Eräs unelma vähemmistövallasta

Lainasin puheenvuoroni alussa Erich Frommia, joka toteaa, että jokaisessa yhteiskunnassa kulttuurin hengen määräävät ne ryhmät, joilla siinä yhteiskunnassa on eniten valtaa. On selvää, että nykyisestä kulttuurin hengestä vastaavat homomyönteiset, fiksut ja sivistyneet ihmiset. Kun homot marssivat kaapista ulos, oli homokriittisten ihmisten aika siirtyä kaappiin. Ja koska suurin osa suomalaisista vieroksuu edelleen homoseksuaalisuutta, on kaapissa melkoisen ahdasta.

Kun Suomen kansan enemmistö on pakotettu kaappiin, voi vähemmistö rauhassa määritellä kulttuurin hengen. Media, koululaitos, teatteri ja pian myös kirkko ovat alistettu palvelemaan tätä henkeä. Kysymys on ohjelmoinnista, uudelleen ohjelmoinnista. Vähemmistövalta kyllästää omilla ideoillaan koko väestön. Minäkin, joka olen kasvatettu vanhalla ohjelmoinnilla, olen asetettu valinnan eteen – joko kaappi tai homomyönteisyys.

Jani Kuusela US-blogissaan 17.1.2011

Advertisement

 

Fundamentalistinen ateismi eurooppalaisen kulttuurin uhkana

Isokokoinen krusifiksi riippuu luokkahuoneen seinällä roomalaisessa koulussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tiistainen tuomio velvoittaa Italian valtion kouluja poistamaan ristiinnaulitun kuvat luokista.

TONY GENTILE / REUTERS

Ateismi – tai oikeastaan sen fundamentalistisin suuntaus – näyttäisi olevan aivan yhtä suuri uhka eurooppalaiselle kulttuurille kuin fundamentalinen islamismi.

Häpeä kyllä, suomalaissyntyinen Soile Lautsi on tällä kerralla päässyt etusivun otsikoihin saatuaan vähemmistössä olevalla ja maahanmuuttajaperäisellä mielipiteellään kukistettua italialaisen enemmistön mielipiteen – näiden omassa kotimaassaan.

”Tämä on meille juhlapäivä sekä hieno historiallinen hetki Italiassa”

kuvaili Lautsi  tunnelmiaan Abano Termen pikkukaupungissa Koillis-Italiassa. Lautsi voitti juttunsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).

Tässä nimenomaisessa tapauksessa ”Lautsi vastaan Italia” EIT päätti, että koululuokkien seinillä komeilevat krusifiksit rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti.

Tässä herää se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys siitä, että pitääkö tämän päätöksen jälkeen kaikki uskontojen tunnusmerkit (myös vapaa-ajattelijoiden), kieltää ja poistaa näkyvistä sen vuoksi, että ne rikkovat lasten uskonnonvapautta sekä vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa vakaumustensa mukaisesti?

Italian valtio aikoo kuitenkin  valittaa päätöksestä. Jos EIT:n suuri jaosto ottaa valituksen vastaan, asia käsitellään vielä kerran.

Italiassa tapaus herätti tiistaina runsaasti huomiota. Vatikaani tuomitsi päätöksen ”järkyttäväksi, vääräksi ja lyhytnäköiseksi”.

Vaikka Vatikaani on mitä on, tällä kerralla sen mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kaikki toiminta, joka on demokraattisessa järjestelmässä enemmistön mielipiteen vastaista on – Vatikaanin sanoin – vähintään järkyttävää, väärää ja lyhytnäköistä.

EIT:n kansanvaltaa halveksiva päätös oli Lautsin selätysvoitto Italian valtiosta, oikeudenmukaisuudesta, enemmistödemokratian säännöistä  ja piste seitsemän vuotta kestäneelle oikeustaistelulle italialaisissa tuomioistuimissa.

Lautsi tunnustautuu ateistiksi ja sanoo ateistiseen maailmankatsomukseen pohjautuvien arvojen puolustamisella olevan tärkeä rooli perheessään.

”Vähän schopenhauermaisesti meillä mennään: joko ajattelet tai uskot”

Lautsi sanoo.

Lautsi ei eroa uskonnollisista fundamentalisteista millään tavalla – hän on suorastaan kuin peilikuva kovan linjan islamistista.

Sellaisesta joka tulee esimerkiksi Suomeen ja ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta hän onkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin hänelle.

Yli kaksikymmentä vuotta Italiassa asuneen Lautsin nokkapokka Italian valtiota vastaan alkoi vuonna 2002, kun hänen kaksi poikaansa kävivät yläastetta.

Vierailin koulussa ja kiinnitin huomiota joka luokassa aitiopaikalla koreilevaan krusifiksiin. Ei siinä tietenkään mitään uutta ollut, leikkikoulussa niitä oli seinällä kolme. Italiassa katolilaisuus tunkee sisään joka ovesta ja ikkunasta ja joskus on raskasta olla ateisti.

Onkohan Lautsi kuullut koskaan sellaisesta periaatteesta, että maassa maan tavalla tai maasta pois?

Jokainen valtio on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten ja sen kansalaisten omaksumille arvoille. On ensinnäkin äärimmäisen moukkamaista ja epäkohteliasta, että vieras neuvoo isäntäväkeä, miten nämä saavat elää omassa maassaan.

Lisäksi asioiden vieminen näin pitkälle ja oikeusistuimen käyttäminen astalona kolonialistisen vääryyden toteuttamiseen on lähinää kuvottavaa.

Lautsi valitti koulun johdolle krusifiksien rikkovan tasavertaisuusperiaatetta ja vetosi italialaisen tuomioistuimen vuonna 2000 tekemään päätökseen krusifiksien poistamisesta äänestyspaikoilta.

Koulu piti kuitenkin krusifiksinsa ja Italian opetusministeriö kehotti kaikkia italialaiskouluja toimimaan samoin.

Lautsi valitti venetsialaiseen tuomioistuimeen, josta valitus siirtyi vuonna 2004 edelleen perustuslakituomioistuimeen. Se kuitenkin palautti valituksen alueoikeuteen.

Vuonna 2005 aluetuomioistuin hylkäsi Lautsin valituksen katsoen, että krusifiksi ei ole vain uskonnollinen tunnus.

Krusifiksi symboloi tuomioistuimen mukaan Italian historiaa ja kulttuuria, jossa korostuvat tasa-arvoisuuden, vapauden ja suvaitsevuuden periaatteet. Italian valtion mukaan krusifiksi on katolisen kirkon ”lippu”, ja katolinen kirkko ainoana perustuslakiin kirjattuna kirkkona on keskeinen osa Italian tasavaltaa.

Lautsi valitti krusifikseista EIT:hen vuonna 2006 ja EIT määritteli koululuokkien krusifiksit tiistain päätöksessään uskonnollisiksi symboleiksi.

”Krusifiksien läsnäolo koululuokissa – jota on mahdotonta olla huomaamatta – voidaan helposti tulkita kaikenikäisten oppilaiden kannalta uskonnolliseksi symboliksi ja siten oppilaat voivat tuntea, että heitä kasvatetaan kyseisen uskonnon leimaamassa ilmapiirissä”

EIT:n tuomiossa sanotaan.

EIT määräsi Italian valtion maksamaan Lautsille 5 000 euron korvauksen.

”Kyse ei tietenkään ole rahasta, vaan nimenomaan moraalista. Italia julistautuu maalliseksi tasavallaksi, jolla ei ole valtion uskontoa, joten sen mukaan sopii sitten toimia.”

Lautsi ei halua kuvaansa lehteen, koska haluaa ”käydä maitokaupassa rauhassa jatkossakin”. Vuosien varrella Lautsin postilaatikkoon on löytänyt tiensä myös jokunen tappouhkaus ja kymmenittäin häirintäviestejä.

Historiallinen hetki tämä  aivan varmasti onkin. Eurooppalainen vetoomustuomioistuin kyykyttää yhden eurooppalaisen maan enemmistöä yhden maahanmuuttajan esittämän mielipiteen vuoksi ja pakottaa katolista  kansallisvaltiota luopumaan omasta kulttuuristaan ja sen tunnuksista.

Se perinteitä ja enemmistödemokratiaa halveksuva meno, jota olemme tottuneet näkemään täällä Suomessa, liittyy hyvin kiinteästi  nykyiseen yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Vallan keskittyessä Lissabonin sopimuksen jälkeen yhä harvempiin käsiin ja yhä kauemmas kansasta sekä sen elämästä todellisuudesta, tulemme näkemään jatkossa enemmän ja enemmän yleisen oikeustajun vastaisia päätöksiä ja toimia.

Eurooppa on tällä menolla siirtymässä kiihtyvää tahtia harvainvaltaan.

Taitaa tässä olla myös juhlimisen aihetta -juuri  kaikille niille pikku idiooteille, jotka luulevat, että vähemmistön mielipiteen jyrääminen enemmistön mielipiteen  yli on oikeutta.

Ikävä kyllä, näitä eurooppalaisen kulttuurin tuhoamiseen kiihottavia mielipiteitä ei kuulu pelkästään fundamentalististen maahanmuuttajaryhmien joukosta.

Näitä vaatimuksia esittävät nykyään  entistä useammin ja ponnekkaammin alkuperäisistä eurooppalaisista koostuvat  ateistifundamentalistit.

Nämä rassukat,  jotka eivät ymmärrä sitä, että eurooppalainen oikeusjärjestys perustuu kristilliseen moraaliin ja kymmeneen käskyyn ja sitä, että koko eurooppalainen kulttuuriperintö on ollut viimeisen 2000 vuoden ajan vahvasti sidoksissa kristillisyyteen.

Nämä samat Jussi K. Niemelää messiaanaan pitävät (omasta elämästään vielä epävarmat) ihmispolot, eivät ymmärrä sitä että ilman kristinuskoa ei olisi olemassa nykyistä euroopplaisuutta eikä Eurooppaa.

Ikävä kyllä, nämä ihmiset ovat todellakin peilikuva lähetystyötä tekevästä fundamentalistisesta islamistista.

Niemelänkin kannattaa miettiä sitä, kuka suojaa häntä ateistina, jos kristiusko on hävitetty Euroopasta ja jos imaamit huutavat omaansa?

* * *

Minä häpeän sitä, että jaan Lautsin kaltaisen ihmisen kanssa saman kansallisuuden. Pyydän tässä italialaisilta anteeksi ainakin omastani (ja luulen, että monen muunkin suomalaisen)  puolesta.

Jos minä olisin teidän italialaisten asemassa, miettisin vakavasti lainmuutosta, jolla Lautsille saisi asetettua mononkuvan parsauksiin.

Ihan vinkkinä.

Lähteet: HS,Reuters, STT

Päivitys 06112009: Tästä huomattavan laajaa keskustelua herättäneestä asiasta ovat kirjoittaneet (ainakin) myös Hannes, Ruukinmatruuna ja Vasarahammer .

 

Kiihotusta kansanryhmää vastaan?

Mitä luulette, onko tämä täyttääkö tämä lainaus kansanryhmää vastaan kiihottammisen tunnusmerkistön rikoksena:

Kooste käynneistäni somaleiden pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään somalialaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy somalialainen palvelu ensin keksiä.

Luulen, että ainakin vihervasemmiston mielestä se täyttää. Mutta olkaapa kukkahattusedät huoletta, tuohon lainaukseen on pesiytynyt kolme kirjaimen kokoista kirjoitusvirhettä

Miten tämä lainaus sitten – on se kiihottamista kansanryhmää vastaan?

Kooste käynneistäni Suomen kantaväestön pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään suomalaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy suomalainen palvelu ensin keksiä.

Jep…

Ei tietenkään – sehän on Hyysärin kommunistipenaalin Mikko-Pekka Heikkisen oksennus päivän Hyysärissä. Mikko on siis suomalisvihansa lisäksi myös sellainen ihmisen, joka uskoo vielä 2000-luvulla suurimpaan ideologian nimissä kulkeneen massamurhan ja ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen oikeutukseen.

Meidän pitää nyt muistaa, että oikeinajattelijan kirjoittamana tuo teksti ei tietenkään ole kiihotusta kansanryhmää vastaan. Se on vain raikas suomalaisiin juntteihin kohdistuva kritisointi (aiheesta) ja reipas ruoskinta – eihän sellainen ole rikos, koska suomalaiset eivät nykyisin mitä ilmeisimmin ole kansanryhmä Suomessa.

(Kuten huomaatte Heikkisen tekstistä, suomalaiset voitaisiin hänen mielestään poistaa mielellään kokonaan ja heti Suomesta.)

Niin tuo jälkimmäinen lainaus ei siis mitä ilmeisemmin ole sananvapausrikos, mutta auta armias jos yksi kirjain vaihtuu – asiahan muuttuu aivan toiseksi.

Kaikki eläimet ovat yhdenvertaisia, toiset ovat vaan toisia yhdenvertaisempia ja vähemmistö on aina oikeassa…

Lähde: HS

 

Tutkimus: Helsingissä pelätään maahanmuuttajia

Hieman yllättäen, päivän Hyysärissä on julkaistu sekä maahanmuuttoon että helsinkiläisten turvallisuudentunteeseen liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan puolet helsinkiläisistä kokee kaupungin turvallisuuden heikentyneen.

Tarkemmin ottaen, noin puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut viimeisimpien kolmen vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, kyselytyöryhmä itse yllättyi tuloksista, joiden mukaan helsinkiläiset pelkäävät maahanmuuttajia.

Turvallisuuskyselyn tuloksia kansalaistilaisuuksissa

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosasto on toteuttanut välillä 1.12.2008 – 31.1.2009 turvallisuuskyselyn, jossa kartoitettiin Helsingissä asuvien ja täällä kävijöiden näkemyksiä siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota uuden turvallisuusohjelman laadinnassa. Kyselyyn vastasi 765 helsinkiläistä tai vierailijaa. Tämän kyselyn otos on siis kapeudestaan huolimatta varsin tuore. Viimeksi tätä samaa asiaa on selvitetty perusteellisesti vuonna 2006.

Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman valmistelua sekä vuoden vaihteessa toteutetun turvallisuuskyselyn tuloksia esitellään kansalaistilaisuuksissa tiistaina 24.2. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, keskiviikkona 25.2. Kanneltalossa ja torstaina 26.2. Näkövammaisten keskusliiton toimitalo Iiriksessä. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Turvallisuusohjelman valmistelussa ovat mukana eri hallintokuntien, Helsingin poliisilaitoksen, seurakuntien, elinkeinoelämän sekä asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden edustajat. Tilaisuuksissa käsitellään kansalaiskyselyn keskeisiä vastauksia ja ohjelmatyöskentelyn painopistealueita. Turvallisuusohjelma antaa suuntaviivat sille työlle, jolla Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä lähivuosina parannetaan.

Mitä kaupunkilaiset sitten vastasivat?

Vastaukset esimerkiksi julkisten liikennevälineiden turvallisuudesta olivat melko samansuuntaisia kuin 2006. Sen sijaan uutta oli kaupunkilaisten mielipide maahanmuuttajien vaikutuksesta Helsingin turvallisuuteen.

Turvallisuustilanteen huonontuneeksi kokeneista vastaajista 70 prosenttia nimesi maahanmuuttajat syyksi heikentyneeseen tilanteeseen, vaikka sellaista vastausvaihtoehtoa ei edes annettu kyselylomakkeessa.

Vastaajat olivat huolissaan maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Maahanmuuttajiin yhdistettiin usein myös rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen. Kaupunkilaisten keskeisiksi huolenaiheiksi nousivat maahanmuuttajien lisäksi syrjäytyminen, välinpitämättömyys, yhteisöllisyyden puute, katuväkivalta ja sen uhka, joukkoliikenteen turvallisuus ja liikenneturvallisuus.

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosaston projektipäällikkö Johanna Seppälä kertoo tulosten yllättäneen kyselytyöryhmän.

Oli syy mikä tahansa, tämä on nyt niin vahva signaali kaupunkilaisten mielipiteestä, että asian eteen tullaan tekemään paljon töitä. Jos mahdollisiin ongelmakohtiin ei puututa nyt, tilanne saattaa olla muutaman vuoden päästä erittäin paha.

Seppälän mielestä olisi erittäin tärkeää välttää alueiden eriarvoistumista.

Emmehän halua Helsinkiin ongelmalähiöitä, joihin kukaan ei uskalla mennä.

Niin, emme me helsinkiläiset varmaankaan sitä halua, mutta nyt näyttää siltä, että eräät Helsingin ulkopuolelta tulevat poliitikot sitä haluavat.

Mikä tai kuka on tämä kuuluisa maahanmuuttaja?

Eräs asia, joka minua näissä uutisoinneissa tökkii on sellainen pieni seikka, että kaikki maahanmuuttajat niputetaan samaan nippuun.

Minun mielestäni nämäkin ongelmat, joista kaupunkilaisten pelko johtuu, ovat muutaman – tässä nimeltä mainitsemattoman – yhteiskuntaan sopeutumattoman maahanmuutajavähemmistön sekä kotimaisten ongelmaryhmien – ja niiden joukossa olevien vieläkin pienempien vähemmistöjen – aikaansaamia.

Jotenkin hullulta tuntuu niputtaa samaan uutiseen helsinkiläistynyt nokiainsinööri Mats Svensson ja kieli- ja ammattitaidoton, toiselta puolelta maailmaa Suomeen saapunut pakolainen tai turvapaikanhakija – puhumattakaan sitten eräistä syrjäytyneistä – tässä väestöryhmää edelleenkään nimeltä sanomatta – toisen polven maahanmuutajista.

(Tällaisen yleistämisen luulisi olevan sellainen asia, josta Johanna Suurpää tai Mika Illman saisivat kipinän tutkimuksilleen sen suhteen, onko joku nyt kiihottanut tai kiihottunut – siis siellä Hyysärin toimituksessa ja kaupungintalolla…)

Rasismin syntymekanismi

Olen todennut tämän saman asian aikaisemminkin, mutta otetaan asiayhteyden vuoksi se jälleen kerran pöydälle.

Kun alkuperäisväestö joutuu sietämään eriarvoista kohtelua suhteessa (lähinnä) sosiaalisilla subventioilla eläviin maahanmuutajiin nähden, ollaan varsin lähellä sitä pistettä jossa rasismi syntyy. Kun siihen lisätään ns. positiivinen syrjintä (kammottava ja inha sanahirviö ja etenkin ajatus) ja pakolla tapahtuva omista tavoista luopuminen keinotekoisen monikulttuurin alttarille, olemme rasismin todellisessa leimahtamispisteessä.

Rasismi syntyy kulttuurien ja kansojen kohtaamisesta, eikä se ole mitenkään valkoisen heteromiehen yksinoikeus. – sitä harjoitetaan kaikkialla. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka – käytti eilisessä Hyysärin puheenvuorossa (usein itsenikin lainaamaa) Aristotelesta. Aristoteles filosofioi, että ihminen luonnostaan rakastaa samanlaista ihmistä ja vierastaa toisenlaista. Tämä piirre palvelee yhteisön muodostamista mutta se palvelee myös minuuden kehittymistä yhteisön jäsenenä.

Todellisuus lyö monikulttuuritavoitteita korvalle

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että päättäjät ovat luisuneet varsin kauas kansan edustamista mielipiteistä.

Jos tällaiselle työryhmälle on yllätys sellainen asia, mitä jokainen kaupungissa asuva normivirtanen pitää valitettavana itsestäänselvyytenä, niin minulle puolestani olisi yllätys, jos joku tämän työryhmän jäsenistä sattuisi mahdollisesti asumaan Helsingissä.

Asioiden – etenkin ongelmien – hyssyttely ja monikulttuurin väkisinvääntäminen (vastoin enemmistön tahtoa) on edesvastuutonta ja ikävillä seurauksilla lastattua edesvastuutonta peräsimenpitämistä.

Tämä tutkimus on omiaan osoittamaan sen, että vakavan maahanmuuttokeskustelun käymiseksi olemme jo siinä kuuluisassa yhdennessätoista hetkessä – jos kansa on aivan jotain muuta mieltä kuin päättäjät kansanvaltaisessa tasavallassa, olisko syytä vaihtaa päättäjät. Tämä nykyinen vanhastelu ja thorssaus eivät nimittäin osoita demokratian alkeidenkaan sisäistämistä.

Jos tarkkoja ollaan, Suomen muuttaminen yksikulttuurisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi saattaisi täyttää rikoslainsäädännössä määritellyn valtiopetoksen ja vallananastamisen tunnusmerkistön.

Ihmettelen sitä, mikä mies tämä Matti Vanhanenkin oikein on? Hyvän karjalaissuvun ja arvostetun tutkijan poika, joka puhuu vakavissaan pääministerin virasta käsin omasta Suomen diktaattoriksi ryhtymisestään ja Suomen rajojen avaamisesta kaikille.

Kansanvallan vastaisuutensa lisäksi nämä puheet ovat kylmä isku märällä rätillä vasten veteraanisukupolven kasvoja.

Luuletteko, että sodissamme annetut uhrit annettiin siksi, että nämä vanhaset saisivat jakaa toisten rakentaman hyvinvoinnin kenelle tahansa ja mistä tahansa Suomeen sosiaalituristille?

Tällainen toiminta on antautumista vastarinnatta valloittajan armeijoiden edessä – nykyaikaistettu Carl von Clausewitzin käsitys verettömästä valloituksesta.

Rikoslaki on valtiopetoksen ja vallankaappauksen osalta siis voimassa olevaa lainsäädäntöä – sellaista joka päättäjien olisi syytä huomata ja kunnioittaa sitä (sekä kansan tahtoa) – ennen kuin tuulen suunta muuttuu todella rajusti.

Teitä on varoitettu – ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Lähteet: Helsingin kaupunki, HS

 

Asian ytimeen – Zahra Abdullah

Vihreä kestoehdokas, Zahra Abdullah, kommentoi vaalikone.fi:ssä kysymykseen Pitäisikö pääkaupunkiseudun ruuhkiin puuttua niin, että yksityisautoilijoilta alettaisiin kerätä ruuhkamaksuja? seuraavalla tavalla:

Ruuhkiin pitää puuttua, mutta pitää huomioida myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä autoa töissään. Esimerkiksi terapeutit, kodinhoitajat, valokuvaajat ja tulkit tarvitsevat kuitenkin autoa työssään, eivätkä he ehdi kulkea joka paikkaan bussilla, koska heidän aikansa on niin rajallista. Heidän pitää saada vähentää ruuhkamaksuja esimerkiksi verotuksessa.

Kiitos Zahra siitä, kun menit kursailematta asian ytimeen.

Tämä on juuri se asia, miksi nykyinen meno on perseellään. Kun kaiken maailman erinäiset yksityishenkilöt ja pienet (mutta niin kovaääniset ja hyvin ymmärretyt) painostusryhmät vaativat itselleen verovaroin subventoituja erioikeuksia ja etuuksia, ollaan kaukana Suomen laissa määritellyistä yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta.

Mitä enemmän tietyille individualisteille annetaan näiden vaatimusten suhteen periksi, sitä syvemmällä suossa ollaan. Kun poiketaan yhdenvertaisuudesta jossain, siitä aukeaa portti poikkeamiin kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa elämässä.

Pahimpana mahdollisena lopputuloksena – tässä omien etujen ja erikoisuuden tavoittelussa – saadaan sellainen yhteiskunta, jossa hiljainen enemmistö maksaa kovaäänisten vaatijoiden erioikeudet ja kilpailun paikasta auringossa.

Sama Zahra oli muuten Suomesta turvapaikan – ja sen kautta kansalaisuuden – saaneena Somalian islamistihallituksen vieraana ja tukemassa heitä työtä tekemällä pari vuotta sitten Somaliassa. Siis siinä maassa, josta hän on joutunut lähtemään pakolaiseksi. Tuolloin Helsingin kaupungin kunnanvaltuutettuna toiminut katsoi, että hänestä on tärkeämpää olla Somaliassa kuin ajaa äänestäjiensä etuja luottamushenkilönä Suomessa.

Kun islamistihallitus sortui, Zahra oli Mokuradion tuella huutamassa Suomen valtiota evakuoimaan hänet tuolta jo mainitusta Somaliasta…

Viimeistään tämän kommentin pitäisi kertoa, miksi oli oikeastaan hyvä, että Zahra ei päässyt kansanedustajaksi. Hän ei ole mielestäni henkilönä – ja nyt en todellakaan viittaa kansanryhmään enkä etnisyyteen – tarpeeksi integroitunut tai edes tarpeeksi kiinnostunut siitä tavasta, jolla Suomea hallitaan ja maamme lakeja säädetään.

(Luulisi muuten kunnallisvaaliehdokkaan tietävän sen, että Eduskunta säätää lakeja, joihin verohelpotukset perustuvat – ei Helsingin kaupunginhallitus. Ovatkohan vaalit ja tehtävät jäsentyneet nyt aivan oikein?)

Tuliko mielipiteeni Zahrasta henkilönä ja poliitikkona selväksi?

Lähde: Vaalikone.fi

Jk. tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään mihinkään kansanryhmään. Ei edes Korhosiin eikä Sotkamon Jymyyn.

 

Vallananastajat

Pravdasta löytyi vaihteeksi mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoituksessa valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen tekee muutamia johtopäätöksiä siitä, kenelle – kansalle kuuluva – valta on Suomessa siirtynyt. Martikaisen mukaan puolueiden puheenjohtajille on yhtäkkiä keskittynyt hirveästi valtaa.

Valtaa on siirtynyt puolueille, ja puolueessa ylivoimaisessa asemassa on puoluejohtaja. Puolueet tuskin ovat kansanvaltaisesti hallittuja elimiä.

Vaikka juhlapuheissa ja julkisuudessa puhutaan ja paasataan parlamentarismin vahvistumisesta, uuden perustuslain myötä onkin käynyt toisin.

Vaikuttaa siltä kuin eduskunta olisi vastuullinen hallitukselle, eikä päinvastoin.

Hallituksen asema suhteessa eduskuntaan on vahvistunut, ja kun hallituksen jäsenistä – pääministeristä ja ministereistä – päättävät puolueet tai puolueiden puheenjohtajat, hämmästyttävä vallan siirtymä puolueiden voitoksi on tapahtunut.

Martikaisen mukaan samasta epätoivotusta ilmiöstä oli kyse myös silloin, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erotettiin.

Oikeastaan (kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri) Jyrki Katainen erotti Kanervan, vaikka Kanerva oli hallituksen jäsen.

Martikainen sanoo, että vastaavanlainen muutos on nähty Britanniassa, jossa parlamentin rooli suhteessa hallitukseen on heikentynyt.

Henkilökohtaisesti näen tämän – epätoivotun – kehityksen isänä Paavo Lipposen. Lipposen härski ja ylimielinen tapa hallita Suomea ja suomalaisia sai erinomaisen uuden poliittisen kulttuurin perintöprinssin Matti Vanhasesta.

Vanhasen aikana politiikka on viihteellistynyt ja valta on keskittynyt kansanvallan vastaisesti ja varsin ikävällä tavalla muutamiin – kuten Martikainenkin toteaa – puolueita johtaviin käsiin. Vanhanen on osoittautunut vallanhimoiseksi ja pikkusieluiseksi valtapoliitikoksi – pohjaltaan ja tavoiltaan varsin samanlaiseksi kuin edeltäjänsä Lipponenkin. Eikä valtapoliitikoista Kataisenkaan omena kauas tästä puusta putoa – puhumattakaan uusstalinistisesta hörhölaumasta, Virheet De Dorkasta tai … no, antaa olla… Tajusitte varmaan mitä tarkoitan?

Pahemmaksi näyttäisi päivä päivältä menevän.

Päivänpolitiikan ulkopuolella – ns. harmaaksi amanuenssiksi suomalaisten kiusaksi jääneen – vaikuttavan Paavo Lipposen viimeaikaiset vaatimukset ns. pitkistä listoista ovat avokas kansanvallan korvalle ja pippurikaasusuihke suomalaisen äänestäjän kasvoille. Tällaisessa järjestelmässä puolue (eli viime kädessä puolueen puheenjohtaja ) päättää kenet se asettaa Sinun äänelläsi eduskuntaan. Äänestäjä ei valitse tässä järjestelmässä – vastoin suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta kansanvallan perinnettä – edustajaa vaan puolueen.

Puolue tietää Sinua paremmin.

Tämä Lipposelle – ja muillekin vallananastajille – sopiva järjestelmä on käytössä esimerkiksi kansanvallan irvikuvaksi muuttuneessa pakkososialidemokratiavaltiossa nimeltään Ruotsi. Ja Lipposen nykyinen – eräs asemaansa reittä pitkin kiivennyt vallananastaja – vaimo pelottelee kansalaisia olemattomilla kummituksilla ja pyrkii rajoittamaan (perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) omasta mielipiteestään eroavien mielipiteiden ilmaisun.

Toisaalla Vanhasen käytös Susanna Kurosen oikeustapauksessa osoittaa Matin olevan sekä herkkähipiäinen että henkisesti pienimunainen. Se osoittaa myös sydämetöntä suhtautumista vastapuoleen ja häikäilemätöntä valta-aseman hyväksikäyttöä. Sekä – jälleen kerran – vallassa olevan henkilön pyrkimystä rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.

Kun pääministerin asemassa oleva ihminen hyökkää lakimiesarmeijan kanssa yksinhuoltaja-yksityisyrittäjää vastaan, se on – sanalla sanoen – kuvottavaa. Etenkin kun sama Matti on avannut aikaisemmin kotinsa ja suhteensa juorulehdille.

Ja samaan aikaan kansan suoraan valitsema arvojohtaja on kiinnostunut lähinnä virka-asemansa käyttämisestä henkilökohtaiseen elämysmatkailuun ja kansan enemmistön halveksimisesta. Pyrkien myös rajoittamaan sanan- ja mielipiteen vapautta.

Olemme varmaan kaikki huomanneet tähän asiaan liittyvän viimeisen ns. jäit-kiinni-housut-kintuissa-ilmiön. Tämä vaalirahoitussotku on varsin mielenkiintoista myös tätä aihetta vasten tarkasteltuna.

Jos – ja kun – poliitikko toimii jonkun tai jonkin tahon marionettina samaan aikaan, kun hän kahmii enemmän ja enemmän valtaa itselleen, ollaan matkalla kauas kansanvallasta. Hyvä tuore esimerkki on liikemies Toivo Sukarin pyrkimys murtaa edustuksellista tietä pitkin valmisteltu ja päätetty yleiskaava – omien liiketoimintaan liittyvien henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Palaan asiaan…

Näinä aikoina demokratian vahtikoira – media – juoksee pääsääntöisesti näiden vallanpitäjien touhuissa täysin kritiikittömästi. Helsingin Sanomat ja sen nykyinen toimituspolitiikka on – yleisesti, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – varsin hyvä merkki kansanvallan ja sananvapauden alemmuustilasta Suomessa vuonna 2008.

Vuonna 1991 maailma ja tulevaisuus näyttivät suomalaisestakin näkökulmalta – lamasta huolimatta – lupaavilta ja valoisilta. Neuvostoliiton romahtaminen loi uskoa tulevaan.

Se oli kuitenkin harhakuva.

YYA-sopimuksen jälkeinen aika muutti poliittisen – ja koko kansakunnankin – moraalin. Yhteisöllisyyden, yhteisen rakentamisen ja muista välittämisen tilalle nousivat egosentrisyys, ahneus ja kaiken maailman huuhaa-liikkeet.

Nykyisistä prekariaatti- ja anarkistipuuhailuista mieleeni nousee vääjäämättä mielikuva Länsi-Saksassa 1970-luvulla toimineista ääriliikkeistä ja kommuuneista. Näitä tuettiin hiljaisesti – mutta vahvasti – taloudellisin keinoin DDR:n toimesta. Kuinkahan moni näistäkin hippaheikeistä ja sen ajan anarkisteista lopultakin ymmärsi mitä heille olisi tapahtunut ns.sosialismissa? Kansandemokratiat eivät sulattaneet dekadenssia.

Olin muuten toisaalta aikanaan tavattoman hämmästynyt miten uuden vaurauden ja ahneuden aikana päättäjät pystyivät ajamaan kansalaisoikeuksiamme rajusti kaventaneet poliisi- ja pakkokeinolakien muutokset. Ja kuten huomaamme – sama linja jatkuu. Uusi valmiuslaki ja sen valmistelu jatkaa samaa hiljaisen hyväksynnän perinnettä.

Thaimaan lomat, uusi auto, uudet keittiökoneet ja tanssit tähtien kanssa ovat korvanneet osan kansalaisoikeuksista hiljalleen. Halpa on ollut hinta vallan siirtämiselle muutamiin käsiin ja sen pönkittäminen kansanvallan pelisääntöjen vastaisesti.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne ja miettikää tarkkaan tätä; mitä Te haluatte tulevaisuudeltanne. Kohta tahtonne voi olla kokonaan jonkun muun taskussa.

Lähde: HS

 

RKP – syrjitään suomen kieltä Suomessa

Eräät asiat eivät kaikista kaunista sanoista ja hyvästä uskosta huolimatta muutu.

RKP on Suomen rasistisin puolue ja sen tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – kuin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vahingoittaminen – mahdollisesti jopa hävittäminen – Suomesta.

Tuoreimpana esimerkkinä on kyseisen marginaalijoukon 22.5.2008 Helsinkiin masinoima rasistinen monikulttuuritilaisuus.

Käsikassarana nämä multikultistit käyttävät RKP:n organisaatiota joka on nimetty – tulevaisuutta ja lopullista tavoitetta ennakoiden – Multicultural Finlandiksi. Suomalaisilla – etenkään suomenkielisillä alkuperäisasukkailla – kun ei ole sijaa tämän alle viittä prosenttia koko väestöstä edustavan joukon taivuttaessa demokratian sääntöjä tahtonsa alle.

Kyseisen organisaation työkielet ovat ruotsi ja englanti – suomenkielinen ei ole tervetullut päättämään itseään koskevista asioista näissä piireissä.

Tilaisuutta mainostetaan näin (kiitos vinkistä tiedonantajalle):

Koko humpuukin keskeltä nousee edelleen muutama kysymys.

Miksi nämä eliittiin kuuluvat ankkalammikon omistajat ja kasvatit tekevät tätä?
Eivätkö he ymmärrä, että jokainen kasvava vähemmistö kaventaa heidän – suhteettoman suurta – vähemmistöasemaansa?
Onko heillä mitään ymmärrystä huoltosuhteesta – kuka maksaa tämän lystin silloin kun veronmaksajat loppuvat?
Vai onko kyse siitä, että he edustavat piirejä, joille halpa – lähes ilmainen orjatyövoima – työvoima on liiketoiminnan ja oman ahneuden tärkein tekijä?
Mihin tämä rasistisakki aikoo pistää syrjäytyneet tai työvoimana liian kalliit alkuperäisasukkaat?

Pihalle, kadulle vai leireihin?

Eivätkö he usko maailmalta löytyviä esimerkkejä monikulttuurin mukanaan tuomista seurauksista?

Tärkeimpänä tietysti: he kysyvät väärällä kysymyksellä. Oikea kysymys kuuluu tietysti miksi ihmeessä Suomeen pitää saada 100000 maahanmuuttajaa?

Koska työvoimapula on vain suurien ikäluokkien aiheuttama kupla, nyt näyttää siltä, että tarkoitus on korvata alkuperäisasukkaat muualta tuodulla väestöllä. Kuten Baltian maissa tehtiin Neuvostoliiton miehityksen aikana.

RKP = Rasistinen Kielipuolue.

Tämä on taas niitä päiviä jolloin hävettää se, että olen myös puoliksi suomenruotsalainen. Ei siksi, että häpeäisin perimääni tai esi-isiäni. Minua hävettää joutua leimatuksi tällaisen saalistavan elitistijoukon kanssa samaan ryhmään – rasistina.

Ei kiitos.

Lähde: SFP:n taisteluorganisaatio MCF.

 

Elitisti – Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halonen järjestää kuudennen Presidenttifoorumin lempiaiheistaan monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Presidentinlinnaan saapuu liuta poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita sekä uskontokuntien ja kansalaisjärjestöjen edustajia, kuten Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Keskustelua voi seurata suorana Ylen nettisivuilla. TV1 lähettää koosteen torstaina.

Esitän Teille – rouva Tasavallan presidentti – kysymyksen:

Aiotteko kenties – ja mahdollisesti koska – järjestää Presidenttifoorumin niistä ikävimmistä aiheista?

Työttömyydestä, syrjäytymisestä, mielenterveyshuollon surkeasta tilasta, terveydenhuollon ongelmista, sosiaaliturismista, poliitikkojen suhteista rahoittajiinsa, korruptiosta, politiikan viihteellistymisestä, oligarkiasta, demokratiamme irvikuvaksi muuttuneesta parlamentarismista, köyhyydestä, tuloloukuista, maaseudun tyhjenemisestä, lasten ja nuorten pahoinvoinnista, yksinäisten vanhusten asemasta, hoitolaitosten tilasta, avohoidon tilasta, slummiutumisesta, ghetoista, white flightistä, sensuurista, sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä, käänteisrasismista, lähestyvästä taantumasta, väkivallasta, naisten asemasta, avioeroisien asemasta, lasten hyväksikäytöstä, islamisoitumisesta, yhteisöllisyyden katoamisesta, anarkistisista ja muista omankäden oikeuteen liittyvistä pyrkimyksistä, ekoterrorismista, monikulttuurin mukanaan tuomista ongelmista ja suomalaisen alkuperäisväestön syrjinnästä omassa kotimaassaan?

Tuskin – nämä asiathan eivät merkitse – näiden kommenttienne ja puuhasteluidenne perusteella – kaltaisellenne etuoikeutetulle ihmiselle yhtään mitään. Kuten ne eivät näköjään merkitse mitään muuta kuin poispeiteltäviä ikäviä asioita myöskään muullekaan poliittiselle eliitillemme.

Panem & Circus

Mutta kuinka pitkään?

 

Opetushallitus kasvattaa kieroon

Nimimerkki Elina toi J H-a:n vieraskirjassa esille eräitä Opetushallitukseen liittyviä – täysin julkista lähteistä kerättyjä – hieman kyseenalaisia ohjeistuksia.

Lainataanpa suoraan Opetushallituksen kotisivuilta:

Musiikkikysymys on islamin sisällä monitulkintainen. On olemassa yksi yleinen, kaikkia yhdistävä periaate: sellainen musiikki, joka ei ole rokkia tai diskoa ja jonka sanoituksessa ei ole islamin vastaisia asioita, on sallittua. Tällaisia ovat muun muassa perinteiset lastenlaulut. Tiukemmankin tulkinnan omaavia muslimivanhempia löytyy. Muslimille hyväksyttävää ei myöskään ole muun uskonnon kuin islamin hengellinen musiikki. Kuvataiteeseen suhtautuminen vaihtelee muslimien parissa, sillä ei ole olemassa vain yhtä tulkintaa. Yleinen periaate on kuitenkin, ettei patsaita tai muotokuvia tule tehdä.

Taideaineiden ja luovuuden kieltäminen maailmankatsomuksen perusteella on omasta mielestäni varsin surullista. Jos lapsi ei pääse tuomaan luovuuttaan esiin ja toteuttamaan itseään, katson sen olevan varsin suuri askel taaksepäin – kohti uutta pimeää keskiaikaa. Sellaista joka näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta on varsin epäinhimillinen, rajoittunut ja rajattu.

Eikä sellainen kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon.

Erilaiset muoti-ilmiöt ovat löytäneet tiensä myös alaluokille. On muotitansseja ja diskoiltoja ja muuta vastaavaa. Useimmat muslimivanhemmat suhtautuvat näihin kielteisesti eivätkä ne islamin kannalta olekaan hyväksyttäviä. Kouluihin ovat tulleet myös elokuvissa käynnit. Joidenkin elokuvien sisältö saattaa olla paikoin kyseenalaista. Toki hyvät lastenelokuvat ovat hyväksyttäviä, mutta kaikki vanhemmat eivät suhtaudu myönteisesti esimerkiksi noituutta käsitteleviin elokuviin.

Tämä ongelma koskettaa jo muitakin. Tällaisissa tilanteissa pieni – mutta suvaitsematon ja äänekäs – vähemmistö pääsee kieltämään myös valtakulttuuria edustavien lasten taide- ja luovuusharrastukset. Minusta tähän ei pidä alistua, vaan suvaitsevaisuuskasvatuksenkin vuoksi myös näiden suvaitsemattomien ihmisten lasten pitää olla ainakin mukana – jos ei kuitenkaan pakosta osallistua – näissä normaaliin suomalaiseen elämänmenoon liittyvissä asioissa.

Tekemällä ja matkimalla aikuisia lapsi oppii.

Haluaisin tietää miten nämä vanhemmat aikovat suojella jälkikasvuaan suomalaiselta elämänmenolta? Sulkeutumalla omiin ghettoihinsa vai kieltämällä suomalaisilta omaan kulttuurinsa kuuluvat asiat?

Nämä noitaelokuvat ilmeisesti tarkoittavat Harry Pottereita. Olen sitä mieltä, että jos nykypäivän lapsi kiinnostuu informaatio- ja pelitulvansa keskellä lukemisesta, niin Potter-elokuvien oppilasnäytökset ovat tehneet tehtävänsä.

Monessa koulussa leirikoulut alkavat jo ensiluokalta paripäiväisinä ja yökoulujakin toteutetaan. Useimmat muslimiperheet eivät halua lapsensa olevan yötä poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa. Herää myös kysymys, voisiko edes pienten oppilaiden kohdalla toteuttaa ennemminkin yhden päivän luokkaretkiä, jolloin myös muslimilapset pääsisivät mukaan.

Tässä tulemme jälleen siihen, että vähemmistön pitää demokratian periaatteiden mukaisesti alistua enemmistöpäätöksiin. Näissä leirikouluissa on aina vanhempiakin mukana. Miksi joku muslimikin ei voisi lähteä mukaan leirikouluun tekemään yhteistä työtä lasten eteen?

Tämä väite lapsen olevan poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa on järjettömyydessään jo vertaa vailla.

Jos näin olisi, koulujärjestelmämme olisi islamilainen ja jokaisella oppitunnilla pitäisi olla islamilainen valvonta varmistamassa, että opetus toteutuu islamilaisittain hyväksyttävästi.

Islamin ja oman äidinkielen tunnit ovat lapsille tärkeitä, sillä ne ovat hetkiä, jolloin lapsi saa olla enemmistössä.

Anteeksi vain – nyt luen kuin piru raamattua tätä tekstiä – onko näin, että muslimien pitää olla – Opetushallituksen mielestä – enemmistönä Suomessa?

Kaikki nämä ovat asioita, joita esimerkiksi Isra Lehtinen on jo hetken aikaa vaatinut. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että näihin vaatimuksiin ollaan suostuttu tai suostumassa.

Asiasta tekee mielenkiintoisen näihin ohjeisiin ja suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaan liittyvä paradoksi.

Minusta on varsin kummallista, että julkisella taholla puhutaan maahanmuuttajien sopeutumisesta ja sopeuttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, kun samaan aikaan hyväksytään eristäytyminen pieniin – toisilleen ja kantaväestölle jopa vihamielisiin – kuppikuntiin.

Kantaväestöltä vaaditaan loputonta nöyrtymistä ja suvaitsevaisuutta. Valtakulttuuria pilkataan ja sen vaaditaan alistuvan vähemmistön tahtoon. Vähemmistön tahtoon taipuminen saa jo ajoittain aika groteskit mittasuhteet.

Tuoreimpana esimerkkinä nämä maahanmuuttajien suljetut uimavuorot julkisissa uimahalleissa.

Mutta mikä onkaan vielä pahempaa koko kehityskulussa?

Se, että näillä ohjeilla saadaan aikaan suomalaisiin arvoihin perustuvan koulutus- ja oppimisjärjestelmän asteittainen tuho. Kun lapsille ei voida suvaitsevaisuussyiden vuoksi opettaa suvaitsevaisuutta omasta maailmankuvasta poikkeavia asioita ja ilmiöitä kohtaan, ollaan syvällä suossa.

Tällaisella kaikkien ja kaiken ymmärtämisellä saadaan aikaan aluksi se, että eräiden suvaitsemattomien vähemmistöjen lapset jäävät vaille sellaista siedätyshoitoa joka avaa ikkunoita toiseuden suvaitsemiseen. Heidän ei tarvitse – itse asiassa heiltä kielletään se – muodostaa sellaista kaikelle avointa maailmakuvaa, johon suomalainen yhteiskunta perustuu.

Seuraavassa vaiheessa valtaväestön – vähemmistön ja heidän tukijoidensa mielestä – vähemmistöä loukkaavat traditiot ovat vaarassa. Esimerkkejä on nähty jo kuusijuhla- ja kevätvirsijupakoiden yhteydessä.

Jossain vaiheessa muutkin vähemmistöt alkavat vaatia ns. oikeuksiaan ja kaikki kaatuu keskenään kilpailevien privilegioiden mahdottomuuteen. Ateistit vaativat koulun sekularisointia ja fundamentalistikristityt alkavat vaatimaan – USA:n malliin – Darvinin evoluutio-opin kieltämistä Raamatun vastaisena.

Ja tässä vaiheessa he saavat aika 100%:n varmasti islamisteista tukea.

Koulunkäynnistä katoaa punainen lanka ja koko yhteiskunta muuttuu keskenään etuoikeuksista taistelevien eturyhmien ja vähemmistöjen taistelukentäksi.

Lopullisessa vaiheessa maassa on joukko vähemmistöjä, joiden yleissivistyksessä ja toiseuden suvaitsemisessa on vakavia puutteita – vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heillä ei ole tarvittavaa kokemuspohjaa tai yleissivistystä edes ymmärtää asioita tai erilaisuutta suomalaisittain kokonaisvaltaisesti.

He ketkä kirjoittavat näitä ohjeita kouluille, tekevät mielestäni varsin suuren karhunpalveluksen – sekä maahanmuuttajille – kuin myös alkuperäisasukkaille.

 

Enemmistö – Astrid ? Onko suhteellisuudentaju kateissa ?

Enemmistö puhuu vähemmistöstä. Näin otsikoi päivän Pravda.

Mitä? ”Venäläisviha – suomalaisen yhteiskunnan haaste?” on otsikkona seminaarissa, jossa pohditaan venäläisvähemmistömme asemaa. Syytä on, sillä ryssittely ja ennakkoluulot ovat arkipäivää.

Vai niin? Ja mikähän mahtaa olla lähde?

Henkilökohtaisesti – täältä maan pinnalta tarkastellen – näyttää siltä, että kaikesta huolimatta juuri venäläiset – ja tietenkin virolaiset – ovat parhaiten maahamme sopeutunutta maahanmuuttajajoukkoa. Tuo ryssittely ja ennakkoluulot näyttäisivät olevan lähinnä ennakkoluuloisen hyysäri-, kukkahattutäti- ja toimittajajoukon ennakkoluuloista kuvitelmaa.

Minä olen huomattavasti huolestuneempi Todellisesta rasismista. Siitä, joka syntyy toiselta puolelta maapalloa saapuvien maanmuuttajien toimien seurauksena. Sellaisten, jotka eivät halua sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin.

Mutta mitäpä sitä voisi vaatiakaan ymmärryksen osalta sellaiselta – kotimaiselta – joukolta, joka on onnistunut irrottautumaan todellisuudesta…

Kuka puhuu? Maahanmuuttoministeri Astrid Thors, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää ja kahdeksan muuta asiantuntijaa, joita kaikkia yhdistää se, että yksikään ei ole itse suomenvenäläinen. Vähemmistö ei ole paneelissa edes vähemmistössä.

Ehkäpä suomessa asuvat venäläiset eivät näe asiaa samanlaisena ongelmana kuin tämä kukkahattukuoro? Ehkäpä he eivät näe myöskään itseään suomenvenäläisenä vähemmistönä…

Ja kun enemmistöstä puhutaan…

Vaatii aika erikoista maailmankuvaa pitää huonosti suomea osaavaa ja suomenruotsalaista identiteettiään jatkuvasti korostavaa maanmuuttoministeriä enemmistön edustajana…

Puhumattakaan siten vähemmistövaltuutetusta…

Miten tuleekaan mieleen tämä vanha juttu:

KADONNUT

Suhteellisuudentaju. Löytäjä saa pitää.
T: Kukkahattusakki

Yhteisten rahojen käyttäminen tällaisiin projekteihin on rahojen kaatamista suoraan sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Nämäkin rahat olisi voinut suunnata huomattavasti paremmin. Esimerkiksi maahanmuuttajien opetukseen perusasioissa.

Suomen kielessä sekä niissä asioissa joita Suomessa saa tehdä ja ei saa tehdä.

Lähde: HS

 

Vihreät, vasemmisto ja feminismi – iloisesti irti todellisuudesta

Heti aluksi ilmoitan tätä artikkelia koskevan disclaimerin. En ole missään nimessä patologinen naisten vihaaja – toisin kuin esimerkiksi Panu Höglund vaikuttaisi olevan sellainen – ainakin kirjoitustensa valossa tarkasteltuna.

Olen kolmen tyttären isä ja olen ollut onnellisesti naimissa saman naisen kanssa parisenkymmentä vuotta. Pidän naisista.

Oman maailmankatsomukseni eräitä peruskiviä on suomalaiseen kulttuuritraditioon kiinteästi liittyvä kirjoittamaton sopimus. Se sopimus, jonka perusteella nainen ja mies huolehtivat tasavertaisesti perheestä omien kykyjensä mukaan. Niin vanhuksista kuin jälkeläistäänkin.

Vaikka tämä sopimus pitää sisällään käsitteet kykyjensä mukaan ja tasaveroisesti, niin se ei edusta kommunismia. Se edustaa perinteistä yhteisöllisyyttä.

Eräs tärkeimpiä rappeutuvan yhteiskunnan merkkejä on dekadenssin paljas ja röyhkeä esiinmarssi.

Rappio, vähemmistöt ja perversiot kävelevät traditioiden, enemmistön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden yli. Tämän ohimarssin aikana dekadenssi pyyhkii lihavan takalistonsa lippuihin, lakeihin, perinteisiin arvoihin ja enemmistön oikeuksiin.

Tämä 1960-luvulta saakka länsimaihin vaikuttanut ja meilläkin ajoittain voimakaasti esiintynyt dekadenssi voidaan nähdä pohjana nykyiselle suuntaukselle kohti helvettiä.

Siihen liittyy globalisaatiota, yleistä rappiota, valtapyrkimyksiä (aikaisemmin NL:n, myöhemmin Kiinan ja islamistien), poliittista naiiviutta, tasa-arvon täydellistä väärinymmärtämistä, vastuuntunnottomuutta sekä suurta inhimillistä typeryyttä.

Koko touhu muodostaa jo peruslähtökohdissaan valtavan paradoksin: Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, vaikka eivät samaan pystykään – tai eivät edes halua.

Koko apinalajimme historian läpi joukossamme on ollut johtajia ja johdettavia, vahvoja ja heikkoja – mutta myöskin hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettäviä.

Ihmiset eivät ole samanlaisia ja se pitää hyväksyä totuutena. Mielestäni paras hallintomalli ottaa huomioon yksilön kyvyt niin, että kyvykkäitä kannustetaan ja palkitaan mutta kyvyttömistäkin pidetään tarvittavassa määrin huolta.

Tämä on todellista tasa-arvoa.

Ei sellainen, jossa laiskat ja lahjattomat saavat kaiken sen saman minkä ahkerat ja lahjakkaatkin. Tai sellainen yhteiskunta missä vähemmistöllä on tasan kaikki samat oikeudet kuin enemmistölläkin – jos ei sitten jopa paremmat. Tämä näyttää valitettavasti olevan nykyinen kehityssuunta.

Tämä rappiosoittokuntamme huutaa ajoittain milloin mistäkin asiasta tasa-arvon nimissä. Yleensä näissä tapauksissa on todellisuudessa kyse kuitenkin oikeastaan epätasa-arvopyrkimyksistä. Projekteista, hankkeista ja hilkkeistä sekä lainsäädännön muuttamisesta kohti yltiösuvaitsevaista kaaosta ja sekasortoa.

Hupaisimpia puuhasteluja – heidän oman asemansa kannalta katseltuna – on tämä islamin ja etenkin sen ekspansion hyväksyminen ja tukeminen.

Islam on valloittava ja käännyttävä uskonto ja islamilainen oikeus perustuu tiukan fundamentalistiseen sharia-lakiin. Kun tämä suvaitsevaistomme huutaa hyi! Muhammed-pilakuville ja ajaa äänekkäästi islamilaista maahanmuuttopolitiikkaa ja siihen liittyvää Euroopan islamisoitumista, tietävätkö he edes mitä tekevät?

He nimittäin ruokkivat kyytä omalla povellaan.

He ovat ensimmäisiä islamilaisen hallinnon ja sharian uhreja. Eturintaman ruoskittavia, silvottavia, kivitettäviä ja hirtettäviä. Eivät inhottavat konservatiivit ja keskivertosuomalaiset. Eivätkä missään nimessä kristillisdemokraatit tai muut kristilliset hihhulit

Risto Tammi, fundamentalistisine islamilaispuolueeseen liittyvine puuhineen, ilmoitti haastattelussa haluavansa yhteistyötä nimenomaan kristillisdemokraattien kanssa. Ateismi, liberalismi, feminismi ja vasemmistolaisuus on myrkkyä fundamentalistiselle ja feodaaliselle islamille.

Koraani käskee muslimia suhtautuman eri tavalla kirjan kansoihin – l. juutalaisiin ja kristittyihin – kuin ateisteihin tai pakanoihin. Mitä se käytännössä merkitsee on sitten toinen juttu. Vilkaisu muslimien suhtautumiseen Israeliin saattaa antaa viitteitä asiaan…

Eräs tämän huuhaasakin keppihevosia on myös ns. kiintiöimisvimma.

Kiintiöt käsitteenä edustavat kaiken lahjattomuuden esiinmarssia.

Näiden pösilöiden mukaan kaikkeen ja kaikkialle tulisi saada kiintiöitä. Ja näiden pitää perustua johonkin vähemmistöasemaa. Kieleen, sukupuoleen, seksuaaliseen perversioon, etniseen alkuperään, mielenterveyshäiriöön tai aivan mihin muuhun tahansa vähemmistöön perustuvaan ominaisuuteen.

Tämä ajattelu perustuu siihen, että enemmistö alistetaan vähemmistön tahdon alle ja enemmistön tehtäviin kuuluu tämän puuhastelun kulujen maksaminen ja turpansa kiinni pitäminen.

Aika kaukana demokratiasta, vai kuinka?

Tämän touhun vaarallisin piirre ei ole kuitenkaan sen ehdoton epädemokraattisuus. Vaarallisinta on asiaan liittyvä kehityksen hidastaminen ja jopa sen kääntäminen päinvastaiseksi.

Kiintiöpuuhastelussa ei pyritä hakemaan sopivinta ja kyvykkäitä. Kyvykkyydellä ei ole kiintiöihin perustuvissa valintakriteereissä mitään sijaa. Näin kiintiöityihin tehtäviin saadaan vähemmän kyvykkäitä henkilöitä enemmän kyvykkäiden tilalle.

Ääriesimerkissä henkilö on muodollisesti pätevä mutta täysin kykenemätön toimimaan kiintiötehtävänsä muissa rooleissa. Häneltä saattaa olla muodollisesti pätevä, mutta ilman tarvittavia sosiaalisia tai johtamistaidollisia kykyjä.

Olen kuullut hurjia tarinoita kiintiöidyistä naisjohtajista, jota eivät ole tehtäviensä tasolla. He sotkevat henkilökohtaiset tunteensa ja kuukautiskiertonsa esmiesasemaansa – ymmärtämättä sitä, että alaiset eivät ole hänen ystäviään tai vihollisiaan. Tämä touhu ylimääräisine sairauskuluineen ennenaikaisine eläkkeineen ei ole mitenkään hyödyllistä millekään organisaatiolle.

Ja olen muuten henkilökohtaisesti törmännyt kielikiintiön kautta lääketieteelliseen päässeeseen ja sieltä valmistuneeseen lääkäriin. Sellaiseen, joka aloitti tutkimaan vasemman jalan nilkkaani, kun ilmoitin oikean polveni olevan kipeä.

Onneksi osaan kumpaakin kansalliskieltä…

Että silleen… Lisää kielitaidottomia lääkäreitä ulkomailta näiden kiintiöityjen kotimaisten jatkoksi.

Ja miten käy loppupelissä, kun organisaatio karkottaa kaiken kyvykkyyden ja luovuuden sisältään?

Vain kiintiöiden vuoksi…

Puhumattakaan niistä seurauksista, joita kaikki muut kiintiöt aiheuttavat. Odotan kauhulla poliisiin asettavaa ulkomaalaiskiintiötä. Ei sillä niin väliä vaikka olet ryöstänyt ja raiskannut. Pääasia on se, että sovit kiintiöön.

Tai miten olisi tulevaisuuden uusi upea ja suvaitsevainen idea; kaikkiin päiväkoteihin ja peruskouluihin asetetaan pedofiilikiintiöt?

Suurin osa tämän sakin touhuista päätyy todellakin ns. perse edellä puuhun menetelmällä katajikkoon.

Kuten tämä älytön ajatus kieltää seksin ostaminen.

Nyt jopa ministeritasolla on huomattu se, minkä me tavalliset kaduntallaajat tiesimme jo lakia hyväksyttäessä. Sen että, tuo lakitorso ei onnistu eikä toimi.

Tänään julkaistussa lausunnossaan sisäministeri Anne Holmlund (kok) kertoo, että laki seksin ostokiellosta toimii huonosti nykyisessä muodossaan. Laki on kieltänyt seksin oston parituksen ja ihmiskaupan uhreilta lokakuusta 2006 lähtien.

Rikoksesta ei ole tuomittu ketään, vaikka poliisi on paljastanut uuden lain aikana muutaman paritusliigan.

Helsingin poliisi tiedotti torstaina paljastaneensa suuren venäläisliigan, jonka epäillään parittaneen 150:tä naista 19 kaupungissa 2005–2007. Poliisi ei puuttunut tässäkään tapauksessa asiakkaiden toimintaan.

Ja mitä tehdäänkään taas täällä ultrasuvaitsevaisuuden hölmöläislandiassa asian hyväksi?

Oikeusministeri Tuija Braxin (Virheet – De Dorka) mukaan oikeusministeriö on perustanut työryhmän pohtimaan seksin ostokieltoa ja parituksen torjuntaa jokunen viikko sitten. Braxin erityisavustajan Ari Heikkisen mukaan on vielä ennenaikaista arvioida, kannattaako työryhmä lain muuttamista.

Työryhmä on hieman poikkeuksellinen, koska sille ei ole annettu kirjallista toimeksiantoa ja siihen kuuluvat ministeri Brax itse sekä muutama virkamies.

Lopputuloksen voimme varmaankin arvata? Voi kiesus…

Totuus tässä asiassa on se, että prostituutio on maailman vanhimpia ammatteja. Sitä ei ole saatu kitkettyä mistään pois lainsäädännöllä – tai edes terroriin perustuvilla poliisitoimilla.

Se on ja pysyy – kuten eräs aine Junttilan tuvan seinässä.

Parhaimmillaan yhteiskunta pärjää tämän asian – kuten muutaman muunkin asian kanssa – säätämällä asiaa reguloivan lainsäädännön. Saksassa ja Hollannissa homma pelittää varsin hyvin. Tytöt omistavat kiinteät työpaikkansa – bordellit – itse, saavat rahan suoraan käteensä ja lääkäri suorittaa säännölliset terveystarkastukset. Eläke kertyy ja yhteiskunta saa verotuloja.

Se malli mitä Brax ja suvaitsevasito ajaa auttaa ainoastaan kansainvälistä rikollisuutta ja ihmiskauppaa. Kun tämä toiminta kilelletään, sitä ei pystytä valvomaan – kuten ministeritasolta asiasta nyt jo tässä vaiheessa todettiin. Liiketoiminta ajautuu järjestäytyneen rikollisuuden käsiin ja yhteiskunta saa ainoastaan kulut hoidettavakseen.

Fiksua – Minusta ei.

Seuraavaksi joku valopää kysyy minulta, että haluaisitko Sinä Kullervo tyttäriesi toimivan huorina bordelleissa?

Vastaan siihen kysymykseen jo etukäteen, että en todellakaan.

Mutta, mutta… Jos he joutuisivat siihen tilanteeseen, pidän kuitenkin omaomisteisessa bordellissa tapahtuvaa ja lainsäädännön suojaamaa huoraamista huomattavasti parempana vaihtoehtona kuin kadulla sutenöörin armoilla ja piikkiin toimimista.

Oletteko muuten huomanneet, että suvaitsevaiston eräs perusteema on tämä miesviha?

Tuossa männäviikolla Hyysäri julkaisi seuravan uutisen:

Mies-loppuisista sanoista halutaan eroon
Julkaistu: 13.10.2007 11:06

Suomen kielen lautakunta aikoo puuttua kielen sukupuoleen sidottuihin ilmauksiin, kirjoittaa Turun Sanomat. Pohdittavina ovat esimerkiksi virkamies, lautamies, varusmies ja jokamiehenoikeus.

Lehden haastatteleman tutkijan Kaisa Karppisen mukaan lait ja asetukset ovat tyyliltään neutraaleja asiatekstejä, mutta niiden kieli kohtelee naisia syrjivästi ja tekee heidät näkymättömiksi.

Epätasa-arvoista kielenkäyttöä on esimerkiksi, kun naisia nimitetään miessukupuolta tarkoittavilla sanoilla.

Tutkijan mukaan suomalaisen lainsäädännön kieli on maskuliinisuuden kyllästämää ja suuressa osassa säädöksiä esiintyy mies-loppuisia sanoja.

Esimerkiksi sanan sotilaslakimies voisi korvata oikeusupseerilla.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisee valmisteilla olevan kannanottonsa joulukuun alussa

Todella tarpeellista puuhastelua yhteisillä rahoillamme… varsinainen nollatutkimus. Jään jännityksellä odottamaan naistutkija Karppisen yhteiskunnallisesti elintärkeän puuhastelun tuloksia.

Virkanainen, lautanainen, varusnainen … every woman?

Tässä kiintiöimisvimmassa on yksi mielenkiintoinen piirre. Se aiheuttaa sokeutta – tai ainakin pahan perspektiivivirheen. Nämä kaiken maailman vähemmistöjä edustavat pikku maailmanparantajat eivät tajua sitä, että he eivät ole oikeastaan mitään muuta kuin nippu marionetteja todellisen vallanhaalijan kourissa.

Vaikka tämä rappiosoittokuntamme saisi ajettua Suomen muun EU:n mukana anarkiaan ja kansallisvaltion tuhoon, kannattaa meidän muistaa historiasta pari juttua edes omaksi lohduksemme.

Ninittäin ensiksikin sen, että se joka ei tunne historiaansa, joutuu elämään sen kerta kerran jälkeen uudestaan. Kunnes oppii historiansa eikä tee enää samoja virheitä.

Ja toiseksi se, että dekadenssia ja anarkiaa on seurannut historiassa aina vahva ja moraalinen aikakausi.

Ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää….

Lähteet: STT, HS