(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä  tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)

 

Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.

Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.

Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.

Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.

Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.

Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.

Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.

Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.

Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.

Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8   ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.

Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.

Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.

Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.

Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.

Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.

Ja näitä orjia riittää.

Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.

Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.

Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.

Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.

Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.

Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan

Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.

Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.

Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?

Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.

Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.

Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.

Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:

yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin

Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?

Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.

Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?

Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija

J.Crash Good Times create weak men Juha Sipilä

*****

Helsingin Sanomat ei ole menettänyt näköjään tarpeeksi tilauksia ja maksavia asiakkaita.  Tämä päättely perustuu siihen havaintoon, että kyseinen ”puolueeton päivittäislehti”  jatkaa edelleen valitsemallaan harhaisella toimituspolitiikan ja journalismin linjalla
Tänään  HS:n itkuisessa kirjoituksessa kotimaiset punavihreässä kuplassa elävä journalisti Maria Manner kyynelehtii vääryyden ja laittomuuden kautta Suomeen saapuneiden ja nyt sitten (varsin odotetusti)  Suomesta palautettavien onnenonkijoiden kohtaloa. Näiden kertoessa Tuhannen ja Yhden Yön Satujaan  ja etsiessä jotain syytä jäädä Suomeen – tai päästä johonkin muuhun eurooppalaiseen maahan.

Samalla myös pääministeri Juha Sipilän  typerä ja käsittämätön vuoden takainen lupaus siitä, että hän antaa Kempeleen omakotitalonsa pakolaisten käyttöön tulee päätyneeksi siihen kontekstiin, jossa sitä pitäisi aidosti arvioida

Kas näin:

”Monet irakilaiset turvapaikanhakijat ottavat puheeksi erään tietyn talon Kempeleellä.
 
Pääministeri Juha Sipilän lupausta antaa kotinsa pakolaisten käyttöön esiteltiin viime syksynä Irakissa televisiossa. Se vaikutti monien mukaan osaltaan siihen, että irakilaisia vaelsi juuri Suomeen.
 
”Miksi hän sanoi niin?”, kysyy eräs Bagdadista kotoisin oleva, päätöstään yhä odottava nuori mies.
 
Hän ajatteli silloin, että Suomessa on enemmän tilaa turvapaikanhakijoille kuin vaikkapa Saksassa.
 
”Me olisimme voineet mennä muualle. Nyt olemme jumissa täällä.””

 *****

Nuo lainatut lauseet  lauseet kertovat oikeastaan kaiken olennaisen näistä Eurooppaan laittomasti tulleista ”turvapaikanhakijoista”.

Eivät tällaisia kommentteja latovat ole henkensä edestä pakenevia pakolaisia. Nämä ovat Eurooppaan tietoisesti päätyneitä elintasopakolaisia ja turvapaikkaturisteja.

Onnenonkijoita.

Tämä on väkeä, joka saapuu esimerkiksi Suomeen täysin ulkopuolisina (niin rodun, kielen, kulttuurin, uskonnon ja kaiken muunkin kannalta tarkasteltuna). Tällainen on puhdasta kutsumattomien vieraiden harjoittamaa onnen ongintaa alkuperäisväestön uhrauksilla ja työpanoksella rakennetussa yhteiskunnassa.

Tällä kehityksellä olemme kansana kohta Ruotsin jäljillä. Kuten yhdysvaltalainen journalisti, Christopher Caldwell, kirjoitti jo viime vuosikymmenellä erittäin tarkasti;

 

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin tyystin erilaiseen asiakokonaisuuteen.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti ruotsalaisen yhteiskunnan perustuvan tasa-arvolle, mutta ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

*****

Juha Sipilän (ja muiden päättäjiemme) edesvastuuton toiminta alkaa saamaan nyt todellisia mittasuhteita. Kun savuverho alkaa hiljalleen repeilemään sekä todellisuuden muodostamasta pakosta, että kokoomuksessa tapahtuneen vallanvaihdon myötä. Vaikka Petteri Orpo ei sinänsä ole yhtään sen isänmaallisempi kuin edeltäjänsä Alexander Stubb, hän ei ole kuitenkaan stubbimaisen imelä ja liukas. Tämä avaa näkymiä SOS-hallituksen kulisseihin.

Vaikka Sipilä väitti jälkikäteen, ettei hänen lausunnoillaan ollut mitään vaikutusta siihen, että Suomeen on saapunut poikkeuksellisen suuri määrä Irakilaisia suhteessa muihin turvapaikanhakijoihin, niin tässä valossa Sipilä valehteli suoraan kansalaisille. Pääministerinä ja virkavastuullisena.

Suomen hallitus veti kädet levälleen, rajat ammoilleen ja päästi (valtion suvereeniteetia loukaten) valtavat massat laittomia maahantulijoita rajojemme yli.

Sen jälkeen hallituksemme tarjosi näille rikollisesti Suomeen tulleille (maahamme kuulumattomille ja identitfoimattomille) ilmaisen ylöspidon hotelleissa, taskurahaa velttoilusta ja ilmaiset terveydenhoitopalvelut . Sellaiset, joihin työtätekevällä ja veroja maksavalla alkuperäisväestön keskiluokalla ei ole mahdollisuutta edes päästä.

Tämä yhteydessä luotiin pakolaisbisnes, jossa poliitikot jakoivat keskenään verommaksajien rahoja SPR:n kaltaisten suojatyöpaikkoja kukkahattutädeille tarjoavien  verenimijäorganisaation kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Jossain vaiheessa savuverho katosi näiden  ”pakolaisten” todellisen funktion kohdalta. Yht´äkkiä näistä onnenonkijoista tulikin suomalaisen yhteiskunnan (olemattoman) työvoimapulakuplan ratkaisijoita.

Siis halpatyövoimaa suorittaviin töihin (ja alentamaan samalla suomalaisen duunarin mahdollisuutta saada elantonsa omalla työllään).

*****

Mutta ei pidä syyttää pelkkää porvarihallitusta tästä katastrofista. Syyllisiä maahanmuuttokatastrofiin ovat kaikki päättäjät, jotka ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana mukana näissä poliittisissa vallan saleissa. Tämä korruptoitunut oligarkkien joukko on huolehtinut sulle-mulle-systeemillä toki jo aikaisemminkin veronmaksajien rahojen jakamisesta itselleen ja itseään lähellä oleville etupiireille.

Tässä tilanteessa on syytä muistaa edellisen presidentin, Tarja Halosen, puuhastelut tämän pakkomonikulttuurin ja suomalaisen kansan vaihtamisen saralla. Jos ollaan rehellisiä, arabien houkuttelun Suomeen aloitti tämä presidentti Halonen vierailullaan Egyptissä.

Halonen päästi julkisuuteen tällaisen viestin ja se oli lähtölaukaus näistä Lähi-Idän arabimaista Suomeen suuntautuneen sosiaaliturismin jyrähtävälle alkamiselle

Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.

Sill´viissin…

Ja unohtamatta myöskään & mitenkään Halosen rahansyytöä muslimimaailman virtuaalitodellisuuteen tapauksessa Muxlim.com.

*****

Palataan kuitenkin varsinaiseen asiaan. On hyvä muistaa myös se, että kansainvälinen suojelu ei ole ensisijainen suojelutapa, vaan nimenomaan maan sisäinen pakolaisuus. Kansainvälinen suojelu on vasta toissijainen keino, joka on ollut jo pitkään kirjattuna myös ulkomaalaislakiin.

Nämä ihmiset, jotka ovat luvatta Suomeen tulleet, eivät kuulu myöskään Dublin-sopimuksen perusteella Suomeen. He kuuluvat (sopimuksen perusteella) ensimmäiseen maahan, johon he ovat EU:ssa saapuneet.

Moraalisesti ajatellen, nämä ihmiset eivät kuulu ollenkaan Eurooppaan.

He kuuluvat sinen aivan yhtä vähän, kuin nykyiset päättäjämme kuuluvat valtaan. He nimittäin kuuluvat pääsääntöisesti leivättömän pöydän ääreen.

Syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, väärinkäytöksistä, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

KK

 

Children play in front of an apartment block where a concrete wall will be erected between a Roma gypsy neighborhood and a main road in Baia Mare

MadVentures-ohjelmalla alkujaan rikastunut, Kadettikoulusta maitojunalla palannut ja nykyisin verorahoitteisen YLE:n monikulttuurin sivussa vasemmistolaista propagandaansa Sinun verorahoillasi Sinulle työntävä Riku Rantala on keksinyt pyörän uudelleen.

Hän on saanut käynyt (ilmeisen pakosta)  Kolilla ja ahaa-elämyksen suomalaisen luonnon hyödyntämisestä luontomatkailutuotteiksi. Näin siitä huolimatta, että Suomessa on harjoitettu luontomatkailuun liittyviä elinkeinoja jo vuosikymmeniä.

Yleensä ne ovat onnistuneet parhaiten paikallisin voimin. Ilman Rantalan kaltaisten ulkopuolisten besserwissereiden sotkeutumista niihin.

Kun tämä elitistinen tyyppi puhuu luontomatkailusta ja siihen sisältyvistä arvoista, ollaan vihreän tekopyhyyden ytimessä.

Tämä ns. Hyviin Ihmisiin kuuluva rikas elämysmatkailija reissaa piripäissään pitkin maailmaa (joka ei ole mitenkään ekologista), tekee jälkikolonialistista pilkkaa paikallisista ihmisistä ja tekee vielä rahaa sillä.

Ilman foliohattuja, tässä kuuluu taustalla se vihreiden tavoite, jossa Suomesta tehdään luontomatkailureservaatti maailman rikkaille elämysmatkailijoille ja alkuperäisväestö tungetaan asumaan tiukkoihin betonilähiöihin.

Vihreät ja kokoomus ovat tehneet epäpyhän liiton jo jokin aika sitten. Toinen edustaa todellisuudesta vieraantunutta hihhulointia ja toinen rajatonta ahneutta.

Näiden yhteistuloksena Helsinki tulee olemaan ensimmäinen suomalainen tiiviisti rakennettu monikulttuurihelvetti. Sellainen paikka, jossa kukaan ei voi hyvin ja ns.Hyvät Ihmiset asuvat eristyksissä omilla alueillaaan.

Asia liittyy kiinteästi myös vihreiden  kaupunkibulevardihypetykseen sekä Malmin lentokentän uhraamiseen suolle rakennettavan (ja sinne Alppikylän tavoin) uppoavan uuden betonislummin eteen.

Tästä on varoitettu jo aikaisemminkin.

HP

Niin, miksi poliisin ja puolustusvoimien budjettimäärärahoista leikataan ja toimintaa supistetaan? Eli jokaisen suomalaisen perusturvallisuus  on uhan alla.

Syy on aika selvä. Sen nimi on libertalismi ja sen nousujohteisena jatkona eräiden piirien kiima päästä sen kautta anarkokapitalismiin. Sen juoksupoikina Suomen tasavallassa hääräävät EU ja Kokoomus.

Kyse ei ole siitä, etteikö velalla (vielä toistaiseksi) kokoon  kaavitussa valtion budjetissa riittäisi rahaa turvallisuuden ylläpitämiseen (näkyy siitä riitävän varoja toisten EU-valtioiden yli varojensa elämisen maksamiseenkin).

Kyse on poliittisesta tahdosta.

Kokoomus on ajanut pitkään valtionhallinnon yksityistämispolitiikkaa ja eräs tärkeimmistä sen poliittiseen  koriin osuneista (mädistä) omenoista tottelee nimeä Kapiteeli.

Kapiteeli on avain siihen, miksi Sinun turvallisuutesi ( ja myös minunkin)  on kokenut vakavan särön – joka näköjään laajenee vuosi vuodelta laajemmaksi.

Kokoomus (ja muuan Häkämies) saivat aikaan sellaisen julkisten varojen siirron, jolla ei taida Suomen (eletyssä) historiassa olla vertaa.

Ns. demokratian keinoja käyttäen (oligarkian kumileimaisimena toiminut) Eduskunta päätti (ryhmyrien painostamana ja kokoomuksen aloitteesta) siirtää lähes vastikkeetta valtion infrastruktuuriin liittyvän omaisuuden kyseiselle yhtiölle – ja jättää valtion (siis yhteisen yhteisömme) turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset oman omaisuutensa vuokranmaksajiksi ja torppareiksi.

Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö meillä olisi varaa ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä tai palkata riittävästi poliiseja. Kyse on siitä, että meidän turvallisuuteemme uhraamat verorahat juoksevat kabinettisopimuksin  pääosin (ulkomaalaisille) kiinteistösijoittajille – eivät yhteiseen turvallisuuteemme.

Jos äänestät nyt kunnallisvaaleissa. muista se, että kokoomusta ja sen siipeilijöitä äänestämällä saavutetaan jossain vaiheessa tällainen tilanne:

Anarkokapitalismi ei ole absurdia vaan vakava vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli. Yksityinen tuomioistuin voi olla miljardibisnestä tekevän yhtiön omistama. Vaikka ei olisi, lahjonta ei silti välttämättä onnistu. Miljoona voi kiinnostaa, mutta useimmilla ihmisillä on omatunto, ammattiylpeyttä ja rangaistuksen pelkoa eivätkä he suostu toimimaan lainvastaisesti lahjusta vastaan. Isoilla yhtiöillä on valmis toimintamalli, miten toimitaan lahjustapauksessa: varmaankin jokin ulkopuolinen tuomioistuin pannaan käsittelemään lahjussyytettä eikä sen tuomioistuimen tarvitse olla biljoonabisnestä.

Siinäpä miettimistä meille jokaiselle – omasta(kin) turvallisuudestaan ja oikeuksistaan huolestuneelle. Tämän kehitysketjun päässä Suomen Armeija puolustaa kansainvälisen pääoman etuja ja rikoksen uhri tarvitsee rahaa saadakseen poliisin suojaamaan koskemattomuuttaan.

Lähteet: STT, HS, Homma

Site Meter

HP

Jotkut tämänkin blogin lukijat ovat ajoittain törmänneet eräissä muissa yhteyksissä Tampereella vaikuttavaan sotahistorioitsija Jussi Jaloseen.

Monet pitävät Jalosta jonkin sortin vasemmistolaisena, mutta tämä käsitys on täysin  väärä.

Todellisuudessa Jalonen edustaa nykyisen Kokoomuksen (ja RKP:n) liepeillä henkisesti roikkuvia uusoikeistolaisia – sanan varsinaisessa merkityksessä. Jalonen kuvaa itse ajatusmaailmaansa varsin suorasukaisesti US-blogissaan:

(Anna) Kontula on Vasemmistoliiton jäsen, mutta hänen pamfletin loppulauseessa esittämänsä ratkaisut siirtotyöläisten tilanteeseen ovat sikäli pragmaattisia, että Suomen oloissa todennäköisesti kaikkien valtavirtapuolueiden edustajien uskoisi jakavan ne. Lyhyesti, näihin ehdotuksiin lukeutuvat työmarkkinoilla kahden kerroksen väkeä tuottavien lakien ja käytäntöjen purkaminen, vaatimus työntekijäin yhtäläisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, monikielinen tiedotus sekä toimiva työehtojen viranomaisvalvonta ja siirtotyöläisten työnantajansa suuntaan vallitsevan suoranaisen riippuvuussuhteen purkaminen. Kontulan ehdotukset lähtevät ylikansallisesta solidaarisuudesta; silti, myös ei-vasemmistolaisen ja asioihin teknokraattisesti suhtautuvan lukijan on verraten helppo allekirjoittaa nämä ratkaisut kylminä kansantalouden kannalta suotuisina toimenpiteinä.

Joo – uskotaan, Jalonen ei ole vasemmistolainen. Hän näkee monikulttuurisen Suomen peruuttamattomana asiana ja todellisena  välttämättömyytenä – kuten monet internationalismiin uskovat vasemmistolaisetkin. Jalosen erottaa (kuten hän itsekin tuossa kirjoituksessaan tunnustaa) vasemmistolaisista se, että hän (oman määritelmänsä mukaan) suhtautuu esimerkiksi näihin monikulttuurisiin työvoimapoliittisiin  asioihin ei-vasemmistolaisesti ja  teknokraattisesti.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Jalonen on valmis kasvattamaan näitä siirtotyöläisiä riistävien (ja suomalaiselta työvoimalta työpaikkoja vievien) ulkomaisomisteisten  rakennusyritysten jo nykyään kohtuullista katetta vielä suuremmaksi.

Ja miten tämä sitten tapahtuu?

Aivan kuten Jalonen visioi kirjoituksessaan – siirtämällä näiden työvoimaan liittyvät sivukulut suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi aivan suoraan.

Tuolla ajatusmaailmalla se on tietenkin aivan looginen jatko nykyisin Olkiluodossa noudatettavalle mallille.  Siellä nimittäin maksetaan huonosti palkatulle ulkomaalaiselle työvoimalle palkka jo nyt suoraan suomalaisen veronmaksajan pussista (… tai itse asiassa se pieni osuus, mikä jää jäljelle tuosta summasta kun ulkomaiset liikemiehet ovat ottaneet päältä oman osuutensa).

Pahoittelen vielä kerran herra Jalonen sitä, että olen joskus luullut Teitä vasemmistolaiseksi tai jopa V.I. Leninin lanseeraamaksi ns. hyödylliseksi idiootiksi.

Kirjoituksestanne  päätellen olette intohimoinen ja aulis kasvottoman kansainvälisen  kapitalismin juoksupoika – näin ollen erinomaisen tärkeä välikappale suomalaisen ihmisen, kansallisvaltion, kansan ja kulttuurin sulattamisprosessissa osaksi muodotonta ja banglishia äidinkielenään puhuvaa yleisliittolaista Homo Europaecusta.


Site Meter

Vaikka joku asia tuntuisi henkilökohtaisesti vaikka kuinka kuvottavalta ja vahingolliselta, yleensä jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa.  Niinkin vastenmielisellä TV-ohjelmalla kuin Big Brother on myös tarkoituksensa totuuden osoittamisessa.

Tällä kerralla totuuden torvena on toiminut BB-Nino – ilmeisesti  itse huomaamattaan ja ymmärtämättömyyttään.

Tämä edellisellä kaudella ohjelmasta yliseksuaalisen levottomuutensa vuoksi (nuoremman miehen seksuaalinen lähentely)  ulospotkittu (ja ilmeinen?) narsisti oli kertonut eilen, että kun hän joutui lähtemään ohjelmasta niin MTV3:n suuri johtaja oli tullut lohduttelemaan häntä.

Tämän turhan sirkushuvin gladiaattori oli kuulemma kerännyt potkujensa aikana enemmän katsojia kuin Konginkankaan onnettomuus. BB-Nino oli kyseisestä asiasta puolestaan erittäin mielissään.

Kas näin – MTV3 on toki yritys, mutta tämä paljastus, että kyseisen median johdolle yhtäällä inhimillinen kärsimys ja toisaalla epästabiilien ja ja omaa parastaan ymmärtämättömien rassukoiden hyväksikäyttö rahantekovälineinä, on koko toiminnan peruskivi.

Tässä yhteydessä on kai turha edes puhua riippumattoman median perustehtävästä välittää neutraaleja uutisia ja toimia vallan vahtikoirana.

No, jokainen meistä voi äänestää lompakollaan (ja sen voi ulottaa myös ns. yhteistyökumppaneihin)  ja se onkin ainoa asia, joka sattuu näihin toisten kärsimyksellä ja vajavaisuuksilla omaisuuksia itselleen rahastaviin pomoihin…

Lähde: BB, MTV3

Site Meter

Kaikista kauniista puheista huolimatta hallitus aikoo ilmeisesti jatkaa orjien välittämistä vihreitä lähellä oleville veronkierto- ja rahankeruujärjestöille. Ainakin, jos työministeri Anni Sinnemäen tahto tulee huomioiduksi.

Päivän uutisvuo kertoo, että järjestöjen palkkatukityöllistämisen ehtoja aiotaan muuttaa. Hallitus antoi esityksensä asiasta torstaina.Kyse on kuitenkin ns. nahkapäätöksestä tai kaurapuurokompromissista.

Näistä lupauksista ja nykyiseen käytäntöön kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, suurin osa järjestöistä saa myös tulevaisuudessa palkkatukea (l. orjia palvelukseensa)  pääsääntöisesti aivan kuten ennenkin Näin siksi, että valtaosa järjestöistä ei harjoita elinkeinotoimintaa. Näin meille vakuutetaan  hallituksen tiedotteessa .

Samainen jallitus hallitus ehdottaa, että palkkatuki myönnetään elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai de minimis -tukena. Starttiraha ehdotetaan myönnettäväksi de minimis -tukena. Ehdotuksella täytetään EU:n valtiontukisäädökset.

Tämän ns. uudistuksen kyseenalaisin kohta on kentällä tapahtuva elinkeinotoiminnan harjoittamisen määrittely eli mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei. Sinnemäki selittää:

Ehdotus jättää harkintavaltaa TE-toimistoille. Ne arvioivat toiminnan luonnetta tapauskohtaisesti. TE-toimistot tullaan ohjeistamaan lain tulkinnasta tältä osin kevään aikana.

Eniten nämä muutokset vaikuttaisivat niihin kilpailuolosuhteissa maksullisia tuotteita ja palveluja tuottaviin yhdistyksiin ja säätiöihin, jotka ovat nykyisin voineet kattaa työntekijän palkkauskustannukset kokonaan palkkatuella.

Esityksen mukaan yksityinen työvoimapalvelua harjoittava yritys voisi edelleensijoittaa palkkatuetussa työssä olevia työntekijöitään muille työnantajille. Nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi palkkatuen ehtoja ehdotetaan määräaikaisesti lievennettäviksi alle 25-vuotiailla.

Työministeri Sinnemäki  toteaa.

Moni työtön on saanut työtä järjestöjen avulla. Lakiesityksen valmistelussa on lähdetty siitä, että järjestöjen tekemä hyvä työ ja mahdollisuudet työllistää ihmisiä eivät vaarannu.

Hallituksen päätös on käsittämätön veto – etenkin näin taloudellisen taantuman aikana. Juurikin nyt  joukoittain ihmisiä joutuu ilman oma syytään  kilometritehtaalle, hallitus siirtää lopunkin teollisuuden Kiinaan ja Intiaan, pääministeri Matti Vanhanen jakaa surutta väheneviä verovaroja maailmalle,  valtionvaraiministeri Jyrki Katainen ottaa surutta valtiolle velkaa  ja yritykset kamppailevat olemassaolostaan.

Samaan aikaan hallitus on päättänyt suuressa viisaudessaan tukea vihervasemmistolaista ihmisten riistoa, veronkiertoa, harmaata taloutta ja kilpailun vääristämistä.

Tämä ei ole työllistämistä – tämä on epätoivotun kehityksen kiihdyttämistä.

Lähde: HS

Site Meter

Lukija vinkkasi tämän blogin  ylläpidolle eräästä varsin mielenkiintoisesta sivustosta. Kyseessä on Eettinen Kuluttaja -sivusto.

Eettinenkuluttaja.net on wiki-pohjainen sivusto (kuten Wikipedia), jonka sisällöstä vastaavat käyttäjät itse. Sivusto toimii vastuullista kuluttajuutta koskevan, lähdemerkityn ja sovellettavan tiedon välityskanavana. Samoin kuin Wikipedia, tämä sivusto perustuu hyväntekeväisyyteen ja sen ovat avanneet ostovaihtoehtojen eettisyydestä kiinnostuneet kuluttajat itse. Eettinenkuluttaja.net on siis täysin riippumaton yhdistyksistä ja yrityksistä.

Varsin mielenkiintoisten tuotteisiin ja palveluihin liittyvien kuluttajavertailuiden lisäksi tuolla sivustolla rankataan myös hyväntekeväisyysjärjestöjä – ja etenkin niiden luotettavuutta.

Sivustolla on julkaistu myös yhteenveto. Tämän yhteenvedon asteikko kuvaa hyväntekeväisyysjärjestön julkaiseman tiedon luotettavuutta sekä järjestön poliittista, uskonnollista ja taloudellista riippumattomuutta.

flower

Amnesty
Animalia
Zimbabwen AIDS-orvot
WWF
UNICEF
Punainen Risti
Plan
HelsinkiMissio
Greenpeace
World Vision

Etenkin näin Joulun alla (ja miksei muutenkin) on syytä miettiä antaako rahaa tai lahjoituksia jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Omaa kuvaani eräistä järjestöistä ( Amnesty International, Animalia, WWF,  UNICEF, Punainen Risti, Plan, HelsinkiMissio, Greenpeace, World Vision) ja niiden epäluotettavuudesta sekä todellisesta funktiosta (rahan kerääminen hämärämiehille ja – naisille) tämä sivusto vahvisti.

Tuosta joukosta puuttuu muuten yksi Suuri Kusettaja – UFF. Tuota rahanhankintaan, ihmisten hyväksikäyttöön ja veronkiertoon perustuvaa  järjestöä on syytä kaikkien karttaa.

Toisaalta pitäisihän tässä varmaan antaa kuva jostain positiivisestakin hyväntekeväisyysjärjestöstäkin. Hyvät kanssakansalaiset, jos tunnette tarvetta auttaa, niin suuunnatkaa lahjoituksenne Pelastusarmeijan Joulupatoihin.

Ne varat ja lahjat menevät oikeaan osoitteeseen – vähävaraisille suomalaisille lapsiperheille.

Lähde: eettinenkuluttaja.net

Site Meter

Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy. Esimerkiksi poliisi edistää hyvän maahanmuuttopolitiikan toteutumista parantamalla maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuspalveluja sekä luo yhteyksiä maahanmuuttajayhteisöihin hyödyntämällä muun muassa koulupoliisitoimintaa, verkostotyötä sekä kohdennettua viestintää.

Sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljasen (demla) talutushihnassa kiltisti kulkeva hyödyllinen idiootti ministeri Anne Holmlund (Epäkansallinen sekoomus) Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä.

Se, että Holmlundin osoittamilla taidoilla, ymmärryksellä ja järjenjuoksulla varustettu ministerinreppana ei ymmärrä poliisin lakisääteisiä tehtäviä ei yllätä – ja on tavallaan ihan ymmärrettävääkin. Tässä maassa on harvoin heitetty ministereitä vankilaan edes tahallisen virkavirheen vuoksi, joten väärinkäytöksista tai tyhmyydestä ei ole juurikaan vaaraa joutua ministerivastuuseen.

Se, että konservatiivipuoluetta edustava ministeri laulaa vasemmistolaisen alaisensa lauluja on taas puolestaan osoitus joko moraalisesta selkärangattomuudesta tai ymmärryskyvyn puutteesta.

Poliisin tehtävät on määritelty lainsäädännössä. Siellä – eikä missään muuallakaan voimassaolevassa Suomen lainsäädännössä – ei tunneta rasistista rikosta.

Myöskään kansalaisten mielipiteiden muokkaaminen tai niiden estäminen ei ole poliisin tehtävä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Sisäministerin käskyttämä maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ei kuulu todellakaan Suomen kaltaiseen yhteiskuntaan.

Lainsäädännössä poliisin tehtävät on määritelty Poliisilain 1 §:ssä.
Poliisin lakisääteisenä tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Tuolla (oikeassa lainsäädännössä) ei siis edes tunneta käsitettä rasismirikos – eikä se näin ollen kuulu edes poliisin tehtäviin.

Vieläkin huolestuttavaampaa on se, että Holmlundia vakavampiakin lainsäädäntövallan anastamista (ainakin mahdollisesti) yrittäneitä virkamiehiä ja poliitikkoja on näkynyt julkisuudessa yhä kasvavissa määrin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkkaakaan ei tunnu huolestuttavan yhtään tällainen lainsäädäntövaltaan puuttuminen. Hän näyttäisi olevan lähinnä kiinnostunut peittelemään (demlakaverinsa)  presidentti Tarja Halosen ymmärtämättömyyttä ja kyvyttömyyttä hoitaa virkatehtäviään.

Pyydän tässä ja nyt – anonyymisti, kuten laki sen minulle sallii – joko Oikeuskanslerinvirastoa tai vaihtoehtoisesti Eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan sen, onko sisäministeri Holmlund syyllistynyt virkavirheeseen tai rikokseen.

Kansanvalta ei näytä olevan kunniassaan nykypäivän Suomessa. Jos ette halua herätä sensuroidussa painajaisessa,miettikää ihan oikeasti ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Oikeasti.

Lähteet: SM, US, Finlex, Homma (kiitos Roope)

Site Meter

Päivitys 281009 2127: Tutustukaa Holmludin taloudellisiin sidonnaisuuksiin Octaviuksen ja Jiri Kerosen blogeissa.

Itse pidän Punavuorta sopivampana paikkana vastaanottokeskukselle kuin Kontulaa, koska Itä-Helsingissä on jo entuudestaan suhteellisen paljon maahanmuuttajia.

Vesa Hack US-blogissaan 28.4.2009

Kun Vesan tällä kerralla ulospäästämää idiotismia tutkii lähemmin, huomaa että tässähän meillä puhuu aito komentotaloutta edustava uusstalinisti – Vesan olisi ehkä syytä tutustua käsitteen White Flight merkitykseen.

Tämän sijoittamisen suurin ongelma on siinä, että nämä sinänsä pienet etnisyydestään kynsin hapain kiinni pitävät ryhmät eristäytyvät nyt yhteen kerättyinä tasaisesti ympäri kaupunkia – eli muodostavat näitä pienempiä (ja tiiviimpiä) ghettoja myös ns.paremmille alueille.

Olin eräässä suljetussa kokouksessa muutama vuosi taaksepäin. Tuossa kokouksessa erittäin korkeassa toimeenpanevassa asemassa oleva kaupungin asuntovirkamies kertoi meille, että tulevaisuuden asuntopoliittinen tavoite on vähintään 14% maahanmuuttajia jokaisessa Helsingin kaupunginosassa.

Kysymyksiin aikooko kaupunki laajentaa sosiaalista asuntotuotantoa myös näille ns. paremmille alueille, kyseinen virkamies sanoi, että siihen ei ole tarvetta – kaupungilla on olemassa Helsingin Asuntohankinta Oy. Tämä yhtiö on kaupungin omistama, mutta siihen ei päde sama poliittinen valvonta kuin kaupungin virastoihin ja laitoksiin. Sen tehtävänä on hankkia omistusasuntoja perinteisistä asunto-osakeyhtiöistä sosiaalisin perustein ja kaupungin työsuhdeasuntoiksi jaettaviksi vuokra-asunnoiksi.

”Näihin me tulemme ensisijaisesti tulevaisuudessa asuttamaan sosiaalisin perustein asuntoa tarvitsevia maahanmuuttajia, saadaksemme tavoitteemme (tuon mainitun vähintään 14%) toteutumaan”

Ei tarvitse tosiaan mennä Kontulaan saakka – käykääpä huviksenne näin keväällä tai kesällä iltaisin katsomassa esimerkiksi mallikaupunginosien Pikku-Huopalahden tai Ruoholahden ympäristöä (urheilukenttiä, metroasemaa jne), niin saatte erinomaisen kuvan siitä mistä on kysymys.

Kun nyt sitten puhutaan näistä vastanottokeskuksista, joissa asuu maahan vasta saapuneita ihmisiä vailla minkäänlaista tulevaisuutta (laman alla taistelevassa ja omalaatuisen alkuperäiskielen ja -kulttuurin piirissä) niin jokainen voi sitten kuvitella tuollaisen keskuksen vaikutuksen omaan naapuristoonsa ja asuntojen arvoon.

Ihmisillä on oikeus itse saavuttamaansa elintasoon – tällainen päättäjien taholta tehty pakkosijoituspolitiikka ei ole mitenkään yhndenvertaisuusperiaatteen eikä kansanvallan perusteiden mukaista.

Mutta eihän Vesa sitä ymmärrä – virhe mikä virhe…


Site Meter

Viikonlopun uutispuro kertoo, että virheiden kansanedustaja Heidi Hautala lähtee ehdokkaaksi kesäkuun europarlamentin vaaleihin. Hän on ensimmäinen suomalainen entinen euroedustaja, joka pyrkii tauon jälkeen takaisin EU-parlamenttiin.

Hautala oli europarlamentin jäsen vuosina 1995–2003. Hän on toiminut muun muassa puolueen ja sen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Ehdokkaaksi lähtemistä harkitsee myös vihreiden nykyinen puheenjohtaja ja työministeri Tarja Cronberg. Hän jättää puolueen johtamisen toukokuussa.

Selvä – mutta miksi?

Olisikohan juttu niin, että Hautala on turhautunut siihen, etteivät hänen eunatsionalistiset ajatuksensa saa vastakaikua, näissä typerissä kansallisvaltiostaan ja kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan jääräpäisesti kiinnipitävissä enemmistösuomalaisista?

Olisikohan juttu niin, että virheet ovat laskeneet edellisten vaalien hypen pohjalta mahdollisuuden saada Hautala ns. takuuvarmasti takaisin sisään EU-parlamenttiin?

Olisikohan juttu niin, että he ovat laskeneet saman hypen kantavan mahdollisesti kaksi suomalaista virhettä kerrallaan EU-parlamenttiin?

Olisikohan juttu niin, että tässä pedataan eduskuntapaikkaa ensin Jukka Relanderille (4 403 ääntä, 1. varasija) ja sen jälkeen Zahra Abdullalle (4 198 ääntä, 2. varasija)?

Olisikohan juttu niin, että todellisuudessa virheet halveksivat suomalaista kansallisvaltiota, kansanvaltaa, kulttuuria sekä Suomen kansaa? Tästähän on ylenpalttisen Euroopan liittovaltioon kohdistuvan lietsonnan ja edesvastuuttoman maahantulopolitiikan lisäksi esimerkkejä mm. juuri avatun Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvässä kiristys- ja hidastuspolitiikassa.

Laitanpa tähän loppuun taas pienen kyselyn:

Lähde STT


Site Meter

Oula Lintula kysyi varsin asiallisen ja ajankohtaisen kysymyksen masinoinnista Sananvapausfoorumilla.

Tämä herätti eräitä ajatuksia minussa.

Tämä nimittely masinoinnista osoittaa sen, että vallanpitäjät joko pelkäävät valtansa puolesta tai haluavat nitistää kaikki soraäänet jo versovaiheessa. Tosin se osoittaa myös sen, että nykyinen nomenklatura ei oikein ymmärrä internetin merkitystä ja sen aikaansaamia muutoksia koko maailmassa.

Yhteiskuntamme on päivänvalossa tarkastellen osoittautunut – vastoin kaikkia kaunopuheita ja epäilysten hiljalleen todeksi osoittautuessa – varsin oligarkkiseksi valtioksi.

Se mikä näyttää ulos päin kauniilta kansanvallalta ja monipuoluejärjestelmältä, onkin erinäisten keskenään kissanhäntää vetävien ja saaliin lopuksi keskenään jakavien saalistajien – sanoisinko vennamolaisesti – rosvojoukko. Tämä sama piirre näkyy olevan määräävänä kaikessa muussakin suomalaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Tuskin kukaan sanoo naama vakavana osallistuvansa yhdistystyöhön pelkästään ja ensisijaisesti yhteisen hyvän ja edun vuoksi. Minä myönnän osallistuvani metsästysseurani touhuihin vain ja ainoastaan siitä syystä, että hirvenmetsästys on käytännössä mahdotonta yksin Suomessa. Minä hyödyn seurasta ja seurani muista jäsenistä – näiden hyötyessä minusta. Tämä on vielä moraalisesti oikein.

Aivan toinen tilanne on sitten se, kun käytetään näitä yhteisöjä ja yhdistyksiä ponnahduslautana valtaan tai pelkästään oman edun tavoitteluun. Se ei ole minun mielestäni mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, vaikka onkin maan tapa. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan läpi kulkeva piilokorruptio.

Pahimmillaan tämä piilokorruptio näkyy vallatuissa ja käytön jälkeen hylätyissä tai suoranaista oman edun tavoittelua varten perustetuissa yhdistyksissä – unohtamatta tässä mitenkään suomalaisen piilokorruption todellisia kukkasia – asunto-osakeyhtiöitä.

Vallassa on muuten (juuri nyt) aivan selvä internetistien läpimentävä aukko. Aika sitten näyttää muuttuuko mikään vai onko ihminen edelleen – sukupolvesta toiseen – Niccolo Macchiavellin erinomaisesti kuvaama omaa etuaan ajava häikäilemätön eläin. Sellainen, jolle sosiaalisuus on vain keino toteuttaa omia päämääriään.


Site Meter

Erkki Tuomioja on pitkän ajan kuluessa pyrkinyt esiintymään liberaalina ja suvaitsevaisena henkilönä.

SDP:n puoluekokouksen ja kiihkeän puoluejohtajakisan tiimoilta, kannattaa tutustua myös Ekin todellisiin ajatuksiin ja arvoihin. Hän itse ne – kai kuitenkin – uskottavimmin osaa kertoa. Erkki Tuomiojan blogista blogattua:

Hyviä uutisia

Tamperelainen sarjasolvaaja on lopultakin saanut kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion pitkään jatketusta halventavien ja loukkaavien kirjoitusten julkaisemisesta netissä. Kunnianloukkausten lisäksi tuomio tuli myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Tuomio on ensimmäinen kunnon muistutus siitä, että samat säännöt ja lait kuin muussakin julkistamisessa ja käyttäytymisessä pätevät myös silloin kun tekopaikkana on netti. Kauan tätä puuttumista onkin saanut odottaa, sekä yleensä että nyt tuomitun miehen tekojen osalta erikseen. Mieleen hiipiikin epäilys, että pitkään presidenttiä, ministereitä ja kansanedustajia solvannut kirjoittaja teki ratkaisevan virheen vasta, kun solvaukset kohdistuivat myös käräjätuomariin, syyttäjiin ja rikoskomisarioon.

Kaunis näyttäisi olevan suvaitsevaisen mieli – suvaitsevaisuudesta tässä puhumattakaan. Muistattehan mitä minä kirjoitin camp-huumorista.

Jos oikein jaksan dementoitunutta mieltäni ja muistiani pöyhiä, saattaisin löytää jostain myös Tuomiojan eduskunta-avustajan, Esa Suomisen, mielipiteen. Sellaisen, jossa hän pistää kuriin kysyvän äänestäjän. Sellaisen äänestäjän, joka uskaltaa ajatella vastoin sosialidemokraattista totuutta. Sellaiselle äänestäjälle voi vastata sähköpostissa; kunhan kasvat, keskenkasvuinen, natsi ja ymmärrystä vailla.

Sosialidemokraatit näyttäisivät löytäneen lääkkeen myös mielenterveysongelmiin – toisinaan ajattelijat voi toki lyödä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä myös samaan nippuun. Vankeusrangaistus näyttäisi tässä ratkaisevan ongelman – toisin kuin nykyisen sosialidemokraattisen kriminaalipolitiikan kohdalla ryöstäjien, väkivaltarikollisten ja raiskaajien kohdalla.

Heidäthän tämä nykysysteemi haluaa päästää pois ehdollistamisesta ja jakaa ainoastaan avohoitotuomioita.

Hullut ja toisinajattelijat vankilaan – atari-rikolliset kadulle.

Näinhän tehtiin myös Neuvostoliitossa, siellä missä vallankahvassa olleen nomenklaturan arvostelu oli pakkoleirituomiolla tai mielisairaalapassituksella kriminalisoitua.

Kyllä sosialistinen humanisti osaa ….

Kannattaisikohan kaivaa arkistoja? Vielä tässä vaiheessa, ennen kuin Puolueen poliisi takavarikoi vehkeet? Ennen sitä, kun valtaapitävien arvostelu on oikeasti rangaistavaa tässä maassa.

Minun mielestäni, me emme ole kovin kaukana siitä…

Koska – nykyisen systeemin mukaan – valtaapitävän arvostelu on raskaampi rikos kuin rivikansalaisen herjaaminen. Tai ainakin siitä saa suuremmat korvaukset.

Mitä luulette?

Lähde: tuomioja.org


Site Meter

Suomalainen – Sinua kusetetaan.

Pitkään jatkunut – rajoitettu ja suljettu – keskustelu ns. karjuvasta työvoimapulasta on huijausta.

Taloussanomat kirjoitti tästä aiheesta viimeksi eilen otsikolla Suomi tarvitsee kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa.

Tämä väite ei ole totta. Riittää kun katsoo erästä kohtaa kyseisessä humpuukissa:

Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.

Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.

Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Tämä väite perustuu nykyisen talous- ja väestönkasvun jatkumiseen Siinä ei huomioida ollenkaan sitä tosiasiaa, että nykyinen eläkekupla on sotien jälkeen syntyneiden suurien ikäluokkien muodostama tilastollinen harha. Ei todellisuus.

Todellisuudessa Suomen väestö voi – ja sen pitäisi – pudota ennen sotia olleeseen noin 4 miljoonan suomalaisen kansaan. Ja sen pitäisi elinkeinoelämässä olevan teollisuuden rakennemuutoksen jyllätessä pudota vielä tuostakin alas päin. Jos haluamme kehittyä Jyrki Kataisen haaveilemaksi innovatiiviseksi osaamisyhteiskunnaksi, emme voi ottaa samaan aikaan ulkomaalaista halpatyövoima rakennusteollisuuteen, perusteollisuuteen emmekä – missään nimessä jo nyt kurjistuviin – palveluihimme.

Kun savupiipputeollisuus muuttaa pois, tuntuu täysin järjenvastaiselta kasvattaa yhä pienenevän veronmaksajajoukon kustannuksella palvelusektoria – ja työllistää sinne tuppuraisia työllistämään tappuraisia.

Kieli- ja ammattitaidottomien ihmisten raahaaminen maahan palvelemaan kielitaidottomia alkuperäisväestöä edustavia vanhuksia on aivan yhtä järjetöntä, kuin raahata samoja ihmisiä ulkomailta Suomeen palvelemaan toisiaan. Ja tuoda perheet myös mukana palveltavaksi Suomeen – palveluyhteiskuntaan.

Tulee jotenkin mieleen isävainaani tokaisu yhdestä hieman epäonnistuneesta kasvattikoirastaan. Isäni totesi, että tämä Susse se vasta palveluskoira onkin – se nimittäin vaatii jatkuvasti palveluksia.

Tämä ns.työvoimapulailu on myös sitä kuuluisaa hölmöläisten hommaa.

Heitin joskus puolileikilläni ilmaan idean koko ikäluokan kutsumisesta palvelukseen. Nyttemmin olen lämmennyt ajatukselle enemmän ja enemmän. Tällä yhteiskunnalle suoritettavana kansalaispalveluksella saataisiin tämä noin kahdenkymmenen vuoden tilastollinen kupla hoidettua varsin kivuttomasti. Samalla pystyttäisiin ottamaan myös suuri askel kohti tasa-arvoa. Kaiken muun mannan lisäksi nuoriso oppisi myös sosiaalisia ja kansalaistaitoja. Asiasta puhui hiljaisella liekillä myös puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala viime viikonloppuna.

Miksi sitten maahanmuuttoa halutaan lisätä?

Se miksi tietyt tahot haluavat lisätä maahanmuuttoa on tavallaan kaksijakoista. Osa puolestapuhujista haluaa lisätä sitä henkilökohtaisen ahneuden vuoksi. He haluavat jatkuvaa talouskasvua ja lisätä voittomarginaalia halvemmalla – ulkomaalaisella – työvoimalla.

Toinen osa näistä ihmisistä on taas monikulttuurisuususkovaisia. Näistä antoi nimimerkki tapio varsin hyvä kuvauksen Jussi Halla-ahon vieraskirjassa:

Juttelin takavuosina väestötieteen professorin, nyt jo emeritus, Tapani Valkosen kanssa. Hän juuri sanoi, että monikulttuuri on ideologia. Ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Valkonen vielä lisäsi, että sitten kun monikulttuuri on toteutunut, suomalaiset voivatkin sanoa: Hei, emme me tällaista monikulttuuria halunneet.

Mutta sittenhän se on jo liian myöhäistä.

Olen valmis allekirjoittamaan tämän täysin. Se on ainoa selitys sille miksi feministit tukevat islamisteja ja vihreät haluavat kiihdyttää kulutusta, maahanmuuttoa ja talouskasvua.

Ongelma näyttäisi tässä olevan se ikivanha – uskovaisten kanssa ei voi keskustella järkevästi heidän uskostaan. Ja toisaalta näyttää siltä, että joku kokeilee sitä vanhaa keinoa, että kun valehtelet – kerro tarpeeksi suuri vale.

Se uskotaan paremmin.

Lähde: Taloussanomat


Site Meter

Nyt joku voi tempaista keilapallon sieraimeensa – mutta olkoon hyvä vaan.

Minun mielestäni uusi keräys, jossa hyödynnetään vuoden 1940 ilmapuolustussormusta on mauton.

Lähde: rautasormus.fi

Lokakuun 20. päivänä vuonna 1939 Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa oli seuraavanlainen kirjoitus:

Kultasormukset isänmaalle

Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä miljoonia maanpuolustukseen.

Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä

Tuolloin – kevättalvella 1940 – kansalta kerättiin yli 300 000 kultasormusta ja tuhansia muita kultaesineitä.
Myös oma isoäitini vaihtoi omansa ja isoisäni vihkisormukset rautaisiin korvikkeisiin.

Isäni kantoi tuota ilmapuolustussormusta 1960-luvun alusta kuolemaansa. Ja minä hänen jälkeensä – ja kannan edelleenkin.

Niin monet kerrat olemme joutuneet selittämään tietämättömille hakaristin merkitystä tuossa rautaisessa sukukalleudessa. Mutta ajat näyttävät vaihtuneen – pois aidosta isänmaallisuudesta nykyisiin ahneuden ja saalistamisen aikoihin.

Tiedättekö muuten mitä näille sormuksille – ja niihin sisältyneille varoille – kävi?

Keräyksen tuloksena Puolustusministeriölle luovutettiin yhteensä yli 1750 kiloa kultaa. Tulos oli suuruudeltaan varsin merkittävä: kultamäärällä olisi saanut hankittua 30 hävittäjäkonetta tai saman verran 75 mm ilmatorjuntatykkejä. Sormusten lahjoittajia kannusti ajatus kotiseudun ilmapuolustuksen vahvistamisesta.

Keräyksen tulosta ei kuitenkaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin ennen jatkosodan syttymistä. Kullan sulattaminen kansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuotti ongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista. Hyvistä aikeista huolimatta kulta jäi makaamaan Suomen Pankin holviin. Arkaluontoisesta asiasta vaiettiin sodanaikaisen sensuurin turvin.

Kullan kohtalosta ei kyselty moneen vuoteen, mutta vuonna 1944 valtioneuvosto ryhtyi venäläismiehityksen pelossa puuhaamaan kultalastin siirtoa ulkomaille. Samana kesänä käynnistettiin salaiset kuriirikuljetukset Malmin lentokentältä Tukholmaan. Syksyllä 1944, välirauhasopimuksen jälkeen kyseinen lentokenttä suljettiin, mutta kultakuljetuksia jatkettiin Hyvinkään sotilaskentältä. Valtaa sodasta toipuvassa Suomessa pitivät tuolloin valvontakomissio ja uusi hallitus.

Tukholmassa kulta varastoitiin aluksi Suomen lähetystön kellariin, josta se sittemmin siirrettiin pankkiholviin. Kullan hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi syksyllä -45, kun Suomi oli ajautunut valuuttapulaan. Suomen Pankki tarjoutui ostamaan kultaerän valtioneuvostolta silloisella 140 miljoonalla markalla. Pankki myi suurimman osan kullasta ruotsalaisille ja ilmoitti rahoittavansa saaduilla 4 miljoonalla kruunulla kansanhuollolle tärkeitä hankintoja, lähinnä viljaostoja. Osa kultakoruista myytiin kotimaiselle kultasepälle sulatettavaksi. Valtion saamat rahat tuloutettiin ”satunnaisena tulona”.

Vihkisormuksensa ja muut sukukalleutensa isänmaan hyväksi lahjoittaneet kansalaiset eivät välttämättä koskaan saaneet tietää mihin heidän kultaesineensä päätyivät. Saattaa olla, että he eivät olisi pitäneet kuulemastaan. Historiallisesti arvokkaimmat kultaesineet myytin näet Kansallismuseoon ja maakuntamuseoihin nimellisellä arvolla.

Kultakeräystä selviteltiin perusteellisesti 50-luvulla, mutta sen jälkeen paperit hautautuivat Suomen Pankin holveihin. YLE:n radio-ohjelmaa varten 80-luvulla esiin kaivetut asiakirjat osoittavat, että vaikka kultaa ei käytetty alkuperäisen tavoitteen mukaisesti ilmapuolustukseen, keräyksessä ei ollut kyse huijauksesta. Keräyksen tuotto jäi vain realisoimatta sodasta aiheutuneiden muuttuneiden olosuhteiden takia. Kauppoja ei saatu aikaan ja tuotto jäi käyttämättä kansan tarkoittamaan kohteeseen.

Näin kävi. Ja sille ei voi enää mitään. Mutta tälle voi.

Alunperin rautaisena vihkisormuksen korvikkeena hädässä lanseeratun sormuksen uuden ja uljaan hopeisen rahastusversion voi tilata täältä.

Näitä sormuksia oli alunperin kahta eri mallia. Oli sileä – heraldisella ruusukkeella varustettu – rautasormus:
Lähde: Wikipedia

sekä tuo jo aikaisemminkin esitelty, hakaristillä varustettu ilmapuolustussormus.

Jostain syystä hakaristisormus teki paremmin kauppansa ja näitä sileitä – vihkisormuksen tapaisia – jäi varastoihin huomattavasti enemmän.

Näitä jäljelle jääneitä sormuksia myytiin jokin aika sitten veteraanien hyväksi kampanjalla. Tämän vielä hyväksyn. Mutta hopeisen myyntiversion tekeminen rautaisesta korvikkeesta – etenkin sen jälkeen kun suurin osa veteraaneista on kuollut – on mielestäni härski välistäveto – ja kylmää rahastusta Rahapaja Monetan piikkiin.

Kyseisen tekeleen tulojen luvataan menevän sotiemme veteraaneille ja kyseisen hankkeen suojelijana on ikipasifisti Tarja Halonen. Tukijoukoissa seisoo myös ex-vasuri Mikko Kivinen.

Näin on suomalainen hakaristi päässyt valtaa pitävien suojelukseen.

Nimen omaan juurikin nyt. Nyt kun viimeiset veteraanisukupolvet ovat haudan partaalla ja muualla mietitään sitä, mihin veteraanien omaisuutta voitaisiin käyttää hyvällä isänmaallisella omallatunnolla.

Jossain mättää nyt – ja pahasti.

Jos joku nyt tuon sormuksen ostaa, niin kannattaa muistaa eräs perusasia. Rahasi eivät mene maanpuolustukseen, eivätkä -edes pääasiassa – sotiemme veteraaneille. Ne menevät pääasiassa ahneille saalistajille ja sellaiselle Suomelle, jota ollaan hyvää vauhtia häpäisemässä ja josta ollaan myymässä pois kaikki se kunnia mikä liittyy veteraaneihin ja heidän perintöönsä. Rahat menevät ahneiden lisäksi veroina monikulttuurista Suomea puuhaaville astrideille ja isänmaansa hylänneelle kukkahattusakille.

Heille, jotka käyttävät verovarojamme esimerkiksi tähän – näin budjettivuoden umpeutuessa.

Jos joku tulee esittelemään minulle moista tekelettä – näytän hänelle aidon asian ja totean; tuo on pelkkä halpa kopio.

Lähteet: YLE /Tarina rautasormuksista/ Olli Ihamäki, rautasormus.fi

Onneksi olkoon suomalaiset! Olemme saaneet kunnon korotuksen kunnallisveroihimme ja tulemme näin laman kynnyksellä näkemään vielä inflaatiopeikon ilmestymisen kotitalouksien pöytään.

Juuri nyt Suomi on tällaisessa tilanteessa. Takana on poikkeuksellisen pitkä lihavien vuosien jakso, jonka jatkumisen varaan kaikki rakennetaan. Väkisinkin palaa mieleen 1980-luvun loppu, jonka tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä tämänpäiväiseen

Näin sanoi edellisen laman mestarointiin osallistunut Esko Aho Savon Sanomille.

Eniten ja syvimmälle tämä koko tilanne tietysti koskettaa pienituloisia ja vähävaraisia. Luitteko muuten aikaisemman tähän samaan aiheeseen liittyvän kirjoitukseni?

Mutta eihän tämä kiinnosta TEHY:läistä satuhahmoa – sitä vielä pelottavampaa peikkoa. Tämä Pahatar saa veronmaksajilta 2500 euroa kuukaudessa taskurahaksi. Hän harrastelee terveydenhoitajana koulussa – jota muuten lapsesi käyvät, ole tarkkana…

Hänen miehensä tienaa niin paljon, ettei hänen tarvitse edes tehdä töitä. Hän tekee töitä oman mielenterveytensä vuoksi – rikkoen samalla siinä sivussa herkkien kasvuiässä olevien elämiä ja mielenterveyttä.

Hän katsoo, että hänellä on oikeus

Tervetuloa vuoden 2007 Ahneiden pitoihin.

Saalistajat ovat jälleen kerran näyttäneet sen, että vähemmistö voi maksattaa enemmistöllä lähes tulkoon ihan mitä tahansa. Yhteisöllisyys on muuttunut wc-paperiksi ja kaikki eturyhmät huutavat kuorossa omia oikeuksiaan – potkien samalla kaikkia muita nivusiin ja työntäen näitä taaemmaksi kyynärpäillään.

Kun tähän lisätään tieteellisesti todistettu vierastyövoiman tarve – kuten Turun Sanomat kertoo:

Suomi ei ehkä tulevaisuudessa ole enää houkutteleva työpaikka ulkomaalaisille, sillä kilpailu vierastyöläisistä kovenee Euroopassa. i työvoiman kysyntä ja tarjonta kulkevat usein niin ammatillisesti kuin alueellisestikin kaukana toisistaan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kotimainen työvoima ei millään konstilla kata työmarkkinoiden tarpeita.

Olisi muuten ihan noin aikuisten oikeasti nähdä mihin lähteisiin tällainen ns. paskanjauhanta todellisuudessa perustuu. Ilmeisesti ei mihinkään luotettaviin, koska niitä lähteitä ei nähdä koskaan.

Mitä me muuten teemme noin 200 000 kotimaisen työttömän kanssa? Karkotetaanko heidät muualle vai suljetaanko leireihin? Vai onko mielessänne jotain aivan muuta? Suvaitsevaisen haihattelijajoukon vastauksia odotellessa…

Tähän kun vielä ynnätään Astrid Thorsin tukijoukkoineen huutama monikulttuurinen Suomi, niin saadaankin aikaan keskinäistä sisällissotaa käyvä turvaton ja ahneuteen perustuva hullujenhuone. Sellainen joka kaatuu lopulta siihen mahdottomuuteen, että maksajia ei enää ole – kun kukaan ei halua antaa mitään, kaikki haluavat vain ottaa.

Esko Aho kysyy näin:

Mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen?

Nämä ahneiden pidot merkitsevät yhteisöllisyyden ja suomalaisen kansalaisvaltion loppua.

Tässä alkaa hiljalleen tulla mieleen ajatus poliittisen turvapaikan hakemisesta Islannista…

Lähteet: STT, TS, SS

Ihmisoikeusliittona tunnettu vähemmistöterroria harjoittava yhdistys – ilman mitään virallista asemaa – on päättänyt luokitella Suomen samanlaiseksi maaksi kuin Serbia tai Kongo. Kun mitään varsinaista ihmisoikeusasiaa ei ole, revitään tyhjästä ikeniä.

Tämä on suoraa jatkumoa viimeaikaiselle demokratian murentamiskehitykselle. Sille jossa Suomessa pyritään siirtämään valta vähemmistöille ja alistamaan enemmistön vähemmistön tahdon alle.

Olen kirjoittanut tästä tapauksesta aikaisemminkin täällä. Lisäksi olen sivunnut aihetta lukuisissa muissa kirjoituksissani.

Päivän Pravda kertoo että, Ihmisoikeusliitto vaatii Ylä-Lapin riitoihin kansainvälistä sovittelijaa. Ulkomaisen ”ahtisaaren” tehtäväksi sovunhieronta pakkoteurastuksista, metsäkiistoista ja maanomistuksesta. Eli ihmisoikeusliitto haluaa asettaa Suomen samaan asemaan sisällissotia käyvien ei-oikeusvaltioiden kanssa?

Eihän Suomi voi enää tämän määrittelyn jälkeen osallistua YK:n rauhanturvatoimintaan ja moisen fasistisen poliisidiktatuurin edustajat – kuten tämä Martti Ahtisaari – pitää välittömästi poistaa kansainvälisistä tehtävistä.Ehkä sivistyneiden maiden pitäisi asettaa Suomi samanlaiseen saartoon kuin apartheidin aikainen Etelä-Afrikka?Ihmisten pitänee kerääntyä ympäri maailman mielenosoituksiin Halosen-Vanhasen diktatuuria avastaan ja laulaa tukeaan alkuperäisväestölle esimerkiksi ”free Pekka Aikio” – tai ehkä oikeammin: ”Fucking Finns – give ´em all Your money!”

“Jos vähän kärjistää, niin on vain ajan kysymys, koska Ylä-Lapissa tartutaan pyssyihin”, perustelee liiton puheenjohtaja, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

Vai vähän kärjistää? Ojasen lausunto on asioiden tahallista vääristelyä ja kiihottamista väkivaltaan. Varsin vaarallista ja vastuutonta puhetta. Etenkin valtiosääntöoikeuden professorilta.

Jos nyt kaikesta huolimatta Inarissa syntyy näiden kukkahattuilijoiden – ilmeisestikin – haluama sisällissota, niin syyllisetkin ja kiihottajat taitavat olla tiedossa…

Ojanen pitää sovittelun käynnistämistä Suomen hallituksen tehtävänä.

Minkä ihmeen sovittelun? Vähemmistön tekemiä painostusyrityksiä ei pidä sovitella – etenkään hallituksen taholta. Eivätköhän rikos- ja riitaasiat edelleenkin kuulu oikeuslaitoksen ratkaistaviksi.

Tämä koohotus menee vielä pahemmaksi:

Työtä johtamaan pitäisi hänen mukaansa kutsua “riittävän korkean profiilin omaava kansainvälinen sovittelija” – eräänlainen Martti Ahtisaaren vastine siis – “jolla on erityistä asiantuntemusta kansainvälisestä oikeudesta ja alkuperäiskansakysymyksistä”.

“Ei olisi ensimmäinen kerta, jolloin alkuperäiskansojen asioita on soviteltu kansainvälisesti”, Ojanen huomauttaa.

Ei Suomessa. Ei aikaisemmin, eikä nytkään. Haluaako Ojanen todellakin leimata Suomen diktatuuriksi?

Liitto on Ojasen mukaan seurannut Ylä-Lapin saamelaisten tilannetta jo vuosia: ensin maanomistus- ja metsäkiistoja ja nyt viimeksi pakkoteurastuskiistaa.

“Ne kaikki liittyvät toisiinsa”, Ojanen tulkitsee. Hän korostaa, ettei liitto esitä Ylä-Lappiin kansainvälistä sovittelijaa vain Ivalon paliskunnassa puhjennutta porojen pakkoteurastuskiistaa ratkomaan.

Teurastuskiistaa Ojanen pitää epäsuorana ilmentymänä Ylä-Lapin metsäkiistoista – joissa vastakkain ovat usein olleet poronhoito ja metsätalous – sekä ratkaisemattomista maanomistusoloista: kelle lopulta kuuluvat saamelaisalueiden valtionmaat, saamelaisille vai Suomen valtiolle.

Nykyään kiistamaita hallinnoi Metsähallitus.

Ihmisoikeusliitto ei ole tässä asiassa minkäänlainen osapuoli. Se on osa vähemmistön kokoamaan laillisuuden murentamiseen ja painostukseen kasattua epädemokraattista painostus-, kiristys- ja uhkailukoneistoa.

Palaan tuohon maakysymykseen hieman myöhemmin… Se on varsin mielenkiintoinen…

“Suomi on ratifioinut ja voimaansaattanut mallikelpoisesti YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia. Poikkeuksena on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia turvaava sopimus”, Ojanen huomauttaa.

“Syynä on juuri se, että saamelaisalueiden maanomistusta ei ole saatu ratkaistua.”

Onhan se ratkaistu. Maat kuuluvat valtiolle. Piste.

Ivalon paliskunnan pakkoteurastuksia Ojanen pitää perustuslain ja Suomen kansainvälisten sopimusten vastaisina.

Uhattuina ovat hänen mukaansa neljän Nellimin kylässä asuvan saamelaisen poromiehen porot ja samalla elinkeino, perinteinen poronhoito. Se taas luetaan Ojasen mukaan osaksi saamelaisten kulttuuria, jota perustuslaki ja kansainväliset sopimukset suojelevat.

Enemmistön pitäisi siten taipua neljän ihmisen ahneuden edessä. Niinkö? Tämä ilmeisesti koskee Ojasen mielestä vähemmistöjä Suomessa laajemminkin? Mielenkiintoinen demokraattori tämä Ojanen – kerta kaikkiaan…

Nellimiläisten tueksi on asettunut myös Saamelaisneuvosto, joka kanteli pakkoteurastuksista YK:hon. Viime viikolla YK tiedustelikin, mitä Suomi aikoo tehdä.

Kauhea poliisidiktatuurivaltio Suomi. Seuraavaksi odotamme raflaavia kuvia Kutturan keskitysleirin kauheuksista…

Ensimmäinen paikallinen sovittelukokous oli kutsuttu koolle täksi päiväksi Nellimiin, mutta keskiviikkona tuli tieto, että se on peruttu, kun sovulle ei näyttänyt olevan edellytyksiä. Neuvotteluosapuolet olisivat olleet teurastuksista päättänyt paliskunnan enemmistö sekä nellimiläinen vähemmistö. Kokoukseen olisivat osallistuneet myös paliskuntain yhdistyksen ja maa- ja metsätalousministeriön edustajat.

Niinpä niin… Ehkä tuo olisi ollut se oikeampi tapa lähestyä asiaa – ennen oikeudenkäynteihin turvautumista. Mutta, että kansainvälinen selvittäjä Suomeen?

Haloo! Ihmisoikeusliitto – ovatko kaikki murot tallella kulhoissanne?

Palataanpa nyt kuitenkin kaiken tämän propagandan keskeltä tosiasioihin.

Suomen virallinen väkiluku 31.12.2006 oli 5 276 955. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Saamella ja romanilla on virallisesti tunnustettu vähemmistökielen asema.

Väestöstä 91,51 %:n äidinkieli on suomi, 5,49 %:n ruotsi, saamen kieltä puhuu 0,03% väestöstä ja 2,17 % puhuu jotakin muuta kieltä.

Saamelaisiksi – tarkoitushakuista syistä – rekisteröityjä on n. 5800 henkilöä. Heistä kuitenkin saamea puhuu äidinkielenään vain n. 3000 henkilöä. Heistäkin noin puolet asuu muualla kuin ns. saamelaisalueella. ja heidän määränsä lisääntyy koko ajan. Heillekö kolmen pohjoisimman kunnan maat pitäisi jakaa keinottelua varten?

Tuleeko Greenpeace tueksi, kun saamelaispoika tarvitsee uuden mersun ja pistää entiset valtion metsät nurin? Sitäkin jään odottamaan mielenkiinnolla…

Saamelaisten kotiseutualue koostuu Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnista. Alueella asuu kuitenkin vanhastaan myös etnisesti suomalainen alkuperäisväestö. Näistä kunnista Enontekiö ja Utsjoki ovat lähinnä konkurssin partaalla olevia huuhaakuntia, eivätkä pysty suoriutumaan lakisääteisistä kunnallista palveluvelvoitteistaan ilman muualta Suomesta siirrettyjä verotuloja.

Osa etnisesti suomalaisesta alkuperäisväestöstä on aikanaan asuttanut nämä alueet ja suvut ovat asuneet alueella satoja vuosia. Toisin kuin esimerkiksi kovaäänisesti muiden omaisuutta vaatimassa olevan Pekka Aikion suku.

www.sametinget.se

Hänen sukunsa edustaa 1800-luvun lopulla Norjasta Suomeen siirtyneitä tunturisaamelaisia. Että sellaista alkuperäiskansaa nämä Aikiot…

Tunnen muuten henkilökohtaisesti useitakin saamelaisia. Nämä tässä jutussa mainitut ahneet vaatijat edustavat poikkeamaa – muuten varsin luotettavissa ja ystävällisissä ihmisissä.

Lopultakin koko kupletin juonena on yhteisen ja yksityisen omaisuuden hankkiminen pienelle – mutta äänekkäälle – vähemmistölle. Vaikka väkisin ja ulkopuolista painostusta käyttäen.

Saa nähdä kuinka kyykkyyn enemmistö tässä asiassa painetaan…

Lähteet: HS,STT, Tilastokeskus

Hyvä jatkona kaikelle viimeaikaiselle narinalleni siitä, kuinka tämä maa on hiljalleen muuttumassa kaikenkarvaisten marginaalivähemmistöjä edustavien kuppikuntien temmellyskentäksi, päivän Pravda julkaisee ikävän uutisen Lapista – tarkemmin ottaen Inarin kunnasta.

Lähde:HS

Asiaan on sotkettu jo alkuperäiskansojen oikeudet ja YK kyselee asiasta – väärin informoituna – huolissaan.

Kyse on todellisuudessa siitä, että muutama marginaalivähemmistössä oleva jäärä on itsekeskeisyydessään ja ahneudessaan vuodesta toiseen tehnyt sääntöjä ja sopimuksia rikkoen juuri sitä mitä heitä on huvittanut. Kun tämä sääntöjen rikkominen on alkanut aiheuttaa yhä suurempia ongelmia enemmistölle – siis kaikille niille jotka noudattavat sääntöjä – ja enemmistö on ottanut lailliset keinot käyttöön, niin nämä itsekkäät ja välinpitämättömät heebot huutavat vähemmistökansojen oikeuksia ja Yhdistyneitä Kansakuntia avukseen.

Reilukerhosta – päivää.

Kun säännöt eivät sovi Kalevi Paadarille , hän on aloittanut kiukuttelun hiekkalaatikolla ja haluaa perustaa Ivalon paliskunnasta erillisen Nellimin paliskunnan.

Lähde:HS

Samaan aikaa toisaalla Ivalon paliskunnan poroisäntä Viljo Huru esitteli torstaina poroa, joka kuoli lauantaina poroerotuksen venähdettyä paliskunnan kiistojen takia. Huru johdatti vieraansa korppien ja kotkien nokkimalle poronraadolle. Eläin kuoli lauantaina, jolloin Ivalon paliskunnan enemmistön ja – äänekkään – vähemmistön välit kärjistyivät Moitakurun erotusaidalla Ivalon eteläpuolella.

Vähemmistöläinen Kalevi Paadar Nellimistä yritti estää Hurua ja muita enemmistöläisiä viemästä teurasautoon poroja, jotka kuuluivat Paadarin veljelle Eero Paadarille.

Tämä vähemmistössä olevien Paadarien säännöistä piittaamattomuudesta johtuva kiistely venytti erotusta niin, että myöhemmin neljä poroa kuoli ylenjuomiseen tai paniikissa toisten jalkoihin.

Torstaina kiistasta tuli kansainvälistä politiikkaa. Yhdistyneistä Kansakunnista saapui keskiviikkona kirje, jossa maailmanjärjestön edustajat tiedustelevat, mitä Suomi aikoo pakkoteurastuksille tehdä.
Kirjeen ovat allekirjoittaneet alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoija, meksikolainen Rodolfo Stavenhagen sekä pääsihteerin ihmisoikeusasiantuntija, pakistanilainen Hina Jilani.

Torstaina tieto YK:n kirjeestä ehti Ivaloon ja Nellimiin. Paliskuntain yhdistys kutsui heti Ivalon paliskunnan johdon ja vähemmistöön jääneet nellimiläiset sovittelukokoukseen ensi viikolla Nellimiin.

Poroisäntä Huru aikoi järjestää vielä torstai-iltana paliskunnan hallituksen puhelinkokouksen ja esittää siinä, että jos kerran pakkoteurastuksia ei saa YK:n takia jatkaa, niin lopetetaan sitten tältä talvelta kaikki muutkin teurastukset.

Se tarkoittaisi, että Ivalon ja Nellimin metsiin jäisi talveksi 3 500 ylimääräistä poroa.

Osakkailta jäisivät niin monen poron myyntitulot saamatta. Osakkaat voisivat menettää myös EU-tukiaan, koska viranomaisten Ivalon paliskunnalle hyväksymä suurin poroluku, 6 000 poroa, ylittyisi huikeasti. Lisäksi Lapin lääninhallitus ehkä asettaisi paliskunnalle yli miljoonan euron sakonuhan, 340 euroa jokaiselta ylimääräiseltä porolta.

”Ensi vuonna jos valtio vaatii lukemaan (eli laskemaan porojen lukumäärän), käytämme 9 500 poroa aidassa (luettavana)”, Huru ennusti.

Hurun mukaan paliskunta on lainmukaisesti enemmistön äänin päättänyt, montako poroa osakkaiden on vuosittain teurastettava, jotta paliskunnan poroluku pysyisi alle 6 000:n.

Ja mistä tämä kaikki siis johtuu?

Rahanahne ja itsekkyyteen taipuva vähemmistö ei ole – siis – tyytynyt yhteisiin päätöksiin eikä ole moneen vuoteen teurastanut vaadittua määrää. On kertynyt rästejä, joita paliskunta on yrittänyt kuriin muun muassa haastamalla vähemmistöläisiä käräjille.

Enemmistö otti tänä vuonna käyttöön järeän aseen eli pakkoteurastukset: joka ikinen rästiporo siitoshirvaita lukuun ottamatta otetaan erotuksissa kiinni ja ohjataan teurasautoon. Kaikki viedään, kunnes rästit on maksettu.

Jos rästejä ei saada teuraalle, enemmistö joutuu poroluvun aisoissa pitämiseksi tappamaan omia porojaan ikään kuin vähemmistön puolesta.

Rästejä on parillakymmenellä paliskunnan runsaasta sadasta osakkaasta. Eniten rästejä on nellimiläisillä Paadarin veljeksillä Kalevilla, Eerolla ja Veijolla sekä heidän yhtiökumppanillaan Kari Alatorvisella.

Heidän mielestään enemmistön 2000-luvun alussa käyttöön ottama teuraitten valintaperiaate ei ota huomioon, että nellimiläisten vasoista kuolee ennen teurasikää useampi kuin paliskunnan eteläpään eli ivalolaisten vasoista.

”Ivalolaisten vasoja laiduntaa Saariselällä. Pedot eivät siellä viihdy toisin kuin Sarmitunturin erämaassa itärajan pinnassa”, Kalevi Paadar sanoo.

Uskokoon ken haluaa, minä en…
Kyse on ahneudesta ja petovahingot – kuten aina aikaisemminkin – ovat poromiesten vakioselitys…

Myös Saamelaisneuvosto lähti vastustamaan pakkoteurastuksia ja ajamaan muutoksia poronhoitolakiin. Se myös vei nellimiläisten asian YK:hon. Neuvoston puheenjohtajan Pauliina Feodoroffin mukaan saamelaisuuteen on kuulunut, että kaikilla on mahdollisuus pitää poroja.

Siksi poronhoitolakia onkin hänen mukaansa muutettava niin, että varmistetaan erilaisten poronomistajien rinnanelo jopa saman paliskunnan sisällä.

Eli tässä tapauksessa Saamelaisneuvoston kanta on se, että enemmistö joutuu maksamaan vähemmistölle suoria tulonsiirtoa ja hyväksymään vähemmistön ahneuteen perustuvan luonnon tuhoamisen ylilaiduntamisella.

Saamelaisneuvoston pitkän linjan politiikkana on ollut – ja tulee olemaan – poronhoitoon liittyvän elinkeinonharjoittamisoikeuden pois ottaminen – perustus- ja yhdenvertaisuuslain vastaisesti -muilta kuin rekisteröidyiltä saamelaisilta. Muiden kuin rekisteröityjen saamelaisten poroista muodostuva omaisuus joutuisi näin pakkomyynnin alle – ja silloin ovat ostajan markkinat.

Näin enemmistönä oleva poroista elinkeinonsa hankkiva väestö, joutuisi myymään pienelle vähemmistölle pilkkahintaan omaisuutensa.

Lisäksi tämä sama Saamelaisneuvosto käy taistelua YK:n avustuksella rosvotakseen pienelle vähemmistölle kolmen pohjoisimman kunnan alueella olevan yhteisen omaisuuden: maat, vedet, metsät ja infrastruktuurin.

Tosi reilukerhosta – päivää….

Minusta alkaa muuten näyttämään siltä, että eräät piirit haluaisivat laajentaa sen kuuluisan ikimuistoisen nautintaoikeuden koskemaan myös etnisesti eri ryhmää edustavien naapureiden lompakkoa…

Seuraavaksi kutsutaan paikalle varmaankin sitten taas kerran Greenpeace. Nähtäväksi jää miten julkisuudella kiristävät homeenvihreät ympäristöterroristit suhtautuvat vähemmistön ahneuden aiheuttamaan eroosion lisääntymiseen…

Tuntuuko tämä vähemmistön käyttämä taktiikka muuten jostain muusta äskettäisestä yhteydestä tai asiasta tutulta?

Mihin menet, oi Suomeni maa?

Lähde:HS

    Aamulehti

    Viime päivinä ikioman nomenklaturamme mediaorkesteri on poistanut sordiinon Nato-trumpettinsa edestä.

    Mistä on sitten oikeastaan kyse? Yleisestä vai yksityisestä edusta?

    Muistamme varmaan kaikki mainiosti puolustusministeri Jyri Häkämiehen taannoiset lausunnot Washingtonissa ja niitä seuranneen pienen mediamyrskyn.

    Häkämiehen puheet pitää kuitenkin laittaa tässäkin keskustelussa oikeaan kontekstiinsa. Häkämies heitti ns. pallon jolla hän testasi kuinka hereillä Venäjä on ja kuinka tähän – kabineteissa jo pitkään valmisteltuun asiaan – suhtaudutaan sekä kotimaassa että ns. ystävällismielisessä lännessä.

    Kun pallo kimposi takaisin, Häkämies totesi isseekseen, ettei kannata strittailla luuvarttiin – se kun tulee omille kintuille – ja kutsui paikalle selityskuoron. Ja selityskuoro aloitti taustalaulunsa.

    Niinpä, niin…

    Nato-jäsenyys ei näyttäisi enää olevan mikään vaihtoehto. Siitä on olemassa tarvittava kotimainen poliittinen konsensus ja poliittiset oligarkit ovat tehneet päätöksensä vastoin kansan enemmistön tahtoa. Jotta sisäpolitiikka näyttäisi edes hieman demokraattiselta, nomenklatura on aloittanut propagandakampanjan muuttaakseen kansan mielipiteen edes vähemmän Nato-kielteiseksi.

    Nykyisen suomalaisen oligarkian suurin työpanos näyttäisi kuluvan siihen, että se yrittää näyttää epätoivoisesti demokratialta.

    Myös pääministeriksemme – jostain sattuneesta syystä – juurtunut Matti ”Dhimmi” Vanhanen kommentoi asiaa viime viikonloppuna. Hän totesi, että Nato ei ole minulle mikään ideologinen kysymys. Se on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys..

    Vanhasen lausunto on harvinaisen suoraviivainen ja kertoo kaiken olennaisen lausujansa todellisista tarkoitusperistä.

    Masa kysyy ja vastaa samalla itselleen:

    Onko nyt olemassa sodan uhkaa, onko Natosta muodostumassa kriisinhallintajärjestö ja kallistuuko aseteknologia niin paljon, että Suomen kaltainen maa ei yksin pysty ylläpitämään esimerkiksi ilmavoimia.

    Se koskee 2020- ja 30-lukua, jos aseteknologia koko ajan kallistuu. Silloin saattaa syntyä tilanne, jossa pienten maiden mahdollisuudet ylläpitää vaikkapa ilmavoimia vaikeutuvat. Paineet tehdä yhteistyötä kasvavat.

    Tämä tarkoittaa, että myös Masa on valmis pyyhkimään kansallisvaltiolla, isänmaalla ja itsenäisellä puolustuskyvyllä takapuolensa säästääkseen rahaa tai ansaitaakseen sitä enemmän.

    Raha, raha, raha…

    Juuri tämän saman ajattelutavan vuoksi jouduimme 1939 vihamielisen invaasion kohteeksi täysin puutteellisesti varustautuneina. Se armeija, jonka piti suojella Suomea ja suomalaisia, oli varustettu pääasiallisesti varustuksella Malli Haihattelijat.

    Tuon ajan poliittisten päättäjien kykenemättömyys, ajattelemattomuus, ahneus, itsekkyys ja säästäminen väärässä paikassa sai aikaan sen, että suomalaista verta vuoti aivan liian paljon ja aivan liian turhaan.

    Olen sanonut joskus aikaisemminkin, että sotaväellä ja palokunnalla on kaksi yhdistävää tekijää. Kukaan ei oikeasti halua käyttää kumpaakaan siihen mihin ne on tarkoitettu, mutta toisaalta kumpikin pitää olla olemassa siksi, ettei sitä minkä torjuntaan ne on tarkoitettu pääse koskaan syntymään.

    Vanhanen totesi muuten myös, ettei Venäjän pelon ei pitäisi antaa määritellä keskustelua.

    Ja tästähän me pääsemme suoraan eiliseen korkean tason puheenvuoroon. Sellaiseen joka on tilattu virkamiestaholta oligarkkien tueksi.

    Puolustusministeriön ylijohtaja Järvenpää nimittäin loihe lausumaan, että Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta. Samaan hengenvetoon hän toteaa myös, että kylmän sodan haamut on häädettävä Suomesta:

    ”Kaikki suomalaiset seisoisivat ulkona, ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja huutaisivat yhteen ääneen: Kylmä sota on ohi! Ehkä tällainen puhdistautumisrituaali ajaisi kylmän sodan haamuja Suomesta”, ylijohtaja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä pohtii.

    Hänen mielestään vanhat ”ajatushaamut” leimaavat suomalaista keskustelua sotilasliitto Natosta. ”Kuvitellaan, että Eurooppa on jakautunut, Yhdysvallat jyrää Natossa ja Nato on suunnattu Venäjää vastaan.”

    Totta, mutta sotilasmaantiede eikä asemamme Venäjän naapurimaana ole todellakaan muuttunut miksikään. Eikä myöskään se, että Venäjä on ja pysyy suurvaltana.

    Tämä on viisaus joka pitäisi meidän kaikkien suomalaisten muistaa aina. Myös politiikkojen.

    Henkilökohtaisesti en näkisi ollenkaan pahana asiana paluuta J.K. Paasikiven oppeihin virallisellakin tasolla.

    ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”

    Järvenpää näkee puolustuspolitiikan kovimman ytimen täysin eri tavoin kuin nationalistisesti ajatteleva ihminen. Hänen mielestä Nato-jäsenyys on kuin palovakuutus: Se auttaa vahingon sattuessa eli sotilaallisen voimankäytön uhatessa.

    Oma kansallinen ja kansalliseen puolustukseen motivoitunut ja hyvin varustettu armeija on se todellinen palovakuutus – ei Nato.

    Koko touhun taustalla on edelleen raha. Tämä – jos mikä – on yhteiskunnallinen arvostuskysymys. Kansalliseen puolustukseen satsaaminen ei kaada vauraan maamme kansantaloutta eikä ole mikään mahdoton taloudellinen rasite myöskään veronmaksajille – eli meille joita varten tuo puolustus on rakennettu.

    En usko maanpuolustustahdon kasvavan siitä, jos suomalaiset puolustavat Naton – tai EU:n – lipun alla globalisaatiota, kasvotonta ylikansallista pääomaa tai uuskolonialismia.

    Päin vastoin.

    Enkä usko Naton – tai EU:n – olevan kiinnostunut suomesta muuta kuin puskurivaltiona – sanoi kuka mitä muuta tahansa – kasvavaa ja epävakaata suurvaltaa – Venäjää – vastaan. Se on entisen itäblokin ja Baltian maidenkin asema tuossa yhteistyössä.

    Euroopassa ei hänen mielestään ole jakolinjoja, pienetkin maat vaikuttavat tutkimusten mukaan Natossa sekä Naton Venäjä-neuvostossa Nato ja Venäjä tekevät yhteistyötä. Silti täällä toistellaan vanhoja käsityksiä ja pelotellaan niillä kansaa, hän ihmettelee.

    Tämä onkin pienenpien maiden kannalta kaikkein pelottavin skenaario koko asiassa. Nimittäin se, että Nato ja Venäjä menevät yhteistyössään pidemmälle. Muistatte varmaan mitä seurasi eräiden herrojen – A.Hitlerin ja J.Stalinin – keskinäiseen sopimukseen perustuneesta yhteistyöstä?

    Häkämies on kahdeksas puolustusministeri, jonka alaisuudessa Järvenpää työskentelee. Häkämies on aloittanut kautensa joidenkin arvioiden mukaan harkitsemattomasti ja tallonut varpaita.

    ”Olisiko parempi, ettei ministeri kertoisi kantojaan? Pitäisikö hänen istua hiljaa hiirulaisena nurkassa?”, ministerin oikeaksi kädeksi luonnehdittu Järvenpää kuittaa.

    Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle – jälleen kerran…

    Ylijohtaja Järvenpää on työskennellyt puolustushallinnossa 1970-luvun lopulta. Nykyisin hän on puolustuspoliittisen osaston päällikkö, puolustusministeriön toiseksi korkein virkamies ja merkittävä taustavaikuttaja.

    Häntä pidetään yhtenä Häkämiehen kohutun Venäjä-puheen kirjoittajista. Tätä Järvenpää ei halua kommentoida mutta pitää loukkaavana ajatusta, että ministeri olisi jonkun virkamiehensä äänitorvi. Hän sanoo puheesta nousseen keskustelun osoittavan, että perustuslaissa piilee miina: tulkinnanvarainen kirjaus siitä, kenellä on oikeus käyttää valtaa Suomen ulkopolitiikassa.

    Järvenpää on Suomen tunnetuimpia Nato-jäsenyyden kannattajia. Hänen mielestään jäsenyys nostaisi kynnystä uhata Suomea sotilaallisesti ja takaisi maamme turvallisuuden tarvittaessa.

    Olen edelleen eri mieltä. Ainoa todellinen vaihtoehtomme on Pohjoismainen puolustusliitto. Olen sivunnut asiaa aikaisemminkin kirjoituksissani. Niitä löytyy esimerkiksi täältä.

    Lainataanpa vielä suoraan tuota uutista. Näin päästään kirjoitukseni todelliseen ytimeen:

    Naton jäsenyyshakemus jätetään hänen arvionsa mukaan 2010-luvun alkuvuosina. Ja missä on Järvenpää Nato-lippuineen silloin? Eläkkeellä puolustushallinnosta?

    Eläkkeellä ehkä, mutta ei nykyisestä tehtävästään. Hän tähyää ennen eläkevuosiaan vielä uusiin tehtäviin, mahdollisesti suuriin kansainvälisiin järjestöihin.

    Eli nyt pääsimmekin koko asian syvimpään olemukseen.

    Kyse ei eräiden virkamiesten ja poliittisten päättäjien kohdalla ole missään nimessä yleisen edun – l. Suomen ja suomalaisten – valvomisesta, ajamisesta tai puolustamisesta. Kyseessä on puhtaasti yksityisen – l. oman kukkaron, aseman ja meriitin – ajamisesta.

    Ja tänään jatketaan saman aiheen parissa. Uutisvuo kertoo meille, että Suomi hakee johtopaikkaa EU:n puolustusvirastossa.

    Uutisen mukaan Suomi tavoittelee paikkaa Euroopan puolustusviraston johdossa. Puolustusvoimien sotavarustepäällikkö, insinööriprikaatikenraali Jukka Juusti on tarjolla viraston puolustusmateriaaliosaston johtoon.

    Asiasta kertoi maanantaina Ylen uutiset. Ylen mukaan Juusti on loppusuoralla ehdolla osastopäällikön virkaan ja päätöstä odotetaan lähipäivinä. Puolustusviraston tehtävänä on kehittää EU:n puolustusyhteistyötä, pysyä perillä tulevaisuuden sotilasteknologiasta ja edistää hankintojen koordinointia jäsenmaiden kesken.

    Periaatteessa kannatettava ajatus. Pääsemme edistämään oman puolustusteknologiamme myymistä ja seuraamaan näköalapaikalta naapureiden teknologian kehittymistä.

    Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa.

    Miksi sitoutuisimme sellaiseen aseteknologiaan, joka on napin painalluksella tai logistiikkahanat sulkemalla suljettavissa maamme rajojen ulkopuolelta?
    Miksi jakaisimme omaa tietämystämme samoille tahoille ja heikentäisimme vapaaehtoisesti omaa asemaamme?

    Ja olennaisin kaikista:

    Onko tässä natoilussa kyse yleisestä vai yksityisestä edusta?

    Puolustusministeriön ja eri esikuntien käytävillä vaeltaa sankka joukko sellaisia esiupseereita, jotka odottavat Suomen liittyvän Natoon.

    Syy tähän odotukseen ei ole kuitenkaan välttämättä isänmaallisuus – siis yleinen etu.
    Syy on Naton kautta avautuvat korkeapalkkaiset virat ja ulkomaankomennukset – siis yksityinen etu.

    Kuten Järvenpään kohdalla – ja hän ei sentään ole sotilasvirassa.

    Ja tästä on helppo jatkaa ajatusketjua niihin tahoihin, joille raha ja mammona muodostavat koko elämän tarkoituksen.

    Minulle on muodostunut ajan mittaan varsin surullinen kuva. Kuva surullisesta itsekeskeisyyden ja omaneduntavoittelun ajasta. Ajasta jolloin yhteisöllisyys toimii ainoastaan huussipaperina.

    Kun tämän päivän haihattelijat miettivät sitä, pitääkö Suomen puolustus ulkoistaa ja samaan aikaan sisäistää isänmaa monikulttuuriseksi, kannattaa myös miettiä sitä miten jo nyt osa vieraaseen kulttuuriin hurahtaneista syntyperäisistä suhtautuu Suomen puolustamiseen.

    Ikävä kyllä, yksityinen etu näyttäisi menevän yleisen ohi – näinä itsekkyyden kulta-aikoina.

    Lähteet: Wikipedia, Puolustusministeriö, STT, TS, YLE, Verkkouutiset, HS, Aamulehti


    Site Meter