Autoton päivä 22.9.2010

Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Advertisement

 

Dan Koivulaakso -vasemmistolaisen väkivallan kasvot?

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso on julkisesti ilmoittautunut Hommawatch-nimen foorumin tukijaksi. Samaa poliittista viiteryhmää edustava vantaalainen Teemu Hiilinen kirjoittelee tuolla foorumilla (oman ilmoituksensa mukaan)  omalla nimellään.

Samaisen foorumin äänekkääseen kirjoittajakuntaan kuuluvat vuosikausia nettikeskusteluja häiriköineet vihreitä edustavat nimimerkki Ciclista ja melkein varavaltuutettu Joni Pelkonen.

Kyseistä foorumia voi hyvällä syyllä pitää änkyrävasemmiston omana hiekkalaatikkona. Huvittavinta tuossa touhussa tosin on se, että vaikka kyseisen foorumin äänekkäimmät möykkääjät vastustavat metakeskusteluja, kokofoorumi on rakennettu metakeskustelun (ja silmittömän vihan) perustalle.

Perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin Koivulaakso ei ilmeisesti  kunnioita omasta mielipiteestään eroavia mielipiteitä, toisten vakaumusta, sanan- ja mielipiteenvapautta, yhdistymisvapautta eikä kansanvaltaistatapaa päättää asioista:

Yleinen paheksunta ei kuitenkaan hyödytä ketään, joka toivoo äärioikeiston katoavan poliittiselta kartalta. Poliittisten tavoitteiden eteen on tehtävä poliittista työtä. Tämän johdosta päätin haastatella tiedonlouhintatyötä tekevän Hommawatch-verkkosivuston taustayhteisöä, joka ilmoittaa tavoitteekseen estää oikeistopopulismin nousun valta-asemaan.

Se mitä tuolla foorumilla puuhaillaan ja mitä siellä suunnitellaan tuon tavoitteen saavuttamiseksi, selviää varmaan itse kullekin parhaimmin muutaman esimerkin kautta. Vihervasemmistolaista ja monikulttuurista vihapuhetta vuoden 2010 Suomessa, Olkaa hyvät:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.

Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän ”katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän ”1918” tai Palautus.orgin ”Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!

Panu Hglund (vastauksena edelliseen):

Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.

Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.

Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.

Panu Hglund:

”Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.

Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.

Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.

Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.

Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Ja niin edelleen… Ehtymätön lietekaivohan tämä Hommawatch näyttäisi olevan.

Toisaalta tällainen julistautuminen vihan puolustajaksi ja omankädenoikeuden julistaminen antaa vihervasemmistostamme aika selvän kuvan. Rikos tai siihen yllyttäminen näyttäisivät kuuluvan kiinteästi tuohon toimintaan – siitä käytetään tosin  yleensä tuossa leirissä peitenimeä kansalaistottelemattomuus.

Täytyy toivoa, ettei muuan tuolle foorumille patotumiaan purkava komisarion poika kavereineen ryhdy aidosti toteuttamaan noita aikomuksiaan. Se olisi todennäköinen ja erittäin ikävä jatkumo jo nyt nähdyille murroille, mellakoille ja muulle ns.kansalaistottelemattomuudelle.

Tähän kirjoitukseen voi muuten sitten  lähetellä lisää tuota vihapostia.

 

Sanokaa minulle, että tämä ei ole totta – tapaus Marko Sihvonen vuonna 2010

Sanokaa minulle – hyvät kansalaisyhteiskunnan jäsenet – että tämä ei ole totta Suomessa vuonna 2010. Kertokaa minulle, että näen vain painajaista, josta herään aamulla takaisin tasa-arvoiseen ja kansalaistensa oikeuksia kunnioittavaan kansanvaltaiseen Suomeen.

Samasta asiasta raportoi laajemmin tuo Kerosen Jiri.

Ja onhan tuota kommentoitu muuallakin: Riikka Söyring 1, 2, Veli-Pekka Kortelainen 1, Lars Österman 1 ja myös tämänkin vaatimattoman blogin vaatimaton toimitus 1, 2.

Muistettakoon tässä vielä mitä perustuslakimme julkisen vallan käytöstä kertoo:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

(Kullervoblogi palaa asiaan paremmalla ajalla)

Jk. Tämä on muuten aihe, johon toivoisi ciclistojen ja jonipelkosten ottavan kantaa (Cosmo älköön vaivautuko, halusi totalitarismiin on jo tiedossa.)

 

Yleisöäänestys – Vuoden mokutus 2009

Kullervoblogi on jonkin aikaa kerännyt – lukijoiden suosituksesta tai ihan oman mielensä mukaisesti – viikon mokutuksia. Mokutus tarkoittaa monikulttuurista verbaalista oksennusta.

Mokutukset löytyvät täältä ja täällä voi lähes kuka tahansa (ciclistat, cosmohunkit ja jonipelkoset – ei kannata vaivautua) ehdottaa viikon mokutuksen arvoista monikulttuurioksennusta.

Kullervoblogi pyytää nyt (aitojen kansanvaltaisten arvojen nimessä) lukijoiltaan apua. Nyt Teillä on oikeus äänestää näiden mokutusten kaikki rimat alittavaa voittajaa.

Kerro oma ehdotuksesi vuoden 2009 typerimmän mokutuksen ansaitsevasta kirjoituksesta (blogin listalta tai sen ulkopuolelta) olevaan kommenttilaatikkoon pienen selityksen kera.

Palkinnoksi lupaamme Panun Bukkakekerhon Hommawatchin vääjäämättömän huomion ja kritiikin kannukset.

Äänestys päättyy 20.1.2010 kello 24.00.

Kiitoksia osanotostanne jo etukäteen.

Päivitys 210110 0006: Äänestys on päättynyt.Kullervoblogi kiittää osanotosta. Ketjuun voi edelleen jättää asiallisia kommentteja ja voittaja julkaistaan 21.1.2010.

 

Ciclistan lamavinkki

No ainahan voit vaihtaa sellaiseen työpaikkaan mikä sijaitsee kävelymatkan päässä. Tai vaihtoehtoisesti muutat työpaikkaasi lähemmäksi. Helppoa kuin mikä!

Nimimerkki Kikkelistä Ciclista henkisen punavihreän rollaattorin virkaa hoitavalla foorumilla (hakekaa itse, kyllä google kertoo…).

Kaikki (mukaanluettuna työttömätkin) voivat varmaan sitten vaihtaa näin laman aikana työpaikkaansa?

Puhumattakaan siitä, että Ciclistan edustama puolue tekee kaikkensa sen eteen, että työpaikat muuttavat Suomesta pois.

Urpo.

 

Äänestys polkupyöräilystä

Näin vuoden lopuksi on ehkä syytä kysyä jotain jouluun tai tämän blogin yleisiin aiheisiin täysin liittymätöntä.

Kysytäänpä polkupyöräilyyn liittyvä mielipidekysymys, olkaa hyvät:

 

Vihreiden joukkoliikenneväitteet ovat kupla

Virheet De Röda on jaksanut jo tovin pitää ilmastonmuutosta ja joukkoliikenteen suosimista keppihevosenaan.

Virheiden puuhastelut ilmastonmuutoksen kanssa ovat parhaimmillaan teholtaan hyttysen flatuksen veroisia ja pahimmillaan ne ovat maailman väestöräjähdystä ja tätä kautta ilmastonmuutosta kiihdyttävä paradoksi.

Kun virheet huutavat kurkku suorana ilmaista joukkoliikennettä ja ylistävät sen ympäristöystävällisyyttä, vaatimukseen on piilotettu tahallinen kupla.

Asiasta kertoo tänään postiluukusta kolahtanut Autoliiton jäsenlehti Moottori.

Ympäristöpolitiikan monopoli

Jostain syystä eri liikennemuotojen välisiä – etenkään matkustajakohtaisia – energiankulutuksen eroja ei ole julkisuudessa juuri käsitelty.

Tässä saattaa olla perimmäisenä syynä se, että virheet ovat aktiivisesti omineet liikenne- ja ympäristöpolitiikan monopolikseen. Muiden pelko ja/tai laiskuus kyseenalaistaa näihin asioihin liittyviä virheiden esittämiä väittämiä on aiheuttanut sellaisen tilanteen, että jokainen virheiden esittämä väite tai puolitotuus otetaan yleisesti luotettavana ja faktoihin perustuvana totuutena.

Olemme päätyneet erittäin ikävään – yhden poliittisen ryhmän tarkoitusperiä ja etuja ajavaan – tilanteeseen.

Todellisuudessa pelkästään pääkaupunkiseudun liikennemuotojen energiankulutuksen vertailu suhteessa matkustajamääriin paljastaa kuitenkin sen, että mitään liikennemuotoa ei voida pitää yksiselitteisesti toista parempana ympäristön kannalta, ellei arviointia aina suhteuteta todellisiin matkustajamääriin.

Nykyaikainen henkilöauto on ympäristöystävällinen.

Kun henkilöautossa matkustaa kolme ihmistä, se on hiilidioksidipäästöiltään ja energiankulutukseltaan selvästi edullisempi kulkuväline kuin keskimääräisellä kuormalla kulkeva raitiovaunu. Nykyisellään keskimääräinen henkilöautoilla matkustavien matkustajien määrä pääkaupunkiseudulla on 1,3 matkustajaa. Tällä matkustajamäärällä henkilöauto on hiilidioksidipäästöiltään ja energiankulutukseltaan aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin bussi. Kun mennään ajatuksessa kauemmas ja kun mietitään linjoja, joissa istuu yksi tai kaksi matkustajaa, tilanne kääntyy päälaelleen.

Bussi kuluttaa sadalla kilometrillä dieselöljyä 45,1 litraa. Näin ollen nykyaikainen diesel-henkilöauto on yksinajettunakin ympäristöystävällisempi kuin bussi, jossa on alle 10 matkustajaa.

Karu totuus

Hiilidioksidipäästöt voidaan muuntaa dieselpolttoaineen kulutukseksi jakamalla CO2-arvo luvulla 26. Tällöin voidaan verrata henkilöauton ja joukkoliikenteen polttoaineenkulutusta.

Kulkuväline / CO2 Kulutus (g/km/hlö) / Kulutus (l/100km/hlö)

* Metro 26 (g/km/hlö) 1,00 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 4 hlöä 27 (g/km/hlö) 1,04 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 3 hlöä 36 (g/km/hlö) 1,38 (l/100km/hlö)
* Sähköauto, 1,3 hlöä 50 (g/km/hlö) 1,92 (l/100km/hlö)
* Raitiovaunu 55 (g/km/hlö) 2,12 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 2 hlöä 55 (g/km/hlö) 2,12 (l/100km/hlö)
* Bussi 83 (g/km/hlö) 3,19 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 1,3 hlö 84 (g/km/hlö) 3,23 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 1 hlö 109 (g/km/hlö) 4,19 (l/100km/hlö)

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen vuoden 2006 tilastojen mukaan raitiovaunuliikenne kuluttaa sähköä 0,21 kWh/matkustajakilometri ja metroliikenne 0,10 kWh/matkustajakilometri. Bussiliikenne kuluttaa dieselpolttoainetta 0,032 litraa/matkustajakilometri. Tulevien sähköautojen arvioidaan kuluttavan sähköä noin 0,2-0,3 kilowattituntia kilometriä kohden.

Tekninen kehitys nykyisessä henkilöautokalustossa on viime vuosina ollut nopeaa ja tilanne on näin ollen muuttunut omaa mutu-näkemystäni tukevaksi todellisuudessakin.

Nykyisistä henkilöautoista pienimmät CO2 -päästöt ovat olleet 81 g/km (Audi A2 1.2 TDI ja VW Lupo 3L). Hybridit ja useat muut uudet dieselautot yltävät nykyisin 104-119 g/km tasoon. Edellisten sukupolvien autoihin verrattuna päästöt ovat lähes puolittuneet.

Julkisen liikenteen välineet bussia lukuun ottamatta käyttävät energianaan sähköä. Helsingin Energian mukaan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2007 noin 260 g/kWh. Yhdistämällä tiedot sähkönkulutuksesta ja sähköntuotannon päästöistä, saadaan selville joukkoliikenteen todelliset – matkustajakohtaiset – CO2-päästöt.

Millainen tulevaisuus?

Moottorin mukaan sen tekemät laskelmat osoittavat, että liikenteessä nopein keino ympäristön säästämiseksi on kaikkien liikennevälineiden käyttöasteen nostaminen. Tämä tarkoittaa useamman matkustajan lastaamista jokaiseen liikkeellä olevaan ajoneuvoon – niin joukkoliikenteessä kuin henkilöautoissakin. Kiistämätön joukkoliikenteeseen liittyvä tosiasia on se, että liian ohuiden liikennevirtojen hoitaminen joukkoliikenteellä on karhunpalvelus ympäristölle.

Vastoin virheiden julkisuudessa usein esittämiä näkemyksiä, Moottori päätyy vertailun ja lähteidensä pohjalta seuraaviin teeseihin:

1. Täyteen kuormattu nykyaikainen henkilöauto on yhtä ympäristöystävällinen kuin metro (esimerkkinä Škoda Fabia 1.4 TDI Green-Line, CO2 109 g/km).
2. Nykyaikainen henkilöauto kahdella hengellä kuormattuna on yhtä ympäristöystävällinen kuin raitiovaunu.
3. Nykyaikainen henkilöauto keskimääräisellä matkustajamäärällä (1,3 henkilöä) on yhtä ympäristöystävällinen kuin bussi.
4. Henkilöautoilu tuottaa pääkaupunkiseudun CO2 -päästöistä noin 13 %, autoilun päästöjen vähentäminen 20 % vähentäisi kokonaispäästöjä 2,6 %.
5. Moninkertainen vähennys päästöissä saataisiin, jos energialaitokset luopuisivat kivihiilen ja maakaasun polttamisesta.
6. Jos sähköntuotanto olisi päästötöntä, myös raideliikenne ja sähköauto olisivat päästöttömiä.

Nämä teesit on helppo allekirjoittaa. Tosin ne vievät – jälleen kerran – uskottavuuden virheiden puheista ja ympäristöpolitiikasta.

Lähde: Moottori

 

Kaupunkipyöräily vaati kuolonuhrin

Joskus on ikävä olla oikeassa.

Poliisi selvittää jalankulkijan ja polkupyöräilijän törmäyksessä sattunutta jalankulkijan kuolemaa Helsingissä. Tämä onnettomuus tapahtui viime perjantaina iltapäivällä Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä.

Törmäyksessä vakavasti loukkaantunut 55-vuotias jalankulkija kuoli vammoihinsa lauantai-iltana. Nainen oli kävellyt jalkakäytävällä polkupyörän törmätessä häneen. Polkupyörää ajanut 37-vuotias mies sai törmäyksessä lieviä vammoja.

Osanottoni omaisille.

Taannoinen kirjoitukseni oli suunnattu lähinnä Osmo Soininvaaran aseharrastuksen vastaista vaalikirjoitusta vastaan. Tältä pohjalta tuntuu vieläkin ikävämmältä se, että olin aika oikeassa vaikka väänsinkin hieman parodiaa kaupunkipyöräilystä.

Hieman vastaavasti – samoin kuin olen todennut eräästä toisesta aiheesta – olen sitä mieltä, että että eivät polkupyörät tapa ihmisiä vaan ihmiset, jotka käyttävät niitä holtittomasti ja edesvastuuttomasti. On aivan turhaa syylliistää satojen tuhansien pyöräilijöiden joukkoa yhden ihmisen töppäilyistä.

Toisaalta kannattaa myös herättää keskustelua siitä, kuuluuko liikennevakuuttamaton 60 km/h kiitävä kevytrakenteinen ajoneuvo kaupunkiliikenteeseen – etenkin ajokortittomien,asennevammaisten ja liikennesääntöjä halveksivien kamikaze-kuskien ohjastamana.

Jos mielestänne kuuluu, niin äänestäkää ihmeessä Osmo Soininvaaraa, Vesa Hackia ja muita virheitä… Ehkä saatte vielä pyöräilyn tuomien uhrien lisäksi kylkiäisenä mukana rikastuneen Uuden Uljaan kaupunkikulttuurin puukotuksineen, tutustumisraiskauksineen ja polttopulloiskuineen? Aika näyttää…

Suomi kun on erään Akuliinankin mielestä liian turvallinen maa.

Lähde:HS

 

Kaikki paitsi kaupunkipyöräily on turhaa?

(Ajankohtainen uusinta vuodelta 2008)

Palasin viikonlopun jälkeen takaisin lento-, liikenne- ja ympäristömelun täyttämään Helsingin keskustaan maaseudulla vallitsevan luonnonrauhan keskeltä. Kävelin eilen aamulla jalkakäytävää pitkin töihin – sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta turvallisuus järkkyi melkein välittömästi käppäilyni aloitettuani. Pari kolme periaatepyöräilijää oli päättänyt pilata maanantaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.

Astuttuani pari metriä jalkakäytävällä takaani kuului karjunta ”tie auki”. Käännyin ja sain juuri ja juuri väistettyä – jalan kulkevana ja jalkakäytävää käyttävänä – vartalonmukaiseen kokovartalokondomiin ja täys´alistaja-laseihin sonnustautuneen, julmannäköisen, jalkakäytävää pitkin kaahanneen vauhtihirmun. Tämä tapahtui vain nipin napin ilman tuon vauhtihirmun ohjastaman kumi- ja metallihirviön alle jäämistä.

Seuraavassa kadunkulmassa seurasi välitöntä jatkoa saman aiheen parissa. Noin satakiloinen – monikulttuurisen outfittiin sonnustautunut – kukkahattutäti pyöräili ihqun pinkiksi maalatulla (ja ilmeisesti vain maalilla kasassa pysyvällä) antiikkipyörällään melkein päälleni. Kulman takaa vasemmalta ja jalkakäytävällä. Vahingoittumattomuudestani saan kiittää edellisen viikonlopun metsästystapahtumia ja niiden adrenaliinin kautta aiheuttamaa valveillaoloa ja tarpeeksi nopeaa refleksitoimintaa.

Jotta aamu olisi ollut täydellinen, lähes tienpinnalla kiitävä ja makuuasennossa poljettava mikä-lie, puikkelehti torvi soiden jalankulkijoiden jaloissa ja täräytti jalkakäytävältä suoraan liikenteen sekaan. Tämä esitys sai aikaan paniikkijarrutuksia. Autoilijoiden refleksien vuoksi kolareilta, yliajoilta ja muilta onnettomuuksilta vältyttiin – täpärästi.

Unohtamatta aikaisempia kokemuksia. Olen kerran kävellyt kaikessa rauhassa ravintolan terassin ohi kun päälleni on ajanut takaapäin terassilta (polkupyöräillen) poistumassa ollut rastatukkainen viherhihhuli – tai mikä lie soosipää. Kännissä kuitenkin kuin apina.

—

Minun mielestäni kaupunkipyöräily on tarpeetonta ja ympäristölle vaarallista. Liian monet täysin edesvastuuttomat ja riittämättömillä pyöräilytaidoilla varustetut keskustan kauhut pitää saada pois urbaaneista keskustoista vaarantamasta lainkuuliaisten kansalaisten turvallisuutta. Pyöräily kuuluu maaseudulle – ei kaupunkeihin.

Tulee verrata toisiinsa kaupunkipyöräilijöiden ja kaupunkipyöräilystä kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla pyöräilijät taitavat hävitä äänestyksen.

—

Asiaan on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisuja – siinä tapauksessa, että kaupunkipyöräily päätetään kuitenkin vaarallisuudestaan ja ympäristölle haitallisuudestaan huolimatta sallia taajamissa.

1. Taajamassa käytettävän polkupyörän nopeus rajoitetaan teknisin välinein 5 km:iin tunnissa. Lisäksi jokaisen kaupunkipyöräilijän edessä tulee kulkea punaista lippua heiluttava varoittaja – jalkaisin.

2. Taajamassa käytettävä polkupyörä määrätään rekisteröitäväksi, pakollisen liikennevakuutuksen piiriin ja vuosikatsastettavaksi kerran vuodessa.

3. Taajamassa käytettävän polkupyörän kuljettajalta vaaditaan ajotutkinto sekä voimassa oleva ajokortti.

Villi veikkaukseni on, että näillä toimenpiteillä saataisiin nykyinen pyöräilyterrori kummasti kuriin. Ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voisimme mahdollisesti harkita vihervasemmistolaiseen perinteeseen kuuluvia gulageja ja muita uudelleenkoulutusleirejä oikean pyöräilyasenteen luomiseksi ja varmistamiseksi.

—

Taajamassa käytettävien polkupyörien kuljettajiin voisi myös soveltaa ns. Cronbergin mallia.

Taajamapyöräilyyn sovellettuna Virheet De Rödan paikallisosaston olisi hyvä tietää, että kaupunkipyöräilijäyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että pyöräilylupalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Ja kun muistetaan myös periaate en ota, jos ajan (edes höpö-höpöheinää… 😉 ), luulisi turvallisuuden keskustassa nousevan korkealle pilviin.

 

 

 

Savuverhon hälvettyä

Muuan tunnettu nettihäirikkö tunnusti tänään – De Facto – olevansa tuoreen nettihäiriköinnin takana. Sama hahmo – joka siis saattaa olla syyllistynyt tietoliikenteen häirintään, laittomaan uhkaukseen ja henkilön kunniaa loukkaaviin tekoihin – mätkii natsileimoja kaikkien eri mieltä kanssaan uskaltavien otsaan, uhkailee, solvaa ja yrittää pakottaa toisinajattelijoita taipumaan tahtoonsa.

Häirikkö tilittää näin:

Näiden tosiseikkojen perusteella sanon, että ns, “maahanmuuttokriitikot” ovat joko natseja tai jonkin natseihin verrattavan totalitaarisen ideologian edustajia.

Aika mielenkiintoinen väite – varsinkin hänen suustaan esitettynä.

Tässä on yksi häirikön pahimmista kipupisteistä. Tällainen akateemisessa suojatyöpaikassa vaikuttava henkilö näkee vasemmistolaisuudessa jonkinlaista gloriaa ja luokittelee ihan itse itsensä tätä kautta vasemmistointellektuelliksi. Näin siitä huolimatta vaikka häneltä puuttuisi kaikki kosketuspinta normaalin työläisen elämään – ruumiillinen työ ja siitä kiinnipitäminen, perhe, työkaverit ja normaalia kansaa edustavat ystävät.

Tältä taustalta tämä pseudovasemmistolaisemme leimaa kaikki hänen kanssaan hiemankin eri mieltä olevat kanssakansalaiset natseiksi ja äärioikeistolaisiksi.

Hämmentävää – mutta tavallaan ymmärrettävää – eikö vain?

Epäilykset osuivat siis heti alusta alkaen oikeaan hahmoon. Ja se toinenkin epäily vaikuttaisi olevan aika lailla selvä. Hiljaisuus kun on myöntymisen merkki…

Miksi sitten tällainen propagandaisku tehtiin?

Täältä katsoen näyttää siltä, että tässä ns. vihervasemmistossa alkaa herätä paniikki lähestyvien kunnallisvaalien suhteen. Kannatus – kaikista juhlapuheista huolimatta – ei taida olla kuitenkaan kovin vahvalla tolalla. Monikulttuurisuus ja rajoittamaton maahanmuutto näyttäisivät olevan kansan enemmistön tahdon vastaisia.

Maahanmuuttokriittiset piirit nähdään ilmeisesti näiden kiihkeiden punavihertäjien suunnasta nykyään varteenotettavaksi ja jopa pelottavaksi uhkaksi – viholliseksi. Paniikki luo paniikkireaktiota ja johtaa virheisiin.

Kyse ei ole kuitenkaan vielä avoimesta konfliktista. Tämä vaihe näyttää kokeilulta – rajakonflikteilta. Eikä tämä konflikti koske tietenkään normaaleja suomalaisia työtätekeviä rehellisiä vasemmistolaisia. Tämä koskee vain ja ainoastaan näitä ns.punaviherhihhuleita – sellaisia joilla ei siis ole oikeasti mitään kosketuspintaa todelliseen proletariaattiin, työväenliikkeestä tai normaalista elämästä puhumattakaan.

Katsotaanpa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä en usko alkuunkaan siihen, etteikö myös vihervasemmisto pystyisi tiedustelutoimintaan, disinformaation levittämiseen ja tarvittaessa myös leveällä rintamalla tapahtuvaan offensiiviin.

Ikävintä tässä kehityksessä on se, että ne tahot – ja etenkin nämä pikkusieluiset haihattelijat – jotka eivät ymmärrä mihin tällainen johtaa, melskaavat ymmärtämättömyyttään kuin jättiläiskokoinen pikkuvauva posliinikaupassa. Ilmeisesti hyvinvointimme on heille liian syvää ja ikävistä asioista on liian pitkä aika, kun he haluavat kaivaa ehdoin tahdoin auki vuoden 1918 arpia ja näyttäisivät haluavan jopa tuolloisten tapahtumien uusintoa.

Suosittelen tässä vaiheessa asiasta kiinnostuneita tutustumaan Jarkko Vesikansan kirjoittamaan – yhteiskuntamme lähihistorian pinnan alapuolella tapahtunutta sotaa valottavaan – teokseen Salainen sisällissota, ISBN 951-1-19679-0, Otava, Keuruu 2004.

Toinen hyödyllinen kirja on myös Kimmo Rentolan julkaisuvaiheessa suurta huomiota saanut Vallankumouksen aave, ISBN 951-1-20173-5, Otava, Keuruu 2005.

Puskalan putka saattaa olla olemassa myös nykymaailmassa – omistaja ei välttämättä ole kuitenkaan yhteiskuntaa konservatiivisesti suojeleva taho, vaan sellainen joka haluaa tuhota kansallisvaltioon ja tasa-arvoon perustuvan oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmämme.

Wolf Halsti sanoi joskus, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen käsiin. Olen samaa mieltä – varsinkin nykyisten sellaisten. Vain sellainen joka ei ymmärrä mitä sota on, haluaa sotaa tai suhtautuu siihen välinpitämättömästi.

Sunzi sanoo:

Sota on valtion elinkysymys, kuoleman tai elämän tanner. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti.

Jäsennä tämän vuoksi arvio viiden perusasian pohjalta. Vertaile arvioita ja selvitä taistelevien osapuolten todellinen tila.

Ensimmäinen näistä perusasioista on oppi, toinen ilmasto, kolmas maasto, neljäs johto ja viides ohjeistus.

Carl von Clausewitz menee asian ytimeen puolestaan näin:

Sota on siis väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme.

Sota on julma ja ratsuväki raakaa.

Sisällissodat ovat aina kaikkein julmimpia. Jotkut tahot kuitenkin haluavat saada ilmeisesti sellaisen aikaan – joko hajottamalla kansan tai tekemällä Suomesta rasistisen ja turvattoman monikulttuurisen saalistusvaltion.

Politiikassa ja tällaisissa hyökkäyksissä kyse on kuitenkin lopulta vain pelkästä vallasta – kuinka se saadaan, kuinka se pidetään ja kuinka se menetetään. Vain ymmärtämättömät hölmöt, liukkaimmat roistot tai paatuneimmat sosiopaatit haluavat rikkoa eheän kansallisvaltion muodostaman kokonaisuuden vallanhimonsa tähden.

Niccolo Macchiavellinhän me kaikki – toivottavasti – tunnemmekin jo tarpeeksi hyvin.

”Ihmiset kostavat vain pieniä ja mitättömiä loukkauksia, suuret tekevät heidät kykenemättömiksi kostamaan.”
”Olet yhtä ylistetty voititpa vihollisen petoksella tai voimalla.”
”Ihmiset unohtavat helpommin isän kuoleman kuin perinnön menetyksen.”
”Vihan nostattavat yhtälailla hyvät kuin pahat tekosi.”
”Jos ihminen pyrkii aina tekemään oikein, hän jää väistämättä tappiolle väärintekijöiden sankassa joukossa.”
”On siis otettava huomioon, että ruhtinas, ja uusi ruhtinas eritoten, ei voi noudattaa kaikkia niitä hyveitä, jotka tuottavat ihmisille hyvän maineen. Jotta hän voisi säilyttää asemansa, hänen on useinkin pakko toimia vastoin uskollisuuden, armeliaisuuden, inhimillisyyden ja uskonnon lakeja.”

Lähteet: Wikipedia, Kimmo Rentola, Sunzi, Jarkko Vesikansa, Wolf Halsti, Niccolo Macchiavelli, Carl von Clausewitz.

 

Totaalista sotaa – homeenvihrein kuvioin

Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen tähän saakka arvostanut Osmo Soininvaaraa erittäin paljon – varsinkin poliitikoksi. Ja hän on oman inhokkilistani ykkösen, Virheet – De Röda rp:n vaikuttaja.

Hän on usein tuonut keskusteluun tullessaan tuoretta ajattelua, aitoa tietoa, tervettä järkeä ja ehtaa humanismia. Hän on osoittanut – tähän saakka – suuruutensa ihmisenä ja suvainnut blogissaan käydyssä keskustelussa myös omasta mielipiteestään poikkeavat sävyt ja äänet.

Mutta tämä näyttäisi nyt loppuneen. Siis suvaitseminen.

Hänen blogissaan käytiin kiivasta keskustelua Turusta ja kaupunkipolitiikasta. Jokainen voi lukea Osmon mielipiteen täältä.

Osmo vaatii – oman ymmärrykseni mukaan, harmi kun se keskustelu hävisi – suurten kaupunkialueiden sisäisten rajojen poistamista ja kalliimpien asuma-alueiden asuttamista yhteiskunnallisin toimin myös maahanmuuttajilla. Vastavuoroisesti seurauksena lienee se, että köyhemmät suomalaiset joutuisivat siirtymään kaukaisimpiin slummeihin tämän liikkeen myötä.

Ottamatta tässä nyt sen enempää kantaa asiaan, kysyn muutaman yksinkertaisen kysymyksen.

Kenelle Osmon mielestä yhteiskunta on ensisijaisesti rakennettu?

Yhteiskunnan alkuperäisasukkaille ja omille jäsenille vai kenties muualta yhteiskuntaan tuleville siirtolaisille?

Jos maahanmuuttajia halutaan arvokkaimmille asuma-alueille, miksi vihreät eivät näytä esimerkkiä asiassa?

Eräs lukija kertoi minulle jokin aika siten seuraavasta Virheet – De Röda yhteisöön liittyvästä asiasta. Jätän nimet pois hänen toivomuksestaan.

Mietin aluksi, julkaisisinko tämän uutisen lähempänä kunnallisvaaleja, mutta päädyin siihen, että tässä on oikeastaan hyvä paikka julkaista se. Kiitos vinkistä – lisääkin voi toimittaa 😉

Osmon puoluetoverin – kansanedustajan, tietysti – veli asuu Helsingin ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä kahdestaan tyttöystävänsä kanssa 79, m2:n KVT (Kunnallinen vuokratalo) muotoisessa – varsin voimakkaasti yhteiskunnallisesti subventoidussa asunnossa.

Tämä kansanedustajan veljen kotina oleva talo on valmistunut vuonna 1992, neliöitä näillä kahdella opiskelijalla on siis yhteensä 79,5m ja asunto sijaitsee myös välittömässä meren läheisyydessä. Metroaseman vieressä ja vajaan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Kaksi suomalaista opiskelijaa + 79, m2 + Helsingin keskusta + merenranta + vuokra noin 780 euroa kuukaudessa = ViNoa?

Eikö tässä olisi paikka näyttää esimerkkiä ja muuttaa esimerkiksi yksiöön Vantaalle – ja tehdä näin tilaa maahanmuuttajaperheen siirtymiselle arvostetummalle asuinalueelle?

Samoihin aikoihin tänne blogosfääriin on noussut joukko törkyblogeja.

Nyt minä heitän ilmaan avoimen kysymyksen julkisesti. Epäilen, että näiden kirjoitusten takana on ainakin Panu Höglund, Jussi K. Niemelä ja eräs keskisuomalainen pyöränketjuja heiluttava blogihäirikkö nimeltään Ciclista.

Teillä on mahdollisuus kommentoida ja korjata – jos olen väärässä. Suomi on maa, jossa hyvin perinteisesti hiljaisuus katsotaan myöntymiseksi.

Mielenkiintoisinta näissä asioissa on se, että niissä on liian paljon yhteensattumia, että ne voisivat olla jotain muuta kuin tiedostettu offensiivi.

Nämä kaikki blogit ovat syntyneet sen jälkeen, kun tammikuussa vihreiden suljetuissa nettisessioissa vaadittiin kämyjen – ja nimenomaan Jussi Halla-ahon – sivuuttamista ja huomiotta jättämistä.

Se ei toiminut, joten punaviheristö on muuttanut taktiikkaansa.

Myös Oden tyylin muuttuminen – asiallisesta argumentoinnista – samaa mantraa jauhavaksi puhuvaksi pääksi, on mielestäni eräs selvä merkki siitä, että jossain halutaan totaalista sotaa.

Jokainen, joka muistaa vuoden 1918 tapahtumat, ymmärtää, ettei tuollainen yhteiskunnan repiminen sisältä käsin, ole kovinkaan järkevää eikä suomalaisten enemmistön edun mukaista.

Se ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Jk. 030308 0119: Vedän pari sanomaani asiaa takaisin. Osmo sallii keskustelun – ja hyvä niin. Minusta Osmo Soininvaara on antanut tilaisuuden aitoon dialogiin – myös maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Kiitos siitä, vielä kerran.

 

Rasismia ja syrjintää meidän ei tule hyväksyä eikä sietää.

Näin kertoo meille nimimerkki Ciclista Ode Soininvaaran blogissa olevalla kommenttiosiolla.

Olen täysin samaa mieltä Ciclistan kanssa.

Mutta miten tämä ongelma saataisiin ratkaistuksi?

Olisiko Sinulla – Ciclista – jokin viisasten kivi tähän ongelmaan? Miten saisimme tyttäriäni ja vaimoani kohtaan suunnatut soomalainen huora ja huora nimitykset loppumaan?

Osaatko muuten kertoa minulle sen, miksi vaimoni ja tyttäreni ovat huoria siinä vaiheessa, kun he eivät suostu lähtemään nimittelijän mukaan harjoittamaan hänen kanssaan seksiä?

Ja Sinä varmaan älykkäänä ja ymmärryskykyisenä kansalaisena osaat kertoa myös sen, miten saisimme loppumaan sen, että minua ja muita kaltaisiani ihmisiä nimitellään julkisilla paikoilla spermanaamoiksi ja vitu homoiksi? Etenkin sen jälkeen kun olemme kieltäytyneet antamasta rahaa tai savukkeita.

Olet oikeassa. Rasismi ja syrjintä ovat suuri ongelma nykyisessä Suomessa.

Kannattaisiko meidän muuten miettiä sitä, mistä ne juontavat juurensa?