Sakari Timonen ei ilmeisesti edelleenkään ymmärrä tämän vedätyksemme kontekstia.

Kuten toimitus jo alunperin totesi, koko kansanryhmää vastaan kiihottaminen on lakipykälänä yhdenvertaisuutta loukkaava ja näin ollen suomalaisen oikeuskäsityksen vastainen.

SDP:n asemaan kymmenien tuhansien suomalaisten kuolemaan syyllisenä kapinapuolueena Timonen ei (tietenkään) kommentoinut mitään.

Timonen ei näin ollen myöskään kiistänyt olevansa kansanmurhaajapuolueen edustaja. SDP on edelleen ainoa eduskuntapuolue, joka on aloittanut avoimen kapinan ase kädessä laillista valtiovaltaa vastaan.

 Huvittavaa on sekin, ettei Timonen ole tutustunut ryhmämme historiaan. Kullervon tarinan ja ryhmän funktion yhteys selviäisi sieltä sellaiselle, jolla on kykyä ymmärtää lukemaansa. Uuninpankkojuristilla sitä ei näytä olevan.

Sekin on huvittavaa, että lapseton (eli kansanomaisesti tuhkamuna) vanhus keskustelee toisten miehisyydestä ja miehekkyydestä.

MZYgu1471293206.jpg

Tämän dialogin päättäminen on sitten kiinni ainoastaan Uuninpankkopojasta. Toimituksen kokemuksin perustuen, UP tuskin ymmärtää olla vieläkään vedättämättä.

Vaihdamme toki aihetta, mutta UP pysyy mukana listalla juuri niin pitkään kuin itse haluaa.

Kiitos jo etukäteen mediatilasta, Saku.

Toimitus

Lainasin puheenvuoroni alussa Erich Frommia, joka toteaa, että jokaisessa yhteiskunnassa kulttuurin hengen määräävät ne ryhmät, joilla siinä yhteiskunnassa on eniten valtaa. On selvää, että nykyisestä kulttuurin hengestä vastaavat homomyönteiset, fiksut ja sivistyneet ihmiset. Kun homot marssivat kaapista ulos, oli homokriittisten ihmisten aika siirtyä kaappiin. Ja koska suurin osa suomalaisista vieroksuu edelleen homoseksuaalisuutta, on kaapissa melkoisen ahdasta.

Kun Suomen kansan enemmistö on pakotettu kaappiin, voi vähemmistö rauhassa määritellä kulttuurin hengen. Media, koululaitos, teatteri ja pian myös kirkko ovat alistettu palvelemaan tätä henkeä. Kysymys on ohjelmoinnista, uudelleen ohjelmoinnista. Vähemmistövalta kyllästää omilla ideoillaan koko väestön. Minäkin, joka olen kasvatettu vanhalla ohjelmoinnilla, olen asetettu valinnan eteen – joko kaappi tai homomyönteisyys.

Jani Kuusela US-blogissaan 17.1.2011

Site Meter

Maailmassa tapahtuu ajoittain (ainakin kauempaa tarkasteltuna) täysin suhteettomiin mittasuhteisiin yltäviä  massaliikehtimisiä. Tällainen on myös TV2:n surkeasta homokeskustelusta alkanut  laumasieluisten sopulien joukkovaellus ”Eroa kirkosta”-sivustolle.

Huvittavinta tässä on se nopeus, joilla yli kymmenentuhannen suomalaisen perässä vedettävän  ja helppouskoisen beesaajan maailmankatsomus on muuttunut yhden surkean tv-ohjelman johdosta yhdessä yössä. Se mikä tässä arvostelukyvyttömien joukkosielujen touhussa ihmetyttää eniten on se, että miksi tällainen massaliikehdintä ei alkanut jo viime talvena?

Piispainkokous käsitteli nimittäin tätä asiaa jo helmikuussa.  Piispat linjasivat tuolloin varsin selkeästi, että homoliitoille ei esitetä siunaustoimitusta, vaan mahdollista rukoushetkeä. Rukoushetken voi suorittaa pappi tai kirkon muu työntekijä, ja hän voi käyttää siihen harkintansa mukaan olemassa olevaa rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.

Piispankokous ei myöskään halunnut pakottaa pappeja rukoustilaisuuksien pitämiseen. Kirkon työntekijät saavat oman harkintansa mukaan päättää, pitävätkö homopareille rukoustilaisuuksia vai ei. Homoliittojen siunaukset eivät siis kuulu tämän korkean kirkollisen linjauksen mukaan kirkollisiin toimituksiin.

Tähän kirkolla on täysi oikeus.

Syy siihen miksi tämä asia on kuitenkin noussut pöydälle ja saanut kohtuuttoman määrän julkisuutta (ja aikaan kohtuullisen suuren ns. hyödyllisten idioottien lauman), on parin tunnetun homoseksuaalin  – ja etenkin heidän hangaroundereinaan pyörivien homoemojen –  kiukku. Sellainen tunnettu huonosti kasvatetun pikkukakaran kiukku, siitä ettei saa tahtoaan läpi.

Kyseessä on vanhanaikainen ulkopuolelta ohjailtu painostusoperaatio evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan.

Äänekkäimpiä tässä (myrskyssä vesilasissa) ovat olleet sellaiset hahmot, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Loogisesti ajateltuna on jotenkin absurdia esittää ulkopuolisena jonkin klubin jäsenille ja johdolle sellaisia vaatimuksia, jotka ovat kyseisen klubin sääntöjen ja etiikan vastaisia.

Mutta tämähän ei ole aikaisemminkaan ollut tälle joukolle – joka siis esiintyy nyt ja tässä tapauksessa homoemoina – mikään ongelma. Nämä ns. näennäissuvaitsevaisethan ovat jo pitkän ajan kuluessa ilmoittaneet julkisuudessa kovalla äänellä, että logiikkamme ja järkemme on kadonnut, löytäjä saa pitää.

Pohjanoteerauksen tässä homoemoilussa on toistaiseksi tehnyt Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari Tervo.

Hän kirjoitti US-blogissaan näin:

Toivotaan että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksien polkeminen näyttää muutaman vuosikymmenen kuluttua yhtä koomiselta kuin nyt vaikuttaa naisten äänioikeuden ammoinen vastustaminen.

Tervolla on (jälleen kerran) puurot ja vellit tukevasti sekaisin ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa Tervon kanoottia soutaneista inkkareista on jäänyt ihan pysyvästi Ounasjokeen.

Toisin kuin Tervo kuvittelee, kirkkohäät ja lapsen saaminen eivät ole edelleenkään mitään subjektiivisia ihmisoikeuksia.

Kirkko ei ole mikään juhlatila – eikä etenkään sellainen, jonka pitäisi olla kaikkien sellaistenkin käytettävissä, jotka eivät hyväksy kirkon opetusta, moraalia ja oppeja. Ei kirkkosali ole mikään ateistin prinsessanäytelmän esityslava.

Lapsen oikeudet on unohdettu tässä keskustelussa myös täysin. Lapsi ei ole mikään nukke, jolla biologisesti epänormaalin parin pitäisi saada huipentaa kotileikkinsä. Tässä blogissa on otettu kantaa aikaisemminkin tähän heterokulttuuria epätoivoisesti (ja ajoittain hirvein tuloksin) matkivaan ja homoemojen yllyttämään omituiseen touhuun.

Nykyisen itsekeskeisyyden ja narsismin aikana tämä on vain eräs historiaan jäävä (tarpeeton) merkkipiste. Kun tätä asiaa tarkastellaan tulevaisuudessa, jokaisen nykyhetkeä elävän kannattaa miettiä tulevaisuuden tarkastelun lähtökohtaa.

Homoseksualismia on ollut ja tulee aina olemaan. Se on biologisesti epänormaalia, mutta se esiintyy tasaisella (marginaalisella) prosentilla ihmispopulaatiossa.

Ongelma nykyisessä keskustelussa ei olekaan itse homoseksualismi eivätkä homoseksuaalit. Ongelma ovat ne näennäissuvaitsevaiset (tässä tapauksessa homoemon kaavuissa kulkevat) hyväksikäyttäjät, jotka ovat valmiita käyttämään hyväkseen mitä tahansa vähemmistöä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Maamme suurimmat ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan enemmistön ja vähemmistöjen väliseen suhteeseen, vaan johonkin aivan muuhun asiaan .

Siihen, että nämä suvaitsevaisuutta, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia kailottavat jaritervot ja muut näennäissuvaitsevaiset  ymmärtävät kyllä aivan täydellisesti sen, että yhteiskuntamme on pystytetty enemmistödemokratian ja tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: YLE, US, HS, IL, IS, STT

Site Meter