Kaikkien kansanmurhien äiti

Olemme tänään saaneet pari oppituntia aiheesta ”Edustuksellinen demokratia ja kuinka sillä kansaa kusetetaankaan”.

Ensimmäinen liittyy ns. Yhteiskuntasopimukseen. Palaamme siihen toisessa Juha Sipilää ja hänen Perskeko-hallitustaan koskevassa artikkelissamme.

Toinen liittyy siihen, että niin suomalaiset (ja muutkin eurooppalaiset) nielivät kuukauden käynnissä olleen antirasismikampanjan mukana tukevan koukun.

Koukun, joka vie eurooppalaisen vaalikarjan mukaan kohti  koko ihmiskunnan historian suurinta kansanmurhaa.

Päättäjät ovat jo kauan sitten  päättäneet (kansalta kysymättä) hankkia EU:n alueelle halpatyövoimaa Afrikasta ja Lähi-Idästä. Olemme varoittaneet tästä kehityksestä ja meidän päänmenoksemme tehdyistä kabinettisopimuksista jo vuonna 2011.

Varoitus ja siihen liittyvien artikkeleiden linkit löytyvät täältä.

Lainaus Kullervoblogin toimituksen omasta tekstistä:

Pahimmassa tapauksessa (liitteet sivu I-24) tulevaisuus on sellainen, että  (meitä huomattavasti suuremman ja vauraamman) Saksan ottaessa pakolaisia vastaan vuositasolla 15,776 kappaletta, Britannian kokonaiset 9,147 kappaletta ja Espanjan ottaessa näitä vastaan 25,923 kappaletta, EU työntää Suomeen (meiltä suomalaisilta mitään asiasta kysymättä) tulevaisuudessa 20,054 vekkulia paremman elämän tavoittelijaa vuodessa.

Tämänpäiväisten uutisten mukaan ennustus on toteutumassa. Ja nopeasti

Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisilta kysymättä, meidän päättäjämme ovat päättäneet kaikessa hiljaisuudessa tuoda maahan reilun divisioonan verran  (15000) erilaisia asekuntoisia, seksuaalisesti viriilejä ja länsimaiselle elintasolle ahneita  miehiä aivan toisen kulttuurin alueelta.

Tämä on edustuksellista Demokratiaa, Par Excellence. Isolla Deellä.

Jotenkin kuvainnollista koko touhulle on se, että jokainen tässä tiedotustilaisuuden eturivissä esiintyvä henkilö hyötyy tästä sosiaaliturismista, jota humanitaariseksi maahanmuutoksi myös kutsutaan.

SPR:n kotimaan valmiustoiminnan päällikkö Leena Kämäräinen (vas.), maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio, turvapaikkatutkinnan poliisitarkastaja Jukka Hertell, rajavartiolaitoksen apulaisosastopäällikkö Matti Sarasmaa ja sisäministeri Petteri Orpo.

SPR ja Petteri Orpo (lähipiireineen) tekevät maahanmuutolla puhdasta (inhimillisestä kärsimyksestä ja verestä voittonsa tahkoavaa) bisnestä ja virkamiehet taustalla hyötyvät välillisesti sekä kasvavasta maahanmuutosta, että sen seurauksena käsiin räjähtävästä rikollisuudesta. Heidän virkapallinsa on turvattu.

Kärsijänä tässä pelissä on suomalainen normivirtanen.

Tämä härski  leikki tulee päätymään joko suomalaisten (ja muidenkin euroopalaisten alkuperäiskansojen) etniseen kansanmurhaan tai kaikkien niiden pogromien (joita Euroopassa on nähty satojen vuosien ajan)  ultimaalliseen päätösjaksoon.

Toistaiseksi on avointa ainoastaan se kuka murhaa ja kuka katoaa.

Joko eurooppalaiset alkuperäiskansat todellakin katoavat historiasta tai Eurooppa tulee näkemään sellaisen keskitysleirien, polttouunien, lyhdynvarsikiikkujen ja lynkkausten aallon, jossa Kommunismin 100 miljoonaa uhria ovat kuin pieru Saharassa.

Ilman kuvaannollisuutta.

Käytännössä.

Kuoleman kautta,  ihan elävässä ja kuolevassa elämässä.

HP

Advertisement

 

Presidentinvaaleista 2012

Tänään 22.1.2012 järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen äänestys. Muodoltaan presidentinvaalit edustavat suoraa kansanvaltaa, ilman edustuksellista taktikointia ja suhmurointia. Näin ollen kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä ja poliittisesti aktiivisten ihmisten olettaisi äänestävän  yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisesta valtiomme päämiehestä asiasta uurnilla.

Väärin.

Kun edustuksellisesta järjestelmästä  kansalta varastavat elatuksensa  saavat poliitikot pääsivät pitkän parlamentaarisen saaliinjaon ja kaurapuurokompromissien keittelyn jälkeen sopuun presidentinvaalien muuttamisesta suoraksi kansanvaaliksi, vastaveto oli jo odottamassa.

Kun sopu (näennäisesti suoraa kansanvaltaa edustavan) uudenlaisen presidentinvaalijärjestelmän luomisesta saatiin aikaan, niin seurauksena oli presidentin valtaoikeuksien purkaminen ja tämän instituution muuttaminen Suomea edustavaksi marionetiksi.

Kenenkään itsenäiseen ajatteluun kykenevän ei pidä edes odottaa, että valtaan ja sen makuun päässyt edustuksellinen poliitikko luopui vallastaan vapaaehtoisesti. Eikä sitä pidä uskoa edes maaliskuun alussa voimaan tulevan kansalaisaloitelainkaan kohdalla.

Politiikot ovat varmistaneet sen, että oli kansa mitä mieltä tahansa, niin eduskunnan hallituspuolueiden ryhmyrit pystyvät kävelemään ryhmäkurin merkeissä saappaineen kansan tahdon yli.

Edustuksellinen demokratia on kansanvallan irvikuva. Sillä on yhtä vähän tekemistä demokratian kanssa kuin kansandemokratialla.

Kun tämän ymmärtää, voi toki äänestää tässäkin farssissa.  Kun presidentti on vain edustuksellinen hahmo, niin jokaisen meistä pitää miettiä lähinnä sitä kuka ehdokkaista edustaa Suomea  itse kunkin arvoja parhaimmalla tavalla – ja etenkin sitä, kuka tekee sen huonoimmin.

Haluatko presidentiksi sellaisen ehdokkaan, joka tuskin pääsee puolisonsa kanssa edes valtiovierailulle useimpiin länsimaisen systeemin ulkopuolisiin  maihin ja aiheuttaa todennäköisesti maailmalla yleisen  Tom of Finland-reaktion –  joka kohdistuu myös (ja ensisijaisesti) tavalliseen suomalaiseen heteroonkin?

Tai haluatko presidentiksi monissa veivauksissa  keitetyn jalasmökkeilijän? Sellaisen, joka myi myös ylihintaan oman puutarhansa omenoita omalle puoluetoimistolleen ja pimitti aikoinaan Urho Kekkosen sairauden – johtaen itse itsensä nimittäneenä salaisena sijaishallitsijana Suomea?

Vai haluatko mahdollisesti presidentiksi jonkun niistä ehdokkaista, jotka haluavat lakkauttaa lopullisesti Suomen itsenäisyyden, nopeuttaa liittovaltiokehitystä ja viedä Suomen Natoon?

Olisiko mahdollisesti (ilmeisen) dementian alkuoireita sairastava, entuudestaan omahyväisyydestään tunnettu, itsekeskeinen ja neuvottelukyvytön ärisijä mainio valtiollinen edustaja Suomelle?

Miten puolestaan Sinulle sopii sellainen presidentti, joka valittiin nykyiseen poliittiseen suojatyövirkaansa ohi täysin muodollisesti(kin) epäpätevänä – ohi useiden pätevien hakijoiden?

Tai helluntaiherätystä edustava entinen huippu-urheilija?

Tai entinen kuokkavieras/anarkisti/jalkapallohuligaani ja nykyinen veronmaksajien rahoilla futisturismia harjoittava hipsteri?

Niinpä niin. Tämä on tällä kerralla yhteiskunnallisen marketin valikoima ja tästä sortimentista pitää sitten jokaisen meistä valita itselleen sopivin tuote.

Joskus elämässä tulee kuitenkin tilanteita,  joissa täytyy valita monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten  huonoin – ja niin näyttää olevan myös presidentinvaalien 2012 kohdallakin.

KK

 

Manipulointia gallupeilla

Ulkoministeriö on teetättänyt Taloustutkimuksella taas kerran manipulointiin pyrkivän ja varsin (kansanvallan kannalta) eettisesti arveluttavan mielipidekyselyn.

Tuosta tutkimuksesta voi päätellä suoraan pari asiaa:

Ensiksikin, 680 suomalaista 5 000 000:sta on tutkitusti sitä mieltä, että nykyistä kehitysapupolitiikkaa pitää jatkaa ja haluaa pitää nykyiset määrärahat ennallaan. Otos oli nimittäin jälleen kerran se kuuluisa 1000 (mahdollisesti hyvin tarkasti seulottua) haastateltavaa.

Näitä ihmisten mielipiteen muokkaukseen tarkoitettuja ns. mielipidekyselyjä on tehty aikaisemminkin. Ja aikaisemminkin niiden tekijät ovat jääneet varsin nolosti housut kintuissa kiinni moraalittomasta puuhastelustaan.

Muistuupa nyt mieleeni – ei ensimmäisenä mutta yhtenä härskeimmistä – viime eduskuntavaalien alla viime tipassa julkaistu ns. mielipidekysely. Tuolloin Hyysäri teetätti myös ns. mielipidekyselyn yllätys, yllätys 1000 (tarkkaan valitun demarin?) otannalla. Kyselyn mukaan demarit saisivat vaalivoiton ja sekä kokoomus että keskusta kärsisivät vaalitappion.

Kuinka sitten kävikään…

Tämä on lajiltaan samaa kamaa, kuin (nykyisten) päättäjien harrastama sananvapauden rajoittaminen, monikulttuurisuuden tuputtaminen ja Suomen muuttaminen kansan mielipiteen vastaisesti kansallisvaltiosta osaksi yhtä Suurta Eurooppalaista Monikulttuurista Liittovaltiota.

Toinen merkillepistävä asia on Ulkoministeriön virkamiesten varsin perinteinen tapa pitää kiinni määrärahoistaan ja Afrikkaan suuntautuvista virkamatkoistaan. Kovin inhimillistä, mutta yhtä vähän oikeutettua, kuin mitkään muutkaan verovarojen hassaamiset Kankkulan kaivoon.

Nykymuotoinen kehitysapu alkaa olla (vääristyneisyydestään huolimatta) kuin mantraa näille virkamiehille – kuten myös eräille poliitikoille, joista voisi nostaa esimerkiksi Kimmo Kiljusen, Erkki Tuomiojan, Paavo Arhinmäen ja Anni Sinnemäen, kovin, kovin yksipuolisesta vihervasemmistolaisesta kastista.

He ovat jauhaneet tätä jargonia niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään, että ovat alkaneet uskoa siihen ilmeisesti itsekin. Toinen mahdollisuus on se, että he (kuten eräät virkamiehetkin?) ovat taloudellisesti ja urallisesti riippuvaisia veronmaksajien rahojen haaskaamisesta nykymuotoiseen kehitysapuun.

Kun tietää Afrikan korruptiotason, herää ikävä epäilys siitä (etenkin vaalirahaskandaalin jälkeen), että ovatko nämä kotimaiset kehitysapupuuhastelijat olleet korruption koskemattomissa?

Olen toki samaa mieltä siitä, että ihmisiä pitää auttaa heidän kotiseudullaan – eikä ruokkia sosiaaliturismiin perustuvaa kansainvaellusta kehitysmaista kohti länttä.

Se ei kuitenkaan tapahdu nykymuotoisen kehitysavun keinoin.

Nykymuotoinen kehitysapu on rahojen kaatamista sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Se on suoraa varainsiirtoa kehittyneiden maiden köyhiltä kehitysmaiden rikkaille – diktaattoreille, mafiosoille, rosvopäälliköille, sotaherroille, rikollisille, murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille.

Ikävintä on kuitenkin huomata eurooppalaisen kolonialismin nousevan tämän kehitysyhteistyövarjon alla. Darfurin operaatiossa ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin nykyaikaisesta siirtomaasodasta EU:n (tai itse asiassa Ranskan ja Saksan) sekä nousevan Kiinan välillä. Kärsijänä ovat paikalliset ihmiset Afrikassa ja maksajana yleiseurooppalainen veronmaksaja.

Nykymuotoinen kehitysapu ruokkii pohjattoman ahnetta järjestäytynyttä rikollisuutta – huumekauppaa, ihmiskauppaa, valloitussotia ja inhimillistä kurjuutta. Lisäksi se ruokkii myös maailman väestöräjähdystä ja nälänhätiä sekä sitä kautta kasvavaa sosiaaliturismia. Se pitäisi muuttaa vastikkeelliseksi ja kehitysmaiden omaa suoriutumista kannustavaksi reilun kaupankäynnin pohjalta tehdyksi suosivuuspolitiikaksi.

Ennen sitä on turha kuvitella mitään hyvää tapahtuvan – ei kehitysmaissa eikä kehittyneissä maissa.

Mutta mitä tekevät päättäjät ja virkamiehet? He ovat kiinnostuneempia manipuloimaan ihmisten mieliä ja luomaan näennäissuvaitsevaa ja kaikesta rasismista (näennäisesti) uloskasvanutta Uutta Uljasta Homo Europeanusta (Heidän hengenheimolaistensa luoma Homo Sovieticus kun ei oikein toiminut…). Tulevaisuuden siirtomaasodat nimittäin tarvitsevat uhrattavissa yleiseurooppalaista lammaskaaderia.

Juuri tämän vuoksi kaikkiin näihin ns. mielipidekyselyihin pitäisi liittää varoitustarra ”ei kerro totuutta, sisältö vaarantaa tulevaisuutesi ja lastesi elämän”. Näin ihmiset osaisivat varoa kyseistä höpöhöpötietoa.

Parasta olisi tietysti kieltää moiset kyselyt lainsäädännön kautta, heivata korruptoitunut parlamentarismi historian tunkiolle ja siirtyä suoraan demokratiaan.

Lähde: HS

 

Suora pormestarivaali – askel kohti todellista kansanvaltaa?

STT:n tänään julkaiseman uutisen mukaan kuntademokratiaa pohtiva työryhmä kokeilisi kunnissa suoraa pormestarivaalia

Tämä työryhmä tarjoaisi kunnille mahdollisuuden kokeilla pormestarivetoista johtamismallia. Kuntalaiset valitsisivat kokeilukunnissa pormestarin äänestämällä ja pormestari toimisi samalla esimerkiksi kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Työryhmän mielestä pormestarin toimikausi voisi olla 5–7 vuotta eli valtuustokautta pidempi. Pormestarimallin uskottaisiin lisäävän kuntalaisten äänestysintoa.

Samalla sen toivotaan selkeyttävän vastuunjakoa kunnan poliittisessa johtamisessa. Työryhmä ehdottaa, että kunnat voisivat vapaaehtoisesti kokeilla pormestarimallin toimivuutta.

Tämä on erittäin kannatettava ajatus – etenkin todellisen kansanvallan kannalta katsoen. Tätä ajatusta voitaisiin hyvinkin kokeilla – mutta sitä voitaisiin samalla kerralla jalostaa kunnallisdemokratiassa pari askelta pidemmällekin.

Vallan perusolemus on kuitenkin sellainen, että se turmelee – etenkin sellainen valta, joka on keskitetty yhdelle tai muutamalle ihmiselle tai joka perustuu poliittiisiin (edustuksellisen demokratian akilleen kantapäänä tunnettuihin) kaurapuurokompromisseihin.

Mitä jos ajatusta kehitettäisiin näin kunnallistasolla niin, että vaalikelpoisella kuntalaisella olisi oikeus vaatia itsään koskevassa kunnallisessa asiassa myös kunnallista kansanäänestystä? Näin kansalaiset voisivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja näin saataisiin myös läpinäkyvyyttä ja avoimmuutta kunnalliseen päätöksentekoon. Nykyinen edustuksellinen ns. demokratia ei ole kansanvaltaa – se on demokratian kaapuun puettua harvainvaltaa ja altis epädemokraattisuutensa lisäksi myös korruptiolle ja väärinkäytöksille.

Jos yksityisen kansalaisen oikeus ehdottaa ja saada aikaan sitova kansanäänestys tuntuu muutoksena jonkun oligarkin mielestä liian rajulta, lievempi versio voisi olla tällä muutoskierroksella kirjata kuntalakiin velvoite järjestää (sitova) kunnallinen kansanäänestys, kun kuntalaisista riittävä määrä sitä vaatii.

Kuntataso yhden kunnan kohdalla on myös kooltaan sellainen, että sähköistä äänestysmenettelyä voitaisiin turvallisesti kehitellä toimivammaksi, luotettavammaksi ja turvallisemmaksi, kuin esimerkiksi viime keväinen Tuija Braxin aikaansaama fiasko oli.

Tämä olisi oiva ensiaskel kehitykselle, jossa yhteiskuntamme siirtyisi nykyisestä harvainvallasta askelittain suoraan kansanvaltaan.

Lähde: STT

 

Veronmaksaja tukee tahtomattaan vasemmistopuolueita

Hienoa…

Juuri kun savu oli hälvennyt sen korruptioepäilyn ympäriltä, jonka Kehittyvien Maakuntien Suomi ja vasemmiston toimintaa rahoittaneet Punajuuri ry ja Ohjelmatyö ry saivat aikaan, niin johan taas jossain kytee.

Tällä kerralla kyse on siitä, että (saadun tiedon mukaan) jokainen suomalainen veronmaksaja omasta poliittisesta kannastaan huolimatta on päässyt mukaan rahoittamaan perinteisten vasemmistopuolueiden toimintaa.

Yleisradion MOT-ohjelman mukaan nimittäin Sdp saa ammattiliitoilta vuodessa lähes 400 000 ja vasemmistoliitto puolestaan 50 000 euroa – suoraan käteen maksettavaa veronmaksajien kustantamaa suora piilopuoluetukea..

Rahat on alun perin tarkoitettu ammattiyhdistysväen koulutukseen. Tästä Ay-liikkeen siirtämästä tuesta vasemmistolle on puhuttu vuosia. Ja vaikka nuo aikaisemmin mainitut Punajuuri ry ja Ohjelmatyö ry ovat jo paljastuneet, niin silti kakkien punakorporaatioiden suurin keskusjärjestö SAK kieltää edelleen tukevansa puolueita.

Ja näin silti, vaikka MOT-ohjelmalla on käytössään kuitti, jossa on tarkat summat tuesta perinteisille vasemmistopuolueille ja myöskään nämä puolueet eivät halunneet kertoa sitä, mistä liitoista rahaa on saatu.

Törkeintä koko asiassa on se, että rahat on kerätty jäsenmaksuina. Nämä ay-liittojen jäsenmaksut ovat lakisääteisesti puolestaan verovähennyskelpoisia, joten tämän pimeän rahan lopullisena maksumiehenä toimii tavallinen suomalainen veronmaksaja – halusi tai ei.

Näin meitä viedään taas kerran kuin kuoriämpäriä…

Tämän paljastuksen jälkeen on vaikea enää edes hyvällä tahdolla uskoa, että Suomi olisi muka maailman korruptoitumattomimpia maita todellisuudessa.

Se on käytännössä täysi mahdottomuus.

Valtiomuotomme on virallisesti parlasmentaarinen demokratia – käytännössä pienen poliittisen eliitin keskenään pyörittämä meritokratinen oligarkia. Tämä järjestelmää mahdollistaa poliittiset kaurapuurokompromissit, keskinäisen palkitsemisen, saalinjakamisen sekä korruption.

Tähän tautiin on olemassa erittäin tehokas lääke.

Siirtyminen vaiheittain parlamentarismista kohti suoraa kansanvaltaa ja puolueiden ja parlamentarismin alasajoa.

Suoraan kansanvaltaan ja yhden asian liikkeisiin on vaikeampi vaikuttaa poliittisten painostusryhmien taholta – ja vielä vaikeampaa on lahjoa yksittäistä kansalaista.

Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ai niin, eräs asia vielä.

Viimestään nyt alkaa tuntumaan vahvasti siltä, että nämä kaksi perinteistä vasemmistopuoluetta voivat kyllä pitää nimilyhenteensä, mutta niiden pitäisi ehkä kuitenkin muuttaa nimensä ajanmukaisemmiksi.

SDP voi hyvin muuttaa nimensä muotoon Stjälar Din Pengar ja VL omansa muotoon Veronmaksajan Laskuun.

Lähteet: STT, YLE

 

Kohti todellista kansanvaltaa – sveitsiläinen hallintomalli Suomeen?

Perustuslakimme sanoo, että valta Suomessa kuuluu kansalle. Ja heti perään tuossa laissa todetaan, että kansaa edustaa eduskunta.

Eli Suomi on edustuksellinen (l.parlamentaarinen) tasavalta. Tämä on teoriassa erinomainen asia, mutta kuten kaikki muutkin teoriassa erinomaiset asiat, käytäntö tökkii.

Ja se tökkii pahasti.

Mikä sitten mättää?

Todellisuudessa tilanne on kulkeutunut koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kansa ja päättäjät ovat varsin eri mieltä lähes kaikista olennaisista asioista. Näyttää siltä,että päättäjät ovat vieraantuneet kansasta – tai vaihtoehtoisesti kansa ajattelee väärin.

Nykyinen – käytännössä kolmen suuren puolueen keskenään pyörittämä – parlamentarismi hallintomallina mahdollistaa nykyisten – pääasiassa täysin ammattitaidottomien ja omaa etuaan joka asiassa ajavien – päättäjien puuhastelun. Ei Suomea voi kutsua millään mittareilla todelliseksi demokratiaksi. Kaikista kauniista puheista ja perustuslakiin kirjatuista kansanvaltaisuuden perusteista huolimatta hallintomallimme on omituinen sekoitus oligarkiaa ja entiseen personaaliunioniin perustuvaa yksinvaltiutta (jota siis käyttää pieni ryhmä pääpuolueiden napamiehiä ja – naisia).

Eli – vaikka valta kuuluukin kansalle Suomessa, kansalla ei ole mahdollisuuksia eikä keinoja valvoa edustajiensa toimia ja tekemisiä.

Suora demokratia

Tähän ongelmaan olisi olemassa erittäin helppo ja toimiva ratkaisu – edustuksellisen (parlamentin) kansanvallan rinnalle luotava valvonta- ja vaikutuskoneisto – suomalaisittain sovelletun sveitsiläisen hallintomallin tapaisesti.

Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella, on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.

Tämän saman asian voisi toteuttaa myös Suomessa suomalaisittain.Eduskunta voisi jäädä nykyiselleen, mutta kansalaisilla olisi selvä mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja vaikuttaa suoraan asioihin. Presidentin virka voitaisiin lakkauttaa ja nykyinen valtoneuvosto korvata sveitsiläisen liittoneuvoston tyyppisellä elimellä.

Tässä on ainoastaan yksi suuri ongelma.

Epäilen nimittäin, että nykyinen nomenklaturamme ei ole valmis alistumaan palvelemaan kansaa ja asettumaan valvonnan ja ohjailun alaiseksi – demokraattisesti.

Noh – mitä mieltä olette?