arto-mikkosen-muistolle

Päivän anonyymin vihakirjoituksen on julkaissut  valtamedia Helsingin Sanomat.
HS kirjoittaa siitä, ettei järjestäytyneiden uusnatsien demokratiaa ja ihmisten yhdenvertaisuutta halveksuvan toiminnan tuomitsemista ei tarvitse pehmentää sivuhuomautuksilla. Samassa kirjoituksessa kyseinen media kuitenkin pehmentää laittoman maahanmuuton aiheuttamia ongelmia ja pyyhkii lattiaa alkuperäisväestön oikeuksilla ja huolella.

Siinä sivussa kyseinen läpyskä esittää närkästymisensä siitä, että pääministeri Juha Sipilä esitti pahoittelunsa Kajaanin Otanmäessä tapahtuneesta (maahanmuuttajien tekemästä)ryöstömurhasta.

Helsingin Sanomat esittää närkästyksensä ja neuvoo pääministeri Sipilää sellaisilla sananvalinnoilla, että jos ne kohdistuisivat johonkin muuhun kantasuomalaiseen väestönosaan, Hyysäri olisi kiikuttamassa niitä välittömästi valtakunnansyyttäjälle kansanryhmää vastaan kiihottamisena.

”Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tuomitsi teon, mutta hän liitti sen osaksi ”viime viikkojen väkivallantekoja”, jotka heikentävät ihmisten turvallisuudentunnetta. Sipilä mainitsi Helsingin Asema-aukion lisäksi myös Kajaanin Otanmäen, jossa kahden turvapaikanhakijan epäillään äskettäin syyllistyneen tappoon ja kahteen ryöstöön. Miksi Sipilä mainitsi Otanmäen? Miksi hän ei maininnut Äänekosken ja Lahden tuoreita epäiltyjä henkirikoksia? Ehkä Sipilä pelkäsi väheksyvänsä muita tekoja tai hänen mielestään turvapaikanhakijat ovat peruste uusnatsien järjestäytyneeseen toimintaan. Tai sitten Sipilä halusi tasapainottaa uusnatsien tuomitsemista mainitsemalla myös epäillyn tapon, joka on aiheuttanut kuohuntaa toisessa kohdassa poliittista kenttää.”
 
Valtakunnan suurin (monikulttuurinen) päivälehti väheksyy maahanmuuttajien tekemää brutaalia ryöstömurhaa ja neuvoo pääministeriä olemaan hiljaa siitä. Aivan kuten valtamedia itsekin on tehnyt. Tuosta kommentista paistaa läpi syvä närkästys siitä, että joku nyt uskaltaa poiketa median masinoimasta totuudesta ja uskaltaa tuntea myötätuntoa perheenisä Arto Mikkosen traagisen kohtalon vuoksi.
 
Maahanmuutto on eräs tärkeimmistä kipupisteistä tässä yhteiskunnassa eikä se muutu miksikään muuksi. Ei vaikka HS ja muu vihervasemmistolainen valtamedia haluaisi valkopestä sen tai vaieta sen aiheuttamat ongelmat kuoliaaksi.

Tämä on Suomi vuonna 2016. Itseään suvaitsevaisena oikeusvaltiona ja kansalaisyhteiskuntana mainostava korruptiopesäke on todellisuudessa globalisaation ja EU:n juoksupoikien hallitsema oligarkia, jossa vasemmisto on mukana talkoissa alkuperäisväestön vaihtamisessa halvempaan harmaaseen työvoimaan. Oikeisto haluaa lisää tulosta ja vasemmisto kulkee tyhmänä mukana kuultuaan sanan  monikulttuuri.

Ensi lauantaina järjestettävä ”Peli poikki”-massahysteriakokoontuminen on (yllätys) saman porukan järjestämä, kuin rusinaksi nahistunut ”Meillä On Unelma” sirkustapahtuma oli.

Jälkikäteen selvisi, että se oli aikaisemmin suunniteltu, valmisteltu ja vasemmistolaisella hämärällä veronkiertorahalla pääosin rahoitettu.

Nyt jännätään lähinnä sitä, että ketkä ns. Hyvät Ihmiset on saatu palkattua konserttiin ja kuinka paljon veronmaksajien rahoja on tulonsiirtoina (asumistuen kautta) satsattu tähän äärivasemmistolaiseen propagandatilaisuuteen.

jo riittää punaterrori

HP

J.Crash Good Times create weak men Juha Sipilä

*****

Helsingin Sanomat ei ole menettänyt näköjään tarpeeksi tilauksia ja maksavia asiakkaita.  Tämä päättely perustuu siihen havaintoon, että kyseinen ”puolueeton päivittäislehti”  jatkaa edelleen valitsemallaan harhaisella toimituspolitiikan ja journalismin linjalla
Tänään  HS:n itkuisessa kirjoituksessa kotimaiset punavihreässä kuplassa elävä journalisti Maria Manner kyynelehtii vääryyden ja laittomuuden kautta Suomeen saapuneiden ja nyt sitten (varsin odotetusti)  Suomesta palautettavien onnenonkijoiden kohtaloa. Näiden kertoessa Tuhannen ja Yhden Yön Satujaan  ja etsiessä jotain syytä jäädä Suomeen – tai päästä johonkin muuhun eurooppalaiseen maahan.

Samalla myös pääministeri Juha Sipilän  typerä ja käsittämätön vuoden takainen lupaus siitä, että hän antaa Kempeleen omakotitalonsa pakolaisten käyttöön tulee päätyneeksi siihen kontekstiin, jossa sitä pitäisi aidosti arvioida

Kas näin:

”Monet irakilaiset turvapaikanhakijat ottavat puheeksi erään tietyn talon Kempeleellä.
 
Pääministeri Juha Sipilän lupausta antaa kotinsa pakolaisten käyttöön esiteltiin viime syksynä Irakissa televisiossa. Se vaikutti monien mukaan osaltaan siihen, että irakilaisia vaelsi juuri Suomeen.
 
”Miksi hän sanoi niin?”, kysyy eräs Bagdadista kotoisin oleva, päätöstään yhä odottava nuori mies.
 
Hän ajatteli silloin, että Suomessa on enemmän tilaa turvapaikanhakijoille kuin vaikkapa Saksassa.
 
”Me olisimme voineet mennä muualle. Nyt olemme jumissa täällä.””

 *****

Nuo lainatut lauseet  lauseet kertovat oikeastaan kaiken olennaisen näistä Eurooppaan laittomasti tulleista ”turvapaikanhakijoista”.

Eivät tällaisia kommentteja latovat ole henkensä edestä pakenevia pakolaisia. Nämä ovat Eurooppaan tietoisesti päätyneitä elintasopakolaisia ja turvapaikkaturisteja.

Onnenonkijoita.

Tämä on väkeä, joka saapuu esimerkiksi Suomeen täysin ulkopuolisina (niin rodun, kielen, kulttuurin, uskonnon ja kaiken muunkin kannalta tarkasteltuna). Tällainen on puhdasta kutsumattomien vieraiden harjoittamaa onnen ongintaa alkuperäisväestön uhrauksilla ja työpanoksella rakennetussa yhteiskunnassa.

Tällä kehityksellä olemme kansana kohta Ruotsin jäljillä. Kuten yhdysvaltalainen journalisti, Christopher Caldwell, kirjoitti jo viime vuosikymmenellä erittäin tarkasti;

 

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin tyystin erilaiseen asiakokonaisuuteen.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti ruotsalaisen yhteiskunnan perustuvan tasa-arvolle, mutta ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

*****

Juha Sipilän (ja muiden päättäjiemme) edesvastuuton toiminta alkaa saamaan nyt todellisia mittasuhteita. Kun savuverho alkaa hiljalleen repeilemään sekä todellisuuden muodostamasta pakosta, että kokoomuksessa tapahtuneen vallanvaihdon myötä. Vaikka Petteri Orpo ei sinänsä ole yhtään sen isänmaallisempi kuin edeltäjänsä Alexander Stubb, hän ei ole kuitenkaan stubbimaisen imelä ja liukas. Tämä avaa näkymiä SOS-hallituksen kulisseihin.

Vaikka Sipilä väitti jälkikäteen, ettei hänen lausunnoillaan ollut mitään vaikutusta siihen, että Suomeen on saapunut poikkeuksellisen suuri määrä Irakilaisia suhteessa muihin turvapaikanhakijoihin, niin tässä valossa Sipilä valehteli suoraan kansalaisille. Pääministerinä ja virkavastuullisena.

Suomen hallitus veti kädet levälleen, rajat ammoilleen ja päästi (valtion suvereeniteetia loukaten) valtavat massat laittomia maahantulijoita rajojemme yli.

Sen jälkeen hallituksemme tarjosi näille rikollisesti Suomeen tulleille (maahamme kuulumattomille ja identitfoimattomille) ilmaisen ylöspidon hotelleissa, taskurahaa velttoilusta ja ilmaiset terveydenhoitopalvelut . Sellaiset, joihin työtätekevällä ja veroja maksavalla alkuperäisväestön keskiluokalla ei ole mahdollisuutta edes päästä.

Tämä yhteydessä luotiin pakolaisbisnes, jossa poliitikot jakoivat keskenään verommaksajien rahoja SPR:n kaltaisten suojatyöpaikkoja kukkahattutädeille tarjoavien  verenimijäorganisaation kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Jossain vaiheessa savuverho katosi näiden  ”pakolaisten” todellisen funktion kohdalta. Yht´äkkiä näistä onnenonkijoista tulikin suomalaisen yhteiskunnan (olemattoman) työvoimapulakuplan ratkaisijoita.

Siis halpatyövoimaa suorittaviin töihin (ja alentamaan samalla suomalaisen duunarin mahdollisuutta saada elantonsa omalla työllään).

*****

Mutta ei pidä syyttää pelkkää porvarihallitusta tästä katastrofista. Syyllisiä maahanmuuttokatastrofiin ovat kaikki päättäjät, jotka ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana mukana näissä poliittisissa vallan saleissa. Tämä korruptoitunut oligarkkien joukko on huolehtinut sulle-mulle-systeemillä toki jo aikaisemminkin veronmaksajien rahojen jakamisesta itselleen ja itseään lähellä oleville etupiireille.

Tässä tilanteessa on syytä muistaa edellisen presidentin, Tarja Halosen, puuhastelut tämän pakkomonikulttuurin ja suomalaisen kansan vaihtamisen saralla. Jos ollaan rehellisiä, arabien houkuttelun Suomeen aloitti tämä presidentti Halonen vierailullaan Egyptissä.

Halonen päästi julkisuuteen tällaisen viestin ja se oli lähtölaukaus näistä Lähi-Idän arabimaista Suomeen suuntautuneen sosiaaliturismin jyrähtävälle alkamiselle

Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.

Sill´viissin…

Ja unohtamatta myöskään & mitenkään Halosen rahansyytöä muslimimaailman virtuaalitodellisuuteen tapauksessa Muxlim.com.

*****

Palataan kuitenkin varsinaiseen asiaan. On hyvä muistaa myös se, että kansainvälinen suojelu ei ole ensisijainen suojelutapa, vaan nimenomaan maan sisäinen pakolaisuus. Kansainvälinen suojelu on vasta toissijainen keino, joka on ollut jo pitkään kirjattuna myös ulkomaalaislakiin.

Nämä ihmiset, jotka ovat luvatta Suomeen tulleet, eivät kuulu myöskään Dublin-sopimuksen perusteella Suomeen. He kuuluvat (sopimuksen perusteella) ensimmäiseen maahan, johon he ovat EU:ssa saapuneet.

Moraalisesti ajatellen, nämä ihmiset eivät kuulu ollenkaan Eurooppaan.

He kuuluvat sinen aivan yhtä vähän, kuin nykyiset päättäjämme kuuluvat valtaan. He nimittäin kuuluvat pääsääntöisesti leivättömän pöydän ääreen.

Syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, väärinkäytöksistä, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

KK

jo riittää punaterrori

Blogimme on on ollut jonkin aikaa tauolla ja maailma näyttää muuttuneen tällä välillä vielä entistäkin huonompaan suuntaan.

Tauon jälkeisen avauksemme piti koskea EU:n tiukassa ohjauksessa kansallista tuhoa kulkevaa Juha Sipilän (kesk) Perskeko-hallitusta, mutta joudumme nyt ottamaan aasinsillan tuohon aiheeseen siksi, että verenpunainen hämärä on palannut Suomeen ja varsin yllättäen.

Kuka olisi uskonut viime itsenäisyyspäivien EuroMayDay-vappujen, Smash Asemien ja muiden anarkistimellakoiden sekä etenkin kevään  eduskuntavaalituloksen jälkeen sitä, että porvarivetoisessa Suomessa anarkistinen vallankumoustoiminta ja siihen liittyvä rikollisuus on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja vastaavasti isänmaallisia ihmisiä ja järjestöjä vastaan on käynnistetty valtakunnallinen ajojahti ja suoranainen vainokampanja?

Emme mekään, vaikka olemme kollektiivisesti jo jonkin ajan seuranneet maailman menoa suomalaisen nationalismin filtterin läpi.

Mitä sitten on tapahtunut ja miksi?

Näyttää vahvasti siltä, että viime tiistaina kahdessa yössä maasta ylöspolkaistu vihatapahtuma oli rakennettu jo valmiiksi, aika oli sovittu heinä-elokuun vaihteeseen ja punakaarti odotti ainoastaan jotain sopivaa tekosyytä .

Sellaiseksi saatiin väännettyä kansanedustaja Olli Immosen (ps) nationalistis-romanttinen FaceBook-päivitys.

ft-olli-immonen

Niin, miksi tämä aiheutti kalabaliikin, pöyristymisen ja monikulttuurisen älämölön? Kirjoitus on nationalistinen, romanttinen ja isänmaanrakkautta heijastava.

Täysin suomalaisen kansallisvaltion olemassaoloa ja arvoja tukeva. Kukaan  täysijärkinen ei saa tuosta rasismia haettua kuin hakemalla väkisin.

Kuten myös sellainen asia, että valtakunnan ykkostähtiä pursuavaksi konsertiksi rakennettu vihapahtuma rakentuisi Helsingin kansalaistorille kahdessa yössä.

Älkää viitsikö punikit, ette te itsekään usko tuohon satuun.

Näin saatiin siis tekosyy sille, että etukäteen sovittu ja osittain YLE:n verovaroista sekä pääsääntöisesti eräiden poliittisesti tai yksityisesti ohjattujen rahoittajien varoilla rahoitettu vihatilaisuus kansallismielisyyttä, isänmaallisuutta, Suomea – ja etenkin – Perussuomalaisia vastaan saatiin polkaistua ylös.

Mukaspontaanisti, mukasuvaitsevaisesti ja mukatalkoilla?

Yeah Right…

Kun tuota järjestäjälistaa katsoo, siitä pistää tasan kaksi asiaa silmään.

Näistä asioista ensimmäinen on sellainen havainto, että vihatilaisuuden järjestäjät ovat jo kauan (Lepakon, Radio Cityn, Radio Helsingin, Elmun, Nosturin jne) tiedostavassa Punavuoren kuplassa eläviä ja  samalla  hiekkalaatikolla keskenään henkisessä bukkakeringissä puuhastelleita liberaaleja, vihreitä ja aitovasemmistolaisia.

Ns. Hyviä Ihmisiä.

(Osa on jopa niiiiiiiiiiiin hyviä ihmisiä, että on onnistunut siirtämään yhteiskunnan nuoriso- ja kulttuuritarkoituksiin subventoimia tiloja ja käyttöomaisuutta ihan itselleen. Siis, tooooooooooodella hyviä ihmisiä.)

Näiden ihmisten maailmankuvaan itsenäisyys, kansallinen päätöksenteko, kansallisvaltio ja suomalaisuus on (pääsääntöisesti ) ihan liian  junttia. Suomesta pitää näiden mukaan saada aikaan aito monikulttuurinen palmuparatiisi, maksoi mitä maksoi ja vaikka sitten kansaa vaihtamalla.

Tällä kaikella on muitakin tavoitteita, joihin palaamme hetken kuluttua. Malttia, se on valttia.

Toinen asia mikä tuossa listassa suorastaan huutaa – poissaolollaan – on lista tämän käynnistetyn monikulttuuristamiskampanjan todellisista rahoittajista.

Nyt päästään asian ytimeen.

Kuten jo todettiin, YLE oli (verorahoitteisena) mukana siitä syystä, että kyseinen tilaisuus piti saada lähetettyä suorana lähetyksenä ja siihen löytyi apua Reporadion punaisilta tovereilta – laskun jäätyä kuitenkin Sinun ja minun maksettavaksi (vaikka koko tilaisuus oli suunnattu meitä vastaan)

Rahoittajina ”Me vihaamme suomalaisia” ”Meillä on Unelma”-ulkoilmakonsertissa oli Sanoma Oy:n, Alma Median ja HBl:ää lähellä olevien suomenruotsalaisen Ankkalammikon säätiöiden lisäksi punakorporaatioiden AY-liikkeitä.

Tällä pyrittiin siihen sekä rahoituspohjan sitomiseen suoraan tämän kampanjan poliittisiin tavoitteisiin:

Kevään 2015 eduskuntavaalien tuloksen mitätöimiseen, Perussuomalaisten ajamiseen hallituksesta pois, isänmaallisen kansanosan kokoontumis-, esiintymis-, ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamiseen.

Tämän läpinäkyvän ilmaiskonserttina ihmisille myydyn vihatilaisuuden jälkeen tilanne on muuttunut vielä mielenkiintoisemmaksi.

Viime lauantaina Suomen Vastarintaliike (SVL) järjesti mielenosoituksen Jyväskylässä. Kuten olemme mediasta huomanneet, tilaisuus päättyi kaaokseen ja anarkistin pieksäjäisiin.

Se mikä tästä tilaisuudesta tekee oudon, on poliisin toiminta.

Kun mielenosoitus oli loppumassa, poliisi antoi Jyväskylän kirjastopuukotuksen johtaneen tilanteen aloittaneen (laittomana järjestyksenvalvojana laittomalla teleskooppipampulla huitoneen ja  väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikoksista tuomitun) anarkisti Arto Savolaisen häiritä mielenosoitusta ja käydä mielenosoittajiin kiinni.

Savolainen pakeni narkkarikavereineen paikalliseen tavarataloon, jossa sai pataansa. Ilmeisen huolella.

Yleisen oikeuskäsityksen  mukaan Savolainen syyllistyi poliittisten toimintavapauksien loukkaamiseen (RL 14:5). Tämän yrityskin on rangaistava., joten Savolainen olisi pitänyt ottaa ainakin kiinni esitutkinnan ajaksi

Mitä teki sitten Jyväskylän poliisi?

Jyväskylän poliisi toimi  sisäministeri Petteri Orpon (kok) Helsingistä käsin antaman käskyn mukaan ja  otti kaikki mielenosoittajat kiinni. Tämän jälkeen poliisi  pidätti 7 mielenosoittajaa ja vaati näitä vangittaviksi.

Eilen vangittiin sitten näistä  kaksi ruotsalaista marraskuun alkuun saakka, törkeästä pahoinpitelystä (mellakka tekosyynä), tänään on vangittu 5 suomalaista.

Keski-Suomen käräjäoikeus määräsi tänään vangittavaksi viisi Jyväskylänuusnatsimellakasta pidätettyä”  suomalaista.

21–25-vuotiaita miehiä epäillään todennäköisin syin muun muassa väkivaltaisesta mellakasta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta, pahoinpitelyistä ja ampuma-aserikoksesta (ampuma-aserikosepäily tuli ilmi poliisin kotietsinnän yhteydessä).

Muuta en voi sanoa, mutta vangitsemisen erityinen peruste on se, että on kysymys teoista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, ja on syytä epäillä, että epäillyt vaikeuttavat asian selvittämistä,

Käräjäoikeuden tuomari  Petteri Orpon kumileimasin Ulla-Maija Viiravuori.

Löytynyt ase ei ollut kuitenkaan mukana mellakassa, joten kaikella todennäköisyydellä tuomio on jo annettu sisäministerin virkahuoneessa ja tuomio on poliittinen

Ja samaan aikaan tapahtuman aiheuttanut Savolainen (jolle syyttäjä vaati tämän edellisestä poliittisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta Savolaisen synkän rikoshistorian vuoksi) kävelee vapaana ja Jyväskylässä on saatu jo hyödylliset idiootit mielenosoitukseen rasismia (sic!) vastaan.

Arto-Savolainen

Mitä tässä sitten on tapahtunut ja mihin tällä kaikella pyritään?

Tällä pyritään korvaamaan perussuomalaiset (ja jopa keskustakin) ja asettamaan uudelleen valtaan kokoomuksesta, RKP:sta ja vasemmistopuolueista koostunut edellinen hallitushirviö.

Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, hallitus on kohta vainaa ja saamme pällistellä taas Alexander Stubbia ja tämän erkoopeeläisiä ja vihervasemistolaisia tovereitaan ajamassa Suomea vieläkin syvemmälle suohon ja lakkauttamassa loputkin Suomen kansallisesta itsenäisyydestä.

Jos joku ei usko sitä, että kokoomus on mukana tässä, kannattaa tutkia kokoomuksen Verkkouutisten Olli Immoseen ja näihin käynnissä oleviin monikulttuuriprojekteihin liittyvä ”uutisointi” tai tutustua ihan kokoomuslaisiin puheenvuoroihin.

Kokoomus ei ole isänmaallinen ja sillä on yhteisiä intressejä vasemmiston kanssa lakkauttaa suomalainen kansallisvaltio ja täyttää se monikulttuurisella puoliorjuuteen perustuvalla EU:n ulkopuolisella halpatyövoimalla.

Sillä pyritään myös pelottelemaan kansallismieliset ja isänmaalliset suomalaiset

Ja jos se pelottelu ei joidenkin yksilöiden kohdalla onnistu, nyt on hyvä tilaisuus kärrätä meidät änkyräpään nationalistit pakkotyöleireille tai polttouuneihin.

Aitoon leniniläiseen tapaan.

Sarkasmia?
Vuosi sitten olisi voinut olla, nyt on vaikea sanoa.

Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää  verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.

Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne  oli näin  –  jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina.  Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.

(Tuo toinen lehti oli muuten  Uusi Suomi –  jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti  tukevan virtuaalisen  huuskohyyskäpaperirullan kanssa,  kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä  tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.

Viimeisessä kyseisen julkaisun kuukausiliitteessä  julkaistu kirjoitus ihmiskaupasta ja ankkurilapsista oli hyvin harvinaislaatuinen objektiivisuudessaan. Kun kyseisen lehden päivälehtiversio  julkaisi eilen koko sivun kokoisena upseerien keskuudessa tehdyn mielipidekyselyn (kriittisine kommentteineen) luottamuksesta hallituksen toimiin,  alkoi jo hetken tuntua siltä,  että ehkä kyseinen läpyskä on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa vallan vahtikoirana.

Turha luulo.  Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne  omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.

HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä.  Näin siitä huolimatta,  että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan

Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä –  myös pelkän  mielipiteenkin tasolla.  Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.

Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.

Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.

Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:

Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.

Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia.  MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä.  Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta  nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.

Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.

Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.

Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.

Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin.  Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.

Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.

He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana.  Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.

Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.

”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”

Komentajakapteeni, merivoimat

”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”

Kapteeni, maavoimat

”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”

Majuri, maavoimat

”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”

Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”

Luutnantti, maavoimat

”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”

Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”

Kapteeni, maavoimat

”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”

Kapteeni, ilmavoimat

””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””

Luutnantti, maavoimat

”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”

Luutnantti, maavoimat

”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”

Luutnantti, merivoimat

*    *    *

Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.

Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Vähemmän yllättäen,  Jonkan Jaska on tullut siihen lopputulokseen, että Wallinin kohdalla jääviyttä ei ole ja uhkailua ei ole tapahtunut (vaikka kansa pääsi sen vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun  puoluetoverin todistuksen vuoksi:



Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko

Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja)  Nils Torvalds.

Kansanvallan toteutumisen vuoksi, tässä täytyy toivoa, että kansanedustaja Pentti Oinonen pitää lupauksestaan kiinni ja vie asian eteenpäin.

Lähteet: HS, IL, YLE

JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?

Aivan – Puolustusvoimat.


Site Meter

KK

Kirjavassa joukossa on helppo hengittää

Annukka Oksanen

HELSINGIN SANOMAT

Kirjavassa joukossa on helppo hengittää

Virkailija kysyi, haluanko nais- vai mieslääkärin.

”Naislääkärin, kiitos”, sain kakistettua. Virkailija klikkaili hiirtään ja alkoi pahoitella, että lähimmälle naislääkärille minulla kertyisi matkaa 1,4 kilometriä.

”Toivottavasti etäisyys ei ole liian pitkä”, hän sanoi hymyillen ja toivotti tervetulleeksi maahan.

Olin juuri muuttanut Kööpenhaminaan. Kysymys esitettiin, kun hain sosiaaliturvatunnusta. Aiempien ulkomaillemuuttojeni perusteella hermoilin maahanmuuttobyrokratian kohtaamista. Turhaan, näköjään.

Tanskassa on ehkä Euroopan kirein ulkomaalaislainsäädäntö, mutta me pohjoismaalaiset pääsemme sen läpi kuin koira veräjästä pohjoismaisen vapaan liikkuvuuden ansiosta. Tanskassa tehdään selväksi, ketkä ovat tervetulleita.

Mutta millaista on asua Pohjoismaassa, jossa noin joka kymmenes asukas on maahanmuuttajataustainen?

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat Kööpenhaminassa läsnä aivan eri tavoin kuin Helsingissä. Palasin Suomeen viime kesänä. Kuuden Tanskan-vuoden jälkeen Suomi on vaikuttanut häkellyttävän vaalealta, yhtenäiskulttuuriselta ja eristäytyneeltä maalta.

Kööpenhaminan-kotini sijaitsee Etu-Töölöä vastaavassa kaupunginosassa. Talossamme asuu tanskalaisten lisäksi amerikkalaisia, italialaisia ja iranilaisia.

Lähikaduilla ei voi kävellä niin, ettei kohtaisi muitakin kuin valkoisia eurooppalaisia. Helsingin katukuvaan nähden on toinenkin ero: Kööpenhaminan keskustassa näkee paljon enemmän lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Erilaisia ihmisiä näkee niin paljon, ettei heihin jaksa kauan kiinnittää huomiota.

Jos haluaa kunnon vilskettä, voi mennä opiskelijoiden, kulttuuriväen ja siirtolaisten kansoittamiin Nørrebrohon ja Vesterbrohon keskustan kyljessä. Alueet pursuavat baareja, halal-lihakauppoja, trendiputiikkeja ja katuelämää. Myös moskeijoita ja vanhojen miesten puistoparlamentteja löytyy.

On sellainen olo, että on mukana menossa, kun syö etnisissä ravintoloissa, tapaa monenmaalaisia ihmisiä ja aistii niin sanotusti kaupungin sykettä. Monikulttuurisuutta parhaimmillaan siis.

Tällaista tunnelmaa moni taitaa mennä hakemaan kaupunkilomiltaankin.

Sitten on se toinen puoli, jota kepeiltä kaupunkipyrähdyksiltä ei etsitä. Vesterbrolaisen kivitalon kellari-ikkunasta vilahtavat tumman naisen kasvot. Ihmiskaupan uhri siellä tekee töitä prostituoituna, jottei häntä tapettaisi. Nørrebrossa ammuskellaan mielivaltaisesti, kun jengit jakavat huumemarkkinoita. Aseita riittää, sillä Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa on paljon Balkanin levottomuuksia aikoinaan paenneita.

Maahanmuuttajien kerrostalogetoissa työttömiä voi olla 60–70 prosenttia työikäisistä. Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy, pakolaislapsilla on vakavia mielenterveysongelmia, ja uusnatsit ottavat yhteen heitä vastustavien aktivistien kanssa. Monet toisen polven maahanmuuttajanuoret turhautuvat, kun eivät saa töitä. He syrjäytyvät, ajatuvat rikoskierteeseen ja päätyvät vankilaan.

Oikeistopopulistinen, maahanmuuttoa vastustava Tanskan kansanpuolue kommentoi tätä kaikkea kärkkäästi ja muokkaa samalla tanskalaisten kielenkäyttöä rasistisempaan suuntaan. Puolueen mielestä jokseenkin kaikki on pahojen ulkomaalaisten vika.

Ulkomaalaisviha ja maahanmuuttajien ongelmat näkyvät paljon tiedotusvälineissä. Aika moni ajattelee, että Tanskassa kaikki olisi paremmin ilman maahanmuuttajia.

Mutta olisiko?

Minun mielestäni ei. Yhteiskunnan saumat kieltämättä välillä ratkeilevat, mutta maahanmuuttajaväestö luo Tanskaan sellaista dynamiikkaa, jota yhtenäiskulttuurisessa Suomessa kasvanut ihmettelee kateellisena.

Musiikki- ja muukin kulttuurielämä kuhisee, kihisee ja kuplii.

Tanskalaistuneen puolalaisperheen tytär Caroline Wozniacki on pidellyt tänä vuonna tenniksen maailmanlistan ykkössijaa.

Ja se ruoka! Kööpenhaminalainen Noma valittiin jo toistamiseen maailman parhaaksi ravintolaksi. Sen keittiömestari on albanialais-tanskalainen Rene Redzepi. Hänen ja muiden taitureiden ansiosta ruokakulttuuri on nyt merkittävä turistivetonaula.

Paras viimeiseksi: kokemukseni perusteella valtaväestönkin on helpompaa hengittää kirjavassa porukassa. Kynnys kokeilla uutta madaltuu, kun näkee ympärillään muitakin kuin vain itsensä kaltaisia.

Syntyy yrityksiä, vientituotteita ja uudenlaisia palveluita. Yhteiskunta pysyy vireänä ja siinä sivussa kilpailukykyisenä.

Kirjoittaja annukka.oksanen@hs.fi on HS:n taloustoimituksen esimies – joka ymmärtää varmasti harmaan ja puoli-ilmaisen työvoiman merkityksen.

Lähde: HS

Site Meter

… kriittisyys ei tarkoita suvaitsemattomuutta. On myös väärin kuvitella, että kaikki mielipiteet ja mölähdykset ovat yhtä arvokkaita.

Professori Kari Enqvist HS:n järjestämässä elitistien keskustelukerhossa 25.3.2011.

Tästä ajatusmaailmasta on helppo edetä seuraavaan vaiheeseen. Nimittäin siihen, että jos kaikkien ihmisten mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita, myöskään kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita.

Uskomattominta on oikeastaan se, että kun perussuomalaisvihamielistä ja monikulttuurista agendaa ajava HS kysyi näiltä ns. älymystön edustajilta, onko sivistyneistö suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan, niin vastaus tulee näinkin suoraan.

Tosin sordiinon pitäminen kansanmurhaa ja eriarvoisuutta ajavien mielipiteiden päällä olisi ehkä ollut fikumpi veto professori Enqvistiltä.

Mene ja tiedä – joko Enqvist pitää suomalaisia aidosti tyhminä ja itseään alempiarvoisina tai sitten hän on niin tyhmä, ettei ymmärrä mitä suustaan päästelee.

Kiitos kuitenkin Enqvist – tämä valaisi ja paljon.

Lähde: HS

Site Meter

”Missä kulki Euroopan ja Afrikan raja Rooman valtakunnan aikana?”

”Saharassa.”

”Jonain päivänä Välimeren eteläpuoliset maat voisivat kuulua Euroopan unioniin. Silloin Pohjois-Afrikan osaamisen ja tiedon varanto olisi yhteisessä käytössä. Ja ei tarvitsisi enää puhua maahanmuuttajista. He olisivat eurooppalaisia kuten mekin.”

Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Kari Karanko EU:n liittovaltiokehityksen, nöyristelyn, epäisänmaallisuuden ja myöntyväisyyssuuntauksen ykkösmediassa 12.3.2011.

Site Meter

RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin olisi valmis tarvittaessa järjestämään esimerkiksi muslimeille oman rukoustilan kouluihin, jos suuri osa koulun oppilaista on tämän uskontokunnan edustajia.

HS 10.3.2011.

Parodiahorisontti ylitetty! Onneksi olkoon Stefan Wallin.

Site Meter

Monikulttuurin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kertoo, että vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara lähtee puolueen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Soininvaara on ehdolla Helsingin vaalipiiristä.

Se miksi Soininvaara pyörtää aikaisemmat pyhät puheensa ja lähtee vaaleihin onkin sitten toinen juttu.

Kuten täällä jo aikaisemmin ennusteltiin, entisen pikkupioneerin,  Anni Sinnemäen, valinta virheiden puoluejohtajaksi on aiheuttanut kansalaisten silmien avautumista vihreiden todellisen olemuksen suhteen.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuuniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä on sittemmin onnistunut erinomaisen hyvin hajottamaan puoluettaan, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja (toivottavasti)  antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan.

Niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana viimeinkin unohduksen yöhön.

Vihreiden kannatus on romahtanut ja kyseisen puolueen ummehtuneelta kuukautisvereltä tuoksahtavalla puoluejohdolla alkaa olla pakkotilanne edessään. Jostain on löydettävä ääniharava edes Helsinkiin tai vaalitappio realisoituu puolueen täydellisenä marginalisoitumisena. Ja ääniharava voi (vastoin tuon puolueen nykyisiä feministisiä periaatteita) ääritilanteessa olla sitten jopa mies.

Ja tässä vaiheessa – ja tästä syystä – Osmo Soininvaara astuu takaisin remmiin. Jostain syistä rationaalisestikin ajattelevilla ihmisillä on edelleen sellainen näköharha, että Soininvaara eroaisi jotenkin edukseen muista vihreistä. minäkin luulin joskus näin, mutta seuraamalla Osmon blogia (ja etenkin siellä käytyjä keskusteluja) suomut putosivat omilta silmiltäni.

Puutarhatonttumaisesta ulkonäöstään ja näennäisliberaaleista puheistaan huolimatta, monissa asioissa tuon ulkokuoren takaa on (ilmeisen vahingossa?) astunut esiin aito tahtopoliitikko ja vihreä pakottaja. Osmo toki kuuntelee eri mieltä olevien mielipiteitä, mutta ei hän ole valmis juurikaan tinkimään omistaan – kompromissien tekemisestä puhumattakaan.

Hyvä esimerkki Soininvaaran todellisesta olemuksesta on hänen toimintansa Suur-Lahden yksimiehisenä selvityslautakuntana. Soininvaara poltti päreensä kun ei saanut tahtoaan lävitse ja kansa äänesti (demokratian periaatteiden mukaisesti) hänen slummiuttamissuunnitelmaansa vastaan ja halusi edelleen elää kotiseudullaan.

Tässä on erinomainen esimerkki siitä ristiriidasta, joka vallitsee vihreiden puolueohjelman ja heidän tekemänsä politiikan välillä.

Vihreiden periaateohjelmassa nimittäin kerrotaan, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin.

Tämä ei oikein sovi Soininvaaran toimiin Päijät-Hämeen kuntaliitosprojektin parissa. Ehkä kyse oli kuitenkin siitä, että vain tietynlaiset ihmiset saavat harjoittaa vapaaehtoista toimintaa. Tai siitä, että unelmat ja maaseutu kuuluvat vain harvoille ja valituillle.

Vai olisiko kyse sitten kuitenkin Oden henkilökohtaisista ambitioista? Olisiko kyse siitä, että politiikka ja puolue ovat Osmon ajatusmaailmassa vain välttämättömiä pahoja ja keinoja, joilla hän pääsee todelliseen päämääräänsä?

Osmo Soininvaaran entinen puoluetoveri  Eero Paloheimo (joka kuului myös ns. Pyhään Perheeseen), kuvaili jo viitisen vuotta sitten näin (hyvin tuntemansa) Soinivaaran tarkoitusperiä:

Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus. Hurraa!




Lähteet: HS, STT, Eero Palonheimo blogi

Site Meter

Toivoisin, että vähäinenkin maahanmuuton arvostelu ja vastustaminen jätetään jatkossa julkaisematta keskustelupalstalla …
…Perustelen tätä sillä että näin HS antaa maailmalle sen kuvan että maahanmuutolla ja sen lisäämisellä on lähes yksimielinen kannatus lukijakunnassa.

Sananvapaussoturi , ainoa todellinen vapaa-ajattelija, Jussi K. Niemelän suojatyöpaikalle palkkaama juoksupoika ja vihreiden varavaltuutettu Joni Pelkonen HS:n keskusteluissa 14.10.2010

Site Meter

Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten – niin Suomikin.

Valtio-opin perusteisiin kuuluu valtion verotusoikeus. Vastineena tästä valtio sitoutuu puolustamaan ja suojaamaan kansalaisiaan (tai hallintoalamaisiaan). Nykyisen yhteiskunnan tehtävänä on ensisijaisesti tarjota turvaa omille jäsenilleen – ei riistää näitä hallitsijan kukkaron paisuttamiseksi tai nostaa ulkopuoliset omien näiden jäsenten yläpuolelle.

Suomesta on kehittynyt millä tahansa historiallisella aikamittarilla tarkasteltuna varsin nopeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tähän pisteeseen on päästy yhteisen tahdon ja yhteisten (varsin karmaisevien) ponnistusten ja uhrausten kautta. Ikävä kyllä, tämä hyvinvointi on tuonut tullessaan myös yksisilmäisen omaneduntavoittelun ja sen vastapainona täydellisen ymmärtämättömyyden siitä, mille ja miten yhteiskuntamme hyvinvointi perustuu.

Joukoissamme on mukana korruptoituneiden poliitikkojen ja ainoastaan omaa etuaan ajavien muiden saalistajien lisäksi myös kasvava ja äänekäs joukko kultalusikka ja tofumössö suussaan syntyneitä haihattelijoita – niitä, joiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio kuuluu ihan kaikille koko maailmassa.

Päivän esimerkin tällaisista yksilöistä antaa Hyysärin toimittaja Riitta Vainio

”Sosiaalietuudet alkavat koskea Suomessa myös Romaniasta saapuneita romaneja, jos he viipyvät Suomessa pari vuotta, (Kelan lakimies Henna) Huhtamäki sanoo.

”Romanikerjäläisten Suomessa asumista arvioidaan siten, että maahan saapuvan henkilön tulee oleskella Suomessa noin kaksi vuotta. Asumista Suomessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja siinä otetaan huomioon, millaiset siteet henkilöllä on lähtömaahan eli Romaniaan ja tulomaahan eli Suomeen.”

”Työskentelyn perusteella oikeus etuuksiin voi syntyä jo aikaisemmin.”

Kerjäämistä ei katsota sellaiseksi työksi, joka tuo oikeuden etuuksiin, Huhtamäki sanoo.

Jos tulijalla on kotimaassaan työhistoriaa ja hän tekee Suomessa töitä yhteensä neljä viikkoa, hän pääsee työttömyysturvan piiriin, eli voi saada esimerkiksi peruspäivärahaa.

Kaksi vuotta maassa ollut voi saada muun muassa työmarkkinatukea ja lapsilisää sekä kaikki samat sosiaalietuudet kuin muutkin kansalaiset. ”

Niin? Olisiko jo aika ottaa järki käteen ja palauttaa hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan hyvinvointivaltiomme aitoja jäseniä (kansalaisia) koskeviksi? Nykyisen (ja etenkin tulevan) huoltosuhteemme – ja etenkin maamme koon vuoksi – meidän järjestelmämme ei tule kestämään kovin kauan, jos sosiaalietuuksiemme saannin perusteena on vain ja ainoastaan maassa oleskelu.

Jos tämä touhu jatkuu vielä hetken ajan, Eveline Fadayel karkoituksineen ja tällainen hölmö höveliäisyys on kuin yöunien näytöksessä se aamun viimeisenä hetkenä nähty unen pätkä – totuus nimittäin muuttuu sellaiseksi, että hyvinvointivaltiota (eikä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa) ole enää olemassa muualla kuin historian kirjoissa.

Muistuttamassa sormellaan  siitä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, että kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa vaurauden ja hyvinvoinnin.

Lähteet: HS, US

Site Meter

Meillä on päättäjien  mukaan varaa. Meillä näyttää olevan varaa lamankin keskellä kotimaisen työvoiman makuuttamiseen, ulkomaalaiseen halpatyövoimaan, kasvavaan sosiaaliturismiin – ja Ahvenanmaan itsehallintoonkin.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan  Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista henkeä kohden selvästi eniten valtion rahaa.

Valtion menot olivat vuonna 2008  jokaista ahvenanmaalaista kohden olivat 13 225 euroa, kun koko maassa keskimäärin menot asukasta kohden olivat 6 997 euroa. Tilastokeskuksen mukaan ero selittyy itsehallinnolla ja pienellä koolla, joka kasvattaa henkeä kohden laskettuja menoja.

Tilastokeskus on aiemmin suhteuttanut valtion menot maakunnissa niistä valtiolle virtaaviin tuloihin. Näissä vertailuissa Ahvenanmaa on ollut selkeimpiä rahan nettosaajia.

Ahvenanmaan  osuus valtion kokonaismenoista on noin 0,9 prosenttia. Prosentuaalisesti luku on siis pieni, mutta kyse on jostain aivan muusta – nimittäin perustuslakiin (ja yhdenvertaisuuslakiin) kirjatusta kansalaisen keskinäisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Se ei näiden suhdelukujen valossa toteudu taloudellisesti.

Eikä se toteudu muutenkaan.

Ahvenanmaa ei ole vieläkään vahvistanut Euroopan unionin jo vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä (2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta). Käytännössä suomalaisia ja suomen kieltä syrjitään Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallinto perustuu suomenkielisen (ja etnisestikin suomalaisen) väestön syrjintään kielen, etnisyyden ja syntyperän perusteella.

Vuonna 2000 EU hyväksyi ns. syrjintädirektiivin. Sen mukaan kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla lailla, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden pitää sopeuttaa lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi. Suomessa tämä tehtiin viime vuonna.

Ahvenanmaalla kaikilla EU-kansalaisilla ei ole samoja oikeuksia. Ahvenanmaan lait ovat siis ristiriidassa EU:n syrjintäristiriidan kanssa. Suomalaisille syrjintä näkyy ja tuntuu käytännössä siinä, ettei maakuntaan muuttanut suomalainen saa ostaa sieltä kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän ei saa perustaa yritystä, ennen kuin hän on saanut nk. kotiseutuoikeuden. Kotiseutuoikeuden saaminen edellyttää viiden vuoden pysyvää asumista Ahvenanmaalla.

Myös suomen kieli – ja sen käyttäminen – on käytännössä kielletty. Äidinkielenään suomea puhuville lapsille ei saa opettaa esimerkiksi päiväkodissa lauluja ja leikkejä suomen kielellä eikä henkilökunta saa julkisen terveydenhuollon palveluksessa käyttää suomen kieltä keskenään kommunikoidessaan.

Sekä syrjintädirektiivi että työsyrjintädirektiivi saatettiin osaksi Suomen  kansallista lainsäädäntöä yhdenvertaisuuslailla (44/2004), joka tuli voimaan 1.2. 2004. Yhdenvertaisuuslaissa säädetään yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteista, syrjinnän kielloista, menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä sekä kielletyn syrjinnän seuraamuksista ja menettelyistä syrjintäasiaa käsiteltäessä.

EU:n komissio lähetti tammikuussa 2007 Suomelle viralliset huomautukset sekä syrjintädirektiivin että työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanosta. Lokakuussa 2007 Suomi vastaanotti komissiolta perustellun lausunnon, joka koski syrjintädirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Perustellussa lausunnossaan komissio esitti syrjintädirektiivin soveltamisalaan, työhön liittyviin syihin perustuvaan sallittavaan erilaiseen kohteluun sekä riippumattomien syrjintään liittyviä kysymyksiä koskevien selvitysten teettämisvelvollisuuteen liittyviä väitteitä. Niiden mukaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lainsäädäntö ei ollut syrjintädirektiivin mukainen.

Suomi vastasi perustellussa lausunnossa esitettyihin kysymyksiin. Helmikuussa 2008 Suomi vastaanotti komission perustellun lausunnon, jossa katsotaan, että Suomi ei ole saattanut työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Tämän jälkeen eduskunta muutti lakia seuraavasti:

Laki yhdenvertaisuuslain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:

7 §

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;

2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin;

3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Missä on sitten pihvi? Pihvi luuraa siinä, että Ahvenanmaan itsehallinnon nykyinen tilanne on erinomainen esimerkki siitä mitä käänteisrasismi ja ns.positiivinen syrjintä  saattaa ikävimmillään pitää sisällään. Kun tämän itsehallinnon suhteutettu kalleus per capita sekä  aito ja avoin rasismi maksajan roolissa olevaa suomalaisten (suomea äidinkielenään puhuvaa) enemmistöä kohtaan.

Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että päättäjämme ovat sallineet samankaltaisten enemmistöä syrjivien käytäntöjen levitä myös muiden vähemmistöjen – jopa keinotekoisesti tehtyjen sellaisten – kohteluun ja erikoisaseman luomiseen.

Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.

Sanoi sitten kuka tahansa selittelijä sitten aivan mitä tahansa

Lähteet: Eduskunta, HS, Åsub, YLE, EU, Finlex

Site Meter

Rasismi on Suomessa pelottavan voimakasta ja estotonta, kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, ja kun maahanmuuttoasioihin perehtyneet tutkijat saavat viharyöpyn vastaansa aina julkisuudessa esiinnyttyään.

Entinen stalinisti ja nykyinen vihreä MEP Satu Hassi US-blogissaan 23.3.2010.

Tuo kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan läpi. Se valaisee hyvin viime viikolla mediassa pinnalle paukahtanutta rasismi-sitä-rasismi-tätä-teemaa.  Ainakin tämän pienen huomion  kirjoittajalle jäi sellainen kuva, että Hassi on sisäistänyt syvällisesti stalinismin ajatusmaailman.

Erilaisilla keppihevosilla (mukana tämä tutkijoihin liittyvä väite) ympyrää noitarovionsa ympärillä ratsastava Hassi pyrkii (rasismiksi leimaamalla) kieltämään kaiken maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan keskustelun.

Jo tuo lause  kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, kertoo pelkästään kaiken tarvittajan kirjoittajastaan. Hassin maailmassa ministeri on ilmeisesti hallitsija kansa alamaisia. Hallitsija on arvostelun ulkopuolella ja kansa pitäköön suunsa kiinni?

Tässä rasismiin liittyvän käsitteen  iloisessa inflaatiossa on Hassin poliittisessa viiteryhmässä tosin edetty jo harppoen (ja mielikuvitusta käyttäen) vieläkin kauemmas – jopa ilmastonmuutoskritiikki niputetaan hallituksen (itsensä julistaneen) ilmastoasiantuntijan puheenvuorossa iloisesti samaan nippuun rasismin kanssa.

Surkuhupaisinta koko farssissa on  akateemisten tutkijoiden vetäminen mukaan tähän sanavapaudenvastaisen viikon agendaan. Joukko tutkijoitahan esiintyi mediassa ja oli huolissaan siitä, että heitä uhkaillaan ja painostetaan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa.

Kannanottona uhkailuun ja painostamiseen haluan kertoa varsin selväsanaisesti sen, että tämän kirjoituksen kirjoittaja (ja koko blogin toimitus) tuomitsee uhkailun, häiriköinnin ja painostuksen – kohdistuu se sitten keneen keskustelun osapuoleen tahansa.

Se mikä tekee asian (sen vakavuudesta huolimatta) nurinkuriseksi, on asioiden kääntäminen päälaelleen.

Jos tutkija asettautuu jonkun tutkimuksensa kohteena olevan eturyhmän intressien taakse, hän on menettänyt samalla hetkellä uskottavuutensa. Sen voi tosin tehdä myös tuon tutkimuksen ulkopuolellakin – leimautumalla julkisuudessa jonkin osapuolen jäseneksi.

Osaan tutkijoista kohdistuu näihin asioihin liittyviä (aivan oikeutettuja) epäilyksiä ja keskustelun tukehduttaminen kuuluu aika huonosti akateemiseenkin maailmaan.

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto väitti siis viime viikon sananvapaudenvastaisen kampanjan yhteydessä HS:ssa, että:

“Sitä voi verrata sellaisiin historiallisiin tilanteisiin kuin Stalinin ajan Neuvostoliitto tai se, kun Galileo Galilei joutui katolisen kirkon inkvisition uhriksi”


MTV3:n toimittaja Timo Haapala lohkaisi  asian ytimeen varsin osuvasti blogissaan:


Voi herrajumala.

Stalinin ajan Neuvostoliitossa oli kyse valtioterrorismista omia kansalaisia kohtaan. Filosofian tohtorin itkunparahdukset ymmärtäisi, jos tieteenharjoittaja haettaisiin kotoaan sisäministeriön mustalla umpiautoautolla aamuyöstä ja vietäisiiin valtioelimen toimesta kylmään selliin odottamaan aamuista pikaoikeudenkäyntiä, johon ei olisi valitusoikeutta, mutta luodin hinta perittäisiin omaisilta. Sellaista se oli Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Toinen vaihtoehto saattoi jollekin filosofian tohtorille tai matemaatikolle olla, että reilut parikymmentä vuotta kului Gulagissa Siperian takana metsätöitä harjoittaessa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuka valtion edustaja on tieteenharjoittajaa uhkaillut niin reippaasti, että tulee Stalinin Neuvostoliitto mieleen… Nytkin toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri oikein toivoo keskustelua aiheesta…

Niinpä niin…

Koko kupletin juoni on varsin selvä – maahanmuuttokritiikin vaimentaminen ja virallisen linjan kanssa eri mieltä olevien toisinajattelijoiden uhkailu, painostus ja loppupelissä suora rankaiseminenkin.

Tällainen ei kuulu kansanvaltaiseen demokratiaan ja se sotii ihmisoikeuksien perustana olevaa sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan. Rasimin käsitettä laajentamalla ja sananvapauden olemuksen  (kansalaisen suoja hallitsijan mielivaltaa vastaan) päinvastaiseksi hallitsijoiden toimesta kääntämällä astummekin sitten aimo askeleen kohti poliisivaltiota – ja orwellilaista dystopiaa 1984.

Se mihin se kuuluu on esimerkiksi juuri Hassin nuoruudessaan aktiivisesti ja avoimesti kannattamaan stalinismiin.

Kysymys kuuluukin – pääseekö koira koskaan karvoistaan?

Lähteet: US, HS, STT, MTV3, VL

Site Meter

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla – ja jopa etnisellä puhdistuksella – uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

”Toimittaja” Akuliina Saarikoski Uudessa Suomessa 18.3.2009.

Tämä Jyrki Saarikosken tytär alkaa olla ehtymätön typeryyksiä, propagandaa ja epätotuuksia työntävä torvi. Ikävä kyllä Uusi Suomi-nettilehden omistaja  Niklas Herlin on mennyt (ilmeisesti) ajattelemattomuuttaan antamaan tälle YLE:n toimituspäällikön tyttärenä sisään päässeelle käänteisjournalistille (ketä ketä nyt sinänsä oikeasti kiinnostaa suojatyöpaikkalaisten jorinat? )  lisäksi aitoa mediatilaa ja aikaa.

Kunhan Uusi Suomi (ja Herlin) julkaisevat  näitä todellisuuden kahleet journalismista katkaisseita  akuliinailuja riittävän paljon ja pitkään, sen uskottavuus tulee päättymään samalle tasolle Hyysärin kanssa.

On ehkä ihan paikallaan muistuttaa siitä, että Akuliinan muisti pätkii todellisuus on harhautunut nyt aika pahasti (kas, täällä, täällä ja täällä – noista linkeistä löytyy lisää Akuliisan seikkailuja ihmemaassa) siitä miten normivirtanen asian kokee. Kun mietitään, kuka Suomessa uhkailee väkivallalla, on tosiaan syytä muistella, mitä kyseinen ”toimittaja” on itse laukonut julkisuuteen:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

“Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Puhumattakaan niistä Akuliinan heittelemistä ihan suorista väkivallalla uhkailuista:

Jep…

Myös hiljan aikaa sitten uutisvuossa ollut tieto siitä, että ns.eläinaktivistien Turussa vuonna 2008 tekemän yli sata ihmistä hengenvaaraan asettaman tuhopolton tutkinta on edistynyt, liittyy kiinteästi  Akuliinan historiaan.

Akuliina Saarikoski on toiminut Oikeutta Eläimille yhdistyksen tiedottajana,

Oikeutta eläimille-yhdistys on  EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Akuliina kehaisee myös tunnettua vihafoorumiaHommawatchia. Hän kirjoittaa, että Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa, on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Mielenkiintoiseksi tuon toteamuksen tekee se, että toisin kuin Akuliina (jälleen kerran) väittää, tuo foorumi on keskittynyt metakeskusteluun Homma-forumista ja aidon yhteiskunnallisen vihapuheen levittämiseen. Se on saanut tukea tälle linjalleen myös valtakunnallisen tason vasemmistopoliitikolta.

Se mitä tuo vihafoorumi pitää todellisuudessa sisällään, liittyy siis aika kevyesti islamofobiaan –  totuus sen sisällöstä noudattelee tätä polkua:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.


Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!


Panu Hglund (vastauksena edelliseen):


Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.


Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.


Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.


Panu Hglund:

“Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.


Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.


Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.


Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.


Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Jep…

Kun Saarikoski viittaa tuossa kirjoituksessaan toisaalta islamofobiaan ja toisaalta on vaatimassa maallisen islamin virallisia tunnusmerkkejä – minareetteja – suomalaiseen katukuvaan, niin tällainen asioiden yhdistäminen vaikuttaa lähinnä (Saarikosken maailmankatsomuksen kannalta tarkasteltuna) lähinnä mielipuoliselta ajattelulta.

Saarikoski voisi käydä kysymässä Suomen vanhimmalta islamilaiselta yhteisöltä – tataareilta – miten nämä ovat pystyneet harjoittamaan uskontoaan ilman minareetteja jo toista sataa vuotta Suomessa? Vastaus saattaisi yllättää ja Akuliinalle se tuskin sopisi…

Kun anarkistilesbo vaatii Suomeen maallisen islamin tunnuksia, hän istuu mielestäni hieman hassunkurisessa roolissa.

Tästä Akuliinasta  tulee (päivä päivältä enemmän) mieleeni  jotenkin Liisa ihmemaassa – ja etenkin hänen konfliktinsa Herttakuningattaren kanssa.

Lähde: US

Site Meter

Jk. Myös Pasi Turunen on kirjoitellut samasta asiasta.

Onko Suomen laki täydellinen?

HS:n toimituspäällikkö Reetta Räty on päästänyt näppäriltään kerrankin ihan asiallisen ajatuksen . Hän toteaa päivän Hyysärissä, että keskustelu on rasittavaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä, mistä keskustellaan.

Tämä on sellainen asia, josta olen täysin samaa mieltä Reetta-tyttösen kanssa – tosin ilmeisen eri syistä, kuin Räty. Mutta yhtä kaikki, keskustelu, jossa keskustelijat eivät ymmärrä tosiaan, on aika rasittavaa ja yleensä täysin hedelmätöntä.

Ikävä kyllä, tämä asia on lisääntynyt viime aikoina käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siitä on tullut valitettavasti maan tapa. Tällä pohjalla kenenkään tuollaiseen syyllistyvän on turha kitistä siitä, että tämä tiputetaan keskustelusta ja vastauksia ei tule.

Räty heittää omasta puolestaan keskusteluun parikin esimerkkiä. Ensimmäiseksi hän ottaa aiheekseen yhteiskunnalliseen (kansanvallan ulkopuoliseen) kansalaistottelemattomuuteen ja suoranaiseen rikollisuuteen toiminnassaan syyllistyvät ns.eläinoikeusjärjestöt ja heidän tukiverkostonsa vihreät.

Tuosta suunnasta lentelee taas ja jälleen kerran(kevät on ilmeisesti taas tulossa) kovenevia vaatimuksia siitä , että turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa.

Rätyäkin  kiukuttaa hallituksen ja ministerien vastaus siitä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa.

No niin on! Ja siksi nyt ehdotetaan, että lakia pitäisi muuttaa. Voisivatko tarhauksen kannattajat siis perustella, miksi eläinten häkkikasvatuksen pitää olla laillista? Saataisiin kiinnostava keskustelu ihmisten ja eläinten väleistä, ehkä jopa vastuusta ja tunteista.

Mutta ei. Laillinen elinkeino, laillinen ammatti, laillinen turkistarha, sanat soivat keskusteluohjelmissa, blogeissa, kyselytunnilla.

Ongelma tässä keskustelussa ei ole kuitenkaan laillinen elinkeino – ongelma on se, että reettarädyt ja kettutytöt pyrkivät määrittelemään oman maailmankuvansa mukaan oikean ja väärän – ja pakottaisivat muutkin varsin mielellään joko alistumaan tahtoonsa tai muuttamaan oman mielipiteensä kulloisestakin asiasta.

Ottamatta tässä muutenkaan kantaa siihen, että koskevatko ihmisoikeudet eläimiä, niin tietynlainen ulkopuolisuus, maailmankuvan pahanlainen vääristyminen ja puhdas omien tavoitteiden härkäpäiseen ajamiseen (laillisesti tai laittomasti) perustuva itsekkyys loistaa läpi.

Mitä vahvemmaksi ns.kansalaistottelemattomuuden ja suoranaisen rikollisen painostuksen annetaan kasvaa tässä maassa, sitä kauemmaksi luisumme kansanvaltaisesta ajattelusta ja yhteiskuntajärjestyksemme (rauhasta nyt puhumattakaan) rapisee pala palalta pienien kovaäänisten painostusryhmien vaatimusten jalkoihin.

Jokainen voi miettiä sitä, kuinka paljon eri ryhmien  keskinäistä ymmärrystä lisää se, että yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu huuto- ja uhkailukilpailuksi.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin eräistä asioista Reetan kanssa samaakin mieltä.Reetta menee erään todellisen yhteiskunnallisen ongelmamme  olemukseen.

Suomessa ei voi puhua vaalirahasta toistelematta, että rahankeräys ja tuen ottaminen on laillista. Niinhän se on. Vaalirahailmoitukseen on laillista kirjoittaa KMS, vaikka raha on tullut yritykseltä, jolla on jokin syy peittää lahjoituksensa.

Miksi rahan alkuperän peittäminen sallitaan?

Siitä ei puhuta, kun rikostutkintoja riittää, ja noin muuten: vaalirahoitus on laillista, niin laillista.

Miksi meillä on eduskunta, jonka työ on säätää lakeja, jos lait ovat jo nyt erehtymättömiä? Olemmeko saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa Suomen laki määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin? Ja miksi ihmeessä juuri kansanedustajat ovat kovimpia perustelemaan kantojaan lailla – he kuitenkin muuttavat lakeja työkseen!

Reetta vastasi itse esittämäänsä kysymykseen. Vanha sananlasku sanoo, ettei korppi korpin silmää noki – ei tässäkään tapauksessa.

Niin kauan kuin monipuoluejärjestelmäämme kuuluva parlamentarismi huseeraa kukkona tunkiolla ja poliittisen kaurapuurokompromissein huolehditaan siitä, että kaikki poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti asemastaan jakokoneiston jäseninä, niin pitkään on turha olettaa eduskunnan puuttuvan sisällään olevaan rakenteelliseen korruptioon.

Vaikka maailmalla Suomea on pidetty pitkään korruptiovapaana vyöhykkeenä, niin KMS:n, Punajuuren ja Nuorisosäätiön kautta julkisuuteen tulleet yhteiskunnallisesti epämiellyttävät asiat eivät olleet ns. yksittäistapauksia.

Ne olivat vain jäävuoren huippu siitä suomalaiseen politiikkaan vuosikymmenien saatossa hiipineestä korruptiosta ja julkisen aseman väärinkäyttämisestä. Ainoa tapa päästä siitä eroon on siirtyminen suoraan kansanvaltaan – ja valvontaan.

Räty kommentoi kirjoituksessaan myös luterilaista kansankirkkoamme. Aikaisemmin hän on keskittynyt kirkon ja siihen liittyvien traditioiden mollaamiseen, mutta nyt hän löytää jotain omasta mielestään positiivistakin kirkon toiminnasta.

Viime viikolla apulaisoikeusasiamies ilmoitti, että kirkolla ei ole laillista oikeutta antaa turvapaikkaa ihmiselle, jota ollaan karkottamassa.

Kirkosta vastattiin, että laki tai sen tulkinta voivat olla epäoikeudenmukaisia. Silloin pitää vaatia oikeutta.

Kerrankin: hyvä kirkko!

Tämäkin noudattaa samaa kaavaa. Ateistit katsovat oikeudekseen komennella sellaista instanssia, jonka jäseniä he eivät olet. Kun kirkko suorittaa omaa yhteisöllistä tehtäväänsä, se kelpaa näiden ihmisten sylkykupiksi tai se unohdetaan kokonaan. Vai olettekko lukeneet Reetan tai jonkun hänen tovereistaan kirjoittaneen koskaan esimerkiksi Kirkon kotimaanavusta?

Kirkon olisi tässä tilanteessa hyvä muistaa se koko olemuksensa ydin: antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalan on.

Unohtamatta siitä, että kirkko koostuu omista jäsenistään ja kirkon pitäisi olla yhteisönä heidän puolellaan –  eikä etenkään toimia jonkin marginaaliryhmän,  toisuskoisten tai ateistien käsikassarana.

Jos kirkko sellaiseksi muuttuu yleisemminkin, sekin vaipuu syvemmälle ja syvemälle siihen suohon, jossa se kieltäytyy ymmärtämästä.

Omia jäseniään.

Lähteet: HS, STT

Site Meter

Kuva:HS

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) vastaili viime Kuukausiliitteessä kansalaisten kysymyksiin. Kysymykset olivat laatineet verkkosivusto Homma-forumin jäsenet. Homman keskusteluissa kaiken maailman tulokkaita ja thorsseja silitetään nyrkillä tanakasti vastakarvaan.

Ministerin haastattelun sai aloittaa nimimerkki Sivulause. Hän luonnehti maahanmuuttoa Suomelle taloudelliseksi rasitteeksi ja kysyi, kuinka ”perustelette kyseisen hyväntekeväisyyden suomalaisille veronmaksajille”. Thors vastasi Suomen sitoutuneen ”YK:ssa ja EU:ssa ihmisoikeusnormeihin. Jos ihminen kohtaa kotimaassaan vainoa, hänelle on tarjottava turvapaikka. Se on osa meidän kansainvälistä vastuutamme”.

Ministeri myös arveli, että Suomessa on ”niitä, jotka ajattelevat, että meillä on oma hyvinvointivaltiomme eikä siitä riitä muille kuin suomalaisille”.

Suomi on vauras, vakaa maa, hyvinvointivaltio. Semmoiseen on onni – onnellinen sattuma – syntyä.

Vaan tasan eivät käy onnen lahjat.

Thorsin vastauksista lienee luettavissa, että sattuman satoa on lupa ja myös velvollisuus tasoittaa. Rikas Suomi ei siitä köyhdy, että antaa omastaan myös muille.

Lottovoittajan vastuun, rikkaan vastuun lisäksi Suomen velvollisuutta auttaa voi perustella myös maamme siirtomaahistorialla. Se alkoi viimeistään – saamelaisethan on alistettu jo ammoin – vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Unionin muita jäseniä ovat muun muassa Britannia, Ranska, Espanja, Portugali, Hollanti, Belgia, Saksa ja Italia. Ne valloittivat aikoinaan suuren osan muuta maailmaa, rosvosivat rikkauksia ja raaka-aineita, vetivät mielivaltaisia rajoja ja jättivät lopulta jälkeensä raunioituneita ja rampoja haiteja, somalioita, kongoja ja afganistaneita.

Suomen EU-jäsenyys ei tarkoita vain vapaata kauppaa, yhteistä rahaa ja alhaisia korkoja tai joutavia kurkku- ja kalakukkodirektiivejä, vaan myös osuutta yhteisestä historiasta. Suomi otti paitsi euron, myös kaiken sen mistä eurot on lyöty: inkojen ja atsteekkien kullan, Kongon timantit ja kuparin, orjien veren ja hien.

Suomalaista toimeentulotukea kirjeessä sukulaisille Somaliaan? Siinä euro palaa syntysijoilleen.

HS:n toimittaja Matti Huuskonen 14.2.2010.

Site Meter

Päivitys 14022010 1621: Myös (ainakin)  Pikkupoika  kirjoittaa tästä aiheesta.

Päivitys 14022010 1637: Myös Yrjöperskeles puuttuu aiheseen.

Helsingin Sanomat ei yllätä. Jos uutisaiheissa tai toimittajakunnan ns.kommenteista ei sattuisi löytymään vahvaa suomalaisvihaa, niin sitä löytyy aivan varmasti lehden paperiversion yleisönosastolta.

Tyyli on sama – ainoastaan agendaa kuvaava propagandasanasto muuttuu vuosien mittaan. Sanoma kuitenkin pysyy hämmästyttävän samana. Otetaan eräs esimerkki vuodelta 1970:

Neuvostovastaisuus selittyy nationalismilla

Jukka Paaso

Helsingin Sanomien mielipidesivulla on ihmetelty sitä, miksi suomalaisilla on Neuvostoliittoa kohtaan usein hyvin negatiivinen asenne. Tärkein syy neuvostovastaisuuteen on suomalaiskansallinen nationalismi. Meidät on kasvatettu yksisilmäisiksi, sinivalkoisiksi ihmisiksi.

Suomalaisuusvalaan kuuluu ensimmäiseksi iskulause ”yksi mieli, kieli ja kansa”. Siinä kootaan kasaan omia joukkoja ja ajetaan ”sivullisia” ulos kehästä. Koulussa tämä on päntätty jokaisen kalloon itsestäänselvyydeksi.

Suomalaisten urheiluhulluuskin saa voimansa samanlaisesta nationalismista. Tärkeintä on, että suomalainen voittaa. Suomi–Ruotsi-maaotteluissa koetellaan eniten heikon suomalaisen itsetunnon rajoja.

Tällaisesta kuviosta on pitkä matka uuteen, suvaitsevaan ja sosialistiseen valtiokehitykseen.

Turku

Jos nyt pysytään asiassa, niin kyse oli hieman kieli poskessa väännetystä versiosta tänään Hyysärissä julkaistusta Paason kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta. Alkuperäinen näyttää tältä:

Maahanmuuttajavastaisuus selittyy nationalismilla

Jukka Paaso

Helsingin Sanomien mielipidesivulla on ihmetelty sitä, miksi suomalaisilla on maahanmuuttajia kohtaan usein hyvin negatiivinen asenne. Tärkein syy maahanmuuttajavastaisuuteen on suomalaiskansallinen nationalismi. Meidät on kasvatettu yksisilmäisiksi, sinivalkoisiksi ihmisiksi.

Suomalaisuusvalaan kuuluu ensimmäiseksi iskulause ”yksi mieli, kieli ja kansa”. Siinä kootaan kasaan omia joukkoja ja ajetaan ”sivullisia” ulos kehästä. Koulussa tämä on päntätty jokaisen kalloon itsestäänselvyydeksi.

Suomalaisten urheiluhulluuskin saa voimansa samanlaisesta nationalismista. Tärkeintä on, että suomalainen voittaa. Suomi–Ruotsi-maaotteluissa koetellaan eniten heikon suomalaisen itsetunnon rajoja.

Tällaisesta kuviosta on pitkä matka uuteen, suvaitsevaan ja monikulttuuriseen valtiokehitykseen.

Turku

Juu… mikään ei muutu…

Lähde: HS

Site Meter

Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

Kirsi Hytinantti ja Anna G. Mikkonen Hyysärin Vieraskynässä 28.12.2009.

Näin siis  humanitaarista maahanmuuttoa  elinkeinonaan (l. verovaroja) pitävä Pakolaisapu ry:ssä vaikuttava sekä kansainvälistä ihmiskauppaa ruokkiva kukkahattukaksikko.

Kuva:HS Kuva:HS

Hytinantti on varatuomari joka on toiminut turvapaikkaa hakevien lasten lakimiehenä. Mikkonen on valtiotieteiden maisteri  joka toimii yksin tulleiden lasten edustajana.

Kun  Hytinantin rahastuskoneisto (Pakolaisapu ry) sai samasta puusta elävältä Amnesty Internationalilta vuoden 2008 kynttiläpalkinnon hän  totesi, että tänne tulevien ihmisten puolesta todella haluaa tehdä työtä, eikä työ ole millään tavalla turhaa.

Mikkonen puolestaan  peittää taustansa valtiotieteiden maisterin arvonsa taakse. Hän edustaa humanitaarisen maahanmuuton lisäksi toista samanlaista ( itse itseään kasvattavaa ja verovaroilla subventoitua) inhimillisen kärsimyksen rahastamiseen erikoistunutta alaa – yksityisellä sektorilla pyöritettyä  lastensuojelua.

Heitä yhdistää siis se, että humanitaarinen  maahanmuutto on elintärkeä asia – siis heille itselleen. He edustavat sitä joukkoa, joka on onnistunut rakentamaan itselleen elinkeinon toisten ihmisten kärsimyksistä – veronmaksajien kustantamana.

Heitä ei tunnu kiinnostavan se tosiasia, että heidän puuhastelunsa seurauksena huomattavia summia  suomalaisten veronmaksajien taskuistaan puristamia verovaroja siirtyy erinäisten välikäsien kautta ihmiskauppiaille ja kasvottomalle kansainväliselle rikollisuudelle.

Ylläpitääkseen elinkeinonsa kannattavana, heidän on pakko esittää yllälainatun kaltaisia epätosia väitteitä julkisuudessa.

Vielä hassummaksi tuo väite muuttuu, kun lukee tuon propagandakirjoituksen  jatkon:

Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Niin?

Jos Hytinantin ja Mikkosen esittämän väitteen mukaan tällaista ns.ankkurilasta ei siis ole lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään, niin miten on mahdollista, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi?

Siitä toki täytyy olla Hytinantin ja Mikkosen kanssa samaa mieltä, että ulkomaalaislainuudistuksessa on tapahtumassa suuri virhe.

Uudesta laista pitää poistaa kokonaan laajamittainen (suomalaisen ydinperhekäsityksen vastainen) perheenyhdistäminen ja alaikäisille ei pidä antaa pysyvää  turvapaikkaa (etenkään perheenyhdistämistarkoituksessa).

Muutenkin tässä maassa olisi syytä käydä jo pikkuhiljaa vakavaa  keskustelua siitä, kenen etujen mukaista on  ihmisten salakuljettaminen maapallon toiselta puolelta (eri luonnonolosuhteiden, kulttuurin ja uskonnon)  piiristä Suomeen?

Onko se pakolaisen tai määränpäämaan kansalaisten (suomalaisten) etujen mukaista?

Vai palveleeko se paremmin diktaattorien, naapurimaiden valtaajien, etnistä puhdistusta harjoittavien, ekspansiivisen islamin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskauppiaiden ja verovaroilla yksityistä bisnestä pyörittävien suomalaisten kukkahattuilijoiden etuja?

Joku rinnasti jossain suomalaisen työttömän ja sairaseläkeläisen samaan asemaan näiden verovaroilla varallisuuttaan kartuttavien juristien ja humanistien kanssa.

Minusta tuo rinnastus on väärä.

Työtön ja sairaseläkeläinen on pakkotilanteessa – verovaroja omaksi hyödykseen käyttävä ns.humanitaarista työtä tekevä kukkahattuilija on härski saalistaja.

Lähteet: HS, Amnesty

Site Meter

Monien mielestä on väärin, että eläinaktivistit murtautuvat sikaloihin videokameroidensa kanssa. Minusta he tekevät arvokasta työtä pakon edessä. Kun systeemi ei toimi, sitä pitää vähän rymistellä käyntiin.

HS:n toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen avautuu lehdessään 12.12.2009

Tämä Mikko-Pekan kommentti ja EVR:n laittomuuksiin muutenkin  liittyvä uutisointi kuvaa hyvin sitä nykyistä tilannetta, jossa suomalainen media  on rähmällään kaikenlaisen vasemmistolaisen kansalaisaktivismin edessä, eikä pysty enää tekemään tehtäväänsä.

Jotta nyt kenellekään ei jäisi epäselväksi se, mistä tässä on kyse, niin kannattaa muistaa, että nämä ns. eläinaktivistit käyttävät eläintensuojelua (kuten muitakin asioita ) vain puhtaana keppihevosena tavoitteeseensa päästäkseen. Avainsana on edelleen Akuliina.

Niin – tällaisen moraalin suurin ongelma on se, että jos jokainen meistä rymistelisi systeemiä käyntiin silloin, kun se ei kunkin oman henkilökohtaisen näkemyksen ja mielipiteen kannalta toimi, päätyismme aika nopeasti täyteen kaaokseen ja vahvemman valtaan.

Anarkiaan.

Meillä on kansalaisyhteiskunta ja yhteisesti sovitut säännöt sen vuoksi, ettei anarkiaa pääsisi syntymään ja , että kaikkien oikeudet olisivat yhtäläiset. Jos ajaudumme anarkiaan, siitä on vain askel feodalismiin ja maaorjuuteen.

Sitäkö nämä mikkopekat haluavat?

Nyt nimittäin näyttää siltä, että mikkopekka on hyväuskoinen hölmö tai vaihtoehtoisesti nämä mikkopekat ymmärtävät täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähde: HS


Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia koskevan uutisen. Uutisen mukaan kyseisen poliitikon vieraskirja on jouduttu hiljattain sulkemaan törkyviestien vuoksi.  Luotettava (?) valtakunnallinen ykkösmediamme uutisoi alunperin näin 22.11.2009 kello  1:27:

Törkyviestit sulkivat ministerin nettivieraskirjan

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r) on joutunut sulkemaan internetsivujensa yhteydessä pitämänsä vieraskirjan törkyviestien vuoksi.

Syyksi kirjan sulkemiseen ilmoitetaan lyhyesti ”Vieraskirja suljettu toistaiseksi asiattomien viestien vuoksi”.

Thors ei kerro törkyviestien laatua.

Viime aikoina netissä on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Keskustelua on käyty ajoittain kovasanaisesti.

Se mikä on mielenkiintoista, on vanha totuus siitä, että kepu Hyysäri pettää aina. Tässä hieman myöhäisempi versio samasta uutisesta,  Päivitetty: 22.11.2009 15:32:

Törkyviestit pitävät ministerin vieraskirjan kiinni

22.11.2009 1:27 | Päivitetty: 22.11.2009 15:32

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) internetsivujensa yhteydessä pitämä vieraskirja pysyy kiinni. ”Sitä ei ole mahdollista valvoa, ja siksi tuntuu mahdottomalta avata sitä uudestaan”, Thors sanoo.

Vieraskirja suljettiin jo pari vuotta sitten nimenomaan maahanmuuttokeskusteluun liittyvien asiattomien viestien vuoksi. Kirja on ollut sulkemisensa jälkeen kiinni koko ajan.

Osa viesteistä oli hyvin aggressiivisia ja törkyisiä.

Thors ottaa kuitenkin yhä vastaan sähköpostia, ja pyrkii vastaamaan asiallisiin kysymyksiin. Aikaa saattaa tosin kulua pitkään.

Osa postista on edelleen epäasiallista.

Viime aikoina on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Nämä keskustelut eivät ole kuitenkaan syynä vieraskirjan kiinni pysymiseen, vaan syynä on nimenomaan monesti asiattomaksi yltyvä maahanmuuttokeskustelu.


Aika noloa – jopa Hyysäriltä, eikö vain? Tässä on tietysti saattanut käydä myös niin, että penaali Jukka Perttu on innoissaan tarttunut omaa maailmankuvaansa peilaavaan uutisvihjeeseen (joka on mahdollisesti lähtenyt Thorsilta tai tämän lähipiiriltä?) ja julkaissut uutisen sen kummemmin sitä tarkastamatta.

Minulle tämä ei ainakaan ollut mikään kovin tuore uutinen noin muutenkaan.

Lähde: HS

Site Meter

Päivän Hyysäri on julkaissut Sunnuntai-sivuillaan reportaasin Hakunilasta. Otsikolla Me olimme Hakunila kirjoitettu kokonaisuus on yllättävänkin asiallinen kyseisen lehden viherhomofeministisen toimittajapiirin kirjoittamaksi.

Penaali Tommi Nieminen kirjoittaa, että kun maahanmuuttajat tulevat lähiöön, kantaväestö alkaa muuttaa pois. Tukholman Tenstassa, Malmön Rosengårdissa ja Kööpenhaminan Nörrebrossa maahanmuuttajat ovat jo suuri enemmistö. Nyt sama tapahtuu myös Suomessa. Jukkis Järäinen ja muut Hakunilassa 1970-luvulta asuneet uudisraivaajat kertovat, miltä tuntuu, kun maahanmuuttajat valtaavat kotikadun.

Pääasiallisesti artikkeli onkin – kuten jo todettiin – yllättävän asiallinen. Mutta kuten aina Hyysärin kyseessä ollessa, tekstin joukkoon on pudoteltu myös aimo annos mitä typerintä mokupropagandaa.

Jokainen voi itse miettiä näiden väitteiden todellisuusarvoa:

Hakunilassa on helppo unohtaa, että ulkomaalaisten maahanmuutto on pääsääntöisesti hyvä asia. Ilman sitä Suomi ummehtuisi. Kansa vanhenisi, ja työikäisten osuus pienenisi. Monet innovaatiot, yritykset ja palvelut eivät koskaan syntyisi.

Se mitä Hyysärin toimittaja pitää ummehtuneisuutena, on perusta yhdenvertaisuuteen perustuvalle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Tosin tällä menolla toimittaja saa tahtonsa läpi ja pääsemme moisista risteistä eroon Suomessakin.

Kansan vanheneminen on kupla, joka on puhkaistu jo ajat sitten. Nykyiset suuret ikäluokat ovat sodan aiheuttama tilastollinen harha. Tämä harha katoaa suurten ikäluokkien mukana noin parissakymmenessä vuodessa. On järjen köyhyyttä hankkia kieli- ja ammattitaidottomia siirtolaisia tällaisen kuplan vuoksi Suomeen. Aivan yhtä järjetöntä on myös se, että Suomessa olisi tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuustyöpaikkoja, joihin tarvitaan työvoimarmeijaa.

Tällainen ns. humanitaarinen maahanmuutto on muuton kohteena olevalle yhteiskunnalle aina yhteiskunnan huoltosuhdetta rasittava tekijä. Lisäksi tuollainen maahanmuutto massiivisena tapahtumana  on myös De Facto valloitukseen ja sotatoimeen rinnastettava vihamielinen kansainvaellus.

Ja näkisi nyt sitten sen ensimmäisenkin sosiaalisin perustein maahanmuuttaneen tekemän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävän innovaation – kebab ja pizza ovat jo keksittyjä.

Eikä siinä vielä kaikki. Seesteisen ja rauhallisen tilastokerronnan päätteeksi  Nieminen tulee hieman takavasemmalta ja täräyttää näin:

Terveisiä metropolipoliitikoille: Se, että maahanmuuttajat asuisivat tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua – Töölöstä Hakunilaan -, olisi kaikkien etu. Maahanmuuttajalähiössä on vaarana, ettei moni koskaan opi suomen kieltä. Se johtaa työttömyyteen ja köyhyyteen, ja samaa putkea katkeroitumiseen.

Tämä liittyy Hyysärissä viikolla julkistettuun vaatimukseen siitä, että heimoperheille pitäisi muka järjestää luksusasuntoja kaupungin parhailta paikoilta. Lisäksi se, että toimittajan mukaan sosiaaliset maahanmuuttajat päättäisivät asuntopolitiikasta ei ole peräisin tästä maailmasta.

Mielestäni jo pelkkä ajatuskin siitä, että kaikkien agraari- ja paimentolaisyhteisöistä (humanitaarisin syin) Suomeen saapuneiden pitäisi asua Suomeen  päästyään  joko pääkaupungissa tai jossain muussa kasvukeskuksessa, on varsin omituinen.

Jos humanitaarisin syin Suomeen päässyt ihminen tällaista vaatii, niin ainakin minusta tuollaisen maahanmuuttajan motivaatio Suomeen tuloon on ollut nimenomaan länsimaiseen urbaaniin ympäristöön pääseminen – siis elintason nostamiseen tähtäävä sosiaaliturismi.

Maassa maan tavalla tai maasta pois. Ehdottomasti kuitenkin paras metodi estää maahanmuuttajaslummien syntyminen, on estää humanitaarinen maahanmuutto Suomeen kokonaan. Oppia päättäjät voivat ottaa esimerkiksi Ruotsin tekemistä virheistä.

Varsin yksinkertaista ja totta.

Hyvinvointivaltiolla on  omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Pohjoismaiden  suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Pohjoismaihin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että pohjoismaalainen hyvinvointivaltiojärjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, Christopher Caldwell

Site Meter

Päivitys 22112009 1747: Kyseinen reportaasi on kaikkien luettavissa Hyysärin nettisivuilla. Kirjoitus löytyy täältä.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää oli aktiivisesti auttamassa ensimmäisiä Suomeen rantautuneita diktaattori Siad Barren klaanilaisia  ja läheisiä.

Tuolloinen Pakolaisapu ry:n lakimies osoitti jo silloin suomalaiseen lainsäädäntöön kohdistuvan  kunnioituksensa määrän neuvomalla maahamme kutsumatta tulleita vieraita repimään matkustusasiakirjansa ja hakemaan Suomesta turvapaikkaa.

Näin Suurpää järjesti itselleen sopivasti hyvin palkattuja töitä suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen ilmiselvä seuraus töästä toiminnasta on se, että näin aktiivinen ja lakia täysin omalla tavallaan jo tuolloin tulkinut neito pääsi lopulta lainvalvojaksi eli vähemmistövaltuutetuksi (täysin vastoin virkamieheltä yleensä vaadittavaa puolueettomuuskriteeriä).

Onneksi olkoon.

Eräs Suurpäähän liittyvä asia on kuitenkin kaivanut ja vaivannut  jo vuosia. Se koskee Johannan aikakäsitystä. Minun on vaikea ymmärtää oman aikakäsitykseni kautta sitä, että kun Suurpää sanoi Helsingin Sanomille antamassaan  haastattelussa 21.4.1991 , että ”Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta”, mitä hän oikeastaan tarkoitti?

Oman näkemykseni mukaan tuosta lausunnosta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta ja tulos on uutisten mukaan tämä.

Lähde: HS

Site Meter

… lehdessä on kuulemma pieni mutta vaikutusvaltainen viherhomofeministinen toimittajapiiri, joka vahtii lehden sisältöä samalla tavalla kuin taistolaiset 70-luvulla.

”Nyt-liitteessä kokolihaa syövä heteromies voi esiintyä vain laskussa-palstalla.”

Aarno ”Loka” Laitinen entisestä työantajastaan kyseisen lehden Sunnuntai-osiossa 15.11.2008.

Lähde: HS

 

Site Meter

Päivän Hyysärissä oli penaali Anna Paljakan sepustama väestönkasvuun liittyvä kirjoitus. Tuo kirjoitus loppui sanoihin Väestökysymys on vakava. Koska tahansa voi taantumuksellisten hallitusten tai paavien vaikutuksesta tulla takapakkia.


Taantumuksellisuus?

Tuo sana on peräisin maasta jota ei ole enää olemassakaan ja sitä on käytetty yleensä pyhittämään yli sadan miljoonan ihmisen murhatyöt viime vuosisadalla.

Eikä sitä ole normaalisti (edes pahimpaan 1970-luvun rähmälläänolon aikaan) totuttu pitämään puolueettoman valtakunnallisen päivälehden sanavarastoon kuuluvana.

Ei – se kuuluu enemmänkin tuonne Tiedonantajan suuntaan – kuten varmaan Paljakkakin?

Lähde: HS

Site Meter

”Kriittiset” julmissa unelmissaan toivovat juuri näkevänsä jonkun katuojassa, se todistaisi heille heidän omaa paremmuuttaa ihmisenä, kun ovat onnistuneet saamaan sen näyttöpäätteen ääressä kyyristelyhomman, aivan samaan tapaan kuin natsit pakottivat juutalaiset ulostamaan ratapenkalla, jotta ihmiset saivat todisteen juutalaisten ali-ihmisyydestä.

Vihreiden edustaja Joni Pelkonen Hyysärin Punavuoren vastaanottokeskukseen ja kasvavaan maahanmuuttoon liittyvässä – muuten asiallisessa -verkkokeskustelussa.

Joni – enää et edes naurata. Sinä olet lähinnä säälittävä.

Et siis pysty kirjoittamaan näköjään yhtään kommenttia heiluttamatta natsikorttia kaikkia kanssasi eri mieltä olevia kohtaan?


Huokaus…

Site Meter

”Missään ei ole niin pahoja ihmisiä kuin Suomessa”

Romanikerjäläinen Virginia Moldovan Hyysärin artikkelin mukaan.

Tällaisen johtopäätöksen jälkeen (hänen asemassaan) tuntuisi (ainakin minusta) hyvin luontevalta pakata tavarat ja poistua moisesta paheen pesästä.

Lähde: HS

Site Meter

Hyysärin  itseään, kansaansa ja kulttuuriaan vihaava toimittajantaimi Vesa Mäkinen on päästänyt meihin alkuperäisasukkaisiin (ainakin epäilyksen tasolla)   halveksuen, vaatimuksia esittäen ja julkirasistisesti suhtautuvan Percy Mashairen julistamaan vihapropagandaansa suomalaisia kohtaan valtakunnan suurimman päivälehden sivuilla.

    Kuva:HS

Juttu alkaa suomalaisia halventavalla otsikolla, Perisuomalainen pahe ryypiskely vaikeuttaa islaminuskoisten maahanmuuttajien harrastuksia Suomessa.

Eikä siinä vielä kaikki – ei tietenkään. Koko propagandateksti  on kirjoitettu ns.puukottaminen kännissä on suomalaisten geneettinen ominaisuus tyyliin.

Mäkinen kirjoittaa

suomalaiset kuluttavat alkoholia konserteissa, näyttelyissä, teatterissa ja jalkapallo-otteluiden jälkeen. Suurin osa muslimeista kaihtaa alkoholia, ja monet heistä kokevat suomalaisten kanssa harrastamisen vieraaksi.

Muun tärkeämmän toiminnan puutteessa, Helsingin kaupungin tietokeskus selvitti maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoa. Viinaongelma nousi tämän (jonkun mielestä ilmeisesti yhteiskuntamme kannalta elintärkeän)tutkimuksen perusteella esille yhtenä olennaisena syynä, minkä vuoksi maahanmuuttajat harrastavat viihdettä ja kulttuuria paljolti omissa joukoissaan.

Hyysärin toimituksessa on (hassua kyllä) huomattu myös sellainen seikka, että  maahanmuuttajien oma kulttuuri jarruttaa tutkimuksen mukaan joitain harrasteita. 18-vuotias Suleqo Yussuf on yksi harvoja somalialaistaustaisia naisjalkapalloilijoita. Somalialaiseen kulttuuriin tyttöjen futis ei kuulu.

Yussufin joukkue  Puistolan urheilijat pelaa naisten kolmannessa divisioonassa.

Näin siis kuitenkin on –  kaikesta suomalaisesta viinanjuonnista huolimatta. Toisaalta onhan Suomessa raittiusyhdistyksiä, helluntalaisseurakuntia ja rauhanyhdistyksiä – näiden piirissä ei tosiaan viinan kanssa läträtä.

Näille alkoholinkäytön mörkönä näkeville muslimeille toivotan, että uskallusta mukaan ja rohkeasti ensi kesän suviseuroille . Ehkä sieltä löytyy jotain sellaista, mistä on heillekin hyötyä Suomessa  – ja mikä on taatusti Jumalaa rakastavaa ja raitista.

Tässä vaiheessa tulee mieleen varsin nopeasti kysymys, että ovatko nämä Suomeen hyvää hyvyyttämme päästämämme  ihmiset ihan oikeassa maassa ja paikassa? Miten on mahdollista, että toistasataa vuotta Suomesssa olleella tataarivähemmistöllä ei ole tällaisia ongelmia elämisessään kultturissamme?

Yleinen oletus on se, että vieraat kunnioittavat maan tapoja ja sopeutuvat niihin. Jos näin ei tapahdu, vieraan on syytä poistua isäntäväen nurkista – ja vauhdilla. Tämän totuuden ymmärtämisestä on tosin viime aikoina ollut entistä enemmän viiteitä.

En sitten tiedä onko tässä kyse pelkästään monikulttuurin edessä rähmälläänolevien perseennuolijoiden päiväunista vai aito maahanmuuttajan pyrkimys muuttaa suomalainen yhteiskunta omanlaisekseen.

Percy Mashairen tapauksessa tuollainen (mahdollinen) halu on varsin pelottava tulevaisuudennäkymä rauhallisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme *).

Johtuisiko   näiden tuoretta verta edustavien islaminuskoisten maahanmuuttajien (ainakin tämän äänekkään osan) ongelma siitä, että he eivät kenties halua kunniottaa sitä valtakulttuuria, jonka suvaitsevaisuudesta ja armosta he yleensä saavat Suomessa olla?

He eivät ole ehkä sisäistäneet (tai edes halunneet sisäistää) enemmistödemokratiaan kuuluvaa ajatusta siitä, että enemmistö sanelee (vähemmistön oikeuksia kunnioittaen) sen mitä missäkin yhteisössä tapahtuu ja mikä on sopivaa. Tässä tapauksessa myös käsite maassa maan tavalla näyttäisi olevan täysin tuntematon.

Olisiko myös kyse siitä, että ainakin osa  nykyisin Suomeen tulevista maahanmuuttajista ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he  ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille?

Lähde: HS

Site Meter

*)Asiaan jotenkin liittyen.  P.Mashaire on ymmärtänyt aikaisemmin varsin syväällisesti Zimbabven Rhodesian diktaattorin Robert Mugaben hirmuhallintoa ja kyseisen maan kivikaudelle palauttamista.

Tämä kirjoitus on julkaistu Hyysärissä 28.5.2000.

Valkoisten isien synnit vainoavat lapsia

Läntiset tiedotusvälineet saivat herkkupalan, kun Zimbabwen mustat alkoivat vallata valkoisten maatiloja, kirjoittaa Suomessa asuva zimbabwelainen toimittaja Percy Mashaire.

J uuri nyt ei ole helppo olla zimbabwelainen Suomessa. Suomalaisten kanssa käy useimmiten näin: kun ensin on vastannut vakiokysymykseen ”Mistä olet kotoisin?”, saa aina kuulla saman analyysin: ”Ai, siitä maasta, jossa valkoiset tapetaan ja heiltä riistetään maat. Eikö olekin kamalaa!”

Suomessa asuvat afrikkalaiset puolestaan kysyvät, miksi valkoiset ylipäänsä omistavat maata Zimbabwessa. Suurin osa on valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan asiasta, mutta eivät kaikki. Radikaalien mielestä asia on yksinkertainen: zimbabwelaisten pitää ottaa omat maansa takaisin.

Yritin kerran selittää eräälle radikaalille afrikkalaiselle, että se olisi tappoisku Zimbabwen maataloudesta riippuvaiselle taloudelle.

”Ei haittaa, pääasia on saada maat takaisin!” kaveri rähisi.

Olen huomannut, että ulkomailla asuvat afrikkalaiset ovat jyrkempiä kuin Zimbabwessa asuvat. Se johtuu siitä, että Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin siirtyneet afrikkalaiset kohtaavat arkielämässään niin paljon rasismia, että heidän on hyvin vaikea hyväksyä valkoisia siirtolaisia mustien omalla mantereella. Turisteja tai ulkomaisia työntekijöitä voidaan kyllä sietää, mutta ei maata omistavia siirtolaisia.

Zimbabwessa tilanne on toisin päin. Maanomistus on mielipidemittauksien mukaan maan tärkein asia juuri nyt vain joka kymmenennelle zimbabwelaiselle. Kansalle tärkeintä olisi saada maan sairas talous kuntoon.

Sekä inflaatio että työttömyys ovat yli 50 prosenttia. Suhteellisen rikkaassa maassa on pulaa polttoaineesta ja sähköstä. Terveydenhuolto on romahtanut.

Kansa ei ymmärrä, miksi Zimbabwen pitäisi lähettää yli 10000 sotilasta taistelemaan Kongon kansantasavallan presidentin Laurent Kabilan rinnalla ja kuluttaa sotaan noin viisi miljoonaa markkaa päivässä samaan aikaan, kun sairaaloista puuttuu tavallisia kipulääkkeitä. Z imbabwelaisille on päivänselvää, kuka on syypää maan yhteiskunnalliseen sekasortoon: 20 vuotta vallassa ollut presidentti Robert Mugabe ja hänen Zanu-PF -puolueensa. Kansa on pettynyt ja haluaa korruptoituneen puolueen ja hallituskoneiston pois vallasta. Mutta Mugabe uskoo olevansa korvaamaton.

Mugaben valttikortti ovat olleet valkoisten omistamat farmit. Hän on mobilisoinut työttömiä ja niin sanottuja sotaveteraaneja valtaamaan muutamien valkoisten maat, jotka hän väittää brittisiirtolaisten ryöstäneen zimbabwelaisilta. Tämä kylmän machiavelliläinen strategia on tuonut hänelle poliittisen voiton.

Varsinkin länsimaiset tiedotusvälineet ovat brittien BBC:n johdolla dramatisoineet maatilojen valtauksia. Kysehän on länsimaisten tiedotusvälineiden ikuisesta lempiaiheesta: valkoinen mies suuressa seikkailussa Afrikan viidakossa. David Livingstonesta Tarzaniin.

Mediakohu huipentui, kun kaksi valkoista miestä murhattiin maatilojen valtauksissa ja kolmas myöhemmin. Puhuttiin sisällissodasta ja kerrottiin , että EU valmisteli omien maidensa kansalaistensa evakuointia Zimbabwesta.

Saimme tietää senkin, että Zimbabwessa asuu 55 suomalaista. Tähän mennessä yksikään suomalainen ei ole lähtenyt maasta.

Etiopian nälänhätä ja mantereen muut, miljoonien ihmisten kohtaloihin vaikuttavat selkkaukset unohtuivat, kun media ryntäsi Zimbabween.

Yhdessä yössä Mugabe nostettiin keskitason afrikkalaisesta johtajasta kansainväliseksi voimamieheksi Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin rinnalle. Mugabe onkin jo alkanut puhua kuin Robert Suuri, sankari joka ottaa mittaa koko maailmasta.

Zimbabwen entinen siirtomaavalta Britannia on ollut suurin tekijä tässä älyttömässä poliittisessa teatterissa. Hyökkäämällä Mugabea vastaan britit ovat ainostaan kiillottaneet hänen kilpeään ja auttaneet häntä siirtämään huomion pois Zimbabwen taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista. Häviäjiä ovat unohdetut ja kärsivät tavalliset zimbabwelaiset. L änsimaisessa mediassa viidakkoveitsiä ja kirveitä kantavat mustat barbaarit terrorisoivat viattomia valkoisia. Harva kysyy, miten valkoiset saivat maatiloja Zimbabwessa. On unohdettu, miten 1800-luvun lopussa brittiläisestä imperiumista Afrikassa haaveillut Cecil John Rhodes huijasi kuningas Lobengulaa luovuttamaan maansa.

Kun Lobengula vuonna 1893 oivalsi petoksen, syttyi sota, jonka britit voittivat. Muutaman vuoden jälkeen seurasi toinen sota, jossa kaksi isoa etnistä ryhmää, ndebelet ja shonat, yhdistivät voimansa ja yrittivät ajaa britit pois maasta. Mutta modernein asein varustetut britit voittivat jälleen.

Voittajan julmuus oli suunnaton. Vuorille paenneita mustia jahdattiin, ja heidän piilopaikkansa luolissa räjäytettiin dynamiitilla.

”Poltimme kaikki majat ja monta nekrua. Ne, jotka eivät tulleet ulos, paloivat kuoliaiksi, ja se oli oikein heille. Kuulimme heidän huutonsa”, eräs brittisotilas kuvasi tuhoa.

Verilöylystä hengissä selvinneet häädettiin pois maatiloiltaan ja sijoitettiin kuiviin ja hedelmättömiin reservaatteihin, joissa he joutuivat maksamaan valkoisille veroja. Jos ei maksanut veroja, vietiin pakkotöihin valkoisten kaivoksiin tai maatiloille.

Häikäilemättömän Cecil John Rhodesin mukaan Rhodesiaksi kutsuttua maata hallittiin rasistisen apartheid-järjestelmän avulla. Rhodesiassa mustat olivat täysin sorrettu ja halveksittu kansa.

Tilanne vain paheni, kun kovaotteinen pääministeri Ian Smith julisti maan itsenäiseksi Britanniasta vuonna 1965.

Smith oli oivaltanut, että emomaa aikoi siirtää vallan mustille, niin kuin oli tapahtunut muualla Afrikassa. Britannia ei pystynyt kukistamaan kapinaa, koska sen olisi pitänyt lähettää sotilaita taistelemaan valkoisia vastaan mustien puolella.

Rhodesiassa mustat nationalistit kamppailivat itsenäisyyden puolesta. Smith vastasi siihen kovalla kädellä. Itsenäisyysaktivisteja murhattiin, karkotettiin ja vangittiin.

Smith vannoi, ettei musta valta toteudu hänen elinikänään. ”Ei tuhannessa vuodessa”, hän julisti. ’T uhat vuotta” kului nopeasti. Vuonna 1980 Rhodesia lakkasi olemasta ja tilalle tuli mustan enemmistön hallitsema Zimbabwe.

Mustat sissit kukistivat Smithin armeijan raa’assa sodassa marxilaisen Robert Mugaben ja veteraanipoliitikko Joshua Nkomon johdolla. Kun sota loppui, valkoiset alkoivat pakata matkalaukkujaan koston pelossa. Se oli turhaa. Pääministeriksi valittu Robert Mugabe kehotti kuuluisassa televisiopuheessaan mustia ja valkoisia unohtamaan menneet ja rakentamaan uutta maata yhdessä.

Mugabe oli käytännön mies. Hän oli nähnyt, mitä oli tapahtunut Mosambikissa, kun maa oli itsenäistynyt Portugalista vuonna 1975. Portugalilaiset olivat lähteneet ja kostoksi sabotoineet Mosambikin talouselämää. Siitä Mosambik ei ole toipunut vieläkään. Mugabe ymmärsi, että valkoisilla oli taitoja ja kokemusta, joita Zimbabwe tarvitsi.

Mugaben sovintopolitiikan hinta oli se, että valkoisten etuoikeudet säilyivät. Poliittinen valta siirtyi mustille, mutta talous pysyi valkoisten käsissä. Ratkaisematta jäi muun muassa maanomistus, joka oli ollut yksi tärkeimpiä vapaussodan syitä.

Rauhanneuvottelut Lontoossa olivat kaatua maakiistaan, sillä sissijohtajat eivät suostuneet allekirjoittamaan aseleposopimusta ilman selviä takuita asian ratkaisemisesta. Silloin Britannia ja Yhdysvallat lupasivat rahoittaa maareformin eli korvata valkoisille viljelijöille maiden menetyksiä. Aseleposopimus allekirjoitettiin, mutta luvattua rahaa ei kuulunut.

Aluksi se ei juurikaan vaikuttanut Zimbabwen talouselämään. Kansainväliset pakotteet oli purettu, ja maan talous kasvoi. Vanhat asenteet elävät kuitenkin sitkeässä. Niin rasismikin. Jouduin itsekin 1980-luvun puolivälissä väkivallan kohteeksi, koska seurustelin valkoisen naisen kanssa. Mustat eivät Zimbabwessa edelleenkään yleensä pääse valkoisten hallitsemien urheiluseurojen ja klubien tiloihin. Suurin osa Zimbabwen krikettimaajoukkueen pelaajista on valkoisia – valkoisten osuus väestöstä on alle prosentin.

Eniten raakaa rasismia ja ennakkoluuloja esiintyy valkoisten maatiloilla. Toisilla tiloilla eletään kuin Yhdysvaltojen syvässä etelässä orjuuden aikana. Isäntä asuu isossa hienossa talossa, mutta ryysyinen, paljasjalkainen ja lukutaidoton työntekijä viruu rähjäisessä majassa.

Kun isäntä kutsuu, täytyy vastata ”sir” tai ”madam”. Maanteillä näkee usein, kuinka valkoinen isäntä ajaa avolavapakettiautolla, jossa koira istuu penkillä isännän vieressä mutta musta työläinen lavalla takana. Viime vuoden lopulla nousi kova kohu, kun erään maatilan valkoinen isäntä virtsasi nukkuvan työntekijänsä päälle.

Nämä ovat yksittäisiä tapauksia, eivätkä kaikki Zimbabwessa asuvat valkoiset ole rasisteja. Mutta vähintäänkin yksisilmäinen on myös se länsimaisten tiedotusvälineiden välittämä kuva, jossa mustat vainoavat viattomia valkoisia.

Raamatussa sanotaan, että isien synnit vainoavat lapsia. Zimbabwessa tehtiin syntiä sata vuotta sitten. Britannia ei ole kyennyt tai halunnut pyyhkiä näitä syntejä pois, ja nyt ne vainoavat sen lapsia. Ulkomaille muuttaneiden afrikkalaisten asenteet ovat jyrkimpiä: heidän on vaikea hyväksyä valkoisia siirtolaisia Afrikassa. Tavallisille zimbabwelaisille maanomistusoloja tärkeämpää olisi saada maan pahasti sairas talous kuntoon

Stefan Wallinin   – omintakeisella tavallaan – luotsaama Rkp ei antanut SPT:n toimittajan Maria Gestrin-Hagnerin osallistua puolueen Kemiönsaaressa tiistaina pitämän tulevaisuuskokouksen lehdistötilaisuuteen. Syynä on puolueen närkästyminen hänen viimeviikkoisesta jutustaan, jossa etukäteen arvosteltiin kokouksen ohjelmaa.

Toimittajien edustajat puolestaan  paheksuvat Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sen puheenjohtajan Wallinin käyttäytymistä, kun nämä antoivat toimittajalle porttikiellon tilaisuuteensa.

Sekä Politiikan toimittajat että suomenruotsalaisten lehtien uutispalvelun  SPT:n hallitus vaativat Wallinia purkamaan   Gestrin-Hagneriin kohdistuneen boikotin. Molemmat katsovat Wallinille lähettämissään kirjeissä, että kyse on vapaan tiedonvälityksen rajoittamisesta ja että puolueiden sekä yksittäisten poliitikkojen on kestettävä arvostelua.

SPT:n kirjeen allekirjoittajina on kuusi sen hallituksen eri ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä työskentelevää journalistia.

RKP:n suunnalta kuuluu myös muita uutisia. Näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta, RKP on paljastunut todelliseksi rasismin pesäksi. Suomenruotsalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin on paljastunut heidän itsensä tekemässä tutkimuksessa ristiriitaiseksi.

Suomenruotsalaiset kertovat itse suhtautuvansa valtaväestöä myönteisemmin työperäiseen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin. Ero käy ilmi kahdesta tänä vuonna tehdystä asennetutkimuksesta.

Kieliryhmien ero on suurin kannassa ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Kolme neljästä ruotsinkielisestä katsoo, että ulkomaalaisten lisääntyvä muutto Suomeen tuo maahamme hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita. Koko väestöstä tuota mieltä on harvempi kuin joka toinen.

Erittäin hämmentävää ja ristiriitaista tässä ajatuspaja Magman tekemässä tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia. Karkeasti ottaen voi sanoa, että korkeintaan joka kymmenes naapurimme saa olla värillinen

Näin arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Wallin on agendoineen huolestuttava tapaus Suomen politiikassa. Kun tähän ynnätään suomenruotsalaisen pääoman etujen häikäilemätön ajaminen, ruotsinkielisellä vähemmistölläratsastaminen   ja hyvää vauhtia Suomea monikulttuurihelvetiksi muuttava Astrid Thors esikuntineen, niin luulisi muidenkin jo huolestuvan.

Puolue jonka ansiolistalta löytyvät lähiajoilta (tuon yllämainitun sanan- ja julkaisuvapauden irvokkaan vaimentamisen lisäksi) ylimieliset otteet kansanvaltaa kohtaan, puheenjohtajan henkilökohtaisen avustajan harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja sen peittely,  huonosti peitetty halveksinta suomenkielistä enemmistöä kohtaan sekä  humanitaarisen maahanmuuton käyttäminen halpatyövoiman tuontiin ja keinotekoinen ruotsikielisen väestön lisääminen, yhtälö on valmis ja jokainen saa ratkaista lopputuloksen itse.

Kuuluuko tällainen puolue sitten Suomeen ja kansanvaltaan – se onkin ihan toinen kysymys.

Lähde: STT

Site Meter

    Kuva:Hiidenlintu/Homma

Siirtolaisväestö on otettava mukaan päätöksentekoon ja yhteiskunnan ytimeen, vaatii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.

”Vallan, rahan ja tilan uudelleen jakaminen on seuraava vaiheemme”, hän sanoo – vaikka epäilee, ettei Suomen älymystö ole siihen valmis.

”Epämääräistä kipuilua on hyvä hoitaa mahdollisemman pian, ja siihen me siirtolaiset olemme parhaat asiantuntijat.”

Huonosti käyttäytyvä suomalaisen yhteiskunnan vieras Umayya Abu-Hanna Hyysärin mukaan 8.10.2008.

Toivon vilpittömästi, että Abu-Hannan suhteellisuudentaju palautuisi – ainakin ennen tekoihin ryhtymistä. Hänen kannattaa ihan itsensä – ja suomalaisen yhteiskuntarauhan vuoksi – tutustua Suomen historiaan ja etenkin vuosien 1917-18 tapahtumiin.

Tuolloinkin minun (ei siis Abu-Hannan) isänmaassani oli huonosti käyttäytyviä vieraiden kulttuurien edustajia sekä joukko omia ihmisiä, jotka halusivat jakaa vallan, rahan ja tilan uudelleen.

Seurauksena oli se, että vieraat päsmärit heitettiin Suomesta ulos, mutta he ehtivät saada aikaan sisällissodan oman vasemmistomme edesvastuuttomien kellokkaiden hyvällä myötäilyllä. Tuon ajan Abu-Hannat saivat aikaan mittaamatonta vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä suomalaisten keskuudessa.

Sama tapahtui uudestaan vuosien 1939-45 välillä – tuolloin tosin suurin osa omasta väestämme ymmärsi jo heti kättelyssä, että nuo tuolloiset vieraat toivat tullessaan pelkkää pahaa.

Abu-Hanna asenteineen on aivan yhtä epätoivottu valloittaja ja kulttuuri-imperialisti kuin kaikki muutkin aikaisemmat ei-toivotut tunkeutujat Suomessa.

Se mikä tässä huonosti käyttäytyvässä vieraassa ihmetyttää eniten, on läpinäkyvyys siinä, että hän jostain syystä haluaa muuttaa Suomen samanlaiseksi uskontojen ja kulttuurien taistelukentäksi, kuin hänen oma kotimaansa on.

Se, että vihreää maailmankuvaa edustava ihminen on jäänyt henkisesti kiinni kommunismiin on jotenkin ymmärrettävää henkistä kypsymättömyyttä ja realismista iloisesti irrallaan olevaa ajattelua – ja omalla retardilla tavalla siten jotenkin ymmärrettävää.

Se mikä on pahinta Abu-Hannan tapauksessa on hänen asenteensa isäntiään kohtaan. Hän halveksii avoimen rasistisesti suomalaisia ja suomalaista kulttuuria. Hän pilkkaa yhteiskuntajärjestelmäämme ja siihen kiinteästi liittyvää enemmistödemokratiaa – ja kuten on nyt havaittu-  Abu-Hanna pyrkii muuttamaan sen vähemmistödiktatuuriksi – vaikka sitten väkisin.

Minulla on erinomainen ehdotus Abu-Hannalle – suksi kuuseen Suomesta. Sinä olet osoittanut kaikin mahdollisin tavoin sen, että et kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan etkä Suomeen. Sinulla on ollut jo 1980-luvulta aikaa yrittää sopeutua ja sulautua (integroitua) suomalaiseen yhteiskuntaan – jostain syystä (joko halustasi tai kyvyistäsi, tai molemmista johtuen) se ei ole onnistunut Sinulta alkuunkaan.

Sinä et ole muuten mikään veronmaksajakaan – elät yhteiskunnan subventoimilla avustuksilla suojatyöpaikkasi kautta. Sinä ole myöskään mikään taitelija – Miina Äkkijyrkällekin olisi järkevämpää antaa veronmaksajien yhteisestä pussista rahaa kuin Sinulle.

Niitä avustuksia Sinä käytät niiden maksajien – suomalaisten enemmistön – häpäisyyn ja pilkkaamiseen – puret ruokkivaa kättä, etkä ymmärrä edes hävetä.

Abu-Hanna on tarttunut henkisesti  miekkaan – hänen pitäisi kristittynä tietää, mitä niille tapahtuu, jotka miekkaan tarttuvat.

Jos hän jatkaa puuhiaan ja suomalaisen yhteiskunnan muutokseen pyrkivää kansanvallan vastaista touhuaan vielä astetta pidemmälle, kyse on tuolloin yhteiskunnallisesti varsin ei-toivotusta puuhailusta – sellaisesta joka on määritelty aika vakavaksi rikokseksi rikolaissamme.

Vuoden 1918 miekkaan tarttuneiden surkea  kohtalo tulee todennäköisesti olemaan myös seuraavien mahdollisten väkivallan ja vallankumouksen lietsojien osa.

Eversti Matti Laurilan sanoin, ”meiltä voi kyllä vaatia, mutta meiltä voi olla paha tulla mitään ottamahan.”

Lähde:HS, Kuva:Hiidenlintu/Homma

Site Meter

Päivitys 111009 1411: Unohdin erään jutun tästä kirjoituksestani. Käykää katsomassa täällä, kuinka ns. yleisesti luotettavia Abu-Hannan kertomukset ovat aikaisemmin olleet.

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – julkaisee mielipidesivuillaan kansalaisten mielipidekirjoituksia ja ohjeistaa kirjoittajia varsin selvästi.

Mielipidesivustollaan kyseinen lehti kertoo, että Helsingin Sanomien mielipidesivu on kaikille avoin keskustelufoorumi.  Kirjoittajaa ohjeistetaan kirjoittamaan napakasti. Ohjeissa lukee myös, että ota kantaa, mutta älä herjaa tai loukkaa ketään. Kirjoitusten on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia.

Nimimerkillä kirjoittamisen Hyysäri ilmoittaa hyväksyvänsä vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat kyseisen mielipideaviisin mukaan esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Ilmeisesti suomalaisvihan lietsominen ja suomalaisten halventaminen riittää myös siihen, että HS julkaisee mielipidekirjoituksen nimimerkillä.  Minkäänlaista muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tästä lehden omaksumasta linjasta, kun lukee tänään nimimerkillä julkaistun ehdan rasistisen roiskauksen tuolta mielipidesivulta.

Muslimimies päihittää suomalaismiehen mennen tullen
Kahdessa peräkkäisessä sunnuntain Hesarissa on ollut kirjoitus koskien islamia ja maahanmuuttajia. Molemmat ovat olleet hyvin mustavalkoisia, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

En ole kuitenkaan nähnyt vielä missään suoraa puhetta siitä, miksi suomalainen nainen ottaa mielellään miehekseen muslimin.

Yksi tärkeimmistä syistä on alkoholi. Muslimimies kun ei kumarra pyhälle perjantaipullolle ja seuraavana päivänä konttaa kankkusessa. Henki ei haise, ja seksi luistaa. Henkilökohtainen hygienia on myös aivan toista luokkaa kuin keskiverto suomalaismiehellä.

Tämän lisäksi perhearvot ovat kunniassa. Palkka tuodaan kotiin, ja vaimo päättää, mihin se käytetään. Vaimolle ei puhuta rumasti, ei haukuta eikä lyödä ja ruuasta kiitetään kauniisti.

Koskaan ei ole suomalainen mies arvostanut minua niin kuin muslimi.

Kaikki maahanmuuttajat, olkaa tervetulleita, käykää suomen kielen kurssi ja menkää töihin. Vaimo odottaa ilolla illalla!

ONNELLINEN ISLAMISTA
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kun tämä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on viime aikoina ollut kovasti tapetilla – esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin yhteydessä, teen tässä ja nyt anonyymin tutkintapyynnön poliisille.

Pyydän poliisia tutkimaan ovatko kyseisen kirjoituksen kirjoittaja kirjoittajana ja Helsingin Sanomat joukkotiedotusvälineenä, syyllistyneet erikseen tai yhdessä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Täyttääkö tämä teksti tunnusmerkistön sellaissen tekoon, joka määritellään rikoslaissa, että joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi?

Minun mielestäni se täyttää. Mitä mieltä sitten lukijat ovat?

Lähteet: Finlex, HS

Site Meter

    Kuva:HS/Vesa Oja
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomessa hyssytellään kriittistä keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.

Hyysäri on yllättäen kirjoittanut professori Timo Vihavaisesta aika laajan (ja yllättävän positiivisen) artikkelin:

Quote:
Kansakunta taas rähmällään

Professori Timo Vihavaisen mukaan suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Keskustelu vaiennetaan ja kriitikot leimataan aivan kuten 1970-luvulla.

Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön.

Tällaiseen tekstiin saattaisi törmätä ”maahanmuuttokriittisellä” nettisivulla, mutta harvemmin professorin esseekokoelmassa.

Katkelma on Timo Vihavaisen tuoreesta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava). Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, joka hätkähdytti suomalaisia viimeksi 1991 ilmestyneellä kirjallaan Kansakunta rähmällään, suomettumisen lyhyt historia. Neuvostoliiton kuolinkamppailun aikaan ilmestynyt teos käynnisti keskustelun Suomen lähihistorian kipupisteestä. Vihavainen kuvasi tragikoomisten esimerkkien kautta kulttuuria, jossa itsesensuuri kukoisti ja pisteitä kerättiin mielistelemällä itänaapurin totalitaristista systeemiä.

Viime vuosina Vihavainen on julkaissut pääasiassa Venäjää koskevia teoksia. Kanava-lehden kolumneissaan hän on purkanut havaintojaan kulttuurin rappiosta, joka on hänestä aiheena muuttunut täydellisen epämuodikkaaksi. Arvot ovat muuttuneet niin täydellisesti, ettei kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota.

Kolumneista kasvoi Länsimaiden tuho, jossa Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Läntisten klassikoiden lisäksi tekstissä vilisevät venäläiset ajattelijat ja kirjailijat.

Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

Ja kansakunta on taas rähmällään, etenkin älymystö.

”On tyypillinen älymystön tarina, että mennään halpaan. Suomalaisälymystö hairahti aikanaan stalinismiin, mutta se ei ole oppinut mitään”,

Vihavainen sanoo.

Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

”Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty”,

Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. ”Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida.”

Sitten päästään vielä polttavampaan aiheeseen, maahanmuuttoon. Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa ”länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi”. Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta. Silti siihen mennään mukaan, koska totuutta ei haluta katsoa silmiin.

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta.”

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

”Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava”,

Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

”Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta.”

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

”Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita.”

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi. Esimerkiksi sikhit tai hindut tuskin aiheuttaisivat ongelmia. Saati kiinalaiset.

”Kiinalaiset sopeutuvat hirveän hyvin ja nopeasti. Yleisemmin missään maissa ei ole ollut ongelmia kiinalaisten kanssa, paitsi että he pärjäävät paremmin kuin kantaväestö.”

Vihavainen suhtautuu nihkeästi jopa turvapaikanhakijoihin.

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

”Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri.”

”Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella.”

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Hän on välillä huolissaan naapurimaan suunnasta.

”Venäjän ’suvereeni demokratia’ ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä.”

Siirtolaisuuden seurauksista ja vaihtoehtojen hinnasta keskustelun avaava henkilö on Vihavaisen mukaan suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua sylkykupiksi. Tabut ovat immuuneja kritiikille kuten suomettumisen aikana, jolloin äärioikeistolaisleima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa.

Mitä hän mahtaa ajatella Jussi Halla-ahosta?

Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota ”pöyristyttävänä”.

”Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta.”

Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

Haluaako poliittisesti hyvin epäkorrekteja mielipiteitä luukuttava 62-vuotias professori Vihavainen itse kansakunnan sylkykupiksi? Hän on ensimmäinen raskaan sarjan akateeminen vaikuttaja, joka kritisoi näin suorasukaisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

”Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä.”

Suosittelen kaikkia niitä lukijoitani, jotka suhtautuvat nykyiseen menoon edes hieman kriittisesti, tutustumaan henkilökohtaisesti Timo Vihavaisen tähän Otavan kustantamaan uuteen kirjaan  Länsimaiden tuho.

    Kuva:Otava

Vihavainen kirjoittaa tässä juuri ilmestyneessä teoksessaan siitä, kuinka länsimaat (sellaisena kuin me ne tunnemme ja ymmärrämme) kulkevat kohti perikatoa. Kehitys ei ole enää pysäytettävissä.

Vihavainen perustelee näkemyksenä laajassa ja analyyttisessä teoksessaan muun muassa demografialla, siirtolaisuudella, maapallon lämpenemisellä ja taloudellisen painopisteen siirtymisellä Aasiaan. Kulttuurillamme on runsaasti sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia.

Lännen 1800-luvun puolivälissä alkanut kukoistus päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolle. Vahvan talouden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin surkastuessa vain kuluttaminen kukoistaa. Koko läntinen elämäntapa on alisteinen konsumerismille. Vihavainen ei näe perustetta Francis Fukuyaman optimismille vaan päinvastoin ihmettelee, miksi lännen tuhosta on lakattu puhumasta nyt, kun se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Vihavainen on kirjassaan tarkastellut 2000-luvun ilmiöitä kulttuurin muutoksen ja kriisiytymisen perspektiivistä pohtien Euroopan ja Amerikan kehitystrendejä ja niiden heijastumista Suomeen. Osansa saa myös kulttuurisesti omaleimainen Venäjä, jonka kehitystie on poikennut länsimaiden valtavirrasta.

Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita Venäjää käsitteleviä tutkimuksia. Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991) herätti aikanaan kiivaan keskustelun. Myös vuonna 2007 ilmestyneestä Opas venäläisyyteen -teoksesta (Otava) on otettu useita painoksia.

Lähteet: Otava, HS/Digilehti (Lyhyempi versio löytyy maksutta täältä)

Site Meter

Jk. Ihan tiedoksi Hyysärin toimittajaneroille, tämä blogi ei ole maahanmuuttokriittinen.

    Kuva: HS/Pekka Elomaa
Abdi Shakuur (vas.), Nasir Abdullahi ja Aidarus Abdirahim viettivät aikaa Kontulan ostoskeskuksessa sunnuntaina.

Hyysäri jatkaa tänään – ainakin digilehdessään – eilen aloittamaansa kampanjaa eriarvoisuuden, kaksoisstandardin ja levottomuuksien lietsomiseksi Suomessa.

Otsikolla sunnuntainen Kontula on rauhaisa maahanmuuttajalähiö nimetyssä monikulttuuria julistavassa uskonkappaleessaan mielipidelehti HS kertoo, että Kontulan Ostarin nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten mielestä maahanmuuttajien keskittyminen tiettyihin lähiöihin ei ole iso ongelma.

Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys, ei se ei ole tietenkään heille mikään ongelma – sehän on juuri se mitä osa maahanmuuttajista (ja Hyysäri) hakeekin.

Kantaväestön poismuuttoa tietyiltä alueilta, näiden alueiden slummiutumista ja erityisten ulkomaalaisghettojen syntyä suomalaisen yhteiskunnan sisään.

    Source

Hyysärin propagandistina  tällä kertaa toimiva loistava journalisti mielipidekirjoittaja Ville Seuri kuvailee hyväuskoisille lukijoille, kuinka

Rasvainen pitsantuoksu täyttää tyhjät kujat Kontulan ostoskeskuksessa. Joitakuita yksinäisiä kulkijoita, metroon juoksijoita ja bussinodottajia lukuun ottamatta ihmisiä ei juuri näy.

On sunnuntai-iltapäivä, eikä Kontula näytä rajulta maahanmuuttajalähiöltä. Kuitenkin se kuuluu Mellunkylän peruspiiriin, jossa maahanmuuttajien osuus asukkaista on suurempi kuin muualla Helsingissä. 17 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia.

Seurille on ilmeisesti tapahtunut kuitenkin lipsahdus. Hän nimittäin on päästänyt kirjoitukseensa myös paikallisen esittämän kommentin:

”Te olette täällä väärään aikaan. Tulkaa perjantai- tai lauantaiyönä, niin saatte ongelmat selville kysymättä”

Näin neuvoo toimittajaa ja tämän kuvaajaa metroaseman sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsevan diskon ovimies Jake. Sukunimeään mies ei lehteen halua – ihan ymmärrettävistä syistä.

Kontula on eräs niitä Helsingin kaupunginosia, joihin viitataan silloin, kun puhutaan alueista, joille keskittyy liiaksi maahanmuuttajia – ja joista alkuperäisväestö pakenee kiihtyvällä vauhdilla (esimerkiksi) riittämättömien palveluiden kehyskuntiin. Heillä kun ei (toisin kuin näillä kaupunginosia valtaavilla tulijoilla) ole mahdollisuutta muuhun.

Lähempänä Helsingin keskustaa on olemassa myös kunnallisia vuokra-asuntoja. Nämä  ovat taas nouseet vuokriltaan niin korkeiksi, ettei normivirtasen kannata niitä vuokria maksaa – samalla rahalla kun saa kauempaa omakotitalonkin.

Kun näihin asuntoihin ei saada enää omalla työllään vuokransa maksavia vuokralaisia, muuttuu myös väestörakenne. Jo nyt on havaittavissa, että näilläkin alueilla alkaa maahanmuuttotaustaisen väestön osuus kasvaa riittävän suureksi. Näin nämä samat laitakaupungin lähiöissä todetut ongelmat siirtyvät myös näille ns. paremmille alueille – kuten Vallilaan, Pikku-Huopalahteen ja Ruoholahteen.

Esimerkkinä tästä Ruoholahdessa tapahtuneesta kehityksestä on kirjoittanut aikaisemmin esimerkiksi Jussi Halla-aho.

”Ruoholahdessa, kuten monessa muussakin paikassa, näemme eurooppalaisen slummiutumiskehityksen anatomian. Jonkin meille käsittämättömän vimman pakottamana maahanmuuttajanuorukaiset kiusaavat kantaväestön edustajia ja paikallisia yrittäjiä niin kauan, että nämä lähtevät muualle. Tämän jälkeen he ryhtyvät kivittämään paikalle saapuvia poliiseja, palomiehiä, ambulansseja ja jätehuoltotyöntekijöitä. Lopulta alueella asuu pelkkiä rutiköyhiä ja työttömiä maahanmuuttajia, palvelut ovat kaikonneet, paikat peittyvät jätteisiin ja infrastruktuuri alkaa hajota, koska ne, jotka ylläpitävät infrastruktuuria, eivät enää uskalla tai viitsi käydä. Ja sitten alkaa rutina siitä, että maahanmuuttajien asuinalueesta ei piitata. Ja että maahanmuuttajien ongelmat johtuvat siitä, että heidät on asutettu ”ongelma-alueelle”.”

Pahin skenaario on se, että hiljalleen tilanne muuttuu sellaiseksi, että myös nämä ns. paremmat alueet muuttuvat slummeiksi ja alueelta joutuvat muuttamaan pois myös ne alkuperäisväestöä edustavat asukkaat, jotka omistavat oman asuntonsa.

Kansainvälisten esimerkkien mukaan näissä tapauksissa asuntojen arvo romahtaa ja lopulta saattaa jonkun epäonnisen kansalaisen edessä olla se tilanne, johon kuuluu  kylmä omalla rahalla aikaansaadun  omaisuuden hylkääminen pakkotilanteessa.

    Source: themotorlesscity.com
    Source:White-history.com

Seuri haastattele myös muita sunnuntaisessa Kontulassa notkuvia. Hän löytää (ihan yllättäen) ostoskeskuksen keskusaukiolta kolmen (maahanmuuttajataustaisen) nuoren miehen porukka. 17-vuotias Nasir Abdullahi ja 20-vuotias Aidarus Abdirahim ovat syntyperäisiä kontulalaisia. 20-vuotias Abdi Shakuur muutti lähiöön kaksivuotiaana.

”Minä ainakin haluan, että naapurini ovat maahanmuuttajia”

sanoo Shakuur.

”He ovat niin paljon sosiaalisempia kuin suomalaiset: he moikkaavat käytävässä ja heidän kanssaan voi jutella.”

Mitähän Mika Illman tähän sanoo? Miten tuollainen lausunto suhtautuu Illmanin (ihan itse väitöskirjassaan) määrittelemään oikeudentulkintaan, että kansallisuuksien vertailu ei ole sopivaa?

Entä mitä mieltä ovat alkuperäisasukkaat –  ne vanhat kontulalaiset, jotka eivät ovimies Jaken tapaan joudu katselemaan viikonlopun menoa ostarilla? Seuri kysyy, että

onko hyvä, että maahanmuuttajat keskittyvät tiettyihin lähiöihin?

Ravintola Helmi Grillin edessä keski-ikäinen pariskunta tutkii ruokalistaa.

”Ei se ole hyvä asia. Enempää emme ota kantaa”

sanoo nainen (vähemmän yllättäen)  paljastamatta nimeään.

Jos tämä kehitys päästetään tarpeeksi pitkälle, olemme kohta (ennen kuin huomaammekaan) samanlaisessa tilanteessa kuin (esimerkiksi) Ruotsissa – etenkin Göteborgissa ja Malmössä. Joudumme tilanteeseen, jossa huomaamme edellisten sukupolvien veriuhrein ja raskain sotakorvauksin puolustaamaan ja rakentamaan isänmaahamme syntyneen alueita, joille meillä maana alkuperäisasukkailla ei ole mitään asiaa ja joissa ei noudateta kaikkein pahimmassa skenaariossa edes lainsäädäntöämme.

    Source:BNP

Erilaiset etniset mafiat hallitsevat näitä alueita ja ulottavat terrorinsa myös alkuperäisväestön keskuuteen näistä turvasatamistaan. Edes palokunnalla eikä sairaankuljetuksella ole asiaa näille alueille (poliisista nyt puhumattakaan).

    Source:europnews.dk

Kuka siten tällaista haluaa Suomeen? Tällä näkymällä on helppo osoittaa syyttävällä sormella koko vihervasemmistoa – unohtamatta muutama porvariston joukoissa keekoilevaa kukkahattutätiä, kuten Laura Rätyä ja tämän käsittämätöntä ajatusmaailmaa.

Miksi sitten juuri Helsingin Sanomat on lähtenyt ajamaan tätä asiaa? Siksi, että HS:n omistaa –  ja sitä hallitsee –Aatos Erkko. Siitä saakka kun hän sai (yhtenä tärkeimmistä lobbajista ja propagandisteista) ajettua läpi Suomen kansallisvaltion alasajon ja EU:n jäsenyyden, hän on määrätietoisesti pyrkinyt myös luomaan Suomesta monikulttuurista yhteiskuntaa – meistä suomalaisista ja maksamastamme hinnasta pätkääkään välittämättä.

Jos joku tulee nyt höpöttämään minulle salaliittoteorioista, niin pyydän tutustumaan tämän nuoren polven HS-toimittajien taustoihin.

Suurin osa heistä on lapsuutensa ja nuoruutensa varsin turvatussa ja (omasta mielestään tylsässä) yksikulttuurisessa (omasta mielestään rajoittuneessa) maaseutuympäristössä viettäneitä ja kasvaneita parempien perheiden lapsia.

Samanlaista kukoistavaa peltoa agitaattoreille, kuin heitä edeltänyt taistolaissukupolvikin.

Toisaalta mitä muuta voi odottaa ihmisiltä, jotka eivät ole kärsineet vääryyttä, nähneet nälkää tai vilua, joutuneet puolustamaan todellisuudessa omia etujaan tai edes nähneet ehtaa spussea muualla kuin ensimmäistä kertaa Helsingissä käydessään?

Minusta näiden reettarätyjen, villeseurien ja marjasalmeloiden olisi syytä tehdä sellainen muutaman vuoden seikkailu Suomen rajojen ulkopuolelle – ja kauas lännestä. Ehkä he oppisivat tuolloin arvostamaan tätä tylsää ja turvallista suomalaisuuttakin.

Ja jos eivät sitä opi arvostamaan, he voivat puolestani jäädä sinne matkalleen ja etsiä jostain sieltä huitsintuutista sen oman monikulttuurisen paratiisiinsa.

Mutta ihan ystävällisenä pyyntönä – jättäkää meidät tavalliset rauhaa ja turvallisuutta rakastavat suomalaiset (normivirtaset) rauhaan – me pärjäämme ihan itseksemme täällä tylsässä, yhdenvertaisuuteen perustuvassa ja sisäsiittoisessa kansallisvaltiossamme.

Lähteet: STT, HS, Scripta

Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään neljän kirjoituksen kokonaisuuden (HS:n oman painotuksen perusteella lähinnä islamilaisista maista Suomeen suuntautuvasta) maahanmuutosta ja sen luomista ongelmista – ja vieritti samalla syyn kaikesta jälleen kerran kantaväestön ja suomalaisen hallinnon niskoille.

On syytä huomata, että nämä kirjoitukset eivät koske todellista Suomeen suuntautuvaa työperäistä maahanmuuttoa (jota rummutettiin työvoimakuplan avulla vielä hetki sitten), vaan nämä kirjoitukset käsittelivät hyvin rajoitetusti ainostaan humanitaarista maahanmuuttoa ja suoranaista sosiaaliturismia.

Lisäksi näitä kirjoituksia lukiessaan, lukijan pitää muistaa, että nämä jutut kirjoittanut Marja Salmela on hurahtanut monikulttuurin, eikä hän pysty pitämään mielipiteitään journalisminsa ulkopuolella.

Otsikolla Pitkä matka moskeijaan nimetty kirjoitus väittää, että
muslimit toivovat palvelualuetta radan varteen. Jos tässä mennään vahvasti  liiottelun ja harhaanjohtamisen tielle.

Kun juttua lukee, niin huomaa, että tällainen kaikki muslimit yleistävä käsite pitää sisällää vain yhden ihmisen. Kyse on suomalaisen käännynäisen Leila Kalliomaan hyvin henkilökohtaisista näkemyksistä. Tämä Kalliomaa kääntyi muslimiksi 20 vuotta sitten avioiduttuaan ghanalaisen miehen kanssa.

    Kuva: HS/Jenniinna Nummela
    Kuva: HS/Jenniinna Nummela

Islaminuskoon kääntynyt Kalliomaa muutti ghanalaisen miehensä kanssa Paavolan kaupunginosaan 20 vuotta sitten. Pakolaisena Suomeen tullut aviomies sai tuolloin (1980-luvun lopun nousukauden aikana)  työpaikan suuresta leipomosta Hyvinkäältä.

Paavola oli slummi. Sen vuokra-asuntoihin ajautuivat kaikki maahanmuuttajat somaleista irakilaisiin, indonesialaisista vietnamilaisiin. Joukossa oli alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä suomalaisia huumeporukoista saatanan palvojiin.

Yksikään ’suomalainen’ naapuri romaneita lukuun ottamatta ei poikennut kysymään kuulumisia.

Kalliomaa on itse tehnyt tietoisen valintansa. Kun heittäytyy yhteiskunnan marginaaliin, niin joutuu myös siellä marginaalissa elmään. Erikoisuudentavoittelusta täytyy maksa hinta kaikissa yhteisöissä – suomalaisessa yhteisössä se hinta on kuitenkin pienempi kuin esimerkiksi jossain paimentolaiskulttuurissa.

On Kalliomaalla muitakin vaatimuksia.

Yksi huone lisää olisi tarpeen. Kun tulee vieraita, miehet ja naiset voisivat seurustella rauhassa eri huoneissa.

Ihan kiva.

Mitä jos menisit töihin ja keräisit tarpeeksi rahaa voidaksesi ostaa tarpeeksi suuren asunnon? Vapauttaisit samalla sen KVT-asuntosi todelliseen tarpeeseen –  jollekin niistä lähes kymmenestätuhannesta alkuperäisväestöön kkuluvasta asunnottomasta.

Toinenkin harras toive hänellä on: moskeija pitäisi saada parempien kulkuyhteyksien päähän. Nyt perhe matkaa moskeijaan Munkkiniemeen, jonne on matkaa yli 55 kilometriä. Rukoushetkessä käynti vie tuntikausia.

Juttu on nyt sitten sillä tavalla, että kaikki uskonnolliset yhteisöt rakentavat itse omat tilansa. Piste.

Niin ovat tehneet myös tataarit (jostain syystä näitä käännynäisiä ja maahanmuuttajia ei kuiytenkaan haluta tataarien tiloihin). Tataarit ovat muuten luoneet varallisuutensa itse ja integroituneet täydellisesti suomalaiseen yhteiskuntaan – toisin kuin esimerkiksi eräät käännynnäiset, jotka siirtyvät kauemmaksi jakauemmaksi suomalisesta yhteiskunnasta.

Eivätkä Kalliomaan vaatimukset vielä tähänkään lopu:

”Jos vain saisimme junayhteyksien viereen moskeija-alueen, jossa olisi kokouspaikka, ravintola, meidän omien lääkäreidemme vastaanotto, kampaamo, kirjasto ja kauppoja, joista voisi ostaa halal-lihaa”

”Ja pieni hotelli. Monen maahanmuuttajan luona vierailee sukulaisia kotimaasta.”

No niin, ei kun tuumasta toimeen – varallisuutta luomaan ja veroja maksamaan lisää yhteiskunnalle sitäö kautta.

Mikä teitä estää sijoittamasta omia rahojanne noihin hankkeisiin? Yhteiskunnalle ja yhteiskunnallisen rahoituksen piiriin ne eivät kuulu – eivät edes saudi-arabialaiselle sellaisen täällä Suomessa.

Toisessa jutussa väitetään, että maahanmuuttajat unohtuvat uusien asuinalueiden suunnittelussa – unohtaen samalla sen, että kenelle tämä maa kuuluu.

Tämän aika harhaanjohtavan otsikon jälkeen kyllä sitten kysytään asiallisesti, että voiko Helsinkiin, Espooseen tai Vantaalle syntyä samantapaisia maahanmuuttajalähiöitä kuin Tukholman Rinkeby ja Tensta, joissa asukkaista 80 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia?

”Aihe on tabu, vaikka maahanmuuttajista iso osa asuu pääkaupunkiseudulla ja heitä tulee jatkuvasti lisää. Edessä on iso muutos”,

Näin vastaa sitten (aika läpinäkyvästi)  yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie Aalto-yliopistosta.

Aihe on tabu sen vuoksi, että muun muassa valtionsyyttäjä Mika Illman on ottanut sellaisen (perustuslain vastaisen) kannan, että aiheesta saa keskustella, kunhan siitä ei keskustella ääneen eikä julkisuudessa.

Lisäksi Lapintien kommentista saa sellaisen kuvan, että 98 prosenttisesti suomalaisten asuttamassa ja täysin  suomalaisessa kansallisvaltiossa olisi tapahtumassa sellainen monikulttuurisuuteen liittyvä muutos, joka on väistämätön ja jota ei voida pysäyttää.

Lapintien väite on sataprosenttista roskaa – demokratiassa voidaan muuttaa aina politiikan suuntaa ja lainsäädäntöä enemmistön sitä halutessa (toinen kysymys, johon saamme opian vastauksen on se, onko Suomi sitten demokratia).

Se mikä on oikeasti huolestuttavaa on se, että väestötilastot paljastavat jo nyt,  että pääkaupunkiseudulle on pikku hiljaa alkanut syntyä maahanmuuttajien keskittymiä. Esimerkiksi muslimienemmistöisistä maista muuttanutta väkeä on kerääntynyt etupäässä itäiseen Helsinkiin, Espoossa kolmeen kaupunginosaan ja Vantaalla pariin, kolmeen paikkaan.

”Uhka eriytymiseen on olemassa, koska kaupunkisuunnittelussa ei oteta huomioon heidän kulttuuriaan, tarpeitaan ja toiveitaan”,

Lapintie sanoo.

Taas väärin. Maahanmuuttaja sopeutuu muuttomaahansa – tai häipyy jonekin muualle. Tällainen ajattelu mitä Lapintie edustaa on kuvottavaa oman pesän, kulttuurin ja perimän lokaamista. Ilman Lapintien halveksimaa suomalaista kulttuuria ja sen saavutuksia, näitä maahanmuuttajia tuskin olisi koskaan tullut ed tänne kylmään ja pimeään Pohjolaan.

Olen joskus käyttänyt ruokapöytää tämän asian metaforana. Tuo metaforan sisältö kuuluu kaikessa  lyhykäisydessään näin:

1. Jokaisella on ensisijainen oikeus omalla työllään ansaittuun tai perittyyn ruokapöytään ja sen sisältöön.
2. Jos joku haluaa tarjota omasta ruokapöydästään, hän ei voi vaatia toista samassa tilanteessa olevaa jakamaan omastaan vastoin tämän tahtoa.
3. Vieraat käyttäytykööt talon tavoilla.

Ongelman eräs ydin on mielestäni myös  se, että jos jollekin maahanmuuttajalle (tai yhteiskunnan marginaalin omasta tahdostaan heittäytyvälle kantaväestön edustajalle)  tiettyjen suomalaiseen elämänmenoon kuuluvien perusasioiden – kuten ihmis- tai eläinoikeuksien – kunnioittaminen ja hyväksyminen on liian vaikeaa, niin hänen pitää silloin muuttaa kokonaan ja pysyvästi pois Suomesta? Tämä maa ja sen kulttuuri eivät tuolloin mitä todennäköisimmin sovi hänen maailmankuvaansa ja moraaliinsa.

Maahanmuuttajien kerääntyminen samoille asuinalueille pystyttäisiin Lapintien mielestä estämään, jos ongelmista ja ratkaisuista ryhdyttäisiin keskustelemaan avoimesti. Lapintie viittaa maankäyttö- ja rakennuslakiin, joka vaatii kaupunkisuunnittelussa ottamaan huomioon heikot ryhmät kuten lapset, vanhukset ja vammaiset.

”Laissa ei ole mainintaa eri kulttuureista ja uskontokunnista tulevista ihmisistä. Siksi heille ei järjestetä mahdollisuutta osallistua vuorovaikutusprosesseihin”.

Pääkaupunkiseudulle rakennetaan lähitulevaisuudessa valtavia uusia asuinalueita. Ja silloin keskelle nousee aina luterilainen kirkko, eikä moskeijasta edes keskustella.

Ja taas väärin. Kirkko rakennetaan luterilaisen seurakunnan omilla varoilla – ei yhteiskunnan avustuksilla (kuten jo tuolla aikaisemmin totesin).

Ja miksi ihmeessä pitäisi rakentaa moskeijoita juuri niille alueille, joihin tämä slummiutuminen ja maahanmuuttajien kokoontuminen keskittyy?

Tämähän nimen omaan kiihdyttää näidenkin kirjoitusten aiheena olevaa epätoivottua yhteiskunnallista ilmiötä – eriytymistä ja etnoghettojen syntymistä. Tämä  havaittavissa oleva eriytyminen merkitsee monelle maahanmuuttajalle sitä, että he eivät koskaan opi suomea, mikä puolestaan vaikeuttaa  integroitumista ja työllistymistä.

Tässä uutisen muotoon verhoillussa propagandakirjoituksessa on haastateltu myös kahta maahanmuuttajataustaista tutkijaa. Näistä tansanialainen Humphrey Kalanje valmistelee väitöskirjaansa ja egyptiläinen Hossam Hewidy diplomityötään.

Kumpikin näistä ei-alkuperäisväestöä edustavista tutkijosta on liittynyt myös siihen kuoroon, että veronmaksajien pitäisi maksaa islamilaisen (maahanmuuttajataustaisen) marginaalivähemmistön rukoushuoneet – ja vähän muutakin.

”Koska moskeijoita on harvassa, perheet tulevat usein autolla kaukaakin. Ja sen takia tarvitaan normaalia enemmän pysäköintipaikkoja”

Hänen mukaansa moskeijoiden kylkeen tarvittaisiin vanhainkoteja ja muita yhteisiä palvelutiloja.

Työllistymistä tutkijat pitävät äärimmäisen tärkeänä. Heidän kulttuurissaan on tapana hankkia elanto usein pikkukauppiaana, kahvilan tai ravintolan pitäjänä.

”Joillekin alueille olisi hyvä saada katutason liiketiloja. Suomessa sääolot ovat kovat, joten pikkukatuja voisi kattaa niin kuin basaareissa”

”Basaarista voisi tulla nähtävyys, joka saattaisi houkutella turistejakin”

Vai niin? Olen aika eri mieltä asiasta. Minä uskon edelleen siihen, että rehellinen (suomalaisuutta ja luterilaista työmoraalia kunnioittava) uurastus on se ainoa väylä, millä unelmat toteutuvat.

Jotenkin nyt on muodostumassa sellainen kuva, että joillain ihmisillä on sellainen kuva, että suomalainen yhteiskunta on maksuautomaatti – ja vielä selainen, joka maksaa myös itseensä kohdistuvat muutospyrkimykset. Tämähän on tietenkin väärä kuvitelm ja sellaisenaan se olisi syytä kitkeä pikaisesti irti – ennen kuin se ehtii juurtua Suomeen.

Kaikki nämä vaatimukset muslimien  omista parkkipaikoista, vanhainkodeista, lääkäreistä ja basaareista ovat omiaan ehkäisemään sopeutumista ja ovat Suomen kkaltaisessa yksikulttuurisessa kansallisvaltiossa hävytön ja härski ele enemmistöä kohtaan.

Ja mitä yhtään tunnen turisteja, jotka käyvät Suomessa, niin nämä etsivät Suomesta rauhaa – eivät basaarihulinaa.

Toisaalta nämä basaarit ovat myös varsin ei-suomalaisia ilmestyksiä jo sillä tavalla, että ne mahdollistavat hämärän bisneksen ja harmaan talouden.

Tällaistako me haluamme ? Tuskinpa vain.

Hyysäri käsittelee kolmannessa jutussaan ilmiötä nimeltä White Flight. Jo nyt on huolestuttavaa se, että (kuten muuallakin siellä missä kehitys on ollut epätoivottua) kantaväestö muuttaa pikkuhiljaa pois.

Esimerkiksi Itä-Helsingin tietyillä  asuinalueilla on käynnissä nuopeutuva, mutta vielä varsin  huomaamaton ilmiö. Suomalaiset perheet muuttavat pois ja vaihtavat vuokra-asunnon omistusasuntoon tai siirtyvät lähemmäksi työpaikkaa.

Kun vuokra-asuntoja vapautuu, niihin muuttaa usein maahanmuuttajia. Ilmiö tunnetaan kaikkialla monikulttuurin raiskaamassa lännessä – myöskin Ruotsissa.

Suomessa sitä on kartoittanut ensimmäisenä Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella Katja Vilkama, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa.

Hänen mukaansa ilmiön taustalla on muun muassa se, että maahanmuuttajilla on erilainen asumisura kuin kantaväestöllä. Helsinkiläisistä puolella on omistusasunto, länsimaista tulleilla 34 prosentilla, venäläisillä 17 prosentilla, mutta Afrikasta tulleilla vain parilla prosentilla.

”On erittäin tärkeää, että maahanmuuttajat työllistyvät ja vaurastuvat, jotta hekin pääsisivät asumisurallaan eteenpäin.”

Poismuuttoa voidaan  torjua peruskorjaamalla vuokrataloja ja pitämällä ympäristö viihtyisänä. Myös täydennysrakentamisella voidaan tasapainottaa asukasrakennetta. Lähiöihin pitäisi rakentaa lisää houkuttelevia omistusasuntoja.

Ajatuksena oikea – mutta täysin mahdoton. Etenkin jos sosiaalinen maahanmuutto kasvaa nykyisestään.

Eräs tärkeä havainto Hyysärin jutussa on lehden tekemä vertailu pääkaupunkiseudun pahimmista työttömyysalueista ja niistä alueista joilla asuu eniten sellaisista maista tulleita  maahanmuuttajia, joissa islam on valtauskonto (HS:n sananvalinta).

Minusta on typerää itkeä ja valittaa sellaista kehitystä, johon pystyttäisiin helposti puuttumaan (kerron ehdotukseni tuossa kirjoitukseni viimeisessä kappaleessa).  Vielä typerämpää on vaatia sellaisia toimia (julkisen vallan rakentamia ja rahoittamia  moskeijoita, basaareja , islamilaisia lääkäripalveluita etc.) jotka de facto lisäävät segregaatiota ja suomalaisen yhteiskunnan sirpaloitumista.

Tässäkin asiassa on syytä myös muistaa suomalaiseen yhteiskuntaan perinteisesti kuuluva vakaus ja rauhallisuus. Monikulttuurisuus tuo väistämättä tullessaan myös eri etnisten ryhmien välistä kitkaa ja konflikteja  – jopa suoranaista vihaa ja väkivaltaa. Voimistuva maahanmuutto saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa yleisen lainkunnioituksen rappeutumisen ja sopimusyhteiskuntamme purkautumisen.

Samassa lehdessä Suojelupoliisin tilannekuvayksikön johtajan,  Matti Saarelaisen,  mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikalta on puuttunut pitkän aikavälin strategia.

”Usein ajatellaan, että monikulttuurisuus on vain värien runsautta, etnisiä ravintoloita ja vilinää katukuvassa”

Kulttuurien törmäys voi olla myös hänen mielestään  vastakkainasettelua, syrjäytymistä ja ongelmia.

”Suomella on kyllä ollut aikaa tarkkailla ja ottaa muiden maiden virheistä oppia. Ongelmat saattavat kuitenkin tulla Suomeenkin, pienellä viipeellä”

Saarelainen kaipaa maahanmuutosta ”viileitä tutkimuksia”, ei huutamista.

Minulla on eräs erittäin helppo ja yksinkertainen ratkaisu tähänkin ongelmaan. Eduskunnan olisi syytä ottaa vakavaan harkintaan nykyisen täysin epäonnistuneen (ja onnenonkijoita houkuttelevan) ulkomaalaislain pikainen kumoaminen ja sen korvaaminen uudella lainsäädännöllä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää sellaista periaatetta, että jos maahanmuuttajalla ei ole osoittaa edellytyksiä sille, että hän pystyy elättämään itsensä Suomessa, häntä ei pitäisi päästää myös maahankaan. Lisäksi niiltä maahanmuuttajilta joille annetaan Suomen kansalaisuus,  pitäisi edellyttää todellisuuteen perustuvan kielikokeen suorittamista sekä valan tai juhlallisen vakuutuksen kautta sitoutumista suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyihin arvoihin.

Ns. humanitaarinen maahanmuutto pitäisi puolestaan perustua aina tiukkaan harkintaan. Sen pitäisi olla luonteeltaan aina ehdottoman väliaikaista väistötoimintaa (jonka päämääränä on tällaisen maahansaapujan mahdollisimman nopea palautuminen kotiseudulleen) ja se saisi tapahtua ainoastaan lähialueilta – ei maapallon toiselta puolelta,  täysin erilaisen ilmaston, uskonnon ja kulttuurin parista.

Nykyinen politiikka ei ole edes maahanmuuttajien edun mukaista – puhumattakaan sitten niistä kenelle tämä maa on rakennettu.

Siis meistä alkuperäisväestöön kuuluvista kantasuomalaisista, joiden perheet ja suvut ovat rakentaneet tätä maata ja vuodattaneet myös verta sen eteen.

Lähde: HS

Jk. Kokonaisuuden neljäs osa käsitteli somaleja. Siinä ei ollut mielestäni mitään sellaista, mitä pitäisi uudestaan käsitellä – vanhaa kauraa.

Site Meter

Toimittaja Riku Jokinen on noussut ajoittain esille ihan asiallisilla kirjoituksillaan – kaiken sen normaalin Hyysärin edustaman vasensilmäisen mielipidekirjoittelun keskellä.

Jokinen kirjoittaa Kaupungin laidalla vihreiden hajaannuksesta.

Vihreät repesivät insinööreihin ja maailmanparantajiin

Mitä saadaan, kun Arabianrannassa asuva diplomi-insinööri ja käpyläläinen ituhippi naitetaan toisilleen?

No, siitä saadaan liitoksissaan natiseva Helsingin vihreät.

Yleistäminen on tuhmaa ja rumaa.

Helsingin vihreiden kohdalla on kuitenkin mahdotonta vastustaa kiusausta, sillä niin kahtia puolue on jakautunut.

Ensimmäistä porukkaa voisi kutsua insinöörisiiveksi. Joukko diplomi-insinöörejä, lääkäri, oikeusoppinut, kansantaloustieteilijä, tilastotieteilijä ja historianopettaja.

Vasemmisto puhuu oikeistovihreistä, kokoomus järkivihreistä, irvileuat kokoomuksen puisto-osastosta.

Insinöörivihreille politiikka on käytännönläheistä ongelmanratkaisua. Tavoitteena on tehdä muiden puolueiden kanssa sellaisia kompromisseja, joiden kanssa voidaan elää.

Toinen porukka ovat maailmanparantajat, joita kutsutaan myös vasemmistovihreiksi. Yliopiston humanisteja, valtiotieteilijöitä ja kirjallisuudentutkijoita, runoilija, taiteilija, kätilö, erityisopettaja.

Heille politiikka on ihanteita, joita kohti kurkotellessa puolueiden kanssa tehdyt neuvottelusopimukset joutavat mäkeen, jos ne eivät osu omaan maailmankuvaan.

Hajaannus alkoi itää viime syksyn kuntavaaleissa, kun vihreät nousi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vaalivoiton jälkeen insinöörisiipi jakoi tärkeimmät luottamuspaikat keskenään.

Heitä ovat valtuustoryhmää johtava Mari Puoskari, Puoskarin kanssa kaupunginhallituksessa istuvat Minerva Krohn, Elina Moisio ja Ville Ylikahri sekä valtuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu.

Sen sijaan maailmanparantajat jäivät ilman tärkeitä tehtäviä.

Esimerkiksi kansanedustajat Johanna Sumuvuori ja Outi Alanko-Kahiluoto pääsisivät halutessaan johtopaikoille Helsingissä, mutta he eivät eduskuntakiireiltään ehdi.

Jakautuminen rävähti silmille kaksi viikkoa sitten, kun valtuusto keskitti päiväkotien ruuanlaiton Palmia-liikelaitoksen vastuulle.

Vihreät hajosivat äänestyksessä äänin 11–10, mikä on uusi ennätys jopa vihreiden mittapuulla.

Tulos oli nöyryytys vihreiden johdolle.

Asiat sovittiin vanhaan malliin muiden puolueiden kanssa. Neuvottelutohinoissa unohdettiin kuitenkin kysyä, mitä mieltä vihreiden omassa ryhmässä ollaan asiasta.

Vihreät alkoivat sekoilla dramaattisella hetkellä.

Kokoomus haluaa ottaa kaiken ilon irti lamasta. Taloustilanteeseen vedoten lähivuosina esitetään erilaisia säästötoimia, joita kutsutaan järkeistyksiksi ja palvelurakenteen muutoksiksi. Käytännössä se tarkoittaa, että kouluja, päiväkoteja ja terveysasemia halutaan karsia.

Vasemmisto taas haluaa korottaa kunnallisveroa, jotta palvelut saadaan turvattua.

Viime kädessä on vihreistä kiinni, kumpaan suuntaan Helsinki lähtee.

Ainakin Palmia-sekoilusta näytettäisiin otetun opiksi. Kokoomus, vihreät ja Sdp alkavat neuvotella vuoden 2010 lamabudjetista ensi viikolla.

Mari Puoskarin ja Elina Moision vastapainoksi vihreiden neuvotteluryhmässä istuvat myös Emma Kari ja Sanna Vesikansa. Kaksi maailmanparantajaa.

Lähde: HS Digilehti

Site Meter


Kirjoitin aikaisemmin maamme epäluotettavimpaan mediakonserniin – Sanoma-WSOY:hin – kuuluvan Radio Rockin henkisesti kaksikymppisinä itseään mainostavien (ja todellisuudessa henkisesti kolmetoistavuotiaan kuvan itsestään antavien)

    Kuva: Radio Rock

Jussi Heikelän

    Kuva: Radio Rock

ja Aki  Linnanahteen

Jussi Halla-ahoa vastaan käymästä mustamaalauskampanjasta, jota pojut ovat käyneet – ilmeisesti tietämättömyyttäänkorporaatioksi nimeämässään ehehehehehe-pissa-kakka-pieru-teinihuumorilla kyllästetyssä ohjelmassaan.

Haluan lisätä jotain vielä samaan asiaan liittyen. Vaikka Heikelä ja Linnanahde antavat kuvan rennosta ja vitsikkäästä menosta, kyse on kuitenkin varsin ilkeästä ja – näköjään täysin seurauksia miettimättömästä – henkisesti keskenkasvuisesta henkisestä masturboinnista.

Kuunnelkaa huviksenne eilisen ohjelman podcast. Ohjelman kohdassa n. 10.55 min. – 12.00 min tulee varsin mielenkiintoinen kommentti – mahdollinen yllytys rikokseen.

Ohjelman vieraana oleva Simo Rantalainen puhuu aivan muista asioista tuohon saakka. Jostain syystä näillä kahdella pikkupoitsulla on kumma fiksaatio Jussi Halla-ahoon ja heidän on aivan pakko vetää Halla-ahokin tähän keskusteluun mukaan.

Rantalainen totesi, ettei ole oikea ihminen kommentoimaan Halla-ahon tekstejä, kun hän ei ole niitä lukenut. Tähän pojukaksikon oli pakko vetäistä kuuluisa pedofiliakommentti ja yllyttää Rantalaista väkivaltaan – ja ilmoittaa suorassa lähetyksessä, että Halla-aho asuu tässä vieressä.

Olen aikaisemminkin ilmaissut huoleni Halla-ahon perheen turvallisuudesta, joka on  tietenkin päällimmäisenä koko tässä loanheittokampanjanjassa.

Nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ja kääntää katse sinne Heikelään ja Linnanahteeseen. Poikien touhu on (täältä katsoen) ollut suunnitelmallista ja jatkettua. Salaliittoteoriat voi nyt heittää heti ja välittömästi romukoppaan, koska ihan miten subjektiivisesti tahansa tarkastellen, näillä kukkopojilla on ollut selvä kampanja. Kampanja, jonka tarkoitus on ollut aiheuttaa hallaa Halla-aholle.

Nyt kampanjaan on ilmestynyt jo väkivallan uhka mukaan.

Jos nyt jonkun touhuja pitäisi esitutkintaviranomaisen toimesta tutkia, niin ehdottomasti Radio Rockin Beavis & Butthead on oikea kohde. Näiden kahden ääliömäiseti käyttäytyvän ja totaalisen edesvastuuttoman pojun tekemisiä olisi syytä tutkia oikeudessa.

Tämä ehehehehehe-idiotia nimittäin tulee jatkumaan siihen saakka, että se lopetetaan tai jotain ikävää sattuu jollekin.

Ja jos jotain sattuu, on helppo osoittaa näitä kahta veijaria suoraan sormella.


Site Meter

Jos et mitään muuta keksi, niin aina löytyy vaihtoehto tylsyydelle ja sille että yhteiskunta ahdistaa – liity antifasisteihin ja käynnistä vallankumous työmarkkina- tai toimeentulotuella.

Lähde: Homma

Lähde: Homma/kohmelo

Site Meter

Soosipäät ovat päässeet jälleen otsikoihin. Tällä kerralla näiden ajattelemattomien ja itsekeskeisten työmarkkinatukivallankumouksellisten  isku kohdistuu suoraan kehitysvammaisiin. Joukko tällä kerralla  Opiskelijatoiminta-verkosto nimen alla toimivia ns.aktivisteja (l.huligaaneja)  on murtautunut Helsingin  Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevan Venetsia-rakennuksen.

Murtautujien suunnitelmissa on  järjestää hetken  tyhjillään olleessa rakennuksessa kolhoosi-, bile- ja anarkistista opintoryhmätoimintaa. Tällä kerralla keppihevosena toimivat asunnottomat opiskelijat. Viikonlopun yli, eli viime perjantaista lähtien vanhaan sairaalahenkilökunnan asuntolaan on majoittunut  murtomiesten ja -naisten  ydinporukka.

Vähemmän yllättävää on se, että nämä ns.valtaajat eivät ole lähestyneet kohderyhmäänsä ennen valtausta (puhumattakaan siitä, että joku näistä anarkoapinoista olisi todellisuudessa  tällainen asunnoton opiskelija)  Nyt valtaajat odottavat yhteydenottoja asunnon tarvitsijoilta.

”Olemme saaneet tähän mennessä noin parikymmentä yhteydenottoa. Tänään jaamme vielä flyereita yliopiston avajaiskarnevaaleilla”,

murtokeikalla mukana oleva Otto Pietinen kertoo.

Blaa, blaa, blaa – soi näiden ottopietisten ja muiden hyvinsyötettyjen ja pilalle paapottujen hienostokakaroiden  propagandatorvi

Pietisen mukaan rakennuksessa on asuintilat 20–30 ihmisille. Hän tilittää Hyssärille näin:

”Suurin osa huoneista on keittiöllisiä yksiöitä. Täällä on liedet, kuumaa vettä tulee ja sähköäkin on ainakin toistaiseksi. Pölyistä täällä on. Ylimmän kerroksen olemme saaneet puhdistettua.”

Tämä ns.kansalaisliike haluaa kritisoida laittomalla tunkeutumiselaan ja murtautumisellaan pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaa. Sen mukaan alueella ei ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Sen minkä Ottopoika jätti kertomatta ei anna kovinkaan kaunista kuvaa näiden valtaajien moraalista.

Helsingin kaupunki on suunnitellut vallattuun rakennukseen kehitysvammaisten tukiasuntoja. Kunnostustöiden on määrä alkaa ensi vuonna.

Jostain syystä nämä piloille hemmotellut soosipäät näkevät olevansa oikeutettuja murtautumaan sisään ja tunkeutumaan luvatta kaikkiin sellaisiintiloihin, jotka jäävät edes hetkeksi tyhjilleen – rikoslakia ja jopa perustuslakiin kirjattua omaisuudensuojaa pilkkanaan pitäen.

(Toisaalta ei tarvitse tehdä muuta kuin tutustua kermaperseenä suojattua elämää koko elämänsä eläneen elämäntapa-anarkistin Akuliina Saarikosken ajatusmaailmaan ja moraalittomuuteen, niin kuva itsekkäästä, kaiken periksisaaneesta, ymmärtämättömästä ja isin helmoihin jääneestä  keskenkasvuisesta pikku kiukkupussista kirkastuu. Muistin virkistykseksi Akuliinan kootut teesit löytyvät täältä, täältä ja täältä.)

Tällä kerralla kärsijänä ovat siis kehitysvammaiset. Nämä egosentriset viherpunanatsit ovat tähän mennessä töhrineet, sotkeneet ja rikkoneet jokaisen tilan, johon he ovat murtautuneet.

Pääsyy siihen miksi tämä rakennus on ollut hetken tyhjillään on se, että vanha sairaalahenkilökunnan asuntola ei ennen remonttia sovellu asumiseen tai oleskeluun. Rakennuksen välipohjissa on asbestia ja myrkyllisiä PAH-yhdisteitä. Lisäksi tässä toissa vuosisadalla rakennetussa  rakennuksessa ei ole tällä hetkellä varapoistumisteitä tulipalon varalta.

Helsingin kaupunki aikoo häätää talonvaltaajat Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevasta Venetsia-rakennuksesta.

”Olemme ilmoittaneet heille, että emme tätä hyväksy ja olemme kehottaneet heitä poistumaan talosta”,

kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen sanoo.

Määttäsen mukaan tarvittaessa kaupunki pyytää valtaajien häätämisessä apua poliisilta.

”Vielä yritämme hoitaa asian keskustelemalla ja puhumalla.”

Määttänen kuitenkin varmaan tietää kokemuksen pohjalta, että keskustelu ja puhuminen eivät yleensä tepsi näihin soosipäihin.

Näillä ihmisillä on niin kieroutunut käsitys oikeasta ja väärästä, että heihin ei normaalipuhe eikä vetoaminen hyvään sydämeen tai omantunnon ääneen tehoa.

Vai mitä muuta voi sanoa huligaanisakista, joka on valmis varastamaan jopa kehitysvammaisilta heitä varten rakennettavat tukiasunnot?

Lähde: HS

Site Meter


Norjalainen sanomalehti Dagbladet kertoo uutisessaan norjalaisten  eläinaktivistien vääristelleen valokuvia sairaista turkiseläimistä.  Aktivistien arvellaan salakuljettaneen sairaat ketut turkistarhalle lavastusta varten.

Eläinaktivistit tunkeutuivat elokuussa Gudbrandsdalenissa sijaitsevaan turkistarhaan. Iskun jälkeen aktivistit esittelivät valokuvia sairaan näköisistä hopeaketuista.

Tarhan omistaja, turkistarhaaja Odd Arne Myromslien, kutsui tarhalle eläinlääkärin, joka tutki kuvissa esiintyneet kuusi kettua. Verinäytteistä tehtyjen DNA-testien perusteella todettiin, että sairaat eläimet olivat eri sukuhaaraa kuin tilan muut ketut.

Iskusta epäillään Nettverk for Dyrs Frihetiä . Järjestön edustaja Rune Ellefsen myönsi Dagbladetille, että Nettverk on murtautunut turkistarhoille eri puolilla Norjaa ja ottanut kuvia loukkaantuneista eläimistä. Järjestön tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Norjassa. Ellefsen kuitenkin kiisti, että Nettverk olisi vienyt sairaita eläimiä tarhoihin.

Mistähän ne sairaat ja eri kantaa edustavat sitten sinne tarhoihin ja kuviin  joutuivat? Etenkin kun turkistarhaus on erittäin tarkasti kontrolloitua ja valvottua myös geneettisesti.

Tämä toiminta noudattaa Suomessakin nähtyä ja koettua mallia näiden eläinrääkkääjien puuhasteluista. Eläinsuojelun nimissä on tapettu kymmeniä – jopa satoja – tuhansia  eläimiä – toisena uhrina  näiden omankädenoikeutta jakavien rikollisten iskuissaon varsin usein  menehtynyt totuus.

Suomalaisen ympäristöterrorismin ns. laillisena julkisivuna toimii Oikeutta eläimille-peitejärjestö. Jostain kumman systä tämä ryhmä saa aina ensimmäisenä näiden eläinrääkkääjienm ja rikollisten videonauhat käsiinsä.

Varsinaista terroria kylvää keskuuteemme itseään Eläinten vapautusrintamaksi (EVR) kutsuva rikollisjärjestö. Terrori-iskuja nämä rikolliset ovat tehneet   koe-eläinlaitoksia, turkistarhoja ja -tarhureita, turkiksia myyviä liikkeitä ja niiden henkilökuntaa sekä yksittäisiä turkiksen käyttäjiä vastaan.

Julkisuudessakin EVR:aa on pidetty Oikeutta eläimille -yhdistyksen piilotoimintana. Vuonna 1997 Oikeutta eläimille -yhdistyksen tärkein keulakuva Joni Purmonen jäi kiinni Orimattilassa suoritetusta tuhotyöstä.

Suojelupoliisin päällikon Seppo Nevalan vuonna 2004 antaman haastattelun mukaan Suomessa toimivat eläinterroristijärjestöt ja – ryhmät  vaarantavat ajoittain yhteiskuntarauhaa, omaisuudensuojaa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Terroria harjoittavien yksilöiden  kiinni saaminen on Supo:n kannan mukaan ensiarvoisen tärkeää koska rangaistuksilla on todettu olevan erittäin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus suomalaisten eläinterroristeihin. Nevalan mukaan pieniin eläinaktivistiryhmiin liittyy suuri  julkisuushakuisuus.

Toisen poliisiupseerin – nykyisen poliisiylijohtajan – entisen  Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan –  Mikko Paateron mukaan poliisin laittoman aktivismin torjunnan erikoisryhmä on pystynyt estämään useita tarhaiskuja. Tämän ennaltaehkäisyn seurauksena laiton aktivismi on viime vuosina etsinyt uusia kohteita ja samalla muuttanut toimintatapojaan.

”Keskeiseksi ovat tulleet uhkailu sekä kiusan ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen”,

erikoisryhmää johtanut Paatero sanoo.

Kohteiksi ovat päätyneet turkiselinkeinon piirissä toimivat johtajat sekä turkis- ja vaateliikkeiden omistajat. Johtajien autoja ja asuntoja on töhritty tiivistyvällä tahdilla. Kotien edustoilla on järjestetty mielenosoituksia.

”Vastassa on joukko, mikä laskee kiinnijäämisriskiä. Uudet maalit ovat myös niin sanottuja pehmeitä, vähemmän vartioituja kohteita.”

Paateron mukaan aktivistien toiminta saattaa ulkomaisten esimerkkien mukaisesti laajentua yhä uusille aloille.

”Ainakin lääketeollisuus voi joutua kohteeksi.”

Terroristien  kohteeksi joutuneita ihmisiä on uhkailtu verkkosivuilla ja muissa julkaisuissa. Paateron mukaan tähän halutaan puuttua tiukemmin.

”Olemme keskustelleet syyttäjien kanssa siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön tällainen toiminta voi täyttää.”

”Jos ihmistä tai hänen omaisuuttaan uhataan jollei hän luovu elinkeinostaan, se voisi olla myös kiristystä.”

Laittomasta uhkauksesta selviää useimmiten sakolla, mutta kiristys voi tuoda kovankin vankeustuomion – puhumatta sitten ympäristörikoksesta tai tuhotyöstä.

No millaisin keinoin tätä julkisuutta on sitten käytännössä  saatu? Jop mainituin terrorin, tuhotyön, eläinrääkkäyksen,  ympäristörikosten, kiristyksen ja ihmisten uhkailun, lasten pelottelun ja kotirauhan rikkomisen keinoin. Otetaan muutama tuore tapaus esimerkiksi.

Elokuussa 2007 eläinterroristit päästivät Mustasaaressa noin 2 500 minkkiä vapaaksi luontoon. Iskun arvioidaan aiheuttaneen ja aiheuttavan vielä tulevaisuudessakin huomattavaa vahinkoa alueen ekosysteemille. Tihutyön kohteeksi joutuneen tarhan rehusiiloihin oli maalattu kirjaimet ”EVR”, ja Eläinten vapautusrintaman tukiryhmä julkisti nettisivuillaan tarhaajan nimen ja toivotti minkeille ”hyvää karkumatkaa”.

Niin – karkumatkaa vääjäämättömään kuolemaan ja ennen sitä nämä minkit ehtivät tuhota lintujen pesinnän ja poikaset. Tällaista on EVR:n harjoittama eläintensuojelu.

Eikä siinä vielä kaikki. Otetaan toinen esimerkki

Marraskuussa 2008 iskettiin EVR:n nimissä munakanalaan Närpiössä Norrnäsissä tuhoten kanalan ruokinta- ja juoma-automaatiota sekä ilmastointia sääteleviä laitteita. Tämän seurauksena 2000 – 5000 kanaa kuoli tukehtumalla yön aikana. Kanojen voinnin tarkastanut eläinlääkäri määritteli teon erittäin törkeäksi eläinsuojelurikokseksi.

Nämä eläinterroristit eivät ole jättänneet edes lapsia tai ihmisten koteja rauhaan. Lainaan erästä aikaisempaa tekstiäni:

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä:

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa  Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
“Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
“Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulos Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Laillinen turkistarhaukseen liittyvä elinkeino on käynnistänyt viime viikolla oman vastaiskunsa.
    Kuvan lähde: http://www.stkl-fpf.fi

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

Se ei ole totta.

Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät…

Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Tavoitteen saavuttamiseksi niin sanottujen eläinaktivistien propaganda on pullollaan totuuden vääristelyä. He kutsuvat turkistiloille tehtyjä hyökkäyksiä kansalaisaktivismiksi, vaikka iskut oikeasti ovat laillista elinkeinoa vastaan suunnattua terrorismia.

Terrorin uhri ei voi puolustautua samoilla aseilla, joita hänen kimppuunsa käyvät fanaatikot käyttävät. Suomalainen turkiskasvattaja voi puolustaa itseään ja perhettään vain hoitamalla eläimiään mahdollisimman hyvin, antamalla työstään totuudenmukaista tietoa ja luottamalla siihen, että muut suomalaiset tukevat hänen oikeuksiaan ja
ymmärtävät hänen työnsä arvon yhteiskunnalle.

Vastustajat huutavat mielipiteensä julkisuuteen mielenosoituksissa. Kotimaisen eläinkasvatuksen puolustamiseen ei tarvita marsseja.

Riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet:
juot maitoa, syöt monipuolista ruokaa, käytät villasukkia, ostat kunnon kengät ja puet talvella lämpimän turkin päällesi.

Tosiasioita turkiksista
• Kotimainen turkis on ekologisesti kestävä
tuote, jonka laatu on maailman huippuluokkaa
• Turkisala työllistää suoraan ja välillisesti
22 000 suomalaista, tuotannon arvo on
noin 200 miljoonaa euroa
• Kotimainen turkiskasvatus on eettisesti
korkealla tasolla. Eläinten hyvinvointi ja
terveys edustavat alan kansainvälistä kärkeä.
• Suomalainen turkis ei kilpaile hinnalla,
vaan laadulla. Kasvattajan menestys perustuu
suoraan hänen eläintensä hyvinvointiin.

Propagandaa – mutta sellaista, jossa on enemmän kuin yksi jyvä totuutta.

Esimerkiksi siitä lainaus muualta. Muuan Akuliina Saarikoski pääsi kesällä pulauttamaan pienen asiaan liittyvän oksennuksen YLE:n radioaalloille:

Jos aiomme selvitä tällä pallolla pidempään kuin 50 vuotta, ei yhdelläkään suomalaisella pitäisi olla oikeutta syödä juustoa.

Sil´viissii…

Lähteet: YLE, OE, EVR, HS, SS, IS, Dagbladet

Site Meter

Tässä eräs – paljonkin viime aikoina puheenaiheena  ollut –  esimerkki Helsingin Sanomien luotettavuudesta.

Lähde: HS via kuvaton.com

Site Meter

Olipa kerran – kaukana täältä – Hölmöläisten maa.

Aikoinaan hölmöläisten maa oli ilkeän tsaarin vallan alla. Tuli kuitenkin aika, kun Hölmölän naapurissa Nitsevoomaassa puuhattiin vallankumousta samaa tsaaria vastaan Vladi-sedän johdolla ja h yödyllisten idioottien voimin.

Myös hölmöläiset käynnistivät oman pienen vallankumouksensa vanhan karjun – Sianpään – ohjeiden mukaan. Vallankumous muuttui jossain vaiheessa vapaussodaksi ja hölmöläiset saivat svabodansa.

Vallankumousta Vapaussotaa johtaneet siat alkoivat hallita Hölmölää ”demokratiaksi” kutsumansa ideologian pohjalta.

Hölmölä joutui aikojen kuluessa moniin ikäviin eri tapahtumiin, joiden seurauksena siitä tulee lopulta osa Euroopan Hölmölää.

Vallankumouksen Liittovaltiokehityksen johtohahmot, karjut Paavo ja Matti , joutuivat lopulta vallanjakoon lliittyvien asioiden keskellä riitoihin ja Matin voitettua valtataistelun Paavo karkotettiin Hölmölästä.

Sikojen vallan alla muiden hölmöläisten olot kovenivat entisestään.  Teollisuus Hevonen myytiin pilkkahintaan Intiaan ja Kiinaan liimatehtaalle. Samaan aikaan Hölmölän rajat avattiin kansainväliselle sosiaaliturismille ja hölmöläisten hyvinvointivaltio katoaa pala palalta.

Poliitikot siat varasivat itselleen yhä lisää etuoikeuksia, kunnes demokratian alkuperäisistä ihanteista oli jäljellä enää fraasi: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Mattia kuitenkin jotkin asiat ärsyttivät edelleen ja hän alkoi järjestämään lavastettuja oikeudenkäyntejä. Aluksi ainoastaan entisiä tyttöystäviään vastaan, mutta (rohkeuden kasvaessa) myöhemmin myös virallisesta demokratiasta poikkeavia harhautuneita yksilöitä vastaan.

Matti teloitutti hölmöläisiä (virkakoneiston inkivisiitorien Mikan, Johannan, Jorman ja Mikon avustaessa ilolla) toisten pelottelemiseksi, myönsi itselleen suurellisia arvonimiä ja kumosi viimeisetkin demokratian periaatteet – vääjäämättömästi yksi kerrallaan.

Lopulta siat alkoivat ratsastaa hevosilla nagaikat kädessä hölmöläisä ruoskien ja rangaisten  – kuten kasakat tsaarin aikaan. Hölmöläisiä kohdeltiin täysin samoin kuin tsaarin valtakaudella. Lopulta päädyttiin siihen, että hölmöläiset katselivat aitojen takana, kuinka siat kohottavat maljoja tsaristien muiden EU-oligarkkien kanssa, eivätkä ne enää erota sikoja tsaristeista EU-oligarkeista.

* * *

Onneksi tämä on vain satu – eihän tällaista voi tapahtua todellisuudessa. Eikä ainakaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihmemaassa nimeltään Suomi.

Eihän?

    Lähde:Kuvaton.com


Hyvää ötyä, hölmöläiset lapsukaiset – tasa-arvoministeri Stefan Wallinin seuraavaa kommenttia odotellessa…

(Vastuuvapauslauseke: Tämä tarina on osittain pöllitty George Orwellilta. Kaikki muut yhteneväisyydet mihinkään ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta)


Site Meter

Vuonna 1983 maanpetoksesta vankeuteen tuomittu toimittaja Matts Dumell avautuu päivän Hyysärin Sunnuntaisivuilla ja kertoo joutuneensa sijaiskärsijäksi ja syyttää Suojelupoliisia turmeltuneeksi ja poliittisesti korruptoituneeksi  ’poliisiksi’, jota halveksittiin poliisin sisälläkin.

Se oli heille näytön paikka

Dumellin mukaan Supon miehiä ei pidetty edes poliisin sisällä poliisin terävimpänä huippuna.  Dumellin mukaan

Sinne oli kerääntynyt aika paljon vanhempia oikeistolaisia etsiviä. Vaikka sota oli loppunut 1944, he elivät vielä sotaa.

Vai niin?

Dumellilla on tietysti oikeus omaan näkemykseensä.  Dumell tuomittiin Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta 27. tammikuuta 1983. Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Vaikka hän korostaa sitä, ettei ole katkeroitunut, minusta on kuitenkin syytä tarkastella aihetta ja Dumellin näkemyksiä hieman toisestakin näkökulmasta.

Mutta ennen kuin palaan tämän asian yksityiskohtiin, on syytä tehdä muutama asia ja käsite pohjiaan myöten selviksi – ilman sitä asiasta jää aika yksipuolinen kuva.

Kun puhutaan tuosta ajasta, pitää muistaa myös se, että elimme tuolloin valtiona, yhteiskuntajärjestelmänä ja kansakuntana poliittisesti varsin lähelläkoko  olemassaolomme kuilun reunaa.

Tuolloisen kylmän sodan aikaan Suomi kuului henkisesti länteen, mutta oli pakotettu olemaan (de facto) Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä ja YYA-sopimuksen (de jure) kautta sen tosiasiallinen sotilaallinen liittolainen. Neuvostoliitto ehdotti useampaan otteesseen jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Nämä aloiteett saatiin kuitenkin torjuttua (lähinnä) tuolloisen presidenttimme Urho Kekkosen toimesta.

Neuvostoliitto harjoitti Suomessa laajaa ja aggressiivista tiedustelua ja pyrki ajoittain jopa muuttamaan markkinatalouteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme omaansa – sosialismia – vastaavaksi. Viimeisin tällainen vakavampi tapahtunut yritys käynnistää – yleislakon kautta – vasemmoistolainen vallankumous tapahtui vuonna 1970. Tuolloin taistolaisliikkeenkin kulta-aikana Kekkonen piti linjansa ja soitti Kremliin, että NL: suurlähettiläs Aleksei Beljakov (joka puuhasi vallankumousta Suomessa) on vaihdettava.

Ja näin sitten tapahtuikin – rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä…

Näihin yhteiskuntaamme kohdistuviin vihamielisiin pyrkimyksiinsä (ja niiden toteuttamiseen) Neuvostoliitto tarvitsi – kyseisen diktatuurin luojan  V.I. Leninin määritelmän mukaisia – ns. hyödyllisiä idiootteja.

Ja näitähän riitti – Dumell on harvoja julkisuuteen päässeitä ja hieman ankaramman tuomion saaneita vieraan vallan avuliaita kätyreitäja oman maansa myyneitä maanpettureita.

Tämän todellisuuden pohjalta katsoen on todettava – vastoin Dumellin näkemystä – että Suomi oli vuonna 1983 edelleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan vielä vuoden 1944 jälkeenkin.Keinot ja sodankäynti olivat muuttuneet hiljaisiksi ja salaisiksi – mutta yhtä kaikki – edelleen päämäärältään  Suomen laillisen valtiojärjestelmän kaatamiseen pyrkiviksi.

Suojelupoliisi oli luotu vuonna 1949 korvaamaan pahoin (äärivasemmistolaisesti) korruptoitunut ja useisiin laittomuuksiin syyllistynyt Valtiollinen poliisi (eli Valpo).

Suojelupoliisi valvoi tuolloin ainoaa mahdllista yhteiskunnaliseen kumoukseen pyrkinyttä liikettä – äärivasemmistolaisuutta. Puheet poliisin oikeistolaisuudesta voidaan nähdä  Dumellin kohdalla poliittisesti tunnustautuneen ja maanpetoksesta tuomitun vallankumouksellisen henkilökohtaisiksi poliittiksi  näkemyksiksi.

Jo ennen hiljattain julkaistua Suojelupoliisin 60-vuotishistoriikkiakin, kaikki historialliset lähteet ovat antaneet kuvaa siitä, että Suojelupoliisi pysyi hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta koko suomettuneisuuden ajan tilanteen tasalla ja pystyi hoitamaan tehtävänsä – Suomen suojelemisen.

On vaikea nähdä korruptiota ja turmelusta noin hyvin onnistuneen pitkäaikaisen viranhoidon perusteella. Päinvastoin – Suojelupoliisi on onnistunut työssään tuolloin erinomaisen hyvin.

Suojelupoliisi esti vasemmiston vallankumouksellisen toiminnan ja KGB:n vapaan toiminnan – suomettumisenkin aikana.

Mitä sitten Dumellin tapauksessa todellisuudessa tapahtui? Tämä tunnustuksellinen vasemmistolainen lähti Tammisaaressa ja Kirkkonummella vietetyn nuoruutensa jälkeen Helsinkiin opiskelemaan poliittista historiaa. Opinnot sujuivat ja niiden ohessa  Dumell ehti mukaan sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen.

Tuon ajan useimpien akateemisten sosialistien kotitausta oli akateeminen ja porvarillinen – näin  Dumellinkin tapuksessa.  Akatemisissa lukupiireissä tankattiin marxismi-leninismiä ja välillä vallattiin opiskelijajärjestöjä.

Taistolaisten takapiruna hääri terävä kaveri, jolla oli tuohon aatemaailmaan ja aikaan täydellisen katu-uskottava tausta.  Jaakko Laakso oli kasvanut vasemmistolaisessa työläiskodissa, ja hänen molemmat vanhempansa olivat punaorpoja. Laaksolla oli suora linja Skp:n vähemmistön johtoon ja Neuvostoliiton lähetystöön.

Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell  kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman ”ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin ” joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.

Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan  KGB:n toimintaan).

Dumellista  oli tullut lyhyessä hetkessä  Helsingissä KGB:n Kiinan asioiden vakoilija,  ns. postilaatikko, henkilötietojen välittäjä KGB:n illegaalisiivelle sekä henkilötietojen ja -arviointien antaja ja tekijä. Hän ei  siis ollut KGB:n Helsingin kuvioissa mikään pikku tekijä missään mielessä.

Kun Supo otti yhteyttä Dumelliin 8.9.1981, koko juttu alkoi purkautua ja johti lopulta Dumellin saamaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon maanpetoksesta.

Jaakko Laakso pääsi – tässäkin tapauksessa kuin koira veräjästä ja jatkoi toimintaansa KGB:n ja Neuvostoliiton hyväksi.

Dumellin kohdalla nämä hänen  omaa toimintaansa puolustavat puheet ovat inhimillisesti katsoen aivan ymmärrettäviä. Minustakin Dumell on tietyllä tavalla ollut esimerkkitapaus – mutta se ei vähennä hänen aktiivisuuttaan tekemässään rikoksessa eikä sitä että hänet on tuomittu maanpetoksesta. Presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi armahtamasta Dumellia ja julkisti jopa osan tuomiosta.

Se mitä henkilökohtaisesti ihmettelen, on Jaakko Laakson rooli neuvostovakoilussa ja myyräntyössä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Laakso olisi pitänyt raahata leivättömän pöydän ääreen vimeistään sen jälkeen, kun Gennadi Janajevin kommunistijuntta ja sen tekemä vallankumousyritys kaatuivat Boris Jeltsinin vastatoimiin ja juntan kännäämiseen.

KGB:n auliit ja iloiset asiamiehet Laakso ja Esko-Juhani Tennilä nimittäin vierailivat Tehtaankadulla saamassa ohjeita juntalta hieman ennen juntan kaatumista.

Laakson touhuissa riittää suomalaiselle totuuskommisiolle aivan riittävästi työsarkaa ja mielestäni  Jaakko Laakson   Suomea vastaan ja  vieraan valtion hyväksi suunnatut toimet pitäisi saada päivänvaloon ja (ainakin moraalisen) tuomioistuimen arvioitaviksi –  näiden hyväuskoisten höppänöiden vetistelyjen sijaan.

Erikoiseksi asian tekee myös  se, että tätä loanheittokampanjaa ja historian vääristelyä ajamaan on valjastettu Helsingin Sanomat. Kun puolueettomaksi valtakunnalliseksi päivälehdeksjulistautuva media lähtee mukaan äärivasemmistolaiseen lokauskampanjaan, olisi jossain syytä olla vakavasti huolissaan.

Ei, en tarkoita virkakoneistoa – tarkoitan Hyysärin tilaajia ja lukijoita. Kun luette näitä selkeän asenteellisia mutta uutisiksi naamioituja kirjoituksia, miettikää myös niiden kirjoittajan (ja julkaiijan) tarkoitusperiä.

Mielen kersantit ovat ihan nykyistäkin arkipäiväämme – Sinua manipuloidaan.

Lähteet: HS, STT, Kimmo Rentola; Vallankumouksen aave, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917-1991.


Site Meter

    Lähde: Iltalehti / Jarmo Juuti

Kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin (ankkalammikon elitistivähemmistö) on keräillyt (jälleen kerran) hieman kyseenalaisia poliittisia irtopisteitä. Uhrin rooliin ovat päässeet sananvapaus ja Audin eronnut myyntijohtaja Esko Kiesi – johon kohdistuvaa noitavainoa olenkin jo kommentoinut.

Puolueensa marginalisoitumisesta – ja sen vuoksi häämöttävästä oppositiopaikasta – huolestunut Wallin esiintyy Suurena Moraalisena Paheksujana Kiesin tapauksessa. Tämä onkin Wallinin esikunnan mielestä hyvä sauma ja heille ilmeisen hyvä paikka  yrittää nostaa (poliittisesti hieman valjun) tasa-arvoministerimme poliittista profiilia.

Wallin ilmoitti eilen pitävänsä Kiesin eroa oikeana ratkaisuna. Wallin vertaa Kiesin tapausta entisen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin ja eräiden suomalaisten työmarkkinajohtajien  ennen edellistä lamaa  (1990) nostattamaan Tupolevin veljesten postikorttikohuun.

    Lähde: Ei ainakaan mikään taideteos

Itsensä valtakunnanmoralistiksi nostanut Wallin totesi feministien ja näennäissuvaitsevaisten aloittamasta noitavainosta:

Se on merkki siitä että tällaista ei enää voida suvaita.

Pyhimyksenä ja suomalaisten suurena hengellisenä moraalisena johtajana siis esiintymistään jatkava Wallin jatkoi antamassaan haastattelussa samaan hengenvetoon:

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Jasså? På de´viset?

Wallinin aikakäsitys – tai moraali – saattaa olla normaalista poikkeava. Wallin nimittäin  unohti kertoa, että edellinen tällainen tapaus, johon hän on törmännyt aika harvoin nykyään, oli varsin lähellä Wallinia.

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Wallinin valtiosihteeri Stefan Johansson nimittäin kähmi viime syksynä useita naispuolisia vieraita Ruotsin suurlähettilään kirjamessujen yhteydessä  järjestämillä juhlilla.

    Kuva: Sari Gustafsson/IL

Hän tarttui minua rinnoista. Olin niin tyrmistynyt, etten aluksi reagoinut mitenkään

nimetön uhri kertoo Hufvudstadsbladetille.

Tapausta todisti Ny Tid -lehden eroava päätoimittaja Solveig Arle. Hän jutteli uhrin kanssa, kun tapaus sattui.

Arle kirjoitti Ny Tid -lehden6.11.2009 numerossa tapauksesta seuraavasti:

Se oli suoraan sanoen raakaa käpälöintiä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta tasa-arvosta? Jos edes ministeriön ollessa kyseessä ei ole perustavanlaatuista käsitystä siitä, mitä seksuaalinen ahdistelu on.

Nainen lähetti kirjeen Stefan Wallinille, jossa hän kertoi valtiosihteerin käytöksestä. RKP:n työvaliokunta käsitteli asiaa  kokouksessaan – ja Johansson ymmärsi erota.

Samainen – tuolloin 46-vuotias – Johansson toimi Wallinin valtiosihteerinä jo edellisessä hallituksessa, kun Wallin toimi ympäristöministerinä.

Poliittisen valtiosihteerin tehtävänä on ministerin apuna ja edustajana edistää ja seurata hallitusohjelman toteutumista ministerin toimialalla, ohjata asioiden valmistelua sekä huolehtia yhdessä kansliapäällikön kanssa yhteistyöstä muiden hallinnonalojen kanssa.

Valtiosihteeri myös avustaa ministeriä kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmistelussa sekä edustaa ministeriä hänen toimeksiantojensa mukaisesti.

Näin siis toimii – näkökulmasta riippuen – joko Wallinin poliittinen muisti tai sitten hänen moraalinsa.  Herää kysymys siitä, miksi Wallin ei puuttunut tuolloin itse ja omatoimisesti lähimmän avustajansa toimintaan?

Toisaalta kyse saattaa tietysti olla myös siitä, että Wallin ei aidosti nähnyt avustajansa toiminnassa tuolloin mitään vikaa ja heräsi vasta silloin kun julkisuus otti asian esille.

Miettiköön sitten itse kukin, oliko Kiesin toiminta yhtä härskiä ja yleisesti paheksuttavaa kuin Johanssonin ja oliko Kiesiin kohdistuva noitavaino oikeutettua ja asiallista?

Puhumattakaan sitten Wallinin uskottavuudesta moraalinvartijana.

Lähteet: YLE, IL, STT,  MukuWikipedia. Kiitos Tommille.

Site Meter

Jk. Eräs tunnettu suomenruotsalainen koomikko – André Wickströmon valottanut  tämän Wallinin edustaman kuuluisan Ankkalammikon – siis  erittäin pienen suomenruotsalaisten enemmistöä edustamattoman – ärkoopeeläisen elitistiporukan syvintä olemusta Ruotsin TV:n lähettämässä ohjelmassa Lilla Onsdag:

(Vastuuvapauslauseke: edustan itse suomenruotsalaista vähemmistöä ja kritisoin tässä kirjoituksessa ministeri Stefan Wallinia sekä Ruotsalaista kansanpuoluetta – en edustamaani vähemmistöä enkä suomenruotsalaisuutta missään muodossa.)

Nyt syyteharkinnassa oleva asia on liian helppo tuomita vain yhden ihmisen rasistisen mielen tuotteeksi. Siinä näkyy oikeistopopulistinen muukalaisvihamielisyys, joka on juurruttanut arkipuheeseen rasistisen ”kantasuomalaisuuden” käsitteen.

Ennen kaikkea tapaus paljastaa suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kätkeytyvän rasismin. Turvapaikanhakijoiden auttamista kannatetaan periaatteessa, mutta käytännössä vastaanottokeskusten ei haluta vaikuttavan ”kantasuomalaisten” elämään.

Sama asenne selittää myös sitä, että vastaanottokeskukset eristetään kasvukeskusten ulkopuolelle pieniin, syrjäisiin ja vähäväkisiin kyliin.

Ilmiötä on turha selittää pelkästään turvapaikanhakijoita vastaanottaville kunnille tarjotuilla taloudellisilla kannustimilla.

Vastaanottokeskusten sijoittelupolitiikka vaikuttaa samoin kuin rasistinen ideologia: se vahvistaa mielikuvaa turvapaikanhakijoista ympäristöhaittoina, järjestyshäiriön aiheuttajina ja kutsumattomina vieraina.

Syrjäiset pakolaiskeskukset tukevat apartheidin logiikkaa

Kuva/HS

Annamari Vänskä Hyysärissä 4.9.2009 Syrjäiset pakolaiskeskukset tukevat apartheidin logiikkaa otsikoidussa mielipidekirjoituksessaan.

Rasismi siellä ja oikeisto täällä… Aika väsynyttä potaskaa.

Kannattaisiko Annapetterinkin miettiä ihan alkuun sitä, onko nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa kenties joitain perustavanlaatuisia vihreitä virheitä?

Lähde: HS

Site Meter

Tiistain Hyysäri kopaisi erästä vihreisiin liittyvää asiaa hieman toiselta kannalta. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että luonnonsuojelu ja vihreät eivät korreloi keskenään. Ja taas tämä asia osoittaututui todeksi

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi HS:n julkaisemassa uutisessa, että hän suhtautuu myönteisesti Santahaminan säilyttämiseen sotilassaarena myös tulevaisuudessa. Hän näkee – vanhana Laajasalolaisena – että Sipoon lounaisosien kuntaliitos sekä Helsingin edustan linnakesaarten avaaminen vaikuttavat Santahaminan asemaan. Santahamina juhlii parhaillaan 200-vuotista historiaansa sotilassaarena.

Puolustusvoimat ilmoitti viime vuonna luopuvansa neljän Helsingin edustalla sijaitsevan linnakesaaren hallinnasta. Alustavasti näitä saaria on kaavailtu helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Pajusen mukaan Kuivasaaren, Rysäkarin, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avautuminen helsinkiläisille vähentää paineita Santahaminan suunnalla. Tosin Pajunen toteaa myös, että Santahaminan käytöstä päättävät ensisijaisesti puolustusvoimat ja valtio.

Satamatoimintojen vetäminen Sompasaaresta ja Jätkäsaaresta on tuonut uutta tonttimaata Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Samaan suuntaan vievät myös Lounais-Sipoon alueliitokset.  Pajunen ei näe Santahaminan asuinrakentamista edes ajankohtaisena.

”Santahaminan merkitys tulevaisuuden asuinalueena on pienentynyt. Kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin, se avasi huikeita rantarakentamisen alueita käyttöömme.

Mutta miten sitten asiaan suhtautuvat vihreät? Se tuskin on yllätys kenellekään, joka on menettänyt illuusionsa vihreiden olemuksesta ympäristöpuolueena.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara huomauttaa, että Santahamina on merkitty (virheiden painostuksesta)  yleiskaavassa selvitysalueeksi.

Toisin sanoen sen käytöstä ei ole päästy sopimukseen. On grande kaupunkirakenteellinen moka, kun kokoomus pitää keskustassa Santahaminan kokoista aluetta aivan joutavassa käytössä

Puolustuslaitosta vastustava – ja pääkaupungissa olevan varuskunnan merkityksestä mitään  ymmärtämätön –  Soininvaara möläyttää.

Vihreiden kaupunginvaltuutettun roolissa tällä kertaa esiintyvä  Soininvaara ei pidä Pajusen näkemyksistä. Soininvaara haluaa jatkaa Santahaminan rakentamisesta käytävää keskustelua – vaikka muut tahot sitä eivät haluakaan.

Ei maailma tähän lopu. Sipoon rannat ja vanhat satama-alueet on rakennettu vuoteen 2015 ja viimeistään 2025 mennessä, sitten tarvitaan jälleen rakennusmaata. Päätökset Santahaminan rakentamisesta pitäisi tehdä nyt

Edes Santahaminan saaren luontoarvot (ja siihen liittyvät lukuisat uhanalaiset lajit)  eivät tätä entistä – nykyistä – koijärveläistä betoninsuojelijaa  hetkauta eivätkä ne häntä kiinnosta.

Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse heinäsirkoista – nyt on kyse myös  200:sta uhanalaisluokituksessa olevasta kasvi- ja eläinlajista.

Miten tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää? Homeenvihreän liikkeen suuren gurun tämän(kään)kertainen kommentointi ei ainakaan minua yllättänyt.  Pidin Odea joskus ihan fiksuna kundina, mutta olen nähnyt sen todellisen Osmonkin, joten verhot ja utu ovat kadonneet tämän tekovihreän ajattelijan ympäriltä.

Osmo Soininvaara ja Helsingin vihreät ovat ottaneet Santahaminan keppihevosekseen muutamasta varsin läpinäkyvästä syystä.

Vihreät ovat yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivä puolue.  He pyrkivät rikkomaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion perusteet – vaikka sitten hitaammallakin aikataululla. Tämän vuoksi konservatiivinen puolustuslaitos on joutunut näiden haihattelijoiden tulilinjalle.

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, että vihreät ovat pohjimmiltaan erittäin elitistinen järjestö – tavallisella kansalla ei ole asiaa vihreisiin, eikä heillä (virheillä) ole juuri mitään tarjottavaakaan normivirtaselle.

Jos et maksa kymmenyksiä ilmastonmuutos(kupla)uskonnolle, osta säännöllisiä kehitysyhteistyöaneita, kuljetuta ns. ekologisia elintarvikkeita maapallon toiselta puolelta vain itseäsi varten ja käytä muutenkin rahojasi pahan omantunnon poistamiseen (esimerkiksi tolkuttoman kalliita ekovaatteita ostamalla), et voi olla todellinen vihreä.

Tämän tietäen on varsin helppo päätellä, keitä ovat ne joiden  vihreät haluavat Santahaminassa asuvan tulevaisuudessa – joukon vihreitä napanaisia (ja pari vihreää puudelimiestä).

Vihreiden ympäristöystävällisyys kaavoituspolitiikan alueella on suuri kupla. Vihreät pyrkivät tiiviiseen kaupunkirakentamiseen – luonnosta ja ihmisten viihtymisestä välittämättä. Vihreät eivät usko niitä kokemuksia, mitä muualla maailmassa on saatu tiiviistä kaupunkirakentamisesta.

Nimittäin slummiutumista ja sen mukanaan tuomia muita erittäin ikäviä ilmiöitä. Kun tähän lisätään vihreiden ajama ”Suomi kuuluu kaikille”-politiikka,  avoimine rajoineen ja kaikille maahantulijoille jaettavien sosiaalisisten subventioiden kera, niin saadaan samaan vihreään slummisoppaan vielä eri etnisten vähemmistöjen välistä monikulttuurista syrjintää, vihaa ja väkivaltaa.

Puhumattakaan siitä, että myöskään joukkoliikenne ei ole saasteetonta eikä päästötöntä. Normaalilla matematiikalla laskettuna populaation kasvaessa myös liikenne ja siihen liittyvät päästöt kasvavat (mihin se ilmaston muutos nyt unohtui?). Näin ei taida kuitenkaan olla tuolla vihreässä todellisuudessa –  jossa asiaa lasketaan vihreällä (soininvaaralaisella) tilastomatematiikalla.

Eikä sekään riitä.  Sieltä mistä vihreä kaupunkisuunnittelu on kerran kulkenut yli, sieltä ei nouse kedon kukkaa eikä heinäsirkka siritä – enää koskaan. Tässäkin esillä olevassa tapauksesssa Santahaminaan kaavaillaan raitiovaunusiltaa kaupungista meren yli – piittaamatta edes  estetiikasta, joka on kuitenkin normivirtaselle tärkein luontoon liittyvä arvo.

Samaan aikaan  – tämä sama vihreä – ponipoppoo puuhastelee tuulivoimapuistojen kanssa – haluten pilata niin tunturi- kuin saaristomaisematkin.  Näiden helvetinkoneiden ympäristöystävällisyys katoaa esteettisen haitan lisäksi siihen, että ne tappavat lintuja ja että niiden aiheuttama meteli on infernaalinen (käykää huviksenne esimerkiksi Kielissä ja yrittäkää nukkua yönne hotellissa, joka sijaitsee tuulivoimapuiston viessä).

Vastaavaa viherpuuhastelua on nähtävissä muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vantaalla vihreät kannattavat kaupungin ainoan järven kupeeseen suunniteltua bussivarikkoa. Osa kokoomuslaisista vastustaa sitä, koska se vaarantaa Kuusijärven luonnon.

Espoon Histasta ollaan tekemässä vihreän näkemyksen mukaista ekologista asuinaluetta. Alueen osayleiskaavaehdotuksesta päätettiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vihreä piikki Lanka kertoo tänään, että Tiina Elo ja Espoon vihreät ovat tyytyväisiä eiliseen päätökseen.

Tämän lautakunnan varapuheenjohtajana toimiva  Elo kiittelee blogikirjoituksessaan päätöstä, joka sisälsi vihreiden keskeisimmät tavoitteet.

Haluamme Histan rakentuvan tulevaisuudessa uudenlaiseksi ekokaupungiksi junaradan varteen. Samalla edellytämme kuitenkin, että alueen poikki kulkevat toimivat viherkäytävät ja että Nuuksio säilyy erämaisena myös tuleville sukupolville.

Eli vihreät haluavat pilata pääkaupunkiseudun viimeisenkin yhtenäisen luonnonsuojelualueen. Erämaisuus on Nuuksiosta kaukana, mutta se on varsin viihtyisä ja kohtuullisen laaja yhtenäinen virkistysalue.

Kun sen yhteyteen rakennetaan tämä vihreiden kaavailema tiivis asutusalue, voidaankin sanoa hei, hei koko kansallispuistolle ja sen luonnonmukaisuudelle. Tehokas ja tiivis rakentaminen, joukkoliikenne sekä  luonnonrauha kun eivät oikein istu keskenään samassa paikassa.

Ehkä tulemme näkemään tulevaisuuden Nuuksion kansallispuiston Kontulan tai Kirstinmäen metsien kaltaisena nuorison ja spurgujen kaljoittelu- ja riehunta-alueena?

Koska kaupunki omistaa Histan alueella merkittävästi maata, voimme päättäjinä olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi alue aikanaan rakentuu.

Öh? Anteeksi kuinka?  Minun ymmärtääkseni tämä julkinen maan omistus Histassa kytkeytyi Luukin-Nuuksion alueen virkistyskäyttöön, eikä slummin rakentamiseen pääkaupunkiseudun henkireiän välittömään yhteyteen.

Jos nyt joku vielä luulee, että vihreät ovat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä vakavasti kiinnostunut puolue, niin suosittelen ottamaan korvatulpat pois korvista ja tarkistuttamaan näkönsä optikolla tai silmälääkärillä.

Vihreät ovat taloudellista kasvua haluava ja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava käskypuolue.

Lähteet: HS, STT, Vihreä Lanka


Jk. Mainostan tässä nyt vielä everstiluutnantti, kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen (sit)  tuotantoa. Tämän aidon luonnonystävän tuotantoon ja ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Site Meter

VV-auton ja sen Audi-ryhmän johtajan, Esko Kiesin, julkisuudessa eilen ja tänään saama kohtelu on jälleen erinomainen merkki aikamme näennäissuvaitsevaisesta elämänmenosta.

Kuten suurin osa meistä on varmaankin jo huomannut, Kiesi joutui nykyisen inkvisition hampaisiin (joka kasaa jo moralistisia polttorovioitaan) , Anna-lehden julkaistua hänen  – pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä – antamansa haastattelun autoista ja naisista.

Kyseessä on naistenlehti Annan erikoisnumero, joka on julkaistu media- ja markkinointivaikuttajille. Kiesin kommenteista erikoisnumerossa kirjoitti  – yllätys, yllätys -ensimmäiseksi tiistain Hyysäri.

Mitä Kiesi sitten sanoi? Kiesin haastattelu kuuluu ”Mies puhuu naisesta”-sarjaan, jossa haastateltavat kertovat suhteestaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Lainataanpa muutama kommentti tuosta haastattelusta.

Kiesi totesi näin:

”He (naiset) käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia”

”Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot”

”Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja naisellani on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa”,

Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

Naisilla on oma logiikkansa ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikattoilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisin karrikoidusti sanoa, että suhde vetää viimeisiään.

Nainen on niin fyysisesti, psyykkeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

Hyvin selviä – ja hyvin henkilökohtaisia – mielipiteitä.  Sellaisia, mitkä eivät ole välttämättä kovinkaan neutraaleja ja tai nykyisen henkisen itsekastraatioilmapiirin mukaisia, mutta kuitenkin sananvapauden piiriin kuuluvia.

Mikä on se syy, miksi Kiesiin on sitten kohdistettu tämä noitavaino?  Kiesi on joutunut tämän henkisen roskasakin kynsiin ja hampaisiin asiayhteydestä irti revittyjen (ja kuten sanottu, pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä kerrottujen) mielipiteidensä vuoksi.

On tuskin kovin kaukaa haettu, että Kiesiä vainotaan (ihmisoikeussopimuksen, Suomen perustuslain sekä voimassa olevan syrjintälainsäädännön vastaisesti) hänen mielipiteidensä vuoksi.

Luettuani jutun, minä aloin tuntea lähinnä myötähäpeää  tämän seipäitään kalistelevan ja soihtujaan sytyttelevän  – ja  alinta henkistä rahvasta edustavan –  lynkkausjoukon puolesta. Nämä näennäissuvaitsevaiset moralistit ovat valmiita naulaamaan ristille ja polttamaan julkisuuden noitarovioissa kaikki omasta näkökulmastaan toisinajattelevat ihmiset – etenkin, jos he ovat päässeet johonkin yhteiskunnalliseen asemaan.

Olen itse tyttölasten isä, enkä usko siitäkään huolimatta täydelliseen tasa-arvoon – enkä sukupuolikiintiöihin.  Ihmisiä tulee (yhdenvertaisuudenkin vuoksi) kohdella ihmisinä ja yksilöinä – ei jonkin joukon (kuten tässä tapauksessa naisten tai miesten) osana.

Kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku, joka on kohdistettu suoraan kaikkea kyvykkyyttä, sopivuutta ja lahjakkuutta vastaan. Kun ihminen valitaan johonkin tehtävään ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän edustaa (ei sen mukaan mitä hän on), loukataan todellista tasa-arvoa ja ohitetaan yleensä se parempi vaihtoehto – käyttäen ns. positiivista  syrjintää (mikä ristiriitainen sanahirviö tämä onkaan).

Kaikki miehet eivät pysty samoihin tehtäviin – eivätkä kaikki naisetkaan. Todellinen tasa-arvo katsoo yksilöön – ei joukkoon, jota yksilö edustaa.

Tässä Kiesin tapauksessa on kyse – ei sen kummemmasta – kuin ihmiseen kohdistuvasta vainosta tämän mielipiteiden vuoksi – Jussi Halla-ahon tapaukseen monellakin tavalla rinnasteisesta tapauksesta.

Kiesin tapauksessa joukko feministejä sekä ryhmä näitä muita henkistä suvaitsemattomuutta edustavia – ja verta himoitsevia- väkijoukon jäseniä katsoo oikeudekseen vaatia ihmisen julkista teilaamista tämän mielipiteiden vuoksi.

Asia olisi aivan sama toisinpäin, jos joku joukko vaatisi esimerkiksi Päivi Istalaa (joka löytyy tuon noitavainoaddressin etusivulta) eroamaan tehtävistään sen vuoksi, että tämä edustaa julkisuudessa varsin näkyvästi feministitotalitaristeja – eikä näin ollen ole sopiva hoitamaan (mielipiteidensä vuoksi) tehtäviään.

Ei, ei näin.

Kiesin kohdalla marssijärjestys on se, että loukatuksi itsensä kokeva kuluttaja äänestää lompakollaan. Istalan kohdalla  olisi hyvä tietysti tarkastella sopiiko hän yksilönä Yleisradion palvelukseen…

Lähde: Anna

Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään pääkirjoitussivullaan  Vaasan yliopiston julkishallinnon professorina toimivan Ari Salmisen kirjoituksen.  Salminen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Kansalaiset ensin – eettinen hallinto kansalaisten arvioimana.

Salmisen kirjoitus liittyy tähän teemaan. Hänen mukaansa nimettömät hot line -kanavat internetissä ovat turvallinen keino ehkäistä hallinnon väärinkäytöksiä.

VIERASKYNÄ

Kansalaiset paljastamaan korruptiota

Suomen asema maailman vähiten korruptoituneena maana on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi. Uhkaako Suomea julkisen toiminnan korruptio? Mitkä ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa väärinkäytösten torjuntaan?

Korruptiota vastaan taistellaan säätämällä korruption vastaisia lakeja, tehostamalla viranomaisvalvontaa ja lisäämällä eettistä kehitystyötä. Tiukka sääntely hillitsee räikeimpiä etiikan loukkauksia, kuten lahjontaa, julkisen omaisuuden varastamista tai petoksia.

Kansalaisten aktiivisen panoksen hyödyntämiseksi tarvitaan muitakin keinoja. Näihin keinoihin kuuluvat avoimuuden lisääminen, tiedonsaannin turvaaminen, väärinkäytösten paljastaminen ja selkeät pelisäännöt.

Korruption torjunta on osa suoraa demokratiaa. Aktiivisina osallisina kansalaiset vaikuttavat julkiseen päätöksentekoon ja julkisten asioiden hoitoon. Eettisessä mielessä tärkein periaate on tällöin avoimuus. Tätä nykyä kansalaiset eivät luota siihen, että avoimuus lisääntyisi yhteiskunnassamme.

Kun tavat turmeltuvat, läpinäkyvyys heikkenee ja salailu alkaa lisääntyä. Kun politiikan ja talouselämän yhteydet muodostuvat liian tiiviiksi, joudutaan vaalirahasotkun kaltaisiin hallitsemattomiin tilanteisiin. Ne muistuttavat yleisesti tuomittuja verkottumisen irvikuvia, hyvä veli -verkostoja.

Poliittisen järjestelmän ja hallinnon eettisestä tilasta on aiheellista kerätä tietoa järjestelmällisesti. Käyttämällä esimerkiksi kansalaiskyselyihin perustuvaa tieteellistä tutkimustietoa päästään organisaatioiden omia selvityksiä puolueettomampaan arvioon.

Tieteellisin menetelmin tutkitusta kansalaismielipiteestä on poistettu ammattivalittajien ja mustamaalaajien vaikutus. Näin kansalaisia kuunnellaan aidosti. Viranomaisten ja virkamiesten pitää ottaa huomioon ihmisten perustellut viestit ja panna uudistukset toimeen.

Pilliin viheltäminen (whistle-blowing) sopii hyvin kansalaisten rooliin. Heillä on oltava mahdollisuus paljastaa laittomia ja epäeettisiä käytäntöjä.

Järjestelmän ulkopuolisina kansalaiset eivät aja ensisijaisesti omaa etuaan vaan puolustavat ja valvovat julkista etua. Ilmianto perustuu enemmän moraaliseen velvoitteeseen kuin muihin syihin ja puree millaiseen korruption muotoon tahansa.

Väärinkäytösten julkistaminen on erittäin vaikeaa niille, jotka työskentelevät hierarkkisissa työyhteisöissä. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että ilmiantajien suojelu on työpaikoilla monimutkaista.

Nimettömät internetpohjaiset hot line -kanavat ovat turvallinen keino ennaltaehkäisyyn. Jos kanavat palvelevat kunnolla eri kansalaisryhmien tarpeita, niiden kautta saadaan tietoa julkisten byrokratioiden toiminnasta. Suuria organisaatioita on aiheellista tarkkailla, koska niiden sisällä syntyy helposti epäeettisiä menettelytapoja, joista tulee arkipäivää.

Nimettöminä tehtyjen ilmiantojen hyödyt ovat ilmeisiä. Kun esimerkiksi huonoa johtamista paljastetaan organisaation sisältä, paljastukset vähentävät henkilöstön turhautumista ja jopa kärsimyksiä. Tuhlailun tai taloudellisten väärinkäytösten paljastukset säästävät kustannuksia ja sitä kautta verovaroja.

Julkisyhteisöjä varten tarvitaan nykyistä kattavammat ja tarkemmat eettiset toimintasäännöt, jotka ovat enemmän osa hallinnon moraalia kuin juridista normistoa.

Koodeihin tulisi kirjata eettisen päätöksenteon yleiset ohjeet sekä periaatteet, joita noudattamalla voidaan säilyttää organisaation ja yksilöiden rehellisyys, lahjomattomuus ja koskemattomuus. Näin kansalaiset tietävät riittävän tarkasti, mihin tulee vedota, kun raportoidaan esimerkiksi huonosta hallinnosta tai epäeettisistä käytännöistä julkisissa palveluissa.

Mihinkään urkintayhteiskuntaan ei pidä siirtyä, mutta kansalaiset tarvitsevat neuvontaa sekä selväkieliset ohjeet julkisyhteisöjen ja yksittäisen virkamiehen eettisen toiminnan perusteista pystyäkseen valvomaan viranomaisten toimintaa.


Mutta mitä tähän sanoo sitten Mika Illman?

Lähde: HS

Site Meter

Ilmoitan nyt alkuun, että en ota sen kummemmin vielä kantaa Jussi Halla-ahon tämänpäiväiseen oikeudenkäyntiin, kuin toteamalla, että syyttäjän toiminta oli kuin suoraan Neuvostoliitosta ja että Sanoma-WSOY:n ns.puolueeton media on osoittanut jälleen kerran todellisen luonteensa.

Palaan myöhemmin varsinaiseen asiaan.

Silmiinpistävää tämä Erkkomedian päivän uutisointi on ollut  – totta tosiaan. ”Halla-aholaiset valtasivat oikeussalin” oli ensimmäinen otsikko, jota seurasi samanlaista tuubaa pitkin päivää.  Tämä oli vain alkua sille, mitä nyt sitten on nähty.

Sellaiselle kansalaiselle  joka on tutustunut Erkkomedian läpinäkyvään propagandaan aikaisemminkin, tämä tuskin tulee yllätyksenä – muille se sitten saattaa olla sellainen.

Pääkysymys kuuluu siten, että mikä on median rooli? Eikö median pitäisi tukea kansalaisten ilmaisun-, sanan- ja mielipiteenvapautta yhteiskunnan valtakoneiston edessä ja samalla valvoa vahtikoirana viranomaisten toimintaa?  Näinhän se perinteisesti on ollut – mutta ei Sanoma-WSOY:n tapauksessa.

Kun näiden Erkon penaaleiden pitäisi valvoa yksityisen kansalaisen kansalaisoikeuksia – etenkin sananvapautta, nämä ovat kuin verikoirat yksityisen kansalaisen kimpussa:

Syyttäjä katsoo, että kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (ps) voitaisiin tuomita jopa ehdolliseen vankeuteen blogikirjoituksestaan. Halla-ahoa syytetään Helsingin käräjäoikeudessa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kun taas  on kyse epäilystä virkamiesten – poliisin, eli yhteiskunnan väkivaltakoneiston – väärinkäytöksistä, tyyli on aivan toinen:

Vastaajina virkarikosjutussa on kaksi krp:n huumepoliisia. Miesten rikosnimikkeiksi on merkitty virkavelvollisuuden rikkominen ja virkasalaisuuden rikkominen. Toissijaisesti heitä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rappe sanoi maanantaina ajavansa kummallekin poliisille sakkorangaistusta tai korkeintaan ehdollista vankeusrangaistusta.

Onkohan tuolla toimituksessa ymmärretty jotain perusteellisesti väärin?


Lähde : HS

Site Meter

”Valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa”, Astrid Thors sanoo.

Hänen mukaansa Helsingin vahva edustus hallituksessa näkyy esimerkiksi siinä, että hallitus on hyväksynyt länsimetron ja kehäradan rakentamisen sekä Ruotsalaisen teatterin jättiremontin.

Maanmuuttoministeri ja demlisti Astrid Thors (Ankkalammikon elitistivähemmistöseura) kolmoisroolistaan politiikassa (kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana ja ministerinä) Hyysärissä 24.8.2009

Tärkein tähän uutiseen liittyvä kysymys kuuluu, että pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa? Kuten otsikkokuvakin kertoo, etujen valvominen ei ehkä ole onnistunut normaalisti ymmärrettävällä tavalla ministeri Thorsin kohdalla.

Myös Thorsin väite siitä, että hänen kohdallaan valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa on joko surkeaa totuudenvääristelyä tai vaihtoehtoisesti karkeaa pilaa, joka kohdistuu helsinkiläisiin.

Tähän mennessä Astrid Thors on lähinnä edustanut kahta ryhmää – omaa (suomenruotsalaisten enemmistöä pilkkanaan pitävää) Ankkalammikon elitistivähemmistöseuraansa ja jokaista maahamme (vaikka sitten ilman todellista tarvetta) änkeämään pyrkivää sosiaalituristia.

Tarkalleen ottaen, se kuinka suurta osaa helsinkiläisistä (ja suomalaisista) Thors edustaa on tiedossa. Ankkalammikon elitistiseuran (SFP/RKP) jäsenet, myötäjuoksijat, hännystelijät ja tukijat antoivat Astridillemme viime eduskuntavaaleissa kokonaista 5 938 ääntä.

Se, että Thors pääsi tällä äänimäärällä muuttamaan perustavanlaatuisesti suomalaista yhteiskuntaa, on kieltämättä loistava valtapoliittinen saavutus. Sellainen, josta Niccolo Macchiavellikin olisi varmaa tyytyväinen. Helsinkiläisten edustamisen ja kansanvallan kanssa sillä taas ei ole mitään tekemistä.

(Tästä onkin enää askel monikulttuuriseen unelmaan – seuraavaksi Thorsin tavoitteena saattaa olla äänioikeuden (toimeentulotuen lisäksi) jakaminen myös kaikille maahamme humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan nimissä saapuville maahantulijoille. Äänioikeuden laajentamisen ehdoksi voi kaavailla esimerkiksi tämän äänen automaattista siirtämistä Astrid Thorsille – näppärää äänimäärän kasvattamista eikö totta?)

Näiden kahden ryhmän etujen ajaminen on varsin kaukana helsinkiläisten edustamisesta valtakunnanpolitiikassa.

Länsimetron ja kehäradan rakentaminenkaan ei muuten liity mitenkään Thorsin persoonaan puhumattakaan sitten hänen tästä kolmoisroolistaan politiikassa.

Vastoin väitteitään, Thors ei ole mitenkään profiloitunut liikenne- tai aluepolitiikkaan Nämä kyseiset Astridin keppihevosenaan käyttämät hankkeet ovat valtakunnallisestikin tärkeitä liikennepoliittisia päätöksiä, joihin on saatu konsensun syntymään – ihan ilman Astrid Thorsia.

Ainoa liikennepolittiinen hanke, johon Thors on osallistunut, on Suomen rajojen ja sosiaaliturvan avaaminen kaikille maahamme haluaville maahantulijoille. Ja siinähän Astrid on onnistunut tunneltulla menestyksellä.

Sokerina pohjalla tässä hassunhauskassa jutussa on sitten tämä Ruotsalaisen teatterin jättiremontti. On aika vaikea nähdä miten tällaiseen elitistiseen hankkeeseen suunnatut rahat hyödyttävät tavallisia helsinkiläisiä – ehkä samalla (tavallisille ihmisille aukeamattomalla) logiikalla kuin Helsingin sosiaaliviraston johtajan Paavo Voutilaisenkin puuhastelut verovaroilla.

Toisaalta kun tarkastelee koko Thorsin poliittista agendaa on aika vaikeaa ymmärtää, miten tavallinen helsinkiläinen (tai suomalainen yleensä ottaen) hyötyy hänen ajamastaan politiikasta.

Ehkä tähän Thorsin kommenttiin sitten kuitenkin liittyi sellainen annos sarkasmia tai ironiaa, että minä en sitä pysty ymmärtämään tai se ei jostain muusta syystä avaudu minulle.

Pelottavaa olisi nimittäin se, että Astrid aivan oikeasti uskoisi noihin puheisiinsa.

Lähde: HS

Jk. Jätin tämän kirjoituksen loppuun ( aivan tarkoituksella)  toisen tuohon uutiseen liittyvän asian.

Kyse on tietenkin Jussi Halla-ahon huomisesta oikeudenkäynnistä. Tuossa samaisessa kirjoituksessa Hyysäri jatkaa (ajoittaen tämän juuri oikeudenkäynnin alle) Jussi Halla-ahon vastaista päähänlyönti- ja propagandakampanjaansa.

Vastoin Hyysärin  penaalien tahtoa, en suostu kommentoimaan moista journalismin nimissä kirjoitettua roskaa, enkä lähtemään mukaan tuohon lokauskampanjaan. Toivotan Jussille ja hänen perheellensä voimia ja jaksamista.

Kuten olen jossain aikaisemminkin todennut, tässä on kyse näytösoikeudenkäynnistä. Tämä on de facto Halla-ahon julkisen vihamiehen (valtionsyyttäjä Mika Illmanin) virka-asemaansa väärinkäyttäen käynnistämä poliittinen ajojahti, joka jatkunee (tuomiosta huolimatta) tästäkin eteenpäin.

Ja se jatkuu juuri niin pitkään, kunnes Suomen nykyinen uussuometunut poliittinen kultuuri muuttuu. Toivottavasti Jussi Halla-ahon tapaus pystyy muuttamaan tätä suuntaa huomenna kohti takaisin kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan säännöillä toteutettavaa poliittista ja oikeudellista kulttuuria – oikeudenmukaisesti.

Tässä maassa olisi tilausta totuuskomissiolle.

Site Meter

Sinnemäki lupaa apua kriisipaikkakunnille

Työministeri Anni Sinnemäki (virheet) vakuutti Vaasassa keskiviikkona, että kyllä valtio – ehtymättömänä kaivona –  pystyy tarjoamaan kriisipaikkakuntien työttömiksi joutuville ”kaikki palvelut, joita hallituksella on mahdollisuus turvata ihmisten uudelleen työllistymiseksi ja kouluttamiseksi”.

Rahaa (velkasellaista) on Sinnemäen mukaan laarissa jaettavissa sekä äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen että muutosturvaan, ja sitä voidaan lisäbudjetilla myös lisätä, eduskuntaryhmänsä kesäkokoukseen Vaasassa osallistunut Sinnemäki sanoi. Hän lupasi hallituksen reagoivan tilanteeseen nopeasti.

”Pyritään myös siihen, että näille paikkakunnille syntyisi mahdollisuuksien mukaan uutta yritystoimintaa, ehkä erityisesti metsästä ammentavaa yritystoimintaa”, Sinnemäki kuvasi.

Toisaalla Vihreä Lanka kertoo hieman toista. Vihreän Langan mukaan (jota pitää uskoa vihreiden arvovaltaisena propagandaämyrinä) vihreät ehdottavat käänteisen arvonlisäveron käyttöönottoa, jotta elvytysrahat eivät päädy harmaaseen talouteen.

Ville Niinistö.

Rakennusalalla on elvytetty paljon. On myös tärkeää, että on reilut pelisäännöt rehellisille yrittäjille,

virheellisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo vihreiden tiedotteessa. Hän ilmoittaa oleba huolissaan viime viikkojen verokeskustelusta.

Nyt pidetään huutokauppaa veronalennuksista samanaikaisesti, kun on tehtävä sisäisiä siirtoja työllisyystoimien rahoittamiseksi ja kehyksissä on tiukkaa

Hänen mukaansa vihreillä on ehdotuksia siitä, miten veropohjaa voidaan vahvistaa. Yksi keinoista on kiinteistöveron korottaminen.

Virheellisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kirsi Ojansuu taas toteaa, että:

Kiinteistöveron alarajan maltillinen korottaminen 0,1 prosenttiyksiköllä on kestävä tapa vahvistaa kuntataloutta, sillä veron tuotto on erittäin vakaa

Koska alarajan nosto koskee kaikkia kuntia, hillitsee se samalla kuntien välistä kilpailua asukkaista tai yrityksistä.

Vihreiden eduskuntaryhmä linjasi  keskiviikkona Vaasassa tavoitteensa ensi viikon budjettiriiheen. Näistä tavoitteista, mitkä liittyvät tähän aiheeseen ovat (tuon jo mainitun ) lisäksi käänteisen arvonlisäveron ajaminen rakennusalalle ja jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Käänteisessä arvonlisäverossa pääurakoitsija maksaisi arvonlisäveron koko urakkasummasta, eli myös aliurakoitsijoiden osuudet.  Aliurakoitsijoiden pitää nykyisin itse maksaa omat veronsa, mutta osa jättää veronsa maksamatta.

Suomeksi –  tällä käänteisellä arvonlisäverolla on se suora vaikutus, että kun pääurakoitsija maksaa kaikki maksut ja on yksin vastuussa urakasta, se voi myös silloin huoletta käyttää harmaata työvoimaa kaikissa  niissä aliurakoissa – joihin se nyt enää ryhtyykään.

Kun rakennusala on ajautumassa jo 1990-luvun alun lamaakin pahempaan tilanteeseen (korkeintaan 18000 uutta asuntoa on nykysuunnitelmien mukaan valmistumassatänä vuonna), niin vastoin vastuunkantamisen periaatteita, virheet ajavat lainkuuliaiset urakoitsijat nurkkaan ja suosivat halvempaa pimeää rakennustoimintaa.

Tämä on vihreää elvytys- ja työvoimapolitiikkaa sen (suomalaisille) karuimmassa muodossaan.

Kun teollisuutemme on muutenkin  siirtymässä halvemman kustannustason maihin, niin vihreiden ratkaisu asiaan on kiristää edelleen suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä,  ajamalla muutenkin vaikeuksissa olevalle elinkeinoelämän haaralle uusia velvotteita – kuten tämä jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Tämän voisi jo laskea tahalliseksi suomalaisen yhteiskunnan (ja suomalaisten) vahingoittamispyrkimykseksi.

Elvytyksen ja työttömyyden kannalta nämä tavoitteet ovat täysin samansuuntaisia Sinnemäen hieman aikaisemmin ehdottaman valtiollisen  lentoyhtiön, Finnairin,  teurastamisen kanssa. Tänään VR kertoi selvästi lukeneensa työministerin lausunnon, ilmoittaen potkivansa 1200 ihmistä työttömyysjonojen jatkoksi – tämä toimenpide kun nyt on sitten hyväksytty työministerin arvovaltaisella lausunnolla.

Näin vihreät hoitavat työvoimapolitiikkaa ja työttömyyttä – tekemällä yritysselämän toimimisen mahdottomaksi Suomessa ja viemällä viimeisetkin työpaikat.

*  *  *

Minä muuten ihmettelen ihan  oikeasti, kuka tavallinen suomalainen näitä virheitä äänestää?  Tuollaisella äänestäjällä täytyy olla varsin masokistinen (tai skitsofreninen)  luonteenlaatu.

Lähteet: HS, VL

Site Meter

Viininmaistelu loppui nyt dhimmi Maria,
Vuorossa on on suora Sharia

Maria vinkun huiviin nakkaa,
imaami pirun naisesta hakkaa

Kun vinkusta alkaa Maria juovuta,
Imaami ei hakkaamisesta luovuta

Päähän särkyy pullo juovuttava,
On Marian synnistä luovuttava

Voi Maria syntistä parkaa,
Onneksi imaami hieroo paikkaa arkaa

Pian on syntyvä poika noheva,
Pelastettu liitto on Marian oleva

Tätä ei estä väri ihon tai kypsyys mikään,
Kuin Somaliassa tai Libanonissa ikään

Vaan tästäkös Ahmed pultin nappaa,
Enhämmäoo edes pannutota akkaa!

Sossua varten sen siihen haalin,
Elantoa pakolaisen kurjan vaalin

Imaami sanoo pojalleen, takaisin pois!
Luuletko, että maa lännen sua varten ois?

Sun vihaa kotimaassa mielees kerätä pitää,
siitä vasta islamin muutos ja kumous täällä itää!

Länsi on syntistä pahuuden pesää,
Siksi sinun täällä hyvä on elää

Kunhan et koskaan mitenkään vaan,
Ala niitä työlläsi auttelemaan

Sarvesta tulee poikaa vaikka yksi tai kaksi,
Niiltä ota oppi naisen, se on tiukka ote ja saksi

Kivikasan äärellä, äitinsä haudan
Muhammed antoi äpärälle rauhan

Tämä runo on syntynyt spontaanisti kahden kirjoittajan – Kullervon ja MW:n – Homma-foorumissa käydyn perinteisen kalevalaisen runonlaulannan tuloksena, kesäisenä kymmenes elokuuta aamuna.

Site Meter