Oikeuskansleri:”Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti”

Tapaus Matti Vanhasen tekemiksi epäiltyihin   ministeririkoksiin liittyvä tutkinta on polkaistu sitten viimeinkin odotetusti liikkeelle.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Tämän perusteella oikeuskansleri lähettää Vanhasen mahdollisen esteellisyyden eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Vanhanen voi joutua valtakunnanoikeuteen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti puolestaan, että Vanhasta koskevaa asiaa käsitellään tiistaina. Ensi vaiheessa Vanhaselta pyydetään vastinetta. Vastineen laatimiselle ja jättämiselle annetaan aikaa normaalisti pari kolme viikkoa.

Vähemmän yllättäen Vanhanen itse ei halunnut vielä kommentoida asiaa mitenkään..

Oikeuskansleri on selittänyt näkemystään lehdistötiedotteessa. Hänen näkemyksensä mukaan asia on varsin yksinkertainen :

Pelkistetysti asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006–2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle. Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Tämä on mielenkiintoista. Mielenkiintoista siksikin, että Jonkka tarvitsi kuukausia aikaa, pystyäkseen tekemään tämän  yksinkertaisen johtopäätöksen.

Oikeuskansleri Jonkka sai nimittäin jo vuosi sitten kantelun, jossa oikeuskansleria pyydettiin selvittämään pääministerin esteellisyyttä RAY:n varojen jakamisessa valtioneuvostossa.

Hitaita ovat herrojen kiireet…

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta.  KRP:n tutkinnalla on  rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mielestä syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta.

Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa

Oikeuskansleri on tehnyt yhteistyötä keskusrikospoliisin kanssa ja pyytänyt kahteen otteeseen selvitystä Vanhaselta. Oikeuskansleri halusi tietää, oliko Vanhanen tietoinen Nuorisosäätiöstä saamastaan vaalituesta silloin kun hän oli päättämässä valtioneuvostossa Nuorisosäätiölle menevistä avustuksista.

Tässä vaiheessa oikeuskansleri ei halua kuitenkaan julkistaa Vanhaselta saamiaan selvityksiään. Ne eivät kuitenkaan ole ilmeisestikään vakuuttaneet oikeuskansleria, koska tämän mukaan Vanhanen on nyt toiminut lainvastaisesti.

Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää aloittaa rikostutkinnan, sen suorittaa käytännössä keskusrikospoliisi. Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa päättää eduskunnan täysistunto. Tämä mahdollinen (jopa todennäköinen) syyte käsitellään valtakunnanoikeudessa, jossa syytettä ajaa valtakunnansyyttäjä.

Se mikä tässä asiassa ei vakuuta on oikeuskanslerin rooli. Jonkka panttasi kantaansa varsin pitkään, antaen näin (ainakin teoriassa) Vanhaselle aikaa ja mahdollisuuden hävittää jälkiään.

Ja vielä huolestuttavampaa on se, että miksei Jonkka ole hoitanut virkaansa siten kuin laki edellyttää? Hän nimittäin istuu jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa – valvomassa kokouksen ja valtioneuvoston tekemien päätösten laillisuutta virkansa puloesta.

Olisiko syytä tutkia myös Jonkan rooli tässä valtakunnan ylimmälle tasolle saakka levinneessä korruptiovyyhdissä?

Tai ainakin se, on hän syyllistynyt tässä ja/tai jossain muussa asiassa virkavirheeseen ja onko hän sopiva sekä kykenevä hoitamaan virkaansa?

Yhtäkaikki, tämä ei ole omiaan nostamaan luottamusta suomalaisen poliittisen kulttuurin uskottavuuteen – eikä korkeimpiin virkamiehiin. Nyt olisi (etenkin näin vaalien alla) aika käynnistää puolueettoman perustuslakituomioistuimen luominen viimeinkin Suomeen sekä tarkastella vallan valvontaa myös suoran demokratian näkökulmasta.

Lähteet: Finlex, US, YLE, OKV

Advertisement

 

WWF:n ja Greenpeacen ilmastonmuutoskupla puhkesi

Aika moni hyvänpäiväntuttu on viime aikoina (lähinnä huvikseen)  ihmetellyt sitä, että mihin katosivatkaan  palopuheet ilmastonmuutoksesta? Kun katsoo ikkunasta ulos – puhumattakaan siitä, että viettää edes osan päivästään ulkona – niin selitys on aika päivänselvä.

Osa sitkeimmistä uskontonsa hurmokseen pudonneista viherhihhuleista jaksaa toki kaikesta huolimatta pitää meteliä uskonnostaan yllä – kuten kanssabloggaaja Pikkupoika voimakkaasti todisti menneellä viikolla ja uudestaan eilen.

Me alamme  lähestyä ilmastonmuutoskeskustelussa ensimmäistä kertaa sen kuuluisan Kööpenhaminan huuhaa-konferessin jälkeen normaalia tilannetta – se missä totuudella alkaa olemaan arvoa ihmisten pelottelun ja sillä tehdyn taloudellisen hyötymisen rinnalla.

Kansainvälisen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi ilmastonmuutosskeptikoille osoitetun  virallisen anteeksipyynnön viime viikolla. IPCC väitti aikaisemassa raportissaan, että Himalajan jäätiköt sulavat todennäköisesti kokonaan vuoteen 2035 mennessä.

Tuo lause oli peräisin ympäristöjärjestö WWF:n raportista, jossa taas siteerattiin intialaisen tutkijan haastattelua yli kymmenen vuoden takaa. Väitettä ei ollut todistettu tieteellisesti. Myös Greenpeacen manipuloiva sormi näyttäisi olvan mukana IPCC:n teksteissä ja etenkin sen dokumentaatiossa.

IPCC:n johtaja Rashenda Pachauri kuittasi aluksi kaiken nykyiseen ilmastonmuutospropagandaan kohdistuneen kritiikin ”voodoo-tieteenä” – kunnes joutui myöntämään tuon  nolon virheen. Pachauri on muuten ollut esillä myös taloudellisten kytköstensä vuoksi.

Tämä tilanne vahvistaa (jälleen kerran) sitä kuvaa joka kriittiselle tarkastelijalle on muodostunut jo pitkään näistä eräistä ns.ympäristöjärjestöistä: ne ovat epämääräisiä, pimittävät tietoja itsestään, vääristelevät antamiaan tietoja ympäristöstä, niitä hallitaan kuin liikeyrityksiä ja niiden ainoa todellinen tarkoitus on kerätä rahaa pienelle sisäpiirille – ympäristö on ainoastaan tekosyy, jolla voidaan pelotella ihmisiä.

Se mikä tässä on huolestuttavaa, on perinteisesti hieman aidompana ympäristöjärjestönä mielletyn WWF:n valuminen samanlaiseksi kiristystä, vääristelyä ja sumutusta keinoinaan käyttäväksi taloudelliseksi kiristysjärjestöksi kuin Greenpeace.

Se toinen huomattava tapahtuma tässä viime aikoina  aiheen ympärillä on ollut (tietysti) laajasti uutisoitu tietomurto  Itä-Anglian yliopiston tietokonepalvelimelle Iso-Britanniassa. Tämän seurauksena ilmastotutkijoiden  varsin suurta suunnitelmallisuutta harhaan johtamisessa avaavia  sähköposteja päätyi internetiin. Tutkijat muun muassa kirjoittivat ”tempusta”, jonka avulla lämpötilan alenemisen ”voi piilottaa”.

Kyseisen yliopiston ilmastotutkimuksen laitoksen johtaja, professori Phil Jones on hyllytetty tutkimusten ajaksi. Toivotaan, että tutkimukset kertovat tulevaisuudessa hieman lisääkin siitä, mitä kaikkea liittyykään vauraille länsimaalaisille suunnattuun härskiin anekauppaan.

Lähteet: STT, HS, IPCC, WUWT

Jk. Näihin kannattaa muuten tutustua: Ilmastomuutosskeptikon käsikirja ja What´s up with that.

 

Vihreät kiusaavat kuluttajaa

Fosforista valmistettujen fosfaattien laskeminen vesistöihin on yksi suurimmista todellisista ympäristöongelmista Suomessa. Ne rehevöittävät (ja sitä kautta pilaavat) sekä makean veden sisävesistöjä että etenkin Itämeren Suomenlahtea.

Viherhihhuleiden yksinoikeudekseen nostama ympäristöpolitiikka Suomessa on puolestaan erinomaisen hyvä huono esimerkki siitä, miten ympäristöpolitiikkaa voidaan jatkuvasti toteuttaa edesvastuuttomasti ja ns. persaus-edellä-puuhun-metodilla. Kaikki muut päättäjät tulevat näissä asioissa sitten perässä  – kuin pässi narussa teurastajan luo.

Uusin tätä kyseenalaisten saavutusten sarjaa koristava rikkaruoho on eilen julkistettu pyykinpesuaineiden fosfaattikielto. Tällainen ympäristövaikutuksiltaan – muuten kuin hygienian tason laskemisen ja hajuhaittojen lisääntymisen kannalta katsoen –  lähinnä kosmeettinen lakihanke on nähtävissä lähinnä puolustuskyvyttömän, nöyrän ja lainkuuliaisen kuluttajan kiusaamisena.

Suomi aikoo siis kieltää Itämerta rehevöittävät fosfaatit – siis vain ja ainoastaan kotikäytössä olevista – pyykinpesuaineista. Kielto tosin tulee voimaan vasta vuonna 2012.

Ruotsissa fosfori kiellettiin pyykinpesuaineissa vuonna 2008 ja konetiskiaineisiin kieltoa valmistellaan. Suomi ei voimavarojen puutteen takia  (virallisen selityksen mukaan) puutu vielä konetiskiaineisiin lainkaan.

Pyykinpesuaineissa fosforin korvaavien aineiden ominaisuudet selvitetään (virallisen selityksen mukaan) tarkasti. Ylitarkastaja Eliisa Irpola ympäristöministeriöstä selittää näin:

”Pitkä aikataulu johtuu siitä, että haluamme varmistua korvaavan aineen zeoliitin vaikutuksista”

Jotkut äidit ovat Irpolan mukaan todenneet, että zeoliitti aiheuttaa lapsille ihottumaa. On myös suoraa näyttöä siitä, että savimainen zeoliitti kertyy pesukoneisiin ja lyhentäisi niiden käyttöikää.

Eli näin saadaan lyhennettyä sekä vaatteiden, että kotikäytössä olevien pesukoneiden ikää ja lisättyä kulutusta.

Tuntuuko ajatus jotenkin typerältä jonkun muunkin mielestä? Tämä on normaali (todellisuudesta irti oleva) viherhöperö malli kestävästä kehityksestä.

Fosfaattikielto on ollut Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelimen Helcomin suositus vuodesta 2007.

EU:ssa kiellon vaikutuksia on selvitetty vuosia. Viime joulukuussa (hallintoalamaisiaan kaitseva)  Euroopan neuvosto esitti komissiolle fosfaattikiellon muuttamista viipymättä EU-säädökseksi.

Näistä kotitalouksien käyttämistä fosfaattipitoisista pyykinpesuaineista tulee (Helcomin mukaan) 9-24 prosenttia Itämeren fosfaattikuormituksesta – risteilijöiden (virallisista)  jätevesistä tulee alle prosentti.

Mutta tämä ei ole koko totuus – on maita ja maita. Lisäksi pitää muistaa, että tässä puhutaan nyt  (suomalaisten) kotitalouksien fosforipäästöistä.

Suomesta Itämereen ihmisen toimista aiheutuvasta fosforikuormituksesta maatalous muodostaa noin 60 %, jonka ohella  metsätaloudella ja haja-asutuksella on toki myös merkittävä vaikutus – mutta yksityistalouksien pyykinpesu  ei ole kuin marginaalinen tekijä koko kuormasta.

Ilman kautta tulevasta typpilaskeumasta pääosa on peräisin Itämeren alueelta, pääasiassa liikenteestä ja maataloudesta, mutta huomattava osa tulee lisäksi kauko-kulkeutumana. Laivaliikenteestä peräisin olevan typpilaskeuman osuus on noin 6 % kokonaiskuormituksesta.

Eli typpipäästöissäkään kotitalouksien pesukoneet eivät näyttele muuta kuin marginaalista roolia Itämeren suojelussa.

Se mikä minusta on käsittämätöntä, on tämä viherhöperöiden asenne. Faktat ovat myös ns.luonnonsuojelijoiden tiedossa, mutta silti nämä haluavat lisätä kertakäyttökulutusta ja aiheuttaa (etenkin  näin taloudellisen taantuman alla) lisäkustannuksia ja tarpeettomia harmeja tavalliselle normivirtaselle.

Kiihkeimpänä kuluttajien kurmoottajana ja zeoliitin levittäjänä toimii näistä viherhöperöjärjestöistä tällä kerralla WWF (Greenpeace on hiljaa, koska se on ilmeisesti saanut kiristettyä maataloudelta ja teollisuudelta sen mitä se halusikin).

WWF Suomen mukaan kolmen vuoden odotus Suomessa on viivyttelyä. Järjestön meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen on sitä mieltä, että:

”Suomi on viimeisten joukossa, koska EU:n Itämeri-strategian mukaan kaikki Itämeren maat siirtyvät silloin jo kieltoon”

Jos taas kuuntelee ministeriön virkamiestä (jonka tulee jo virkavelvollisuudenkin mukaan pysyä totuudessa) niin Irpolan mukaan kiirettä fosfaattien täyskieltoon ei Suomessa  ole ollut.

Fosfaattia on ministeriön mukaan muutenkin alle kymmenessä prosentissa Suomessa myytävistä pesuaineista. Fosfaattiaineet ovat yleensä halvimpia ja fosfaatittomat nestemäiset kalleimpia. Toisaalta kokemuksen mukaan fosfaattia sisältävät aineet ovat pesuteholtaan zeoliittia sisältäviä tehokkaampia – ja aiheuttavat kuluttajalle vähemmän huolta ja harmia.

Olennaista koko asiassa on se, että ministeriön selvityksen mukaan kuntien jätevedenpuhdistamot ottavat talteen  noin 95 prosenttia kotitalouksien fosfaateista.

”Täyskielto hyödyttää haja-asutusalueilla, kuten mökkirannoissa”

Ja tämän minäkin ymmärrän ja suostun hyväksymään.

Kun kuluttaja pesee tulevaisuudessa (kestävän kehityksen ekologiset kriteerit täyttäviä) laadukkaita ja elinkaareltaan pitkäikäisiä vaatteitaan, (kalliilla) pitkään elinkaareen suunnitellulla pesukoneellaan ja käyttää fosfaatitonta pesuainetta, hän joutuu samalla olosuhteiden pakosta lyhentämään omaisuutensa elinkaarta – ja alistumaan kertakäyttökulutukseen.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman 2005 toteuttaminen edellyttää korkeatasoista fosforinpoistoa kaikilta jätevedenpuhdistamoilta ja typenpoistoa niillä alueilla, joilla typpi on vesistön kannalta määräävä rehevöittävä tekijä.

Yhdyskuntien jätevesien tehostettu typenpoisto esitetään toteutettavaksi niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään Suomenlahden pohjukkaan.

Yhdyskuntajätevesien puhdistus on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Orgaanisten aineiden ja fosforin poistuma on lähes 95 % ja typenpoistuma noin 40 %. Puhdistustehoa on vielä mahdollista tehostaa. Typenpoistossa on mahdollista saavuttaa jopa noin 80 prosentin puhdistustulos kohtuullisin kustannuksin, mistä esimerkkinä on Helsingin Viikinmäen puhdistamo

Missä on sitten se kuuluisa pihvi? Tällä kerralla (kuten niin monta kertaa aikaisemminkin) pihvi on siinä, että kuluttaja on helppo kohde vaatimuksille.

Miksi WWF ei ole kiinni maatalouden päästöissä eikä teollisuudessa? Saako WWF (Greenpeacen tavoin) jotain todellista hyötyä vaikenemisestaan ja siitä, että se jättää suurimmat kuormittajat rauhaan – ja suuntaa energiansa tavallisten suomalaisten järkeä ja todellisuuspohjaa vailla olevaan kiusaamiseen?

Vaikka viljelykäytännöt ovat merkittävästi muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan, niin suurimman kuormituslähteen, peltoviljelyn, ravinnepäästöt vesiin eivät  ole vähentyneet, mikä vaikuttaa rannikkovesien tilaan erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikolla.

Huomattavaa on myös  se, että maatalouden ravinnekuormituksen muutokset ovat hitaita, ja ravinteiden kulkeutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, esimerkiksi säätila. Suomalainen maaperä sitoo ravinteita, jonka takia fosforia ja typpeä voi huuhtoutua runsaasti vesiin vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan lannoituksessa tapahtuneiden muutosten jälkeen.

Edellisen (vuoden 2006 lopussa päättyneen) ohjelmakauden tavoitteiden (noin 30 % aleneminen fosfori- ja 40 % typpikuormituksessa) saavuttaminen ei onnistunut – ei edes tehostettujen toimenpiteiden avulla.

Tässä on se toinen pihvi.

Tähän meidän tulisi kiinnittää huomiomme, toimenpiteemme ja energiamme yhteiskuntana. Maatalous ei yksin pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan ja toimien suuntaaminen näihin päästöihin olisi aito askel eteen.

Viherhöperöt (ja päättäjät) ovat unohtaneet (ilmeisesti tarkoituksella) tärkeimmän Itämeren kuormittajan ja saastuttajan. Nimittäin Venäjän.

Suomenlahden rehevöitymisen vähentämisessä ainoa realistinen toimenpide on Pietarin alueen  jätevesien puhdistuksen tehostaminen ja sitä tukeva viemäröinnin parantaminen.

Pietarin lounainen puhdistamo vihittiin käyttöön 22.9.2005 Puhdistamo käsittelee  noin 700 000 asukkaan jätevedet. Tässä on hyvä muistaa, että Pietarin alueella asuu yli 5 000 000 asukasta, joista 4 300 000:n ihmisen jätevedet johdetaan edelleen suoraan ja käsittelemättöminä suoraan Suomeenlahteen.

Pietarin jätevesikuormituksen lisäksi tulisi myös muista lähteistä, esimerkiksi laskeuman kautta ja (muusta kuin Suomessa sijaitsevasta) asutuksesta Suomenlahteen tulevaa typpikuormitusta alentaa.

Eräs tärkeimmistä näistä on kassilohien kasvattamoteollisuus. Saaristomeren ja Ahvenanmeren alueilla sijaitsevien kalankasvatuslaitosten ravinteiden ominaiskuormitus on (onneksi) nykyisin enää vain puolet vuoden
1980 tasosta.

Ympäristöministeriön mukaan uusien puhdistusmenetelmien avulla kassikasvattamojen ominaisfosforikuormitus voidaan parhaimmillaan vähentää puoleen nykyisestään. Typen osalta ominaiskuormituksen pienentämisessä päästään noin neljäsosan vähennykseen nykytasosta. Umpikassimenetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia fosforin talteenotossa, mutta typpikuormitukset eivät juurikaan ole pienentyneet.

Konkreettisin toimi on ollut toistaiseksi rehun koostumuksen muuttaminen. Tällä on pystytty pienentämään ulkosaaristossa tapahtuvan kirjolohenkasvatuksen ympäristövaikutuksia, koskatyppi on siellä minimitekijä (sisämaassa ja sisäsaaristossa minimitekijänä taas on enimmäkseen fosfori). Myös fosforin ominaiskuormitusta on pystytty tehokkaasti laskemaan rehuja kehittämällä, mutta rehellisyyden nimissä umpikassi- ja suppilomenetelmien kehittäminen on sisävesialueella ainoa varteen otettava vaihtoehto ympäristövaikutusten pienentämiseksi.

Ja onhan vielä muitakin (yksityistä kuluttajaa ja hänen kotipesukonettaan vaarallisempia) Itämeren saastuttajia.

Teollisuuden ravinnekuormitus on peräisin pääosin puunjalostusteolli-
suudesta. Merkittävimmät päästöalueet Suomessa ovat Perämeren rannikko ja Kotkan-Kymijoen rannikkoalueet. Tosin metsäteollisuuden osuus Suomen ravinnepäästöistä on nykyisin varsin pieni – alle neljä prosenttia ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. Tätä voi pitää edistyksenä.

Paikallisesti mitattuna kuormitus voi kuitenkin olla edelleen varsin merkittävä ja sillä on tietyillä vesialueilla rehevöittävää vaikutusta. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa edellytetään, että teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjä
vähennetään noin 50 prosenttia. Fosforin osalta teollisuudella on mahdollisuudet saavuttaa tavoite, mutta typen osalta tavoitteesta tullaan jäämään.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näyttäisi siltä, että kyseessä on taas tyypillinen vihervasemmiston anekauppa. Suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja laitetaan maksumieheksi tässäkin – kuten maahanmuuttopolitiikassa ja lähes kaikessa muussa – silloin kun halutaan ostaa humpuukin kautta mielenrauhaa.

Olen luontoihminen ja ympäristöni on minulle tärkeä. Minun mielestäni ihmisten syyllistämisellä ja tämän kaltaisiin kosmeettisiin toimiin vajoamalla ei saada mitään kestävää aikaan.

Suomalainen virallinen vihreä liike on elitistinen, itsekeskeinen ja eksynyt omien illuusioidensa korpeen jo vuosia sitten.

Siitä ei ole hyvinvointivaltion, ihmisten eikä etenkään ympäristön pelastajaksi. Vihreät De Gröna ja sen ympärillä pyörivät ns. ympäristöjärjestöt ovat lähinnä tyhjä kupla, kuten jälleen kerran näimme.

M.O.T

Lähteet: Ympäristöministeriö, opetusministeriö, STT, HS, Helsinki Commission

 

Toveri Tontin neuvostofantasiat

Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.

 

Ottaisitko romanin tai somalin naapuriksesi?

Niin – Ottaisitko romanin tai somalin naapuriksesi?

Hyvä kysymys.

Niin hyvä, että ihmettelin hieman sitä, miten Hyysärin toimittaja ottaa tämän kysymyksen esille jutussaan.

Paavo Tukkimäki kirjoittaa Poika pisti pahan nimellä otsikoidussa jutussaan, että hänen poikansa kysyi:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

kun Tukkimäen perhe keskusteli pääsiäisenä keskenään pakolaisista, maahanmuuttajista ja vähemmistöistä.

Tukkimäki pukee vastauksensa itse tähän muotoon:

Vastaukseni oli hieman välttelevä ja juhlan henkeen huonosti sopiva, mutta sen ydinajatukseen riitti yksitavuinen sana. Sitä ei tässä tarvinne toistaa, mutta epäilemättä se oli häpeäksi kaikelle sille avarakatseisuus-, ennakkoluuttomuus- ja lähimmäiskasvatukselle, jota tässä maassa on annettu ja annetaan.

Ja kaikille niille arvoille, joita uskoin edes jollakin lailla edustavani.

Kysymys osoitti, kuinka periaatteessa on helppo kannattaa hyviä ajatuksia ja yleviä periaatteita, mutta kun päästään tai joudutaan omakohtaiseen käytännön toteutukseen, ennakkoluulot hiipivät koloistaan kuin varas yöllä ja vievät koko potin.

Olisi edes jotenkin lohduttavaa ajatella, että ehkä vieraskammossa onkin kyse jostakin atavistisesta vaistosta, joka periytyy ammoiseen aikaan ihmisen vaellellessa Afrikan savanneilla.

Tuolloin kaikki vieraat edustivat mahdollista hengenvaaraa, ja tuon vaaran muistoa me kannamme yhä jossain syvällä aivojemme sopukoissa.

En enää minä, vaan geenit minussa!

Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus luetaan hyveisiin, joita noudattamalla ihminen voi tuntea itsensä vähän jalommaksi. Mutta jos me annamme lähimmäiselle sen, mikä hänelle jo luonnostaan kuuluu eli ihmisarvon ja -oikeudet, mitä hyvää me siinä teemme?

Jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Niinpä niin – jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Myös tämä on erittäin hyvä kysymys. Itse asiassa se on vielä parempi kuin tuo ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Ihminen on eräs apinalaji, jonka käyttäytymistä säätelevät tietyt lainalaisuudet. Eräs tärkeimmistä niistä on totuus, että ihminen – kuten muutkin lajit – suosii tuttua ja omaa ja hylkii vierasta.

Nepotismi on luonnollista – ylisuvaitsevaisuus taas ei. Tietty sisäänlämpiävyys, toiseuden vieroksunta ja muutosvastaisuus huolehtivat siitä, että yhteisössä säilyy rauha ja se pystyy toteuttamaan perustehtävänsä – tarjoamaan suojaa jäsenilleen.

Nämä lainalaisuudet ja niihin perustuvat (kirjatut ja kirjaamattomat) kodeksit ja regulaatiot pyrkivät säilyttämään sen tutun ja turvallisen lisäksi myös luonnollista monimuotoisuutta – diversiteettiä.

Monikulttuurinen ja rauhallinen yhteiskunta on teoreettisestikin ottaen täysi mahdottomuus. Kun eri kulttuurit joutuvat liian lähelle toisiaan, liian pieniin lokeroihin ja kilpailevat keskenään elämisen perusehdoista, syntyy kitkaa. Tämä kitka muuttaa kaikissa meissä luonnostaan (kuten tuosta Tukkimäen jutustakin huomasimme) asuvan ksenofobian jossain vaiheessa rasismiksi.

Minusta on myös paljon tärkeämpää ja olennaisempaa miettiä ( tässäkin asiassa) ihmisten motiiveja, kuin kulkea ympäriinsä leimailemassa muita ihmisiä rasisteiksi oman pahanolon peittelypyrkimyksissään.

Osa monikulttuurin nimeen vannovista alkuperäisasukkaistamme (kuten myös globaali kapitalismi) haluaa halpaa ulkomaista työvoimaa katteiden nostamiseksi ja suomalaisen työväestön aisoihin pistämiseksi – kyykyttämiseksi.

Toinen osa haluaa taas pestä oman pahanolonsa pois antamalla uhrin. Sellaisen, jolla Suomi ja suomalainen hyvinvointivointiyhteiskunta avataan kaikkien maailman köyhien ja kärsivien käyttöön – huomaamatta sitä, että ajatus tukehtuu huoltosuhteeseen liittyvien lainalaisuuksien mukaan omaan mahdottomuuteensa.

Eräs osa on henkisesti kypsymättömiä ja sinisilmäisiä uneksijoita – niitä ikuisia hymänistejä, jotka uskovat ihmisen tasa-arvoisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja rauhaan.

Heidän liepeillään liikkuu myös joukko anarkisteja ja muita ammattivallankumouksellisia – niitä väkivallan lähettiläitä, jotka käyttävät monikulttuuristeja V.I.Leninin määritelmän mukaan hyödyllisinä idiootteina omien vallankumous- ja valtapyrkimystensä eteenpäin kuljettelussa.

Ja sitten on se surullisin joukko – ne aidosti hyväsydämiset ja hieman arvostelukyvyttömät ihmiset, jotka eivät tajua, että heitä viedään tässä asiassa kuin kuoriämpäriä hamppunarussa.

Rasismi ei todellakaan ole pelkästään enemmistön vähemmistöön kohdistamaa. Se on useimmiten vähemmistöjen toisiinsa ja enemmistöön kohdistamaa syrjintää ja sortoa – jota omassa yhteiskunnassamme tukee ja siihen kannustaa joukko yksisilmäisiä ja omaa pesäänsä likaavia käänteisrasistisia suomalaisia virkamiehiä.

Niitä mikoja, mikkoja ja johannia, jotka eivät ole ymmärtäneet rasismin syvimmän olemuksen lisäksi myöskään sitä, että virkamies on kansan palvelija (ja jos ei mielestään ole, niin ennemmin tai myöhemmin itkee virkavastuunsa kautta ja palvelee).

Onko muuten kukaan kysynyt vähemmistöiltä haluavatko he suomalaisen naapurikseen?

Minusta nimittäin näyttää siltä, että ainakin osa etnisistä vähemmistöistä haluaa aidosti luoda Suomeen samanlaisen etnisen pienoisyhteiskunnan kuin se, mistä he ovat joutuneet pakenemaan Suomeen turvapaikanhakijoiksi ja pakolaisiksi.

Aika mielenkiintoista – eikö?

Kun tähän pisteeseen on päästy, voidaan sanoa hyvästi turvalliselle ja yhdenvertaiselle yhteisölle. Sen tilalle tulee joukko monikulttuuriksi nimitettyjä alakulttuureita ja nämä taistelevat ja kilvoittelevat keskenään – tulevaisuudessa mahdollisesti jopa avoimen sodankäynnin muodoin (kuten olemme saaneet huomata esimerkiksi Britanniaa, Saksaa, Ranskaa, Ruotsia ja Tanskaa koskevan uutisvuon tuomana).

Kun joku seuraavan kerran hehkuttaa minulle monikulttuurisuuden ihanuutta, aion näyttää tuo Hysärin artikkelin ja kysyä:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta päivän kysymyksiin:

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 01/09

Maahanmuuton ansiosta Suomen väkiluku kasvaa tänä vuonna enemmän kuin vuosiin. Väkiluku nousee arviolta 5 325 600 ihmiseen, mikä on 25 100 suomalaista enemmän kuin vuonna 2007.

Penaali Milka Sauvala, Hyysärissä 30.12.2008

Maahanmuuton ansiosta?

Onko keinotekoinen väestömäärän kasvattaminen, sosiaaliturismi tai väestömäärän keinotekoinen ylläpito jotenkin ansiokasta? Onko Milka on unohtanut ilmastonmuutoksen, globalisaation, ihmiskaupan, puoliorjatyön, kansainvälisen rikollisuuden ja kolonialismin vaikutukset?

Puhumattakaan alkuperäisväestön oikeuksista ja kansanvallasta.