Ruotsin ja Norjan lisäksi katseeni (ja huoleni) on jonkin aikaa kohdistunut Tanskaan, jossa on käyty lähes avointa sisällisotaa maahanmuuttajien ja paikallisväestön kesken.
Kööpenhaminassa sijaitseva Nørrebron kaupunginosa, joka sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Strøgetin turistikadulta, on muodostunut erääksi päätaistelukentäksi sodassa, jossa ainakin kolme on kuollut ja kymmenkunta haavoittunut.
Blågårds Plads aukion ympärillä asuu ja oleskelee rikollinen maahanmuuttajajengi – jonka johtajia (tietoyhteiskunnaksi luokiteltavan) Tanskan poliisi ei jostain syystä tunne. Sillä on vastassaan etnisten tanskalaisten (poliisin mukaan ammattirikollisten) muodostama ryhmittymä AK81. Poliisin ilmoituksen mukaan AK81 tekee likaisen työn Helvetin Enkeleille.
25-vuotias Mustafa Hsownay oli tilanteessa, jossa häntä ammuttiin 27. helmikuuta lukuisia kertoja selkään tavalla, jota poliisi luonnehtii teloitukseksi.
Seuraavana yönä polkupyörillä liikkuneet hyökkääjät ampuivat toista maahanmuuttajaa pysäköidyssä autoonsa Nørrebrossa. 32-vuotias jäi eloon.
Vuorokautta myöhemmin tuli vastaus. Muutaman kilometrin päässä Amagerissa, lähellä Helvetin Enkeleiden kerhotilaa kaksi nuorta aseistettua maahanmuuttajaa pakottivat kahvilan edessä seisoneen miehen polvilleen.
Miehet tiukkasivat, oliko uhri AK81:n jäsen ja oliko muita jäseniä sisällä kahvilassa. Toinen miehistä ampui kymmenkunta kertaa kahvilaan. Yksi sivullinen kuoli, kolme haavoittui.
Lopuksi miehet ampuivat kadulle polvistunutta jalkaan ja selkään.
Minun näkemykseni mukaan on kyse etnisestä sisällissodasta – sellaisesta, jota ei ole totuttu näkemään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan sisällä.
Tanskassa liiallisen humanitaarisen maahanmuuton kasvu tuottaa tulosta – yhteiskunnallisten normien luhistuminen ja koston kierre on käynnistynyt.
Hallitus on antanut poliisille lisää määrärahoja, jotta ylityötunnit saadaan maksettua – miettimättä kuitenkaan sitä, mistä nämä tapahtumat ovat saaneet alkunsa ja mistä ne johtuvat.
Kun Tanskan hallitus ja Kööpenhaminan kaupunki ovat tukkanuottasilla ja syyttelevät kilvan toisiaan sosiaalityön epäonnistumisesta, oikeusministeri Brian Mikkelsen vaatii kovempia rangaistuksia ja ulkomaalaisten jengiläisten karkottamista.
”Muutama vuosi sitten leikattiin sosiaalimenoja. Nyt maksamme siitä laskua”
”Poliisille syydetään miljoonia, mutta sosiaalityötä supistetaan.”
Blågårds Pladsin kulttuuritalon puhemies Carsten Bo.
Tässä arkkitehtuuriltaan Helsingin Kallion kaltaisessa kaupunginosassa asuu 72 000 ihmistä, joista 20–30 prosenttia on maahanmuuttajia. Ongelmat eivät ole syntyneet itsestään – ne ovat selkeän kehityskulun summa.
Lisääntyvä maahanmuuttajavähemmistö, White Flight, työttömyys, segregoituminen, syrjäytyminen, kasvava rikollisuus – siinä vai osa tämän keiton mausteista. Pelkästään työttömyys ja joutilaisuus tuovat tullessaan huonosti luterilaiseen työmoraaliin (ja sen perustalle rakennettuun yhteiskuntaan) varsin huonosti soveltuvia lieveilmiöitä ja aktiviteetteja.
Tämäkin sota- kuten kaikki muutkin – on saanut absurdeja piirteitä. Keväällä sosiaalitoimen vanhuspalvelu oli joutunut useita kertoja tuomaan vanhuksille ruokaa poliisisaattueessa.
Huhujen mukaan (jollekin ns.tuntemattomalle miehelle) kävi ilmi, että yksi vanhuspalvelun käyttämän yrityksen autonkuljettajista oli AK81:n jäsen. Lisäksi yhtiön logossa oli ympyrä ja siivet, mikä sattumalta alkoi (näissä nopeasti kasvavissa urbaanilegendoissa) muistuttaa Helvetin Enkelien käyttämää siivekästä pääkalloa.
Helsingin Sanomien mukaan:
AK81-gangsteri vei mummoille ruokaa luotiliiviin pukeutuneena ja autossaan ladattu pistooli. Maahanmuuttajat luulivat, että koko firma on Helvetin enkelien peiteyritys, ja poliisi pelkäsi iskua ruokapalveluun.
Poliisi sanoo – poliitikkoja sormella osoittaen – olevansa voimaton perussyiden suhteen. Flemming Munchin sanoin:
”AK81 on syvällisesti ammattirikollista porukkaa. Maahanmuuttajien osalta kysymys on sosiaalisesta ongelmasta, epäonnistumisesta toisen polven maahanmuuttajien integroimisessa yhteiskuntaan. Vuosia television ääressä lojuneet työttömät isät eivät saa nuoria poikiaan kuriin, ja jengimaailma houkuttaa näitä”
Samaan aikaan maahanmuuttajataustaiset jengit (joiden johtajia Tanskan poliisi ei tiedä) alkoivat suojella omia alueitaan vapaaehtoisilla partioilla, jotka pysäyttelevät ajoneuvoja estääkseen vihollisten pääsyn omalle alueelleen.
Mistä sitten on kyse pähkinänkuoressa? Kyse on yksinkertaisesti siitä, kenelle yhteiskunta kuuluu?
Niille ihmisille, jotka sen ovat rakentaneet ja heidän jälkeläisilleen, vai kaikkialta maailmasta saapuville sosiaalituristeille ja ongenonkijoille?
Ihmisille, jotka haluavat elää rauhassa omassa yhteiskunnassaan vai niille, jotka haluavat tulla sinne, kerätä hedelmät ja lopuksi muuttaa tuon yhteiskunnan omanlaisekseen.
Kuten NYT:in (ei Hyysärin Njetin vaan New York Timesin, pösilöt) toimittaja Christopher Caldwell asian tiivisti:
… suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Tämä kehitysketju on nähty ennenkin – päättäjät loittonevat tavallisesta kansasta ja (viimeistään tässä vaiheessa) syntyy yhteiskunnan perustaa murtava osapuolijako.
Osapuolten tavoitteet erkaantuvat toisistaan ja muuttuvat jossain vaiheessa päinvastaisiksi. Tässä vaiheessa päättäjät tekevät kansan enemmistön tarpeiden ja tahdon vastaisia päätöksiä – ja käyttävät yhteiskunnan väkivaltakoneistoja (poliisia, syyttäjänlaitosta ja oikeuslaitosta) tavoitteidensa väkisin jyräämiseen.
Kansa alkaa luottaa enemmän tässä vaiheessa omista riveistään nouseviin (rikollisiinkin) turvallisuusorganisaatioihin. Tässä tapauksessa on kyse moottoripyöräjengeistä – joilla kuten tunnettua, on vankka proletaarinen pohja.
Näin luodaan pohjaa järjestäytyneen yhteiskunnan murtumisprosessille – järjestäytyneen rikollisuuden esiinmarssille, etnisille väkivaltaisuuksille ja lopulta yhteiskunnan hajoamiselle.
Nämä ovat muuten ne kolme askelta joita anarkistien haluama yhteiskunnallinen kehitys pitää historiallisesti joka kerran sisällään.
Ainoa mikä tuosta puuttuu on se, että anarkialla on taipumus muuttua varsin nopeaksi feodalismiksi – sellaiseksi mitä vahvimmat hallitsevat ja jossa heikommat palvelevat vahvempia orjina.
Se ei kuitenkaan ollut ilmeisesti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan alkuperäinen tarkoitus?
Lähteet: US,HS, STT, Daily News
Kullervo Kalervonpoika 