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö  ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua)  ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja  siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.

Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.

Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?

Yllättäen  HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.

Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.

Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin ,  määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole.  Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.

Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.

Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä

sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen.  Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.

Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt

Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on  puolueena  ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.

Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.

Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.

MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).

Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)

Peruskokoomuslainen esittää toki vastaväitteen:

Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.

Niinkö?

Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa)  Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä,   miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.

Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä)  on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään  moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan  vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Myös nämäkään  ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.

Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.

Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.

Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.

Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.

Lähteet: HS, US

 

Stubbin lipsahdus

Toppuuttelun vaihe on sitten, jos joudumme tukeutumaan puhtaasti vain maajoukkoihin

Ulkoministeri Alexander Stubb (Belgian kokoomus) YLE:n mukaan.

Mitä helvettiä?

Kuka ihmeen Me? Missä vaiheessa Suomi on liittynyt YK:n lipun alla toteutettavaan laittomaan hyökkäyssotaan Libyaa vastaan? Kuka on julistanut Suomessa sodan Libyalle? Koska Suomi on liittoutunut?

Vastauksia odotellessa (ja tuskin hengitystä pidättäen).

 

Eurokolonialismin nousu – osa Libya

Uutisvuo on täyttynyt parin viimeisen päivän ajan  Libyaa koskevista uutisista.  Tämän hetkinen tilanne on se, että Yhdysvallat ja osa sen liittolaisista on ryhtynyt sotatoimiin Libyan (joka on myös YK:n jäsenvaltio)  laillista hallitusta vastaan – YK:n peruskirjan vastaisesti ja YK:n turvallisuusneuvoston siunauksella.

YK on  näin ollen valtuuttanut sotilasliiton puuttumaan jäsenvaltionsa Libyan sisäisiin asioihin ihmishenkien turvaamisen vuoksi – suomeksi asian voi muotoilla selväkielisesti niin, että YK on valtuuttanut Ranskan ottamaan haltuunsa Libyan luonnonvarat (öljyn) ja tukee näin suoraan ja varauksettomasti uutta eurooppalaista kolonialismia – nimitettäköön sitä sitten vaikka uuskolonialismiksi tai eurokolonialismiksi.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Sama järjestö myi periaatteensa edellisen kerran Yhdysvaltojen  (ja sen arabiliittolaisten) edulle jo Kosovon sodan (1999-2006) aikana. Tuolloin otettiin kiertoilmaisu rauhaanpakottaminen laajempaan poliittiseen arsenaaliin ja sillä pyhitettiin hyökkäyssota ja jäsenvaltion pilkkominen ensimmäistä kertaa YK:n historian aikana (meidän on suomalaisina syytä muistaa, että olimme itsekin puolueettomana valtiona mukana tässä interventiossa, eikä presidentti Martti Ahtisaaren ja sir Harri Holkerin roolit Serbian pilkkojina olleet mitenkään vähäpätöisiä).

Lännen tuolloin tukema ja varustama Kosovon vapautusarmeija (UÇK) perustettiin aikoinaan Sveitsissä olevien albaanien toimesta jo vuonna 1982. UÇK organisoitiin (vasemmistolaisen)  IRA:n tavoin, joten puhtaan terrorin käyttö on ollut liikkeen päätoimintamalli jo sen perustamisesta alkaen. Liikkeen alkuperäisinä tavoitteina oli luoda itsenäinen albaanialue sosialistiseen Jugoslaviaan ja liittää se  sen jälkeen Albaniaan – osaksi tulevaisuuden Suur-Albaniaa. Huomattavaa on se, että Kosovon kriisin alussa koko  UÇK:n olemassaoloa epäiltiin. Esimerkiksi  maltillinen albaanijohtaja Ibrahim Rugova piti UÇK:ta lähinnä  serbien provokaattoreina.

UÇK tuli ulos kaapistaan  helmikuussa 1996 serbipoliiseja ja viranomaisia vastaan tehdyn suuren tehdyn iskusarjan jälkeen. UÇK sai tukea luultavasti todennäköisesti  heti alusta asti  Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Saksan tiedustelupalveluilta. UÇK:n perustajista on syytä mainita ainakin  Zahir Pajaziti ja Adem Jashari.

Kun tarkastelemme Libyan nykyistä tilannetta,  sitä on syytä peilata myös Kosovon kautta. Kosovossa länsimaiden valtamedia julisti  NATO:n toimien olleen humanitäärinen interventio, jossa länsimaat olivat hyvää hyvyyttään pelastaneet albaanit.

Minkäänlaisia todellisia ratkaisuja ei kuitenkaan etsitty eikä sotaa edes pyritty välttämään. Näin siksi, että sota ja serbien nöyryyttäminen  se palveli  Yhdysvaltojen (ja sen arabiliittolaisten)  geopoliittisia ja  etuja.  Nato oli osallisena  kriisissä ja sen osallisuudelle haettiin edes jotain  oikeutusta.

Serbeiltä vaadittiin Rambouillet’n konferenssissa käytännössä koko Serbian miehitykselle alistumista. Presidentti Mauno Koiviston mukaan serbeille ennen sotaa esitetyt vaatimukset oli mahdotonta hyväksyä  edes maan omien lakien puitteissa. Koiviston mielestä sodassa saavutettu sopimus olisi voitu saavuttaa ilman väkivaltaa kärsivällisemmällä diplomatialla  Neuvottelujen sisältöä serbeille tehtyjen vaatimusten suhteen ei päästetty julkisuuteen ja asiakirjat julkistettiin tärkeimmiltä osiltaan vasta kuukausien päästä.

Pekka Visuri julkaisi tuoreeltaan aiheesta  kirjan Kosovon Sota. Visurin teos kyseenalaistaa valtamedian kuvaa sodasta, kuten teki myös  brittiläisen kirjeenvaihtaja Robert Fisk. Hän arvioi, että Rambouillet’n konferenssissa esitettiin tarkoituksella niin kovia ehtoja, että hänestä neuvotteluiden syy vaikutti olevan enemmän rauhan estäminen kuin sen tuominen. Myös norjalainen rauhan- ja konfliktitutkija Johan Galtung esitti samansuuntaista kritiikkiä.

Libyan nykyinen johtaja Muammar Gaddafi on de facto diktaattori. Se ei kuitenkaan muuta sitä tilannetta, että hänen hallituksensa on laillinen, kansainvälisesti laajasti tunnustettu sekä YK:ssa maataan edustava.

Kun Yhdysvaltojen kaltainen demokratian irvikuva lähtee tukemaan EU:n tiukassa ytimessä olevan entisen siirtomaavaltion harjoittamaa uuskolonialismia, sana demokraattinen on näissä kuvioissa lähinnä sen paperin arvoinen, jolle se kulloinkin on painettu. Yhdysvaltojen edustama good country vs. criminal country -ajattelu on laajentunut ja yleistynyt suurvaltapoliittisena julkisivun pesumenetelmänä, yksinkertaistuksen astalona ja asioiden sakrifioimiskeinona.

Yhdysvallat on Libyassa lähtenyt tukemaan avoimesti eurokolonialismia. Syyt ovat päivänselviä.

Yhdysvallat osallistuu tähän operaatioon kiittääkseen EU:ta tuesta Irakissa ja Afganistanissa ja sitoakseen EU:n tulevana liittovaltiona itseensä ja maailmanpolitiikkaansa.  Lisäksi Yhdysvallat sotii Kiinan vaikutusvaltaa vastaan epäsuorasti Afrikassa – käyttäen liittolaisiaan julistamattomassa sodassa suurinta rahoittajaansa Kiinaa vastaan (YK on muuten tukevasti mukana kulissina EU;n ja Kiinan välisessä siirtomaasodassa Afrikan sydämessä jo nyt).

Se mitä Yhdysvallat ei näytä oppineen vieläkään  on islamilaisen maailman (ja sen lisääntyvän väestön ja hengellisyyden) ymmärtäminen. Edes Irakista ja Afganistanista saadut kokemukset eivät näytä siirtyneen mukaan suurvallan selviytymisstrategiaan.

Kaatamalla maallistuneen diktaattorin tiukan hallinnon  islamilaisessa maassa, Yhdysvallat luo valta- ja arvotyhjiön. Tällainen tyhjiö on omiaan (etenkin nykyisin) täyttymään varsin nopeasti fundamentalistisen islamin kannattajien ja mullahien toimesta.

* * *

Näennäisesti humanitäärisin syin toteutetun intervention moraali ja oikeutus on tämän kirjoituksen aihe. Sen ymmärtämiseksi lukija voi halutessaan tutustua esimerkiksi Noam Chomskyn teokseen  Uusi sotilaallinen humanismi: Kosovon opetukset

Chomsky syyttää  teoksessaan erityisesti länsimaiden intellektuelleja tapahtumien järjestyksen nurinpäin kääntämisestä Kosovon sodan aikana, kun he kirjoittavat pommitusten olleen vastaus albaanien joukkokarkotuksiin (jotka todellisuudessa alkoivat vasta NATO:n  pommitusten käynnistyttyä). Chomskyn mukaan useat NATO:n kenraalit varoittivat siitä, että pommitukset voivat johtaa joukkokarkotuksiin.Hän asettaa Kosovon tapahtumat laajempaan poliittiseen kontekstiin muistuttamalla samana vuonna tapahtuneista Turkin kurdeihin NATO-maan kohdistamasta aseellisesta repressiosta sekä Itä-Timorin (kristittyyn)väestöön kohdistuneista (muslimien organisoimista) väkivaltaisuuksista.

Chomskyn näkemys on se, että länsimaat ovat olleet viimeisissä konflikteissa  tukemassa sortavaa osapuolta.  Tällä näkemyksellään hän arvostelee sellaista  ajatusta, että länsimaat toimisivat nykyään humanitäärisesti.

Tämän artikkelin kirjoittaja allekirjoittaa Chomskyn  kritiikin yllämainituilta osin eikä halua henkilökohtaisesti – eikä kansallisvaltio Suomen  kansalaisena –  olla missään tekemisissä tämän kehityksen ja sen ns.hedelmien kanssa.

Lähteet: YLE, HS, YK, Wiki,  Pekka Visuri,: Kosovon sota, Noam Chomsky; Uusi sotilaallinen humanismi: Kosovon opetukset

 

Propaganda muuttui journalismiksi

Uutisvuo kertoo, että  julkisrahoitteisen (ja näennäisesti tasapuolisen) Yleisradion ohjelmat menestyivät hyvin Bonnierin Suuri journalismipalkinto -kilvassa. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Uutisen mukaan, viime lokakuussa järjestetty keskustelu käynnisti laajan keskustelun kirkosta ja homoseksuaalisuudesta.

Palkintoraati perusteli päätöstään näin:

… teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta.

Sieltähän se tuli – totuuskin. Kyse ei siis ollut homojen (eikä  yleensäkään vähemmistöjen)  oikeuksien ajamisesta, vaan kylmästä maailmankatsomuksellisesta propagandasta.

Propagandasta, joka oli tunteisiin vetoavaa ja älykkäästi käsikirjoitettua.  Näistä peruselementeistä, mahdollisuudesta käyttää valtakunnallista mediaa pienen ryhmän etujen ajamiseen sekä hyvästä näyttelijävalinnasta (mukaan lukien hyödylliset idiootit) saatiin rakennettua kaikki ennakko-odotukset pöydältä lyönyt mielipiteenmuokkauspaketti – sellainen josta jopa Joseph Göbbels olisi ollut kateellinen.

Jokainen voi halutessaan käydä ihastelemassa tuolla sitä, kuinka journalistiseksi keskusteluksi naamioitu näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Toimittajia voi vielä erikseen onnitella Päivi Räsäsen keksimisestä.

Toimittajia pitää myös onnitella ennen kaikkea siitä ovelasta vedosta, että miten  tämä yksittäinen kiihkoileva maallikko saatiin mukaan ohjelman vetonaulaksi . Se kuinka Räsänen sai suuren yleisön edessä kirkon viralliset kasvot – se jos mikä oli ovela veto. Se osoittaa ohjelman tekijöiltä erinomaista mediamanipuloinnin osaamista ja täydellistä irtautumista kaikesta journalistisesta etiikasta.

Suurelle yleisölle tarjottiin yhden näkyvän persoonan tarjoamaa hihhulointia valtionkirkon virallisena kantana homojen parisuhteenrekisteröintikysymykseen – joka oli jo tuolloin ratkaistu valtiovallan ( ei kirkon) toimesta. Vanhimpien vihaoppien mukaisesti,  kansa saatiin manipuloitua mukaan juoneen ja suuttumaan – näin kaikki pogromit syntyvät.

Homoillan tuottanut toimitus oli tutustunut esikuvansa ajatteluun ja omaksunut tämän edustaman ajattelumallin loistavasti:

”Kun kerrot valheen, kerro iso.”
”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.”

Välittömänä seurauksena tästä erinomaisesti toteutetusta spektaakkelista oli kirkon rakenteita murtava (itsenäiseen ajatteluun kykenemättömän ja johdateltavissa olevan)  sopulilauman joukkoeroaminen kirkosta.Tällä on tulevaisuudessa lukemattomia seurauksia – maltillisen valtionkirkon aseman heikentymisen kautta tapahtuvan uskonnollisen tyhjiön syntyminen ja sen täyttyminen toinen toistaan eksoottisimmilla ja fundamentalistisimmilla opeilla ja lahkoilla (vahvistuvaa ja käännytystyötä tekevää islamia mitenkään tässä unohtamatta).

Muita pitkäaikaisempia vaikutuksia ovat kiintiöajattelun (se, jolla lyödään lahjakkuutta päähän ja suositaan tyhmyyttä ja lahjattomuutta) lisääntyminen, vähemmistöjen  etuoikeuksien lisääntyminen enemmistöön nähden ja arvoliberalismin kieroutuneimpien ilmiöiden esiinmarssi.

Ne joita tässä näytelmässä on käytetty hyväksi eivät  kuitenkaan ole uskonnollisia yhteisöjä. Hyväksi käytettyjä ovat Räsänen, homoseksuaaliset vähemmistöt ja se kuuluisa enemmistö – suurine yleisöineen.

Kysymys Sinulle, oi Suvaitsevainen suomalainen; joko Sinusta hiljalleen tuntuu siltä, että aamupuuroosi on kustu?

Lähde: YLE

 

Varoitus kuluttajalle – näin vaalien alla

Tulevat eduskuntavaalit näyttäisivät olevan eräs virstanpylväs suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Suuri osa kansalaisista on väsynyt poliitikkojen kähmintään, epärehellisyyteen ja kansan  selän takana tapahtuneeseen  itsenäisyyden ja suomalaisten myymiseen EU:lle. Eräs tärkeä aihe on myös paisunut (ja edelleen paisuva) maahanmuutto.

Vaikka tietyt maahanmuuttokriittiset piirit melskaavat kuuluvasti ns. humanitaarisesta maahanmuutosta, pitää muistaa myös sellainen asia, että hapankaalivyöhykkeeltä Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto on suoraa myrkkyä suomalaiselle duunarille –  ja myös pienyrittäjälle.

 

Ja tästä päästäänkin siihen, että kuka ajaa sitten tällaista kehitystä Suomeen? kaikki vakiintuneet puolueet – Keskusta, SDP, RKP, Vihreät ja jopa Vasemmistoliitto – mutta tärkeimpänä kaikista; kansainvälisen kasvottoman kapitalismin, monikulttuurin, halvan työvoiman, veronkierron, luokkayhteiskunnan, epäisänmaallisuuden ja EU:n liittovaltiokehityksen nimeen häikäilemättä kärryjä työntävä Kokoomus.

Kokoomus on näissä(kin) vaaleissa se puolue, johon kuluttajasuojavaltuutetun tulisi aidosti puuttua. Kokoomusta ajetaan hallitusvastuuseen ja suurimmaksi puolueeksi mainostoimisto BOB:in markkinamiesten luomalla humpuukikampanjalla.  Uusi valhetta peittävä  taikasana on maahanmuuttokriittisyys . Se on varsin taitavasti lanseerattu käsitteiden  Työväen puolue, Suomen Toivo, kansallinen ja isänmaallinen raiskauksen ja vääristelyn rinnalle uudeksi atrapiksi äänestäjien kalastukseen.

Jokaisen tulee muistaa, että toisin kuin suomalainen ruoka, kokoomuksen sisältö on hyvin tiedossa. Jos kokoomuksen olemusta nyt ja tässä  johonkin ruokaan pitäisi verrata, ruoka olisi nykytiedon mukaan roiskeläppämallinen kinkkupizza – se  nimittäin ei ole pizza eikä sisällä kinkkua.

Toisaalta tämä tieto on kuluttajalle hyödyllinen – jos hän nyt ihan kaikista varoituksista huolimatta tahtoo mättää suuhunsa ns. kinkkupizzaa, hän on ainakin tietoinen siitä, ettei syö pizzaa eikä kinkkua.

Samoin kokoomuksen kohdalla. Jos nyt joku vielä haluaa tunnesyistä äänestää kokoomusta (joka ei aja Jorma Ollilan lisäksi kenenkään suomalaisen etua), hänen ainakin pitäisi olla tietoinen siitä, että kokoomus ei ole isänmaallinen eikä maahanmuuttokriittinen.

Hämäyksen tuoreimpana ilmiönä on ollut kokoomusnuorten kampanja muka-maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden puolesta. Tätä kampanjaa (esimerkiksi Wille Rydmanin puolesta) on ajanut erityisen aktiivisesti Italiassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan  sekä  Unkarissa avioliitossa suomalaisuuteen syvällisesti tutustunut Helsingin kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Elisa Siekkinen.

Tällainen kokoomuksen-muka-nuivien-ehdokkaiden esittely ja kokoaminen on tällä foorumilla ja  tässä ketjussa nähdyn (lähinnä surkuhupaisan ja myötähäpeää aiheuttavan)  kokoomuksen markkinointistrategian seuraava vaihe.

Tässäkin on syytä muistaa, että saattaahan niitä aidosti maahanmuuttokriittisiä ehdokkaitakin olla myös kokoomuksen riveissä. Todellisuudessa on kuitenkin aivan sama kuinka  henkilökohtaisesti maahanmuuttokriittinen (tai isänmaallinen)  joku kokoomuksen ehdokas on. Jos hän pääsee eduskuntaan hänestä tulee Jyrki  Kataisen kumileimasin – tahdoton marionetti.

Vielä vaarallisempaa on antaa ymmärtää (poliittisten kilpailijoiden toimesta), että nämä olisivat ihan ok-hemmoja. Jokainen kokoomukselle annettu ääni on pois kansallismielisiltä, aidosti suomalaisista välittäviltä ja aidosti maahanmuuttokriittisiltä.

Maahanmuuttokriittisyys on monen kohdalla ainoastaan keppihevonen, jolla yritetään ratsastaa eduskuntaan. Wille Rydman on muutaman kuluneen päivän aikana paljastanut omat kasvonsa ja niiden kasvojen takana ei todellakaan ole mikään maahanmuuttokriittinen ihmelapsi.

Kokonaisuutena kannattaa todellakin tarkkaan katsoa, kenelle sen äänensä antaa tämän muka-maahanmuuttokriittisyyden kilpahuudon keskellä.

Tämä koskee sitten myös muita puolueita kokoomuksen lisäksi. Se mikä edelleen ihmetyttää on havainto siitä, kuinka läpinäkyvä teennäisyys menee läpi muka-koulutetun ja muka-omilla-aivoillaan ajattelevan väestön keskuudessa.

Jo nyt näkee, kuinka kusi kiipeää vauhdilla kuulaan eräissä osoitteissa – jo ennen sitä mahdollista  kansanedustajapaikan saamistakin. Jos jonkun asian varaan kannattaa tässä maassa lyödä vetoja, niin se on ihmisten pikkusieluisuus, ahneus ja omaneduntavoittelu.

Monet ehdolla olevista kavereista ovat aitoja poliittisia pyrkyreitä. Tyypillinen pyrkyri näyttäisi olevan esimerkiksi sellainen, että kun se ura ei auennutkaan , niin siirryttiin rivakalla vauhdilla PerSuihin – tai SDP:sta Muutokseen.

Tällainen pyrkyri on sinänsä helpompi tapaus, kuin samaa puoluetta edistänyt vääjäämättömän kehityksen tulos –  sitä ne loput näistä harkinnanalaisista  arvoisista ehdokkaista ovat sitten  aika suurelta osin. Ja jos eivät ole aikaisemmin  olleet, niin ainakin heistä on sellaisia politiikan rattaissa on tullut.

Tämä taas johtuu myös aika pitkälle olemassa olevista rakenteista.  Kun alunperin mädälle parlamentarismin mutamaalle rakennettua perustaa on korjattu vuosikymmenet mädin rakennustarvikkein, lopputuloksen voi ennustaa ihan ilman rakennusmestarin koulutustakin.

Tilaisuus tekee varkaan – sanotaan sananlaskussa. Suora kansanvalta ehkäisisi näiden tilaisuuksien syntymistä ja pistäisi poliitikot siihen asemaan, johon he kuuluvatkin – kansanedustajiksi.

Tosin siinä tilanteessa (valvotussa luottamustehtävässä) kiinnostus poliitikoksi pääsemiseen saattaisi romahtaa (kun se ei olekaan enää yksiselitteisesti omien etujen ajamista ja kähmintää).

Joka tapauksessa; äänestäkää – mutta äänestäkää oikein ja huolellisesti harkiten.

PÄIVITYS 060411: Tässä seuraava vaihe kokoomuslaisessa markkinointihumbuugissa. Ja täällä sitten totuus siitä kokoomuksen markkinoimasta työperäisestä maahanmuutosta.

 

Husein Muhammed – avoin rasisti?

Maahanmuuttajaperäinen  Husein Muhammed (joka on Helsingin vaalipiirissä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana) ja työskentelee osittain verovaroin subventoidussa järjestötyöpaikassa (joka taas olisi Suomessa täysin tarpeeton puolijulkinen menoerä ilman Huseinia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia),  avautuu tänään US-blogissaan otsikolla Epätasa-arvo on epäsuomalaista.

Tuossa sepustuksessaan Husein muistaa tapansa mukaan toitottaa omia näkemyksiään totuutena ja opastaa meitä suomalaisia siitä, kuinka me omat asiamme hoidamme.

Otsikon ja kirjoituksen välinen ristiriitaisuus hyppää silmille heti otsikon jälkeistä pilakuvaa katsellessa:

Tästä kuvasta ei voi saada hyvälläkään tahdolla juuri muuta kuvaa, kuin se mitä siihen on raapustettu.  Nimittäin sen, että Husein pitää itseään kantaväestöä edustavaa Kalle Keskivertoa hyödyllisempänä ja tarpeellisempana asujana Suomessa.

Suomeksi sanottuna, tämä kuva (jos nyt mikään) henkii suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siis kantasuomalaisia vastaan-

Kuvassa esitetyillä stereotypioilla luodaan kantasuomalaisista ihmisistä mielikuva verovaroin elävinä loisina.  Kuvassa annetaan ymmärtää myös se, että Husein (ja hänen kaltaisensa) ovat hyödyllisempiä ihmisiä, kuin kantasuomalaiset.

Jos tätä Huseinin esittämää ajatusta jatketaan, looginen johtopäätös on se, että Husein haluaa korvata /(verovaroin elävät ja hyödyttömät) kantasuomalaiset kaltaisillaan maahanmuuttajilla.

Se mikä jää epäselväksi on kysymys siitä, mitä Husein sitten tekee meille hyödyttömille kantasuomalaisille sen jälkeen, kun hän on saanut muutettua Suomen kuvassaesitettyjen tavoitteidensa mukaiseksi?

Pogromit, keskitysleirit – vai kenties jokin  ihan uusi vaihtoehto kansanmurhalle lopulliselle ratkaisulle hyödyttömän kantaväestön poistamiseksi ja uuden väestön  Suomeen tuomiseksi?

Lähde: US

 

Maahanmuuton todellisuus – se mitä Sinulle ei ole kerrottu

Kun tämän artikkelin kirjoittaminen aloitettiin, toimitus katsoi lopputulosta ja totesi, että siitä tuli aivan liian monimutkainen ja pitkä. Siksi olemme päätyneet julkaisemaan erittäin selvän, lyhyen ja kansantajuisen version maahanmuuton uhkista.

Euroopan Unioni livauttelee ajoittain (ilmeisen vahingossa tai huonosti peitellen) todellisiakin tiedonjyviä kansalaisten keskuuteen niistä  kaikkia unionin asukkaita koskettavista sopimuksista, joita päättäjät (parhaita latinalaisen hallintokulttuurin perinteitä noudattaen) tekevät suljetuissa huoneissa ja salakähmäisyyden kabineteissa.

Nyt näyttää siltä,  että (aivan kuten on ounasteltukin) valtiojohtomme on tehnyt eduskunnan ja kansan selän takana ja tietämättä sellaisia sitoumuksia ja lupauksia, jotka eivät ole Suomen etujen mukaisia eivätkä edes lainsäädäntöömme perustuvia. Sinänsä huvittava sivuepisodi oli männä viikolla eduskunnassa nähty kanatytön möläytys, jolla hän  tuli samalla paljastaneeksi sen,kuinka EU:n isot pojat vievät hölmöä maalaista kuin kuoriämpäriä – ja Suomea sen mukana.

Rahapolitiikkaa yhtään väheksymättä (ja siihen kiinteästi liittyen) , maahanmuuton todellisuus on kuitenkin sellainen asia, joka näyttää muodostavan suurimman uhkan Suomella ja suomalaisille.

Euroopan Unioni on siis julkaissut mietinnön, joka paljastaa karulla tavalla sen, että Suomen osaksi Uudessa Uljaassa Eurostoliitossa on suunniteltu luontoreservaatin ja pakolaiskaatopaikan rooli. Tuo mietintö löytyy PDF-muodossa täältä. Toimitus suosittelee sen tallentamista ja siihen tutustumista ajatuksen kanssa.

Kansankielellä ja lyhyesti tiivistettynä tuon asiakirjan hälyttävin sisältö on se, että vastoin Vanhasen/Kiviniemen hallituksen  puheita EU:ssa on sovittu yhteisestä pakolaispolitiikasta (kansaa kuulematta), kansallisten varojen yhteiskäytöstä ja sananvapauden kaventamisesta ja ns. väärien mielipiteiden  kriminalisoinnista . Sivujuonteina tässä ovat  peittelemätön liittovaltiokehitys, avoimen kasvottoman kapitalismin istuttaminen Eurooppaan (vaikka väkisin), siirtyminen keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista paikallisempaan sopimiseen, siirtyminen palkkaverotuksesta kulutusverotukseen sekä pyrkimys eläkeiän korottamiseen.

Miten tuo kabinettisopimus (joka on tehty siis kansaa kuulematta) sitten vaikuttaa elämäämme?

Paljonkin .

Yksinkertaistetaan (lupauksen mukaan). Pahimmassa tapauksessa (liitteet sivu I-24) tulevaisuus on sellainen, että  (meitä huomattavasti suuremman ja vauraamman) Saksan ottaessa pakolaisia vastaan vuositasolla 15,776 kappaletta, Britannian kokonaiset 9,147 kappaletta ja Espanjan ottaessa näitä vastaan 25,923 kappaletta, EU työntää Suomeen (meiltä suomalaisilta mitään asiasta kysymättä) tulevaisuudessa 20,054 vekkulia paremman elämän tavoittelijaa vuodessa.

Tältä pohjalta tarkasteltuna, ei ole kovinkaan kummoinen ihme, että se sakki joka tällaisesta on sopinut  (ilman lupaa) haluaa myös siirtää kansallisen päätäntävallan kokonaan EU:lle.

Tällaisille ihmisille on olemassa nimikin – epäisänmaalliset maanpetturit.

Vielä on kuitenkin mahdollisuus pysäyttää kehitys ja kääntää rattaan kulkusuunta päinvastaiseksi. Äänestä oikein ja osallistu seuraaviin vaaleihin. Ne ovat nimittäin Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta elintärkeät.

Lähteet: EU, YLE, HS, US, HF (kiitos Roopelle)

 

Sananen taiteesta

Perussuomalaisten julkistettua  viime viikolla vaaliohjelmansa,  sekä vihervasemmiston että Kehittyvien maakuntien kokokepuleiden synkimmistä koloista alkoi kuulua älämölöä.

Toistaiseksi eniten mölinää on aiheuttanut perussuomalaisten kulttuuripoliittinen linjaus. Vaikka kiihkeää miesvihaa ja  änkyräfeminismiä edustava Anne ”Vulva” Moilanen oli viikonlopun keltalehdessä sitä mieltä, että kaikki taide on yhtä arvokasta,  niin Kullervoblogin toimitus uskaltaa  (muniin ampumisenkin uhalla) olla asiasta eri mieltä – kaikki ns. taide ei todellakaan ole yhtä arvokasta, vaan osa siitä on lähinnä irvokasta.

Täältä päin tarkasteltuna on kuitenkin aika vaikeaa nähdä mitään syytä tukea yhteiskunnallisesti (mitenkään) esimerkiksi Teemu Mäen taiteen nimissä suorittamaa eläinrääkkäystä ja suoranaista  perseilyä.

Taitelija Mäki tuli nimittäin ns.suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 tekemällään  videoteoksella Sex and Death.  Mäen itsensä mukaan, kyseinen videoinstallaatio on  väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi.  30 minuuttia kestävässä tekeleen kliimaksi on kuusi sekuntia kestävä kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän masturboi ja ejakuloi viattoman luontokappaleen  ruumiin päälle.Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989. Syynä oli  teoksen ”raaistavuus ja epäsiveellisyys”.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 1991 Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, että kissa ei kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, että sitä ei saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.

Mutta eihän tämä tähän (tietenkään)monikulttuurisessa ja suvaisevaisessa Suomessa tuolloinkaan jäänyt. Julkisesta esityskiellosta ja hovioikeuden päätöksestä huolimatta Valtion taidemuseo osti kokoelmiinsa vuonna 1994 20 000 markan hintaan Mäen videoteoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää osia Sex and Death -teoksesta, mukaan lukien kissantappokohtauksen.

Asia palasi uudestaan julkiseen keskusteluun  vuonna 2004, Tuolloin heräsi keskustelu siitä,  että oliko asiallista ja sopivaa  hankkia (julkisin varoin) tällaista kuvottavaa roskaa Kiasman kokoelmiin. Päätös kohtasi laajaa  kritiikkiä kansalaisilta, Kiasman sponsoriyrityksiltä ja (jopa) kulttuuriministeri Tanja Karpelalta.

Lopulta teos siirrettiin Kiasman kokoelmista toisen Valtion taidemuseon yksikön, Kuvataiteen keskusarkiston, kokoelmiin.

Tällaista toimintaa ymmärtävät ja tukevat ihmiset herättävät kysymyksen siitä, että onko heidän moraalinsa, maailmankuvansa ja mielenterveytensä normaalilla tasolla?

Jotenkin jää sellainen kuva, että sanoillakin on heille aivan toisenlainen merkitys kuin normivirtaselle tai Nyky-Suomen sanakirjalle.

Ehkä se ymmärrys kulkee niissä raameissa ja juuri siten, miten Mäki kommentoi itse kaikki mahdolliset horisontit ylittänyttä ( ja alittanutta) performanssiaan:

”Se nyt vain oli tapa ilmaista itsetarkoituksellista väkivaltaa ilman nöyryytystä tai alistamista!”

Onkohan täällä päässä jokin suvaitsevaisuuteen liittyvä puute tai vika, sillä me emme pysty ymmärtämään – emme Mäkeä, emmekä Mäen ymmärtäjiä.

Lähteet: Wikipedia, Hikipedia, IL, STT

 

Naulan kantaan – Ana María Gutiérrez Sorainen 27.1.2010

”arroganssin puute” tuota voi sanoa perussuomalaisten vaaliohjelmasta.

Ana María Gutiérrez Sorainen 27.1.2010 kello 19.13   osui sitten  kerrankin naulan kantaan US Puheenvuorossaan.

 

Afganistanin aseistamisesta suomalaisilla aseilla – päivitys 17.2.2011

Tässä blogissa otettiin kantaa tuoreeltaan (vuonna 2007) kahteen eri otteeseen aikeista aseistaa Afganistania Suomen puolustusvoimien hylkäämillä kiinalaisvalmisteisilla rynnäkkökivääreillä (ja muullakin materiaalilla).  Kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.

Asian suhteen Kullervoblogin kanta ei ole muuttunut. Toimitus näkee asian edelleen niin, että Suomen osallistuminen Naton Afganistan-operaatioon on kyseenalaista ja alkaa viimeistään eilisten uutisten valossa näyttää suuren luokan poliittiselta typeryydeltä.

Nykyinen Nato-yhteistyö kannattaa toki ottaa hyötymisen ja oppimisen kannalta, mutta Nato-jäsenyys (ja tällaisiin operaatioihin osallistuminen)  on meille haitallista – jopa vaarallista tulevaisuudessa. Lisäksi näihin  Naton rauhaanpakottamisoperaatioihin (l. USA:n uuskolonialismin pönkittämisoperaatioihin) osallistuminen on muuttanut maailmalla olevaa käsitystä Suomesta rauhanturvaamisen suurvaltana – haitalliseen suuntaan.

Säilyttääksemme uskottavuutemme puolueettomina ja luotettavina rauhanturvaamisen expertteinä, meidän pitäisi osallistua ainoastaan YK:n lipun alla tapahtuviin perinteisiin rauhanturvaamisoperaatioihin. Tietotaitomme ja luotettavuutemme sillä saralla on todellisuudessakin maailman huipputasoa. Maineesta ja kunniasta puhumattakaan. Sitä ei kannata uhrata lyhytnäköisen Nato-politiikan alttarille.

Se mikä on muuttunut, on tiedon määrä tässä asiassa. Wikileaks-vuotojen mukana on julkisuuteen tullut lisää tietoa tästä(kin) kähminnästä.

Julkistettujen raporttien mukaan Yhdysvallat taivutteli erittäin sitkeästi Suomea lahjoittamaan ylijäämäaseita Afganistaniin. Jostain syystä Yhdysvallat päätteli myöhemmin, että hankkeesta oli tullut Suomessa ”poliittista myrkkyä”.

Hankeaseiden luovuttamisesta Afganistaniin hylättiin presidentin ja hallituksen kesken ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vuonna 2006 ja uudelleen 2007. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kokoomus oli  noussut hallitukseen demareiden tilalle.

Hylkäämistä perusteltiin sillä, että aseiden vieminen konfliktialueelle olisi laitonta. Suomi oli kuitenkin saanut jo hankkeen alkuvaiheissa pyytämänsä vakuudet, että aseet menisivät Afganistanin poliiseille eikä armeijalle tai puolisotilaallisille järjestöille. Yhdysvaltain lähetystö Kabulissa viestitti kesäkuussa 2006, että Suomen suurlähettiläs Antti Koistinen oli saanut afgaanien turvallisuusjoukkojen koulutuksesta vastaavalta komentajalta lupauksen ”palomuurista”, jolla aseiden siirtyminen poliiseilta armeijalle estettäisiin.

Hanketta perusteltiin puhtaasti Suomen esittämällä toiveella. Siihen ei kuitenkaan (jostain ihmeellisestä syystä johtuen) otettu kantaa, että aseiden väärinkäyttö Afganistanissa oli huomattavasti todennäköisempää poliisien kuin sotilaiden käsissä. Poliisien aseita päätyy jatkuvasti kapinallisille.

Yhdysvaltain lähetystö totesi kuitenkin myöhemmissä sähkeissä, että hanketta vastustivat erityisen tiukasti alussa ulkoministerinä ollut Erkki Tuomioja (sd) ja hallituksen vaihdoksen jälkeen edelleen presidentti Tarja Halonen.

Valtiomme ulkopoliittinen johto varoitti Suomessa syyskuussa 2007 vierailutta  Yhdysvaltain virkamiestä varoitettiin,  että ”tästä asiasta on tullut poliittista myrkkyä, ja se uhkaa kaataa hankkeitamme saada Suomi tekemään Afganistanissa enemmän muilla alueilla”.

Ilmeisen selvää sotahulluutta (ja täydellistä sodankäynnistä ymmärtämättömyyttä) edustavat kokoomusministerit toivoivat viestien mukaan, että luopumalla asehankkeesta hallitus saataisiin sopimaan lisäjoukkojen lähettämisestä Afganistaniin ja komentovastuun ottamista yhteisessä osastossa Ruotsin kanssa 2009. Joukkoja lisättiin, mutta komentovastuuta ei otettu.

Niin mitä tästä voimme oppia? Ainakin sen, että yhteiskunnan tulevaisuus ja puolustautumisesta päättäminen ovat aivan liian vakavia asioita annettavaksi poliitikkojen päätettäviksi.

Vastoin julkisuuteen annettuja tietoja, juuri kokoomus on pyrkinyt aktiivisesti ajamaan Suomen väkisin väännettyä (ja kansan enemmistön tahdonvastaista) Nato-jäsenyyttä ja edesvastuutonta osallistumista johtovastuussa laittomiin sotatoimiin vieraassa maassa.

Tällaisten asioiden ehkäisemiseksi kenenkään suomalaisen ei pitäisi äänestää tätä mätää poliittista kulttuuria edustavia poliitikkoja. Vieläkin varmempi turva tällaista rehottavaa mädännäisyyttä (ja suoraa hulluutta) vastaan olisi sitovien kansanäänestysten käyttöön ottaminen  – ainakin tämän mittaluokan kansallisissa päätöksissä.

Nato ei ole Suomelle turva – se on riski, joka aktivoituessaan saattaa ajaa koko maamme ja kansamme perikatoon. Kansainvälisiin sotilasoperaatioihin osallistuminen heikentää asemaamme suvereenina kansallisvaltiona ja madaltaa terrori-iskun kynnystä suuntautua Suomeen.

Kun tarkastelee etenkin kokoomusta edustavien ministerien toimintaa (tässä nimenomaisessa tapauksessa), ensimmäinen mielikuva on se, että ministerien toiminta (ministerivastuulla) on ollut kansakunnan ja kansalaisten etujen vastaista ja Suomen turvallisuutta vaarantavaa.

Tosin, ministerivalalla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Kyseisen hallituksen ex-pääministerikin näyttää kävelevän oman vaalikampanjansa julkisista varoista tapahtuneesta touhusta ilman valtakunnanoikeutta tai edes rangaistusta.

Toivottavasti maan tapa muuttuu seuraavien vaalien myötä.

*   *   *

Ai niin… jotain oli unohtua. Toimituksen sivuhuomautuksena; lisäksi tästä uutisesta voi lukea rivien välistä (hyvällä tahdolla), että kansalaisjournalismi ja asioiden esille tuominen täällä avoimessa mediassa on aidosti sellaista toimintaa jolla on vaikutusta asioihin ja päätöksiin – kansalaismielipiteen kautta.

Lähteet: HS, Puolustusvoimat, STT, Wikileaks

 

Kokoomuksen ongelma

Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.

Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa)  uskalla sanoa mistä on kyse.

Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.

Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman  puutteet  sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.

Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen)  on se, että  Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.

Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.

 

Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita.  – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.

 

Miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa?

Wikileaks paljastuksissa on edetty uuteen vaiheeseen. Kaikkien öykkärien isoisä Paavo Lipponen levittelee meriselityksiä (joita tuskin kukaan enää uskoo) jäätyään rysän päältä kiinni. Tämä on tavallaan ihan hauskaa sirkushuvia kansalle, mutta yhtä kaikki sirkushuvia, jolla pyritään viemään kansalaisten mielenkiinto pois oikeista ja akuuteista ongelmista.

Huomattavasti olennaisempaa on nykyhetki ja tulevaisuus verrattuna siihen, että  kumpi kusetti pahemmin vuonna 2003, Lipponen vai Anneli Jäätteenmäki. Aika puistattavaa on se, että näistä paljastuksista alkaa muodostua aika kalsea kuva isänmaan asioista  päättävistä tahoista.

Muutaman viime viikon aikana on Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin luotsaama kokoomus osoittautunut jo kaikkea muuta kuin kansalliseksi ja isänmaalliseksi järjestöksi, Wikileaks kertoo, että enemmistön mielipiteen halveksiminen ja salaperäinen kähmintä on maan tavan lisäksi myös kokoomuksen toimintakäsikirjan punainen lanka.

Tämän päivän tärkein Wikileaks-paljastus ( jonka media on suostunut julkaisemaan) koskee Hyysärin julkaisemaa tietoa siitä, että Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö pitää realistisena sitä, että Suomi hakee lähivuosina puolustusliitto Naton jäsenyyttä huolimatta kansalaisten vastustuksesta.

Lähetystö raportoi kuitenkin, että Nato-myönteisen kokoomuksen pitäisi kuitenkin ensin voittaa kevään eduskuntavaalit. Sen jälkeenkin kokoomuksen natoilijoiden  olisi vielä odotettava presidentti Tarja Halosen virkakauden päättymistä vuonna 2012 . Lähetystön käsityksen mukaan  kun Suomi ei mene Natoon Halosen presidenttikauden aikana .

Vuodettujen lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (sek) erityisavustaja Jori Arvonen kävi suorastaan lupailemassa lähetystön edustajille, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen Natoon.

Yhdysvaltain tuolloinen asiainhoitaja Michael A. Butler raportoi Washingtoniin 2. maaliskuuta 2009 (Sekoomus oli raportin laatimisen aikaan kannatuskyselyjen kärjessä.):

”Arvonen myönsi, että suuri osa suomalaisista vastustaa tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä.”

”Arvonen kuitenkin huomautti poliittisen osaston päällikölle, että yleisö tietää hyvin kokoomuksen tuen Nato-jäsenyydelle ja että puolueen suosio kasvaa siitä huolimatta.”

”Arvonen kertoi poliittisen osaston päällikölle, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.”

Butler kertoo kuulleensa monilta suomalaisilta arvion siitä, että presidentti Halosen jyrkkä Nato-vastaisuus olisi lieventynyt hieman, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2008.

Vaikka Halosta ei hyvällä tahdolla (eikä edes päihtyneen) voi kutsua koko kansan presidentiksi, niin joissain asioissa hän on enemmistön kanssa  samaa mieltä. Jos Halosen Nato-into on ollut laimeaa, niin on sitä ollut myös Suomen kansan halu päästä mukaan Naton etulinjaksi ja viivytystaistelualueeksi.

Butlerin arvion mukaan kansan mielipide voidaan kuitenkin voittaa Naton taakse, eikä jäsenyydestä tarvittaisi kansanäänestystä.

”Suomessa kansalaisten tuen puute ei estä hallitusta toimimasta. Yleisön tuki seuraa usein hallituksen linjanvedon perässä. Tämä nähtiin silloin, kun Suomen hallitus ajoi menestyksekkäästi maan EU-jäsenyyttä, vaikka sen kannatus pysyi matalana.”

Voiko tuota enää paremmin muotoilla? Demokratia ja laillisuusperiaate ovat suomalaisille päättäjille vessapaperia (sic!).

Wikileaks-dokumentit paljastavat varsin selvästi, että Yhdysvaltain lähetystö on lukuisten kontaktiensa avulla päässyt pohjamutia myöten perille suomalaisesta Nato-keskustelusta.

Yhden suorasukaisimmista Nato-arvioista lähetystö sai ulkoministeriön alivaltiosihteeriltä Markus Lyralta huhtikuun alussa 2009.

Lyran mukaan Suomen painavin syy liittyä Natoon on se taakka, jonka Suomi joutuu kantamaan 250 000–350 000 sotilaan asevoimien ylläpitämisestä aluepuolustusta varten.

Ulkoministeri  Stubb ei  (jostain kieroutuneesta syystä?) halunnut perjantaina kommentoida millään tavalla yksittäisiä Wikileaks-tietoja.

Sama asenne koski myös tietoja kokoomusjohdon mahdollisista lupauksista vauhdittaa Suomen suunnitelmia Naton jäsenyydestä siinä tilanteessa, että puolue nousee valta-asemiin vaalien jälkeen.

Hän sanoi kuitenkin, ettei jäsenyydelle ole tilausta Suomessa juuri nyt. Näin olleen kokoomus ei ole hänen mukaansa ajamassa jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, päivän kysymys kuuluukin, että miksi kokoomus ajaa Suomea Natoon vastoin enemmistön tahtoa? Näinhän asia on kaikista meriselityksistä huolimatta, tällä keralla kokoomuksen johto on jäänyt kiinni kuitenkin housut kintuissa ja selitykset ovat kohtuullisen onttoja ja epäuskottavia.

Onko kyse siitä, että kokoomus on aidosti hajottamassa vanhasuomalaisten perintöä ja luopumassa jokaisella sektorilla kansallisuudesta ja viemässä suomalaisilta mahdollisuuden puolustaa itseään?

Vai onko kyse kylmästi härskistä  oman edun tavoittelusta? Ovatko nykyiset poliitikot saaneet lupauksen mahdollisista kuvernöörinvioista EU:n tulevassa provinssissa nimeltään Suomi? Vai onko tässä kusetuksessa menty jo niin pitkälle, että vallan lisäksi nämä isänmaan kauppiaat saavat jo Suomen(kin) ulkopuolelta selvää lahjusrahaa?

Niin tai näin, politiikka alkaa Suomessa olla vinksahtamisen sijaan kääntynyt väärin päin. Kun pohditte näitä asioita, niin etenkin  NATO-jäsenyyttä tarkasteltaessa kannattaa miettiä myös seuraavia asioita:

1. Miksi pääosa nykyisestä upseerikunnasta on Nato-myönteisiä mutta varusmiehet ja reserviläiset  eivät ole?
2. Miksi kaaderijärjestelmään perutuvat kansallisarmeijat on käytännössä hävitetty koko EU:n alueelta?
3. Miksi näiden tilalle on perustettu  värvättyjen palkkamurhaajien kaarteja?
4. Miksi monikulttuuriagenda on tärkeää (EU:n liittovaltiopuuhastelijoiden lisäksi ja myös )  NATO-fanaatikoille?

Lähteet: HS, IL, Wikileaks

 

Isänmaan kauppiaat

Eduskunta on hyväksynyt 11.2.2011 pidetyssä täysistunnossa EU-jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin. Ohessa äänestystulos kansanedustajittain esitettynä.

Ahde Matti /sd	Jaa		Matikainen-Kallström Marjo /kok	Jaa
Ahonen Esko /kesk	Jaa		Mieto Juha /kesk	Jaa
Akaan-Penttilä Eero /kok	Jaa		Mustajärvi Markus /vas	Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Poissa		Mäkelä Outi /kok	Jaa
Alatalo Mikko /kesk	Jaa		Mäkinen Tapani /kok	Jaa
Andersson Janina /vihr	Jaa		Nauclér Elisabeth /r	Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk	Poissa		Nepponen Olli /kok	Jaa
Arhinmäki Paavo /vas	Jaa		Niinistö Ville /vihr	Jaa
Asell Marko /sd	Jaa		Nordman Håkan /r	Jaa
Asko-Seljavaara Sirpa /kok	Jaa		Nurmi Tuija /kok	Jaa
Autio Risto /kesk	Poissa		Nylander Mikaela /r	Poissa
Blomqvist Thomas /r	Jaa		Nylund Mats /r	Jaa
Brax Tuija /vihr	Jaa		Oinonen Lauri /kesk	Jaa
Feldt-Ranta Maarit /sd	Jaa		Oinonen Pentti /ps	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa		Ojala-Niemelä Johanna /sd	Jaa
Forsius Merikukka /kok	Jaa		Ojansuu Kirsi /vihr	Jaa
Gestrin Christina /r	Jaa		Ollila Heikki A. /kok	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa		Orpo Petteri /kok	Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd	Poissa		Paajanen Reijo /kok	Poissa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa		Paasio Heli /sd	Poissa
Hakola Juha /kok	Poissa		Paatero Sirpa /sd	Jaa
Harkimo Leena /kok	Jaa		Pakkanen Markku /kesk	Jaa
Hautala Lasse /kesk	Poissa		Palm Sari /kd	Ei
Heikkinen Hannakaisa /kesk	Poissa		Paloniemi Aila /kesk	Jaa
Heinonen Timo /kok	Jaa		Pekkarinen Mauri /kesk	Jaa
Heinäluoma Eero /sd	Jaa		Peltonen Tuula /sd	Poissa
Hemmilä Pertti /kok	Jaa		Pentti Klaus /kesk	Jaa
Hemming Hanna-Leena /kok	Jaa		Perkiö Sanna /kok	Poissa
Henriksson Anna-Maja /r	Jaa		Pihlajaniemi Petri /kok	Jaa
Hiltunen Rakel /sd	Jaa		Piirainen Raimo /sd	Jaa
Holmlund Anne /kok	Poissa		Puhjo Veijo /vas	Jaa
Hoskonen Hannu /kesk	Jaa		Pulliainen Erkki /vihr	Jaa
Huovinen Susanna /sd	Poissa		Puumala Tuomo /kesk	Jaa
Hurskainen Sinikka /sd	Jaa		Rajala Lyly /kok	Jaa
Häkämies Jyri /kok	Jaa		Rajamäki Kari /sd	Jaa
Hänninen Tuomo /kesk	Jaa		Rantakangas Antti /kesk	Jaa
Jaskari Harri /kok	Jaa		Rauhala Leena /kd	Ei
Jokinen Kalle /kok	Jaa		Ravi Pekka /kok	Poissa
Juurikkala Timo /vihr	Jaa		Rehula Juha /kesk	Jaa
Järvinen Heli /vihr	Jaa		Reijonen Eero /kesk	Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps	Ei		Risikko Paula /kok	Poissa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa		Rossi Markku /kesk	Jaa
Kalli Timo /kesk	Jaa		Ruohonen-Lerner Pirkko /ps	Ei
Kallio Reijo /sd	Jaa		Räsänen Päivi /kd	Ei
Kalliomäki Antti /sd	Jaa		Rönni Tero /sd	Jaa
Kallis Bjarne /kd	Ei		Saarinen Matti /sd	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Jaa		Salo Mauri /kesk	Jaa
Kaltiokumpu Oiva /kesk	Jaa		Salo Petri /kok	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Jaa		Salolainen Pertti /kok	Jaa
Kangas Matti /vas	Ei		Salovaara Pertti /kesk	Poissa
Kankaanniemi Toimi /kd	Ei		Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Kantola Ilkka /sd	Jaa		Sasi Kimmo /kok	Poissa
Karhu Saara /sd	Jaa		Satonen Arto /kok	Jaa
Karhuvaara Arja /kok	Poissa		Seurujärvi Janne /kesk	Poissa
Karimäki Johanna /vihr	Jaa		Sihto Paula /kesk	Jaa
Karjula Kyösti /kesk	Jaa		Sinnemäki Anni /vihr	Jaa
Karpela Tanja /kesk	Jaa		Sirnö Minna /vas	Jaa
Karvo Ulla /kok	Poissa		Skinnari Jouko /sd	Jaa
Kasvi Jyrki /vihr	Jaa		Sumuvuori Johanna /vihr	Jaa
Katainen Elsi /kesk	Poissa		Särkiniemi Seppo /kesk	Jaa
Katainen Jyrki /kok	Jaa		Söderman Jacob /sd	Jaa
Kataja Sampsa /kok	Jaa		Taimela Katja /sd	Jaa
Kaunisto Timo /kesk	Jaa		Taiveaho Satu /sd	Jaa
Kauppila Matti /vas	Jaa		Tallqvist Tarja /kd	Ei
Kerola Inkeri /kesk	Jaa		Tennilä Esko-Juhani /vas	Ei
Kiljunen Anneli /sd	Poissa		Thors Astrid /r	Jaa
Kiljunen Kimmo /sd	Jaa		Tiilikainen Kimmo /kesk	Jaa
Kiuru Krista /sd	Poissa		Tiura Marja /kok	Jaa
Kiviniemi Mari /kesk	Jaa		Tiusanen Pentti /vas	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa		Toivakka Lenita /kok	Jaa
Komi Katri /kesk	Jaa		Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Korhonen Martti /vas	Poissa		Tynkkynen Oras /vihr	Jaa
Korhonen Timo V. /kesk	Jaa		Tölli Tapani /kesk	Poissa
Korkeaoja Juha /kesk	Jaa		Ukkola Tuulikki /kok	Jaa
Koski Valto /sd	Poissa		Uotila Kari /vas	Jaa
Koskinen Johannes /sd	Jaa		Urpilainen Jutta /sd	Jaa
Koskinen Marjaana /sd	Poissa		Uusipaavalniemi Markku /ps	Ei
Kuisma Risto /sd	Jaa		Vahasalo Raija /kok	Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd	Jaa		Wallin Stefan /r	Poissa
Kuoppa Mikko /vas	Ei		Valpas Unto /vas	Ei
Kuusisto Merja /sd	Jaa		Vapaavuori Jan /kok	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Ei		Vehkaperä Mirja /kesk	Jaa
Kähkönen Lauri /sd	Jaa		Vehviläinen Anu /kesk	Jaa
Kärkkäinen Kari /kd	Ei		Wideroos Ulla-Maj /r	Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk	Jaa		Viitamies Pauliina /sd	Jaa
Laakso Jaakko /vas	Ei		Viitanen Pia /sd	Jaa
Lahtela Esa /sd	Jaa		Viljanen Ilkka /kok	Jaa
Laitinen Reijo /sd	Jaa		Vilkuna Pekka /kesk	Ei
Lapintie Annika /vas	Jaa		Virén Lasse /kok	Jaa
Larikka Jari /kok	Jaa		Virkkunen Henna /kok	Jaa
Laukkanen Markku /kesk	Jaa		Virolainen Anne-Mari /kok	Jaa
Lauslahti Sanna /kok	Jaa		Virtanen Erkki /vas	Poissa
Laxell Jouko /kok	Jaa		Virtanen Pertti /ps	Ei
Lehti Eero /kok	Jaa		Vistbacka Raimo /ps	Ei
Lehtomäki Paula /kesk	Jaa		Vuolanne Antti /sd	Poissa
Leppä Jari /kesk	Poissa		Väyrynen Paavo /kesk	Jaa
Lindén Suvi /kok	Jaa		Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Jaa		Yrttiaho Jyrki /vas	Ei
Lipponen Päivi /sd	Jaa		Zyskowicz Ben /kok	Jaa
Manninen Hannes /kesk	Jaa

Mitä tästä äänetystuloksesta voi tulkita?  Ainakin sen, että nämä Jaa-äänen antaneet kansanedustajat ovat valmiita siirtämään Suomen kansalle kuuluvan päätösvallan EU:lle, eikä heitä kiinnosta kansan mielipide tässä asiassa. Toisaalta tästä voi päätellä sen, että suurissa puolueissa kansanedustaja on muutaman oligarkin käyttämä tahdoton kumileimasin – säälittävä kansanedustajan palkkaa nostava sätkynukke.

Toimitus näkee asian niin, että kansallismielisesti tai edes isänmaallisesti ajatteleva suomalainen ei voi hyvällä omallatunnolla äänestää ketään näistä isänmaan kauppiaista – eikä myöskään heidän edustamiaan puolueita.

Hävettää jakaa kansallisuus tällaisen joukkion kanssa…

Lähde: Eduskunta

 

Näin perustuslakivaliokunta käänsi takkinsa

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut perustuslain muuttamiseen yleisesti liittyviä periaatteita käsitellessään ensimmäistä kokonaisuudistuksen jälkeen annettua perustuslain muutosesitystä. Valiokunta totesi asiasta näin:

”Perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutoinkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. On toisaalta pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta.” (PeVM 5/2005 vp, s. 2)

Tässä on siis lisää pohdittavaa jokaiselle meistä – onko näin tapahtunut vai onko valiokunta takinkääntäjien ja kansankusettajien sirkus?

1. Onko perustuslain  muuttamiseen suhtauduttu pidättyvästi?
2. Onko perustuslain muutoshankkeisiin ryhdytty päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella (tai jopa kenties oman edun tavoittelun vuoksi)?
3. Onko tämä hanke omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana?
4. Onko niin, että uusi perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista?
5. Onko perustuslain mahdollisia muutostarpeita arvioitu huolellisesti?
6. Ovatko välttämättömiksi arvioidut muutokset tehty perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta?

Perustuslakimme on vuodelta 1999. Sen salassa tapahtuva sörkkiminen tuntuu entistäkin tarkoitushakuisemmalta kun tarkastelee sitä siinä valossa, että Rikoslaki on edelleen (osittain muutettuna) vuodelta 1889 ja alkaa sanoilla:

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan…

Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yleisen oikeusturvan(kin) vuoksi eduskunnan olisi syytä unohtaa valtiopetoksen valmistelu ja viedä loppuun mitä pikimmiten rikoslainsäädännön uusiminen.

Nykyinen lainsäädäntömme on laadinnaltaan sellaista (keskenäänkin ristiriitaista) sillisalaattia, että siitä ei ota kukaan normivirtanen selvää. Toisaalta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa jokaisen pitäisi ymmärtää lainsäädännöstä ainakin kriminalisoidut (ja myöskin ei-suotavat) asiat.

Peräänkuulutamme entistä kovemmalla äänellä perustuslakituomioistuinta, valtiosta aidosti irti olevaa poliisin (ja muidenkin virkamiesten) sekä päättäjien asioita tutkivaa esitutkintaelintä ja tuomioistuinta (perustuslakituomioistuin käy) sekä osallistuvan kansanvallan (l. suora demokratia) päättäjiä sitovaa käyttämistä.

Tähän tuoreeseen perustuslainmuutospuuhasteluun on lisätty  myös kansalaisaloitteen mahdollisuus.  Tuo ns. mahdollisuus on puhdasta kosmetiikkaa ja äänestäjien älykkyyden aliarvioimista. Ei yhtään  mitään muuta.

Suoran demokratian kanssa tuolla lisäyksellä on yhtä vähän tekemistä kuin demokratialla on kansandemokratian kanssa tai sanalla ”kansallinen” kokoomuksen nimessä on kansallisvaltion kanssa.

Kokoomuksesta puheen ollen. Nämä kokoomuslaiset Toivon Toverit levittävät nyt hädissään kahta sanaa pitkin foorumeja ; valtiosäännön täydellisyysperiaate ja  johdonmukainen laintulkinta.

Vastoin tuota epätoivokampanjan ympäripyöreää umpahpahia, kummankin asian määrittämistä varten  tarvittaisiin oikeasti (tässä ristiriitaisessa lakiviidakossa)  perustuslakituomioistuin, ei asianosaisten pyörittämä perustuslakivaliokunta – jota muuten johtaa ihmishengen menetyksen toimillaan aiheuttanut tamperelainen juristi.

Nykyisen rikoslain ollessa se mikä se on,  jätämme jokaiselle lukijalle itselleen arviotavaksi sen, kuinka kiireellinen perustuslain muutos kansankunnan (ja kansalaisten)  etujen ajamiseksi todellisuudessa on. Miettikää myös sitä,  kuinka tämä (pimein valoin ajettu) kähmintä täyttää valtiosäännön täydennysperiaatteen tai johdonmukaisen laintulkinnan määritelmät.

Toimituksen mielipiteen tästä asiasta varmaankin tiedätte…

Lähde

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta valehtelee

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §

Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

 

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin – uusi vaihe valtiopetoksessa

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi (perustuslain) muutosta

Näin kommentoi toiminnassaan  lähinnä korruptioon  keskittyneen Keskusta rp:n puoluesihteeri Timo Laaninen Iltalehden uutisoinnin mukaan.

Normaalin demokratiakäsityksen omaavan suomalaisen on puolestaan mahdotonta nähdä, että nykyinen hallitus pakottaa seuraavan hallituksen (äänestystuloksesta riippumatta) jatkamaan sen käynnistämää valtiopetoksen valmistelua ja Suomen itsenäisyyden antamista ilmaiseksi EU nimiselle liittovaltiolle

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti perjantaina kynnyskysymykseksi puolueensa hallitukseen menolle EU-jäsenyyden kirjaamisen Suomen perustuslakiin – ja tämä etukäteen rehellisesti äänestäjille annettu ilmoitus aiheutti ns. kolmessa suuressa puolueessa paniikin.

EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin on osa nykyisen (ja maamme kaikkien aikojen tuhoisimman)  hallituksen antamaa perustuslain muutosesitystä – ja aivan uusi vaihe näiden puolueiden valmistelemassa maanpetoksessa.

Laaninen nikottelee, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä Soinin suomeksi ennen vaaleja äänestäjille  antamaa lupausta. Hän haluaisi kuulla, mitä Soini tarkoittaa kynnyskysymyksellä.

Haluaako Soini varata vain oikeuden ryhmälleen äänestää vastaan, kuten vihreät ydinvoiman suhteen vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa? Jos hän tarkoittaa kynnyskysymyksellä kieltäytymistä hallituksesta, joka hyväksyisi perustuslain muutoksen, Soini ilmoittautui käytännössä oppositioon.

Laaninen muistuttaa (hyvä niin, tulevaisuudessa on helpompi löytää syylliset) siitä, että keskusta on hallituksessa ollut antamassa esitystä perustuslain muutoksesta.

On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi muutosta, Laaninen sanoo.

Tämä on siis keskustan käsitys demokratiasta Suomessa – keskustan  rehellisyyskäsityksestä ja moraalista on varmaan viime aikoina syntynyt (muille kuin keskustalaisille)  myös varsin selvä kuva.

Tämä keskustaksi itseään kutsuva kopla on ollut syvällä mukana myös siinä kähminnässä, jossa Suomen itsenäisyys ja suomalaisten tulevaisuus on ollut maksuvälineenä poiliittisen elittin henkilökohtaisten etujen haalimisessa.

Mutta ei keskusta ole tässä hämäräbisneksessä suinkaan yksin mukana. Myös kokoomus ja demarit ovat sitoutuneet uuden perustuslain hyväksymiseen

Olimme mukana sopimassa asiasta hallituksessa. Sen päätöksen takana olemme edelleen

Näin kertoo kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen Iltalehdelle. Myöskään Tujusta ei kiinnosta vaalien tulos eikä kansan mielipide – hän on tuudittautunut siihen, että olipa tulos mikä tahansa, päätös on tehty eikä sitä voida muuttaa.

Kansanvaltaisessa Suomen tasavallassa.

Nyt muistutuksena jokaiselle sellaiselle äänioikeutetulle, joka vielä on jäänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kokoomuskuvaan (kansallinen ja isänmaallinen porvaripuolue? …  joo oli joskus)  kiinni, niin tutustukaapa oikeasti siihen, mitä nykyinen kokoomus edustaa:

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että auringonlaskun puolueeksi vajonnut ja oppositiota suurimpana ryhmänä edustava SDP on mukana tässä hankkeessa.

Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä metodia, jolla ns. maan tapaa on ylläpidetty Suomessa – ja kansalle kuuluva valta on luisunut käytännössä kolmen suurimman puolueen (joista yksi on ollut aina sopimuksen mukaan vuorollaan oppositiossa) muutaman päättävän oligarkin haltuun.

Se mikä on puolestaan  yllättävää, on avoimuus mikä yllättäen kuuluu puoluesihteerien kommenteissa. Joko vaalit ovat todella lähellä (ja tulos hirvittää) tai sitten tässä on tapahtunut kömmähdys median hallinnan kanssa. Veikkaan ensimmäistä, koska nyt näyttää siltä, että historian siivet havisevat ja tässä maassa saadaan ensimmäistä kertaa (kovin, kovin pitkään) aikaan ravistuttavia muutoksia eduskunnan voimarakenteisiin.

Ja vaikka tässä kävisi nyt niin, että perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle ja kepuleiden torniolaisen edustajan Hannes Mannisen hätärykäisy kolmen suuren hallituksesta päätyisi lopulta kolmen suuren housuihin, niin sekin olisi voitto.

Jos perussuomalaiset saavat otaksutun äänimäärän (ja sen mukaisen määrän paikkoja), tuolla joukolla pystytään torppaamaan (perustuslain säätämisjärjestyksessä) tämä hanke seuraavien vaalien yli. Ja siihen mennessä kolmen suuren hätä on kasvanut todennäköisesti niin suureksi, että pieni lapsikin voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Tämä touhuilu on taas erinomainen osoitus siitä, että Suomessa tulisi siirtyä mahdollisimman pikaisesti sitoviin kansanäänestyksiin ja suoraan kansanvaltaan – ja siinä oikeassa perustuslain muuttamisäänestyksessä muuttaa lakia siten, että maahan muodostettaisiin perustuslakituomioistuin.

Perustuslain muutos on nyt eduskunnan käsittelyssä. Lopullisesti sen hyväksymisestä päättää uusi eduskunta. Sinulla ja minulla on vielä mahdollisuus pistää stoppi tälle valtiopetoksen valmistelulle – äänestämällä oikein vaaleissa.

Sellainen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaikka tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, on syytä muistaa sekin, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle.

Ei ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – eikä etenkään sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Päätös on Sinun.

Lähteet: AL, IL, YLE

Päivitys 310111 0933: Myös Riikka Söyring käsittelee samaa aihetta.

 

Kenen lauluja laulat?

Jussi Halla-aho on kirjoittanut erinomaisen oivaltavan kirjoituksen Kokoomuksen nykyisestä olemuksesta. Tuo kirjoitus on luettavissa Scriptasta,  joten toimitus ei  sitä tänne ja kehottaa Kullervoblogin lukijoita lukemaan  sen ennen kuin jatkatte tämän kirjoituksen tutkimista (myös Kullervoblogin tämän aihealueen kirjoituksiin voi lukija tutustua halutessaan).

Täältä suunnasta katsottuna Halla-ahon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin suuren totuuden. Nimittäin sen, että epäkansallisen markkinapuolueen markkinointiosasto on onnistunut syöttämään monimielikuvaisen pullamössön (nykyisen monikulttuuri- ja globalisaatiouskon nimissä, tietenkin) suomalaiselle normivirtaselle.

Tämän todellisuuden valossa nykyisen Kokoomuksen äänestäjäkunta vaikuttaa joko jääräpäiseltä Kokoomuksen jo hylkäämiin arvoihin uskovalta eilisen ryhmältä tai (mitä todennäköisemmin) Suuren Kusetuksen nielaisseelta arvostelukyvyttömältä jees-ihmisten hölmöläislaumalta.

Oikein mikään muukaan ei tule mieleen, kun tarkastelee tuon puolueen äänestäjien ydinryhmää. Kokoomuksen uskollisin äänestäjäkaarti koostuu edelleenkin virkamiehistä ja PK-yrittäjistä. On aika vaikeaa nähdä yhteisiä intressejä heidän ja kokoomuslaisen politiikan suurimman hyötyjän – kasvottoman globaalin kapitalismin – välillä.

Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan  itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.

Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.

Ottamatta tässä ja nyt sen enempää muihin puolueisiin kantaa (vaaleihin on vielä aikaa ja jokainen tulee varmasti saamaan osansa…) haluan muistuttaa lukijoita siitä paradoksista, jossa suomalainen vasemmisto elää nykyään.

Oma vasemmistomme elää edelleen vuoden 1918-juoksuhaudoissaan ja on tukevasti kiinni jo kaksikymmentä vuotta sitten romahtaneessa kommunismissa ja siihen kiinteästi kuuluvassa internationalismissa (vihreät puolestaan elävät iloisesti irti todellisuudesta LSD-huuruisessa ihmemaassaan).

Suomalainen duunari puolestaan on aito patriootti ja monesti tiukkaakin tiukempi nationalisti. Hänen maailmankuvansa on aika helvetin kaukana jonkun Paavo Arhinmäen tai Eero Heinäluoman maailmasta – ja hänen isänmaalisuutensakin on konkreettisuudessaan aivan jotain muuta kuin tekoisänmaallisen liberaaliporvarin.

Aitoon nationalismiin nimittäin kuuluu olennaisena osana oman kansan ja kulttuurin rakastaminen ja suojeleminen – muita kansoja ja kulttuureja kunnioittaen näiden omilla alueilla.

Tämän asian ymmärtäminen tuntuu olevan nykyisille poliitikoille – niin oikealla kuin vasemmallakin – täysin mahdoton asia ymmärrettäväksi.

 

Sananen moraalista

Olemme saaneet vuodenvaihteen kunniaksi  erinomaisen oppitunnin, siitä miten päättäjämme ja osa viranomaistamme suhtautuvat lakiin ja rikoksen käyttämiseen painostusvälineenä oikeudettomien pyrkimysten läpiviemisessä.

Maahanmuuttovirastovirasto  on päättänyt kaikessa hiljaisuudessa, että suoranainen lain rikkominen  johtaa haluttuun lopputulokseen. Muutaman ahkeran työperäisen maahanmuuttajan toimesta ns. kansalaistottelemattomuus on saanut uuden merkityksen ja työperäisyydellä saadaan myös ns.  humanitaarinen maahanmuutto toteutettua.

Väärien viisumeiden, karkotuspäätöksen päälle laskemisen,  karkotettavan piilottelun ja muun niskuroinnin esivaltaa (ja lainsäädäntöä) vastaan seurauksena kuuluisa  egyptiläisisoäiti Eveline Fadayel on saanut vuoden oleskeluluvan Suomeen. Maahanmuuttovirasto myönsi oleskeluluvan 21. joulukuuta Fadayelin maahanmuuttotaustaisten lasten kiristämisen ja suoranaisen lain rikkomisen jälkeen.

Maahanmuuttovirasto antaa suomalaisille selvän signaalin siitä, että kun rikkoo tarpeeksi sitkeästi lainsäädäntöä, niin nykyisessä Suomessa saa tehdä ihan mitä huvittaa.

Lähde: HS

 

Turvapaikan saaneen kiitos Ruotsille

Kuva: Jari

Vuosikymmeniä maahanmuuttajia rajojensa sisäpuolelle  haalinut naapurimaamme Ruotsi on kohdannut ensimmäisen kerran ääri-islamilaista  Jihadia  julistaneen itsemurhapommittajan .

Kuten olemme mediasta saaneet tietää tekijä oli  (luotettavan Ruotsin poliisin mukaan 98-prosenttisen varmasti) muuan Taimur Abdulwahab, joka oli (luotettavien ruotsalaisviestimien mukaan)  28- tai 29-vuotias, irakilaissyntyinen mies.

Hän oli (edelleen ruotsalaismedian mukaan ilmeisesti) syntynyt Bagdadissa vuonna 1981 (tai 1980)  ja hän muutti äitinsä, isänsä ja isosiskonsa kanssa Ruotsiin 1992. Poliisin mukaan epäilty sai (mahdollisesti)  Ruotsin kansalaisuuden samana vuonna.

Aftonbladetin haastattelemien  (Abdulwahabin tunteneiden) ihmisten mukaan, hän sopeutui nopeasti ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän harrasti koripalloa, seurusteli tyttöjen kanssa ja viihtyi hyvin perheensä kanssa, ystävät kertovat lehdelle. Lukiossa hän sai hyviä arvosanoja.

Lukion jälkeen Abdulwahab  haki ja pääsi Bedfordshiren yliopistoon Lutoniin ja muutti Britanniaan vuonna 2001,jossa hän alkoi kiinnostua radikaalista islamista (al-Qaidan tiedetään värväävän Lutonissa  uusia kannattajia).

Myös Abdulwahabin  vaimo on Lähi-idästä.He menivät naimisiin vuonna 2004, samana vuonna kun epäilty valmistui yliopistosta. Vuonna 2006 pari sai esikoistyttären, kaksi vuotta myöhemmin toisen tyttären ja viime kesänä pojan.

Abdulwahab oli käynyt keskusteluja foorumeilla, joita käyttävät esimerkiksi terroristiverkosto al-Qaida. Sivustoilla hänet tunnettiin ”pyhänä soturina”. Abdulwahabilla oli myös oma sivu Facebookissa. Profiilikuvassa kaksi miestä heiluttaa mustaa lippua, jossa on arabiankielistä kirjoitusta. Facebook-sivulla julkaistiin Expressenin mukaan myös islamistisia marttyyrivideoita. Facebookiin perustettiin (nyttemmin poistettu) Abdulwahabin muistoryhmä, jolla oli maanantaina yli 400 fania.

Neljä viikkoa sitten Abdulwahab palasi Britanniasta Tranåsiin yksin. Lauantaiaamuna hän istui autoon ja ajoi kohti Tukholmaa.

Kiitokseksi saamastaan turvallisuudesta, koulutuksesta ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluista Abdulwahab päätti yrittää laajennettua joukkoitsemurhaa hyväntekijöidensä keskuuteen. Ruotsalaisten onneksi Abdulwahab tunaroi pomminsa kanssa niin, että hän itse jäi ainoaksi uhrikseen. Tässä päämäärässään häntä auttoi ennen kaikkea EU ja sen alueella oleva Pyhän Vapaan Liikkuvuuden Doktriini.

Ilman nykyistä Schengenin sopimusta  eri EU-maiden turvallisuusviranomaiset pystyisivät puuttumaan huomattavan paljon tehokkaammin ihmiskauppaan, salakuljetukseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen – ja etenkin tällaiseen fundamentalistisesta islamin uskonnosta juurensa juontavaan terrorismiin.

Tällainen nykyinen EU pysyy pystyssä (internationalismin kuolleeseen ruumiiseen uskovien) tapavasemmistolaisten ja kansainvälisen kapitalismin epäpyhän liiton varassa. Vihervasemmisto luulee pyörittävänsä (ja ennen kaikkea kontrolloivansa) Eurostoliittoa, mutta ei huomaa vieläkään päätyneensä tässä allianssissa kasvottoman kapitalismin juoksutytöksi.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet Itä-Euroopasta  (ja muualtakin maailmasta) huijatut ja kaapatut nuoret tytöt joutuvat toimimaan seksiorjina, laittomat siirtolaiset vievät paikallisten työntekijöiden työpaikat, huumekappa leviää ja mafiat muuttuvat koko mantereen ylittäviksi –  ja kaikki tämä tapahtuu  näiden ns.humanistien toiminnan vuoksi.

Puhumattakaan näistä Jihadia keskuudessamme käyvistä terroristeista.

Juuri paneurooppalaisen vapaan liikkuvuuden vuoksi, tämä asia koskee meitä suomalaisia vieläkin enemmän kuin Pohjoismaiden välillä jo 1950-luvulta saakka ollut passivapaussopimus.  Periaatteella eräät-asiat-eivät-koskaan-muutu hoidettu asiasta tiedottaminen viranomaisten taholta  on kuitenkin (perisuomalaiseen tapaan ja jälleen kerran) lähinnä skitsofreenista.

Kun oma kotoinen turvallisuuspoliisimme (Supo) rauhoittelee kansalaisia julkisuudessa, niin  samaan aikaan Koko Kansan Presidenttimme kertoo naama virneessä, että totuttautukaa nyt siihen, kyllä se islamistien pommi räjähtää vielä suomalaistenkin keskuudessa.

Eihän tämä mikään yllätys ollut, mutta tässä herää aito kysymys siitä, että miksi meillä Suomessa on yritetty väen vängällä saada aikaan aivan näitä samoja ongelmia jotka riivaavat Ruotsia? Poliittinen tyhmyys saattaa olla eräs syy, ahneus toinen ja EU:n painostus kolmas. Veikkaan itse, että nämä kaikki kolme yhdessä.

Tästä tapauksesta kannattaa oppia ainakin se olennainen. Vaikka meille jatkuvasti jankutetaan sitä, kuinka toisen ja kolmannen polven syrjäytyneistä maahanmuuttajista tulee tulevaisuuden terroristeja, tämä tapaus osoittaa myös jotain aivan muuta. Tällä kerralla näennäisesti hyvin integroitunut ja elämänsä hallitseva maahanmuuttaja muuttui kiihkeäksi islamin soturiksi opiskellessaan  (islamistien soluttamassa) yliopistossa.

Tämän perusteella voi päätellä ainakin sen, että fundamentalistinen islam puhuttelee myös muitakin kuin syrjäytyneitä (toisen ja kolmannen polven) maahanmuuttajia.

Lisäksi siitä voinee tehdä myös sellaisen johtopäätöksen, että läheskään kaikkien muslimien integraatio eurooppalaisuuteen ja Eurooppaan ei ole todellisuutta.

Haluan kiinnittää tässä kohtaa huomiota New York Timesin  , 5. helmikuuta 2006 julkaisemaan ja Christopher Caldwellin kirjoittamaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa valottaneeseen kirjoitukseen. Artikkelin nimi oli Islam on outskirts of Welfare state (artikkeli löytyy kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä täältä).

Caldwell kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan monikulttuurisen ajanjaksoon johtaneen, sen kehittymisen ja nykyiseen tilanteeseen yleisesti liittyvän historian. Hän tekee myös tarkkoja havaintoja ruotsalaisesta todellisuudesta maahanmuuttajien kanssa:

Ruotsi on yksinkertaisesti nyt liian monimuotoinen pystyäkseen hyötymään massatuotetusta vauraudestaan ja turvallisuudestaan, joka sopi sille niin hyvin melkein vuosisadan ajan. Kapitalismin kriitikot käyttivät Joseph Schumpeteria ja Daniel Bellia osoittaakseen, että vapaa markkinatalous on viime kädessä kaivanut maata oman menestyksensä alta: vauraus jota työn etiikka luo saa ihmiset haluamaan vähemmän työntekoa. Hyvinvointivaltiolla on myöskin omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: Aftonbladet, SvD, HS,IL, MTV3, US, HS, NYT

 

Suomessa on uusi rikollisjärjestö

Olemme kaikki varmaan huomanneet, että päivän uutisoinnissa on kiinnitetty huomiota Suomesta löytyneeseen uudehkoon rikollisjärjestöön.

Kuten STT asian muotoili, Suomen alamaailmassa on meneillään myllerrys. Rikollisuuteen (etenkin järjestäytyneeseen sellaiseen) liittyy aito halveksinta lainsäädäntöä kohtaan ja hyvin usein viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta tai kiristys.

Piittaamattomuus lainsäädännöstä ja yhteisesti sovituista säännöistä on aiheuttanut jo tällaista (pahempaa odotellessa) ja viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta/kiristys on aiheuttanut tällaista .

(”v*tut niistä muutamasta tuhannesta helsinkiläisestä, , jotka kärsivät samasta ongelmasta”. Kaupunginjohtaja J.Pajunen ja Punavihreä kabinettiorkesteri).

Lähteet: STT, IS, US

 

Sattuiko sopivasti? Osa 1.

Sisäministeri Anne Holmlundin työryhmän ehdotukset kerjäämisen kieltämisestä vesittyivät hallituksen iltakoulussa keskiviikkona lähes täydellisesti. Jostain syystä kerjäämisen kiellon sijasta hallitus päätti täsmentää luvattoman leiriytymisen kieltoa järjestyslaissa.

Vaikka luvaton leiriytyminen on nykyisinkin kiellettyä ilman maanomistajan tai vuokralaisen lupaa,niin järjestyslain muutoksella pykäliä pyritään selkeyttämään.

Sattuiko tämä sopivasti tähän aikaan, kun Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä ja suomalaisten ikimuistoisia nautintaoikeuksia – ns. jokamiehenoikeuksia – kaventamassa ja mahdollisesti lopettamassa?

Vai olisiko taustalla vieläkin suurempi liiketoimi? Sellainen, jossa Suomesta tehdään hissukseen raaka-aineita maailmalle toimittava kolonialisoitu uuden ajan siirtomaa?

Niin tai näin, suosittelemme tutustumista  Metsähallituksen pohjavesien ryöstöprojektin lisäksi ainakin tähän yhtiöön ja sen puuhiin Pohjois-Suomessa.

Tämän yhtiön luulisi kiinnostavan myös vihreitä, koska sen toimet ovat  tuomassa pohjoiseen massiivisen rekkarallin, mutta kovin hiljaista on vihertehtaalla.

Northland Resources on päättänyt laivata rautarikasteen Kiinaan ja muihin Aasian maihin Norjan Narvikista. Yhtiö hylkäsi lähes varmana pidetyn Kemin Ajoksen sataman, jolloin malmi olisi kulkenut sähköistettävää malmirataa myöten Kolarista.

Tämä tarkoittaa käytännössä raskaalla rekkaliikenteellä Lapin herkässä luonnossa Narvikiin hoidettavaa syöttöliikennettä  – 7 dollaria tonnilta halvempaan satamaan.

Vaikka nyt jostain lukijasta saattaisi tuntua siltä, että nämä asiat liittyvät huonosti toisiinsa, niin elävässä elämässä ne saattavat kuitenkin liittyä varsin tukevasti toinen toisiinsa.

… palaamme asiaan…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Metsähallitus, MMM

 

Kysymys kulttuurirelativisteille

Kysymys kulttuurirelativisteille, jotka olette sitä mieltä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, kuuluu  hyvin yksinkertaisesti näin:

Miten Te suhtaudutte siihen, että joku ismi kieltää toisten ismien olemassaolon?

Esimerkiksi näin

Lähde:YLE

 

MTV3:n syvin olemus

Vaikka joku asia tuntuisi henkilökohtaisesti vaikka kuinka kuvottavalta ja vahingolliselta, yleensä jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa.  Niinkin vastenmielisellä TV-ohjelmalla kuin Big Brother on myös tarkoituksensa totuuden osoittamisessa.

Tällä kerralla totuuden torvena on toiminut BB-Nino – ilmeisesti  itse huomaamattaan ja ymmärtämättömyyttään.

Tämä edellisellä kaudella ohjelmasta yliseksuaalisen levottomuutensa vuoksi (nuoremman miehen seksuaalinen lähentely)  ulospotkittu (ja ilmeinen?) narsisti oli kertonut eilen, että kun hän joutui lähtemään ohjelmasta niin MTV3:n suuri johtaja oli tullut lohduttelemaan häntä.

Tämän turhan sirkushuvin gladiaattori oli kuulemma kerännyt potkujensa aikana enemmän katsojia kuin Konginkankaan onnettomuus. BB-Nino oli kyseisestä asiasta puolestaan erittäin mielissään.

Kas näin – MTV3 on toki yritys, mutta tämä paljastus, että kyseisen median johdolle yhtäällä inhimillinen kärsimys ja toisaalla epästabiilien ja ja omaa parastaan ymmärtämättömien rassukoiden hyväksikäyttö rahantekovälineinä, on koko toiminnan peruskivi.

Tässä yhteydessä on kai turha edes puhua riippumattoman median perustehtävästä välittää neutraaleja uutisia ja toimia vallan vahtikoirana.

No, jokainen meistä voi äänestää lompakollaan (ja sen voi ulottaa myös ns. yhteistyökumppaneihin)  ja se onkin ainoa asia, joka sattuu näihin toisten kärsimyksellä ja vajavaisuuksilla omaisuuksia itselleen rahastaviin pomoihin…

Lähde: BB, MTV3