Tapaus Matti Vanhasen tekemiksi epäiltyihin   ministeririkoksiin liittyvä tutkinta on polkaistu sitten viimeinkin odotetusti liikkeelle.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Tämän perusteella oikeuskansleri lähettää Vanhasen mahdollisen esteellisyyden eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Vanhanen voi joutua valtakunnanoikeuteen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti puolestaan, että Vanhasta koskevaa asiaa käsitellään tiistaina. Ensi vaiheessa Vanhaselta pyydetään vastinetta. Vastineen laatimiselle ja jättämiselle annetaan aikaa normaalisti pari kolme viikkoa.

Vähemmän yllättäen Vanhanen itse ei halunnut vielä kommentoida asiaa mitenkään..

Oikeuskansleri on selittänyt näkemystään lehdistötiedotteessa. Hänen näkemyksensä mukaan asia on varsin yksinkertainen :

Pelkistetysti asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006–2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle. Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Tämä on mielenkiintoista. Mielenkiintoista siksikin, että Jonkka tarvitsi kuukausia aikaa, pystyäkseen tekemään tämän  yksinkertaisen johtopäätöksen.

Oikeuskansleri Jonkka sai nimittäin jo vuosi sitten kantelun, jossa oikeuskansleria pyydettiin selvittämään pääministerin esteellisyyttä RAY:n varojen jakamisessa valtioneuvostossa.

Hitaita ovat herrojen kiireet…

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta.  KRP:n tutkinnalla on  rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mielestä syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta.

Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa

Oikeuskansleri on tehnyt yhteistyötä keskusrikospoliisin kanssa ja pyytänyt kahteen otteeseen selvitystä Vanhaselta. Oikeuskansleri halusi tietää, oliko Vanhanen tietoinen Nuorisosäätiöstä saamastaan vaalituesta silloin kun hän oli päättämässä valtioneuvostossa Nuorisosäätiölle menevistä avustuksista.

Tässä vaiheessa oikeuskansleri ei halua kuitenkaan julkistaa Vanhaselta saamiaan selvityksiään. Ne eivät kuitenkaan ole ilmeisestikään vakuuttaneet oikeuskansleria, koska tämän mukaan Vanhanen on nyt toiminut lainvastaisesti.

Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää aloittaa rikostutkinnan, sen suorittaa käytännössä keskusrikospoliisi. Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa päättää eduskunnan täysistunto. Tämä mahdollinen (jopa todennäköinen) syyte käsitellään valtakunnanoikeudessa, jossa syytettä ajaa valtakunnansyyttäjä.

Se mikä tässä asiassa ei vakuuta on oikeuskanslerin rooli. Jonkka panttasi kantaansa varsin pitkään, antaen näin (ainakin teoriassa) Vanhaselle aikaa ja mahdollisuuden hävittää jälkiään.

Ja vielä huolestuttavampaa on se, että miksei Jonkka ole hoitanut virkaansa siten kuin laki edellyttää? Hän nimittäin istuu jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa – valvomassa kokouksen ja valtioneuvoston tekemien päätösten laillisuutta virkansa puloesta.

Olisiko syytä tutkia myös Jonkan rooli tässä valtakunnan ylimmälle tasolle saakka levinneessä korruptiovyyhdissä?

Tai ainakin se, on hän syyllistynyt tässä ja/tai jossain muussa asiassa virkavirheeseen ja onko hän sopiva sekä kykenevä hoitamaan virkaansa?

Yhtäkaikki, tämä ei ole omiaan nostamaan luottamusta suomalaisen poliittisen kulttuurin uskottavuuteen – eikä korkeimpiin virkamiehiin. Nyt olisi (etenkin näin vaalien alla) aika käynnistää puolueettoman perustuslakituomioistuimen luominen viimeinkin Suomeen sekä tarkastella vallan valvontaa myös suoran demokratian näkökulmasta.

Lähteet: Finlex, US, YLE, OKV

Site Meter

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.


Site Meter

Olen kommentoinut aseisiin ja niiden hallussapitoon liittyvistä asioista ns. lukkarinrakkaudella aikaisemminkin.
Edellinen kommenttini on herättänyt pitkän keskustelun – tosin hieman varsinaisen tekstin ulkopuolelta.

En usko kovinkaan vahvasti yleisellä tasolla ns. salaliittoteorioihin, mutta tarkoitushakuiseen asioiden yhdistelyyn ja kehityksen ohjaamiseen uskon sitäkin enemmän.

Sattumaa ei ole olemassakaan.

Valitettavasti tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että olemme – yleisen kansalaisoikeuksien vähentämisen ja epädemokratiakehityksen ohella – siirtymässä myös yhä tiukemmin yleiseurooppalaiseen holhous- ja valvontajärjestelmään – vauhdilla kohti oligarkkien hallitsemaa poliisiyhteiskuntaa.

Vantaan poliisin – sekä myös tutkinnanjohtaja komisario Risto Purastien – toiminta herättää enemmän ja enemmän ihmettelyä.

NRA Finland

Helsingin Reservin Sanomat ottaa viime viikolla julkaistussa numerossaan 5/08 kantaa Vantaalla tapahtuneeseen poliisin mediassa rummuttamaan ns. asekätkölöytöön. Helsingin Reserviupseeripiirin toiminnanjohtaja Arto Pulkki kirjoittaa sivun verran. Pulkki syytää Vantaan poliisia töppäyksistä toukokuun lopulla tehdyssä asekeräilijän asunnon tyhjennyksessä.

Vantaan kihlakunnan poliisi tyhjensi 27. toukokuuta Vantaan Simonkylässä kerrostalon kuudennen kerroksen asunnon aseista, ammuksista ja räjähteistä. Samalla evakuoitiin rappukäytävän asukkaat ja läheinen päiväkoti tyhjennettiin. Tämän tapahtuman vuoksi kolmeksi vuorokaudeksi poliisivankilaan kiinniotettu 37-vuotias mies on aktiivireserviläinen. Pulkki sanoo, että hänen on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä poliisin toimia.

Luvanvaraiset ampuma-aseet olivat kaapeissa, niihin oli kaikkiin hallussapitoluvat ja säilytystilat oli hyväksytty Vantaan poliisin toimesta. Jokaiseen aseeseen ovat luvat ja asuntoon tulleella poliisipartiolla olisi ollut mahdollisuus tarkistaa tämä välittömästi,

Henkilö on lääninhallituksen hyväksymä ampuma-aselain mukainen asekeräilijä. Vantaan poliisi on hyväksynyt 2000 hänen asuntonsa säilytystilaksi. Toisin kuin on väitetty, poliisi on myös kerran uusintatarkastanut asunnon säilytystila .

Vantaan poliisin tutkinnanjohtaja, komisario Risto Purastie myöntää, että poliisin tekemässä aseiskussa selvisi jälkeenpäin, että lupa-asiat olivat pääosin kunnossa.

Sitä vastoin räjähteitä, mm. ruutia on asunnossa säilytetty asetusten vastaisesti ja tämä merkitsee ampuma-aserikoksen tunnusmerkkien täyttymistä, väittää Purastie. Kranaattien osalta kävi niin, että poliisit pelkäsivät, että ne voisivat vaikka räjähtää. Vasta paikan päällä kävi ilmi, että asunnossa oli vain tyhjiä kranaattien kuoria.

Purastie uskoo, että tapaus johtaa syytteeseen.

Arto Pulkki on reserviläisen esimies, joka tuntee miehen keräilyharrastuksen hyvin. Pulkin mukaan henkilön kohtelu on herättänyt järjestössä suurta hämmennystä.

Pulkki toteaa, ettei hän ymmärrä, mitä asiaa poliisi ei voimatoimiin ryhtymisen sijasta voinut selvittää neuvoin ja kehotuksin.

Kyseinen henkilö asioi aselupa-asioissa Vantaan poliisin kanssa useita kertoja vuodessa. Hän tapasi Vantaan apulaispoliisipäällikön viimeksi 5.5.2008

Myös poliisin vihjaamat yksityiselämän tiedot ja väitteet mm. aseiden lojumisesta ympäriinsä eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Asekeräilijä oli valmistautumassa seuraavana päivänä pidettävään näyttelyyn, jonka häneltä olivat tilanneet Helsingin Reserviupseeripiiri ja Helsingin Seudun Reserviläispiiri.

Monet näistä asioista ovat ampuma-aselain mukaan salassa pidettäviä

Pulkki ihmettelee.

Kyseiselle reserviläiselle on aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja kärsimystä, hän jatkaa.

Pähkinänkuoressa, se mitä asiasta tiedetään tätä kirjoitettaessa varmuudella:

Mitä poliisi väitti löytäneensä. Myöhemmin poliisi on joutunut tunnustamaan pääosan väitteistään perättömiksi:

1. Useita kymmeniä laittomia aseita.
2. Osan keräilijän laillisista aseista kadonneen.
3. Vastoin ohjeita säilytettyjä aseita.
4. Toimintakuntoisia kranaatteja.
5. Laittomia räjähteitä.
6. Ruutia lattialle levitettynä.
7. Puolustusvoimilta varastettuja patruunoita.
8. Puolustusvoimilta varastettuja varusesineitä.
9. Aseen piippu, joka oli poliisin mukaan laiton. Näin siksi, että sarjanumero oli poistettu.

Mitä poliisi sitten todellisuudessa löysi:

1. Asekeräilijän laillisesti omistamia ja hallussa pitämiä aseet.
2. Asekeräilijän laillisesti omistamia deaktivoituja entisiä aseita (eivät vaadi lupia).
3. Asekeräilijän laillisesti omistamia tyhjiä kranaatinkuoria ja hylsyjä.
4. Venäläisen ilmatorjuntakonekiväärin laillisesti hankittuja patruunoita.
5. Jälleenlatauksessa käytettyä (nitroselluloosa)ruutia laillinen määrä. Ei siis massaräjähdysherkkää mustaa ruutia – vaikka näin aikaisemmin jossain vihjailtiinkin.
6. Keräilypatruunoita jotka ovat laillisesti hankittuja.
7. PV:n tornikuviolla varustettuja, laillisesti hankittuja varusteita, kuten komposiittikypärä, hellesaappaat ja niin edelleen.
8. Tietokone, joka on laillisesti asekeräilijän hankkima.
9. Aseisiin liittyviä laillisesti hankittuja muita varusteita.
10. Aseen piippu, josta numero on poistettu, mutta se on laillisesti hankittu Useiden peruskorjattujen aseiden romutetuista piipuista on sarjanumero poistettu. Näiden piippujen hankinta oli lupavapaata vuoteen 1998 asti.
11. Sytytyslankaa ja esittelykäyttöön soveltuvia dynamiittinalleja 10 kpl. Laillisesti hankittuja.
12. Patruunoiden latauksessa käytettäviä laillisia nalleja.

Tästä huolimatta Purastie väitti Helsingin Sanomissa:

29.5..2008:

Vantaan asekeräilijä sanoo ostaneensa tarvikkeita kirpputorilta.

13.6.2008:

”Osa asunnossa olleista patruunoista oli sellaisia, joihin ei voi saada laillista lupaa, koska ne ovat puolustusvoimien omaisuutta”,

”Aseita, aseen osia ja patruunoita lojui pitkin poikin”

Nyt – ainakin minulle – syntyy sellainen kuva, että joku valehtelee. Kuka se on, selvinnee tulevaisuudessa.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan sekä yleisen uskon poliisin rehellisyyteen säilymisen varmistamiseksi, olisi ehkä syytä tehdä vielä eräs asia. Minun mielestäni asian tutkijana ei pitäisi olla asianosaisia – eli Vantaan poliisin olisi syytä jäävätä tällaisen tapahtuneen asian jälkeen itsensä kokonaan asian tutkimuksista.

Vielä parempi olisi tietenkin, että tämä tapaus edistäisi pyrkimyksiä siirtää poliisiin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinta jollekin muulle viranomaiselle kuin poliisille. Yleisen oikeudentajun, lainkunnioituksen ja kansalaisyhteiskunnan puolustuksen vuoksi.

Vanha suomalainen sananlasku nimittäin sanoo, että ei korppi korpin silmää noki…

Lähteet: Helsingin Reservin Sanomat, IS, HS, STT, NRA Finland


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman toimi syyttäjänä Seppo Lehdon tapauksessa. Kommentoin asiaa eilen tuoreeltaan ja unohdin erään erittäin tärkeän asian.

Kun Seppo Lehto oli syytettynä ja tuomittiin ns.herjaavien blogien pitämiseen liittyvistä rikoksista, kannattaa huomata, että Lehdon blogien joukossa oli myös Illmanin nimellä ja persoonalla ilkamoiva blogi. Nyt tarkkana kaikki nisset, nasset, mosset ja muutkin hipit: minä en puolusta Seppo Lehtoa enkä hänen kirjoituksiaan. Tämä – kuten eilinenkin kirjoitukseni – on kohdistettu sellaista lainvalvojain toimintaa vastaan, joka ei ole sopusoinnussa hengeltään ja metodeiltaan edes yleisen oikeudentajun, saati sitten voimassaolevan lainsäädäntömme kanssa.

Tämä edellä mainittu blogi tekee Mika Illmanista tässä asiassa asianomistajan. Mitä laki sanookaan syyttäjän toimimisesta omassa asiassaan syyttäjänä. 12 §:

Annettu Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997
Laki yleisistä syyttäjistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Syyttäjän asema ja tehtävät

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.

Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa.

Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään.

2 § Yleiset syyttäjät

Yleisiä syyttäjiä ovat:

1) valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä;
2) valtionsyyttäjä; sekä
3) kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjä.

3 § Valtakunnansyyttäjä

Ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Valtakunnansyyttäjä voi antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita.

4 § Valtakunnansyyttäjän tehtävät

Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on:

1) syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta;
2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen;
3) rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen; sekä
4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa.

5 § Valtakunnansyyttäjänvirasto

Yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena on valtakunnansyyttäjän johtama valtakunnansyyttäjänvirasto.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa on yksiköitä, joista säädetään tarkemmin asetuksella.
Valtakunnansyyttäjänvirasto kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

6 § Apulaisvaltakunnansyyttäjä

Valtakunnansyyttäjän sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat.

7 § Valtionsyyttäjät

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on valtionsyyttäjiä, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa.

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjän tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä tai määrätä.

Valtionsyyttäjien muista tehtävistä säädetään erikseen. Tehtävien jakamisesta valtionsyyttäjien kesken päättää valtakunnansyyttäjä.

8 § Paikallissyyttäjät

Kihlakunnansyyttäjistä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjästä sekä apulaissyyttäjistä (paikallissyyttäjät) säädetään erikseen.

9 § Erityissyyttäjät

Syyttäjästä sotilasoikeudenkäyntiasiassa ja muista erityissyyttäjistä säädetään erikseen.

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta päättää valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

10 § Toimivaltasuhteet

Valtakunnansyyttäjä on kaikkien yleisten syyttäjien esimies.

Valtakunnansyyttäjä voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan.

11 § Tiedonsaantioikeus

Valtakunnansyyttäjällä on oikeus tehtävänsä hoitamista varten saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia tietoja ja selvityksiä sekä alaisiltaan syyttäjiltä että esitutkintaa suorittavilta viranomaisilta.

12 § Esteellisyys

Syyttäjä on esteellinen, jos:

1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
5) hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) muu kuin 1―5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjän lähisukulaisella tarkoitetaan hallintomenettelylain (598/82) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä.

Syyttäjä saa esteellisenäkin ryhtyä toimeen, joka ei siedä viivytystä. Syyttäjän on ilmoitettava esteellisyydestään sille, joka määrää hänelle sijaisen.

13 § Kelpoisuusvaatimukset

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on hyvin perehtynyt syyttäjän- tai tuomarintoimeen ja hallintotehtäviin.

Valtionsyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on tehtävän hoitamiseen tarvittava taito.

14 § Nimittäminen

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä.

Valtionsyyttäjän nimittää valtioneuvosto valtakunnansyyttäjän esityksestä. Valtakunnansyyttäjänviraston muiden virkamiesten nimittämisestä säädetään asetuksella.

15 § Virkasyytteen oikeuspaikka

Valtakunnansyyttäjää ja apulaisvaltakunnansyyttäjää syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä on joko oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

Valtionsyyttäjää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa.

16 § Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Työskentelyn järjestämisestä valtakunnansyyttäjänvirastossa määrätään viraston työjärjestyksessä, jonka valtakunnansyyttäjä eri henkilöstöryhmiä kuultuaan vahvistaa.

17 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

Tällä lailla kumotaan:
1) Korkeimmasta oikeudesta 22 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain 9 ja 12 §; ja
2) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta samana päivänä annetun lain 10 §.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Oikeuskanslerinvirastossa ja lääninhallituksissa syyttäjälaitosta koskevia tehtäviä hoitavat henkilöt voidaan tämän lain voimaan tullessa siirtää virkaa haettavaksi julistamatta valtakunnansyyttäjänvirastoon vastaaviin tehtäviin. Siirtojen toteuttamisesta päättää oikeusministeriö.
HE 131/1996
LaVM 20/1996
EV 237/1996

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Kari Häkämies

Syyttäjä on esteellinen, jos: 1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen

Tämä herättää kysymyksiä. Sellaisia, jotka aion joka tapauksessa esittää – mielipidevankeuden uhkankin alla:

Onko näin, että kyseinen valtionsyyttäjä on pitää itseään jo täysin lain yläpuolella olevana? Jo se, että hän käytti aikaisemmissa lainsäädännön tulkinnoissaan omaa – kyseenalaista – väitöskirjaansa, oli ulkona vakiintuneesta oikeuskäsityksestämme. Nyt hän on vastoin – lain suoraa kieltoa – toiminut syyttäjänä omassa asiassaan.

Olisiko oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen aika käynnistää asiassa tutkinta?

Vai joko mustat varikset ovat jo matkalla?

Lähteet: Finlex ja kiitokset Lotta Rotille


Site Meter