Iltalehti: ”Kerjäläispulmaa hyssytellään”

Ministeri Astrid Thors kiitteli alaistensa raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen.

Kirjoitin pari päivää sitten kerjäläisongelmasta ja maanmuuttoministeri Astrid Thorsin asettaman ns. työryhmän puuhastelusta kyseisen asian parissa. Saman päivän Iltalehti käsitteli myöskin tätä samaa aihetta pääkirjoituksessaan:

Pääkirjoitus 12.7.2008:
Kerjäläispulmaa hyssytellään

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on tuonut monien etujen rinnalla myös ongelmia. Niihin on lukuisissa maissa puututtu jo tiukasti. Sen sijaan sisäministeriön raporttia kerjäläisyydestä leimaa suomalainen hyväuskoisuus, vaikeuksien vähättely sekä pyrkimys olla EU:n mallioppilas myös kuvitellussa suvaitsevaisuudessa.

Ongelman suuruus on suhteellinen. Suomessa lienee vain vajaat sata kerjäävää Romanian romania, mutta heihin törmää helposti Helsingin keskustassa. Jo viime vuonna romanialaiset syyllistyivät Suomessa 1 157 rikokseen, lähinnä varkauteen – siis kolmeen rötökseen vuorokaudessa. Romanialaiset ovat pysäyttäneet autoja maanteillä ja vaatineet uhkaillen rahaa.

Romanien asema on monissa maissa surkea. Kun rutiköyhässä Suomessa oli jo 1700-luvulla kattava väestörekisteri, moni Romanian romani elää yhä minnekään kirjaamattomana ja vailla mahdollisuutta esimerkiksi koulutukseen. Romania otettiinkin EU:n jäseneksi liian varhain. Kiistelty Turkki on monissa suhteissa sen edellä.

Tulo Suomeen ei kuitenkaan auta hiukkaakaan Romanian romaneja, vaikka ah, niin avarasydäminen Astrid Thors ei tohdi edes neuvoa olemaan heittämättä lanttia kerjäläiselle. Millä rahoilla rutiköyhät romanit edes Suomeen saakka matkustavat?

Kerjäläiset eivät ole ainoita, joiden selityksiä sinisilmäiset suomalaiset ovat uskoneet. Taannoin hyysättiin ”elämäntapaintiaaneja”. Tänä kesänä siedettiin hämmästyttävän kauan irlantilaisia kulkureita, jotka terrorisoivat leirintäalueita ja tappoivat Tampereella puistolintuja. Muuan naivistiryhmä auttaa Romanian kerjäläisiä majoittumaan.

Maahantuloa ei voi EU-kansalaisilta kieltää, mutta kaikkien on elettävä Suomessa siivosti. Työryhmä vieroksuu kuitenkin niitäkin keinoja, joita jo on esimerkiksi lasten suojelemiseksi.Kaiken asioihin puuttumisen varoitetaan ajavan kerjäläiset rikosten tielle. Kerjääminen on kielletty monissa EU-maissa – ja oli Suomessa 1980-luvulle saakka. Tähän on syytä palata samalla, kun tuetaan kestävin keinoin romanien asemaa kaikkialla.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää.

Kommenttitasolla haluan kuitenkin vielä kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni. Tämä juttu ns. työryhmineen haisee kuin kolme päivää vanha kala mätäkuussa. Kun Astrid kiittelee alaistensa kyhäilemää raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen, olen lähes varma, että se ei tarkoita mitään hyvää kansanvaltaisuuden tai enemmistön mielipiteen kunnioittamisen kohdalla.

Porvarihallituksen suurin paradoksi on sen epäisänmaallisuus. Punamulta-, sateenkaari- ja sinipunayhdistelmät ovat olleet kaikki jollain tavoin epäkelpoja ja huonosti isänmaan etua – ja sen kautta suomalaisten etua – palvelevia.

Epäisänmaallisuuden viimeaikainen pohjanoteeraus on kuitenkin nykyinen porvarihallituksemme. Kokoomuksella on ollut liian kiire nuoleskella EU:n takamusta ja ajaa – vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä – Suomea vanhentuneeseen ja ainoastaan imperialismia palvelevaan NATO:on. Kokoomus voisi minun puolestani unohtaa nimestään kansallinen – tai ainakin muuttaa sen muotoon epäkansallinen.

Keskusta on puolestaan nykyisessä hallituksessa keskittynyt pääasiassa kähminnän jälkien peittelyyn ja positiivisen julkisuuskuvan rakentamiseen – unohtaen Paavo Väyrystä lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten kokonaisedun

Tämä on mahdollistanut RKP:n ja Virheet De Röda:n käynnistämän ja voimalla ajaman monikulttuurisuus- ja maanmuuttokampanjan. Hieman yllättävää asiassa on se, että halpaa työvoimaa haluavat riistäjät ja maailmantuskaa potevat arvostelukyvyttömät vihervasemmistolaiset ovat löytäneet tässä agendassa toisensa. Tässä touhussa tullee käymään niin, että Suomi monikulttuurisoituu ja muuttuu poikkirasistiseksi helvetiksi, pääoma muuttaa tropiikkiin ja duunarit kärsivät. Vaikka punakorporaatioilla – ja niihin kiinteästi liittyvillä virallisilla vasemmistopuolueilla – on taas oma lehmänsä ojassa, niin toivoisi duunarin edes huolehtivan omasta parhaastaan ja potkivan ns. edunvalvojaansa persuuksille.

Kaiken tämän keskellä Astrid istuu – ajaen omaa agendaansa, kutoen verkkojaan ja tehden maahanmuuttoon liittyviä päätöksiään enemmistön tahdon vastaisesti – alaistensa kanssa…

Tarttisko kenties tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä?

Lähteet: IL ,MTV3, YLE, HS

Advertisement

 

Brittiläispiispojen todellisuudentajusta

Piispa Rowan Williams on kertonut mielipiteensä Sharia-lainsäädännöstä.

Williams kertoi ja todisti brittiläisille protestanteille, että islamilaisen Sharia-lain tulkintoja on useampia ja myös sitä, että tasa-arvon puute sen tulkinnoissa on pikemminkin yhteiskunnallista ja poliittista perua eikä juonnu Koraanista. Mutta toistaiseksi Sharia-lain modernisoimista ajaa vain pieni muslimiryhmä ja käytännön tulkinnat ovat täälläkin olleet vanhakantaisia.

Tämä ei muuten ole ihan ensimmäinen ja viimeinen hölmöily sielunvihollisen kanssa tuolla Britannian piisparintamalla.

Vuonna 1941 Canterburyn piispa – joka oli tuolloin myös koko anglosaksisen maailman korkein protestanttinen hengellinen johtaja – anoi rukouksin Herran edessä siunausta ja armoa kommunistiselle – ja ateistiselle – Neuvostoliitolle.

Samoihin aikoihin Talvisodan Kollaan suunnan rintamapappi – Antti Rantamaa – toimi JR 28:n pappina ja valistusupseerina. Hän kulki rykmenttinsä mukana ja saapui hyökkäysvaiheessa myös Hiitolan kirkolle. Kirkon kellotorni ja sakaristo olivat palvelleet neuvostomiehityksen aikana käymälöinä. Tämän lisäksi kirkkoa vähemmän rakastaneet neuvostoliittolaiset valloittajat olivat jättäneet kirkon pääoveen suomenkielisiä V-kirjaimella alkaneita tervehdyksiä.

Samoihin aikoihin huomattiin suomalaisten hautausmaiden joutuneen häväistyksien ja haudanryöstöjen kohteiksi – asia joka ei ollut tuntematon historian myöhemmässäkin vaiheessa. Nimittäin eräällä sotilastarkoituksiin vuokratulla uusmaalaisella alueellakin.

Nämä havainnot aiheuttivat sen, että Rantamaa kirjoitti avoimen kirjeen lehteen nimeltään Suomen Sosialidemokraatti. Artikkeli oli suunnattu Canterburyn arkkipiispalle. Huomatkaa myös, että Suomi ja Iso-Britannia eivät olleet tuolloin sodassa keskenään.

Rantamaa totesi kirjeessään muun muassa seuraavaa:

… minua pappina pelottaa se, että Te, protestanttinen piispa, kannettavaksenne saattaessanne miljoonat ihmiset, jotka eivät voi tietää bolshevismin todellista luonnetta, siihen kauhistuttavaan erehdykseen, että sille voidaan jopa rukouksin Herran edessä siunausta anoa.

Artikkeli ilmestyi syyskuun 1941 alussa ja julkaistiin saman tien sanasta sanaan runsaslevikkisessä saksalaisessa Zwölf Uhr Blatt-lehdessä. Rantamaan artikkelin saamaa julkisuutta täydensi 40000 samaa asiaa ihmettelevää lentolehtistä.

Asiaan palattiin vielä uudestaan vuoden 1947 Pariisin rauhanneuvotteluissa. Britit ilmoittivat tuolloin, että nuo lentolehtiset tekivät heihin todella suuren vaikutuksen.

Minusta tuo erehdysten toistaminen on inhimillistä. Se mikä on surullista on se, että se joka ei tunne historiaansa joutuu elämään sen uudestaan. Tässä tapauksessa anglikaaninen kirkko.

Lähtet: BBC, Uutispäivä Demari, Ari Rautala ja inspiraationa nimimerkki Herja.

 

Inkvisiittoreiden tulo

Iltalehdykkä on julkaissut uutisen joka liittyy Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin ristiretkeen sananvapautta – ja etenkin väärää ja paheellista runoutta – vastaan.

Runokirjan kirjoittaja kiistää kiihottamisen

Kärkevää ilmaisua sisältävän runokirjan kirjoittanut mies kiistää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Juttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan helsinkiläismies on levittänyt yleisön keskuuteen lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan ja solvataan eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.

Syyttäjä katsoo lausuntojen panetelleen ja solvanneen turvapaikanhakijoita, juutalaisia ja romaneja sekä muslimeja ja afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä. Nämä esitetään lausunnoissa Illmanin mielestä kohteina, joihin syrjintä ja äärimmäisen väkivallan kohdistaminen olisi paitsi sallittua myös toivottua.

Lainvastaisiksi katsotuissa lausahduksissa viitataan muun muassa kolmannen valtakunnan toimeenpanemaan joukkotuhoon ja toimiin tiettyjen ihmisten poistamiseksi maasta.

Kirja julkaistiin vuonna 2005

Syytteen tuoneet kohdat sisältyvät omakustanteena syntyneeseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2005. Sitä on painettu 200 kappaletta.

Kopioita kirjasta on lähetetty muun muassa edellisten presidentin- ja eduskuntavaalien ehdokkaille sekä vähemmistövaltuutetun toimistoon. Syyttäjän mukaan mies on jakanut kirjoja yleisön keskuuteen ainakin noin 20 kappaletta.

Rikoksesta epäilty kertoi itse, että runokirja on ollut vapaasti ladattavissa netistä.

”Vallanpitäjien silmät auki”

Runokirjasta teki tutkintapyynnön poliisille tuolloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Kirjan kirjoittanut yrittäjä lähetti vähemmistövaltuutetun toimistoon alun perin toisenkin runokirjan, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Syytteestä päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Kirjojen lähettämisen tarkoituksena oli herättää epäillyn mukaan keskustelua.

Puumalaista samoin kuin toista tutkintapyynnön allekirjoittanutta henkilöä kuultiin oikeudessa todistajina.

Syytetty katsoi, ettei hän ole lausunnoissaan ylittänyt sananvapauden rajoja eikä syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Miehen mukaan hänen vilpittömänä tarkoituksenaan on ollut ”saada vallanpitäjien silmät auki tajuamaan, kuinka järjetöntä politiikkaa he ovat harjoittaneet tukemalla monikulttuurisuutta”.

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa myöhemmin.

Tämä herättää jo ajatuksia:

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Miten tuleekaan mieleen erään kenraaliluutnantti A.E.Airon teos Puolustuspuheeni? tai Hannu Salaman Juhannustanssit?

Hölmöyden määrä suomalaisessa yhteiskunnassa näyttäisi olevan vakio.

Poliittinen liturgia ja korrektius eivät tainneet silloinkaan hyväksyä poikkeamia sananvapaudesta.

Miettikää kuinka hölmöiltä noidenkin kirjanpolttotalkoiden syytteiden ja paheksunnan kanssa onanoineet syyttäjät vaikuttavatkaan nykypäivän horisontista tarkasteltuina… XD

Tosin…

Se mikä tässä tuppaa tosissaan naurattamaan on se, että nämä nykyajan inkivisiittorit, rovionpolttajat ja sananvapauden kaventajat eivät – aikuisten oikeasti – näytä ymmärtävän sitä paradoksia mikä liittyy heidän ristiretkeensä ns. rasismia vastaan ja puuhasteluun vähemmistön ns. oikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuksien nimissä – Sacrae Congregationis Sancti Officii.

Kidutuskammioita ja keskitysleirejä odotellessa…

Lähteet: STT, Iltalehti