Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

Site Meter

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.

Vihreä kestoehdokas, Zahra Abdullah, kommentoi vaalikone.fi:ssä kysymykseen Pitäisikö pääkaupunkiseudun ruuhkiin puuttua niin, että yksityisautoilijoilta alettaisiin kerätä ruuhkamaksuja? seuraavalla tavalla:

Ruuhkiin pitää puuttua, mutta pitää huomioida myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä autoa töissään. Esimerkiksi terapeutit, kodinhoitajat, valokuvaajat ja tulkit tarvitsevat kuitenkin autoa työssään, eivätkä he ehdi kulkea joka paikkaan bussilla, koska heidän aikansa on niin rajallista. Heidän pitää saada vähentää ruuhkamaksuja esimerkiksi verotuksessa.

Kiitos Zahra siitä, kun menit kursailematta asian ytimeen.

Tämä on juuri se asia, miksi nykyinen meno on perseellään. Kun kaiken maailman erinäiset yksityishenkilöt ja pienet (mutta niin kovaääniset ja hyvin ymmärretyt) painostusryhmät vaativat itselleen verovaroin subventoituja erioikeuksia ja etuuksia, ollaan kaukana Suomen laissa määritellyistä yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta.

Mitä enemmän tietyille individualisteille annetaan näiden vaatimusten suhteen periksi, sitä syvemmällä suossa ollaan. Kun poiketaan yhdenvertaisuudesta jossain, siitä aukeaa portti poikkeamiin kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa elämässä.

Pahimpana mahdollisena lopputuloksena – tässä omien etujen ja erikoisuuden tavoittelussa – saadaan sellainen yhteiskunta, jossa hiljainen enemmistö maksaa kovaäänisten vaatijoiden erioikeudet ja kilpailun paikasta auringossa.

Sama Zahra oli muuten Suomesta turvapaikan – ja sen kautta kansalaisuuden – saaneena Somalian islamistihallituksen vieraana ja tukemassa heitä työtä tekemällä pari vuotta sitten Somaliassa. Siis siinä maassa, josta hän on joutunut lähtemään pakolaiseksi. Tuolloin Helsingin kaupungin kunnanvaltuutettuna toiminut katsoi, että hänestä on tärkeämpää olla Somaliassa kuin ajaa äänestäjiensä etuja luottamushenkilönä Suomessa.

Kun islamistihallitus sortui, Zahra oli Mokuradion tuella huutamassa Suomen valtiota evakuoimaan hänet tuolta jo mainitusta Somaliasta…

Viimeistään tämän kommentin pitäisi kertoa, miksi oli oikeastaan hyvä, että Zahra ei päässyt kansanedustajaksi. Hän ei ole mielestäni henkilönä – ja nyt en todellakaan viittaa kansanryhmään enkä etnisyyteen – tarpeeksi integroitunut tai edes tarpeeksi kiinnostunut siitä tavasta, jolla Suomea hallitaan ja maamme lakeja säädetään.

(Luulisi muuten kunnallisvaaliehdokkaan tietävän sen, että Eduskunta säätää lakeja, joihin verohelpotukset perustuvat – ei Helsingin kaupunginhallitus. Ovatkohan vaalit ja tehtävät jäsentyneet nyt aivan oikein?)

Tuliko mielipiteeni Zahrasta henkilönä ja poliitikkona selväksi?

Lähde: Vaalikone.fi

Jk. tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään mihinkään kansanryhmään. Ei edes Korhosiin eikä Sotkamon Jymyyn.


Site Meter

Virheet – De Dorka on julkaissut kotouttamisohjelmansa.

Tästä hullunhauskasta ja todellisuudesta iloisesti irti olevasta ohjelmasta on annettu tänään lehdistötiedote. Palaan tähän Pakolaispoliittiseen Pahkasikaan – jahka sen saan käsiini kokonaisuudessaan.

Hyvänä jatkumona monikyldyristien kaavailuille myöntää sosiaalituristiviisumeja EU:n ulkopuolelle, Virheet – De Dorka, haluaisivat myös helpottaa Suomen kansalaisuuden saantia.

Vihreiden valtuuskunnan hyväksymän maahanmuuttajien kotouttamisohjelman tavoitteena on, että Suomeen pysyvästi asettuneet maahanmuuttajat saavat kansalaisuuden. Vihreät esittävät lisäksi kaikille maahanmuuttajille oikeutta suomen kielen koulutukseen. Vihreät antaisivat lisää rahaa sellaisille kouluille, joissa on oppilaita monista eri kulttuureista.

Vihreiden valtuuskunta haluaisi myös puuttua työhönotossa tapahtuvaan syrjintään nykyistä tehokkaammin. Vihreiden kotouttamisohjelman mukaan Suomessa pitää huolehtia, ettei maahanmuuttajia suljeta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Viherpoppoon omin sanoin:

Monista maista on saatu selvää näyttöä siitä, että työnhakijoita karsitaan pelkästään vieraskielisen nimen perusteella. Kannustammekin julkista sektoria kokeilemaan anonyymistä työhakemusmenettelyä.

Niin – monista maista on saatu myös kokemuksia siitä, että monikulttuurisuus aiheuttaa ongelmia ja synnyttää monitahoista ja – säikeistä rasismiakin. Ja se rasismi kohdistuu myös alkuperäisväestöön.

Kysymyksiä:

Hoidetaanko työhaastattelukin anonyymisti – paperipussi päässä? Kielletäänkö työnantajaa ja esimiehiä tutustumasta rekrytoitavaan työntekijään? Maksetaanko palkkakin suoraan ja anonyymisti – esimerkiksi jonkin klaanin tai järjestön tilille?

Kertokaapa mikä tai kuka työnantaja haluaa palkata ihmisen töihin tapaamatta tätä?

Vastaavasti maahanmuuttajien odotetaan sitoutuvan demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.

Ihanko totta? Kauanko teiltä virheiltä kesti päästä tuohon johtopäätökseen? Kuusitoista vuotta? Vai kolmekymmentä?

Nämä anonyymit työhakemukset ovat vain luonnollinen jatkumo tässä järjettömyyden triumfissa.

Seuraavaksi kiintiöidään varmaankin sopiva määrä lääketieteellisen aloituspaikoista luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille. Tokihan heidän pitää lääkäreiksi päästä – jos luku- ja kirjoitustaidoton maahanmuuttaja ei pääse lääkäriksi, niin sehän silkkaa rasismia ja sortoa.

Näistä luku- ja kirjoitustaidottomista Suuren työvoimapulan paikkaajista kirjoitti perjantain Pravdakin varsin huolissaan.

Tästä eteenpäin – jos nämä ajatukset toteutuvat – onkin mielenkiintoista nähdä se, miten ihmisten vaivojen hoitaminen hoituu jatkossa. Tämän hetken yksi suurimmista ongelmista on se, ettei julkisessa terveydenhuollossa potilaalla ja lääkärillä välttämättä ole yhteistä kieltä.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna Tehyn työtaistelun aiheuttamat uhkakuvat ja suorat vaikutukset olivat kuin hyttysen pieru Rulla-aavan jängällä…

Olen henkilökohtaisesti ollut – jo – todistamassa tilannetta, jossa tyttäreni valitti kipua oikeassa jalassaan. Lääkäri alkoi tutkimaan tämän ilmoituksen jälkeen tyttäreni vasenta jalkaa.

Kun tähän lisätään luku- ja kirjoitustaidottomuus – sitten päästäänkin mukaan varsin mielenkiintoisiin tilanteisiin…

Lähteet: STT, YLE, HS