Se, että heidän lähtökohtansa on sellainen, että se ei ole turvannut heidän oikeuksiaan, niin se ei anna meille oikeutta sulkea silmiämme. Meidän pitäisi enemmän ajatella sitä, miten meidän palvelumme voisivat kohdata heidän tarpeensa. Heillä on siihen osittain oikeus, koska on kyse perustavaa laatua olevista palveluista, kuten perusterveydenhuollosta.

Epäpätevänä hakijana poliittiseen suojavirkaan nimitetty vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Reporadion mukaan 15.6.2011.

Site Meter

Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten – niin Suomikin.

Valtio-opin perusteisiin kuuluu valtion verotusoikeus. Vastineena tästä valtio sitoutuu puolustamaan ja suojaamaan kansalaisiaan (tai hallintoalamaisiaan). Nykyisen yhteiskunnan tehtävänä on ensisijaisesti tarjota turvaa omille jäsenilleen – ei riistää näitä hallitsijan kukkaron paisuttamiseksi tai nostaa ulkopuoliset omien näiden jäsenten yläpuolelle.

Suomesta on kehittynyt millä tahansa historiallisella aikamittarilla tarkasteltuna varsin nopeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tähän pisteeseen on päästy yhteisen tahdon ja yhteisten (varsin karmaisevien) ponnistusten ja uhrausten kautta. Ikävä kyllä, tämä hyvinvointi on tuonut tullessaan myös yksisilmäisen omaneduntavoittelun ja sen vastapainona täydellisen ymmärtämättömyyden siitä, mille ja miten yhteiskuntamme hyvinvointi perustuu.

Joukoissamme on mukana korruptoituneiden poliitikkojen ja ainoastaan omaa etuaan ajavien muiden saalistajien lisäksi myös kasvava ja äänekäs joukko kultalusikka ja tofumössö suussaan syntyneitä haihattelijoita – niitä, joiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio kuuluu ihan kaikille koko maailmassa.

Päivän esimerkin tällaisista yksilöistä antaa Hyysärin toimittaja Riitta Vainio

”Sosiaalietuudet alkavat koskea Suomessa myös Romaniasta saapuneita romaneja, jos he viipyvät Suomessa pari vuotta, (Kelan lakimies Henna) Huhtamäki sanoo.

”Romanikerjäläisten Suomessa asumista arvioidaan siten, että maahan saapuvan henkilön tulee oleskella Suomessa noin kaksi vuotta. Asumista Suomessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja siinä otetaan huomioon, millaiset siteet henkilöllä on lähtömaahan eli Romaniaan ja tulomaahan eli Suomeen.”

”Työskentelyn perusteella oikeus etuuksiin voi syntyä jo aikaisemmin.”

Kerjäämistä ei katsota sellaiseksi työksi, joka tuo oikeuden etuuksiin, Huhtamäki sanoo.

Jos tulijalla on kotimaassaan työhistoriaa ja hän tekee Suomessa töitä yhteensä neljä viikkoa, hän pääsee työttömyysturvan piiriin, eli voi saada esimerkiksi peruspäivärahaa.

Kaksi vuotta maassa ollut voi saada muun muassa työmarkkinatukea ja lapsilisää sekä kaikki samat sosiaalietuudet kuin muutkin kansalaiset. ”

Niin? Olisiko jo aika ottaa järki käteen ja palauttaa hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan hyvinvointivaltiomme aitoja jäseniä (kansalaisia) koskeviksi? Nykyisen (ja etenkin tulevan) huoltosuhteemme – ja etenkin maamme koon vuoksi – meidän järjestelmämme ei tule kestämään kovin kauan, jos sosiaalietuuksiemme saannin perusteena on vain ja ainoastaan maassa oleskelu.

Jos tämä touhu jatkuu vielä hetken ajan, Eveline Fadayel karkoituksineen ja tällainen hölmö höveliäisyys on kuin yöunien näytöksessä se aamun viimeisenä hetkenä nähty unen pätkä – totuus nimittäin muuttuu sellaiseksi, että hyvinvointivaltiota (eikä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa) ole enää olemassa muualla kuin historian kirjoissa.

Muistuttamassa sormellaan  siitä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, että kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa vaurauden ja hyvinvoinnin.

Lähteet: HS, US

Site Meter

Kun noin viiden miljoonan suomalaisen muodostamassa yhteiskunnassa 39 000:n työssäkäyvän ihmisen tulot eivät riitä edes minimielinkustannuksiin, on syytä kysyä onko kovin rehellistä puhua enää hyvinvointiyhteiskunnasta?

Kelan julkaiseman tuoreen tilaston mukaan lähes neljännes asumistuen saajista on sellaisia työllisiä, jotka saavat niin pientä palkkaa, että se ei riitä asumismenoihin. Yleistä asumistukea saavista 24,2 prosenttia oli työssä käyviä. Tällaisten asumistukea saavien määrä on kasvanut edellisvuodesta tuhannella. Viime vuoden lopussa 39 000 ihmisen palkkatulot eivät riittäneet elinkustannuksiin.

Yleistä asumistukea saavien määrä on muutenkin kasvussa. Asumistukea saavia ruokakuntia oli viime vuoden lopussa 161 800 ja 2010 maaliskuussa jo 165 300. Joulukuun kasvu edelliseen vuoteen oli 16,1 %. Työttömiä ruokakuntia oli 63,3%. Lisäys oli 2 prosenttiyksikköä.

Tällä tavalla yhteiskuntamme osallistuu verovaroilla pienipalkkaisten toimeentulon tukemiseen. Kolikolla on tosin kääntöpuolensakin.

Näin jokainen meistä veronmaksajista osallistuu myös toimeentulon kannalta liian  pieniä palkkoja maksavien yritysten taloudelliseen tukemiseen – ja jopa suoranaiseen orjatyövoiman välittämiseen.

Kun yhteiskunta pitää yllä tällaista kilpailuakin vääristävää järjestelmää, yhteiskunta on aika kaukana omasta tarkoituksestaan – kansalaistensa suojaamisesta ja näille yhdenvertaiset olosuhteet takaavasta yhteisön ylläpidosta.

Tässä maassa pitäisi purkaa paljon tällaista typerien poliittisten päätösten (kaurapuurokompromissien) seurauksena syntynyttä vääristymää. Tässä tapauksessa – eli siinä, miten työnteosta saatava raha riittää työntekijän toimeentuloon – minulla on eräs ehdotus.

Nostetaan tuloveron nollaprosentti tuhanteen euroon kuukaudessa. Tämä toimenpide lisää työntekijän käteen (siis elinkustannuksiin) saamaa tulon nettomäärää. Sen lisäksi se purkaa pahimmat poliittisten nerojemme rakentamat kannusteloukut.

Tässä on sellainenkin piirre, että se kansalainen jolla on jo kaikkea, kuluttaa suhteessa vähemmän kuin pienituloinen. Pienituloiselle palkkaan suoraan kohdistettu yhteiskunnallinen tulonsiirto siirtyy suoraan kulutukseen, lisää työllisyyttä ja on näin eräs osa yhteiskunnallista nousua lamasta (vaikka vihreät kulutuksen kasvua ja kaikkien kesken jaettua hyvinvointia vastustavatkin).

Veikkaan, että tämän jälkeen myös asumistuen lisäksi muita suoria tulonsiirtoja saavien kansalaisten määrä vähenee.

Lähde: Kela

Site Meter

Tänään tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun Josif Stalinin yksinvaltaisesti johtama diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pienen demokraattisen naapurinsa, Suomen,  kimppuun. Näin syttyi talvisotana tunnettu 105 päivää kestänyt nykyaikainen sankaritarina  Daavidin taistelusta Goljatia vastaan.

Tuo sota raskaine uhreineen takasi kuitenkin Suomen itsenäisyyden, kansallisen yksimielisyyden syntymisen  ja yhteiskuntajärjestelmämme säilymisen.  Ilman tuon sukupolven ihmisiä ja heidän uhrauksiaan Suomi ei olisi nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio. Taistelullaan sitkeä ja peräänantamaton Suomi osoitti ansaitsevansa paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa.

Tänään minä kuljen Hietaniemen hautausmaalle ja otan lakin päästäni, sytytän kynttilän, hiljennyn hetkeksi sekä kumarran syvään edellisille sukupolville ja julman hyökkäyssodan  uhreille.

Lähteet: Puolustusvoimat, http://www.mil.fi, Wikipedia

Site Meter

Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti –  jälleen kerran –  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Kuva

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Site Meter

Eräs yhteiskuntamme ikävimpiä epäkohtia on vanhusten kohtelu.

Jos ikääntyvän ihmisen omaiset eivät kykene tai halua huolehtia yhä enemmän apua tarvitsevasta sukulaisestaan, yhteiskunnalta on turha odottaa kovinkaan paljon apua. Nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme on profiloitunut jakamaan veronmaksajilta kerättyjä rahoja lähinnä sosiaaliturismin rahoittamiseen ja erilaisten vähemmistöjen aseman nostamiseen enemmistön (eli veronmaksajienkin enemmistön) yläpuolelle.

Vanhus jää tuossa tilanteessa sosiaalitoimen (noin yleisesti ottaen) vihervasemmistolaisten noita-akkojen armoille. Pahimmassa tapauksessa hänen hoitajanaan toimii maahantuotettu kielitaidoton halpatyöläinen, jonka kanssa kommunikointi ei vanhukselta onnistu – vanhusten nälkiintyminen ja kuivuminen kun ovat nykyään ikävää arkipäivää kielitaitoistenkin hoitajien jäljiltä.

Vanhustenhoidossa on näiden mittaamamattomien puolustuskyvyttömille seniorikansalaisille tuotettujen henkilökohtaisten kärsimyksen lisäksi myös nöyryytys- ja ryöstöaspektinsa.

Uhri joutuu vielä maksamaan kiusaajilleen.


Päivän Hyysäri on jostain syystä
julkaissut asian tiimoilta aika harvinaisen jutun. Tässä kirjoituksessa ei nimittäin haukuta suomalaista vanhusta, syyllistetä veroja maksavaa työntekijää eikä kehuta maahanmuuttajia.

Päivi Revon otsikolla Palvelutalossa asumisesta tulossa vanhuksille tuloloukku kirjoittamassa uutisessa kerrotaan kuntien harjoittamasta vanhusten omaisuuden sosialisoinnista.

Uutisen mukaan palvelutalossa asumisesta näyttää kehittyvän vanhukselle loukku, joka vie kaikki tulot. Kunnat kiristävät hinnoittelua ja veloittavat avusta tulojen mukaan. Vanhuksia myös siirretään paperilla isomman avun luokkaan, jolloin hinta nousee, mutta hoito ei muutu.

Kunnat saavat hinnoitella asumispalvelunsa miten haluavat, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Hanna Nyfors. Laitoshoidosta maksetaan korkeintaan 82 prosenttia tuloista, ja ainakin 90 euroa pitää jättää asiakkaalle.

Eli suomeksi;  puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä viedään kunnalllisen vaivaishoitokoneiston toimesta lähes kaikki tulot. Mafiakin jättää uhrilleen yleensä puolet tämän tuloista – kunnallinen sosialisointilaitos ei.

Se käy armotta ja sumeilematta kiinni niihin, jotka eivät pysty valittamaan eivätkä puolustautumaan – eikä asia näytä kiinnostavan heidän omaisiaankaan – tai sitten heidät pidetään tämän sosiaalimafian toimesta täysin tietämättömänä tilanteesta johon heidän sukulaisensa on joutunut.

Uutisessa käytetään esimerkkinä viime vuodenvaihteessa syntynyttä uutta Kouvolaa. Uusi ja uljas kymenlaaksolainen alueellinen hallintohelvetti soveltaa samaa suojelurahan keräysprosenttia myös tehostettuun palveluasumiseen. Käyttövaraa jää 170 euroa, mutta sillä pitää ostaa lääkkeet, joihin voi mennä satanen tai enemmän.

Suurten terveysmenojen takia moni saa Kelan hoitotukea. Kunta laskee myös sen tuloksi – ja ottaa käytännössä suurimman osan toisen viranomaisen taskusta subventoiduista rahoista potilaalle v osan itselleen. Jopa vähäinen ja verellä ansaittu rintamalisäkin katsottiin Kouvolan punatätien toimesta ensin tuloksi, mutta päätös peruttiin taannehtivasti.

Mikään yllätys ei liene sekään, että näitä korotettuja maksuja sovelletaan myös yksityisessä palvelutalossa. Erään asukkaan mukaan uusi palvelumaksu on noin 1 250 euroa kuussa. Summa on huimasti aiempaa korkempi, ja lisäksi vanhus menettää kotitalousvähennyksen.

Entisten kuuden kunnan hinnoittelua on harmonisoitu

selittelee sosialisoinnista tuossa suunnassa vastuussa oleva Kouvolan perusturvan toimialajohtaja Sakari Laari.

Laarin mukaan muutos on myös laskenut osaa hinnoista. Laari selittelee, että maksukyvyn mukainen laskutus on yleistä Kaakkois-Suomessa. Korotuksen jälkeen maksut kattavat enimmillään vain neljänneksen kunnan menoista.

Laarin jaaritukset ja selitykset sivulta seitsemän eivät tämän uutisen mukaan tyydytä ainakaan Elsi Lehtoa, joka oli aloittamassa nettikeskustelua muutoksista.

Tästä nettikeskustelusta on nykytapaan noussut kansanliike, jonka mielestä palvelujen sisällönkin pitää muuttua, kun maksuperusteet muuttuvat. Monen kohdalla muutos näkyy vain paperilla. Esimerkiksi Elsi Lehdon äidin oma koti määriteltiin palveluasunnoksi eikä enää kotihoidoksi.

Samalla kun häneltä vietiin oikeus omaan kotiin ja sen myötä kotirauhaan, hänen kotihoitomaksunsa nousi 12 eurosta 252 euroon kuussa. Lehdon äidille vietiin aiemmassa mallissa lääkkeet kaksi kertaa päivässä, mutta palvelusta luovuttiin, koska äidille olisi jäänyt uusien maksujen jälkeen vain 70 senttiä kuussa.

Lehdon isä on hoidossa eri paikassa, ja sen maksuperusteet muutettiin tehostetuksi palveluasumiseksi. Hinta nousi 260 eurosta noin 570 euroon. Hoito ei muuttunut. Valituksen jälkeen isän maksu putosi 470 euroon. Nyt se on 366 euroa, kun rintamalisä poistettiin tuloista.

Eli – jälleen – suomeksi, tämä järjestelmä vie ihmistä oikeuden kotiin, kotirauhaan ja yksityisyyteen -ja ryöstää vielä uhrinsa nöyryytyksen ja alistamisen jälkeen putipuhtaiksi.

Myös eräs lukijani lähetti asiaan liittyvää postia. Oman kokemuspohjani – ja tämänkin uutisen perusteella – pidän tarinaa varsin uskottavana ja viranomaisen menettelyn kannalta katsoen erittäin törkeänä.

Lukijan iäkäs sukulainen oli asunut viimeiset vuotensa Helsingin kaupungin omistamassa palvelutalossa. Lapset – ja muutkin sukulaiset – olivat vierailleet säännöllisesti ja asiat näyttivät olevan kaiken kaikkiaan kunnossa.

Vanha leskirouva kuoli sitten aikanaan. Lapset järjestivät kunnolliset hautajaiset – olihan äidillä kuitenkin oma asunto ja muutakin omaisuutta. Pankkitilien lakimääräistä kuolinpäivän saldoa pankista hakiessaan lapset ihmettelivät sitä, kuinka kovin vähää rahaa äidiltä oli jäänyt. No, onhan äidillä kuitenkin oma asunto, lapset tuumivat keskenään.

Kyseisen palvelulaitoksen johtajatarkin oli kutsuttu hautajaisiin – hän ei ilmestynyt kuitenkaan siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuden jälkeen kaupungin lakimies otti yhteyttä ja  kysyi (ottamatta osaa) kuka kuuluu perikuntaan sekä milloiin perikunta aikoo tyhjentää tarpeettomista kalusteista ja muusta irtaimistosta kaupungin omistukseen siirtyneen vainajan asunnon.

Vainajan omaiset olivat tietysti kuin halolla päähän lyötyjä. Kaupungin lakimies  vaivautui kuitenkin selittämään, että vainajan asunto oli pantattu kaupungille palvelukodin palvelujen vastikkeeksi. Kuluja oli kaupungin mukaan syntynyt niin paljon, että kaupunki joutui lunastamaan asunnon itselleen.

Omaisille jäi siis paha mieli, tyhjät tilit, vastuu kaupungin sosialisoiman asunnon tyhjentämisestä – sekä hautajaisista aheutuneet kulut keskenään jaettaviksi.

Kuluihin kun ei voitu myöntää harkinnanvaraistakaan avustusta, pesän (saman kaupungin ja saman luukun todellisuudessa sosialisoiman) varallisuuden vuoksi.

Se mikä minusta koko asiassa on käsittämättömintä, on ilmeinen karu totuus siitä, että virkakoneistoon nousseille ja sinne pesiytyneille vasemmistolaisille ei näköjään pystytä tekemään mitään tässä maassa.

Ei siltikään, vaikka maassa on porvarienemmistö ja porvarihallitus. Sosiaalitoimen vihervasemmistolaiset ja uusstalinistiset sosialistivirkamiehet saavat puuhastella rauhassa ihmisten terveyden ja elämän lisäksi myös uhriensa omaisuuden kanssa kenenkään puuttumatta vääryyksiin mitenkään.

Toisaalta, tulee myös sellainen ajatus varsin äkkiä mieleen, että vaikka päättäjät haluavat korvata suomalaiset työntekijät ulkomailta raahattavalla halpatyövoimalla, näidenkin pieni palkka täytyy kuitenkin jostain haalia kasaan.

Nyt näyttäisi siltä, että porvarihallituksemme antaa myös hiljaisen hyväksynnän punavihertätien suorittamalle uhrien ryöstämiselle kunnallisen sosialisoinnin kautta. – se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, joten väheneviä verorahoja voidaan rauhassa suunnata ihan muuhun kuin täysin palvelleiden kansalaisten hyväksi.

Niistä riittää tällaisen rosvouksen jälkeen enemmän jaettavaksi sosiaalituristeille, nykymuotoisen kehitysavun moolokinkitaan ja etenkin monikulttuuri- ja välhemmistöprojekteiihin.

Onnea Suomi – sitä Sinä nimittäin tulevaisuudessa tarvitset.

Lähteet: HS, Kullervoblogin yleisöpalaute

Site Meter


Jk. Se kaupungin sosialisoima asunto muuten toimii tällä hetkellä sosiaaliviraston työsuhdeasuntona. Ainoa valonpilke koko asiassa on se, että lukija oli sisaruksineen käynnistönyt asiasta oikeusprosessin. Tämä on kesken, mutta on johtanut siihen, että kaupunki on luopunut kyseisestä (yhdenvertaisuusperiaatteenkin vastaisesta) panttauskäytännöstä.

Lukijalle ja hänen läheisilleen toivon jaksamista ja parempaa huomista ja tuohon asiaan syyllistyneille virkamiehille toivon mahdollisimman kovia rangaistuksia.

Toivon hyvää jatkoa lukijalleni ja hänen sukulaisilleen sekä mahdollisimman kovia rangaistuksia niille virkamieheille ja poliitikoille, jotka ovat vastuussa tästä.

Nyt voisi todeta menneisyyden termein, että jo riittää – pakkodemokratia, mielipideterrori, valhelupaukset ja hinnankorotukset – SDP!

Murskaavan vaalitappion kärsinyt auringonlaskun työväenpuolue näyttää loppukouristeluidensa yhteydessä sen todellisen karvansa – totalitaristinen kansanvaltainen SDP on riisunut demokratian viimeisenkin maskin ja vaatii jo julkisuudessa Suomen muuttamista kansanvaltaisesta tasavallasta kohti toverijuntan valvomaa ja hallitsemaa pakkovaltaa.

Päivän – SDP-vetoinen – Hyysäri kertoo nimittäin SDP:n eväät yhteiskunnallisen pahoinvoinnin poistamiseen. SDP vaatii lisää ja tiukempaa kontrollia ja kansalaisten valvomista entistä tehokkaammin.

SDP haluaa rajoittaa lailla aseiden saantia ja koulujen opetusryhmien kokoa (tässä ei sinänsä ole mitään vikaa), tehostaa internetin valvontaa sekä lisätä poliisin oikeuksia – muun muassa sillä, että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Tässä tarkoitetaan siis puolueen – eli SDP:n – kannalta epäilyttäviä yhteisöjä. Käytännössä kaikkea metsästysyhdistyksistä, porvarillisten yhdistysten kautta aina partiolaisiin saakka?

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi SDP:n politbyroon mukaan puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Demarien mielestä aselain uudistus olisi tuotava eduskuntaan maaliskuun loppuun mennessä – vaikka keskeneräisenä ja huonosti harkittuna ja toteutettuna. Sellaisena, joka on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä sen vuoksi, että on laadittu vastoin yleistä oikeudentajua.

Näitä nimittäin riitää jo entisestäänkin. Kun poliisi puhuu kännykkään ajon aikana, pitäisi olla aika selvää minkälaisesta lainsäädäntötyöstä on kyse.

SDP:n mielestä aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin. Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Näin saadaan luotua näppärä valvontakoneisto tulevaisuuden tarpeisiin ja vastoin tietosuojalainsäädäntöä ja etenkin sen henkeä.

Olennaista koko hommassa on se, että tällä pyritään peittelemään jälkiä ja kiinnittämään huomio pois nykyisen pahoinvoinnin todellisesta syystä – Suomessa sotien jälkeen harjotetusta ja karille ajaneesta sosialidemokraattisesta politiikasta.

Näinhän se tietysti on kun asiaa tarkastellaan sosialidemokraattisesta moraalista käsin – syyllinen (SDP) syyttelee uhriaan (Suomen kansa) ja vaatii uhrin oikeuksien supistamista ja rajoittamista.

Demarit ovat joskus olleet tärkeä puolue suomalaiselle demokratialle ja hyvinvointiyhteiskunnan synnylle. Nykyään tämä auringonlaskun joukkio on lähinnä rasite ja osittain jopa riski Suomelle ja kansamme tulevaisuudelle.

Mielenkiintoista tässä kuolonkouriastuksessa on se, että nyt edes omassa joukossa ei olla samaa mieltä puolueen kanssa. Osa väestä uskaltaa ajatella jo omilla aivoillaan ja kertoa muillekin mitä mieltä on asioista. SDP tunnetaan avosydämisenä rajattoman maahanmuuton puolueena. Niin avosydämisenä, että jopa Kari Rajamäki on hiljennetty toverikurin ja punainkvisition voimin.

Nyt politbyroon kannnasta erovat soraäänet ovat kuitenkin alkaneet vahvistua ja ne kuuluvat kansanvallan periaatteiden mukaisesti demareiden syvistä riveistä.

Esimerkkinä voisi ottaa Pelle Miljoonan rumpalina, Tahdon Rakastella Sinua-laulun tulkitsijana ja suhteellisen suvaitsevaisena stadilaisena tunnetun Tuomo ”Tumppi ” Varosen/Valokaisen maahanmuuttoa koskevan lausuman hänen US-blogissaan:

Ai niin sit oli toi et. Joku uskonto sotkee paljo.Kelaa et sianlihasta voi saada homokipinän. Vai niin. Silti noi lampaapurijat tuuppii toisiaan kamelin takana Nuubiassa. Ja täällä digataan kybällä

Kaikkee mikä on eksoottista.Meidän rapussa on todella eksoottinen meininki. Tulee joskus sellanea baklavan ja wähhä,n tuoksu inee. Äänet on ku Marrakeshin torilla parhaimpana sesonkina. Mut niinhän se menee, laiva uppoaa pian. Uskokaan mun sanoneen. Mut paljoko noi isokenkäset panostaa meihin. Ei mitään… Tajutkaa se. EI MITÄÄN:Jokainen virkajolppi jos olis laittanut liksastaan pari euroo vaikka talotuotantoon, ei tollasta nykäs-syöksyy ois tullu. Meit tavallisii tallajii on kuutisen miljoonaa. Miks me ollaan edelleen niin tyhmii? Toi itäräja siirtyy kokoajan, ootteks te hiffannu mikä pulina sieltä kuuluu. Suomi valloitetaan rauhallisin elkein pala palalta. Historia toistaa itseään. Missä siis itsenäisyys. Uimahallissa kuulutetaan venäjäksi.

Ehkä viimeinkin suomalainen duunari alkaa ymmärtämään se, minkälaisen uhkan hänelle ja hänen perheensä tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille rajoittamaton maahanmuutto aiheuttaa.

Lähteet: HS, US

    Kari Suomalaisen perikunta

Suomi on tasavalta jossa valta kuuluu kansalle. Näin alkaa Suomen perustuslaki. Laki on laki ja perustuslaki on superlaki – niinhän sitä tyhmempi voisi luulla.

Valta näyttäisi todellisuudessa kuitenkin – ainakin täältä katsoen tarkasteltuna – siirtyneen muutaman ministerin ja virkamiehen sekä erilaisten yhteiskunnalle haitallisten vähemmistöryhmien käsiin. Näillä vähemmistöryhmillä tarkoitan pienen soosipäiden joukon pyörittämiä työmarkkinavallankumousta puuhastelevia tuttipulloterroristeja.

Kansalaiset ovat kertoneet mielipiteensä.

Vaikka gallupit alkavat voittamaan- joissain tapauksissa – jo tilaston aseman emävalhetta pahempana valheena, ne ovat kuitenkin suuntaa antavia ja tarpeeksi suurella otoksella tehtyinä kohtuullisen luotettaviakin.

Kun kansalaisilta kysyttiin tammikuussa heidän mielipidettään Romaniasta Suomeen ilmaantuneista kerjäläisistä, pääkaupunkiseudun asukkaat halusivat varsin selvästi kieltää kerjäämisen:

Pitäisikö kerjääminen kieltää?
Kyllä 76% Ei 24%

Sami Kero/HS

Pääkaupunkiseudun kuntien eli Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä ei ole suuria eroja suhtautumisessa kerjäläisiin. Sen sijaan sukupuoli, ikä, puoluekanta ja ammatti vaikuttavat heihin suhtautumiseen.

Naiset suhtautuvat kerjäämiseen nuivemmin kuin miehet. Mitä iäkkäämpi vastaaja on, sitä kielteisemmin hän kokee kerjäämisen. Hanakimmin kerjäämisen kieltäisivät kokoomuksen ja Sdp:n kannattajat. Kokoomusta tukevista 73 prosenttia ja demarimielisistä 63 prosenttia ovat kiellon kannalla.

Vasemmistoliiton, vihreiden, Rkp:n ja keskustan kannattajien keskuudessa on keskimääräistä enemmän tukijoita ja myötämielisiä kerjääjille. Vasemmistoliiton kannattajista lähes puolet on sitä mieltä, että kerjäämistä ei tule kieltää. Vihreiden kannattajista kerjäämiskieltoa vastustaa kaksi viidestä.

Mielenkiintoiseksi asia meneekin näin jatkossa.

Nämä yhteiskuntaamme nakertavat marginaaliryhmät ovat tehneet muiden karhunpalvelustensa jatkoksi – ihan keskenään – päätöksiä, ikioman suljetun työryhmänsä sisällä.

Muutaman marginaalinäkökantaa edustavan – ja pikaisesti työryhmään kasatun – ns. asiantuntijan mielestä kerjäämistä ei haluta kieltää lailla. Tämän työryhmän mukaan kerjäläiset ovat vielä pieni ongelma Suomessa

    JENNIINA NUMMELA / HS

Asiaa pohtineen työryhmän mukaan lainmuutos ei estäisi köyhien EU-kansalaisten tuloa Suomeen. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) mukaan kerjäläisilmiö on tullut Suomeen jäädäkseen.

Niin kauan kuin elintasoerot ovat suuria ja romaneita syrjitään eri maissa, meillä tulee olemaan etnisiä ryhmiä, jotka liikkuvat ympäri Eurooppaa.

Thors uskoo, että kerjäämisen kieltäminen lailla voisi johtaa muuhun rikolliseen toimintaan.

Vai niin?

Jos kerjäämisestä tehdään rikos, niin eikö ole suhteellisen selvää, että rikokseen syyllistynyt on harjoittanut rikollista toimintaa? Uskomaton logiikka Astridilla ainakin on.

Ja miten niin se on tullut jäädäkseen? Onko Astrid kenties se ihminen, joka päättää meidän muiden – enemmistön – puolesta tällaisista asioista?

Haluaako Astrid muuttaa tasa-arvoisen suomalaisen yhteiskunnan takaisin kahden kerroksen väkeä sisällään pitäväksi herra- ja piikayhteiskunnaksi? Minusta kerjäämisen palaaminen virallisesti hyväksytyksi ilmiöksi on myös henkinen paluu 1800-luvulle. Suuri kansallinen häpeä hyvinvointiyhteiskunnalle.

Tai sitten kyseessä on täysin tarkoitushakuinen valtapolitiikka….

Thors vastaanotti kerjäämistä pohtineen työryhmän raportin torstaina. Selvityksessä muistutetaan, että poliisi voi jo nykyisen järjestyslain puitteissa puuttua häiritsevään kerjäämiseen. Lastensuojelulain nojalla viranomaiset voivat estää kerjäämisen alaikäisiltä.

Miksi sitten apulaisvaltakunnansyyttäjä ohjeistaa toisella tavalla?

Työryhmä haluaisi koko maan viranomaisille yhtenäisen ohjeistuksen kerjäämisestä. Ongelmiin pitäisi lisäksi kiinnittää enemmän huomiota kerjäläisten kotimaissa ja EU-tasolla, raportti huomauttaa.
Suurin osa Suomeen saapuneista kerjäläisistä on selvityksen mukaan Romanian romaneita. Heidän elinolosuhteensa kotimaassa ovat heikot.

Tilanne Romaniassa pakotti meidät lähtemään. Osa meistä halusi tulla Suomeen etsimään töitä, mutta se on aika mahdotonta. Haluamme kuitenkin ansaita rahaa rehellisesti, kuten soittamalla kaduilla.

Näin kertoi kertoi Romanian romani Ionel Oprea torstaina järjestetyssä Rajasaaren romanien häätämistä vastustavassa mielenosoituksessa Helsingin Kauppatorilla.

Saisiko tässä taas kysyä välikysymyksen?

Miten on mahdollista, että keppikerjäläiset pystyvät kuitenkin matkustamaan aivan toiselle puolelle Eurooppaa – ilman rahaa?

Oprea kuuluu 20:een romaniin, jotka Vapaa liikkuminen -verkosto kaksi viikkoa sitten majoitti Helsingin Rajasaaren sosiaalikeskuksen varastoon. Tiistaina rakennusta hallinnoiva Helsingin liikuntavirasto pyysi poliisia häätämään romanit rakennuksesta paloturvallisuussyihin vedoten. Nyt romanit asuvat teltoissa sosiaalikeskuksen pihalla.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mukaan Helsingin sosiaalivirasto on valmis auttamaan häädettyjä romaneja, jos nämä ottavat yhteyttä.

Tästä varmaan kaikki helsinkiläiset vähävaraiset ovat todella otettuja …

Lisää suita jakamaan ehtyviä varoja. Elintarvikkeiden hinnat ovat kasvaneet viimeisen puolen vuoden aikana todella rajusti. Tämä koskee kipeimmin juuri vähävaraisiin – niihin suomalaisperheisiin, joilla ei ole mahdollisuutta taloudellisen tilanteensa ja työnteon vuoksi matkustaa ulkomaille kerjäämään – ja vastaanottamaan samaan aikaan paikallisia sosiaalisia subventioita.

Palotarkastaja kielsi kyseisen tilan käytön majoitukseen. Tätä kieltoa ei kaupunki voi ohittaa

Vapaa liikkuminen – verkoston järjestämällä mielenosoituksella haluttiin estää Helsingin kaupunkia häätämästä romaneita teltoista.

Niinpä niin…

Höpö, höpö – läpinäkyvää takkuilua… Anarkomarkot käyttävät näitä ihmisiä keppihevosina suuressa taistelussaan Systeemiä vastaan – todellisesta humanismista ei näiden keskenkasvuisten egoilijoiden kohdalla ole todellakaan kyse.

Ja itse asiassa lainsäädäntö kieltää kaupunkialueella teltoissa nukkumisen.

Mitään ei ole taaskaan opittu mistään.

Surkeinta koko tilanteessa on se, että – puupäisyydessään maailmanmestariluokkaa edustavat – marginaalipäättäjämme eivät usko mitään, eivätkä ole ottaneet opikseen muualta saaduista kokemuksista.

Viime vuoden syyskuussa Norjassa keskusteltiin samasta aiheesta. Monet ulkomaisista kerjäläisistä viipyvät Norjassa vain muutaman viikon, sillä lyhyessäkin ajassa he pystyvät ansaitsemaan suhteellisen suuria summia.

Norjalainen Dagsavisen -lehti kertoi parikymppisestä romanialaismiehestä, joka kerjäsi Oslossa parisen viikkoa viime vuoden loppukesällä. Nuorukainen tarvitsi rahaa opiskeluun. Kotimaassaan hän ei välttämättä olisi saanut työtä, eikä siitä olisi maksettu läheskään yhtä paljon kuin kerjäämisestä öljyvauraan Norjan kaduilla.

Oslossa romanialaismies ylsi jopa tuhannen Norjan kruunun (noin 126 euron) päivätuloon.

Kerjääminen oli vielä vuoden 2005 loppuun asti kiellettyä Norjassa. Lakimuutoksen jälkeen ulkomaisia kerjäläisiä on virrannut Norjaan suuria määriä, ja avustusjärjestöjen mukaan heitä on parhaimmillaan jopa sata Oslon kaduilla.

Emme auta ketään pönkittämällä ulkomaalaisten kerjäämistä. Jo nyt näemme, että toiminta on osittain organisoitua

sanoi Oslon kaupunginhallituksen puheenjohtaja, konservatiivista Høyre-puoluetta edustava Erling Lae, Dagsavisen-lehdelle. Lae pelkäsi, että vauraasta ja anteliaasta Norjasta on kehittymässä kansainvälisen kerjäämisen turvapaikka.

Eikä tuo ole tosiaan mikään ihme.

Yhdenvertaisuus lain edessä?

EU näyttää – jälleen kerran – sen rakenteellisen vääryyden, tekopyhyyden ja näennäisdemokratian , jonka pohjalle se on rakennettu.

EU:n juhlapuheissa vakuutetaan kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia, todellisuudessa tämä liitto vie kansalta vallan ja polkee alkuperäisväestöjen oikeuksia. Kansallinen päätöksentekovalta on annettu kyvyttömien päättäjien toimesta EU:lle ja Suomikin on enää irvikuva kansanvaltaisesta kansallisvaltiosta.

Ikävintä on se, että se edellisten sukupolvien työllä ja uhrauksilla rakennettu hyvinvointiyhteiskuntamme on annettu kiihtyvää vauhtia ulkopuolisten onnenonkijoiden ja saalistajien jaettavaksi – ja samaan aikaan omat syrjäytyneet on unohdettu oman onnensa nojaan.

Jokainen yhteiskunta on ensisijaisesti rakennettu omia kansalaisiaan varten.

Minusta olisi varsin mukavaa, jos hyvinvointiyhteiskuntamme terävin kärki suuntaisi toimintatarmonsa ja aktiivisuutensa todellisiin, ympäristössämme ja keskuudessamme oleviin ongelmiin – kaiken tyhjänpäiväisen maailmanparantamisen ja vallankumoushaikailun sijaan.

    Iltalehti

heitäkään unohtamatta:

Kuten jo totesin, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lupasi, Helsingin sosiaalivirasto on valmis auttamaan häädettyjä romaneja, jos nämä ottavat yhteyttä.

Tästähän muodostuu hyvä diili jollekin – kerjäläiset saavat sosiaaliturvan ja sen lisäksi voita leipänsä päälle kerjäystuloistaan.

Onkohan kukaan tosissaan tutkinut sitä, kuinka organisoitua tämä toiminta on?

Voivatko esimerkiksi Sauri tai Thors luvata, että suomalaisen yhteiskunnan jakamat toimeentuloavustukset ja muut sosiaaliset subventiot eivät ajaudu – tässä tai joissain muissa tapauksissa – järjestäytyneen rikollisuuden käsiin?

Esimerkkejä epäilyksistä toimeentuloon tarkoitettujen yhteiskunnallisten avustusten käyttämisestä johonkin muuhun kuin toimeentuloon on ollut olemassa jo jonkin aikaa. Ulkomaanmatkailua siihen maahan, josta on jouduttu turvattomuuden vuoksi poistumaan ja rahansiirtoja – Suomen rajojen ulkopuolelle.

Joskus sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Nyt näyttää – kärjistetysti siltä – että on lottovoitto saapua Suomeen – mihinkään ryhmään, kulttuuriin, kansallisuuteen, uskontoon tai muuhunkaan etnisyyteen mitenkään viittaamatta.

Minua on jäänyt vaivaamaan tässä tilanteessa eräs varsin konkreettinen asia. Miten tämä asia peilautuu minimipalkalla tai toimeentulotuen varassa elävään suomalaiseen köyhään? Tuleeko hänelle eteen se hetki, että suomalaisenkin köyhän pitää siirtyä kerjäämään pärjätäkseen? Vai tullaanko hänelle suosittelemaan esimerkiksi prostituutiota hengenpitimikseen?

Tulevaisuus ei näytä kenenkään – edes tavallisen veronmaksajan – kannalta mitenkään valoisalta. Itse asiassa nykyinen kehitys avaa varsin ikäviä visioita yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja sen myötä levottomuuden, turvattomuuden, todellisen rasismin ja jopa suoranaisen väkivallan synnystä ja kiihtymisestä.

Kansanvallan irvikuva

Koko vihervasemmistomme – johon lasken nykyään myös Astrid Thorsinkin – on menettänyt suhteellisuudentajunsa. He eivät ymmärrä sitä, että kerjäläisten, pakolaisten ja muun kieli- ja ammattitaidottoman väen haaliminen Suomeen on oman oksan sahaamista kaikkein pahimmassa mielessä.

Huoltosuhde heikkenee kun ainoastaan väestönkasvu sekä monikulttuurinen utopia ovat jääneet mantraksi tähän ajattelumalliin. Antamalla väestön laskea normaaliin – ennen sotia olleeseen status quohon, pystymme hoitamaan sekä itsemme, että läheisemme. Kuten olen joskus aikaisemminkin todennut, suuret ikäluokat ovat sodan seurauksena syntynyt tilastollinen harha. Tämä ongelma poistuu luonnollisella tavalla eikä sen tilalle ole mitenkään järkevää hankkia uusia ongelmia – monikulttuurisuutta, rasismia, levottomuutta, rikollisuutta ja lopulta yhteiskuntamme tukehtumista vääristyneen huoltosuhteen alle.

Ja nämä kommentit – ne osoittavat suoranaista halveksintaa omaa kansaa ja kansanvaltaista yhteiskuntaamme kohtaan.

Jos Astrid Thors päättää yksin siitä mikä on pysyvää, toivottua tai ei-toivottua, haluaisin varsin mielelläni tietää koska, missä ja kenen toimesta Astridille on myönnetty tällainen diktatuuri?

Lähteet: HS, STT, Dagsavisen, City, Iltalehti


Site Meter

Kohu kerjääjien ympärillä jatkuu. Turun poliisi ilmoitti eilen, ettei se aio sakottaa kerjäläisiä vastoin aikaisempaa ilmoitustaan. Syyksi ilmoitettiin apulaisvaltakunnansyyttäjän ohje.

Tänään apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske korjaa lausuntoaan ja kertoo, ettei hän ole tarkoittanut Helsingin ulkomaalaispoliisille antamaansa lausuntoa kerjäämisen sakottamisen lainmukaisuudesta valtakunnalliseksi ohjeeksi.

Kun huhtikuussa kirjoitimme lausuntoa, ajattelimme tilannetta, jossa yksityinen ihminen kerjää passiivisena itselleen.

Hänen mukaansa rahankeräyslakia ei voi tässä tilanteessa soveltaa.

Yksittäisen ihmisen omaan hädänalaiseen tarpeeseensa kerjääminen ei ole rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräyksen toimeenpanemista.

Oikeassahan Kalske tässä on. Ilman seurantaa ja esitutkintaa erittäin vaikeaa osoittaa todeksi se, että yksittäinen kerjäläinen suorittaa organisoitua rahankeräystä jonkin joukon jäsenenä. Puhumattakaan siitä, että hän toimisi järjestäytyneen rikollisuuden käsikassarana.

Siis – ilman seurantaa ja esitutkintaa.

Kalske muotoilee asian myös toisella tavalla. Hänen mukaansa tilanne on sama kuin ennen vanhaan, kun spurgut pyysivät markkaa:

Ei silloin kukaan ajatellut, että se olisi ollut jotain organisoitua rahankeräyslain tarkoittamaa rahankeräystä.

Ei tietenkään – mutta tilanne on joka suhteessa erilainen omien rantojemme ja metsiemme miesten sekä näiden ulkomailta saapuneiden ammattikerjäläisten – ja sosiaalituristien – suhteen.

Eilinen Ilta-Pravda kertoi nimittäin, että jo arviolta 50 Helsingissä oleskelevaa Romanian ja Bulgarian romanikerjäläistä on jättänyt kevään ja kesän aikana turvapaikkahakemuksen.

STT:n mukaan poliisiviranomaiset eivät ole innoissaan hakemusten määrästä.

Helsingin ulkomaalaispoliisin tutkimusyksiköstä kuitenkin todetaan, että romanien mahdollisuus saada turvapaikka Suomesta on pieni. Tämä johtuu siitä, että EU-maiden mukaan Romania ja Bulgaria ovat turvallisia maita.

Turvapaikkahakemuksen käsittely kestää yleensä vähintään kuukauden, jonka aikana hakija asuu vastaanottokeskuksessa. Tällöin turvapaikanhakija voi elää vapaasti ja esimerkiksi jatkaa kadulla kerjäämistä.

Ja palata maahan karkotuksen jälkeen – mahdollisesti – toisen henkilöllisyyden turvin…

Nämä omat spussemme ovat häpeäpilkku koko nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Aika on tosin hoitanut sen vieläkin suuremman epäoikeudenmukaisuuden ilmentymän, joka seurasi viime sodista. Suuri joukko tavallisia miehiä putosi sodan jälkeen henkisesti haavoittuneina suoraan kovaan arkeen ja takaisin haavojaan parantelevaan yhteiskuntaamme. He eivät kestäneet – he syrjäytyivät.

Jokainen ikäiseni – ja ainakin minua vanhempi – helsinkiläinen muistaa toreilla, Lepakon nurkilla ja sen viereisellä joutomaalla majailleet syrjäytyneet sotaveteraanit. Minua puistattaa vieläkin se, miten Suomi suhtautui näihin poikiinsa – heihin, jotka se raastoi suoraan Suomi-äidin nisiltä puolustamaan häntä.

Poletit poikki kenttäpuvusta, sotilaspassi kouraan ja oman onnen nojan. Känni ja työn touhuun seuraavana päivänä. Kaikki eivät sitä kestäneet – ja tuolloinen Suomi hylkäsi heidät. Ja aika hoiti lopulta ongelman.

Vaikka kuulen jo vastakuoron huutavan, väitän että – ainakin osa – nykyisistä syrjäytyneistä on päätynyt tilaansa yhteiskunnallisen toiminnan kautta. 1990-luvun suuri lama, mielenterveyshuollon surkeus, yhteiskunnallinen itsekkyys ja tämä egosentrinen aika on – ainakin osaksi – ollut mukana tässä ongelmassa.

Tautofoniaa tai ei – olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä on ensisijainen velvollisuus huolehtia omista kansalaisistamme, ennen kuin alamme koko maailman sairaalaksi, sosiaalipäivystykseksi ja vanhainkodiksi.

Sanoo Astrid sitten ihan mitä tahansa…

Jokainen meistä ymmärtää sen, että tämä ulkomailta Suomeen suuntautuva kerjäystoiminta on hyvin organisoitua ja se suuntautuu sekä suomalaista kansanluonnetta että yhteiskuntaamme vastaan. Se pyrkii hyödyntämään suomalaisten hyväntahtoisuutta ja yhteiskuntamme porsaanreikiä. EU on ollut tässäkin asiassa ongelmallinen sikäli, että se on hämärtänyt koko kauniin kansallisvaltiomme pohjaa ja perusajatusta. Sitä, että jokainen valtio on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten.

Kyllähän nämä kerjäläiset ovat hyvinvointivaltion kauniilla kasvoilla rumentava elementti, johon haluttaisiin ratkaisu. Mutta ensin pitäisi selvittää, että onko heidät painostettu lähtemään tänne kerjäämään

Kalske toteaa.

Jos poliisi voi osoittaa toiminnan olevan organisoitua rahankeruuta, tilanne muuttuu kokonaan toiseksi. Ongelmalliseksi asian tekee se, että yhtään tapausta ei ole tutkittu, vaan kerjääjille on ajateltu antaa sakkolappu käteen.

Kalskeella on eräs neuvo poliisille asian suhteen:

Sanoin viimeksi eilen Turun poliisipäällikkö Tapio Huttuselle, että en ole kieltänyt nostamasta syytteitä. Pikemminkin jopa kehotin, että tutkikaa yksi tai kaksi kerjäläistä ja viekää ne syytteellä käräjille

Nimen omaan. Poliisi tutkii ja oikeus hutkii.

Jos samat ihmiset kiertävät eri paikkakunnilla kerjäämässä, niin miksi poliisi ei tutki asiaa järjestäytyneenä toimintana? Yksittäiset sakotustoimet olisivat pään pensaaseen panemista.

Kalskeen kohdalla toimin samoin kuin hän on nyt toiminut – vedän komennon ja sitä seuranneen kommenttini takaisin. Kaikesta huolimatta nimen omaan hän on edustanut valtakunnansyyttäjänvirastossa ns. terveen järjen ääntä.

Toisin kuin joku muu…

Lähteet: HS, IS


Site Meter