Stefan Wallinin   – omintakeisella tavallaan – luotsaama Rkp ei antanut SPT:n toimittajan Maria Gestrin-Hagnerin osallistua puolueen Kemiönsaaressa tiistaina pitämän tulevaisuuskokouksen lehdistötilaisuuteen. Syynä on puolueen närkästyminen hänen viimeviikkoisesta jutustaan, jossa etukäteen arvosteltiin kokouksen ohjelmaa.

Toimittajien edustajat puolestaan  paheksuvat Ruotsalaisen kansanpuolueen ja sen puheenjohtajan Wallinin käyttäytymistä, kun nämä antoivat toimittajalle porttikiellon tilaisuuteensa.

Sekä Politiikan toimittajat että suomenruotsalaisten lehtien uutispalvelun  SPT:n hallitus vaativat Wallinia purkamaan   Gestrin-Hagneriin kohdistuneen boikotin. Molemmat katsovat Wallinille lähettämissään kirjeissä, että kyse on vapaan tiedonvälityksen rajoittamisesta ja että puolueiden sekä yksittäisten poliitikkojen on kestettävä arvostelua.

SPT:n kirjeen allekirjoittajina on kuusi sen hallituksen eri ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä työskentelevää journalistia.

RKP:n suunnalta kuuluu myös muita uutisia. Näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta, RKP on paljastunut todelliseksi rasismin pesäksi. Suomenruotsalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin on paljastunut heidän itsensä tekemässä tutkimuksessa ristiriitaiseksi.

Suomenruotsalaiset kertovat itse suhtautuvansa valtaväestöä myönteisemmin työperäiseen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisiin. Ero käy ilmi kahdesta tänä vuonna tehdystä asennetutkimuksesta.

Kieliryhmien ero on suurin kannassa ulkomaalaisten maahanmuuttoon. Kolme neljästä ruotsinkielisestä katsoo, että ulkomaalaisten lisääntyvä muutto Suomeen tuo maahamme hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita. Koko väestöstä tuota mieltä on harvempi kuin joka toinen.

Erittäin hämmentävää ja ristiriitaista tässä ajatuspaja Magman tekemässä tutkimuksessa on se, että myönteisistä asenteistaan huolimatta suomenruotsalaiset eivät halua runsaasti ulkomaalaisia kotikulmilleen.

Suomenruotsalaiset eivät näytä hyväksyvän sitä, että ulkomaalaisten osuus kotikaupungin tai -kylän väestöstä ylittää kymmenen prosenttia. Karkeasti ottaen voi sanoa, että korkeintaan joka kymmenes naapurimme saa olla värillinen

Näin arvioi Magman johtaja Nils-Erik Forsgård.

Wallin on agendoineen huolestuttava tapaus Suomen politiikassa. Kun tähän ynnätään suomenruotsalaisen pääoman etujen häikäilemätön ajaminen, ruotsinkielisellä vähemmistölläratsastaminen   ja hyvää vauhtia Suomea monikulttuurihelvetiksi muuttava Astrid Thors esikuntineen, niin luulisi muidenkin jo huolestuvan.

Puolue jonka ansiolistalta löytyvät lähiajoilta (tuon yllämainitun sanan- ja julkaisuvapauden irvokkaan vaimentamisen lisäksi) ylimieliset otteet kansanvaltaa kohtaan, puheenjohtajan henkilökohtaisen avustajan harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja sen peittely,  huonosti peitetty halveksinta suomenkielistä enemmistöä kohtaan sekä  humanitaarisen maahanmuuton käyttäminen halpatyövoiman tuontiin ja keinotekoinen ruotsikielisen väestön lisääminen, yhtälö on valmis ja jokainen saa ratkaista lopputuloksen itse.

Kuuluuko tällainen puolue sitten Suomeen ja kansanvaltaan – se onkin ihan toinen kysymys.

Lähde: STT

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Olipa kerran – kaukana täältä – Hölmöläisten maa.

Aikoinaan hölmöläisten maa oli ilkeän tsaarin vallan alla. Tuli kuitenkin aika, kun Hölmölän naapurissa Nitsevoomaassa puuhattiin vallankumousta samaa tsaaria vastaan Vladi-sedän johdolla ja h yödyllisten idioottien voimin.

Myös hölmöläiset käynnistivät oman pienen vallankumouksensa vanhan karjun – Sianpään – ohjeiden mukaan. Vallankumous muuttui jossain vaiheessa vapaussodaksi ja hölmöläiset saivat svabodansa.

Vallankumousta Vapaussotaa johtaneet siat alkoivat hallita Hölmölää ”demokratiaksi” kutsumansa ideologian pohjalta.

Hölmölä joutui aikojen kuluessa moniin ikäviin eri tapahtumiin, joiden seurauksena siitä tulee lopulta osa Euroopan Hölmölää.

Vallankumouksen Liittovaltiokehityksen johtohahmot, karjut Paavo ja Matti , joutuivat lopulta vallanjakoon lliittyvien asioiden keskellä riitoihin ja Matin voitettua valtataistelun Paavo karkotettiin Hölmölästä.

Sikojen vallan alla muiden hölmöläisten olot kovenivat entisestään.  Teollisuus Hevonen myytiin pilkkahintaan Intiaan ja Kiinaan liimatehtaalle. Samaan aikaan Hölmölän rajat avattiin kansainväliselle sosiaaliturismille ja hölmöläisten hyvinvointivaltio katoaa pala palalta.

Poliitikot siat varasivat itselleen yhä lisää etuoikeuksia, kunnes demokratian alkuperäisistä ihanteista oli jäljellä enää fraasi: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

Mattia kuitenkin jotkin asiat ärsyttivät edelleen ja hän alkoi järjestämään lavastettuja oikeudenkäyntejä. Aluksi ainoastaan entisiä tyttöystäviään vastaan, mutta (rohkeuden kasvaessa) myöhemmin myös virallisesta demokratiasta poikkeavia harhautuneita yksilöitä vastaan.

Matti teloitutti hölmöläisiä (virkakoneiston inkivisiitorien Mikan, Johannan, Jorman ja Mikon avustaessa ilolla) toisten pelottelemiseksi, myönsi itselleen suurellisia arvonimiä ja kumosi viimeisetkin demokratian periaatteet – vääjäämättömästi yksi kerrallaan.

Lopulta siat alkoivat ratsastaa hevosilla nagaikat kädessä hölmöläisä ruoskien ja rangaisten  – kuten kasakat tsaarin aikaan. Hölmöläisiä kohdeltiin täysin samoin kuin tsaarin valtakaudella. Lopulta päädyttiin siihen, että hölmöläiset katselivat aitojen takana, kuinka siat kohottavat maljoja tsaristien muiden EU-oligarkkien kanssa, eivätkä ne enää erota sikoja tsaristeista EU-oligarkeista.

* * *

Onneksi tämä on vain satu – eihän tällaista voi tapahtua todellisuudessa. Eikä ainakaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihmemaassa nimeltään Suomi.

Eihän?

    Lähde:Kuvaton.com


Hyvää ötyä, hölmöläiset lapsukaiset – tasa-arvoministeri Stefan Wallinin seuraavaa kommenttia odotellessa…

(Vastuuvapauslauseke: Tämä tarina on osittain pöllitty George Orwellilta. Kaikki muut yhteneväisyydet mihinkään ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta)


Site Meter

    Lähde: Iltalehti / Jarmo Juuti

Kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin (ankkalammikon elitistivähemmistö) on keräillyt (jälleen kerran) hieman kyseenalaisia poliittisia irtopisteitä. Uhrin rooliin ovat päässeet sananvapaus ja Audin eronnut myyntijohtaja Esko Kiesi – johon kohdistuvaa noitavainoa olenkin jo kommentoinut.

Puolueensa marginalisoitumisesta – ja sen vuoksi häämöttävästä oppositiopaikasta – huolestunut Wallin esiintyy Suurena Moraalisena Paheksujana Kiesin tapauksessa. Tämä onkin Wallinin esikunnan mielestä hyvä sauma ja heille ilmeisen hyvä paikka  yrittää nostaa (poliittisesti hieman valjun) tasa-arvoministerimme poliittista profiilia.

Wallin ilmoitti eilen pitävänsä Kiesin eroa oikeana ratkaisuna. Wallin vertaa Kiesin tapausta entisen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin ja eräiden suomalaisten työmarkkinajohtajien  ennen edellistä lamaa  (1990) nostattamaan Tupolevin veljesten postikorttikohuun.

    Lähde: Ei ainakaan mikään taideteos

Itsensä valtakunnanmoralistiksi nostanut Wallin totesi feministien ja näennäissuvaitsevaisten aloittamasta noitavainosta:

Se on merkki siitä että tällaista ei enää voida suvaita.

Pyhimyksenä ja suomalaisten suurena hengellisenä moraalisena johtajana siis esiintymistään jatkava Wallin jatkoi antamassaan haastattelussa samaan hengenvetoon:

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Jasså? På de´viset?

Wallinin aikakäsitys – tai moraali – saattaa olla normaalista poikkeava. Wallin nimittäin  unohti kertoa, että edellinen tällainen tapaus, johon hän on törmännyt aika harvoin nykyään, oli varsin lähellä Wallinia.

Onneksi kuitenkin Kiesin kaltaisiin tapauksiin törmää aika harvoin nykyään.

Wallinin valtiosihteeri Stefan Johansson nimittäin kähmi viime syksynä useita naispuolisia vieraita Ruotsin suurlähettilään kirjamessujen yhteydessä  järjestämillä juhlilla.

    Kuva: Sari Gustafsson/IL

Hän tarttui minua rinnoista. Olin niin tyrmistynyt, etten aluksi reagoinut mitenkään

nimetön uhri kertoo Hufvudstadsbladetille.

Tapausta todisti Ny Tid -lehden eroava päätoimittaja Solveig Arle. Hän jutteli uhrin kanssa, kun tapaus sattui.

Arle kirjoitti Ny Tid -lehden6.11.2009 numerossa tapauksesta seuraavasti:

Se oli suoraan sanoen raakaa käpälöintiä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta tasa-arvosta? Jos edes ministeriön ollessa kyseessä ei ole perustavanlaatuista käsitystä siitä, mitä seksuaalinen ahdistelu on.

Nainen lähetti kirjeen Stefan Wallinille, jossa hän kertoi valtiosihteerin käytöksestä. RKP:n työvaliokunta käsitteli asiaa  kokouksessaan – ja Johansson ymmärsi erota.

Samainen – tuolloin 46-vuotias – Johansson toimi Wallinin valtiosihteerinä jo edellisessä hallituksessa, kun Wallin toimi ympäristöministerinä.

Poliittisen valtiosihteerin tehtävänä on ministerin apuna ja edustajana edistää ja seurata hallitusohjelman toteutumista ministerin toimialalla, ohjata asioiden valmistelua sekä huolehtia yhdessä kansliapäällikön kanssa yhteistyöstä muiden hallinnonalojen kanssa.

Valtiosihteeri myös avustaa ministeriä kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmistelussa sekä edustaa ministeriä hänen toimeksiantojensa mukaisesti.

Näin siis toimii – näkökulmasta riippuen – joko Wallinin poliittinen muisti tai sitten hänen moraalinsa.  Herää kysymys siitä, miksi Wallin ei puuttunut tuolloin itse ja omatoimisesti lähimmän avustajansa toimintaan?

Toisaalta kyse saattaa tietysti olla myös siitä, että Wallin ei aidosti nähnyt avustajansa toiminnassa tuolloin mitään vikaa ja heräsi vasta silloin kun julkisuus otti asian esille.

Miettiköön sitten itse kukin, oliko Kiesin toiminta yhtä härskiä ja yleisesti paheksuttavaa kuin Johanssonin ja oliko Kiesiin kohdistuva noitavaino oikeutettua ja asiallista?

Puhumattakaan sitten Wallinin uskottavuudesta moraalinvartijana.

Lähteet: YLE, IL, STT,  MukuWikipedia. Kiitos Tommille.

Site Meter

Jk. Eräs tunnettu suomenruotsalainen koomikko – André Wickströmon valottanut  tämän Wallinin edustaman kuuluisan Ankkalammikon – siis  erittäin pienen suomenruotsalaisten enemmistöä edustamattoman – ärkoopeeläisen elitistiporukan syvintä olemusta Ruotsin TV:n lähettämässä ohjelmassa Lilla Onsdag:

(Vastuuvapauslauseke: edustan itse suomenruotsalaista vähemmistöä ja kritisoin tässä kirjoituksessa ministeri Stefan Wallinia sekä Ruotsalaista kansanpuoluetta – en edustamaani vähemmistöä enkä suomenruotsalaisuutta missään muodossa.)

VV-auton ja sen Audi-ryhmän johtajan, Esko Kiesin, julkisuudessa eilen ja tänään saama kohtelu on jälleen erinomainen merkki aikamme näennäissuvaitsevaisesta elämänmenosta.

Kuten suurin osa meistä on varmaankin jo huomannut, Kiesi joutui nykyisen inkvisition hampaisiin (joka kasaa jo moralistisia polttorovioitaan) , Anna-lehden julkaistua hänen  – pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä – antamansa haastattelun autoista ja naisista.

Kyseessä on naistenlehti Annan erikoisnumero, joka on julkaistu media- ja markkinointivaikuttajille. Kiesin kommenteista erikoisnumerossa kirjoitti  – yllätys, yllätys -ensimmäiseksi tiistain Hyysäri.

Mitä Kiesi sitten sanoi? Kiesin haastattelu kuuluu ”Mies puhuu naisesta”-sarjaan, jossa haastateltavat kertovat suhteestaan vastakkaiseen sukupuoleen.

Lainataanpa muutama kommentti tuosta haastattelusta.

Kiesi totesi näin:

”He (naiset) käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia”

”Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot”

”Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava. Nykyään minulle on hyvin tärkeää, että minulla ja naisellani on paljon yhteistä, esimerkiksi samantasoinen koulutus ja arvomaailma. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa”,

Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin.

Myös itse hankittua lihavuutta on vaikea antaa anteeksi. Naisen tulee pitää huolta itsestään.

Nainen selviää kaikesta muusta ilman miestä, paitsi teknisistä ja fyysisistä asioista, kuten hyllyn kokoamisesta tai raskaiden esineiden nostelemisesta.

Nainen on halutessaan aika kylmä otus: hän pystyy manipuloimaan ja olemaan ilkeä paljon helpommin kuin mies.

Naisilla on oma logiikkansa ja tietyissä tilanteissa sitä on vaikea ymmärtää. En myöskään pidä naisten välisestä peruskateudesta. Tämä liittyy myös niin sanottuun lasikattoilmiöön: naiset ovat huonoja verkostoitumaan keskenään.

Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisin karrikoidusti sanoa, että suhde vetää viimeisiään.

Nainen on niin fyysisesti, psyykkeltään kuin tunne-elämältään aivan erilainen kuin mies. Tämän vuoksi naiset pärjäävät huonommin myös johtaja-asemissa: he käyttävät tunteita vääränlaisissa tilanteissa, jolloin tunne menee usein järjen edelle. Mutta tietysti poikkeuksiakin on. Miehet taas pystyvät helpommin hallitsemaan suuria kokonaisuuksia.

Hyvin selviä – ja hyvin henkilökohtaisia – mielipiteitä.  Sellaisia, mitkä eivät ole välttämättä kovinkaan neutraaleja ja tai nykyisen henkisen itsekastraatioilmapiirin mukaisia, mutta kuitenkin sananvapauden piiriin kuuluvia.

Mikä on se syy, miksi Kiesiin on sitten kohdistettu tämä noitavaino?  Kiesi on joutunut tämän henkisen roskasakin kynsiin ja hampaisiin asiayhteydestä irti revittyjen (ja kuten sanottu, pienelle ryhmälle, tarkoitushakuisesti ja huumorimielessä kerrottujen) mielipiteidensä vuoksi.

On tuskin kovin kaukaa haettu, että Kiesiä vainotaan (ihmisoikeussopimuksen, Suomen perustuslain sekä voimassa olevan syrjintälainsäädännön vastaisesti) hänen mielipiteidensä vuoksi.

Luettuani jutun, minä aloin tuntea lähinnä myötähäpeää  tämän seipäitään kalistelevan ja soihtujaan sytyttelevän  – ja  alinta henkistä rahvasta edustavan –  lynkkausjoukon puolesta. Nämä näennäissuvaitsevaiset moralistit ovat valmiita naulaamaan ristille ja polttamaan julkisuuden noitarovioissa kaikki omasta näkökulmastaan toisinajattelevat ihmiset – etenkin, jos he ovat päässeet johonkin yhteiskunnalliseen asemaan.

Olen itse tyttölasten isä, enkä usko siitäkään huolimatta täydelliseen tasa-arvoon – enkä sukupuolikiintiöihin.  Ihmisiä tulee (yhdenvertaisuudenkin vuoksi) kohdella ihmisinä ja yksilöinä – ei jonkin joukon (kuten tässä tapauksessa naisten tai miesten) osana.

Kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku, joka on kohdistettu suoraan kaikkea kyvykkyyttä, sopivuutta ja lahjakkuutta vastaan. Kun ihminen valitaan johonkin tehtävään ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän edustaa (ei sen mukaan mitä hän on), loukataan todellista tasa-arvoa ja ohitetaan yleensä se parempi vaihtoehto – käyttäen ns. positiivista  syrjintää (mikä ristiriitainen sanahirviö tämä onkaan).

Kaikki miehet eivät pysty samoihin tehtäviin – eivätkä kaikki naisetkaan. Todellinen tasa-arvo katsoo yksilöön – ei joukkoon, jota yksilö edustaa.

Tässä Kiesin tapauksessa on kyse – ei sen kummemmasta – kuin ihmiseen kohdistuvasta vainosta tämän mielipiteiden vuoksi – Jussi Halla-ahon tapaukseen monellakin tavalla rinnasteisesta tapauksesta.

Kiesin tapauksessa joukko feministejä sekä ryhmä näitä muita henkistä suvaitsemattomuutta edustavia – ja verta himoitsevia- väkijoukon jäseniä katsoo oikeudekseen vaatia ihmisen julkista teilaamista tämän mielipiteiden vuoksi.

Asia olisi aivan sama toisinpäin, jos joku joukko vaatisi esimerkiksi Päivi Istalaa (joka löytyy tuon noitavainoaddressin etusivulta) eroamaan tehtävistään sen vuoksi, että tämä edustaa julkisuudessa varsin näkyvästi feministitotalitaristeja – eikä näin ollen ole sopiva hoitamaan (mielipiteidensä vuoksi) tehtäviään.

Ei, ei näin.

Kiesin kohdalla marssijärjestys on se, että loukatuksi itsensä kokeva kuluttaja äänestää lompakollaan. Istalan kohdalla  olisi hyvä tietysti tarkastella sopiiko hän yksilönä Yleisradion palvelukseen…

Lähde: Anna

Site Meter

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.


Site Meter

Tämä asia on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.

Kun Mikko Ellilä (puhumattakaan nimimerkki Tomashotista, joka lähinnä lainasi uutisia blogiinsa) joutui uussuomalaisen sensuurikoneiston hampaisiin, kyse ei suinkaan ollut Ellilän kirjoituksen sisällöstä tai viittauksista Vanhanen-Lynn-tutkimuksiin.

Kyse oli siitä, että nämä nykyajan inkvisiittorit hakivat case Ellilässä ennakkotapausta sille, että poliittisesti korrekti puheenvuoro, tieteellinen dokumentti, tutkimus tai puhdas mielipide voitaisiin julistaa rikokseksi sillä perusteella, että (poliittinen) laintulkitsija päättelee itse omassa mielessään (vastapuolta edustavan) lausujan tai lainaajan motiivin – ja käyttää näin virka-asemaansa poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen ja poliittisten vastustajiensa hiljäntämiseen/rankaisemiseen.

Haluatteko esimerkin?

Jos – sattumalta – joku vihervasemmistolaisuudesta ajatusmaailmaltaan poikkeava mielipidekirjoittaja julkaisisi tämän tekstin ja uskaltaisi analysoida tai kommentoida sitä – muuten kuin tunteenomaisesti ja poliittisesti korrektisti hymistellen, voivotellen ja ymmärtäen – tutkinta tuosta kirjoituksesta – ja etenkin sen merkityksestä -käynnistyisi Valtakunnaninkvisaattorin toimistossa välittömästi.

Vai epäilettekö?

Vihervasemmisto – nimiä tässä mainitsematta – on tietyiltä vallankumouksellisimmilta ja suvaitsemattomimmilta osiltaan osoittanut jo elkeensä. Heidän käsityksensä Niccolo Macchiavellistä perustuu vain WC-käyntien aikana tapahtuneeseen Valittujen Palojen lyhennelmän selailuun – todellinen taituruus ja sisäistäminen puuttuu ja touhu on varsin läpinäkyvää.

Tämä – jos mikä – on kuitenkin demokratiassa läpimennessään varsin pelottava näkymä sananvapauden ja kansalaisoikeuksien tulevaisuuden kannalta.

Ainoa valonpilkahdus tämänkin ajatusketjun nykyisen pakkopluralismin realiteeteista kumpuavassa synkkyydessä on IDA:n mietelause kuluneelta päivältä:

Suomalaiset poikkeavat maailman muista kansoista siinä, että Suomessa kansa on älymystöään älykkäämpää.

Siihen minäkin luotan.

Ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kehotti korkeasta virka-asemastaan poliisia toteuttamaan laissa kiellettyä ennakkosensuuria:

Pyydämme keskusrikospoliisia tutkimaan, täyttääkö osoitteessa http://mikkoellila.thinkertothinker.com oleva artikkeli ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi pyydämme ryhtymään toimenpiteisiin, jotta teksti saataisiin pois internetistä.

Lisäksi pyydämme ryhtymään toimenpiteisiin, jotta teksti saataisiin pois internetistä.

Ihan itse ja ilman oikeuden päätöstä asiasta. Hienoa…

Samaa asiaa sivuten, pyydän arvoisaa – nykyistä apulaisoikeuskansleria – tutustumaan tämän oikeudenkäynnin pöytäkirjoihin:

Ennakkosensuuria yrittänyt poliisi sai sakkoja

Helsinkiläispoliisi sai sakkoja tutkintailmoituksen kiikuttamisesta 7 päivää -lehden toimitukseen.

Helsingin hovioikeuden mukaan poliisi syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämiseen toimittaessaan lehdelle ilmoituksen, jossa lehtijutun kohteet paheksuivat heistä kertovan pian ilmestyvän jutun julkaisua.

Poliisi vei paperin kuitattavaksi lehden päätoimittajalle ja vastaavalle päätoimittajalle. Hän selitti toimineensa ilmoituksen tekijöiden pyynnöstä. Poliisi ei ollut kieltänyt lehteä julkaisemasta juttua.

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet. Sen mukaan poliisin toiminta ei aiheuttanut vahinkoa, sillä lehti julkaisi juttunsa hänen käynnistään huolimatta. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että käynnillä olisi tavoiteltu hyötyä.

Hovioikeus muutti tuomion ja määräsi syytetyn maksamaan 30 päiväsakkoa eli 780 euroa. Sen mukaan poliisimies pyrki toiminnallaan estämään artikkelin julkaisua ja käytti virka-asemaansa painostuskeinona.

Oikeus muistuttaa, että laki kieltää ennakkosensuurin. Poliisilla ei olisi oikeutta estää ennakkoon lehtijutun julkaisua, vaikka se olisi rikollistakin.

Vai muutetaanko tätä tuomiota Mika Illmanin väitöskirjaan perustuvan laintulkinnan perusteella?

Lähteet: STT, Iltalehti, kiitokset Adelphille


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman toimi syyttäjänä Seppo Lehdon tapauksessa. Kommentoin asiaa eilen tuoreeltaan ja unohdin erään erittäin tärkeän asian.

Kun Seppo Lehto oli syytettynä ja tuomittiin ns.herjaavien blogien pitämiseen liittyvistä rikoksista, kannattaa huomata, että Lehdon blogien joukossa oli myös Illmanin nimellä ja persoonalla ilkamoiva blogi. Nyt tarkkana kaikki nisset, nasset, mosset ja muutkin hipit: minä en puolusta Seppo Lehtoa enkä hänen kirjoituksiaan. Tämä – kuten eilinenkin kirjoitukseni – on kohdistettu sellaista lainvalvojain toimintaa vastaan, joka ei ole sopusoinnussa hengeltään ja metodeiltaan edes yleisen oikeudentajun, saati sitten voimassaolevan lainsäädäntömme kanssa.

Tämä edellä mainittu blogi tekee Mika Illmanista tässä asiassa asianomistajan. Mitä laki sanookaan syyttäjän toimimisesta omassa asiassaan syyttäjänä. 12 §:

Annettu Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997
Laki yleisistä syyttäjistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Syyttäjän asema ja tehtävät

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.

Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa.

Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään.

2 § Yleiset syyttäjät

Yleisiä syyttäjiä ovat:

1) valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä;
2) valtionsyyttäjä; sekä
3) kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjä.

3 § Valtakunnansyyttäjä

Ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Valtakunnansyyttäjä voi antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita.

4 § Valtakunnansyyttäjän tehtävät

Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on:

1) syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta;
2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen;
3) rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen; sekä
4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa.

5 § Valtakunnansyyttäjänvirasto

Yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena on valtakunnansyyttäjän johtama valtakunnansyyttäjänvirasto.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa on yksiköitä, joista säädetään tarkemmin asetuksella.
Valtakunnansyyttäjänvirasto kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

6 § Apulaisvaltakunnansyyttäjä

Valtakunnansyyttäjän sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat.

7 § Valtionsyyttäjät

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on valtionsyyttäjiä, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa.

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjän tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä tai määrätä.

Valtionsyyttäjien muista tehtävistä säädetään erikseen. Tehtävien jakamisesta valtionsyyttäjien kesken päättää valtakunnansyyttäjä.

8 § Paikallissyyttäjät

Kihlakunnansyyttäjistä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjästä sekä apulaissyyttäjistä (paikallissyyttäjät) säädetään erikseen.

9 § Erityissyyttäjät

Syyttäjästä sotilasoikeudenkäyntiasiassa ja muista erityissyyttäjistä säädetään erikseen.

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta päättää valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

10 § Toimivaltasuhteet

Valtakunnansyyttäjä on kaikkien yleisten syyttäjien esimies.

Valtakunnansyyttäjä voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan.

11 § Tiedonsaantioikeus

Valtakunnansyyttäjällä on oikeus tehtävänsä hoitamista varten saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia tietoja ja selvityksiä sekä alaisiltaan syyttäjiltä että esitutkintaa suorittavilta viranomaisilta.

12 § Esteellisyys

Syyttäjä on esteellinen, jos:

1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
5) hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) muu kuin 1―5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjän lähisukulaisella tarkoitetaan hallintomenettelylain (598/82) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä.

Syyttäjä saa esteellisenäkin ryhtyä toimeen, joka ei siedä viivytystä. Syyttäjän on ilmoitettava esteellisyydestään sille, joka määrää hänelle sijaisen.

13 § Kelpoisuusvaatimukset

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on hyvin perehtynyt syyttäjän- tai tuomarintoimeen ja hallintotehtäviin.

Valtionsyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on tehtävän hoitamiseen tarvittava taito.

14 § Nimittäminen

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä.

Valtionsyyttäjän nimittää valtioneuvosto valtakunnansyyttäjän esityksestä. Valtakunnansyyttäjänviraston muiden virkamiesten nimittämisestä säädetään asetuksella.

15 § Virkasyytteen oikeuspaikka

Valtakunnansyyttäjää ja apulaisvaltakunnansyyttäjää syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä on joko oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

Valtionsyyttäjää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa.

16 § Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Työskentelyn järjestämisestä valtakunnansyyttäjänvirastossa määrätään viraston työjärjestyksessä, jonka valtakunnansyyttäjä eri henkilöstöryhmiä kuultuaan vahvistaa.

17 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

Tällä lailla kumotaan:
1) Korkeimmasta oikeudesta 22 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain 9 ja 12 §; ja
2) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta samana päivänä annetun lain 10 §.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Oikeuskanslerinvirastossa ja lääninhallituksissa syyttäjälaitosta koskevia tehtäviä hoitavat henkilöt voidaan tämän lain voimaan tullessa siirtää virkaa haettavaksi julistamatta valtakunnansyyttäjänvirastoon vastaaviin tehtäviin. Siirtojen toteuttamisesta päättää oikeusministeriö.
HE 131/1996
LaVM 20/1996
EV 237/1996

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Kari Häkämies

Syyttäjä on esteellinen, jos: 1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen

Tämä herättää kysymyksiä. Sellaisia, jotka aion joka tapauksessa esittää – mielipidevankeuden uhkankin alla:

Onko näin, että kyseinen valtionsyyttäjä on pitää itseään jo täysin lain yläpuolella olevana? Jo se, että hän käytti aikaisemmissa lainsäädännön tulkinnoissaan omaa – kyseenalaista – väitöskirjaansa, oli ulkona vakiintuneesta oikeuskäsityksestämme. Nyt hän on vastoin – lain suoraa kieltoa – toiminut syyttäjänä omassa asiassaan.

Olisiko oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen aika käynnistää asiassa tutkinta?

Vai joko mustat varikset ovat jo matkalla?

Lähteet: Finlex ja kiitokset Lotta Rotille


Site Meter

Sarjassamme huumoria huomaan, että monesti todellisuus ajaa keksityn huumorin ohi iloisesti ryskyen.

Kaikkien suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa lokittavien pikku anarkomarkojen ja prekaeetujen ikioma Takku kertoo meille anarkian alalahkon, ns. eläintensuojelun, suurista saavutuksissa taistelussa universaalia pahuutta vastaan:

Kolme kanaa vapautettu avoimesti
maanantai, 12.05. 2008 @ 08:11

Eläinten vapautusKanat saivat uuden kodin – avoin vapautus tehokanalasta

Kolme eläintenystävää vapautti avoimesti kolme kanaa suuresta kanalasta Etelä-Suomessa 11. toukokuuta 2008. Kanat vapautettiin, koska niiden olot häkkikanaloissa ovat surkeat.

Suojavaatteisiin pukeutuneet aktivistit nostivat kanat varovasti laatikkoon. Vapautetut kanat on viety uuteen kotiin, jossa ne saavat elää hyvää kananelämää.

– Suomen kanaloissa on noin kolme miljoonaa kanaa. Niistä 85% elää häkeissä, joissa kanoille on tilaa A4-arkin verran. Tehokanaloissa on mahdotonta huomioida kanojen tarpeita. Niiltä riistetään oikeus hyvään
elämään ja niitä kohdellaan robottimaisina munantuottajina pikemminkin kuin elävinä ja tuntevina yksilöinä, joilla on arvo itsessään, sanoo Cajsa Nykvist, yksi vapauttajista.

– Kun sain tietää miten kanoja Suomessa kohdellaan, tunsin olevani moraalisesti velvollinen toimimaan. On sääli, että tällä kertaa pystyimme vapauttamaan vain kolme kanaa, mutta tuntuu hyvältä että ainakin ne saavat nyt tuntea oikean maan jalkojensa alla, sanoo Mathias Smulter.

– Tämä teko on ensisijaisesti symbolinen. Toivon että se saa ihmiset kyseenalaistamaan ihmisten suhtautumista eläimiin maataloudessa. Minulle on tärkeää toimia avoimesti, niin että asiallinen keskustelu on mahdollista, sanoo Emma Nykvist.

Jännää – suuret vapautustaistelijat suojavaatteissaan… 😉
Tähän ei oikein voi sanoa edes chicken…. Pitäisiköhän tyytyä kysymään, että luuleekohan muna olevansa kanaa viisaampi tässä tapauksessa?

Kot, kot, kot…

Lähde: Pahkasik…ei kun Takku

Jk. Myös reino on yltynyt vapautuspuuhiin.

Minulla on ehdotus totaalikieltäytyjien kohteluun. Hehän ovat De facto jättäytyneet omatoimisesti järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle – sen desperadoiksi.

Kyse ei ole sanan- eikä mielipiteenvapaudesta. kyse on aktiivisesta toimesta – ns. kansalaistottelemattomuudesta – jossa yritetään lakia rikkomalla painostaa yhteiskunta muuttamaan lainsäädäntöä yhden kiittämättömän marginaaliryhmän etujen vuoksi. Tämän vuoksi hieman ihmetyttää, miksi Amnesty International, joka on ilmoittanut tukevansa ainoastaan aktiivisesta väkivallasta pidättäytyneitä mielipidevankeja, tukee kuitenkin suomalaisia totaalikieltäytyjiä.

Kenelläkään meistä ei ole yhteiskunnan jäseninä oikeutta päättää mitä lakeja noudattaa ja mitä rikkoo. Se kuka näin tekee on siirtänyt itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällainen yksilö tulee sulkea myös yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ulkopuolelle.

Olen pitkään kannattanut varusmies- ja siviilipalveluksen ulottamista koko ikäluokkaan – myös tyttöihin. Tasa-arvon lisäksi tällaisella kokemuksella on sosiaalinen aspektinsa. Lisäksi nuorten ikäluokkien työ vanhusten, vammaisten ja lasten parissa on omiaan luomaan oikeaa kansallista yhteisöllisyyttä. Asiaan tarttui viime viikolla myös Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala.

On tietysti siten, että totaalikieltäytyjiä ei mielestäni pitäisi sulkea vankilaan. Parempi ratkaisu näille ihmisille – jotka eivät halua antaa yhteiskunnalle mitään vastineeksi saamastaan koulutuksesta, huolenpidosta, terveydenhoidosta tai muista yhteiskunnan tuottamista palveluista – olisi sulkea heidät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle määräajaksi. Ei KELA-korttia, ei terveydenhuoltoa, ei passia, ei sosiaaliturvaa, ei poliisin turvaa, ei oikeusturvaa, ei ambulanssia, ei palokuntaa, ei julkista liikennettä – ei mitään yhteiskunnan tuottamia palveluja.

Samaa käytäntöä voisi soveltaa myös muihin asosiaalisiin ryhmiin – anarkisteihin, kettutyttöihin, ympäristöterroristeihin ja yleensäkin ottaen kaikkiin niihin, jotka uskovat omankädenoikeuteen ja oman moraalinsa ehdottomuuteen.

Aivan turhaa on kuluttaa yhteiskunnan varoja sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua olla kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jäseniä. Vankipaikan perustaminen maksaa noin 200 000 euroa ja yksi vankeuspäivä noin 150 euroa – yhteiskunnalle.

Lähteet: MTV3, STT, HS

Kas, kas… huomasin Vähemmistövaltuutetun toimiston muokanneen internetsivujaan.

Virheellinen tieto siitä, että Asianajajaliitto olisi – muka – viranomainen oli kadonnut – tai sitten piilotettu siten etten ainakaan minä löytänyt sitä ensituntumalla.

Vähemmistövaltuutettu oli muokannut myös sananvapausosiotaan. Myös oma sananvapauteen liittyvä suosikkilauseeni on päässyt tuonne viranomaisen sivuille.

Mutta, mutta…

Verratkaa vähemmistövaltuutetun väännöstä:

Toisaalta jokaisella on sananvapaus, mikä tarkoittaa oikeutta pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta. Sananvapauden suojan piiriin ei kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Näin ollen esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan ja kotouttamispolitiikan kritisoiminen kärkevälläkin tavalla on sallittua.

Siihen miten se oikeasti kuuluu:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Haiseeko jonkun muunkin nenään? Tuntuuko jostain muustakin kenties siltä että joku on kusaissut vihtaan?

Lähteet: EIT, Vähemmistövaltuutettu

Joudun täyttämään kansalaisvelvollisuuteni ja ilmiantamaan tässä kirjoituksessani vähemmistövaltuutetulle erään netistä löytyneen nettirasismia sisältävän sivuston.

Muun tekstin joukosta löytyy kaksi mielipidepoliisimme kieltämää pahaa – siis rasistista – sanaa. Löytänette ne itse tuolta

Eli ne kaksi kiellettyä sanaahan ovat seuraavan lainauksen mukaan:

Esimerkiksi ”ryssä”- ja ”neekeri”-sanan käyttäminen ryhmistä on oikeuskäytännössä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön”

Näin siis kirjoittaa vähemmistövaltuutettu ja levittää siis itse noita kahta sanaa yleisön keskuuteen internetissä. Eikö tämä ole juuri pahimmillaan sitä internetrasismia?
Eikö tämä ole sellainen rasistinen rikos (jolle toki täytyy jossain vaiheessa määrittää käsitteen lisäksi lainsäädäntö – ehtiihän sitä… pääasia että löytyy jotain millä syyttää ja tuomita – lainsäädännönhän ehtii tehdä myöhemminkin…)

Demlan tapaan ja niitä kansandemokraattisia esikuvia noudattaen…

Hopi, hopi vähemmistövaltuutettu – tekemään itsestänne tutkintapyyntöä Valtakunnansyyttäjävirastoon. Siellä on eräs näiden asioiden suhteen varsin (yli?) innokas nuori mies…

Hetkinen… tulipa mieleen…

Syytetäänkö nyt minua kun olen linkittänyt nuo kaksi rasistista sanaa? Itse niitä kuitenkaan tähän kirjoittamatta ja ilman tarkoitusta kiihottaa ketään tai mitään ryhmää vastaan?

Kas, siinä taas kerran mielenkiintoinen kysymys…

Ai niin… Teenpä saman tien toisenkin ilmiannon – vaikka tässä tapauksessa rikos on vanhentunut.

Tosin Mika Illman voisi kokeilla jos hän saisi lainsäädännön takautumisperiaatteenkin joustamaan sananvapauden ja yksilönoikeuksien tavoin haluamaansa suuntaan. Jos tulokset eivät taivu halutuiksi, ainahan asiasta voi kirjoittaa omakätisesti vaikka väitöskirjan.

Ja sitä voi tietysti käyttää Illmanin tapauksessa oikeudellisena lähde- ja tulkintamateriaalina seuraavissa tulevissa oikeudenkäynneissä nettirasisteja, rasismirikoksiin syyllistyneitä tai muuten vaan toisella tavalla kuin Mika ajattelevia rikollisia – eli toisinajattelijoita – vastaan.

Ai anteeksi, jäin hieman kiinni Mikan ihmeellisen ajatusmaailmaan. Se toinen ilmianto koskee vuoden 1939-1940 Seura-lehden toimituskuntaa. Nämä rasistit olivat ilmeisesti onnistuneet aiheuttamaan fasistisen Suomen hyökkäyksen rauhallisen Neuvostoliiton kimppuun.

Sieltä kun löytyy esimerkiksi tällainen kuva – teksteineen:

Ja se kuvateksti on näin karmaiseva:

Ryssien lentokone matkansa päässä.

Ja nämä saatanan äärioikeistolaiset (kuten Mika luonnehti libertaali Mikko Ellilääkin masinoimassaan neuvostomallisessa näytösoikeudenkäynnissä … ) sotakiihkoilijat olivat myös muutenkin rasisteja:

Tämän vaiheen haluan sitten tosiaan nähdä. Kun Mika on saanut taannehtivuusasiat haluamaansa kuntoon, onkin varsin mielenkiintoista nähdä kuinka hän saa syylliset haastettua oikeuteen ja vastuuseen hirveistä rasistisista rikoksistaan…

Haudoistaan ja kuoleman takaa…??????

(Psst… Kannattaisiko kokeilla kuitenkin taannehtivaa lainsäädäntöä vielä hengissä oleviin henkilöihin? Nuo vaaralliset ja rasistiset kuvat on nimittäin julkaistu uudelleen vuonna 2002. Julkaisijana Yhtyneet kuvalehdet Oy… Puskii… )

Tuli muuten mieleen eräs varsin tunnettu pätkä, hieman muokattuna:

On, on perkelettä.
Tulis kuula ja tappas.
Kyllä sitten pitää olla hommaa.
Ja pakolaisavun pösöt istuu keinutuolissansa ja laskee avustustrokausrahoja.

Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmonen ihminen, jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekoitettu. Meinaan ettei se ymmärtäs mailman menosta muuta kun sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelis. Kun isot miehet vetelee tämmöstä kelkkaa pitkin mettiä edestakasin…

Mutta tää on sotaa ja pösöt tarttee halpatyövoimaa . Jaa-a lähdetääs taas…

Koskahan nämä Suomen herrat oppivat olemaan lyömättä päätään monikulttuurin mäntyyn ja näennäisdemokratiaan?

Lähteet: Vähemmistövaltuutettu, Seura, Väinö Linna: Tuntematon sotilas.

Eräs pitkään ilmassa ollut epäilys on saanut vahvistuksen. Vihreät ovat vasemmistopuolue. Virallisestikin.

Helsingin vihreät

Asian tunnusti nuori ViNoilijamme Tapio ”Jakenpoika” Laakso (uusstalinistit) tuoreessa VirheetDe Rödan äänenkannattajana toimivassa Vihreä Lanka -lehdessä.

Hän arvosteli kirjoituksessaan Vihreiden harjoittamaa SDP:n arvostelua. Sitä ei pitäisi Tapsan mielestä tehdä tai sitä pitäisi ainakin vähentää.

Politrukki Laakso komentaa ja ohjaa tovereita seuraavasti:

Politiikassa pahinta kilpakumppania pitää hieman läimiä, mutta vihreiden demariviha on menossa liiallisuuksiin.

Laakson mukaan sosiaalidemokraattien surkeuden vatvominen haittaa oman politiikan tekemistä.

Vihreät eivät ole porvaripuolue, siksi syksyn kunnallisvaalien jälkeen vihreiden pitää etsiä kunnallistasolla yhteistyötä myös demarien suunnasta. Punavihreän akselin hallitsemat kunnat toisivat hyvää vastapainoa hallituksen porvariyhteistyölle.

Vihreät eivät ole porvaripuolue.

Herää kysymys, mitä helvettiä sitten Virheet De Röda tekee porvarihallituksessa?

Toivottavasti nyt myös kaikki sellaiset, jotka ovat hyväntahtoisesti uskoneet tuon jälkistalinistien johtaman lauman ajavan ympäristöasioita ja olevan porvaripuolue, uskovat totuuden. Vihreät eivät usko yksilönvapauteen eivätkä perinteisessä mielessä myöskään omaisuudensuojaan.

Vihreät ovat erinomainen esimerkki siitä miten yhteisöllisyys muuttuu eräiden tuohonkin liikkeeseen soluttautuneiden äärivasemmistolaisten totalitaristien ja muiden yhteiskuntaa murentamaan pyrkivien ääriainesten suissa ja käsissä irvikuvaksi siitä mitä se todellisuudessa on.

Nämä omaisuudensuojan ja yksilönvapauksien rajoittamiseen – kaikesta sanahelinästä huolimatta – pyrkivät hyvinvointiyhteiskunnan subventiolla kumoustaan puuhaavat vallankumouspuuhastelijat ovat surullinen esimerkki siitä millaista jälkikasvua itsekkyys ja välinpitämättömyys tuottaa.

Pahimmillaan vääristymä kulkee siinä, että nämä vallanhimoiset pullamössöpaskiaiset rinnastavat touhunsa vuoden 1918 punakaarteihin.

Irvokasta.

Suurin osa punakaartilaisista taisteli paremman elämän ja todellisten ihmisoikeuksien puolesta – torpparit saivatkin voittajan kädestä armahduksen maaorjuudesta ja viljelemänsä tilat omikseen. Tuon ajan punaisten johtajat käyttivät – aivan samoin kuin nykyäänkin – massavoimaa omien tavoitteidensa eteenpäin viemiseen.

Ja niissä tavoitteissa torppareiden ja työläisten oikeudet olisi murskattu rautaisella tsekalaisella saappaankorolla ja kaikki kansanosat olisi alistettu isovenäläisellä nagaikalla orjuuteen ja vasemmistolaiseen luokkahygienian kynsiin.

Yhteisöllisyys ja heikommasta huolehtiminen eivät ole mitään vasemmistolaisia arvoja – vaikka jotkut tahot niin yrittävät uskotellakin. Ne ovat huomattavasti vanhempaa alkuperää kuin ns. vasemmistolaisuus.

Nuo arvot ovat sisäänrakennettuina kaikissa vahvoihin siteisiin rakentuvissa yhteisöissä ja kulttuureissa.
Nuo ovat olleet aikanaan koko suomalaisen yhteiskunnan pystyssä pitäneitä arvoja. Ja niiden pitäisi olla sitä vieläkin.

Minä inhoan tällaista vihervasemmistolaisuutta – sen tympeimmässä, konservatiivisemmassa ja rajoittuneimmassa muodossaan.

Todellinen keskinäinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys kuuluvat luonnollisena ja vahvana osana puolestaan omaan – kansallismieliseen – maailmankuvaani. Olemme pieni kansa ja meidän pitää pitää keskenämme yhtä tässä muuttuvassa ja epävakaassa maailmassa.

Myös ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat saaneet varsin irvokkaan muodon tämän joukon käsissä. Suurin paradoksi liittyy siihen että – suurin osa – vihreistä puhuu samaan hengenvetoon ympäristönsuojelusta ja ilmastomuutoksesta kehitysavun lisäämisen ja sitä tietä väestöräjähdyksen edesauttamisen kanssa.

Jösses…

Jos Virheet De Dorka – ja sen militantein osa – saavat joskus vallan, se tarkoittaa huonoja uutisia kaikelle sille mitä tuo puolue muka puolustaa ja suojelee. Ehdoton ja absoluuttinen valta turmelee – ja pahiten se turmelee sellaisia, jotka tavoittelevat valtaa kateuteen ja toisten oikeuksien rajoittamiseen perustuvan ideologian pohjalta. Vihreässä utopiassa kansalaiset valjastetaan Sen Ainoan Oikean Totuuden eteen – tekemään orjatyötä muutaman vallanhimoisen totalitaristin johtaessa alamaisiaan kohti punavihreää helvettiä.

Ja vallankumous syö perinteisesti lapsensa aamupalaksi. Mutta siihen tautiin on olemassa varsin yksinkertainen parannuskeino:

Lähde: Vihreä Lanka

Katariina Lillqvist jatkaa valitsemallaan tiellä.

Mannerheimin jälkeen hänen seuraava kohteensa on toinen kuollut – ja näin ollen puolustuskyvytön – suomalainen suurmies, arkkiatri Arvo Ylppö.

Lillqvist kertoili Kevätkumpu-festivaalilla Outokummussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa suunnitelmistaan tehdä seuraava nukkeanimaationsa arkkiatri Arvo Ylpöstä.

Ilta-Sanomien mukaan Lillqvist suunnittelee animaatiota, jossa paneuduttaisiin Suomessa – hänen mukaansa – 1920-40-luvuilla kannatusta saaneeseen Natsi-Saksalta vaikutteita saaneeseen rotuoppiajatteluun.

Tamperelaisohjaaja Lillqvist mainitsee Ilta-Sanomille perehtyvänsä myös arkkiatri Arvo Ylpön rooliin suomalaisessa rotuhygienia-ajattelussa.

Hetkinen…

Lillqvist hyökkää tässä Ylpön elämäntyötä vastaan. Sitä työtä, josta STT julkaisi tänään erittäin positiivisen uutisen.

Uutinen kertoo, että Suomessa syntyi viime vuonna 58 729 lasta. Syntyneiden määrä on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä vuonna 2006 syntyi 111 lasta enemmän kuin viime vuonna. Alle vuoden ikäisiä lapsia kuoli vain 161. Määrä on pienin 90 vuoteen.

Ja tämä kehitys on Lillqvistin mielestä rotuhygieniaa?

Arvo Ylpön elämäntyö liittyi siihen, että hän oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.

Ylppö sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ja näiden kahden asian – neuvolajärjestelmän ja keskostutkimusten seurauksena – lapsikuolleisuutemme on maailman pienin.

Tällä syntyvyydellä – ilman sosiaaliturismin tuomaa riemua – Suomi ei ole mikään uhka maapallolle – ei edes väestökehityksen suhteen. Olen suhteellisen vakaasti sitä mieltä, että nykyinen noin viiden miljoonan henkilön väestömme on – edelleen – sotien aiheuttama vääristymä.

Tämä ongelma katoaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana näiden ikäluokkien mukana historiaan.

On järjetöntä yrittää lisätä – tai edes ylläpitää nykyistä – populaatiotamme nykyisessä maailmassa. Tulevaisuudesta tässä puhumattakaan. Nykyisenä aikana meidän tulisi huolehtia siitä, että keskitymme oman hyvinvointimme ylläpitämiseen – omin voimin. Lisäksi meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa, että savupiipputeollisuus muuttaa pois Suomesta. Kun keskitymme teknologiaan, keskittymisen pitää kohdistua innovaatioihin ja tulevaisuuteen.

Ylpön luoma järjestelmä edesauttaa siinä, että ne kansalaiset jotka syntyvät ovat mahdollisimman terveitä ja heillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Myös sen, että heidän vammaisuutensa on tiedossa ja heille pystytään näin takaamaan jo lapsuusvuosista alkaen samanlainen ihmisarvoinen elämä.

Lillqvistin esiinmarssin takana paistaa pyrkimys lakkauttaa kansallisvaltioon perustuva hyvinvointijärjestelmämme. Lillqvistin äänenpainot muuttuvat aina tarpeen mukaan – välillä hän haikailee kommunismia välillä monikulttuurisuutta.

Yhtä kaikki – nämä yhteiskuntamallit tuhoavat väistämättä suomalaisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamme – ja korvaavat sen jollain aivan muulla.

Lilliqvistin missiota voisi hyvällä omallatunnolla kuvata sanaparilla vasemmistolainen rotuhygienia.

Tällaisten lilliqvistien edustama vasemmistolaisuus on väärinymmärrettyä ja vääristynyttä yhteisöllisyyttä – oikeastaan se ei ole edes yhteisöllisyyttä. Se on kateudesta ja pahasta olosta kumpuavaa totalitarismia – sellaista, joka ei suo loppupelissä kenellekään muulle kuin omalle itselle yhtään mitään.

Minulla on muuten ehdotus, mitä näille lillqvisteille, anarkomarkoille ja prekaeetuille pitäisi ihan noin oikeasti tehdä (kiitokset inspiraatiosta IDA:lle, jatkoin hieman ajatuskulkuasi eteenpäin 🙂 )

Jos – tai kun – suomalainen demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta ei kiinnosta, voisimme irrottaa – eurooppalaisittain – suurehkosta maapinta-alastamme sopivan määrän joutomaata ja luovuttaa tämä alue näille haihattelijoille.

Silloin nämä saisivat kerrankin kokeilla unelmayhteiskuntaansa ilman fasistien ja natsien häirintää.

Tässä on kyllä olemassa eräs vaaramomentti. Jonkin ajan kuluttua rajamme olisivat täynnä turvapaikanhakijoita ja työmarkkinatukivallankumouksellisia.

Lähteet: Aamulehti, STT, Karjalainen, Wikipedia

Minusta on varsin hassua, että nämä suomalaisen yhteiskunnan maksaman työmarkkinatuen – ja muiden sosiaalisten subventioiden – varassa vallankumousleikkejään leikkivät anarkomarkot ja prekaeetut eivät ole sitten tyytyväisiä mihinkään.

IS

Kun he valtaavat – l. varastavat – toisten omaisuutta ja julistavat näistä ns. autonomisia sosiaalikeskuksia, niin luulisi heidän olevan tyytyväisiä saavuttamastaan olotilasta.

Vaan ei.

Kun anarkiaan on päästy ja se alkaa toimimaan todellisuudessa, näiden tekovallankumouksellisten ja – muka – yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyneiden ns.anarkistien tuleekin äkkiä ikävä myös yhteiskunnan väkivaltakoneiston – eli poliisin – suojaa (Puhumattakaan sitten sosiaaliavustuksista ja työmarkkinatuista – ilman niitä tämä larppaus loppuisi varsin äkkiä… ).

Yksi valtaaja jouduttiin viemään sairaalaan, kun joukko vastavallankumouksellisia hyökkäsi entisessä Viirus-teatterissa majailevien talonvaltaajien kimppuun viime viikon lauantai-iltana.

Kaupungin talonvaltaajille vuokraamassa talossa oli runsaasti työmarkkinatukivallankumouksellisia ja näiden hang-aroundeja viettämässä iltaa, kun kello kymmenen aikaan paikalle saapui noin kymmenen ulkopuolisen joukko.

Paikalle saapunut porukka aloitti anarkian – sen todellisimmassa muodossaan. Nämä vastavallankumoukselliset alkoivat heitellä taloa kivillä ja pulloilla. Yksi sisällä olleista nuorista sai ulkopuolelta heitetyn pullon päähänsä, ja toiseen osui kivi. Anarkian seurauksena myös osa tämän homevaurioisen talon ikkunoista rikkoutui.

Poliisin mukaan tilanne talolla oli erittäin sekava.

Vaikea sanoa kuka siellä teki ja mitä, mutta olemme tarkastaneet muutamien paikalta löydettyjen henkilötietoja. Katsotaan mitä siitä selviää

Näin kertoo päivystävä komisario Jussi Huhtela Helsingin poliisista.

Poliisin hälyttivät paikalle talonvaltaajat. Talolle hyökänneessä joukossa oli sekä nuoria että aikuisia ihmisiä.

Kannattaa muistella mitä eräs näiden larppaajien johtohahmoista – Operator Jack – totesi hetki sitten City-lehdelle:

City.fi

Jos tänne tulee joku riehumaan, me hoidetaan se. Niin kuin himassa. Jos joku tulee sun luokse rettelöimään, et sä hae vartijoita, vaan puutut siihen itse.

Niinpä näkyy… Puheet olivat taas puheita ja tekemättömät teot tekoja.

Ikävintä tässä on se, että anarkistit eivät tajua lietsovansa vääryyttä – ja etenkin väkivaltaa. Väkivalta hyökkäysmielessä on omasta mielestäni aina väärin. Puolustautumiseen sitä saa eettisesti oikeutettuna käyttää silloin, kun muuta mahdollisuutta ei ole eikä pakoon pääse. Mutta silloinkin vain ja ainoastaan suhteutettuna hyökkäyksen voimaan.

Tuossa viime lauantain anarkiahappeningissä pullosta päähänsä saanut nuori jouduttiin viemään paikkailtavaksi Marian sairaalaan. Tästä ei sitten opittu mitään tuolla anarkomarkojen piirissä.

Tämän väkivallan innoittamana nämä iloiset työmarkkinatukivallankumoukset aloittivat väkivaltaisen actionin myös vappuaattona.

Oman vappuni huipennus oli se, kun poliisi pisti nämä vallankumouslarppaajat ojennukseen varsin nopeasti, tehokkaasti ja selvästi.

HS

Kyseessä oli anarkistimilitanttien affinity group, joka vastaa lähinnä terroristisolua. Tämän ryhmän tehtäviin kuuluu suunnitella ja toteuttaa mielenosoituksen aikana tehtävät rikokset, omaisuuden tuhoaminen sekä muiden yllyttäminen väkivaltaan. Useimmat tämän ryhmän mukana pyörivistä ns. hyödyllisistä idiooteista eivät ymmärrä, että tämän ryhmän strategia on pyrkiä siihen että poliisi kohdistaa huomion mahdollisimman moneen sivustakatsojaan ja mukana pyörivään hönttiin. Näin saadaan mediahuomio maksimoitua.

Tällaisesta mielenosoituksesta kannattaa pysytellä kaukana. Tarkoituksena on nimenomaan saada sivustakatsojat kärsimään ja aiheuttaa vahinkoa ympäristölle.

Pravda-konserniin kuuluva Komsomolskaja Vartti loistaa myös typeryyksillään. Vartti ja saman konsernin päätuotteen Njet-liite ovat nykyään aika vahvasti nuoren, yksisilmäisen, elämää kokemattoman ja utopiaan uskovan vasemmistolaisen kakaralauman käsissä.

Jyväskylän yliopiston anarkian laitoksen kasvatti, Uutispäällikkö Petti Jännäri, loihe lausumaan:

Sinnikkyys palkittiin

On vallattu ja häädetty… Nyt talonvaltaajien aherrus vihdoinkin palkittiin. Kaupunki päätti, että Vapaa-katto-yhdistys saa vuokrata valtaamansa tilat Rajasaaresta elokuun loppuun. Kaupunki yrittää myös löytää valtaajille vakinaisemmat tilat. Hyvä niin.

Vai niin?

Vai on hyvä, että nämä pellossa kasvaneet kakarat jatkavat aikuisten – tässä tapauksessa ympäröivän yhteiskunnan – häirintää ja kiristämistä, senkin jälkeen kun ovat lähteneet kiusaamasta vanhempiaan? Petti on ilmeisesti sitä mieltä, että kaiken saa – ilmaiseksi tai toisten maksamana – kunhan huutaa tarpeeksi lujaa ja heittäytyy selälleen ja kiukuttelee?

Nämä ihmiset näkevät maailman minä ja minulle perspektiivistä. Tämäkin tapaus osoittaa, että tässä kiittämättömien ja keskenkasvuisten egoistien joukossa yhteiskuntaa halveksitaan ja sen sääntöjä ollaan valmiita rikkomaan – silloin kun se itselle sopii. Vaan kun hätä tulee – yhteiskuntaa huudetaan apuun.

Lähinnä säälittävää.

Tosin heillekin tulee käymään jo näiden esimerkkien mukaan samoin kuin kaikille vallankumouksellisille – vallankumous syö omat lapsensa. Tavalla tai toisella.

Olen henkilökohtaisesti valmis sitomaan tähänkin käytetyt verorahat huomattavasti mieluummin näiden ihmisten ikätovereiden hyväksi. Siis niiden syrjäytyneiden nuorten ihmisten saamiseksi takaisin yhteiskuntaan.

Osan näistä anarkisteiksi itseään kutsuvista egotrippailijoista ja rotanlarppaajista voisi työntää oikeastaan sinne mihin he kuuluvatkin:

HS

Eräskin Jyväskylässä asusteleva anarkomarko katsoo oikeudekseen pilkata suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita maanmiehiään – ja naisiaan. Hänelle voisi antaa kehotuksen hävetä , mutta se on turhaa – ymmärrys ja sydän kun puuttuvat.

Hän voisi puolestani kokeilla vaihtaa osaa näiden metsän miesten kanssa.

Ehkä Metsokin oppisi silloin jotain…

Lähteet: HS, STT, IS, Vartti, City

Jk. Jäteputken kolinaa taas odotellessa – olette te niin hassuja…

Suomalaisuuttaan sydämestään – ilmeisesti – häpeävä, ihoava ja vihaava toimittaja Katja Martelius on kirjoittanut fiktiolehti Pravdassa tämän viikon älyttömimmän kukkahattutekstin – viikon pöntöin mokutus, olkaa hyvät:

HS

Kahdet säännöt

Suomessa on seksin oston kieltävä laki – mutta poliisilla ei ole resursseja valvoa sitä. Poliisi ei myöskään ehdi valvoa liikennettä, ja niinpä tässä kaupungissa voi ajella autolla ihan miten huvittaa. Asuntomurroista Helsingissä poliisi ratkaisi vuonna 2006 naftisti viidenneksen.

Sen sijaan poliisilla on kyllä resursseja valvoa ulkomaalaisia ostoskeskuksissa, juna-asemilla ja yökerhoissa. Maaliskuussa poliisi on kysellyt ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä heidän henkilötodistuksiaan ja oleskeluoikeuksiaan Suomessa. Syy: poliisi epäilee, että maassa on ehkä tuhansia ihmisiä laittomasti – ja vips! kaikki Suomen 130000 ulkomaalaista ovat epäiltyjä.

Pelkkä ihonväri tai vieraan kielen puhuminen ei kuulemma anna aihetta henkilöyden tarkistamiseen (HS 14.3.). Sen sijaan poliisi ”korostaa velvollisuuttaan yleisen turvallisuuden ja järjestyksen valvonnassa”.

Älkää nyt viitsikö. Jos poliisi ei kysy papereita ihonvärin tai kielen perusteella, niin minkä sitten? Ja miten tämä ei ole rasismia?

Muissa maissa mietitään, miten saataisiin muualta tulleet integroitua uuteen kotimaahan – ihan yleisen turvallisuuden nimissä. Meillä taas tehdään kaikki, että tulija ei tuntisi itseään samanarvoiseksi suomalaisten kanssa. Saa tulla, jos tekee ikäviä hommia huonommilla työsopimuksilla. Mutta meidän veroisia teistä ei tule koskaan.

Suomalaiseen yhteiskuntaan ei pääse sisään edes toisen polven maahanmuuttaja, jos on väärän värinen ja on kumma nimi. Sama juttu Suomeen adoptoiduilla, vaikka miten vientäisit savvoo.

Poliisi kysyy heiltä kaikilta paperit, koska kaikki muut paitsi etnis-kulttuurisesti suomalaiset ovat Suomessa kroonisesti epäilyksenalaisia.

Ilmainen neuvo poliisille: jos ottaa kaikki rikolliset kiinni, niin siinä samassa löytyvät myös ulkomaalaiset rikolliset. Antakaa muitten olla rauhassa.

Eli Martelius mielipiteineen pähkinänkuoressa:

* Poliisi on rasistinen.
* Ulkomaalaisia ei saa valvoa – suomalaisin voimin ja Suomessa.
* Poliisi ei saa kysyä missään tapauksessa papereita ihonvärin tai kielen perusteella – se on rasismia.
* Rikollisuus on kiinni poliisista ja poliisin toiminnasta – resursseista huolimatta.
* Poliisi ei saa priorisoida turvallisuuttamme uhkaavia tekijöitä.
* Kansainväliseen rikollisuuteen ei saa puuttua.
* Järjestäytynyt ulkomailta johdettu rikollisuus ei ole Marteliuksen Suomelle uhka.
* Kansainväliseen ihmiskauppaan ei saa puuttua.

Ja sokerina pohjalla:
* Jos poliisi ottaa kaikki rikolliset kiinni, niin siinä samassa löytyvät myös ulkomaalaiset rikolliset.

Wau… Loistavaa logiikkaa ja erinomaista argumentointia… 😀

Nyt olisi vielä eräs kysymys kysyttävänä Marteliukselta:
Oletko sinä nyt ihan tosissasi? Aprillipäivä on vasta tiistaina…

Lähde: HS

No niin.

Niinhän siinä kävi – juuri kuten odotettiinkin.

Mikko Ellilä on saanut 60 päiväsakkoa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Espoon käräjäoikeuden tänään julistamassa kansliatuomiossa. Lisäksi kirjoitus määrättiin poistettavaksi saatavilta.

Tuossa laajalti puidussa kirjoituksessaan Ellilä esitti yhteiskunnan ja kulttuurien heijastavan niiden ihmisten ominaisuuksia, joista ne koostuvat ja hän väitti yleistäen esimerkiksi Afrikan matalan elintason johtuvan afrikkalaisista.

Ellilä on kertonut aikovansa valittaa päätöksestä hovioikeuteen.

Hovioikeuden tuomiota odotellessa on hyvä tietysti kerrata tähän tuomioon välittömästi liittyvät syyt. Olen käsitellyt tätä aihetta aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Espoon käräjäoikeus alistui näytösoikeudenkäynnin jälkeen valtionsyyttäjä Mika Illmanin käynnistämän henkilökohtaisen – poliittisen – ajojahdin kumileimasimeksi.

Ellilän tapaus oli näytösoikeudenkäynti – De facto – mitä suurimmassa määrin. Asia oli oman näkemykseni mukaan päätetty jo etukäteen ja Ellilä oli tuomittu jo ennen varsinaisen tuomion julistamista. Oikeuden tehtäväksi jäi näin ollen alistua lainsäädäntövallan itselleen mahdollisesti kaapanneen valtionsyyttäjän käsikassaraksi.

Sellaisen valtionsyyttäjän, jonka näkemys sananvapaudesta on ristiriitainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannan kanssa:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Kun oikeus luopuu riippumattomuudestaan ja asettuu valtionsyyttäjän käsikassaraksi, on jotain todella pahasti pielessä – siis jos samaan hengenvetoon puhutaan tasa-arvoisuudesta ja kansanvallasta.

Se mikä on tietenkin mielenkiintoista, on vastaus kysymykseen kaatuuko tämä Ellilälle langetettu tuomio hovioikeudessa? Jo se ei kaadu, on syytä miettiä mitä lainsäädäntömme osaa valtakunnaninkivisiittorit haluavat tulkita seuraavaksi?

Channel4

Wikicommons

Wikicommons

Wikicommons

Luulisi eräitä tahoja hävettävän – jos ymmärrys riittää.

Ja meidän normivirtasten pitäisi hiljakseen – ihan aikuisten oikeasti – olla huolissamme omasta oikeusturvastamme ja tulevaisuudestamme.

Lähde: STT

Päivän Hyysäri kertoo – hieman yllättäen – että kansa tuomitsee talonvaltaukset ja autojen renkaiden tyhjentämiset.

Yllättäen – kyseisen läpyskän nykyistä toimituspolitiikkaa vasten peilaten – mutta ei ollenkaan yllättäen ns. normivirtasten tuntoja, moraalia ja yleistä mielipidettä yhtään tuntien.

Ns. aktivistien – l. työmarkkinatuella elävien pseudovallankumouksellisten – tekoja paheksuu 81 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista. Neljä viidestä pääkaupunkiseutulaisesta ei hyväksy talonvaltauksia tai maastoautojen renkaiden tyhjentämisiä ympäristönsuojelun nimissä.

Työmarkkinatukivallankumouksellisten toimintaan suhtaudutaan – ei mitenkään yllättäen – suopeammin Helsingissä kuin naapurikaupungeissa Espoossa ja Vantaalla. Nuoret ymmärtävät näitä öyhöttäjiä paremmin kuin muut ikäluokat. Kaikkein torjuvimpia ovat ikääntyneet.

Vastaajien puoluekannalla on suuri merkitys asenteessa näiden pikkurikollisten toimintaa kohtaan.

Vasemmistoliittolaisista yli puolet ja vihreistä kolmannes hyväksyy anarkistien toiminnan. Rkp:läisille, kokoomuslaisille ja keskustalaisille anarkismi on myrkkyä.

Tämänkertainen joutavalle jotain, eli varkauksiin, ilkivaltaan ja anastuksiin perustuva ns. talonvaltausliike aktivoitui Helsingissä vappuna 2001, kun tyhjä Irakin suurlähetystö vallattiin hetkeksi. Sen jälkeen valtauksia on tapahtunut säännöllisesti. Poikkeuksellisen aktiivisia nämä ns. talonvaltaajat ovat olleet viime kesästä alkaen. Helsingissä onkin tehty vuoden aikana kymmenkunta ns. talonvaltausta.

Talonvaltauksia tutkivan Leo Straniuksen mukaan valtauksilla on useita syitä:

Mukaan on tullut uutta porukkaa, joka on puhaltanut uutta tuulta.

Yhteiskunnallisista liikkeistä väitöskirjaa tekevä Stranius arvioi, että Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanja ja kaikenlainen lisääntynyt katutilojen kontrolli on synnyttänyt vastaliikkeen.

Mukana on myös tietynlainen karnevalistinen elementti.
Tällä hetkellä ei ole mitään vallattua tilaa Helsingissä, mikä tulee tarkoittamaan sitä, että valtauksia tullaan lähitulevaisuudessa mahdollisesti näkemään lisää.

Minä uskon, että tässä ilmiössä on kyse osittain aidosta idealismista. Sellaisesta äärilaitaa ja -liikettä edustavasta suuresta (ja typerästä) vallankumouksellisuudesta, jolla ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia menestyä demokraattisessa hyvinvointivaltiossa.

Ihmiset kun ovat Suomessa keskimäärin tarpeeksi älykkäitä pysymään erossa tuollaisesta taivaanrannanmaalailusta ja sen mukanaan tuomista ongelmista – mutta pääasiassa siksi, että suomalaiset ovat liian hyvin koulutettuja, puettuja, viihdytettyjä ja syötettyjä lähteäkseen barrikadeille huutamaan vallankumousta. Unohtamatta iän äkkiä aikuistumisen jälkeen tuomaa järkeä.

Siihen vallankumoukseen kun heillä ei ole mitään syytä.

Eikä siihen ole myöskään näillä ns. aktivisteilla mitään syytä. Tämä uho ja kapina ovat omaa ja varsin tietoista valintaa jättäytyä (näennäisesti) jännään vallankumoukseen ja (näennäisesti) yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kuitenkin eläen hyvinvointiyhteiskunnan sisällä ja käyttäen sen palveluja. Kuten sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja.

Tämän pehmovallankumouksellisen ydinjoukon lisäksi tässä sakissa on mukana myös egotrippaajia ja larppaajia.

Sellaisia pikku pössyttelijöitä, joista on kivaa lähteä turvallisesta kodista leikkimään vasemmistolaista ja vallankumousta. Tai sellaisia, joista on kiva lähteä muuten vaan tappelemaan, rikkomaan, tuhoamaan ja aiheuttamaan häiriötä.

Jos Suomi olisi lämpimämpi maa ja meillä olisi todellinen jalkapallokulttuuri, osa näistä pikku mussukoista löytyisi jalkapallohuliganismin parista puuhailemasta.

Aika vekkulia sakkia – eikö vain?

ja näistä pikkuvandaaleistahan kuuluu enemmänkin. Apinointi on valttia – apinoiden kesken.

Kaiken muun älyttömyyden uusimpana huipentumana katumaastureiden renkaiden tyhjentämiskampanjan epäillään olevan leviämässä myös Suomeen. Esimerkiksi Ruotsissa asfalttiviidakon intiaaneiksi kutsutut vahingontekijät ovat tyhjentäneet yli tuhannen auton renkaat.

Turussa tyhjennettiin muuten helmikuussa useiden kaupunkimaastureiden renkaita. Autojen tuulilaseihin oli jätetty lappuja, joihin oli kirjoitettu, että ”maasturisi tappaa”. Myös Helsingissä on ollut ainakin yksi epäilty tapaus.

Tässä näkyy nykyajan kokokuva – pienestä ja hieman vääristyneestä peilistä katsoen.

Hajonneet perheet, yleinen egosentrisyys, liikaa vapaa-aikaa, rahaa ja liian hyvä sosiaaliturva – yhdistettynä vaatimattomaan järkeen, olemattomaan harkintakykyyn, nuoruuteen, edesvastuuttomuuteen ja yleiseen sähläämiseen.

No – aikuisuus, perhe ja vastuu tasoittavat aika nopeasti aikuisuuteen siirryttäessä jokaisen ikäluokan.

Paitsi ne yhteiskuntaan sopeutumattomat. He yleensä juovat itsensä jossain vaiheessa hengiltä – ainakin Suomessa.

Lähde: HS

Eräs tärkeimmistä syistä miksi aloitin tämän blogin pitämisen vuosi sitten, oli se inho jota tunsin – ja tunnen edelleen – sananvapautta vastaan ristiretken käynnistäneitä Mika Illmania ja Mikko Puumalaista kohtaan. Tähän jokkoon liittyi uutena jäsenenä Johanna Suurpää Puumalaisen onnistuessa hankkimaan itselleen apulaisoikeuskanslerin viran.

Blogin hakutoiminnolla löydätte halutessanne useitakin tähän aiheeseen liittyviä aikaisempia kirjoituksiani, sen vuoksi lienee tarpeetonta linkittää niitä tähän.

Tämä ristiretki huipentui viime perjantaina – paljon esillä olleeseen – näytösoikeudenkäyntiin Mikko Ellilää vastaan. Tästä oikeudenkäynnin muodossa toteutetusta farssista kertoo Matias Turkkila blogissaan varsin tarkasti.

Asia jonka haluan tässä vielä kerran toistaa on se, että Illmanin oikeudentulkinnan pohjana on hänen ihan omin pikku kätösin väsäämä – ja varsin kiistanalainen – väitöskirjansa. Tämä on – edelleen – täysin käsittämätöntä ja yleistä oikeustajua loukkaavaa.

Kyseessä saattaa olla lainsäädäntövallan kaappaaminen eduskunnalta.

Kun tutustutte Mika Illmanin touhuihin, teillä saattaa herätä sama kysymys kuin minullakin; miten tällainen ihminen voi toimia Valtakunnansyyttäjänvirastossa valtionsyyttäjänä?

Poliittisen korruption, hyväveli-verkoston, harmaan eminenssin, mesenaatin – vai kenties näiden kaikkien yhteisvaikutuksen vuoksi?

Tämä Mika ei ole todellakaan sopiva virkaansa.

Tuntuu hieman siltä, että hänen ammatilliset esikuvansa ovat joko Andrei Vyšinski:

Wikipedia commons

Tai sitten Roland Freisler:

Wikipedia commons

Tai sitten kumpikin…

En malta kuitenkaan olla lainaamatta tähän loppuun – jälleen kerran – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa sananvapauskysymykseen:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Mutta tätähän Mika Illman ei joko halua tai pysty ymmärtämään.

Päivitys 1849: Myös Pikkupoika, Tupla-J ja IDA ovat kommentoineet asiaa.

Päivitys 2235: Joukkoon ovat liittyneet myös Lotta Roti ja Väärien ajatusten katalogi.

Iltalehdykkä on julkaissut uutisen joka liittyy Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin ristiretkeen sananvapautta – ja etenkin väärää ja paheellista runoutta – vastaan.

Runokirjan kirjoittaja kiistää kiihottamisen

Kärkevää ilmaisua sisältävän runokirjan kirjoittanut mies kiistää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Juttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan helsinkiläismies on levittänyt yleisön keskuuteen lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan ja solvataan eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.

Syyttäjä katsoo lausuntojen panetelleen ja solvanneen turvapaikanhakijoita, juutalaisia ja romaneja sekä muslimeja ja afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä. Nämä esitetään lausunnoissa Illmanin mielestä kohteina, joihin syrjintä ja äärimmäisen väkivallan kohdistaminen olisi paitsi sallittua myös toivottua.

Lainvastaisiksi katsotuissa lausahduksissa viitataan muun muassa kolmannen valtakunnan toimeenpanemaan joukkotuhoon ja toimiin tiettyjen ihmisten poistamiseksi maasta.

Kirja julkaistiin vuonna 2005

Syytteen tuoneet kohdat sisältyvät omakustanteena syntyneeseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2005. Sitä on painettu 200 kappaletta.

Kopioita kirjasta on lähetetty muun muassa edellisten presidentin- ja eduskuntavaalien ehdokkaille sekä vähemmistövaltuutetun toimistoon. Syyttäjän mukaan mies on jakanut kirjoja yleisön keskuuteen ainakin noin 20 kappaletta.

Rikoksesta epäilty kertoi itse, että runokirja on ollut vapaasti ladattavissa netistä.

”Vallanpitäjien silmät auki”

Runokirjasta teki tutkintapyynnön poliisille tuolloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Kirjan kirjoittanut yrittäjä lähetti vähemmistövaltuutetun toimistoon alun perin toisenkin runokirjan, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Syytteestä päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Kirjojen lähettämisen tarkoituksena oli herättää epäillyn mukaan keskustelua.

Puumalaista samoin kuin toista tutkintapyynnön allekirjoittanutta henkilöä kuultiin oikeudessa todistajina.

Syytetty katsoi, ettei hän ole lausunnoissaan ylittänyt sananvapauden rajoja eikä syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Miehen mukaan hänen vilpittömänä tarkoituksenaan on ollut ”saada vallanpitäjien silmät auki tajuamaan, kuinka järjetöntä politiikkaa he ovat harjoittaneet tukemalla monikulttuurisuutta”.

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Käräjäoikeus antaa tuomionsa myöhemmin.

Tämä herättää jo ajatuksia:

Syyttäjä vaatii, että helsinkiläinen tuomittaisiin sakkoihin ja menettämään valtiolle kirjan kaikki jäljellä olevat kappaleet. Syytetty puolestaan on sitä mieltä, että runokirjasta voitaisiin korkeintaan hävittää sellaiset sivut, jotka oikeus katsoisi rikollisiksi.

Miten tuleekaan mieleen erään kenraaliluutnantti A.E.Airon teos Puolustuspuheeni? tai Hannu Salaman Juhannustanssit?

Hölmöyden määrä suomalaisessa yhteiskunnassa näyttäisi olevan vakio.

Poliittinen liturgia ja korrektius eivät tainneet silloinkaan hyväksyä poikkeamia sananvapaudesta.

Miettikää kuinka hölmöiltä noidenkin kirjanpolttotalkoiden syytteiden ja paheksunnan kanssa onanoineet syyttäjät vaikuttavatkaan nykypäivän horisontista tarkasteltuina… XD

Tosin…

Se mikä tässä tuppaa tosissaan naurattamaan on se, että nämä nykyajan inkivisiittorit, rovionpolttajat ja sananvapauden kaventajat eivät – aikuisten oikeasti – näytä ymmärtävän sitä paradoksia mikä liittyy heidän ristiretkeensä ns. rasismia vastaan ja puuhasteluun vähemmistön ns. oikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuksien nimissä – Sacrae Congregationis Sancti Officii.

Kidutuskammioita ja keskitysleirejä odotellessa…

Lähteet: STT, Iltalehti