SDP spedeilee kanssasi

Kun valtionbudjetti tuli taas ulos, se aiheutti meteliä monessa suunnassa. Ehdottomasti noloimmat ja eniten myötähäpeää tulleet kommentit tulivat SDP:n taholta.

Pitää muistaa, että vaikka nykyisessä porvarihallituksessa puuhastelevat puolueet eivät ole mitenkään syyttömiä (etenkään kepukuppila ja kokkelibaari) nykyiseen Suomea ja suomalaisia kurittavaan  taloudelliseen katastrofiin, niin vasemmisto (SDP etunenässä) on vetänyt meidät Paavo Lipposen venkuroinneista alkaen tähän EU:n aiheuttamaan kusiseen tilanteeseen .

Unohtamatta tässä mitenkään koko Suomen historian ammattitaidottomimman valtionvarainministerin, Jutta Urpilaisen, saavutuksia suomalaisten kansallisomaisuuden jakamisessa kansainväliselle kapitalismille (yhteisen omaisuuden lahjoittaminen ulkomaille ja Kreikka-takaukset). Unohtamatta, että hän sai samaan aikaan täysin käsittämättömillä  verotuspäätöksillään aikaan koko palvelusektorin tukehtumisen (yritysten edustuskulujen veronvähennysoikeuden poistaminen).

SDP osoitti tänään sen, että koko puolue olisi aikoinaan pitänyt kuopata niihin hiekkakuoppiin, mihin osa sen jäsenistä päätyi vuonna 1918. Nämä sen ajan anarkistit ja maanpetturit päätyivät sinne siksi, että SDP on ainoa (edelleen eduskunnassa oleva) puolue, joka on lähtenyt avoimeen aseelliseen vallankaappaukseen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Historia kertoo sen, miten tuossa punakapinassa kävi. Ikävää on se, että monet uskoivat punaisten humpuukimaakareiden juttuihin ja lähtivät ase kädessä tekemään punaista vallankumousta. Ikävin kohtalo oli niillä torppareilla, jotka uhrasivat henkensä ja tulevaisuutensa omien teloittajiensa puolesta.

Jokainen historiaa lukenut tietää, ettei SDP eikä Punakaarti aikonut missään vaiheessa antaa näille harhaanjohdetuille heidän omia talojaan ja maitaan. Punikit olisivat sosialisoineet koko maataloussektorin ja pakottaneet nämä hyödylliset idiootit kolhooseihin.  Siis puhtaaseen  maaorjuuteen, josta pahat valkoiset (”porvarit” ja ”lahtarit”) heidät pelastivat lakkauttamalla koko torpparilaitoksen.

SDP:n työllisyyskommentit ovat samaa kukkahattutätien  verorahoilla tapahtuvaa huuhaata, kuin ne ovat aina aikaisemminkin olleet. Niiden ainoa kosketus yritysmaailmaan tai työttömyyteen on se, että nämä puuhastelijat onnistuvat olemaan sekä oikeiden töiden että työttömyyden ulkopuolella leikkiessään hiekkalaatikolla muiden ihmisten verorahoilla ja työttömien elämällä & tulevaisuudella.

Hilpeimmät ehdotukset näissä sössötyksissä koskevat demarien (vakavalla) naamalla ehdottamaa työnhakijan ja työntekijän ”Tinder-tapaamista” ja sitä, että huuhaa-taitelijoille pitää maksaa (verovaroista) palkkaa, koska he tekevät jollain määrittelemättömällä tavalla tärkeää yhteiskunnallista työtä.

Samaan aikaan kyseinen vasemmistopuolue (kuten koko muukin vasemmisto) huutaa kurkku suorana, että kaikkien maailman kehitysmaista tulevien pitää saada Suomesta vapaa turvapaikka ja ilmainen terveydenhuolto & ylläpito.

Kun tältä pohjalta ratkotaan työttömyyttä, alkaa tuntua siltä,että koko Sosialidemokraattinen puolue on naulannut itsensä ristille oikeaa kättä lukuunottamatta.

Se kun ei enää onnistu, kun ei ole kuin yksi käsi vapaana.

Myös SDP:n kommentit veroprogression lisäämisestä, yritysverotuksen kiristämisestä ja perintöverotuksen (=sosialisointia) kiristämisestä kannattaa huomioida (etenkin jos kuvittelisi näitä pinkkejä elefantteja äänestävänsä).

Kaikki nämä toimenpiteet osuvat loppujen lopuksi keskiluokkaan ja PK-yrittäjiin, koska SDP on muiden puolueiden joukossa mahdollistanut kapitaalien ja kapitalistien paon Suomen ulkopuolelle.

Perintöverotus on moneen kertaan verottamista eli sosialisointia ja tässä yhteydessä SDP:n ehdottamat toimenpiteet aiheuttavat PK-yritysten ja maatalouden konkursseja sen lisäksi, että tavallinen keskituloinen ei pysty enää mitenkään tulevaisuudessa lunastamaan perintöasuntoaan tai kesämökkiään perintöverotuksen vuoksi.

Tässä on erityisen  jännää huomata, että SDP (kuten vasemmisto yleensäkin) huutaa kyllä verotuksen kiristämisen puolesta, mutta unohtaa ja peittelee oman veronkiertobisneksensä täysin.

Vasemmisto pyörittää VVO:n ja SATO:n kaltaista valtakunnallista vuokra-asuntotoimintaa,  rakennuttaen infrastruktuurinsa yhteiskunnan rahoilla, nylkemällä vuokralaisiaan (ja KELAa asumistuen kautta) ja kierrättämällä tässä toiminnassa valtavia rahoja ilman minkäänlaista verojen maksamista

Vasemmistolla on näitä hokkus-pokkustemppuja (joista mikään ei ole koskaan yhteiskunnan hyväksi toiminut), röyhkeyttä, valtaa ja ylimielisyyttä – mitään oikeita ratkaisuja sillä ei ole ja toverit ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen sulle-mulle-korruptioon.
Jo asioihin haluttaisiin todellisuudessa puuttua, niin keinottelu ja varsinaiseen kansainväliseen kapitalismiin puuttuminen kansallistamalla kansallisomaisuus takaisin, eroamalla vapaan liikkuvuuden EU:sta ja potkaisemalla laittomasti ”turvapaikanhakijoina” maahan saapunut joutoväki hyysääjiensä kanssa pihalle Suomesta.

Mutta tätä ei tulla näkemään ennen sitä, kun kansa on aidosti saanut tarpeekseen ja kulkee hamppuköysien ja soihtujen kanssa Suomen pimeää iltaa valaisemassa

SDP näyttää koostuvan sulle-mulle korruptiota tekevistä hyväsiskoista sekä miespuolisista pallittomista uuninpankkotytöistä.

Sellaisista jotka (muka) ovat huolissaan työttömistä, mutta lisäävät toimillaan työttömyyttä ja pahentavat työttömien asemaa.

Suomi ei tarvitse poliitikkoja eikä edustuksellista demokratiaa yhtään enempää kuin kukaan suomalainen tarvitsee tuberkuloosia.

Kysymys kuuluukin, ”milloin riittää, suomalainen”?

KK

Advertisement

 

Miksi jokapäiväinen turvallisuutesi on uhattuna?

Niin, miksi poliisin ja puolustusvoimien budjettimäärärahoista leikataan ja toimintaa supistetaan? Eli jokaisen suomalaisen perusturvallisuus  on uhan alla.

Syy on aika selvä. Sen nimi on libertalismi ja sen nousujohteisena jatkona eräiden piirien kiima päästä sen kautta anarkokapitalismiin. Sen juoksupoikina Suomen tasavallassa hääräävät EU ja Kokoomus.

Kyse ei ole siitä, etteikö velalla (vielä toistaiseksi) kokoon  kaavitussa valtion budjetissa riittäisi rahaa turvallisuuden ylläpitämiseen (näkyy siitä riitävän varoja toisten EU-valtioiden yli varojensa elämisen maksamiseenkin).

Kyse on poliittisesta tahdosta.

Kokoomus on ajanut pitkään valtionhallinnon yksityistämispolitiikkaa ja eräs tärkeimmistä sen poliittiseen  koriin osuneista (mädistä) omenoista tottelee nimeä Kapiteeli.

Kapiteeli on avain siihen, miksi Sinun turvallisuutesi ( ja myös minunkin)  on kokenut vakavan särön – joka näköjään laajenee vuosi vuodelta laajemmaksi.

Kokoomus (ja muuan Häkämies) saivat aikaan sellaisen julkisten varojen siirron, jolla ei taida Suomen (eletyssä) historiassa olla vertaa.

Ns. demokratian keinoja käyttäen (oligarkian kumileimaisimena toiminut) Eduskunta päätti (ryhmyrien painostamana ja kokoomuksen aloitteesta) siirtää lähes vastikkeetta valtion infrastruktuuriin liittyvän omaisuuden kyseiselle yhtiölle – ja jättää valtion (siis yhteisen yhteisömme) turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset oman omaisuutensa vuokranmaksajiksi ja torppareiksi.

Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö meillä olisi varaa ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä tai palkata riittävästi poliiseja. Kyse on siitä, että meidän turvallisuuteemme uhraamat verorahat juoksevat kabinettisopimuksin  pääosin (ulkomaalaisille) kiinteistösijoittajille – eivät yhteiseen turvallisuuteemme.

Jos äänestät nyt kunnallisvaaleissa. muista se, että kokoomusta ja sen siipeilijöitä äänestämällä saavutetaan jossain vaiheessa tällainen tilanne:

Anarkokapitalismi ei ole absurdia vaan vakava vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli. Yksityinen tuomioistuin voi olla miljardibisnestä tekevän yhtiön omistama. Vaikka ei olisi, lahjonta ei silti välttämättä onnistu. Miljoona voi kiinnostaa, mutta useimmilla ihmisillä on omatunto, ammattiylpeyttä ja rangaistuksen pelkoa eivätkä he suostu toimimaan lainvastaisesti lahjusta vastaan. Isoilla yhtiöillä on valmis toimintamalli, miten toimitaan lahjustapauksessa: varmaankin jokin ulkopuolinen tuomioistuin pannaan käsittelemään lahjussyytettä eikä sen tuomioistuimen tarvitse olla biljoonabisnestä.

Siinäpä miettimistä meille jokaiselle – omasta(kin) turvallisuudestaan ja oikeuksistaan huolestuneelle. Tämän kehitysketjun päässä Suomen Armeija puolustaa kansainvälisen pääoman etuja ja rikoksen uhri tarvitsee rahaa saadakseen poliisin suojaamaan koskemattomuuttaan.

Lähteet: STT, HS, Homma

HP

 

Poliisin toiminnan prioriteetit?

Vuodenvaihde tuo tullessaan muutoksia myös poliisin toimintaan.

Vuodenvaihteen jälkeen Suomessa on jäljellä enää 24 maakunnallista poliisilaitosta. Tällä hetkellä poliisilaitoksia on 90. Poliisin palvelupisteiden määrä putoaa 129:stä 60:een. Yhteispalvelupisteiden määrän taas pitäisi nousta 45:stä noin 120:een.

Tällä kenttätyöhön ohjatulla palvelutasolla poliisin pitää siis hoitaa ensi vuoden alusta päätehtävänsä – järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaaminen yleisillä paikoilla. Vaikka poliisiylijohtaja Mikko Paatero on vakuuttanut, että palvelutaso ei laske, niin epäilys herää, että kuinka mahtaa onnistua.

Näyttöä on nimittäin aikaisemmastakin. Poliisilla on ollut vuodesta toiseen jatkuvia ongelmia pysyä budjettikehyksensä viitoittamissa raameissa ja valvoa annetun rahan riittävyyttä koko vuoden toimintaan. Myös poliisikoulutuksessa on selvästi kipupisteitä, koska suuri osa koulutetuista poliiseista päätyy työttömyyskortistoon koulutuksensa jälkeen.

Poliisin toiminnan kipupisteitä

Poliisin tehtäviin kuuluu myös rikostutkinta. Tavallisena rivikansalaisena olen ollut myös tuosta hieman huolestunut jo useamman vuoden ajan. Omaisuuttani on varkauksien ja murtojen vuoksi kateissa kohtuullisen huomattava määrä rahallisesti arvioituna. Poliisi on ilmoittanut, että esimerkiksi polkupyörävarkauksia eikä kellarimurtoja tutkita resurssipulan vuoksi juuri ollenkaan – omaisuus palautuu takaisin, jos se löytyy jonkun muun tutkinnan yhteydessä ja omistaja pystyy todistamaan sen omakseen ja poliisilla on tiedossa laillinen omistaja.

Eli näissä tapauksissa omaisuuden takaisinsaanti on varsin pitkälle kiinni uhrin omasta aktiivisuudesta.

Poliisin päätehtävän – järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen yleisillä paikoilla – onnistumiseksi, hälytyksen ja siitä saatavan vasteen välinen aika pitäisi olla mahdollisimman lyhyt. Jos tuo vaste on Helsingin kokoisessa kaupungissa yli puoli tuntia väkivaltarikoksissa, niin maaseutu on vielä huonommassa asemassa.

Otetaan esimerkiksi vaikka Lappi. Lapin läänissä on pahimmillaan kaksi partiota liikkeessä. Jokainen voi mielessään kuvitella sen, mikä mahtaa olla vaste silloin kun Enontekiöllä puukotetaan jotain ja poliisipartio lähtee hälytyskäynnille Torniosta.

Kun nyt poliisin palvelupisteiden määrä pudotetaan 129:stä 60:een, se ei ole omiaan ainakaan lisäämään kansalaisten uskoa poliisin nopeaan toimintaan eikä turvaamaan järjestystä ja turvallisuutta.

Rahaa kuitenkin riittää?

Rahaa näyttäisi kuitenkin riittävän muuhun – ilmeisesti tärkeämpään toimintaan.

Poliisi on lähtenyt mukaan entisen ja nykyisen vähemmistövaltuutetun sekä erään valtionsyyttäjän ristiretkeen tärkeimmän kansalaisvapautemme – sananvapauden – kriminalisoimiseksi. Tähän sekä internetissä 24/7 roikkumiseen rahaa näyttäisi riittävän. Epäolennaista on ilmeisesti se, että tässä saatetaan kulkea säädetyn lainsäädäntöjärjestyksen, perustuslain takaaman sanan- ja ilmaisunvapauden sekä ihmisoikeuksien yli maihinnoususaappaat tahdissa paukkuen.

Jälleen kerran, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemys sananvapaudesta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut näin useammassa eri päätöksessään, mielipidettä ei voi kriminalisoida moniarvoisessa, suvaitsevaisessa, avarakatseisessa ja kansanvaltaisessa yhteiskunnnassa.

Isänmaan etu ensimmäisenä?

Helsingin yliopiston dosentti ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimustiimin päällikkö Arno Tanner varoittaa päivän Hyysärissä ilmestyneessä Vieraskynä-kirjoituksessaan massiivisesta Afrikasta Eurooppaan kohdistuvasta nälkäpakolaisuuden uhkasta.

Hän käsittelee uhkaa asiallisesti, kyllä:

Nälkämuutto yleistyy ruoan niukkuuden takia. Afrikka on riippuvainen ruoan viennistä, ja oman väestön ruokkimisen sijaan Afrikasta viedään ruokaa niihin maihin, jotka pystyvät maksamaan siitä enemmän. Tämä pitää ruoan hinnan huomattavan korkealla myös Afrikan kotimarkkinoilla.

Hän toteaa myös, että ongelman ydin (afrikkalaisittain) on se, että Afrikan maita uhkaa massiivinen nälkäpakolaisuus ja aivovuoto.

Ratkaisuksi hän tarjoaa seuraavaa:

Mitä tehdä, kun afrikkalainen pakolaisuus ja muuttoliike lisääntyvät? Osa muuttoliikkeistä on Afrikan sisäisiä, mutta itsekin heikentyvät naapurivaltiot saattavat olla haluttomia vastaanottamaan muuttajia. Lähialueilla olisi kuitenkin ymmärrettävä ajoissa migraatiokriisin mahdollisuus ja tuettava alueellisia organisaatioita, demokratiakehitystä ja laillista muuttoa.

Vaikka kriisinhallinta tapahtuu ensisijaisesti lähtöalueiden lähellä, se vaatii vahvaa kansainvälistä tukea. Välimeren yli ja Lähi-itään kohdistuu vastedeskin kova paine. Euroopalla on tulevasta kriisistä vastuunsa: kehitysapua Afrikkaan, erityisesti vakautta edistäviin hankkeisiin, on pidettävä yllä.

Aivan, pakolaisuuden huonoimpia ratkaisumalleja on raahata ihmisiä kauas kotiseuduiltaan – vieraan kulttuurin ja ilmaston piiriin. Pakolaispolitiikan tavoitteena on ollut se, että sen tehtävänä on suojata pakolaisia välittömältä uhkalta ja mahdollistaa kotiinpaluu mahdollisimman pian.

Nykymuotoinen kehitysapu sietää ja ansaitsee tiukan ravistelun ja tarkastelun. Nykyisellään se on suoraa tulonsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Se ylläpitää kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, diktatuureja, asekauppaa, huumekauppaa ja sotia ympäri kolmatta maailmaa.

Hänen ehdottamansa keinot ovat kuitenkin – tavoiteasettelunkin kannalta katsoen – hieman kyseenalaiset:

Myös Suomessa on varauduttava kriisiin esimerkiksi kohdentamalla oikein pakolaiskiintiöitä. Kansallisten maahanmuuttoviranomaisten maatiedustelukoneistojen on oltava hyvin valmistautuneita akuuttia turvapaikanhakua varten. Siten todellista hätää kärsivät pystytään tunnistamaan ja heille kyetään antamaan suojaa.

Näinkö?

Lähettämällä suomalaisia virkamiehiä valitsemaan sopivia pakolaisia tuotavaksi Suomeen ja puuttumatta pakolaisuuden todellisiin syihin? Unohtuiko tässä se aivovuoto?

Onko tämän pohtiminen ja väärään johtopäätökseen päätyminen todellakin poliisikorkeakoulun (ja siis samalla poliisin toiminnan) tehtäviä?

Minusta suutarin kannattaisi pysyä lestissään – ja poliisin lakisääteisissä tehtävissään ja budjettikehyksessään.

Poliisihallintoon näyttäisi näin pesiytyneen niitä samoja ikäviä piirteitä, mitä muihinkin valtionhallinnon aloihin on EU:n jäsenyyden ja kansainvälisen yhteistoiminnan lisääntymisen aikana pesiytynyt. Isänmaan ja yksityinen etu hämärtyvät ja toimintaan tulee mukaan oman taloudellisen hyötymisen elementti.

Ei, en tarkoita korruptiota – tarkoitan ulkomaankomennuksia ja niistä kilvoittelemista sekä niiden kautta saatavan oman taloudellisen hyödyn mahdollista maksimoimista. Se on inhimillistä, mutta silti jokseenkin kyseenalaista.

On ilmeisesti aika kysyä – mitkä ovat poliisin toiminnan prioriteetit?

Lähteet: HS, poliisi.fi, Edilex