On aika mielenkiintoista, että ainoa ydinvoimaloiden koskemattomuutta ja turvallisuutta uhkaava (epädemokraattisesti hallittu ja lakia säännöllisesti rikkova) organisaatio vaatii lupaa hallinto-oikeuden kautta saada ydinvoimaloiden turvallisuustiedot haltuunsa.

Tämä muistuttaa tilannetta, jossa pankkirosvo vaatii (oikeuden kautta) saada pankin hälytyskoodit haltuunsa tai Al Quaida vaatii Yhdysvaltojen ydinaseiden laukaisukoodeja.

Käyttäen laittomuuksiensa läpisaamiseen sen yhteiskunnan oikeuslaitosta, jota nämä vastustavat ja jonka yhteiskuntajärjestyksen ne haluavat romuttaa.

Lähde: HS

Site Meter

KK

Siihen kysymykseen , että minkälaisen lainsäädännön vasemmistoliitto ja sen eduskuntaryhmä haluavat Suomessa voimaan, olemme saaneet Eduskunnassa 10.9.2009 käydyssä lähetelskeustelussa selvän vastauksen kansanedustaja Annika Lapintieltä.

Annika Lapintie /vas: Herra puhemies! Nyt on käsittelyssä hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta, ja sen vuoksi, vaikka syytä on aina keskustella kokonaisvaltaisesti yhteiskunnasta ja yhteiskunnan ongelmista ja kansalaisten turvallisuudesta ja koska nyt käsittelemme nimenomaan aselakia, niin olen tehnyt rinnakkaislakialoitteen tähän hallituksen esitykseen. Tässä keskustelussa monet kansanedustajat ovat olleet huolissaan siitä, että ampumaurheilun harrastajia ja metsästäjiä, asekauppiaita, ei ole riittävästi kuultu, mutta toivon, että kun valiokunta käsittelee asiaa, niin kuunnellaan myös niitä tahoja, jotka ovat huolissaan siitä, että Suomi on yksi maailman aseistetuimmista maista, kuunnelkaa myös vaikkapa rauhanjärjestöjä, ja sen lisäksi toivon, että otatte myös käsittelyyn tämän rinnakkaislakialoitteeni.

Suomessa on 1,5 miljoonaa pienasetta. Tämä on asukasta kohden enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Euroopan ulkopuolelta Suomen edelle menevät vain Yhdysvallat ja Jemen. Aseiden hallussapito kodeissa aiheuttaa turhia riskejä, loukkaantumisia, kuolemia. Ampuma-aseet ovat erittäin tehokkaita ja vaarallisia väkivallantekovälineitä: yksi pikaistuksissa ammuttu laukaus riittää tappamaan. Aseiden joutuminen vääriin käsiin on sitä todennäköisempää, mitä enemmän yhteiskunnassa on aseita. Samoin aseiden ja aseenkantolupien valvonta on sitä vaikeampaa, mitä enemmän aseita on. Sen lisäksi, vaikka näiden asioiden luulisi olevan aivan päivänselviä, asiaa on myös tutkittu. Aseiden määrällä ja asesurmilla on selkeä yhteys. Tätä on tutkittu muun muassa Toronton yliopistossa.

Isossa-Britanniassa Dunblanen lastentarhasurmien jälkeen käsiaseet kiellettiin yksityishenkilöiltä vuonna 1997. Ampuma-asesurmat ovat siellä harvinaisia. Asukaslukuun suhteutettuna ampuma-aseisiin kuolee Suomessa vuosittain noin 20 kertaa enemmän ihmisiä kuin Isossa-Britanniassa. Vuonna 2008 aseiden uhreina kuoli Suomessa lähes 200 ihmistä, joista yli 20 tapon tai murhan seurauksena. Teollisuusmaissa ampuma-asesurmat ovat Suomea yleisempiä vain Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Ranskassa. Ampuma-aseilla tehdään Suomessa itsemurhia kolmanneksi eniten maailmassa. Ampuma-aseita on Suomessa käytetty esimerkiksi poliisisurmissa, kettutarhaiskuissa, Helsingin ampumaratasurmassa, erilaisten ryyppyporukoiden välienselvittelyssä, Liedon arvokuljetusryöstössä sekä huume- ja moottoripyöräjengien välienselvittelyissä. Viime vuosien vakavimmat aseelliset rikokset olivat vuonna 2007 ja 2008 Jokelassa ja Kauhajoella kouluissa tapahtuneet joukkomurhat.

Tämä kaikki perusteluna sille, että aseturvallisuutta on edistettävä. Olen tyytyväinen siihen, että hallitus on tehnyt esityksen vihdoinkin, mutta mielestäni se ei ole riittävä ja haluaisinkin tehdä siihen nämä muutamat, 4 muutosesitystä.

1) Käsiaseiden käyttö on siirrettävä yksinomaan ampumaseuroihin. Käsiaseiden löyhiin lupakäytäntöihin ja niiden jatkoon ei ole riittävä perustelu se, että riistaeläinten lopettamisessa niitä tarvitaan. Muuhun kuin metsästykseen tai ampumaurheiluun soveltumattomat aseet on saatava pois kierrosta. Myöntämällä käsiaseiden hallussapitoluvat ainoastaan ampumaurheilua harrastaville seuroille estetään myös tähän tarkoitukseen sopimattomien aseiden leviäminen. Käsiaseen hankintaluvan voisi yksityishenkilö saada ainoastaan rekisteröidyn ampumaseuran yhteisöluvan kautta. Lupia ei tule myöntää muille kuin urheiluammuntaan hyvin soveltuville aseille.

2) Ampumaurheiluun tarkoitettujen käsiaseiden säilytys on siirrettävä ampumaseuroihin. Käsiaseita ei ole mitään syytä säilyttää kodeissa. Ampumaseurat on jatkossa organisoitava uudelleen siten, että niillä on materiaaliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia ampuma-aseiden turvallisesta säilytyksestä lukituissa tiloissa. Yhteiskunnan turvallisuutta ei paranna se, jos jokainen vastaantulija voi kantaa kassissaan tai taskussaan harrastusvälineeksi tarkoitettua tuliasetta. Ampuma-aseita ei ole mitään syytä käyttää muuhun kuin aseluvan myöntämään tarkoitukseen.

3) Kaikki aseluvat on myönnettävä määräaikaisina korkeintaan 5 vuodeksi kerrallaan. Tämä koskee niin ampumaurheilu- kuin metsästysaseita. Myös kaikki lain voimaan tullessa voimassa olevat luvat on uusittava. Lupien säännöllisellä uusimisella niin poliisi, terveysviranomaiset kuin ampumaseurat ja metsästysseurat voivat riittävästi valvoa, ettei aseharrastuksesta koidu vaaraa sivullisille. Seurojen, poliisin ja terveysviranomaisten sujuvalla yhteistyöllä voidaan parhaassa tapauksessa estää viimeaikaisten ampumatapausten toistuminen.

4) Yhdelle henkilölle myönnettävien aselupien määrää on syytä rajata. Suurten käsiasemäärien kasautuminen yksityisten ihmisten käsiin voi olla vaarallista. On tullut ilmi tapauksia, joissa henkilöillä on aseiden keräilyn tai muun syyn vuoksi hallussaan jopa satoja aseita. Poliisin pommiryhmä on joutunut tyhjentämään hengenvaarallisiksi asevarastoiksi muuttuneita asuntoja. Ruotsissa on henkeä kohti myönnettävien aselupien määrää rajoitettu kymmeneen ampumaurheilun osalta ja neljään metsästyksen osalta. Mielestäni samanlainen rajoitus on syytä ottaa käyttöön myös Suomessa.

Toivon, että valiokunta voisi hyväksyä lakia käsitellessään myös tässä rinnakkaislakialoitteessa tehdyt esitykset.

Nyt  ja tässä on pakko lainata erästä harvinaista vihreän suusta tullutta loistavaa kommenttia Lapintienmn ehdotukseen:
Erkki Pulliainen /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Lapintielle, että tähän olisi sopivasti voinut saada vielä yhden semmoisen terävän täydennyksen tähän teidän arvokkaan rinnakkaislakialoitteenne perusteluun. Nimittäin Neuvostoliitossa oli täsmälleen tuollainen järjestelmä.
Mitäpä tuohon enää lisäämään…

Site Meter

Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace.  Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja  täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.

Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.

Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.

Totta,  GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista  organisaatiota.  Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa  – mutta mikä tässä sitten häiritsee?

Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan  20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään  yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.

Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa  elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.

GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista.  GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan)  budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.

Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n  vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008  ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.

Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat  – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.

Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?

GP:n omin sanoin:

Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.

Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.

Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.

Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.

Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna)  ovat olleet olleet sitä mieltä,  että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen  mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.

Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut)  Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo  vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.

Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta)  Lapin paliskuntien yhdessä  Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä . Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten)  mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö.  Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .

Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta).  Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja,  jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien –  ihmisten oikeudet?).

SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen)  europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen –  ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen –  ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa  elämiseen kuuluvien  elinehtojen  suhteen.

Greenpeace väittää edelleen  kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi).  Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan)  johdetuista kyseenalaisista  toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.

Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa  todellisuudessa  – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja  komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.

Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen  Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan  kuljettama  puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.

Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa  auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon  kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.

Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten  varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.

Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin  kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan,  Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan,  Sari Kuvajan,  mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.

Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena ”ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva)  Matti Ikonen haki,  löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt  Ikonen oli joutunut –  olosuhteiden pakosta –  pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme  oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona ”muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”

Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan.  Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.

Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).

Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.

Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita  esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.

Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima

Site Meter