Tässä aikaisemminkin on ollut puhetta siitä, kuinka Suomeen pesiytyneen islamilaisen fundamentalismin ajatollah Risto ”Abdullah” Tammi suhtautuu Suomen lakiin ja synnyinmaansa oikeusjärjestykseen. Muistatte varmaan, että Risto totesi ”Mahtavaa”, kun häneltä kysyttiin pitäisikö Suomeen saada islamilainen sharia-laki.

Siihen mitä sharia-lainsäädäntö pitää todellisuudessa sisällään, voi tutustua esimerkiksi täällä.

Ari ”Paska” Peltosesta ja hänen tempauksistaan voidaan olla mitä mieltä tahansa. Minä olen tällä kerralla sitä mieltä, että Paska on pystynyt puristamaan City-lehteen tekemässään haastattelussa varsin paljon puhuvia ja selviä vastauksia suvaitsemattomuuden ajatollahilta – siis Ristolta.

Lähde: citylehti

Siis näin puhui Risto – Paskan kysyessä:

Te ajatte saria-lakia Suomeen.

”Se on Jumalan laki ja oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan.”

Eikö se muka ole sukupuoleen nähden eriarvoinen?

”Ei, ei missään tapauksessa! Jos mies tekee huorin, hän saa rangaistuksen siinä missä nainenkin.”

Mutta jos lain mukaan esimerkiksi muslimimies voi mennä naimisiin juutalaisen naisen, mutta nainen ei juutalaisen miehen kanssa, niin eihän se silloin ole tasa-arvoa!

”Mies on islamissa se henkilö, joka on vahvempi.”

Jos mies on vahvempi, niin silloin se on eriarvoista!

”Islam näkee sen niin, että mies suojelee naista.”

Haluavatko kaikki naiset tällaista suojelua?

”Kyllä ne haluaa.”

Saria-lain mukaan joissakin tapauksissa voidaan aviorikoksesta kivittää kuoliaaksi.

”Se edellyttää aina tutkimusta, mikä on ollut tilanne.”

Jos osoitetaan, että tilanne on vakava, niin on oikein, että kivitetään kuoliaaksi?

”Joo.”

Ja toi on paras laki ikinä?

”Länsimainen lainsäädäntö lähtee siitä, että laitetaan häkkiin. Islamilaisessa hallinnossa vankiloita ei ole. Länsimainen rangaistus on armottomampi.”

Tuskinpa tämä enää kommentointia tarvitsee. Eiköhän asia tullut varsin selväksi. Kiitos Paska – kysymyksenasettelustasi.

Päivän Hyysärikin on muistanut meitä kyseisen läpyskän yleisen toimituspolitiikan kanssa hieman ristiriidassa olevalla kirjoituksella. Kirjoitus on otsikoitu Muslimeista osa asettaisi islamin lait Suomen lain edelle. Nuoret ovat muita jyrkempiä mielipiteissään.

Jo tämä otsikko herättää epäilyn siitä, onko maahanmuuttajataustaisella muslimivähemmistöllä edes tarkoitusta sopeutua, kotiutua tai integroitua Suomeen? Onko tarkoitus muuttaa Suomi todellakin islamilaiseksi valtioksi?

Siitä päämäärästä ei tosin ole epäselvyyttä Riston fundamentalistisakin kanssa. Näiden arabilarppaajien tarkoituksena on muuttaa Suomi fundamentaliseksi islamilaiseksi yhteiskunnaksi – sellaiseksi kuin talebanien hallitsema Afganistan oli.

Hyysärin edistyksellistä nuorisokaartia edustavat Hanna Eriksson ja Pauliina Grönholm kirjoittavat, että Suomessa asuvan muslimin pitää perheoikeudellisissa kysymyksissä noudattaa islamilaista lakia, mikäli Suomen perhelait ja islamilainen laki ovat ristiriidassa. Tätä mieltä oli lähes puolet Ihmisoikeusliiton tekemään kyselyyn vastanneista Suomessa asuvista muslimeista.

Veikkaan, että tässä tutkimuksessa ei haastateltu yhteiskuntaamme saumattomasti sopeutuneita tataareja…

Suomessa arvioidaan asuvan 35 000–40 000 muslimia. Kyselylomake lähetettiin 500:lle, joista vain 75 vastasi. Otos on tietysti vaatimaton, mutta jos sen suhteuttaa Pravdan yleisiin mielipidekyselyihin se on varsin vakuuttava.

Yleensä näissä kyselyissä otos on 1000 henkeä per 5 miljoonaa suomalaista. Tällä kerralla otos on 500/75 per maksimissaan 40000 viiteryhmää edustavaa haastateltavaa.

Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen mukaan Suomen lain ja islamilaisen perhelainsäädännön välillä on ristiriitoja erityisesti avioliittoikään, avioliittoon pakottamiseen, moniavioisuuteen ja lasten kurittamiseen liittyvissä asioissa. Kolme neljästä kyselyyn vastanneesta ei hyväksynyt lasten ruumiillista kurittamista.

Kouroksen mukaan merkittävin ero suomalaisen ja islamilaisen lain välillä on avioero-oikeudessa. Musliminaisille ei välttämättä myönnetä islamilaista avioeroa, vaikka se on hänelle Suomen lain mukaan myönnetty. ”Tällöin entinen aviomies voi esimerkiksi rajoittaa naisen liikkumisvapautta”, Kouros sanoo.

Hänen mukaansa ongelmiin pitäisi puuttua keskustelemalla islamilaisen lain tulkinnoista.

”Maltilliset tulkinnat voidaan sovittaa yhteen Suomen lakien kanssa. Monet naisten oikeuksia loukkaavat käytännöt pohjautuvat patriarkaalisiin tulkintoihin, eikä niille löydy oikeutusta koraanista.”

Hetkinen…

Me edustamme viiden miljoonan alkuperäisasukkaan yhteiskulttuurista väestöä. Lainsäädäntömme on varsin liberaalia ja yhteiskuntamme yksi maailman kehittyneimmistä ja turvallisimmista.

Ei meidän tarvitse neuvotella eikä keskustella yhdenkään arvojamme pilkkaavan ja niihin muutenkin epäkunnioittavasti sopeutuvan vähemmistön kanssa. Demokratiassa enemmistö päättää mitä tehdään ja vähemmistö sopeutuu enemmistön tahtoon – vähemmistön todellisten oikeuksien hyväksymisen puitteissa.

Jos oletusarvona on se, että nykyisen lainsäädännön mukaan kaikki kotona tapahtuvat pahoinpitelyyn liittyvät riidat ovat yleisen syyttäjän toimivallan ja virkavelvollisuuden alaisia, niin emmehän me voi myöskään hyväksyä sitä, että joku entinen aviomies rajoittaa ex-vaimonsa liikkumisoikeutta uskonnon perusteella.

Maassa edelleen maan tavalla tai maasta pois.

Voi Kiesus näitä omia hölmöläisiämme…

Tällaiset kaiken maailman kourokset eivät tunnu ymmärtävän istuvansa sillä samalla oksalla mitä he sahaavat poikki. Ymmärtämällä sharia-lakia he hyväksyvät hiljaisen muutoksen kohti omien arvojensa myyntiä ja häpäisemistä.

Joissain asioissa pitää sanoa kylmästi ja tiukasti, ei. Ja tämä on eräs niistä.

Järjestettyihin avioliittoihin suhtautuminen jakoi vastaajat. Vanhemmat vastaajat ja muslimit, jotka eivät harjoita uskontoaan, suhtautuivat niihin selvästi kielteisemmin kuin nuoret uskonnolliset miehet.
Kolmasosa vastaajista piti järjestettyä avioliittoa hyvänä asiana. Avioliittoon pakottamista ei juurikaan hyväksytty.

Puolet vastaajista tunsi kuitenkin Suomessa asuvia muslimeja, joiden avioliitto on järjestetty. Neljäsosa tunsi avioliittoon pakotetun, ja yli puolet vastaajista tunsi jonkun, joka elää moniavioisessa suhteessa.

Joidenkin vastaajien kommenteista nousi esille ajatus, että moniavioisuudessa olisi kyse samasta asiasta kuin niiden suomalaisten kohdalla, joilla on vaimon lisäksi ”tyttöystävä”.

Ei huoraamisessa ja pettämisessä ole mitään gloriaa. Se on väärin – kaikkia osapuolia kohtaan. Minusta on kuitenkin nurinkurista se, että tässä tapauksessa jokin ryhmä käyttää ns. pyhää kirjaansa perusteena siihen, että se saisi rikkoa voimassaolevaa lainsäädäntöä. Eikä kahdesta väärästä tule yhtä oikeaa…

Kouroksen mukaan moniavioisuudesta puhuttaessa pitäisi kiinnittää huomio nimenomaan lasten asemaan. “Lapset eivät saa jäädä vaille heille kuuluvia oikeuksia.”

Miten ihmisoikeusliitto huolehtii alkuperäisväestöön kuuluvien äpäröiden oikeuksista? Veikkaisin, että ei mitenkään.

Tälle suvaitsevaistollemme on tärkeintä erikoisuus ja erilaisuus. Tällä menolla emme ole kovinkaan kaukana Hollannista. Siellä muslimit hilluvat oman tahtonsa mukaan ja alkuperäisväestö nöyrtyy ja kärsii – suvaitsevaisuuden vuoksi.

Ja sen suvaitsevaisuuden räikeimpänä esimerkkinä on maahan rekisteröity pedofiilipuolue.

Kas, kun tosi suvaitsevaisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa kun tulee hyväksyä kaikkien ns. oikeudet – vaikka ne pedofiilien kohdalla menisivät lasten todellisten oikeuksien edelle…

Ja muslimien kohdalla naisten ja ihmisoikeuksien edelle…

Onko muuten Kouros ihmisoikeusliittoineen huolestunut tämän kaverin ihmisoikeuksista? Olisiko nykyisen linjauksenne mukaisesti syytä?

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Yli puolet vastanneista muslimeista ajatteli, että avioliitto voidaan solmia vanhempien vastustuksesta huolimatta. Alle 25-vuotiaat olivat muita epävarmempia. Kouroksen mukaan nuorten muita jyrkemmät kannat tulivat esiin muissakin kysymyksissä.

Näistäkö meille pitäisi sitten kasvattaa sen kuuluisan työvoimapulan murtavia lainkuuliaisia ja yhteiskuntaamme sopeutuneita uussuomalaisia?

Uskallanpa eppäillä onnistumisen edellytyksiä…

Lähteet: City, HS

Risto Tammi ja hänen Islamin aika-yhdistyksensä tiimoilta noussut muslimien puoluehanke on ollut -sattuneista syistä johtuen – hieman vastatuulessa.

Olen kommentoinut kyseistä kouhotusta useampaan otteeseen. Näihin voitte tutustua esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Päivän Pravdan yleisönosastosta löytyi sitten käännynnäisen kitinää ja selityksiä sivulta seitsemän.

Iman (Eeva-Liisa) Leskinen, joka ilmoittaa olevansa helsinkiläinen muslimi, kirjoittaa otsikolla aiheesta Myös islam suomalaistuu.

Leskinen kommentoi 8.10. julkaistua Jarmo Huhtasen artikkelia ääri-islamista. Olen itsekin kommentoinut tuota juttua täällä.

Huhtanen antoi puheenvuoron tohtoreille Adlan Parsa ja Sylvia Akar. Nämä haluavat varoittaa – ilmeisen aiheellisesti – suomalaisia ääri-islamista ja suomalaisista muslimikäännynnäisistä. Aiheellisesti siksi, koska eihän Leskinen kirjoittaisi vastinetta ilman syytä.

Vai mitä luulette?

Annetaanpa Leskisen jatkaa:

Teksti yrittää hahmottaa islamia sanoilla ”maltillinen”, ”fanaattinen”, ”radikaali” ja ”fundamentalistinen”, mutta oikeastaan nämä sanat hahmottavat vain lukijoiden mielikuvia islamista. Varoittelusta tulee pelottelua.

Miksiköhän tätä asiaa täytyy käännellä ja selittää? Jokainen meistä ymmärtää noiden sanojen merkityksen. Olisiko Leskisestä kenties parempi vaihtoehto niputtaa nämä kaikki asiat samaan nippuun? Sellaiseen jossa lukee päällä esimerkiksi ”islam”?

Leskinen kirjoittaa myös:

Tohtori Parsa sanoo, että maltilliset muslimit yrittävät sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Me käännynnäiset olemme täysin sopeutuneita, mutta silti meissä nähdään jotain uhkaavaa: tohtori Akarin mukaan meissä on hälyttävän paljon fundamentalisteja!

Sellainen henkilö, joka luopuu omasta identiteetistään ja kulttuuristaan niin, että muuttaa pukeutumistaan ja nimeään myöten henkilökohtaisen persoonansa täysin perinteisestä suomalaisuudesta poikkeavaksi, ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä osoita sopeutumista sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minusta tuollainen touhu muistuttaa lähinnä murrosikäisten – l. hemmoteltujen kakaroiden – kapinointia omaa identiteettiä ja vanhempia vastaan.

Parsa on – minun mielestäni – täysin oikeassa. Yleisesti ottaen; uskovaisten kanssa ei voi keskustella järkevästi heidän uskontoonsa liittyvistä asioista. Uskovaisista fanaattisimpia ovat käännynnäiset – he kun pyrkivät käännyttämään kaikki muutkin omasta mielestä väärin uskovat Uuteen Uljaaseen Maailmankatsomukseensa.

Mutta annetaanko Lehtisen jatkaa?

Käännynnäiset minkä tahansa uskonnon piirissä pyrkivät pitämään kiinni uskon perusasioista ja karsastavat teologista hiustenhalkomista ja lainopillisten porsaanreikien etsimistä. Siten käännynnäisiä voi luonnehtia fundamentalisteiksi, perusoppeja korostaviksi, ilman sanaan liitettäviä väkivaltaisia vivahteita.

Tässä tapauksessa pelottavaa on nimen omaan islamiin liittyvän lainsäädännön – sharian – sisältö ja todellisuus. Siis nimenomaan ilman niitä teologisia hiustenhalkomisia ja lainopillisten porsaanreikien etsimistä.

Sharia sopii yhtä hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin joulukinkku ramadanin aikaiseen muslimien ruokapöytään.

Fundamentalismi ilman väkivaltaakin on ehdotonta. Siis taipumiskyvytöntä, suvaitsematonta ja joustamatonta.

Leskinen toteaa:

Tohtori Parsa nostaa esiin myös fanaattiset islamistit, jotka hänen mukaansa välittävät islamista väärää tietoa, mitä hän pitää kohtalokkaana muslimien ja valtaväestön suhteille. ”Islamisteina” pidetään yleensä militantteja muslimeja, jotka yrittävät pakottaa yhteiskunnan muuttumaan voimakeinoin. Ei kai Parsa näe suomalaisten käännynnäisten arabialaisia nimiä ja kaapuja (ehkä myös huiveja) fanaattisen islamin tunnusmerkkeinä?

Pidän ihmeenä, jos Parsa ei näe niitä sellaisina. Sillä sellaisia ne ovat. Tai jos eivät ole, kyse on todellakin arabilarppauksesta. Siis Live Action Role PlayingistaJänskää, eiks jeh?

Meille käännynnäisille nimemme ja vaatteemme ovat suomalaisen kulttuurin ilmentymiä: Suomessa ihmiset saavat niin halutessaan ottaa itselleen kutsumanimen, esimerkiksi Iman, Abdullah, Remu tai Juice, jos katsovat sen paremmin tuovan esille identiteettiään. Täällä jokainen saa myös pukeutua niin kuin tahtoo.

No niin. Tuota paremmin asiaa ei olisi kääntänyt päälaelleen edes suomalainen poliitikko.

Nämä asiat kun eivät missään nimessä ole suomalaisen kulttuurin ilmentymiä. Jos ne jotain suomalaista edustavat, niin kukkahattukulttuuriin kuuluvaa kaikkialle kumartelevaa hölmöläisyyttä.

Ulkoinen olemuksemme ei tee meistä käännynnäisistä fanaattisia militantteja. Ihminen, joka päättää toimia yhteiskunnan lakien vastaisesti, yleensä piiloutuu näkymättömiin. Me muslimit yritämme päinvastoin nousta esille, jotta meidät otettaisiin mukaan keskusteluun.

Niinpä niin… Tässä vaiheessa. Onko kyse kuitenkin pelkästä huonoitsetuntoisten ihmisten erikoisuudentavoittelusta. Hmmmh?

Meitä suomalaisia käännynnäisiä ei voi kotouttaa eikä integroida, jääkö siis ainoaksi keinoksi pelotella meillä yhteiskuntaa, niin että pysyisimme erossa siitä? Me haluaisimme kuitenkin korjata tämän yhteiskunnan epäkohtia samalla tavalla kuin muutkin suomalaiset: keskustelemalla.

Toivottavasti teistä suurin osa ottaisi jossain vaiheessa ns, järjen käteen ja lopettaisi ainakin tuon arabileikin. Teissä ns. käännynnäisissä ja oikeasti Suomeen integroituneissa muslimeissa – l. tataareissa – on yksi perustavaa laatua oleva ero.

Te tavoittelette erikoisuutta ja haluatte muuttaa yhteiskuntaa haluamaanne suuntaan. Tataarit ovat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja muuttavat sitä normaalin suomalaisen prosessin kautta.

Erikoisuudentavoittelu taitaa ainoastaan karkottaa teitä normaalista yhteiskunnasta ja sen jäsenistä.

On hienoa, että Suomeen on voitu perustaa islamilainen puolue. Kuten Lasse Anttila Suposta toteaa, kaikille pitää tarjota mahdollisuus toimia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toivottavasti saatte sen puolueen perustettua. Kun tavoitteenne tulevat laajemmin tunnetuiksi, ns. suuri yleisö saa toiminnastanne oikeamman kuvan ja tekee tarvittavat johtopäätökset. Juuri tällaiset Riston ja Saulin kaltaiset hahmot ovat niitä, joita kyseinen puolue tarvitsee vetojuhdikseen. 😉

Suomalaisten käännynnäisten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun merkitsee sitä, että islam suomalaistuu, löytää paikkansa täällä, se lakkaa olemasta ulkopuolinen ja vieras, tekee itseään ymmärrettäväksi suomen kielellä. Se on ehkä pukeutunut kaapuun ja huiviin, mutta sillä on tuohivirsut jalassa.

Höpö, höpö.

Uskonnon tuominen poliittiseen päätöksen tekoon tarkoitta sitä, että kyseinen uskonto haluaa päästä kiinni maalliseen valtaan.

Oletteko unohtaneet tutustua Macchiavelliin? Ai niin, eihän se olekaan osa koraania.

Lähteet: HS, Wikipedia

Vielä hieman Risto – vai sanoisimmeko kenties 😉 – Abdullah Tammesta.

Lähde: HS

Olen käsitellyt arabikulttuuria ja islamia larppaavan Ristomme ristiretkeä ja edesottamuksia aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Puuhatessaan Suomeen islamilaista puoluetta Tammi tuli sanoneeksi seuraavaa:

Tammelta kysyttiin myös, haluaako puolue pitkällä aikavälillä šaria-lain Suomeen.
”Se olisi mahtavaa”, Tammi sanoi.

Mitä tämä lyhyt lause sitten pitää sisällään?

Se pitää sisällään halun muuttaa Suomen lainsäädäntö sellaiseksi, joka sotii perusarvojamme, kulttuuriamme, perinteitämme, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa ja ratifioimiamme kansainvälisiä sopimuksia vastaan.

Šaria eli islamilainen oikeusjärjestelmä poikkeaa täysin siitä länsimaisesta oikeusjärjestelmästä johon me suomalaisetkin olemme tottuneet luottamaan ja turvaamaan. Šaria perustuu Koraaniin ja profeetan sunnaan. Näiden perusteella islamilaiset lainoppineet kehittivät sääntökokoelmansa.

Lain tulkitsijat ja tuomarit eivät ole puolueettomia valtion virkamiehiä vaan yksityishenkilöitä ja heidän tuomionsa eivät periaatteessa – mutta käytännössä kyllä – ole sitovia. Valtio nimittää tuomarit eli qadit, joiden tehtävänä on jakaa islamilaista oikeutta tuomioistuimissa – mutta ei tulkita lakia. Lain tulkinta puolestaan kuuluu muftille, joka pyydettäessä antaa lainopillisia tulkintoja, eli fatwoja.

Šarian katsotaan olevan allahin laki ja islamilaisen näkemyksen mukaan ihmisille ei ole annettu mitään oikeuksia lainsäädäntöön. Näin useiden satojen vuosien aikana on muodostunut joukko vakiintuneita – kovin sekavia ja ristiriitaisia – tulkintoja ja Koraanin tai sunnan esittämistä periaatteista johdettuja uusia uljaita sääntöjä.

Šaria ei ole lakia perinteissä länsimaisessa mielessä. Islamilaisessa yhteiskunnassa ei ollut mitenkään mahdollista perustaa lakiasäätäviä kokouksia tai säätypäiviä, jotka muodostavat länsimaisen demokratian perustan. Länsimaiseen oikeuskäsitykseen perustuva valitusoikeus on meidän ymmärtämässämme mielessä niin ikään Šariakäytännölle tuntematon.

Šaria jaetaan kahteen osa-alueeseen; uskonnollisiin rituaaleihin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Rituaalilakiin kuuluvat myös islamin viisi peruspilaria. Šaria määrää esimerkiksi tarkasti milloin, missä ja miten tulee rukoilla ja kuka saa suorittaa rukouksen.

Tsot, tsot – eipä rukoilla siellä! Ette osaa eikä teillä ole valtuuksia siihen puuhaan.

Tuo toinen osa-alue antaa puolestaan varsin sitovia ohjeita jokapäiväistä elämää varten. Se määrää avioliiton solmimisesta, perinnönjaosta, sopimusten tekemisestä veron maksusta ja muista ihmisten välisiin suhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Islamilaisen lain piiriin kuuluu myös monia muita olennaisen tärkeitä asioita.

Näihin islamilaisittain tärkeisiin juridisiin kysymyksiin kuuluvat esimerkiksi yksityiskohtaiset ohjeet hääjuhlien viettämistä.

Jos koraanista tai sunnasta ei löydykään sen kaikentietävyydestä huolimatta ratkaisua ongelmaan, niin eipä hätää. Šariaa voidaan aina – tarvittaessa – lisäksi johtaa kolmesta eri periaatteesta: analogisesta päättelystä, qiyás, umman – eli islamilaisen yhteisön – yksimielisyydestä, ijmá tai islamilaisesta yleisestä edusta, maslaha.
Tämä aiheuttaa ajoittain ongelmia esimerkiksi fundamentalistien lääkityksen suhteen. Islamissa katsotaan, että islamilaisen umman yksimielisyys jostain määräyksestä tai kiellosta tarkoittaa, että se on allahin tahdon mukainen. Yksimielisyydeksi islamilaisessa maailmassa katsotaan yleensä merkittävien uskonoppineiden yksimielisyys.Johtaja on aina oikeassa ja jos ei ole, noudatetaan kuitenkin periaatetta, että johtaja on aina oikeassa…Islamissa ns. yleinen etu tarkoittaa sitä, että jos jotain sääntöä pidetään yleisesti oikeana ja yhteisön hyvinvointia edistävänä niin se on myös laki. Näitä ohjeita ja sääntöjä on otettu myös mukaan tähän kuuluisaan Šariaan. Näin Šariaan on tullut monia käytäntöjä, jotka eivät perustu mitenkään koraaniin tai sunnaan vaan paikallisiin tapoihin ja perinteisiin.

Eräs tunnettu esimerkki tällaisesta käytännöstä on tyttöjen ympärileikkaus. Tässä barbaarisessa rituaalissa silvotaan naisen sukuelimet ja poistetaan klitoris.

Yleiseen etuun vedoten ei lakiin kuitenkaan saa – tai saisi – tuoda mitään sellaista, joka on ristiriidassa profeetan opetuksen tai koraanin kanssa.

Jep…Kuten näemme edellisestä esimerkistä, Mahtavaa Šariaa voidaan tulkita kulloisenkin tahdon ja tarpeen mukaisesti.Tämän mahtavuuden sisältöön kuuluu lisäksi esimerkiksi ihmisten silmien kaivamista päästä, käsien katkomista ja kuoliaaksi kivittämistä.Šaria jakaa ihmisen ja allahin välisen oikeuden. Allahin oikeutena rankaisuun pidetään rikoksia, jotka mainitaan koraanissa ja niistä löytyy nippu koraanissa määrättyjä rangaistuksia. Tällaisia pidetään Jumalan asettamina rajoina (hudud) ja niiden rikkominen on Jumalan oikeuden loukkaamista. Islamilaisella tuomarilla ei ole oikeutta olla tuomitsematta hudud-rikokseen syyllistynyttä henkilöä vaikka muissa rikosasioissa tuomarilla tai rikoksen uhreilla on oikeus antaa syylliselle anteeksi. Hudud-rikoksia ovat aviorikos ja väärä syyte aviorikoksesta, varkaus, maantierosvous, viinin juominen ja islamista luopuminen. Näiden rikosten rangaistukset ovat ruumiillisia ja vaihtelevat raipaniskuista, silmienpuhkomisen ja käsien katkomisen kautta aina kivittämällä toteutettavaan kuolemantuomioon saakka.

Täältä löytyy käytännön esimerkkejä islamilaisesta oikeudesta ja kuinka sitä toteutetaan.

Miten mielestänne tällainen sopii suomalaiseen oikeusperiaatteeseen?

Šaria sisältää myös määräykset qisas– ja ta’zir-rikoksista.

Qisas-rikokset ovat hyvitykseen oikeuttavia rikoksia, joissa uhrilla tai tämän omaisilla on oikeus vaatia hyvitystä teon tekijältä tai he voivat antaa syylliselle anteeksi ja luopua rangaistuksesta. Näitä rikoksia ovat muun muassa murha, tappo, kuolemantuottamus tai ruumiinvamman tuottaminen.

Ta’zir-rikokset ovat rikoksia yhteisöä ja sen jäseniä vastaan ja niierittely puuttuu. Ta’zir-rikosten ja -rangaistusten määrittely on jätetty yhteisön hallinnon tehtäväksi. Ta’zir-rikoksia ovat perinteisesti olleet muun muassa korruptio, petos ja kunnianloukkaus. Tilanteissa, jossa uhri tai uhrin omaiset antavat syyliselle anteeksi qisas-rikoksen tuomitaan hänet ta’zir-säännösten perusteella.

Šarian yleisimmin sovellettu osuus on islamilainen perheoikeus. Avioliitto solmitaan erityisellä avioliittosopimuksella, johon kuuluu avioliittotarjous, Ííájáb, morsiamen ja sulhasen tai heidän edustajiensa sekä huoltajan hyväksyntä. Muslimimiehet voivat mennä naimisiin musliminaisten tai kirjan uskontoihin kuuluvan naisen kanssa, musliminaiset voivat naida vain muslimimiehiä.

Niinpä niin…

Šaria rajoittaa miehen vaimojen lukumäärän neljään, mutta vain jos hän pystyy kohtelemaan kaikkia vaimojaan tasapuolisesti.

Aviomies voi periaatteessa erota vaimostaan sanomalla todistajien läsnä ollessa ”talaq” -eli eroanpa nyt sinusta – kolme kertaa.

Nainen tarvitsee eroon miehensä suostumuksen. Avioerotilanteessa parin lapset tulevat aina isän hoitoon lukuun ottamatta aivan pieniä lapsia.

Tämä kannattaa kaikkien sinisilmäisten ja erikoisuutta muslimimiehen kautta tavoittelevien suomalaistyttöjenkin muistaa…

Rangaistus avioliiton ulkopuolisista suhteista šarian mukaan on sata ruoskaniskua. Aviorikos on hudud-rikos ja siitä rangaistus kuolemantuomio. Yleensä ainakin naiselle.

Šarian mukaan naisen tärkeimmäksi velvollisuudeksi katsotaan lasten kasvattaminen. Koraani mainitsee naisen olevan syntynyt miestä ala-arvoisemmaksi, ja mikäli hän ei tottele miestään hänet tulee sulkea taloonsa, kunnes ”kuolema korjaa hänet tai Jumala valmistaa hänelle jonkin toisen tien”.

Tähän mahtavuuteen ja sen sisältöön voi tutustua tarkemmin esimerkiksi täällä tai täällä.

Todella mahtavaa – vai onkohan sittenkään? Jos nimittäin sattuu joutumaan islamilaisen lainkäytön kohteeksi…

Koko homman todellinen tarkoitus on alistaa hallintoalamaiset sekä maallisten että teokraattisten despoottien vallan alle – täydellisesti. Kun tähän otetaan mukaan islamiin kuuluva fatalismi, niin ihmisoikeuksia alleen polkeva oikeuskäytäntö on valmis.

Tällainen oikeuskäytäntö on omasta mielestäni yhtä oikeudenmukaista ja tarpeellista, kuin peräruiske ripulipotilaalle tai umpisuolen poisto päänsärkytapauksessa.

Miten on Risto – olisiko tämä todellakin mahtavaa?

Lähteet: STT,HS, Islamtieto, Koraani, Wikipedia.