Julkinen keskustelu työvoimapolitiikasta ja ns. työvoimapulasta on varsin huteralla ja jopa ristiriitaisella pohjalla. Päivä päivältä ns. työvoimapula tuntuu enemmän ja enemmän tarkoitushakuiselta kansalaisten kusettamiselta.
Eräät poliitikot vaativat viimeistenkin esteiden poistamista ulkomailta Suomeen kohdistuvan maahanmuuton hallitsemisessa ja hillitsemissä. Kuitenkin samaan aikaan jopa Hyysäri (mahdollisesti vahingossa? 😉 ) kertoo mistä nyt on oikeastaan kyse.
Vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön tammikuun tiedoista käy ilmi, että yli vuoden jatkuneet yritysten rekrytointiongelmat ovat hellittäneet.
Teolliseen työhön, palveluihin ja terveydenhuolto- ja sosiaalialalle on edelleen vaikeaa löytää työntekijöitä. Yksittäisistä ammateista eniten ongelmia oli sairaanhoitajien paikkojen täytössä.
Myös tarjoilijan, koneistajan, siivoojan ja kokin paikat ovat olleet vaikeasti täytettävissä. Kymmenen ongelmallisimman ammatin joukkoon on noussut linja-autonkuljettaja.
Nyt tarkkana:
Rekrytointiongelmia oli tammikuussa 2008 yhteensä 2 700 työpaikan täytössä, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 2 850.
Suhteutetaanpa tämä sitten kokonaisuuteen.
Tilastokeskus kertoo nimittäin äskettäin julkaistussa raportissaan, että työllisyys lisääntyi ja työttömyys väheni helmikuussa 2008.
Työllisiä oli helmikuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 2 465 000, mikä oli 45 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrän kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 55 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Yksityisellä työnantajasektorilla työllisyys kasvoi 47 000 henkilöllä. Palkansaajia oli 59 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrä lisääntyi Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä.
Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 68,9 prosenttia, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työllisyysaste nousi 1,5 prosenttiyksikköä ja oli 70,5 prosenttia. Naisten työllisyysaste nousi 0,2 prosenttiyksiköllä 67,3 prosenttiin. Työllisyysasteen trendi oli 70,6 prosenttia.
Työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2008 helmikuussa 168 000, mikä oli 29 000 vähemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa. Työttömyysaste oli 6,4 prosenttia eli 1,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi oli helmikuussa 6,2 prosenttia.
Työttömyysaste oli matalin Etelä-Suomen läänissä, 5,7 prosenttia, ja korkein Lapin läänissä, 11,0 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli helmikuussa 16,5 prosenttia, mikä oli kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisen vuoden helmikuussa. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 15,3 prosenttia.
Jos 2700 vaikeasti työllistettävää työpaikkaa suhteutetaan tuohon kokonaistyövoiman määrään – 2 465 000 – minusta on jotenkin absurdia puhua mistään ja minkäänlaisesta työvoimapulasta.
Työttömyyskin näyttäisi tämän raportin mukaan vähentyneen – mutta tällä kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kyse on osittain siitä, että tilastoja on siivottu vallanpitäjän kannalta mukavamman näköisiksi erilaisilla tempuilla. Kyse on siis tästä kuuluisasta ns. tempputyöllistämisestä.
Tempputyöllistämistä on esimerkiksi patistaa työttömiä kursseille.
Työttömät itse – asiaa läheltä seuranneina – pitävät pakollisia työllistämiskursseja tyhjänpäiväisinä ja pakkokurssitus koetaan ihmisarvoa alentavaksi.
Tämä hokkus-pokkukseen ja magiaan tehokkuudeltaan rinnastettavissa oleva työvoimakoulutus on työhallinnon rahoittamaa, opiskelijoille maksutonta koulutusta, joka sisältää – teoriassa – muun muassa ammatillisia kuntoutuspalveluita, työharjoittelua, palkkatuettua työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa.
Virallisesti pitkäaikaistyöttömiä oli siis tämän vuoden helmikuussa 46 700. Hallituksen asettaman projektin tavoitteena on kuroa – virallinen – pitkäaikaistyöttömyys alle 30 000:een.
Hokkus Pokkus ja Simsalabim!
Työttömien mielestä työvoimatoimistojen pakolliset kurssitukset ovat lähinnä tyhjänpäiväisiä.
Hyysäri julkaisi toissa maanantaina maanantaina julkaistiin jutun useita työllistämiskursseja käyneestä hyvinkääläisestä Merja Ahlforsista.
Hänen mielestään työllistämiskursseissa olisi tehostamisen varaa – työtön jää helposti seilaamaan kursseille ja työllistämiskurssien edut ovat työttömän mielestä kokonaisuutena varsin kyseenalaiset
Viime vuosina Ahlfors, 55, on ehtinyt istuskella kotona. Työttömyysjaksoja on takana useita, ja pisimmillään ne ovat olleet yli 500 päivää. Elämää rytmittävät lyhyet työ- tai harjoittelujaksot sekä työvoimatoimiston työllistämiskurssit. Lukuisat erilaiset kurssit ja projektit eivät ole vaikuttaneet toivotusti työllistymiseen tai esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn.
Ahlforskaan ei ole vakuuttunut työvoimatoimistojen kurssien tehosta. Omissa kurssimäärissään hän on jo seonnut laskuissa.
Työllistämiskurssit ovat olleet ehkä enemmän mukavia kuin hyödyllisiä. Tuntuu, että työttömyystilastoja kaunistellaan lähettämällä ihmiset kurssilta toiselle.
Ahlfors valmistui lähihoitajaksi vuonna 1995. Sitä ennen hän oli ehtinyt työskennellä muun muassa hammashoitolan vastaanotolla, mielenterveystyössä, myyjänä sekä kotiavustajana. Omien lasten ollessa pieniä Ahlfors toimi perhepäivähoitajana, ja nuorimmaisen lähtiessä kouluun Ahlfors aloitti lähihoitajaopinnot.
Vanhainkodeissa oli erilaisia sijaisuuksia, mutta kahdeksan vuotta sitten petti selkä. Edessä oli pitkä sairausloma, eikä Ahlfors pystynyt enää palaamaan samaan työhön.
Silloin mietin, että taitaa olla aika huono yhtälö tämä ikä sekä lääkärin määräämä kevyt ja vaihteleva työ. Minulla on myös muita terveydellisiä rajoitteita, joiden vuoksi en esimerkiksi saa tehdä yötyötä.
Kursseilla on Ahlforsin mukaan paljon päällekkäisyyksiä ja turhaa täytettä varsinaisen ydinasian ympärillä.
Esimerkiksi vastikään käymäni hygieniapassikoulutuksen olisi voinut hoitaa yhdessä tai kahdessa päivässä, mutta kun se oli työttömille suunnattu, siinä vierähti kymmenen päivää.
Ahlfors toivoisi enemmän työharjoittelupainoisuutta sekä ”oikeaa tekemistä” kalvosulkeisten sijaan. Ahlfors itse toimii tällä haavaa vajaakuntoisen työllistämistuella kehitysvammaisten työkeskuksen käsityönohjaajana Hyvinkäällä. Pesti jatkuu kesäkuun loppuun asti, sen jälkeisestä ei tietoa ole.
Myös muiden työttömien – tämän jutun jälkeen – antaman palautteen mukaan kurssien arveltiin hyödyttävän lähinnä niitä järjestäviä yrityksiä. Työttömiä ihmetyttivät myös puheet työvoimapulasta ja ulkomailta tuotavasta työvoimasta.
Helsinkiläinen Seppo Salminen kertoi käyneensä työvoimatoimiston järjestämän vuoden kestäneen kurssin, jonka tavoitteena oli työllistyä vientimyyjäksi kansainvälisille markkinoille.
Koulutus sinänsä oli parikymmentä vuotta teknisellä alalla työskennelleen Salmisen mielestä pätevää ja toiveet korkealla. Koulutukseen kuuluneen työharjoittelun lähestyessä kävi kuitenkin ilmi, ettei harjoittelupaikoista ollut tietoakaan, eikä harjoittelu lopulta onnistunut.
Ironisinta tässä on se, etten saanut itsekseni lähteä etsimään töitä ulkomailta, koska työvoimatoimiston säännöt kieltävät ulkomaille matkustamisen. En siis pääse hyödyntämään koulutusta, joka tuli yhteiskunnalle varmasti kalliiksi.
Monet palautetta antaneista kertoivat kiertävänsä kurssilta toiselle, koska niiltä pois jääminen tiputtaisi pois päivärahoilta. Helsingin työttömien yhdistyksen toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola kertoo kuulleensa työttömistä, jotka ovat käyneet jopa seitsemän kertaa saman kurssin.
Kursseille on määritelty vähimmäispituuksia, joiden seurauksena kurssit saattavat sisältää toistuvien työhakemusten harjoittelemisen lisäksi esimerkiksi viisi viikkoa avointa työnhakua.
Ikkunakonsultti Mauri Laaksonen kertoo järjestäneensä muutaman koulutuksen työvoimatoimistolle. Käytännönläheiset ikkuna-asiantuntijakurssit olivat kurssilaisten mieleen, ja töitäkin löytyi.
Työvoimatoimisto ei Laaksosen mukaan jatkanut kursseja, koska ne eivät täyttäneet heidän kriteerejään.
Kysymys kuuluukin – mikä tässä koko hölmöläisten puuhastelussa on todellisena tarkoituksena ja kuka tästä hyötyy? Nimittäin joku hyötyy – aina – siitä, kun rahaa levitellään harakoille ja vääristellään asioita.
Lähteet: Tilastokeskus, Mol, HS, STT
Jk. Loppukevennykseksi haluan lainata – jo toisen kerran – erästä älyttömyyden huipentumaa. Sellaista sanallista sammakkoa, jonka maanmuuttoministeri Astrid Thors pulautti suustaan YLE:n Areenalla 10.3.2008:
Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”
Hohhoijaa…
Kullervo Kalervonpoika 