Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa eräästä rauhanturvaoperaatioihin liittyvästä ongelmasta. Asia on unohtunut ja aina jotenkin siirtynyt, mutta nyt saattaa olla oikea hetki tällekin.

Nykyinen monimutkainen ja kompleksoitunut maailma pitää sisällään entistä enemmän erilaisia kansainvälisiä kriisejä ja kansainvälisiä ponnistuksia niiden ratkaisemiseksi.

Olemme olleet kansana  pitkään mukana rauhanturvaamisessa. Meitä luonnehditaan omien rajojemmekin ulkopuolella rauhanturvaamisen suurvallaksi. Mutta tähänkin asiaan liittyy myös ei-toivottuja elementtejä. Jätän tällä kerralla ulko- ja EU-politiikan kirjoituksen ulkopuolelle ja keskityn asiaan liittyvään kansalliseen ja sotilaalliseen ongelmaan.

Henkilökohtaisesti (ihmisenä)  vastustan kaikkia muita, kuin YK:n lipun alla tehtyjä rauhanturvaoperaatiota. Ammatillisesti vastustan ihan  kaikkia rauhanturvaoperaatiota – tai ainakin suomalaisten osallistumista niihin.

Yhdysvaltalainen eversti  Harry Summers (joka oli Vietnamin sodan veteraani) esitti näiden ”rauhanoperaatioiden” sotilaalliset ongelmat ensimmäisenä.

Hän korosti sitä  perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.

Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.

Tuntemattoman Sotilaan majuri Karjulaa siteeraten, te olette sotilaita, ette mitään apusisaria.

Olen itse nähnyt tällaisten operaatioiden vaikutuksen suomalaisiin reserviläisiin ja se on monesti ollut negatiivinen.

Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.

Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän  menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.

Tavallaan (ammatillisesti) vieläkin pahempaa on ollut seurata sitä, miten tällaiset operaatiot vaikuttavat ammattiarmeijoiden värvättyyn miehistöön ja heidän moraalinsa.

Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.

Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?

Tämä on niin vakava koko kansaa koskeva asia, että se pitää ottaa pois presidentti Tarja Halosen yksityislautaselta ja poliitikkojen saunaseuroista.

Lähteet: Puolustusvoimat, Harry G. Summers, The New World Strategy: A Military Policy for America’s Future, Simon & Schuster, 1995,

Site Meter

Jk. Unohtamatta tätäkään.

Itsensä Suomen hallituksen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi nimittänyt virheiden Oras Tynkkynen on saanut ensimmäisen oppitunnin maailman todellisuudesta. Oppitunnin antoivat Oraksen ystävät – kehitysmaat ja Kiina –  Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastonmuutos(kupla)konferenssissa.

Vastoin Vihreän Langan vakuutteluja ns. koko kansan presidenttimme Tarja ”tulen työväenluokasta” Halonenkaan, ei ole pystynyt vakuuttamaan (tai pakottamaan) maailmaa punavihreän tahdon ja ilmastonmuutoskuplasopimuksen taakse.

Tämän takaiskun jälkeen myös vihreissä on ääni muuttunut kellossa. Oras on ilmeisesti oppinut (ainakin jotain) tästä saamastaan läksystä. Aikaisemmin tiukkaa monikulttuurista kukkahattufilosofiaa vetänyt Tynkkynen arvostelee (varsin yllättäen) vihreille pyhän lehmän asemassa olevien kehitysmaiden taktiikkaa.

Osa kehitysmaista käyttäytyy huolestuttavan joustamattomasti. Ne antavat menettelytapojen olla esteenä sisältöasioissa etenemiselle.

Tämä on hyvä havainto Orakselta – tosin se on vasta varsin pinnalinen ilmiö, eikä kerro vielä todellisuudesta oikein muuta kuin muotoseikkoihin perustetun puolustuksen olemassaolon.

Todellisuudessa kyse on siitä, että kyseinen ryhmä ei ole saanut haluamaansa määrää tulonsiirtoja vielä aikaiseksi – siis tulonsiirtoja kehittyneiden maiden köyhiltä suoraan köyhien maiden rikkaille.

Se, joka vielä kuvitteli, että tässä olisi kyseessä jotain ilmastonmuutoksen estämiseen liittyvää, voi laskeutua alas pilvilinnoistaan.

This is business, as ususal…

Toinen asia, jonka  Tynkkynen on havainnut on Kiinan rooli. Hän arvioi, että Kiinan ääni saattaa kuulua taustalla, kun köyhät kehitysmaat puhuvat:

On vähän lohdutonta katsoa, miten jotkin Afrikan maat liittoutuvat Kiinan kanssa. Hälytyskellojen pitäisi nyt soida, sillä osa köyhistä kehitysmaista päätyy puhumaan itseään vastaan.

Kiina investoi valtavia määriä Afrikan maihin. Kiina ostaa köyhistä Afrikan maista maanviljelysmaata, öljyä ja luonnonvaroja. Sillä on isot intressit Afrikassa. Köyhät maat sen sijaan tarvitsisivat tiukkaa ilmastosopimusta.

Oraksen havainnointi on terävää ja osuu oikeaan tässä asiassa. Eräs asia kuitenkin ihmetyttää.

Miksi Tynkkynen ei kuitenkaan puhu tästä nykyisestä Kiina-ilmiöstä sen oikealla nimellä? Kyse on kiinalaisesta uuskolonialismista ja imperialismista – sellaisesta, jonka rahoittajaksi se haluaa pahimman kilpailijansa eli EU:n

Mitä sitten voisi olla Oraksen ripityksen takana todellisuudessa? Kuten tiedämme suomalaiset vihreät MEP:t (Satu Hassi ja Heidi Hautala) ovat uineet syvälle eurooppalaisen vihreiden eliitin ytimeen ja heillä on aidosti valtaa tässä Uudessa Uljaassa Eurostoliitossa.

Kun katsoo tätä kehitysketjua hieman taaksepäin ja muistaa esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haaviston matkustelun (veronmaksajien kustannuksella) pitkin Afrikkaa, koko kupletin juoni saattaa avautua.

Kyse ei ole ilmastonmuutoksen torjumisesta – kyse on hyvin peitellystä vihreiden voimilla toteutetusta eurooppalaisesta uuskolonialismista – sellaisesta mihin myös suomalainen työtön saa kantaa veronmaksajan lisäksi kortensa kekoon ja  johon pääsemiseen voidaan uhrata surutta  suomalaisten reserviläisten verta.

Valtapolitiikka on valtapolitiikkaa – sen on nyt myös Oras Tynkkynen saanut oppia.

Lähteet: Vihreä Lanka, STT, HS

Site Meter

Päivitys 181209 1143: Mielenkiintoisia näkökulmia tarjoavat myös (ainakin) Octavius, Pikkupoika ja Vasarahammer.

Tutustukaa myös kriittiseen ilmastoblogiin.

Kuva: eurostoliitto.com

Irlanti on hyväksynyt pitkän vastarinnan jälkeen EU:n oligarkkien hallitsemaksi liittovaltioksi lähitulevaisuudessa muuttavan  ns. Lissabonin sopimuksen. Dublinin linnassa tänään illansuussa julistettu tulos kertoi, että peräti 67,1 prosenttia irlantilaisista äänesti sopimuksen puolesta – väsytyksen, uhkailun, kiristyksen ja painostuksen jälkeen.

Meiltä suomalaisilta ei edes kysytty asiaa, vaan hallitus väänsi asian haluamaansa muotoon eduskunnassa – vastoin Suomen perustuslakia ja kansan enemmistön tahtoa.

Juuri tuon tiedossa olleen enemmistön kannan vuoksi, omat oligarkkimme eivät uskaltaneet järjestää edes neuvoa-antavaa kansanäänestystä.

”Tämä on hyvä päivä Irlannille ja Euroopalle”, Irlannin pääministeri Brian Cowen julisti  neuvoa-antavaa kansanäänestystäijo iltapäivällä

– ja jätti sanomatta, että tämä on todellisuudessa hirveä päivä irlantilaisille ja eurooppalaisille – puhumattakaan eurooppalaisesta kansanvallasta.

Myös  nykyisen EU:n puheenjohtajamaan Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt jatkoi samaa ennalta sovittua poliittista jargonia luonnehtimalla Irlannin äänestystulosta ”tärkeäksi voitoksi Irlannille – ja Euroopalle.”

– ja jätti myös sanomatta sen, että tämä on todellisuudessa hirveä päivä irlantilaisille ja eurooppalaisille – puhumattakaan eurooppalaisesta kansanvallasta.

”On enää lyhyen ajan kysymys, kun voimme lopultakin saada entistä paremman eurooppalaisen yhteistyön”

Bildt sanoi myös.

Bildtin lausumaa on syytä tarkastella lähemmin. Hänen tarkoittamansa parempi eurooppalainen yhteistyö tarkoittaa kansanvaltaisuudesta luopumista, paikallisen päätöksenteon alistamista keskushallinnolle, pienen oligarkkien joukon valtaan päästämistä, kansallisesta päätöksenteko-oikeudesta luopumista ja kaiken demokratian pyhimpien arvojen lokaan vetämistä.

EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso selitti omasta puolestaan, että Irlannin selvä äänestystulos kertoo  siitä, että eurooppalainen projekti saa kansalaisten tuen, jos sitä vain jaksetaan selittää.

Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että jos kansa ei suostu alistumaan päättäjien tahtoon, se joko väsytetään tai sen mielipide ohitetaan täydellisesti (kuten Suomessa on tapahtunut).

Nämä nykyiset liittovaltio-oligarkit ovat suora ja selvä Neuvostoliitossa vallinneen tyrannian henkinen perillinen – eivät ehkä vielä tässä vaiheessa (tai milloinkaan) aivan yhtä suora ja brutaali terrorissaan kuin NL oli KGB:n ja Vankileirien saariston muodossa, mutta nykyaikaisella tavalla varmasti vielä huomattavasti edeltäjiään ja esikuviaan tehokkaampi  – esimerkiksi tietotekniikkaa hallitusti käyttävä – todellinen tulevaisuuden orwellilainen isoveli.

Lissabonin sopimus on nyt hyväksytty kaikissa EU-maissa joko parlamentissa tai kansanäänestyksessä. Tämä kertoo myös omaa karua kieltään parlamentarismin eurooppalaisesta konkurssista.

Suomalaisen ei tarvitse kuin katsoa sanaa ”Karto” ja miettiä sitä kuinka monta adressia, surunvalittelua ja onnentoivotusta hän onkaan vilpittömässä mielessä  lähettänyt – ja tukenut samalla keskustalaista korruptiota.

Eikä keskusta ole ainoa, koko parlamentaarinen järjestelmämme on vaalirahoituksen jälkeen sotkenut ihan itsensä mustavetiseen suomalaiseen aapasuohon.

Jos EU:ssa (tai edes Suomessa) noudatettaisiin todellista kansanvaltaa – eli suoraa demokratiaa – tällaista valtiosopimusta ei olisi koskaan tehty- ratifioinnista puhumattakaan.

Paneurooppalainen hyvinvointi, vapaa markkinatalous ja turvallisuus on näyttänyt tässä sopimuksessa todelliset januksenkasvonsa – kaiken tuon hintana on kansanvallasta luopuminen ja askel askeleelta siirtyminen pienen poliittisen yläluokan hallitsemaan (muitakin ihmisoikeuksia kuin sananvapautta polkevaan) tyranniaan.

Eurooppalaisilla on vielä kaksi teoreettista mahdollisuutta kaataa tämä hirvittävin vuonna 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-sopimuksen jälkeen tehty valtiosopimus (Lissabonin sopimuksen lisäpöytäkirjaa ei ole vielä julkaitu). Ne mahdollisuudet ovat siinä, että tämän sopimuksen ratifiointiprosessi on kesken vielä Puolassa ja Tsekissä.

Käytännössä sopimuksen voimaantulon esteenä on enää Tsekki, jonka EU-skeptinen presidentti Vaclav Klaus on viivytellyt allekirjoitustaan. Tsekissä sopimusta syynää myös perustuslaillinen tuomioistuin.

Tällä Lissabonin sopimuksella saattaa olla tulevaisuudessa suurempiakin ja laajempiakin vaikutuksia. Kun kansalaisilta viedään mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, vaihtoehtoja on kolme; alistuminen vallanpitäjien tahtoon, passiivinen vastarinta tai aktiivinen vastarinat.

Otetaan esimerkiksi vaikka Baltian maat – ja etenkin Viro. Kuvitteellisessa skenaariossa saattaa käydä niin, että EU pakottaa virolaisia (myös lätteja ja liettualaisia) polkemaan omien kansalaistensa oikeuksia ja etuja – ainoastaan Venäjän maakaasuun liittyvien (ranskalaisten ja saksalaisten) kauppapoliittisten etujen vuoksi.

Tällainen tilanne tullee historian kokemusten perusteella nostattamaan paikallisissa vastustusta ja pahimmillaan (kuten on jo nähty) etnistä väkivaltaa.

Tilanne saattaa jatkua siten, että Brysselistä käsin toimiva EU:n komissio määrää Suomen rauhoittelemaan kyseistä tilannetta voimakeinoin – eli kukistamaan alkuperäisväestön vastalauseet ja vastarinnan.

Todellisempaa tosin on se, että parin vuoden sisään huomaamme olevamme Darfurissa myös – nykyisen YK:n  peiteoperaation lisäksi – Ranskan ja Saksan johtaman Eurostoliiton käsikassarana – valvomassa Ranskan ja saksan uuskolonialistisia etuja Kiinaa vastaan.

Se tietää myös sinkkiarkkujen ja suomalaisten uhrien tasaista virtaa – hintana Uudesta Uljaasta Eurostoliitosta.

Jokaisen täysijärkisen, joka on tarkastellut parlamentarismin syvään juurtunutta kansanvallanvastaisuutta, hyväveli-kerhotoimintaa, omien etujen härskiä ajamista ja suoraa mädännäistä korruptiota, pitäisi ymmärtää, että jos nykyiset 5 miljoonan ihmisen 200 edustajaa ovat vetäneet kansanvallan näin syvälle lokaan, miten hän voi edes kukaan kuvitella, että hieman toistakymmentä edustajaa pystyisi ajamaan 500 jäsenen EU-parlamentissa suomalaisten asioita (edes sitä halutessaan)?

Edelliset sukupolvet antoivat raskaan uhrin Suomen itsenäisyyden puolesta ja rakensivat suurin ponnistuksin kansallisen hyvinvointivaltiomme.

Nyt mattivanhaset ja alexstubbit tulevat ja antavat sen ilmaiseksi pois. Siksikö nämä uhraukset on tehty aikoinaan?

Tuskin.

Katsokaa – vaikka huviksenne ja ihan yleissivistyksen vuoksi – tämä puheenvuoro:

Itse asiassa kuultuna – A.F. Airo

Lähteet:STT, HS

Site Meter

Helsingin Sanomat on julkaissut Suuressa Tietävyydessään Suuren Uutisen,  jossa todetaan näin:

Arvostelijat puhuvat jo esimerkiksi Kiinan kolonialismista Afrikassa.

Ai jaa?  Olette hieman myöhässä.

Lähde: HS

Site Meter

Viime päivien uutiset ovat paljastaneet ranskalaisen Zoén arkki-järjestön adoption maskiin piiloutuneen kansainvälisen lapsikaupan vastenmielisen olemuksen.

BBC

”Halusin pelastaa yhden orvon sodalta”
Äiti Keski-Ranskasta halusi auttaa, mutta tšadilaislasten tuontiyrityksestä syntyikin sieppausskandaali.

Lähde:HS
Ranskalaisjärjestö yritti viedä 103 lasta Tšadista Ranskaan. Lasten omaiset odottivat oikeustalon ulkopuolella Abechessa torstaina.

Tämä asia liittyy varsin kiinteästi myös aikaisemmin kommentoimaani Darfurin rauhanturvaoperaatioon.

Sadat ranskalaisperheet ovat odottaneet kyseisen järjestön Darfurista ”evakuoimia” orpoja. Viime viikolla kuusi järjestön aktiivia kuitenkin pidätettiin Tšadissa, joka syyttää heitä lasten sieppaamisesta ja petoksesta. On varmistunut, että järjestö yritti kuljettaa Ranskaan 103 lasta, joista suurin osa ei ole orpoja. Valtaosa näistä lapsista ei myöskään ole kotoisin Darfurista vaan Tšadista.

Millaiset ihmiset sitten pitävät yllä tällaista makaaberia ihmiskauppaa?

Hyvin harvat sijaisvanhemmiksi ilmoittautuneista – yllätys, yllätys – puhuvat asiasta julkisesti. 33-vuotias näyttelijä Bertrande Allemand on yksi heistä.

”Kuulin Zoén arkista ystävältäni keväällä. Ajattelin, että haluan pelastaa yhden orvon sodalta”, Auzancesissa Keski-Ranskassa asuva Allemand kertoo puhelinhaastattelussa.

”Minulla on iso talo, eikä työni vie kaikkea aikaani.”

Parempiosaisten ihmisten ymmärtämätöntä puuhastelua. Puuhastelua, jolla halutaan lievittää omaa pahaa omaatuntoa – ymmärtämättä kaikkia niitä kerrannais- ja sivuvaikutuksia mitä tämä puuhastelu tuo tullessaa ja aiheuttaa.

Nykyajan anekauppaa pahimmillaan.

Allemandilla on biologiset kaksoset ja yksi kasvattilapsi. Hän sanoo, ettei kaivannut adoptiolasta vaan halusi vain auttaa.

Eli siis näin; Allemandin ymmärryksen mukaan ihmiskaupalla ja rikollisuudella on auttava vaikutus? Erikoista auttamista. Hän ei varmaan ymmärrä myöskään kuinka suuri ongelma maailman väestönräjähdys on. Sillä sitähän tässä on myös kysymys.

”Meitä perheitä on syytetty lapsikaupasta, mutta uskon kaikkien toimineen hyvässä uskossa.”

Useat perheet maksoivat Zoén arkille yli 2 000 euroa ”evakuointikuluina”. Allemand maksoi vain 190 euroa. ”Vastapainoksi hankin tuttavilta ja yrityksiltä järjestölle lahjoituksia 8 000 eurolla.”

Allemand seuraa huolissaan operaatiosta kertovia uutisia mutta sanoo tukevansa järjestöä yhä.

Miksi ihmeessä? Ihmisen typeryydellä ei näköjään ole mitään rajoja…

Eniten häntä kummeksuttaa se, että lapset eivät olleet orpoja eivätkä Darfurista.

”Se olisi ollut luonnollisesti ongelma myös Ranskassa: ei heille olisi saanut papereita ilman todistusta orpoudesta.”

No, kas kummaa… Uskokoon kuka haluaa…

Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että afrikkalaisia asiakirjoja ole kuitenkin suhteellisen helppo väärentää. Ja ihmiskauppiaiden moraalissa paperin väärentäminen merkitsee varsinaisen päärikoksen rinnalla enää yhtään mitään.

Nämä allemandit ovat kanssarikollisia – joko tietäen tai tietämättään. Oletteko muuten koskaan kuulleet termejä rikos ihmiskuntaa vastaan ja myötäjuoksija?

Allemand on taipuvainen ajattelemaan, että Zoén arkin aktiivit ovat ryhtyneet hankkeeseen, ”jota he eivät hallitse, joka ylittää heidän kykynsä”.

Allemandin oma asenne osoittaa aivan samaa hänestä ja hänen kaltaisistaan.

Pyreneiden vuorten lähellä asuva ranskalaispariskunta sen sijaan on haastanut Zoén arkin oikeuteen petoksesta. Rahallinen menetys oli heille vain osasyy. ”Turvauduimme oikeusistuimeen lähinnä siksi, että jouduimme manipulaation kohteeksi”, pari kertoi perjantaina ilmestyneessä L’Indépendant-lehdessä.

Zoén arkki kertoi kotimaassa avoimesti haluavansa tuoda lapset Ranskaan. Perheille annettiin myös epämääräisiä lupauksia siitä, että lapsille voisi hakea Ranskan kansalaisuutta ja siten heidät voisi adoptoida. Sudan tai Tšad nimittäin eivät salli kansainvälistä adoptiota.

Tšadissa järjestön tarina oli erilainen. Se toimi nimellä Children’s Rescue ja kertoi toiminnakseen ”lasten auttamisen”. Parisien-lehden mukaan järjestön Tšadissa tekemässä ilmoituksessa ei mainittu hanketta kuljettaa lapsia Ranskaan.

Bertrande Allemand toivoo ennen kaikkea Tšadissa pidätettyjen ranskalaisten pääsevän kotiin.

”Hallitus on hylännyt Zoén arkin aktiivit”, Allemand sanoo. ”Se on myös kaunistellut toimiaan sanoessaan, että se varoitti sijaisperheitä. Kukaan viranomainen ei ottanut minuun yhteyttä, vaikka nimeni oli useilla Zoén arkin listoilla.”

Ranskan hallitus on siis syyllinen siihen, kun nämä puuhastelijat jäivät kiinni rikoksistaan?

Mielenkiintoinen moraali – täytyy todeta.

Oman valtiomme sisältä löytyy myös joukko tällaisia hyödyllisiä idiootteja. Perinteisen puupäävasemmiston lisäksi Virheet – De Dorka ovat äänekkäästi puuhastelleet muiden järjettömyyksiensä lisäksi myös näiden lapsikauppa-asioiden parissa.

Muistamme varmaan Pekka Haaviston?

Lähde: Helsingin vihreät

Ja myöskin Haaviston puuhailut suomalaisten rauhaturvaajien uuskolonialismin alttarille uhraamisen, Etelä-Amerikan ja adoption parissa?

Vinkki: Pekka Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa ecuadorilaisen Antonio Floresin kanssa. Jos asia kiinnostaa, kannattaa tehdä hieman taustatutkimusta. Sieltä taustalta saattaa löytyä mörköjä…

Myös ahneiden pidot ovat liittyneet tähän iloiseen kuoroon mukaan. Aikaisemmin yhteisen rahojen omaan taskuun kahmimiseen ministerin vakanssiaan käyttänyt Suvi Lindén joutui eroamaan ministerintehtävistään kesäkuussa 2002 sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat paljasti hänen myöntäneen 170 000 euron avustukset Sankivaaran golfkeskukselle, jossa hän oli itse perheineen osakkaana. Oikeuskansleri Paavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä.

Lähde: valtioneuvosto.fi

Nyttemmin kulttuuriministerinä – rahojen kottikärryillä Kankkulaan kaivoon ja köyhien kyykyttämiseen keskittynyt – Lindén on priorisoinut uudelleen asioita.

Hänelle adoptiolapsen tuominen Suomeen Kiinasta on ollut ministerintehtäviä tärkeämpää puuhastelua.

Hyvät lukijani – miettikää oikeasti kenelle äänenne annatte…

Ja kaikki te, jotka ette ymmärrä adoption, väestöräjähdyksen, maahanmuuton kasvattamisen, monikulttuurisuuden ja kansallisvaltion romuttamisen seurauksia – älkää tehkö mitään. Näin saatte aikaan vähemmän vahinkoa puhumattakaan inhimillisestä hädästä ja kärsimyksestä.

Lähteet: HS, BBC, YLE, Wikipedia