Hieman yllättäen, päivän Hyysärissä on julkaistu sekä maahanmuuttoon että helsinkiläisten turvallisuudentunteeseen liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan puolet helsinkiläisistä kokee kaupungin turvallisuuden heikentyneen.

Tarkemmin ottaen, noin puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut viimeisimpien kolmen vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, kyselytyöryhmä itse yllättyi tuloksista, joiden mukaan helsinkiläiset pelkäävät maahanmuuttajia.

Turvallisuuskyselyn tuloksia kansalaistilaisuuksissa

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosasto on toteuttanut välillä 1.12.2008 – 31.1.2009 turvallisuuskyselyn, jossa kartoitettiin Helsingissä asuvien ja täällä kävijöiden näkemyksiä siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota uuden turvallisuusohjelman laadinnassa. Kyselyyn vastasi 765 helsinkiläistä tai vierailijaa. Tämän kyselyn otos on siis kapeudestaan huolimatta varsin tuore. Viimeksi tätä samaa asiaa on selvitetty perusteellisesti vuonna 2006.

Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman valmistelua sekä vuoden vaihteessa toteutetun turvallisuuskyselyn tuloksia esitellään kansalaistilaisuuksissa tiistaina 24.2. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, keskiviikkona 25.2. Kanneltalossa ja torstaina 26.2. Näkövammaisten keskusliiton toimitalo Iiriksessä. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Turvallisuusohjelman valmistelussa ovat mukana eri hallintokuntien, Helsingin poliisilaitoksen, seurakuntien, elinkeinoelämän sekä asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden edustajat. Tilaisuuksissa käsitellään kansalaiskyselyn keskeisiä vastauksia ja ohjelmatyöskentelyn painopistealueita. Turvallisuusohjelma antaa suuntaviivat sille työlle, jolla Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä lähivuosina parannetaan.

Mitä kaupunkilaiset sitten vastasivat?

Vastaukset esimerkiksi julkisten liikennevälineiden turvallisuudesta olivat melko samansuuntaisia kuin 2006. Sen sijaan uutta oli kaupunkilaisten mielipide maahanmuuttajien vaikutuksesta Helsingin turvallisuuteen.

Turvallisuustilanteen huonontuneeksi kokeneista vastaajista 70 prosenttia nimesi maahanmuuttajat syyksi heikentyneeseen tilanteeseen, vaikka sellaista vastausvaihtoehtoa ei edes annettu kyselylomakkeessa.

Vastaajat olivat huolissaan maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Maahanmuuttajiin yhdistettiin usein myös rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen. Kaupunkilaisten keskeisiksi huolenaiheiksi nousivat maahanmuuttajien lisäksi syrjäytyminen, välinpitämättömyys, yhteisöllisyyden puute, katuväkivalta ja sen uhka, joukkoliikenteen turvallisuus ja liikenneturvallisuus.

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosaston projektipäällikkö Johanna Seppälä kertoo tulosten yllättäneen kyselytyöryhmän.

Oli syy mikä tahansa, tämä on nyt niin vahva signaali kaupunkilaisten mielipiteestä, että asian eteen tullaan tekemään paljon töitä. Jos mahdollisiin ongelmakohtiin ei puututa nyt, tilanne saattaa olla muutaman vuoden päästä erittäin paha.

Seppälän mielestä olisi erittäin tärkeää välttää alueiden eriarvoistumista.

Emmehän halua Helsinkiin ongelmalähiöitä, joihin kukaan ei uskalla mennä.

Niin, emme me helsinkiläiset varmaankaan sitä halua, mutta nyt näyttää siltä, että eräät Helsingin ulkopuolelta tulevat poliitikot sitä haluavat.

Mikä tai kuka on tämä kuuluisa maahanmuuttaja?

Eräs asia, joka minua näissä uutisoinneissa tökkii on sellainen pieni seikka, että kaikki maahanmuuttajat niputetaan samaan nippuun.

Minun mielestäni nämäkin ongelmat, joista kaupunkilaisten pelko johtuu, ovat muutaman – tässä nimeltä mainitsemattoman – yhteiskuntaan sopeutumattoman maahanmuutajavähemmistön sekä kotimaisten ongelmaryhmien – ja niiden joukossa olevien vieläkin pienempien vähemmistöjen – aikaansaamia.

Jotenkin hullulta tuntuu niputtaa samaan uutiseen helsinkiläistynyt nokiainsinööri Mats Svensson ja kieli- ja ammattitaidoton, toiselta puolelta maailmaa Suomeen saapunut pakolainen tai turvapaikanhakija – puhumattakaan sitten eräistä syrjäytyneistä – tässä väestöryhmää edelleenkään nimeltä sanomatta – toisen polven maahanmuutajista.

(Tällaisen yleistämisen luulisi olevan sellainen asia, josta Johanna Suurpää tai Mika Illman saisivat kipinän tutkimuksilleen sen suhteen, onko joku nyt kiihottanut tai kiihottunut – siis siellä Hyysärin toimituksessa ja kaupungintalolla…)

Rasismin syntymekanismi

Olen todennut tämän saman asian aikaisemminkin, mutta otetaan asiayhteyden vuoksi se jälleen kerran pöydälle.

Kun alkuperäisväestö joutuu sietämään eriarvoista kohtelua suhteessa (lähinnä) sosiaalisilla subventioilla eläviin maahanmuutajiin nähden, ollaan varsin lähellä sitä pistettä jossa rasismi syntyy. Kun siihen lisätään ns. positiivinen syrjintä (kammottava ja inha sanahirviö ja etenkin ajatus) ja pakolla tapahtuva omista tavoista luopuminen keinotekoisen monikulttuurin alttarille, olemme rasismin todellisessa leimahtamispisteessä.

Rasismi syntyy kulttuurien ja kansojen kohtaamisesta, eikä se ole mitenkään valkoisen heteromiehen yksinoikeus. – sitä harjoitetaan kaikkialla. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka – käytti eilisessä Hyysärin puheenvuorossa (usein itsenikin lainaamaa) Aristotelesta. Aristoteles filosofioi, että ihminen luonnostaan rakastaa samanlaista ihmistä ja vierastaa toisenlaista. Tämä piirre palvelee yhteisön muodostamista mutta se palvelee myös minuuden kehittymistä yhteisön jäsenenä.

Todellisuus lyö monikulttuuritavoitteita korvalle

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että päättäjät ovat luisuneet varsin kauas kansan edustamista mielipiteistä.

Jos tällaiselle työryhmälle on yllätys sellainen asia, mitä jokainen kaupungissa asuva normivirtanen pitää valitettavana itsestäänselvyytenä, niin minulle puolestani olisi yllätys, jos joku tämän työryhmän jäsenistä sattuisi mahdollisesti asumaan Helsingissä.

Asioiden – etenkin ongelmien – hyssyttely ja monikulttuurin väkisinvääntäminen (vastoin enemmistön tahtoa) on edesvastuutonta ja ikävillä seurauksilla lastattua edesvastuutonta peräsimenpitämistä.

Tämä tutkimus on omiaan osoittamaan sen, että vakavan maahanmuuttokeskustelun käymiseksi olemme jo siinä kuuluisassa yhdennessätoista hetkessä – jos kansa on aivan jotain muuta mieltä kuin päättäjät kansanvaltaisessa tasavallassa, olisko syytä vaihtaa päättäjät. Tämä nykyinen vanhastelu ja thorssaus eivät nimittäin osoita demokratian alkeidenkaan sisäistämistä.

Jos tarkkoja ollaan, Suomen muuttaminen yksikulttuurisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi saattaisi täyttää rikoslainsäädännössä määritellyn valtiopetoksen ja vallananastamisen tunnusmerkistön.

Ihmettelen sitä, mikä mies tämä Matti Vanhanenkin oikein on? Hyvän karjalaissuvun ja arvostetun tutkijan poika, joka puhuu vakavissaan pääministerin virasta käsin omasta Suomen diktaattoriksi ryhtymisestään ja Suomen rajojen avaamisesta kaikille.

Kansanvallan vastaisuutensa lisäksi nämä puheet ovat kylmä isku märällä rätillä vasten veteraanisukupolven kasvoja.

Luuletteko, että sodissamme annetut uhrit annettiin siksi, että nämä vanhaset saisivat jakaa toisten rakentaman hyvinvoinnin kenelle tahansa ja mistä tahansa Suomeen sosiaalituristille?

Tällainen toiminta on antautumista vastarinnatta valloittajan armeijoiden edessä – nykyaikaistettu Carl von Clausewitzin käsitys verettömästä valloituksesta.

Rikoslaki on valtiopetoksen ja vallankaappauksen osalta siis voimassa olevaa lainsäädäntöä – sellaista joka päättäjien olisi syytä huomata ja kunnioittaa sitä (sekä kansan tahtoa) – ennen kuin tuulen suunta muuttuu todella rajusti.

Teitä on varoitettu – ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Lähteet: Helsingin kaupunki, HS


Site Meter

Kotimaan uutiset toivat perjantaina 16.11.2007 meille – omaa parastamme ymmärtämättömille – hallintoalamaisille tiedon, että valtioneuvoston viisaat hallitsijat ovat suuressa viisaudessaan päättäneet ehdottaa – ja Suuriruhtinattaremme Tarja I Halonen – nimittää Johanna Suurpään uudeksi enemmistönvalvonta… ööh – korjaan vähemmistövaltuutetuksi.

Vähemmistövaltuutetun pitäisi hoitaa virkaansa Miniluvin omien kotisivujen mukaan seuraavasti:

Keinoina valtuutettu käyttää ensisijassa suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Valtuutettu voi tehdä eri etnisten ryhmien tai ulkomaalaisten asemaa tai yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia koskevia aloitteita. Valtuutetulla on laaja tiedonsaantioikeus. Tarvittaessa, joskin hyvin poikkeuksellisesti, valtuutettu voi myös avustaa perusteellisesti laajakantoisissa syrjintäasioissa etnisen syrjinnän kohteeksi joutunutta henkilöä. Useimmiten oikeusapua annetaan kuitenkin oikeudellisena neuvontana.

Edellinen samaa virkaa hoitanut flagellum populimme – eli Mikko Puumalainen – onnistui oman hallintokautensa aikana irtautumaan kaiken maailman ensisijaisista suosituksista, ohjeista ja neuvoista ja siirtymään ihan itse ns. suoraan toimintaan. Hän pystyi – vastoin julkista mielipidettä ja kansan enemmistön tahtoa – profiloimaan kyseisen tehtävän ja johtamansa viraston suomalaista toisinajattelua vastaan suunnatuksi globalisaation ja rasismin teräskärjeksi. Olen seurannut tuota gloriaa täynnä olevan elämäntehtävän suorittamista useissa typerissä kirjoituksissani – viimeksi täällä.

Hänen hallintokautensa kiistämättömin saavutus on noin neljänkymmenen tutkintapyynnön masinoiminen – ja tätä kautta muutenkin ylityöllistetyn ja esitutkintaa virkansa puolesta hoitavan poliisin työllistäminen näillä yhteiskunnallisesti tärkeillä rikosepäilyillä.


Tosin joku ymmärtämätön alamainen voisi nähdä Mikon puuhastellen lähinnä toisinajattelijoihin kohdistuvan jahdin ja sananvapauden kieltämisen piirissä.

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta 13.7.2001/660 muuten väittää näin:

2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät

Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;
2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;
3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;
4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;
5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;
6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.

Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on lisäksi valvoa etnisestä alkuperästä riippumattoman tasa-arvoisen kohtelun toteutumista yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

3 §
Valtuudet

Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. «Vähemmistövaltuutettu» voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.

Onneksi olkoon – kuitenkin – Mikko! Näin edistetään hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa…

Onnistuit laajentamaan – ihan vain ja ainoastaan viranomaistasolta käsin – laintulkinnan oman halusi ja mielialojesi mukaiseksi. Se on – omasta (ilmeisesti) täyttä ymmärrystä vailla olevasta mielestäni – kiistämätön saavutus. Jopa tässä vanhastaan lammasmaisista hallintoalamaisistaan tunnetussa sivistymättömyyden periferiassa.

Perinteiseen suomalaisen virkamiestyyliin Mikkomme nostettiin seuraavaan virkaan apulaisoikeuskansleriksi – valvomaan muita viranomaisia, etteivät nämä hairahdu oikean ajattelun ja tulevan monikulttuurisuuden ihanilta poluilta.

Tässä vaiheessa olisi varmaan laulaa samojen perinteiden mukaan tilaisuuteen sopiva virsi – esimerkiksi Siunaa ja varjele meitä tai Sun haltuus rakas isäni… Puhumattakaan siitä kuuluisasta iltarukouksesta, jonka Väinö Linna omisti eräässä kirjassaan Suomen johtajille.

Hänen tilalleen valittiin siis Johanna Suurpää. Mitä me sitten tiedämme Johannasta?

Lähde:HS

No mehän tiedämme, että OKT Johanna on asialleen omistautunut lakimies… ööh… – lakihenkilö?

Suurpää on toiminut aikaisemmin muun muassa EU:n ja ulkoministeriön ihmisoikeusyksiköissä. Suurpää aloittaa vähemmistövaltuutetun tehtävien hoitamisen joulukuun alussa.

Suurpää luonnehtii uutta tehtäväänsä erityisen haastavaksi, sillä Suomeen on lähivuosina odotettavissa aiempaa enemmän työperäistä maahanmuuttoa.

Tämä on muuten kysymys, johon haluaisin hiljalleen saada jonkin vastauksen muualtakin kuin yleensä lähteenä käytetyistä by Hiha und Hattu.

Astrid Thors maalailee meille muuten näitä samoja asioita – jälleen kerran – Turun Sanomien julkaisemassa haastattelussa. (Kahta en vaihda; uskoa Joulupukkiin ja uskoa Turun Sanomiin…)

Kyse on kokonaisuudessaan nyt siitä, että kaltaiseni hallintoalamaiset ovat ilmeisesti liian tyhmiä ja maahan pitää saada uusi paarialuokka. Sanoohan Johannakin näin:

On tärkeää, että yhteiskunta kokonaisuutena pysyy kehityksessä mukana.

Oikein – demokratia ja sananvapaus eivät sovi meille alkuperäisille suomalaisille. Tänne pitää saada parempi kansa.

Johanna aikoo toimikautensa aikana panostaa erityisesti hyvien etnisten suhteitten ja myönteisen asenneilmapiirin luomiseen.
Virkakausi on viisivuotinen.Diktaattorien kaudet ovat kautta historiankin olleet määräaikaisia – miksi suotta? Suoraa toimintaa näin globalisoituvassa maailmassa, mitä sitä turhaa hieromaan…Valtuutetun toimisto siirtyy työministeriöstä sisäministeriön yhteyteen ensi tammikuun alusta.
Tämähän on kätevää. Saadaanko näin narisevat ja typerät alkuperäisväestöä edustavat työttömät poistettua maasta ja korvattua heidät vähempään – toistaiseksi – tyytyvillä maahanmuuttajilla. Ai – jai – kun meillä on tässä hieno ajatus…

Otsikko saa varmaan monen hieraisemaan silmiään.

Suomihan on perinteinen vakiintunut demokratia. Sellainen, jossa kansalaisten sanan- ja mielipiteenvapaus on suojattu perustuslaissa.

Tämän päivän uutisvuon mukanaan tuoman uutisen mukaan Suomi ei ole sellainen.

Uutiset kertovat nimittäin, että espoolainen mies saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä.

Mies oli julkaissut verkkosivuillaan Afrikasta ja Aasiasta tulevia maahanmuuttajia solvaavia lausuntoja. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan lausunnoissa oli vahvasti yleistäen kuvattu nämä ryhmät muun muassa alkeellisiksi ja rikollisiksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän nostamaa syytettä käsitellään Espoon käräjäoikeudessa. Rikos tuli tutkittavaksi vähemmistövaltuutetun toimesta.

Tämähän koskee tietysti Mikko Ellilää. Olen kommentoinut asian aikaisempia vaiheita esimerkiksi täällä ja täällä.

Vaikka en Ellilän kanssa ole kovinkaan monesta asiasta samaa mieltä, niin tässä tapauksessa Ellilä saa kyllä henkilökohtaisen tukeni.

Täältä katsoen näyttää siltä, että Ellilä alkaa olla suomalaisessa yhteiskunnassamme valtaa pitävien puolueiden ja niiden lainsäädännön kautta ohjaaman oikeuslaitoksen silmissä vaarallinen toisinajattelija.

Missä ovat ihmisoikeusjärjestöt nyt, kun Suomessa harjoitetaan ihmisoikeuksien rikkomista ja niiden mutaan polkemista?

Tällainen suhtautuminen kansalaisiin ”toisinajattelijoina” ei kuulu demokraattisesti hallittuun yhteiskuntaan. Kaikkein vähiten sellaiseen missä perustuslaki alkaa sanoilla: ”Valta Suomessa kuuluu kansalle”.

Samassa perustuslaissa todetaan:

12 §
Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näyttääkö Teistä siltä, että tässä on noudatettu Perustuslakia – tai edes sen henkeä?

Mihin tämä toisinajattelijajahti sitten perustuu? Voimassaolevaan lainsäädäntöönkö?

Ei – tämä toisinajattelijajahti perustuu valtiosyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjaan.

Illman väittää muun muassa seuraavaa:

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on Suomessa rikos, mutta perusoikeuksiin kuuluu toisaalta sananvapaus, oikeus sanoa julkisesti mielipiteensä. Oikeustieteen lisensiaatti Mika Illman tutki väitöstyössään näiden kahden rajaa, joka ei ole kovinkaan yksiselitteinen ja selvä.

Illman päätyy siihen, että väkivaltaan kehottaminen rasistisin perustein on kiellettyä ja rikoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Myös kehottaminen kansanryhmän syrjintään tai vihaan kansanryhmää vastaan rasistisin perustein ilman väkivaltaakin on rikollista. Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. ”Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia”, Illman sanoo.

Hän perustelee sallivaa suhtautumista moniarvoisen, demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksena. Illman ottaa toiseksi esimerkiksi hallituksen ulkomaalaispolitiikan. Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

YK:ssa hyväksyttiin kaikkinaisen rotusorron vastainen sopimus vuonna 1965, johon Suomi liittyi vuonna 1970. Tämä on Suomen lain rasisminvastaisen oikeuskäytännön perusta. Mika Illman on vertaillut oikeuskäytäntöä samaan sopimukseen liittyneissä muissa pohjoismaissa ja Saksassa, joissa on ollut ongelmia suuremman ulkomaalaistaustaisen väestön vuoksi selvästi Suomea enemmän. Niissä on myös lainsäädäntöä kiristetty.

Illman pitää tärkeänä, että Suomen oikeuskäytäntö ei muodostu näitä maita sallivammaksi. Muuten on vaarana, että Suomesta tulee vapaasatama kaikenlaisille rasistisille agitaattoreille.

”Internet on muuttanut tässä suhteessa asioita paljon. Esimerkiksi USA:ssa, missä sananvapaus on suurempi kuin pohjoismaissa, on perustettu paljon nettisivustoja, joilla esitetään asioita, jotka muualla ovat kiellettyjä. Periaatteessa yhdysvaltalaisella palvelimella voisi olla vaikka suomenkielisiä sivustoja, joilla esitetään rasistisia näkemyksiä eikä niille Suomesta voisi tehdä mitään. Koska suomenkieliset sivut olisivat kuitenkin selvästi suunnattu suomalaisille, voisi niiden ylläpitäjä joutua lain kanssa tekemisiin jos sattuisi tulemaan Suomeen”, Illman arvioi.

Internet-palvelimien ja nettisivujen tiimoilta Suomessa on ollut paljon keskustelua tsetseenien kansallismielisistä sivuista, jotka Venäjän mukaan ovat rikollisia. Mika Illman katsoo kuitenkin, että jos niiden sisältö ei ole Suomen lakien mukaan laitonta, sivujen ylläpito suomalaisella nettipalvelimella tulee sallia.

Kun lakia tulkitaan – jonkun ihmisen mielipiteeseen perustuvan – väitöskirjan kautta, ollaan kaukana oikeudenmukaisuudesta ja kansanvaltaisuudesta.

Ja – omasta mielestäni – se rikkoo myös suoranaisesti Perustuslakiamme myöskin näiltä osin:

2 luku
Perusoikeudet

6 §
Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tässähän on kyse nimenomaan ihmisen syytteeseen asettamisesta – ja tuomitsemisesta – vakaumuksen ja mielipiteen perusteella.

Tällaisen jälkeen Suomen on turha pullistella ihmisoikeuksien supermaana tai Tarja Halosen irvistellä millekään maalle ihmisoikeuksien noudattamisesta.

Itse asiassa tällä syytteellä Suomi on asettautunut samantasoiseksi maaksi ihmisoikeuksien suhteen kuin esimerkiksi Kiina.

No – lievennetään hieman…

Kiinassa on sentään yleisesti tiedossa mitä saa ja mitä ei saa sanoa julkisesti. Suomessa tämän asian määrittely näyttäisi jääneen muutaman virkamiehen kulloisestakin mielialasta riippuvaiseksi.

Varsinainen ihmisoikeuksien supermaa – Suomi …

Terveisiä lainsäätäjille.

Teidän olisi syytä – ja suhteellisen nopeassa tahdissa – aloittaa lainsäädäntötyön uudistaminen Suomessa.

Nykyisin Arkadianmäen Ongelmajätelaitokseksi – lähinnä tuotostensa tason perusteella – luokiteltavan lainsäädäntöelimemme työ on ala-arvoista. Surkean ja yleisen oikeudentajun vastaisen lakitehtailun lisäksi nämä lait on kirjoitettu kovin epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.

Juuri nämä huonosti valmistellut lait antavat muutamalle vallanhaluiselle virkamiehelle mahdollisuuden tulkita voimassaolevaa yksilöityä lainsäädäntöä perustuslain vastaisesti.

Lisäksi sellainen lainsäädäntö, joka koetaan yleisen oikeustajun vastaiseksi on omiaan lisäämään kunnioittamattomuutta lakia kohtaan ja alentamaan lainrikkomiskynnystä.

Kun se yksilötasolla on rikottu jo jossain kohtaa on helpompi rikkoa sitä muuallakin.

Tätä meininkiä vasten tarkasteluna ei ole mikään ihme, että todellisuudesta vieraantuneet marginaali-ihmiset ja kaiken maailman vähemmistöt vaahtoavat oikeuksistaan, aktivismista ja kansalaistottelemattomuudesta. Nämä ovat ne yleisselitykset kun nämä vähemmistöt haluavat itse määritellä mitä lakeja he noudattavat ja mitä eivät.

Mitä isot edellä – sitä pienet perässä.

Kun osa virkamieskunnasta toimii samoin – kuten tässä Ellilän tapauksessa – niin ei pidä ihmetellä etteikö se yllyttäisi tiettyjä kansalaispiirejäkin tekemään samoin.

Seuraukset saattavat olla sitten Jokelan luokkaa – tai vielä pahempia.

Miettikää muuten sellaista tilannetta kun enemmistö hermostuu ja katsoo säkkinsä täyttyneen. Tuskin edes teistä päättäjistä kukaan haluaa vuoden 1918 tapahtumien toisintoa Suomessa. Tai maan ajautuvan monikulttuurisuuden kautta eri etnisten ryhmien väliseen sisällissotaan.

Terveisiä kansalaisille.

Miettikää – ihan aikuisten oikeasti – kenelle annatte äänenne. Tällä hetkellä asioitanne hoitaa joukko julkkiksia, omaneduntavoittelijoita, poliittisia opportunisteja tai äärilinjan – piilotettuja – kiihkoilijoita.

Jos maan pääministerin suurimmat saavutukset ovat naisseikkailut ja eduskunnassa istuu iskelmälaulajia ja näyttelijöitä, niin ei ole todellakaan ihme, että maa makaa niin kuin se on pedattu.

Väärin, voiden pahoin ja tutisten…

Lähteet: YLE, HS, STT, Helsingin Yliopisto, Finlex

Lisäys 15.11.2007: Tätä asia mietiskellessäni muistui mieleeni eräs kaunis periaate:

Olen kanssasi täysin eri mieltä, mutta olen valmis kaatumaan sen puolesta, että Sinulla on oikeus olla kanssani eri mieltä…