Norjalainen sanomalehti Dagbladet kertoo uutisessaan norjalaisten  eläinaktivistien vääristelleen valokuvia sairaista turkiseläimistä.  Aktivistien arvellaan salakuljettaneen sairaat ketut turkistarhalle lavastusta varten.

Eläinaktivistit tunkeutuivat elokuussa Gudbrandsdalenissa sijaitsevaan turkistarhaan. Iskun jälkeen aktivistit esittelivät valokuvia sairaan näköisistä hopeaketuista.

Tarhan omistaja, turkistarhaaja Odd Arne Myromslien, kutsui tarhalle eläinlääkärin, joka tutki kuvissa esiintyneet kuusi kettua. Verinäytteistä tehtyjen DNA-testien perusteella todettiin, että sairaat eläimet olivat eri sukuhaaraa kuin tilan muut ketut.

Iskusta epäillään Nettverk for Dyrs Frihetiä . Järjestön edustaja Rune Ellefsen myönsi Dagbladetille, että Nettverk on murtautunut turkistarhoille eri puolilla Norjaa ja ottanut kuvia loukkaantuneista eläimistä. Järjestön tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Norjassa. Ellefsen kuitenkin kiisti, että Nettverk olisi vienyt sairaita eläimiä tarhoihin.

Mistähän ne sairaat ja eri kantaa edustavat sitten sinne tarhoihin ja kuviin  joutuivat? Etenkin kun turkistarhaus on erittäin tarkasti kontrolloitua ja valvottua myös geneettisesti.

Tämä toiminta noudattaa Suomessakin nähtyä ja koettua mallia näiden eläinrääkkääjien puuhasteluista. Eläinsuojelun nimissä on tapettu kymmeniä – jopa satoja – tuhansia  eläimiä – toisena uhrina  näiden omankädenoikeutta jakavien rikollisten iskuissaon varsin usein  menehtynyt totuus.

Suomalaisen ympäristöterrorismin ns. laillisena julkisivuna toimii Oikeutta eläimille-peitejärjestö. Jostain kumman systä tämä ryhmä saa aina ensimmäisenä näiden eläinrääkkääjienm ja rikollisten videonauhat käsiinsä.

Varsinaista terroria kylvää keskuuteemme itseään Eläinten vapautusrintamaksi (EVR) kutsuva rikollisjärjestö. Terrori-iskuja nämä rikolliset ovat tehneet   koe-eläinlaitoksia, turkistarhoja ja -tarhureita, turkiksia myyviä liikkeitä ja niiden henkilökuntaa sekä yksittäisiä turkiksen käyttäjiä vastaan.

Julkisuudessakin EVR:aa on pidetty Oikeutta eläimille -yhdistyksen piilotoimintana. Vuonna 1997 Oikeutta eläimille -yhdistyksen tärkein keulakuva Joni Purmonen jäi kiinni Orimattilassa suoritetusta tuhotyöstä.

Suojelupoliisin päällikon Seppo Nevalan vuonna 2004 antaman haastattelun mukaan Suomessa toimivat eläinterroristijärjestöt ja – ryhmät  vaarantavat ajoittain yhteiskuntarauhaa, omaisuudensuojaa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Terroria harjoittavien yksilöiden  kiinni saaminen on Supo:n kannan mukaan ensiarvoisen tärkeää koska rangaistuksilla on todettu olevan erittäin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus suomalaisten eläinterroristeihin. Nevalan mukaan pieniin eläinaktivistiryhmiin liittyy suuri  julkisuushakuisuus.

Toisen poliisiupseerin – nykyisen poliisiylijohtajan – entisen  Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan –  Mikko Paateron mukaan poliisin laittoman aktivismin torjunnan erikoisryhmä on pystynyt estämään useita tarhaiskuja. Tämän ennaltaehkäisyn seurauksena laiton aktivismi on viime vuosina etsinyt uusia kohteita ja samalla muuttanut toimintatapojaan.

”Keskeiseksi ovat tulleet uhkailu sekä kiusan ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen”,

erikoisryhmää johtanut Paatero sanoo.

Kohteiksi ovat päätyneet turkiselinkeinon piirissä toimivat johtajat sekä turkis- ja vaateliikkeiden omistajat. Johtajien autoja ja asuntoja on töhritty tiivistyvällä tahdilla. Kotien edustoilla on järjestetty mielenosoituksia.

”Vastassa on joukko, mikä laskee kiinnijäämisriskiä. Uudet maalit ovat myös niin sanottuja pehmeitä, vähemmän vartioituja kohteita.”

Paateron mukaan aktivistien toiminta saattaa ulkomaisten esimerkkien mukaisesti laajentua yhä uusille aloille.

”Ainakin lääketeollisuus voi joutua kohteeksi.”

Terroristien  kohteeksi joutuneita ihmisiä on uhkailtu verkkosivuilla ja muissa julkaisuissa. Paateron mukaan tähän halutaan puuttua tiukemmin.

”Olemme keskustelleet syyttäjien kanssa siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön tällainen toiminta voi täyttää.”

”Jos ihmistä tai hänen omaisuuttaan uhataan jollei hän luovu elinkeinostaan, se voisi olla myös kiristystä.”

Laittomasta uhkauksesta selviää useimmiten sakolla, mutta kiristys voi tuoda kovankin vankeustuomion – puhumatta sitten ympäristörikoksesta tai tuhotyöstä.

No millaisin keinoin tätä julkisuutta on sitten käytännössä  saatu? Jop mainituin terrorin, tuhotyön, eläinrääkkäyksen,  ympäristörikosten, kiristyksen ja ihmisten uhkailun, lasten pelottelun ja kotirauhan rikkomisen keinoin. Otetaan muutama tuore tapaus esimerkiksi.

Elokuussa 2007 eläinterroristit päästivät Mustasaaressa noin 2 500 minkkiä vapaaksi luontoon. Iskun arvioidaan aiheuttaneen ja aiheuttavan vielä tulevaisuudessakin huomattavaa vahinkoa alueen ekosysteemille. Tihutyön kohteeksi joutuneen tarhan rehusiiloihin oli maalattu kirjaimet ”EVR”, ja Eläinten vapautusrintaman tukiryhmä julkisti nettisivuillaan tarhaajan nimen ja toivotti minkeille ”hyvää karkumatkaa”.

Niin – karkumatkaa vääjäämättömään kuolemaan ja ennen sitä nämä minkit ehtivät tuhota lintujen pesinnän ja poikaset. Tällaista on EVR:n harjoittama eläintensuojelu.

Eikä siinä vielä kaikki. Otetaan toinen esimerkki

Marraskuussa 2008 iskettiin EVR:n nimissä munakanalaan Närpiössä Norrnäsissä tuhoten kanalan ruokinta- ja juoma-automaatiota sekä ilmastointia sääteleviä laitteita. Tämän seurauksena 2000 – 5000 kanaa kuoli tukehtumalla yön aikana. Kanojen voinnin tarkastanut eläinlääkäri määritteli teon erittäin törkeäksi eläinsuojelurikokseksi.

Nämä eläinterroristit eivät ole jättänneet edes lapsia tai ihmisten koteja rauhaan. Lainaan erästä aikaisempaa tekstiäni:

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä:

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa  Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
“Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
“Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulos Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Laillinen turkistarhaukseen liittyvä elinkeino on käynnistänyt viime viikolla oman vastaiskunsa.
    Kuvan lähde: http://www.stkl-fpf.fi

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

Se ei ole totta.

Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät…

Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Tavoitteen saavuttamiseksi niin sanottujen eläinaktivistien propaganda on pullollaan totuuden vääristelyä. He kutsuvat turkistiloille tehtyjä hyökkäyksiä kansalaisaktivismiksi, vaikka iskut oikeasti ovat laillista elinkeinoa vastaan suunnattua terrorismia.

Terrorin uhri ei voi puolustautua samoilla aseilla, joita hänen kimppuunsa käyvät fanaatikot käyttävät. Suomalainen turkiskasvattaja voi puolustaa itseään ja perhettään vain hoitamalla eläimiään mahdollisimman hyvin, antamalla työstään totuudenmukaista tietoa ja luottamalla siihen, että muut suomalaiset tukevat hänen oikeuksiaan ja
ymmärtävät hänen työnsä arvon yhteiskunnalle.

Vastustajat huutavat mielipiteensä julkisuuteen mielenosoituksissa. Kotimaisen eläinkasvatuksen puolustamiseen ei tarvita marsseja.

Riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet:
juot maitoa, syöt monipuolista ruokaa, käytät villasukkia, ostat kunnon kengät ja puet talvella lämpimän turkin päällesi.

Tosiasioita turkiksista
• Kotimainen turkis on ekologisesti kestävä
tuote, jonka laatu on maailman huippuluokkaa
• Turkisala työllistää suoraan ja välillisesti
22 000 suomalaista, tuotannon arvo on
noin 200 miljoonaa euroa
• Kotimainen turkiskasvatus on eettisesti
korkealla tasolla. Eläinten hyvinvointi ja
terveys edustavat alan kansainvälistä kärkeä.
• Suomalainen turkis ei kilpaile hinnalla,
vaan laadulla. Kasvattajan menestys perustuu
suoraan hänen eläintensä hyvinvointiin.

Propagandaa – mutta sellaista, jossa on enemmän kuin yksi jyvä totuutta.

Esimerkiksi siitä lainaus muualta. Muuan Akuliina Saarikoski pääsi kesällä pulauttamaan pienen asiaan liittyvän oksennuksen YLE:n radioaalloille:

Jos aiomme selvitä tällä pallolla pidempään kuin 50 vuotta, ei yhdelläkään suomalaisella pitäisi olla oikeutta syödä juustoa.

Sil´viissii…

Lähteet: YLE, OE, EVR, HS, SS, IS, Dagbladet

Site Meter

Aina ajoittain tulee aika pistää asioita ns. nippuun ja nivaskaan. Saamastani kiihkeästä fanipostista päätellen, nyt alkaa taas olla se aika käsillä. 😉

    Soosipäitä
    Joukko soosipäitä suosikkipuuhassaan

Minua on jo hetken häirinnyt ns.eläinaktivismi – ja muukin anarkomarkojen ja prekaeetujen kouhkaus. Olen kritisoinut sekä sitä, että siihen sotkeutuneita henkilöitä. Nämä todellisuudesta ja luonnosta kovin kauas vieraantuneet viher-puna-anarko–cityhörhöt – eli soosipäät -yrittävät nostaa eläimet ihmisen rinnalle – ja jopa ihmisen yli. Tähän samaan ymmärtämättömyyteen toisella tavalla liittyvästä liittyvästä apinoinnista on kirjoittanut hetki sitten myös reino.

Samat soosipäät, jotka huutavat kuolemaa heteroille – ja lähes tulkoon kaikelle sellaisille, joka ei mahdu heidän suvaitsevaisuuteensa – ovat valmiita tarvittaessa väkivaltaan myös oletettujen eläinten oikeuksien vuoksi.

Eläinten tätä pyytämättä tai edes ymmärtämättä miksi.

Onhan se mukavaa tietysti käyttää valtaa…

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä.

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
”Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulosta, Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Kuinkahan kaukana me Suomessa olemme tästä näystä:

Ja kun nämä soosipäät palauttaa sinne minne he kuuluvat ja kritisoi heidän tekemisiään, niin välittömästi alkaa itkuvirsi ja valitus siitä, kuinka heidän herkkiä ja herttaisia persoonallisuuksiaan on loukattu.

My ass…

Soosipäät tekevät vallankumoustaan tukevasti hyvinvointiyhteiskunnan napanuorassa roikkuvana painolastina. Työmarkkinavallankumous taitaa kärsiä viimeisen pakkastalvensa, jos laman tullessa soosipäille lyötäisiin lappu luukulle ja kehotettaisiin tekemään samaa kuin heidän utopiansa rahoittajatkin – töitä ja maksamaan veronsa.

Tai sitten ei – ainahan maailmassa on ollut keskenkasvuisia ja turhan joutilaita tyhjänvouhkaajia – enemmän ja vähemmän

Koko touhun uskottavuus menee tosin pakkasasteille viimeistään silloin kun miettii, mitä esimerkiksi nämä urheat eläinoikeustaistelijat ovat tehneet halal-teurastuksen kieltämiseksi tai yleensäkään tainnuttamatta teurastettavien eläinten oikeuksien eteen?

Niinpä niin…

Eläimillä on oikeutensa – mutta eivät ne ole silti ihmisen kanssa samalla tasolla tai yhdenvertaisia. Olen muuten henkilökohtaisesti varsin jyrkästi eläinkokeita vastaan – ihan yleisellä tasolla. Ja etenkin silloin, kun ne liittyvät turhuuksien markkinoihin – kuten kosmetiikan kehittämiseen. Monet näistä testeistä ovat puhtaan eläinrääkkäyksen lisäksi myös turhia. Ihmisen fysiologiaa ei pystytä aina testaamaan muuta kuin ihmisillä.

Mutta kuitenkin…

Soosipäiden suurimmat ongelmat ovat ymmärtämättömyys ja vieraantuneisuus todellisuudesta. Mitä pyörii sellaisessa päässä, joka laskee lintujen pesintäkauden aikana – eläinsuojelu näennäisenä motiivina – maastoon satoja tarhaminkkejä? Aluksi ne tuhoavat juuri luonnossa elävien lintujen poikaset ja sen jälkeen kun tämä ravinnonlähde ehtyy, häkkipedot kuolevat joko nälkään tai kylmyyteen.

Vain soosipää pystyy tällaiseen epäloogiseen ajatteluun ja itsepetokseen.

Soosipäät ylihumanisoivat eläimiä – puuttumatta kuitenkaan samaan aikaan varsinaiseen eläinrääkkäykseen ja kidutukseen. Aikamoinen paradoksi – eikö totta?

Poikkitieteellisesti ja laajasti arvostettu National Geographic on tuottanut jo muutaman kauden sarjaa nimeltään Koirakuiskaaja.

    National Geographic

Tämä Reality-sarjaan kuuluva TV-ohjelma esittelee Cesar Millanin tapaa käsitellä ongelmakoiria – ja etenkin koirien ongelmaomistajia.

Millanilla on – mielestäni – muutama loistava slogan ja varsin maanläheinen tapa tehdä töitä koirien ja heidän laumansa (l.perheen) kanssa. Hänen tyylinsä ei poikkea juurikaan siitä, mitä vanhempani minulle lapsuudessani opettivat ja mitä itsekin noudatan omien koirieni kanssa – kuri ennen rakkautta.

Haluankin kiinnittää soosipäiden huomion tähän. Nämä ovat varsin toimivia ohjeita lemmikkien, kotieläinten – ja miksei vähän muidenkin kanssa… 😉

* Koirat – kuten muutkin sosiaalisuuteen kykenevät eläimet – ovat laumansa jäseniä. Ne seuraavat laumansa johtajaa. Jos ihminen ei ota – eläinten keskellä toimiessaan – johtajaroolia, eläin yrittää hakea sitä.

* Koirat – eivätkä muutkaan eläimet – ole ihmisiä. Joillain ihmisryhmillä ja – tyypeillä on erittäin ikävä tapa kuvitella, että eläimet käyttäytyvät, ajattelevat ja toimivat kuten ihmiset.

* Älä taistele luontoäitiä vastaan. Jos metodi tai toiminnan peruste on luonnonjärjestyksen vastainen, se ei voi toimia – koskaan.

* Koira elää tässä hetkessä. Eläin ei suunnittele, eikä paljon myöskään muistele. Äidilläni oli myös tapana sanoa, että koira ei tunne moraalia – se erottaa sallitun kielletystä ja siinä kaikki.

* Ei ole ongelmarotuja – mutta on ongelmaomistajia. Koirien käyttäytymisongelmat ovat ensisijaisesti lähtöisin koirien omistajista ja heidän kyvyttömyydestään johtaa laumaansa.

* Hyvä laumanjohtaja ei hermostu. Laumanjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat rauhallinen ja vakuuttava olemus. Johtaja ei näytä paniikin, hermostumisen tai jännittyneisyyden merkkejä.

* Kuri ennen rakkautta. Hyvä laumanjohtaja asettaa laumalleen rajoituksia ja sääntöjä ja pitää niistä johdonmukaisesti kiinni.

* Koirat tarvitsevat ensimmäiseksi liikuntaa purkamaan paineita ja poistamaan tylsistymistä, toiseksi johdonmukaista kuria ja vasta kolmanneksi hellyyttä. Liian monet koiranomistajat antavat lemmikeilleen ensisijaisesti hellyyttä, aivan liian vähän liikuntaa eivätkä pidä lemmikkejään kurissa.

* Kävelytä koiraasi päivittäin (heti aamuisin noin 45 minuutin lenkkejä). Kävelyretket, joilla lauma seuraa johtajaa ovat koirille luontaisia ja mieluisia aktiviteetteja. Pidä huolta siitä, että koirasi seuraa vierelläsi tai perässäsi. Jos annat koiran ryntäillä edelläsi, se uskoo kävelyttävänsä sinua – eikä päinvastoin.

* Odotuttaminen on hyvä tapa osoittaa koiralle paikka laumassa. Edellytä koiralta odottamista hetken aikaa, ennen kuin annat sille luvan syödä. Koira ei mene rikki tästä.

* Helli koiraasi vain silloin kun se on tehnyt asian oikein sekä käyttäytyy rauhallisesti ja tottelee Sinua. Vaatimista ja haukkumista ei saa rauhoittaa lahjonnalla.

Vähemmän yllättäen – amerikkalaiset puunhalaajat ja soosipäät ovat arvostelleet Millanin metodeja metodeja on epäinhimillisinä. Millan mm. korjaa ja jopa – tarvittaessa – hapettaa koiraa kuristuskaulapannalla. Näin emo toimii pentuaan kohtaan ja lauman vahvemmat jäsenet itseään heikompia jäseniä kohtaan koiralaumassakin – luonnollisesti.

Tässä humpuukikritiikissäkin on siis kyse juuri tästä soosipäiden perussynnistä – eläimen inhimillistämisestä. Kaikki muukin näiden soosipäiden puuhastelu – talonvaltauksista, vallankumouksellisuuteen ja sitä kautta, ns. työväenluokkaisuuteen ja ns. suvaitsevaisuuteen ja ties mihin – näyttää jotenkin kaukaa tutulta.

Se on yhtä todellista kuin Salvador Dalin La persistencia de la memoria.

Wikicommons

Minä toivon, että teidän todellisuutenne ei muutu samanlaiseksi.

Ai niin… Tässä vaiheessa kannattaa myös muistaa se, että kun puhutaan kuiskaamisesta, puhutaan myös salaamisesta. Päivän miljoonan ruplan kysymys kuuluukin seuraavasti:

Mitä eroa on Sanlalla ja Demlalla?

Radio Jore Vaan vastaa:

Ei mitään. Kumpaankin työnnetään selkokielistä tekstiä ja ne muuttavat sen käsittämättömäksi siansaksaksi.

Lähteet: National Geographic, Demla, Wikipedia, STT, HS, Takku, EVR


Site Meter

Tultuaan valituksi toiselle kaudelleen, erittäin pienellä äänierolla vastustajaansa Sauli Niinistöön verrattuna, Tasavallan presidentti Tarja Halonen ilmoitti haluavansa olla koko kansan presidentti – ymmärtäen myös niitä, jotka eivät äänestäneet häntä.

Sanahelinää vailla mitään pohjaa.

Eilinen Hyysärin Sunnuntai-osiossa julkaistu juttu paljastaa presidenttimme todelliset yksipuoliseen katseeseen juuttuneet vasemmistomilitantin kasvot – jälleen kerran.

Halonen ilmoitti Kallion lukiossa järjestetyssä vuoden 1918 tapahtumia käsitelleessä tilaisuudessa , että hän aikoo osallistua – istuvana presidenttinä – punavankien muistotilaisuuteen, mutta ei osallistu vapaussodan muistojuhlaan.

Koululla Halonen tuomitsi 1918 vankileirien tapahtumat, eikä hän hyväksy niiden vähättelyä.

Näköjään Halonen kuitenkin vähättelee aseelliseen kapinaan – laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan – nousseiden murhamiesten ja ryöstäjien tekoja ja heidän uhriensa kärsimyksiä.

Haluaako Halonenkin – muidenkin yksisilmäisten uuspunikkien tavoin – repiä auki vuoden 1918 vaivalla umpeutuneet kansalliset haavat ja jakaa yhtenäisen kansan uudelleen kahtia?

Tässäpä meillä koko kansan presidentti – vai sanoisimme kuitenkin, että varsinaisesta reilukerhosta, päivää?

Päivitys 2138: Myös Pikkupoika kirjoittaa samasta aiheesta. Tutustukaa – suosittelen.