Eilisen uutisen mukaan nykyinen hallitusrintama ei kyennyt sopimaan homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta. Heidi Hautalan (vihreät) johtama lakivaliokunta ehdotti perjantaina äänin 10–5 lain hyväksymistä. Hylkäämistä esitti Esko Ahonen (keskusta). Tätä esitystä vastaan äänesti oppositioedustajan lisäksi myös neljä keskustan ja kokoomuksen edustajaa.
N.s ”perheen” sisäinen adoptio tarkoittaa, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän, samaa sukupuolta olevan parin toinen osapuoli voisi ryhtyä toisen osapuolen lapsen adoptiovanhemmaksi.
Tässä tapauksessa tämä biologisen vanhemman samaa sukupuolta edustava kumppani olisi adoption jälkeen elatusvelvollinen, lapsi voi periä myös adoptiovanhemman ja erotapauksissa syntyy myös tapaamisoikeus – biologisen vanhemman ex-kumppanin kanssa.
Lain tultua viime syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi, osa homojen ja lesbojen parisuhdeoikeuksia yleensä vastustaneista kansanedustajista ilmoitti kannattavansa sitä, koska kirkkohallitus ja Mannerheimin lastensuojeluliitto pitävät sitä lapsen edun mukaisena. Kristillisdemokraatit kuitenkin tulkitsivat, että laki on vain yksi askel jatkumossa, joka alkoi parisuhteen rekisteröinnistä ja tähtää kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia.
Ahosen mukaan tämä oli yksi valiokunnassa vähemmistöön jääneiden näkökohdista ja syy hallituksen esityksen vastustamiselle – kristillisillä ei ole valiokunnassa varsinaisen jäsenen paikkaa.
Hautala (joka tunnetaan paremmin siitä että hän haluaisi siirtää Eurooppaan satoja miljoonia afrikkalaisia tulevaisuuden halpatyövoimaksi) taas näkee asian niin, että kyseessä on osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä.
Todellisuudessa tässä asiassa korostetaan eräiden seksuaalisia vähemmistöjä edustavien ihmisten oikeutta käyttää myös lapsia leikkikaluinaan omissa parisuhdeleikeissään. Tämä perheen sisäinen adoptio puuttuu erittäin ikävästi lapsen oikeuksiin katkaisemalla hänen suhteensa toiseen biologiseen vanhempaan ja tämän sukuun. Lapsen oikeuksia pitäisi lisätä muilla keinoin kuin adoptio-oikeudella ja lasten oikeuksien pitäisi olla yhteiskunnallisestikin ajatellen korkeammalla kuin aikuisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen ja biologinen luonnonvastaisuus lasten hankkimisessa.
Eduskunta aloittaa lain viimeiset käsittelyt vapun jälkeen. Ahosen arvion mukaan asiaa pidetään laajasti omantunnonkysymyksenä, joten ryhmäkuria ei tarvitse noudattaa. Hautala puolestaan sanoo lähtevänsä siitä, että hallitusohjelmaan perustuva laki hyväksytään (kuten nykyinen järjettömyydessään vertaansa hakeva humanitaarinen maahanmuuttopolitiikkakin…)
Niin, kysymys kuuluukin, kumpi on tärkeämpää – lapsen oikeus biologisiin sukulaisiinsa, omaan henkilökohtaiseen historiaansa ja sukuunsa vai aikuisen ihmisen oikeus hankkia lapsi biologisesti luonnonvastaisella menetelmällä omaksi leikkikalukseen? Puhumattakaan siitä, mitä lapselle tapahtuu silloin, kun tämä huoltajana toimiva biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti?
Tällainen laki takaa sen, että geneettisesti täysin ulkopuolinen ihminen pystyy kaappaamaan lapsen ja eristämään tämän täydellisesti lapsen biologisista sukulaisista. Tästä on olemassa ikäviä esimerkkitapauksia jo ennen tämän kuvottavan lapsenryöstölain mahdollista voimaantuloakin.
Eräs ikävimmistä tapauksista on ehdottomasti Eric Cometin ja hänen lastensa kohtalo suomalaisten sosiaaliämmien ja äidin lesbokaverin kynsissä.
Sveitsiläinen Comet oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsia. Kun heidän parisuhteensa ajautui karille ja eroa käsiteltiin sveitsiläisessä tuomioistuimessa, niin siellä todettiin että lasten äiti oli alkoholisti. Sveitsin oikeuslaitos määräsi isän lasten huoltajaksi. Lasten äiti kuitenkin kaappasi vastoin oikeuden päätöstä lapset mukaansa ja pakeni Suomeen.
Kansainvälisen lainsäädännön ja Suomen sopimien ihmisoikeussopimusten (mm. lapsikaappausten estämiseen pyrkivä sopimus ja ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus) perusteella Suomen valtion viranomaisten olisi pitänyt palauttaa lapset lailliselle huoltajalleen Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan äidin annettiin pitää lapset laittomasti itsellään. Tapauksen käsittelyä viivyteltiin tarkoituksellisesti (vastoin virkavastuuta ja lainsäädäntöä) sosiaaliviranomaisten toimesta useiden vuosien ajan – lasten eläessä alkoholistiäitinsä kaappaamina Suomessa vastoin Suomenkin valtion tunnustamaa oikeudenpäätöstä.
Palautusprosessin kuluessa lasten äiti kuitenkin kuoli alkoholimyrkytykseen – lasten nähden tämän tapahtuman vierestä seuraten(Helsingin sosiaaliviraston toimien vuoksi). Äidin kuoleman jälkeen lasten isä tuli Suomeen ja vaati (oikeuden päätökseen perustuen) lasten huoltajuutta itselleen.
Lasten äidin lesbokumppani vaati myös lasten huoltajuutta itselleen. Hän perusteli lapsikaappaustaan sillä, että lapset olivat asuneet hänen luonaan jo useamman vuoden ja muodostaneet voimakkaan tunnesiteen häneen (kaapattuina ja rikoksen uhreina). Tässä astuu kuvaan myös käsite nimeltään PAS-oireyhtymä joka on lyhenne sanoista Parental alienation syndrome ja se tarkoittaa suomeksi käännettynä vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymää.
Suomalainen tuomioistuin myönsi lasten huoltajuuden (sveitsiläiseen tuomioon perustuen) isälle, mutta äidin entinen lesbokumppani valitti asiasta. Määrättiin uusi oikeudenistunto, ja lapset määrättiin asumaan äidin entisen lesbokumppanin luona. Seurasi jälleen useiden kuukausin tauko, eikä isä voinut nähdä lapsiaan, joiden laillinen huoltaja hän oli silläkin hetkellä.
Kruununa tämän sosiaalitoimen kasaaman lapsiin ja heidän isäänsä kohdistuneen vääryyden päällä oli päätös siitä, että Comet määrättiin maksamaan elatusmaksuja lasten äidin entiselle lesbokumppanille (joka edelleen jatkoi Cometin lasten laitonta kaappausta). Näin helsinkiläiset sosiaaliämmät huolehtivat siitä, että rikoksen uhri joutui maksamaan korvauksia lasten kaappaamiseen liittynyttä rikosta jatkaneelle äidin lesbokumppanille.
Uudessa oikeuskäsittelyssä asiaa junaillut ja sotkenut sosiaalitantta totesi, että lasten kannalta olisi parempi, jos lapset pysyisivät laitonta kaappausta jatkavan äidin entisen lesbokumppanin luona, koska hänen ja lasten välinen tunneside on voimistunut äidin kuoleman jälkeen. Sosiaalityöntekijän mukaan lapsilla oli myös epäterve suhde isäänsä (joka oli syntynyt tämän saman sosiaalitantan ja hänen työkavereidensa toimien tuloksena). Cometia estettiin (vastoin lainsäädäntöä) myös osallistumasta ex-vaimonsa hautajaisiin, koska hänen ei haluttu olevan tekemisissä omien lastensa kanssa.
Lopulta Suomen korkein oikeus määräsi sosiaalityöntekijän lausunnon perusteella lasten huoltajaksi äidin entisen lesbokumppanin, Charlotta Lönnrothin (KKO:n päätös 110/2001) – näin siitä huolimatta, että Suomen lain mukaan lapsen vanhemmilla on ensisijainen oikeus huoltaa ja tavata omia lapsiaan.
Tämä erittäin räikeä ja ihmisoikeuksia rikkova tapaus herätti muualla Euroopassa suurta huomiota – Suomessa media ei hiiskunut jutusta jostain syystä melkein sanaakaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) nuhteli Suomen oikeuslaitosta ja tätä kautta Suomen valtiota (sic!) tapauksen kansainvälisen sopimusoikeuden vastaisesta käsittelystä.
Myöhemmin tapausta käsitelleen sosiaalitantan toiminnassa havaittiin (kantelutoimenpiteen jälkeen) vakavia virheitä, mutta hän selvisi pelkällä huomautuksella ja lapset ovat edelleen heidät alunperin laittomasti ryöstäneen Lönnrothin hallussa.
Kun jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa (tässä tapauksessa entinen ja alkoholisoitunut) lesbopuoliso pystyi ryöstämään lapset näiden biologiselta isältä, mitä tapahtuukaan sitten tulevaisuudessa? Tässä nimittäin kävi kiteytettynä niin, että Suomen oikeuslaitos ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimi ryöstivät lapset heidän lailliselta huoltajaltaan (omalta geneettiseltä ja biologiselta isältään) ja antoivat ne lasten äidin entiselle homoseksuaaliselle kumppanille – Lönnrothille.
Näistä Hautalan tavoitteista saada homosuhteista osa perheoikeutta, joka tunnustaa myös samaa sukupuolta olevien oikeuden perustaa parisuhteita ja perheitä on enää kovin lyhyt loikka siihen tilanteeseen, jossa perheoikeus tunnustaa myös insestin, pedofilian ja sodomian oikeutetuiksi perhemuodoiksi.
Mutta eihän tässä sinänsä ole mitään uutta – Hautalahan on osoittanut aikaisemminkin lähinnä vihaavansa kaikkea luonnollista ja normaalia.
Miettikää – hyvät ihmiset – ihan oikeasti, ketä äänestätte vaaleissa ja miettikää myös sitä, onko nykyinen parlamentarismi kovinkaan kansanvaltainen tai oikeudenmukainen – pitäisikö sitä kenties kehittää suoran kansanvallan suuntaan ja antaa samalla kierroksella näille poliitikoille kenkää suojaduuneistaan?
Minun mielestäni lapsen oikeudet menevät aina edelle ja ohitse aikuisten seksuaalisen suuntautumisen – sanovat Hautala ja virheet sittten mitä tahansa.
Lähteet: Eduskunta, STT, HS, Mot, EIT, Jatkoaika, KKO
Edit 190509 1033: Samaa soppaa kauhoo omalla lusikallaan myös (ainakin) Tuplis.
Kullervo Kalervonpoika 