Pakkoruotsikeskustelusta – vinkki RKP:lle

Kuten jokainen politiikkaa seuraava on havainnut, yhdessä suomalaisen politiikan ikuisuuskysymyksessä tapahtuu jotain. Se kansalaisaloite, jossa vaaditaan pakollisen ruotsin kielen opiskelun poistamista kouluista, on etenemässä eduskuntaan, sillä aloitteen laatijat ovat saaneet kerättyä kokoon yli 50 000 nimeä.
Myös RKP:n mandaatilla valtioneuvonton penkkiä, jakkupukunsa housuja, kansalaisten hermoja  ja veronmaksajien rahoja kuluttava oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hyväksyi erätappion ja totesi päivän Hyysärissä,

”Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Nyt 50 000 ihmistä on halunnut, että aloite viedään eduskunnan käsittelyyn ja näin myös tapahtuu.”

Nyt tapahtuu se, että kansalaisaloite etenee eduskuntaan. Se  ei kuitenkaan tarkoita  mitään muuta, kuin ns. poliittisen keskustelun alkamista Arkadianmäen Ongelmajätelaitoksessa.

Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää sen, että vaikka suomalaiseen järjestelmään tuotiin suoran kansanvallan elementtinä kansalaisaloite, se vesitettiin välittömästi vallanpitäjien toimesta. Siitä ei tehty eduskuntaa sitovaa,  joten se on tavallaan yhtä turha elementti, kuin suora  presidentinvaali sen jälkeen, kun presidentiltä vietiin valtaoikeudet pois.

Tässä näemme kaksi malliesimerkkiä siitä, ettei kukaan vallanpitäjä (paitsi Benito Mussolini) luovu vallastaan toisten tahdosta eikä etenkään ilman puolittaista pakkoa.

Myös Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Carl Haglund kommnetoi asiaa Erkkomedian Neloselle seuraavasti:.

”Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.”

Ikävin asia tässä on se, että samat tahot jotka ajaa tätä, niin niillä on myös muita tavoitteita koskien maamme kaksikielisyyttä.

Se ei koske vaan sitä että mitä opetamme lapsillemme. Pyrkimyksenä on pitkän päälle muuttaa nykytilannetta, jossa kaikilla suomalaisilla on kielestä riippumatta samat oikeudet ja mahdollisuudet. Toivoisin  tästä avointa keskustelua.”

Nyt haluan antaa pienen vinkin RKP:lle. Voi toki olla, että tämä tulee myöhässä, mutta kuitenkin.

RKP:n olisi syytä muistaa, että  se edustaa noin neljän ja puolen prosentin kokoista alkuperäisväestön osaa koko Suomen kansasta – tai sen pitäisi edustaa. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana edustanut kuitenkin lähinnä Ankkalammikon pääomapiirejä ja näiden intressejä – unohtaen suomenruotsalaisen kulttuurin ja kielen aseman täysin.

Hieman huvittavalla tavalla tämän suomenruotsalaisen pääoman edustajat ovat lähteneet mukaan vihervasemmistolaisten kulttuurimarxilaiseen Minervan kelkkaan.

Tässä päästäänkiin varsinaiseen aiheeseen.

Suosimalla kaikkia ulkomailta valuvista ongenonkijoista hiljalleen isänmaahamme syntyviä (ja tänne riippumaan jääviä) erilaisia vähemmistöjä, RKP on kaivanut jo jonkin aikaa maata suomenruotsalaisen kansanosan alta. Siis juuri se puolue, joka on ilmoittanut puolustavansa (ja jonka todellisuudessa pitäisikin puolustaa) suomenruotsalaisen kansanosan etuja.

Ankkalammikossa ei ole ymmäretty sitä, että jokaisen vähemmistön saamat erioikeudet perustuvat enemmistön myötämielisyyteen ja sen kykyyn kustantaa tällaisen etuoikeuden taloudelliset kustannukset. Ennustin jo vuosia sitten sitä, että kun venäjää äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus kasvaa suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuvan vähemmistön osuus, olemme vääjäämättä tilanteessa, jossa ruotsin kielen asema kansalliskielenä lakkautetaan ja siitä tehdään venäjän kanssa vähemmistökieli.

Nykyinen taloudellinen lama kiihdyttää tätä kehitystä vielä nopeammaksi, koska kohta joudumme kansakuntana miettimään oikeasti sitä mihin meillä on varaa ja mihin ei.

(Asiaa sivuavana esimerkkinä – kansankoulunopettajan pätevyydellä sekä puolueen jäsenkirjan ja  sukupuolensa vuoksi valtionvarainministeriksi päässeen – Jutta Urpilaisen ilmoitus siitä, että ensi vuoden alusta yritysten edustukseen liittyvien kulujen verovähennysoikeuspoistetaan kokonaan.

Sen seurauksena tapahtumajärjestäjät, ravintolat, matkailu- ja majoitusyrittäjät sekä taksi- ja tilausliikenne ajetaan entistä pahempaan ahdinkoon taantuman edelleen syventyessä).

Niin se vinkki. Saadakseen suomalaisten enemmistön pakkoruotsin kannalle, RKP:lla on olemassa erittäin hyvä jokeri kädessään.

RKP voi aivan  hyvin tuoda keskusteluun sellaisen argumentin, että säilyttämällä pakkoruotsi ja kaksi kansalliskieltä, pidetään huoli siitä, ettei tulevaisuudessakaan Suomessa ole maahanmuuttajia poliiseina eikä minkään muunkaan valtiollisen väkivaltamonopolin osasen virkamiehinä.

Kahden kansalliskielen vuoksi näihin tehtäviin vaaditaan kummankin kielen osaaminen. Kahden (maailmanlaajuisesti varsin marginaalisen) kielen opiskelu ei onnistu suoritustason ammattiin hakeutuvalta maahanmuuttajalta kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Yhden ehkä oppii, mutta toinen (varsinkin kun kielet eivät ole mitään sukua toisilleen) on käytännössä mahdottomuus.

Nyt taitaa olla kuitenkin niin, ettei RKP halua tai pysty tätä vinkkiä hyödyntämään.

KK

.

Advertisement

 

Sananen TV2:n Suuresta Pakkoruotsisekoilusta

Eilinen TV2:n järjestämä Suuri Pakkoruotsikeskustelu oli aivan odotetusti samanlainen rimanalitus kuin edellinen Suuri Homokeskustelukin.

Etenkin pakkoruotsin puolustajat edustivat lähinnä huutoa, päälle puhumista, käsittämätöntä älämölöä, huonoa käytöstä, vastapuolen kuuntelemattomuutta ja omien etujen vastaista toimintaa – sekä tietysti pakkoa.

Samaa kyvyttömyyttä dialogiin oli toki myös toisella puolella aitaa. Positiivisena valonpilkkuna tässä keskustelussa loisti Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.

Se mikä tästä hajottavasta ja tarpeettomasta sirkusesityksestä jäi päällimmäisenä mieleen, on entisestään vahvistunut tunne siitä, että pakkoruotsin tähän mennessä kiistattomat  saavutukset ovat helvetinmoinen vastarinta pakkoa vastaan ja sellainen jänä juttu, että juuri kukaan äidinkieleltään suomenkielinen ei opi tässä pakossa sellaista ruotsia jota voisi käyttää edes arkipäiväiseen asioimiseen.

Toissijaiset vaikutukset ovat järjetön kielenopetuksen resurssien haaskaus sekä suomalaista ruotsinkielisyyttä vastaan (vastoin tarkoitusperiä) kääntyvä enemmistön pakottaminen marginaalisen vähemmistökielen opiskeluun.

Suomenruotsalaisuus ja ruotsin kieli Suomessa ovat suurimmat häviäjät tässä touhussa.

Jk. Björn Månsson, Ruotsalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeri,  esitti muuten tuossa keskustelussa mielipiteensä ns. kansainvälisellä kielellä (joka ei jättänyt viestin sisältöä  mitenkään arvailun varaan):

 

Viikon mokutus 04/10

”En toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta. En kannata sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä.”

”On punnittava, halutaanko ajaa lapsen etua vai keskittyä siihen, että saadaan vähennettyä tulijoiden lukumäärää.”

”Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.”

Eva Biaudet (RKP) Helsingin Sanomissa 25.1.2010

Biaudet sanoo, ettei hän kannata työperäistä maahanmuuttoa ilman perheitä. Hänen mukaansa on aina parempi, että tänne töihin tuleva tulee perheineen ja isoäiteineen ja asettuu aloilleen.

Minun mielestäni taas olisi parempi, että Suomeen ei tule (ainakaan tämän laman ja suurtyöttömyyden aikana) yhtään ulkomaista työvoimaa. Ja luulen, että en ole ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa.

En myöskään näe kovin järkevänä tuoda tänne vierastyöläisten perheenjäseniä, (etenkään isoäitejä ja muita ydinperheen ulkopuolella olevia sukulaisia)  heikentämään entisestäänkin ruvella olevaa huoltosuhdettamme.

Minun on usein varsin vaikea nähdä sitä, millaisessa todellisuudessa nämä biaudetit elävät. Heidän kantansa on se, että Suomi kuuluu kaikille.

Tuossa samassa lehtijutussa kerrotaan, että  Biaudet palasi vuodenvaihteessa kotiin Wienistä, missä hän työskenteli kolme vuotta virkamiehenä Etyjin ihmiskaupan vastaisen työn erityisedustajana.Hän on tällä hetkellä työtön.

Nyt Biaudetilla olisi miljoonan taalan paikka tutustua suomalaisen vähäosaisen arkeen ja suomalaiseen arkitodellisuuteen. Ehkä hän sen jälkeen saattaisi muuttaa hieman näkökulmaansa.

Eräs asiaan liittyvä keskeinen sääntö (minkä Biaudetkin voisi palauttaa mieleensä) on se, että maahanmuutto ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeuskysymys. Asian voi tarkastaa vaikka vähemmistövaltuutetun kotisivuilta:

Ulkomaalaiseen voidaan  soveltaa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä ja ulkomaalainen voidaan asettaa erilaiseen asemaan Suomen kansalaisiin nähden johtuen heitä koskevasta lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ulkomaalaisen oikeutta saapua Suomeen ja oleskella maassa voidaan rajoittaa lailla. Myös erilaisten julkisten palveluiden kuten sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden saamiselle voidaan asettaa lakiin perustuvia ehtoja. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi Suomessa asuminen, kotipaikkaoikeus tai Suomessa työskentely.

Biaudet on unohtanut (tyylilleen uskollisesti) sen, että päättäminen maahanmuutosta ja siitä kuka saa tulla (ja millä ehdoilla Suomeen) kuuluu Suomen kansalle – ei  Biaudetille eikä maahanmuuttajalle.

Lähde: HS

 

Astrid Thors asian ytimessä

Ajoittain käy niin, että ns.sokea kanakin löytää jyvän. Nyt näin on käynyt nimittäin vihdoinkin (ja varsin yllättöäen) maanmuuttoministeri Astrid Thorsin (ankdammen) kohdalla.

Thors on nimittäin päästellyt seuraavanlaisen lausunnon Mari Kamaja nimisen tyttelin julkisuuteen saateltavaksi.’

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomaamaan niin sanotun kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Hmmm… vaikka olen tästä asiasta samaa mieltä arvoisan ministerin kanssa, en ehkä menisi ihan niin jyrkkään tulkintaan kuin Thors kuitenkaan. Vaikka (Thorsin omin sanoin) meillä on laissa aukko, kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen, niin demokratian luonteeseen kuuluu myös sellainen piirre, että sen pitää hyväksyä myös demokratiaa vastaa suunnattuja puheenvuoroja ja näkemyksiä – muuten se ei ole enää demokratia. Myös tällaista toimintaa koskee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen julistama kanta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Vaikka tämä kyseinen puolue on sekä hengeltään että toiminnaltaan demokratian periaatteiden vastainen ja sen toiminnassa on ajoittain ollut nähtävissä etnistä syrjintää – jopa suoranaista rasismia – niin kyllä minusta tuon puolueen toiminta tulee sallia – jo pelkästään tuon EIT:n määrittelemän kannankin mukaan.

Vaikka olisi kyse näinkin vastenmielisestä toiminnasta, niin sen julkinen salliminen on osoittanut tämän tien olevan ainoa oikea kansalaisyhteiskunnan kannalta tarkasteltuna. Kyseisestä puolueesta on hiljalleen tullut yleisen uskottavuutensa menettänyt marginaaliryhmä – joka ei aja enää edes omiksi äänestäjikseen väittämän ryhmän asiaa.

Ymmärrän kyllä Thorsin häpeän ja pahastumisen – minustakin on etnisesti osittain suomenruotsalaisena noloa, että RKP väittää edustavansa esimerkiksi minua ja mielipiteitäni.

Joka tapauksessa juttu on niin, että kyllä (kai?) tällaisellakin marginaalipuolueella tulee olla – yhdistymisvapauden ja poliittisen mielipiteenvapauden perusteella – oikeus olemassaoloon – myös RKP:lla.

Niin pitkään kun kyseinen puolue noudattaa lainsäädäntöä…

Lähde: AL

 

RKP – korruption keskipisteessä?

Eilinen Uusi Suomi julkisti myös ankkalammessa killuvan RKP:n saaman vaalituen.

Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.

Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.

Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:

* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.

Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.

EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.

Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.

Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.

* * *

Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.

Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.

Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.

Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.

Näillä rahoilla palkitaan rotuoppeja ja suomalaisvihaa kylväneen Axel Olof Freudenthalia esimerkkiä seuraavia ihmisiä.

Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.

Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.

Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.

Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.

* * *

Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):

RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.

Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.

Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.
”

–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.

Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia

Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),