Näinä hallitusneuvottelujen aikoina on ehkä syytä muistuttaa siitä, miksi kokoomusta ja keskustaa edustavat talouspolitiikan diledantit on syytä pitää erossa valtion omaisuudesta.

Kullervoblogin toimitus herätteli kanssabloggaaja Turjalaisen sekä Pauli Vahteran  kanssa jokin aika sitten keskustelua yhteisen maa- ja vesiomaisuuden polkuhintamyynnistä. Nuo aloitukset löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Näin referaattiina linkitettyihin teksteihin, noissa kirjoituksissa käsitellään sitä, kuinka markkinatalouden nimiin vannovat ns.oikeistopoliitikot ovat yksityistämiskiimassaan valmiita rikkomaan sijoittajan tärkeimpiä perusperiaatteita; omistajan etujen valvontaa, tuottavan omaisuuden hävittämiseen liittyviä  periaatteita ja ennen kaikkea sellaisen omaisuuden myymistä, jonka valmistus on jo lopetettu – nimittäin maaomaisuuden.

Pseudonyymiblogi on tutkinut kolikon malmi- ja mineraalipuolta ansiokkaasti (kiitokset vinkistä hattiwatille). Kokoomusta edustava Jyri Häkämies on nähtävästi tehnyt koko Suomen historian suurimman taloudellisen munauksen toimiessaan yhteisen omaisuutemme vartijana.

Valtion omistajaohjauksesta edellisessä hallituksessa vastannut Häkämies nimittäin lahjoitti 200 miljoonalla eurolla miljardin verran yhteistä omaisuutta ja lannoitemonopolin norjalaiselle Yaralle.  Vaikka Häkämiehelle kuuluu tässä tapauksessa Kaikkien Aikojen Vahingollisin Ministeri-palkinto, ei pidä unohtaa myös keskustalaisia ministereitä – etenkään kauppa-ja teollisuusministeri Mauri ”Tupé”  Pekkarista.

Ei nimittäin ole kovinkaan uskottavaa, että tällainen kauppa (GrowHow) tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Lisää aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä.

* * * * *


Ye-eversti ja Mannerheim-ristin ritari Wolf Halsti totesi muistelmissaan, että sota on aivan liian vakava asia jätettäväksi poliitikkojen vastuulle. Nyt näyttää vahvasti siltä, että talouskin on samanlainen asia.

 

 

 

Site Meter

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

Site Meter

On jollain tavalla herttaista, että tiettyjen poliittisten suuntausten keppihevoset hyppäävät tasaisin väliajoin esiin ja julkisuuteen.  Se vasta onkin superherttaista, että niinkin erilaisia poliittisia kantoja edustavia suuntauksia, kuten perinteistä vasemmistoa ja ns.oikeistoa, yhdistää eräs tällaisista asioista. Sen asian on Suomen monikulttuurisointi ja maahanmuuton lisääminen.

Kokoomuksen riveistä eduskuntaan (näyttävästi median tukemana) yrittänyt (ja tulokseensa selkeästi julkisuudessakin pettynyt) maahanmuuttaja Fathbardhe ”Fade” Hetemaj on tällä kerralla työntänyt lusikkansa tähän soppaan. Hän kirjoittaa US:n Puheenvuorojen julkaisemassa blogissaan otsikolla Suomalainen työelämä tarvitsee ulkomaista työvoimaa (9.5.2011) tästä samasta ikuisuusaiheesta. Hetemaj vaatii Suomea ottamaan lisää ulkomaalaista työvoimaa. Hän perustaa vaatimuksensa siihen, että työvoimapula tulee Suomeen kuin rutto.

Kyse ei ole kuitenkaan työvoimapulasta. Kyse on halpatyövoimapulasta. Hetemajn kommentti on inhimillisesti ymmärrettävissä hänen puoluesidonnaisuutensa, vaatimattoman elämänkokemuksensa  ja etnisen taustansa takia, mutta se ei tee kuitenkaan tästä hänen esittämästään vaatimuksesta mitenkään oikeudenmukaista suomalaista alkuperäisväestöä kohtaan.

Tämän erinomaisen selvästi Hetemajn omaa elämänkokemusta ja suomalaisuuden ymmärtämistä heijastavan vaatimuksen perustelu kuuluu tiivistettynä siten, että parhaimmillaan ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia, tekevät yrityksestä monikulttuurisen sekä auttavat yritystä kansainvälistymään. Lisäksi he tuovat tietoa oman maansa kulttuurista sekä kontakteja potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin.

Lähemmin tarkasteltuna tällainen kommentti antaa sellaisen kuvan, että suomalainen alkuperäisväestö  ( joka on ihan itse rakentanut tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ilman ulkopuolisten apua)  ei pysty löytämään uusia näkökulmia ja on huonompi kansanryhmänä kuin maahanmuuttajat. Tästä välittyy myös sellainen kuva, että (Hetemajn näkemyksen mukaan) suomalainen alkuperäisväestö pitää korvata maahanmuuttajilla ja  siltä pitää ottaa pois oma kulttuuri ja korvata se monikulttuuri-ideologialla – meidän omassa maassamme ja yhteiskunnassamme.

Lisäksi tästä kommentista (ja sen takana olevasta ajattelusta) paistaa läpi vahvasti myös se, että suomalaiset ovat juntteja – sellaisia jotka eivät pysty, eivätkä ole aikaisemminkaan pystyneet , tekemään ulkomaankauppaa.

Olisiko tällainen kenties kansanryhmää vastaan kiihottamista – jonkun muun suusta ja johonkin muuhun etnisyyteen kohdistettuna?

Yllättäen  HS julkaisi eilen kiihkottoman vierastyövoimaa käsitelleen uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin rehellisesti, että suuri osa Suomen ulkomaisesta tilapäistyövoimasta paiskii töitä kotimaisia palkansaajia halvemmalla. Erityisesti siivous, ravintola- ja talonrakennusala käyttävät mielellään ulkomaista tilapäistyövoimaa, koska sitä saa nopeasti, sille voi maksaa suomalaisia alempaa palkkaa ja siitä pääsee tarvittaessa eroon helposti.

Tältä kannalta katsoen ne väitteet, joissa todetaan tällaisen järjestelmällisen lainrikkomisen huonontavan myös paikallisväestön työolosuhteita, näyttävät pitävän paikkansa.

Mikä on aika erikoista (Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa) on se, että vaikka ulkomaisten työntekijöiden joukko kasvaa koko ajan, niin ,  määrästä ei ole tarkkaa tietoa, koska luotettavia tilastoja ei ole.  Puolitoista vuotta sitten tutkijat arvioivat, että Suomessa on 30 000-40 000 ulkomaalaista tilapäistyöntekijää – samaan aikaan alkuperäisväestön kohdalla tiedetään se, että Suomessa on noin 58 000 pitkäaikaistyötöntä. Myös se, että todellinen (koulutukseen, sairauslomille, kuntoutukseen ja niin edelleen piilotettu työvoima mukaan laskien) työttömien määrä on yli 500000 tuhatta suomalaista – vaikka viralliset tilastot kuinka puhuvat + 250000 työttömästä.

Tätä rakennetta vinouttaa siis omalta osaltaan ulkomaalainen vierastyövoima. Esimerkiksi rakennusalalla on paljon ammattitaitoisia, pitkän työkokemuksen hankkineita (alkuperäisväestöä edustavia) ihmisiä työttömänä samaan aikaan, kun rakennuksille palkataan (halvempia ja helpommin irtisanottavia) ulkomaalaisia tilapäistyöntekijöitä.

Virallinen selitys on, että suomalaisilla ei ole juuri oikeaa ammattiosaamista tai että ammattitaito on rapistunut. Tilalle otettava henkilö saattaa kuitenkin olla sellainen, joka ei ole tehnyt päivääkään rakennustöitä

sanoo ylitarkastaja Olli Sorainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Kaikki nämä työvoimapulapuheet perustuvat jatkuvaan kasvuun väestönkehityksen suhteen.  Jatkuva väestönkasvu ei ole kuitenkaan mikään luonnonlaki. Itse asiassa, Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa (josta perusteollisuus poistuu halvemman kustannustason maihin) luonnollinen väestönkehityksen suunta on laskeva. Myös ekologisesti ajateltuna väestön pitäisi pienentyä.

Tulevaisuuden Suomessa väestön sopiva koko on 3,5 – 4 miljoonaa suomalaista. Me emme tarvitse kasvavaa maahanmuuttajien joukkoa maassa, jossa jo nyt

Hetemajn poliittinen viiteryhmä, kokoomus, on  puolueena  ajautunut varsin kauas perinteisestä isänmaallisuudesta – ja nyttemmin myös vapaasta markkinataloudesta. Kokoomuksen edustama aatemaailma on kuin kolikon kääntöpuoli kommunismista.

Nykyinen kokoomus voisi tosiaan rehellisyyden nimissä unohtaa puheet vapaasta markkinataloudesta. Se mitä kokoomus tukee ja ajaa on kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Se mitä nykyinen kokoomus edustaa on ei-vapaa suunnitelmatalous. Kokoomus ajaa suuryritysten globaalia ylivaltaa – minimissään kartelleja. Sillä ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa – päin vastoin se on kuin peilikuva sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

Erinomaisena esimerkkinä on kokoomuksen hanke jatkaa yhteisen omaisuuden alekauppaa Metsähallituksen yhtiöittämisen kanssa. Kauppatavarana on tosin kaikkien meidän suomalaisten yhdessä omistamat maa-, vesi-ja metsäresurssit- ilman meidän lupaamme.

Metsähallitus on sinänsä (kaikkien muiden vastaavien asioiden keskellä) näyttänyt jo suuntaa siitä mihin olemme matkalla.

MH:n virkistyspalvelujen yhtiöittäminen Villi Pohjolaksi sai nimittäin aikaan aika eriskummallisen vapaaseen markkinatalouteen liittyvän ilmiön. Valtio alkoi käymään tässä tapauksessa kilpailua yhtiönä pieniä elämys- ja ohjelmapalveluyrittäjiä vastaan. Lopputulos oli ennalta-arvattavissa (ja surullinen).

Käyttäen (monopoliasemassa) valtion varoja ja maaomaisuutta, MH löi laudalta pienyrittäjät. Eli valtio lähti markkinoille kilpailemaan yksityisyrittäjien kanssa – ja voitti. Jossain muualla kuin EU:ssa tilanne olisi ollut sopimaton ( ja onhan se vastoin EU:n peruskirjaakin, mutta…)

Peruskokoomuslainen esittää toki vastaväitteen:

Katainen on moneen kertaan todennut, ettei pääomalla ole moraalia ja on valtion tehtävä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan.

Niinkö?

Ei, asia on todellisuudessa aika tavalla päinvastainen. Jyrki Katainen oli mukana valtiojohtoisessa (ja valtion omistamassa)  Villi Pohjola-kuviossa – joka tappoi yksityisen elämysyrittämisen aika laajasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Tämä on ilmeisesti kokoomuslaisittain nähtynä malliesimerkki siitä,   miten valtion tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta markkinoita vastaan. – kilpailemalla syrjäseuduilla koko voimallaan pienyrittäjiä vastaan ja tuhoamalla näiden elämän.

Hyvin harvoin kukaan huomauttaa julkisesti siitä, että kantaväestön syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömät ja kroonisesti sairaat on heivattu laidan yli ja heidät on hylätty näiden oman yhteiskunnan toimesta. Kun tähän todellisuuteen lisätään tekijäksi ulkomaalaisen (halpa)työvoiman aktiivinen houkuttelu paremmalla elämällä ja paremmilla sosiaalisilla tulonsiirroilla.

Tällainen ajattelu (ja suora syrjintä)  on lähinnä kuvottavaa. Lähes jokaisessa kulttuurissa paheksutaan ja pidetään  moraalittomana oman perheen ja lapset hylkäämistä – ja täysin vieraiden ihmisten ottamista näiden tilalle. Näin asia on myös suomalaisessa kulttuurissa, mutta ajassamme on suuria ongelmia. Nämä ongelmat ovat omiaan  vääristämään ja löysentämään ihmisten moraalia

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on nykyinen itsekeskeisyys. Tämä itsekeskeisyys heijastuu kaikille elämänaloille ja sen seuraukset eivät ole positiivisia. Kun jatkuvaa oman edun tavoittelua ja ahneutta korostetaan kanssakansalaisten oikeuksien kustannuksella, olisi ihme jos sillä ei olisi seurauksia kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Myös nämäkään  ulkomaalaista halpatyövoimaa haalivat ja vaativat ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä sahaavansa ahneuksissaan poikki omaa oksaansa. Kun laillisuus ja yhteinen moraali murtuu jollain yhteiskunnallisella osa-alueella, sillä on taipumusta laskea lainkunnioittamiskynnystä myös kaikkialla muualla.

Jos nykyistä kehitystä ei saada ajoissa kuriin olemme lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa monietniset vähemmistöt vaativat ja taistelevat keskenään ja alkuperäisväestö on jakautunut kahtia.

Tällainen tilanne ei pysty kehittymään mihinkään muuhun suuntaan kuin yhteiskunnalliseksi konfliktiksi – pahimmassa tapauksessa sisällissodaksi.

Tämä kannattaisi jokaisen omaan napaan katsojan ja monikulttuuriin ihastuneen hyödyllisen idiootin ymmärtää.

Vastuu on teidän ja kun maksupäivä tulee, siitä ei voi vääntäytyä irti.

Lähteet: HS, US

Site Meter
Toimittaja Riku Jokinen on noussut ajoittain esille ihan asiallisilla kirjoituksillaan – kaiken sen normaalin Hyysärin edustaman vasensilmäisen mielipidekirjoittelun keskellä.

Jokinen kirjoittaa Kaupungin laidalla vihreiden hajaannuksesta.

Vihreät repesivät insinööreihin ja maailmanparantajiin

Mitä saadaan, kun Arabianrannassa asuva diplomi-insinööri ja käpyläläinen ituhippi naitetaan toisilleen?

No, siitä saadaan liitoksissaan natiseva Helsingin vihreät.

Yleistäminen on tuhmaa ja rumaa.

Helsingin vihreiden kohdalla on kuitenkin mahdotonta vastustaa kiusausta, sillä niin kahtia puolue on jakautunut.

Ensimmäistä porukkaa voisi kutsua insinöörisiiveksi. Joukko diplomi-insinöörejä, lääkäri, oikeusoppinut, kansantaloustieteilijä, tilastotieteilijä ja historianopettaja.

Vasemmisto puhuu oikeistovihreistä, kokoomus järkivihreistä, irvileuat kokoomuksen puisto-osastosta.

Insinöörivihreille politiikka on käytännönläheistä ongelmanratkaisua. Tavoitteena on tehdä muiden puolueiden kanssa sellaisia kompromisseja, joiden kanssa voidaan elää.

Toinen porukka ovat maailmanparantajat, joita kutsutaan myös vasemmistovihreiksi. Yliopiston humanisteja, valtiotieteilijöitä ja kirjallisuudentutkijoita, runoilija, taiteilija, kätilö, erityisopettaja.

Heille politiikka on ihanteita, joita kohti kurkotellessa puolueiden kanssa tehdyt neuvottelusopimukset joutavat mäkeen, jos ne eivät osu omaan maailmankuvaan.

Hajaannus alkoi itää viime syksyn kuntavaaleissa, kun vihreät nousi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vaalivoiton jälkeen insinöörisiipi jakoi tärkeimmät luottamuspaikat keskenään.

Heitä ovat valtuustoryhmää johtava Mari Puoskari, Puoskarin kanssa kaupunginhallituksessa istuvat Minerva Krohn, Elina Moisio ja Ville Ylikahri sekä valtuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu.

Sen sijaan maailmanparantajat jäivät ilman tärkeitä tehtäviä.

Esimerkiksi kansanedustajat Johanna Sumuvuori ja Outi Alanko-Kahiluoto pääsisivät halutessaan johtopaikoille Helsingissä, mutta he eivät eduskuntakiireiltään ehdi.

Jakautuminen rävähti silmille kaksi viikkoa sitten, kun valtuusto keskitti päiväkotien ruuanlaiton Palmia-liikelaitoksen vastuulle.

Vihreät hajosivat äänestyksessä äänin 11–10, mikä on uusi ennätys jopa vihreiden mittapuulla.

Tulos oli nöyryytys vihreiden johdolle.

Asiat sovittiin vanhaan malliin muiden puolueiden kanssa. Neuvottelutohinoissa unohdettiin kuitenkin kysyä, mitä mieltä vihreiden omassa ryhmässä ollaan asiasta.

Vihreät alkoivat sekoilla dramaattisella hetkellä.

Kokoomus haluaa ottaa kaiken ilon irti lamasta. Taloustilanteeseen vedoten lähivuosina esitetään erilaisia säästötoimia, joita kutsutaan järkeistyksiksi ja palvelurakenteen muutoksiksi. Käytännössä se tarkoittaa, että kouluja, päiväkoteja ja terveysasemia halutaan karsia.

Vasemmisto taas haluaa korottaa kunnallisveroa, jotta palvelut saadaan turvattua.

Viime kädessä on vihreistä kiinni, kumpaan suuntaan Helsinki lähtee.

Ainakin Palmia-sekoilusta näytettäisiin otetun opiksi. Kokoomus, vihreät ja Sdp alkavat neuvotella vuoden 2010 lamabudjetista ensi viikolla.

Mari Puoskarin ja Elina Moision vastapainoksi vihreiden neuvotteluryhmässä istuvat myös Emma Kari ja Sanna Vesikansa. Kaksi maailmanparantajaa.

Lähde: HS Digilehti

Site Meter