”Kirjoitus poistettu poliittisen uhkailun vuoksi”

Julkaisimme eilen uutisen siitä, että Dan Koivulaakso on ottanut yhteyttä bloggari Turjalaiseen ja uhkaillut tätä. Tilanne on muuttunut yön aikana.

Turjalainen ilmoittaa blogissaan:

Kirjoitus poistettu poliittisen uhkailun vuoksi.

Lisäinformaatiota siitä mitä Jyväskylässä sitten oikeastaan tapahtui  on saatavilla myös Junes Lokan blogista. Asiaan liittyvä teksti löytyy täältä.

*  *  *

Ja kuten tiedämme, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Lähteet: Turjalainen, Junes Lokka

KK

Advertisement

 

Yrittääkö Dan Koivulaakso loukata poliittisia toimintavapauksia?

Kanssabloggaaja Turjalainen on päivittänyt bloggauksensa, joka koski Jyväskylän tapahtumia ja niitä sivuten Dan Koivulaaksoa. Dan Koivulaakso muistetaan lähipäivien ajalta lähinnä siitä, että hän on veuhkannut, mouhkannut ja huutanut poliittisten toimintavapauksien perään. Ilmeisesti Koivulaakson moraali joustaa siten, että samat lait eivät koske häntä ja poliittisia vastustajia. Vasemmistoliitto on hänen virallinen poliittinen viiteryhmänsä ja onhan se ryhmä päässyt ihan virallisiin tiedotteisiinkin.

Ministeri Paavo Arhinmäen possen tyhjän tynnyrin säestyksellä paukuttava Koivulaakso on Turjalaisen mukaan lähestynyt häntä näin:

Ministeri Arhinmäen avustaja Dan Koivulaakso lähestyi minua muutama päivä sitten vaatien alla olevan blogini poistamista, koska se ”täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit”. Aluksi ajattelin, että no tehdään sitten niin. Tähän ajatteluuni vaikutti se, että en varsinaisesi halua(isi) itseäni (enää) henkilönä minkään poliittisen äärijärjestön (AFA) tulilinjalle. Kuitenkin asiaa pidemmälle ajateltuani päätin laittaa tähän vähän materiaalia siitä, miksi väitän, että Koivulaakso on AFA:n jäsen.

Tästä voi siten jokainen ajatteluun kykenevä muodostaa oman kuvansa Dan Koivulaaksosta ja tämän todellisista poliittisista ambitioista – ja etenkin keinoista niiden ajamiseen.

*  *  *

Ai niin, ihan muistin virkistykseksi:

Lähde: Turjalainen. kuvat; Kari Halkola

KK

 

Radio Jore vaan: Miksi Tuija Brax haluaa muuttaa Supon Valpoksi?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi Tuija Brax haluaa muuttaa Supon Valpoksi?

Me vastaamme; siksi, että muu osa poliisista on saatu jo ulostettua vallan kolmijako-opista suoraan kulloisenkin hallinnon sylikoiriksi. Suojelupoliisin muuttamisella valtiolliseksi rakkauspoliisiksi, saadaan nykyisin käynnissä oleva  äärioikeiston kuriinsaattaminen sekä vallan, omaisuuden ja tilan uudelleenjakaminen vietyä loppuun nopeammin. Lisäksi  kaikki hassut toisinajattelijat saavat yhteiskunnallisesti tärkeää tehtävää uudelleenkoulutusleireillä. Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Radio Jore Vaan: Miksi pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pakko, vaan ymmärtämättömän etuoikeus?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi pakollinen kasvisruokapäivä ei ole pakko, vaan ymmärtämättömän etuoikeus?

Me vastaamme; siksi, että Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Miksi juureksille ja pähkinöille allergisen lapsen pitää syödä pakosta noista aineista tehtyä kasvisruokaa?

Me vastaamme; siksi, että tämä lapsi on heikko ja äärioikeistolainen. Jos se kuolee, se on vihreän ideologian mukaan ainoastaan hyväksi. Pakko on tässä tapauksessa aitoa demokratiaa.

Meiltä kysytään; Onko kukaan lihalle (pääsääntöisesti) allerginen?

Me vastaamme; Hiljaa, äärioikeistolainen. Illalla Sinut ja vanhempasi haetaan uudelleenkoulutusleirille. Helsingin Vihreät tietävät paremmin, mikä on Sinulle hyvää, sopivaa ja parasta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Äärivasemmiston hyssyttelyn aika on ohi

Äärivasemmistolainen toiminta Suomessa on saamassa muotoja, jotka vaativat koko yhteiskunnalta ja erityisesti päätöstentekijöiltä päättäväisiä vastatoimia.

Kun kirjan esittelytilaisuuteen, joka pidetään julkisessa tilassa eli kirjastossa, estetään joitain ihmisiä ( joiden poliittinen mielipide eroaa vasemmistolaisesta vallankumous-maailmankatsomuksesta) saapumasta anarkistiryhmän DIY-järjestyksenvalvojien (laittomien) toimesta , niin se ei todellakaan ole leikin asia. Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Hyökkäyksestä joka on toteutettu rikkoen useampaa lakia ja asetusta.

Tällainen omankädenoikeuteen perustuva rikollinen toiminta on hyökkäys poliittisia toimintavapauksia vastaan, se rikkoo järjestyksenvalvonnasta ja vartiointiliikkeistä annettua lainsäädäntöä – mahdollisesti se täyttää myös virkavallan anastamisen tunnusmerkistön, mutta ainakin tuollainen anarkismi julkisessa tilassa näyttäisi täyttävän pakottamisen, tahallisen vaaranaiheuttamisen, laittoman uhkauksen, vapaudenriiston ja pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu viime vuosikymmenien aikana siihen, että sanan- ja mielipiteenvapautta kunnioitetaan eikä kansalaisten vapaata kokoontumisoikeutta rajoiteta. Äärivasemmistolaisiksi tunnistettujen nuorten lainhalveksuntaan perustuva, poliittisen vastustajaan kohdistuva väkivalta ja näiden pääsyn  väkivaltainen  estäminen  poliittissävyiseen tilaisuuteen puukkojen ja astaloiden  kanssa ovatkin vastoin demokratian pelisääntöjä.

Kyse on vakavasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia vastaan.

Iskujen yhtenä tarkoituksena on herättää pelkoa, jotta ihmiset pysyisivät poissa tämänkaltaisista tilaisuuksista. Pelon synnyttäminen on aina ollut yhtenä motiivina kaikkien terroristien toiminnassa.

Samalla iskun tekijät hyökkäävät poliittisia toimintavapauksia vastaan. Tällainen äärivasemmistolainen toiminta ei ole ollut outoa Suomessakaan. Väkivaltaisesta terrorista saivat Suomessakin 1940-luvulla kärsiä ei-vasemmistolaiset poliittiset vaikuttajat ja myös heidän perheensä.

Väkivaltaan tarttuva äärivasemmistolainen toiminta näyttää nyt todenteolla rantautuneen Suomeen. Muualta Euroopassa siitä on esimerkkejä jo pitemmältä ajalta. Valitettavasti Jyväskylän keskiviikkoinen tekokaan ei ole yksittäistapaus, sillä vastaavanlaisia iskuja on tehty jo liian monta. Viranomaiset, sisäministeri mukaan lukien, ovat tähän asti hyssytelleet näitä tekoja, mutta toivottavasti Jyväskylän väkivaltainen isku vihdoin avaa silmät eikä tapahtumien tuomitseminen jää vain puheiden tasolle.

Suojelupoliisinkin on otettava aiempaa vakavammin Suomessa toimivat äärivasemmistolaiset ryhmät. Niille ei saa antaa tuumaakaan lisää elintilaa.

Näiden liikkeiden taustalla on ryhmiä, jotka ovat avoimesti rikollisuuteen yllyttäviä  ja jotka käyvät hanakasti ei-vasemmiston kimppuun, koska se on toiminut suomalaisiin kohdistuvan rasismin ja maahanmuuttohaihattelun vastavoimana. Sosiaaliseen maahanmuuttoon liittyvä ääriajattelu onkin ruokkinut ääriliikkeitä yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen epävarmuuden kanssa. Ilmiön syyt ovat myös yhteiskunnallisia eivätkä komentamalla poistu.

Vaikka pakottamis- ja omankädenoikeusrikoksia ei ole mitenkään yhdistetty vasemmistoliiton toimintaan, niin ihmetystä on herättänyt se, että koko joukko vasemmistoliiton  kansanedustajia (ministeritasoista puheenjohtajaa myöten) on hyvin avoimesti noussut puolustamaan Jyväskylän iskun laittomalla toiminnallaan aiheuttaneita anarkisteja  ja heidän motiivejaan sekä samalla syyllistämään kaikkia ei-vasemmistolaisia.

*  *  *

Tämä kirjoitus on ironiaa, joka kohdistuu Kansan Uutisten pääkirjoitukseen (1.2.2013).

Toimitus odottelee poliisin tekemän esitutkinnan valmistumista – ja siirttyy sen jälkeen mahdollisesti verbaalisen hutkinnan pariin – toisin kuin vasemmistoliito ja sen liepeissä roikkuvat maailmanvallankumoukselliset. Omituisinta tietenkin on se, että tämä poliittisen vastustajan ominaisuudessa itsensä asiantuntijoiksi julistautuneen troikan huijaus menee niin hyvin läpi, että valtamedia pitää näitä todellakin asiantuntijoina – ei omaa poliittista agendaansa (ja uraansa) ajavina puna-agitaattoreina, jota he todellisuudessa ovat

Lisäksi on huomattava, että koko muu poliittinen kenttä on ollut lähestulkoon hiljaa antaen jälkikommunistien (vasemmistoliitto ja sen laittomat versot) toitottaa falskia propagandaansa. Ehkä ei-vasemmiston keskuudessa on tajuttu se, että tällä kampanjalla pyritään rajoittamaan vastustajien poliittisia toimintavapauksia.

Tällä välillä on ihan hyvä tarkastelemassa vasemmistoliittoon  – ja etenkin sen parlamentaarisen koskemattomuuden suojissa ei-vasemmistolaisiin kohdistuvaa terroria ja uutta internationalistista vallankumousta valmistelevaan anarkisti- ja uuspunakaartisiipeä. Niitä löytyy täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.  Linkeissä saattaa olla samoja kirjoituksia, joten (jos aihepiiri kiinnostaa) ne kannattaa katsoa loppuun saakka.

Ja ovathan nämä hassunhauskat antifantit julistaneet rikoksistaan ihan itsekin. Niitä juttuja löytyy esimerkiksi täältä.

Lähde: KU

HP

Jk. Noin jäniskevennykseksi, ihan kertauksena tämä klippi.   Dan Koivulaakson tarinoiden totuusarvo selviää aika nopeasti tästä tallenteesta:

 

Putous syöksykierteessä

MTV3:n viihdeohjelma Putous on päätymässä katsojaluvuissaan siihen tilanteeseen, että ohjelman nimeksi olisi varmaankin syytä muuttaa Syöksykierre. Näin on tapahtumassa siitäkin huolimatta, että kyseinen  televisioyhtiö ei ole vielä katsojalukujen todellisuutta julkaissut ja yrittää vakuuttaa kaiken olevan hyvin.

Tämä on aivan erinomainen uutinen jokaiselle sellaiselle, joka toivoo, että ihmiset ajattelisivat enemmän omilla aivoillaan. Tämä on hyvä uutinen sikälikin, että se saattaa vähentää TV:n katselua ja aktivoida ihmisiä tekemään muutakin kuin katsoa viihteeksi naamioitua nykyhallinnon propagandaa. Vanha totuushan on se, että kun normivirtasella  riittää ruokaa, keskikaljaa ja vaatteita sekä päällä on katto, kansa istuu tyytyväisenä, eikä välitä siitä, kuka oikeastaan päättää sen puolesta asioista.

Kun tähän lisätään tarkoitushakuinen (edelleen viihteeksi) naamioitu propaganda, vallanpitäjillä on näennäisesti huoleton ja turvallinen olo – laiska ja tyhmistetty kansa ei kyseenalaista johtajiaan eikä varsinkaan (kuten olemme nähneet) halua vaihtaa näitä. Todellisuudessa ainoastaan pakkotilanteessa oleva poliitikko jättää tehtävänsä vastenhaluisesti (mutta ainakin näennäisesti)  omasta tahdostaan – kuten viimeksi muuan Muna-Mattina paremmin tunnettu  Matti Vanhanen teki.

Ai niin, miksi Putous on sitten  päätynyt syöksykierteeseen? Sehän se oli tämän pienen hajatelman alkuperäinen kysymys.

Ei, kyse ei ole siitä, että joku känninen Aku Hirviniemi murjoo koomikkokommuninsa kollektiivisella Venla-patsaalla Seiska-lehden paparazzin autoa. Ei, vaikka kansalaistottelemattomuus onkin sanaleikkiin verhottua rikollisuutta, ehkä tässä tapauksessa näennäinen uhri oli ihan itse järjestänyt oman tilanteessa ja teko saattoi olla moraalisesti aivan oikeakin. Itse asiassa olisi erittäin toivottavaa, että jollain julkisuuden henkilöllä olisi munaa vetää raastupaan Panu Hörkkö, Pasi Murto, Mika Heikkilä  ja kaikki muutkin ihmisten yksityisyyden suojan loukkaamiseen syyllistyneet asianosaiset.

Tässä maassa on nimittäin tehty sellainen oikeudellinen linjaus (ennakkopäätös), että sinänsä oikeankin tiedon julkaiseminen vahingoittamis- tai loukkaamistarkoituksessa on rikos.

Syy tähän syöksykierteeseen on aivan toinen – se on poliittinen. Tämä komiikan polulta eksynyt kommuuni ei ole ymmärtänyt sitä, että omien mielipiteiden junttaaminen yleisölle väkisin ei ole poliittista huumoria – se on vastenmielistä pakottamista, toisen ihmisen älykkyyden ja mielipiteen halveksimista ja noin yleisellä tasolla, se edustaa erittäin huonoa käytöstä. Ns. luokatonta paskaa.

Jo pelkkä Mikko Kuustosen johdolla toteutettu tympeä besser-wisseröivä vihervasemmistolaisuus ja siihen liittyneet mauttomat jutut saivat aikaan lähinnä myötähäpeän tunteita. Tekopyhyydessään vertaansa suomalaisessa TV-historiassa hakeva  UNICEF-Putous aiheutti omalta osaltaan  puistatuksia ei-vasemmistolaisesti ajattelevalle katselijalle.  Lopullisena pohjarysäyksenä viihteen karikkoon oli kuitenkin Pekka Haavistolle annettu ilmainen mainosaika (kaupallisen TV-yhtiön viihdeohjelmassa) ja härski puffaus  presidentinvaalien loppuhuipennuksen aikana.

Ilmeisesti muutkin katsoivat tuota ohjelmaa, koska Haavistosta ei sitten tullutkaan (tämän kommuunin jäsenten suureksi pettymykseksi) presidenttiä Eikä Nexar-Antoniosta tasavallan ensimmäistä naista ( projekti näköjään jatkui tappiota noteeraamatta sittemmin saman TV-kanavan toisessa ohjelmassa…)

… joopa, joo, kiitos – ei kiitos.

Lopputulos ei siis ole ollut aivan se, mitä tekijät ovat tavoitelleet, mutta parempi niin. Mainosrahoitteisen yrityksen kuvittelisi toimivan markkinatalouden logiikalla ja karsivan tällaisen roskan pois. Tämä asia on myös YLE-veron tultua voimaan entistä huolestuttavampi ilmiö myös julkisrahoitteisessa ohjelmatarjonnassa. Veronmaksajien taskuista jatkuvana virtana valuvan rahan virratessa YLE:n monikulttuurisen Moolokin kitaan, Putousta vastaavan viihteeksi & hömpäksi naamioidun propagandan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti myös tässä yhtiössä – kuukaudessa.

Paras ratkaisu olisi se, että ihmiset eivät katsoisi TV:tä ollenkaan. Se on kuitenkin mahdottomuus, joten se toiseksi paras vaihtoehto on tietysti se, että ihmiset alkaisivat hiljalleen kypsyä siihen sontaan, jota joka ilta työnnetään tuolta ruudusta katsojien syliin. Kypsymistä tosin pitää seurata sellainen reaktio, että kansa keksii itselleen muuta tekemistä kuin sen TV:n tuijottamisen.

Noin yleensäkin ottaen jokaisen kannattaa kysyä mitä elämältään haluaa – tylsyyttä orjuuttavan prpagandaruudun tai juorulehden edessä vai kaikkea sitä hienoa, mukavaa ja kaunista mitä löytyy TV:n ja Seiskan ulkopuolelta?

KK

Jk. Loppukevennyksenä &  ohjelmavinkkinä tuolle puuhapoppoolle voi hyvällä sydämellä osoittaa 1970-luvun klassikkoa – Näin Naapurissa.  Se taittuisi niiiiin ihanasti teidän agendaanne ja ammattitaitoonne.

 

Onko mistään opittu yhtään mitään?

Torstain Iltalehti uutisoi masennuslääkkeiden ja viime vuosien ampumatapausten yhteydestä seuraavasti:

Surmaajat Eero Hiltunen, Pekka-Eric Auvinen, Matti Saari ja esimerkiksi Columbinen kouluampuja Eric Harris käyttivät samantyyppisiä SSRI-masennuslääkkeitä.

Psykiatrian emeritus-ylilääkäri Tapani Sipilä on huolissaan SSRI- lääkityksen yleistymisestä. Sipilä pitää mahdollisena, että SSRI-masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välillä on yhteys.Tuoteselosteiden mukaan SSRI-lääkkeet kasvattavat itsemurhayritysten ja aggressiivisen käyttäytymisen riskiä erityisesti alle 18-vuotiailla potilailla.

Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, tässä blogissa esitettiin aivan asiallinen huolestuminen ja epäily jo Jokelan tapahtumista ja  juuri noista lääkkeistä – aika pian Jokelan tapahtumien jälkeen. Tuo varoitus löytyy täältä.

Suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä on ollut yli viisi vuotta aikaa tehdä asioille jotain, mutta mitään todellista ei ole tehty. Ainoastaan lainkuuliaisten ihmisten aseharrastusta on kiristetty poliisin tekemien raskaiden virkavirheiden vuoksi ja Sisäministeriö on laatinut vasemmiston väkivaltaa peittelevän ja tosaa kansalaisyhteiskunnan jäsenistä härskisti syyttelevän, leimaavan ja tuomitsevan  propagandaartikkelin – joka on naamioitu näennäisviralliseksi tilannekatsaukseksi.

Kysymys kuuluu, kuinka pitkään tällainen meno voi jatkua?

 

Lähteet: SM, IL, Wikipedia

HP

Jk. Palaamme laajemmin (lupauksemme mukaisesti) muihin yhteiskunnallisiin aiheisiin piakkoin. Pysykää Kullervo-kanavalla.

Toimitus

 

Hetken päästä

… palaamme asiaan vanhaan totuttuun tapaamme. Parempaa alkanutta vuotta 2013 lukijoillemme toivottaen  – ainakin siihen saakka.

Toimitus

 

Nettivinkki poliisille

Eilen tehtiin eräs virstanpylvään alitus suomalaisessa nettimaailmassa. Tähän samaa WordPress-palveluun ( jota mekin käytämme alustana) ilmestyi (mahdollisesti, todennäköisesti ja ilmeisesti)  ensimmäinen osa viime kesänä erään vasemmistopoliitikon suustaan lipsauttamasta laittomasta henkilörekisteristä (hän ei ilmeisesti sitten uskaltanut julkaista sitä omissa nimissään).

Julkisuuteen levitetyssä rekisterissä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ihmisen koko nimi, henkilötunnus, kotiosoite, yrityssidonnaisuudet ja niin edelleen – kaikki sellaisia tietoja joiden julkaiseminen ( jo pelkästään bona fide-aikein) on rangaistavaa lainsäädännössämme.

Poliisi tekee tietysti oman harkintansa mukaan omat johtopäätöksensä, mutta tässä tapauksessa on kuljettu sen viivan yli, minkä jälkeen poliisin olisi syytä puuttua kyseisen henkilörekisterin pitäjien ja julkaisijoiden toimiin.

Yksinkertaistaen, jos poliittinen johto hyväksyy kaikesa hiljaisuudessa tällaisen äärivasemmistolaisen toiminnan, eivätkä lakia valvovat viranomaiset, aika vauhdilla,  puutu tähän touhuun, silloin poliitikot ja viranomaiset sallivat poliittisen sisällissodan syttymisen tässä maassa.

Niin se vinkki. Kun kerran Antifaa ei ole Suomessa eikä selin Adidas-veryttelytakissa kuvaajaan päin seisovalla vasemmistolaisella (laittoman?) henkilörekisterin pitäjällä ole mitään tekemistä kyseisen (hänen ilmoituksensa mukaan olemattoman) anarkistijärjestön kanssa, kannattanee tutkia herran tietokoneen kovalevy (josta viimeksi Oulussa tunnistettiin, julkisuuteen päässeen tiedon mukaan, ihmisiä ihan ikiomasta henkilörekisteristä) ja kyseisen poliitikon suhde tähän sivustoon (joka julkaisi tässä kirjoituksessa mainitun laittoman henkilörekisterin internetosoitteen ensimmäisenä).

Copyright Kari Halkola via Hommaforum

KK

 

Suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

KK

 

Miksi jokapäiväinen turvallisuutesi on uhattuna?

Niin, miksi poliisin ja puolustusvoimien budjettimäärärahoista leikataan ja toimintaa supistetaan? Eli jokaisen suomalaisen perusturvallisuus  on uhan alla.

Syy on aika selvä. Sen nimi on libertalismi ja sen nousujohteisena jatkona eräiden piirien kiima päästä sen kautta anarkokapitalismiin. Sen juoksupoikina Suomen tasavallassa hääräävät EU ja Kokoomus.

Kyse ei ole siitä, etteikö velalla (vielä toistaiseksi) kokoon  kaavitussa valtion budjetissa riittäisi rahaa turvallisuuden ylläpitämiseen (näkyy siitä riitävän varoja toisten EU-valtioiden yli varojensa elämisen maksamiseenkin).

Kyse on poliittisesta tahdosta.

Kokoomus on ajanut pitkään valtionhallinnon yksityistämispolitiikkaa ja eräs tärkeimmistä sen poliittiseen  koriin osuneista (mädistä) omenoista tottelee nimeä Kapiteeli.

Kapiteeli on avain siihen, miksi Sinun turvallisuutesi ( ja myös minunkin)  on kokenut vakavan särön – joka näköjään laajenee vuosi vuodelta laajemmaksi.

Kokoomus (ja muuan Häkämies) saivat aikaan sellaisen julkisten varojen siirron, jolla ei taida Suomen (eletyssä) historiassa olla vertaa.

Ns. demokratian keinoja käyttäen (oligarkian kumileimaisimena toiminut) Eduskunta päätti (ryhmyrien painostamana ja kokoomuksen aloitteesta) siirtää lähes vastikkeetta valtion infrastruktuuriin liittyvän omaisuuden kyseiselle yhtiölle – ja jättää valtion (siis yhteisen yhteisömme) turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset oman omaisuutensa vuokranmaksajiksi ja torppareiksi.

Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö meillä olisi varaa ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä tai palkata riittävästi poliiseja. Kyse on siitä, että meidän turvallisuuteemme uhraamat verorahat juoksevat kabinettisopimuksin  pääosin (ulkomaalaisille) kiinteistösijoittajille – eivät yhteiseen turvallisuuteemme.

Jos äänestät nyt kunnallisvaaleissa. muista se, että kokoomusta ja sen siipeilijöitä äänestämällä saavutetaan jossain vaiheessa tällainen tilanne:

Anarkokapitalismi ei ole absurdia vaan vakava vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli. Yksityinen tuomioistuin voi olla miljardibisnestä tekevän yhtiön omistama. Vaikka ei olisi, lahjonta ei silti välttämättä onnistu. Miljoona voi kiinnostaa, mutta useimmilla ihmisillä on omatunto, ammattiylpeyttä ja rangaistuksen pelkoa eivätkä he suostu toimimaan lainvastaisesti lahjusta vastaan. Isoilla yhtiöillä on valmis toimintamalli, miten toimitaan lahjustapauksessa: varmaankin jokin ulkopuolinen tuomioistuin pannaan käsittelemään lahjussyytettä eikä sen tuomioistuimen tarvitse olla biljoonabisnestä.

Siinäpä miettimistä meille jokaiselle – omasta(kin) turvallisuudestaan ja oikeuksistaan huolestuneelle. Tämän kehitysketjun päässä Suomen Armeija puolustaa kansainvälisen pääoman etuja ja rikoksen uhri tarvitsee rahaa saadakseen poliisin suojaamaan koskemattomuuttaan.

Lähteet: STT, HS, Homma

HP

 

Radio Jore Vaan: Miksi Italian pääministeri Monti vastustaa Suomea?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi Italian pääministeri Mario Monti vastustaa Suomea EU:ssa?

Me vastaamme; siksi, että Mario Montin mielestä nykyisessä EU- demokratiassa kansa ei nöyristele tarpeeksi kaikkivoipaa  hallitusta. Montin mukaan hallitus kuuntelee eduskuntaa liikaa eurokriisiin liittyvissä päätöksissä.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

 

 

Radio Jore Vaan: Miksi Dan Koivulaakso ja anarkistivasemmisto vastustaa laillista aseiden omistamista?

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi Dan Koivulaakso ja anarkistivasemmisto (yleensä ottaen) vastustaa laillista aseiden omistamista?

Me vastaamme; siksi, että (yleensä ottaen) tämä Koivulaakson viiteryhmä koostuu väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikollisista – poliisi ei heille aseen hallussapitolupia jostain syystä myönnä.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Radio Jore Vaan: Suomalaisen vasemmiston käsitys sanan- ja mielipiteenvapaudesta

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Millainen on suomalaisen vasemmiston käsitys sanan- ja mielipiteenvapaudesta?

Me vastaamme; suomalaisen vasemmiston käsityksen mukaan sanan- ja mielipiteenvapaus kuuluu kaikille – paitsi nille, joiden ajatusmaailma poikkeaa vasemmistolaisesta ajatusmaailmasta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

 

Radio Jore Vaan: Jan Vapaavuori ja kansanedustajan rikostuomio

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Miksi juuri Jan Vapaavuori on ensimmäisenä heittelemässä kiviä Halla-ahon sakkotuomion vuoksi, vaikka hänellä on itsellään takana kolme tuomiota sekä omaisuus-, väkivalta- että rattijuopumusrikoksista?

Me vastaamme; Duoda, duoda… (kuten Nikke Pärmi sanoisi) – juuri  ammattilaistahan tällaisessa hommassa tarvitaankin.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Suomalaisen oikeuslaitoksen puolueettomuudesta

Kirjoittajakaverini KK kirjoitti toissapäivänä (ainakin) ajatuksia herättävän kirjoituksen täällä Kullervoblogissa. Kirjoituksessa ruodittiin suomalaisen oikeuslaitoksen nykytilaa  yhdestä katsantokannasta ja yhden kyseenalaisen oikeusprosessin kautta asioita tarkastellen.

Tänään on syntynyt valtava haloo siitä, että kyseisessä oikeusprosessissa poliittisen näytöstuomion saanut Jussi Halla-aho kyseenalaisti tiedotteessaan KKO:n päätöksen (ja vielä kansanedustajana)

Totuuden nimessä on todettava, että oikeuslaitoksemme ei ole puolueeton ja riippumaton.

Sen jäsenet nimitetään Hyvä Veli/Sisko-periaatteella poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Tuollainen menettely ei voi luoda missään olosuhteissa puolueetonta, luotettavaa, oikeudenmukaista  ja riippumatonta oikeusjärjestelmää.

Suurin kysymys tämän puolueettomuusvakuuttelun keskellä on, miksi tuomioistuimien jäseniltä (tai muiltakaan virkamiehiltä) ei vaadita  todellista sitoutumattomuutta politiikkaan ja poliittisiin eturyhmiin?

Ammattisotilailta sitä on nimittäin vaadittu jo vuosikymmenten ajan.

HP

 

Jussi Halla-ahon tuomio on perustuslain vastainen

Ajattelin nyt ja tässä avautua tästä tärkeämmät yhteiskunnalliset keskusteluaiheet  (Nato, EU, talouskriisi jne) syrjäyttäneestä  Jussi Halla-ahon (poliittisen näytösoikeuden kautta väkisin väännetystä)  oikeudellisesta ennakkotapauksesta .

Koko oikeusfarssiin liittyvä historia lienee kaikille tuttu, joten en ryhdy kaivamaan sitä tähän. Ainoastaan sen verran, että jokainen tuon kuuluisan kirjoituksen lukenut, ymmärtää kirjoituksen olevan puhdasta ja perisuomalaista vittuilua oikeuslaitokselle – ja etenkin sitä varsin puusilmäisesti edustavalle valtionsyyttäjä Mika Illmanille.

Halutessaan jokainen lukija voi hakea itse myös sen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu kyseisestä prosekuuttorista, en viitsi linkittää tähän muuta, kuin sen  kuuluisan täällä julkaistun  Seppo Lehdon tuomion – se nimittäin on yksi etappikivi koko tässä farssissa.

Tämän teen senkin uhkan edessä, että tämänkaltainen oikeusjärjestelmä saattaa naulata kirjoittajapoloisen ristille julkisen oikeuden päätöksen julkistamisesta.

Asian avautumiseksi lainaan Matias Turkkilaa, joka kirjoitti erinomaisen osuvasti ja koko prosessin ytimen kiteyttäen FB-seinällään:

Elämän hassuja ja pikkuruisia paradokseja: käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus käyttävät noini neljä vuotta poistattaakseen netistä neljä erään nimeltä mainitsemattoman blogitekstin kappaletta. Näin tehtyään korkein oikeus menee ja julkaisee samat, juuri äsken laittomaksi määrittelemänsä tekstit omilla verkkosivuillaan.

… niinpä niin.

Turkkila viittasi siis tähän päätökseen, josta todellakin löytyy uudelleen (oikeuslaitoksen toimesta) nettiin lisätyt ja sieltä (yhtä kaikki) samaan aikaan poistettavaksi määrätyt kappaleet.

Koko oikeusfarssin tekee erittäin ikäväksi se, että kaikki pahimmat foliohattuteoriat  ammattiloukkaantuneen virkamiehen (virka-asemastaan käsin)  aikaansaamasta kostosta (yksityistä kansalaista kohtaan) ovat sitten osoittautuneet todeksi.

Hufvudstadsbladet uutisoi aiheesta eilen tuoreeltaan (koko juttu on luettavissa täältä). Jutussa oli haastateltu myös koko prosessin käynnistäjää, valtionsyyttäjä Mika Illmania. Illman loihe lausumaan seuraavasti:

Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva, säger Illman.

Eli tämä samainen Illman, jolle Halla-ahon kirjoitus esitettiin alunperin täkynä, tulkitsee KKO:n päätöksen suomeksi näin;

On hyvä, että laintulkitsijat ovat saaneet aikaan ennakkopäätöksen. Korkein tuomioistuin on vetänyt rajan sille laajuudelle, kuinka pitkälle vallanpitäjiä kritisoivilla (kansalaisilla) on oikeus provosoida ja yliampua.

(Tuo kirjoitus löytyy muuten alkuperäisenä aika monesta paikasta, esimerkiksi täältä. Sen nykyinen versiokin on lukemisen arvoinen…)

Tuo Illmanin kommentti on erittäin suora tunnustus. Hän antaa ymmärtää käyttäneensä valtiosyyttäjänä koko oikeuskoneistoamme yksityisen kostonsa toteuttamiseen sekä perustuslakiin kirjatun sananvapauden rajoittamiseen – oman poliittisen näkemyksensä, agendansa ja tavoitteidensa pohjalta.

Tällainen ei kuulu oikeusvaltioon. KKO:n tuomiota vastaan taistelu on nykyisessä järjestelmässä (ja tällaisessa poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä) aika hankalaa. Illmanin toimet tosin voi kuka tahansa viedä EOA:n pöydälle kanteluna.

Lienee turhaa sanoa, että oma uskoni EIT:n puolueettomuuteen on hyvin huteralla pohjalla nykyisin. Se on aivan samanlainen Euroopan Yhdysvaltojen vallanpitäjien käsikassara, kuin näköjään omakin oikeuslaitoksemme on.

Lisäksi olen kovasti taipuvainen epäilemään sitä, että kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva lainsäädäntö on vahvasti perustuslain (ja jopa ihmisoikeussopimusten) suojaaman sananvapauden vastainen.

Perustuslaissa on selvä esimerkki siitä, ettei perustuslain tasoiseen lakiin voida tehdä mitään poikkeuksia muuten kuin perustuslakiin itseensä kirjattuina.

Sananvapaudesta löytyy yksi perustuslakiin kirjattu poikkeama yleiseen ja yhtäläiseen sananvapauteen ja se kuuluu seuraavasti:

12 § Sananvapaus ja julkisuusJokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. …

Eli ainoa siihen kuuluisaan perustuslakiin kirjattu poikkeama sananvapaudesta on lause, joka kuuluu; Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näin olemme päässeet siihen, että KKO rikkoi perustuslakia tuomitessaan Jussi Halla-ahon kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta.

Itse asiassa koko ongelman ydin on siinä, että nykyisin vallanpitäjä ajokoirineen tulkitsee lakia monopoliasemasta käsin. Mitään ulkopuolista valvojaa (Eduskunnan oikeusasiamiestä lukuun ottamatta) ei ole olemassa – jopa poliisi tutkii siihen kohdistuvat rikosepäilyt itse.

Se miten tällaisesta korruptiosta ja vääryydestä päästään eroon on erinomaisen yksinkertaista paperilla.

Suomeen pitää perustaa perustuslakituomioistuin

Käytännössä törmätään kuitenkin siihen ongelmaan, etteivät vallanpitäjät halua luopua vallastaan ja asettaa itseään ulkopuolisen tuomioistuimen tuomiovallan alaisiksi.

Tämä asia (kuten suora kansanvaltakin) ovat asioita, jotka vaativat Jytkyäkin suuremman poliittisen tömähdyksen ja aitoa poliittista tahtoa. Tahtoa ja kykyä muuttaa kurssia sille tielle, jolla kulkee oligarkia nimeltä Suomi.

Kun tarkastelee sananvapauden olemuksen kieroutumista nykyisessä yhteiskunnassamme, näkee hyvin sen kuinka kauas lainsäädäntö on (aika laajasti muutenkin) ajautunut oikeudenmukaisuudesta ja -tajusta.

Sananvapauden tarkoituksena on ollut suojata hallintoalamaista hallitsijan mielivallalta. Se on tuossa oikeassa ja alkuperäisessä muodossaan vertikaalinen ihmisoikeus.

Jossain vaiheessa siitä on kuitenkin muodostunut horisontaalinen. Kun hallitsija ottaa toisen hallintoalamaisen sananvapauden erityissuojeluun ja käyttää sitä poliittisena astalona toisen hallintoalamaisen sananvapautta vastaan, ollaan kaukana kohtuudesta, oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Suomeksi sanoen, hallitsija on raiskannut sananvapauden ja käyttää sitä mielivaltaan alaisiaan vastaan.

* * *

Summa Summarum.

Mika Illman antaa selvästi ymmärtää, että koko casen tavoite on ollut nimenomaisesti rajoittaa sananvapautta, jotta vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu voidaan kieltää – ja rangaista siihen syyllistyviä.

Ja jotta tähän prejudikaattiin on päästy, ei tarvittu kuin neljä vuotta kestänyt julkinen poliittinen ajojahti ja Korkeimman oikeuden räikeä perustuslain rikkominen.

Onnea kansalaiset. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Koska kohta voi käydä niin, ettette seuraavassa projektin vaiheessa ole oikeutettuja äänestämäänkään.

Lähteet: HBl, Scripta, OM, Finlex, Teemu Lahtinen

KK

 

Kenraali Makarov ja kotimaiset kohisijat

Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön , kenraali Nikolai Makarovin, tiistaina Helsingissä   Maanpuolustuskurssiyhdistykselle pitämä esitelmä aiheutti normaalista taustakohinasta hieman erottuvaa kohinaa.

Ensimmäisenä herää kysymys siitä, että yllättikö tuo varsin selvä ja suora kommentointi oikeastaan ketään asioista jollain lailla perillä olevaa?

Ei olisi ainakaan pitänyt.

Makarov puhui varsin selvästi ja suoraan (kuten aikaisemminkin) omaan virka-asemaansa perustuvista  lähtökohdista käsin sellaisessa tilaisuudessa, joka oli erinomaisen hyvä tällaisen viestin esittämiselle. Tällä kerralla olennaisinta ei ollutkaan se, mitä jätetiin sanomatta, vaan juuri se mitä Makarov sanoi.

Hän ilmoitti hyvin suorasanaisesti Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden olevan uhka Venäjälle ja aiheuttavan toimenpiteitä Venäjällä. Se mitä suomalaisessa keskustelussa ei haluta myöntää (tai ei kyetä edes ymmärtämään) Nato-puolueen puolelta, että viimeistään tämän kommentin jälkeen Suomen Nato-jäsenyys on virallisesti muuttunut suoraksi turvallisuusuhaksi maallemme.

Lisäksi kaikkien  natokiihkoilijoiden olisi syytä tutustua sodankäynnin, strategian ja historian perusasioihin – ennen mölyämistä reikiä päähänsä ekonomin tai merkonomin koulutukseen perustuvalla sodankäyntitaidollaan.

Kuten Makarov totesi, Suomi on harmaata aluetta Venäjän etupiirissä. Tämä on poliittinen, sotilaallinen ja maantieteellinen totuus. Tästä totuudesta  miehensä pahoittaminen osoittaa lähinnä sen, että mielensä pahoittanut henkilö  ei elä todellisuudessa.

Vain typerys tai sokea kiihkoilija ei pysty näkemään sitä, että Suomen kohtalo Naton jäsenenä olisi olla osa hapankaalivyöhykettä. Tehtävänämme olisi toimia Baltian ja muun Itä-Euroopan tapaan viivytystaistelualueena. Me suojaisimme Ruotsia ja Norjaa, hapankaalivyöhyke Länsi-Eurooppaa.

Mahdollisen sodan jälkeen olisimme kauppatavaraa rauhaa sovittaessa. Erinomaisen huono vaihtoehto ja tulevaisuus, vai kuinka?

Eduskunnan puolustusasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kommentoi asiaa tuoreeltaan. Hän totesi varsin viisaasti, että:

Se kuitenkin jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, kuten pääsin aamulla MTV3:n Huomenta Suomen uutisissa toteamaan, ettei kenraali Makarov Suomeen omiaan tule lämpimikseen puhumaan. Kyllä hänen viestinsä heijastavat Venäjän armeijan tuntoja ja jossain määrin myös Venäjän poliittisen johdon. Venäjä haluaa osoittaa, että se on suurvalta. Linja on tiukentumassa Putinin palattua presidentiksi.

Mielestäni Makarovin puheista ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan terästyä. Tämä ulostulo antaa aihetta suomalaisille pohtia puolustusratkaisuamme. Toimikoon se herätyksenä! Nimittäin ongelmamme ei ole kenraali Makarov, vaan pääministeri Katainen.

Kokoomusvetoinen hallituksemme on ajamassa Suomea eräänlaiseen puolustukselliseen välitilaan. Kansallista puolustusjärjestelmäämme kuihdutetaan, mikä on vastuutonta politiikkaa. Puolustusvoimistamme leikataan käsittämättömän paljon, ja samaan aikaan ollaan valmiita menemään mukaan Nato-maan Islannin ilmavalvontaan.

Tämän tien päässä häämöttää Naton pakkojäsenyys, kuten puolustusvoimauudistuksesta käydyssä välikysymyskeskustelussa sanoin ja kuten myös tänään Ylen uutisille ja Ilta-Sanomissa (printtiversiossa) totesin.

Tuohon tämän artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään lisäämistä.

Sen sijaan on syytä kiinnittää huomio muutamaan toiminnallaan  yhteiskunnallisesti lähinnä epätoivottuja asioita edistävään ja haittaa yleensä aiheuttavaan henkilöön

Ensimmäisenä tässä  joukossa loistaa tietenkin (jostain syystä vieläkin) ulkoministerinä toheloiva Erkki Tuomioja. Jos joskus suomalaisten miesten veri vielä virtaa maan joutuessa sotaan,  maanpuolustustamme sisältä käsin jo vuosikymmeniä tuhonnut (maanpetturin lapsenlapsi) Tuomioja on yksi tärkeimmistä tämän  yhteiskunnallisen painajaisemme arkkitehdeista.

Tuomioja  sanoo, ettei Suomen ja sotilasliitto Naton yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta. Hän sanoo myös, ettei Venäjäkään ole uhkaamassa tällä suunnalla kenenkään turvallisuutta.

Tuomioja toteaa, ettei Venäjän asevoimien komentajan lausuntoja ole tullut mistään muualta Venäjän kantoina, eikä niitä pidä ottaa vakavasti.

Tällaista kantaa edusti Tuomiojan edeltäjä ulkoministerinä, Eljas Erkko, joka jääräpäisyydellään ja kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyydellään suurin kotimainen syypää ns. Jartsev-neuvottelujen kaatumiseen ennen talvisotaa ja sen jälkeiseen tilanteen ajautumiseen kohti sotaa. Hän oli myös osasyyllinen Suomen puolustusvoimien surkeaan tilaan ennen talvisotaa – kuten Tuomioja nykyään.

*  *  *

Ai niin, melkein unohtui.

Päivän toisen diledanttipalkinnon saa ylioppilas Larvanto

… ei kun, MEP Petri Sarvamaa.

Sarvamaan  US-blogissaan ulospäästämä ”Höpö höpö” kruunaa kaikki muutkin ylimieliset typeryydet, joita kyseinen kokoomuslainen itsensäedustaja on vuosien varrella partatupsunsa yläpuolelta ulos päästänyt.

Lisää tällaisia poliitikkoja, niin Suomi ei mitään ulkopuolista vihollista tarvitsekaan.

Lähteet; YLE, HS, IS, IL, US, STT

KK

 

Helsingin Sanomat ja SDP

Helsingin Sanomia ja Sosialidemokraattista Puoluetta yhdistää vahvasti eräs asia.

Kumpikin on aikoinaan oman tehtävänsä tehnyt ja myöhemmin muuttunut haitalliseksi irvikuvaksi itsestään

HP

 

Jarkko Tontin koti, uskonto ja isänmaa.

Tulipahan tuossa viimeinkin luettua paljon mainostettu Jarkko Tontin esseekokoelma ”Koti, Uskonto ja Isänmaa”.

Komea ja raflaava suomen kielen osaaminen ei pysty tässä sepustuksessa peittämään sitä, että kyse on kuitenkin hieman sofistikoidummin kuin Suomi24:llä (Kansakunnan Vessanseinällä) kirjoitetusta  – sisällöltään aivan yhtä yksisilmäisestä – tekstistä.

Lisäksi sellainen seikka, että kirjoittaja korostaa olevansa liberaali ja monipuolisesti sivistynyt, ei herätä kovinkaan syvää luottamusta – etenkin kun Tontin liberaalius on huonosti peiteltyä vihaa toiset arvot ja mielipiteet omaavia kanssakansalaisia kohtaan.

Yleensä ottaen ympäristö määrittelee yksilön – ei yksilö itse.

Saman roskan on muuten voinut lukea Tontin blogikirjoituksista aikaisemmin.

Aika turha kirja – muuten kuin sanavapauden piiriin liittyvänä mielipidekirjoituskokoelmana.

Tosin julkaistaanhan tässä maassa myös Vartiotorniakin,  joten sen valossa tämäkin julkaisu lienee jollekin tarpeellinen.

HP

 

Ahvenanmaalainen ajatusleikki

Viikon uutisvuo on tuonut uutisia myös kansainvälisten sopimusten mukaan Suomeen  maakuntana kuuluvasta luodosta nimeltään Ahvenanmaa.

Joku valopää kyseisen maakunnan paikallishallinnossa on saanut idean. Tuon idean mukaan Suomen viranomaisilta kiellettäisiin suomen kielen käyttäminen Suomessa tehdyissä kartoissa.

Tämä ahvenenmaalainen ajatusleikki on hieman samaa tasoa kuin sellainen, että Suomen hallitus vaatisi Venäjän federaatiota käyttämään julkaisemissaan kartoissa ainoastaan latinalaisella aakkostolla suomeksi kirjoitettuja paikannimiä.

Toisaalta meidän hallintomme olisi syytä ottaa oppia eräässä asiassa ahvenanmaalaisilta. Meidänkin tulisi vaalia omia kansalliskieliämme ja ahvenanmaalaisten tavoin kieltää muiden kuin suomen ja ruotsin käyttäminen kaikissa virastoissa ja julkisissa palveluissa.

Ahvenanmaalaista ajatusleikkiä voi jatkaa myös eteenpäin. Meidän olisi syytä miettiä sitä, että riittääkö pelkkä suomi kansalliskieleksi – ja luoda erikseen vähemmistökieliä koskeva lainsäädäntö ruotsia, saameja muita pikkukieliä varten.

Ja jos jatketaan vielä tätä samaa ajatusleikkiä, seuraavaksi voidaan miettiä sitä, pitäisikö meidän vaihtaa verovaroja syövä ja suomalaisiin (virallisesti) rasistisesti suhtautuva Ahvenanmaa johonkin muuhun?

Esimerkiksi luovutettuihin alueisiin Venäjän kanssa?  Tai Länsi-Pohjaan Ruotsin kanssa?

Tai kenties muutamaan lomasaareen Kreikan saaristossa?

Asiasta kirjoittaa myös Hampaankolosta-blogi.

Jk. Miettiköön kukin ihan itse sitä, miten suhtautuu seuraaviin toimittajiin ja yrityksiin tämän ajatusleikin valossa:

HP

 

Vallanpitäjien puudelit

Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää  verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.

Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne  oli näin  –  jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina.  Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.

(Tuo toinen lehti oli muuten  Uusi Suomi –  jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti  tukevan virtuaalisen  huuskohyyskäpaperirullan kanssa,  kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä  tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.

Viimeisessä kyseisen julkaisun kuukausiliitteessä  julkaistu kirjoitus ihmiskaupasta ja ankkurilapsista oli hyvin harvinaislaatuinen objektiivisuudessaan. Kun kyseisen lehden päivälehtiversio  julkaisi eilen koko sivun kokoisena upseerien keskuudessa tehdyn mielipidekyselyn (kriittisine kommentteineen) luottamuksesta hallituksen toimiin,  alkoi jo hetken tuntua siltä,  että ehkä kyseinen läpyskä on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa vallan vahtikoirana.

Turha luulo.  Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne  omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.

HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä.  Näin siitä huolimatta,  että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan

Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä –  myös pelkän  mielipiteenkin tasolla.  Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.

Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.

Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.

Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:

Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.

Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia.  MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä.  Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta  nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.

Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.

Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.

Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.

Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin.  Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.

Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.

He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana.  Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.

Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.

”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”

Komentajakapteeni, merivoimat

”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”

Kapteeni, maavoimat

”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”

Majuri, maavoimat

”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”

Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”

Luutnantti, maavoimat

”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”

Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”

Kapteeni, maavoimat

”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”

Kapteeni, ilmavoimat

””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””

Luutnantti, maavoimat

”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”

Luutnantti, maavoimat

”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”

Luutnantti, merivoimat

*    *    *

Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.

Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Vähemmän yllättäen,  Jonkan Jaska on tullut siihen lopputulokseen, että Wallinin kohdalla jääviyttä ei ole ja uhkailua ei ole tapahtunut (vaikka kansa pääsi sen vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun  puoluetoverin todistuksen vuoksi:

Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko

Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja)  Nils Torvalds.

Kansanvallan toteutumisen vuoksi, tässä täytyy toivoa, että kansanedustaja Pentti Oinonen pitää lupauksestaan kiinni ja vie asian eteenpäin.

Lähteet: HS, IL, YLE

JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?

Aivan – Puolustusvoimat.

KK

 

Mitä yhteistä on Mäki-Ketelällä, Mäntylahdella ja Hakkaraisella?

Tämän tekstin kirjoittajan  takaraivossa on jyskyttänyt jo hetken ajan sellainen kysymys, että mitä yhteistä on poliitikoilla Juha Mäki-Ketelä, Ossi Mäntylahti ja Teuvo Hakkarainen?

Näennäisesti ei mitään, mutta pinnan alta saattaa (mahdollisesti ja ehkä)  löytyä jotain aivan muuta kuin mitä se pinta antaa ymmärtää. Vähän siten kuin vesimeloninkin kohdalla – pinta on vihreä, mutta sisus tulipunainen.

Palataan asiaan…

JK

 

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä syy liputtaa ja skoolata. 12 vuoden kansallinen hätätila ja painajainen loppuu tänään, kun koko kansan presidentiksi itseään tituleerannut vähemmistöänkyrä Tarja Halonen poistuu takavasemmalle Tasavallan Presidentin virasta.

Tuon kahdentoista vuoden ajan suomalaisen yhteiskunnan traditioita ja kivijalkaa rappeuttamaan pyrkinyt vasemmistotantta on saanut niin paljon ikävää ja pahaa hallintokautensa aikana aikaan,  joten veikkaan ettei kansan konservatiivinen osa jää häntä kaipaamaan. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että juuri Halonen ja hänen hengenheimolaisensa ovat pääsyylliset siihen ikävään asiaan, että Suomen kansa on jakautunut jyrkästi kahtia.

Suoraan kansanvaltaan uskovana ei tulisi mieleenikään arvostella sitä vaalitulosta, jolla Halonen pääsi valtaan. Se, että tulos ei miellytä kertoo ainoastaan siitä, ettei omalla puolella tullut tehtyä tarpeeksi töitä oman asian ja ehdokkaan eteen – tai sitten vaihtoehtoisesti sen, että valintamahdollisuudet olivat lähinnä verrattavissa valintaan kupan ja ruton väliltä.

Halosen kausi hallitsijana herättää myös aiheellisen kysymyksen siitä, onko presidentti-instituutio sinänsä välttämätön – ja jos on, millaisin valtaoikeuksin. Tästä on helppo jatkaa ajatusta siihen, että onko edustuksellinen demokratia tarpeellinen vai voitaisiinko se korvata virkamiesvalmistelulla ja suorilla (sitovilla ) kansanäänestyksillä?

Änkyrävasemmistolaista demokratiakäsitystä edustava Halonen on vielä kautensa viime metreillä antanut ajatuksistaan varsin selvän ja kirkkaan kuvan.  Hän on pahoittanut mielensä siitä, että kansalaiset ovat uskaltaneet ja kehdanneet arvostella hänen persoonaansa ja toimiaan.

Halosen mielestä Halosen arvostelu osoittaa kansanvallan kunnioittamattomuutta ja halveksuntaa.

Yleinen ja vakiintunut käsitys tästä kansalaisten poliitikkoihin (ja muihin vallankäyttäjiin) kohdistuvasta arvosteluoikeudesta on kylläkin tasan päinvastainen kuin tämän sosialidemokratian kasvatin puolueriippuvainen näkemys.

Puhumattakaan nyt sitten  niistä virkanimityksistä, joissa Halonen hallintokausiensa aikana käveli niin hallituksen kuin eduskunnankin yli ja nimitti omia suosikkejaan, tovereitaan ja jopa muodollisesti ilman riittävää koulutusta vailla olevia poliittisia broileraita enemmistöpäätöksellä valittujen kyvykkäämpien, sopivampien ja jopa koulutetumpienkin ehdokkaiden ohi.

Jääköön jokaisen oman ymmärryskyvyn varaan kuinka enemmistöpäätöksiä ja kansanvalta kunniottavaa tämän koko kansanpresidenttimme toiminta ja arvomaailma todellisuudessa ovat.

Tervemenoa, ei tule ikävä.

*  *  *

Ai niin – melkein unohtui.

Kullervoblogin toimitus onnittelee Sauli Niinistöä vaalivoitosta ja toivottaa hänelle onnea tulevalla hallintokaudella. Sitä hän nimittäin tarvitsee  – etenkin omien (entisten)  puoluetovereidensa vuoksi.

KK

 

Kokoomus ja Ossi Mäntylahti pimeän yrittäjän puolella?

Hassunhauska kokoomuslainen kunnallispoliitikko Ossi Mäntylahti on (ilmeisen tahattomasti) päästänyt Facebookissa näppäriltään ulos kaiken olennaisen kokoomuksen ajamasta maahanmuuttopolitiikasta:

Suomen maahanmuuttopolitiikka on hyvin tiukkaa ja pelkosi etuisuuksien väärinkäytöstä on täysin suhteetonta. Suomalaisen hyvinvoinnin perusta ovat yritykset ja yrittäjät. Ja jo tällä hetkellä ulkomaalaistaustaiset perustavat Helsingin alueella joka neljännen yrityksen. Tilanne ei todellakaan ole mikään ”neekerit istuvat juomassa kahvia meidän rahoilla”, vaan pikemminkin ”tummaihoiset yrittäjät rahoittavat kotimaisten kolmekymppisten eläkeläisten lusmuamisen”.

*

Näin siis kokoomus. Kiitos Ossi.

HP

 

Wasaran vihreä käsitys sosialismista ja vapaudesta

Heti ja välittömästi savun hälvettyä Pekka Haaviston (Suurta Kusetusta ja joukkohysteriaa muistuttavan)  vaalikampanjan ympäriltä,  vihreän politiikan todellisuus ryömii taas synkistä koloistaan esiin.

Suuri helsinkiläinen vihreä ajattelija Markus Wasara esittelee varsin erikoista ja todellisuudesta tukevasti irrallaan olevaa käsitystään sosialismista US-blogissaan. Hän valaisee myös käsitystään ihmisten oikeudesta päättää itse kotipaikastaan ja elää vapaasti muualla kuin ratavarsiin rakennettavissa betonislummeissa. Tuosta leperryksestä saa myös erinomaisen käsityksen vihreästä kansantalouden ymmärtämisestä.

Kahvit lensivät kirjoittajan tietokoneen näytölle, tämän  hirnahtaessa luettuaan Wasaran avauksen sosialismista. Wasara kirjoittaa sanasta sanaan seuraavasti;

On liian kallista kustantaa autoilijoiden vaatima infra sosialismin keinoin.

Ööh?  Sosialismin keinoin?

Tämän lauseen rakentaminen osoittaa varsin vapaata todellisuuskäsitystä. Yksityisautoilu on rankimmin verotettuja asioita alkoholin ja tupakan lisäksi tässä maassa. Yksityisautoilija maksaa suorina ja välillisinä veroina myös vihreiden vaatimat polkupyörätiet – ja niiden kunnossapidon ja hoidon.

Aivan vastaavanlaisesti minä voisin vaatia lopettamaan vihreiden tukemisen sosialismin keinoin – tarkoittaessani verorahojen käyttöä minun haluamiini kohteisiin ja vain erään (tietyn punavihreän) poliittisen ryhmän saamien julkisten tukien maksamisen lopettamista.

Kautta koko Wasaran kirjoituksen paistaa läpi usko oman asian oikeutukseen, todellisuuden vääristely ja toisten ihmisten oikeuksien ja mielipiteiden täydellinen halveksunta.

On liian kallista suunnitella yhdyskuntarakennetta sen mukaan, että ihmiset näköjään haluavat autoilla – tai julkista liikennettä sen mukaan, että tarvitaan joku hätävara köyhille.

Näin myös vähävaraisempia ohjataan autoiluun. Kallein liikenneratkaisu on se, jossa yhteiskunnalle hintavin vaihtoehto on myös houkuttelevin – ja kaikki maksavat.

Ongelmana on se, että juuri Wasaran edustaman poliittisen kuppikunnan suuntauksen toimien vuoksi joukkoliikenne on suurimmassa osassa maata tehotonta, liian kallista ja yksityisautoilun kanssa kilpailukelvotonta – ja mikä vihreästä näkökulmasta on haluttu vaientaa – ympäristöä suhteellisesti yksityisautoilua enemmän kuormittavaa.

Tuosta kuormituksesta ja vihreiden joukkoliikenne väitteiden paljastumisesta kuplaksi on kirjoitwettu aikaisemminkin. Kirjoitus tutkimuslinkkeineen löytyy täältä.

Wasaran kirjoitus on  varsin tervetullut. Se poistaa viimeisetkin maskeeraukset ja naamioinnit vihreiden edustaman yhteiskuntajärjestyksen edestä. Vihreät edustavat vasemmistolaisuutta siinä suhteessa, että he eivät kunnioita toisinajattelijoita, muiden oikeuksia eivätkä toisen omistamaa yksityisomaisuuttakaan.

Tätä Wasaran myllystään puristamaa  kompostijätettä  kannattaa makustella ymmärtääkseen olennaisen myös vihreästä käsityksestä markkinataloudesta ja sosialismista.

Loppukevennykseksi vielä Wasaran näkemys toimivasta markkinataloudesta:

Toimivaa markkinataloutta on se, että yhteiskunta järjestää kestävimmän tavan – ja sen päälle omia vapauksiaan haluavat maksavat niistä.

😀

HP

 

Julkinen joukkopsykoosi – Haihattelua Haavistosta ja vasemmistolaista vallananastamista

Suomalaisen yhteiskunnan omahyväisin, itsekeskeisin ja omasta ajattelustaan piirunkin  poikkeavaa näkemystä äänekkäästi paheksuva  (… pöyristyttävää! … taidat olla rasisti, kun et hyväksy homojen perheensisäistä adoptiota?) pseudointellektuelien ja näennäissuvaitsevaisten (pieni, mutta kovin äänekäs) joukko on hurahtanut omaan hurmoshenkiseen joukkopsykoosiinsa – hihhuloimaan ja  haihattelemaan vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston perässä.

Tämä olisi sinänsä lähinnä kainoa myötähäpeää herättävää tai hymynkareen poskille nostattavaa  touhua – jos kyseisen lauman liepeillä, joukossa – ja etenkin perässä – ei liikkuisi aitoja vasemmistolaisia kansanvallan halveksujia.

Iltalehti uutisoi tänään peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (SDPöö) olleen erityisen aktiivisesti ajamassa hedelmättömyysvaatimuksen poistamista laista.

Nykyinen laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta edellyttää, että henkilö on steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Käytännössä tuo lakimuutos tarkoittaisi sitä, että henkilö, joka on lain perusteella mies (suomeksi; täti joka on setä) , voisi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Hieman yllättäen tämä Pöö-puoluetta edustava  joka paikan touhottaja Guzenina-Richardson ei kuitenkaan ole ollut ajamassa lakimuutosta eteenpäin, vaan kunnia (tai lähinnä vastuu) kuuluu hänen erityisavustajalleen Martta Octoberille (Demla). October on ohittanut Suomen lain, kansanvallan ja asemansa esiintymällä aktiivisesti (ja ihan itse itsensä ministeriksi nimittäneenä) tässä asiassa.

Jostain syystä iltapäivän uutisvuo kertoikin sitten jatkona juttuun, että erityisavustaja October on eronnut oma-aloitteisesti.

Guzeninan avustaja, valtiosihteeri Sinikka Näätsaari kertoi, että asia tuli hänellekin yllätyksenä:

  Melkein aamukahvit lensivät ulos, kun huomasin lehden. Minulla ja ministerillä ei ollut tästä mitään käsitystä.

Näätsaari sanoo, ettei lainmuutos ole ollut ministerin agendalla. Erityisavustaja October  oli hänen mukaansa  puhunut joskus sivulauseessa järjestön (SETA) ehdotuksesta, mutta ministeri ei tarttunut siihen. Näätsaaren mukaan Octoberin tausta on ihmisoikeusjärjestöissä.

– Hän on toiminut ymmärtämättä, että aina kun jotain sanoo, se on sama kuin ministeri sanoisi.

– Se oli hänen sydäntään lähellä oleva asia. Hän piti asiaa tärkeänä ja oli enemmän aktiivinen kuin mitä me muut tiesimme.

Tämä loistava on esimerkki siitä, miksi vasemmistolaiseen hurmosliikehdintään pitää suhtautua vakavasti. Presidentti Tarja Halonen on onnistunut kahdentoista (itse)valtiasvuotensa nimittämään yhteiskunnallisesti tärkeisiin solmu- ja avainpisteisiin Octoberin ja itsensä hengenheimolaisia – eräitä  jopa hallituksen ( ja eduskunnan pankkivaliokunnan)  yksimielistä kantaa vastaan – kuten tapauksissa Sinikka Salo ja Ritva Viljanen  – tai ohittaen muodollisenkin pätevyyden avatessaan oven suojavirkaan (pätevien hakijoiden ylitse) uskonsisarelleen Eva Biaudetille.

Kun nyt näyttää siltä, että nuoremmat uskonsisaret kävelevät mistään piittaamatta sekä avustamansa ministerin, muun hallituksen ja jopa eduskunnan yli, jokaisen joka rakastaa omaa vapauttaan ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä on syytä miettiä kenelle antaa äänensä –  näissä presidentinvaleissa mutta etenkin syksyn kunnallisvaaleissa.

Jytkyn pitää olla vain alkusoitto sille kehitykselle, jolla kansanvalta palautetaan kansalle sekä enemmistövallan ja yleisen  kohtuuden periaatteet nostetaan nykyisten perverssiyden ja poikkeavuuden tilalle kansakunnan johtotähdiksi.

Vielä sananen näistä presidentinvaaleista.

Vakavan asian keskelläkin tämän leperryksen kirjoittajaa on huvittanut juuri se intohimo ja joukkohurmos, joilla itseään yksilöllisinä ja älykkäinä pitävät ns. hyvät ihmiset (poikkitaiteilijat, kotimaiset koomikot, tekoälyköt, kulmakuppilan baskeripäiset tenu-ukot, femakot ja niin edelleen) marssivat gurunsa perässä tahtimarssia kuin tahdottomat zombiet.

Toivottavasti häpeä ei laskeudu tulevaisuudessa näiden hassunhauskojen  2010-luvun mellereiden  (hirviniemien, kuustosten, saartamoiden, knihtilöiden) päälle  yhtä vahvana, kuin se laskeutui naganintuoksuisten 1970-luvun stallareiden (sinnemäkien, tuomiojien, salojen, hassien) niskaan.

KK

 

Väärinymmärtämisestä

On hetkiä jolloin tulee myös myöntää ymmärtäneensä väärin – tai tulleensa vastavuoroisesti väärinymmärretyksi. Tämä on sellainen.

Blogin toimitus ja historiantutkija Jussi Jalonen ovat (aivan vastavuoroisesti) heitelleet tulenosoituspanoksia toistensa suuntaan jo jonkin aikaa.  Blogin toimituksen käsitys siitä, että Jalonen on punaista aatteellista ahteria nuoleva  tekopyhyys korreloituu Jalosen näkemykseen blogin toimituksesta; Tärähtänyttä blogia pitävä virkaheitto kapiainen.

Tältä pohjalta on aika vaikeaa luoda keskusteluyhteyttä.

Omalta puoleltamme haluamme nostaa Jalosen kirjoitukset Vihreän hämärän maa ja Kansakunnan jakolinjat tämän blogin suositusten joukkoon. Lukekaa ja pohtikaa.

HP

 

Presidentinvaaleista 2012

Tänään 22.1.2012 järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen äänestys. Muodoltaan presidentinvaalit edustavat suoraa kansanvaltaa, ilman edustuksellista taktikointia ja suhmurointia. Näin ollen kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä ja poliittisesti aktiivisten ihmisten olettaisi äänestävän  yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisesta valtiomme päämiehestä asiasta uurnilla.

Väärin.

Kun edustuksellisesta järjestelmästä  kansalta varastavat elatuksensa  saavat poliitikot pääsivät pitkän parlamentaarisen saaliinjaon ja kaurapuurokompromissien keittelyn jälkeen sopuun presidentinvaalien muuttamisesta suoraksi kansanvaaliksi, vastaveto oli jo odottamassa.

Kun sopu (näennäisesti suoraa kansanvaltaa edustavan) uudenlaisen presidentinvaalijärjestelmän luomisesta saatiin aikaan, niin seurauksena oli presidentin valtaoikeuksien purkaminen ja tämän instituution muuttaminen Suomea edustavaksi marionetiksi.

Kenenkään itsenäiseen ajatteluun kykenevän ei pidä edes odottaa, että valtaan ja sen makuun päässyt edustuksellinen poliitikko luopui vallastaan vapaaehtoisesti. Eikä sitä pidä uskoa edes maaliskuun alussa voimaan tulevan kansalaisaloitelainkaan kohdalla.

Politiikot ovat varmistaneet sen, että oli kansa mitä mieltä tahansa, niin eduskunnan hallituspuolueiden ryhmyrit pystyvät kävelemään ryhmäkurin merkeissä saappaineen kansan tahdon yli.

Edustuksellinen demokratia on kansanvallan irvikuva. Sillä on yhtä vähän tekemistä demokratian kanssa kuin kansandemokratialla.

Kun tämän ymmärtää, voi toki äänestää tässäkin farssissa.  Kun presidentti on vain edustuksellinen hahmo, niin jokaisen meistä pitää miettiä lähinnä sitä kuka ehdokkaista edustaa Suomea  itse kunkin arvoja parhaimmalla tavalla – ja etenkin sitä, kuka tekee sen huonoimmin.

Haluatko presidentiksi sellaisen ehdokkaan, joka tuskin pääsee puolisonsa kanssa edes valtiovierailulle useimpiin länsimaisen systeemin ulkopuolisiin  maihin ja aiheuttaa todennäköisesti maailmalla yleisen  Tom of Finland-reaktion –  joka kohdistuu myös (ja ensisijaisesti) tavalliseen suomalaiseen heteroonkin?

Tai haluatko presidentiksi monissa veivauksissa  keitetyn jalasmökkeilijän? Sellaisen, joka myi myös ylihintaan oman puutarhansa omenoita omalle puoluetoimistolleen ja pimitti aikoinaan Urho Kekkosen sairauden – johtaen itse itsensä nimittäneenä salaisena sijaishallitsijana Suomea?

Vai haluatko mahdollisesti presidentiksi jonkun niistä ehdokkaista, jotka haluavat lakkauttaa lopullisesti Suomen itsenäisyyden, nopeuttaa liittovaltiokehitystä ja viedä Suomen Natoon?

Olisiko mahdollisesti (ilmeisen) dementian alkuoireita sairastava, entuudestaan omahyväisyydestään tunnettu, itsekeskeinen ja neuvottelukyvytön ärisijä mainio valtiollinen edustaja Suomelle?

Miten puolestaan Sinulle sopii sellainen presidentti, joka valittiin nykyiseen poliittiseen suojatyövirkaansa ohi täysin muodollisesti(kin) epäpätevänä – ohi useiden pätevien hakijoiden?

Tai helluntaiherätystä edustava entinen huippu-urheilija?

Tai entinen kuokkavieras/anarkisti/jalkapallohuligaani ja nykyinen veronmaksajien rahoilla futisturismia harjoittava hipsteri?

Niinpä niin. Tämä on tällä kerralla yhteiskunnallisen marketin valikoima ja tästä sortimentista pitää sitten jokaisen meistä valita itselleen sopivin tuote.

Joskus elämässä tulee kuitenkin tilanteita,  joissa täytyy valita monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten  huonoin – ja niin näyttää olevan myös presidentinvaalien 2012 kohdallakin.

KK

 

Hyvää Uutta Vuotta 2012

Kullervoblogin toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen parempaa vuotta 2012. Olkaa ihmisiksi – etenkin sen läträämisen ja pyroteknisten välineiden kanssa tänään.

 

 

Poliitikot eivät muutu

Kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, Suomen poliittinen johto (sekä sen narussa perässään vetämät rivikansanedustajat) päättivät sitoa suomalaisen maanpuolustajan toisen käden selän taakse mahdollisen sotilaallisen hyökkäyksen kohdistuessa Suomeen. Ainoastaan perussuomalaiset äänestivät eduskunnassa näytellyssä demokratiafarssissa tätä maanpetokselta haiskahtavaa järjettömyyttä vastaan.

Liittymällä Ottawan miinakieltosopimukseen poliitikkomme eivät suinkaan parantaneet maailmanrauhaa, vaan heikensivät sitä madaltamalla hyökkäyskynnystä Suomeen. Täysin päinvastoin esimerkiksi Rauhanliiton toiminnanjohtajan Laura Lodeniuksen näkemystä:

Hylkäämistä esittäessään perussuomalaiset ovat väärässä miina-asiassa. On tärkeää, että Suomi osallistuu sopimuksiin, joilla luodaan yhteisiä pelisääntöjä siihen, mikä sodankäynnissä on oikeutettua ja mikä ei. Miinat eivät erottele sotilasta siviileistä. Ne ovat epäinhimillinen ase, jota sivistynyt valtio ei käytä. Miinakieltosopimuksen myötä miinojen tuotanto ja kansainvälinen kauppa on tyrehdytetty ja käytännössä niiden käyttö konflikteissa on minimissään. Miinauhrien määrä on laskenut raivauksen johdosta dramaattisesti eikä uusia miinoja enää kylvetä

Kun suurvaltavihollinen tietää tästä eteenpäin , että suomalaiset – tekemiään sopimuksia kunnioittavina – todellakin hävittävät jalkaväkimiinansa, vihollisen ei  enää tarvitse huolehtia siitä, kohtaako se ns. passiivista tulta.

Eikä tällainen sopimus todellakaan vähennä sotatilanteessa maaperäämme kylvettävien jalkaväkimiinojen määrää. Ne suurvallat, jotka ovat ainoa mahdollisen sotilaallinen uhka Suomelle, eivät ole liittyneet (eivätkä ole liittymässä) Ottawan sopimukseen.

Kun tällainen miehittäjä tunkeutuu maahamme,  se tulee aivan varmasti suojaamaan valloittamansa alueet miinoittamalla ne jalkaväkimiinoilla. Niistä miinoista ei tehdä karttoja ja ne eivät todellakaan valitse uhriaan.

Tässä nykyisessä tilanteessa voisi vastaavasti miettiä, tuleeko mahdollisen sodan aikana puolustusvoimien suojella niitä ihmisiä ja tahoja, jotka ovat olleet tällaisen typeryyden takana?

Puolustusvoimat on joutunut reagoimaan ankaran säästökuurin ja miinakieltosopimuksen seurauksiin. Reagointi on ollut nohevaa ja oikeansuuntaista. Tänään julkistetussa uutisessa puolustusvoimat tiedottaa alueellisen puolustuksen suurimmasta remontista vuosikymmeniin.

Puolustusvoimat muuttaa alueellisten joukkojen sodan ajan rakenteita. Nykymuotoiset jalkaväkiprikaatit puretaan. Tilalle tulee muutamia uusia alueellisia prikaateja ja taisteluosastoja.

Aluepuolustuksesta ei luovuta, mutta sen perusfilosofia vaihdetaan.

Nykyään puolustustaistelu perustuu tärkeiden maastonkohtien pitämiseen. Tulevaisuudessa joukot pyrkivät tuottamaan hyökkääjälle riittävät tappiot toimimalla nykyistä hajautetummin, aktiivisemmin ja joustavammin.

Tätä asiaa on eräs tämänkin blogin kirjoittajista kommentoinut ja ideoinut jo jokin aika sitten. Tuo kirjoitus löytyy täältä.

Olennaista on kuitenkin se, että tämä sotilaallisesti katsottuna järjetön päätös ja hiljattain eduskunnassa  tapahtunut perustuslain raiskaaminen herättävät ainakin kirjoittajassa kysymyksen siitä, että onko suomalainen parlamentarismi kulkenut polkunsa päähän korruptoituneena demokratian irvikuvana?

Olisiko aika korvata poliitikot ja Arkadianmäen ongelmajätelaitos suoralla kansanvallalla ja unohtaa tuo hyväksikäyttäjien joukko lakia valmistelevien virkamiesten ja kansan väliltä?

HP

 

Ennakkotarkastuksen paluu

Lukijat voivat kiittää nimimerkki Tobbea (eli Greenpeace apinana ajoittain heiluvaa Topias Salosta) kommenttien ennakkotarkastuksen paluusta. Tällä tyypillä on aikaa spämmäillä toisten blogeja -ja vastaavasti sensuroida omaansa. Työn tai opiskelupaikan hankkiminen auttaisi kovasti tätäkin nuorta miestä löytämään suunnan  ja jotain mielekkyyttä elämäänsä.

Vahvojen viime yönä puoli neljän jälkeen lähetettyjen kännipostausten jälkeen, Salonen oli ilmeisesti heräillyt iltapäivään ja jatkoi varoituksesta huolimatta spämmäilyään ja trollailuaan.

Salonen ei ilmeisesti ymmärrä (vieläkään, useasta muistutuksesta huolimatta) mitä tämän blogin säännöissä sanotaan:

Ylläpito pidättää oikeuden antaa IP-osoitteen mukainen kirjoituskielto ja halutessaan julkaista asiattomuuksia suoltava IP-osoite. Yllä mainittujen asioiden lisäksi kiellettyjä asioita ovat:

* Kaikenlainen muukin asiaton kielenkäyttö ja muiden keskustelijoiden tai blogin ylläpidon -asiaton, mitä se kulloinkin tarkoittaneekaan – nimittely.
* Spämmäys.
* Floodaus
* Tilan ja ajan varastaminen.
* Pilkunviilaus ja itku kirjoitusvirheistä

Peruslähtökohtana voidaan pitää sitä, että jokainen ohjesääntö on terveen järjen korvike kyvyttömien ja lahjattomien tueksi – vähän kuten kulloinenkin käsitys korrektista ja kieliopiltaan oikeasta tekstistä.

Kaikkia noita asioita Salonen on onnistunut rikkomaan, joten hän saa kunnian olla Joni Pelkosen jälkeen toinen ikuisen matkan banaanisaarille tämän blogin keskusteluhuoneista saanut.

Onnea voittajille – se on omien kiistämättömien saavutustenne tulosta.
Koska Salonen ei myöskään ymmärrä sitä, että hänenkään sananvapauteensa  ei kuulu oikeus saada muilta apua sanomansa levittämiseen, vaan oikeus levittää sanomaansa ilman, että muut sitä pakkokeinoin estävät.

Eikä hän ymmärrä myöskään propagandan levittämisen ja keskustelun eroa.

Toimitus leikkaa lähitulevaisuudessa  hassuimmat ja hölmöimmät väitteet Salosen floodauksesta mukavaksi kollaasiksi.Kuten sen mielipiteen, että Suomen kansan olisi pitänyt päättää antautumisesta, pasifismista ja tuhoutumisesta sotien aikana puolustautumisen sijaan.

Tai, että autoritäärisesti johdettu liikeyritys olisi kansalaisjärjestö.

Tai sen, että homoseksuaalin ja heteron välisessä seksissä heteroseksuaali tyydyttää omia seksuaalisia halujaan, suuntaustaan ja tarpeitaan.

😀 😛

Ikävä kyllä, Salosella ei ole enää mahdollisuutta kommentoida sitä, koska on itse valinnut tiensä.

Sitä saa mitä tilaa ja Tobbe voi jatkaa soopansa levittämistä ja kiukuttelua omassa blogissaan (joka alkaa välittömästi tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen). Toivottavasti Salonen edes joskus ymmärtää toimintansa typeryyden – vaikka sitten edes hieman vanhempana ja ymmärryskyvyltään laveampana.

Tuskinpa kukaan haluaa keskustella Salosen kaltaisen keskustelijan kanssa – ainakaan omalla tontillaan.

 

Sotaveteraanit ja Tom of Finland

Kaikki mielipiteet ja aikuisten väliset vapaaehtoiset suhteet  ovat  demokratiassa sallittuja. Tämän blogin toimitus tosin pidättäytyy  julkisuudessa arvostelemasta niitä ihmisiä, jotka ovat  tärkeitä tai joille toimitus katsoo  olevansa kiitollisuudenvelassa. Kun kerran kaiken retosteleminen on sitten sallittua, niin lipsutaan nyt sitten reilusti eräiden vaahtoajien käsityksen  puolelle (ilman esimerkiksi tätä kirjoitusta,alla oleva teksti olisi jäänyt kirjoittamatta.

Tässä hiljattain eräissä muissakin perässähiihtäjien blogeissa on hehkutettu vänrikki Touko Laaksosen (taiteilijanimeltään Tom of Finland) muistelmia sodasta – ja etenkin niissä korostettua poikkeustilanteisiin (kuten sotaan) liittyvää dekadenssia.

On aika selvää (tutkimustenkin kautta), että pelko ja autoritäärinen kuri ajavat ihmisiä hakemaan lämpöä toisesta ihmisestä. Sota on hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta. Monet taistelijat ovat (kautta historian) hakeneet puuttuvan fyysisen lämmön lisäksi myös henkistä läheisyyttä toisistaan taistelutilanteissa (ja etenkin niiden välillä).

Se tilanne, jossa taas  joku käyttää toisen hädänalaista asemaa (tai jopa muodollista esimiesasemaansa) oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen on lähinnä perverssiä hyväksikäyttöä.

Rauhan aikana sen voisi rinnastaa vankiloissa tapahtuvaan homoseksuaaliseen ahdisteluun ja alistamiseen.

Parisuhdeseksin ja rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Homoseksuaalisuus on ilmiö, jota tulee aina edustamaan  tietty prosentti väestöstä. Se on totuus ja sitä vastaan en paini. Toisten ihmisten hädänalaisen aseman käyttäminen omien seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen on taas väärin. Raiskaus ja hyväksikäyttö eivät ole seksiä.

Kuten Laaksonen totesi itsekin,”Sodan päätyttyä me kaikki sitten vetäydyimme omiin leireihimme.”

Tällaisen toiminnan korostaminen, jalustalle asettaminen ja glorifioiminen on tavallisen (niin hetero-kuin homoseksuaalisenkin) veteraanin kunnian anaaliraiskaus.

HP

 

Irtisanoutuuko Vihreät De Gröna Jukka Relanderin vihapuheesta?

Vihreää intelligentsiaa edustava Jukka Relander osoitti pidäkkeetöntä ja suoraa vihaa kirjoituksessaan.  Veronmaksajien masokistisesti rahoittaman YLE:n ja (tavallisesta elämästä ja ihmisten arkiongelmista ymmärtämättömän miljonäärin pyörittämän) US:n julkaisema kirjoitus piti sisällään  seuraavanlaisen varsin suorasukaisen totalitarismia ja vihaa edustavan katkelman:

Mutta aika outoa on se, että peräti 51 prosenttia perussuomalaisten kannattajista vastasi siihen kyllä.

Toivottavasti kyse on vain asenteesta. Toistaiseksi nuo vastaukset kertovat lähinnä sen, että 51 prosenttia perussuomalaisten kannattajista ei oikein sovellu elämään modernissa yhteiskunnassa. Muu jää nähtäväksi.

Mikä  on sitten Reladerin lupailema nähtäväksi jäävä ratkaisu tähän hänen maailmankatsomustaan noin pahasti  järkyttävään väärinajatteluun?

Onko se uudelleenkoulutus- vai tuhoamisleirien perustaminen ja perussuomalaisten äänestäjien niihin kerääminen? Vai onko Relanderilla kenties joku uusi ja luovempi tapa päästä eroon kiusallisista toisinajattelijoista?

Niin tai näin – tuollaisella ajatusmaailmalla ei kannata  alkaa arvostelemaan toisia kanssakansalaisia suvaitsevaisuuden puutteesta.

Tässä sitten odotellaan hengitystä pidätellen Vihreät De Grönan puoluejohdon irtisanoutumista moisesta totalitaristisesta ja epädemokraattisesta vihapuheesta…

Lähde: US

KK

 

Greenpeace – Hallinto-oikeuden päätöksellä rikokseen?

On aika mielenkiintoista, että ainoa ydinvoimaloiden koskemattomuutta ja turvallisuutta uhkaava (epädemokraattisesti hallittu ja lakia säännöllisesti rikkova) organisaatio vaatii lupaa hallinto-oikeuden kautta saada ydinvoimaloiden turvallisuustiedot haltuunsa.

Tämä muistuttaa tilannetta, jossa pankkirosvo vaatii (oikeuden kautta) saada pankin hälytyskoodit haltuunsa tai Al Quaida vaatii Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisukoodeja.

Käyttäen laittomuuksiensa läpisaamiseen sen yhteiskunnan oikeuslaitosta, jota nämä vastustavat ja jonka yhteiskuntajärjestyksen ne haluavat romuttaa.

Lähde: HS

KK

 

Yhteiskunnan yleinen etu?

Päivän Pravdan mukaan sisäministeri Päivi Räsänen(kd) antaisi poliisille oikeuden käyttää passeja varten kerättyjä sormenjälkiä vakavien rikosten selvittelyssä.Hänen mukaansa tämä olisi tarpeen yhteiskunnan yleisen edun vuoksi.

Ja kuka se tässä tapauksessa määrittelee yhteiskunnan yleisen edun?

Koko uutinen haisee sille, että  yhteiskunnan yleisen edun määrittelijä on sisäministeriössä lorviva (ja jatkuvasti tarkoituksella budjettinsa ylittävä)  poliisin ylijohto – Räsänen (kuten Anne Holmlundkin ennen häntä) on vain marionetti.

Suurin ongelma tässä on siinä, että valtiovalta lupasi tuota rekisteriä kerätessään omille kansalaisilleen, ettei rekisteriä käytetä muuhun kuin matkustaja-asiakirjojen varmentamiseen.

Jos nyt käy niin, että (ilmeisesti koko hankkeen takana luimisteleva ja kyyhöttävä) poliisiylijohto saa tämän laajennuksen aikaan (vastoin valtiovallan auktoriteetilla annettua ja perustuslakivaliokunnan siunaamaa lupausta), niin se on aito askel kohti poliisivaltiota.

Muistaen myös edelleen sen tosiasian, että poliisiin kohdistuvia rikosepäilyjä Suomessa tutkii toinen poliisi – ei mikään luotettava ulkopuolinen instanssi.

Jk. Pitää muistaa myös, että mikään sisäministeriössä ei tapahdu ilman kansliapäällikkönä häärivän Ritva Viljasen suostumusta. Viljanen on ollut viime aikoina muutenkin tapetilla – hänen kannaltaan  hieman epäedullisissa ympyröissä ja yhteyksissä.

HP

 

On ikävää olla oikeassa – jälleen kerran

Oikeassa olemisen ja omien ennusteiden toteutumisen pitäisi kaiketi olla positiivinen asia. Jostain syystä tääällä toteutuneet skenaariot ovat olleet lähinnä negatiivisia tapahtumaketjun kohokohtia tai huipenuksia.

Vanhoja tekstejä tonkiessani huomasin, että olen ennustanut aika tarkasti vähemmistövaltuutetun virkaan liittyvän kehityksen  jo nykyistä edeltävän viranhaltijan nimitysprosessin aikana:

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa lakia lukeneen anarkian- ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Väärässä olin ainoastaan siinä, että seuraavalla kierroksella tuohon virkaan (epäpätevänä) nimitetyksi tuli oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet.

Ehkä tulemme vielä näkemään senkin ajan, kun avoimessa yliopistossa pari oikeutieteen luentoa kuunnellut (ja sen jälkeen itseään oikeustieteen opiskelijaksi nimittävä) entinen raitiovaunun kuljettaja  ja nykyinen (YLE:ssä julkisin varoin yksipuolista vihapropagandaa suoltava)  anarkisti toimii vähemmistövaltuutettuna?

Ja ehkä näemme senkin, kuinka nuorten vasemmistonaisten käsitys siitä, että joitain lakeja saa rikkoa vasemmistolaisen ideologian oikeutettamana tulee yleiseksi ohjenuoraksi koko yhteiskunnassamme – Kapteeni Anarkian heitellessä syrjiviksi katsomiensa yritysten ja yksityisten ihmisten ovista sisään polttopulloja ja hajottaessa toisten omaisuutta – vähemmistövaltuutetun virkaa toimittaessaan.

Eva Biaudetin nimittämisen epäpätevänä virkaansa runnoi muuten (vastoin hallituksen enemmistön mielipidettä) sisäministeriön kansliapäälikkö Ritva Viljanen – joka puolestaan runnottiin virkaansa huonompana vaihtoehtona ja vastoin hallituksen yksimielistä ehdotusta demokraattorimme presidenttimme Tarja Halosen toimesta – vastoin kaikkia demokratian periaatteita.

Viljasen maailmankatsomuksesta poikeaavaa ideologiaa tunnustavan ihmisen näkökulmasta katsoen, Viljanen on useaan kertaan venytellyt valtansa ja niihin liittyvien oikeuksiensa rajoja.

Tilanne on johtanut nyt siihen, että Viljasen viime viikkoinen avautuminen joutui hieman tarkemman tarkastelun alle. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nimittäin haluaa selvittää sen ,  voiko  enää kansliapäällikkö Viljanen ihan oikeasti toimia nykyisessä puuhassaan.

Tämä asia on sellainen, että se tuntuu kiinnostavan Putkosen lisäksi meitä muitakin.

KO

 

Parlamentarismi ja panssarivaunut – kolikon kääntöpuolet

Viime viikon katsotuin suomalainen poliittinen näytelmä osoitti sen arvottomuuden ja falskiuden, joka liittyy suomalaiseen parlamentarismiin – ja sitä monopolinaan pyörittävään puoluelaitokseen.

Kun päättäjillä (ja näiden sylikoirana toimivalla HS-medialla) oli kiire peitellä Kreikan taloudellisen kriisin todellisuutta, niin sopiva syntipukki koko tilanteeseen tehtiin kansanedustaja Jussi Halla-ahosta.

Halla-ahon sarkastinen (Facebookissa jutusteltu kahden rivin) kommentti parlamentaarisen demokratian institutionaalisesta kyvyttömyydestä ratkaista yhteiskunnallisesti vaikeita asioita ymmärrettiin tahallaan väärin – ja näin Jussi Halla-ahosta tehtiin yhden aamupäivän aikana demokratian vihollinen.

Otetaanpa hieman perspektiiviä siihen, kuinka vanha ja instituutionaalinen parlamentarismiin liittyvä suomalainen puoluelaitos on.

Puoluelaitos (ja puoluetuki) virallistettiin vasta vuonna 1967 – ja tämäkin vasemmiston vaalivoiton jälkeen (ek-vaalit 1966)  Rafael Paasion (sd) vasemmistohallituksen esiteltyä tämän edistyksellinen saavutuksen vuonna 1966. Paasion hallituksen toinen vastaavanlainen edistyksellinen saavutus liittyi vasemmiston ajamaan kansan tasapäistämiseen ja oli – yllätys, yllätys – peruskoululaki.

Ennen puoluelaitoksen virallistamista (puoluetukilaki 1967 ja puoluelaki 1969) puolueet nähtiin suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvina riippumattomina ideologisina ryhmittyminä. Sellaisina aatteellisina yhdistyksinä,  jotka eri suuntiin vetäen pyrkivät toteuttamaan maailmankatsomustaan ja tavoitteitaan. Ne hyväksyttiin yleisesti lähinnä  yhteiskunnallisesti välttämättömänä pahana (suorasta kansanvallasta ei oltu käyty edes keskustelua tuolloin).

Tämän uudistuksen eräs perustarkoituksista oli betonoida puoluelaitos ns. kansanvaltaisen järjestelmän (l. käytännössä parlamentaarisen meritokratian/oligarkian) välttämättömäksi toimintaedellytykseksi, järjestelmää ylläpitäväksi hyödylliseksi laitokseksi, joka on tunnustettava ja jolle on annettava erityisiä oikeuksia ja korvausta suoritetuista palveluksista (Pertti Pesonen, 1971).

Eduskuntavaalien 1966 jälkeen Paasion ensimmäinen henkilökohtainen (ja tietenkin myös tovereiden)  missio oli käynnistää puoluetukihanke.  SDP palkkasi heti vaalien jälkeen kaksi tutkimussihteeriä, joista (yllätys, yllätys) juuri eduskuntaan valittu Paavo  Lipponen oli toinen.

SDP käytti ainakin osan puoluetukirahoista sellaiseen tutkimukseen ja asioiden selvittämiseen, joka olisi ollut valtiovallan tehtävä (eli tunkeutui valtiovallan toiminta-alueelle).

(Näin SDP pystyi luomaan itselleen sellaisen henkisen substanssin, jolla se vähitellen tunkeutui maan suurimmaksi puolueeksi ja johtavaksi poliittiseksi voimaksi. Tähän ei ollut kyennyt kokoomus, joka perusti silloin toimintansa liian yksisilmäisesti vain elinkeinoelämän ja yrittämisen perusteiden luomiseen.)

Kun keskustellaan parlamentarismista ja demokratiasta, tämä historiallinen tausta on hyvä muistaa ja tiedostaa.

Parlamentarismin suurin heikkous ei ole se, että se ei pysty tekemään vaikeita päätöksiä – sen suurin heikkous on siinä, ettei se pysty tekemään oikeastaan mitään järkeviä ja yleishyödyllisiä päätöksiä – paitsi kriisitilanteessa ja silloinhan ei tunnetusti demokratia ole se tärkein iskulause poliittisessa keskustelussa.

Parlamentarismissa päätökset ovat joko muodottomia ja kenenkään etuja ajamattomia  kaurapuurokompromisseja tai kähminnän seurauksena tapahtuvan ryöstösaaliin jakamisen kirjaamista ja legalisoimista.

Ja kun nyt (ja tässä ajassa) keskustellaan  demokratiasta ja totalitarismista, on todellakin syytä miettiä myös sitä, että onko parlamentarismi demokratiaa – vai edustaako se harvainvaltaa sotilasjuntan tavoin?

En väitä, että ajamani suora kansanvalta pystyisi välttämättä kaikissa asioissa parempaan ja tehokkaampaan kuin parlamentarismi. Väitän kuitenkin, että se edustaa aidompaa kansanvaltaa ja siinä on mahdollisuus päästä yhteiskunnan etujen kautta järkevämpiin päätöksiin kuin parlamentarismissa.

Suorassa kansanvallassa asiat joudutaan perustelemaan ja argumentoimaan, näin vaikeatkin asiat pystytään tarvittaessa perustelemaan.

Toisin kuin kabinettien kätköissä, kähminnän ja salailun ilmapiirissä, tapahtuva parlamentaarinen päätöksen teko.

*

Lähteet:  HS, YLE, Pertti Pesonen( Protestivaalit, nuorisovaalit : tutkielmia kansanedustajien vaaleista 1966, 1970 ja 1972, . Ylioppilastuki 1972) , Sami Outinen (Pro Gradu 2000, Helsingin yliopisto).

Jk.  Jos aihe kiinnostaa, suosittelen myös tämän lukemista.

HP

 

Kävelikö Pekka Haavisto jalkaväkimiinaan?

Mikähän muuten  mahtaa olla se sotilaallinen koulutus,   jonka pohjalta Pekka Haavisto esiintyy sotilasasioiden asiantuntijana?

Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.

Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.

Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.

Se kuka on käynyt joskus  Kaunialan sotavammasairaalassa on  nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille.  Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille,  jotka lähetettiin kotimaisten  1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.

Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnätytyinä.

Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.

Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:

”Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.

Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.

Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.

Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää ”kärjistyvään kriisiin”.

Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…

Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000 miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”

Juuri tästä on kyse.

Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.

Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?

Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten ( veroja maksavien) ja  syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?

Onko näin, etytä vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?

Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?

Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:

”Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa  huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
”Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”

Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää., puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät  (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:

2 §

Puolustusvoimien tehtävät

Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen

Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Mutta – huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä.  Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.

‎

Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:

”Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”

Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen) , kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?

Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.

Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:

‎”Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”

Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.

Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.

Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä.  Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.

Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:

‎”Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”

Kysymys kuukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?

Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.

‎

”Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. ”

Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka  ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).

Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.

Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä  ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.

Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.

Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla  –  molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista  tavallisille suomalaisille ihmisille.

Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollllisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.

Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.

Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.

Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.

Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.

Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen  kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta.

KK

 

Kokeillaan nyt sitten (jälleen kerran) vapaata keskustelua

Muutoksena vakiintuneeseen käytäntöön, Kullervoblogin toimitus on vapauttanut (lukijoiden pyynnöstä) keskustelun viestien  ennakkotarkastuksen osalta (jälleen kerran).

Käyttäytykää ihmisiksi. Muuten kommentointi alistetaan takaisin ennakkotarkastukseen varsin nopeasti.

Terveisin toimitus

 

Juntista ja jutista

Satunnainen ulkopuolinen tarkkailija saattaisi ihmetellä viimeisten aikojen menoa ja meininkiä tässä maanosassa nimeltä Eurooppa- ja etenkin sen (ah, ennen niiiiiiin rauhallisessa) periferiassa nimeltään Suomi.

Jos kukaan muu, kuin muuan Suuri Vihreä Kaupunkipyöräilijä ja saksalainen  EU-komissaari,  ei tässä EU:ssa saa miettiä sotilasjunttaa (edes spekulatiivisesti ja yksityisesti), auttaisikohan Kreikan tilannetta sitten sotilasjuntan sijaan Demari-Jutta?

Tähän mennessä Jutan puuhastelut takuiden kanssa muistuttavat lähinnä erään fiktiivisen  Liisan seikkailuja (myös fiktiivisessä) Ihmemaassa. Jos Jutta saa takaajan jo takausvaiheessa maksuvelvolliseksi, hän ehkä pystyy muuttamaan myös Kreikan velat saataviksi?

HP

 

Eduskunta valtiopetoksen tiellä

Huomenna 13.9.2011 tuodaan nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi edellisten valtiopäivien kiirellä läpi runnoma ja täydessä hiljaisuudessa (ilman kansalaiskeskustelua) valmisteltu perustuslainmuutos.

Edellinen eduskunta hyväksyi (tämän lähinnä valtiopetokseksi luokiteltavan) lainmuutoksen  yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Perustuslakimuutos tulee  siis nykyisen eduskunnan käsittelyyn 13.9. Asiasta käydään yleinen keskustelu ja päätettäväksi se tulee muutama päivä (jo nyt turhalta näyttävän) keskustelun jälkeen.
Nykyinen eduskunta ei voi tehdä tekstiin enää muutoksia, vaan ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä sen. Hyväksymiseen tarvitaan  kahden kolmasosan enemmistö.Käytännössä 67 kansanedustajaa pystyy estämään perustuslakimuutoksen voimaan tulon.

Valtiopetokseen lähinnä rinnastettavat muutokset on kirjattu ensimmäiseen eli Valtiosääntöpykälään  sekä  95 §:än.

Ensimmäinen pykälä kuulu nykyisessä muodossaan  näin:

”Suomi on täysivaltainen tasavalta”

Tähän muotoon on tulossa lisäys

”Suomi on Euroopan Unionin jäsen”.

95  §:än on tulossa vieläkin suurempi ja kansanvaltaa murentava muutos:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Tästä itsenäisyyden kannalta elämän ja kuoleman kysymyksestä  on keskusteltu ja muistuteltu tässäkin blogissa aikaisemmin. Kirjoitukset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Jokainen teistä joka äänesti kokoomusta, demareita, vasemmistoliittoa, vihreitä, RKP:ta ja keskustaa on välillisesti mukana tässä valtiopetoksessa.  Sellainen ihminen joka äänestää isänmaallisesti, ei äänestä keskustaa, kokoomusta eikä demareita (eikä – herra paratkoon – missään nimessä vihreitä tai vasemmistoliittoa).

Vaalien jälkeenkin näyttää siltä, että poliittinen kähmintä ja kansan mielipiteen halveksiminen on ja  pysyy korruptoituneen parlamentarismin räikeimpänä piirteenä. Tätä asiaa on valmisteltu hämärissä kabineteissa ja viinanhuuruisissa saunoissa, jolloin väite siitä, että Suomi on täysvaltainen tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle on groteskia pilkkaa äänestäjiä (ja heidän ymmärrystään) kohtaan.

(Tämä osoittaa myös todeksi sen, että suora kansanvalta on aitoa demokratiaa – suorassa kansanvallassa tällaista ei pääse tapahtumaan…)

Valta näyttäisi todellisuudessa Suomessa kuuluvan ylikansallisille yhtiöille ja näiden kotimaisille juoksupojille ja -tytöille – sekä sille hirviölle, jota EU:ksi kutsutaan.

Se mitä voit vielä tehdä, on ottaa yhteyttä kansanedustajaasi ja ilmoittaa, että hänen työsuhteensa seuraavien vaalien jälkeen on purettu – jos tämä äänestää perustuslainmuutoksen puolesta.

Päätös on Sinun – vielä pienen hetken ajan.

KK

 

Päättäjät eivät ole oppineet historiasta mitään

Viimeisinä päivinä on käynyt erittäin selväksi sellainen totuus, että nykyiset päättäjämme eivät ole oppineet yhtään mitään omasta historiastamme. Se mikä asiasta tekee todella huolestuttavan, on tämän älyllisen dementoitumisen kohde.

Päättäjät (kokoomus etunenässä) ovat päättäneet ajaa Suomen puolustuskyvyn alas aina siihen malliin saakka, ettei maanpuolustukseen jää muuta vaihtoehtoja kuin Nato-jäsenyys. Nato-jäsenyys Suomen kohdalla tarkoittaa puolustusmenojen kasvua, turvattomuutta, 1300  kilometriä etulinjaa ja Suomen kokoista viivytystaistelualuetta, jolla puolustetaan Norjaa ja Ruotsia viimeiseen suomalaiseen saakka –  ja jopa jokamiehenoikeuksien rajoittamista.

Ja jotta tämä Suomen demilitarisointi ja asevoimien nöyryyttäminen saadaan vietyä kliimaksiin saakka, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Tasavallan presidentti Tarja Halonen masinoivat omien maanpuolustajiemme käsien selän taakse sitomisen – ja vetivät samalla koko puolustusvoimiltamme housut kinttuihin julkisesti.  Asiaa on käsitelty täällä aikaisemminkin.

Kun tähän ynnätään tavoite yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta – joka merkitsee myös vahvan maanpuolustustahdon tahallista romuttamista – ja nykyisen EU-jäsenyyden aikana tuhottu huoltovarmuutemme (joka on varmuusvarastoinnin hävittämisen ja  kotimaisen tuotannon lakkauttamisen lisäksi viety infrastruktuurinkin tasolle), katastrofi on käsissämme seuraavan kansainvälisen kriisin levitessä Suomeen .

Tällaista edesvastuuttomuutta on toki nähty aikaisemminkin omien päättäjiemme taholta. Sotien opetukset olivatkin sitten erinomaisen hyvin päättäjien muistissa aina Suomen EU-jäsenyyteen asti. Vuonna 1995 alkanut huoltovarmuuden, kansallisvaltion ja puolustuskyvyn romuttaminen on lähestymässä kohti surkeaa loppuaan nykyisen vallankäyttäjien puumerkkinä maamme historiaan.

Historia muistuttaa myös edellisten haihattelijoiden toimien seurauksista verisesti. Puolustuskyvyn laiminlyöminen johti Neuvostoliiton hyökkäykseen 1939, koska  se piti Suomea sotilaallisena tyhjiönä. Sotien jälkeinen vahva reserviin perustuva kenttäarmeija ja aluepuolustuksemme doktriini ovat pitäneet vieraat Suomen rajojen ulkopuolella tähän saakka.

Tulevaisuus saattaa olla sitten aivan toisenlainen.

Talvi- ja jatkosodan tappiot  olivat sotaväen kohdalla kaatuneina ja kadonneina talvisodassa 22 830 ja jatkosodassa 66 044 eli yhteensä 88 874 miestä. Siviiliuhrien kanssa näiden sotien uhrien määrä nousee melkein sataantuhanteen turhaan kuolleeseen suomalaiseen – unohtamatta myöskään suoranaisten sotarikosten uhreja.

Laittomasta aggressiosta  uhrille (eli Suomelle) aiheutuneet aluemenetykset olivat valtavat. Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen Sallan ja Karjalan lisäksi Petsamon ja joutui vuokraamaan Porkkalan 50 vuodeksi ja takaamaan sinne Neuvostoliiton sotilaille vapaan pääsyn Suomen alueiden kautta.

Materiaaliset menetykset (sotakorvauksineen) olivat suunnattomat. Sodan tuhojen ja menetettyjen alueiden lisäksi Suomen piti maksaa hyökkääjälle ns. sotakorvauksia  300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuudessa vuodessa, ja korvata kaikki luovutetulta alueelta viety ja hävitetty  (oma) omaisuus.

Tämän lisäksi maassa jouduttiin käyttämään oikeusjärjestyksemme vastaista takautuvaa lainsäädäntöä sotasyyllisyysfarssissa (jossa vihollisen avuliaana ajokoirana toimi Urho Kekkonen) ja maamme valui vuosikymmeniksi itäisen naapurin talutushihnaan kytketyksi rakiksi.

Näin kävi siksi, että vanha roomalainen viisaus oli unohdettu tyystin. Nimittäin Si vic Pacem, Para Bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kun lähdimme talvisotaan, sotaväellä ei ollut jakaa edes kaikille kiväärimiehille kivääriä –  asianmukaisista vaatteista ja muista varusteista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi 3.12.1939 12. divisioonan materiaalivahvuudesta puuttui lähes 1000 kivääriä – ja näin huonosti varustetun joukon piti kuitenkin lähteä vastahyökkäykseen vahvan panssariaseen tukemaa  suurvaltavihollista vastaan.

Tykistön tilanne oli kuitenkin kaikkein surkein. Koko kenttätykistömme käsitti vaivaiset 500 tykkiä – joista suurin osa oli autamattomasti vanhentuneita. Lisäksi (kuin pisteenä iin päällä) ampumatarvikkeita tykistölle oli ainoastaan 280000 laukauksen verran – tuon määrän venäläisen armeijakunnan tykistö ampui talvisodassa yhtenä päivänä.

Panssaritorjunnan jälkikäteen luotu gloria on osittain todellinen – mutta se kuuluu suomalaiselle taistelijalle, ei päättäjälle.  Molotovin coctailit ja kasapanokset olivat päättäväisen puolustajan tilapäistarpeita vastustajan monituhantista panssarivoimaa vastaan. Niillä vajaalla sadalla pst-tykillä ei todellakaan torjuttu vihollisen panssarivoimaa.

Kun pääministeri Cajander onnitteli talvisodan sytyttyä armeijaa siitä, ettei sen tarvinnut raahata mukanaan vanhanaikaisia aseita, saa tämä kommentti lähinnä ironisen irvokkaan sävyn nykyään sitä tarkasteltaessa.

Tähän samaan tilanteeseen päättäjämme ovat ajamassa Suomen puolustusta uudelleen. Venäjällä kuohuviinipullot napsahtelevat auki ja suunnitelmia yksinkertaistetaan.Poliittinen johtomme on kyvytön näkemään sen, että yksipuolinen aseistariisunta pienen valtion taholta –  tai jäsenyys sen suurvaltanaapuria vastaan suunnatussa sotilasliitossa – ovat omiaan laskemaan suurvaltanaapurin hyökkäyskynnystä.

Jos me vielä joskus joudumme itänaapurin kanssa sotaan, syylliset tähän kansalliseen katastrofiin löytyvät tämän päivän päättäjien joukosta.

*  *  *

Jk. Valtio on muuten osoittanut myös luotettavuutensa ja lojaaliuutensa työnantajana niitä työntekijöitään  kohtaan, jotka kutsumuksensa mukaan varjelevat tätä maata.

… varjelkoon Luoja entistä tiukemmin Suomea – johtajamme kun eivät siihen kykene.

Lähteet: YLE, US, Puolustusvoimat, Wikipedia

KK

 

Jutta Urpilainen ja Suuri Takuukusetus

Tämä kuva kertoo kaiken olennaisen nykyisestä hallituksesta, EU:sta ja Euroopan talouskriisistä:

* * *

Päivän kysymys kuuluukin näin:

Lähde: HS

 

KK

 

Oikeassa oleminen ei ole aina mukava asia

Suomessa tohistiin kovasti ns. käännetystä arvonlisäverosta  parisen vuotta sitten. Taloussotkuihin ja Kehittyvien maakuntien Suomeen pääministerinuransa kaataneen Matti Vanhasen hallitus (joka on toistaiseksi osoittautunut koko historiamme vahingollisimmaksi) lupasi kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää ja kertoi hallintoalamaisilleen, että harmaa talous saadaan kuriin tällä hokkus-pokkustempulla.

Tuolloin eräs tämän blogin kirjoittajista otti kantaa tähän hölmöläisten puuhaan ja totesi, että ei onnistu  – ja osui ennustuksissaan oikeaan.

Viime huhtikuussa sitten voimaan tullut laki muutti rakentamispalvelujen myyntiä ja ostamista. Arvonlisäveroa ei maksa enää palvelun myyjä vaan ostaja. Uuden lain mukaan aliurakoitsija veloittaa myynnin alvittomana, ja pääurakoitsija maksaa koko arvonlisäveron rakennustyön arvosta.

Rakennusalan toimijoiden mukaan tässä kävi juuri niin kuten täälläkin ennustettiin. Nykyisessä systeemissä ja sen suoranaisella  avulla epärehellinen yritys voi tekaistuilla (tai ostetuilla)  kuiteilla tilittää verottajalle kuvitteellisia alv-poistoja. Pienimmät poistot verottaja hyväksyy automaattisesti.

Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti toteaa asian varsin selvästi:

Tämä on rikollisten hymyssä suin vastaanottama uudistus, joka mahdollistaa vielä suuremman hintaeron rikollisten ja rehellisten yrittäjien välillä.

Meidän näkökulmastamme se on äärimmäisen kallis ja monitulkintainen järjestelmä. Aikaisemmin on väärennetty vain kuitteja, joilla on maksettu palkkaa pimeästi. Nyt tullaan näkemään virtuaalista rakentamista alvin tilitysjärjestelmän avulla.

Olennainen kysymys kuuluu  – miksi poliitikot tekevät tällaisia päätöksiä ja miten he hyötyvät hennkilökohtaisesti harmaan talouden suosimisesta rehellisen yritystoiminnan kustannuksella?

Vanha totuus on edelleen se, ettei ole olemassa ilmaista lounasta. Joku syy tällaiselle toiminnalle täytyy olla ja yleensä se on oma taloudellinen etu.

Harmaan talouden kitkemisestä on turha edes haaveilla tässä maassa. Ei ennen nykyisen korruption kitkemistä ja korruptoituneiden poliitikkojen julkisia oikeudenkäyntejä.  Kun poliisin määrärahoja ja toimintaa  priorisoidaan poliittisen nomenklaturan toimesta esimerkiksi sananvapauden kaventamiseen (korruptiotutkimusten sijaan) ja poliisiylijohtajana istuu kokoomuksen puudeli, on myöskään turha odottaa, että tähän mädännäisyyteen puututtaisiin tosissaan ja vakavasti.

Lähde: Taloussanomat

HP

 

Edesvastuuttomat päättäjät sitovat maanpuolustajan kädet selän taakse

Päivän uutisvirta toi tullessaan surullisen tiedon siitä,  kuinka nykyisten päättäjien edesvastuuttomuus on alittanut jälleen kerran uuden kynnyksen.

Neuvostovaltio Valtioneuvosto on hyväksynyt lakiesityksen jalkaväkimiinojen kieltämisestä.

Huomenna perjantaina Suomen lipun voi hyvällä syyllä vetää puolitankoon, sillä eduskunnalle annettavan esityksen voimaantulo merkitsee Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen, joka solmittiin Oslossa vuonna 1997.

Suomi ei ole halunnut kieltää jalkaväkimiinoja aikaisemmin, koska ne ovat olleet keskeisessä asemassa alueellisessa puolustusjärjestelmässä. Niistä luopumisen on nähty heikentävän olennaisesti maan puolustuskykyä. Nyt jokin on liikahtanut ja haihattelijat ovat saaneettahtonsa läpi tässä (äärimmäisen vakavassa) asiassa.

Suomen jalkaväkimiinavarastot on tarkoitus hävittää vuoden 2016 loppuun mennessä- vaikka Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat eivät tee näin.

Näin Suomen edesvastuuttomat päättäjät ovat tehneet tietoisen päätöksen sitoa Suomea puolustavan kenttäarmeijan kädet selän taakse (mahdollisessa sodassa) suurvaltavihollisen kanssa.

Ne syyt miksi tarvitsemme jalkaväkimiinoja ja miksi tuollainen kielto on kuitenkin kierrettävissä (kalliden omien ihmisuhrien kustannuksella) ovat aikaisemmin olleet käsittelyn alla täälläkin.

Voitte halutessanne  tutustua niihin täällä.

Päättäjät ovat unohtaneet kaikki viime sotien opetukset,  mutta tulevaisuudessa näiden päätösten takia turhaan vuodatettu suomalainen veri on silti heidän käsissään .

Lähde: STT/IL

KK

 

Viikon vihapuhe – Jussi Jalonen A-studio 3.8.2011

Pamela Geller… hän on hieman… no, kauniisti tätä ei voi sanoa. Hän on hieman alkoholisoitunut nainen, jolla on aivan liian paljon aikaa ja rahaa käyttää tällaiseen vihan puskemiseen.

Niin?

Jos tämä ei ole yleistävää, aliarvioivaa ja leimaavaa (vihapuhetta), niin mikä on sellaista?

* * *

Onneksi olkoon, Jussi Jalonen. Olet alittanut jo itsesikin matkalla kyseenalaiseen kuuluisuuteen.

Lähde: YLE (YouTube)

HP

 

Onko SDP hylännyt kansalaisoikeudet ja demokratian?

SDP:n suunnasta tulevia kommentteja seuratessa demokratiaan uskovaa ihmistä alkaa (tai ainakin luulisi alkavan) jo ihan oikeasti huolestuttamaan kyseisen puolueen ajama agenda. Vielä huolestuttavampaa on tietenkin tässä se,  (jos ja/tai ) kun tietää oman poliittisen maailmankuvansa olevan jokseenkin demareiden maailmankuvan peilikuva, mitä demarit ovat Sinun tai minun varalleni suunnitelleet – rangaistuksena väärien mielipiteiden esittämisestä.

Termi nollatoleranssi tarkoittaa (näin aluksi) tässä  demareiden luomassa uuskielessä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien, demarien määrittämän ns. vihapuheen (aivan sama asia) ja ns. äärioikeistolaisten mielipiteiden (aivan sama asia) mielipiteiden esittämisen kieltämistä – eli perustuslain kieltämää ennakkosensuuria ja mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamista (jopa kieltämistä). Jatkossa siihen saatetaan niputtaa yleinen hallituksen tai EU:n vastaisuus.

Vanhempi polvi saattaa muistaa seuraavaksi täällä lainattavan Jouni Backmanin edelliset puuhat. Sisäministerinä toimiessaan hän väänsi aika suoraviivaisesti oman tahtonsa mukaisesti läänien uudistuksen. Tämä Backmanin ihan omasta voimantunnostaan repimä uudistus todettiin sitten pari vaalikautta myöhemmin täysin epäonnistuneeksi byrokraattiseksi voimannäytöksi – ja läänit lakkautettiin.

(Äänestäjät tosin palkitsivat Savon Suuren Ajattelijan potkimalla tämän (ikävä kyllä vain väliaikaisesti) pois eduskunnasta.)

Käsi sydämelle, miten muuten kuin sensuuripuheeksi voi käsittää Backmanin suustaan laukoman väitteen siitä, että Suomessa pitää ottaa käyttöön nollatoleranssi kaikkeen sellaiseen kommentointiin, joka voi vaikuttaa asenteisiin esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Ikävä kyllä, sotien jälkeisinä vaaran vuosina Suomen kommunismilta pelastaneet demarit alkavat joutsenlaulussaan valumaan lähinnä kansandemokraattisten poliittisten menettelytapojen synkkää suota.

Käytännössä tällä pyritään rajoittamaan vaalitappion kärsineiden puolueiden ja sen edustaman politiikan arvostelua.

Siellä missä rajoitetaan sananvapautta, siellä rajoitetaan nopeasti myös kansalaisten fyysistä vapautta – samoihin syihin perustuen. Meillä on jo nähty kuinka ns. katoavaa kansanhuumoria esittävän verbaalitaiteilijan alapäähuumori on johtanut vapauden rajoittamiseen – kohdistuessaan päättäjiin

Demarit ovat vaarallisella tiellä yrittäessään estää sananvapauden rajoittamisellaan lopunaikojen syöksymistään poliittiseen marginaaliin. Kun lailliset keinot oman viestin perille saamiseen loppuvat,  myös mielipiteidensä vuoksi kriminalisoitu ihminen ajetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ympyrä on sulkeutunut.

Pahimmillaan voi näyttää ulkopuolisen silmissä siltä, että vuoden 1918 pakottamisen ja aggression  henki on palannut SDP:n sisään ja voi siellä hyvin.

Siitä ilmapiiristä sananvapaus, yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat kaukana.

Lähde: YLE

KO

 

Poliittisesti epäkorrekti kysymys näennäissuvaitsevaisille

Tiedän jo tätä kirjoittaessani, että tämä lyhyt kirjoitus tulee aiheuttamaan pienehkön myrskyn vesilasissa – jos lasissa ollut  neste ei ole ajautunut sitä ennen näennäissuvaitsevaisen lukijan sieraimeen.

Nämä näennäissuvaitsevaiset suomalaiset ovat tanssineet Norjan terrorihyökkäysten uhrien haudoilla polskaansa ja käyttäneet toisten kuolemaa ja kärsimystä omien kyseenalaisten sisäpoliittisten näkemystensä vetojuhtina.

Kun tämä joukko syyttelee esimerkiksi Jussi Halla-ahoa ja epämääräisesti äärioikeistoksi määriteltyä kansanosaa suomalaisista  Anders Behring Breivikin teoista Oslossa ja Utøyassa, olisiko syytä miettiä asioita hieman toisestakin suunnasta?

Kun alaikäisiä lapsia suojellaan pohjoismaissa lapsiin kohdistuvalta mainonnalta, seksuaalisuudelta ja muualtakin pahalta, miten voi olla mahdollista, että alle 18-vuotiaita (joilla ei ole äänestysoikeutta) voidaan pitää laillisissa poliittisissa nuorisojärjestöissä propagandan ja mielenmuokkauksen kohteina?

Eli lyhyesti, miksi poliittiset lapsi- ja  nuorisojärjestöt sekä niiden kautta tehtävä aivopesu eivät ole kriminalisoituja lainsäädännössä?

KO