Mihin Suomi tarvitsee tällaisia maahanmuuttajia?

Eräs tuntemani ihminen osui viime kesänä ikävän tilanteen todistajaksi ja sen keskeyttäjäksi.

Palatessaan kotiin aika myöhäiseen ajankohtaan, tuttuni kuuli tytön hätäistä huutoa ja näki kuinka maahanmuuttajataustainen mies yritti riisua nuorta tyttöä ja löi häntä nyrkillä kasvoihin. Tuttuni juoksi mukaan tilanteeseen, jolloin päällekarkaaja pakeni paikalta.

Tuttuni soitti hätäkeskukseen juostessaan tekijän perässä ja ohjasi poliisin ottamaan kiinni tämän. Kiinniotto tilateessa selvisi, että teosta epäilty mies oli täysi-ikäinen, kotoisin eräästä Itä-Afrikan sarvessa sijaitsevasta maasta, oleskelevan Suomessa pakolaisstatuksella ja ilman Suomen kansalaisuutta. Myöhemmin selvisi myös, että teosta epäillyn miehen syntymäpäivä oli (jotenkin sattumalta) 1.1..

Prosessi eteni esitutkinnan kautta syyteharkintaan ja yhdistettynä juttuna lopulta käräjäoikeuteen saakka. Käräjäoikeudessa tuttuni todisti ja tekijä sai teostaan (yhdistettynä muihin vastaaviin tekoihin) vankeustuomion.

Oikeudenkäynissä oli paikalla myös tekijän isäksi eisttäytynyt mies, joka yritti vakuutella tekijän puuttellista syyntakeisuutta – oikeuden uskomatta tätä kuitenkaan ja asianajankin ollessa aivan päinvastaista mieltä tekijän syyntakeellisuudesta.

Jokin aika siten tuttuni törmäsi tekijän isään puistossa. Kohtaaminen ei ollut sattumanvarainen, koska tuttuni sanoi isän seurailleen tätä jo aikaisemmin ja odottaneen häntä häntä sellaisessa paikassa, jossa oli saatavissa irtokiviä. Kohtaaminen alkoi sillä, että rikollisen isäksi esitäytynyt seuraaja ja ahdistelija huusi tutulleni mii-fak-juu ja kaivoi kiviä puistosta käsiinsä.

Seuraavaksi tutulleni tuli kiire – äijä ryhtyi nimittämään kivittämään häntä.

Asiasta on tehty ilmoitus ja jatko lienee varsin selvä – koska paikalla oli tälläkin kertaa ihmisiä, jotka ovat valmiita todistamaan näkemänsä, kaikesta monikulttuuripropagandasta ja sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä huolimatta.

Kysymys kuuluukin – mitä helvettiä me teemme tällaisilla maahanmuuttajilla?

Voin nimittäin aivan huoletta väittää todeksi sellaisen asian, että kumpikin ikävä tapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta, jos näitä ihmisiä ei olisi päästetty Suomeen.

Advertisement

 

Eräs osatotuus maahanmuutosta

Vauva-lehden keskustelufoorumilta löytyy kaikenlaista. Esimerkiksi tämä tarina:

camonhei1 – 21.5.2008 06:46 (ID 132511) 3/17

Meillä tehtiin näin.

Tavattiin miehen kanssa keväällä 05. Mies oli siis suomessa mut viisumit umpeutunu. Omilla papereillaan ei olis voinu mennä mun kans naimisiin. Mies käytti kaverin papereita kun mentiin kuukauden kuluttua naimisiin. Haettiin miehelle oleskelulupaa sellasella tarinalla et mies olis Espanjassa ilman viisumia tietenkin, mies muutti samantien mun luo.
Tulin raskaaks, syksyllä ja siinä samalla ulkomaalaispoliisi huomas et niillä papereilla joilla me oltiiin menty naimisiin oli yks toinenkin mies menny naimisiin pari kuukautta myöhemmin. Eli viisumihaksemus piti peruuttaa.
Poika synty kesällä 06 ja kun poika oli 3 kk ulkomaalaispoliisi sai miehen kiinni kun oli kaverin kyydissä, auto täynnä afrikkalaisia niin tietenkin kaikkien paperit tarkistetaan. No säilöönhän mies otettiin samantien ja 6 vikkoa kesti kun otettiin DNA-testit ja selvitettiin asioita. Kun mies pääsi vapaaks haettiin hänelle ulkomaalaispassi mikä saatiin puolen vuoden viiveella ja oman maan passia odotellaan vieläkin. Nyt on tilapäinen oleskelulupa ja työlupa ja isyyden kumoamis oikeudenkäyntiä odotellaan että saadaan toi meidän ens viikolla 2v. täyttävä poika rekisteröityä oikealle isälle, ei olla siis vieläkään rekisterötiy häntä ollenkaan koska ei haluta tätä väärän avioliiton kautta isäks merkityn nimeä papereihin.

Parin päivän päästä ollan oltu yhdessä kolme vuotta ja kun saadaan poika rekisteröityä isän sukunimelle niin mennään oikeasti naimisiin. Nyt saatte vapaasti kommentoida että ollaan tehty väärin. Ja väärin ollaan tehty mut tällä tavalla ollaan saatu asua koko ajan yhdessä. Jos miestä olis karkotettu kotimaahan ei hänellä olis ollu mitään mahdollisuuksia päästä tänne takaisin muuta kun samaa reittiä mitä on jo kerran tullu…

Mun käsityksen mukaan miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia avioliitonkaan kautta päästä Suomeen, mut tarkista asia UVI:lta, mikä Maahanmuutovirasto se nykyään on.

Meillä oli täällä Helsingissä aivan ihana ulkomaalaisasioihin erikoistunu lakimies jos tarviit nimiä.

Onhan se ihqua, kun voi päättää ihan itse mitä sääntöjä (ja lakeja) voi noudattaa ja mitä jättää noudattamatta. Ihan ulkomaalaisasioihin erikoistuneen lakimiehen ohjaamana…

Kiitokset Jokerille likistä

 

Lupaus

Katsoin eilen uudestaan Ilkka Vanteen Lupaus-elokuvan.

Elokuva on Lotta-Svärd-säätiön tuella toteutettu varsin koskettava kuvaus nuorista suomalaisista naisista ja heidän kohtaloistaan sotavuosina. Se kertoo kolmen nuoren lotan tarinan – ja sen mihin annettu lottalupaus heidän kohtalonsa johdatti.

Lupaus on elokuva kolmesta nuoresta naisesta, joiden elämään tunkeutuu sota. Mona (Laura Birn) on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja haaveilee eläinlääkärin opinnoista Oslossa, Anna (Karoliina Vanne) suunnittelee häitä ja omaa perhettä, Ruth (Hanna Lekander) on päättänyt opiskella teologiaa. Mutta miten uskoa tulevaisuuteen, kun kaikki ympärillä järkkyy?

Lupaus kuvaa nuorten naisten vapauden kaipuuta, unelmia ja aikuistumista aikana, jolloin Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Se kertoo naisista, jotka työnsivät omat haaveensa syrjään ja antoivat lottalupauksen isänmaalle. Näiden Lotta Svärd –järjestöön kuuluneiden naisten työllä sekä koti- että sotarintamalla oli ratkaiseva merkitys pienen maan taistelussa itsenäisyytensä puolesta.

Elokuva seuraa viittä vuotta Monan, Annan ja Ruthin elämästä vuodesta 1939 vuoteen 1944.

Niin…

Ja katsoinpa elokuvan jälkeen kirjahyllyssäni olevia kuvia ja merkkejä. Oman sukuni veren ja kärsimyksen värittämää historiaa.

Täytyy sanoa, että kävipähän luonnon päälle – miettiessäni menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tämän nykyisen itsekeskeisen saalistuspolitiikanko vuoksi menneet sukupolvet kärsivät ja venyivät?

Siksikö isoisäni kaatui, että joku maahantulija – ja pahimmassa tapauksessa kulttuurimme sopeutumaton sosiaalituristisellainen – saa tulla tänne valmiiseen maahan ottamaan ilman väkivaltaa sen, mitä neuvostoliittolaiset eivät saaneet otettua väkivallallakaan? Siksikö isoäitini- ja tätini olivat rintamalla ja toinen isoisäni alkoholisoitui sodassa?

Näidenkö vuoksi osa suvustani joutui lähtemään kodeistaan ja antamaan omaisuuteensa maahantunkeutujalle? Näidenkö vuoksi henkiin jäänyt isoisäni lähti rakentamaan sodanjälkeistä Suomea vuonna 1939 uutena ostamallaan – ja sodan aikana pakkoluovutettuna loppuun ajetulla – kuorma-autollaan. Autolla, joka palautui sodasta niin, että oven sulkulaitteina oli huussin haat?

Näidenkö vuoksi myös sodissa kärsinyt ja isänmaan etua ajanut isosetäni joutui olemaan ns. asekätkentäjupakan aikana De Facto vangittuna melkein kolme vuotta? Ilman vangitsemismääräystä tai oikeudenkäyntiä – puhtaasti kommunistien poliittisena vankina.

Näidenkö vuoksi olen maksanut, maksan ja tulen maksamaan Euroopan kovinta verotaakkaa?

Suuntaanko kiukkuni maahanmuuttajaan?

En – hänhän käyttää hyväkseen sitä mitä hänelle tarjotaan. Hän on seuraus hölmöydestä ja kansallisesta ajattelemattomuudesta – ei sen syy.

Syypäät ovat ihan omassa joukossamme.

Toistan taas kerran saman asian.

Koko touhun takana on joukko elitistisiä vihervasemmistolaisia ns. humanisteja. Itsekeskeisiä, ylimielisiä ja todellisuudesta vieraantuneita, isänmaansa ja kanssakansalaistensa päälle virtsaavia oman pesän likaajia. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toimivansa raa´an kansainvälisen globalisoituneen kapitalismin juoksupoikina- ja tyttöinä.

Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä aiheuttavansa eriarvoisuutta, rasismia ja turvattomuutta – ja siinä sivussa he polkevat ihmisoikeuksia sekä tukevat kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, diktaattoreita, fundamentalisteja, sodankäyntiä ja maailman hukkumista väestöräjähdykseen.

He ovat vähemmistö – mutta vallankahvassa tiukasti kiinni oleva ja kovaa ääntä pitävä sellainen.

Saattaa tulla itku monelle isollekin pojalle tätä nykyistä menoa miettiessä.

Mutta annan omalta kohdaltani kuitenkin lupauksen – minä en alistu enkä anna periksi vääryyden edessä.

En.

Lähteet: Fantasia-filmi, Suomen elokuvasäätiö, Wikipedia,