Olen ollut hieman normaalia kiireisempi ansiotyöni parissa ja kirjoittamiseni on ollut hieman normaalia harvempaa. Kun kiireet laantuvat, palailen asiaan taas aktiivisemmin. Tähän väliin katson kuitenkin asiakseni kommentoida erästä hellandudelis-juttua.

Kun haette täältä WordPressista blogiani hakusanalla kullervo kalervonpoika tai Ruttuvaarin blogia hakusanalla periculum finlandicum, saatatte päätyä eräälle jälkijättöistä teiniangstia ja identiteettikriisiä pursuavalle WordPress-blogille.

Viimeisimmässään kirjoituksissaan tämä hassunhauska kirjoittaja on tosin roiminut myöskin vihreitä. Kyseisen kirjoittajan identiteettikriisi luo hullunkurisia sävyjä tähän tylsään blogosfääriin.

Hänen toisessa blogissaan sanotaan näin:

Nationalisti, punavihreä anarkisti, ekofasisti ja muslimifundamentalisti ovat samasta, läpilahosta pässinpuusta veistetyt. Demokratia on heille myrkkyä, kuten se meille taviksille on elämän eliksiiri.

Juu – ei.

Ei ainakaan tämän nationalistin kohdalla.

Rehellisesti sanoen; minun on kovin vaikea pitää mitenkään demokratian perusteita ymmärtäneenä tällaista kirjoittajaa. Parta täristen vihaa julistavaa ja kiihottavaa tekointellektuellia. Sellaista, joka ei suvaitse omasta maailmankuvastaan poikkeavia mielipiteitä.

Tosin nyt näyttää siltä, että kyseisen kirjoittajan henkilökohtainen identiteettikriisi on pudottanut lopunkin maaperän suoraan suohon hänen entisen maailmankatsomuksensa alta.

Voimia muutoksesi tiellä– ehkä kulkemasi pitkän ja pimeän kujan päästä löytyy rauha ja sopu oman itsesi – ja myös muiden – kanssa. Ehkä etsimäsi maailmankatsomus löytyy sieltä Kokoomuksesta. Juuri sieltä mistä sitä etsitkin.

Jk. Tuo lainaus oli – melkein sanasta sanaan – erään tunnetun vihreän persoonan Vapaa-ajattelijain liiton järjestämässä islam-seminaarissa viime lauantaina täräyttämä. Hän totesi noin pitämässään esitelmässä. Esityksen otsikko oli islamkritiikki monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Edit 2207: Unohdin erään asian. Kiitos linkityksestä ja ilmaisesta mainostamisesta. Kaikki tuki on tarpeen kansallisvaltion suojelemisen asialla. Kysykää vaikka kosovolaisilta.

Näin kaamoksen keskellä on varsin positiivista kohdata ns. tahatonta huumoria – sehän on perinteisesti varsin tehokasta:

RKP:n eduskuntaryhmä suosikki/inhokki

Suosikki:

Astrid Thors EU-parlamentissakin Suomea edustanut Thors on eduskunnan ehdotonta eliittiä. Sulavasti esiintyvä Thors nauttii arvostusta yli puoluerajojen, edustaen suomenruotsalaisuutta parhaimmillaan. Suvaitsevaisuus, sympaattisuus ja ihmisläheisyys kuvaavat Thorsia osuvasti. Siirtyi sujuvasti Uudenmaan vaalipiiristä Helsingin vaalipiiriin, ja täyttää Eva Biaudetin saappaat enemmän kuin hyvin.

Niinpä niin… 😀

Vahva on itsesuggestion voima ja elämä todellisuudesta irtautuneena on ilmeisen auvoista ja helppoa. Tosin myönnettäköön, että Astrid täyttää loistavasti Eva Biaudetin saappaat. Kummankin kompetenssi on samaa luokkaa.

Kukahan viitsisi alka pusailemaan addressia Astridille? Sellaista, jolla Astridille saataisiin hyvin palkattu EU:n höpö-höpövirka kaukaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Väitän, että tässä tilanteessa teko olisi ensiluokkaisen isänmaallinen ja ainakin tässä tapauksessa – kuten Eva B:nkin kohdalla – hyväksyn ilomielin tällaisen poliittisen viran.

Lisää tahatonta komiikkaa maahanmuuttokriittiseen makuun löytyy täältä. Kiitos Tage, pelastit muuten synkän tammikuisen päiväni…

Kiitos nimimerkki tapiolle vinkistä…

Vaikka blogini mielletään aika yleisesti kirjoittajansa kieroutuneen huumorintajun äänitorveksi, lapselliseksi lepertelyksi tai tahattomaksi komiikaksi, ajattelin kuitenkin avata uuden aihealueen sellaisille asioille jotka haluan leimata yksisellitteiseksi huumoriksi.

Disclaimerina haluan muistuttaa, että lähes kaikessa kirjoittamassani – ts. näppäimistöltäni ulostamassani – tekstissä löytyy sisäänkiedottuna kirjoittajansa käsitys huumorista.

Jos viitsin/jaksan/ehdin leimailen mahdollisesti aikaisempiakin leperryksiäni tähän kategoriaan.