STT:n eilen julkaiseman uutisen mukaan maahanmuuttoasioista hallituksessa vastaavan ministerin Astrid Thorsin (r.) luottamus on koetuksella hallituksen sisällä.

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) kertoi eduskunnan keskustelussa keskiviikkona, että muut voimat hallituksen piirissä ovat ottaneet aktiivisemman roolin Thorsille kuuluvassa turvapaikkapolitiikassa.

Tällä kommentillaan Zyskowicz viittasi hallituksen helmikuussa päättämiin linjauksiin. Hallitus muun muassa asetti tavoitteeksi vähentää perusteettomasti turvapaikkaa hakevien määrää.

Odotan, että ministeri Thors toimisi entistä pontevammin tämän hallituksen tavoitteen toteuttamiseksi,

Zyskowicz oudoksui myös sellaisia puheita, että turvapaikanhakijoiden määrät eivät Suomessa ole suuria verrattuna muihin Pohjoismaihin.

Eivätkö ministeri ja hänen virkamiehensä ymmärrä, että nimenomaan emme halua Suomeen niitä ongelmia, joita naapurimaissa on nähty, kun turvapaikkapolitiikka on lähtenyt käsistä?

Zyskowicz totesi hyvin suoraan myös sen asian, joka on ollut maahanmuuttokriittisissä piireissä jo pitkään pöydällä – Thorsilla ja tämän lähimmillä virkamiehillä on vahva asenneongelma viranhoidossa. Tämä ongelma näkyy etenkin silloin, kun pitäisi ottaa kantaa perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin ja hakemusten käsittelyn nopeuttamiseen.

Edellisen hallituksen maahanmuuttoasioista vastannut Kari Rajamäki (sd.) sanoi, että hallitus ei hänen mielestään ole pystynyt hillitsemään perusteettomien turvapaikanhakijoiden vyöryä.

Väärien signaalien ja myös päätöksenteon heikkouden takia tilanne on riistäytynyt siihen, että meillä on lähes neljä tuhatta turvapaikanhakijaa haastattelematta.

Rajamäki ihmetteli myös sitä, miksi Suomessa ei ole ryhdytty toimiin ikätestien mahdollistamiseksi. Alaikäisten ja alaikäisinä esiintyvien turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut merkittävästi.

On pelkkää vetkuttelua ministeri Thorsin ja hallituksen taholta, ettei näitä asioita panna pikaisesti kuntoon.

Thors ilmeisesti jänisti tilannetta, eikä ollut paikalla kuulemassa ripitystä. Virallisesti hän istui samaan aikaan hallituksen neuvottelussa. RKP:n ryhmäjohtaja Ulla-Maj Wideroos (r.) sanoi, että hakemusten käsittelyn nopeuttamiseen tarvitaan lisää rahaa ja siihen RKP:n eduskuntaryhmä on kyllä valmis.

Olisikohan RKP:n eduskuntaryhmä myös valmis pistämään Thorsin ministeriuran poikki?

Thors on ollut lyhyessä ajassa ehdottomasti itsenäisyytemme ajan tuhoisimpia ministereitä eivätkä hänen toimensa (laajastikaan tarkastellen) ole oikein mahtuneet ministerivastuun piiriin.

Thorsilla – ja näillä häntä lähellä olevilla virkamiehillä – on ollut kumma tapa kävellä sekä Eduskunnan, hallituksen että kansan enemmistön tahdon yli. Olikin aika ottaa tähän asiaa hallituksen sisältäkin kantaa.

Toivottavasti Thorsin lähtölaskenta on alkanut – ja etenkin, toivottavasti hallitus seuraa sisäministeriön kansliapäällikön toimia hieman tarkemmin tulevaisuudessa.

* * *

Mutta palataanpa koko maan erikoisimpaan julkisen viran haltijaan – Johanna Suurpäähän.

Vähemmistövaltuutettu on kaiken muun laillisuuden rajoilla nähdyn puuhastelunsa jälkeen antanut lausunnon marjanpoiminnasta. Näennäisestä huvittavuudestaan huolimatta asia on jälleen kerran harvinaisen vakava.

Luin tuon vähemmistövaltuutetun tiedotteen ja täytyy todeta, että sielläkin on opittu viime aikoina kirjoittamaan asioita kryptisesti – enää ei mennä ns. perse edellä puuhun ja kerrota kansalle sitä mikä onkaan lopullinen tarkoitus.

Minulle heräsi ihan vakava kysymys, että kumpaakohan Suurpää tarkoittaa tällä muotoilullaan, kutsun esittänyttä yritystä vai suomalaista yhteiskuntaa?

Vaikka luonnonmarjojen poimijat eivät välttämättä työskentele työsuhteessa kutsujana toimineeseen yritykseen, tulee yksilön oikeuksien toteutuminen oleskelustatuksesta riippumatta pyrkiä toteuttamaan. Vähintäänkin toiminnasta syntyneiden tappioiden kattaminen olisi aiheellista taata.

Kummassakin tapauksessa Suurpää pyrkii juridisesti asettamaan sitten jo turistinkin suomalaisen alkuperäisasukkaan kanssa samalle viivalle sosiaalisten tukien ja hyvinvoinnin jakamisessa (ja vähemmistön edustajana jopa ohi).

Marjojenpoiminta on eräs ns. ikimuistoisista nautintaoikeuksista – sitä ei katsota työksi, joten siitä ei tarvitse maksaa myös veroakaan – toistaiseksi. Suurpää on näin ollen astunut askeleen täysin uudelle (ja hänelle) kuulumattomalle lainsäädännön ja sen tulkinnan alueelle.

Ikävimmillään Suurpään puuhastelun seurauksena syrjäseutujen ihmisiltä viedään viimeinen vapaa toimeentulon lähde ja avataan uusi luukku Suomeen suuntautuvalle sosiaaliturismille.

Varsin ikävää on tässä myös se, että Suurpää katsoo oikeudekseen tulkita lakia lähinnä lainsäädännöllisestä näkökulmasta – minusta on aika uskomatonta, että joku virkamies kuvittelee todellakin 2000-luvun Suomessa, että hänellä on oikeus puuttua lainsäätämiseen ja komennella lainsäätäjää.

Kuten olen aikaisemminkin todennut, Suurpää on henkilönä eräs suurimpia ongelmia suomalaisen hyvinvointi- ja kansallisvaltion tulevaisuuden kannalta tarkasteltuna.

1. Kuten olen todeksi osoittanut ja toteennäyttänyt, Suurpää on eräs tärkeimpiä tekijöitä somalitaustaisen vähemmistön syntymisessä (lakia väljästi tuolloin tulkiten ja jopa sitä loukaten) Suomeen.

2. Hän on leimannut itsensä selkeästi subjektiiviseksi koko asian ja näin myös virkansa) suhteen.

3. Miten voi olla mahdollista, että Suomen kaltaisessa vakiintuneessa demokratiassa annetaan korkea oikeudellinen valvontavirka sellaiselle ihmiselle, joka on koko työuransa aikana osoittanut yksisilmäisyyttä ja suoranaista fanaattisuutta siinä?

Suurpään kohdalla voidaan nimittäin jo aivan vakavasti todeta, että hän ei täytä niitä objektiivisuusvaatimuksia (historiansa, julkisen leimautumisensa ja virkatoimiensa vuoksi) joita odotetaan julkisen viran haltijalta.

Suurpään (ja myös Illmanin) asettaminen oikeudelliseen vastuuseen ja hänen erottamisprosessinsa – olisivat oman näkemykseni mukaan – tällä hetkellä eräitä ensiarvoisen tärkeitä toimia monikulttuurisoimisprosessin hidastamiseksi, torjumiseksi ja pysäyttämiseksi.

Ja ehkä vielä tärkeämpää – ne olisivat osoitus siitä, että Suomi on kuitenkin kansanvaltainen oikeusvaltio.

Lähteet: Vähemmistövaltuutettu, STT, AL


Site Meter

Lainaus eräästä valtakunnallisesta mediasta:

Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä.

Nyt viikon kysymys:

(Ja tuo mediahan oli siis Hufvudstadsbladet – ja vuosi oli 1940.)

Tämä liittyy tiistaina eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Maanmuuttoministeri Astrid Thors (r) pahoitti syvästi mielensä perussuomalaisten Pentti Oinosen lyötyä suomenruotsalaisia siirtokarjalaiskysymyksellä.

Episodi sai alkunsa sen jälkeen, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli irtisanonut itsensä ja puolueensa irti rasismista.

Oinonen luki salissa pitkän sitaatin Hufvudstadsbladetissa vuonna 1940 julkaistusta kirjoituksesta, jossa ilkein ja rasistisin sanakääntein vastustettiin karjalaisevakkojen asuttamista suomenruotsalaisille alueille. Oinonen sanoi pitävänsä tätä esimerkkinä ajattelusta, jollaista hän ei soisi enää koskaan maassa näkevänsä.

Thors huomautti Oinoselle, ettei 69 vuotta vanhojen yksittäisten lausumien perusteella voi demonisoida koko hänen edustamaansa pienryhmää, jos toimii sillä tavalla kuin Soini aiemmin salissa edellytti.

Oinonen lisäsi, että siirtokarjalaisia oli vaikea asuttaa rannikkoseuduille, ja silloin eräät väestöryhmät osoittivat rasistisia piirteitä. Se oli liikaa Thorsille.

Minun isäni seudulla on hyvin monta hautaa, joissa on selkeästi karjalankielinen nimi,

vastasi Thors itkua vääntäen.

Karjalankielinen nimi?

Öh?

Thors ilmeisesti viittaa Josif Stalinin keinotekoiseen karjalankieleen. Siihen, jota kukaan ei puhunut eikä osannut ja joka oli venäläiselle aakkostolle litteroituna käytössä vuosina 1938-40? Samoihin aikolihin kun todelliset karjalaiset joutuivat pakenemaan kotisuduiltaan saman Stalin joukkoja ja laitonta hyökkäystä Suomen kimppuun.

Aika mielenkiintoisia nämä Thorsin lausunnot ovat – kertakaikkiaan…

Toisaalta tämä osoittaa sen, että Suomi on kantanut oman osansa pakolaisten huolehtimisesta – RKP: vastustuksesta huolimatta…

Lähteet: HS, Hbl

Jk. Terveiset täältä Pohjois-Suomen pikkupakkasten sävyttämiltä ja aurinkoisilta hangilta – kaikille lukijoille.


Site Meter

Minna Nalbantoglu on ottanut – jälleen kerran – uuden askeleen kohti tavoitettaan muuttaa Suomi monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

Lähde HS

Samanlaiseksi kuin esimerkiksi Ranska, Ruotsi, Etelä-Afrikka tai Iso-Britannia.

Tämä tavoite on Minnalle ja hänen aatetovereilleen niin tärkeä, että se ylittää alkuperäisväestön oikeudet ja parlamentaarisen enemmistödemokratian periaatteenkin.

Minna on kirjoittanut sydäntä särkevän tarinan rasistisista suomalaisista ja näiden monikulttuurisille naapureilleen aiheuttamasta tuskasta ja kärsimyksestä. Hyysäri on julkaissut tämän kirjoituksen otsikolla Eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista.

HS

Naapuruussovittelija Abdirizak Mohamedin mielestä eritaustaisten ihmisten kahnauksia on tärkeää yrittää ratkaista. Hän on yksi Suomen pakolaisavun kouluttamista vapaaehtoisista naapuruussovittelijoista.

Vuonna 2006 alkaneen Kotilo-hankkeen tarkoitus on auttaa selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten välisiä kiistoja. Hanke on nostettu yhdeksi esimerkiksi ”arjen etnisten konfliktien” ratkaisemisesta Puhumalla paras -opaskirjaan, jonka sisäministeriö julkaisi vastikään.

Pakolaisavun koordinaattorin Terhi Joensuun mukaan kiistat ovat usein liittyneet yhteisten tilojen kuten saunan ja pesutuvan käyttöön, lasten leikkeihin ja erilaisten tapojen aiheuttamaan ärtymykseen.

Mohamed kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa yläkerran suomalaisperhe syytti alakerrassa asuvaa maahanmuuttajaperhettä siitä, että se soittaa kovalla musiikkia. Alakertalaiset kiistivät: he ovat uskovaisia muslimeita, he eivät kuuntele musiikkia.

Suomalaisäiti oli yrittänyt käydä valittamassa metelistä maahanmuuttajaperheelle, mutta he pitivät tätä hyökkäyksenä itseään kohtaan. He syyttivät suomalaisia rasisteiksi.

Mohamedin mukaan monet riidoista juontuvat siitä, että maahanmuuttajat eivät tunne suomalaisen asumisen sääntöjä. Heille voi olla epäselvää, mitä tarkoittaa illalla hiljaisuus tai miten pitää lajitella jätteet. Se ärsyttää suomalaisia.

Suomalaiset olettavat, että järjestyssäännöt tiedetään, kun niistä on kerran laitettu tiedote. Mutta esimerkiksi somaleille suullinen viesti on arvokkaampi kuin kirjoitettu.

Maahanmuuttajat taas valittavat usein suomalaisten rasismista.

Mohamedin sovittelema riita metelistä ratkesi niin, että rakennuksessa todettiin olevan liian huono äänieristys. Se sovittiin korjattavaksi remontin yhteydessä. Selvisi myös, mistä ääni oli peräisin: alakerrassa kuunneltiin Koraanin lukua.

Hienoa, että riita saatiin sovituksi.

Ja maksumieheksi saatiin kolmas osapuoli – ilmeisesti kunnallinen kiinteistöyhtiö. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki kunnassa asuvat, töitä tekevät ja veronsa maksavat kuntalaiset pääsivät osallistumaan näihin talkoisiin maksumiehinä.

Tässä herää kuitenkin muutama kysymys.

Olen itse kasvanut kulttuurissa, joissa vieraat kunnioittavat isäntäväen tapoja ja tahtoa. Minusta tämä kuuluu myös islamissa määriteltyihin periaatteisiin. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että eräiden minnojen ja astridien tarkoituksena on muuttaa maamme sellaiseksi paratiisiksi, jossa vieraat tekevät mitä haluavat.

Isäntäväen mielipiteistä vähääkään välittämättä – ja osan isäntäväen omista jäsenistä kannustaessa ja yllyttäessä tähän.

Tämä minnojen ja astridien käytös muistuttaa keskenkasvuisten kakaroiden murrosiässä vanhempiaan vastaan suorittamaa tyhjänpäiväistä kapinointia. Pahanolon purkamista ja kylvämistä sekä pahimmillaan vahingon aiheuttamista – sekä itselleen että muille.

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että moiseen ongelmaan yleensä ottaen tarvittiin sovittelijaa.

Tämä ongelma olisi saatu ratkaistua siten, että maahanmuuttajaperhe olisi noudattanut järjestyssääntöjä. Opiskellut sen miten suomalaisessa yhteiskunnassa eletään ja asutaan.

Ja tämä jatkuva rasismikortin heiluttelu on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa.

Mitäpä Minna pitäisit siitä, jos narkkariporukan aiheuttama meluhäiriö hoidettaisiin myös vastaavalla tavalla? Hyssytellään ja sovitellaan – ja sovitaan, että asunnon omistaja lisää hieman melueristystä? ja sama meno jatkuu seuraavaan remonttiin saakka?

Ei taida onnistua…

Toisaalta, jos tämä maahanmuuttajaperhe ei olisi koskaan tullut Suomeen, ei tätä ongelmaakaan olisi syntynyt. Minusta näyttää siltä, että tämä työvoimapula – jota niin kovaan ääneen tietyissä piireissä mesotaan – kohdistuu lähinnä maahanmuuttajien palveluihin ja yhteiskunnallisiin tukitoimenpiteisiin.

Tuppurainen takaa Tappuraista

Juttu menee kuitenkin edelleen niin, että maassa maan tavalla – tai maasta pois. Toistan jälleen kerran saman vanhan totuuden: Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten.

Talo elää tavallaan ja vieras kulkee ajallaan, on tässä maassa ollut tapana sanoa.

Karjalan Kannakselta kotoisin ollut mummini tapasi todeta myös, että vieraat ja tuore kala ovat samanlaisia – ne alkavat haista kolmen päivän päästä.

Mitä me muuten sitten teemme kun huoltosuhde muuttuu negatiiviseksi eikä maksumiehiä enää löydykään? Lähdemmekö mekin nomadeiksi muulle täältä vesipisteeltämme?

Mitä tapahtuukaan silloin?

Minnan kirjoittama loppukaneetti on muuten taas sitä ihtiään:

Kulttuurilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta siihen, että esimerkiksi somalit suostuvat sovitteluun mielellään. Mohamedin mukaan Somaliassa riitoihin on perinteisesti yritetty hakea sopua vastaavanlaisella menetelmällä.

”Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta.”

Jep.

Tarkoittaako Minna nyt sellaista sovittelua, mitä Somaliassa on viimeiset vuosikymmenet harjoitettu?

Miksi ihmeessä sovittelun osaavien ihmisten pitää lähteä sodan ja väkivaltaisuuden takia pakolaisiksi omasta maastaan?

Ja miksi heidän saavuttuaan tarvitaan sovittelua – siellä missä sitä ei koskaan aikaisemmin tarvittu?

Miettikääpä sitä.

Lähde: HS

Jos joku sattui katsomaan hetki sitten ykköskanavalta tullutta BBC:n sarjaa Yes, Minister, niin hän huomasi varmaan saman kuin minäkin.

Kyseinen jakso oli vuodelta 1981 ja nimeltään The Compassionate Society.

Sarjan ministerin ongelmina olivat upouusi sairaala, vapaaehtoistyöntekijät, tuhat työpaikkaa sekä vaatimus 1000 pakolaisen ottamisesta Britanniaan – siis vuonna 1981.

Smarting from a dust-up in the Commons, and having conceded a ”full independant enquiry” into National Health Service administration staffing, Hacker learns (from his all-knowing driver Roy) that the year-old, 1,000-bed St. Edward’s hospital has 500 administrators, but no doctors, nurses, or patients. He confronts Humphrey, but Humphrey evades responsibility and advises Hacker on how to himself evade responsibility during the equiry.

Bernard reminds Hacker that some Cuban political refugees need to be somehow housed, regardless that there isn’t any funding for it. He also confirms the situation at St. Edward’s; that money for doctors and nurses was cut after the administrative staff was hired.

Humphrey, meanwhile, has a word with his counterpart at National Health, who is unwilling to move on opening St. Edward’s, but advises Humphrey that Billy Fraser, a firebrand administrative-worker union leader, can be of use in blocking Hacker’s plans to get rid of some administrators to have money to hire medical personnel and open the hospital for patients.

Hacker confronts Humphrey again, insisting that taxpayer money be more effectively spent on the Health Service. Humphrey rejoins that ’more effective’ is a matter of perspective, and from his side, having more administrators is ’more effective’. Hacker ups the ante, directing that some administrative staff be let go to hire some medical staff at St. Edward’s. Humphrey goes to coach the union officials into striking in response to the proposed cuts, and maneuvers to get Billy Fraser to St. Edward’s to radicalize the union response.

Hacker goes to tour St. Edward’s, and sees the shining new
equipment, busy administrators, and not a single doctor, nurse, or patient. He insists that some administrators be let go and medical staff be hired, and some patients be brought in. Fraser threatens a strike, and Hacker dares him to do so. Back at the Ministry, Hacker congratulates himself that he has brought the problem to a close, but Fraser ups the ante by calling a strike of all hospital workers in London to protest the layoffs.

Humphrey rushes in to say that the Parlimentary enquiry may be going badly for the Department, and mentions that Sir Morris Williams, the enquiry chairman, is also in charge of looking for space to house 1,000 of the Cuban refugees. Hacker does some quick math, and directs that the layoffs be stopped, and that Sir Morris be informed that 1,000 beds are available for refugee housing in St. Edward’s, and that the press be informed that ”everybody’s happy.

Onko tässä jotain tutun oloista – ja voisiko parodiasta kenties oppia jotain? Onko poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja kuva maastamme humaanina yhteisönä kenties nykyisen maahanmuuttopolitiikkamme kulmakiviä?

Unohtamatta tietenkään työvoimakulujen ja työolojen polkemista sekä kieli- ja ammattitaidottoman ulkomaalaisperäisen paarialuokan hankkimista ns. paskaduuneihin.

Kyllä – rouva ministeri?

Lähteet: YLE, BBC

Uutisvuo on tuonut tullessaan  varsin epämiellyttävän – mutta odotetun – uutisen.

Työministeriö ryhtyy ohjaamaan EU-rahoilla TE-keskusten ulkomaisen työvoiman hankintaa. Useilla TE-keskuksilla on ollut aiemmin omia värväysretkiä ulkomaille.

Nyt laajin hanke on vireillä Itä-Suomessa, jossa viisi TE-keskusta ryhtyy yhdessä hankkimaan työvoimaa. Itä-Suomi kaipaa sairaanhoitajia sekä metalli-, rakennus- ja kuljetusalan työväkeä.

Tämä on mainio tapa pitää työvoimakustannukset kurissa ja hankkia maahan uusi puoli-ilmaiseksi paskaduuneja tekevä paarialuokka. Ja niin edelleen.

Olen kirjoittanut samasta aiheesta ennenkin. En ole mikään punakorporaatioiden ylin ystävä, mutta en myöskään hyväksy julkisen vallan toimin tehtyä työolojen heikentämistä – enkä Suomen monikulturisoimista.

Juuri nyt kun keskustelu hoitohenkilökunnan palkkauksesta ja ammattitaidosta käy kuumimmillaan, niin TE-keskukset ryhtyvät repimään mattoa koko projektin alta. Tällä menolla pidetään huoli siitä, että hoitoaloille saadaan – aluksi – nöyrää ja pieneen palkkaan tyytyvää väkeä. Sellaista joka pystytään normittamaan paperilla.

Mutta – kuinkahan moni omainen odottaa kauhunsekaisin tuntein mitä tästä puuhailusta taas seuraa?

Miten käy todellisen hoidon tason?

Miten käy Helmin ja Hilman kun maahan raahataan kielitaidotonta ja suomalaisittain puutteellisella ammattitaidolla ja -etiikalla varustettua halpatyövoimaa? Pitääkö Helmin ja Hilman tulevaisuudessa osata serbokroatiaa tai puolaa saadakseen edes vettä janoonsa – hoidosta puhumattakaan.

Tulevatko hoitotyön kommunikaatio-ongelmat ratkaistua sillä, että potilaalla ja hoitohenkilökunnalla ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuritaustaa? Tulevatko palkkaus- ja työmotivaatio-ongelmat ratkaistua palkkojen polkemisella?

Miten käy sodassa jalkansa menettäneelle veteraani-Villelle? Saako hän enää päivittäistä lääkekonjakkiaan kun hoitovastuuseen siirtyy koraaniin ja allahiin uskova Zahra?

Kenelle maamme ja yhteiskuntamme on oikeastaan rakennettu?
Ketkä ovat aikanaan antaneet suurimman uhrin nykyisen hyvinvointivaltiomme eteen – puolustaen ja rakentaen uudelleen vääryydellä hävitettyä?

Siinäpä kysymyksiä.

Tätä on tosin jo jonkin aikaa odotettukin. Tähän älyttömyyteen viittaavia puheita on kuultu jo hetken ajan nomeklaturan suusta. Yksi ikävimmistä uuden paarialuokan ja monikulttuurisuuden puuhatädeistä on maanmuuttoministerimme Astrid Thors (Rkp).

Ole kommentoinut tämän touhutätimme edesottamuksia aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Ja muuallakin.

Ai niin… Rahat tähän hankkeeseen tulevat siis EU:sta. Kannattaa muistaa, että Valtiovarainministeriön laskujen mukaan Suomi maksoi viime vuonna (2006) 442 miljoonaa euroa enemmän EU:n budjettiin kuin mitä sai sieltä takaisin.

Suomen väkiluku on viimeisen tiedon mukaan ollut samaan aikaan 5 276 955.

Näin ollen, jokainen meistä suomalaista nettomaksaa EU:n tarjoamasta lystistä 83 euroa ja 76 senttiä – vuodessa.

Oman muistikuvani mukaan meidän piti olla nettosaajia EU:n liityttäessä.

Suomalainen – näin Sinuakin vedätetään.

Lähde: STT