Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin kutsumana johdan yhdessä Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuman kanssa kestävän kehityksen korkean tason paneelia, jossa parikymmentä eri maista olevaa asiantuntijaa pyrkii löytämään uusia keinoja kestävän kehityksen takaamiseksi. Haastavana tehtävänä on löytää ne tavat, joilla voisimme yhdistää vakaan taloudellisen kasvun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekologisesti kestävän kehityksen. Myös meille annettu aikataulu on hyvin tiukka ulottuen vain tämän vuoden loppuun.

Koko Kansan Presidentti ja Suuri Arvojohtajamme Tarja Halonen perinteisessä uudenvuodenpuheessaan. Tässä –  kuten niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin  monessa muussakin puheessa – olennaisinta on se, mitä Halonen ei sitten viitsinyt kaveristaan Jacob Zumasta kertoa omille alamaisilleen.

Tarja taitaa olla arvoisessaan seurassa?

 

Lähteet: Presidentti.fi, Wikipedia

Site Meter

Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä
sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Site Meter

Kirjoittelin taannoin huoltovarmuudesta ja pelkkään kaukolämmön kaikkivoipaisuuden harhan  uskomiseen liittyvistä riskeistä. Nyt kuluneen talven aikana nämä riskit ovat realisoituneet.

Olkoon tämä kirjoitus (jälleen kerran) esimerkkinä siitä kuinka viherhöperöiden idealismi on irti todellisuudesta – ja etenkin täällä pohjoisessa Suomessa asuvien ihmisten arjesta.

Tämän talven uutiset ovat kertoneet kaukolämmön ongelmiin liittyviä uutisia enemmän kuin kylliksi.

Olemme lukeneet siitä, kuinka Suomussalmella hytistiin jouluna ruostuneen kaukolämpöputken putken vuoksi. Asuntojen lämpötilat palautuivat normaaleiksi vasta iltapäivästä alkaen tapaninpäivänä Suomussalmella.

Myös Turussa hytistiin viime viikonloppuna.Noin 150 000 ihmistä jäi Turussa lauantai-iltana ilman lämpöä kaukolämpöputken rikkoutumisen takia.

Eikä pääkaupunkiseutukaan ole jäänyt tästä asiasta kokemuksia vaille. Jo ennen tätä talvea nähtiin esimakua pahimmasta mahdollisesta. Vantaalla kaukolämmön toimitus katkesi lähes koko 150 000 asukkaan kaupungissa 20.2.2007 illalla noin kello 18, kun kaukolämpöverkon pääjohto repesi Myyrmäessä Vaskivuorentiellä. Vika saatiin paikattua aamuyöllä puoli kahden aikaan, jolloin pystyttiin aloittamaan myös Martinlaakson lämpölaitoksen lämmönjakelu.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia? Se, että lämpö ei aina tule putkesta eikä sähkö välttämättä seinästä. Etenkin silloin, jos tässä maassa noudatetaan vihreiden haihatteluja energiapolitiikassa.

Kaukolämpö on erinomainen tapa hyödyntää muun energiantuotannon (esimerkiksi ydinvoimaloiden)  ja teollisuuden hukkalämpöä, mutta pelkästään sihen ei voi luottaa.Kuten olen aikaisemminkin todennut, Suomen kaltaisessa (kylmässä ja pohjoisessa) maassa olisi hyvä olla myös lämmitykseen liittyviä varajärjestelmiä.

Kun kerran  lainsäädäntömme velvoittaa rakentamaan tietynkokoisiin asuinkiinteistöihin väestönsuojat,  se voisi myös velvoittaa rakentamaan varalämmityslaitteeksi varaavan takan kaikkiin asuntoihin – myös ja etenkin kaukolämmön varassa oleviin  kerrostaloasuntoihin.

Kotimaisen uusiutuvan luonnonvaran energiakäytöstä syntyvät hiukkaspäästöt ovat noissa tilanteissa pienin huolemme- (tai puhumattakaan ilmastonmuutoskuplasta noin yleisesti ottaen). Kun tämä rakennusvelvoite kohdistuisi toteutuessaan ainostaan asuntojen uudistuotantoon – turvallisen, kotoisan lämpimän, viihtyisän ja perinteisesti hieman savulle tuoksuvan – tuloksen saavuttaminen tietysti kestäisi oman aikansa.

Mutta jostainhan on aina aloitettava.

Lähteet: STT, YLE, IL

Site Meter

Aika moni hyvänpäiväntuttu on viime aikoina (lähinnä huvikseen)  ihmetellyt sitä, että mihin katosivatkaan  palopuheet ilmastonmuutoksesta? Kun katsoo ikkunasta ulos – puhumattakaan siitä, että viettää edes osan päivästään ulkona – niin selitys on aika päivänselvä.

Osa sitkeimmistä uskontonsa hurmokseen pudonneista viherhihhuleista jaksaa toki kaikesta huolimatta pitää meteliä uskonnostaan yllä – kuten kanssabloggaaja Pikkupoika voimakkaasti todisti menneellä viikolla ja uudestaan eilen.

Me alamme  lähestyä ilmastonmuutoskeskustelussa ensimmäistä kertaa sen kuuluisan Kööpenhaminan huuhaa-konferessin jälkeen normaalia tilannetta – se missä totuudella alkaa olemaan arvoa ihmisten pelottelun ja sillä tehdyn taloudellisen hyötymisen rinnalla.

Kansainvälisen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi ilmastonmuutosskeptikoille osoitetun  virallisen anteeksipyynnön viime viikolla. IPCC väitti aikaisemassa raportissaan, että Himalajan jäätiköt sulavat todennäköisesti kokonaan vuoteen 2035 mennessä.

Tuo lause oli peräisin ympäristöjärjestö WWF:n raportista, jossa taas siteerattiin intialaisen tutkijan haastattelua yli kymmenen vuoden takaa. Väitettä ei ollut todistettu tieteellisesti. Myös Greenpeacen manipuloiva sormi näyttäisi olvan mukana IPCC:n teksteissä ja etenkin sen dokumentaatiossa.

IPCC:n johtaja Rashenda Pachauri kuittasi aluksi kaiken nykyiseen ilmastonmuutospropagandaan kohdistuneen kritiikin ”voodoo-tieteenä” – kunnes joutui myöntämään tuon  nolon virheen. Pachauri on muuten ollut esillä myös taloudellisten kytköstensä vuoksi.

Tämä tilanne vahvistaa (jälleen kerran) sitä kuvaa joka kriittiselle tarkastelijalle on muodostunut jo pitkään näistä eräistä ns.ympäristöjärjestöistä: ne ovat epämääräisiä, pimittävät tietoja itsestään, vääristelevät antamiaan tietoja ympäristöstä, niitä hallitaan kuin liikeyrityksiä ja niiden ainoa todellinen tarkoitus on kerätä rahaa pienelle sisäpiirille – ympäristö on ainoastaan tekosyy, jolla voidaan pelotella ihmisiä.

Se mikä tässä on huolestuttavaa, on perinteisesti hieman aidompana ympäristöjärjestönä mielletyn WWF:n valuminen samanlaiseksi kiristystä, vääristelyä ja sumutusta keinoinaan käyttäväksi taloudelliseksi kiristysjärjestöksi kuin Greenpeace.

Se toinen huomattava tapahtuma tässä viime aikoina  aiheen ympärillä on ollut (tietysti) laajasti uutisoitu tietomurto  Itä-Anglian yliopiston tietokonepalvelimelle Iso-Britanniassa. Tämän seurauksena ilmastotutkijoiden  varsin suurta suunnitelmallisuutta harhaan johtamisessa avaavia  sähköposteja päätyi internetiin. Tutkijat muun muassa kirjoittivat ”tempusta”, jonka avulla lämpötilan alenemisen ”voi piilottaa”.

Kyseisen yliopiston ilmastotutkimuksen laitoksen johtaja, professori Phil Jones on hyllytetty tutkimusten ajaksi. Toivotaan, että tutkimukset kertovat tulevaisuudessa hieman lisääkin siitä, mitä kaikkea liittyykään vauraille länsimaalaisille suunnattuun härskiin anekauppaan.

Lähteet: STT, HS, IPCC, WUWT

Site Meter

Jk. Näihin kannattaa muuten tutustua: Ilmastomuutosskeptikon käsikirja ja What´s up with that.

Kuva: MTV3

Työministerin virassa puuhasteleva vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei ole saanut ministerinpestinsä aikana mitään työllisyyttä parantavaa aikaan – ei edes ehdotusten tai ideoiden tasolla. Päinvastoin.

Nykyisen taloudellisen  taantuman aikana median huomio ei ole keskittynyt pelkästään nykyiseen  työministeriin (eikä hänen edeltäjäänsä ja puolutoveriinsa) , vaan koko Vanhasen kyvyttömään hallitukseen – mikä on tavallaan sääli. Mutta onhan tässä aikaa odotella, ajat eivät kuitenkaan muutu paremmiksi kovinkaan nopeasti.

Tänään tuli ensimmäinen viite siitä, että Sinnemäenkin todellisuus paljastuu hiljalleen- kaikista silmänkääntötempuista huolimatta. Tällainen aika kun on (enemmän kuin) omiaan paljastamaan poliittisten puolueiden ja niissä toimivien toimijoiden todellisen olemuksen.

Sinnemäki on vaatinut tänään pienyrittäjien aseman kiristämistä entisestään – nykyisen taloudellisen kurimuksen syövereissä. Samalla hän on tehnyt selväksi sen, mitä hän ajattelee todellisia työpaikkoja luovasta pk-sektorista – työministerin ominaisuudessa.

Vihreät haluavat (Sinnemäen suulla kerrottuna) lopettaa veronkierron osinkotuloilla.  Sinnemäki esittää, että osinkojen nollaverokannasta luovutaan jo tämän kevään aikana.

Vihreiden mielestä on väärin, että jopa 90000 euron osingot voi nostaa jopa verovapaasti. Osinkotuloja pitäisi verottaa samoin kuin muutakin pääomatuloa, vihreät katsovat.

Vihreät laskevat, että osinkojen nollaverokannasta luopumisella saataisiin valtion kassaan 350 miljoonaa euroa.

Se asia,  mitä Sinnemäki jätti kertomatta on totuus. Totuus nimittäin on se, että tuollaisia 90 000 euron ylärajaan asti nollaverokannalla (joissa osinkoina jaetaan alle yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta) nostettavia osinkoja ei juurikaan oikeassa elämässä ja aikuisten todellisuudessa  jaeta.

Sinnemäen kaavailemat toimet koskevat kipeimmin laman kourissa kamppaileviin pienyrittäjiin, jotka juuri ja juuri pystyvät palkkaamiensa ihmisten palkkojen ja lakisääteisten maksujen lisäksi nostamaan nippanappa elämiseen riittävän toimeentulon itselleen (ja perheelleen) yrityksestään pieninä osinkotuloina.

Mikään pörssiin listautumaton yritys ei pysty maksamaan tuollaisia Sinnemäen kuvailemia suuria osinkoja. Tällainen veronkiristys kohdistuu ainoastaan   pienyrityksiin – niihin  joilla ei suuriin osinkoihin ole varaa.

Kyse on silmänkääntötempusta, johon liittyy mukaan aimo annos (peiteltyjä ja aika avoimiakin) poliittisia tavoitteita – kateudesta kumppuavaa sosialismia, suuryritysten tukemista, pienyritysten  pakolliseen listautumiseen (l. omaisuuden kontrolloimiseen ja helpompaan kansallistamiseen tähtäävää) painostusta sekä ehkä ihan aitoa yrittäjävihaa.

Pohjaltaan tämä Sinnemäen ehdotus on aivan sitä ehtaa itseään – perinnevasemmistolaista ihmisten olojenkurjistamista, tasapäistämistä, verojen kiristämistä (kulujen kuristamisen sijaan), yrittämisestä rankaisemista, puhdasta kateutta ja omaisuudensuojaa sen perusteiltaan muuttamaan pyrkivää sosialismia.

Vihreät on vasemmistopuolue ja Anni Sinnemäki (kommuunissa asuvana ja mielipiteiltään äärivasemmistolaisena)on lähinnä kommunisti.

On varsin ymmärrettävää, että helsinkiläinen kouluttamaton ja työtön anarkisti/kommunisti/vasemmistolainen nuori näkee Annin äänestämisen arvoisena vaihtoehtona. Tosin ei Anni aja heidänkään asioitaan.  Anni ajaa Annin asioita ja työministerinä hänen saavutuslistansa on entistä pahemmin pakkasen puolella (että se siitä ilmastonmuutoskuplasta).

Se että joku aikuinen ja yrittäjyyden valinnut pienyrittäjä äänestää vihreitä, se on kuitenkin aivan eri asia. Se on käytännöntasolla lähinnä käsittämätöntä istuinoksan oman takamuksensa alta poikkisahaamista.

Vihreät ovat perinteisen vasemmistolainen puolue ja perinteinen vasemmistolaisuus perustuu kateuteen, yksilöllisyyden halventamiseen, ihmisten pakottamiseen ja kontrolliin sekä omaisuudensuojan murtamiseen.

Annin sosialismissa kotisi  eikä omaisuutesi ole Sinun – ne kuuluvat kaikille muille paitsi Sinulle – mistään rajoista, kulttuurista, kielestä tai todellisesta omistusoikeudesta riippumatta.

Lähteet: VN, US, STT

Site Meter

Itsensä Suomen hallituksen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi nimittänyt virheiden Oras Tynkkynen on saanut ensimmäisen oppitunnin maailman todellisuudesta. Oppitunnin antoivat Oraksen ystävät – kehitysmaat ja Kiina –  Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastonmuutos(kupla)konferenssissa.

Vastoin Vihreän Langan vakuutteluja ns. koko kansan presidenttimme Tarja ”tulen työväenluokasta” Halonenkaan, ei ole pystynyt vakuuttamaan (tai pakottamaan) maailmaa punavihreän tahdon ja ilmastonmuutoskuplasopimuksen taakse.

Tämän takaiskun jälkeen myös vihreissä on ääni muuttunut kellossa. Oras on ilmeisesti oppinut (ainakin jotain) tästä saamastaan läksystä. Aikaisemmin tiukkaa monikulttuurista kukkahattufilosofiaa vetänyt Tynkkynen arvostelee (varsin yllättäen) vihreille pyhän lehmän asemassa olevien kehitysmaiden taktiikkaa.

Osa kehitysmaista käyttäytyy huolestuttavan joustamattomasti. Ne antavat menettelytapojen olla esteenä sisältöasioissa etenemiselle.

Tämä on hyvä havainto Orakselta – tosin se on vasta varsin pinnalinen ilmiö, eikä kerro vielä todellisuudesta oikein muuta kuin muotoseikkoihin perustetun puolustuksen olemassaolon.

Todellisuudessa kyse on siitä, että kyseinen ryhmä ei ole saanut haluamaansa määrää tulonsiirtoja vielä aikaiseksi – siis tulonsiirtoja kehittyneiden maiden köyhiltä suoraan köyhien maiden rikkaille.

Se, joka vielä kuvitteli, että tässä olisi kyseessä jotain ilmastonmuutoksen estämiseen liittyvää, voi laskeutua alas pilvilinnoistaan.

This is business, as ususal…

Toinen asia, jonka  Tynkkynen on havainnut on Kiinan rooli. Hän arvioi, että Kiinan ääni saattaa kuulua taustalla, kun köyhät kehitysmaat puhuvat:

On vähän lohdutonta katsoa, miten jotkin Afrikan maat liittoutuvat Kiinan kanssa. Hälytyskellojen pitäisi nyt soida, sillä osa köyhistä kehitysmaista päätyy puhumaan itseään vastaan.

Kiina investoi valtavia määriä Afrikan maihin. Kiina ostaa köyhistä Afrikan maista maanviljelysmaata, öljyä ja luonnonvaroja. Sillä on isot intressit Afrikassa. Köyhät maat sen sijaan tarvitsisivat tiukkaa ilmastosopimusta.

Oraksen havainnointi on terävää ja osuu oikeaan tässä asiassa. Eräs asia kuitenkin ihmetyttää.

Miksi Tynkkynen ei kuitenkaan puhu tästä nykyisestä Kiina-ilmiöstä sen oikealla nimellä? Kyse on kiinalaisesta uuskolonialismista ja imperialismista – sellaisesta, jonka rahoittajaksi se haluaa pahimman kilpailijansa eli EU:n

Mitä sitten voisi olla Oraksen ripityksen takana todellisuudessa? Kuten tiedämme suomalaiset vihreät MEP:t (Satu Hassi ja Heidi Hautala) ovat uineet syvälle eurooppalaisen vihreiden eliitin ytimeen ja heillä on aidosti valtaa tässä Uudessa Uljaassa Eurostoliitossa.

Kun katsoo tätä kehitysketjua hieman taaksepäin ja muistaa esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haaviston matkustelun (veronmaksajien kustannuksella) pitkin Afrikkaa, koko kupletin juoni saattaa avautua.

Kyse ei ole ilmastonmuutoksen torjumisesta – kyse on hyvin peitellystä vihreiden voimilla toteutetusta eurooppalaisesta uuskolonialismista – sellaisesta mihin myös suomalainen työtön saa kantaa veronmaksajan lisäksi kortensa kekoon ja  johon pääsemiseen voidaan uhrata surutta  suomalaisten reserviläisten verta.

Valtapolitiikka on valtapolitiikkaa – sen on nyt myös Oras Tynkkynen saanut oppia.

Lähteet: Vihreä Lanka, STT, HS

Site Meter

Päivitys 181209 1143: Mielenkiintoisia näkökulmia tarjoavat myös (ainakin) Octavius, Pikkupoika ja Vasarahammer.

Tutustukaa myös kriittiseen ilmastoblogiin.

Kun ilmastonmuutoskupla on puhkaistu ja se on osoittautunut yhtä todeksi kuin vihreiden ympäristöystävällisyys, niin vihreät eivät näköjään  pysty enää mihinkään edes vähänkään asialliseen ilmaisuun tai keskusteluun, vaan turvautuvat entistäkin  vastenmielisempään ja typerämpään propagandaan – sellaiseen, jota on tavattu kutsua omaan jalkaan ampumiseksi.

Vihreän Langan Lasse Leipola meni vielä limboten alimmankin  riman ali kehumalla tätä videota:

Tekee mieleni kysyä Lasselta, että mistä näitä jääkarhuja oikein tulee?

Lähde: Vihreä Lanka

Site Meter

Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

Site Meter

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.

Kirjoitin pari päivää sitten EU:n käskytyspolitiikasta kalastuksen suhteen. Hyysäri on julkaissut samaan uutiseen  liittyen varsin uskomattoman haastattelun.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä ei näe ongelmaa uudessa EU-säädöksessä, joka kieltää harrastajakalastajilta merisaaliin myynnin ensi vuoden alusta lähtien. Mäkelä tekee selvän eron ammatti- ja harrastajakalastajien välille.

”… minun mielestäni silloin ei ole enää kyse harrastekalastuksesta, vaan harmaasta ammattikalastuksesta. Vapaa-ajan kalastajat käyttävät saaliin perhepiirissä ja ystävien kesken. Ei meillä ole mitään syytä ryhtyä vaatimaan vapaa-ajankalastajille oikeutta myydä saalistaan.”

Mäkelä ei ilmeisesti ymmärrä mitä suustaan päästelee tai sitten hän kertoo tarkoituksella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa? Luontaiselinkeinot (tietyin rajoituksin metsästyksen ja poronhoidon kohdalla) kun ovat sallineet jokaisen suomalaisen harjoittaman lisätulojen keräämisen (muuallakin kuin Pohjois-Suomessa) ilman verotusta esimerkiksi kalastamalla.

Kyse ei ole siis harmaasta taloudesta, vaan eurooppalaisen siirtomaahallinnon puuttumisesta alkuperäiskansan ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin.

Tuollaista toimintaa on tavattu kutsua kolonialismiksi ja sen paikallisia juoksupoikia… tuota noin , yleisesti ja ajoittain,  aika rumillakin nimillä.

Lähde: HS

Site Meter

Päivän uutisvuo kertoo, että EU kieltää suomalaisia harrastelijakalastajia myymästä merialueelta veneestä pyytämiään saaliita. EU-maat päättivät asiasta tiistaina Luxemburgissa. Suomi vastusti kieltoa, mutta jäi muiden jyräämäksi.

Se sitten siitä kansallisesta päätösvallasta. Tässä on enää turha tuudittautua sokeimmankaan siihen harhakuvaan, että EU (ja Lissabonin sopimus) turvaisivat demokratiaa tai lisäisivät ihmisten mahdollisuuksia päättää paikallisesti itseään koskevista asioista.

Päätöksenteko on näköjään sitten lopullisesti siirretty ns.parempien ihmisten käsiin. Pahimmillaan – kuten tässä tapauksessa – puututaan rikosoikeudellisin sanktiouhkin alkuperäisväestön vuosisataiseen toimeentuloon ja lisäelinkeinoon.

Tämä sama kehitys on nähty jo aikaisemmin metsästyksen (etenkin haitta- ja tuhoeläintenpyynin) kohdalla. Vaikka sudet ja karhut aiheutaisivat taloudellisia vahinkoja syrjäseudulla asuville ihmisille ja uhkaisivat suoraan näiden perheenjäsenten ja kotieläinten turvallisuutta, niin ilmeisesti Brysselissä asuva (ja Etelä-Euroopasta kotoisin oleva) EU-byrokraatti tietää ja tuntee nämäkin asiat paremmin – karhu ja susi ovat söpöjä ja uhanalaisia eläimiä.

Vaikka tässä tilanteessa nämä luonnosta vieraantuneet (ja pohjoismaista yhteiskuntaa tuntemattomat) eläinten inhimillistäjät näkevät nämä suurpedot lähinnä puhuvina pehmoleluina, heille ei tuota tuskaa järjestää muuttolintujen joukkoteurastuksia Välimeren rannalla. Ja siellä ammutaan todellakin kaikki mikä lentää – uhanalaisuudesta, syötävyydestä, tarpeesta tai eläinsuojelusta pätkääkään välittämättä.

Omat Brysseliin päin rähmällään olevat eurostoliitolaisen kolonialismin juoksupoikamme  ja -tyttömme  (vihreät ) ovat hanakasti tukemassa tällaista toimintaa. Onhan se kuitenkin sivityneempää ja monikulttuurisempaa, kuin syrjäseudun asukin metsästäminen ravinnontarpeeseensa tai haittaeläinten hävittäminen.

Olen pitkään mietinyt, että kuinka kauas suomalainen voi ajautua luonnosta ja häntä ympäröivästä todellisuudesta. Erään vastauksen tähän kysymykseen saimme jo reilu vuosi sitten keväällä.

Seuraavaksi tässä vihreiden märkänä päiväunena toimivassa kehitysketjussa nähtäneen suomalaisten jokamiehenoikeuksien lopullinen niistäminen. Kuten kunnon siirtomaassa, meilläkin oikeus luontoon ja sen tuotteisiin tullaan sitomaan pääomaan ja EU-statukseen.

Paikallisilta kielletään metsästys, kalastus, sienestys ja marjastus- sekä tietenkin  liikkuminen vapaasti luonnossa. Väestö siirretään asutuskeskuksiin ja maaseudusta tehdään luontoreservaatti eurooppalaiselle yläluokalle (ja miksei muillekin varakkaille ja tärkeille).

Ette usko? No, katsotaan kymmenen vuoden kuluttua (jos EU-on vielä mahtipontisena  harvainvaltana pystyssä) olinko oikeassa. Miettikää huviksenne tätä ilmastonmuutospelleilyä ja siihen liittyvää Suurta Kusetusta.

Mitähän Inkoolaisen kotitarvekalastajan pitäisi tehdä näihin aikoihin vuodesta löytyvälle kuhasaaliille? Tuo saalis kun saattaa koostua yli sadasta –  yli kiloisesta – kuhasta.

Pitäisikö hänen antaa kalat ilmaisiksi esimerkiksi maahanmuuttajille (mitä sanoo elintarkilainsäädäntö)? Pitäisikö hänen EU:n mukaan kärrätä ylimääräinen saalis kaatopaikalle (mitä sanookaan jätelaki näin suuresta määrästä biojätettä)?

Vai pitäisikö hänen myydä kalat pilkkahintaan (pimeästi) ammattikalastajalle, joka tekee pimeällä tavaralla hyvän tilin? Näinkö suojellaan uhanalaisia lajeja – tekemällä niistä mustan pörssin kauppatuotteita?

EU on kuin entinen Neuvostoliitto – sitä hallisee pieni joukko nomenklaturan jäseniä ja sen päätöksissä ei ole päätä, ei häntää.

Lähde: HS

Site Meter

Virheiden äänenkannattaja Vihreä Lanka jatkaa höpöhöpöpropagandansa levittelyä. Lasse Leipola leipoo ekologiaa aivan uuteen uskoon

Otsikolla nämä oluet ekotissuttelija jättää juomatta nimetyssä jutussaan. Leipola kertoo, että Guinness ja Heineken ovat huonoja olutvalintoja ympäristötietoiselle kuluttajalle. Tämän mielipiteensä hän perustaa  amerikkalaisen kuluttajasivuston Greenopian tekemään vertailuun.

Leipola jättää huomiomatta sen, että tässä amerikkalaisten tekemässä vertailussa, parhaat arviot saivat amerikkalaiset New Belgium Brewery ja pelkkiä luomuoluita valmistava Eel River. Suomessa saatavilla olevista oluista parhaiten menestyi Sierra Nevada, jonka Pale Alea saa Alkosta.

Leipolan mukaan yksi suurimmista olueen liittyvistä ympäristöongelmista on vedenkäyttö, sillä yhden olutlitran valmistamiseen tarvitaan usein 7–10 litraa vettä. Toinen seikka, johon vertailun tekijät toivovat tehostusta on pakkausmateriaalien käyttö.

Leikolan americanan palvonta menee metsään siinä, että tällaisten (yleisesti ottaen vielä maultaan mitäänsanomattomien) amerikkalaisten oluiden kuljettaminen Eurooppaan on ekologisesti järjetöntä. Ekologisesti ajatteleva ihminen ostaa tarvitsemansa elintarvikkeet (kuten  kulutushyödykkeetkin) mahdollisimman lähellä omaa kotiaan tuottetuina ja kasvatettuina.

Tämä on taas yksi niistä pienistä havainnoista, jotka osoittavat sen, että elitismi ja erikoisuudentavoitelu ovat suomalisen vihreän liikkeen kulmakivet.

Ekologia ei todellisuudessa tähän ns.vihreään ajatteluun mahdu.

Lähde: Vihreä Lanka

Site Meter

Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair  on tunnetusti vaikeuksissa.  Yhtiön toimitusjohtaja  Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja  erosi muutama päivä sitten  tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.

Eli noin suomeksi kerrottuna,  punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta  ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.

Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan,  Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden  hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin  kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.

Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.

Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.

Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa.  Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja – ilmastonmuutoskuplan alttarille.

Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen.  Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.

Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään  sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja  Venäjälle.

Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä  seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset  eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.

Lähteet: STT, US, IL

Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.

Site Meter

Kuten tiedämme, Virheet De Röda ei ole porvaripuolue – se on (kuten nimimerkki Ihmettelijä tuolla toisaalla jo hyvin kuvasi) miehitetty vanhataistolaisilla ja uusstalinisteilla.

Näin periaatteessa kyseessä saattaisi olla ns. työväenpuolue.

Kuinka paljon työväenpuolue sitten on sellainen puolue, jonka juuri työministeriksi nimitetty puheenjohtaja ei ole tehnyt päivääkään oikeita töitä?

Toisaalta, vasemmistoliittokin uudistuu.

Sekin on valinnut (työväenpuolueena) itselleen tuoreen puheenjohtaja, jonka suurimpiin saavutuksiin ei kuulu työura.

Onneksi olkoon Paavo Arhinmäki – sitä nimittäin tulet tarvitsemaan puolueesi rautakourien ja muun ay-väen kanssa. Muistat varmaan keväisestä puheenvuorosi Eduskunnassa. Hehkutit tuolloin vasemmistoliiton olevan puolueena sitoutunut ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja pysäyttämiseen. Takarivin rautakourat omasta ryhmästäsi kommentoivat puhettasi sanoin puhu vain omasta puolestasi.

Niinpä niin.

Jaa, ai niin – eräs asia melkein unohtui.

Miten tällaiset työväenluokan johtajat pystyvät ajamaan työväen asiaa samaan aikaan, kun he karkottavat teollisuutta pois Suomesta (vähentävät työpaikkoja ilmastomuutoksen varjolla) ja tuovat halpatyövoimaa kilpailemaan suomalaisen duunarin kanssa yhä vähenevistä työpaikoista?

Siinäpä kysymys – mieti ketä äänestät, duunari.

Lähteet: STT, AL, HS


Site Meter