Media kertoo laajalla rintamalla siitä kuinka Forssassa kiehuu. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka alkaa näköjään löytämään jo kipurajoja.
Poliisin vahvistaman tiedon mukaan, 15-vuotias forssalaisnuorukainen pajoinpideltiin maanantaina 22.8.2016 Forssan Prisman parkkipaikalla kahden maahanmuuttajataustaisen miehen toimesta.
Tämä on siis fakta
Tämän seurauksena Forssassa on syntynyt useampia kärhämiä VOK:ssa oleskelevien (laittomasti maahan tulleiden) ns.turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön edustajien kanssa.
Netissä jaetaan aika selvää kuvaa ja tarinaa kertovia videoita siitä, kuinka turvapaikkaa hakeneet poloiset turvapaikanhakijat yrittävät muuttaa rautatangoin Forssaa samanlaiseksi paikaksi, josta he saapuivat Suomeen (hakemaan turvapaikkaa).
Kun nämä ns.turvapaikanhakijat ovat videoiden mukaan käyttäneet rautatankoja astaloina. Rautatankojen käyttäminen astalona herättää muutamia ajatuksia, jotka voi tiivistää kysymykseen, mistä kyseiset rautatangot yht´äkkiä löytyivät näiden rauhanrakastajien käsiin?
Tässä maassa rautatankoja ovat heilutelleet perinteisesti äärivasemmistolaiset anarkistit.
Ehkä poliisin olisi syytä selvitellä sitä onko jokin anarkistryhmittymä mukana jutussa?
Eräs valokuva on nyt noussut kuitenkin kaiken keskustelun yläpuolelle. Se on tämä.
Tämä valokuva esittää maanantaina pahoinpidellyn uhrin suuta.
Vihervasemmisto on huutanut jo kurkku suorana (esimerkiksi Sakari ”Uuninpankkopoika” Timosen FB-seinällä), että kyseessä olisi ”epäonnistunut lävistys”. No eihän se ole sitä. Kuva kertoo suun alueelle osuneesta lyönnistä. Lyönnistä, joka on ollut onneksi niin kevyt, ettei hammaskalusto ole vaurioitunut
Jokainen lääkäri ja/tai muuten väkivallan kanssa tekemisissä ollut tunnistaa huulista hampaiden tekemät haavat.
Tässä ei todellakaan ole kyse epäonnistuneesta lävistyksestä, vaikka Timosen seinällä hilluva kuukautisverensä huumaama feministilauma sellaista huutaakin.
Sakari Timonen ei ilmeisesti edelleenkään ymmärrä tämän vedätyksemme kontekstia.
Kuten toimitus jo alunperin totesi, koko kansanryhmää vastaan kiihottaminen on lakipykälänä yhdenvertaisuutta loukkaava ja näin ollen suomalaisen oikeuskäsityksen vastainen.
SDP:n asemaan kymmenien tuhansien suomalaisten kuolemaan syyllisenä kapinapuolueena Timonen ei (tietenkään) kommentoinut mitään.
Timonen ei näin ollen myöskään kiistänyt olevansa kansanmurhaajapuolueen edustaja. SDP on edelleen ainoa eduskuntapuolue, joka on aloittanut avoimen kapinan ase kädessä laillista valtiovaltaa vastaan.
Huvittavaa on sekin, ettei Timonen ole tutustunut ryhmämme historiaan. Kullervon tarinan ja ryhmän funktion yhteys selviäisi sieltä sellaiselle, jolla on kykyä ymmärtää lukemaansa. Uuninpankkojuristilla sitä ei näytä olevan.
Sekin on huvittavaa, että lapseton (eli kansanomaisesti tuhkamuna) vanhus keskustelee toisten miehisyydestä ja miehekkyydestä.
Tämän dialogin päättäminen on sitten kiinni ainoastaan Uuninpankkopojasta. Toimituksen kokemuksin perustuen, UP tuskin ymmärtää olla vieläkään vedättämättä.
Vaihdamme toki aihetta, mutta UP pysyy mukana listalla juuri niin pitkään kuin itse haluaa.
Helsingin Sanomat ei ole menettänyt näköjään tarpeeksi tilauksia ja maksavia asiakkaita. Tämä päättely perustuu siihen havaintoon, että kyseinen ”puolueeton päivittäislehti” jatkaa edelleen valitsemallaan harhaisella toimituspolitiikan ja journalismin linjalla
Tänään HS:n itkuisessa kirjoituksessa kotimaiset punavihreässä kuplassa elävä journalisti Maria Manner kyynelehtii vääryyden ja laittomuuden kautta Suomeen saapuneiden ja nyt sitten (varsin odotetusti) Suomesta palautettavien onnenonkijoiden kohtaloa. Näiden kertoessa Tuhannen ja Yhden Yön Satujaan ja etsiessä jotain syytä jäädä Suomeen – tai päästä johonkin muuhun eurooppalaiseen maahan.
Samalla myös pääministeri Juha Sipilän typerä ja käsittämätön vuoden takainen lupaus siitä, että hän antaa Kempeleen omakotitalonsa pakolaisten käyttöön tulee päätyneeksi siihen kontekstiin, jossa sitä pitäisi aidosti arvioida
Kas näin:
”Monet irakilaiset turvapaikanhakijat ottavat puheeksi erään tietyn talon Kempeleellä.
Pääministeri Juha Sipilän lupausta antaa kotinsa pakolaisten käyttöön esiteltiin viime syksynä Irakissa televisiossa. Se vaikutti monien mukaan osaltaan siihen, että irakilaisia vaelsi juuri Suomeen.
”Miksi hän sanoi niin?”, kysyy eräs Bagdadista kotoisin oleva, päätöstään yhä odottava nuori mies.
Hän ajatteli silloin, että Suomessa on enemmän tilaa turvapaikanhakijoille kuin vaikkapa Saksassa.
”Me olisimme voineet mennä muualle. Nyt olemme jumissa täällä.””
*****
Nuo lainatut lauseet lauseet kertovat oikeastaan kaiken olennaisen näistä Eurooppaan laittomasti tulleista ”turvapaikanhakijoista”.
Eivät tällaisia kommentteja latovat ole henkensä edestä pakenevia pakolaisia. Nämä ovat Eurooppaan tietoisesti päätyneitä elintasopakolaisia ja turvapaikkaturisteja.
Onnenonkijoita.
Tämä on väkeä, joka saapuu esimerkiksi Suomeen täysin ulkopuolisina (niin rodun, kielen, kulttuurin, uskonnon ja kaiken muunkin kannalta tarkasteltuna). Tällainen on puhdasta kutsumattomien vieraiden harjoittamaa onnen ongintaa alkuperäisväestön uhrauksilla ja työpanoksella rakennetussa yhteiskunnassa.
Tällä kehityksellä olemme kansana kohta Ruotsin jäljillä. Kuten yhdysvaltalainen journalisti, Christopher Caldwell, kirjoitti jo viime vuosikymmenellä erittäin tarkasti;
Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin tyystin erilaiseen asiakokonaisuuteen.
Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti ruotsalaisen yhteiskunnan perustuvan tasa-arvolle, mutta ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
*****
Juha Sipilän (ja muiden päättäjiemme) edesvastuuton toiminta alkaa saamaan nyt todellisia mittasuhteita. Kun savuverho alkaa hiljalleen repeilemään sekä todellisuuden muodostamasta pakosta, että kokoomuksessa tapahtuneen vallanvaihdon myötä. Vaikka Petteri Orpo ei sinänsä ole yhtään sen isänmaallisempi kuin edeltäjänsä Alexander Stubb, hän ei ole kuitenkaan stubbimaisen imelä ja liukas. Tämä avaa näkymiä SOS-hallituksen kulisseihin.
Vaikka Sipilä väitti jälkikäteen, ettei hänen lausunnoillaan ollut mitään vaikutusta siihen, että Suomeen on saapunut poikkeuksellisen suuri määrä Irakilaisia suhteessa muihin turvapaikanhakijoihin, niin tässä valossa Sipilä valehteli suoraan kansalaisille. Pääministerinä ja virkavastuullisena.
Suomen hallitus veti kädet levälleen, rajat ammoilleen ja päästi (valtion suvereeniteetia loukaten) valtavat massat laittomia maahantulijoita rajojemme yli.
Sen jälkeen hallituksemme tarjosi näille rikollisesti Suomeen tulleille (maahamme kuulumattomille ja identitfoimattomille) ilmaisen ylöspidon hotelleissa, taskurahaa velttoilusta ja ilmaiset terveydenhoitopalvelut . Sellaiset, joihin työtätekevällä ja veroja maksavalla alkuperäisväestön keskiluokalla ei ole mahdollisuutta edes päästä.
Tämä yhteydessä luotiin pakolaisbisnes, jossa poliitikot jakoivat keskenään verommaksajien rahoja SPR:n kaltaisten suojatyöpaikkoja kukkahattutädeille tarjoavien verenimijäorganisaation kanssa.
Eikä siinä vielä kaikki.
Jossain vaiheessa savuverho katosi näiden ”pakolaisten” todellisen funktion kohdalta. Yht´äkkiä näistä onnenonkijoista tulikin suomalaisen yhteiskunnan (olemattoman) työvoimapulakuplan ratkaisijoita.
Siis halpatyövoimaa suorittaviin töihin (ja alentamaan samalla suomalaisen duunarin mahdollisuutta saada elantonsa omalla työllään).
*****
Mutta ei pidä syyttää pelkkää porvarihallitusta tästä katastrofista. Syyllisiä maahanmuuttokatastrofiin ovat kaikki päättäjät, jotka ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana mukana näissä poliittisissa vallan saleissa. Tämä korruptoitunut oligarkkien joukko on huolehtinut sulle-mulle-systeemillä toki jo aikaisemminkin veronmaksajien rahojen jakamisesta itselleen ja itseään lähellä oleville etupiireille.
Tässä tilanteessa on syytä muistaa edellisen presidentin, Tarja Halosen, puuhastelut tämän pakkomonikulttuurin ja suomalaisen kansan vaihtamisen saralla. Jos ollaan rehellisiä, arabien houkuttelun Suomeen aloitti tämä presidentti Halonen vierailullaan Egyptissä.
Halonen päästi julkisuuteen tällaisen viestin ja se oli lähtölaukaus näistä Lähi-Idän arabimaista Suomeen suuntautuneen sosiaaliturismin jyrähtävälle alkamiselle
Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.
Palataan kuitenkin varsinaiseen asiaan. On hyvä muistaa myös se, että kansainvälinen suojelu ei ole ensisijainen suojelutapa, vaan nimenomaan maan sisäinen pakolaisuus. Kansainvälinen suojelu on vasta toissijainen keino, joka on ollut jo pitkään kirjattuna myös ulkomaalaislakiin.
Nämä ihmiset, jotka ovat luvatta Suomeen tulleet, eivät kuulu myöskään Dublin-sopimuksen perusteella Suomeen. He kuuluvat (sopimuksen perusteella) ensimmäiseen maahan, johon he ovat EU:ssa saapuneet.
Moraalisesti ajatellen, nämä ihmiset eivät kuulu ollenkaan Eurooppaan.
He kuuluvat sinen aivan yhtä vähän, kuin nykyiset päättäjämme kuuluvat valtaan. He nimittäin kuuluvat pääsääntöisesti leivättömän pöydän ääreen.
Syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, väärinkäytöksistä, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Verorahoitteinen YLE on muuttunut kummalliseksi perversioksi kansalaisyhteiskunnassa. Lakiin Yleisradio Oy:sta on kirjattu sen tehtäviin mm. tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Kuitenkin samaan lakiin on kirjattu myös tehtäväksi tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Näin silti, että kumpaakaan ei ole kirjattu perustuslakiin ja vaikka kumpikin on ristiriidassaperustuslain määrittelemien kansalliskielten ja suomalaisuuden kanssa. Jos tässä maassa olisi perustuslakituomioistuin, tuo lakihirviö olisi jo muutettu, mutta tässä maassa ei ole perustuslakituomiistuinta, moraalia eikä kohta kulttuuria tai kansallista varallisuuttakaan.
On jokseenkin selvää, ettei moinen monikulttuuriagenda sovi myöskään tasapuoliseen ja puolueettomaan journalismiin. Ei myöskään näkyvä vasemmistolaisuus. Kumpikin näistä asioista vievät uskottavuuden nykyiseltä YLEltä ja kaikilta siihen liittyviltä ”tasapuolisuus”-höpinöiltä.
YLE on nykyisellään punaisen ja monikulttuurisen propagandan syöttökone. Sellainen, jota jokainen meistä rahoittaa, vaikka se sotisi omaa maailmankatsomusta ja arvoja vastaan. Sen toimituskuntaan on pesiytynyt sellainen punikkijoukko, että 1970-luvun taistolaiset ovat vain kateudesta punaisia.
On kohtuullisen kuvottavaa katsoa esimerkiksi uutistenlukija Matti Röngän lässyttämistä ja leperryksiä. Rönkä lässyttää uutislähetyksissä Oikeaa Oppia aikuisille ihmisille samalla tavalla, kuin pikkulapsille puhutaan. Aivan kuten Neuvostoliitossa taannoin oli tapana.
Se, että julkinen yleisradioyhtiö käyttää näitä säännöllisesti lähteinä (ja verorahoitusta rikoksen tekemiseen) on jo sinällään moraalitonta ja vastenmielistä.
Kun alkaa vahvasti näyttää siltä, että eräät YLE:n toimittajat (ja heitä lähellä olevat tahot) ovat olleet jotenkin mukana tietosuojarikoksissa, koko firma tulisi asettaa syyniin ja tiukan tutkimuksen alle.
Kun ruotsalainen Expo järjesti anarkistiterroristien kanssa tiedotustilaisuuden Vastarintaliikkeen palvelimelle tehdyistä tietomurroista, paikalla olivat maireasti hymyilevinä myös snadisti lespaava ja hintahtava vasemmistoliiton helsinkiläinen kunnanvaltuutettu – ja ullatus, ullatus – YLE:n paljastuksia (l.tietomurtojen kautta) lanseeravaa väkivaltalajeja kouluttava retiisinpunainen toimittelija.
Poliitikkojen olisi syytä ottaa YLE samanlaiseen syyniin, kuin Yrjö Leinon johtama Sisäasiainministeriö ja sen terroriorganisaatio Punainen Valpo otettiin 1940-luvulla.
Ettei tulisi lisää ihmisoikeusrikkomuksia ja vasemmistoterrorin uhreja.
Blogimme on on ollut jonkin aikaa tauolla ja maailma näyttää muuttuneen tällä välillä vielä entistäkin huonompaan suuntaan.
Tauon jälkeisen avauksemme piti koskea EU:n tiukassa ohjauksessa kansallista tuhoa kulkevaa Juha Sipilän (kesk) Perskeko-hallitusta, mutta joudumme nyt ottamaan aasinsillan tuohon aiheeseen siksi, ettäverenpunainen hämärä on palannut Suomeen ja varsin yllättäen.
Kuka olisi uskonut viime itsenäisyyspäivien, EuroMayDay-vappujen, Smash Asemien ja muiden anarkistimellakoiden sekä etenkin kevään eduskuntavaalituloksen jälkeen sitä, että porvarivetoisessa Suomessa anarkistinen vallankumoustoiminta ja siihen liittyvä rikollisuus on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja vastaavasti isänmaallisia ihmisiä ja järjestöjä vastaan on käynnistetty valtakunnallinen ajojahti ja suoranainen vainokampanja?
Emme mekään, vaikka olemme kollektiivisesti jo jonkin ajan seuranneet maailman menoa suomalaisen nationalismin filtterin läpi.
Mitä sitten on tapahtunut ja miksi?
Näyttää vahvasti siltä, että viime tiistaina kahdessa yössä maasta ylöspolkaistu vihatapahtuma oli rakennettu jo valmiiksi, aika oli sovittu heinä-elokuun vaihteeseen ja punakaarti odotti ainoastaan jotain sopivaa tekosyytä .
Sellaiseksi saatiin väännettyä kansanedustaja Olli Immosen (ps) nationalistis-romanttinen FaceBook-päivitys.
Niin, miksi tämä aiheutti kalabaliikin, pöyristymisen ja monikulttuurisen älämölön? Kirjoitus on nationalistinen, romanttinen ja isänmaanrakkautta heijastava.
Täysin suomalaisen kansallisvaltion olemassaoloa ja arvoja tukeva. Kukaan täysijärkinen ei saa tuosta rasismia haettua kuin hakemalla väkisin.
Kuten myös sellainen asia, että valtakunnan ykkostähtiä pursuavaksi konsertiksi rakennettu vihapahtuma rakentuisi Helsingin kansalaistorille kahdessa yössä.
Älkää viitsikö punikit, ette te itsekään usko tuohon satuun.
Näin saatiin siis tekosyy sille, että etukäteen sovittu ja osittain YLE:n verovaroista sekä pääsääntöisesti eräiden poliittisesti tai yksityisesti ohjattujen rahoittajien varoilla rahoitettu vihatilaisuus kansallismielisyyttä, isänmaallisuutta, Suomea – ja etenkin – Perussuomalaisia vastaan saatiin polkaistua ylös.
Kun tuota järjestäjälistaa katsoo, siitä pistää tasan kaksi asiaa silmään.
Näistä asioista ensimmäinen on sellainen havainto, että vihatilaisuuden järjestäjät ovat jo kauan (Lepakon, Radio Cityn, Radio Helsingin, Elmun, Nosturin jne) tiedostavassa Punavuoren kuplassa eläviä ja samalla hiekkalaatikolla keskenään henkisessä bukkakeringissä puuhastelleita liberaaleja, vihreitä ja aitovasemmistolaisia.
Ns. Hyviä Ihmisiä.
(Osa on jopa niiiiiiiiiiiin hyviä ihmisiä, että on onnistunut siirtämään yhteiskunnan nuoriso- ja kulttuuritarkoituksiin subventoimia tiloja ja käyttöomaisuutta ihan itselleen. Siis, tooooooooooodella hyviä ihmisiä.)
Näiden ihmisten maailmankuvaan itsenäisyys, kansallinen päätöksenteko, kansallisvaltio ja suomalaisuus on (pääsääntöisesti ) ihan liian junttia. Suomesta pitää näiden mukaan saada aikaan aito monikulttuurinen palmuparatiisi, maksoi mitä maksoi ja vaikka sitten kansaa vaihtamalla.
Tällä kaikella on muitakin tavoitteita, joihin palaamme hetken kuluttua. Malttia, se on valttia.
Toinen asia mikä tuossa listassa suorastaan huutaa – poissaolollaan – on lista tämän käynnistetyn monikulttuuristamiskampanjan todellisista rahoittajista.
Nyt päästään asian ytimeen.
Kuten jo todettiin, YLE oli (verorahoitteisena) mukana siitä syystä, että kyseinen tilaisuus piti saada lähetettyä suorana lähetyksenä ja siihen löytyi apua Reporadion punaisilta tovereilta – laskun jäätyä kuitenkin Sinun ja minun maksettavaksi (vaikka koko tilaisuus oli suunnattu meitä vastaan)
Rahoittajina ”Me vihaamme suomalaisia” ”Meillä on Unelma”-ulkoilmakonsertissa oli Sanoma Oy:n, Alma Median ja HBl:ää lähellä olevien suomenruotsalaisen Ankkalammikon säätiöiden lisäksi punakorporaatioiden AY-liikkeitä.
Tällä pyrittiin siihen sekä rahoituspohjan sitomiseen suoraan tämän kampanjan poliittisiin tavoitteisiin:
Kevään 2015 eduskuntavaalien tuloksen mitätöimiseen, Perussuomalaisten ajamiseen hallituksesta pois, isänmaallisen kansanosan kokoontumis-, esiintymis-, ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamiseen.
Tämän läpinäkyvän ilmaiskonserttina ihmisille myydyn vihatilaisuuden jälkeen tilanne on muuttunut vielä mielenkiintoisemmaksi.
Viime lauantaina Suomen Vastarintaliike (SVL) järjesti mielenosoituksen Jyväskylässä. Kuten olemme mediasta huomanneet, tilaisuus päättyi kaaokseen ja anarkistin pieksäjäisiin.
Se mikä tästä tilaisuudesta tekee oudon, on poliisin toiminta.
Kun mielenosoitus oli loppumassa, poliisi antoi Jyväskylän kirjastopuukotuksen johtaneen tilanteen aloittaneen (laittomana järjestyksenvalvojana laittomalla teleskooppipampulla huitoneen ja väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikoksista tuomitun) anarkisti Arto Savolaisen häiritä mielenosoitusta ja käydä mielenosoittajiin kiinni.
Savolainen pakeni narkkarikavereineen paikalliseen tavarataloon, jossa sai pataansa. Ilmeisen huolella.
Yleisen oikeuskäsityksen mukaan Savolainen syyllistyi poliittisten toimintavapauksien loukkaamiseen (RL 14:5). Tämän yrityskin on rangaistava., joten Savolainen olisi pitänyt ottaa ainakin kiinni esitutkinnan ajaksi
Mitä teki sitten Jyväskylän poliisi?
Jyväskylän poliisi toimi sisäministeri Petteri Orpon (kok) Helsingistä käsin antaman käskyn mukaan ja otti kaikki mielenosoittajat kiinni. Tämän jälkeen poliisi pidätti 7 mielenosoittajaa ja vaati näitä vangittaviksi.
Eilen vangittiin sitten näistä kaksi ruotsalaista marraskuun alkuun saakka, törkeästä pahoinpitelystä (mellakka tekosyynä), tänään on vangittu 5 suomalaista.
Keski-Suomen käräjäoikeus määräsi tänään vangittavaksi viisi Jyväskylän ”uusnatsimellakasta pidätettyä” suomalaista.
21–25-vuotiaita miehiä epäillään todennäköisin syin muun muassa väkivaltaisesta mellakasta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta, pahoinpitelyistä ja ampuma-aserikoksesta (ampuma-aserikosepäily tuli ilmi poliisin kotietsinnän yhteydessä).
Muuta en voi sanoa, mutta vangitsemisen erityinen peruste on se, että on kysymys teoista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, ja on syytä epäillä, että epäillyt vaikeuttavat asian selvittämistä,
Löytynyt ase ei ollut kuitenkaan mukana mellakassa, joten kaikella todennäköisyydellä tuomio on jo annettu sisäministerin virkahuoneessa ja tuomio on poliittinen
Ja samaan aikaan tapahtuman aiheuttanut Savolainen (jolle syyttäjä vaati tämän edellisestä poliittisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta Savolaisen synkän rikoshistorian vuoksi) kävelee vapaana ja Jyväskylässä on saatu jo hyödylliset idiootit mielenosoitukseen rasismia (sic!) vastaan.
Mitä tässä sitten on tapahtunut ja mihin tällä kaikella pyritään?
Tällä pyritään korvaamaan perussuomalaiset (ja jopa keskustakin) ja asettamaan uudelleen valtaan kokoomuksesta, RKP:sta ja vasemmistopuolueista koostunut edellinen hallitushirviö.
Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, hallitus on kohta vainaa ja saamme pällistellä taas Alexander Stubbia ja tämän erkoopeeläisiä ja vihervasemistolaisia tovereitaan ajamassa Suomea vieläkin syvemmälle suohon ja lakkauttamassa loputkin Suomen kansallisesta itsenäisyydestä.
Jos joku ei usko sitä, että kokoomus on mukana tässä, kannattaa tutkia kokoomuksen Verkkouutisten Olli Immoseen ja näihin käynnissä oleviin monikulttuuriprojekteihin liittyvä ”uutisointi” tai tutustua ihan kokoomuslaisiin puheenvuoroihin.
Kokoomus ei ole isänmaallinen ja sillä on yhteisiä intressejä vasemmiston kanssa lakkauttaa suomalainen kansallisvaltio ja täyttää se monikulttuurisella puoliorjuuteen perustuvalla EU:n ulkopuolisella halpatyövoimalla.
Sillä pyritään myös pelottelemaan kansallismieliset ja isänmaalliset suomalaiset
Ja jos se pelottelu ei joidenkin yksilöiden kohdalla onnistu, nyt on hyvä tilaisuus kärrätä meidät änkyräpään nationalistit pakkotyöleireille tai polttouuneihin.
Aitoon leniniläiseen tapaan.
Sarkasmia?
Vuosi sitten olisi voinut olla, nyt on vaikea sanoa.
Kyseinen sivusto on julkaissut myös Kullervoryhmän kirjoituksia, mutta se ei ole toimituksen suosittelujen syynä, ei.
Suosittelemme tuota ryhmää, koska se on hyvin ajan tasalla, kiinnostavia artikkeleita jakava ja vielä graafisesti tyylikäskin.
Ja nyt aasinsillan kautta asiaan. Kyseinen ryhmä julkaisi tänään median vaikeneman maahanmuuttajalasten aikaansaamaan episodin viime sunnuntaina vietetyn Kaatuneiden muistopäivän tiimoilta.
Vaikka episodi on ikävä, on erinomaisen mukavaa törmätä siihen, että joku vielä välittää mitä Suomessa tapahtuu suomalaisille ja Suomelle.
Toistamme tässä aikaisemminkin kertomamme kannan maahanmuuton pelisääntöihin. Jokaisen maassaoleskelevan ulkomaalaistaustaisen on sitouduttava suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin henkilökohtaisesti. Oleskeluvaiheessa sitoumus voi olla sopimus, jonka rikkomisesta seuraa välitön poisto maasta.
Kansalaisuuden saamisen ehtona taas tulee vaatia uskollisuudenvalaa Suomelle ja sitoutumista sen kautta suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin.
Ja tämänkin rikkomisesta seuraa välitön kansalaisuuden poistaminen ja kengänkuva takamukselle.
Lapset ovat vanhempiensa vastuulla. Jos tällaisia episodeja tapahtuu, vanhemmat ovat niistä vastuussa ja rangaistuksena noudatetaan yllämainittuja periaatteita.
Koko episodi on tiivistetty yhteen kuvaan. Olkaa hyvät;
Suomen perustuslain 2 § määrittelee hyvin selvästi sen, kenelle valta kuuluu Suomessa. Siellä sanotaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Samassa pykälässä todetaan myös, että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Perustuslain 17 § kertoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
Meitä yleläisiä toimittajia haukutaan siitä, että me tarjoamme mokutusta verorahoilla ja vouhkaamme rasismista. He ovat oikeassa. Laki Yleisradio OY:stä määrää, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. (3. luku, 7§). Tämä taas pohjaa Suomen perustuslakiin.
Ei pohjaa Suomen perustuslakiin. Ei. Päin vastoin – laki Yleisradio Oy:sta on perustuslain vastainen.
Tämä on eräs tärkeimmistä syistä, miksi maahan olisi ensitilassa saatava täysin riippumaton perustuslakituomioistuin. Se takaisi lainsäädännön johdonmukaisuuden ja palauttaisi Arkadianmäen ongelmajätelaitoksessa verorahoilla lihovat yhteiskuntamme elätit normaaliin päiväjärjestykseen.
Vielä parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa perustuslaki sellaiseksi, että eduskunta poistettaisiin kokonaan, lainvalmistelu siirrettäisiin virkamiehille ja asiantuntijoille ja lain päättämisestä päätettäisiin suoran kansanvallan kautta.
Tähän on vielä matkaa. Vai uskotteko, että korruptoituneet poliitikot luopuvat nykyisetä vallastaan kansan hyväksi vapaaehtoisesti?
Ei, ei todellakaan. Mielummin he hännystelevät EU:a ja jakavat (perustuslain vastaisesti) valtaa ja verovaroja Suomen ulkopuolelle.
Kirjoittajakaverini KK kirjoitti toissapäivänä (ainakin) ajatuksia herättävän kirjoituksen täällä Kullervoblogissa. Kirjoituksessa ruodittiin suomalaisen oikeuslaitoksen nykytilaa yhdestä katsantokannasta ja yhden kyseenalaisen oikeusprosessin kautta asioita tarkastellen.
Tänään on syntynyt valtava haloo siitä, että kyseisessä oikeusprosessissa poliittisen näytöstuomion saanut Jussi Halla-aho kyseenalaisti tiedotteessaan KKO:n päätöksen (ja vielä kansanedustajana)
Totuuden nimessä on todettava, että oikeuslaitoksemme ei ole puolueeton ja riippumaton.
Sen jäsenet nimitetään Hyvä Veli/Sisko-periaatteella poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Tuollainen menettely ei voi luoda missään olosuhteissa puolueetonta, luotettavaa, oikeudenmukaista ja riippumatonta oikeusjärjestelmää.
Suurin kysymys tämän puolueettomuusvakuuttelun keskellä on, miksi tuomioistuimien jäseniltä (tai muiltakaan virkamiehiltä) ei vaadita todellista sitoutumattomuutta politiikkaan ja poliittisiin eturyhmiin?
Ammattisotilailta sitä on nimittäin vaadittu jo vuosikymmenten ajan.
Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.
Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne oli näin – jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina. Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.
(Tuo toinen lehti oli muuten Uusi Suomi – jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti tukevan virtuaalisen huuskohyyskäpaperirullan kanssa, kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)
Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.
Turha luulo. Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.
HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä. Näin siitä huolimatta, että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan
Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä – myös pelkän mielipiteenkin tasolla. Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.
Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.
Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.
Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:
Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.
Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia. MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä. Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.
Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.
Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.
Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.
Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin. Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.
Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.
He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana. Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.
Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.
”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”
Kapteeniluutnantti, merivoimat
”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”
Komentajakapteeni, merivoimat
”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”
Kapteeni, maavoimat
”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”
Kapteeniluutnantti, merivoimat
”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”
Majuri, maavoimat
”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”
Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos
”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”
Luutnantti, maavoimat
”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”
Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos
”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”
Kapteeni, maavoimat
”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”
Kapteeni, ilmavoimat
””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””
Luutnantti, maavoimat
”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”
Luutnantti, maavoimat
”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”
Luutnantti, merivoimat
* * *
Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.
Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).
Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun puoluetoverin todistuksen vuoksi:
Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko
Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja) Nils Torvalds.
JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?
Heti ja välittömästi savun hälvettyä Pekka Haaviston (Suurta Kusetusta ja joukkohysteriaa muistuttavan) vaalikampanjan ympäriltä, vihreän politiikan todellisuus ryömii taas synkistä koloistaan esiin.
Suuri helsinkiläinen vihreä ajattelija Markus Wasara esittelee varsin erikoista ja todellisuudesta tukevasti irrallaan olevaa käsitystään sosialismista US-blogissaan. Hän valaisee myös käsitystään ihmisten oikeudesta päättää itse kotipaikastaan ja elää vapaasti muualla kuin ratavarsiin rakennettavissa betonislummeissa. Tuosta leperryksestä saa myös erinomaisen käsityksen vihreästä kansantalouden ymmärtämisestä.
Kahvit lensivät kirjoittajan tietokoneen näytölle, tämän hirnahtaessa luettuaan Wasaran avauksen sosialismista. Wasara kirjoittaa sanasta sanaan seuraavasti;
On liian kallista kustantaa autoilijoiden vaatima infra sosialismin keinoin.
Ööh? Sosialismin keinoin?
Tämän lauseen rakentaminen osoittaa varsin vapaata todellisuuskäsitystä. Yksityisautoilu on rankimmin verotettuja asioita alkoholin ja tupakan lisäksi tässä maassa. Yksityisautoilija maksaa suorina ja välillisinä veroina myös vihreiden vaatimat polkupyörätiet – ja niiden kunnossapidon ja hoidon.
Aivan vastaavanlaisesti minä voisin vaatia lopettamaan vihreiden tukemisen sosialismin keinoin – tarkoittaessani verorahojen käyttöä minun haluamiini kohteisiin ja vain erään (tietyn punavihreän) poliittisen ryhmän saamien julkisten tukien maksamisen lopettamista.
Kautta koko Wasaran kirjoituksen paistaa läpi usko oman asian oikeutukseen, todellisuuden vääristely ja toisten ihmisten oikeuksien ja mielipiteiden täydellinen halveksunta.
On liian kallista suunnitella yhdyskuntarakennetta sen mukaan, että ihmiset näköjään haluavat autoilla – tai julkista liikennettä sen mukaan, että tarvitaan joku hätävara köyhille.
Näin myös vähävaraisempia ohjataan autoiluun. Kallein liikenneratkaisu on se, jossa yhteiskunnalle hintavin vaihtoehto on myös houkuttelevin – ja kaikki maksavat.
Ongelmana on se, että juuri Wasaran edustaman poliittisen kuppikunnan suuntauksen toimien vuoksi joukkoliikenne on suurimmassa osassa maata tehotonta, liian kallista ja yksityisautoilun kanssa kilpailukelvotonta – ja mikä vihreästä näkökulmasta on haluttu vaientaa – ympäristöä suhteellisesti yksityisautoilua enemmän kuormittavaa.
Tuosta kuormituksesta ja vihreiden joukkoliikenne väitteiden paljastumisesta kuplaksi on kirjoitwettu aikaisemminkin. Kirjoitus tutkimuslinkkeineen löytyy täältä.
Wasaran kirjoitus on varsin tervetullut. Se poistaa viimeisetkin maskeeraukset ja naamioinnit vihreiden edustaman yhteiskuntajärjestyksen edestä. Vihreät edustavat vasemmistolaisuutta siinä suhteessa, että he eivät kunnioita toisinajattelijoita, muiden oikeuksia eivätkä toisen omistamaa yksityisomaisuuttakaan.
Tätä Wasaran myllystään puristamaa kompostijätettä kannattaa makustella ymmärtääkseen olennaisen myös vihreästä käsityksestä markkinataloudesta ja sosialismista.
Loppukevennykseksi vielä Wasaran näkemys toimivasta markkinataloudesta:
Toimivaa markkinataloutta on se, että yhteiskunta järjestää kestävimmän tavan – ja sen päälle omia vapauksiaan haluavat maksavat niistä.
Nationalismi on aatteista kaunein. Se yhdistää ihmisiä oman kielen ja kulttuurin piirisssä. Aito nationalismi kunnioittaa myös muiden kansojen oikeutta elää omissa kansallisvaltioissaan. Perintöön, kulttuuriin ja yhteiseen historiaan nojaava nationalismi on oikeastaan ainoa aate, jossa ihmisten jonkinlainen tasa-arvoisuus on mahdollista toteuttaa – omassa yhteisessä piirissä.
Ajatusmaailmana nationalismin voi kiteyttää yksinkertaisesti muotoon yksilö ->perhe->suku->heimo->kansa.
Nationalismi turvaa kansallisvaltion jäsenen oikeuden omaan kulttuuriin, kieleen, olemassaoloon ja elämään kunkin omalla kotiseudullaan. Nationalismi ei ole imperialismia eikä kolonialismia ja tämä sulkee nationalismin käsitteen ulkopuolelle Venäjän ja Yhdysvaltain kaltaiset ekspansiiviset suurvaltiot. Tällaisissa monikulttuurisssa ja-etnisissä yhteisöissä käytetty kansakunta on irvikuva aidosta kansakunnasta.
Ennen kuin punavihreä nettipäivystys hyökkää tänne väittämään omia typeryyksiään nationalismista, kannattaa tutkia omaa sydäntään – eikö eilinen jääkiekon maailmanmestaruus nostanut kansallisylpeyttä myös Sinussa?
Näin kaatuneiden muistopäivänä, on syytä miettiä vapauden ja itsenäisyyden merkitystä.
Kolmessa viime vuosisadan aikana käydyssä sodassa 140000 suomalaista miestä kaatui itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Nyt suomalaiset päättäjät ovat – Jyrki Kataisen vetämän kokoomus kärkijoukkona – antamassa kalliilla uhrilla saadun vapauden vieraiden käsiin ja myymässä Suomen itsenäisyyden EU:ta johtavalle pienelle oligarkkien joukolle.
Samaan aikaan maahan valuu jatkuvasti kasvava joukko ulkomaalaisia, jotka muuttavat tätä maata ilman aseita.
Vaikka ajatus Suomen kansalaisuuden saaneista entisen vihollisen kansalaisista onkin tietenkin mielessä, niin on myös eräs toinen asia, joka on jäänyt hieman kaivelemaan parin viime viikon aikana.
Nimittäin se, että miten hyödyllinen ja integroitunut meidän pienelle yhteiskunnallemme onkaan sellainen maahanmuuttaja, joka saatuaan koulutuksen, kansalaisuuden ja turvan Suomesta käyttää tätä hyväkseen ja alkaa ulkomailla asuvaksi ammattiurheilijaksi? Meillä on ihan riittävästi kokemuksia siitä, kuinka ammattilaisurheilu aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia monen ns. ammattilaisurheilijan aktiiviuran jälkeen.
Sekin mietityttää, että missä on roti silloin, kun tällainen maahanmuuttaja uhkaa väkivallalla yrittäjätaustaista kansanedustajaa? Peruselinkeinosta (esimerkiksi metsätaloudesta ja sen jalostusvaiheista) leipänsä saava yrittäjä on nimittäin aito verotulojen tuoja yhteiskunnalle. Ei mikään Panem et Circus-hahmo. Sellainen joka täyttää yhteiskunnan klinikoiden erikoispalvelulistat ja juorulehtien palstat saavutettuaan kehäraakkiuden noin 30-vuotiaan korkeassa iässä.
Kysykääpä muuten joskus (ihan huviksenne) joltain äänekkäästi Suomea ja suomalaisuutta kritisoivalta maahanmuuttajalta, että mitä se Sinun sukusi tekikään vapautemme ja itsenäisyytemme eteen talvi- ja jatkosodan aikana?
Kaikesta huolimatta arvokasta kaatuneiden muistopäivää vuonna 2011 kaikille kanssasuomalaisille.
On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen. Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.
Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.
Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.
Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.
Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua) ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.
Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.
Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?
Yllättäen HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.
Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.
Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin , määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole. Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.
Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.
Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä
sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen. Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.
Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt
Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on puolueena ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.
Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.
Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.
Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.
Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.
MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).
Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)
Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.
Niinkö?
Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa) Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä, miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.
Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.
Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä) on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia
Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.
Myös nämäkään ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.
Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.
Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.
Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.
Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.
Maahanmuuttajaperäinen Husein Muhammed (joka on Helsingin vaalipiirissä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana) ja työskentelee osittain verovaroin subventoidussa järjestötyöpaikassa (joka taas olisi Suomessa täysin tarpeeton puolijulkinen menoerä ilman Huseinia ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia), avautuu tänään US-blogissaan otsikolla Epätasa-arvo on epäsuomalaista.
Tuossa sepustuksessaan Husein muistaa tapansa mukaan toitottaa omia näkemyksiään totuutena ja opastaa meitä suomalaisia siitä, kuinka me omat asiamme hoidamme.
Otsikon ja kirjoituksen välinen ristiriitaisuus hyppää silmille heti otsikon jälkeistä pilakuvaa katsellessa:
Tästä kuvasta ei voi saada hyvälläkään tahdolla juuri muuta kuvaa, kuin se mitä siihen on raapustettu. Nimittäin sen, että Husein pitää itseään kantaväestöä edustavaa Kalle Keskivertoa hyödyllisempänä ja tarpeellisempana asujana Suomessa.
Suomeksi sanottuna, tämä kuva (jos nyt mikään) henkii suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Siis kantasuomalaisia vastaan-
Kuvassa esitetyillä stereotypioilla luodaan kantasuomalaisista ihmisistä mielikuva verovaroin elävinä loisina. Kuvassa annetaan ymmärtää myös se, että Husein (ja hänen kaltaisensa) ovat hyödyllisempiä ihmisiä, kuin kantasuomalaiset.
Jos tätä Huseinin esittämää ajatusta jatketaan, looginen johtopäätös on se, että Husein haluaa korvata /(verovaroin elävät ja hyödyttömät) kantasuomalaiset kaltaisillaan maahanmuuttajilla.
Se mikä jää epäselväksi on kysymys siitä, mitä Husein sitten tekee meille hyödyttömille kantasuomalaisille sen jälkeen, kun hän on saanut muutettua Suomen kuvassaesitettyjen tavoitteidensa mukaiseksi?
Pogromit, keskitysleirit – vai kenties jokin ihan uusi vaihtoehto kansanmurhalle lopulliselle ratkaisulle hyödyttömän kantaväestön poistamiseksi ja uuden väestön Suomeen tuomiseksi?
Tässä on mielestäni hyvä esimerkki kielen merkityksestä ajattelulle. Minun suomalaiset aivoni eivät tule koskaan ymmärtämään miksi käytetään sanaa kotouttaminen, mielestäni saman pitäisi olla sopeuttaa suomalaiseen kulttuuriin.
Kotouttaminen näkyy olevan ideologia, joka sanoo maahanmuuttajalle, olkaan kuin kotonanne, älkää vain muuttuko suomalaisiksi!
Hyvä esimerkki tästä olivat Ruotsin eduskuntavaalit. Miksi äänestysohjeet oli painettu liki neljällekymmenelle kielelle? Jos Ruotsin valtiollisissa vaalissa äänioikeutettu tarvitsee äänestysohjeet vieraalla kielellä, niin millä oikeudella hänelle annetaan oikeus päättää Ruotsin asioista?
Mika Lako US Puheenvuorossa vastauksessaan Ana María Gutiérrez Soraiselle.
Kokoomuksen ongelma on helppo määritellä. Jotta kokoomuslaisetkin ymmärtäisivät sen, se on syytä kertoa nykyisen kokoomuksen kielellä.
Kokoomus muistuttaa keskikokoiseksi liian nopeasti kasvanutta yritystä. Johdon on vaikea nähdä mitä tuotannossa ja myynnissä tapahtuu kasvun katkottua näppituntuman markkinoihin – eikä kukaan siellä toimijapuolella (oman työpaikan menettämisen pelossa) uskalla sanoa mistä on kyse.
Tähän saakka Kokoomus Oy on seurannut sitä, että markkinoille on tullut uusi toimija – sellainen, joka on vaikuttanut kilpailijoiden markkinoihin niitä pienentäen. Johdossa on oltu tästä tyytyväisiä, mutta ei ole ymmärretty oman kasvupömpöösin ja jees-miesten vakuuttelun keskellä sitä, että omakin tuotteisto on jo aikansa elänyt.
Omassa erinomaisuudessaan pyörivä johto on kuitannut oman firman puutteet sillä, että kyl se vanha kokoomusputkiradio menee kaupaksi, justhan se uusittiin. Ja toi persu HDTV menee kohta muodista, ei sitä kukaan halua.
Pahinta (kokoomuksen ja siihen uskovien kannalta katsoen) on se, että Kokoomus Inc. on luopunut omista arvoistaan ja hinkuu kansainväliseksi toimijaksi – ymmärtämättä sitä, että sen tuote on liian erikoinen, tuotanto liian pieni ja arvo markkinoilla marginaalinen.
Kokoomus on erinomainen esimerkki nykyisestä arvomaailmasta ja maailman menosta.
Jk. Tämä oli muuten Kullervoblogin tuhannes kirjoitus. Jokin merkkipaalu sekin sinänsä. Toimitus onnittelee itseään ja kiittää lukijoita. – kumpaakin sitkeydestä, jolla tajunnanvirtaa on suollettu ja luettu.
Näin J.L.Runebergin päivänä on syytä (niiden torttujen ahmimisen ohessa) muistella myös hänen lyriikkaansa. Jos Vänrikki Stoolin tarinat eivät uppoa, voit kuitenkin miettiä mistä tässä on kyse:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht´yömme, kesät kirkkahat, kaikk´kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kum päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin.
Tääll´olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss´ on se, maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais vaikk´ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin haluamme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss´ elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan se kerran puhkeaa, viel lempemme saa hehkullaan sun toivos, riemus nousemaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.
Jos olet huolestunut nykyisen näennäisdemokratian tilasta, Kullervoblogin toimitus suosittelee tutustumista suoran kansanvallan perusteokseen. Kirja on tietenkin Nadja Braunin, Rolf Büchin ja Bruno Kaufmannin Opas suoraan demokratiaan. (jos et halua ostaa tätä kirjaa itsellesi, voit ladata sen myös PDF-tiedostona).
Sivuilla 142-143 on kuvattu varsin selkokielisesti se, mistä suorassa kansanvallassa on kyse:
Edustuksellinen demokratia sopii hyvin yhteen käsitykseen demokratiasta hallitusmuotona. Suomalainen kansanvalta on demokratia, jossa ”eliitit” hallitsevat ”kansan” puolesta. Eliitit näkevät itsessään kaikki ne ominaisuudet ja kyvyt, joita tarvitaan valtion ohjaamiseen.
He katsovat asioita hallitsijan näkökulmasta ja pitävät ”tavallisia kansalaisia” poliittisesti epäpätevinä. Tämä demokratiakäsitys on jatkoa vanhan autoritaarisen alamaiskulttuurin tavalle, että hallinto päättää asiat ihmisten puolesta, ei ihmisten kanssa. Perusteluna esitetään edelleen ns. tavallisen kansan ”tyhmyys” eli uskomus, että ainoastaan pienellä eliitillä on johtamiseen tarvittava kyky ja äly.
Osallistavan demokratian perustana täytyy olla toisenlainen käsitys: demokratia on enemmän kuin pelkkä hallitusmuoto, se on elämäntapa.
Asioita katsotaan pikemmin alhaalta kuin ylhäältä päin. Poliitikot ja kansalaiset hallitsevat yhdessä ja kummallakin on omaa päätösvaltaa. Näin nähtynä,demokratian perustana on usko ihmisten mahdollisuuksiin, ”usko inhimilliseen älykkyyteen sekä yhteiseen ja yhdistettyyn kokemuksen voimaan. Kyse ei ole siitä, että nämä asiat olisivat täydellisiä vaan siitä, että jos niille annetaan mahdollisuus, ne voisivat vähitellen tuottaa sellaista tietoa ja viisautta, joita tarvitaankollektiivisen toiminnan ohjaamiseksi” (John Dewey, 1937).
Siirtyessä edustuksellisesta demokratiasta osallistavaan demokratiaan eli demokratiasta hallitusmuotona demokratiaan elämäntapana kaikkein vaikeinta on juuri tämä: oppia luottamaan ihmisiin ja heidän mahdollisuuksiinsa, vallan jakaminen, täydestä kontrollista luopuminen. Erityisen vaikea tämä askel on vallanpitäjille ja heidän tukijoille (vrt. Elisan kommentit tässä ketjussa, Kullervon huomio).
Tämä tulee hyvin näkyviin, kun politiikoilta vaaditaan, että he jakavat valtansa kansalaisten kanssa. Kansalaisdemokratia on alistettu edustukselliseen päätöksentekoon nähden neuvoa-antavaan asemaan. Luutuneet asenteet ja ajattelutavat, jotka näkevät edustuksellisen ja suoran demokratian vastakkaisina, ovat edelleen vahvasti esillä valtamedioissa ja myös tutkijoiden ja tietysti poliitikkojen keskuudessa.
Mutta 1990-luvulta lähtien on ollut nousemassa vaihtoehtoinen näkemys, jonka mukaan välitöntä kansalaisvaikuttamista tarvitaan täydentämään edustuksellista demokratiaa. Tämä näkemys ei ole suinkaan uusi, vaan yhtä vanha kuin moderni demokratia; sen merkitys näyttää lisääntyvän samassa tahdissa kuin kansallisvaltiollisen ja edustuksellisen demokratiamme vaikeudet syvenevät.
Poliittisen järjestelmän uskottavuuden menetykset (esim. vaaliosallistumisen väheneminen, vuoden 2008 vaalirahasotkut) luovat tilaa ajatella pitkään torjuttua suoraa demokratiaa ja sen käyttöönottoa tosimielessä.
On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi (perustuslain) muutosta
Näin kommentoi toiminnassaan lähinnä korruptioon keskittyneen Keskusta rp:n puoluesihteeri Timo LaaninenIltalehden uutisoinnin mukaan.
Normaalin demokratiakäsityksen omaavan suomalaisen on puolestaan mahdotonta nähdä, että nykyinen hallitus pakottaa seuraavan hallituksen (äänestystuloksesta riippumatta) jatkamaan sen käynnistämää valtiopetoksen valmistelua ja Suomen itsenäisyyden antamista ilmaiseksi EU nimiselle liittovaltiolle
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti perjantaina kynnyskysymykseksi puolueensa hallitukseen menolle EU-jäsenyyden kirjaamisen Suomen perustuslakiin – ja tämä etukäteen rehellisesti äänestäjille annettu ilmoitus aiheutti ns. kolmessa suuressa puolueessa paniikin.
EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin on osa nykyisen (ja maamme kaikkien aikojen tuhoisimman) hallituksen antamaa perustuslain muutosesitystä – ja aivan uusi vaihe näiden puolueiden valmistelemassa maanpetoksessa.
Laaninen nikottelee, eikä ilmeisesti oikein ymmärrä Soinin suomeksi ennen vaaleja äänestäjille antamaa lupausta. Hän haluaisi kuulla, mitä Soini tarkoittaa kynnyskysymyksellä.
Haluaako Soini varata vain oikeuden ryhmälleen äänestää vastaan, kuten vihreät ydinvoiman suhteen vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa? Jos hän tarkoittaa kynnyskysymyksellä kieltäytymistä hallituksesta, joka hyväksyisi perustuslain muutoksen, Soini ilmoittautui käytännössä oppositioon.
Laaninen muistuttaa (hyvä niin, tulevaisuudessa on helpompi löytää syylliset) siitä, että keskusta on hallituksessa ollut antamassa esitystä perustuslain muutoksesta.
On mahdotonta nähdä, ettei seuraavan hallituksen ohjelmassa kannatettaisi muutosta, Laaninen sanoo.
Tämä on siis keskustan käsitys demokratiasta Suomessa – keskustan rehellisyyskäsityksestä ja moraalista on varmaan viime aikoina syntynyt (muille kuin keskustalaisille) myös varsin selvä kuva.
Tämä keskustaksi itseään kutsuva kopla on ollut syvällä mukana myös siinä kähminnässä, jossa Suomen itsenäisyys ja suomalaisten tulevaisuus on ollut maksuvälineenä poiliittisen elittin henkilökohtaisten etujen haalimisessa.
Mutta ei keskusta ole tässä hämäräbisneksessä suinkaan yksin mukana. Myös kokoomus ja demarit ovat sitoutuneet uuden perustuslain hyväksymiseen
Olimme mukana sopimassa asiasta hallituksessa. Sen päätöksen takana olemme edelleen
Näin kertoo kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen Iltalehdelle. Myöskään Tujusta ei kiinnosta vaalien tulos eikä kansan mielipide – hän on tuudittautunut siihen, että olipa tulos mikä tahansa, päätös on tehty eikä sitä voida muuttaa.
Kansanvaltaisessa Suomen tasavallassa.
Nyt muistutuksena jokaiselle sellaiselle äänioikeutetulle, joka vielä on jäänyt lapsuutensa ja nuoruutensa kokoomuskuvaan (kansallinen ja isänmaallinen porvaripuolue? … joo oli joskus) kiinni, niin tutustukaapa oikeasti siihen, mitä nykyinen kokoomus edustaa:
Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.
Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.
Jotenkin vähemmän yllättävää on myös se, että auringonlaskun puolueeksi vajonnut ja oppositiota suurimpana ryhmänä edustava SDP on mukana tässä hankkeessa.
Tämä kuvastaa erinomaisesti sitä metodia, jolla ns. maan tapaa on ylläpidetty Suomessa – ja kansalle kuuluva valta on luisunut käytännössä kolmen suurimman puolueen (joista yksi on ollut aina sopimuksen mukaan vuorollaan oppositiossa) muutaman päättävän oligarkin haltuun.
Se mikä on puolestaan yllättävää, on avoimuus mikä yllättäen kuuluu puoluesihteerien kommenteissa. Joko vaalit ovat todella lähellä (ja tulos hirvittää) tai sitten tässä on tapahtunut kömmähdys median hallinnan kanssa. Veikkaan ensimmäistä, koska nyt näyttää siltä, että historian siivet havisevat ja tässä maassa saadaan ensimmäistä kertaa (kovin, kovin pitkään) aikaan ravistuttavia muutoksia eduskunnan voimarakenteisiin.
Ja vaikka tässä kävisi nyt niin, että perussuomalaiset jäisivät hallituksen ulkopuolelle ja kepuleiden torniolaisen edustajan Hannes Mannisen hätärykäisy kolmen suuren hallituksesta päätyisi lopulta kolmen suuren housuihin, niin sekin olisi voitto.
Jos perussuomalaiset saavat otaksutun äänimäärän (ja sen mukaisen määrän paikkoja), tuolla joukolla pystytään torppaamaan (perustuslain säätämisjärjestyksessä) tämä hanke seuraavien vaalien yli. Ja siihen mennessä kolmen suuren hätä on kasvanut todennäköisesti niin suureksi, että pieni lapsikin voi todeta, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.
Tämä touhuilu on taas erinomainen osoitus siitä, että Suomessa tulisi siirtyä mahdollisimman pikaisesti sitoviin kansanäänestyksiin ja suoraan kansanvaltaan – ja siinä oikeassa perustuslain muuttamisäänestyksessä muuttaa lakia siten, että maahan muodostettaisiin perustuslakituomioistuin.
Perustuslain muutos on nyt eduskunnan käsittelyssä. Lopullisesti sen hyväksymisestä päättää uusi eduskunta. Sinulla ja minulla on vielä mahdollisuus pistää stoppi tälle valtiopetoksen valmistelulle – äänestämällä oikein vaaleissa.
Sellainen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).
Vaikka tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, on syytä muistaa sekin, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle.
Ei ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – eikä etenkään sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.
Jussi Halla-aho on kirjoittanut erinomaisen oivaltavan kirjoituksen Kokoomuksen nykyisestä olemuksesta. Tuo kirjoitus on luettavissa Scriptasta, joten toimitus ei sitä tänne ja kehottaa Kullervoblogin lukijoita lukemaan sen ennen kuin jatkatte tämän kirjoituksen tutkimista (myös Kullervoblogin tämän aihealueen kirjoituksiin voi lukija tutustua halutessaan).
Täältä suunnasta katsottuna Halla-ahon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin suuren totuuden. Nimittäin sen, että epäkansallisen markkinapuolueen markkinointiosasto on onnistunut syöttämään monimielikuvaisen pullamössön (nykyisen monikulttuuri- ja globalisaatiouskon nimissä, tietenkin) suomalaiselle normivirtaselle.
Tämän todellisuuden valossa nykyisen Kokoomuksen äänestäjäkunta vaikuttaa joko jääräpäiseltä Kokoomuksen jo hylkäämiin arvoihin uskovalta eilisen ryhmältä tai (mitä todennäköisemmin) Suuren Kusetuksen nielaisseelta arvostelukyvyttömältä jees-ihmisten hölmöläislaumalta.
Oikein mikään muukaan ei tule mieleen, kun tarkastelee tuon puolueen äänestäjien ydinryhmää. Kokoomuksen uskollisin äänestäjäkaarti koostuu edelleenkin virkamiehistä ja PK-yrittäjistä. On aika vaikeaa nähdä yhteisiä intressejä heidän ja kokoomuslaisen politiikan suurimman hyötyjän – kasvottoman globaalin kapitalismin – välillä.
Virkamiehet kaivavat itselleen kuoppaa siirtämällä kokoomuslaisen Eurooppa-politiikan kautta päätösvaltaa (ja myöhemmin myös virkoja) pois Suomesta. PK-yrittäjät hirttävät puolestaan itseään hitaasti (mutta varmasti) äänestämällä Kokoomusta – ja sen myötä PK-yritykset tuhoavia ylikansallisia suuryhtiöitä.
Duunari joka äänestää Kokoomusta saa satavarmasti tässä pelissä käteensä Musta Pekan. Kokoomusta äänestämällä hän pitää huolta harmaan ja alipalkatun ulkomaalaisen työvoiman osuuden kasvusta suomalaisilla työmarkkinoilla – ja sen toimimisesta hänen työpanoksensa syrjäyttäjänä.
Ottamatta tässä ja nyt sen enempää muihin puolueisiin kantaa (vaaleihin on vielä aikaa ja jokainen tulee varmasti saamaan osansa…) haluan muistuttaa lukijoita siitä paradoksista, jossa suomalainen vasemmisto elää nykyään.
Oma vasemmistomme elää edelleen vuoden 1918-juoksuhaudoissaan ja on tukevasti kiinni jo kaksikymmentä vuotta sitten romahtaneessa kommunismissa ja siihen kiinteästi kuuluvassa internationalismissa (vihreät puolestaan elävät iloisesti irti todellisuudesta LSD-huuruisessa ihmemaassaan).
Suomalainen duunari puolestaan on aito patriootti ja monesti tiukkaakin tiukempi nationalisti. Hänen maailmankuvansa on aika helvetin kaukana jonkun Paavo Arhinmäen tai Eero Heinäluoman maailmasta – ja hänen isänmaalisuutensakin on konkreettisuudessaan aivan jotain muuta kuin tekoisänmaallisen liberaaliporvarin.
Aitoon nationalismiin nimittäin kuuluu olennaisena osana oman kansan ja kulttuurin rakastaminen ja suojeleminen – muita kansoja ja kulttuureja kunnioittaen näiden omilla alueilla.
Tämän asian ymmärtäminen tuntuu olevan nykyisille poliitikoille – niin oikealla kuin vasemmallakin – täysin mahdoton asia ymmärrettäväksi.
Kansainvälisesti arvostettu terrorismintutkija Magnus Ranstorp arvioi päivän Hyysärissä, että Suomea ei uhkaa samanlainen jihadistinen terrorismi kuin Ruotsia ja Tanskaa. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä Ranstorp sanoo, että
”Suomi on sitä, mitä Ruotsi oli ennen: rauhaisa poukama myrskyisässä maailmassa”,
Kun katsoo nykyistä monikulttuuripuuhastelua niin vääjäämättä tulee mieleen kysymys siitä, että onko nykyisten päättäjiemme todellinen tavoite seurata tässäkin asiassa Ruotsia ja tehdä maastamme samanlainen monikulttuurinen helvetti ja islamilaisen terrorin mekka kuin Ruotsi ja Tanska jo ovat?
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on avannut jälleen kerran sanaisen arkkunsa hieman viralleen sopimattomassa yhteydessä. Hän on unohtanut asemansa kansalaisvaltioon olennaisesti kuuluvan vallan kolmijako-opin osana ja virkamiehenä.
Hän on tänään (varsin kaukana omasta toimenkuvastaan) paheksunut vuolaasti syyttämättä jättämiseen liittyvässä päätöksessä erään kiukustuneen ja turhautuneen kansalaisen höyrynpurkauksesta ja vaatii sen perusteella sensuurin laajentamista ihan uusiin mittasuhteisiin yhteisessä kansalaisvaltio Suomessamme.
Puuttumatta tässä siihen (se on oikeuden tehtävä), minkälainen kirjoittelu täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön, jokaisen (jopa poliisiylijohtajan) toivoisi käyttävän maalais/kaupunkilaisjärkeä tällaisia asioita kommentoidessaan. Tuskin tällainen kirjoittelu muodostaa kenellekään todellista uhkaa, enemmänkin se pitäisi nähdä turhautuneen kansalaisen kiukutteluna huonoksi katsomiaan vallanpitäjiä vastaan.
Monet rivikansalaiset (syrjäytyneistä nyt puhumattakaan) törmäävät jokapäiväisessä elämässään siihen, että poliisilla ei ole resursseja (tai halua) huolehtia heidän kohtaamistaan todellisista turvallisuusuhkista.
(Moralisoimatta tätäkään, tekisi mieli kysyä kumpi on tärkeämpää; meidän jokaisen yksityisen kansalaisen ja hänen omaisuutensa turvallisuus ja suoja, vai asioiden ajaminen niin pitkälle, että poliittisella eliitillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin linnoittautua sensuurin ja poliisivallan muurien taakse?)
Toimitus irtisanoutuu täten viimeisen kerran kaikesta uhkailusta (kas, meillä kun on huumorin sulkakynä nyrkissämme. Se, jonka mahti on vielä vahvempi kuin miekan), mutta vinkkinä tällaisten asioiden kommentoinnissa, haluamme väläyttää mahtavalle polliisipiällikölle ei pystynyt mieltään malttamaan-klausuulin palauttamista rikoslakiin – sensuurin kiristämisen sijaan.
Ihan senkin vuoksi, ettei lastenlastenlasten muodostama sukupolvi hirnuisi historiantunnilla nykyistä poliittista tyhmyyttä (tältäkin osin) kuunnellessaan…
Päivän kysymys kuuluukin, sopiiko poliittisella virkanimityksellä virkansa saanut Paatero sopiva poliisiylijohtajaksi? Onko hän henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan virkaansa sopiva (tämä on sitten taas toinen tärkeä samaan asiaan liittyvä kysymys) tai hallitseeko hän johtamansa hallinnonalan tarpeeksi hyvin?
Puhumattakaan nuhteettomuusvaatimuksesta. Pitää muistaa, että Paatero ei ole oikea poliisi – hän on kokoomuslainen juristi.
Tämä samainen poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa nimittäin pakollisen alkolukon ja nopeusrajoittimet kaikkiin autoihin. Hän haluaa myös laskea promillerajan 0.2:een maantie- ja 0.5:een meriliikenteessä. Tämän lisäksi hän vaatii nollatoleranssia ylinopeusvalvontaan.
Näin silti, vaikka hän Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajana toimiessaan ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa nopeusrajoitus oli 30 km/h. Paatero ei saanut (jostain syystä?) poliisilta tien päällä sakkoja, mutta myöhemmin syyttäjä määräsi hänelle 30 päiväsakkoa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Mikko Paateron poika, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on entinen Anne Holmlundin erityisavustaja (2007–2009), viestintäministeri Suvi Lindenin erityisavustaja (2009), ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän nykyinen pääsihteeri (elokuu 2009–).
Onnea (tällä kertaa muissakin kuin Suomen kansallisomaisuuden hukkaamisessa ja Suomen monikulttuuristamiseen liittyvissä kokoomuslaisissa agendoissa) kaikille Teille, jotka äänestitte viime eduskuntavaaleissa kokoomusta tai ajattelette äänestävänne sitä seuraavissa.
Täältä päin tarkasteltuna, Paateron tulisi välttää lainvalvontakoneistonkorkeimpana johtajana (vallan kolmijako-opinkin mukaisesti) neuvomasta lainsäätäjiämme näiden työssään. Henkilökohtaisten tyräysten lisäksi näyttäisi siltä, että poliisiylijohtajalla on jäänyt virkaansa liittyvä alaistensa valvonta varsin vähäiselle huomiolle.
Puhumattakaan niistä virheistä, joita Paateron alaiset tekivät aselupaviranomaisina Jokelan ja Kauhajoen surullisenkuuluisissa tapauksissa. Ehkä (puoluepoliittisesti sidonnaisen) juristin pitäisi palata omiin hommiinsa ja jättää poliisin työt oikeille poliiseille?
Sillä, juttu menee nyt näin … mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?
Kullervoblogin toimitus toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää lukijoilleen. Kaiken nykyisen pimeyden keskellä on hyvähuomata kuitenkin eräitä asioita, jotka saattavat nopeuttaa nykyisen hölmöläisten ajan päättymistä ja paluuta normaaliin itsenäiseen kansallisvaltioon.
EU on osoittautunut mahdottomuudeksi ja omat päättäjämme sen kuvernööreiksi, jotka viis veisaavat Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta. Nykyinen talouskriisi on vasta alussa ja se tulee (toivottavasti) kaatmaan koko luonnottoman valtioiden yhteenliittymän.
Kotimaassa etenkin vihreät naulaavat itse itseään ristille. Kaiken läpinäkyvän typeryyden ja suomalaisten etujen vahingoittamiosen viimeisin episodi oli varastaa suojattu tuotenimi ja runnoa Suomen vaakunaleijona vihreän miespoliitikon näköiskuvaksi.
Oksennuksen ja/tai islamin vihreäksi sekä munattomaksi irvikuvaksi alkuperäisestä leijonasta.
Ehkä meillä (ainakin galluppien valossa tarkasteltuna) on vielä toivoa ja suomalaiset alkavat uudelleen arvostaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.
Eilinen TV2:n järjestämä Suuri Pakkoruotsikeskustelu oli aivan odotetusti samanlainen rimanalitus kuin edellinen Suuri Homokeskustelukin.
Etenkin pakkoruotsin puolustajat edustivat lähinnä huutoa, päälle puhumista, käsittämätöntä älämölöä, huonoa käytöstä, vastapuolen kuuntelemattomuutta ja omien etujen vastaista toimintaa – sekä tietysti pakkoa.
Samaa kyvyttömyyttä dialogiin oli toki myös toisella puolella aitaa. Positiivisena valonpilkkuna tässä keskustelussa loisti Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.
Se mikä tästä hajottavasta ja tarpeettomasta sirkusesityksestä jäi päällimmäisenä mieleen, on entisestään vahvistunut tunne siitä, että pakkoruotsin tähän mennessä kiistattomat saavutukset ovat helvetinmoinen vastarinta pakkoa vastaan ja sellainen jänä juttu, että juuri kukaan äidinkieleltään suomenkielinen ei opi tässä pakossa sellaista ruotsia jota voisi käyttää edes arkipäiväiseen asioimiseen.
Toissijaiset vaikutukset ovat järjetön kielenopetuksen resurssien haaskaus sekä suomalaista ruotsinkielisyyttä vastaan (vastoin tarkoitusperiä) kääntyvä enemmistön pakottaminen marginaalisen vähemmistökielen opiskeluun.
Suomenruotsalaisuus ja ruotsin kieli Suomessa ovat suurimmat häviäjät tässä touhussa.
Jk. Björn Månsson, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeri, esitti muuten tuossa keskustelussa mielipiteensä ns. kansainvälisellä kielellä (joka ei jättänyt viestin sisältöä mitenkään arvailun varaan):
Suomalaista menettelyä on vaieta totuudesta ja olla auttamatta köyhää samaan oikeutta.
Jaakko Laurinpoika Teitti joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sihteerinä ja kirjoitti virassa ollessaan vuosien 1555–1557 välillä virallisen valitusluettelon aatelin väärinkäytöksistä.
Teitti oli oikeassa. Tuo valitusluettelo julkaistiin vasta vuonna 1894.
Maailmassa tapahtuu ajoittain (ainakin kauempaa tarkasteltuna) täysin suhteettomiin mittasuhteisiin yltäviä massaliikehtimisiä. Tällainen on myös TV2:n surkeasta homokeskustelusta alkanut laumasieluisten sopulien joukkovaellus ”Eroa kirkosta”-sivustolle.
Huvittavinta tässä on se nopeus, joilla yli kymmenentuhannen suomalaisen perässä vedettävän ja helppouskoisen beesaajan maailmankatsomus on muuttunut yhden surkean tv-ohjelman johdosta yhdessä yössä. Se mikä tässä arvostelukyvyttömien joukkosielujen touhussa ihmetyttää eniten on se, että miksi tällainen massaliikehdintä ei alkanut jo viime talvena?
Piispainkokous käsitteli nimittäin tätä asiaa jo helmikuussa. Piispat linjasivat tuolloin varsin selkeästi, että homoliitoille ei esitetä siunaustoimitusta, vaan mahdollista rukoushetkeä. Rukoushetken voi suorittaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja hän voi käyttää siihen harkintansa mukaan olemassa olevaa rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.
Piispankokous ei myöskään halunnut pakottaa pappeja rukoustilaisuuksien pitämiseen. Kirkon työntekijät saavat oman harkintansa mukaan päättää, pitävätkö homopareille rukoustilaisuuksia vai ei. Homoliittojen siunaukset eivät siis kuulu tämän korkean kirkollisen linjauksen mukaan kirkollisiin toimituksiin.
Tähän kirkolla on täysi oikeus.
Syy siihen miksi tämä asia on kuitenkin noussut pöydälle ja saanut kohtuuttoman määrän julkisuutta (ja aikaan kohtuullisen suuren ns. hyödyllisten idioottien lauman), on parin tunnetun homoseksuaalin – ja etenkin heidän hangaroundereinaan pyörivien homoemojen – kiukku. Sellainen tunnettu huonosti kasvatetun pikkukakaran kiukku, siitä ettei saa tahtoaan läpi.
Kyseessä on vanhanaikainen ulkopuolelta ohjailtu painostusoperaatio evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.
Äänekkäimpiä tässä (myrskyssä vesilasissa) ovat olleet sellaiset hahmot, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Loogisesti ajateltuna on jotenkin absurdia esittää ulkopuolisena jonkin klubin jäsenille ja johdolle sellaisia vaatimuksia, jotka ovat kyseisen klubin sääntöjen ja etiikan vastaisia.
Mutta tämähän ei ole aikaisemminkaan ollut tälle joukolle – joka siis esiintyy nyt ja tässä tapauksessa homoemoina – mikään ongelma. Nämä ns. näennäissuvaitsevaisethan ovat jo pitkän ajan kuluessa ilmoittaneet julkisuudessa kovalla äänellä, että logiikkamme ja järkemme on kadonnut, löytäjä saa pitää.
Pohjanoteerauksen tässä homoemoilussa on toistaiseksi tehnyt Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari Tervo.
Hän kirjoitti US-blogissaan näin:
Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen.
Tervolla on (jälleen kerran) puurot ja vellit tukevasti sekaisin ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa Tervon kanoottia soutaneista inkkareista on jäänyt ihan pysyvästi Ounasjokeen.
Toisin kuin Tervo kuvittelee, kirkkohäät ja lapsen saaminen eivät ole edelleenkään mitään subjektiivisia ihmisoikeuksia.
Kirkko ei ole mikään juhlatila – eikä etenkään sellainen, jonka pitäisi olla kaikkien sellaistenkin käytettävissä, jotka eivät hyväksy kirkon opetusta, moraalia ja oppeja. Ei kirkkosali ole mikään ateistin prinsessanäytelmän esityslava.
Lapsen oikeudet on unohdettu tässä keskustelussa myös täysin. Lapsi ei ole mikään nukke, jolla biologisesti epänormaalin parin pitäisi saada huipentaa kotileikkinsä. Tässä blogissa on otettu kantaa aikaisemminkin tähän heterokulttuuria epätoivoisesti (ja ajoittain hirvein tuloksin) matkivaan ja homoemojen yllyttämään omituiseen touhuun.
Nykyisen itsekeskeisyyden ja narsismin aikana tämä on vain eräs historiaan jäävä (tarpeeton) merkkipiste. Kun tätä asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa, jokaisen nykyhetkeä elävän kannattaa miettiä tulevaisuuden tarkastelun lähtökohtaa.
Homoseksualismia on ollut ja tulee aina olemaan. Se on biologisesti epänormaalia, mutta se esiintyy tasaisella (marginaalisella) prosentilla ihmispopulaatiossa.
Ongelma nykyisessä keskustelussa ei olekaan itse homoseksualismi eivätkä homoseksuaalit. Ongelma ovat ne näennäissuvaitsevaiset (tässä tapauksessa homoemon kaavuissa kulkevat) hyväksikäyttäjät, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen mitä tahansa vähemmistöä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.
Maamme suurimmat ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan enemmistön ja vähemmistöjen väliseen suhteeseen, vaan johonkin aivan muuhun asiaan .
Siihen, että nämä suvaitsevaisuutta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia kailottavat jaritervot ja muut näennäissuvaitsevaiset ymmärtävät kyllä aivan täydellisesti sen, että yhteiskuntamme on pystytetty enemmistödemokratian ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Kun kesä on nyt lopuillaan (ja kaksi muuta tämän blogin kolmesta muskettisoturista ovat jo ehtineet aukaista sanaisen arkkunsa) on ehkä syytä, että myös minä palaan valituksen ja perisuomalaisten itkuvirsien pariin.
On aika mennä henkilökohtaisuuksiin, siis omiini. Tämä mielipide koskee ismejä, ei ihmisiä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen länsimaihin suuntautuva kulttuurillinen ja poliittinen islam on syvältä ja poikittain.
Se toki noudattaa Koraanin sanomaa siinä, että se pyrkii käännyttämään ja muokkaamaan ns. yleistä ilmapiiriä itselleen ja omille tarkoitusperilleen sopivaksi. Näissä tavoitteissaan se on kuitenkin länsimaalaiseen yhteisöön täysin sopimaton.
Omaan ympäristöömme tunkeutuva ekspansiivinen (valloittava) islam on häijy ja loppupeleissä ei-toivottu vieras.
Sekä käyttää härskisti hyväkseen omaksumaamme suvaitsevaisuusperiaatetta. Ja pyrkii samaan aikaan murskaamaan sen.
Tällainen valloittaja lukee lainsäädäntömme tarkkaan ja on jokaisessa mahdollisessa tilanteessa valmis kärkkäästi vaatimaan itselleen erioikeuksia. Omaa suvaitsevaisuuttamme apunaan käyttäen.
Se vaatii erityiskohtelua (muka-suvaitsevaisuuden nimissä) ja hakee oikeutta oman oikeudentajumme vastaisille traditioilleen. Se haluaa alistaa naiset,lapset, seksuaaliset vähemmistöt ja kaikki muutkin sen agendasta poikkeavat ajatukset. Se haluaa istuttaa suvaitsevaiseen yhteiskuntaamme ns. kaksoisstandardin kautta oman suvaitsevattomuutensa ja sen feodaalisen lainsäädännön ja moraalin.
Se vaatii äänekkäästi omia oikeuksiaan, haluten samaan aikaan loukata toisella tavalla uskovien (ja etenkin uskonnottomien) oikeuksia ja moraalikäsityksiä.
Sen lopullinen tavoite on käännyttää valtaväestö islamiin(paluu Ummaan) ja romuttaa kaikki se, mitä me olemme pitäneet tärkeänä.
Hyvästi vapaus, veljeys (ja etenkin sisaruus) sekä tasa-arvo.
Henkilökohtaisesti inhoan jotain muuta vielä fundamentalistista islamiakin enemmän.
Nimittäin kotoista kulttuurirelativismiamme.
Monet näistä kulttuurirelativismiin uskovista (pikku hörhöistä) ovat sitä mieltä, että kaikki aatteet ja ismit ovat yhdenvertaisia. Samaan aikaan nämä hyödylliset idiootit ajavat islamilaisen kulttuuriekspansion lisäksi homoseksuaalien oikeuksia, naisten oikeuksia ja lasten oikeuksia – puhumattakaan niistä sadoista vähemmistöistä,joiden oikeuksia nämä puolustavat samaan hengenvetoon ekspansiivisen islamin (joka tuo tullessaan dragonisen sharia-lainsäädännön ja alkuvaiheessa lainsäädännöllemme vieraan kaksoisstandardin) oikeutta elää yhteiskunnassamme.
Suomeksi sharia koostuu silmä-silmästä periaatteesta- kunniamurhista, verikostoista, kivittämisistä, silpomisista, ei-muslimien oikeuksien halveksimisesta ja alistamisesta sekä uskonolla pyhitetyistä vaimon- ja lapsenpieksäjäisistä.
Ehkä näillä kulttuurirelativisteilla on joko ns. järki hukassa (löytäjä saa pitää) tai sitten he luulevat todellakin olevansa infideleinä jotenkin toisessa asemassa kuin muut ei-uskovaiset islamin silmissä?
Jos Euroopassa (ja lännessä tai missä muualla tahansa, noin ylipäätään) tullaan näkemään uskonsotia tai pogromeja, nämä kulttuurirelativistit ovat se ainoa ja oikea syypää tällaiseen kehitykseen.
Kun kulttuurirelativismiin kuuluu se kuuluisa oppi siitä, että kaikki ismit ovat samanarvoisia, herää kysymys siitä, miten mahtaa islam suhtautuu esimerkiksi aitoihin pedofiileihin, sodomisteihin, nekrofiileihin, ateisteihin ja homoseksuaaleihin?
Toivottavasti en joudu olemaan henkilökohtaisesti paikalla tuota kulttuurirelativismin huippuhetkeä todistamassa.
Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten – niin Suomikin.
Valtio-opin perusteisiin kuuluu valtion verotusoikeus. Vastineena tästä valtio sitoutuu puolustamaan ja suojaamaan kansalaisiaan (tai hallintoalamaisiaan). Nykyisen yhteiskunnan tehtävänä on ensisijaisesti tarjota turvaa omille jäsenilleen – ei riistää näitä hallitsijan kukkaron paisuttamiseksi tai nostaa ulkopuoliset omien näiden jäsenten yläpuolelle.
Suomesta on kehittynyt millä tahansa historiallisella aikamittarilla tarkasteltuna varsin nopeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tähän pisteeseen on päästy yhteisen tahdon ja yhteisten (varsin karmaisevien) ponnistusten ja uhrausten kautta. Ikävä kyllä, tämä hyvinvointi on tuonut tullessaan myös yksisilmäisen omaneduntavoittelun ja sen vastapainona täydellisen ymmärtämättömyyden siitä, mille ja miten yhteiskuntamme hyvinvointi perustuu.
Joukoissamme on mukana korruptoituneiden poliitikkojen ja ainoastaan omaa etuaan ajavien muiden saalistajien lisäksi myös kasvava ja äänekäs joukko kultalusikka ja tofumössö suussaan syntyneitä haihattelijoita – niitä, joiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio kuuluu ihan kaikille koko maailmassa.
Päivän esimerkin tällaisista yksilöistä antaa Hyysärin toimittaja Riitta Vainio
”Sosiaalietuudet alkavat koskea Suomessa myös Romaniasta saapuneita romaneja, jos he viipyvät Suomessa pari vuotta, (Kelan lakimies Henna) Huhtamäki sanoo.
”Romanikerjäläisten Suomessa asumista arvioidaan siten, että maahan saapuvan henkilön tulee oleskella Suomessa noin kaksi vuotta. Asumista Suomessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja siinä otetaan huomioon, millaiset siteet henkilöllä on lähtömaahan eli Romaniaan ja tulomaahan eli Suomeen.”
”Työskentelyn perusteella oikeus etuuksiin voi syntyä jo aikaisemmin.”
Kerjäämistä ei katsota sellaiseksi työksi, joka tuo oikeuden etuuksiin, Huhtamäki sanoo.
Jos tulijalla on kotimaassaan työhistoriaa ja hän tekee Suomessa töitä yhteensä neljä viikkoa, hän pääsee työttömyysturvan piiriin, eli voi saada esimerkiksi peruspäivärahaa.
Kaksi vuotta maassa ollut voi saada muun muassa työmarkkinatukea ja lapsilisää sekä kaikki samat sosiaalietuudet kuin muutkin kansalaiset. ”
Niin? Olisiko jo aika ottaa järki käteen ja palauttaa hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan hyvinvointivaltiomme aitoja jäseniä (kansalaisia) koskeviksi? Nykyisen (ja etenkin tulevan) huoltosuhteemme – ja etenkin maamme koon vuoksi – meidän järjestelmämme ei tule kestämään kovin kauan, jos sosiaalietuuksiemme saannin perusteena on vain ja ainoastaan maassa oleskelu.
Jos tämä touhu jatkuu vielä hetken ajan, Eveline Fadayelkarkoituksineen ja tällainen hölmö höveliäisyys on kuin yöunien näytöksessä se aamun viimeisenä hetkenä nähty unen pätkä – totuus nimittäin muuttuu sellaiseksi, että hyvinvointivaltiota (eikä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa) ole enää olemassa muualla kuin historian kirjoissa.
Muistuttamassa sormellaan siitä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, että kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa vaurauden ja hyvinvoinnin.
Nyt näyttää siltä, että viimeaikaisten maahanmuuttoon liittyvien puheenvuorojen kaiuista alkaa nousemaan niin epävireinen häly ja kumina, että on aika avata uusi aihealue – Vieras komentaa isäntäväkeä.
Kunnian tämän aihealueen avaamisesta saa Pakolaisneuvonta ry:n irakilaissyntyinen lakimies Husein Muhammed (vihreät). Tämä vähemmistövaltuutetuksikin hiljattain hakenut (mutta toiseksi kilpailussa poliittisista syistä jäänyt) viherpoliitikko on ottanut kantaa alkuperäisväestön käymään maassa maan tavalla-keskusteluun.
Muhammed ilmoitti MTV3: Huomenta Suomi-lähetyksessä, että Suomessa ei ole kuitenkaan mitään yksiselitteistä maan tapaa, jota voisi seurata.
Pidän itsestään selvänä, että Suomen lakia tulee kaikkien noudattaa ja maahanmuuttajien opiskella Suomen kieli. Mutta mielestäni yhteistä maan tapaa, jota pitäisi noudattaa, ei ole olemassakaan.
Suomen kaltaisen kansanvaltaan perustuvan kansalaisyhteiskunnan eräs tärkeimpiä peruskiviä on sananvapaus. On erittäin tärkeää, että myös tällaiset mielipiteet pääsevät julkisuuteen.
Ne kertovat huomattavasti enemmän esittäjästään – tämän maailmankatsomuksesta ja tavoitteista – kuin mikään analyysi tai poliittisen vastustajan omana näkemyksenään tästä kertoma mielipide.
Ikävää tässä on se, että Muhammed ei pysty ilmeisesti näkemään lausuntonsa negatiivisia vaikutuksia edes lyhyellä – saati sitten keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Muhammed edustaa etniseltä taustaltaan marginaalista maahanmuuttajavähemmistöä maassa, joka on väestöltään yli 90%:sti etnisesti suomalaisista koostuva aito kansallisvaltio. Näin ollen, Muhamed on käytännössä ja arkitodellisuudessa aina vieras – saamastaan Suomen kansalaisuudesta huolimatta.
Muhammed edustaa koulutukseltaan ylempää keskiluokkaa akateemisine loppututkintoineen. Tämä tutkinto on hänen kohdallaan pelkkää tulojensiirtoa – koska hänen vanhempansa ja isovanhempansa eivät olleet mukana puolustamassa Suomea vihan vuosina ja rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaamme vaaran vuosina.
Poliittisesti ja ammatillisesti Muhammed edustaa demlalaisuuden umpiossa elävää (ja maahanmuutosta yhteiskunnallisten tulojensiirron kautta leipänsä saavaa) yksisilmäistä ja kovaäänistä vihervasemmistolaista laumaa.
Kun tätä taustaa vasten tarkastelee sitä, että Muhammed ilmoittaa totuutena julkisuudessa, että Suomessa ei ole kuitenkaan mitään yksiselitteistä maan tapaa, jota voisi seurata, ei voi muuta kuin pyöritellä päätänsä.
(… etenkin kun Husein jatkaa, että Maahanmuuttajat kaipaavat keskustelua hyvin arkisista asioista, kuten kielenopiskelusta, tietojen saamisesta tai perehdyttämisestä suomalaiseen kulttuuriin.)
Husein antaa itsestään kuvan pöyhkeilevänä siirtomaaisäntänä, joka ei oikein ymmärrä millaisen väen ja kulttuurin kanssa on tekemisissä. Tällainen valtaväestöä loukkaava komentelu aiheuttaa lyhyellä ajanjaksolla ärtymistä ja keskipitkällä ajanjaksolla se aiheuttaa Huseiniin (ja mahdollisesti hänen edustamaansa viiteryhmään) kohdistuvaa vihaa ja inhoa.
Vaikka tämän kirjoittaja on sitä mieltä, että Eva Biaudetin nimitys vähemmistövaltuutetuksi oli törkeää pelin politiikkaa (joka ei kuulu nykyiseen Suomeen), niin tätä Huseinin möläytystä miettiessä tuli mieleen, että hyvä sinänsä sekin, ettei Husein saanut tuota virkaa.
Biaudetin kyvyillä ja ambitioilla yhteiskunnallinen vahinko voi jäädä huomattavasti vähäisemmäksi, kuin jonkun aktiivisemman viranhaltijan virassa toimiessa.
Tämä on malliesimerkki siitä, mikä on eräs tärkeimmistä rasismin syntymekanismeista. Ottakaa opiksenne.
Tai että joku Laura Kolbe-niminen – lähinnä saduiksi luokiteltavia leperryksiä runoileva tyyppi – on jo päättänyt Sinun puolestasi (ja Sinun kustantamastasi julkisesta suojatyöpaikastaan käsin) sen, että Suomesta tulee monikulttuurinen?
Moni muukin on jo toki saattanut löytää tämän suomalaista alkuperäisväestöä ja kansanvaltaista hallintomalliamme loukkaavan sivuston Ikävintä tässä sivustossa on se, että sen sisältämä kiihottaminen kansanryhmänä suomalaisia vastaan ja yleisestä mielipiteestä ja demokraattisesta hallintotavasta viisveisaamaton propaganda on toteutettu sisäministeriön toimesta ja Euroopan Unionin rahoittaman Living Together -hankkeen puitteissa.
Tämän hankkeen toteuttajiksi on myös onnistuttu saamaan uskomattoman yksisilmäinen ja -mielinen suomalaisuuttaan vihaava (ja muutamalla maahanmuuttajalla täydennetty), suojatyöpaikoissaan mekastava, äänekäs ja marginaalimielipiteitä edustava sekä muutenkin yhteiskunnallisesti vahingollisten ihmisten lauma.
Jos tämä on nyt sitä paljon puhuttua asiallista maahanmuuttokeskustelua, niin herää kysymys oikeastaan enää siitä, että kuinka tyhminä päättäjät pitävät tavallista suomalaista normivirtasta?
Vaalit ovat tulossa ja jokaisen meistä on syytä miettiä vakavasti sitä, että antaako äänensä akuankalle, kirkkoveneelle vai väkipakolla monikulttuuria vääntävälle viherpunaisten höpönassusakille?Vai pitäisikö ääni antaa varmuuden vuoksi suurille valtapuolueille?
Vai olisiko kenties Sinunkin syytä – kansanedustajien työnantajan ominaisuudessa – muuttaa omalta kohdaltasi tämä meiltä kysymättä aloitettu hullunmylly ja antaa äänesi vaikka aidollenykymenosta huolestuneelle kritiikille?
”Uskonnonvapaus on vaarallinen aate, jonka nimissä levitetään mm.
yhteisölle vahingollista yksilönvapautta.”
Tätä mieltä on etnisesti suomalainen (ja ns. islamiin palannut), kotimainen Muhammedin apostoli, Koraanin asiantuntija, Islamia ilmeisesti (ainakin tarpeeksi, jos ei liikaakin?) sisäistänyt kotikutoinen Islam-asiantuntijamme, ex-ovimies ja nykyinen Taha Islam, joka kertoili näitä näkemyksiään vapaudesta eräällä vasemmistoliiton peitefoorumilla.
Myös toisaalta kuuluu suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja oikeuskäsityksen kanssa riitasointuun päätyviä mielipiteitä. Eilisessä Hyysärissä oli kirjoitus toisen polven maahanmuuttajista ja näiden radikalisoitumisesta.
Tuosta kirjoituksesta hyppäsi silmille eräs (suomalaisittain) varsin ristiriitainen asia. Lasten kanssa päiväkodissa työskentelevä Abdillahi Farah Muhamed kertoi maailmankatsomuksestaan seuraavasti:
”Suurin ongelma Suomessa on, että somalialaiset naiset ajattelevat olevansa vapaita ja voivansa tehdä mitä haluavat. He ovat vieneet mieheltä kunnian olla vastuussa kaikesta siitä, mitä nainen syö, mihin hän pukeutuu tai mitä lapsille opetetaan.”
Silmää räpäyttämättä hän toteaa myös, että profeetta Muhammedista pilapiirroksia tehneiden kuuluu kuolla.
”Se on meidän pyhässä kirjassa. En voi tulla siinä vastaan. Jokainen meistä on teoistaan vastuussa.”
Kaksoisstandardi näyttää olevan Suomessa enemmän ja vahvemmin voimissaan kuin koskaan. Kantaväestöltä pyritään viemään sananvapauden rajoittamisessa jopa oikeus arvostella poliitikkoja ja politiikkaa, kun samaan aikaan vähemmistöjen kovaäänisimmät yksilöt saavat esittää suomalaista elämänmenoa ja jopa lainsäädäntöä loukkaavia mielipiteitä – kenenkään niihin puuttumatta.
Jos valtakunnan asioista päättäviltä poliitikoilta vaadittaisiin tässä maassa samaa tulosvastuuta kuin esimerkiksi virkamiehiltä, niin koko sakki olisi todennäköisesti rikoksesta epäillyn asemassa esitutkinnassa.
Jos näiltä nomenklaturan edustajilta vaadittaisiin puolestaan samaa tulosvastuuta kuin mitä yksityisellä sektorilla vaaditaan, niin koko sakki olisi mittaamassa tietä.
Vaalit kuitenkin lähestyvät ja työnantajalla on mahdollisuus päättää oman kansanedustajansa työsuhteen loppumisesta tai jatkumisesta.
Siinä asiassa valta on vielä – vastoin ns.pitkien listojen vinkujia – vielä meidän jokaisen käsissä.
Vihreiden periaateohjelmassa kerrotaan, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin.
Se kuka sitten on vihreiden mielestä sellainen ihminen, jonka on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin, onkin taas aivan toinen kysymys.
Tästä on nähty aikaisemminkin lukuisia esimerkkejä. Viimeisin näistä määrittelyistä koski Itä-Lapissa asuvia ihmisiä ja heidän oikeuksiaan. Tuolloin vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäkikertoi selvästi, että hän ja muut vihreiden jäsenkirjan saaneet ovat se instanssi, joka tietää aina paikallisia ihmisiä paremmin ja on oikeutettu päättämään heitä koskevista asioista heidän puolestaan.
Eräs kansanvallan halventamiseen liittyvä käynnissä oleva viherepisodion jostain syystä jäänyt hieman piiloon valtamediassa.Vihreiden Havukka-ahon ajattelijana tunnettu helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara on myös määritellyt omalla toiminnallaan jälleen uusia rajoja kansanvallan käsitteelle – ja antanut siinä sivussa aika vakuuttavan kuvan oman poliittisen toimintansa todellisesta kivijalasta (ei, tämä ei tarkoita liberalismia tai kansanvaltaisuutta).
Hallituksemme on nimittänyt suuressa viisaudessaan tämän vihreitä edustavan helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Päijät-Hämeen kuvernööriksi. No, jos nyt ei ihan kuvernööriksi, niin kuitenkin vain yhden ihmisen (helsinkiläisen vihreän) mielipidettä edustavaksi selvitysmieheksi.
Tämän touhun jatkuessa on tullut varsin hyvin selväksi se, että Soininvaara ajaa häikäilemättömästi vihreiden edustamaa ideologiaa ja on ilmeisen humaltunut yksinvaltiudestaan. Näin hän toimii vastoin paikallisten ihmisten mielipiteitä ja estäen heitä päättämästä itseään koskevissa asioissa.
Soininvaara on yksinvaltaisesta asemastaan käsin (alueen ulkopuolisena, niin poliittisesti kuin kunnallisestikin) ilmoittanut, että hän ei aio ehdottaa ns. Oiva-kuntien keskinäistä kuntaliitosta. Oivan peruspalvelukeskuksen alueeseen kuuluvat Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä ja Padasjoki. Soininvaaran mukaan näiden kuntien liitos ei vähentäisi Päijät-Hämeen kuntien välistä kilpailua, vaan todennäköisesti kärjistäisi sitä edelleen.
Vaikka kaksikymmentäneljä hollolalaista valtuutettua teki Hollolan kunnanhallitukselle välikysymyksen, miksi tässä – yhden helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun tekemässä – kuntaliitosselvityksessä ei ole tarkasteltu myös vaihtoehtoisia liitosmalleja, niin mikään ei hetkauta Soininvaaraa valta-asemassaan.
Soininvaaran mukaan kysymyksen osoite on väärä:
Se olisi pitänyt esittää kuntajakoselvittäjälle, siis minulle.
… näin silti, vaikka Hollolan valtuusto teki aikoinaan toivomusponnen eri vaihtoehtojen selvittämisestä.
Soininvaara väittää tarkastelleensa vaihtoehtoisia malleja, mutta näiden tarkastelujen jälkeen hän on päättänyt keskittyä suureen, lähes koko Päijät-Hämeen kattavaan kuntaliitokseen.
Selvitysraportissa (minä) tulen käymään läpi nuo vaihtoehtoiset mallit ja syyt niiden hylkäämiseen.
Oiva-kuntien liitos ei toisi (minun mielestäni) mainittavia toiminnallisia hyötyjä, koska yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen alalla toimii jo nyt.
Soininvaara toimii siis näin – vaikka Suomen perustuslain 2 § kertoo, että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Samaisessa pykälässä todetaan myös, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Vihreään tapaan logiikka ontuu ja samat säännöt eivät koske kaikkia – eikä oikeus päättää omista asioistaan koske tietenkään (poliittisesti vihreistä poikkeavalla tavalla ajattelevia) paikallisia ihmisiä.
Tässäkin näkyy se perinteinen viherperiaate, että kyllä vihreät tietävät Sinua paremmin mikä on Sinulle parhaaksi – ja Sinähän teet sen mitä vihreät puolestasi päättävät, vaikka sitten väkisin…
Kuntaliitokset ovat joissain tapauksissa hyödyllisiä ja joissain tapauksissa jopa välttämättömiä. Ne ovat hyödyllisiä silloin, kun liian pienet kuntayksiköt yhdistetään toimivammaksi suurkunnaksi ja välttämättömiä silloin, kun vältetään jonkun kunnan ajautuminen vararikkoon.
Tässä tapauksessa on kyse siitä, että joukko vauraita pikkukuntia (kuten Asikkala) yhdistetään (paikallisella yksimielisyydellä) toimivammaksi, mutta kooltaan kuntalaisten hallittavissa olevaksi ja omavaraiseksi kunnalliseksi yksiköksi.
Jos Soininvaaran malli toteutuisi, näistä maalaiskunnista tulisi parhaimmassa tapauksessa joukko Lahden lähiöitä – huonoimmassa tapauksessa hallinnon mahtikäskystä syntynyt nippu slummeja tai entisiä ja väestöstä tyhjennettyjä maalaiskyliä.
Kun tutkii vihreiden puheenvuoroja, niin tällainen maaseudun tyhjentäminen ja väestön kerääminen betonisiin kaupunkeihin on suorastaan yhteiskuntapoliittinen uskonto tuolle ryhmälle.
Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva kansalainen ymmärtänee myös sen, että mitä isompi kunnallinen yksikkö on kyseessä, sitä vähemmän tavallisella kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja sitä enemmän ns.valtapuolueet junailevat keskenään asioita – tavalla, jossa on ollut viime aikoina jopa suora korruptio mukana.
Tässä voi aika aiheellisesti osoittaa Soininvaaraa (ja hänen vihreää sidosryhmäänsä) sekä hänet nimittänyttä hallitusta sormella ja vaatia selityksiä tällaiselle kansalaisoikeuksia maahan polkevalle hankkeelle.
Vihreistä on muuten syytä muistaa se, että koko puolue on aikoinaan syntynyt ns. kansalaistottelemattomuudeksi naamioidun lakien rikkomisen, omaisuudensuojan loukkaamisen ja pakottamisen ympärille. Puolue istuu edelleen useammalla eri pallilla; laillisena puolueena, valituksia tehtailevana ja enemmistöpäätöksiä murentavana demokratian häirikkönä ja jopa laittomaan toimintaan (vähintään) suopeasti suhtautuvana erilaisten anarkististen ryhmien sateenvarjona.
Kun tähän ynnää nimimerkki Valkeansanoiksi pukeman määritelmän siitä, että Vihreitä perustettaessa puolet sen jäsenistä oli entisiä taistolaisia eli stalinisteja, nykyään heitä on jonkin verran alle kolmasosa. Siten kulttuurimarxismi on olennainen osa vihreiden poliittisia menetelmiä, niin vihreän todellisuuden kivijalka hahmottuu jo hyvin selvästi kaiken sumutuksen keskeltä.
Sen kivijalan päälle rakennetaan muutamaa slummiutuvaa suurkaupunkia ja autioitetaan suomalaista maaseutua. Miten hyvin se sitten sopii vihreiden julistukseen siitä, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin, sen voi itse kukin päätellä itse.
EU:n Suomi nimisen provinssin kuvernööri Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on julkaisuttanut päivän Pravdassa Helsingin Sanomissa käskykirjeen haastattelun hallintoalamaisilleen äänestäjilleen.
Otsikolla Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta julkaistu manifesti haastattelu antaa varsin selvän kuvan kyseisen herran ajatusmaailmasta ja olemuksesta.
Stubbin näkemyksen mukaan kriitikoiden hallitsema maahanmuuttokeskustelu on muuttunut vastenmieliseksi. Hänen mielestäään turvapaikanhakijoiden yhdistäminen sosiaaliturvan väärinkäytöksiin on pölhöpopulismia.
Stubbin sanoma tiivistyy siihen ilmoitukseen, jossa hän kertoo tehneensä meidän hallintoalamaisten puolesta päätöksen siitä, että Suomen pitää olla kansainvälinen ja monikulttuurinen.
Eipä mitään uutta Suomenkaan auringon alla. Kun hallitsija kertoo sen, miten kansan pitää ajatella ja toimia, olemme lähempänä 100 vuotta sitten ollutta olotilaa.
Suomen tasavalta ja siihen liitetty kansanvaltaisuus valuu askel askeleelta kohti Suomen suurruhtinaskuntaa. Euroeliitti on korvannut tsaarin, mutta muuten meno on kovin tuttua tässä maassa.
Stubbin mukaan Suomessa vellova maahanmuuttokeskustelu on kääntynyt pahasti vinksalleen.
”Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia . Se on hyvin vastenmielistä”
Rasismin nykyiseen inflaation syömään ja laajennettuun käsitteeseen on mahdotonta ottaa objektiivista kantaa – kuvaukseksi riittänee se, että jos nykytulkinnan mukaan ei ole ihmisrotuja, ei voi olla rotuvihaakaan (rasismia).
Aito nationalismi on kaunis asia. Ilman sitä Alexander Stubbiakaan tuskin olisi olemassa nykyisenkaltaisena hahmona – kysykää vaikka virolaisilta. Stubb sotkee (mahdollisesti tahallaan) nationalismin ja imperialismin käsitteet – suomalaisen kansallisvaltion puolustamiseen liittyvä nationalismi on Stubbin edustaman (Euroopan Unioni) suurvaltaimperialismin vastakohta. Näin tarkasteltuna Stubbin toimiminen Suomen ulkoministerinä on enemmän kuin huolestuttava asia (palaan tähän vielä kirjoituksen lopussa).
Todellisen nationalismin on määritellyt erinomaisesti Viron presidentti (itsekin pakolaisvanhempien lapsena Tukholmassa syntynyt) Toomas Hendrik Ilves sanoessaan, kun suurten kansojen edustajat puhuvat “pahasta nationalismista”, en voi ottaa heitä vakavasti. He eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa oman kielensä ja kulttuurinsa menettäminen.
Luonnolle puolestaan on ominaista vahva nepotismi – oman suosiminen ja vieraan hylkiminen. Ilman tätä ominaisuutta emo hylkäisi pentunsa eikä mitään yhteistä olisi saatu aikaan ihmiskunnankaan historiassa. Näin ollen ksenofobia kuuluu myös ihmisluontoon olennaisena osana. Tämä ei ole mikään suomalaisten erityinen geneettinen ominaisuus.
Populismi puolestaan on osoittanut käyttökelpoisuutensa vastustajan aliarviomisessa ja leimaamissa. Stubbin käyttämä sana pölhöpopulismi on erinomainen taikasana, jolla voidaan kuitata kaikki vastapuolen kommentit – kuten sanalla rasistikin.
Kuten jo todettiin, Stubb on antanut julistuksensa tämän haastattelun aivan omasta aloitteestaan. Aihe on lähellä sydäntäni, Stubb perustelee ministerisalkkunsa ulkopuolisen aiheen kommentointia.
”Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.”
Stubb hehkuttaa monikulttuurisuuden rikkautta ja kansainvälisyyden ihanuutta. Kuitenkin hän väittää tuossa julistuksessaan, että myös maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää puhua avoimesti.
”Ongelmia on kaksi: suomalaisella yhteiskunnalla on vaikeuksia asenteellisella tasolla ottaa maahanmuuttajia vastaan. Toisaalta suomalaisella järjestelmällä on ollut huono valmius ottaa turvapaikanhakijoita, kun niiden määrä on niin voimakkaasti kasvanut. Näihin epäkohtiin meidän pitää puuttua.”
Vaikea yhtälö – kansan alistaminen päättäjien mielipiteelle ja taloudellisen vaurauden luominen teollisuuden itse ulosliputtaneessa, yli varojensa eläneessä ja laman kourissa kituvassa maassa.
Mieleni tekisi kysyä Stubbilta, että mikä on sitten hänen mielestään ratkaisu tähän hänen esittämäänsä kysymykseen? Miten mr. Stubb aikoo puuttua näihin epäkohtiin?
Hiljentämällä toisinajattelijat ja/tai vaihtamalla kansan nöyrempään ja halvemmalla töitä tekevään uuteen kansaan ja lisäämällä puolue- ja ministeritoverinsa Jyrki Kataisen malliin Suomen valtionvelkaa?
Ja ajamalla loppupeleissä näin Suomikin selvitystilaan ja EU:n todelliseksi provinssiksi – Kreikan tapaan.
Stubb myöntää, että Suomi on ollut liian houkutteleva kohde turvapaikanhakijoille.
”Siihen on yritetty hallituskauden aikana puuttua.”
Helmikuussa turvapaikanhakijoiden toimeentuloturvan perusosaa leikattiin ja osa tuesta annetaan elintarvikkeina. Myös hakemusten käsittelyä on nopeutettu.
Ja höpö, höpö. Juuri tämän hallituksen aikana Suomen houkuttelevuus on lisääntynyt – juurikin hallituksen toimenpiteistä johtuen. Aivan päinvastoin kuin mitä Stubb möläytti suustaan.
Jokainen joka on seurannut uutisia tietää, että nykyisessä halölituksessa on maamme ensimmäinen maahanmuuttoministeri ja sen, että nykyisen hallituksen aiknan eduskuntaa käytettiin kumileimasimena – houkuttelevuutta lisäävän – uuden ulkomaalaislain läpijyräämisessä.
Stubb on ilmeisesti ollut niin pitkään kepulaisten kanssa hallituksessa, että hänkin puhuu niin totta kuin voi…
Oli tässä puheenvuorossa toki sentään jotain hyvääkin. Hallituksessa on viimeinkin huomattu, että hallintoalamaisia kansalaisia kiihdyttää se, että Suomeen tulee paljon turvapaikanhakijoita Bulgariasta ja Romaniasta (jotka molemmat ovat EU-maita ja lähtökohtaisesti turvallisia). Hallitus aikookin poistaa toimeentulotuen myös EU-maista tulevilta turvapaikanhakijoilta.
”Maahanmuuton pitää tuntua oikeudenmukaiselta. Sen pitää olla oikeudenmukaista sitä henkilöä kohtaan, joka tulee. Mutta myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka tämän ylläpitävät ja maksavat tämän järjestelmän. Eli me suomalaiset.”
Eli me suomalaiset ? Jassoo, tästä me suomalaiset käsitteestä voidaan toki esittää toisenlaisiakin näkemyksiä…
Stubbin suomalaisuus on varsin erilaista kuin normivirtasen suomalaisuus. Enemmänkin Stubb edustaa tämän uuden ajan uljasta euroeliittiä.
Alexander Stubb on käynyt koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä. Stubb on sotilasarvoltaan korpraali.
Varusmiespalveluksen jälkeen hän suoritti valtio-opin perustutkinnon (BA) Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä jatko-opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja Bruggen College of Europessa, jossa hän on myös vieraileva professori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi London School of Economicsissa vuonna 1999.Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.
Aikaisemmin Stubb on toiminut erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä, jossa hän vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Vuosina 2001–2003 Stubb oli Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja. Lisäksi hän on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana. Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita.
Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta. Stubb asui Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.[22]
Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia.
Kun katsoo Stubbia tämän todellisuuden valossa, niin ymmärtää helpommin sen, miksi Stubbin käsitykset ovat ristivedossa ns.yleisen mielipiteen kanssa. Stubbin monikulttuurisuus on eliitin monikulttuurisuutta – siihen eivät kuulu jonottamiset julkisissa palvelulaitoksissa tai kulttuurikonfliktit naapurustossa.
Stubb myöntää myös sen, että ristivetoa on myös maahanmuuttokysymyksissä Kokoomuksen sisällä . Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtajan Wille Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden korostaminen on väärin. Rydmanin mukaan kiintiöpakolaisten ottamisesta pitäisi luopua.
Stubb tyrmää Rydmanin ajatukset täysin ja kuittaa ne totuttuun tyyliin sanomalla, että joka puolueessa on rydmaneja. Heidän ajatuksillaan ei ole mitään tekemistä kokoomuksen maahanmuuttolinjan kanssa. Ei mitään.
Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, kuinka paljon kannatusta Rydmanin ajamalla tiukalla linjalla on todellisuudessa kokoomuksessa.
”Uskon ja toivon, että mahdollisimman vähän. Ehkä promillen verran.”
Toivottavasti ulkopuolinen ulkoministerimme ei tule putoamaan kovin lujaa ja korkealta kun paska osuu tuulettimeen tulevaisuudessa…
Uutisvuo on työntänyt tullessaan jälleen erittäin huolestuttavan uutisen rannoillemme. Suomen suurin osuuskauppa HOK-Elanto täyttää maitohyllyjään tästä eteenpäin ainoastaan osittain ruotsalaisomisteisen Arla Ingmanin maidoilla.
Huolestuttavinta koko uutisessa on se , että avainlipputunnusta avoimesti markkinoinnissaan käyttävälle yhteistoiminnalliselle osuusliikkeelle, kotimaisen osuusmeijerin – Valion – tuotteet eivät kelpaa, vaikka Valio on suomalaisten maidontuottajien osuuskuntien omistama yritys.
Valion maidot poistuvat suuren osuusliikkeen valikoimasta – erikoismaitoja lukuun ottamatta. Valion rasvatonta maitoa sekä kevyt- ja kulutusmaitoa on HOK-Elannon S-marketien, Prismojen ja Alepojen hyllyistä saatavissa ainoastaan niin kauan kuin tavaraa riittää.
Käytännössä tässä on kyse erittäin huomattavaa taloudellista suuruusluokkaa edustavasta ja yhteiskunnallisesti varsin merkittävästä asiasta.HOK-Elanto myi viime vuonna noin 50 miljoonaa litraa maitotuotteita, joista puolet oli peräisin Valion meijereistä.
Tämän päätöksen tehneellä (ja osuustoiminnallisesti johdetulla) HOK-Elannolla on pääkaupunkiseudulla 143 elintarvikemyymälää ja yli puoli miljoonaa asiakasomistajaa. Päätöksen syiksi HOK-Elannosta kerrotaan Arla Ingmanin tarjoama edullisempi hinta ja logistiset edut.
Mitä se taas pitää sisällään, on voiton maksimointi – yhteiskunnallisista arvoista ja kokonaisuudesta pätkääkään välittämättä. Käytännössä tässä on taas eräs EU:n mukanaan tuoma koko Suomea ja kansallisvaltiomme tulevaisuutta koskeva loukkaus.
Peruslähtökohtana tässäkin asiassa on EU:n peruskirjaan kirjattu tavaroiden vapaa liikkuvuus. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä EU:n alueellisen tasa-arvon kanssa – puhumattakaan ihmisten oikeudesta asua kotiseudullaan ja elättää itsensä työllään.
Arla Ingman aloitti keväällä maidon tuonnin Ruotsista. Halvan hinnan ryydittämänä tuontimaidon määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna 50 miljoonaan litraan. Jo viime vuonna tuontimaidon määrä nousi 19 miljoonaan litraan.
MTK:n johtokunnan jäsen ja maitovaliokunnan puheenjohtaja Eero Isomaa on (varsin aiheellisesti) huolissaan siitä, että tuontimaidolla ja HOK-Elannon kaltaisilla päätöksillä horjutetaan Suomen maitoon ja maitotuotteisiin liittyvää huoltovarmuutta.
Ingmanin ankkalammikkopääomaa edustava toimitusjohtaja Robert Ingman kertoo puolestaan, että
”Arla Ingmanilla on 26 prosenttia Suomen maitomarkkinoista ja Valiolla noin 60 prosenttia. Kilpailun avulla nostamme markkinaosuutemme 30 prosenttiin. Pystymme maksamaan tuottajille Valioa korkeamman tilityshinnan”,
Tämän jälkeen näitä tilityshintoja voidaankin tarkastella aivan uudelta tasolta.
Kun Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa lähdetään purkamaan yhteiskunnallisen elintarvikehuollon rakenteita, ainoastaan taloudellinen voitto tähtäimessä, ollaan heikoilla jäillä.
Valion kertoman mukaan, sen periaatteena on ollut, että maito haetaan kaikilta tiloilta Utsjokea myöten. Esimerkiksi Itävallassa ja Espanjassa meijerit eivät hae jokaiselta tilalta maitoa. Jobbarit ovat hakeneet sen jälkeen tiloilta maitoa kymmenen sentin litrahinnalla. Jopa 600 000 litran villejä maitoeriä on liikuteltu Euroopassa.
Jokainen ajatteleva kansalainen varmaan ymmärtää pahimman mahdollisen tilanteen – eikä päättäjiä vieläkään huolestuta. Olennaista on se, että raha liikkuu ja kerääntyy entistä pienemmän piirin taskuun.
Välittämättä siitä missä tuo piiri vaikuttaa, kunhan jokainen päätösketjun osallistuva saa oman osuutensa kakusta. Tällä asialla on rumempikin nimi – korruptio.
Tämän maassamme kukoistavan poliittisen korruption johdosta, kaikesta – jopa huoltovarmuudesta – on tullut kauppatavaraa isänmaan kauppiaiden käsiin.
Huoltovarmuus on jokaiselle itsenäiselle maalle vakava kysymys. Suomelle se on sotilasmaantieteellisen asemamme vuoksi suorastaan kysymys elämän ja kuoleman välillä.
Yleisesti ottaen huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.
Suomalaisittain kansallisen huoltovarmuustoimintamme tarkoituksena on analysoida kriittisiin toimintoihin kohdistuvia uhkia ja riskejä ja kehittää keinoja haavoittuvuuksien hallintaan. Häiriöissä ja poikkeusoloissa taloudelliset toiminnot pyritään säilyttämään mahdollisimman lähellä normaalitilaa.
Ikävä kyllä, myös huoltovarmuuden ammattilaitoksen – puolustusvoimien – hallinnoimissa 25 muonituskeskuksessa on varusmiehille tarjottu jo kahden vuoden ajan pelkästään Arla Ingmanin maitotuotteita.
Tämä on erinomaisen huono esimerkki siitä, miksi kaikkia asioita ei voida mitata taloudellisilla mittareilla.
Kun yhteiskunnalliset turvallisuus- ja palveluorganisaatiot (puolustuslaitos, rajavartiolaitos, poliisi, pelastustoiminta ja terveydenhuolto) alistetaan taloudellisen tuottavuuden alttarille, ne menettävät suuren osan luonnollisesta toimintakyvystään.
Pahimmassa tapauksessa nykyinen priorisointi kulkee siihen suuntaan, että koko maata ei puolusteta sodan syttyessä, poliisi huolehtii ainoastaan yhteiskunnallisesti merkittävien ihmisten turvallisuudesta ja omaisuudensuojasta, rajavartiolaitos päästää suurimman summan maksavat maahan, ambulanssit kuljettavat vain suhteellisen terveitä ja varakkaita, palokunta sammuttaa maksusta ja terveydenhuollon piiriin pääsee vain osa väestöstä.
Ja kriisin tullessa vain etuoikeutetut kuuluvat huoltovarmuuden piiriin.
Vieläkin omituisemmaksi tämän HOK- Elannon päätöksen tekee se, että HOK-Elanto käyttää markkinoinnissaan avainlipputunnusta – kuten tässä kirjoituksessa jo mainittiinkin.
Tämä osuusliike on saanut oikeuden tuohon tunnukseen, tehtyään päätöksen palkata vakituisiin työsuhteisiin nuoria suomalaisia – ikävä kyllä HOK-Elannossa työskennelleet ja tapaamani nuoret eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet samalla tavalla kuin heidän työnantajansa käsitettä vakituinen työsuhde.
Kun samainen osuuskauppa lähtee tietoisesti murentamaan suomalaista maataloutta ja siihen liittyvää osuuskuntatoimintaa, suosien samalla halvinta mahdollista, eikö osuustoimintamiesten olisi syytä poistaa avainlippu firmansa mainoksista?
Ja kun kyseinen osuusliike on poliittisin perustein valittujen luottamusmiesten käsissä, herää kysymys siitä, että ovatko he aidosti yhteiskunnallisessa valvontatehtävässä vai keräämässä henkilökohtaisia etuuksia meidän muiden suomalaisten asiakasomistajien kustannuksella?
Samalla suomalaista yhteiskuntaa, elinkeinoelämää ja kansallista huoltovarmuuttamme murentaen.
Maahanmuuttajille tulee tarjota työtä ja heidät pitäisi myös velvoittaa vastaanottamaan mitä työtä hyvänsä, jotta työkokemus karttuisi ja maahanmuuttajat voisivat näyttää työnantajille osaamistaan ja näin välttyä passiiviselta roolilta yhteiskunnassa ja tulonsiirtojen varassa elämiseltä.
Tässä tulikin sitten suoraan ja selkeästi korkeamman demariluokan kommentti siitä, miksi heidän mielestään maahanmuuttoa pitää lisätä, mitä he maahanmuuttajilta odottavat ja kuinka paljon suomalaiset demarit arvostavat suomalaista työtöntä, duunaria, sairasta, syrjäytynyttä ja köyhää.
Puhumattakaan työehtosopimuksista, minimipalkasta, ammattitaidosta, kielitaidosta ja niin edelleen…
Maanviljelijä sanoi männävuosina (peltojen paketoinnin ja maaseudun tyhjenemisen aikoihin) demarille, että mitäpä sitä paskaa, kun ei ole peltoakaan…
Nykyaikaisemmassa muodossa tämän voisi muotoilla muotoon, että mitäpä sitä työvoimaa, kun ei ole töitäkään.
Kannatan moniäänistä yhteiskuntaa. Suomi, ja kaikki länsimaistuneet valtiot, ovat jo nyt hyvin moniäänisiä. Suomi ei ole tälläkään hetkellä mikään monotoninen junttila, vaikka näin monasti väitetään. Tällaisen kehityksen ovat taanneet valistunut maailmankuva, ihmisoikeuksien myöntäminen kansalaisille ja yhdenvertaisuus lain edessä. Moniäänisen yhteiskunnan pitää kasassa kaikille yhteinen sääntökirja (tässä tapauksessa Suomen laki) ja yleisempi kulttuurinen viitekehys, jonka mukaan kaikki osapuolet joutuvat pelaamaan.
En kannata monikulttuurista yhteiskuntaa. Monikulttuurinen yhteiskunta on toki moniääninen, mutta tällaisessa yhteiskunnassa eri osapuolet katsotaan oikeutetuiksi pelaamaan eriävillä säännöillä kulttuuriensa viitekehyksissään. Tällaisia oikeuksia jaettaessa voitolle päätynee eniten vaativa ja kovimpia keinoja käyttävä ryhmä. Monikulttuurisuus siis aiheuttaa jännitteitä yhteiskunnan sisällä, koska se laittaa yhteiskunnan eri osapuolet kamppailemaan toisiaan vastaan jaossa olevista erioikeuksista.
Minä en ole valmis tinkimään pisaraakaan länsimaisille elämäntavoille rakentuvasta yksikulttuurisesta valtiojärjestyksestämme, koska vain sellaisella voidaan taataa kestävästi yhteiskuntamme pysyminen jatkossakin moniäänisenä ja kaikille osapuolille yhtä mukavana (ts. yhtä kusipäisenä). Minulla ei myöskään mitään syytä pyytää sivistynyttä maailmankuvaani anteeksi tai tulla haukutuksi rasistiseksi perunanenäksi tuomitessani mielestäni barbaarisia tapoja muista kulttuureista.
Jos jotakuta tällaisessa yhteiskunnassa asuvaa tai tänne muuttamista suunnittelevaa muumittaa julmetusti hänelle nykyisessä valtiojärjestyksessä taatut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen linjassa olevat oikeudet, suosittelisin häntä muuttamaan valtioon, joka tyydyttäisi hänen näkemyksensä toivottavasta monokulttuurisesta valtiojärjestyksestä.
… tämä on ideologinen päätös. Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää mikä on yksilölle parasta.
DemareidenOsku Pajamäki kuvasi tarkasti suhdettaan demokratiaan ja kansalaisiin, kommentoidessaan ihmisten henkilökohtaiseen vallinnanvapauteen puuttunutta kasvisruokapakkopäätöstä eilisessä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesssa.
No, maailmalla on paljon esimerkkejä siitä mihin tuollainen ajattelu lopulta johtaa. Toivotaan, että vaikutus ei ole täysin käänteinen siten, että suurin voittaja ovat pikaruokaketjut, pakolla ei saada juuri koskaan mitään pysyvää aikaan.
Ja parempi niin onkin. Pelkkä kasviravinto on kalliimpaa, erittäin yksipuolista (kukaan ei pärjää Suomessa talven yli fennovegaanina) ja on jo tähän mennessä lisäännyt liialla hiilihydraattipitoisuudellaan diabeteksen räjähdysmäistä kasvua.
Toivon aivan vakavasti, että joku vie tämän asian hallinto-oikeuteen. Joku sellainen kansalainen, jonka lapsia ja näiden hyvinvointia tämä yksityisyyteen tunkeutuva pakko koskee. Tällainen päätös on myös kansalaiset eriarvoiseen asemaan asettava, eli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Muistakaapa ihmiset nyt kuitenkin etenkin se asia, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa – sellaista poliitikkoa joka kunnioittaa teitä vai sellaista joka haluaa alistaa teidät tahtonsa alle.
Esimerkiksi päättämällä siitä mitä Sinä ja lapsesi saatte syödä.
Aselaki.info -sivuston tarkoituksena on koota yhteen Suomessa voimassa olevaan ampuma-aselakiin ja uuteen lainsäädäntöhankkeeseen liittyvää informaatiota. Tiedotuskokonaisuuteen liittyy myös Aselaki-Blogi, jossa eri intressipiirien edustajat ottavat kantaa ja esittävät mielipiteitään aselakihankkeen tiimoilta.
Meneillään oleva lainsäädäntöhanke koskettaa suoraan lähes 700.000 ampuma-aseiden luvanhaltijaa ja välillisesti useita eri intressipiirejä. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona. Hanke on asetettu ampuma-aselainsäädännön, ampumaratojen laittamista ja kunnossapitoa koskevan lainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
Uuden lain tulisi edistää aseturvallisuutta, sen tulisi olla olla pitkäikäinen, kestävä ja huomioida harrastajat sekä asealan sidosryhmät aina yhdistyksistä luvanvararaista elinkeinoa harjoittaviin yrityksiin. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2009 ja se on edennyt valiokuntakäsittelyyn samana syksynä.
Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa?
Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.
Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.
Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.
Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.
Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.
Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiötväittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:
Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.
Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:
Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.
Niin…Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäinminäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.
En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.
Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.
Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.
Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.
Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.
Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.
Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.
Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja – kuten Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.
Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.
Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.
Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.
Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.
Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.
Niin – itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.
Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten allekirjoittaneelle korostuneet entisestään terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen kokemusten kartuttamina.
Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.
Tässä lausunnossa hän rinnastaa karjalaiset (ja etenkin sodan jaloista evakuoidut siirtokarjalaiset) lähinnä Afrikasta nykyisin Suomeen tuleviin maahanmuuttajiin:
Kun kuuntelee eräänlaista moralisoivaa pakolaispanikointia, niin tulee mieleen sota-aikana 40-luku. Evakkohistoria on täynnä kertomuksia siitä, miten kotinsa menettäneiden tarpeita on torjuttu ja heitä on syyllistetty hädänalaisesta tilastaan. Karjalaisevakot ovat kuitenkin tuoneet tärkeän panoksensa suomalaiseen yhteiskunnan kehittämiseen, eikä mielestäni vähäisin niistä ole lämpimämmän tunnekulttuurin välittäminen tähän pohjimmiltaan aika tunnekylmään kulttuurimme, josta pakolaispolitikointi tai -panikointi osittain juontaa.
Viimeksi tänään kuulin, kuinka yksi somalityttö taas kerran on muuttanut Englantiin suomalaisten rasismin takia. Kotoutuneista turvapaikanhakijaperheistä on paitsi kuluja myös runsaasti resursseja tuotavaksi yhteiskuntaamme, ja me hukkaamme asenteidemme takia paljon verovaroin koulutettuja maahanmuuttajanuoria kehittämästä tätä yhteiskuntaa, kun he aikuistuttuaan muuttavat pois Suomesta. Olisikin syytä katsoa sodanjälkeiseen historiaan, olisiko evakkojen kotiuttamisesta jotain opittavaa.
Kun nyt satun olemaan – toiselta puolelta suvultani – geeneiltäni siirtokarjalaisen suvun vesa, koen Sari Näreen kaupunginvaltuustossa esittämän kommentin erittäin loukkaavana.
Tämä kommentti, jossa hän rinnastaa oikeudettoman hyökkäyksen takia kotinsa ja omaisuutensa jättämään joutuneet suomalaiset esi-isäni ja sukulaiseni maamme ulkopuolelta (paremman elintason perässä valmiiseen pöytään) tulleisiin ei-suomalaisiin maahanmuuttajiin, on lähinnä karjalaisten antaman uhrin häpäisemistä – asia jonka Näreen luulisi tuntevan ja tunnistavan.
Olen samaa mieltä Näreen kanssa siitä, että myös kotoutuneista turvapaikanhakijaperheistä on kuluja. Näreen näkemyksen mukaan me siis hukkaammeasenteidemme takia paljon verovaroin koulutettuja maahanmuuttajanuoria kehittämästä tätä yhteiskuntaa, kun he aikuistuttuaan muuttavat pois Suomesta.
Asiaa kannattaisi miettiä myös meidän suomalaisten näkökulmasta. Jos suurimmalle osalle meistä suomalaisista kansallisvaltio ja homogeeninen kulttuuri on tärkeää ja säilyttämisen arvoista, niin miksi ihmeessä tuoda humanitaarisen maahanmuuton keinoin maahan ihmisiä, jotka eivät joko halua olla täällä tai joita enemmistö suomalaisista ei todellakaan halua vakituisesti Suomeen asumaan?
Järjenköyhyys on naamioitu näennäishumanismiin tässä asiassa – joku voisi sanoa jopa, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Näin saadaan aikaan sitä todellista rasismia.
Minunkin mielestäni meidän olisi syytä katsoa sodanjälkeiseen historiaan. Minun mielestäni Näreenkin olisi tosin syytä lähinnä katsoa sitä, ketkä tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakensivat sodan rauniosta – ja kenelle?
Evakkotaipaleelle joutui lähtemään talvisodan alkaessa 1939 430 000 henkeä . Heistä suurin osa oli karjalaisia.
Sodan lopussa evakkojen kokonaismäärä oli jo noin puoli miljoonaa. Evakot menettivät kotinsa ja yleensä lähes koko omaisuutensa. Äidit joutuivat yksin vastaamaan perheistään vieraissa oloissa miesten ollessa rintamalla.
Evakuoidut ihmiset majoitettiin alusta pitäen lähinnä maaseudulle yksityistalouksiin. Kyseessä oli pakkoratkaisu, sillä viranomaiset eivät olleet varautuneet pakolaisleirien perustamiseen.
Tämä ratkaisu oli paljon inhimillisempi kuin leirimajoitus, mutta eri heimoon kuuluvien ja erilaisen taustan omaavien ihmisten asettuminen samoihin asumuksiin ei tapahtunut aina kivuttomasti. Tästä kuitenkin selvittiin ja sotien jälkeen monissa osissa Suomea on ollut (ja on edelleen) karjalaistaustaista väestöä, joka on sopeutunut uusiin olosuhteisiinsa.
Talvisodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan koko Karjalan kannaksen Neuvostoliitolle. Tuon alueen asukkaat joutuivat jättämään alueelle koko kiinteän omaisuutensa ja suurimman osan irtaimistostaankin.
Eräs hyvin läheistä sukua minulle oleva evakko oli tuolloin viisivuotias. Hän heräili koko loppuikänsä kesken päiväunien ja vielä vanhuksenakin haki turvaa sänkynsä alta. Hän muisti kuolemaansa saakka, kuinka hänen vasemman jalan kenkänsä jäi evakkotaipaleelle ja neuvostoliittolaiset koneet ampuivat evakkojunaa.
Toinen isoisäni (siis se joka selvisi hengissä talvisodasta, toinen ei selvinnyt) tutustui jatkosodan aikana Karjalan kannakseen ja kertoi kotiin lähettämässään kirjeessä vaikutelmistaan.
Isoisäni kirjoittaa isoäidilleni kenttäpostikirjeessään kokemuksistaan Käkisalmesta. Kirje on päivätty “Täällä 25/8 -41 “:
… Me tulimme Käkisalmen kautta, mutta kyllä se on ikävän näköinen paikka. Siellä on melkein kaikki talot poltettu, ei ole enää muuta kuin savuavia raunioita ja piiput törröttävät pystyssä. En nähnyt yhtään polttamatonta tai muulla keinoin tuhoamatonta taloa kaupungin keskustassa. Oli tosin pimeää kun kuljimme kaupungin lävitse ja ohitse. … Täällä missä nyt ollaan, on poltettu kanssa kaikki ryhmissä olleet talot , vaan yksinäiset ovat pystyssä. Ja niissäkin osassa on vaan kuoret jäljellä. Kaikki on viety sisäkattoja ja lattioita myöten ja ihmisen ulosteita joka nurkassa. … Ei sitä tiedä vaikka se sinun kotisi olisi vielä ehjänä. Kyllä nämä talot on muuten hurjassa kunnossa ja on niin kuin sikoja olisi ollut niissä. Kyllä niissä on paljon korjaamista ja siivoomista, ennen kuin ihminen voi asua niissä. …
No… jokainen tietää miten siinä sitten kävi…
Tämä hyvinvointivaltion pöytä, joka on katettu ja rakennettu alkuperäisväestöä edustavien suomalaisten (siis myös myös karjalaisten) suunnattomin uhrauksin ja kärsimyksin, on tarkoitettu ensisijaisesti meille alkuperäisväestöä edustaville suomalaisille – vapaa maahanmuutto ei kuulu edelleenkään ihmisoikeuksiin, toisin kuin suvereenin valtion huolenpito omista kansalaisistaan.
Kuten jo totesin, minä pidän tällaista lausuntoa loukkaavana ja sukulaiseni todennäköisesti kääntyvät haudoissaan.
Herää kysymys – miksi edelliset sukupolvet puolustivat verisin uhrauksin tätä maata vieraan kulttuurin invaasiolta, kun nykyiset päättäjämme ovat valmiita jakamaan tämän maan koko maailman paremman elintason perässä juokseville ihmisille?
Jokainen siirtokarjalainen ja heidän jälkeläisensä kantaa sielussaan suurta märkivää henkistä haavaa – tunnusti hän sen sitten tai ei. Jokainen suomalainen kantaa mukanaan edellisten sotien ja niiden mukanaan tuoman kauhun, väkivallan ja vääryyden kuormaa.
Me olemme oman kortemme kantaneet kekoon ja meidän ainoa todellinen huolemme on se, miten yli 6000 vuotta vanha kielemme ja kulttuurimme tulee säilymään kansainvaellusten ja globalisaation varjostamassa tulevaisuudessa.
Kolonialismin jälkien siivoaminen kuuluu kolonialismia harjoittaneille imperiumeille ja valtiolle.
Vaikka tällaisia uutisia tuleekin kiihtyvällä tahdilla, niin niihin ei totu silti koskaan.
Remonttimiehet ovat löytäneet iäkkään naisen kuolleena Helsingin Kannelmäessä. Nainen löytyi kotisohvaltaan, ja poliisin tutkimusten perusteella hän on kuollut vuonna 2007. Hän on ollut kuolleena 2,5 vuotta, eikä kukaan ole kaivannut häntä.
Taloyhtiössä oli tehty ikkunaremonttia. Nainen ei ollut avannut remonttimiehille ovea, joten remonttimiehet olivat menneet asuntoon yleisavaimella.
Naisella ei ollut puolisoa tai lapsia. Poliisi selvittää parhaillaan, onko hänellä muita sukulaisia. Rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo, että esimerkiksi naisen laskut hoituivat automaattisesti. Helsingissä tehdään joka vuosi vanhoja ruumislöytöjä. Näin kauan viruneet ruumiit ovat kuitenkin harvinaisia.
Tämä on tietenkin taloudellisesti ajateltuna yhteiskunnallisesti huomattavasti huokeampaa kuin se, että kyseinen ihminen olisi ollut edes kotihoidossa ja saanut ihmisarvoisen kuoleman – vaikka sitten sohvalleen, muttei 2,5 vuodeksi unohdettuna kuoleman yksinäisyyteen.
Sunnuntaina uutiskynnyksen ylitti puolestaan eräs lastensuojeluun liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan teini-ikäisiä otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle enemmän kuin nuorempia. Suurin ikäryhmä ovat murrosikäiset. Esimerkiksi Helsinki otti viime vuonna huostaan tammi–marraskuussa 360 lasta. Heistä yli puolet oli täyttänyt 13 vuotta.
Helsinkiläisen Tonia Köngäksen perheestä otettiin huostaan toiseksi vanhin lapsi koulunkäyntivaikeuksien takia kaksi vuotta sitten.
Niiden syyksi epäiltiin kasvatusta. Perheen Tonia-äiti oli liian joustava esimerkiksi salliessaan poikansa välttää joitakin ruokia. Perustelu ihmetytti tätä viiden lapsen äitiä:
”Jos olisin huono vanhempi, minulta olisi viety muutkin lapset”.
Todellinen syy selvisi sitten lopulta vuosi sitten. Nyt Köngäs pitää kokemustaan esimerkkinä siitä miten ei saisi toimia.
Keskosena syntynyttä lasta seurattiin vuosia ja sairaala tuli tutuksi myös selvitettäessä keskittymisvaikeuksia. Äiti epäili neurologista ongelmaa, koska perheessä oli todettu sellainen, mutta sai kuulla huolen olevan turha. Lapsi vain kapinoi ikänsä mukaan.
Tilannetta yritettiin viranomaisten puolelta hoitaa avohuollon tukitoimilla. Tämän jälkeen lääkäri suositteli huostaanottoa tilanteen rauhoittamiseksi tutkimuksia varten. Perhe suostui.
Se oli virhe,
Köngäs sanoo nyt, koska huomasi sittemmin papereista, että vastentahtoiseen huostaanottoon ei ollut aihetta.
Poika sijoitettiin perhekotiin, mutta tutkimuksia ei aloitettukaan. Äiti hankki lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta, mutta sairaala ei pitänyt tutkimuksia aiheellisina.
Tästä alkoi pojan alamäki. Yhteistyö perhekodin, sairaalan ja sosiaalityön kanssa takkusi, ja Köngäs kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle. Puutteita löytyikin.
Kantelu oli liikaa perhekodille, ja poika sijoitettiin nuorisokotiin. Sillä on tapana viedä kaikki lapset neuropsykologille mahdollisten koulunkäyntivaikeuksien selvittämiseksi.
Näissä tutkimuksissa heräsi epäily, joka varmistui keskussairaalassa. Oireilun takana oli Aspergerin oireyhtymä eli laaja-alainen kehityshäiriö sekä autismia. Ne selittävät oudoksi koettua käytöstä.
Helpotukseen sekoittui harmi, kun omat yritykset hakea apua oli tyrmätty. Köngäs sanoo:
”Meillä kävi onni, mutta nettikontaktien kautta olen havainnut, että Suomessa on paljon perheitä, jotka epäilevät jotakin, ja tuloksena on huostaanotto”
”Kun lapsi oireilee, ajatellaan, että vika on kotona. Olen kuullut, että lapsia ei edes tutkita ilman huostaanottoa. Se on kallista yhteiskunnalle, sillä sijoituspaikka maksaa satoja euroja vuorokaudessa.”
Niin, tällainen huostaanotetun nuoren pelkkä sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa noin 250,00 euroa vuorokaudessa – tutkimuksista nyt puhumattakaan.
Kun tällainen nuori otetaan huostaan, hänen ja koko hänen perheensä elämä muuttuu ja yhteiskunnan maksamat kustannukset kasvavat – niin inhimilliset kuin taloudellisestkin.
Jos kantaväestön asunnottomuudesta on muodostunut kansallinen häpeäpilkku, niin omaisten hylkääminen ja myös sen päinvastainen ilmiö – yhteiskunnan tunkeutuminen pakkokeinoin yksilön elämään – alkavat muodostua yksilö- ja perhetasolla samanlaiseksi.
Onko nykyinen egosentrinen, inhimillisestä hinnasta piittamaton ja pelkkään taloudelliseen kasvuun pyrkivä aikamme todellakin sitä, mitä me yksilöinä, perheinä, sukuina, kansana ja yhteiskuntana todellakin haluamme?
Onko sen vastapainona koko ajan kiristyvä ja yksilönoikeksia rajoittava (näytösluontoinen) yhteiskunnallinen voimankäyttö, vain julkisen kuvan kirkastamisen ja pöydän siivoamisen vuoksi, sitten se oikea tapa lähestyä tätä ongelmaa. Vai luoko se suurempia ongelmia sen saman maton alle, minne alkuperäinen ongelma piilotetaan?
Mihin olemme unohtaneet yhteisöllisyyden? Miten viranomaisesta on todellakin tullut tietyissä tapauksissa se lähin omainen?
Toisaalta – tosiaan – ihmetyttää myös se, että miksi viranomainen on väkisin rajoittamassa kansalaistensa oikeuksia siellä, missä asioista suoriuduttaisiin itsekin – pienemmällä vahingolla?
Onko nyt jälleen kerran niin, että viranomaisen toimenpiteet on helpointa ja vaarattominta kohdistaa niihin – niin tässä , kuin niin monessa monessa muussakin asiassa – jotka näyttävät puolustuskyvyttömiltä?
Jokainen varmaan tietää myös sen, että varsin usein suurimmat perheeseen liittyvät ongelmat eivät tule päivänvaloon, koska niiden olemassaolo peitetään rahalla – ja rahaa vastaan ei normaali virkamies ole koskaan uskaltanut lähteä sotimaan.
Emmää syyllisii kaippa…Minä kaipaan tervettä suomalaista yhteisöllisyyttä, keskinäistä vastuunkantoa ja viranomaisten todellista tukea silloin, kun kansalainen tai kansalaisten muodostama perusyksikkö – perhe – sitä tarvitsee.
Kukaan ei pärjää yksin, mutta pelkkä kuri ja kontrolli – ilman todellista välittämistä – ei ole yhteisöllisyyttä.
Anoppini kanssa pari kertaa viikossa kaupassakäyvänä (ja muutenkin hänen asioissaan auttavana), lasteni (myös aikuisten sellaisten) kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa elävänä ja muihinkin sukulaisiini yhteyttä pitävänä suomalaisena miehenä katson, että minulla on ihan oikeus toivoa tätä.
Olkaa (asiallisesti) mukana toistenne elämässä suomalaiset.
Edes lomaileva suomalainen ei ole voinut välttyä vuodenvaihteen ikäviltä uutisilta. Suomessa oleskellut kosovolainen albaani Ibrahim Shkupolli tappoi Espoossa viisi suomalaista, jonka jälkeen hän riisti hengen itseltään.
Surmatyöt hän aloitti kiduttaen viiltelemällä entisen naisystävänä hengiltä tämän asunnossa Leppävaarassa. Hän jatkoi verityötään tappamalla luvattomalla 9 mm:n pistoolilla naisen neljä työtoveria Prisman myymälässä, Sellon kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen hän ajoi kotiinsa Suvelaan, jossa hän pakeni maallista tuomiota itsemurhan kautta.
Kullervoblogin toimitus välittää syvimmän osanottonsa kaikille niille, joita tämä tragedia on koskenut. Samaan hengenvetoon täytyy myö todeta, että tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaikeimpia asioita Jokelan ja Kauhajoen lisäksi koko blogin historian aikana.
Lopputulos pitkän harkinnan jälkeen oli kuitenkin se, että vaikka tapauksesta on kirjoitettu paljon, jotain on jäänyt vielä kommentoimatta.
Asiasta on uutisoitu laajasti, joten lienee turha toistaa muualla kerrottuja faktoja muuten kuin lyhyesti lainaten.
Tässä kirjoituksessa ei kaivata Lahtista ja konekivääriä, vaan syyllisiä Sellon tapahtumiin.
Ibrahim Shkupolli on pääsyyllinen näihin tapahtumiin – täysin ja henkilökohtaisesti, tietenkin. Hän tappoi yhden ihmisen erityistä julmuutta osoittaen ja tämän tekonsa jälkeen hän murhasi kylmäverisesti neljä muuta ihmistä.
Shkupollilla oli hyvin viranomaisten tuntema aikaisempi rikostausta.
Hänet oli tuomittu 1990-luvulla Mikkelin käräjäoikeudessa ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä. Tämän lisäksi Shkupolli oli samaisella 1990-luvulla useita kertoja tekemisessä poliisin kanssa.
Tuomiot jatkuivat 2000-luvulle tultaessa.
* Espoo 2003, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta
* Espoo 2004, käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelystä
* Vantaa 2006, käräjäoikeuden tuomio asuntoyhtiön oven lukon murtamisesta
* Helsinki 2007, käräjäoikeuden tuomio ampuma-aserikoksesta ja pahoinpitelystä
* 2008 Poliisin antama lähestymiskielto
* Huhtikuu 2009 Laajennettu lähestymiskielto Selloon ja Prismaan.
* Syksy 2009 Lähestymiskiellon rikkominen useita kertoja.
Kuollessaan Shkupollia epäiltiin myös uudemmista rikoksista
* Espoossa syyteharkinnassa kaksi eri petosta
* Espoossa syyteharkinnassa laiton uhkaus
* Espoossa syyteharkinnassa laitoman maahantulon järjestäminen.
Viimeisestä käytetään myös nimeä ihmiskauppa.
Näistäkään tapahtumista huolimatta Shkupollia ei saatu karkoitettua Suomesta – tosin hänelle ei myöskään annettu Suomen kansalaisuutta. Se tästä vielä oikeudenmukaisuuden irvikuvasta olisikin puuttunut
Maahanmuuttoviraston mukaan poliisi ei missään vaiheessa esittänyt Shkupollia karkotettavaksi. Viraston mukaan tämä olisi tosin ollut turhaa, koska oleskeluluvalla Suomessa asunutta miestä ei olisi voitu hänen tekemiensä aiempien pikkurikosten perusteella karkottaa. Maastakarkotus onnistuu maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan vasta törkeiden rikosten perusteella.
Suomen lainsäädännön ja voimassaolevan tuomioistuinkäytännön mukaan karkottamisen edellytykset tuskin olisivat täyttyneet
Kyseisen viraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kertoo ja jatkaa:
Karkottamiseen joutuu törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joilla on ehdottomia vankeusrangaistuksia
Taskinen kertoo, että mikäli ulkomaalainen henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin Suomessa, tekee poliisi karkottamisesityksen maahanmuuttovirastolle. Tämän jälkeen maahanmuuttovirasto arvioi karkotetaanko henkilö vai ei.
Poliisi puolestaan sanoo, että se ei halua tehdä (resurssipulaansa vedoten) turhaa työtä. Poliisin mukaan kyseinen maahanmuuttovirasto hylkää 90 % poliisin tekemistä karkotusesityksistä.
Suomessa asuu tällä hetkellä noin 150 000 ulkomaalaista ja maasta karkoitetaan alle sata ulkomaalaista vuodessa.
Mitä laki siten sanoo? Millainen on sitten se kuuluisa törkeä rikos, jonka jälkeen maahanmuuttoviraston mielestä rikollinen maassaoleskelija voidaan karkottaa Suomesta?
Ulkomaalaislaki (jota tässäkin tapauksessa olisi pitänyt käyttää virantoimituksen pohjana ja perusteena) kertoo asiasta näin:
149 §
Maasta karkottamisen perusteet
Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.
Maasta voidaan 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä perusteella karkottaa myös ulkomaalainen, joka on jätetty syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 4 §:n nojalla.
Pakolaisen saa karkottaa 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Eli – ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, voidaan karkottaa Suomesta.
Kun katsoo Shkupollin rikossaldoa, niin ensimmäinen johtopäätös on se, että hän oli syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.
Täten karkottamisen edellytykset olisivat täyttyneet – vastoin Taskisen kantaa – varsin selvästi hänen kohdallaan.
Kannattaa huomata myös sellainen seikka, että ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.
Käytännössä tämä tarkoittaa Shkupollin kohdalla sitä, että Kosovon itsenäistyessä vuonna 2008, viranhaltijoilla olisi viimeistään ollut (virkavelvollisuuden lisäksi) mahdollisuus lähettää Shkupolli takaisin Kosovoon.
Tätä kaikkea vasten tarkasteltaessa on aika selvää, että maahanmuuttovirasto (ja etenkin sen ajama edesvastuuton maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka) on yksi tärkeimmistä osasyyllisistä näihin tapahtumiin.
Eikä oikeusministeri Tuija Braxin johtama tuomioistuinlaitoskaan ole täysin syytön.
Vaikka oikeudessa tulee epäselvissä asioissa tulkita vastaajan edun mukaisesti, niin Shkupollin kohdalla ei voida puhua mistään epäselvästä tapauksesta.
Ovatko oikeuslaitos ja maahanmuuttovirasto syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen vai on kyseessä työtapaturma, lienee makuasia. Tässä (ja ilmeisesti monessa muussakin tapauksessa) lakia on mitä todennäköisimmin tulkittu väärin – tuhoisin seurauksin.
Shkupollin tapauksessa hänen pitkäaikainen oleskelunsa ja henkilökohtaiset siteet Suomeen olisivat maahanmuuttoviraston mielestä painaneet kupissa.
Tärkeimpänä siteenä maahanmuuttovirasto on pitänyt Shkupollin murhaamaa tyttöystävää. Toisena siteenä kyseinen virasto on pitänyt Shkupolin Kosovosta Suomeen tuomaa alistettua vaimoa ja perhettä.
(Löytääkö kukaan tästä minkäänlaista logiikkaa?)
Eräs Kainuun Sanomien haastattelema kajaanilaisnainen muistaa Shkupollin röyhkeänä. Koska mies osasi ruotsia, hänen ajatuksensa eivät jääneet epäselviksi.
Hänen vaimonsa oli alistettu, ja hän oli usein täysin rahaton. Autoin häntä ja lapsia, joilla ei ollut ruokaa.
Shkupollin vaimo odotti Kajaanissa kolmatta lastaan.Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Mies jätti Kajaanissa suomen kielen kurssin kesken ja ilmoitti lähtevänsä Kosovon vapautusarmeijaan.
Nämäkö sitten ovat kiinteitä siteitä Suomeen. Sellaisia siteitä, joiden vuoksi Shkupollia ei olisi voitu karkottaa Suomesta?
Seuraavaksi epäiltyjen listalla tuleekin sitten eräs toinen viranomainen. Tämän viranomaisen ylipäällikkö syyllistyi rikokseen aikaisemman uransa aikana ja silti hänet potkittiin yhteiskunnan lainvalvonta- ja väkivaltakoneiston johtoon.
Kun katsoo seuraavaa videota ja tietää, että (sinänsä asiallista) moraalisaarnaa nuorisolle pitävä poliisiylijohtaja on itsekin tuomittu liikenteen vaarantamisesta, niin tulee sellainen tunne, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa – etenkin tämän Sellon tragediaan liittyvän uutisen yhteydessä:
Suurin ongelma poliisia koskevassa asiassa on (suomalaisen hallintoalamaisen kannalta katsoen) se, että toki kansalainen voi valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta poliisi on luonut itsestään varsin varsin itsenäisen ja vallastaan pöhöttyneen mastodontin. Tämä taas on eräänä osasyynä viime aikojen ikäviin ampuma-aseisiin liittyviin ikäviin uutisiin.
Poliisi juoksee nyt (itsensä jälleen kerran täysin munattuaan) poliitikkojen helmoihin ja hakee apua sieltä. Normaalissa kansanvaltaisessa yhteisössä ei tulisi kuuloonkaan, että poliisi kaataa omat virheensä erittäin suuren lainkuuliaisen kansanosan niskaan.
Eli suomeksi – poliisin tekemät käsittämättömät lupa- ja operaatiovirheet yritetään hukuttaa laillisten aseenomistajien syyksi – ja samaan aikaan poliisi ihmettelee sitä, että sen toimet tuottivatkin täysin halutusta poikkeavan lopputuloksen.
Jotenkin enemmän tai vähemmän skitsofreenista ajattelua edustaa poliisin (ja sisäministeriön) näkemys siitä, että laittomat aseet vähentyisivät kieltämällä laillinen aseenomistus. Ja se,että tämä tapaus liittyisi jotenkin lailliseen aseenomistukseen ja laillseen aseharrastukseen.
Todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa kävisi niin, ettän huomattava määrä aseita katoaisi – ja muuttuisi samalla laittomiksi. On typerää kuvitella aseiden kuitenkaan todellisuudessa katoavan Suomen kaltaisesta maasta hallitsijan mahtikäskyllä – se ei ole onnistunut aikaisemminkaan eikä se onnistu nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Samoin poliisin huolena oleva salametsästys saattaisi laajentua nykyisestä huomattavasti. Kun ase on laiton, niin voiko silloin metsästää enää laillisesti?
Kun luodaan yleistä oikeustajua vastaan olevaa lainsäädäntöä, pudotetaan myös lainrikkomiskynnystä.
(Toisaalta kun tietää, että yksityisaseiden holhoukseensaattaminen tai sosialisointi on eräs vasemmistön keppihevosista, niin ihmetyttää suuresti etteikö porvarienemmistöinen eduskunta saa näitä pula-ajan sosialisteja kuriin? Kaikki omaisuus on kuitenkin varmimmin hoidossa ja tallessa yksityisomistuksessa.)
Palataanpa kuitenkin takaisin poliisiin – ja sen paniikkireaktioon. Poliisin komentoketju kaikissa viimeisten vuosikymmenten aikana sattuneissa kriiseissä (alkaen Mikkelin panttivankidraamasta 1986)on kerta kerran jälkeen osoittautunut heikoksi, olemattomaksi ja jopa täysin vastuuttomaksi.
Jokelan ja Kauhajoen verilöylyissä käsiaseen hallusapitoon oikeuttavan luvan (vastoin ohjeita tai varoituksia) myöntäneet poliisit eivät ole mitenkään (ainakaan moraalisesti) syyttömiä noihin tapahtumiin. Myös selkeät sekoilut toiminnassa, vastuuhenkilöiden puuttuminen ja rinnakkaisten järjestelmien (jotka hidastivat toimintaa, lamautuivat tai tekivät ristiriitaisia päätöksiä) keskinäinen toiminta eivät olleet varsinainen kukkanen poliisiorganisaation ja sen luotettavuuden hattuun.
Sellon verilöylyssä poliisi ei pystynyt eristämään aluetta, suorittamaan evakuointia, tiedottamaan asiallisesti, estämään kahta jälkimmäistä murhaa (Shkupolli pääsi ilman esteitä uudestaan Prismaan poistuttuaan sieltä jo kerran) eikä estämään tekijän liikkumista Suvelaan ja tämän itsemurhaa.
Jos miettii tämän vastuunpakoilun lisäksi myös poliisihallinnon tapaa syödä budjettiin kirjatut määrärahat jo vuoden kolmannella kvartaalilla loppuun – ja kerjätä sen jälkeen lisärahaa eduskunnalta – tuota tapaa liike-elämässä käyttäen johto saattaisi olla alle aikayksikön epäiltynä petoksesta.
Ongelman yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että poliisin toimia tutkisi aidosti poliisin ulkopuolinen (poliisivaltuuksin varustettu) erillinen viranomainen – sellainen jolla olisi munaa myös viedä poliisi käräjille saakka tarvittaessa.
Yksi ratkaisu olisi myös se, että tärkeimmät paikalliset (ja valtakunnalliset) siviiliviranhaltijanimitykset (poliisikin on siviili) alistettaisiin hakijoiden koulutus- ja soveltuvuus- ja taustaselvityksen jälkeen sitovan kansanäänestyksen alaisiksi ja näistä viroista tehtäisiin määräaikaisia.
Mutta epäiltyjen listalta löytyy vielä virkamiehiäkin suuremmista munauksista epäiltyjä tahoja. Virkamiehet noudattavat (tai heidän piäisi noudatta) lakeja ja asetuksia – tosin nykyään tulee vahva tunne siitä, että poliittinen ohjauskaan ei ole täysin olematonta.
Syyttävä sormi osoittaa myös poliitikkoja – yksin ja kokonaisena oligarkkisena ryhmänä. Poliitikot esittävät aloitteita lainsäädäntöön ja säätävät lakeja. Osa heistä johtaa ministereinä lakien toteuttamista – jokaisen meistä näkemin tuloksin.
Kun tämä monikulttuurihulluus aikanaan laantuu ja krapula iskee, siinä vaiheessa olisi syytä perustaa Suomeen totuuskomissio. Syyttömiä eivät ole nykyinen hallitus ja eduskunta eivätkä niiden edeltäjätkään.
Astrid Thors, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Anne Holmlund, Erkki Tuomioja, Sinikka Mönkäre, Liisa Hyssälä, Jan-Erik Enestam – ja monet muut. Suomen kansalla olisi oikeus kuulla puolueettoman tutkinnan jälkeen, ovatko poliitikkomme (ja poliittiset vrkamiehet) hoitaneet yhteisiä asioitamme parhaalla mahdollisella tavalla.
Unohtamatta demokratian ylikävellyttä Tarja Halosta ja hänen nimittämäänsä Ritva Viljasta.
Jokaisen itsenäiseen ajatteluun pystyvän kansalaisen nähtävissä on se, että maamme on matkalla kohti (monikulttuurista) helvettiä, jos poliittinen kulttuuri ei muutu pikaisesti eikä saalistajien konsensukseen perustuvalle jakopolitikalle ja poliittiselle sekoilulle saada loppua aikaiseksi.
Aika suuret kertoimet voi kukin asettaa sille, että vaikka kaikki lailliset aseet maassa takavarikoitaisiin, tulemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkemään tämän (laittomalla aseella) tehdyn verityön jatkumoita ja uusintoja.
Tämä nykyinen poliittinen johtomme ei pysty takaamaan yhteiskuntarauhaa eikä kansalaisten turvallisuutta. Kohta se ei pysty takaamaan enää edes hyvinvointivaltion rippeitäkään – eikä maksamaan koko ajan kasvavaa valtionvelkaa.
Lähteet: Valtioneuvosto, Eduskunta, HS, TS, KS, KSML, SS, IL, IS, MTV3, YLE, HBL, Finlex, Edilex, YouTube, poliisi
Kun lukee hänen viimeisintä julkisuuteen putkahtanutta kommenttiaan, niin tulee mieleen, että oman kansan häpäisemisemisen ja herjaamisen jälkeen vähemmistövaltuutettumme on lähtenyt suoranaiseen kristittyjen vainon ja lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen aseman murskaamisen tielle
Luterilaisen kirkon tiedotuskeskuksen julkaiseman uutisen mukaan Suurpää vaatii, että Yleisradion tulisi kohdella hartausohjelmissaan uskontoja tasapuolisesti. Nykyisin Yleisradio lähettää ainoastaan kristillisten kirkkojen hartauksia. Suurpäästä tilannetta on vaikea ymmärtää:
On selvää, että silloin kuin 80 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, niin valtaosa hartauksista on luterilaisen kirkon järjestämiä
YLEn pitäisi (Suurpään käsityksen mukaan) joko luopua hartausohjelmien lähettämisestä kokonaan tai antaa myös muiden uskontojen edustajille ohjelma-aikaa. Vähemmistövaltuutettu uskoo, että hartauksilla olisi myönteisiä vaikutuksia myös maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta.
Toisin kuin vähemmistövaltuutettu uskoo,tällaisilla (enemmistöperiaatetta ja kansanvaltaa halveksivilla) pakkotoimilla, jotka on suunnattu suoraan maan omista kansalaisista muodostuvaa yli 80:n prosentin enemmistöä (lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen osuus väestöstä) vastaan, saadaan vähemmistöä (demokraattisesti tarkasteltuna) tärkeämmässä enemmistössä aikaan lähinnä katkeruutta, inhoa ja vihaa.
Suurpään ajama (ja muissakin hänen toimissaan nähty) enemmistön pakottaminen vähemmistön tahtoon, on kansanvallan vastaista ja omiaan synnyttämään muukalaisvihamielisyyttä, ksenofobiaa ja suoranaista rasismia.
Lisäksi tällaisella ohjelmatarjonnalla edesautetaan ghettoutumista ja sitä, että maahanmuuttajien ei tarvitse integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan – he voivat muodostaa vähemmistövaltuutetun tuella etnisesti, kielellisesti, kulttuurillisesti ja uskonnollisesti suomalaisuudesta täysin ulkopuolella olevia pieniä yhteisöjään – joiden kulut maksaa alistettu suomalainen (kristitty) enemmistö.
Pitkässä (tai keskipitkässä) juoksussa olemme tulevaisuudessa Suurpään ja hänen hengenheimolaistensa ajaman politiikan tuloksena keskellä rotulevottomuuksia ja mahdollisesti varsin todennäköisesti omilla puolillamme täysin avoimessa sisällissodassa.
Vielä tätä ymmärtämättömyydestä, huonosta itsetunnosta ja omaa kansaansa kohtaan selvästikin tuntemasta inhostakin ikävämpää on se, että yksi ainoa virkamies, katsoo oikeudekseen asettua lainsäätäjän yläpuolelle.
Suurpään henkilökohtaisen näkemyksen mukaan uskonnollisten yhteisöjen koko ei riitä perusteeksi ohjelma-ajan epäämiseen muiden uskontojen edustajilta.
En oikein usko, että tämä on lapsus. Sellainen joka olisi vahingossa lipsahtanut juristin suusta. Tämä liittyy oman näkemykseni mukaan kiinteästi Suurpään aikaisempiin (voimassaolevan laisäädännön ja enemmistödemokratian vastaisiin) puheenvuoroihin.
Uskonnon- ja omantunnonvapaus on Suomessa turvattu perusoikeutena perustuslain 11 §:ssä. Tarkemmin uskonnonvapauden käyttämisestä säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003).
Uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaan evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on erityinen julkisoikeudellinen asema.
Mainitut kirkot ja niiden seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joiden asema ja järjestysmuoto perustuvat niitä koskevaan erilliseen lainsäädäntöön. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa. Suomalaisista noin 84 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,1 prosenttia ortodoksiseen kirkkoon ja yhteensä noin 1,1 prosenttia muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.
Vielä käsittämättömämpää tässä (virkavelvollisuuden alaisena lausuntojaan antavan) Suurpään mentaalisessa oksennuksessa oli se, että hän ei pysy muutenkaan totuudessa ja (jostain syystä) hän haluaa vääristellä myös mittasuhteita.
YLEn hartauksiin osallistuviin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu vähimmillään muutama sata ihmistä, kun pelkästään islamilaisia on Kirkon tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomessa 40 000- 45 000.
Tämä on täysin todellisuudesta irrallaan oleva lausunto. YLe:n lähettämät uskonolliset hartaudet tulevat pääasiassa kirkoista – joissa sattaa olla seurakuntaa kohden muutama sata ihmistä. Kuitenkin he edustavat yli 4 000 000 suomalaista edustavaa uskonnollistavaltionkirkkoa.
Tuo luku on yli satakertainen siihen määrään mitä muslimeita on Suomessa, eli noin 20 000 – 25 000 – joita tuskin saadaan samaan lähetykseen yhtä aikaa…
Mitenkään suurena yllätyksenä ei tule myöskään se, että (marginaalista uskonnollista ryhmää edustavan) Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja Anas Hajjar on vähemmistövaltuutetun kanssa samoilla linjoilla. Tosin hän ei näe vaihtoehtona hartausohjelmien lopettamista.
Kaikille uskonnollisille ryhmille sama mahdollisuus mieluummin kuin niin, ettei kenellekään
Tässä Hajjarinkin tulee muistaa se, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat Suomessa (edelleen) valtionkirkkoja, joten Hajjarin vaatimus on aivan yhtä tuulesta repäisty kuin Suurpäänkin.
(Toisaalta kiinnostaisi oikeastaan tietää se, että mitenköhän Haijjar suhtautuisi siihen, että myös Vapaa-ajattelijat ja saatananpalvojat saisivat yhtä lailla tilaa kuin muslimistkin…)
Yleisradio ei strategiansa mukaan aio muuttaa nykyistä käytäntöä vaan sallii hartausohjelmat jatkossakin yksinomaan kristillisille kirkoille. Yleisradion pääjohtajan Mikael Jungnerin mukaan strategia lähinnä toteaa nykyisen asiantilan.
YLE on hartausohjelmistosssa ulkopuolinen taltioja eikä aloiteellinen sisällöntuottaja. YLEllä ei ole uskonnollisten ohjelmien tuottamisen ammattiosaamista eikä halua lähteä arvioimaan ohjelmien sisältöä. Vastuu on ekumeenisella neuvostolla ja hartausohjelmien valvontaelimellä.
Yleisradio lähettää hartausohjelmia televisiossa ja radiossa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Hartausohjelmiin kuuluvat jumalanpalvelukset sekä aamu- ja iltahartaudet. Luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon lisäksi hartausohjelmissa on mukana myös vapaiden suuntien kristillisiä yhteisöjä.
Yleisradioyhtiöt Ruotsissa ja Britanniassa antavat (kuten uutinen hieman harhaanjohtavasti kertoo) hartausohjelmissaan tilaa myös muille uskonnoille.
Tälle on selvä syy – noissa maissa kirkko on erillään valtiosta.
Haluaisin lähettää tässä samalla viestin myös kaikille niille, jotka vaativat äänekkäästi kirkkoa ja valtiota erotettavaksi toisistaan – miettikää ihan pitkään, vakavasti ja hartaasti sitä, parantaisiko vai huonontaisiko se ero (tällaisten vaatimusten yhä pontevammin esille tullessa) nykyistä tilannetta ?
Poistamalla kirkon muodostaman tulpan kansallisvaltion tuhoamisessa, saattaa ajattelematon poistaja aiheuttaa sellaisen tulvan, ettei pysty sitä enää hallitsemaan.
Kirkko kun ei ole ainoastaan Seppo Simola, irakilaisten turvapaikka tai kukkahattukirkkoherra. Kirkko on jäsentensä muodostama summa – seurakunta.
Sen asioista pääsee muuten aika helposti mukaan päättäämään ehdokkuuden ja kirkollisvaalien kautta. Äänikynnys on matala ja valta on todellista. Unohtamatta tietysti sitä, että sitä valtaa käyttävät ainoastaan kirkon jäsenet.
Näin itsenäisyyspäivänä, joulukuun kuudentena , Kullervoblogin toimitus haluaa toivottaa hyvää yhdeksättäkymmenettätoista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleen.
Tämä päivä herättää tämän tekstin kirjoittajassa nykyään varsin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tämä päivä ja sen sisältö – eli itsenäisyys – on yksi tärkeimmistä asioista kodin ja maailmankatsomuksen lisäksi kirjoittajan elämässä.
Itsenäisyytemme on lunastettu aikoinaan kallilla hinnalla ja suurilla kärsimyksillä. Sitä on jouduttu puolustamaan kaksi kertaa raskain uhrein ja menetyksin. Edelliset sukupolvet pystyivät rakentamaan Suomesta hyvinvointiyhteiskunnan sotien jälkeisen surutyön, menetysten, epäoikeudenmukaisuuden, nöyryytyksen ja tuhojen alhosta.
Ne sukupolvet, jotka joutuivat vastoin omaa tahtoaan puolustamaan itseään, läheisiään, omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä isänmaataan, ovat pääsääntöisesti poistuneet manan majoille meidän muiden suomalaisten joukosta – ja he todennäköisesti kääntyvät haudoissaan nykyisen elämänmenon aikana.
Nykyinen poliittinen johtomme on hyvää vauhtia tuhoamassa kaiken sen minkä edelliset sukupolvet raskain uhrauksin rakensivat.
Tämän (lähes maanpetoksellisen) poliittisen johtomme toiminnan syvimmän olemuksen on nimimerkki Kantakaupunkilainenpukenut varsin osuvaan muotoon:
Tuli tuossa mieleen puutarhassa, että miten ihminen onkaan voinut edetä tähänkin asti vaikka onkin käytännössä paljon järjettömämpi kuin esim. muurahaiset jos muurahaispesässä olisi näitä sirniöitä ja pelkosia niin osa murkuista hajottaisi pesää kun toiset rakentavat ja osa toisi kusiaisia asumaan murkkujen ruokavarastolle.
Niinpä.
Tuntuu todella pahalta, kun miettii tämän Suomessa nykyisin harjoitetun – täältä katsoen jokaiselle onnenonkijalle avoimen – maahanmuuttopolitiikan valossa sitä, että toinen isoisäni kaatui sodassa ja toinen haavoittui ja sai psyykkisiä traumoja puolustaessaan samaa maata tuolloisilta maahantulijoilta.
Tulevaisuudessa tämä nykyinen aika saattaa tuntua samanlaiselta veitsenterällä tasapainottelulta kuin rähmälläänolon aika 1970-luvulla tuntuu nyt – käsittämättömältä ja painajaismaiselta valveunelta.
Tuolloin vallassa oli kuitenkin sodan kokenut sukupolvi ja vasemmistoradikaalien suoranaiset vallankumouspuuhastelut – jotka tapahtuivat Neuvostoliiton suurlähettilään Aleksei Beljakovin masinoimina ja suojeluksessa – pystyttiin torjumaan laajan (puoluerajat ylittäneen) kansallismielisen rintaman ja presidentti Kekkosen aktiivisten toimenpiteiden avulla.
Itse asiassa meidän pitää tarkastella juuri tuota Kekkoslovakian aikaa ja silloista vasemmistoradikaaalien sukupolvea, ymmärtääksemme sen mitä ja miksi itsenäisyydellemme on tapahtunut ja on tapahtumassa tässä ajassa.
Tuolloin nämä (jo silloin) moraaliltaan ja maailmankatsomukseltaan vinksahtaneet vallankumoukselliset olivat liian nuoria ja vailla valtaa – saadakseen tuon kammottavan maailmankatsomuksensa valtaan Suomessa.
Aika kului ja 1990-luvulle tultaessa kommunismi hajosi omaan mahdottomuuteensa, mutta se ei näitä 1970-luvun vasemmistoradikaaleja juurikaan hetkauttanut. Ilman sen suurempaa häpeää, suurin osa näistä ihmisistä vaihtoi kommunismin tilalle sanan monikulttuuri – ja agenda jatkui muuten samanlaisena.
Nämä entiset vasemmistoradikaalit ovat miehittäneet nykyisin vallan avainpaikat varsin tehokkaasti. Kun tarkastelllaan itsenäisyyttä tuhoavaa virkamies- ja poliitikkojoukkoa, huomamme, että sana demla (ja sen jäsenyys) yhdistää näitä ihmisiä.
Nämä vasemmistoradikaalit eivät ilmeisesti näe sitä, että oman sukupolveni jälkeen valtaan on tulossa 1990-luvun alun lama-aikana kasvanut entistä konservatiivisempi – ja asenteiltaan meitä vanhempiaankin jyrkempi – sukupolvi.
Heissä lepääkin Suomen toivo. Toivottavasti kansallisvaltion ja itsenäisyyden tuhoaminen ei ole edennyt tuolloin niin pitkälle, että Suomessa päädytään vuoden 1918 toisintoon – sillä erolla, että sortajina toimivat punaiset.
Niin pitkälle on itsenäisyytemme tuhoaminen edistynyt, että presidentiksemme on valittu avoimesti suomalaisia arvoja ja kansallisvaltiota pilkkaava ns. koko kansan presidentti – joka ei kuitenkaan suvainnut osallistua vuoden 1918 tapahtumien tiimoilta koko kansan tilaisuuksiin. Hän osallistui ainoastaan punaisten tapahtumiin – ilmoittaen tulevansa työväenluokasta.
Tämä samainen presidentti on osoittanut hallintokautensa aikana viisveisaavansa demokratian pelisäännöistä. Tämä on nähty esimerkiksi täysin käsittämättömässä sisäministeriön kansiapäällikön ja Suomen Pankin johtajan nimityksiin liittyneissä valtioneuvoston ja eduskunnan ylikävelyssä.
Tuollaista toimintaa on totuttu muualla kutsumaan tyranniaksi tai vähintään itsevaltiudeksi.
Kun jälkipolvet tarkastelevat tämän ajan kuvaa, niin uskallan lyödä vetoa siitä, että tämä nimenomainen kuva tulee symboloimaan tätä aikaa sekä sen estetiikan tajua että myös sen perinteiden kunnioitusta.
Kaikesta huolimatta – hyvää itsenäisyyspäivää kaikille niille, jotka itsenäisyyttämme arvostavat.
Yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen. Eläkeestä eläkeläiselle siirrettävä tulo maksetaan tavallisesti julkisen järjestelmän puitteissa kerätyistä varoista, jotka voivat olla aikaisemmin rahastoituja tai verovaroista kerättyjä.
Työssä olleiden eläkkeet ovat sidoksissa aikaisempiin tuloihin. Eläkettä voi myös säästää yksityisen järjestelmän kautta, jolloin kyseessä on yleensä eläkevakuutus.
Tällä hetkellä Suomessa on 1,2 miljoonaa eläkeläistä eli eläkkeensaajaa. Ja tämä määrä ei näytä pienevän edes suurten ikäluokkien luonnollisen poistumankaan jälkeen eikä ikuisesti tuloaan odottavan työvoimapulankaan vuoksi.
Suuret ja viisaat päättäjämme ovat ihan kaikessa hiljaisuudessa laajentaneet eläkeläisen määritelmän sekä syntyperäisen suomalaisuuden, että työelämässä ansaittujen tulojen ulkopuolelle – kansalta asiaa kysymättä tai sille asiasta mitenkään kertomatta.
Kansaneläkelaitoksen (kavereiden kesken KELA:n) kotisivuilta nimittäin ilmenee, että kansaneläkettä voi saada, jos hakija kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ja täyttää muut kansaneläkelaissa säädetyt ehdot:
* hakija on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta 16 vuoden iän täyttämisen jälkeen
* hakijan muut eläkkeet ja korvaukset jäävät alle tulorajan, jolla kansaneläkettä voi saada.
Eikä tässä vielä kaikki. Jotta systeemissä ei syntyisi minkäänlaista mahdollisuutta sille, että kukaan Suomeen saapuva ja määräajan täällä asuva (ja esimerkiksi toimeentulo- ja työmarkkinatuella itsensä muutaman vuoden elättävä) maahanmuuttaja, ei missään nimessä pääse putoamaan suomalaisen rahanjakoaparaatin ulkopuolelle, Kelalla on olemassa myös maahanmuuttajan erityistuki.
Tämän erityistuen tarkoitus on turvata maahanmuuttajan toimeentulo vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikana. Tuen saaminen ei edellytä Suomen kansalaisuutta.
Lähes kuka tahansa voi Kelasta maahanmuuttajan erityistukea, edellytykset ovat seuraavat:
* Olet 65 vuotta täyttänyt tai
* olet työkyvytön 16-64 -vuotias ja
* olet asunut Suomessa vähintään 5 vuotta 16 vuotta täytettyäsi yhtäjaksoisesti ja välittömästi ennen erityistuen alkamista
* et saa täysimääräistä kansaneläkettä, koska et ole asunut Suomessa riittävän pitkää aikaa
* olet hakenut Suomesta ja ulkomailta kaikki eläkkeet ja muut etuudet, joihin sinulla voi olla oikeus.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Jotta suomalaisen veronmaksajan kukkarosta lähes kenelle tahansa kustannettava toiminta- ja discoraha lisäisi houkuttelevuuttaan, päättäjämme ovat rakentaneet systeemiin lisähoukuttimen.
Erityistukea maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle. Tämä Suomessa asuva henkilö voi kuitenkin tilapäisesti oleskella ulkomailla – edellyttäen että hänen (virallinen) oleskelunsa kestää enintään 90 päivää kalenterivuodessa. Kun 90 päivää on täyttynyt, saman kalenterivuoden aikana tehty yhdenkin päivän matka voi johtaa tuen maksamisen keskeyttämiseen sen kuukauden ajalta, jolloin Suomessa asuva henkilö oleskelee (virallisesti) ulkomailla.
Suomessa asuvan henkilön on selvitettävä (ihan kunnian ja omantunnon mukaan) Kelalle ulkomailla oleskelunsa viimeistään tuen vuosittaisen tarkistuksen yhteydessä. Suomessa asuvan henkilön pitäisi (Kelan toivomuksen mukaan) ilmoittaa Kelalle ulkomaille lähdöstä, kun ulkomailla olopäiviä kertyy matkan aikana tai on jo kertynyt saman kalenterivuoden aikana 90 tai enemmän.
Eipä ole tosiaan ihme, että Suomen kiinnostavuus sosiaaliturismin kohdemaana on kasvanut nykyisen hallituksen aikana suorastaan räjähdysmäisesti.
Erityinen kiitos tästä kuuluu puuhakkaalle (suomalaisen yhteiskunnan romuttamisen tavoitteekseen asettaneelle) maanmuuttoministeri Astrid Thorsille ja hänen monikulttuurista pahoinvointiyhteiskuntaa rakentavalle esikuntapäällikölleen Ritva Viljaselle.
Mutta meidän ei tule unohtaa myöskään Tasavallan presidenttinä viimeistä kauttaan kulttuuriamme, perinteitämme ja yhteiskuntaamme repivää Tarja Halosta.
Jos joku nyt ei muista, niin tämä Haloska on se sama eukko, joka ilmoitti presidentinvaalikampanjassaan olevansa koko kansan presidentti ja hieman myöhemmin osallistui vuoden 1918 muistotilaisuuksiin ainoastaan punaisten tilaisuuksien osalta. Tuolloin (keväällä 2008) tämä koko kansan presidenttimme perusteli Vapaussodan muistojuhlasta pois jäämistään kahdella sanalla – tulen työväenluokasta.
Niin – palataan takaisin Haloskaan.Koko kansan presidenttimme järjesti itselleen suomalaisten veronmaksajien kustantaman syyslomamatkan Lähi-Itään jokin aika siten. Samalla reissulla hän kävi esiintymässä Egyptissä suomalaisen sosiaaliturismin markkinointihenkilönä.
Jotenkin sopivasti ja somasti tämän reissun jälkeen, egyptiläinen verkkojulkaisu Egypt Today julkaisi sivuillaan laajan Suomea koskevan sosiaaliturismimainoksen.
Nyt näyttää siltä, että vastoin sitä periaatetta, että jokainen valtio on luotu ensisijaisesti omia kansalaisiaan varten, päättäjämme ja osa virkamiehistä ovat hyvää vauhtia tekemässä maastamme jonkinlaisen koko maailman köyhät, syrjäytyneet ja vaivaiset rajojensa sisälle keräämään pyrkivän sosiaalitukien jakokoneiston.
Enää ei riitä se, että maahan houkutellaan olematonta työvoimapulaa paikkaamaan ammatti- ja kirjoitustaidottomia lisääntymisiässä olevia ei-suomalaisia ihmisiä (tekemään sosiaaliturvasta ja etenkin lapsilisistä tulonlähteen) ja lisääntymään kuin kanit.
Nyt tähän maahan halutaan myös heidän ikääntyneet sukulaisensa, tuttavansa ja kaverinsakin – rasittamaan entisestään huoltosuhdettamme.
Tämän kehityksen huipentuma on vielä näkemättä. Tässä tulee vinkki sinne näennäissuvaitsevaistolle.
Kun te kukkahattutädit matkustelette siellä eksoottisissa maissa, nyt on oiva tilaisuus tuoda myös ne käpelykeppien varassa keikkuvat elähtäneet gigolot nauttimaan suomalaisen rollaattorin varaan pystytetystä maahanmuutajien erityistuesta.
Se, että kuinka kauan meillä riittää (todellisia) veronmaksajia kustantamaan tämän kasvavan sosiaaliturismin kulut, ei tunnu päättäjiä eikä näennäissuvaitsevaisia kiinnostavan.
Nyt meidän jokaisen olisi syytä huomata se, kuinka meitä todellisuudessa kusetetaan. Vapaa maahanmuutto Suomeen on hiljalleen siirtynyt toiseen vaiheeseensa.
Lainsäädäntö on (puolisalassa) muutettu jo sellaiseksi, että kuka tahansa maahan laillisesti päässyt voi heittäytyä yhteiskunnalisen turvaverkon kannattelemaksi 3-5-vuoden oleskelun jälkeen.
Ritva Viljasen nimitys poliisin ja rajavartiolaitoksen valvojaksi ja käskyttäjäksi oli aivan looginen seuraava toimenpide. Näin päästiin kiinni isänmaastaan välittävien ja laillisuutta valvovien tunnollisten virkamiesten toimiin (toisaalta missä tahansa oikeassa demokratiassa Viljasen oman maansa vastainen politikointi virka-asemastaan käsin käynnistäisi todennäköisesti erottamisprosessin).
Halosen, Thorsin ja Viljasen johtama kansallisyhteiskunnan romutusarmeija käy nyt seuraavaa taisteluaan, pyrkimyksenään avata Suomen rajat koko maailman elintasoaan ilman työntekoa nostamaan haluaville tulokkaille.
Yksi egyptiläinen mummo on näissä tavoitteissa ainoastaan välttämätön tappio – tilanne joka voidaan kuitenkin korjata kansallisvaltion tuhon tullessa.
Kun tämä kupla puhkeaa, olen toivottavasti kuollut ja jälkeläiseni elävät jossain muualla – kuten esimerkiksi Sveitsissä.
Luterilainen kansankirkkomme on tehnyt jälleen kerran uuden ennätyksen islamin nuoleskelussa ja sen edessä nyöristelyssä.
Helsingin seurakuntayhtymän viikkolehti Kirkko ja Kaupunki julistaa tänään ilmestyneen numeronsa etusivulla suomalaisuuden perusarvot lähellä islamia.
Kyseinen (kohtuullisen luettu ja laajalevikkinen) lehti on julkaissut aukeaman kokoisen islamia ylistävän kirjoituskokonaisuuden sivuilla 4-5. Vähemmän yllättäen tätä kirjoitusta ei löydy lehden digiversioista. Edellisistä kerroista saatu arvostelu oli ilmeisesti Seppo Simolan luotsaamalle dhimmilehdelle liikaa.
Kirjoituksesta sinänsä ei löydy kiihtyvän ylisuvaitsevaisuuden, oman kulttuurin ja perinteen halveksinnan sekä sokean muslimien ihailun lisäksi oikeastaan mitään uutta.
Lehti lainaa syyrialaistaustaista lääkäri-imaami Anas Haijaria, joka on sitä mieltä, että jos viinaa ja sianlihaa ei oteta lukuun, Suomessa on helppo elää islamin mukaan.
Ja kuten jo huomasimmekin, toimittaja Jaakko Kaartinen-Koutaniemen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa siis sitä, että suomalaisuuden perusarvot ovat lähellä islamia.
Mitähän tämä mahtaa sitten todellisuudessa tarkoittaa? Jos tarkastellaan tätä läheisyyttä lausunnon antajan – eli Haijarin -ilmoituksen pohjalta, niin kuva muodostuu suurin piirtein seuraavanlaiseksi .
Haijar ilmoittaa edustamansa Suomen islamilaisen yhdyskunnan olevan islamissa ns. keskitien kulkija ja suhtautuvan varoen kaikkeen kovan linjan fundamentalismiinkiin vähänkään viittaavaan.
Eli tältä pohjalta (Haijarin oman ilmoituksen mukaan) Suomen islamilaisen yhdyskunnan perusarvot ovat lähellä suomalaisuutta.
Nyt minun täytyy etnisesti suomalaisena nationalistina ja luterilaisena traditionalistina hieman ihmetellä näitä suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja. Puuttumatta nyt tässä yhtään enempää islamin teoreettiseen olemukseen, niin ei tätä silti pysty ohittamaan olankohautuksella.
Nimittäin Hajarin samaa uskonnollista yhteisöä edustavan virkaveljen näkemyksiä lukiessa muodostuu varsin päinvastainen kuva.
Lainataan tähän imaami Khehabia itseään, ja sitä mitä hän on halunnut kertoa suomalaisille toimiessaan Suomen islamilaisen yhdyskunnnan edustajan, puhemiehenä ja imaamina.
Kysymys: Mitä mieltä itse olette, vahingoittaako ympärileikkaaminen tyttöä?
Chehab: No itse asiassa meillä päin Libanonissa mistä mä tulen toi perinne ei löydy ollenkaan ja no en itse ole varma siitä asiasta, mutta mun mielestäni, no lääkärit sanovat, että jos aivan pieni osa otetaan pois se ei vahingoita mutta jos otetaan lisää se kyllä tuo vahinkoa.
Khodr Chehab on asunut Suomessa 20 vuotta. Suomeen hän tuli alkujaan pakolaisena Libanonista. “Kunnioitan tätä maata, mutta identiteettini on kyllä muualla“, hän totesi.
Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab sanoi keskiviikkona, että myös suomalaiset muslimit ovat ryhtyneet boikotoimaan tanskalaisia tuotteita Jyllands-Posten-lehdessä julkaistujen Muhammed-piirrosten vuoksi. “Boikotti on jo käynnissä. Kaikki Suomen muslimit tai ainakin valtaosa heistä boikotoi tanskalaisia tuotteita”, hän sanoi.
Chehabin mielestä Tanskan hallituksen pitäisi pyytää anteeksi piirroskiistaa. “Nyt pitäisi olla riittävän rohkea ja uskaltaa myöntää tehneensä väärin. Pitäisi pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että emme tee tällaista uudelleen.”
Kahden eri kulttuuriperinnön yhteensovittaminen näyttää vaikeasti ratkaistavalta, varsinkin jos toivotaan mainittujen odotusten täyttymistä. Niihin näyttäisi viime kädessä kuuluvan myös eräänlaisen maailmanlaajan pax islamican tavoite. Islamhan tuli leviämään ja hallitsemaan, turvaamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.
Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin.
Jep, jep… Jokainen lukija muodostakoon itse kuvan Khodrin lausunnoista – ja siitä, kuinka suomalaisuutta lähellä olevia perusarvoja ne edustavat.
Muistettakoon myösa se, että hän on antanut nämä lausunnot edustamansa uskonnollisen yhteisön virallisena edustajana.
Eräs havainto tästä ajasta on jäänyt kirjaamatta vielä ylös. Minun mielestäni (ja monen muukin mielestä) näissä omissa edustajissamme, jotka huonossa itsetunnossaan ja väärin ymmärretyssä lähimmäisenrakkaudessaan, ovat valmiit hylkäämään omaa kulttuuria ja etnisyyttä edustavat todelliset lähimmäisensä ja vastavuoroisesti hyysäämään kaikkea ei-omaa, on jotain todella skitsofreenistä.
Eräiden nykyisen kirkon edustajien olisi syytä kääntyä tarkastelemaan itseään peilistä – ja mitä pikimmiten.
Mikä tässä on henkilökohtaisesti (kirkon jäsenenä) minusta äärimmäisen ärsyttävää, on se käsittämätön asenne, millä osa kansankirkkomme virkamiehistä ja toimijoista suhtautuu kristinuskon hävittämiseen ja maailmanlaajuiseen käännyttämiseen sitoutuneeseen kilpailijaansa.
Tuskin Jeesus Kristus tarkoitti kuitenkaan sitä, että kristityn tulee alistua islamin vallan alle – joko kääntymällä muslimiksi tai alistumalla dhimmiksi. Puhumattakaan itsemurhan tekemisestä.
Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, niin Jeesus aikoinaan kiivastui ja hajoitti kaupustelijoiden ja houkuttelijoiden pöydät temppelin eteisestä.
Ehkä meidän nykyisen kirkon jäsenten pitäisi muistaa tämä esimerkki ja hajottaa vieraiden kaupustelijoiden pöydät ja kioskit omista pyhätöistämme.
Kirkko ja Kaupunki olisi hyvä paikka aloittaa – se edustaa nimittäin nykyaikaista kristittyä temppeliä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tänään tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun Josif Stalinin yksinvaltaisesti johtama diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pienen demokraattisen naapurinsa, Suomen, kimppuun. Näin syttyi talvisotana tunnettu 105 päivää kestänyt nykyaikainen sankaritarina Daavidin taistelusta Goljatia vastaan.
Tuo sota raskaine uhreineen takasi kuitenkin Suomen itsenäisyyden, kansallisen yksimielisyyden syntymisen ja yhteiskuntajärjestelmämme säilymisen. Ilman tuon sukupolven ihmisiä ja heidän uhrauksiaan Suomi ei olisi nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio. Taistelullaan sitkeä ja peräänantamaton Suomi osoitti ansaitsevansa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.
Tänään minä kuljen Hietaniemen hautausmaalle ja otan lakin päästäni, sytytän kynttilän, hiljennyn hetkeksi sekä kumarran syvään edellisille sukupolville ja julman hyökkäyssodan uhreille.
Astrid Thorsin johtama maanmuuttoelin ja sen käsikassaraksi ajautunut Matkailun edistämiskeskus (MEK) ovat ylittäneet itsensä – ihan millä tahansa mittapuulla tahansa mitattuna.
The Magazine of Egypt – Egypt Today-lehti on julkaissut Astrid-tädin virkamiesten avustuksella artikkelin Suomesta. Eikä ihan minkä tahansa artikkelin. Tuossa Dina Basionyn otsikolla Welcome to Finland kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että monessa muussa Euroopan maassa egyptiläiset saattavat kohdata rasismia tai islamkammoa, mutta Suomessa muslimit otetaan avosylin vastaan.
Tuossa kirjoituksessa ylistetään myös Suomen veronmaksajien maahanmuuttajille tarjoamia sosiaalietuja. Suomi tarjoaa kaikille maahanmuuttajille ilmaiseksi kielikurssit, asumisen, terveydenhuollon perheille ja koulutuksen lapsille. Tämän lisäksi aikuiset saavat 367 euroa käyttörahaa kuukaudessa. Rahan saaminen jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka, aina sinne kunnes he saavat mahdollisesti töitä ja alkavat itse tienata. Työnteko ei kuitenkaan ole kyseisen kirjoituksen mukaan mikään kynnyskysymys rahan saamiselle.
Ulkoministeriön ja muun suomalaisen halinnon kerrotaan katsovan nämä sosiaalisen statuksen ylöspäin nostoon pyrkivät maahanmuuttajat Suomelle tarpeellisiksi, ei taakaksi yhteiskunnalle.
Lehdessä kerrotaan myös, että muslimi on Suomessa oikeudellisesti paikallisväestöä paremmassa asemassa ja kristityyssä Suomessa ei saa pilkata islamia eikä muslimeja.
Viitaten Jussi Halla-ahon näytösoikeudenkäyntiin, egyptiläinen ”liikemies” Fathy Khadr kertoo, että suomalainen yleinen syyttäjä haastoi suomalaisen Halla-ahon oikeuteen, koska hänen kirjoituksensa loukkaavat (syyttäjän tulkinnan mukaan) islamia.
Khadrin mielestä on hämmästyttävää, että Halla-ahoa ei haastanut haastanut oikeuteen arabi, muslimi tai lähi-idästä kotoisin oleva henkilö, vaan hänet haastoi oikeuteen suomalainen viranomainen.
25-vuotias kurdinainen Tara Ahmed kertoo, ettei hän ole kohdannut Suomessa asumansa seitsemän vuoden aikana yhtään ahdistelua tai syrjintää missään tapauksessa tai missään muodossa.
Egypt Today toivottaa tervetulleiksi kaikki muslimit ja egyptiläiset Suomeen sanoilla ”Tervetuloa Sumomeen!”
Juuri tätähän tässä laman kynsissä kärvistelevä pohjoinen ja etiikaltaan luterilainen kansallisvaltiomme tarvitsee – huoltosuhdetta lisää rasittavia vapaamatkustajia, oman elintasonsa nostamiseen pyrkiviä tulijoita ja suoranaisia sosiaalituristeja.
Ja etenkin juuri liikaväestön kanssa painivista Lähi-Idän islamilaisista maista. Ihmisiä, joita houkutellaan ilmaisen elintason nostolla aivan toisenlaisen kulttuurin, uskonnon ja ilmaston piiriin. Näin saadaan muuten aikaan todellista rasismia täällä Suomessakin – uskokaa pois.
Kun vastaanottokeskuksiimme alkaa vyöryä kymmeniätuhansia humanitaarisia maahanmuuttajia, niin pääsemme testaamaan myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan maksu- ja kantokyvyn.
Me emme muuten tarvitse mihinkään vihollisia – meillä on nämä nykyiset päättäjämme tuhoamassa yhteiskuntaamme ihan omin voimin.
Onnea Suomi – Sinä tarvitset sitä!
Lähde: Egypt Today
Jk. Tuossa artikkelissa kirjoitettiin suomalaisista naisista termillä blonde, Barbie-like women?
Pitäisiköhän tässä vastavuoroisesti esitellä arabeille muutama blonde, Barbie-like women?
Päivän Hyysäri on julkaissut Sunnuntai-sivuillaan reportaasin Hakunilasta. Otsikolla Me olimme Hakunila kirjoitettu kokonaisuus on yllättävänkin asiallinen kyseisen lehden viherhomofeministisen toimittajapiirin kirjoittamaksi.
Penaali Tommi Nieminen kirjoittaa, että kun maahanmuuttajat tulevat lähiöön, kantaväestö alkaa muuttaa pois. Tukholman Tenstassa, Malmön Rosengårdissa ja Kööpenhaminan Nörrebrossa maahanmuuttajat ovat jo suuri enemmistö. Nyt sama tapahtuu myös Suomessa. Jukkis Järäinen ja muut Hakunilassa 1970-luvulta asuneet uudisraivaajat kertovat, miltä tuntuu, kun maahanmuuttajat valtaavat kotikadun.
Pääasiallisesti artikkeli onkin – kuten jo todettiin – yllättävän asiallinen. Mutta kuten aina Hyysärin kyseessä ollessa, tekstin joukkoon on pudoteltu myös aimo annos mitä typerintä mokupropagandaa.
Jokainen voi itse miettiä näiden väitteiden todellisuusarvoa:
Hakunilassa on helppo unohtaa, että ulkomaalaisten maahanmuutto on pääsääntöisesti hyvä asia. Ilman sitä Suomi ummehtuisi. Kansa vanhenisi, ja työikäisten osuus pienenisi. Monet innovaatiot, yritykset ja palvelut eivät koskaan syntyisi.
Se mitä Hyysärin toimittaja pitää ummehtuneisuutena, on perusta yhdenvertaisuuteen perustuvalle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Tosin tällä menolla toimittaja saa tahtonsa läpi ja pääsemme moisista risteistä eroon Suomessakin.
Kansan vanheneminen on kupla, joka on puhkaistu jo ajat sitten. Nykyiset suuret ikäluokat ovat sodan aiheuttama tilastollinen harha. Tämä harha katoaa suurten ikäluokkien mukana noin parissakymmenessä vuodessa. On järjen köyhyyttä hankkia kieli- ja ammattitaidottomia siirtolaisia tällaisen kuplan vuoksi Suomeen. Aivan yhtä järjetöntä on myös se, että Suomessa olisi tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuustyöpaikkoja, joihin tarvitaan työvoimarmeijaa.
Tällainen ns. humanitaarinen maahanmuutto on muuton kohteena olevalle yhteiskunnalle aina yhteiskunnan huoltosuhdetta rasittava tekijä. Lisäksi tuollainen maahanmuutto massiivisena tapahtumana on myös De Facto valloitukseen ja sotatoimeen rinnastettava vihamielinen kansainvaellus.
Ja näkisi nyt sitten sen ensimmäisenkin sosiaalisin perustein maahanmuuttaneen tekemän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävän innovaation – kebab ja pizza ovat jo keksittyjä.
Eikä siinä vielä kaikki. Seesteisen ja rauhallisen tilastokerronnan päätteeksi Nieminen tulee hieman takavasemmalta ja täräyttää näin:
Terveisiä metropolipoliitikoille: Se, että maahanmuuttajat asuisivat tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua – Töölöstä Hakunilaan -, olisi kaikkien etu. Maahanmuuttajalähiössä on vaarana, ettei moni koskaan opi suomen kieltä. Se johtaa työttömyyteen ja köyhyyteen, ja samaa putkea katkeroitumiseen.
Tämä liittyy Hyysärissä viikolla julkistettuun vaatimukseen siitä, että heimoperheille pitäisi muka järjestää luksusasuntoja kaupungin parhailta paikoilta. Lisäksi se, että toimittajan mukaan sosiaaliset maahanmuuttajat päättäisivät asuntopolitiikasta ei ole peräisin tästä maailmasta.
Mielestäni jo pelkkä ajatuskin siitä, että kaikkien agraari- ja paimentolaisyhteisöistä (humanitaarisin syin) Suomeen saapuneiden pitäisi asua Suomeen päästyään joko pääkaupungissa tai jossain muussa kasvukeskuksessa, on varsin omituinen.
Jos humanitaarisin syin Suomeen päässyt ihminen tällaista vaatii, niin ainakin minusta tuollaisen maahanmuuttajan motivaatio Suomeen tuloon on ollut nimenomaan länsimaiseen urbaaniin ympäristöön pääseminen – siis elintason nostamiseen tähtäävä sosiaaliturismi.
Maassa maan tavalla tai maasta pois. Ehdottomasti kuitenkin paras metodi estää maahanmuuttajaslummien syntyminen, on estää humanitaarinen maahanmuutto Suomeen kokonaan. Oppia päättäjät voivat ottaa esimerkiksi Ruotsin tekemistä virheistä.
Varsin yksinkertaista ja totta.
Hyvinvointivaltiolla on omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Pohjoismaiden suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.
Siihen, että Pohjoismaihin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että pohjoismaalainen hyvinvointivaltiojärjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Lähteet: HS, Christopher Caldwell
Päivitys 22112009 1747: Kyseinen reportaasi on kaikkien luettavissa Hyysärin nettisivuilla. Kirjoitus löytyy täältä.
Koski tämä sitten Abdullah Tammen höyrypääpuoluetta tai mitä tahansa muuta laillisesti rekisteröityä puoluetta, niin kovin oudolta tämä kuitenkin kuullostaa suomalaisen juristin suusta kuultuna.
Kansanvaltaisen yhteiskunnan perusajatukseen kun kuuluu se, että kaikkia – jopa kansanvallan vastaisia – mielipiteitä sopii esittää ja niille kuuluu myös puhevalta. Kansanvallan ja sananvapauden perusteella.
Sellainen demokratia, joka erittelee oikeat ja väärät mielipiteet, ei ole mikään demokratia, se on tyrannia. Kansanvallan tulee pystyä torjumaan sen olemuksen vastaisia mielipiteitä muilla tavoilla kuin itse samalle tasolle alentumalla.
Kiitos kuitenkin Astridille siitä, että hän kertoi oman näkemyksensä kansanvallasta.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Axel Oxenstierna:
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
Onnea matkaan, lapsikullat. Yrittäkää selviytyä.
Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla.
Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.
Vihfreä humanisti Ville Komsi
toukokuu 2023
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
DISCLAIMER!
Tämä blogi sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä. Niitä ei pidä - eikä saa - ottaa totuuksina.
Vieraskirjaan kirjoitetuista mielipiteistä sekä kirjoitusteni kommentointiosioihin jätetyistä kommenteista vastaa jokainen kommentoija juridisesti itse.
Panu Höglund ja humanismi
Minusta olisi ihan hyvä jos muslimiterroristit tulisivat ja räjäyttäisivät hengiltä sinut ja kaikki vastenmieliset aateveljesi. Älä yhtään kuvittele että kukaan kunnon ihminen tuntisi pätkääkään
myötätuntoa sinua kohtaan.Panu Höglund turkulainen humanisti
Christopher Caldwell
Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.
Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän. Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkisetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi.
Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-EuroopassaValtionsyyttäjä Mika Illman
Tiivistys sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä
Väärästä mielipiteestä rankaiseminen kertoo lähinnä sen, ettei yhteiskunnalla ole perusteltua vastausta esitettyihin argumentteihin. Normaalissa väittelyssä sitä voisi pitää täydellisenä epäonnistumisena. Jos yhden yksilön ylilyönnit ovat ainoa perustelu miksi koko yhteiskunnan mielipidekirjoittelu pitäisi saada kuriin, ollaan aika heikolla pohjalla.Nimimerkki vastakiiski HS 6.5.2008 10:33
Viikon mokutus
Vähemmistövaltuutetun mukaan erityisesti ylikorostuneet kielitaitovaatimukset vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä.Johanna Suurpää, vähemmistövaltuutettu , Helsingin Sanomat 23.5.2008
Mika Illman ääneen lausumisesta
Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
Ei kai Suomessa?
Sananvapauden päivänä halutaan myös muistuttaa, että maailmassa on kymmeniä valtioita, jotka rajoittavat vapaata tiedonvälitystä ja ihmisten oikeutta ilmaista mielipiteitään
HS, Sananvapauden päivänä, 3.5.2008
Ns. positiivinen syrjintä lainsäädännössä
Syrjintälaki 7§
Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).
Astrid Thors:
Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.
Niinkö?
Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.
Camilla Haavisto
Suomalaisuudesta sanottua
Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.
Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.
HS:n Tukholman kirjeenvaihtaja 30.3.2008 Kalle Koponen
Suomen perustuslain 14 §:ssä sanottua
Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Mika Illman väitöskirjastaan
Kriminalisoinnin tarkoituksena on viime kädessä suojata pluralistista yhteiskuntaa rangaistusuhan avulla.
selvittämistä,
Kullervo Kalervonpoika 