Tapaus Mika Illman – osa Freddy

Perussuomalaisten Kotkassa asuva ja vaikuttava kunnallisvaltuutettu Freddy Van Wonterghem on vedetty  ns. valtamedian  kaksinaismoralistiseen skeidatuulettimeen samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Hänellä on ollut muitakin liberaalin estabiliteetin kannalta kiusallisia kannanottoja (kuten eutanasian ja bordellien laillistamisehdotukset).

Pari vuotta sitten hän joutui ryöpyn kohteeksi  asiallisesti ja pohditusti) aloittamansa eutanasiakeskustelun kanssa. Tuota eutanasiakeskustelua kommentoitiin myös tässä blogissa tuoreeltaan.

Eikä yhtään sen suvaitsevaisempi ollut näennäissuvaitsevaiston vastaanotto myöskään Van Wonterghemin aloittamassa bordelli- ja prostituutiokeskustelussa (joka muuten jatkuu täällä ainakin tätä kirjoitettaessa).

Van Wonterghem heitti selkeän ironisen kommentin länsimaisen kaksinaismoraalin suhteesta sharia-lainsäädännössä tapahtuviin kivityksiin, ryydittäen sitä tukevalla klimpillä ns. syväekologista ajattelua. Samoja asioita (ilman minkäänlaista ironiaa) on esittänyt jo vuosikymmenien ajan esimerkiksi Pentti Linkola – ilman syytteitä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Tämä tahallinen (tai sitten aidosta typeryydestä johtuva) moraalinen paheksunta on eräs episodi siinä surkeiden sattunmusten sarjassa, jossa pyritään kaventamaan sananvapautta (ja vallanpitäjien kritisoimista)

Huvittavinta tässä koko episodissa on se, että Freddy Van Wonterghem on maahanmuuttaja (ei tosin ihan sellainen, jota liberaalit haluavat).  Hän on aito tee-se-itse-tulevaisuutesi mies, joka on onnistunut menestymään yrittäjänä Suomessa. Lisäksi pitää muistaa, että hän on opiskellut Suomen ns. luonnonmenetelmällä ja näin ollen se on ajoittain hieman epätäydellistä.

Tällainen toisinajattelijaan kohdistuva  ajojahti , jossa valtiosyyttäjä ei käynnistä edes tutkintaa itse, vaan yllyttää kansan syviä rivejä (l.mob) tekemään ilmoituksen(maahanmuuttajasta) poliisille, kuvaa hyvin sitä kaksinaismoralismia – jota Freddy Van Wonterghem arvosteli alkuperäisessä kommentissaan.

Toisaalta kun tähän saakka on tultu, olisi ehkä syytä ottaa tutkinnan alle sekin, miten voi olla mahdollista, että valtiosyyttäjä näyttää käyttävän virkaansa oman poliittisen agendansa ajamiseen ja toisinajattelijoiden rankaisemiseen ja hiljentämiseen.

Freddy Van Wonterghem on  siis maahanmuuttaja.  Siis sellainen, jonka  sosiaalinen status ja  mielipiteet eivät kelpaa valtamedialle, eivätkä etenkään kaikkia maahanmuuttajia samaan infantiiliin kärsijöiden osaan lokeroiville näennäissuvaitsevaisille. Myös Freddyn ihonväri, ammatti ja uskonto ovat aivan vääriä tämän ryhmän mielestä.

Todellisuudessa Freddy on osa sitä ansiokasta joukkoa, joka kertoo sen tärkeän totuuden – nimittäin se, ettei keisarilla ole lainkaan vaatteita.

Tämä on muuten esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa kertoa huuhaajargonin ulkopuolisen todellisuuden omalla nimellään. Tässä itqpotqraivarissa alkaa olla paljon Linkolaan tai Halla-ahoon kohdistuvan  ammattipaheksunnan ja oman hyvyyden esilletuomisen tunnusmerkistön täyttävää toimintaa.

* * *

Joskus harvoin laitavasemmalata ja liberaaliksi itsensä määrittelevien tahojen tahoilta tulee ihan asiallisiakin kommentteja. Sananvapaudesta on  muuan  Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija Roope Mokka muotoillut näin:

John Stuart Millin mukaan sananvapaudessa on kyse siitä, että kauheista asioista voidaan tehdä myös pilaa. Inhottavat asiat pitää voida ottaa julkisuuteen, jotta ne voidaan ampua alas.

Lähteet: Yle, IL, IS, HS, SK

Advertisement

 

Hönöpostia – Joni Pelkonen 4.2.2010

Freddy ei ole tietoinen Karjalan evakkojen joskus varsin kurjasta kohtelusta eikä esim. Chilen pakolaisista. Tietämättömyytensä pistää pohtimaan onko hän ollenkaan pätevä keskustelemaan maahanmuuttoasioista.

Näin siis vihreiden melkein kunnallisvaltuutettu Joni Pelkonen toisen kunnan oikean (ja maahanmuuttajataustaisen) kunnallisvaltuutetun Freddy Van Wonterghemin kommenttiin James Hirvisaaren US-blogissa, jossa Freddy kertoo kokemuksistaan maahanmuuttajana Suomessa:

Muistaakseni vuona 1977 sain maistaa nyrkki täällä Kotkassa, syy oli nainen ja kilpaileva uros. Siihen aikaan Suomessa asui vain ihmisiä ja rasismista ei ollut tietoakaan.
Nykyään täällä asuu ihmisten lisäksi maahanmuuttajia.

Joni Pelkonen ei siis:

1. pidä karjalaisia suomalaisina,
2. ei ymmärrä huumoria,
3. ei hyväksy maahanmuuttajan mielipiteitä mukaan maahanmuuttokeskusteluun ja
4. katsoo olevansa oikea instanssi määrittelemään sen, kuka saa osallistua maahanmuuttokeskusteluun.

Aika hyvin – ihan itse suvaitsevaiseksi julistautuneelta ajatusten automaatilta.  Ajatelkaa ihmiset sitä vaihtoehtoa , jos Joni ei olisikaan maahanmuutto”suvaitsevainen”…

Lähde: Wimmaisen wammainen vihaforum.

 

Onko laki kaikille sama?

Päivän uutisvuo tuo (hieman enemmän tai vähemmän) hämmentäviä uutisia oikeuslaitoksen suunnasta. Näitä asioita pitäisi lukea sen periaatteen kautta, että onko laki kaikille sama.

Kihlakunnansyyttäjä Leena Hakavuori vaatii Joroisten terveyskeskuksen entiselle ylilääkärille  yli yhden vuoden ehdollista vankeustuomiota.

Ylilääkäriä syytetään kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kahdeksasta muusta rikoksesta. Syytökset liittyvät seitsemän potilaan hoitoon vuonna 2002.

Vakavimmat syytteet tässä kirjelmässä liittyvät kahden vanhuksen kuolemiin. Syyttäjän mielestä ylilääkäriaiheutti iäkkäiden potilaiden kuoleman liian vahvoilla kipulääkkeillä.

Ylilääkäri on kiistänyt syytteet. Hän kommentoi 80-vuotiaan naisen hoitoa kertomalla, että tämän ”ainoa toive oli päästä haudan lepoon”. Voimakasta laastarina annettua kipulääkettä tarvittiin, koska naisen verenkierto oli heikentynyt.

Jutun puinti Mikkelin käräjäoikeudessa kesti yli kolme viikkoa. Käsittely päättyi tiistaina syyttäjän ja puolustuksen loppulausuntoihin.

Oikeus antaa päätöksen jutussa 18. joulukuuta.

Tämä on varsin mielenkiintoinen tapaus noin oikeuspoliittisessakin mielessä. Tässä näkyy osittain se todeliinen yhteiskunnallinen intressi tuottaa kärsimystä rangaistuksen muodossa yhteiskunnallisia regulaatiota vastaan rikkoneelle jäsenelleen.

Ylilääkäri kiistää syytteet, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon, että hänen potilaanaan olleen 80-vuotiaan naisen ainoa toive oli päästä haudan lepoon. Näin ylilääkäri myöntää syyllistyneensä vähintään eutanasian avustamiseen.

Eutanasia on lainsäädännössämme kriminalisoitu asia.  Tämän tabuna pidetyn aiheen nosti viimein  Freddy Van Wontherghem viime vuodenvaihteessa pöydälle.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tosiasiassa eutanasia on jo nykyään (ja on ollut jo jonkin aikaa) laajasti käytössä saattohoidon yhteydessä, osoittaa taas sen, että suomalainen lainsäädäntö alkaa olla yhtä kaukana ihmisten todellisuudesta kuin Tarja Halonen kalliolaisen työttömän arjesta.

Yhteiskunta osoittaa tässä tapauksessa syyttäjän kautta joko tai/ja kaksi asiaa tämän tapauksen yhteydessä.

Ensimmäinen on se, että vanhukset ovat yhteiskunnallisesti tarpeetonta tai jopa haitallista  joutoväkeä – etenkin sellaiset, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa.

Virka-aseman väärinkäyttö ja virkavirhe, jotka ovat johtaneet tällä kerralla  kahteen (vanhuksen) kuolemantapaukseen, osoittautuvat syyttäjän mielestä  ehdollisen tuomion arvoisiksi  – ja oikeus tulee beesaamaan tätä näkemystä.

Näin yhteiskuntamme osoittaa sen, kuinka paljon se arvostaa vanhuksiaan.

Se toinen yhteiskunnan osoittama asia on sitten  se, että oikeuskäytännössä eutanasia näyttää olevan hyväksytty – vaikka sitä ei ole kirjattu lainsäädäntöön.

Eräänä asiaan – siis oikeuskäytäntöön ja – politiikkaan – liittyvänä kuriositeettina tulee mieleen Seppo Lehdon tapaus .

Kun vanhusten kuoleman aiheuttamisesta ehdollinen tuomio on oikeuslaitoksemme mielestä kohtuullinen, niin jotenkin absurdin mausteen antaase, että tunnettu alapäähuumorin suurmies ja kansantaiteilija tuomittiin internetissä yhteiskunnan vaikuttajista levittämien  (täysin epäuskottavien) tietojen perusteella 2 vuoden ja  4 kuukauden ehdottomaan  vankeusrangaistukseen.

Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntamme painottaa rikoksen uhrin yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta kansalaisen fyysisen koskemattomuuden kustannuksella.

Niin – onko laki kaikille sama?

Lähde:HS

 

Pitäisikö eutanasia sallia Suomessa?

Persujen Freddy Van Wontherghem kirjoittaa kipeästä yhteiskunnallisesta (ja etenkin yksityisestä) asiasta tämän päivän  Hyysärin ”Ota kantaa”-osiossa ( sama kirjoitus on julkaistu myös Freddyn US-blogissa).

Mahdollisuus eutanasiaan myös Suomen vanhuksille

”Lääkäri kysyi, oliko äitini kenties ajattelut eutanasiaa, koska parannuskeinoja hänen sairauteensa ei ollut olemassa.”

Eutanasialla eli armomurhalla tarkoitetaan parantumattomasti sairaalle ihmiselle hänen omasta vakaasta tahdostaan toteutettavaa kuolemaa. Eutanasian tekee aina lääkäri. Se on nykyisin sallittua kahdessa EU-maassa, Hollannissa ja Belgiassa.

Olen itse kotoisin Belgiasta, ja siksi minulla on melko tuoreita kokemuksia eutanasian toimeenpanosta.

Matkustin ilman paluulippua synnyinmaahani lokakuussa 2007. Oma rakas äitini oli vakavasti sairas, eikä toivoa enää ollut. Lääkäri ei osannut arvioida jäljellä olevaa elinaikaa.

Äitini oli aikaisemmin ilmoittanut, että hän haluaa kuolla kotonaan, omassa sängyssä, ja minä halusin antaa siihen mahdollisuuden.

Äitini suurin pelko oli taudin pitkittyminen ja se, että hän joutuisi jonkinlaiseksi lääketieteen koekaniiniksi. Myös televisio-ohjelmat vanhusten huonosta kohtelusta eri laitoksissa pelottivat vanhaa ja sairasta äitiäni.

Noin viikko sen jälkeen, kun olin saapunut hoitamaan äitiäni, tuli kotilääkäri tavanomaiselle kotikäynnilleen. Hän kysyi, oliko äitini kenties ajattelut eutanasiaa, koska parannuskeinoja hänen sairauteensa ei ollut olemassa.

Äiti lupasi harkita, ja minä kysyin lääkäriltä asian laillisuutta. Selvisi, että Belgiassa oli ollut voimassa eutanasialaki jo jonkin aikaa. Muutamaa päivää myöhemmin kirjoitimme äitini ja lääkärimme kanssa eutanasiaan liittyvät paperit valmiiksi.

Tämän jälkeen äiti, osittain minun avustuksellani, otti yhteyttä kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin, jotka hän vielä haluaisi hyvästellä.

Äidin kunto heikkeni päivittäin. Hän muun muassa menetti täysin näkökykynsä. Viimeisen vieraan lähdettyä hän pyysi minua soittamaan lääkärille. Varmistin, että hän oli tosissaan.

Lääkäri saapui mukanaan niin kutsuttu eutanasiasarja. Se sisälsi kolme suonensisäisesti annettavaa ainetta, joista ensimmäinen oli nukahtamislääke.

Lääkäri varmisti vielä useaan otteeseen, että äitini olisi valmis kohtamaan kuoleman. Raskain mielin seurasin, kuinka vastaus oli jokaisella kerralla myöntyvä.

Istuin äitini vierellä, kunnes hän nukahti. Sen jälkeen siirryin lääkärin pyynnöstä viereiseen huoneeseen.

Noin viidentoista minuutin kuluttua kaikki oli ohi. Maksoin lääkärille 38 euron laskun, ja hän poistui.

Ihmettelin hetken, ja kävin katsomassa rauhallisin ja tyytyväisin ilmein pois nukkunutta äitiäni. Soitin hautausurakoitsijalle, joka haki hänet noin tunnin kuluessa pois.

Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että äitini sai kuolla arvokkaasti ja tyytyväisenä.

Minulle kokemus oli henkisesti rankka, sillä autoinhan kuolemaan hänet, joka kerran oli antanut minulle elämän. Toisaalta, vielä rankempaa olisi ollut elää itse täällä Suomessa tietäen, että päivä päivältä huonompaan kuntoon menevä äitini olisi maannut elävänä ruumiina jossakin laitoksessa.

Mielestäni eutanasia on kaunis tapa poistua ja olen valmis siihen itsekin. Kokemusteni valossa haluaisin saman mahdollisuuden myös suomalaisille vanhuksille.

FREDDY VAN WONTERGHEM

Kotka

Näin päästäänkin sitten viikon kysymykseen:

* * *

Olen – henkilökohtaisesti ja itseäni koskien –  taipuvainen ajattelemaan samoin – nähtyäni isoisäni, isäni ja appiukkoni syöpäkuoleman vanhuuden kynnyksellä. Vielä enemmän (kuin näiden tapausten vuoksi) olen vakuuttuneempi asiasta nyt – haudattuani jokin aika sitten (nopeaan kolmen kuukauden pituiseen syöpään) 39-vuoden iässä kuolleen parhaan ystäväni.

Se, että eutanasia on jo nykyään (ja on ollut jo jonkin aikaa) laajasti käytössä saattohoidon yhteydessä, osoittaa taas sen, että suomalainen lainsäädäntö alkaa olla yhtä kaukana ihmisten todellisuudesta kuin Tarja Halonen kalliolaisen työttömän arjesta.

Minun mielestäni esimerkiksi Terho-kodissa noudatettava käytäntö olisi syytä laillistaa – ja ulottaa näin varakkaimmista kansanosista myös vähemmän varakkaiden kärsivien ihmisten saatavaksi.

Lähteet: HS, US