Eilisen Hyysärin yleisönosastolla julkaistiin James O´Connorin monikulttuurista uhoa puhkunut kirjoitus.
Jos kyseinen kirjoitus on HS:n nykyiseen toimituspolitiikkaan kuuluva ja mittatilaustyönä tilattu poliittisen tutkimuksen parissa puuhastelevalta O´Connorilta, en ole yhtään yllättynyt. Jos kyseessä on O´Connorin spontaani kirjoitus, olen lähinnä huolestunut nykyisen kehityksen vauhdista.
Jotta minua ei syytettäisi kontekstista irti olevien asioiden repostelemisesta, liitän eilen julkaistun O´Connorin kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan:
Populistipoliitikot unohtavat yhteiskunnan monimutkaisuuden
Perussuomalaisten läpimurron jälkeen kuntavaaleissa on tullut yleiseen tietoon, että puolueen virallisen ohjelman ohella jotkut puolueen jäsenet, kuten Suomen Sisu -järjestön Teemu Lahtinen ja sitoutumaton Jussi Halla-aho valittiin omalla, maahanmuuttokriittisyyteen perustuvalla ohjelmalla.
Muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. En väitä, että perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini edustasi tällaista maailmankuvaa.
Vaikka perussuomalaiset ovat viime aikoina saaneet paljon julkisuutta, tietääkseni kukaan ei ole kommentoinut puoleen nimeä. Puolueen itsestänsä käyttämä kömpelöhkö ruotsinkielinen käännös on Sannfinländarna ja englanninkielinen True Finns. Käännökset eivät kuitenkaan vastaa puolueen alkuperäistä nimeä: missä vaiheessa perussuomalaiset muuttuivat Aidoiksi Suomalaisiksi? (Sekä englannin- että ruotsinkieliset sivut ja nimet poistettiin Perussuomalaiset.fi-sivustolta jostain syystä jonkin aikaa sitten.)
Perussuomalaiset ruotsiksi olisi Grund- tai Basfinländarna ja englanniksi Basic Finns. Jälkimmäinen herättäisi ulkomailla varmasti hilpeyttä, sillä tietyissä asiayhteyksissä ”basic” tarkoittaa yksinkertainen. Puolueen nimeksi tulisi siis Yksinkertaiset suomalaiset.
Joidenkin arvostelijoiden mielestä se kuvaisi puolueen linjaa hyvin.
Mielestäni sopivampi nimi olisi Yksinkertaistavat suomalaiset. Populistiksi julistautunut Soini on sanonut, että ”kansan ääni on Jumalan sanaa”. Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan, ettei hänen itse tarvitse kehittää rakentavaa poliittista linjaa konkreettiselta pohjalta. Voi vain kuunnella tätä ”jumalaa” ja lähteä mukaan vennamolaisilla heitoilla ja epämääräisillä lupauksilla.
Ongelmana on, että jos kuunnellaan riittävän tarkasti, ei voida olla huomaamatta, että kansa puhuu varsin moniäänisesti ja monesta asiasta.
Nykypäivän monimutkaisuus tekee poliittisesta urasta haastavan erityisesti niille, joille moniarvoisuuden ylläpito on itseisarvo.
Populistit näkevät nyky-yhteiskuntien mutkikkuudessa loistavan mahdollisuuden rakentaa poliittista uraa vastustamalla todellisuuden monimutkaisuutta. Eritaustaiset, etenkin ei-länsimaiset kansallisuudet kelpaavat syntipukin rooliin mitä mainioimmin. He ovat hyvin heikosti edustettuja suomalaisessa politiikassa ja heillä yleensä ottaen on kantaväestöä pienemmät mahdollisuudet työllistyä.
Näin ollen ei ole yllättävää, että esimerkiksi Suomen Sisu -järjestö on saanut ylläpitää yksipuolista kritiikkiä monikulttuurisuutta kohtaan useita vuosia ilman laajaa julkista huomiota.
Blogissaan Halla-aho on tehnyt samaa yli viisi vuotta. Haastattelussa (Ristin Killan Cross Section -lehdessä 2007) Halla-aho on sanonut, että islam on täysimittaisessa sodassa länsimaailmaa vastaan. Halla-ahon omin sanoin: ”Vaihtoehtomme ovat sota ja tuhoutuminen. Meille ei ole annettu mahdollisuutta valita rauhaa.”
Halla-aho on muun muassa vaatinut anteeksipyyntöä Yleltä vedoten rasististen ”väitteiden suuhun panemiseen” A-talk-ohjelmassa. Halla-ahon mukaan tämä vaarantaa hänen turvallisuutensa (HS.fi 31. 10.). Jotkin hänen omista lausahduksistaan – myös silloin, kun ne luetaan asiayhteyksissään – saattavat vaarantaa monien ulkomaalaisten turvallisuuden.
Siirtolaisuus ja maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä yksinkertaistava, usein nostalgisoiva ja katkeroitunut kansallismielinen politiikka on täysin voimaton.
Jotta Suomen maahanmuutto-, kotouttamis- ja monikulttuurisuuspolitiikka kehittyisi rakentavampaan suuntaan, tarvitaan nähdäkseni asennemuutosta.
Ensinnäkin, maltillisten politiikkojen tulee lopettaa monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista vaikeneminen.
Toiseksi, uussuomalaisten kannattaisi osallistua entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan. Tämä edellyttää paneutumista asioihin yhdessä.
Kolmanneksi, ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä. On sopeuduttava siihen tosiasiaan, että moniääninen, moniulotteinen maailma tuli Suomeen jäädäkseen jo ajat sitten.
JAMES O’CONNOR
Helsinki
Puskat kahisevat
Ihan aluksi on varmaan todettava, että O´Connor on syvällä pusikossa jo perustavan mielipiteensä kanssa.
Kansallismielisyys ei perustu ulkomaalaisvastaisuuteen – se perustuu oman kulttuurin ja kansan rakastamiseen. Käsite ulkomaalaisvastainen on vääristelyä ja leimakirveen heiluttamista sellaisten ihmisten suuntaan, jotka haluavat elää rauhassa oman kultuurinsa piirissä.
Lisäksi O´Connor näyttäisi olevan täysin sokea sille tosiasialle, että myös hän edustaa kirjoituksineen populismia – vasemmisto- tai monikulttuuripopulismia, ihan kuten haluatte.
Puuttumatta siihen totuuden paljastumisen pelkoon, joka paistaa läpi Suomen Sisun ja Perussuomalaisten repostelemisen takaa, minusta on erittäin ala-arvoista väittää, että muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. ja viiata sillä kansallismieliseen ajatteluun.
Kansallismielisyys on perustaltaan arvokonservatismia. Sellaista, joka pyrkii säilyttämään turvallisen ja vakaan kansallisvaltioon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan myös jälkipolville. Syy miksi maahanmuuttokysymys nousee pintaan, lienee suurimmalle osalle suomalaisista hyvin selvä.
Laajeneva ja voimistuva – hillitsemätön – maahanmuutto ja sen mukanaan saapuvat monikulltturisuusvaatimukset ovat akuutein näköpiirissä oleva uhka kansallisvaltiolle ja sen yhtenäisyydelle.
O´Connorin harjoittama Jussi Halla-ahon, Perussuomalaisten ja Suomen Sisun demonisointi kaatuu todenäköisesti itseään vastaan – kuten se on jo muualla tehnytkin.
Kunnallisvaalit olivat mainio esimerkki siitä, että vaikka kansan jokapäiväinen elämä on arjen huolia ja ongelmia täynnä, monikulttuuripropaganda uppoaa entistä huonommin suomalaisiin. Kun elävän elämän ja poliittisten puheiden välillä on selvästi näkyvä kuilu, se ei katoa mihinkään rasismipelotteluilla ja kansallismielisten panettelulla.
Päin vastoin.
Vaihtoehto kansainvaellukselle
Kansainvaellus sekä kontrolloimaton ja laiton maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä ainoastaan yhtenäinen, oman viiteryhmän (muiden kansallisvaltioiden) kesken harjoitettu ja tarpeeksi tiukka kansallismielinen politiikka on paras suoja suojaamaan tuntemaamme hyvinvointiyhteiskuntaa, ympäristöä ja koko maapalloa.
Suurin osa Länsi-Euroopasta sekä Skandinavia alkavat olla menetettyjä. Oikea viiteryhmämme (myös tässä tapauksessa Venäjän) suuntaan saattaisi olla ns. hapankaalivyöhyke – eli entiset Varsovan liiton maat. Asiaa kannattaa ainakin tutkia.
Kansainvaellus paremman elintason ja kattavan sosiaaliturvan piiriin ei ole ratkaisu yhteisiin globaaleihin ongelmiimme. Ratkaisuja pitäisi etsiä kehitysmaissa itsessään – kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Eräänä esimerkkinä voisi heittää ilmaan ajatuksen siirtää lännelle avoimesti vihamieliseksi muuttuvaan Kiinaan suunnatut teollisuuden investoinnit esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja muualle Aasiaan.
Näin pystyttäisiin luomaan kehitysmaihin aitoja työpaikkoja ja aitoa hyvinvointia. Eläketurva ja naistenlukutaito – oikean ja todellisen työ kautta – on tehokkain tapa alentaa syntyvyttää kehitysmaissa.
Miksi minä vastustan monikulttuurisuutta – etenkin Suomessa?
Niin – minä vastustan henkilökohtaisesti monikulttuurisuutta sen vuoksi, että haluan puhua kotimaassani äidinkieltäni aivan jokaisessa tilanteessa. Haluan elää omassa kulttuuripiirissäni kokematta kovinkaan eksoottisia värinöitä naapureitteni tavoista ja kulttuurista johtuen ja etenkin siksi, että katson meidän nyky-suomalaisten olevan sen verran velkaa edellisille sukupolville, että pyrimme edes huolehtimaan heidän meille jättämästä yhteisestä isänmaastamme, hyvinvointiyhteiskunnastamme sekä niiden saamiseen liittyvien uhrausten kunnioittamisesta.
Kun O´Connor kehottaa esimerkiksi ns. uussuomalaisia osallistumaan entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan, kyseessä on – kansallismielisesti ja isänmaallisesti katsoen – eräänlainen valloitussodan jatke. Tuossa puheenvuorossa on unohdettu se, että kansallisvaltio Suomi on rakennettu suurvaltojen imperialismin kahleista irtautumisen ja kansallisen orjuuden perinnön pohjalle..
Olen edelleen sitä mieltä, että tämä maa ja hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu ensisijaisesti omalle väelle. Kutsutut vieraat sopivat toki hyvin tämän kartanon nurkkiin, kunhan muistavat asemansa ja käytöstavat. Myös todellisessa hädässä olevat saavat akuuttia apua hätäänsä.
Kun O´Connor jatkaa, että ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä , niin minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Millä oikeudella vieras kertoo miten isännän on elettävä? Lisäksi O´Connor tuntuu unohtaneen, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta. Jokaisella meillä kansalaisista on mielipiteen- ja sananvapaus.
On aivan itsestämme kiinni, haluammeko sopeutua siihen, että haluammeko Suomen muuttuvan moniääniseksi ja monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.
Viime aikojen äänestystuloset ovat näyttäneet aika vahvasti sen, että me emme halua kansallisvaltiomme muuttuvan monikulttuuriseksi.
Näin se vain on, sanoo O´Connor taustajoukkoineen sitten ihan mitä tahansa.
Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille
Paradoksaalisinta nykyisessä asemassa on se, että vallankumoukseen ja yhteiskunnan muuttamiseen pyrkivät moku-piirit syyttelevät laillista yhteiskuntaa suojelemaan pyrkiviä piirejä kiihkoilusta ja ääri-ilmiöistä – totuus on kuitenkin täysin päinvastainen.
Tässä o´connoreiden ja vihervasemmiston esittämässä kontekstissa minun on erittäin helppo – ikävä kyllä – nähdä tietynlainen maahanmuutto Suomeen naapureiden kohdistaman imperialismin ja maanvalloituspolitiikan nykyaikaisena muotona ja suoranaisena jatkeena.
Jokaisella kansalla on oikeus jo YK:n peruskirjankin mukaan suvereeniteettiin ja omaan kulttuuri-identitettiin. Nämä ovat ne asiat, joita kansallismieliset ihmiset puolustavat.
Ja siinä sivussa paljon, paljon muutakin suomalaiseen elämänmenoon, ympäristöön ja perusoikeuksiimme kuuluvaa.
Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille, vaikka monikulttuuristit asiasta olisivatkin jotain toista mieltä.
Christopher Caldwellia mukaillen voisi todeta, että monikulttuuristit ymmärtävät kyllä täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Lähde: HS
Päivitys 101108 1440: Asiaan ovat ottaneet kantaa myös o´connorismin kohteeksi joutunut Teemu Lahtinen sekä IDA.
Kullervo Kalervonpoika 