Media kertoo laajalla rintamalla siitä kuinka Forssassa kiehuu. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka alkaa näköjään löytämään jo kipurajoja.

Poliisin vahvistaman tiedon mukaan, 15-vuotias forssalaisnuorukainen pajoinpideltiin maanantaina 22.8.2016 Forssan Prisman parkkipaikalla kahden maahanmuuttajataustaisen miehen toimesta.

Tämä on siis fakta

Tämän seurauksena Forssassa on syntynyt useampia kärhämiä VOK:ssa oleskelevien (laittomasti maahan tulleiden) ns.turvapaikanhakijoiden ja alkuperäisväestön edustajien kanssa.

Netissä jaetaan aika selvää kuvaa ja tarinaa kertovia videoita siitä, kuinka turvapaikkaa hakeneet poloiset turvapaikanhakijat yrittävät muuttaa rautatangoin Forssaa samanlaiseksi paikaksi, josta he saapuivat Suomeen (hakemaan turvapaikkaa).

Kun nämä ns.turvapaikanhakijat ovat videoiden mukaan käyttäneet rautatankoja astaloina. Rautatankojen käyttäminen astalona herättää muutamia ajatuksia, jotka voi tiivistää kysymykseen, mistä kyseiset rautatangot yht´äkkiä löytyivät näiden rauhanrakastajien käsiin?

Tässä maassa rautatankoja ovat heilutelleet perinteisesti äärivasemmistolaiset anarkistit.

Ehkä poliisin olisi syytä selvitellä sitä onko jokin anarkistryhmittymä mukana jutussa?

Eräs valokuva on nyt noussut kuitenkin kaiken keskustelun yläpuolelle. Se on tämä.

uhri

Tämä valokuva esittää maanantaina pahoinpidellyn uhrin suuta.

Vihervasemmisto on huutanut jo kurkku suorana (esimerkiksi Sakari ”Uuninpankkopoika” Timosen FB-seinällä), että kyseessä olisi  ”epäonnistunut lävistys”. No eihän se ole sitä. Kuva kertoo suun alueelle osuneesta lyönnistä. Lyönnistä, joka on ollut onneksi niin kevyt, ettei hammaskalusto ole vaurioitunut

Jokainen lääkäri ja/tai muuten  väkivallan kanssa tekemisissä ollut tunnistaa huulista hampaiden tekemät haavat.

Tässä ei todellakaan ole kyse epäonnistuneesta lävistyksestä, vaikka Timosen seinällä hilluva kuukautisverensä huumaama feministilauma sellaista huutaakin.

Kyseessä on kuva pahoinpitelyn uhrista.

Toimitus palaa asiaan.

KK

Vasemmistoliiton puoluekokous päätti sitten kunnioittaa kommunistien parhaimpia perinteitä valitsemalla keskenkasvuisen pikkutytön, Li Anderssonin, puoluejohtajaksi.

Näin kommunistit ottivat selvän askeleen kohti hajaannusta, riitoja, suukopua, selkäänpuukottamista ja avointa riitelyä. Kohta väite ”vasemmisto lisääntyy jakaantumalla” tulee saamaan aivan uusia punaisen sävyjä.

Andersson aloitti uransa kompastumalla ensimmäisessä twiitissään omaan keppihevoseensa, ns. äärioikeistoon. Hän kajautti heti alkuun uskottavuutensa karille kommentoimalla poliittista vastustajaansa ja näiden vekkulia provokaatiota sanoin

Li Andersson provosoitui välittömästi Vasemmistoliiton puheenjohtajana 110616

Kun kerran Li Anderssonista Soldiers Of Odinien vierailu Vasemmistoliit… ei kun … kommunistien puoluekokouksessa oli ”turha ja tyhmä provokaatio”, niin miksi ihmeessä hän sitten provosoitui? Pryceless!

Li Andersson taisi olla sittenkin Suomen ja suomalaisten kannalta paras valinta kommunistien puoluejohtajaksi. Nimittäin listattuna Anderssonin ominaisuudet kertovat kaiken olennaisen tästä uudesta kommunistien pimatsu-pomosta.
Li Andersson:
 
1. On kaukana rasvakouraisesta duunarista.
2. On liian teoreettinen ja on opiskellut lähinnä sosiopoliittista huuhaata.
3. On femisti sillä tavalla kuin duunari feminismiä inhoaa.
4. On kuvitelmansa mukaan nätti ja kuvittelee saavansa sillä anteeksi.
5. Elää edelleen isän rakentamassa pikku muumimaailmassa. Siis epätodellisessa kuplassa.
6. Edustaa suomenruotsalaista bättrefolkia pahimmillaan
7. On kuuntelu- ja keskustelukyvytön vänkkääjä. Hän puhuu ihmisten päälle, ei kuuntele muita eikä kunnioita muiden mielipiteitä.
8. Ei ymmärrä suomen kielen nyansseja ja puhuu sitä ajoittain
9. Kuvittelee itsekin tehneensä tutkimuksen suomalaisesta ns.äärioikeistosta kääntämällä ja copypasteamalla ruotsalaisten äärivasemmistolaisten ja anarkistien tietomurtojen kautta saatuja ja koottuja artikkeleita.
10. Nostaa laittomat maahanmuuttajat suomalaisen työläisen, työttömän, eläkeläisen ja syrjäytyneen ohi ja yläpuolelle.
11. On keskenkasvuinen, maailmaa sekä sen todellisuutta hahmottamaan kykenemätön pikkutyttö.

12. On Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kanssa liian lähellä anarkistirikollisia ja tulee puolueensa puheenjohtajana jossain vaiheessa vastaamaan ja selittelemään sitä julkisuudessa.

 

Ennen kaikkea, Li Andersson:
13. Ei ole johtaja.

 

Onneksi olkoon kommunistit! Te teette sen (taas) itse!

KK


 

Eilen tehtiin eräs virstanpylvään alitus suomalaisessa nettimaailmassa. Tähän samaa WordPress-palveluun ( jota mekin käytämme alustana) ilmestyi (mahdollisesti, todennäköisesti ja ilmeisesti)  ensimmäinen osa viime kesänä erään vasemmistopoliitikon suustaan lipsauttamasta laittomasta henkilörekisteristä (hän ei ilmeisesti sitten uskaltanut julkaista sitä omissa nimissään).

Julkisuuteen levitetyssä rekisterissä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti ihmisen koko nimi, henkilötunnus, kotiosoite, yrityssidonnaisuudet ja niin edelleen – kaikki sellaisia tietoja joiden julkaiseminen ( jo pelkästään bona fide-aikein) on rangaistavaa lainsäädännössämme.

Poliisi tekee tietysti oman harkintansa mukaan omat johtopäätöksensä, mutta tässä tapauksessa on kuljettu sen viivan yli, minkä jälkeen poliisin olisi syytä puuttua kyseisen henkilörekisterin pitäjien ja julkaisijoiden toimiin.

Yksinkertaistaen, jos poliittinen johto hyväksyy kaikesa hiljaisuudessa tällaisen äärivasemmistolaisen toiminnan, eivätkä lakia valvovat viranomaiset, aika vauhdilla,  puutu tähän touhuun, silloin poliitikot ja viranomaiset sallivat poliittisen sisällissodan syttymisen tässä maassa.

Niin se vinkki. Kun kerran Antifaa ei ole Suomessa eikä selin Adidas-veryttelytakissa kuvaajaan päin seisovalla vasemmistolaisella (laittoman?) henkilörekisterin pitäjällä ole mitään tekemistä kyseisen (hänen ilmoituksensa mukaan olemattoman) anarkistijärjestön kanssa, kannattanee tutkia herran tietokoneen kovalevy (josta viimeksi Oulussa tunnistettiin, julkisuuteen päässeen tiedon mukaan, ihmisiä ihan ikiomasta henkilörekisteristä) ja kyseisen poliitikon suhde tähän sivustoon (joka julkaisi tässä kirjoituksessa mainitun laittoman henkilörekisterin internetosoitteen ensimmäisenä).

Copyright Kari Halkola via Hommaforum

Site Meter

KK

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

Site Meter

KK

Tänään on hyvä syy liputtaa ja skoolata. 12 vuoden kansallinen hätätila ja painajainen loppuu tänään, kun koko kansan presidentiksi itseään tituleerannut vähemmistöänkyrä Tarja Halonen poistuu takavasemmalle Tasavallan Presidentin virasta.

Tuon kahdentoista vuoden ajan suomalaisen yhteiskunnan traditioita ja kivijalkaa rappeuttamaan pyrkinyt vasemmistotantta on saanut niin paljon ikävää ja pahaa hallintokautensa aikana aikaan,  joten veikkaan ettei kansan konservatiivinen osa jää häntä kaipaamaan. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että juuri Halonen ja hänen hengenheimolaisensa ovat pääsyylliset siihen ikävään asiaan, että Suomen kansa on jakautunut jyrkästi kahtia.

Suoraan kansanvaltaan uskovana ei tulisi mieleenikään arvostella sitä vaalitulosta, jolla Halonen pääsi valtaan. Se, että tulos ei miellytä kertoo ainoastaan siitä, ettei omalla puolella tullut tehtyä tarpeeksi töitä oman asian ja ehdokkaan eteen – tai sitten vaihtoehtoisesti sen, että valintamahdollisuudet olivat lähinnä verrattavissa valintaan kupan ja ruton väliltä.

Halosen kausi hallitsijana herättää myös aiheellisen kysymyksen siitä, onko presidentti-instituutio sinänsä välttämätön – ja jos on, millaisin valtaoikeuksin. Tästä on helppo jatkaa ajatusta siihen, että onko edustuksellinen demokratia tarpeellinen vai voitaisiinko se korvata virkamiesvalmistelulla ja suorilla (sitovilla ) kansanäänestyksillä?

Änkyrävasemmistolaista demokratiakäsitystä edustava Halonen on vielä kautensa viime metreillä antanut ajatuksistaan varsin selvän ja kirkkaan kuvan.  Hän on pahoittanut mielensä siitä, että kansalaiset ovat uskaltaneet ja kehdanneet arvostella hänen persoonaansa ja toimiaan.

Halosen mielestä Halosen arvostelu osoittaa kansanvallan kunnioittamattomuutta ja halveksuntaa.

Yleinen ja vakiintunut käsitys tästä kansalaisten poliitikkoihin (ja muihin vallankäyttäjiin) kohdistuvasta arvosteluoikeudesta on kylläkin tasan päinvastainen kuin tämän sosialidemokratian kasvatin puolueriippuvainen näkemys.

Puhumattakaan nyt sitten  niistä virkanimityksistä, joissa Halonen hallintokausiensa aikana käveli niin hallituksen kuin eduskunnankin yli ja nimitti omia suosikkejaan, tovereitaan ja jopa muodollisesti ilman riittävää koulutusta vailla olevia poliittisia broileraita enemmistöpäätöksellä valittujen kyvykkäämpien, sopivampien ja jopa koulutetumpienkin ehdokkaiden ohi.

Jääköön jokaisen oman ymmärryskyvyn varaan kuinka enemmistöpäätöksiä ja kansanvalta kunniottavaa tämän koko kansanpresidenttimme toiminta ja arvomaailma todellisuudessa ovat.

Tervemenoa, ei tule ikävä.

*  *  *

Ai niin – melkein unohtui.

Kullervoblogin toimitus onnittelee Sauli Niinistöä vaalivoitosta ja toivottaa hänelle onnea tulevalla hallintokaudella. Sitä hän nimittäin tarvitsee  – etenkin omien (entisten)  puoluetovereidensa vuoksi.

Site Meter

KK

Oikeassa olemisen ja omien ennusteiden toteutumisen pitäisi kaiketi olla positiivinen asia. Jostain syystä tääällä toteutuneet skenaariot ovat olleet lähinnä negatiivisia tapahtumaketjun kohokohtia tai huipenuksia.

Vanhoja tekstejä tonkiessani huomasin, että olen ennustanut aika tarkasti vähemmistövaltuutetun virkaan liittyvän kehityksen  jo nykyistä edeltävän viranhaltijan nimitysprosessin aikana:

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa lakia lukeneen anarkian- ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Väärässä olin ainoastaan siinä, että seuraavalla kierroksella tuohon virkaan (epäpätevänä) nimitetyksi tuli oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet.

Ehkä tulemme vielä näkemään senkin ajan, kun avoimessa yliopistossa pari oikeutieteen luentoa kuunnellut (ja sen jälkeen itseään oikeustieteen opiskelijaksi nimittävä) entinen raitiovaunun kuljettaja  ja nykyinen (YLE:ssä julkisin varoin yksipuolista vihapropagandaa suoltava)  anarkisti toimii vähemmistövaltuutettuna?

Ja ehkä näemme senkin, kuinka nuorten vasemmistonaisten käsitys siitä, että joitain lakeja saa rikkoa vasemmistolaisen ideologian oikeutettamana tulee yleiseksi ohjenuoraksi koko yhteiskunnassamme – Kapteeni Anarkian heitellessä syrjiviksi katsomiensa yritysten ja yksityisten ihmisten ovista sisään polttopulloja ja hajottaessa toisten omaisuutta – vähemmistövaltuutetun virkaa toimittaessaan.

Eva Biaudetin nimittämisen epäpätevänä virkaansa runnoi muuten (vastoin hallituksen enemmistön mielipidettä) sisäministeriön kansliapäälikkö Ritva Viljanen – joka puolestaan runnottiin virkaansa huonompana vaihtoehtona ja vastoin hallituksen yksimielistä ehdotusta demokraattorimme presidenttimme Tarja Halosen toimesta – vastoin kaikkia demokratian periaatteita.

Viljasen maailmankatsomuksesta poikeaavaa ideologiaa tunnustavan ihmisen näkökulmasta katsoen, Viljanen on useaan kertaan venytellyt valtansa ja niihin liittyvien oikeuksiensa rajoja.

Tilanne on johtanut nyt siihen, että Viljasen viime viikkoinen avautuminen joutui hieman tarkemman tarkastelun alle. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nimittäin haluaa selvittää sen ,  voiko  enää kansliapäällikkö Viljanen ihan oikeasti toimia nykyisessä puuhassaan.

Tämä asia on sellainen, että se tuntuu kiinnostavan Putkosen lisäksi meitä muitakin.

Site Meter

KO

 Avoin kirje Suomen jääkiekkojoukkueelle,

Ja oikein paljon onnea maailmanmestaruudesta. Katsoimme peliä yhdessä ystävien kanssa ja iloitsimme yhdessä monien muiden kanssa hienoa saavutusta.

Iloa kuitenkin synkensi kaupungilla kuuluneet juhlijoiden rasistiset huudot ja aggressiivinen käytös. Bussipysäkille kuului ensin huutoa, että uskaltaako joku täällä tunnustaa olevansa ruotsalainen ja hieman myöhemmin toinen porukka möykkäsi, että tänään saa kaikki ulkomaalaiset pataan. Meitä suututti ja harmitti, eikä juhlatunnelma enää palannut.

Raitiovaunussa kotimatkalla todella isokokoinen mies uhkaili kahta tummaa poikaa, haukkui näitä terroristeiksi ja huusi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille. Hommasimme poikakaverini kanssa tälle riidanhaastajalle häädön raitiovaunusta ja pyysin anteeksi vaivaantuneesti hymyileviltä pojilta kaikkien meidän suomalaisten puolesta, jotka kyllä iloitsivat teidän voitosta, mutta joita hävetti kaduilla rasistisesti ja uhkaavasti käyttäytyvät suomalaiset.

Olisin todella kiitollinen, jos kertoisitte mitä mieltä itse olette rasismista ja siitä kenellä on oikeus iloita voitostanne, kenellä on oikeus turvassa kävellä juhlinnan keskellä? Toivottavasti vastaatte; voitte tehdä sen vaikka tänään siellä kuuluisalla torilla, jonne monet kokoontuvat teitä onnittelemaan.

Tässä adressi, jonka allekirjoittaneet toivovat teidän ottavan kantaa voitonjuhlinnassa esiintyvään rasismiin ja rasismiin yleisestikin: http://www.adressit.com/suomen_jaakiekkojoukkue_-_ota_kantaa_rasismiin

ystävällisin terveisin

Paloma Hannonen

Huomionkipeä Anni Sinnemäen neverheard avustaja Facebookissa 16. toukokuuta 2011.

Site Meter


Näin sanoi vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki 18.4.2011, kun häneltä kysyttiin, että onko mahdollista, että vihreät jossain tapauksessa olisivat tulevassa hallituksessa? Oliko virhe rajata hallitusyhteistyön mahdollisuus pois jo ennen vaaleja siinä tapauksessa, ettei vaalivoittoa tule?

Hallitukseen meno on täysin poissuljettu, enkä ole kenenkään muunkaan kuullut sanovan toisin. Näin ison tappion jälkeen puolueen ei pidä mennä tekemään hallitusyhteistyötä vaan sen pitää kartoittaa tilanne ja alkaa rakentaa uutta kannatusta omin ehdoin ja omin päämäärin. Hallituksessa pitää keskittyä neuvotteluihin, kompromisseihin ja yhteistyöhön eikä siihen, että missä me olemme ja mistä haemme kadonnutta kannatusta takaisin. Siksi oli perusteltua tehdä tämä linjaus. Neljä vuotta sitten oli jo selvää, että hallitustaival tulee olemaan meille raskas, ja siksikin oli perusteltua linjata, että hallitukseen mennään vain, jos sinne voidaan mennä voimakkaampina.

Samainen Sinnemäki kuukautta myöhemmin  18.5.2011:

Viime päivinä monia vihreitä on myös muistutettu siitä, että linjasin vuosi sitten meidän menevän hallitukseen vain, jos kasvamme vaaleissa. On aivan totta, että tuo lupaus tulee nyt rikotuksi, jos hallitukseen lopulta lähdemme.

Vuosi sitten en pystynyt ennalta näkemään koko suomalaisessa poliittisessa historiassa ainutlaatuista siirtymää, joka johti siihen, että vaalit voitti ainoastaan yksi puolue. Tuo puolue ilmoitti, ettei se halua kantaa vastuuta.

Itse ajattelen, että tässä tilanteessa – kun ainuttakaan vaalivoittajaa ei ole hallitukseen tarjolla – tuntuisi väärältä jäädä ajamaan kunnianhimoisia tavoitteitamme oppositiosta käsin, jos samalla tietäisin, että olisimme voineet myös tehdä näille samoille asioille jotain hallituksessa. Tässä vaiheessa siis haluan puskea kaikella sillä voimalla mitä meillä on niitä tavoitteitamme eteenpäin. Jos voimamme eivät riitä vihreiden näköiseen ohjelmaan, jäämme ulos hallituksesta.

Tällainen on siis vihreiden moraali, rehellisyys, demokratian kunnioittaminen – sekä poliittinen muisti. Valta on pilannut vihreät. Se on muuttunut äärivasemmistolaiseksi laitospuolueeksi – sellaiseksi, jolle on tärkeintä roikkua vallassa hinnalla millä tahansa.

Kiitos. Todistitte juuri itse sen, mikä on koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

Lähteet: VL, Vihreät

Site Meter



Moni muukin on varmaan pitkään pähkäillyt sitä, miten puristaa Vihreät De Gröna rp. nimisen järjestön olemus pähkinänkuoreen. Niin liukas ja amebamainen tuo puolue on.

Vihreiden touhu puolueena menee julkisuudessa niin, että aina silloin kun vihreille sopii  erityisesti vihreiden kansanedustajaehdokkaat                (esimerkiksi Jukka Relander ja  Husein Muhammed) ovat vaatimassa, että Suomessa pitää noudattaa ainoastaan suomalaista lainsäädäntöä. Maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen Muhammed on mennyt niinkin pitkälle, että hän kieltää suomalaisen kulttuurin ja siitä versoavan ns. maan tavan  – ymmärtämättä, että juuri se on lainsäädäntömme ja oikeuskäsityksemme perusta.

Tämä tiukka laillisuusperiaate koskee vihreästä näkökulmasta heitä vain silloin, kun se on heidän agendalleen hyödyllinen. Vihreiden poliittisia vastustajia se sitoo vihreiden mielestä myös muulloin.

Kun laillisuusperiaate on vihreille puolueena hyödytön, vihreät siirtyvät varsin nopeasti pakottamisen, komentamisen, kansalaistottelemattomuuden (l. lainsäädännön rikkomisen)  tai muunlaisen ahdistelun linjoille.

Erinomainen esimerkki parin päivän takaa liittyy ViNo:n puheenjohtajan  Paloma Hannosen huomiohakuiseen vaatimukseen. Hän nimittäin vaati, että Suomen jääkiekon MM-joukkueen tulisi irtisanoutua rasismista – asiasta joka ei kuulu koko lajin tai joukkueen toimintaan mitenkään.

Tuollainen vaade on aivan samanlainen, kuin jos joukkuetta kehotettaisiin sitoutumaan  olematta syyllistymättä pedofiliaan tai kannibalismiin. Tuollainen vaatimus jääkiekkojoukkueelle irtisanoutua jostain sellaisesta, joka ei edes tule tuollaisen ryhmän toiminnassa mieleen, tuo puolestaan mieleen sen, että pitääkö kaikkien vastata “kyllä” tai “ei” sellaiseen kysymykseen, jossa kysytään “joko olet lopettanut puolisosi hakkaamisen”

Tuo touhu on typerää ja yksisilmäistä omien poliittisten arvojen ajamista ja muiden syyllistämistä siitä ilosta, että sattuu olemaan sen kansakunnan jäsen, joka voitti maailmanmestaruuden.

Nyt päästäänkin siihen pähkinänkuoreen. Vihreissä noin yleensäkin korostuu erinomaisesti sellainen käsite kuin voimauttaminen.

Tuo termi tulee feministien luomasta sanasta Empowerment. Sen merkitsee arroganttia ja epäoikeudenmukaista tapaa muuttaa kielletty sallituksi huutamalla mulla on oikeus!  Tuon huudon jälkeen vääryydestä tai väärin ymmärretystä välttämättömyydestä tulee hyve. Jos nainen on huora tai mies spurgu,  niin voimaannuttamisessa huoraaminen ja retkuilu nähdäänkin arvokkaana asiana – sellaisena joka on itselle sallittua ja josta ollaan ylpeitä.

Tämä on siis koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

Site Meter

Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana toimiva Paloma Hannonen pääsi historiaan sillä, että hän oli tällä kerralla se ensimmäinen ylimielinen elitisti, joka ehti härskisti ratsastamaan toisten urheilusaavutuksilla oman konkurssissa olevan poliittisen agendansa vuoksi. Hannosen suoritusta korostaa erityisesti se, että hän nappasi käteensä rasistikortin ja löi sillä 92,7 %:a  suomalaisista päähän –  siis kaikkia meitä normivirtasia, jotka emme äänestäneet vihreitä.

Tällainen huomiohakuisuus herättäisi normaalisti lähinnä myötähäpeän ja hilpeyden tunteita, mutta kun kyseessä on meille normivirtasille  (ja meidän tulevaisuudenuskollemme ja maailmankuvallemme) varsin  tärkeä jääkiekon maailmanmestaruus, niin jotenkin tuntuu siltä, että hymy muuttuu irvistykseksi.

Hannonen päätti siis napata tilaisuudesta kiinni ja kirjoitti eilen Facebookiin vaatimuksen siitä, että jääkiekkomaajoukkueen pitää irtisanoutua rasismista.

Vihreiden älyllinen epärehellisyys ja poliittinen kieroilu ovat muuttuneet omaksi surulliseksi palasekseen  ns. suomalaista poliittisen kulttuurin joutomaalle. Se, että vihreät ratsastavat urheilulla ja joukkuemestaruuden nostattamilla kansallisylpeyden tunteilla on irvokasta, kuvottavaksi se muuttuu silloin, kun vihreiden taholta esitetään, että jos joku ei irtisanoudu vihreiden pakottaessa irti julkisesti rasismista, hän ja häntä kannattavat ihmiset ovat rasisteja.

Vihreiden tärkein (aina Koijärveltä saakka alkanut lakia, omistusoikeutta, mielipiteenvapautta ja yhteisesti sovittuja tapoja rikkovaa) perinne  on ratsastaa jokaisella pienintäkin positiivista mediahuomiota saavalla asialla – oman  nollaa kohti syöksyvän kannatuksensa säilyttämiseksi.  Kotimaiset suuronnettomuudet, maanjäristykset, tsunamit, urheilu – mikä tahansa (kuten tässä tapauksessa nationalistisia tunteita herättävä jääkiekon maailmanmestaruus) on sopiva välikapistus alistettavaksi vihreän pakkopolitiikan käyttöön. Vihreän agendan mukaan oikeuksia kun ei ole muilla kuin vihreillä ja kaikki muut ajattelevat väärin.

Hannosen huomiohakuisuus jatkuu. Tänään hän kirjoittaa Facebookin seinällään, että ‎6400 allekirjoitusta, Mikko Koivun vastaus ja valtava määrä positiivista palautetta on hieno osoitus siitä, että välitämme mitä täällä tapahtuu. Eli rivien välistä, suomeksi  – Olen tyytyväinen siitä, että noinkin monta ihmistä lähti minun  juttuuni mukaan.

Juttu ei muuten mene, siten kuin Hannonen sen esittää.Mikko Koivu ei muuten – vastoin Hannosen väitettä – irtisanoutunut rasismista tai lähtenyt Hannosen mukaan. Todellisuudessa Koivu totesi omaan selkeään tyyliinsä, että


Meidän vahvuus on se, että jokainen on tuonut oman panoksensa ja kaikki ovat pystyneet olemaan omia itsejään. Jokainen on joukkueessa kuin kotonaan, ja se on ollut meidän voima tässä turnauksessa.

Ihmisellä täytyy olla aika voimakas mielikuvitus, jos tuon pystyy tulkitsemaan irtisanoutumiseksi rasismista. Toisaalta, ei Koivun tai muunkaan maajoukkueen tarvitse irtisanoutua mistään. Urheilu on urheilua, eikä se muutu vihreiden vaatimuksistakaan politiikaksi.

Vuorokausi pakotusyrityksen ja Hannosen kertoman  tarinan jälkeen alkaa näyttämään yhä vahvemmin siltä, että Paloman kuvailevat tapahtumat taitavat siten olla sepitettyjä. Eli nyt näyttää entistä vahvemmin siltä,  Paloma Hannonen ei ole pysynyt totuudessa. Pieni taustaselvityskierros ei vahvista Hannosen tarinaa todeksi, eikä hän ole itse myöskään pystynyt osoittamaan väitteitään tosiksi. Tosin pitää muistaa, että Palomalla on tässä asiassa  asiansa hallitseva oppiäiti.

Vihreiden moraalittomuus on tällä hetkellä esitettyjen väitteiden ja todisteiden pohjalta dyykannut tässä tapauksessa syvemmälle kuin koskaan aikaisemmin –  ja se on jo sinänsä saavutus edellisten moraalittomuuksien ketjussa.

Loppukaneetiksi toimitus ilmoittaa, että se  ei aio irtisanoutua rasismista. Me emme aio myöskään irtisanoutua kommunismista, kannibalismista, karaokelaulamisesta, homoseksualismista tai edes feminismistä.

Me emme näe siihen tarvetta – kuten emme myöskään siihen, että pilkkaisimme jonkun toisen saavutuksia omilla vaatimuksillamme.

Lähteet: Facebook, HKL, IL

Site Meter

Perussuomalaisten julkistettua  viime viikolla vaaliohjelmansa,  sekä vihervasemmiston että Kehittyvien maakuntien kokokepuleiden synkimmistä koloista alkoi kuulua älämölöä.

Toistaiseksi eniten mölinää on aiheuttanut perussuomalaisten kulttuuripoliittinen linjaus. Vaikka kiihkeää miesvihaa ja  änkyräfeminismiä edustava Anne ”Vulva” Moilanen oli viikonlopun keltalehdessä sitä mieltä, että kaikki taide on yhtä arvokasta,  niin Kullervoblogin toimitus uskaltaa  (muniin ampumisenkin uhalla) olla asiasta eri mieltä – kaikki ns. taide ei todellakaan ole yhtä arvokasta, vaan osa siitä on lähinnä irvokasta.

Täältä päin tarkasteltuna on kuitenkin aika vaikeaa nähdä mitään syytä tukea yhteiskunnallisesti (mitenkään) esimerkiksi Teemu Mäen taiteen nimissä suorittamaa eläinrääkkäystä ja suoranaista  perseilyä.

Taitelija Mäki tuli nimittäin ns.suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 tekemällään  videoteoksella Sex and Death.  Mäen itsensä mukaan, kyseinen videoinstallaatio on  väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi.  30 minuuttia kestävässä tekeleen kliimaksi on kuusi sekuntia kestävä kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän masturboi ja ejakuloi viattoman luontokappaleen  ruumiin päälle.Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989. Syynä oli  teoksen ”raaistavuus ja epäsiveellisyys”.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 1991 Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, että kissa ei kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, että sitä ei saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.

Mutta eihän tämä tähän (tietenkään)monikulttuurisessa ja suvaisevaisessa Suomessa tuolloinkaan jäänyt. Julkisesta esityskiellosta ja hovioikeuden päätöksestä huolimatta Valtion taidemuseo osti kokoelmiinsa vuonna 1994 20 000 markan hintaan Mäen videoteoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää osia Sex and Death -teoksesta, mukaan lukien kissantappokohtauksen.

Asia palasi uudestaan julkiseen keskusteluun  vuonna 2004, Tuolloin heräsi keskustelu siitä,  että oliko asiallista ja sopivaa  hankkia (julkisin varoin) tällaista kuvottavaa roskaa Kiasman kokoelmiin. Päätös kohtasi laajaa  kritiikkiä kansalaisilta, Kiasman sponsoriyrityksiltä ja (jopa) kulttuuriministeri Tanja Karpelalta.

Lopulta teos siirrettiin Kiasman kokoelmista toisen Valtion taidemuseon yksikön, Kuvataiteen keskusarkiston, kokoelmiin.

Tällaista toimintaa ymmärtävät ja tukevat ihmiset herättävät kysymyksen siitä, että onko heidän moraalinsa, maailmankuvansa ja mielenterveytensä normaalilla tasolla?

Jotenkin jää sellainen kuva, että sanoillakin on heille aivan toisenlainen merkitys kuin normivirtaselle tai Nyky-Suomen sanakirjalle.

Ehkä se ymmärrys kulkee niissä raameissa ja juuri siten, miten Mäki kommentoi itse kaikki mahdolliset horisontit ylittänyttä ( ja alittanutta) performanssiaan:

”Se nyt vain oli tapa ilmaista itsetarkoituksellista väkivaltaa ilman nöyryytystä tai alistamista!”

Onkohan täällä päässä jokin suvaitsevaisuuteen liittyvä puute tai vika, sillä me emme pysty ymmärtämään – emme Mäkeä, emmekä Mäen ymmärtäjiä.

Lähteet: Wikipedia, Hikipedia, IL, STT

Site Meter

Päivän identtiset kaksoset, olkaa hyvä:

Cruella De Vil, Disneyn äärifeministinen hahmo

Astrid Thors, kukkahattutäti.

(Kiitos  ideasta nimimerkki Iloveallpeople:lle)

Site Meter

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet)  esitteli eilen MTV3:n 45-minuuttia ajankohtaislähetyksessä omaa malliaan siitä, kuinka yhteiskunta pystyi vielä nykyistäkin enemmän tukemaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja poistamaan esteitä ihmiskaupan tieltä.

Braxin mielestä poliisin pitäisi käyttää maalaisjärkeä parituksen uhreilta seksiä ostavien kiinnisaamiseksi. Jos tämä ei onnistu, Brax väläyttää seksin ostamisen täyskieltoa.

Häiritsevään prostituution puuttumiseen on laissa riittävät työkalut. Esimerkiksi ratsiat olisivat hyvä keino saada ostajat kuriin.

Järjestyslain nojalla kaikki seksin ostaminen ja myyminen julkisissa tiloissa on kiellettyä – esimerkiksi yökerhoissa

Oikeusministeriön selvityksen mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana seksinostajia on tuomittu vain vajaat 40. Tämä todistaa Braxin mukaan sen, että kaikki poliisit eivät valvo lakia riittävästi.

On poliiseja ja on poliiseja. Ei lain valvominen ole kaikille poliiseille yhtä vaikeata.

Pohjoismaissa eletään samassa todellisuudessa, mutta Suomessa laki on lievin. Suomi on kriminalisoinnut seksin ostamisen vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Ruotsi on kieltänyt ostamisen ja myymisen, Norja kaiken ostamisen.

Jos on viitteitä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen Suomen lain takia, niin tietysti se on erittäin vakava paikka. Lakia pitää tiukentaa nykyisestäkin.

Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee asiaa maaliskuussa – sopivasti tässäkin asiassa enne tulevia eduskuntavaaleja.

Toisin kuin Brax, normaalisti ajatteleva kansalainen saattaa nähdä syy- ja seurausyhteyden siinä, että järjestäytynyt kansainvälinen kovan luokan ihmiskauppa on siirtynyt Ruotsista ja Norjasta Suomeen juurikin näiden maiden kiristyneen lainsäädännön vuoksi.

Vihreiden (naisten) ymmärrykseen tällainen looginen johtopäätös ei tietenkään mahdu. Toisaalta on aika huvittavaa katsella sitä, että minkälaisessa rikollisuudessa heidän mielestään pitäisi kiristää lainsäädäntöä ja minkälaisessa löysätä sitä.

(Yleisperiaatteena tuntuu olevan se, että murhamiesten pitäisi päästä teoistaan päänsilityksellä, ymmärryksellä, kimppahalilla ja  ehdonalaisella, ruman normaalimiehen pitäisi päätyä seksin ostamisesta linnaan ja sananvapauden käyttämisestä (vallitsevan vihreän dogman vastaisesti) pitäisi sitten ehdottomasti langettaa elinkautinen vankeusrangaistus.)

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, prostituutio on sellainen ala, johon kiellot eivät ole koskaan purreet. Kriminalisointi ajaa ammatinharjoittajat entistä ahtaammalle ja suoraan järjestäytyneen rikollisuuden syliin.

Saksalainen tapa (jossa huorat omistavat bordellin itse esimerkiksi osuuskunnan kautta) on tutkittaessa osoittautunut toimivimmaksi malliksi tämän ikuisuuskysymyksen ratkaisemisessa.

Kun liiketoiminta on ammatinharjoittajien omissa käsissä ja sen on laillista, myös yhteiskunta pystyy suojaa,maan ammatinharjoittajaa ja tämän elinkeinoa sekä hyötyy yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta verotulojen myötä.

Tällaisen yhtälön käsittäminen taitaa olla Braxin kaltaisille täysi mahdottomuus.

Lähde: MTV3


Site Meter

Monikulttuurin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kertoo, että vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara lähtee puolueen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Soininvaara on ehdolla Helsingin vaalipiiristä.

Se miksi Soininvaara pyörtää aikaisemmat pyhät puheensa ja lähtee vaaleihin onkin sitten toinen juttu.

Kuten täällä jo aikaisemmin ennusteltiin, entisen pikkupioneerin,  Anni Sinnemäen, valinta virheiden puoluejohtajaksi on aiheuttanut kansalaisten silmien avautumista vihreiden todellisen olemuksen suhteen.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuuniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä on sittemmin onnistunut erinomaisen hyvin hajottamaan puoluettaan, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja (toivottavasti)  antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan.

Niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana viimeinkin unohduksen yöhön.

Vihreiden kannatus on romahtanut ja kyseisen puolueen ummehtuneelta kuukautisvereltä tuoksahtavalla puoluejohdolla alkaa olla pakkotilanne edessään. Jostain on löydettävä ääniharava edes Helsinkiin tai vaalitappio realisoituu puolueen täydellisenä marginalisoitumisena. Ja ääniharava voi (vastoin tuon puolueen nykyisiä feministisiä periaatteita) ääritilanteessa olla sitten jopa mies.

Ja tässä vaiheessa – ja tästä syystä – Osmo Soininvaara astuu takaisin remmiin. Jostain syistä rationaalisestikin ajattelevilla ihmisillä on edelleen sellainen näköharha, että Soininvaara eroaisi jotenkin edukseen muista vihreistä. minäkin luulin joskus näin, mutta seuraamalla Osmon blogia (ja etenkin siellä käytyjä keskusteluja) suomut putosivat omilta silmiltäni.

Puutarhatonttumaisesta ulkonäöstään ja näennäisliberaaleista puheistaan huolimatta, monissa asioissa tuon ulkokuoren takaa on (ilmeisen vahingossa?) astunut esiin aito tahtopoliitikko ja vihreä pakottaja. Osmo toki kuuntelee eri mieltä olevien mielipiteitä, mutta ei hän ole valmis juurikaan tinkimään omistaan – kompromissien tekemisestä puhumattakaan.

Hyvä esimerkki Soininvaaran todellisesta olemuksesta on hänen toimintansa Suur-Lahden yksimiehisenä selvityslautakuntana. Soininvaara poltti päreensä kun ei saanut tahtoaan lävitse ja kansa äänesti (demokratian periaatteiden mukaisesti) hänen slummiuttamissuunnitelmaansa vastaan ja halusi edelleen elää kotiseudullaan.

Tässä on erinomainen esimerkki siitä ristiriidasta, joka vallitsee vihreiden puolueohjelman ja heidän tekemänsä politiikan välillä.

Vihreiden periaateohjelmassa nimittäin kerrotaan, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin.

Tämä ei oikein sovi Soininvaaran toimiin Päijät-Hämeen kuntaliitosprojektin parissa. Ehkä kyse oli kuitenkin siitä, että vain tietynlaiset ihmiset saavat harjoittaa vapaaehtoista toimintaa. Tai siitä, että unelmat ja maaseutu kuuluvat vain harvoille ja valituillle.

Vai olisiko kyse sitten kuitenkin Oden henkilökohtaisista ambitioista? Olisiko kyse siitä, että politiikka ja puolue ovat Osmon ajatusmaailmassa vain välttämättömiä pahoja ja keinoja, joilla hän pääsee todelliseen päämääräänsä?

Osmo Soininvaaran entinen puoluetoveri  Eero Paloheimo (joka kuului myös ns. Pyhään Perheeseen), kuvaili jo viitisen vuotta sitten näin (hyvin tuntemansa) Soinivaaran tarkoitusperiä:

Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus. Hurraa!




Lähteet: HS, STT, Eero Palonheimo blogi

Site Meter

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  mikä yhdistää ns.Vihreää liikettä ja Neuvostoliittoa?

Me vastaamme; toimintaperiaate. Jos vielä tarkennamme,niin ns. Neuvostoliittolainen Perseensuristin liippaa läheltä vihreitä.

Toimintaperiaate on täysin sama; Vihreä liike ei ole vihreä eikä liiku. Toisaalta Neuvostoliittolainen Perseensuristinkaan ei mahdu perseeseen eikä surise.


Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Site Meter

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla – ja jopa etnisellä puhdistuksella – uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

”Toimittaja” Akuliina Saarikoski Uudessa Suomessa 18.3.2009.

Tämä Jyrki Saarikosken tytär alkaa olla ehtymätön typeryyksiä, propagandaa ja epätotuuksia työntävä torvi. Ikävä kyllä Uusi Suomi-nettilehden omistaja  Niklas Herlin on mennyt (ilmeisesti) ajattelemattomuuttaan antamaan tälle YLE:n toimituspäällikön tyttärenä sisään päässeelle käänteisjournalistille (ketä ketä nyt sinänsä oikeasti kiinnostaa suojatyöpaikkalaisten jorinat? )  lisäksi aitoa mediatilaa ja aikaa.

Kunhan Uusi Suomi (ja Herlin) julkaisevat  näitä todellisuuden kahleet journalismista katkaisseita  akuliinailuja riittävän paljon ja pitkään, sen uskottavuus tulee päättymään samalle tasolle Hyysärin kanssa.

On ehkä ihan paikallaan muistuttaa siitä, että Akuliinan muisti pätkii todellisuus on harhautunut nyt aika pahasti (kas, täällä, täällä ja täällä – noista linkeistä löytyy lisää Akuliisan seikkailuja ihmemaassa) siitä miten normivirtanen asian kokee. Kun mietitään, kuka Suomessa uhkailee väkivallalla, on tosiaan syytä muistella, mitä kyseinen ”toimittaja” on itse laukonut julkisuuteen:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

“Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Puhumattakaan niistä Akuliinan heittelemistä ihan suorista väkivallalla uhkailuista:

Jep…

Myös hiljan aikaa sitten uutisvuossa ollut tieto siitä, että ns.eläinaktivistien Turussa vuonna 2008 tekemän yli sata ihmistä hengenvaaraan asettaman tuhopolton tutkinta on edistynyt, liittyy kiinteästi  Akuliinan historiaan.

Akuliina Saarikoski on toiminut Oikeutta Eläimille yhdistyksen tiedottajana,

Oikeutta eläimille-yhdistys on  EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Akuliina kehaisee myös tunnettua vihafoorumiaHommawatchia. Hän kirjoittaa, että Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa, on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Mielenkiintoiseksi tuon toteamuksen tekee se, että toisin kuin Akuliina (jälleen kerran) väittää, tuo foorumi on keskittynyt metakeskusteluun Homma-forumista ja aidon yhteiskunnallisen vihapuheen levittämiseen. Se on saanut tukea tälle linjalleen myös valtakunnallisen tason vasemmistopoliitikolta.

Se mitä tuo vihafoorumi pitää todellisuudessa sisällään, liittyy siis aika kevyesti islamofobiaan –  totuus sen sisällöstä noudattelee tätä polkua:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.


Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!


Panu Hglund (vastauksena edelliseen):


Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.


Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.


Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.


Panu Hglund:

“Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.


Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.


Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.


Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.


Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Jep…

Kun Saarikoski viittaa tuossa kirjoituksessaan toisaalta islamofobiaan ja toisaalta on vaatimassa maallisen islamin virallisia tunnusmerkkejä – minareetteja – suomalaiseen katukuvaan, niin tällainen asioiden yhdistäminen vaikuttaa lähinnä (Saarikosken maailmankatsomuksen kannalta tarkasteltuna) lähinnä mielipuoliselta ajattelulta.

Saarikoski voisi käydä kysymässä Suomen vanhimmalta islamilaiselta yhteisöltä – tataareilta – miten nämä ovat pystyneet harjoittamaan uskontoaan ilman minareetteja jo toista sataa vuotta Suomessa? Vastaus saattaisi yllättää ja Akuliinalle se tuskin sopisi…

Kun anarkistilesbo vaatii Suomeen maallisen islamin tunnuksia, hän istuu mielestäni hieman hassunkurisessa roolissa.

Tästä Akuliinasta  tulee (päivä päivältä enemmän) mieleeni  jotenkin Liisa ihmemaassa – ja etenkin hänen konfliktinsa Herttakuningattaren kanssa.

Lähde: US

Site Meter

Jk. Myös Pasi Turunen on kirjoitellut samasta asiasta.

”Huivitetut suomalaisnaiset ovat minulle outo asia. Ihmettelen, miksi vapaat naiset vapaassa Suomessa pukeutuvat 1400-vuotta sitten säädetyn lain mukaan. Vai onko heillä liian vahva ulkomaalaistaustainen mies?”

Iranilaistaustainen nainen nimeltään Azaden Seura lehden kuluvan vuoden numerossa 5 (s.8-9).


Site Meter

Eräässä toisessa keskustelussa tuli esiin Helsingin kaupunginvaltuustossa vihreitä edustavan feminismitutkija Sari Näreen viime marraskuinen käsittämätön ja aidon rasistinen lausunto.

Tässä lausunnossa hän rinnastaa karjalaiset (ja etenkin sodan jaloista evakuoidut  siirtokarjalaiset) lähinnä  Afrikasta nykyisin Suomeen tuleviin maahanmuuttajiin:

Kun kuuntelee eräänlaista moralisoivaa pakolaispanikointia, niin tulee mieleen sota-aikana 40-luku. Evakkohistoria on täynnä kertomuksia siitä, miten kotinsa menettäneiden tarpeita on torjuttu ja heitä on syyllistetty hädänalaisesta tilastaan. Karjalaisevakot ovat kuitenkin tuoneet tärkeän panoksensa suomalaiseen yhteiskunnan kehittämiseen, eikä mielestäni vähäisin niistä ole lämpimämmän tunnekulttuurin välittäminen tähän pohjimmiltaan aika tunnekylmään kulttuurimme, josta pakolaispolitikointi tai -panikointi osittain juontaa.

Viimeksi tänään kuulin, kuinka yksi somalityttö taas kerran on muuttanut Englantiin suomalaisten rasismin takia. Kotoutuneista turvapaikanhakijaperheistä on paitsi kuluja myös runsaasti resursseja tuotavaksi yhteiskuntaamme, ja me hukkaamme asenteidemme takia paljon verovaroin koulutettuja maahanmuuttajanuoria kehittämästä tätä yhteiskuntaa, kun he aikuistuttuaan muuttavat pois Suomesta. Olisikin syytä katsoa sodanjälkeiseen historiaan, olisiko evakkojen kotiuttamisesta jotain opittavaa.


Kun nyt satun olemaan – toiselta puolelta suvultani – geeneiltäni siirtokarjalaisen suvun vesa, koen Sari Näreen kaupunginvaltuustossa esittämän  kommentin erittäin loukkaavana.

Tämä kommentti, jossa hän rinnastaa oikeudettoman hyökkäyksen takia kotinsa ja omaisuutensa jättämään joutuneet suomalaiset esi-isäni ja sukulaiseni maamme ulkopuolelta (paremman elintason perässä valmiiseen pöytään) tulleisiin ei-suomalaisiin maahanmuuttajiin, on lähinnä karjalaisten antaman uhrin häpäisemistä – asia jonka Näreen luulisi tuntevan ja tunnistavan.

Olen samaa mieltä Näreen kanssa siitä, että myös kotoutuneista turvapaikanhakijaperheistä on kuluja. Näreen näkemyksen mukaan me siis  hukkaamme asenteidemme takia paljon verovaroin koulutettuja maahanmuuttajanuoria kehittämästä tätä yhteiskuntaa, kun he aikuistuttuaan muuttavat pois Suomesta.

Asiaa kannattaisi miettiä myös meidän suomalaisten näkökulmasta. Jos suurimmalle osalle meistä suomalaisista kansallisvaltio ja homogeeninen kulttuuri on tärkeää ja säilyttämisen arvoista, niin miksi ihmeessä tuoda humanitaarisen maahanmuuton keinoin maahan ihmisiä, jotka eivät joko halua olla täällä tai joita enemmistö suomalaisista ei todellakaan halua vakituisesti Suomeen asumaan?

Järjenköyhyys on naamioitu näennäishumanismiin tässä asiassa – joku voisi sanoa jopa, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Näin saadaan aikaan sitä todellista rasismia.

Minunkin  mielestäni meidän olisi  syytä katsoa sodanjälkeiseen historiaan. Minun mielestäni Näreenkin olisi tosin syytä lähinnä katsoa sitä, ketkä tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakensivat sodan rauniosta – ja kenelle?

Evakkotaipaleelle joutui lähtemään talvisodan alkaessa 1939 430 000 henkeä . Heistä suurin osa oli karjalaisia.

Sodan lopussa evakkojen kokonaismäärä oli jo noin puoli miljoonaa. Evakot menettivät kotinsa ja yleensä lähes koko omaisuutensa. Äidit joutuivat yksin vastaamaan perheistään vieraissa oloissa miesten ollessa rintamalla.

Evakuoidut ihmiset majoitettiin alusta pitäen lähinnä maaseudulle yksityistalouksiin. Kyseessä oli pakkoratkaisu, sillä viranomaiset eivät olleet varautuneet pakolaisleirien perustamiseen.

Tämä ratkaisu oli paljon inhimillisempi kuin leirimajoitus, mutta eri heimoon kuuluvien ja erilaisen taustan omaavien ihmisten asettuminen samoihin asumuksiin ei tapahtunut aina kivuttomasti. Tästä kuitenkin selvittiin ja sotien jälkeen monissa osissa Suomea on ollut (ja on edelleen)  karjalaistaustaista väestöä, joka on sopeutunut uusiin olosuhteisiinsa.

Talvisodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan koko Karjalan kannaksen Neuvostoliitolle. Tuon alueen asukkaat joutuivat jättämään alueelle koko kiinteän omaisuutensa ja suurimman osan irtaimistostaankin.

Eräs hyvin läheistä sukua minulle oleva evakko oli tuolloin viisivuotias. Hän heräili koko loppuikänsä kesken päiväunien ja vielä vanhuksenakin haki turvaa sänkynsä alta. Hän muisti kuolemaansa saakka, kuinka hänen vasemman jalan kenkänsä jäi evakkotaipaleelle ja neuvostoliittolaiset koneet ampuivat evakkojunaa.

Toinen isoisäni (siis se joka selvisi hengissä talvisodasta, toinen ei selvinnyt) tutustui jatkosodan aikana Karjalan kannakseen ja kertoi kotiin lähettämässään kirjeessä vaikutelmistaan.

Isoisäni kirjoittaa isoäidilleni kenttäpostikirjeessään kokemuksistaan Käkisalmesta. Kirje on päivätty “Täällä 25/8 -41 “:

… Me tulimme Käkisalmen kautta, mutta kyllä se on ikävän näköinen paikka. Siellä on melkein kaikki talot poltettu, ei ole enää muuta kuin savuavia raunioita ja piiput törröttävät pystyssä. En nähnyt yhtään polttamatonta tai muulla keinoin tuhoamatonta taloa kaupungin keskustassa. Oli tosin pimeää kun kuljimme kaupungin lävitse ja ohitse. … Täällä missä nyt ollaan, on poltettu kanssa kaikki ryhmissä olleet talot , vaan yksinäiset ovat pystyssä. Ja niissäkin osassa on vaan kuoret jäljellä. Kaikki on viety sisäkattoja ja lattioita myöten ja ihmisen ulosteita joka nurkassa. … Ei sitä tiedä vaikka se sinun kotisi olisi vielä ehjänä. Kyllä nämä talot on muuten hurjassa kunnossa ja on niin kuin sikoja olisi ollut niissä. Kyllä niissä on paljon korjaamista ja siivoomista, ennen kuin ihminen voi asua niissä. …

No… jokainen tietää miten siinä sitten kävi…

Tämä hyvinvointivaltion pöytä, joka on katettu ja rakennettu alkuperäisväestöä edustavien suomalaisten (siis myös myös karjalaisten) suunnattomin uhrauksin ja kärsimyksin, on tarkoitettu ensisijaisesti meille alkuperäisväestöä edustaville suomalaisille – vapaa maahanmuutto ei kuulu edelleenkään ihmisoikeuksiin, toisin kuin suvereenin valtion huolenpito omista kansalaisistaan.

Kuten jo totesin, minä pidän tällaista lausuntoa loukkaavana ja sukulaiseni todennäköisesti kääntyvät haudoissaan.

Herää kysymys – miksi edelliset sukupolvet puolustivat verisin uhrauksin tätä maata vieraan kulttuurin invaasiolta, kun nykyiset päättäjämme ovat valmiita jakamaan tämän maan koko maailman paremman elintason perässä juokseville ihmisille?

Jokainen siirtokarjalainen ja heidän jälkeläisensä kantaa sielussaan suurta märkivää henkistä haavaa – tunnusti hän sen sitten tai ei. Jokainen suomalainen kantaa mukanaan edellisten sotien ja niiden mukanaan tuoman kauhun, väkivallan ja vääryyden kuormaa.

Me olemme oman kortemme kantaneet kekoon ja meidän ainoa todellinen huolemme on se, miten yli 6000 vuotta vanha kielemme ja kulttuurimme tulee säilymään kansainvaellusten ja globalisaation varjostamassa tulevaisuudessa.

Kolonialismin jälkien siivoaminen kuuluu kolonialismia harjoittaneille imperiumeille ja valtiolle.

Ei meille suomalaisille – kolonialismin uhreille.

Eikä etenkään meille karjalaisille.

Lähteet: Helsingin kaupunki, UNCHR, YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, http://www.veteraanienperinto.fi

Site Meter

Miten te suomalaiset monikulttuuriuskovaiset kuvittelette pärjäävänne aidossa monikulttuurisessa yhteiskunnassa, kun ette pysty suvaitsemaan edes omassa yksikulttuurisessa yhteiskunnassanne esiintyviä omista mielipiteistänne poikkeavia mielipiteitä?

Site Meter

Stefan Wallinin   – omintakeisella tavallaan – luotsaama Rkp ei antanut SPT:n toimittajan Maria Gestrin-Hagnerin osallistua puolueen Kemiönsaaressa tiistaina pitämän tulevaisuuskokouksen lehdistötilaisuuteen. Syynä on puolueen närkästyminen hänen viimeviikkoisesta jutustaan, jossa etukäteen arvosteltiin kokouksen ohjelmaa.

Toimittajien edustajat puolestaan  paheksuvat Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sen puheenjohtajan Wallinin käyttäytymistä, kun nämä antoivat toimittajalle porttikiellon tilaisuuteensa.

Sekä Politiikan toimittajat että suomenruotsalaisten lehtien uutispalvelun  SPT:n hallitus vaativat Wallinia purkamaan   Gestrin-Hagneriin kohdistuneen boikotin. Molemmat katsovat Wallinille lähettämissään kirjeissä, että kyse on vapaan tiedonvälityksen rajoittamisesta ja että puolueiden sekä yksittäisten poliitikkojen on kestettävä arvostelua.

SPT:n kirjeen allekirjoittajina on kuusi sen hallituksen eri ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä työskentelevää journalistia.

RKP:n suunnalta kuuluu myös muita uutisia. Näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta, RKP on paljastunut todelliseksi rasismin pesäksi. Suomenruotsalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin on paljastunut heidän itsensä tekemässä tutkimuksessa ristiriitaiseksi.

Suomenruotsalaiset kertovat itse suhtautuvansa valtaväestöä myönteisemmin työperäiseen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin. Ero käy ilmi kahdesta tänä vuonna tehdystä asennetutkimuksesta.

Kieliryhmien ero on suurin kannassa ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Kolme neljästä ruotsinkielisestä katsoo, että ulkomaalaisten lisääntyvä muutto Suomeen tuo maahamme hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita. Koko väestöstä tuota mieltä on harvempi kuin joka toinen.

Erittäin hämmentävää ja ristiriitaista tässä ajatuspaja Magman tekemässä tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia. Karkeasti ottaen voi sanoa, että korkeintaan joka kymmenes naapurimme saa olla värillinen

Näin arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Wallin on agendoineen huolestuttava tapaus Suomen politiikassa. Kun tähän ynnätään suomenruotsalaisen pääoman etujen häikäilemätön ajaminen, ruotsinkielisellä vähemmistölläratsastaminen   ja hyvää vauhtia Suomea monikulttuurihelvetiksi muuttava Astrid Thors esikuntineen, niin luulisi muidenkin jo huolestuvan.

Puolue jonka ansiolistalta löytyvät lähiajoilta (tuon yllämainitun sanan- ja julkaisuvapauden irvokkaan vaimentamisen lisäksi) ylimieliset otteet kansanvaltaa kohtaan, puheenjohtajan henkilökohtaisen avustajan harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja sen peittely,  huonosti peitetty halveksinta suomenkielistä enemmistöä kohtaan sekä  humanitaarisen maahanmuuton käyttäminen halpatyövoiman tuontiin ja keinotekoinen ruotsikielisen väestön lisääminen, yhtälö on valmis ja jokainen saa ratkaista lopputuloksen itse.

Kuuluuko tällainen puolue sitten Suomeen ja kansanvaltaan – se onkin ihan toinen kysymys.

Lähde: STT

Site Meter

    Kuva:HS/Vesa Oja
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomessa hyssytellään kriittistä keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.

Hyysäri on yllättäen kirjoittanut professori Timo Vihavaisesta aika laajan (ja yllättävän positiivisen) artikkelin:

Quote:
Kansakunta taas rähmällään

Professori Timo Vihavaisen mukaan suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Keskustelu vaiennetaan ja kriitikot leimataan aivan kuten 1970-luvulla.

Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön.

Tällaiseen tekstiin saattaisi törmätä ”maahanmuuttokriittisellä” nettisivulla, mutta harvemmin professorin esseekokoelmassa.

Katkelma on Timo Vihavaisen tuoreesta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava). Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, joka hätkähdytti suomalaisia viimeksi 1991 ilmestyneellä kirjallaan Kansakunta rähmällään, suomettumisen lyhyt historia. Neuvostoliiton kuolinkamppailun aikaan ilmestynyt teos käynnisti keskustelun Suomen lähihistorian kipupisteestä. Vihavainen kuvasi tragikoomisten esimerkkien kautta kulttuuria, jossa itsesensuuri kukoisti ja pisteitä kerättiin mielistelemällä itänaapurin totalitaristista systeemiä.

Viime vuosina Vihavainen on julkaissut pääasiassa Venäjää koskevia teoksia. Kanava-lehden kolumneissaan hän on purkanut havaintojaan kulttuurin rappiosta, joka on hänestä aiheena muuttunut täydellisen epämuodikkaaksi. Arvot ovat muuttuneet niin täydellisesti, ettei kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota.

Kolumneista kasvoi Länsimaiden tuho, jossa Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Läntisten klassikoiden lisäksi tekstissä vilisevät venäläiset ajattelijat ja kirjailijat.

Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

Ja kansakunta on taas rähmällään, etenkin älymystö.

”On tyypillinen älymystön tarina, että mennään halpaan. Suomalaisälymystö hairahti aikanaan stalinismiin, mutta se ei ole oppinut mitään”,

Vihavainen sanoo.

Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

”Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty”,

Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. ”Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida.”

Sitten päästään vielä polttavampaan aiheeseen, maahanmuuttoon. Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa ”länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi”. Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta. Silti siihen mennään mukaan, koska totuutta ei haluta katsoa silmiin.

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta.”

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

”Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava”,

Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

”Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta.”

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

”Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita.”

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi. Esimerkiksi sikhit tai hindut tuskin aiheuttaisivat ongelmia. Saati kiinalaiset.

”Kiinalaiset sopeutuvat hirveän hyvin ja nopeasti. Yleisemmin missään maissa ei ole ollut ongelmia kiinalaisten kanssa, paitsi että he pärjäävät paremmin kuin kantaväestö.”

Vihavainen suhtautuu nihkeästi jopa turvapaikanhakijoihin.

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

”Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri.”

”Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella.”

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Hän on välillä huolissaan naapurimaan suunnasta.

”Venäjän ’suvereeni demokratia’ ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä.”

Siirtolaisuuden seurauksista ja vaihtoehtojen hinnasta keskustelun avaava henkilö on Vihavaisen mukaan suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua sylkykupiksi. Tabut ovat immuuneja kritiikille kuten suomettumisen aikana, jolloin äärioikeistolaisleima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa.

Mitä hän mahtaa ajatella Jussi Halla-ahosta?

Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota ”pöyristyttävänä”.

”Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta.”

Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

Haluaako poliittisesti hyvin epäkorrekteja mielipiteitä luukuttava 62-vuotias professori Vihavainen itse kansakunnan sylkykupiksi? Hän on ensimmäinen raskaan sarjan akateeminen vaikuttaja, joka kritisoi näin suorasukaisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

”Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä.”

Suosittelen kaikkia niitä lukijoitani, jotka suhtautuvat nykyiseen menoon edes hieman kriittisesti, tutustumaan henkilökohtaisesti Timo Vihavaisen tähän Otavan kustantamaan uuteen kirjaan  Länsimaiden tuho.

    Kuva:Otava

Vihavainen kirjoittaa tässä juuri ilmestyneessä teoksessaan siitä, kuinka länsimaat (sellaisena kuin me ne tunnemme ja ymmärrämme) kulkevat kohti perikatoa. Kehitys ei ole enää pysäytettävissä.

Vihavainen perustelee näkemyksenä laajassa ja analyyttisessä teoksessaan muun muassa demografialla, siirtolaisuudella, maapallon lämpenemisellä ja taloudellisen painopisteen siirtymisellä Aasiaan. Kulttuurillamme on runsaasti sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia.

Lännen 1800-luvun puolivälissä alkanut kukoistus päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolle. Vahvan talouden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin surkastuessa vain kuluttaminen kukoistaa. Koko läntinen elämäntapa on alisteinen konsumerismille. Vihavainen ei näe perustetta Francis Fukuyaman optimismille vaan päinvastoin ihmettelee, miksi lännen tuhosta on lakattu puhumasta nyt, kun se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Vihavainen on kirjassaan tarkastellut 2000-luvun ilmiöitä kulttuurin muutoksen ja kriisiytymisen perspektiivistä pohtien Euroopan ja Amerikan kehitystrendejä ja niiden heijastumista Suomeen. Osansa saa myös kulttuurisesti omaleimainen Venäjä, jonka kehitystie on poikennut länsimaiden valtavirrasta.

Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita Venäjää käsitteleviä tutkimuksia. Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991) herätti aikanaan kiivaan keskustelun. Myös vuonna 2007 ilmestyneestä Opas venäläisyyteen -teoksesta (Otava) on otettu useita painoksia.

Lähteet: Otava, HS/Digilehti (Lyhyempi versio löytyy maksutta täältä)

Site Meter

Jk. Ihan tiedoksi Hyysärin toimittajaneroille, tämä blogi ei ole maahanmuuttokriittinen.

Jos et mitään muuta keksi, niin aina löytyy vaihtoehto tylsyydelle ja sille että yhteiskunta ahdistaa – liity antifasisteihin ja käynnistä vallankumous työmarkkina- tai toimeentulotuella.

Lähde: Homma

Lähde: Homma/kohmelo

Site Meter

Soosipäät ovat päässeet jälleen otsikoihin. Tällä kerralla näiden ajattelemattomien ja itsekeskeisten työmarkkinatukivallankumouksellisten  isku kohdistuu suoraan kehitysvammaisiin. Joukko tällä kerralla  Opiskelijatoiminta-verkosto nimen alla toimivia ns.aktivisteja (l.huligaaneja)  on murtautunut Helsingin  Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevan Venetsia-rakennuksen.

Murtautujien suunnitelmissa on  järjestää hetken  tyhjillään olleessa rakennuksessa kolhoosi-, bile- ja anarkistista opintoryhmätoimintaa. Tällä kerralla keppihevosena toimivat asunnottomat opiskelijat. Viikonlopun yli, eli viime perjantaista lähtien vanhaan sairaalahenkilökunnan asuntolaan on majoittunut  murtomiesten ja -naisten  ydinporukka.

Vähemmän yllättävää on se, että nämä ns.valtaajat eivät ole lähestyneet kohderyhmäänsä ennen valtausta (puhumattakaan siitä, että joku näistä anarkoapinoista olisi todellisuudessa  tällainen asunnoton opiskelija)  Nyt valtaajat odottavat yhteydenottoja asunnon tarvitsijoilta.

”Olemme saaneet tähän mennessä noin parikymmentä yhteydenottoa. Tänään jaamme vielä flyereita yliopiston avajaiskarnevaaleilla”,

murtokeikalla mukana oleva Otto Pietinen kertoo.

Blaa, blaa, blaa – soi näiden ottopietisten ja muiden hyvinsyötettyjen ja pilalle paapottujen hienostokakaroiden  propagandatorvi

Pietisen mukaan rakennuksessa on asuintilat 20–30 ihmisille. Hän tilittää Hyssärille näin:

”Suurin osa huoneista on keittiöllisiä yksiöitä. Täällä on liedet, kuumaa vettä tulee ja sähköäkin on ainakin toistaiseksi. Pölyistä täällä on. Ylimmän kerroksen olemme saaneet puhdistettua.”

Tämä ns.kansalaisliike haluaa kritisoida laittomalla tunkeutumiselaan ja murtautumisellaan pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaa. Sen mukaan alueella ei ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Sen minkä Ottopoika jätti kertomatta ei anna kovinkaan kaunista kuvaa näiden valtaajien moraalista.

Helsingin kaupunki on suunnitellut vallattuun rakennukseen kehitysvammaisten tukiasuntoja. Kunnostustöiden on määrä alkaa ensi vuonna.

Jostain syystä nämä piloille hemmotellut soosipäät näkevät olevansa oikeutettuja murtautumaan sisään ja tunkeutumaan luvatta kaikkiin sellaisiintiloihin, jotka jäävät edes hetkeksi tyhjilleen – rikoslakia ja jopa perustuslakiin kirjattua omaisuudensuojaa pilkkanaan pitäen.

(Toisaalta ei tarvitse tehdä muuta kuin tutustua kermaperseenä suojattua elämää koko elämänsä eläneen elämäntapa-anarkistin Akuliina Saarikosken ajatusmaailmaan ja moraalittomuuteen, niin kuva itsekkäästä, kaiken periksisaaneesta, ymmärtämättömästä ja isin helmoihin jääneestä  keskenkasvuisesta pikku kiukkupussista kirkastuu. Muistin virkistykseksi Akuliinan kootut teesit löytyvät täältä, täältä ja täältä.)

Tällä kerralla kärsijänä ovat siis kehitysvammaiset. Nämä egosentriset viherpunanatsit ovat tähän mennessä töhrineet, sotkeneet ja rikkoneet jokaisen tilan, johon he ovat murtautuneet.

Pääsyy siihen miksi tämä rakennus on ollut hetken tyhjillään on se, että vanha sairaalahenkilökunnan asuntola ei ennen remonttia sovellu asumiseen tai oleskeluun. Rakennuksen välipohjissa on asbestia ja myrkyllisiä PAH-yhdisteitä. Lisäksi tässä toissa vuosisadalla rakennetussa  rakennuksessa ei ole tällä hetkellä varapoistumisteitä tulipalon varalta.

Helsingin kaupunki aikoo häätää talonvaltaajat Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevasta Venetsia-rakennuksesta.

”Olemme ilmoittaneet heille, että emme tätä hyväksy ja olemme kehottaneet heitä poistumaan talosta”,

kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen sanoo.

Määttäsen mukaan tarvittaessa kaupunki pyytää valtaajien häätämisessä apua poliisilta.

”Vielä yritämme hoitaa asian keskustelemalla ja puhumalla.”

Määttänen kuitenkin varmaan tietää kokemuksen pohjalta, että keskustelu ja puhuminen eivät yleensä tepsi näihin soosipäihin.

Näillä ihmisillä on niin kieroutunut käsitys oikeasta ja väärästä, että heihin ei normaalipuhe eikä vetoaminen hyvään sydämeen tai omantunnon ääneen tehoa.

Vai mitä muuta voi sanoa huligaanisakista, joka on valmis varastamaan jopa kehitysvammaisilta heitä varten rakennettavat tukiasunnot?

Lähde: HS

Site Meter


Norjalainen sanomalehti Dagbladet kertoo uutisessaan norjalaisten  eläinaktivistien vääristelleen valokuvia sairaista turkiseläimistä.  Aktivistien arvellaan salakuljettaneen sairaat ketut turkistarhalle lavastusta varten.

Eläinaktivistit tunkeutuivat elokuussa Gudbrandsdalenissa sijaitsevaan turkistarhaan. Iskun jälkeen aktivistit esittelivät valokuvia sairaan näköisistä hopeaketuista.

Tarhan omistaja, turkistarhaaja Odd Arne Myromslien, kutsui tarhalle eläinlääkärin, joka tutki kuvissa esiintyneet kuusi kettua. Verinäytteistä tehtyjen DNA-testien perusteella todettiin, että sairaat eläimet olivat eri sukuhaaraa kuin tilan muut ketut.

Iskusta epäillään Nettverk for Dyrs Frihetiä . Järjestön edustaja Rune Ellefsen myönsi Dagbladetille, että Nettverk on murtautunut turkistarhoille eri puolilla Norjaa ja ottanut kuvia loukkaantuneista eläimistä. Järjestön tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Norjassa. Ellefsen kuitenkin kiisti, että Nettverk olisi vienyt sairaita eläimiä tarhoihin.

Mistähän ne sairaat ja eri kantaa edustavat sitten sinne tarhoihin ja kuviin  joutuivat? Etenkin kun turkistarhaus on erittäin tarkasti kontrolloitua ja valvottua myös geneettisesti.

Tämä toiminta noudattaa Suomessakin nähtyä ja koettua mallia näiden eläinrääkkääjien puuhasteluista. Eläinsuojelun nimissä on tapettu kymmeniä – jopa satoja – tuhansia  eläimiä – toisena uhrina  näiden omankädenoikeutta jakavien rikollisten iskuissaon varsin usein  menehtynyt totuus.

Suomalaisen ympäristöterrorismin ns. laillisena julkisivuna toimii Oikeutta eläimille-peitejärjestö. Jostain kumman systä tämä ryhmä saa aina ensimmäisenä näiden eläinrääkkääjienm ja rikollisten videonauhat käsiinsä.

Varsinaista terroria kylvää keskuuteemme itseään Eläinten vapautusrintamaksi (EVR) kutsuva rikollisjärjestö. Terrori-iskuja nämä rikolliset ovat tehneet   koe-eläinlaitoksia, turkistarhoja ja -tarhureita, turkiksia myyviä liikkeitä ja niiden henkilökuntaa sekä yksittäisiä turkiksen käyttäjiä vastaan.

Julkisuudessakin EVR:aa on pidetty Oikeutta eläimille -yhdistyksen piilotoimintana. Vuonna 1997 Oikeutta eläimille -yhdistyksen tärkein keulakuva Joni Purmonen jäi kiinni Orimattilassa suoritetusta tuhotyöstä.

Suojelupoliisin päällikon Seppo Nevalan vuonna 2004 antaman haastattelun mukaan Suomessa toimivat eläinterroristijärjestöt ja – ryhmät  vaarantavat ajoittain yhteiskuntarauhaa, omaisuudensuojaa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Terroria harjoittavien yksilöiden  kiinni saaminen on Supo:n kannan mukaan ensiarvoisen tärkeää koska rangaistuksilla on todettu olevan erittäin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus suomalaisten eläinterroristeihin. Nevalan mukaan pieniin eläinaktivistiryhmiin liittyy suuri  julkisuushakuisuus.

Toisen poliisiupseerin – nykyisen poliisiylijohtajan – entisen  Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan –  Mikko Paateron mukaan poliisin laittoman aktivismin torjunnan erikoisryhmä on pystynyt estämään useita tarhaiskuja. Tämän ennaltaehkäisyn seurauksena laiton aktivismi on viime vuosina etsinyt uusia kohteita ja samalla muuttanut toimintatapojaan.

”Keskeiseksi ovat tulleet uhkailu sekä kiusan ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen”,

erikoisryhmää johtanut Paatero sanoo.

Kohteiksi ovat päätyneet turkiselinkeinon piirissä toimivat johtajat sekä turkis- ja vaateliikkeiden omistajat. Johtajien autoja ja asuntoja on töhritty tiivistyvällä tahdilla. Kotien edustoilla on järjestetty mielenosoituksia.

”Vastassa on joukko, mikä laskee kiinnijäämisriskiä. Uudet maalit ovat myös niin sanottuja pehmeitä, vähemmän vartioituja kohteita.”

Paateron mukaan aktivistien toiminta saattaa ulkomaisten esimerkkien mukaisesti laajentua yhä uusille aloille.

”Ainakin lääketeollisuus voi joutua kohteeksi.”

Terroristien  kohteeksi joutuneita ihmisiä on uhkailtu verkkosivuilla ja muissa julkaisuissa. Paateron mukaan tähän halutaan puuttua tiukemmin.

”Olemme keskustelleet syyttäjien kanssa siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön tällainen toiminta voi täyttää.”

”Jos ihmistä tai hänen omaisuuttaan uhataan jollei hän luovu elinkeinostaan, se voisi olla myös kiristystä.”

Laittomasta uhkauksesta selviää useimmiten sakolla, mutta kiristys voi tuoda kovankin vankeustuomion – puhumatta sitten ympäristörikoksesta tai tuhotyöstä.

No millaisin keinoin tätä julkisuutta on sitten käytännössä  saatu? Jop mainituin terrorin, tuhotyön, eläinrääkkäyksen,  ympäristörikosten, kiristyksen ja ihmisten uhkailun, lasten pelottelun ja kotirauhan rikkomisen keinoin. Otetaan muutama tuore tapaus esimerkiksi.

Elokuussa 2007 eläinterroristit päästivät Mustasaaressa noin 2 500 minkkiä vapaaksi luontoon. Iskun arvioidaan aiheuttaneen ja aiheuttavan vielä tulevaisuudessakin huomattavaa vahinkoa alueen ekosysteemille. Tihutyön kohteeksi joutuneen tarhan rehusiiloihin oli maalattu kirjaimet ”EVR”, ja Eläinten vapautusrintaman tukiryhmä julkisti nettisivuillaan tarhaajan nimen ja toivotti minkeille ”hyvää karkumatkaa”.

Niin – karkumatkaa vääjäämättömään kuolemaan ja ennen sitä nämä minkit ehtivät tuhota lintujen pesinnän ja poikaset. Tällaista on EVR:n harjoittama eläintensuojelu.

Eikä siinä vielä kaikki. Otetaan toinen esimerkki

Marraskuussa 2008 iskettiin EVR:n nimissä munakanalaan Närpiössä Norrnäsissä tuhoten kanalan ruokinta- ja juoma-automaatiota sekä ilmastointia sääteleviä laitteita. Tämän seurauksena 2000 – 5000 kanaa kuoli tukehtumalla yön aikana. Kanojen voinnin tarkastanut eläinlääkäri määritteli teon erittäin törkeäksi eläinsuojelurikokseksi.

Nämä eläinterroristit eivät ole jättänneet edes lapsia tai ihmisten koteja rauhaan. Lainaan erästä aikaisempaa tekstiäni:

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä:

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa  Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
“Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
“Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulos Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Laillinen turkistarhaukseen liittyvä elinkeino on käynnistänyt viime viikolla oman vastaiskunsa.
    Kuvan lähde: http://www.stkl-fpf.fi

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

Se ei ole totta.

Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät…

Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Tavoitteen saavuttamiseksi niin sanottujen eläinaktivistien propaganda on pullollaan totuuden vääristelyä. He kutsuvat turkistiloille tehtyjä hyökkäyksiä kansalaisaktivismiksi, vaikka iskut oikeasti ovat laillista elinkeinoa vastaan suunnattua terrorismia.

Terrorin uhri ei voi puolustautua samoilla aseilla, joita hänen kimppuunsa käyvät fanaatikot käyttävät. Suomalainen turkiskasvattaja voi puolustaa itseään ja perhettään vain hoitamalla eläimiään mahdollisimman hyvin, antamalla työstään totuudenmukaista tietoa ja luottamalla siihen, että muut suomalaiset tukevat hänen oikeuksiaan ja
ymmärtävät hänen työnsä arvon yhteiskunnalle.

Vastustajat huutavat mielipiteensä julkisuuteen mielenosoituksissa. Kotimaisen eläinkasvatuksen puolustamiseen ei tarvita marsseja.

Riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet:
juot maitoa, syöt monipuolista ruokaa, käytät villasukkia, ostat kunnon kengät ja puet talvella lämpimän turkin päällesi.

Tosiasioita turkiksista
• Kotimainen turkis on ekologisesti kestävä
tuote, jonka laatu on maailman huippuluokkaa
• Turkisala työllistää suoraan ja välillisesti
22 000 suomalaista, tuotannon arvo on
noin 200 miljoonaa euroa
• Kotimainen turkiskasvatus on eettisesti
korkealla tasolla. Eläinten hyvinvointi ja
terveys edustavat alan kansainvälistä kärkeä.
• Suomalainen turkis ei kilpaile hinnalla,
vaan laadulla. Kasvattajan menestys perustuu
suoraan hänen eläintensä hyvinvointiin.

Propagandaa – mutta sellaista, jossa on enemmän kuin yksi jyvä totuutta.

Esimerkiksi siitä lainaus muualta. Muuan Akuliina Saarikoski pääsi kesällä pulauttamaan pienen asiaan liittyvän oksennuksen YLE:n radioaalloille:

Jos aiomme selvitä tällä pallolla pidempään kuin 50 vuotta, ei yhdelläkään suomalaisella pitäisi olla oikeutta syödä juustoa.

Sil´viissii…

Lähteet: YLE, OE, EVR, HS, SS, IS, Dagbladet

Site Meter

Olipa kerran – kaukana täältä – Hölmöläisten maa.

Aikoinaan hölmöläisten maa oli ilkeän tsaarin vallan alla. Tuli kuitenkin aika, kun Hölmölän naapurissa Nitsevoomaassa puuhattiin vallankumousta samaa tsaaria vastaan Vladi-sedän johdolla ja h yödyllisten idioottien voimin.

Myös hölmöläiset käynnistivät oman pienen vallankumouksensa vanhan karjun – Sianpään – ohjeiden mukaan. Vallankumous muuttui jossain vaiheessa vapaussodaksi ja hölmöläiset saivat svabodansa.

Vallankumousta Vapaussotaa johtaneet siat alkoivat hallita Hölmölää ”demokratiaksi” kutsumansa ideologian pohjalta.

Hölmölä joutui aikojen kuluessa moniin ikäviin eri tapahtumiin, joiden seurauksena siitä tulee lopulta osa Euroopan Hölmölää.

Vallankumouksen Liittovaltiokehityksen johtohahmot, karjut Paavo ja Matti , joutuivat lopulta vallanjakoon lliittyvien asioiden keskellä riitoihin ja Matin voitettua valtataistelun Paavo karkotettiin Hölmölästä.

Sikojen vallan alla muiden hölmöläisten olot kovenivat entisestään.  Teollisuus Hevonen myytiin pilkkahintaan Intiaan ja Kiinaan liimatehtaalle. Samaan aikaan Hölmölän rajat avattiin kansainväliselle sosiaaliturismille ja hölmöläisten hyvinvointivaltio katoaa pala palalta.

Poliitikot siat varasivat itselleen yhä lisää etuoikeuksia, kunnes demokratian alkuperäisistä ihanteista oli jäljellä enää fraasi: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Mattia kuitenkin jotkin asiat ärsyttivät edelleen ja hän alkoi järjestämään lavastettuja oikeudenkäyntejä. Aluksi ainoastaan entisiä tyttöystäviään vastaan, mutta (rohkeuden kasvaessa) myöhemmin myös virallisesta demokratiasta poikkeavia harhautuneita yksilöitä vastaan.

Matti teloitutti hölmöläisiä (virkakoneiston inkivisiitorien Mikan, Johannan, Jorman ja Mikon avustaessa ilolla) toisten pelottelemiseksi, myönsi itselleen suurellisia arvonimiä ja kumosi viimeisetkin demokratian periaatteet – vääjäämättömästi yksi kerrallaan.

Lopulta siat alkoivat ratsastaa hevosilla nagaikat kädessä hölmöläisä ruoskien ja rangaisten  – kuten kasakat tsaarin aikaan. Hölmöläisiä kohdeltiin täysin samoin kuin tsaarin valtakaudella. Lopulta päädyttiin siihen, että hölmöläiset katselivat aitojen takana, kuinka siat kohottavat maljoja tsaristien muiden EU-oligarkkien kanssa, eivätkä ne enää erota sikoja tsaristeista EU-oligarkeista.

* * *

Onneksi tämä on vain satu – eihän tällaista voi tapahtua todellisuudessa. Eikä ainakaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihmemaassa nimeltään Suomi.

Eihän?

    Lähde:Kuvaton.com


Hyvää ötyä, hölmöläiset lapsukaiset – tasa-arvoministeri Stefan Wallinin seuraavaa kommenttia odotellessa…

(Vastuuvapauslauseke: Tämä tarina on osittain pöllitty George Orwellilta. Kaikki muut yhteneväisyydet mihinkään ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta)


Site Meter

    Lähde: Iltalehti / Jarmo Juuti

Kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin (ankkalammikon elitistivähemmistö) on keräillyt (jälleen kerran) hieman kyseenalaisia poliittisia irtopisteitä. Uhrin rooliin ovat päässeet sananvapaus ja Audin eronnut myyntijohtaja Esko Kiesi – johon kohdistuvaa noitavainoa olenkin jo kommentoinut.

Puolueensa marginalisoitumisesta – ja sen vuoksi häämöttävästä oppositiopaikasta – huolestunut Wallin esiintyy Suurena Moraalisena Paheksujana Kiesin tapauksessa. Tämä onkin Wallinin esikunnan mielestä hyvä sauma ja heille ilmeisen hyvä paikka  yrittää nostaa (poliittisesti hieman valjun) tasa-arvoministerimme poliittista profiilia.

Wallin ilmoitti eilen pitävänsä Kiesin eroa oikeana ratkaisuna. Wallin vertaa Kiesin tapausta entisen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin ja eräiden suomalaisten työmarkkinajohtajien  ennen edellistä lamaa  (1990) nostattamaan Tupolevin veljesten postikorttikohuun.

    Lähde: Ei ainakaan mikään taideteos

Itsensä valtakunnanmoralistiksi nostanut Wallin totesi feministien ja näennäissuvaitsevaisten aloittamasta noitavainosta:

Se on merkki siitä että tällaista ei enää voida suvaita.

Pyhimyksenä ja suomalaisten suurena hengellisenä moraalisena johtajana siis esiintymistään jatkava Wallin jatkoi antamassaan haastattelussa samaan hengenvetoon:

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Jasså? På de´viset?

Wallinin aikakäsitys – tai moraali – saattaa olla normaalista poikkeava. Wallin nimittäin  unohti kertoa, että edellinen tällainen tapaus, johon hän on törmännyt aika harvoin nykyään, oli varsin lähellä Wallinia.

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Wallinin valtiosihteeri Stefan Johansson nimittäin kähmi viime syksynä useita naispuolisia vieraita Ruotsin suurlähettilään kirjamessujen yhteydessä  järjestämillä juhlilla.

    Kuva: Sari Gustafsson/IL

Hän tarttui minua rinnoista. Olin niin tyrmistynyt, etten aluksi reagoinut mitenkään

nimetön uhri kertoo Hufvudstadsbladetille.

Tapausta todisti Ny Tid -lehden eroava päätoimittaja Solveig Arle. Hän jutteli uhrin kanssa, kun tapaus sattui.

Arle kirjoitti Ny Tid -lehden6.11.2009 numerossa tapauksesta seuraavasti:

Se oli suoraan sanoen raakaa käpälöintiä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta tasa-arvosta? Jos edes ministeriön ollessa kyseessä ei ole perustavanlaatuista käsitystä siitä, mitä seksuaalinen ahdistelu on.

Nainen lähetti kirjeen Stefan Wallinille, jossa hän kertoi valtiosihteerin käytöksestä. RKP:n työvaliokunta käsitteli asiaa  kokouksessaan – ja Johansson ymmärsi erota.

Samainen – tuolloin 46-vuotias – Johansson toimi Wallinin valtiosihteerinä jo edellisessä hallituksessa, kun Wallin toimi ympäristöministerinä.

Poliittisen valtiosihteerin tehtävänä on ministerin apuna ja edustajana edistää ja seurata hallitusohjelman toteutumista ministerin toimialalla, ohjata asioiden valmistelua sekä huolehtia yhdessä kansliapäällikön kanssa yhteistyöstä muiden hallinnonalojen kanssa.

Valtiosihteeri myös avustaa ministeriä kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmistelussa sekä edustaa ministeriä hänen toimeksiantojensa mukaisesti.

Näin siis toimii – näkökulmasta riippuen – joko Wallinin poliittinen muisti tai sitten hänen moraalinsa.  Herää kysymys siitä, miksi Wallin ei puuttunut tuolloin itse ja omatoimisesti lähimmän avustajansa toimintaan?

Toisaalta kyse saattaa tietysti olla myös siitä, että Wallin ei aidosti nähnyt avustajansa toiminnassa tuolloin mitään vikaa ja heräsi vasta silloin kun julkisuus otti asian esille.

Miettiköön sitten itse kukin, oliko Kiesin toiminta yhtä härskiä ja yleisesti paheksuttavaa kuin Johanssonin ja oliko Kiesiin kohdistuva noitavaino oikeutettua ja asiallista?

Puhumattakaan sitten Wallinin uskottavuudesta moraalinvartijana.

Lähteet: YLE, IL, STT,  MukuWikipedia. Kiitos Tommille.

Site Meter

Jk. Eräs tunnettu suomenruotsalainen koomikko – André Wickströmon valottanut  tämän Wallinin edustaman kuuluisan Ankkalammikon – siis  erittäin pienen suomenruotsalaisten enemmistöä edustamattoman – ärkoopeeläisen elitistiporukan syvintä olemusta Ruotsin TV:n lähettämässä ohjelmassa Lilla Onsdag:

(Vastuuvapauslauseke: edustan itse suomenruotsalaista vähemmistöä ja kritisoin tässä kirjoituksessa ministeri Stefan Wallinia sekä Ruotsalaista kansanpuoluetta – en edustamaani vähemmistöä enkä suomenruotsalaisuutta missään muodossa.)

VV-auton ja sen Audi-ryhmän johtajan, Esko Kiesin, julkisuudessa eilen ja tänään saama kohtelu on jälleen erinomainen merkki aikamme näennäissuvaitsevaisesta elämänmenosta.

Kuten suurin osa meistä on varmaankin jo huomannut, Kiesi joutui nykyisen inkvisition hampaisiin (joka kasaa jo moralistisia polttorovioitaan) , Anna-lehden julkaistua hänen  – pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä – antamansa haastattelun autoista ja naisista.

Kyseessä on naistenlehti Annan erikoisnumero, joka on julkaistu media- ja markkinointivaikuttajille. Kiesin kommenteista erikoisnumerossa kirjoitti  – yllätys, yllätys -ensimmäiseksi tiistain Hyysäri.

Mitä Kiesi sitten sanoi? Kiesin haastattelu kuuluu ”Mies puhuu naisesta”-sarjaan, jossa haastateltavat kertovat suhteestaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Lainataanpa muutama kommentti tuosta haastattelusta.

Kiesi totesi näin:

”He (naiset) käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia”

”Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot”

”Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja naisellani on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa”,

Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

Naisilla on oma logiikkansa ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikattoilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisin karrikoidusti sanoa, että suhde vetää viimeisiään.

Nainen on niin fyysisesti, psyykkeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

Hyvin selviä – ja hyvin henkilökohtaisia – mielipiteitä.  Sellaisia, mitkä eivät ole välttämättä kovinkaan neutraaleja ja tai nykyisen henkisen itsekastraatioilmapiirin mukaisia, mutta kuitenkin sananvapauden piiriin kuuluvia.

Mikä on se syy, miksi Kiesiin on sitten kohdistettu tämä noitavaino?  Kiesi on joutunut tämän henkisen roskasakin kynsiin ja hampaisiin asiayhteydestä irti revittyjen (ja kuten sanottu, pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä kerrottujen) mielipiteidensä vuoksi.

On tuskin kovin kaukaa haettu, että Kiesiä vainotaan (ihmisoikeussopimuksen, Suomen perustuslain sekä voimassa olevan syrjintälainsäädännön vastaisesti) hänen mielipiteidensä vuoksi.

Luettuani jutun, minä aloin tuntea lähinnä myötähäpeää  tämän seipäitään kalistelevan ja soihtujaan sytyttelevän  – ja  alinta henkistä rahvasta edustavan –  lynkkausjoukon puolesta. Nämä näennäissuvaitsevaiset moralistit ovat valmiita naulaamaan ristille ja polttamaan julkisuuden noitarovioissa kaikki omasta näkökulmastaan toisinajattelevat ihmiset – etenkin, jos he ovat päässeet johonkin yhteiskunnalliseen asemaan.

Olen itse tyttölasten isä, enkä usko siitäkään huolimatta täydelliseen tasa-arvoon – enkä sukupuolikiintiöihin.  Ihmisiä tulee (yhdenvertaisuudenkin vuoksi) kohdella ihmisinä ja yksilöinä – ei jonkin joukon (kuten tässä tapauksessa naisten tai miesten) osana.

Kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku, joka on kohdistettu suoraan kaikkea kyvykkyyttä, sopivuutta ja lahjakkuutta vastaan. Kun ihminen valitaan johonkin tehtävään ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän edustaa (ei sen mukaan mitä hän on), loukataan todellista tasa-arvoa ja ohitetaan yleensä se parempi vaihtoehto – käyttäen ns. positiivista  syrjintää (mikä ristiriitainen sanahirviö tämä onkaan).

Kaikki miehet eivät pysty samoihin tehtäviin – eivätkä kaikki naisetkaan. Todellinen tasa-arvo katsoo yksilöön – ei joukkoon, jota yksilö edustaa.

Tässä Kiesin tapauksessa on kyse – ei sen kummemmasta – kuin ihmiseen kohdistuvasta vainosta tämän mielipiteiden vuoksi – Jussi Halla-ahon tapaukseen monellakin tavalla rinnasteisesta tapauksesta.

Kiesin tapauksessa joukko feministejä sekä ryhmä näitä muita henkistä suvaitsemattomuutta edustavia – ja verta himoitsevia- väkijoukon jäseniä katsoo oikeudekseen vaatia ihmisen julkista teilaamista tämän mielipiteiden vuoksi.

Asia olisi aivan sama toisinpäin, jos joku joukko vaatisi esimerkiksi Päivi Istalaa (joka löytyy tuon noitavainoaddressin etusivulta) eroamaan tehtävistään sen vuoksi, että tämä edustaa julkisuudessa varsin näkyvästi feministitotalitaristeja – eikä näin ollen ole sopiva hoitamaan (mielipiteidensä vuoksi) tehtäviään.

Ei, ei näin.

Kiesin kohdalla marssijärjestys on se, että loukatuksi itsensä kokeva kuluttaja äänestää lompakollaan. Istalan kohdalla  olisi hyvä tietysti tarkastella sopiiko hän yksilönä Yleisradion palvelukseen…

Lähde: Anna

Site Meter

Kun suurin osa esimerkiksi pakolaisista tulee kulttuureista, joissa perhe on laajempi kuin suomalainen ydinperhe, iäkkäillä vanhemmilla on suuri merkitys kotoutumisen edistäjinä.

Sari Sirva Hyysärin Vieraskynässä 12.7.2009.

Öh… Tuota noin, miten kielitaidoton ja jo sen perusteella – sekä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikkien elämänsä ehtoopuolella olevien vanhusten tavoin – uuteen kulttuuriin mukautumaan kyvytön sekä työelämän ja sen kautta suomalaisen todellisuuden ulkopuolella oleva vieras, pystyy edistämään kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Ei mitenkään, jos minulta kysytään. Päin vastoin.

Todellisuudessa kyse on siitä, että aikaisemmin yhtenäiseen (ja raskaalla hinnalla luotuun sekä edelliseltä Suomeen väkisin yritetyltä massiiviselta maahanmuutolta korvaamattomin uhrein ja mittaamattomalla inhimillisellä kärsimyksellä varjeltuun) kansallisvaltioomme syntyy tätä kautta enemmän ja enemmän yhteiskuntamme ulkopuolelle jättäytyviä integraatioon haluamattomia ja kykenemättömiä monikulttuurisia pienoisyhteisöjä – aivan kuten Ruotsissa on jo tapahtunut.

Koko tämä kansanvallan ja enemmistön tahdon vastainen monikulttuuripuuhastelu perustuu siihen, että päättäjämme ovat päättäneet viedä Suomen mukaan liittovaltioon nimeltään Euroopan Unioni.

Toisin kuin Irlannissa, meille ei annettu edes mahdollisuutte kertoa omaa mielipidettämme kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisina – emmekä saa sitä tulevaisuudessaan, ellei EU-vene keikahda ennen karille ajamistaan tosi pahasti.
Rajattomuus ja humanitaarisen maahanmuuton lisääminen perustuvat kahteen asiaan:

1. Työvoimakulujen laskemiseen paskaduuneissa.
2. Sosiaalisen maahanmuuton (sosiaaliturismin) tasaiseen jakamiseen pitkin Uutta Uljasta Liittovaltiota.

Tämän vuoksi nämä idiootit pääsevät koko ajan framille monikulttuurisuusvouhotuksineen. Hyvin harva kukkahattutädeistä ymmärtää kuitenkaan noin oikeasti toimivansa hyödyllisinä idiootteina Euroopan muutoskehityksessä. He ovat sanan varsinaisessa merkityksessä pääasiassa (näin uskoisin, toivottavasti en ole väärässä) joukko hyväntahtoisia ja omaa parastaan ymmärtämättömiä hassujaisia. He eivät näe metsää puilta, eivätkä ymmärrä sitä, mistä tässä on oikeasti kys.

Kuten Christopher Caldwell asian on joskus muotoillut:

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Silloin kun tämä tilanne on (mahdollisesti) totuus myös Suomessa ja syyllisiä etsitään, tulen kääntämään osoittavan sormeni kohti Sari Sirvaa ja hänen edesvastuuttomia hengenheimolaisiaan.

Lähde: HS


Site Meter

Eräs tuntemani ihminen osui viime kesänä ikävän tilanteen todistajaksi ja sen keskeyttäjäksi.

Palatessaan kotiin aika myöhäiseen ajankohtaan, tuttuni kuuli tytön hätäistä huutoa ja näki kuinka maahanmuuttajataustainen mies yritti riisua nuorta tyttöä ja löi häntä nyrkillä kasvoihin. Tuttuni juoksi mukaan tilanteeseen, jolloin päällekarkaaja pakeni paikalta.

Tuttuni soitti hätäkeskukseen juostessaan tekijän perässä ja ohjasi poliisin ottamaan kiinni tämän. Kiinniotto tilateessa selvisi, että teosta epäilty mies oli täysi-ikäinen, kotoisin eräästä Itä-Afrikan sarvessa sijaitsevasta maasta, oleskelevan Suomessa pakolaisstatuksella ja ilman Suomen kansalaisuutta. Myöhemmin selvisi myös, että teosta epäillyn miehen syntymäpäivä oli (jotenkin sattumalta) 1.1..

Prosessi eteni esitutkinnan kautta syyteharkintaan ja yhdistettynä juttuna lopulta käräjäoikeuteen saakka. Käräjäoikeudessa tuttuni todisti ja tekijä sai teostaan (yhdistettynä muihin vastaaviin tekoihin) vankeustuomion.

Oikeudenkäynissä oli paikalla myös tekijän isäksi eisttäytynyt mies, joka yritti vakuutella tekijän puuttellista syyntakeisuutta – oikeuden uskomatta tätä kuitenkaan ja asianajankin ollessa aivan päinvastaista mieltä tekijän syyntakeellisuudesta.

Jokin aika siten tuttuni törmäsi tekijän isään puistossa. Kohtaaminen ei ollut sattumanvarainen, koska tuttuni sanoi isän seurailleen tätä jo aikaisemmin ja odottaneen häntä häntä sellaisessa paikassa, jossa oli saatavissa irtokiviä. Kohtaaminen alkoi sillä, että rikollisen isäksi esitäytynyt seuraaja ja ahdistelija huusi tutulleni mii-fak-juu ja kaivoi kiviä puistosta käsiinsä.

Seuraavaksi tutulleni tuli kiire – äijä ryhtyi nimittämään kivittämään häntä.

Asiasta on tehty ilmoitus ja jatko lienee varsin selvä – koska paikalla oli tälläkin kertaa ihmisiä, jotka ovat valmiita todistamaan näkemänsä, kaikesta monikulttuuripropagandasta ja sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä huolimatta.

Kysymys kuuluukin – mitä helvettiä me teemme tällaisilla maahanmuuttajilla?

Voin nimittäin aivan huoletta väittää todeksi sellaisen asian, että kumpikin ikävä tapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta, jos näitä ihmisiä ei olisi päästetty Suomeen.


Site Meter

Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi!

Miten kukaan voi kuvitella, että on olemassa vain yksi tie jota on kuljettava, ja että tämä tie on valtion päällystämä ?

Kuka haluaa elää elämänsä byrokraattisen hallinnon suunnitelmien mukaan? Kuka haluaa antaa väestöpolitiikan ja sukupuolittuneen vallan määrätä ihmissuhteistaan?

Vaikka sinä haluaisitkin, me emme halua! Elämme ja valitsemme itse. Meidän kylkiluistamme ei muokata valtakuntia, eikä meidän äänillämme oikeuteta sotakoneistoa! Elämme mieluummin yhteisöissä, joissa kansallisuus ei määrää ihmisarvoa!

Akuliina iskä-järkkäsi-Ylelle-töihin Saarikoski TV-lupavaroin kustannetussa vallankumousohjelmassaan.


Site Meter

Eilisen uutisen mukaan nykyinen hallitusrintama ei kyennyt sopimaan homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta. Heidi Hautalan (vihreät) johtama lakivaliokunta ehdotti perjantaina äänin 10–5 lain hyväksymistä. Hylkäämistä esitti Esko Ahonen (keskusta). Tätä esitystä vastaan äänesti oppositioedustajan lisäksi myös neljä keskustan ja kokoomuksen edustajaa.

N.s ”perheen” sisäinen adoptio tarkoittaa, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän, samaa sukupuolta olevan parin toinen osapuoli voisi ryhtyä toisen osapuolen lapsen adoptiovanhemmaksi.

Tässä tapauksessa tämä biologisen vanhemman samaa sukupuolta edustava kumppani olisi adoption jälkeen elatusvelvollinen, lapsi voi periä myös adoptiovanhemman ja erotapauksissa syntyy myös tapaamisoikeus – biologisen vanhemman ex-kumppanin kanssa.

Lain tultua viime syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi, osa homojen ja lesbojen parisuhdeoikeuksia yleensä vastustaneista kansanedustajista ilmoitti kannattavansa sitä, koska kirkkohallitus ja Mannerheimin lastensuojeluliitto pitävät sitä lapsen edun mukaisena. Kristillisdemokraatit kuitenkin tulkitsivat, että laki on vain yksi askel jatkumossa, joka alkoi parisuhteen rekisteröinnistä ja tähtää kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Ahosen mukaan tämä oli yksi valiokunnassa vähemmistöön jääneiden näkökohdista ja syy hallituksen esityksen vastustamiselle – kristillisillä ei ole valiokunnassa varsinaisen jäsenen paikkaa.

Hautala (joka tunnetaan paremmin siitä että hän haluaisi siirtää Eurooppaan satoja miljoonia afrikkalaisia tulevaisuuden halpatyövoimaksi) taas näkee asian niin, että kyseessä on osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä.

Todellisuudessa tässä asiassa korostetaan eräiden seksuaalisia vähemmistöjä edustavien ihmisten oikeutta käyttää myös lapsia leikkikaluinaan omissa parisuhdeleikeissään. Tämä perheen sisäinen adoptio puuttuu erittäin ikävästi lapsen oikeuksiin katkaisemalla hänen suhteensa toiseen biologiseen vanhempaan ja tämän sukuun. Lapsen oikeuksia pitäisi lisätä muilla keinoin kuin adoptio-oikeudella ja lasten oikeuksien pitäisi olla yhteiskunnallisestikin ajatellen korkeammalla kuin aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja biologinen luonnonvastaisuus lasten hankkimisessa.

Eduskunta aloittaa lain viimeiset käsittelyt vapun jälkeen. Ahosen arvion mukaan asiaa pidetään laajasti omantunnonkysymyksenä, joten ryhmäkuria ei tarvitse noudattaa. Hautala puolestaan sanoo lähtevänsä siitä, että hallitusohjelmaan perustuva laki hyväksytään (kuten nykyinen järjettömyydessään vertaansa hakeva humanitaarinen maahanmuuttopolitiikkakin…)

Niin, kysymys kuuluukin, kumpi on tärkeämpää – lapsen oikeus biologisiin sukulaisiinsa, omaan henkilökohtaiseen historiaansa ja sukuunsa vai aikuisen ihmisen oikeus hankkia lapsi biologisesti luonnonvastaisella menetelmällä omaksi leikkikalukseen? Puhumattakaan siitä, mitä lapselle tapahtuu silloin, kun tämä huoltajana toimiva biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti?

Tällainen laki takaa sen, että geneettisesti täysin ulkopuolinen ihminen pystyy kaappaamaan lapsen ja eristämään tämän täydellisesti lapsen biologisista sukulaisista. Tästä on olemassa ikäviä esimerkkitapauksia jo ennen tämän kuvottavan lapsenryöstölain mahdollista voimaantuloakin.

Eräs ikävimmistä tapauksista on ehdottomasti Eric Cometin ja hänen lastensa kohtalo suomalaisten sosiaaliämmien ja äidin lesbokaverin kynsissä.

Sveitsiläinen Comet oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsia. Kun heidän parisuhteensa ajautui karille ja eroa käsiteltiin sveitsiläisessä tuomioistuimessa, niin siellä todettiin että lasten äiti oli alkoholisti. Sveitsin oikeuslaitos määräsi isän lasten huoltajaksi. Lasten äiti kuitenkin kaappasi vastoin oikeuden päätöstä lapset mukaansa ja pakeni Suomeen.

Kansainvälisen lainsäädännön ja Suomen sopimien ihmisoikeussopimusten (mm. lapsikaappausten estämiseen pyrkivä sopimus ja ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus) perusteella Suomen valtion viranomaisten olisi pitänyt palauttaa lapset lailliselle huoltajalleen Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan äidin annettiin pitää lapset laittomasti itsellään. Tapauksen käsittelyä viivyteltiin tarkoituksellisesti (vastoin virkavastuuta ja lainsäädäntöä) sosiaaliviranomaisten toimesta useiden vuosien ajan – lasten eläessä alkoholistiäitinsä kaappaamina Suomessa vastoin Suomenkin valtion tunnustamaa oikeudenpäätöstä.

Palautusprosessin kuluessa lasten äiti kuitenkin kuoli alkoholimyrkytykseen  – lasten nähden tämän tapahtuman vierestä seuraten(Helsingin sosiaaliviraston toimien vuoksi). Äidin kuoleman jälkeen lasten isä tuli Suomeen ja vaati (oikeuden päätökseen perustuen) lasten huoltajuutta itselleen.

Lasten äidin lesbokumppani vaati myös lasten huoltajuutta itselleen. Hän perusteli lapsikaappaustaan sillä, että lapset olivat asuneet hänen luonaan jo useamman vuoden ja muodostaneet voimakkaan tunnesiteen häneen (kaapattuina ja rikoksen uhreina). Tässä astuu kuvaan myös käsite nimeltään PAS-oireyhtymä joka on lyhenne sanoista Parental alienation syndrome ja se  tarkoittaa suomeksi käännettynä vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymää.

Suomalainen tuomioistuin myönsi lasten huoltajuuden (sveitsiläiseen tuomioon perustuen) isälle, mutta äidin entinen lesbokumppani valitti asiasta. Määrättiin uusi oikeudenistunto, ja lapset määrättiin asumaan äidin entisen lesbokumppanin luona. Seurasi jälleen useiden kuukausin tauko, eikä isä voinut nähdä lapsiaan, joiden laillinen huoltaja hän oli silläkin hetkellä.

Kruununa tämän sosiaalitoimen kasaaman lapsiin ja heidän isäänsä kohdistuneen vääryyden päällä oli päätös siitä, että Comet määrättiin maksamaan elatusmaksuja lasten äidin entiselle lesbokumppanille (joka edelleen jatkoi Cometin lasten laitonta kaappausta). Näin helsinkiläiset sosiaaliämmät huolehtivat siitä, että rikoksen uhri joutui maksamaan korvauksia lasten kaappaamiseen liittynyttä rikosta jatkaneelle äidin lesbokumppanille.

Uudessa oikeuskäsittelyssä asiaa junaillut ja sotkenut sosiaalitantta totesi, että lasten kannalta olisi parempi, jos lapset pysyisivät laitonta kaappausta jatkavan äidin entisen lesbokumppanin luona, koska hänen ja lasten välinen tunneside on voimistunut äidin kuoleman jälkeen. Sosiaalityöntekijän mukaan lapsilla oli myös epäterve suhde isäänsä (joka oli syntynyt tämän saman sosiaalitantan ja hänen työkavereidensa toimien tuloksena). Cometia estettiin (vastoin lainsäädäntöä) myös osallistumasta ex-vaimonsa hautajaisiin, koska hänen ei haluttu olevan tekemisissä omien lastensa kanssa.

Lopulta Suomen korkein oikeus määräsi sosiaalityöntekijän lausunnon perusteella lasten huoltajaksi äidin entisen lesbokumppanin, Charlotta Lönnrothin (KKO:n päätös 110/2001) – näin siitä huolimatta, että Suomen lain mukaan lapsen vanhemmilla on ensisijainen oikeus huoltaa ja tavata omia lapsiaan.

Tämä erittäin räikeä ja ihmisoikeuksia rikkova tapaus herätti muualla Euroopassa suurta huomiota – Suomessa media ei hiiskunut jutusta jostain syystä melkein sanaakaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) nuhteli Suomen oikeuslaitosta ja tätä kautta Suomen valtiota (sic!) tapauksen kansainvälisen sopimusoikeuden vastaisesta käsittelystä.

Myöhemmin tapausta käsitelleen sosiaalitantan toiminnassa havaittiin (kantelutoimenpiteen jälkeen) vakavia virheitä, mutta hän selvisi pelkällä huomautuksella ja lapset ovat edelleen heidät alunperin laittomasti ryöstäneen Lönnrothin hallussa.

Kun jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa (tässä tapauksessa entinen ja alkoholisoitunut) lesbopuoliso pystyi ryöstämään lapset näiden biologiselta isältä, mitä tapahtuukaan sitten tulevaisuudessa? Tässä nimittäin kävi kiteytettynä niin, että Suomen oikeuslaitos ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimi ryöstivät lapset heidän lailliselta huoltajaltaan (omalta geneettiseltä ja biologiselta isältään) ja antoivat ne lasten äidin entiselle homoseksuaaliselle kumppanille – Lönnrothille.

Näistä Hautalan tavoitteista saada homosuhteista osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä on enää kovin lyhyt loikka siihen tilanteeseen, jossa perheoikeus tunnustaa myös insestin, pedofilian ja sodomian oikeutetuiksi perhemuodoiksi.

Mutta eihän tässä sinänsä ole mitään uutta – Hautalahan on osoittanut aikaisemminkin lähinnä vihaavansa kaikkea luonnollista ja normaalia.

Miettikää – hyvät ihmiset – ihan oikeasti, ketä äänestätte vaaleissa ja miettikää myös sitä, onko nykyinen parlamentarismi kovinkaan kansanvaltainen tai oikeudenmukainen – pitäisikö sitä kenties kehittää suoran kansanvallan suuntaan ja antaa samalla kierroksella näille poliitikoille kenkää suojaduuneistaan?

Minun mielestäni lapsen oikeudet menevät aina edelle ja ohitse aikuisten seksuaalisen suuntautumisen – sanovat Hautala ja virheet sittten mitä tahansa.

Lähteet: Eduskunta, STT, HS, Mot, EIT, Jatkoaika, KKO

Edit 190509 1033: Samaa soppaa kauhoo omalla lusikallaan myös (ainakin) Tuplis.


Site Meter

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.


Site Meter

    Lähde: Rutja via Homma

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma ”jorma” Kalske ilmoitti odotetusti eilen tehneensä syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahoa vastaan.

Syytteen julkitulo oli ajoitettu tarkoituksellisesti tasan päivä ennen sitä hetkeä, kun perussuomalaiset päättivät Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta ja tämän syyte on (sanan varsinaisessa merkityksessä) kaivamalla kaivettu.

Tavoitekin saavutettiin – Halla-aho ei mahtunut EU-ehdokaslistalle Perusuomalaisten piirissä.

Timo Soinin mukaan Halla-ahon ehdokkuudesta on ollut puolueessa ristiriitaa. Soini sanoo, että Halla-ahon liepeillä on ollut voimia, joilla on puolueen hajotuspyrkimyksiä.

Hyysärin valitseman sanamuodon mukaan, Soini kokee halla-aholaisten yrittäneen painostaa puoluetta.

(Tosin Soini toteaa myös, että painostuksena hän kokee myös Rkp-vetoisen hankkeen rasisminvastaisen julistuksen allekirjoittamisvaatimuksesta. Hän ei aio sitä kirjoittaa.)

Kalskeen allekirjoittama syytekirjelmä perustuu Jussi Halla-ahon varsin kuuluisaan sarkasmiryöpytykseen  ”Muutama täky lIllmanin Mikalle” ja siitä kahteen kontekstista irti revittyyn lauseeseen (sinänsä aika säälittävää, ettei tuon tasoisessa virastossa pystytä peittelemään paremmin asian todellisia syitä ja syytteen motiivia…) .

Jokainen normaalilla järjellä asioista jotakin ymmärtävä ihminen tajuaa sen, että kyseessä on sarkastinen  (ja varsin ajankohtainen ) pakina sananvapauden puutteesta nykyisessä Suomessa. Kuten Jussi Halla-aho itse on todennut, hän pyrki osoittamaan (ja näköjään onnistuikin tavoitteessaan)  että

…  kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

Ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat ilmeisesti hieman jälkijättöisiä ja tyhmiä – tai he ovat ymmärtäneet asian tahallaan väärin. Oli niin tai näin, tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjän virastossa hallittavasta ammattitaidosta. Päin vastoin minusta kyseessä on varsin amatöörimäinen poliittisen ajojahdin peittelyyn pyrkivä yritys.

Entistä omituisemmaksi asian tekee se, että Kalske perustaa määräyksensä sananvapauden rajoittamista koskevan osan ainoastaaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöön – ei lainsäädäntöön.

5.1 Sananvapauden rajoittaminen

Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden
ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Mielenkiintoista koko jutussa on se, että tämä kappale kääntyy aika ristiriitaiseksi, kun siitä otetaan (Kalskeen tapaan) eräs lause irti yhteydestään, nimittäin sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Kun Kalske perustelee päätöstään valiokuntamietinnöllä (eli varsinaisen lainsäädännön ulkopuolisella, sen valmisteluun liittyvällä parlamentaarisella höpinällä) hän päättääkin seuraavaksi määritellä ihan itse, mikä poliittinen mielipide on sallittu ja mikä ei – siis minkälaiset mielipiteet kuuluvat (vieläpä kontekstista väkivalloin irtiolevina ja vääristeltyinä) poliittisen sananvapauden piiriin.

(Puhumattakaan siitä, että EIT on jo pitkään todennut the tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.)

Suomessa (ja yleisemmin perinteisissä ja vakiintuneissa demokratioissa) on yleensä katsottu, että perusoikeuksien ydinalueelle kohdistuvat rajoitukset ovat kiellettyjä. Sananvapausoikeuden kohdalla tätä ydinaluetta ovat esimerkiksi poliittinen sananvapaus ja lehdistönvapaus. Halla-ahon tekstit ovat kritiikkiä joka kohdistuu vallanpitäjiin. Näin ollen Jussin kirjoitukset nauttivat korostettua sananvapauden suojaa.

Tätä vasten Kalskeen paperi on rikollisen huonosti laadittu, epäselvä, kyseenalainen ja ilman todellisia perusteluja poliittiseksi aseeksi kyhätty töherrys.

Tämä jos mikä on aika erikoista toimintaa apulaisvaltakunnansyyttäjältä virantoimituksessa – tosin erikoista on myös se, että Kalske on antanut ymmärtää edustavansa yksityishenkilönä Halla-ahon poliittisia vastustajia (ja silti hän ei ole nähnyt mitään tarvetta jäävätä itseään ns. julkisena vihamiehenä Halla-ahon tapauksessa).

Herää kysymys, onko jorma tehtäviensä tasalla vai onko hän kenties rikkonut taitamattomuuttaan tai kenties jopa tahallaan virkavelvollisuuttaan – ja toiminut mahdollisesti poliittisen eliitin ajaman toisinajattelijajahdin käsikassarana?

Tässä syyttämispäätöksessä on myös unohdettu EIT:n viimeaikaiset päätökset ja Europarlamentin tuore kanta tätäkin sivuavaan internetsensuurin kiristämiseen liittyvään asiaan.

Hienoa päättäjät ja vihervasemmistolaiset virkamiehet. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet Suomessa ovat YK:n tuoreen luokituksen mukaan samaa tasoa kuin Mongoliassa.

Pieni pyyntö – älkää edes vitsinä viitsikö puhua kansalaisyhteiskunnasta…

Päivän kysymykset kuuluvatkin tänään seuraavasti:


Lähteet: HS, Scripta, Rutja, Homma

Kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiin perusperiaatteisiin kuuluu se, että jokaisella kansalaisella on oikeus kertoa oma mielipiteensä – pelkäämättä sitä, että joutuu diskriminoinnin tai syrjinnän kohteeksi mielipiteensä vuoksi.

Kansalaisilla on tämänkaltaisissa yhteiskunnissa oikeus sanan-, mielipiteen- ja julkaisunvapauteen. Heillä on oikeus myös järjestäytyä parhaaksi katsomallaan tavalla niin poliittisesti, uskonnollisesti kuin muutenkin – tai jättäytyä järjestäytyneen toiminnan ulkopuolelle.

Jokaisen kansalaisen mielipide on yhtä arvokas ja kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Tämän lisäksi yhteiskunta on sitoutunut huomioimaan enemmistöpäätösten jälkeen myös vähemmistöjen oikeudet.

Tuskin kovinkaan monella suomalaisella on julkisesti mitään nokankoputtamista tähän?

Jo siksikin, että meitä suomalaisia on totuttu pitämään sopimiaan sopimuksia kunnioittavina ja Suomen tasavaltaa on totuttu pitämään – tällaisia arvoja kunnioittavana yhteiskuntana – vakiintuneena kansanvaltaisena kansalaisyhteiskuntana Onhan valtiomuotommekin tasavalta.

Perustuslakimme alkaa komealla lauseella valta Suomessa kuuluu kansalle jota edustaa eduskunta.

Muuta onko näin?

Todellisuus Suomessa

Valitettavasti näyttää siltä, että totuus ei ole ihan tämä. Suomi on saanut toistuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Pääsääntöisesti nämä tuomiot ovat kohdistuneet – kansanvaltaisena julkisesti pidetyn – yhteiskuntamme tekemiin sananvapausrikkomuksiin.

Jo hetken aikaa on näyttänyt siltä, että osa yhteiskuntamme päättäviin asemiin juuttuneista YYA-kauden ja puhtaan stalinismin ajan kasvateista ei oikein ymmärrä sitä mitä ihmis- ja kansalaisoikeuksilla tarkoitetaan.

Minua on kummastuttanut pitkään se, miten nämä totalitaristit ovat onnistuneet säilyttämään – jopa vahvistamaan – julkista asemaansa päätöksenteossa. Myös härskille haiseva omaneduntavoittelu ja ns. väärien mileipiteiden armoton vaientaminen – kansalaisyhteiskunnan periaatteiden vastaisesti – on tuntunut onnistuvan jotenkin yllättävän helposti.

Näin silti, vaikka ihmiskunnan pahimman vitsauksen – kommunismin – kaatumisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta.

Kommunismi on kaatunut mutta uuskommunistit ja piilostalinistit elävät syöpänä yhteiskuntamme rakenteissa – aiheuttaen tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.

Tässä toiminnassa on nähty jo monenlaista, mutta kulunut viikonvaihde onkin sitten avannut jo aivan uuden luvun tässä kehityksessä.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto kulkenut sitten erään virstantolpan ohi.

Henkilön poliittista mielipidettä yritetään käyttää irtisanomisen perusteena – aivan kuten Natsi-Saksassa, DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.

Gestapo, Stasi ja KGB elävät ja voivat hyvin Helsingissä

Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen sai esimieheltään varsin erikoisen hyvää viikonloppua-toivotuksen.

Komealta kalskahtavalla tittelillä – sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikköLeena Palviainen antoi tukeaan alaiselleen tämän poliittisen kannan perusteella – ja varsin heppoisin perustein – käynnistetyllä irtisanomisprosessilla.

Tämä ojennusmenettelyn käynnistämisen perusteina Palviainen käyttää työsuojelulakia. Hän on lainannut laista seuraavan kohdan:

7 luku
Työsopimuksen irtisanomisperusteet

2 §
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet

Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

(Ja unohtaen ilmeisesti kuitenkin saman luvun 1 §:n:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

… hetki pieni, palaan asiaan)

Eli suomeksi – nyt on kyse siitä, että Palviainen epäilee alaisenaan toimivan Eerikäisen rikkoneen työsopimustaan, lakia erikseen tai työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita vakavasti tai syyllistyneen laiminlyöntiin. Hän saattaa epäillä myös sellaisten työntekijän henkilöön (Eerikäiseen) liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi Eerikäinen ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kovaa tekstiä – ja mikä onkaan näiden epäilysten syy?

Tunnistitteko tuon tekstin?

Jep – aivan oikein. Se on blogisti reinon huumoriteksti parin vuoden takaa.

Vähemmistövaltuutetun toimiston tunarit – jälleen kerran

Eerikäiselle vaaditaan siis irtisanomista pari vuotta sitten yksityisesti (ja kirjesalaisuuden piiriin kuulunena) lähetetyn sähköpostin lähettämisestä?

Jos asia ei olisi näin vakava, pitäisin koko juttua varsin absurdina pahkasikahuumorina, mutta siitähän ei todellakaan ole nyt kyse. Kyse on siitä, että jotklin tahot haluavat joko vaientaa Eerikäisen tai irtisanomalla rangaista häntä – sähköpostin lähettämisestä.

Lex Nokia ei ole vielä voimassa – eikä lainsäädäntö Suomessa ole (erästä tunnettua poikkeusta lukuunottamatta) taannehtivaa. Minusta näyttää siltä, että työnantaja saattaa olla jopa (laittomasti) murtautunut alaisensa sähköposteihin.

Ja jos tuo Vähemmistövaltuutetun toimisto on (oikeasti) mukana tässä(kin) farssissa, niin asia muuttuukin aivan toisenlaiseksi.

Lainsäädäntömme ei tunne ns. rasistista rikosta (olen kirjoittanut samasta asiasta aikaisemminkin). Kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö vaatii sen, että se on tehty julkisuudessa (julkisuuteen levittäen). Suljettu sähköpostikeskustelu on yksityistä kirjeenvaihtoa – ei julkista.

Pitää myös muistaa se, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimet ratkaisevat sen missä tapauksessa on syyllistytty rikokseen ja missä ei. Tämä vie viimeisenkin pohjan (katkaisee suorastaan kölin) tältä Vähemmistövaltuutetun lausunnolta.

Naurettavaksi itsensä tekemisen vuotuisesta palkinnosta kilpailevat eräs valtionsyyttäjä sekä tämä julkinen viranomainen. Nyt näyttää siltä, että tässä kilpailussa aimo harppauksen etumatkaa sai tämän kyseisen viranomaisen toimisto…

(Tosin he ovat onnistuneet ennenkin – ei tästä kovin kauan aikaa ole kulunut siitä, kun Vähemmistövaltuutettu ilmoitti verkkosivuillaan Asianajajaliiton olevan viranomainen…)

Vaikka – näin jälkikäteen tarkastellen – edellinen vähemmistövaltuutettu käytti virka-asemaansa hyppylautana korkeampaan virkaan (ja on näin ehkä inhimillisesti ymmärrettävää) niin Johanna Suurpään valinta vähemmistövaltuutetuksi on surkeimpia esityksiä koko itsenäisyytemme historiassa.

Vaikka ammattitaidolliset ja muut muodolliset vaatimukset ovatkin teoriassa kunnossa, niin Suurpäältä ilmeisesti puuttuvat lain vaatimat edellytykset toimia objektiivisesti virassaan.

Hän on tunnettu siitä, että hän oli mukana vuonna 1991 lainsäädäntöämme venyttäneissä pakolaistapahtumissa. Kuitenkin valtiollisena virkamiehenä kansalaisilla on oikeus olettaa, että hän suhtautuu tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja asioihin nykyisessä virassaan.

Kaikki kokemukset tähän mennessä näyttävät – ainakin minun mielestäni – lähinnä päinvastaista. Tämä episodi on vain jatkumoa kaikelle entiselle toiminnalle.

Vähemmistövaltuutetun toimisto on ilmeisesti valmis uhraamaan suomalaisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, laillisuuden ja jopa yksittäisten ihmisten elämät monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.

Tarkoitus (kansan tahdon vastainen sellainen) näyttäisi pyhittävän keinot…

(Ja ihan noin sivuhavaintona – minusta tässä työnantajan laatimassa paperissa haisee uhkailun lisäksi mahdollinen pakottaminen tai sen yritys. Puhumattakaan sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä.)

Miksi näin on toimittu?

Tähän noitavainoon löytyy syynsä. Eerikäistä jahdataan ilmeisesti poliittisen vakaumuksen vuoksi.

Vai miten muuten on selitettävissä moinen akti sellaista ihmistä vastaan, joka on toiminut maahanmuuttokriittisen kunnanvaltuutetun Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viimeisimpien Eduskuntavaalien aikaan omalla nimellään ja tieto siitä on helposti löydettävissä (vähemmistövaltuutettu ja Halla-aho tukiryhmineen kun ovat monista asioista kategorisesti päinvastaista mieltä).

Eerikäinen on myös Suomen Sisun jäsen, esiintyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvalla Homma-foorumilla internetissä omalla nimellään, kirjoittaa maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia mm. Helsingin Sanomien keskustelupalstalle omalla nimellään – ja suurimpana kaikista synneistä – hän on Perussuomalaisten jäsen.

Niinpä niin…

Ai niin… lupasin palata erääseen asiaan.

Työsuhdelain 1 § sanoo siis näin:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Saman lain 2 luvussa 2§:ssä todetaan sitten näin:


Syrjintäkielto

Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Kyseessä on – jos ei toisin todisteta – puhdas poliittinen ajojahti.

Lähteet: Homma, Suomen laki

Asiasta kirjoittaa (ainakin) Mikko Ellillä.

Päivitys 160309 2109: Asiasta kirjoittavat myös Yrjö Perskeles ja Juha Kettunen.

Päivitys 170309 0021: Myös taistelija nimeltään Jiri Keronen on kommentoinut samaa asiaa.

Päivitys 170309 1354: Asiaa kommentoi myös Turjalainen.

Päivitys 170309 2041: Myös Arttu Ojanperä on kirjoittanut samasta asiasta.


Site Meter

Iltalehti – tai oikeastaan alunperin Aamulehti – uutisoi Suomea vaivaavasta huutavasta spermapulasta.

Pula sai alkunsa siitä, kun Suomen lainsäädäntö muuttui niin, ettei sperman luovuttaja enää voi tehdä lahjoitustaan nimettömänä ja myös lesboparit saivat oikeuden yhteiskunnallisesti tuettuun keinohedelmöitykseen. Lakimuutos on odotetusti vaikuttanut luovutukseen, sillä – oikeutetusti – monet potentiaaliset luovuttajat pelkäävät sitoumuksia, joita lapsen alulle saattaminen voisi tuoda.

Kyse on pähkinänkuoressa siitä, että uuden lain mukaan lapsella on oikeus tietää biologinen isänsä täytettyään 18 vuotta. Vaikka joukko kukkahattutätejä vähätteleekin tätä asiaa, en oikein usko kenenkään olevan otettu siitä, että vakisuhteessa kumppaninsa ja biologisten lastensa kanssa elävä isä törmää uuteen perheenjäseneen omalla kotiovellaan.

Toinen juttu sinänsä on se, että minun mielestäni sperman luovuttaminen naisparille – esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa opiskelijapoika tienaa lisää rahaa spermanluovutuksella – on lähinnä miehen ( l. tai nuoren pojan) seksuaalista hyväksikäyttöä. Ajatuksena tällainen on – mielestäni – aika lähellä opiskelijatytön rahapulassaan harjoittamaa prostituutiota.

Spermapula on siis odotetusti äitynyt jo niin pahaksi, että lapsettomuushoitoja antavat klinikat perustavat omia spermapankkeja ja houkuttelevat miehiä luovutustalkoisiin.

Tämä saattaa johtaa pahenevaan seksusalisen riistoon spermanluovutuksen muodossa – etenkin , jos nämä klinikat ryhtyvät markkinatalouden sääntöjen mukaan tarjoamaan enstistä suurempia korvauksia luovuttajille, samaan aikaan kun taloudellinen taantuma ja suurtyöttömyys rynnii Suomen porteista sisään.

Suurin kärsijä tässä tilanteessa on se kohtuullisen suuri joukko suomalaisia heteropariskuntia, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan lasta keskenään. Heitä käy hieman sääliksi. He ja luovuttajat ovat tämän biologian vastaisen jumalaleikin ensimäiset kärsijät.

Seuraavat kärsijät saattavat olla ne lapset, jotka syntyvät keinohedelmöityksen seurauksena väärään ympäristöön tai joille asiasta tehdään numero.

Kenenkään ei pitäisi leikkiä jumalaa – ei ainakaan lapsilla eikä lasten elämällä. Oikeus lapsiin ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeus sekään, toisin kuin lapsen oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen.

Ikävä sanoa, mutta nyt näyttää siltä, että olin oikeassa kirjoittaessani tästä aiheesta aikaisemmin.

Lähde: IL


Site Meter

Olen tässä jonkin aikaa seurannut ns. suvaitsevaiston ja etenkin vihervasemmiston paasausta työvoimapulan vääjäämättömyydestä- Ja etenkin sitä informaatiotulvaa, että sellainen vitsaus pitää hoitaa Suomessa (jossa on ainakin 200 000 erilaista työtöntä ja suuret ikäluokat ovat tilastollinen kupla) maahanmuuttajista koostuvan, kieli- ja ammattitaidottoman, suomalaista kulttuuria ymmärtämättömän, (toistaiseksi)vähään tyytyvän ja etenkin kustannuksiltaan halvan työvoima-armeijan voimin.

Tämä herättää taas uusia kysymyksiä kaltaisessani omassa parastaan ymmärtämättömässä hallintoalamaisessa.

Mitä kaikkia kieliä vanhustenkodissa makaavien Hiljan ja Helmin pitää osata, pystyäkseen kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa? Esimerkiksi kertomaan näille, että

* minulla on jano.
* minulla ei ole jano. Ei en halua yhtään enemmän juomaa (tukehdun siihen).
* minulla on nälkä.
* minulla ei ole nälkä. Ei en halua yhtään enemmän ruokaa (tukehdun siihen)
* vaippani on märkä (voitko vaihtaa)
* haluan huikan konjakkipullostani (sopiiko se uskontoosi/onko joku varastanut sen?)

Tai ihan vain kommunikoinnin ja höpinän vuoksi.

Toinen kysymys kuuluu – miten aioitte hoitaa tämän kielenopetuksen?

Kolmas kysymys kuuluu sitten näin. Osaan – nyt ja tässä – noin kymmentä kieltä, voitteko ystävällisesti kertoa riittävätkö ne tulevaisuuden Suomessa, vai joudunko opettelemaan vielä lisää?

Ikuisen skloddin – Jeja-Pekka Roosin – sanoin, enpä sitten malttanut. Panu Höglund – syvin olemus, osa 2, olkaapa hyvät:

(DISCLAIMER – K 18)

Tämä onkin taas todistus Mies-sukupuolen yleisestä moraalisesta Paremmuudesta loissukupuoleen, tuohon fasistis-stalinistis-apokalyptisen Pahuuden lihaksitulemukseen.

Hakkaa se lutka teholle ja ota parempi muija. Naisilta ei pyydellä anteeksi. Naisten tulee pyytää anteeksi, koko olemassaoloaan.

Tuommoista ämmää älä katsele. Ja ennen kuin paiskaat sen pellolle, hakkaa sen näköiseksi ettei kukaan muukaan katsele.

Minä kun ajattelin ruveta sovinistiseksi avantgarde-runoilijaksi, joka kiihottaa kaikki Suomen ATM-miehet raiskaajiksi. ”Raiskaajan siitin on oikeuden miekka.”

Mikä oli todistettava: raiskaaja ei siis ole vain marttyyri ja Jeesus, vaan myös kansanterveyden asialla.

Minua ei kiinnosta pohtia sitä asiaa. Pääasia on että naisen iloa vastaan taistellaan armotta. Niin, ja on muuten ihan hyvä homma että somalit leikkaavat vitusta löysät pois. Mallia meillekin!

Johan minä olen tällä palstalla tolkuttanut että naiset ovat hirviöitä, loisia ja saatanoita, joten täten kuten siten julistan minä ylhäisyydessäni ex cathedra, että ovat he myös sekoboltseja.

Mutta nuoret naiset, nämä visvavittuiset huorat, loiset ja saastat saavat huomattavasti enemmän iloa reppanaksi mieltämänsä miehen pilkkaamisesta kuin rakastamansa miehen kanssa
makaamisesta. En minä turhaan väitä, että nuori nainen on Saatana. Teen yleistyksiä laajan aineiston perusteella.

Panu Höglund – Jumalan lahja Suomen kansalle ja etenkin suomalaiselle naiselle?

Kiitos fdg.

Hyysäri ei taaskaan yllätä.

Suomalaisten muistaessa kollektiivisesti isiä ja viettäessä isänpäivää, joidenkin miesvihaajien intresseissä on vuodesta toiseen julkaista ala-arvoista ja päivän teemaa loukkaavaa roskaa.

Tänä vuonna aiheena oli sitten turvakoteja tarvitaan pian lisää. Tämä sepustus oli päässyt oikein pääkirjoitussivulle saakka.

Aiheen todellisuudesta huolimatta, olisi ehkä kannattanut miettiä pieni hetki julkaisemisajankohtaa ja kirjoitelman sisältöä. Isänpäivänä julkaistuna tästä – puolueelista roskaa sisältäneestä – sepustuksesta jää parhaimmillaankin vain myötähäpeän tunne sen laatijaa kohtaan.

Turvakotibisneksen feministiset kasvot

Vaikka Suomessa on vain viidesosa siitä turvakotipaikkojen määrästä, jota Euroopan neuvosto suosittelee, niin kannattaisiko tutkia asia sen toteutuksen kannalta tarkastellen?

Ensiksikin Suomi on vielä nykyään suvereeni valtio. Euroopan neuvosto voi suositella halutessaan vaikka perunakellareiden syvyyksiä, mutta yhtä kaikki, ne ovat vain ulkopuolisen suosituksia.

Toiseksi – nykyinen turvakotijärjestelmä – ja etenkin sitä ylläpitävät piirit – eivät välttämättä täytä niitä objektiivisuuden vaatimuksia, joita todelliselta turvakotitoiminnalta vaaditaan.

Nykyisiä turvakoteja pyörittää joukkko hämäriä ja äärifeministisiä rahantekojärjestöjä. Ne suhtautuvat automaattisesti asioihin feministisesti ja oman bisneksensä tärkeyttä koriostaen – unohtaen lasten ja perheen isän aseman ja oikeudet.

Joiltain osin on kyse todellisista verirahoista, joissa turvakotia käytetään vain ja ainoastaan isän häätämiseen yhteisestä kodista. Päätarkoituksena on mahdollistaa perheen äidin oman itsensä etsiminen, uuden nuoruuden eläminen ja seksuaalisesti vapaampi Uusi Uljas Elämä.

Tällaiset turvakodit joutaa lopettaa ja ne pitäisi pikimmiten korvata esimerkiksi kirkon tai kunnan tarjoamilla oikeilla ja puolueettomilla suojapaikoilla.

Ensimmäisenä uhrina totuus?

Hyysäri väittää myös, että vaikein tilanne perheväkivaltaa pakenevilla, yleensä naisilla, on harvaan asutulla maaseudulla. Esimerkiksi koko Lapissa on vain yksi turvakoti.

Samaan aikaan yhteiskuntamme kulisseissa ollaan huolestuneita eräiden Suomeen saapuvien maahanmuuttajien kulttuurinsa mukanaan tuomasta naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Kyse on tietenkin ainoastaan niistä yksittäistapauksista, jotka ymmärtävät täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Näiden ihmisten – ja kuten poliisi toteaa; heitä ympäröivän hiljaisen hyväksynnän – vuoksi, Helsingin poliisi on joutunut piilottanut tyttöjä kunniaväkivallan uhan takia. Suurin piiloon jäävä ongelma sisältyy juuri tähän eristäytymiseen ja hiljaiseen hyväksyntään – perheväkivalta jää ilmeisen usein ilmoittamatta.

Myös valtaväestö on saanut osansa tästä suomalaiseen yhteiskuntaan eristäytyneestä – arvojamme ja lainsäädäntöämme kunnioittamattomasta – vieraasta tuulahduksesta.

Ratkaisuna tähän ongelmaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero tarjoaa maahanmuuttajien värväämistä poliiseiksi.

Anteeksi nyt vain, minä en usko, että kulttuuripohjaiseen väkivaltaan ja sen salailuun voidaan puuttua virallistamalla se osaksi yhteiskunnan väkivaltakoneistoa.

En myöskään usko Paateron antamaa toista syytä oikein todeksi. Hän nimittäin että poliisia uhkaa työntekijäpula lähivuosina runsaan eläkkeelle jäämisen takia. Pulaa tulee Paateron mukaan etenkin ruotsin kieltä osaavista poliiseista.

Miten huonosti suomea osaavaa ja ruotsia täysin ymmärtämätön sekä täysin toisesta kulttuurista tuleva poliisikandidaatti voi mahdollisesti ratkaista tämän ongelman?

Poliisikouluun hakevan on oltava Suomen kansalainen ja poliisilta vaaditaan hyvää kotimaisten kielten osaamista. Lisäksi tämä kuuluisa työvoimapeikko on paljastunut jo kauan sitten pelkäksi kuplaksi. Miten Paatero kehtaa puhua työvoimapulasta, kun hän tietää, että suurin osa valmistuvista poliiseista päätyy suoraan työttömyyskortistoon?

Poliisi on jokaista yhteiskuntaa ylläpitävä – konservatiivinen – laillistettu väkivaltakoneisto. Sen tehtävänä on myös vastustaa liian nopeita – l. vallankumouksellisia – muutoksia yhteiskunnassa. Paateron kommentti on erittäin eriskummallinen kun sitä tarkastelee siitä virka-asemasta, mistä se on annettu. Ja yleisestikin ottaen, jokaisen kansalaisen olisi olla syytä olla varuillaan, kun poliisijohto vaatii muutoksia yhteiskuntaan.

Väkivaltaiset naiset

Samaan aikaan naisten osallisuus perheväkivaltaan on lisääntynyt. Vuonna 2006 poliisille ilmoitetuista törkeistä perheen sisäisistä pahoinpitelyistä joka toisessa uhrina oli mies. Myös lasten pahoinpitelyistä puolet ovat naisten tekemiä.

Väkivaltaa lisäävät tutkijan mukaan naisten alkoholinkäytön lisääntyminen sekä media, jossa naisten väkivalta esitetään usein joko oikeutettuna tai harmittomana ilmiönä. Tutkimuksista on saatu viitteitä myös siitä, että naiset ovat miehiä huonompia tunnistamaan omaa väkivaltaisuuttaan.

Naiset käyttävät usein miehiä epäsuorempaa väkivaltaa. Nainen voi esimerkiksi uhata käyvänsä miehen kimppuun tämän nukkuessa tai ollessa muuten avuttomassa tilassa. Tyypillinen väkivaltaisuuteensa apua hakeva nainen on miestään pahoinpidellyt, työssä käyvä ja keski-ikäinen.

(Eli sama viiteryhmä, joka käyttää myös nykyisiä turvakoteja hedonististen pyrkimystensä ajamiseen.)

Myös Hautaa Ylpeät kirjoitti samasta asiasta. Naisten väkivaltaisuudesta löytyy kiinnostuneille lisääkin tietoa esimerkiksi täältä.

Totuus

Jotta kuitenkin pysyttäisiin – toisin kuin Hyysäri – totuudessa on todettava, että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportissa Suomalaisten turvallisuus 2003 tarkasteltiin erilaisten väkivaltatilanteiden kehitystä 1980 ja 2003 välisenä aikana (Heiskanen, Sirén, Aromaa 2004).

Tämän julkaisun mukaan naisten kokema perheväkivalta on vähentynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Laskeva trendi on erityisen voimakas, kun tarkastellaan fyysiseen vammaan johtanutta perheväkivaltaa. Vuonna 1980 tällaisten tapausten määrä oli yli kolminkertainen nykytilanteeseen (2003) verrattuna. Väestön tasolla tämä muutos merkitsee noin 20 000 naisiin kohdistuvan väkivaltatilanteen katoamista kahden vuosikymmenen kuluessa; eli tuhat tapausta vähemmän yhtä vuotta kohden.

Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, ovatko nämä viime vuosina yleistyneet, isiä vastaan (ja etenkin isänpäivänä) suunnatut loanheitot ja hyökkäykset, vain jonkun katkeroituneen femakon tai femakkolauman puuhastelua, vai löytyykö takaa laajempaakin suunnitelmallisuutta?

Lähteet: HS, US, OM, Optula

Akuliina Saarikoski on päästellyt taas hassunhauskoja mielipiteitään julkisuuteen. Olen kirjoittanut tästä – kovin militantista ja naiivista sekä elitististä – ns.työväenluokkaa edustavasta hahmosta aikaisemminkin. Kirjoitukseni löytyvät täältä ja täältä. Bon appetit!

Anarkotyttelimme areenana on tällä kerralla vuorossa journalismin mielikuvitukseton perässähiihtäjä – Hyysärin NJET-liite.

Akuliina toteaa kyseisen ns.julkaisun haastattelussa muun muassa näin:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

”Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Hohhoijaa…

Miten mahtaa käydä, jos kaikki saavat tehdä niin, että se on jokaisen omasta mielestä oikein? Kaaoshan siitä syntyy.

Kaaos-> Anarkia-> Kurin palautuminen->Feodalismi ja anarkistien orjuus.

Epäilen myös kovasti, että vaikka Akuliina on käynyt naisten itsepuolustuskurssin ja uskaltaa esiintyä naamioituna Gay-mielenosoituksessa, niin huonosti käy Akuliinalle satakiloisen suomalaiskörilään kanssa – silloin kun mielipide ja käsitys oikeasta kolahtavat ristiin.

Näillä Akuliinan niin kovin halveksimilla säännöillä ja laeilla yhteiskunta pyrkii suojelemaan Akuliinan kaltaisia tytteleitä suurempien jäsenten mieli- ja väkivallalta.

Akuliina on muuten tällä hetkellä kovin kyllästynyt avoimen yliopiston tarjoamiin oikeustieteen peruskursseihin. Hän onkin päättänyt, että (tällä kerralla) hänestä tuleekin isona merimies.

Akuliina kertoo opiskelevansa ruotsinkielisessä Novia-ammattikoulussa ja aikovansa merelle. Tulevaisuuden tavoitteena hänellä on saada vaaleanpunaiseksi maalattu ”Sea Shepherd”-merirosvoalus komentoonsa. Sen komentosillallla hän voisi tehdä huisia seikkailuja, ryöstellä rikkaita ja suojella valaita.

Ihan miten vaan… siis siellä mielikuvitusmaailmassa… 😉

Hyvä, että lapsella on vielä mielikuvitusta ja unelmia. Aikuistumiseen kun Akuliinan iskäksi tunnustautuneen (YLE:n punaeliittiä edustavan) Jyrki Saarikosken varoilla ja kasvatusmetodeilla ei näytä olevan kiire.

Niin – Akuliinahan ei myöskään pelkää mitään.

Pelottomuus on yleensä merkki joko täydestä vastuuttomuudesta tai kovin ohuesta empiirisestä kokemuspohjasta. Normaali aikuinen ihminen ymmärtää pelon (ja kivun) olevan terve varoitus vaarasta.

Hiiohoi! Kuuleeko sukellusvene – maa kutsuu? Hoi, kapteeni Akuliina – älä satuta itseäsi leikeissäsi…

Lähde: HS


Site Meter

    n palvelusta

Stop töhryille -projektia ja graffitien nollatoleranssia vastustava soosipäiden järjestämä mielenosoitus osoittautui jälleen peitetoimeksi anarkistiselle hulinoinnille ja ilkivallalle eilen Helsingissä. Tiistaina iltayhdeksään mennessä poliisi oli ottanut kiinni 27 kulkueeseen osallistunutta.

Mielenosoituksen virallisena teemana oli Finlandia-talolla pidettyjen Stop töhryille -projektin 10-vuotissynttäreiden vastustus.

Onnistunut projekti

Onnistuneen töhryjen estämiseen liittyvän projektin juhlatilaisuus oli rajattu kutsuvieraille. Näin ollen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen nuorisorikollisuuden ymmärtäjät eivät saaneet luonnollisestikaan kutsua paikalle.

Kampanja esitteli tuoreimmat tilastot: vuonna 1998 Helsingissä oli runsaat 67 000 töhryä tai graffitia, viime vuonna enää 5 771. Samalla kerrottiin, että erillinen kampanja loppuu vuodenvaihteessa ja graffitintorjunnasta tulee osa viraston toimintaa.

Graffitien osalta Helsingin kaupungissa on ollut nollatoleranssi. Graffitit ja tägit on puhdistettu heti. Myös entiset lailliset tilaustyöt on maalattu yli.

Myös juhlatilaisuuteen väkisin ilman kutsua yrittäneet Paavo Arhinmäki ja Kimmo Helistö heitettiin pihalle. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri paheksui sitä, että kaupunki ei päästänyt rajattuun kutsuvierastilaisuuteen Arhinmäen ja Helistön kaltaisia kuokkavieraita pilaamaan juhlia.

Tämä on hyvä osoitus – jälleen kerran – siitä vanhastaan tunnetusta totuudesta, että vasemmistopuolueet ja niiden kärjessä Vihreät ja Vasemmistoliitto, tukevat rikollisuutta ja huliganismia.

Miettikää ketä äänestätte vaaleissa. Jokainen ääni näille tahoille edistää hyvinvointiyhteiskunnan, laillisuuden ja kansanvaltaisuuden tuhoamista ja alistamista kaiken maailman rikollisten ja haitallisten vähemmistöjen tahdon alle.

Töhryfest mellakoinnin viittana

Ennen mellakointia seinän töhrijät kokoontuivat Kiasmalle Töhryfest-vastajuhliin.

Porvoolainen Mikko Silventoinen toivoi, että Finlandia-talon väki tulisi ulos ja kohtaisi vastajuhlijat kasvoista kasvoihin.

Silloin he näkisivät, ettemme ole naamioituneita huppupäitä vaan ihan tavallisia.

Tavallisia ihmisiä?

Näiden soosipäiden käsitys tavallisuudesta eroaa varsin voimakkaasti siitä miten kaltaiseni normivirtaset tavallisuuden ymmärtävät.

Kulkueen aikana laillisuuden ja mielenosoituksen suojakaapu heitettiin tunkiolle ja koko puuhan todellisuus paljastui.

Poliiseja kohti heiteltiin pulloja ja maalipanoksia.
Siellä on vahingontekoa, ilkivaltaa ja poliisin väkivaltaista vastustamista.

ylikomisario Jussi-Pekka Lämsä kertoi.

    MTV3 linkitettynä

Väkijoukosta lentäneiden pullojen kerrottiin osuneen kahteen poliisiin, joista toinen sai lievän vamman
päähänsä. Lisäksi poliisiautoja sotkettiin maalilla ja niistä rikottiin ikkunoita. Myös reitin varrella olevien rakennusten seiniä ja liikkeiden ikkunoita sotkettiin.

Soosipäiden eteneminen jumiutti noin puoleksitoista tunniksi Mannerheimintien kaupungista pois menevien kaistojen liikenteen Kiasman ja Helsinginkadun risteyksen välillä.

Opetus

Kun tavallinen merkitsee rikollisuutta, toisten omaisuuden tuhoamista, paikkojen sotkemista, poliisin heittelemistä pulloilla ja mellakointia, ollaan kaukana sellaisesta suomalaisten enemmistön haluamasta tavallisuudesta.

Vaikka vanhan totuuden mukaan suurimmat ääliöt näkyvät parhaimmin ja että enemmistö mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti, pitää muistaa että se asia jonka puolesta tämä soosipäiden lauma marssi on rikos.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että näiden yleiselle järjestykselle, ihmisten turvallisuudelle sekä omaisuudelle vaaraksi olevien ns. mielenosoitusten takana on muutaman sosiaaliturvalla elelevän työmarkkinavallankumouksellisen ydinjoukko. He käyttävät tarvittaessa mitä tahansa humaania tai liberaalia liikettä savuverhona rikolliselle toiminnalleen.

Herää kysymys olisiko yhteiskunnan syytä suojautua näitä haitallisia ääriryhmiä vastaan?

Se tapahtuisi EU:nkin puitteissa varsin helposti. Hallinnollisin toimin tapahtuva äärivasemmiston luokittelu rikollisjärjestöksi antaisi yhteiselle yhteiskunnallemme mahdollisuuden puuttua tällaiseen yhteiskunnallisesti vahingolliseen ja ei-toivottuun toimintaan.

Yksi asia joka muodostui kristallinkirkkaaksi tässä mellakassa ja sen jälkipuinnissa on totuus siitä, että nämä anarkomarkot eivät todellakaan ole tavallisia.

Kaukana siitä.

Kun seuraavan kerran joku Greenpeacen, Amnestyn tai Unicefin tyrkky hyökkää kimppuusi Asema-aukiolla, kannattaa muistaa, että hän saattaa olla henkilönä yksi näistä vasemmistohuligaaneista.

Tai vieläkin pahempaa – mahdollisesti jopa heidän johtajansa.

Eipä juhlita paskaa – ei.

Lähteet: HS, IS, IL


Site Meter

Rosa ”Vittu haisee hyvältä” Meriläinen (Virheet De Dorka) on pähkäillyt lasten harrastuksia suojatyöpaikassaan – eli Totuuden blogosfäärissä.

Hän on kauhuissaan siitä, että hänen poikansa harrastaisi jotain sosiaalisesti kasvattavaa joukkuepeliä – kuten jalkapalloa:

Toivon, ettei lapseni halua pelata jalkapalloa. Kauhukuvani on, että muutaman vuoden päästä minä ja kaikki feministikaverini, jotka olemme edeltävät viisitoista vuotta uhranneet sukupuoliroolien murtamiselle, löydämme itsemme myymästä mehua poikien urheilujoukkueelle, jota isät valmentavat.

… ja isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)’

Jääkiekko on myös – tietenkin – pois suljettu vaihtoehto Rosan maailmassa:

Jääkiekko se vasta saatanasta onkin. Vehkeet maksavat omaisuuden ja painavat niin paljon, että tenava pitää kuskata harjoituksiin. Minä en ainakaan aio sen takia autoa hankkia, joten Frans saa höntsyillä lähikentällä jahka se aika koittaa.

… ja isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)

Myös kulttuuri – muskari ja muu esittävä taide – on bannassa Rosan lapsen elämässä:

Muskarissakin käynnit loppuivat, kun tunsin itseni idiootiksi leikkivien ja lässyttävien täti-ihmisten maailmassa. Kai minussa on feministiksi aimo annos naisvihaa, kun tunnen ärtymystä tällaisen naiskulttuurin edessä.

Soittaminenkin on saatanasta:

Ei, ei viulua! Se on toinen kielletty laji jalkapallon lisäksi. Menee vuositolkulla aikaa ennen kuin se sietämätön vingutus alkaa kuulostaa musiikilta. Minun pinnani ei sitä kestä.

Minun pinnani ei kestä sitä – mitä väliä lapsella ja lapsen tahdolla tässäkään asiassa on.
Tämän viulunsoittokiellon Rosa perustelee – varsin yllätyksettömästi – oman maailmankuvansa mukaan:

on aika turhaa kysyä lapselta avoimella kysymyksellä, mitä tämä haluaa

… tai isältä – puhumattakaan lapsesta – ei Rosan maailmassa kysytä mitään. Tällainen on feministin ajatusmaailma; minä, minä, minä. Lapsenikin on ensi sijassa minun. Hän on omaisuuttani ja hänen mielipiteellään ei ole mitään merkitystä.

Näin punavihreä feministiäiti aikoo kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)

Mitä Rosa sitten haluaa? Heterokulttuurikin tuntuu olevan suoraan saatanasta:

On tylsää, jos lapsi ajautuu jo pienenä täysin homososiaaliseen maailmaan, jossa on vain oman sukupuolen edustajia oppimassa listaa kaikista niistä asioista, jotka ovat omalle sukupuolelle kiellettyjä.

Eikö tuo termi olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa muotoon heterososiaalinen? Rosan kasvatusperiaatteilla on aika todennäköistä, että… no joo… ymmärsitte varmaan.

Kaiken muun jo mainitun lisäksi Rosa on löytänyt oikein kaikkien saatanoiden äidin:

Mutta tietenkin käy niin, että kavereiden mukana Frans vaatii päästä partioon. Sen touhun kyllä haluan kieltää. En osaa päättää mikä partiossa on pahinta: militarismi, patrioottisuus vai uskonnollisuus.

Partiossa?

Partiossa, joka on ylivoimaisesti suurin ja kaikki rajat ylittävä varhaisnuorisojärjestö?

Partiossa, jonka ihanteet määritellään näin:

Partioihanteet:

* kehittää itseään ihmisenä
* kunnioittaa toista ihmistä
* auttaa ja palvella
* tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa
* rakastaa ja suojella luontoa
* olla uskollinen ja luotettava
* rakentaa ystävyyttä yli rajojen
* etsiä elämän totuutta

(Terveisiä muuten sinne Jämijärvelle, Aihki-leirille- iskä on aika ylpeä pikku partiolaisistaan… Oli ihan ihan kiva vierailupäivä, vaikka pääkaupunkiseudun ruuhkat olivatkin siirtyneet sille viiden kilometrin pätkälle…)

Tämän Rosan tekstin jälkeen minun on ilmeisesti ymmärrettävä, että nämä ihanteet ovat vastaan kaikkia niitä punavihreitä arvoja, joita Rosa aatetovereineen edustaa.

Pieni vinkki:

Jos mikään ei kelpaa, niin tiedän asian joka sopii rosameriläisten maailmankuvaan kuin nakutettu. Perustakaa lapsillenne Rosa Jugend. Ihanteet on helppo muokata tuosta edellisestä – joka siis sotii Rosan maailmankuvaa vastaan – esimerkiksi näin:

Rosa Jugendin ihanteet:

* taannuttaa itseään ihmisenä
* halveksia toista ihmistä
* olla auttamatta ja vaatia
* viis välittää vastuusta ja velvollisuuksista
* vihata ja tuhota luontoa
* olla epäuskollinen ja epäluotettava
* rakentaa vihaa yli rajojen
* etsiä elämän vääryyttä

Näin saadaan punavihreää yhteistä omaisuutta olevista lapsistanne kasvatettua yksi-yhteen kopiota punavihreistä vanhemmistaan.

Heil Rosa!

Lähde: HS

Jk. Jotenkin säälin tunne käy kuitenkin mielessäni, kun ajattelen Rosan lasta – ja Simo Frangenia

Näin siis punavihreä feministiäiti aikoo ilmeisesti kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

(Onneksi minun ei ole ollut pakko kasvaa tällaisen punatyrannin hoivissa.)

Aina ajoittain tulee aika pistää asioita ns. nippuun ja nivaskaan. Saamastani kiihkeästä fanipostista päätellen, nyt alkaa taas olla se aika käsillä. 😉

    Soosipäitä
    Joukko soosipäitä suosikkipuuhassaan

Minua on jo hetken häirinnyt ns.eläinaktivismi – ja muukin anarkomarkojen ja prekaeetujen kouhkaus. Olen kritisoinut sekä sitä, että siihen sotkeutuneita henkilöitä. Nämä todellisuudesta ja luonnosta kovin kauas vieraantuneet viher-puna-anarko–cityhörhöt – eli soosipäät -yrittävät nostaa eläimet ihmisen rinnalle – ja jopa ihmisen yli. Tähän samaan ymmärtämättömyyteen toisella tavalla liittyvästä liittyvästä apinoinnista on kirjoittanut hetki sitten myös reino.

Samat soosipäät, jotka huutavat kuolemaa heteroille – ja lähes tulkoon kaikelle sellaisille, joka ei mahdu heidän suvaitsevaisuuteensa – ovat valmiita tarvittaessa väkivaltaan myös oletettujen eläinten oikeuksien vuoksi.

Eläinten tätä pyytämättä tai edes ymmärtämättä miksi.

Onhan se mukavaa tietysti käyttää valtaa…

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä.

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
”Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulosta, Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Kuinkahan kaukana me Suomessa olemme tästä näystä:

Ja kun nämä soosipäät palauttaa sinne minne he kuuluvat ja kritisoi heidän tekemisiään, niin välittömästi alkaa itkuvirsi ja valitus siitä, kuinka heidän herkkiä ja herttaisia persoonallisuuksiaan on loukattu.

My ass…

Soosipäät tekevät vallankumoustaan tukevasti hyvinvointiyhteiskunnan napanuorassa roikkuvana painolastina. Työmarkkinavallankumous taitaa kärsiä viimeisen pakkastalvensa, jos laman tullessa soosipäille lyötäisiin lappu luukulle ja kehotettaisiin tekemään samaa kuin heidän utopiansa rahoittajatkin – töitä ja maksamaan veronsa.

Tai sitten ei – ainahan maailmassa on ollut keskenkasvuisia ja turhan joutilaita tyhjänvouhkaajia – enemmän ja vähemmän

Koko touhun uskottavuus menee tosin pakkasasteille viimeistään silloin kun miettii, mitä esimerkiksi nämä urheat eläinoikeustaistelijat ovat tehneet halal-teurastuksen kieltämiseksi tai yleensäkään tainnuttamatta teurastettavien eläinten oikeuksien eteen?

Niinpä niin…

Eläimillä on oikeutensa – mutta eivät ne ole silti ihmisen kanssa samalla tasolla tai yhdenvertaisia. Olen muuten henkilökohtaisesti varsin jyrkästi eläinkokeita vastaan – ihan yleisellä tasolla. Ja etenkin silloin, kun ne liittyvät turhuuksien markkinoihin – kuten kosmetiikan kehittämiseen. Monet näistä testeistä ovat puhtaan eläinrääkkäyksen lisäksi myös turhia. Ihmisen fysiologiaa ei pystytä aina testaamaan muuta kuin ihmisillä.

Mutta kuitenkin…

Soosipäiden suurimmat ongelmat ovat ymmärtämättömyys ja vieraantuneisuus todellisuudesta. Mitä pyörii sellaisessa päässä, joka laskee lintujen pesintäkauden aikana – eläinsuojelu näennäisenä motiivina – maastoon satoja tarhaminkkejä? Aluksi ne tuhoavat juuri luonnossa elävien lintujen poikaset ja sen jälkeen kun tämä ravinnonlähde ehtyy, häkkipedot kuolevat joko nälkään tai kylmyyteen.

Vain soosipää pystyy tällaiseen epäloogiseen ajatteluun ja itsepetokseen.

Soosipäät ylihumanisoivat eläimiä – puuttumatta kuitenkaan samaan aikaan varsinaiseen eläinrääkkäykseen ja kidutukseen. Aikamoinen paradoksi – eikö totta?

Poikkitieteellisesti ja laajasti arvostettu National Geographic on tuottanut jo muutaman kauden sarjaa nimeltään Koirakuiskaaja.

    National Geographic

Tämä Reality-sarjaan kuuluva TV-ohjelma esittelee Cesar Millanin tapaa käsitellä ongelmakoiria – ja etenkin koirien ongelmaomistajia.

Millanilla on – mielestäni – muutama loistava slogan ja varsin maanläheinen tapa tehdä töitä koirien ja heidän laumansa (l.perheen) kanssa. Hänen tyylinsä ei poikkea juurikaan siitä, mitä vanhempani minulle lapsuudessani opettivat ja mitä itsekin noudatan omien koirieni kanssa – kuri ennen rakkautta.

Haluankin kiinnittää soosipäiden huomion tähän. Nämä ovat varsin toimivia ohjeita lemmikkien, kotieläinten – ja miksei vähän muidenkin kanssa… 😉

* Koirat – kuten muutkin sosiaalisuuteen kykenevät eläimet – ovat laumansa jäseniä. Ne seuraavat laumansa johtajaa. Jos ihminen ei ota – eläinten keskellä toimiessaan – johtajaroolia, eläin yrittää hakea sitä.

* Koirat – eivätkä muutkaan eläimet – ole ihmisiä. Joillain ihmisryhmillä ja – tyypeillä on erittäin ikävä tapa kuvitella, että eläimet käyttäytyvät, ajattelevat ja toimivat kuten ihmiset.

* Älä taistele luontoäitiä vastaan. Jos metodi tai toiminnan peruste on luonnonjärjestyksen vastainen, se ei voi toimia – koskaan.

* Koira elää tässä hetkessä. Eläin ei suunnittele, eikä paljon myöskään muistele. Äidilläni oli myös tapana sanoa, että koira ei tunne moraalia – se erottaa sallitun kielletystä ja siinä kaikki.

* Ei ole ongelmarotuja – mutta on ongelmaomistajia. Koirien käyttäytymisongelmat ovat ensisijaisesti lähtöisin koirien omistajista ja heidän kyvyttömyydestään johtaa laumaansa.

* Hyvä laumanjohtaja ei hermostu. Laumanjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat rauhallinen ja vakuuttava olemus. Johtaja ei näytä paniikin, hermostumisen tai jännittyneisyyden merkkejä.

* Kuri ennen rakkautta. Hyvä laumanjohtaja asettaa laumalleen rajoituksia ja sääntöjä ja pitää niistä johdonmukaisesti kiinni.

* Koirat tarvitsevat ensimmäiseksi liikuntaa purkamaan paineita ja poistamaan tylsistymistä, toiseksi johdonmukaista kuria ja vasta kolmanneksi hellyyttä. Liian monet koiranomistajat antavat lemmikeilleen ensisijaisesti hellyyttä, aivan liian vähän liikuntaa eivätkä pidä lemmikkejään kurissa.

* Kävelytä koiraasi päivittäin (heti aamuisin noin 45 minuutin lenkkejä). Kävelyretket, joilla lauma seuraa johtajaa ovat koirille luontaisia ja mieluisia aktiviteetteja. Pidä huolta siitä, että koirasi seuraa vierelläsi tai perässäsi. Jos annat koiran ryntäillä edelläsi, se uskoo kävelyttävänsä sinua – eikä päinvastoin.

* Odotuttaminen on hyvä tapa osoittaa koiralle paikka laumassa. Edellytä koiralta odottamista hetken aikaa, ennen kuin annat sille luvan syödä. Koira ei mene rikki tästä.

* Helli koiraasi vain silloin kun se on tehnyt asian oikein sekä käyttäytyy rauhallisesti ja tottelee Sinua. Vaatimista ja haukkumista ei saa rauhoittaa lahjonnalla.

Vähemmän yllättäen – amerikkalaiset puunhalaajat ja soosipäät ovat arvostelleet Millanin metodeja metodeja on epäinhimillisinä. Millan mm. korjaa ja jopa – tarvittaessa – hapettaa koiraa kuristuskaulapannalla. Näin emo toimii pentuaan kohtaan ja lauman vahvemmat jäsenet itseään heikompia jäseniä kohtaan koiralaumassakin – luonnollisesti.

Tässä humpuukikritiikissäkin on siis kyse juuri tästä soosipäiden perussynnistä – eläimen inhimillistämisestä. Kaikki muukin näiden soosipäiden puuhastelu – talonvaltauksista, vallankumouksellisuuteen ja sitä kautta, ns. työväenluokkaisuuteen ja ns. suvaitsevaisuuteen ja ties mihin – näyttää jotenkin kaukaa tutulta.

Se on yhtä todellista kuin Salvador Dalin La persistencia de la memoria.

Wikicommons

Minä toivon, että teidän todellisuutenne ei muutu samanlaiseksi.

Ai niin… Tässä vaiheessa kannattaa myös muistaa se, että kun puhutaan kuiskaamisesta, puhutaan myös salaamisesta. Päivän miljoonan ruplan kysymys kuuluukin seuraavasti:

Mitä eroa on Sanlalla ja Demlalla?

Radio Jore Vaan vastaa:

Ei mitään. Kumpaankin työnnetään selkokielistä tekstiä ja ne muuttavat sen käsittämättömäksi siansaksaksi.

Lähteet: National Geographic, Demla, Wikipedia, STT, HS, Takku, EVR


Site Meter

Jatkan anarkisteihin ja työmarkkinatukivallankumouksellisiin kiinteästi liittyvän Akuliina-aiheen käsittelyä.

Edellinen osa kirjoituksestani löytyy täältä. Seuraavaksi tarkastellaan sitä, miten julkisia varoja syytävä Kehityspalvelukeskus – KEPA – liittyy anarkismiin – ja Akuliinaan.

An@rkistiliina kehitysapukassarana

    Kari Suomalaisen perikunta

Jostain syystä – julkisin varoin pyörivä – KEPA julkaisee näitä Akuliina Saarikosken vallankumouksellisia ja mahdollisesti jopa rikokseen kehottavia kirjoituksia Kumppani-lehdessään. Kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä ja täältä.

Saarikoski kaipaa konflikteja ja väkivaltaa Suomeen kirjoituksessaan Kulttuurikolumni: Bang bang bang bang!

Kasvoin lapsuuteni ulkomailla ja opin kunnioittamaan konfliktia. Näin Neuvostoliiton romahtavan laskien tankkeja parvekkeelta ja Jerusalemissa arabipojat heittivät minua lumipalloilla, joissa oli kiviä sisällä. Konflikti kertoi aina muutoksesta.

Suomeen muutto varhaisteininä oli musertava kokemus. Kaikki oli yhtäkkiä byrokraattista ja väritöntä. Lapset eivät pelanneet pihalla jalkapalloa. Kadulla eivät tuoksuneet kojujen appelsiinit eivätkä leipomoiden tuoreet leivät. Mikään ei ollut yllätyksellistä. Bussit tulivat ajallaan ja lomakkeita opeteltiin täyttämään jo yläasteella.

Tämä tylsä harmaus ja yhteiskunnan toimivuus – jos mikä – on sellaista, jota suurin osa suomalaisista osaa arvostaa. Tasaista rauhallisuutta ja turvallisuutta.

Tuntuu vähintäänkin ihmeelliseltä, että konfliktialueilla elämään joutunut suomalaistyttö kaipaa turvattomuutta ja väkivaltaa. Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että Akuliinamme on ulkomailla eletyistä vuosistaan huolimatta elänyt varsin umpioitua ja turvallista elämää. Ei sellainen ihminen, joka on joutunut todellisen väkivallan kohteeksi, huuda kovaan ääneen väkivaltaa. Ja jos huutaa, silloin on mennyt jotain oikeasti vikaan.

Jokin on mennyt jossain pahasti pieleen, kun näistä mielipiteistään huolimatta Akuliina käyttää suomalaisen yhteiskunnan palveluita hyväkseen ja on valmis maksattamaan yhteiskunnalle haitalliset touhunsa ja puuhastelunsa suomalaisella yhteiskunnalla – eli meillä veronmaksajilla.

Sain tarpeekseni ja karkasin toisaalle. Argentiinassa taloudellinen kriisi oli vasta tuloillaan, mutta uusliberalismin nousu näkyi: palvelut oli yksityistetty ja valtion maat myyty.

Tutustuin paikallisiin vasemmistolaisiin aktivisteihin. He olivat istuneet vankiloissa sotilasjuntan aikana, eivätkä pelänneet mitään. He sanoivat: Sinun on palattava Eurooppaan ja käännettävä pallon suunta sieltä käsin. Täällä ei ole enää mitään, valtion kouluissa ei ole edes ikkunoita.

Käännettävä pallon suunta – väärään suuntaan (ja taas) toisten ihmisten kustannuksella. Tällaiset Akuliinat ovat hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun hemmotellut ja umpiossa kasvaneet vesat kasvavat fyysisesti täysi-ikäisiksi. Kun Akuliina huutaa rajatonta maailmaa, kehitysmaiden väestöräjähdyksen lisäämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa samaan hengenvetoon, vaikuttaa siltä, että ymmärryskyky ja logiikka eivät ehkä toimi ns. kybällä.

Minä palasin pohjoiseen enkä tiennyt mitä tehdä. Maailman konfliktit eivät näkyneet Helsingin kaduilla. Opin pian ymmärtämään miksi.

Maahanmuuttajia ei päästetty rajojen läpi ja poliittisessa keskustelussa eroteltiin huolella ”meidät” ja ”muut”. Jopa kansalaisaktivistit olivat rakastuneet keskustelevaan kansalaisyhteiskuntaan, joka huolehtivaisesti halasi kuoliaaksi radikaalin vaatimuksen esittäjän. Vain harvat uskalsivat vastustaa säilöönottokeskuksen vankilanomaisia käytäntöjä. Vielä harvemmat piilottelivat laittomia maahanmuuttajia tai auttoivat heitä rajojen yli.

Kannattaisiko Sinun Akuliina suksia kuuseen Suomesta ja muuttaa oikeasti sinne kolmanteen maailmaan eikä yrittää muuttaa Suomea osaksi kolmatta maailmaa? Suomi – eikä muukaan maailma – tarvitse Sinua ja kavereitasi täällä. Kun elämysturismi kerran kiinnostaa, ehdotan että ostatte seuraavaksi yhdensuuntaisen menomatkan esimerkiksi Afganistaniin.

Kenellä ajattelit maksattaa kaikkien maailman köyhien ja pakolaisten oleskelun Suomessa? Isälläsikö? Taitaa olla kuitenkin niin, että isäsi varat eivät ihan riitä tuon projektin toteutukseen… Eikä siihen taida riittää Turun kaupungin rintanappikoneeseen antama toiminta-avustuskaan…

Juttu menee – todellisuudessa ja elävässä elämässä – kuitenkin niin, että suvereeni valtio saa päättää itse siitä, keitä se päästää rajojensa sisäpuolelle. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu kulttuurillisesti homogeeniseen kansallisvaltioon, luterilaiseen moraaliin, työntekoon ja yhteen hiileen puhaltamiseen.

Suomalaiset arvostavat yleisesti ottaen omaa yhteiskuntaansa, vaikka nämä marginaalikakarat haluavatkin väkivaltaa, tuhoa ja anarkiaa – ymmärtämättä kuitenkaan toiveidensa todellisuutta.

Anarkia -> kaaos -> laillisuuden loppu -> feodalismi -> sotaherrojen aika = anarkistit maaorjina.

    Andre Lambertson

Se, joka osaa johtaa ja käsitellä väkivallan instrumentteja – tietäen samaan aikaan mitä haluaa – on anarkiaa seuraavan tulevaisuuden kuningas. Tätä totuutta nämä anarkomarkot ja prekaeetut eivät tunnu ymmärtävän.

Myös demokratian ymmärrys on heillä hieman kateissa. Demokratiassa vähemmistö alistuu enemmistön tahtoon ja enemmistö kunnioittaa vähemmistöjen perusoikeuksia.

Alkuperäisessä – kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa esiintyneessä demokratiassa – kansalaisoikeudet ansaittiin. Ne eivät olleet mikään itsestäänselvyys edes valtion omille asukkaille – ulkopuolisista puhumattakaan. En kuitenkaan haluaisi palata tuontyyppiseen järjestelmään.

Nykyinen järjestelmä on kompromissi. Edustuksellinen demokratia antaaa päättäjille mahdollisuuden ajaa omaa etuaan äänestäjien voimin ja kustannuksella. Aidoin toimiva demokratia on kuitenkin Sveitsissä käytettävä malli. Siellä kansa päättää alhaalta ylöspäin – toisin kuin esimerkiksi täällä meillä Suomessa.

Demokraattina tunnettu Winston Churchill totesi joskus, että paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskiverto-äänestäjän kanssa.

Ei ehkä ihan näinkään, mutta nämä Akuliinat ovat kuitenkin jonkinlainen riesa kansalaisyhteiskunnalle. Heidän juttujaan pohtiessani, mieleeni tuli, olisiko järkevää ottaa uudestaan kansalaisluottamuksen menettäminen yhteiskuntaa vastaan suuntautuvan kumouksellisen toiminnan seuraamuksena?

Suomalainen ylenmääräinen taloudellinen hyvinvointi on oikeudenmukaisuuden kannalta huonosti perusteltavissa. Ehkä olisi vihdoin vaatimusten ja konfliktin aika myös suomalaisten etupihalla?

Miksi ihmeessä? Oma kansamme oli 700-vuotta vieraiden miehittäjien alistamana ja riiston kohde. Viime vuosisadan kolmen suuren kansallisen kärsimysnäytelmän jälkeen edellinen sukupolvi rakensi työllä ja tuskalla nykyisen sopimusyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion.

Niin, miksi ihmeessä? Sen vuoksiko, että pumpulissa ja ulkomailla lapsuutensa elänyt kiittämätön pikkutyttö näin haluaa? Ehei – ei onnistu. Ja ihan turha hyppiä tasakäpälää ja kiukutella… 😉

Sri Lankasta Britanniaan sisällissotaa paennut tamilisissin tytär, musiikkimaailman tähtiartisti M.I.A, Mathangi ”Maya” Arulpragasam julistaa kappaleessaan Paper Planes kolmannen maailman demokratian vaatimusta. Hän puhuu rikollisen ylpeydellä viisumeiden väärentämisestä ja poseeraa musiikkivideossa maahanmuuttajien myyntikojujen edessä. Kappaleen iskulauseena toimii: ”All I wanna do is – bang bang bang bang – take your money!”

Demokratian vaatimus = rikollisuus? Varsin erikoinen näkemys asioista…

Poliittista viestiä – ja toiminnan avausta – ei voisi paremmin muotoilla: hyvästit protestanttiselle työetiikalle ja nöyryyttämisen maahanmuuttopolitiikalle – rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu!

Ja hyvästit samalla yhteiskuntarauhalle, turvallisuudella, hyvinvoinnille, tasa-arvolle, demokratialle, lainkunnioitukselle, yksityisomaisuuden suojalle ja ihmisoikeuksille.

Rahat niille joille ne kuuluu?

Jep – kun suunnittelet seuraavaa yhteiskunnan etuuksilla subventoitua elämysmatkaa, niin anna ihan esimerkin vuoksi ne saamasi rahat takaisin ja unohda koko juttu.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin nykymuotoisesta kehitysavusta. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Akuliina haluaa avata myös Suomen rajat.

Kari Suomalaisen perikunta

Akuliina vaatii Suomen rajojen avaamista ihan kaikille – ja maksattaa laskun taas kerran meillä muilla suomalaisilla.

Samaisen turhuudenmyllyn – KEPA:n – samassa vallankumousaviisissa on julkaistu myös hiljattain maahanmuuttoon liittyvä Saarikosken kirjoitus. Se on otsikoitu Kulttuurikolumni: Vapaus on ainoa vaihtoehto.

Rajat auki, vaatii Akuliina Saarikoski.

Tällä hetkellä ulkomaalaispoliisi kulkee pitkin katuja, rautatieasemia ja kauppakeskuksia tarkastaen ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä poistaakseen heidät maasta.

Jos olet tummaihoinen, varo. Jos puhut vierasta kieltä, varo. Jos olet laittomasti maassa, varo.

Älä käy kaupassa. Älä matkusta junalla. Älä kävele kadulla. Älä vie lapsia leikkipuistoon.

Sillä sinua ei täällä kaivata. Olet vähemmän olemassa kuin me valkoihoiset suomea virheettömästi puhuvat, kiltisti äänestävät ja hiljaa tottelevat Kansalaiset. Jotta meidän maailmamme (talouspolitiikkamme!) pysyy järjestyksessä sinun on lähdettävä. Kohdistamme sinuun kaikki kurinpidolliset voimamme, suljemme sinut säilöönottokeskukseen ja lennätämme pois, pois rajojemme taakse.

Edelleen – jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten. Se on myös vastuussa omien kansalaistensa turvallisuudesta. Vieraat tulevat oman väen jälkeen ja jokaisella vapaalla yhteiskunnalla on oikeus rajoittaa ei-toivottua maahantuloa ja maassa oleskelua.

”Kaiken tarkoituksena on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito”, sanoo tutkintayksikön johtaja Jaakko Heinilä Helsingin ulkomaalaispoliisista. Jää epäselväksi, kenen järjestyksestä ja turvallisuudesta hän puhuu. Ehkä rasistinen järjestys takaa joidenkin etuoikeutettujen kansalaisten taloudellisen turvallisuuden. Minun järjestykseni se ei ole.

Niin? Ne etuoikeutetut kansalaiset ovat Suomen kansalaisia. Chilen kansalainen ei ole mitenkään eikä tietenkään samassa asemassa Suomessa kuin Suomen kansalainen. Jos tämä järjestys ei kelpaa, Sinun pitää Akuliina muuttaa pois Suomesta. Nykyinen järjestys on laillinen, demokraattinen ja enemmistön haluama.

Ei yhden asian rikollisjärjestön – kuten EVR:n – järjestys:

Rajat ovat siirtyneet valtioiden rajoilta joukkoomme. Nyt ulkomaalaispoliisi on typeryydessään tehnyt ne tehokampanjallaan näkyviksi. Näkyvää väkivaltaa on nimittäin helpompi vastustaa kuin näkymätöntä. Paljon jää silti vielä näkymättömäksi, sillä vain etuoikeutetuilla on varaa näkyä ja kuulua.

Höpö, höpö. Jos ihminen on laillisesti Suomessa, hänen ei tarvitse pelätä ulkonäkönsä vuoksi poliisia. Tämä on hyvä esimerkki siitä – kuten totaalikieltäytyjät ja anarkistitkin – kuinka pienen kusipääporukan vuoksi enemmistö joutuu kärsimään. Laillisesti maassa olevan ulkomaalaisen tai ulkomaalaistaustaisen henkilön kannalta laittomien maahanmuuttajien poistaminen yhteiskunnastamme on myös heidän etujensa mukaista.

Eduskuntaryhmät vastasivat siirtolaisten kamppailuja tukevan Vapaa liikkuvuus -verkoston tekemään kyselyyn säilöönottokeskuksista. Yhdessä vastauksista todettiin: ”Tällä hetkellä, jos vaihtoehtona ei ole vapaus, niin säilöönottokeskus on ihmisoikeusnäkökulmasta parannus”.

Mutta voiko mikään taloudellinen etu olla yksilön perustavanlaatuista vapautta keskeisempi? Rasistinen ulossulkeva yhteiskunta ei ole ainoa mahdollinen yhteiskuntajärjestys. Vapauden on oltava vaihtoehto. Poliittinen fantasia käyttöön! Mahdollisia maailmoja on monia. On kuviteltava maailma toiseksi, jotta näkymättömätkin rajat – ja elämät – tulevat näkyviksi. Entä jos kaikki olisikin toisin?

Tässä on muuten se juttu, missä näkyy Akuliinan ajattelun perusvirhe. Yhteiskunta perustuu verotusoikeuteen ja sillä on oikeus rajoittaa kansalaistensa elämää tarvittaessa. Se ei ole mikään kaikille avoin rahastus- ja palveluautomaatti.

Perusteina yhteiskunnan myöntämille hyödykkeille ja palveluille ovat kansalaisuus sekä halu antaa myös vastineeksi jotain yhteiskunnalle. Tämä on asia, jonka ymmärtäminen on näille kaiken maailman akuliinoille ja anttirautiaisille näköjään täysi mahdottomuus. Kun on lusikalla annettu ja niin edelleen…

Ulkomaalaislaki kumoon ja rajat auki! Poliisit solmikoot aseensa piiput ruseteille ja menkööt leikkimään keskenään. Puolustusvoimat siirtykööt ryöstämään Euroopan keskuspankkia ja jakakoot ryöstösaaliin Schengen-alueen ulkopuolisille maille. Muut voivat jäädä availemaan vankiloiden ja säilöönottokeskuksien ovia ja rajat sulkeneita portteja. Väärä kansalaisuus tai sen puuttuminen ei enää tee kenestäkään laitonta. Rajojen aika on ohi.

Niinpä niin… Mitä ajattelit Akuliina tehdä sitten, kun poliisi leikkii keskenään ja joku päättää raiskata tai ryöstää Sinut? Huutaa apua? Keneltä? Tällainen maailmankatsomus leijailee tukevasti jalat maasta irti – noin metrin korkeudella.

Jos PV ryöstäisi sen EKP:n ja jakaisi rahat kehitysmaihin, se kiihdyttäisi väestöräjähdystä ja ilmastomuutosta. Nyt minun on jo ihan pakko kysyä Sinulta eräs vakava kysymys: oletko Akuliina täyttä ymmärrystä vailla?

Kuinka kauan luulet tosiaankin olevasi turvassa, kun virkavaltaa ei ole ja vankiloiden ovet avataan?

Hohhoijaa…

Tuhannen tekosyyn totalitaristi

Akuliina on valottanut itse omaa ajatteluaan. Sivistys.netistä voi käydä tutkimassa sitä, millaisena hän maailman näkee.

Hän kirjoittaa otsikolla Ei kansalaisaktivismille – kyllä suoralle toiminnalle.

Miten aktivismi eroaa kansalaisaktivismista? Näitä sanoja käytetään usein synonyymeinä kuvaamaan lähes mitä tahansa ulkoparlamentaarista ruohonjuuritason poliittista toimintaa.

Kansalaistoiminnan lähtökohdat toimintaan ovat kuitenkin aivan erityiset ja mielestäni myös pulmalliset. Ehdotan siis seuraavassa kansalaisaktivismin dogman hylkäämistä ja suoraan toimintaan ryhtymistä. Mutta miksi?

Kansalaistoiminta on toimintaa kansalaisena. Kansalaisuus taas on ongelmallisen ulossulkeva käsite. Se rajaa yhteiskunnassa toimimisen tietyille etuoikeutetuille – kansalaisille, jotka sitoutuvat tiettyyn valtiojärjestelmään ja sen kansalaisoikeuksiin ja –velvollisuuksiin. Esimerkiksi lainsäädäntö määrittää kansalaisuuden ulottuvuuksia, kuten minkälainen kansalaisena oleminen on palkittavaa, minkälainen taas tuomittavaa.

Oikeustieteen ylioppilaan pitäisi tietää ainakin se, miksi lainsäädännöllinen regulointi on luotu. Jos Akuliina opiskelee niin tämä asia on ilmeisesti mennyt ohi.

Lainsäädäntö määrittelee yhteiskunnallisen koodiston, jonka mukaan sopimuksen osapuolten – kansalaisten ja julkisyhteisöjen – oletetaan käyttäytyvän. Se on luotu omankäden ja vahvemman oikeuden estämiseksi – suojaamaan siis myös yhteiskunnan heikoimpia jäseniä.

Tämä anarkismi, johon Akuliina Saarikoski pyrkii, tulee toteutuessaan johtamaan vahvemman oikeuteen ja feodalismiin. Varsinainen reilukerho tämä anarkistipoppoo….

Ihmiset ovat valtiossa eri asemissa suhteessa valtioon. Voidaankin perustellusti kysyä, ovatko jotkut tavallaan enemmän kansalaisia kuin toiset? Esimerkiksi vakituisessa työssä olevat nauttivat paremmista kansalaisetuuksista kuin pätkätyöläiset, kansalaisjärjestöissä vaikuttavat saavat enemmän osakseen ministeriöiden kiitosta kuin suoran toiminnan aktivistit ja tietysti Suomen kansalaisuuden omaavat ovat täysin eri asemassa kuin väliaikaisella B-oleskeluluvalla maassa oleskelevat siirtolaiset.

Omien kansalaisten yhdenvertaisuutta pyritään – juuri tuolla – lainsäädännöllä sääntelemään ja takaamaan. Jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen ymmärtää sen, että siirtolainan (ulkomaalainen) on eri asemassa kuin oman maan kansalainen.

On varsin ymmärrettävää, että yhteiskunta arvostaa -avoimesti kansalaisjärjestössä, yhteiskunnallisesti arvokasta ja toivottua – vapaaehtoistyötä tekevää ihmistä enemmän, kuin naamioituneena ryöstelevää, mellakoivaa, murtautuvaa sekä lakeja yleisestikin rikkovaa tuttipulloterroristia. (Kiitos osuvasta uudissanasta Yrjöperskeleelle 😉 )

Vaikka Akuliinasta tai Antti Rautiaisesta tuntuisi vahvasti siltä, että yhteiskuntamme on kaikille avoin karkkikippo, niin idealistinkin on syytä muistaa sellainen vanha totuus, kuin there is no such thing as free meal.

Itse olen kiinnostunut nimen omaan suoran toiminnan politiikasta. Suora toiminta pyrkii irrottautumaan perinteisestä tavasta tehdä politiikkaa. Ei kirjoiteta vetoomuksia tai perusteta rekisteröityneitä yhdistyksiä tai marssita mielenosoituksessa eduskuntatalon ympäri, vaan pyritään ratkaisemaan poliittisia ongelmia itse ja suoraan. Suora toiminta voi olla esimerkiksi riippumattoman median perustamista, ruokapiirin tai pyörälainaamon pyörittämistä.

Toisaalta suoran toiminnan näkökulmasta suhtautuminen lakiin ja valtioon on eräällä tavalla välinpitämätöntä. Suora toiminta voi siis yhtä hyvin olla laillista kuin laitontakin.

Tässä on jälleen eräs Akuliinan sokeista pisteistä. Luulisi oikeustieteiden ylioppilaan ymmärtävän sen, ettei kenelläkään yhteiskunnan jäsenellä ole oikeutta päättää itse mitä osaa lainsäädännöstä noudattaa ja mitä ei. Ei yhteiskunta ole mikään monivalintatehtävä.

Kuuluisa historiallinen esimerkki (laittomasta) suoran toiminnan politiikasta onkin underground railroad – orjien pelastaminen etelävaltioiden plantaaseilta 1800-luvulla.Tämä toiminta ei varmasti ollut hyväksyttävää omassa ympäristössään. Silti se pelasti arviolta 100 000 ihmisen hengen.

Underground railroad opettaa, että tietyissä asioissa on vain uskaltauduttava ottamaan askel radikaalimman toiminnan suuntaan – koska se on oikein ja koska se on välttämätöntä. Silloin on tärkeää suunnata kriittinen katse toiminnan lähtökohtiin – eli omassa tapauksessamme kansalaisuuteen – jotka sitovat ja rajaavat toiminnan mahdollisuuksia.

Ja taas väärin. Kun joku ihminen rinnastaa Suomessa vuonna 2008 harjoitettavan maahanmuuttopolitiikan USA:ssa 1800-luvulla harjoitettuun rotuerotteluun, niin hänen olisi syytä tarkastaa onko suhteellisuudentaju kadonnut.

Akuliina heittää kirjoituksensa lopussa peitellyn uhkauksen ilmaan:

Mitkä ovatkaan aikamme kysymykset, jotka vaatisivat yhtä radikaalia ja uskaliasta toimintaa?

Sitä ja ensimmäisiä anarkoanttien ja akuliinojen ihmisuhreja odotellessa. Kuten Lakatos Mirzad sanoi, kun sytytetään tulipaloja roskiksiin, jonakin päivänä jonkun koti palaa.

Lähteet: STT, HS, IS, IL, KEPA, Journalisti-lehti,

Jk. Kommentti.fi:ssä on myös eräs näkemys akuliinailusta.


Site Meter

Akuliina Saarikoski on aina ajoittain hypännyt esille sieltä missä yhteiskunnallisesti epätoivottua liikehdintää on ollut havaittavissa. Hassuinta tässä pikkutytössä on se, että hän haluaa toimia – muka anonyyminä – ns. kansalaisaktivistina, mutta hänen egonsa näyttää olevan niiiiiiiiiiin suuri, että hänen pitää kuitenkin päästä esiin ja seistä huomion keskipisteessä.

Kun Akuliinan touhuja katselee vähänkin pidemmän ajanjakson valossa, niin kovin kaukana ei ole välttämättä enää epäilys siitä, että hän ei voi kovin hyvin ja haluaa alistaa muut ihmiset tahtonsa alle.

Karhunpalvelus seksuaalivähemmistöille

Viimeksi tämä wannabe-vallankumouksellisemme esiintyi hetki sitten SETA:n järjestämän rauhanomaisen Gay Pride-marssin yhteydessä – vähemmän rauhanomaisesti.

Jo ennen kyseistä marssia hän levitteli Facebook-yhteisössä tällaista julistusta:

Pink black block -ryhmittymä oli ilmoittanut, että se marssii kulkueen mukana mustapinkeissä asuissaan. Anarkistiryhmittymä halusi – oman ilmoituksensa mukaan – kyseenalaistaa Seta-yhdistyksen seksuaalipolitiikkaa sekä ravisuttaa vuosia samanlaisena pysynyttä Pride-marssia.

Ryhmän teemana on viha. Ryhmän lähettämässä tiedotteessa kerrotaan, että vihaan liittyy myös väkivalta.

Tämä Akuliinan edustama anarkistiryhmä ilmestyi siis kutsumatta paikalle – ei tukeakseen seksuaalivähemmistöjä – vaan päästääkseen esille ja etsien mahdollisuutta mellakoida, aiheuttaa tuhoa ja levittää sanomaansa väkivalloin. Myös marssin viralliset järjestäjät pelkäsivät väkivaltaa kulkueen aikana näiden kuokkavieraiden taholta.

Olemme huolissamme vastamielenosoituksesta. Sillä ei ole mitään tekemistä meidän kulkueemme kanssa, ja olemme ilmoittaneet siitä poliisille

, Pride-koordinaattori Essi Vauras sanoi. Erityisen huolestuttavina järjestäjät pitivät näiden vastamielenosoittajien kehotuksia väkivaltaan.

Se voi olla heille vain vitsi, mutta Facebook-kutsussa kehotetaan ottamaan polttopullot mukaan.

Tuossa Facebookin kutsussa julistetaan myös kuolemaa heterokulttuurille queer jihad -huudahduksella.

Onneksi nämä anarkoapinat eivät saaneet tällä kertaa rähinää aikaan. Kuluneen viikon uskomattominta-paskaa-kommentti-palkinnon voitti tällä kierroksella nimellä Illusia Girs esiintynyt todellisuudentajunsa kadottanut anarkistinreppana. Hän ilmoitti, että äärikristityt saattaisivat aiheuttaa häiriöitä ja väkivaltaa. Jokainen voi käydä katsomassa täältä sen, ketkä todellisuudessa häiriköivät.

Tuli mieleen, että miten mahtaa kristitty ja konservatiivinen homoseksuaali suhtautua tällaiseen toimintaan? SETAn mukaan heitä kuitenkin on suurin osa tästä joukosta ja näillä marsseilla on pyritty lisäämään suvaitsevaisuutta heitä kohtaan.

Anarkisteja tämä ei tietenkään kiinnosta. Missä tahansa Akuliina ystävineen saa häiriötä aikaan täyttää heidän tarpeensa – uhreista ja tuhoista välittämättä.

Eläinoikeudet narsistin keppihevosena

Myös eläinten oikeudet ovat olleet lähellä Akuliinan sydäntä – tai ainakin ne ovat tarjonneet hänelle erään toisen keinon poseerata egollaan ja fasaadillaan julkisuudessa.

journalisti

Asiasta on kirjoiteltu pariinkin otteeseen aikaisemmin.

Ylen A-studio esitti 28. marraskuuta Oikeutta Eläimille -yhdistyksen kuvaamaa materiaalia suomalaisilta eläintuotantotiloilta. Kuvamateriaali käynnisti laajan julkisen keskustelun tuotantoeläinten kohtelusta.

YLE toi julkisuuteen suomalaisilla sika-, kana- ja broileritiloilla – laittomasti ja rikollisia keinoja käyttäen – kuvattua materiaalia. Kuten Journalisti-lehti asiaa kommentoi OE:n tiedotustoiminta vaikuttaa silti ammattimaiselta.

Ja miksiköhän se vaikutti ammattimaiselta?

Johtuisikohan tämä siitä, että Akuliinan isukki -TV 1:n ajankohtaisohjelmien toimituspäällikkö Jyrki Saarikoski – unohti ammatillisen etiikkansa ja lähti mukaan tyttärensä egopurkaukseen. Jyrki Saarikosken mukaan perhe­suhteilla ei ollut tekemistä sen kanssa, että Oikeutta eläimille -yhdistyksen materiaali päätyi nimenomaan A-studion julkaisemaksi.

He hoitivat asian ihan omin päin, minusta riippumatta,

Uskokoon ken haluaa – minä en. Ihan mielenkiinnosta – tähän asiaan liittyen – voisi käynnistää projektin. Minulla on tiedossani rutkasti yhteiskunnallista vääryyttä ja epäarvoisuutta sisältäviä asioita. Voisin melkein lyödä vetoa, että hyvinkään valmisteltu asia ei etene tuolla Mokuradiossa ilman henkilökohtaisia – Akuliinan tapauksessa aika läheisiä – suhteita ja oikeaa agendaa.

Nykyisin oikea agenda pitää sisällään rikoksiin ja vallankumoukseen yllyttämistä, kommunismia, anarkismia, yhteiskunnan tuhoamista ja monikulttuuria.

Oikeutta eläimille-yhdistys on muuten EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Varsin mielenkiintoinen on muuten Suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Nevalan kommentti näissä järjestöissä puuhailevista henkilöistä. Nevala totesi, että näihin eläinaktivistiryhmiin liittyy julkisuushakuisuus.

Talonvaltauksen taktiikkaa

Akuliina on osallistunut myös – kaikkien muiden anarkistien tavoin – myös muihin rikoksiin. Itsensä joissain lähteissä oikeustieteen ylioppilaana esittelemä egotaristimme on osoittanut halveksuntaansa myös omaisuudensuojaa ja lainsäädäntöä vastaan. Totuuden Njet-liike kertoo nimittäin Akuliinan antaneen toisille pikkukriminaaleille valtausohjeita 17.6.2005 Kira Gronowin toimittamassa kirjoituksessa.

1. Suunnitellaan.

”Aluksi vain pieni porukka tiesi valtauksen ajan ja paikan. Sitten laitettiin sana leviämään.”

Aktivistit eivät halua paljastaa, miten vallattavaksi sopiva talo löytyy ja miten sinne pääsee sisään.

2. Siivotaan.

”Kun talo oli vallattu, moppasimme lattiat ja kannoimme patjoja sisään.” Rakennukseen majoittui nuoria ja pitkäaikaisasunnottomia.

”Onneksi muutama talon vessoista toimii. Ensin oli sähkötkin, mutta ne laitettiin poikki. Ruokaa olemme saaneet ystävältä, joka on kaupassa töissä. Hän laittaa roskikseen menevää tavaraa syrjään.”

3. Tiedotetaan. Valtauksesta kerrottiin tiedotusvälineille ja talon omistajalle.

”Sitten levitettiin kaupungille hirveästi flaijereita ja julisteita.”

Talonvaltaajien tavoitteena on vuokrata talo nimellisellä summalla ja saada sinne esimerkiksi kulttuurikeskus ja asuntoja.

”Onhan se järjetöntä, että keskustassa on talo tyhjänä samaan aikaan kun on asunnottomia ja nuorilta puuttuu tiloja.”

4. Vastataan toimittajien kysymyksiin. Esimerkiksi tällaisiin: miksette mene valtaamaan taloja maalle? Koko muu Suomi on täynnä tyhjiä taloja!

”Helsingissäkin on paljon tyhjiä rakennuksia. Mutta kyllä me kannustetaan myös maalla asuvia valtaamaan taloja.”

5. Hengaillaan. Vallatussa talossa voi jutella, lukea, löhötä, kuunnella musiikkia – ja juhlia.

”Heti ensimmäisenä iltana oli bileet. Vietimme talossa myös kolmivuotiaan tyttäreni synttäreitä, sytytimme paljon kynttilöitä ja lauloimme.”
”Kaikki muut paitsi sinipukuiset ovat erittäin tervetulleita käymään. Tänne voi tulla vaikka pitämään oboekonsertin, var så god!”

6. Odotellaan häätöä. Koskaan ei tiedä, kauanko vallatussa talossa saa olla. ”Poliisi tarkkailee tilannetta. Toivomme kuitenkin, että talon omistaja suostuu neuvotteluihin.”

Varsin suunnitelmallista – ja yhteiskunnallisesti haitallista – toimintaa. Tässä laiton tunkeutuminen ja vahingonteko tapahtui siis kesällä 2005 Vuorikatu 4:ssä Helsingin keskustassa. Ns. valtaus kesti kaksi viikkoa, kunnes poliisi tyhjensi talon rikollisista. Viisikerroksinen kivitalo oli tätä ennen neljä vuotta tyhjillään.

Tämä oikeuttaa Akuliinan kaltaisten yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyvien – mutta kuitenkin samaan aikaan yhteiskunnan subventioita härskisti hyväksikäyttävien – työmarkkinatukivallankumouksellisten rikkomaan omaisuuden suojan ja tekemään taas kerran mitä huvittaa.

Akuliinan tapauksessa tulee mieleen, että jos oikeustieteen ylioppilas suhtautuu jatkuvasti lakiin halveksien ja epäkunnioittavasti, olisiko yliopiston syytä sulkea tällaiset Akuliinat opintojen ulkopuolelle?

Turussa nimittäin tapahtui niin, eräs lääketieteen opiskelija suljettiin määräajaksi opiskelujen ulkopuolelle. Näin siksi, että hän heitti ilmaan hieman epäkorrektin kommentin suljetussa nettikeskustelussa.

Nyt näyttää siltä, että tämä aihe tuntuu paisuvan sen verran laajaksi, näin ollen joudun lopettamaan tähän ja palaamaan asiaan jatkokirjoituksen muodossa. KEPA, Maanystävät ja Akuliinan omat möläytykset ja maailmankatsomus ovat seuraavan osan aiheet.

Pysykää lepakkokanavalla… 😉

Lähteet: STT, HS, IS, Wikipedia, FBI, ATF, Journalisti-lehti

Päivitys 010708: Myös Yrjöperskeles käsittelee näitä tuttipulloterroristeja.

Päivitys 040708: Jatkoa tälle kirjoitukselle löydät täältä.


Site Meter

Sarjassamme huumoria huomaan, että monesti todellisuus ajaa keksityn huumorin ohi iloisesti ryskyen.

Kaikkien suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa lokittavien pikku anarkomarkojen ja prekaeetujen ikioma Takku kertoo meille anarkian alalahkon, ns. eläintensuojelun, suurista saavutuksissa taistelussa universaalia pahuutta vastaan:

Kolme kanaa vapautettu avoimesti
maanantai, 12.05. 2008 @ 08:11

Eläinten vapautusKanat saivat uuden kodin – avoin vapautus tehokanalasta

Kolme eläintenystävää vapautti avoimesti kolme kanaa suuresta kanalasta Etelä-Suomessa 11. toukokuuta 2008. Kanat vapautettiin, koska niiden olot häkkikanaloissa ovat surkeat.

Suojavaatteisiin pukeutuneet aktivistit nostivat kanat varovasti laatikkoon. Vapautetut kanat on viety uuteen kotiin, jossa ne saavat elää hyvää kananelämää.

– Suomen kanaloissa on noin kolme miljoonaa kanaa. Niistä 85% elää häkeissä, joissa kanoille on tilaa A4-arkin verran. Tehokanaloissa on mahdotonta huomioida kanojen tarpeita. Niiltä riistetään oikeus hyvään
elämään ja niitä kohdellaan robottimaisina munantuottajina pikemminkin kuin elävinä ja tuntevina yksilöinä, joilla on arvo itsessään, sanoo Cajsa Nykvist, yksi vapauttajista.

– Kun sain tietää miten kanoja Suomessa kohdellaan, tunsin olevani moraalisesti velvollinen toimimaan. On sääli, että tällä kertaa pystyimme vapauttamaan vain kolme kanaa, mutta tuntuu hyvältä että ainakin ne saavat nyt tuntea oikean maan jalkojensa alla, sanoo Mathias Smulter.

– Tämä teko on ensisijaisesti symbolinen. Toivon että se saa ihmiset kyseenalaistamaan ihmisten suhtautumista eläimiin maataloudessa. Minulle on tärkeää toimia avoimesti, niin että asiallinen keskustelu on mahdollista, sanoo Emma Nykvist.

Jännää – suuret vapautustaistelijat suojavaatteissaan… 😉
Tähän ei oikein voi sanoa edes chicken…. Pitäisiköhän tyytyä kysymään, että luuleekohan muna olevansa kanaa viisaampi tässä tapauksessa?

Kot, kot, kot…

Lähde: Pahkasik…ei kun Takku

Jk. Myös reino on yltynyt vapautuspuuhiin.

Minulla on ehdotus totaalikieltäytyjien kohteluun. Hehän ovat De facto jättäytyneet omatoimisesti järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle – sen desperadoiksi.

Kyse ei ole sanan- eikä mielipiteenvapaudesta. kyse on aktiivisesta toimesta – ns. kansalaistottelemattomuudesta – jossa yritetään lakia rikkomalla painostaa yhteiskunta muuttamaan lainsäädäntöä yhden kiittämättömän marginaaliryhmän etujen vuoksi. Tämän vuoksi hieman ihmetyttää, miksi Amnesty International, joka on ilmoittanut tukevansa ainoastaan aktiivisesta väkivallasta pidättäytyneitä mielipidevankeja, tukee kuitenkin suomalaisia totaalikieltäytyjiä.

Kenelläkään meistä ei ole yhteiskunnan jäseninä oikeutta päättää mitä lakeja noudattaa ja mitä rikkoo. Se kuka näin tekee on siirtänyt itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällainen yksilö tulee sulkea myös yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ulkopuolelle.

Olen pitkään kannattanut varusmies- ja siviilipalveluksen ulottamista koko ikäluokkaan – myös tyttöihin. Tasa-arvon lisäksi tällaisella kokemuksella on sosiaalinen aspektinsa. Lisäksi nuorten ikäluokkien työ vanhusten, vammaisten ja lasten parissa on omiaan luomaan oikeaa kansallista yhteisöllisyyttä. Asiaan tarttui viime viikolla myös Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala.

On tietysti siten, että totaalikieltäytyjiä ei mielestäni pitäisi sulkea vankilaan. Parempi ratkaisu näille ihmisille – jotka eivät halua antaa yhteiskunnalle mitään vastineeksi saamastaan koulutuksesta, huolenpidosta, terveydenhoidosta tai muista yhteiskunnan tuottamista palveluista – olisi sulkea heidät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle määräajaksi. Ei KELA-korttia, ei terveydenhuoltoa, ei passia, ei sosiaaliturvaa, ei poliisin turvaa, ei oikeusturvaa, ei ambulanssia, ei palokuntaa, ei julkista liikennettä – ei mitään yhteiskunnan tuottamia palveluja.

Samaa käytäntöä voisi soveltaa myös muihin asosiaalisiin ryhmiin – anarkisteihin, kettutyttöihin, ympäristöterroristeihin ja yleensäkin ottaen kaikkiin niihin, jotka uskovat omankädenoikeuteen ja oman moraalinsa ehdottomuuteen.

Aivan turhaa on kuluttaa yhteiskunnan varoja sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua olla kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jäseniä. Vankipaikan perustaminen maksaa noin 200 000 euroa ja yksi vankeuspäivä noin 150 euroa – yhteiskunnalle.

Lähteet: MTV3, STT, HS

Kas, kas… huomasin Vähemmistövaltuutetun toimiston muokanneen internetsivujaan.

Virheellinen tieto siitä, että Asianajajaliitto olisi – muka – viranomainen oli kadonnut – tai sitten piilotettu siten etten ainakaan minä löytänyt sitä ensituntumalla.

Vähemmistövaltuutettu oli muokannut myös sananvapausosiotaan. Myös oma sananvapauteen liittyvä suosikkilauseeni on päässyt tuonne viranomaisen sivuille.

Mutta, mutta…

Verratkaa vähemmistövaltuutetun väännöstä:

Toisaalta jokaisella on sananvapaus, mikä tarkoittaa oikeutta pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta. Sananvapauden suojan piiriin ei kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Näin ollen esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan ja kotouttamispolitiikan kritisoiminen kärkevälläkin tavalla on sallittua.

Siihen miten se oikeasti kuuluu:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Haiseeko jonkun muunkin nenään? Tuntuuko jostain muustakin kenties siltä että joku on kusaissut vihtaan?

Lähteet: EIT, Vähemmistövaltuutettu

Joudun täyttämään kansalaisvelvollisuuteni ja ilmiantamaan tässä kirjoituksessani vähemmistövaltuutetulle erään netistä löytyneen nettirasismia sisältävän sivuston.

Muun tekstin joukosta löytyy kaksi mielipidepoliisimme kieltämää pahaa – siis rasistista – sanaa. Löytänette ne itse tuolta

Eli ne kaksi kiellettyä sanaahan ovat seuraavan lainauksen mukaan:

Esimerkiksi ”ryssä”- ja ”neekeri”-sanan käyttäminen ryhmistä on oikeuskäytännössä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön”

Näin siis kirjoittaa vähemmistövaltuutettu ja levittää siis itse noita kahta sanaa yleisön keskuuteen internetissä. Eikö tämä ole juuri pahimmillaan sitä internetrasismia?
Eikö tämä ole sellainen rasistinen rikos (jolle toki täytyy jossain vaiheessa määrittää käsitteen lisäksi lainsäädäntö – ehtiihän sitä… pääasia että löytyy jotain millä syyttää ja tuomita – lainsäädännönhän ehtii tehdä myöhemminkin…)

Demlan tapaan ja niitä kansandemokraattisia esikuvia noudattaen…

Hopi, hopi vähemmistövaltuutettu – tekemään itsestänne tutkintapyyntöä Valtakunnansyyttäjävirastoon. Siellä on eräs näiden asioiden suhteen varsin (yli?) innokas nuori mies…

Hetkinen… tulipa mieleen…

Syytetäänkö nyt minua kun olen linkittänyt nuo kaksi rasistista sanaa? Itse niitä kuitenkaan tähän kirjoittamatta ja ilman tarkoitusta kiihottaa ketään tai mitään ryhmää vastaan?

Kas, siinä taas kerran mielenkiintoinen kysymys…

Ai niin… Teenpä saman tien toisenkin ilmiannon – vaikka tässä tapauksessa rikos on vanhentunut.

Tosin Mika Illman voisi kokeilla jos hän saisi lainsäädännön takautumisperiaatteenkin joustamaan sananvapauden ja yksilönoikeuksien tavoin haluamaansa suuntaan. Jos tulokset eivät taivu halutuiksi, ainahan asiasta voi kirjoittaa omakätisesti vaikka väitöskirjan.

Ja sitä voi tietysti käyttää Illmanin tapauksessa oikeudellisena lähde- ja tulkintamateriaalina seuraavissa tulevissa oikeudenkäynneissä nettirasisteja, rasismirikoksiin syyllistyneitä tai muuten vaan toisella tavalla kuin Mika ajattelevia rikollisia – eli toisinajattelijoita – vastaan.

Ai anteeksi, jäin hieman kiinni Mikan ihmeellisen ajatusmaailmaan. Se toinen ilmianto koskee vuoden 1939-1940 Seura-lehden toimituskuntaa. Nämä rasistit olivat ilmeisesti onnistuneet aiheuttamaan fasistisen Suomen hyökkäyksen rauhallisen Neuvostoliiton kimppuun.

Sieltä kun löytyy esimerkiksi tällainen kuva – teksteineen:

Ja se kuvateksti on näin karmaiseva:

Ryssien lentokone matkansa päässä.

Ja nämä saatanan äärioikeistolaiset (kuten Mika luonnehti libertaali Mikko Ellilääkin masinoimassaan neuvostomallisessa näytösoikeudenkäynnissä … ) sotakiihkoilijat olivat myös muutenkin rasisteja:

Tämän vaiheen haluan sitten tosiaan nähdä. Kun Mika on saanut taannehtivuusasiat haluamaansa kuntoon, onkin varsin mielenkiintoista nähdä kuinka hän saa syylliset haastettua oikeuteen ja vastuuseen hirveistä rasistisista rikoksistaan…

Haudoistaan ja kuoleman takaa…??????

(Psst… Kannattaisiko kokeilla kuitenkin taannehtivaa lainsäädäntöä vielä hengissä oleviin henkilöihin? Nuo vaaralliset ja rasistiset kuvat on nimittäin julkaistu uudelleen vuonna 2002. Julkaisijana Yhtyneet kuvalehdet Oy… Puskii… )

Tuli muuten mieleen eräs varsin tunnettu pätkä, hieman muokattuna:

On, on perkelettä.
Tulis kuula ja tappas.
Kyllä sitten pitää olla hommaa.
Ja pakolaisavun pösöt istuu keinutuolissansa ja laskee avustustrokausrahoja.

Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmonen ihminen, jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekoitettu. Meinaan ettei se ymmärtäs mailman menosta muuta kun sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelis. Kun isot miehet vetelee tämmöstä kelkkaa pitkin mettiä edestakasin…

Mutta tää on sotaa ja pösöt tarttee halpatyövoimaa . Jaa-a lähdetääs taas…

Koskahan nämä Suomen herrat oppivat olemaan lyömättä päätään monikulttuurin mäntyyn ja näennäisdemokratiaan?

Lähteet: Vähemmistövaltuutettu, Seura, Väinö Linna: Tuntematon sotilas.

Eräs pitkään ilmassa ollut epäilys on saanut vahvistuksen. Vihreät ovat vasemmistopuolue. Virallisestikin.

Helsingin vihreät

Asian tunnusti nuori ViNoilijamme Tapio ”Jakenpoika” Laakso (uusstalinistit) tuoreessa VirheetDe Rödan äänenkannattajana toimivassa Vihreä Lanka -lehdessä.

Hän arvosteli kirjoituksessaan Vihreiden harjoittamaa SDP:n arvostelua. Sitä ei pitäisi Tapsan mielestä tehdä tai sitä pitäisi ainakin vähentää.

Politrukki Laakso komentaa ja ohjaa tovereita seuraavasti:

Politiikassa pahinta kilpakumppania pitää hieman läimiä, mutta vihreiden demariviha on menossa liiallisuuksiin.

Laakson mukaan sosiaalidemokraattien surkeuden vatvominen haittaa oman politiikan tekemistä.

Vihreät eivät ole porvaripuolue, siksi syksyn kunnallisvaalien jälkeen vihreiden pitää etsiä kunnallistasolla yhteistyötä myös demarien suunnasta. Punavihreän akselin hallitsemat kunnat toisivat hyvää vastapainoa hallituksen porvariyhteistyölle.

Vihreät eivät ole porvaripuolue.

Herää kysymys, mitä helvettiä sitten Virheet De Röda tekee porvarihallituksessa?

Toivottavasti nyt myös kaikki sellaiset, jotka ovat hyväntahtoisesti uskoneet tuon jälkistalinistien johtaman lauman ajavan ympäristöasioita ja olevan porvaripuolue, uskovat totuuden. Vihreät eivät usko yksilönvapauteen eivätkä perinteisessä mielessä myöskään omaisuudensuojaan.

Vihreät ovat erinomainen esimerkki siitä miten yhteisöllisyys muuttuu eräiden tuohonkin liikkeeseen soluttautuneiden äärivasemmistolaisten totalitaristien ja muiden yhteiskuntaa murentamaan pyrkivien ääriainesten suissa ja käsissä irvikuvaksi siitä mitä se todellisuudessa on.

Nämä omaisuudensuojan ja yksilönvapauksien rajoittamiseen – kaikesta sanahelinästä huolimatta – pyrkivät hyvinvointiyhteiskunnan subventiolla kumoustaan puuhaavat vallankumouspuuhastelijat ovat surullinen esimerkki siitä millaista jälkikasvua itsekkyys ja välinpitämättömyys tuottaa.

Pahimmillaan vääristymä kulkee siinä, että nämä vallanhimoiset pullamössöpaskiaiset rinnastavat touhunsa vuoden 1918 punakaarteihin.

Irvokasta.

Suurin osa punakaartilaisista taisteli paremman elämän ja todellisten ihmisoikeuksien puolesta – torpparit saivatkin voittajan kädestä armahduksen maaorjuudesta ja viljelemänsä tilat omikseen. Tuon ajan punaisten johtajat käyttivät – aivan samoin kuin nykyäänkin – massavoimaa omien tavoitteidensa eteenpäin viemiseen.

Ja niissä tavoitteissa torppareiden ja työläisten oikeudet olisi murskattu rautaisella tsekalaisella saappaankorolla ja kaikki kansanosat olisi alistettu isovenäläisellä nagaikalla orjuuteen ja vasemmistolaiseen luokkahygienian kynsiin.

Yhteisöllisyys ja heikommasta huolehtiminen eivät ole mitään vasemmistolaisia arvoja – vaikka jotkut tahot niin yrittävät uskotellakin. Ne ovat huomattavasti vanhempaa alkuperää kuin ns. vasemmistolaisuus.

Nuo arvot ovat sisäänrakennettuina kaikissa vahvoihin siteisiin rakentuvissa yhteisöissä ja kulttuureissa.
Nuo ovat olleet aikanaan koko suomalaisen yhteiskunnan pystyssä pitäneitä arvoja. Ja niiden pitäisi olla sitä vieläkin.

Minä inhoan tällaista vihervasemmistolaisuutta – sen tympeimmässä, konservatiivisemmassa ja rajoittuneimmassa muodossaan.

Todellinen keskinäinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys kuuluvat luonnollisena ja vahvana osana puolestaan omaan – kansallismieliseen – maailmankuvaani. Olemme pieni kansa ja meidän pitää pitää keskenämme yhtä tässä muuttuvassa ja epävakaassa maailmassa.

Myös ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat saaneet varsin irvokkaan muodon tämän joukon käsissä. Suurin paradoksi liittyy siihen että – suurin osa – vihreistä puhuu samaan hengenvetoon ympäristönsuojelusta ja ilmastomuutoksesta kehitysavun lisäämisen ja sitä tietä väestöräjähdyksen edesauttamisen kanssa.

Jösses…

Jos Virheet De Dorka – ja sen militantein osa – saavat joskus vallan, se tarkoittaa huonoja uutisia kaikelle sille mitä tuo puolue muka puolustaa ja suojelee. Ehdoton ja absoluuttinen valta turmelee – ja pahiten se turmelee sellaisia, jotka tavoittelevat valtaa kateuteen ja toisten oikeuksien rajoittamiseen perustuvan ideologian pohjalta. Vihreässä utopiassa kansalaiset valjastetaan Sen Ainoan Oikean Totuuden eteen – tekemään orjatyötä muutaman vallanhimoisen totalitaristin johtaessa alamaisiaan kohti punavihreää helvettiä.

Ja vallankumous syö perinteisesti lapsensa aamupalaksi. Mutta siihen tautiin on olemassa varsin yksinkertainen parannuskeino:

Lähde: Vihreä Lanka

Katariina Lillqvist jatkaa valitsemallaan tiellä.

Mannerheimin jälkeen hänen seuraava kohteensa on toinen kuollut – ja näin ollen puolustuskyvytön – suomalainen suurmies, arkkiatri Arvo Ylppö.

Lillqvist kertoili Kevätkumpu-festivaalilla Outokummussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa suunnitelmistaan tehdä seuraava nukkeanimaationsa arkkiatri Arvo Ylpöstä.

Ilta-Sanomien mukaan Lillqvist suunnittelee animaatiota, jossa paneuduttaisiin Suomessa – hänen mukaansa – 1920-40-luvuilla kannatusta saaneeseen Natsi-Saksalta vaikutteita saaneeseen rotuoppiajatteluun.

Tamperelaisohjaaja Lillqvist mainitsee Ilta-Sanomille perehtyvänsä myös arkkiatri Arvo Ylpön rooliin suomalaisessa rotuhygienia-ajattelussa.

Hetkinen…

Lillqvist hyökkää tässä Ylpön elämäntyötä vastaan. Sitä työtä, josta STT julkaisi tänään erittäin positiivisen uutisen.

Uutinen kertoo, että Suomessa syntyi viime vuonna 58 729 lasta. Syntyneiden määrä on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä vuonna 2006 syntyi 111 lasta enemmän kuin viime vuonna. Alle vuoden ikäisiä lapsia kuoli vain 161. Määrä on pienin 90 vuoteen.

Ja tämä kehitys on Lillqvistin mielestä rotuhygieniaa?

Arvo Ylpön elämäntyö liittyi siihen, että hän oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.

Ylppö sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ja näiden kahden asian – neuvolajärjestelmän ja keskostutkimusten seurauksena – lapsikuolleisuutemme on maailman pienin.

Tällä syntyvyydellä – ilman sosiaaliturismin tuomaa riemua – Suomi ei ole mikään uhka maapallolle – ei edes väestökehityksen suhteen. Olen suhteellisen vakaasti sitä mieltä, että nykyinen noin viiden miljoonan henkilön väestömme on – edelleen – sotien aiheuttama vääristymä.

Tämä ongelma katoaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana näiden ikäluokkien mukana historiaan.

On järjetöntä yrittää lisätä – tai edes ylläpitää nykyistä – populaatiotamme nykyisessä maailmassa. Tulevaisuudesta tässä puhumattakaan. Nykyisenä aikana meidän tulisi huolehtia siitä, että keskitymme oman hyvinvointimme ylläpitämiseen – omin voimin. Lisäksi meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa, että savupiipputeollisuus muuttaa pois Suomesta. Kun keskitymme teknologiaan, keskittymisen pitää kohdistua innovaatioihin ja tulevaisuuteen.

Ylpön luoma järjestelmä edesauttaa siinä, että ne kansalaiset jotka syntyvät ovat mahdollisimman terveitä ja heillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Myös sen, että heidän vammaisuutensa on tiedossa ja heille pystytään näin takaamaan jo lapsuusvuosista alkaen samanlainen ihmisarvoinen elämä.

Lillqvistin esiinmarssin takana paistaa pyrkimys lakkauttaa kansallisvaltioon perustuva hyvinvointijärjestelmämme. Lillqvistin äänenpainot muuttuvat aina tarpeen mukaan – välillä hän haikailee kommunismia välillä monikulttuurisuutta.

Yhtä kaikki – nämä yhteiskuntamallit tuhoavat väistämättä suomalaisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamme – ja korvaavat sen jollain aivan muulla.

Lilliqvistin missiota voisi hyvällä omallatunnolla kuvata sanaparilla vasemmistolainen rotuhygienia.

Tällaisten lilliqvistien edustama vasemmistolaisuus on väärinymmärrettyä ja vääristynyttä yhteisöllisyyttä – oikeastaan se ei ole edes yhteisöllisyyttä. Se on kateudesta ja pahasta olosta kumpuavaa totalitarismia – sellaista, joka ei suo loppupelissä kenellekään muulle kuin omalle itselle yhtään mitään.

Minulla on muuten ehdotus, mitä näille lillqvisteille, anarkomarkoille ja prekaeetuille pitäisi ihan noin oikeasti tehdä (kiitokset inspiraatiosta IDA:lle, jatkoin hieman ajatuskulkuasi eteenpäin 🙂 )

Jos – tai kun – suomalainen demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta ei kiinnosta, voisimme irrottaa – eurooppalaisittain – suurehkosta maapinta-alastamme sopivan määrän joutomaata ja luovuttaa tämä alue näille haihattelijoille.

Silloin nämä saisivat kerrankin kokeilla unelmayhteiskuntaansa ilman fasistien ja natsien häirintää.

Tässä on kyllä olemassa eräs vaaramomentti. Jonkin ajan kuluttua rajamme olisivat täynnä turvapaikanhakijoita ja työmarkkinatukivallankumouksellisia.

Lähteet: Aamulehti, STT, Karjalainen, Wikipedia