Luonnonsuojelu on ehdottoman tärkeä asia ja ympäristönsuojelu on eräs aikamme suurista haasteista. Kumpikin näistä asioista on kuitenkin niin vakava, ettei niitä pidä jättää näitä keppihevosenaan käyttävän terrori-, kiristys- ja veronkiertojärjestön vastuulle. Myös kasvottoman kapitalismin ja suurien kansainvälisten yritysten vastustaminen on samanlainen asia.

Ihan hetki sitten julkisuuteen tulleen ja näihin liittyvän asian keskipisteessä on jälleen kyseenalaisella moraalilla ja rikollisilla toimintatavoilla toimiva Greenpeace. Tällä kerralla kohteena on myös luovuutta edistäviä leikkikaluja innovoiva ja tuottava tanskalainen Lego. Tuoreen kampanjan yhteydet Tanskan hallinnoimaan Grönlantiin ja (ainakin pohjoismaissa kriminalisoituun) lapsiin kohdistuvaan markkinointiin ovat vesiselvät.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa siitä, ettei Greenpeace  ole siis kansalaisjärjestö. Toimittaja Juhana Rossi kirjoitti Greenpeacen Neste Oiliin kohdistuneen painostuskampanjan aikana  näin:

Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö

Ympäristöjärjestö Greenpeace ja öljynjalostusyhtiö Neste Oil käyvät ankaraa tiedotussotaa.

Panokset ovat kovat, sillä Neste Oil kärsisi kirvelevän iskun, jos suomalaiset kuluttajat tai polttoaineiden jakeluyhtiöt kieltäytyisivät ostamasta palmuöljystä valmistettua dieseliä.

Neste Oil on voittoa tavoitteleva liikeyritys. Neste Oilissa viime kädessä asioista päättää Suomen valtio, joka omistaa yhtiöstä 50,1 prosenttia.

Greenpeacessa vallankäyttö on suljetumpaa Neste Oiliin verrattuna. Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö kuten esimerkiksi Suomen Punainen Risti.

Tavallinen suomalainen ei voi liittyä Suomen Greenpeacen jäseneksi ja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon paikallisosastojen, piirijärjestöjen ja viime kädessä yhdistyksen yleiskokousten kautta.

Greenpeace ei siis ole demokraattinen järjestö, eikä sillä ole demokraattisen järjestön moraalista voimaa.

Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään.

Greenpeacella on kyllä Suomessa 24 000 maksav:n häiritsemättä.aa tukijaa. He rahoittavat Suomen Greenpeacen toimintaa, mutta he eivät voi yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön vaikuttaa.

Tämä ”kampanja” päättyi kaikessa hiljaisuudessa. Toimituksen saamien tietojen mukaan kampanja päättyi siihen, että Neste Oil oli lopulta valmis maksamaan siltä vaaditut kiristysrahat.

Seuraavana leikistä luopui BP. Sekin maksoi ilmeisesti kiristäjien vaatiman summan rahaa ja saa nykyään jatkaa rauhassa öljynporausta ihan missä tahansa puolella maapalloa.

Greenpeacen suurin taistelutappio tapahtui viime vuonna Venäjällä. Sini Saarela ja Venäjän valtion tylyt toimet ympäristöterroria kohtaan lienevät sen verran tutut, ettei niistä tarvinne tässä mainita.

Niistä suurista öljy-yhtiöistä, jotka vielä harjoittavat öljynetsintää ja omaa poraustoimintaa, jäljelle on jäänyt lukematon joukko venäläisiä ja kiinalaisia yhtiöitä (joiden kimppuun GP ei uskalla tässä vaiheessa hyökätä) sekä länsimainen Shell.  Nämä kiinalaiset ja venäläiset  myllertävät ja sotkevat ympäristöä kenenkään siihen puuttumatta – varsin  perinteiseen kolonialistiseen tyyliin.  Shell on sensijaan  länsimaihin rekisteröity (ja ainakin) teoriassa länsimaiden lainsäädännöllä kontrolloitavissa.

Greenpeace on nyttemmin  aloittanut varsin näkyvästi infantiilin – ja näin myös lähinnä lapsiin vetoavan – kampanjan sekä Shelliä, että Legoa vastaan. Näin silti, että lapsiin suunnattu markkinointi on tuossa muodossa kiellettyä  länsimaissa.

Se (kuten muukaan lainsäädäntö) ei kiinnosta Greenpeacea. Jos jostain laista nyt ei ole suoranaisesti pelkää hyötyä tälle mafiaa muistuttavalle järjestölle.

Kampanjan keskiössä on tekijänoikeuksiakin törkeästi loukkaava plagiaatti Legon mainoksista. Jokainen löytää sen halutessaan internetistä, me emme halua moista roskaa levittää.

Tämä hyökkäys nostaa myös hyvin esiin vasemmiston moraalin (tai sen puutteen) – he (tai itse asiassa heidän muutaman jäsenen  politbyroonsa) päättävät meidän puolestamme mikä meille sopii ja mikä ei sovi – samoin kuin sen, että he päättävät sen mitä he saavat tehdä (meille muille se toki on kiellettyä).

Olennaista tässä kampanjassa on se, että se kohdistuu suoraan lapsiin ja sillä kerätään rikollisella tavalla (kiristämällä) rahaa Sini Saarelan kaltaisten (omasta parastaan ymmärtämättömien) ihmisten lähettämiseen terrorisoimaan suojelurahojen toiveessa seuraavaa kohdetta. Greenpeace edustaa pahinta mahdollista mielenmuokkausta ja aivopesua ja se hallitsee myös valtamediaa.

Kuka ottaa sitten vastuun, kun jotain todella vakavaa (esimerkiksi ydinvoimalassa, johon nämä tunkeutuvat) sattuu?

Rahoittajako? Se jolta kerätään kiristysrahoja (kuten Lego tässä tapauksessa vai se hölmö joka rahoittaa palkastaan tai eläkkeestään tätä rikollisjärjestöä  feissareiden kautta?

Lukekaa ihmiset tarkkaan, mitä Greenpeacen maapäällikkö Sini Harkki sanoi eilen;

 

Meille ei tullut yllätyksenä se, että aktivisimia kohtaan ollaan kriittisiä Suomessa. Meidän käyttämät kampanjointikeinot eivät ole kovinkaan tuttuja suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Lisää aivopesua ja propagandaa terrorin puolesta?

KK

 

Site Meter

JK. Olemme aikaisemminkin kirjoittaneet tästä järjestöksi naamioidusta mafiamaisesta liiketoiminnasta.  Näistä aikaisemmista tapauksista voit lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältätäältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Mainokset

On aika mielenkiintoista, että ainoa ydinvoimaloiden koskemattomuutta ja turvallisuutta uhkaava (epädemokraattisesti hallittu ja lakia säännöllisesti rikkova) organisaatio vaatii lupaa hallinto-oikeuden kautta saada ydinvoimaloiden turvallisuustiedot haltuunsa.

Tämä muistuttaa tilannetta, jossa pankkirosvo vaatii (oikeuden kautta) saada pankin hälytyskoodit haltuunsa tai Al Quaida vaatii Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisukoodeja.

Käyttäen laittomuuksiensa läpisaamiseen sen yhteiskunnan oikeuslaitosta, jota nämä vastustavat ja jonka yhteiskuntajärjestyksen ne haluavat romuttaa.

Lähde: HS

Site Meter

KK

Perussuomalaisen vaaliohjelma kertoo, että heillä on paljon yhteistä oikeistolaisten populistipuolueiden kanssa muualla Euroopassa.

He uskovat, että matalaa syntyvyyttä ei korjata maahanmuutolla, koska maahanmuutto vie ongelmiin eivätkä ulkomaalaiset sovi suomalaiseen kulttuuriin. Sen sijaan nuorten naisten pitäisi opiskella vähemmän ja käyttää enemmän aikaa puhtaiden suomalaisten lasten synnyttämiseen. Tämä on kuin hento kaiku natsi-ideologiasta.

BBC   Jan Sundberg (RKP) kommentoi Suomen EU-vaalitulosta Aamulehden mukaan 17.4.2011.

Site Meter

Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace.  Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja  täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.

Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.

Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.

Totta,  GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista  organisaatiota.  Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa  – mutta mikä tässä sitten häiritsee?

Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan  20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään  yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.

Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa  elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.

GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista.  GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan)  budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.

Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n  vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008  ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.

Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat  – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.

Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?

GP:n omin sanoin:

Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.

Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.

Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.

Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.

Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna)  ovat olleet olleet sitä mieltä,  että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen  mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.

Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut)  Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo  vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.

Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta)  Lapin paliskuntien yhdessä  Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä . Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten)  mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö.  Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .

Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta).  Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja,  jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien –  ihmisten oikeudet?).

SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen)  europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen –  ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen –  ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa  elämiseen kuuluvien  elinehtojen  suhteen.

Greenpeace väittää edelleen  kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi).  Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan)  johdetuista kyseenalaisista  toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.

Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa  todellisuudessa  – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja  komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.

Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen  Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan  kuljettama  puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.

Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa  auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon  kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.

Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten  varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.

Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin  kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan,  Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan,  Sari Kuvajan,  mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.

Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena ”ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva)  Matti Ikonen haki,  löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt  Ikonen oli joutunut –  olosuhteiden pakosta –  pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme  oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona ”muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”

Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan.  Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.

Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).

Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.

Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita  esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.

Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima

Site Meter

Kokoomuksen (ent. kristillisdemokraattien) jäsen ja MEP Eija-Riitta Korhola on lähtenyt mukaan RKP:n Stefan Wallinin käynnistämään kampanjaan. Siihen kampanjaan, jonka tarkoitus on rajoittaa kansanedustajien (ja ilmeisesti myös kaikkien muidenkin politiikassa mukana olevien) sananvapautta.

Tämä on siis uusin avaus Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin pari vuotta sitten käynnistämässä ristiretkessä sananvapautta vastaan.

Korholan omin sanoin:

Kun katson eri populististen liikkeiden nousua Euroopassa, minun on vaikea kuvitella aihetta, jossa yhteistyö vastuullisten puolueiden kesken juuri nyt olisi tärkeämpää.

Eikö populismi edusta kansan mielipidettä – pitääkö se vaientaa? Miten sitten tämä lama sekä yritysten ja kansalaisten selviytyminen siitä? Eikö se olekaan tärkeää?

Kyllä minä uskon että vakavat poliittiset puolueet voisivat löytää yhteisymmärryksen siitä, mitä on rasismi ja sen jälkeen sitoutua siihen ettei oma puolue toimi rasististen asenteiden ruokkijana.

Toki – mutta se ei ole mitenkään kansanvaltaista – mutta eihän poliittinen eliitti sen haluakaan olevan kansanvaltaista tai edes reilua.

Poliittinen eliitti ja sen tavoitteet?

Korholan kommentointi osoittaa sen, että (eurooppalaisella) poliittisella eliitillä on vakaa tarkoitus käyttää väärinäänestämisen kieltämistä(Irlannin kansanäänestys), laajasti määriteltyä ns. rasismia ja poliittisesti epäkorrekteja puheenvuoroja keppihevosena sananvapauden rajoittamiseen. Tätä käytetään astinlautana muiden kansalaisoikeuksien rajoittamiseen, kansan tiukempaan kontrollointiin ja näiden kautta tapahtuvaan Euroopan yhtenäistämiseen ja avoimen pohjoismaalaisen kansanvallan korvaamiseen meille kovin vieraalla ja epädemokraattisella latinalaisella hallintokulttuurilla.

Sananvapauden rajoittaminen on nimittäin ehdoton minimiedellytys sille, että pienen eliitin harrastama kabinettipäätösten teko, kansojen tahdon vastainen yhteiseurooppalainen liittovaltiokehitys ja latinalaisen hallintokulttuurin kielteisten ilmiöiden (salailu, korruptio ja epädemokraattisuus) laajentuminen saavat tuulta siipiensä alle.

Monikulttuuri keppihevosena

Se, ovatko kansanvaltaisuus ja siihen liittyvät pelisäännöt, jotain kulttuuria tai uskontoa loukkaavia on aivan herttaisen yhdentekevää – ainakin Pohjois-Euroopassa.

Omat arvomme rakentuvat yhdenvertaisuuden ja kansanvaltaisuuden varaan ja niiden varaan on myös ihmisoikeusjärjestelmämme, lainsäädäntömme ja tuomiolaitoksemme rkennettu. Mikään vieraisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin perinteisiin liittyvä asia ei voi olla ristiriidassa oman maailmankatsomuksemme kanssa – eikä näin ollen myöskään yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Erittäin merkittävää on myös huomata se, että islamilaisten maiden järjestö OIC on vaatinut jo parin vuoden ajan YK:n ihmisoikeuselimissä islamin uskon pilkaamisen kieltämistä kansainvälisillä sopimuksilla – ja äänenpainot ovat vain muuttuneet voimakkaammiksi ja enemmän uhkaa sisältäviksi.

Oma poliittinen eliittimme on varsin härskisti käyttänyt näitä vaatimuksia astalona kansaa ja sen mielipidettä vastaan. Vallan kahvassa roikkuvien auringonlaskun päättäjien toiminta on onnistunut luomaan monikulttuurista eriarvioisuutta ja hajottamaan oikeusvaltion perusteita. Samaan aikaan näennäinen suvaitsevaisuus ja siihen liittyvä toiminta on onnistuttu kääntämään sananvapauden (ja sen kautta muidenkin kansalaisoikeuksien) lainsäädännön vastaiseksi rajoittamisperusteeksi.

Kaikuja 1980-luvun Neuvostoliitosta

Poliittinen kieli on muuttunut paradoksiksi itsestään. Samaan aikaan kun puhutaan suvaitsevaisuudesta suurella suulla – samaa suvaitsevaisuutta käytetään lyömäaseena ( tekosyynä mediaseksikäs rasismi) itseään vastaan.

Nykyinen suvaitsevaisuus ei suvaitse säröjä yhteisessä julkisessa äänessään.

Tämän vuoksi EU muistuttaa rappeutumisvaiheessa ollutta 1980-luvun Neuvostoliittoa.

Juna on pudonnut aikoja sitten radalta eikä liiku mihinkään. Poliittinen johto sulkee verhot ja kuvittelee junan edelleen liikkuvan – eikä huomaa, että samaan aikaan saalistajat irroittavat kaiken käyttökelpoisen junasta ja jakavat sen keskenään.

Kuka olisi se taho tai henkilö, joka kertoisi julkisesti, ettei keisarilla ole vaatteita?

Lähteet mainittu tekstissä


Site Meter

SDP:llä ei ole enää sosiaalista – poliittisesta sellaisesta puhumattakaan – tilausta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa.

Se on poliittisesti liian vasemmistolainen, yksilönvapauksien vastainen ja paperinmakuinen vedotakseen markkinatalouteen uskoviin nykyihmisiin.

Se on liian porvarillinen hyvä-veli-kerho vedotakseen todellisiin vasemmistolaisiin.

Se on liian kaukana työväestöstä pystyäkseen edustamaan työväestöä.

Se on tottunut liikaa luomaansa status quohon pystyäkseen muutokseen.

Se on liian mafiamainen pystyäkseen toimimaan ammattiyhdistystoiminnan todellisena tukipylvänä.

Se on läpinäkyvästi edustajansa Lasse Lehtisen näköinen ja pitää kansaa avoimesti liian tyhmänä tekemään päätöksiä omasta puolestaan:

Kansa ei kanna vastuuta, ei ymmärrä rahan päälle eikä osaa päättää järkevästi.

Kansanäänestys käy hyvin juu ja ei -vastauksia vaativiin kysymyksiin, jos ne asetellaan oikein.

Irlannissa kysyttiin, hyväksytäänkö Lissabonin sopimus vai ei. Kansa vain heittäytyi hankalaksi.

Ei. Edustuksellinen demokratia on paras mitä on keksitty

… ja niin edelleen.

SDP on auringonlaskun puolue – vaikka sillä on vielä hetken aikaa lähes neljännes kansanedustajapaikoista.

Päivän kysymys:

Lähde: HS


Site Meter