Eilisessä
A-zoomissa oli varsin mielenkiintoinen sisältö. Ohjelma oli sinänsä varsin tarpeellinen ja hyödyllinen – jopa läpinäkyvästä ja propagandistisesta journalismistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.
Somalit diasporassa
Ensiksi ohjelmassa esiteltiin Somaliassa terrorismista vangitun 17-vuotiaan tytön ja hänen viisikuukautisen vauvansa pelastusprojektia ulos vankilasta. Tähän osallistui suuri joukko eri puolilla Eurooppaa eläviä somalitaustaisia vaikuttajia – näiden lisäksi eduskuntamme vanhin lapsinero, Kimmo Kiljunen, kävi pyörähtämässä (myöhässä sovitusta ajasta) ohjelman kulisseissa.
Muutama asia pisti silmään.
Ensiksikin se, että nämä herrat olivat täysin vakuuttuneita tytön syyttömyydestä. Herrat olivat sitä mieltä, että suomalaisen yhteiskunnan – ja Suomen valtion – tulee puuttua tilanteeseen jollain tavalla – vaikka sitten painostamalla Somalian laillista hallitusta tytön ulossaamiseksi ja ilmeisesti Suomeen siirtämiseksi.
Ongelma tässä on se, että tämä vaatimus rikkoo toisen valtion suvereeniteettiä. Toiseksi on erittäin riskialtista asettua Somalian islamistien puolella laillista hallitusta vastaan puhumattakaan siitä, että Suomi ottaisi valtiona kantaa Somalimaan itsenäistymispyrkimyksiin.
Tällainen toiminta saattaa pahimmassa tapauksessa siirtää Somaliassa nähdyt väkivaltaisuudet myös Suomeen. Tähän viitattiin myös erittäin tökeröllä ja muattomalla tavalla ohjelman alaotsikoinnissa , jossa aluosa ohjelmasta oli otiskoitu nimellä sodan jälkiä Myyrmäessä. Tuon voisi ottaa jopa piilotettuna uhkauksena toimittajien taholta.
Muutenkin minulle – siis henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva asiasta, että ainakaan ohjelmassa esiintyneet herrat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan tai Eurooppaan noin yleensäkin ottaen (edes Suomen kansalaisuuden saanut (?) somalialainen huippupoliitikko ei vaivautunut puhumaan suomea – edes Suomen Yleisradion tekemässä ja avoimesti heidän tavoitteitaan ajaneessa haastattelussa).
Minulle – siis edelleen henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva, että nämä herrat käyttävät Suomea ja Eurooppaa eräänlaisena tukikohtana ja kaivona (lainaus kirjasta Somalinaisten elämää Suomessa). He hyödyntävät uusia kotimaitaan, mutta eivät halua luopua vanhasta kotimaastaan ja sen asioihin sekaantumisesta.
Tämä taas herättää kysymyksen, että onko mikään ihme, ettei sotaa, klaanien rikoksia ja merirosvoilua saada loppumaan tuolla Afrikan sarvessa?
Keskustelua avoimesti YLE:n tapaan
Tääsä A-zoomin tämänkertaisessa somalipainotteisessa ymmärtämis- ja rahankerjäysjaksossa käytiin lopuksi keskustelu. Kiilusilmäisen toimittajan lisäksi tähän keskusteluun osallistui tunnettu SDP:n kukkahattu-telaketju-hyysäri-feministi Maarit Feldt Ranta. Kolmas keskusteluun osallistujista oli puolestaan (ilmeisesti vaalityötä tekevä ; ) Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein.
Hussein päästeli suustaan varsin – eh… persoonallisia ja totuutta luovasti tulkitsevia kommentteja. Parhaat palat löytyvät täältä.
Oli jotenkin jo lähinnä myötähäpeää synnyttävää kuunnella näitä lausahduksia.
”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha. Minäkin olen veronmaksaja, kaksi työtä.”
Jep – Husseinhan on todellakin todellinen veronmaksaja. Sellainen, jonka ammatti liittyy suoraan sellaiseen tarpeeseen, jota ei olllut olemassakaan Suomessa parikymmentä vuotta sitten.
Hussein on nimittäin somalian kielen tulkki.
” Kuka saa päättää verorahojen käytöstä”
Suomen kaltaisessa yhteiskuntamallissa perinteisesti verorahojen käytöstä on päätetty kollektiivisesti. Se, että joku yhteiskunnallisesti subventoitua työtä tekevä veronmaksaja – tai kuka tahansa muukin individualisti – kertoo muidenkin puolesta mihin hänen mielestään muiden maksamia verorahoja pitäisi käyttää, edustaa perinteisestä suomalaisesta päätöksenteosta aika lailla poikkeavaa kulttuuria.
Etenkin kun päätös liittyy tämän turvapaikan hakijana tulleen henkilön nimeltään Hussein matkusteluun julkisilla rahoilla entisessä kotimaassaan.
Jostain syystä – ilmeisesti tähän Husseinin edustamaan ajatusmaailmaan liittyen – hän ilmoitti myös, että meidän (s.o. suomalaisten veronmaksajien) pitää antaa rahaa Afrikan sarveen.
Puhumattakaan sitten tästä:
” Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.”
Tällainen luovuus totuuden suhteen vetää jo sanattomaksi.
Eräs mielenkiintoinen havainto oli myös se, että Hussein myönsi Suomessa asuvien somalien lähettävän rahaa entiseen kotimaahansa. Hän ilmeisesti huomasi lipsahduksensa, koska vähätteli verovaroista maksettuja tukia ja niiden suuruutta näissä varainsiirroissa.
Hussein siis tekee ilmeisesti vaalityötä – ja kiihdyttää näin Kepun kannatuksen syöksyä.
Lähde: YLE
Kullervo Kalervonpoika 