Muuan tunnettu nettihäirikkö tunnusti tänään – De Facto – olevansa tuoreen nettihäiriköinnin takana. Sama hahmo – joka siis saattaa olla syyllistynyt tietoliikenteen häirintään, laittomaan uhkaukseen ja henkilön kunniaa loukkaaviin tekoihin – mätkii natsileimoja kaikkien eri mieltä kanssaan uskaltavien otsaan, uhkailee, solvaa ja yrittää pakottaa toisinajattelijoita taipumaan tahtoonsa.
Häirikkö tilittää näin:
Näiden tosiseikkojen perusteella sanon, että ns, “maahanmuuttokriitikot” ovat joko natseja tai jonkin natseihin verrattavan totalitaarisen ideologian edustajia.
Aika mielenkiintoinen väite – varsinkin hänen suustaan esitettynä.
Tässä on yksi häirikön pahimmista kipupisteistä. Tällainen akateemisessa suojatyöpaikassa vaikuttava henkilö näkee vasemmistolaisuudessa jonkinlaista gloriaa ja luokittelee ihan itse itsensä tätä kautta vasemmistointellektuelliksi. Näin siitä huolimatta vaikka häneltä puuttuisi kaikki kosketuspinta normaalin työläisen elämään – ruumiillinen työ ja siitä kiinnipitäminen, perhe, työkaverit ja normaalia kansaa edustavat ystävät.
Tältä taustalta tämä pseudovasemmistolaisemme leimaa kaikki hänen kanssaan hiemankin eri mieltä olevat kanssakansalaiset natseiksi ja äärioikeistolaisiksi.
Hämmentävää – mutta tavallaan ymmärrettävää – eikö vain?
Epäilykset osuivat siis heti alusta alkaen oikeaan hahmoon. Ja se toinenkin epäily vaikuttaisi olevan aika lailla selvä. Hiljaisuus kun on myöntymisen merkki…
Miksi sitten tällainen propagandaisku tehtiin?
Täältä katsoen näyttää siltä, että tässä ns. vihervasemmistossa alkaa herätä paniikki lähestyvien kunnallisvaalien suhteen. Kannatus – kaikista juhlapuheista huolimatta – ei taida olla kuitenkaan kovin vahvalla tolalla. Monikulttuurisuus ja rajoittamaton maahanmuutto näyttäisivät olevan kansan enemmistön tahdon vastaisia.
Maahanmuuttokriittiset piirit nähdään ilmeisesti näiden kiihkeiden punavihertäjien suunnasta nykyään varteenotettavaksi ja jopa pelottavaksi uhkaksi – viholliseksi. Paniikki luo paniikkireaktiota ja johtaa virheisiin.
Kyse ei ole kuitenkaan vielä avoimesta konfliktista. Tämä vaihe näyttää kokeilulta – rajakonflikteilta. Eikä tämä konflikti koske tietenkään normaaleja suomalaisia työtätekeviä rehellisiä vasemmistolaisia. Tämä koskee vain ja ainoastaan näitä ns.punaviherhihhuleita – sellaisia joilla ei siis ole oikeasti mitään kosketuspintaa todelliseen proletariaattiin, työväenliikkeestä tai normaalista elämästä puhumattakaan.
Katsotaanpa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä en usko alkuunkaan siihen, etteikö myös vihervasemmisto pystyisi tiedustelutoimintaan, disinformaation levittämiseen ja tarvittaessa myös leveällä rintamalla tapahtuvaan offensiiviin.
Ikävintä tässä kehityksessä on se, että ne tahot – ja etenkin nämä pikkusieluiset haihattelijat – jotka eivät ymmärrä mihin tällainen johtaa, melskaavat ymmärtämättömyyttään kuin jättiläiskokoinen pikkuvauva posliinikaupassa. Ilmeisesti hyvinvointimme on heille liian syvää ja ikävistä asioista on liian pitkä aika, kun he haluavat kaivaa ehdoin tahdoin auki vuoden 1918 arpia ja näyttäisivät haluavan jopa tuolloisten tapahtumien uusintoa.
Suosittelen tässä vaiheessa asiasta kiinnostuneita tutustumaan Jarkko Vesikansan kirjoittamaan – yhteiskuntamme lähihistorian pinnan alapuolella tapahtunutta sotaa valottavaan – teokseen Salainen sisällissota, ISBN 951-1-19679-0, Otava, Keuruu 2004.
Toinen hyödyllinen kirja on myös Kimmo Rentolan julkaisuvaiheessa suurta huomiota saanut Vallankumouksen aave, ISBN 951-1-20173-5, Otava, Keuruu 2005.
Puskalan putka saattaa olla olemassa myös nykymaailmassa – omistaja ei välttämättä ole kuitenkaan yhteiskuntaa konservatiivisesti suojeleva taho, vaan sellainen joka haluaa tuhota kansallisvaltioon ja tasa-arvoon perustuvan oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmämme.
Wolf Halsti sanoi joskus, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen käsiin. Olen samaa mieltä – varsinkin nykyisten sellaisten. Vain sellainen joka ei ymmärrä mitä sota on, haluaa sotaa tai suhtautuu siihen välinpitämättömästi.
Sunzi sanoo:
Sota on valtion elinkysymys, kuoleman tai elämän tanner. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti.
Jäsennä tämän vuoksi arvio viiden perusasian pohjalta. Vertaile arvioita ja selvitä taistelevien osapuolten todellinen tila.
Ensimmäinen näistä perusasioista on oppi, toinen ilmasto, kolmas maasto, neljäs johto ja viides ohjeistus.
Carl von Clausewitz menee asian ytimeen puolestaan näin:
Sota on siis väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme.
Sota on julma ja ratsuväki raakaa.
Sisällissodat ovat aina kaikkein julmimpia. Jotkut tahot kuitenkin haluavat saada ilmeisesti sellaisen aikaan – joko hajottamalla kansan tai tekemällä Suomesta rasistisen ja turvattoman monikulttuurisen saalistusvaltion.
Politiikassa ja tällaisissa hyökkäyksissä kyse on kuitenkin lopulta vain pelkästä vallasta – kuinka se saadaan, kuinka se pidetään ja kuinka se menetetään. Vain ymmärtämättömät hölmöt, liukkaimmat roistot tai paatuneimmat sosiopaatit haluavat rikkoa eheän kansallisvaltion muodostaman kokonaisuuden vallanhimonsa tähden.
Niccolo Macchiavellinhän me kaikki – toivottavasti – tunnemmekin jo tarpeeksi hyvin.
”Ihmiset kostavat vain pieniä ja mitättömiä loukkauksia, suuret tekevät heidät kykenemättömiksi kostamaan.”
”Olet yhtä ylistetty voititpa vihollisen petoksella tai voimalla.”
”Ihmiset unohtavat helpommin isän kuoleman kuin perinnön menetyksen.”
”Vihan nostattavat yhtälailla hyvät kuin pahat tekosi.”
”Jos ihminen pyrkii aina tekemään oikein, hän jää väistämättä tappiolle väärintekijöiden sankassa joukossa.”
”On siis otettava huomioon, että ruhtinas, ja uusi ruhtinas eritoten, ei voi noudattaa kaikkia niitä hyveitä, jotka tuottavat ihmisille hyvän maineen. Jotta hän voisi säilyttää asemansa, hänen on useinkin pakko toimia vastoin uskollisuuden, armeliaisuuden, inhimillisyyden ja uskonnon lakeja.”
Lähteet: Wikipedia, Kimmo Rentola, Sunzi, Jarkko Vesikansa, Wolf Halsti, Niccolo Macchiavelli, Carl von Clausewitz.
Kullervo Kalervonpoika 