Päivän uutisvuo kertoo, että viime aikoina varsin arveluttavasti profiloitunut – ja lähinnä demlistinä tunnettu – oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka on hakenut eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tehtävään.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tiilikka on tullut julkisuudessa tutuksi erityisesti viestintäoikeuden ja sananvapauskysymysten yskivänä ns. asiantuntijana. Hän on kommentoinut julkisuudessa esimerkiksi poliitikkojen yksityisyydensuojaa koskevia kysymyksiä ja laukonut Tony Halmeen kuoleman jälkeen varsin värikkäitä mielipiteitä sananvapauden olemuksesta – ja sai siitä myös palautetta. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa hovioikeudenviskaalina ja työmarkkinajuristina.

Apulaisoikeusasiamiehen virkaan haki maanantaina päättyneeseen määräaikaan mennessä kaikkiaan yhdeksän ihmistä. Tiilikan lisäksi joukossa on muun muassa asianajaja Markku Fredman. Hänet tunnetaan etenkin ihmisoikeuskysymyksistä – ja aktiivisuudesta Demlassa. Myöskään Fredman ei ole välttynyt kritiikiltä.

Uusi apulaisoikeusasiamies aloittaa tehtävässään huhtikuussa. Apulaisoikeusasiamies valvoo yhdessä oikeusasiamiehen kanssa viranomaisten toiminnan laillisuutta.

Tämä on erittäin tärkeä lause – palaan siihen vielä myöhemmin.


Tämä uutinen on sinänsä varsin mielenkiintoinen. Tämä luo lisää uskottavuutta sille (viime aikoina usein ja eri suunnista kuuluneelle) väitteelle, että Demla jakaa keskenään valtakunnan korkeimmat oikeusjärjestelmän virat.

Tunnetuin demlistimme, Mikko Puumalainen, aloitteli poliittisen oikeusviranomaisen uransa vähemmistövaltuutettuna ja sai siitä ylennyksen apulaisoikeuskansleriksi. Hänen esimiehensä Jaakko Jonkka (kuten tämän edeltäjä Paavo Nikulakin) ovat myös tunnettuja ja aktiivisia demlistejä.

Puumalaisen jälkeen vähemmistövaltuutetuksi nimitetty Johanna Suurpää on (yllätys, yllätys!) myös demlisti. Lisäksi Suurpään nimitys ei kestä virkamieheltä vaaditun tasapuolisuuden valossa tarkasteltuna edes oikein päivänvaloa. Tunnetun monikulttuurikiihkoilijan valinta vähemmistövaltuutetuksi on osoitus siitä, kuinka paljon Demla pystyy aidosti kulkemaan tasapuolisuuden, kansanvallan ja laillisuusperiaatteiden ylitse tässä maassa.

Myös valtakunnaninkvisiittorin valtakunnansyyttäjänviraston korkeimmat virat on miehitetty demlisteillä. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske – puhumattakaan valtionsyyttäjä Mika Illmanista joka on (ainakin omasta mielestään) erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön.

Oikeusjärjestelmämme tunkion päällä (suurimpana kanana tällä hetkellä) kiekuva Tuija Brax on myös tunnettu demlisti. Jostain syystä koko hänen sananvapauden rajoittamista koskevaa lainsäädäntöä (piilossa ja kiireellä)  ”valmisteleva” einsatzgruppensa työryhmänsä on koottu pelkistä demlisteistä.

Ja mitenkään unohtamatta tässä myöskään  sitä, että Tasavallan presidentti Tarja Halonen on (tietenkin ja myös) demlisti.

Kun katselee ympärilleen ja seuraa tätä kehitystä, ei tarvitse kovin kummoisia salaliittoteorioita viritellä totuuden keskellä. Kun oikeuskanserin virasto ei (poliittisella miehityksellään) ole pystynyttähänkään mennessä oikein valvomaan (tasapuolisesti) viranomaisten toiminnan laillisuutta, niin ei uuden demlistin nimittäminen toiseksi korkeimpaan valvontavirkaan ole oikein omiaan parantamaan järjestelmän luotettavuutta ja uskottavuutta.

Ei etenkään, jos kyse on Tiilikasta, jota tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa hetki sitten  seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Tai sitten Fredmanista, joka on luonut varallisuutensa maksuttomien oikeudenkäyntien veronmaksajilta rahastamisella vähemmistöjen oikeuksien enemmistön oikeuksien yli nostamisella.

Olemme nyt siinä tilanteessa, että (vahva ja varsin oikeutettu) epäilys oikeusjärjestelmän poliittisesta ohjailusta (todisteineen) on esitetty yhtä aikaa ja useammalla eri taholla. Demlisteillä on aidosti syytä kertoa oma kantansa tähän kansanvaltaisuuden loukkaamiseen ja esittää tarvittaessa uskottavat todisteet siitä, että näin ei ole.

Epäilen, että näin ei käy ja sama meno jatkuu – porvaripuolueiden nöyrtyessä enemmän ja enemmän traditionaalivasemmiston vaatimusten edessä. Vässykät kun ovat vässyköitä, vellihousut vellihousujaja lampaat  ovat lampaita – aina.

Se mikä tästä pahimmillaan seuraa, on yhteiskuntarauhan järkkyminen ja sopimusyhteiskunnan purkautuminen – uskokaa pois, Teitä on varoitettu.

Päivän kysymys onkin seuraava:

Lähteet: US, HS, STT, Wikipedia, UM, OM,VN

Site Meter

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.


Site Meter

    Lähde: Rutja via Homma

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma ”jorma” Kalske ilmoitti odotetusti eilen tehneensä syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahoa vastaan.

Syytteen julkitulo oli ajoitettu tarkoituksellisesti tasan päivä ennen sitä hetkeä, kun perussuomalaiset päättivät Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta ja tämän syyte on (sanan varsinaisessa merkityksessä) kaivamalla kaivettu.

Tavoitekin saavutettiin – Halla-aho ei mahtunut EU-ehdokaslistalle Perusuomalaisten piirissä.

Timo Soinin mukaan Halla-ahon ehdokkuudesta on ollut puolueessa ristiriitaa. Soini sanoo, että Halla-ahon liepeillä on ollut voimia, joilla on puolueen hajotuspyrkimyksiä.

Hyysärin valitseman sanamuodon mukaan, Soini kokee halla-aholaisten yrittäneen painostaa puoluetta.

(Tosin Soini toteaa myös, että painostuksena hän kokee myös Rkp-vetoisen hankkeen rasisminvastaisen julistuksen allekirjoittamisvaatimuksesta. Hän ei aio sitä kirjoittaa.)

Kalskeen allekirjoittama syytekirjelmä perustuu Jussi Halla-ahon varsin kuuluisaan sarkasmiryöpytykseen  ”Muutama täky lIllmanin Mikalle” ja siitä kahteen kontekstista irti revittyyn lauseeseen (sinänsä aika säälittävää, ettei tuon tasoisessa virastossa pystytä peittelemään paremmin asian todellisia syitä ja syytteen motiivia…) .

Jokainen normaalilla järjellä asioista jotakin ymmärtävä ihminen tajuaa sen, että kyseessä on sarkastinen  (ja varsin ajankohtainen ) pakina sananvapauden puutteesta nykyisessä Suomessa. Kuten Jussi Halla-aho itse on todennut, hän pyrki osoittamaan (ja näköjään onnistuikin tavoitteessaan)  että

…  kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

Ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat ilmeisesti hieman jälkijättöisiä ja tyhmiä – tai he ovat ymmärtäneet asian tahallaan väärin. Oli niin tai näin, tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjän virastossa hallittavasta ammattitaidosta. Päin vastoin minusta kyseessä on varsin amatöörimäinen poliittisen ajojahdin peittelyyn pyrkivä yritys.

Entistä omituisemmaksi asian tekee se, että Kalske perustaa määräyksensä sananvapauden rajoittamista koskevan osan ainoastaaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöön – ei lainsäädäntöön.

5.1 Sananvapauden rajoittaminen

Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden
ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Mielenkiintoista koko jutussa on se, että tämä kappale kääntyy aika ristiriitaiseksi, kun siitä otetaan (Kalskeen tapaan) eräs lause irti yhteydestään, nimittäin sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Kun Kalske perustelee päätöstään valiokuntamietinnöllä (eli varsinaisen lainsäädännön ulkopuolisella, sen valmisteluun liittyvällä parlamentaarisella höpinällä) hän päättääkin seuraavaksi määritellä ihan itse, mikä poliittinen mielipide on sallittu ja mikä ei – siis minkälaiset mielipiteet kuuluvat (vieläpä kontekstista väkivalloin irtiolevina ja vääristeltyinä) poliittisen sananvapauden piiriin.

(Puhumattakaan siitä, että EIT on jo pitkään todennut the tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.)

Suomessa (ja yleisemmin perinteisissä ja vakiintuneissa demokratioissa) on yleensä katsottu, että perusoikeuksien ydinalueelle kohdistuvat rajoitukset ovat kiellettyjä. Sananvapausoikeuden kohdalla tätä ydinaluetta ovat esimerkiksi poliittinen sananvapaus ja lehdistönvapaus. Halla-ahon tekstit ovat kritiikkiä joka kohdistuu vallanpitäjiin. Näin ollen Jussin kirjoitukset nauttivat korostettua sananvapauden suojaa.

Tätä vasten Kalskeen paperi on rikollisen huonosti laadittu, epäselvä, kyseenalainen ja ilman todellisia perusteluja poliittiseksi aseeksi kyhätty töherrys.

Tämä jos mikä on aika erikoista toimintaa apulaisvaltakunnansyyttäjältä virantoimituksessa – tosin erikoista on myös se, että Kalske on antanut ymmärtää edustavansa yksityishenkilönä Halla-ahon poliittisia vastustajia (ja silti hän ei ole nähnyt mitään tarvetta jäävätä itseään ns. julkisena vihamiehenä Halla-ahon tapauksessa).

Herää kysymys, onko jorma tehtäviensä tasalla vai onko hän kenties rikkonut taitamattomuuttaan tai kenties jopa tahallaan virkavelvollisuuttaan – ja toiminut mahdollisesti poliittisen eliitin ajaman toisinajattelijajahdin käsikassarana?

Tässä syyttämispäätöksessä on myös unohdettu EIT:n viimeaikaiset päätökset ja Europarlamentin tuore kanta tätäkin sivuavaan internetsensuurin kiristämiseen liittyvään asiaan.

Hienoa päättäjät ja vihervasemmistolaiset virkamiehet. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet Suomessa ovat YK:n tuoreen luokituksen mukaan samaa tasoa kuin Mongoliassa.

Pieni pyyntö – älkää edes vitsinä viitsikö puhua kansalaisyhteiskunnasta…

Päivän kysymykset kuuluvatkin tänään seuraavasti:


Lähteet: HS, Scripta, Rutja, Homma

”Mutta totta kai ylempi esimiesviranomainen on aina oikeassa ja sitä kaikki noudattavat”

Turun poliisin ylikomisario Timo Malinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kannasta , jonka mukaan (Romaniasta saapuneiden kerjäläisten) passiivinen kerjääminen ei täytä lievän rahankeräyksen tunnusmerkistöä.

Tätä esimiesviranomainen on aina oikeassa periaatetta noudatettiin tunnetuin seurauksin Saksassa 1933-45 eikä siihen vetoaminen pelastanut rikoksiin syyllistyneitä virkamiehiä tuomioilta.

Muutenkin alkaa vaikuttamaan siltä, että juuri tämä valtakunnansyyttäjänvirasto on sellainen instanssi, joka ei ehkä ole ymmärtänyt aivan tarkasti omaa toimenkuvaansa ja valtuuksiaan.

Eduskunta on maamme lakeja säätävä elin ja oikeuslaitos niiden riippumaton tulkitsija. Lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintaa Suomessa valvovat todellisuudessa – vastoin Mika Illmanin väitöskirjaan perustuvaa näkökantaa – eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri.

Lähde: HS


Site Meter